Tasavallan presidentin asetus korruption vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen voimaansaattamisesta ja yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annetun lain voimaantulosta

Allekirjoituspäivä: 21.7.2006
Alkuperäinen julkaisu: Vihko 20/2006 (Julkaistu 21.7.2006)

Tasavallan presidentin päätöksen mukaisesti, joka on tehty oikeusministerin esittelystä, säädetään:

1 §

New Yorkissa 31 päivänä lokakuuta 2003 tehty korruption vastainen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimus, jonka eduskunta on hyväksynyt 29 päivänä maaliskuuta 2006 ja jonka tasavallan presidentti on hyväksynyt 8 päivänä kesäkuuta 2006 ja jota koskeva hyväksymiskirja on talletettu Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan 20 päivänä kesäkuuta 2006, on voimassa 20 päivästä heinäkuuta 2006 niin kuin siitä on sovittu.

2 §

Korruption vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta 8 päivänä kesäkuuta 2006 annettu laki (466/2006) tulee voimaan 21 päivänä heinäkuuta 2006.

3 §

Suomi on antanut yleissopimuksen hyväksymiskirjan tallettamisen yhteydessä seuraavat ilmoitukset:

1) Yleissopimuksen 46 artiklan 13 kappaleessa tarkoitettu keskusviranomainen on Suomessa oikeusministeriö.

2) Suomi selittää 46 artiklan 14 kappaleen mukaisesti, että oikeusapupyynnöt ja niihin liitetyt asiakirjat on laadittava suomen, ruotsin, norjan tai tanskan taikka englannin, ranskan tai saksan kielellä tai niihin on liitettävä käännökset jollekin mainituista kielistä.

Yleissopimuksen 6 artiklan 3 kappaleessa tarkoitettuja viranomaisia ovat Suomessa rikoksentorjuntaneuvosto, oikeusministeriön kriminaalipoliittinen osasto ja keskusrikospoliisi.

4 §

Yleissopimuksen muut kuin lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat asetuksena voimassa.

5 §

Tämä asetus tulee voimaan 21 päivänä heinäkuuta 2006.

KORRUPTION VASTAINEN YHDISTYNEIDEN KANSAKUNTIEN YLEISSOPIMUS

Johdanto-osa

Tämän yleissopimuksen sopimuspuolina olevat valtiot, jotka

ovat huolestuneita niiden ongelmien ja uhkien vakavuudesta, joita korruptio aiheuttaa yhteiskuntien vakaudelle ja turvallisuudelle heikentäen demokratian instituutioita ja arvoja, eettisiä arvoja ja oikeutta sekä vaarantaen kestävän kehityksen ja oikeusvaltion,

ovat huolestuneita myös yhteydestä korruption ja muiden rikollisuuden muotojen, erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden ja talousrikollisuuden, mukaan lukien rahanpesu, välillä,

ovat huolestuneita lisäksi korruptiotapauksista, joissa käsitellään hyvin suuria, mahdollisesti merkittävän osan valtioiden voimavaroista muodostavia varallisuuseriä ja jotka uhkaavat kyseisten valtioiden poliittista vakautta ja kestävää kehitystä,

ovat vakuuttuneita siitä, että korruptio ei enää ole paikallinen vaan kansainvälinen ilmiö, joka haittaa kaikkia yhteiskuntia ja talouksia tehden välttämättömäksi toimia kansainvälisessä yhteistyössä korruption torjumiseksi ja hallitsemiseksi,

ovat vakuuttuneita myös siitä, että korruption tehokkaaseen torjumiseen ja vastustamiseen tarvitaan laaja-alaista ja monialaista lähestymistapaa,

ovat vakuuttuneita lisäksi siitä, että teknisen avun saatavuus voi olla tärkeä tekijä parannettaessa valtioiden kykyä torjua ja vastustaa tehokkaasti korruptiota, muun muassa vahvistamalla niiden valmiuksia ja kehittämällä niiden rakenteita,

ovat vakuuttuneita siitä, että henkilökohtaisen varallisuuden laiton hankkiminen voi olla erityisen haitallista demokraattisille instituutioille, kansantalouksille ja oikeusvaltiolle,

ovat päättäneet torjua, havaita ja ehkäistä aiempaa tehokkaammin kansainvälisiä laittomasti hankitun varallisuuden luovutuksia ja vahvistaa kansainvälistä yhteistyötä varallisuuden takaisin hankkimiseksi,

ovat tietoisia niistä oikeussuojan perusperiaatteista, joita noudatetaan rikosoikeudenkäynneissä sekä siviilioikeudenkäynneissä tai hallintomenettelyissä ratkaistaessa omistusoikeuksia,

pitävät mielessä, että korruption torjuminen ja poistaminen on kaikkien valtioiden vastuulla ja että niiden on toimittava yhteistyössä keskenään julkisen sektorin ulkopuolisten henkilöiden ja ryhmien, kuten kansalaisyhteiskunnan, kansalaisjärjestöjen ja yhteisöperustaisten järjestöjen tukemina ja avustamina, jotta niiden toimet tällä alalla olisivat tehokkaita,

pitävät mielessä myös julkisten asioiden ja julkisen omaisuuden asianmukaista hoitoa, oikeudenmukaisuutta, vastuullisuutta ja tasavertaisuutta lain edessä koskevat periaatteet sekä tarpeen varmistaa rehellisyys ja edistää korruptionvastaista kulttuuria,

kiittävät sitä työtä, jota rikoksentorjunnan ja rikosoikeuden toimikunta sekä Yhdistyneiden Kansakuntien huumausaine- ja kriminaalipolitiikan toimisto ovat tehneet korruption torjumiseksi ja vastustamiseksi,

palauttavat mieliin työn, jota muut kansainväliset ja alueelliset järjestöt ovat tehneet tällä alalla, mukaan lukien Afrikan unionin, Euroopan neuvoston, tulliyhteistyöneuvoston (tunnetaan myös Maailman tullijärjestönä), Euroopan unionin, Arabiliiton, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön ja Amerikan valtioiden järjestön toiminta,

panevat arvostaen merkille monenväliset asiakirjat korruption torjumiseksi ja vastustamiseksi, mukaan lukien muun muassa Amerikan valtioiden järjestön 29 päivänä maaliskuuta 1996 hyväksymä korruption vastainen Amerikan yleissopimus, Euroopan unionin neuvoston 26 päivänä toukokuuta 1997 hyväksymä yleissopimus sellaisen lahjonnan torjumisesta, jossa on osallisina Euroopan yhteisöjen virkamiehiä tai Euroopan unionin jäsenvaltioiden virkamiehiä, Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön 21 päivänä marraskuuta 1997 hyväksymä yleissopimus kansainvälisissä liikesuhteissa tapahtuvan ulkomaisiin virkamiehiin kohdistuvan lahjonnan torjunnasta, Euroopan neuvoston ministerikomitean 27 päivänä tammikuuta 1999 hyväksymä lahjontaa koskeva rikosoikeudellinen yleissopimus, Euroopan neuvoston ministerikomitean 4 päivänä marraskuuta 1999 hyväksymä lahjontaa koskeva siviilioikeudellinen yleissopimus ja Afrikan unionin valtion- ja hallitusten päämiesten 12 päivänä heinäkuuta 2003 hyväksymä Afrikan unionin yleissopimus korruption torjumisesta ja vastustamisesta,

suhtautuvat myönteisesti kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen voimaantuloon 29 päivänä syyskuuta 2003,

ovat sopineet seuraavasta:

I luku

Yleiset määräykset

1 artiklaTarkoitus

Tämän yleissopimuksen tarkoituksena on

(a) edistää ja vahvistaa toimenpiteitä, joilla torjutaan ja vastustetaan korruptiota tähänastista vaikuttavammin ja tehokkaammin,

(b) edistää, helpottaa ja tukea kansainvälistä yhteistyötä ja teknistä apua torjuttaessa ja vastustettaessa korruptiota, mukaan lukien varallisuuden takaisin hankkiminen,

2 artiklaKäsitteiden käyttö

Tässä yleissopimuksessa

(a) "virkamies" tarkoittaa (i) henkilöä, joka on joko nimitettynä tai vaalilla valittuna pysyvässä tai määräaikaisessa, palkallisessa tai palkattomassa sopimusvaltion lainsäädäntöön tai täytäntöönpanoon liittyvässä tai hallinto- tai oikeusvirassa, riippumatta henkilön virkaiästä, (ii) muu henkilö, joka toimii julkisessa tehtävässä, mukaan lukien viraston tai julkisen yrityksen puolesta hoidettava tehtävä, tai suorittaa julkista palvelua kyseisen sopimusvaltion kansallisen lainsäädännön määritelmän ja asianomaisen oikeudenalan soveltamiskäytännön mukaisesti, (iii) muu sopimusvaltion kansallisessa lainsäädännössä "virkamieheksi" määritelty henkilö. Joissakin tämän yleissopimuksen II luvun mukaisissa erityistoimenpiteissä "virkamies" voi kuitenkin tarkoittaa henkilöä, joka toimii julkisessa tehtävässä tai suorittaa julkista palvelua kyseisen sopimusvaltion kansallisen lainsäädännön määritelmän ja asianomaisen oikeudenalan soveltamiskäytännön mukaisesti,

(b) "ulkomainen virkamies" tarkoittaa henkilöä, joka on joko nimitettynä tai vaalilla valittuna vieraan valtion lainsäädäntöön tai täytäntöönpanoon liittyvässä tai hallinto- tai oikeusvirassa, sekä henkilöä, joka toimii vieraan valtion puolesta julkisessa tehtävässä, mukaan lukien viraston tai julkisen yrityksen puolesta hoidettava tehtävä,

(c) "julkisen kansainvälisen järjestön toimihenkilö" tarkoittaa kansainvälisen järjestön virkamiestä tai henkilöä, jonka tällainen järjestö on valtuuttanut toimimaan puolestaan,

(d) "omaisuus" tarkoittaa kaikenlaista aineellista tai aineetonta ja irtainta tai kiinteää omaisuutta sekä oikeudellisia asiakirjoja, jotka osoittavat omistusoikeuden tai osuuden tällaiseen omaisuuteen,

(e) "rikoksen tuottama hyöty" tarkoittaa rikoksen avulla suoraan tai välillisesti saatua omaisuutta,

(f) "jäädyttäminen" tai "takavarikko" tarkoittaa tuomioistuimen tai muun toimivaltaisen viranomaisen määräykseen perustuvaa omaisuuden luovuttamisen, muuntamisen, hallinnan siirron tai siirtämisen väliaikaista kieltoa tai omaisuuden väliaikaista haltuunottoa tai määräysvaltaan ottamista,

(g) "menetetyksi tuomitseminen", johon sisältyy soveltuvin osin menettämisseuraamus, tarkoittaa tuomioistuimen tai muun toimivaltaisen viranomaisen määräykseen perustuvaa omaisuuden pysyvää menettämistä,

(h) "esirikos" tarkoittaa rikosta, joka on tuottanut sellaista hyötyä, joka voi joutua tämän yleissopimuksen 23 artiklassa määritellyn rikoksen kohteeksi,

(i) "valvottu läpilasku" tarkoittaa menettelytapaa, jonka avulla sallitaan laittomien tai laittomiksi epäiltyjen lähetysten kulku yhden tai useamman valtion alueelta, alueen läpi tai alueelle kyseisten valtioiden toimivaltaisten viranomaisten tieten ja valvonnassa, rikoksen tutkimiseksi ja rikokseen osallisten henkilöiden tunnistamiseksi.

3 artiklaSoveltamisala

1. Tätä yleissopimusta sovelletaan sen ehtojen mukaisesti korruption torjuntaan ja tutkintaan ja sitä koskeviin syytetoimiin sekä tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistaviksi säädettyjen rikosten tuottaman hyödyn jäädyttämiseen, takavarikointiin, menetetyksi tuomitsemiseen ja palauttamiseen.

2. Jollei tässä yleissopimuksessa toisin määrätä, yleissopimusta täytäntöönpantaessa ei siinä tarkoitetuista rikoksista ole tarvinnut aiheutua vahinkoa tai haittaa valtion omaisuudelle.

4 artiklaTäysivaltaisuuden suojaaminen

1. Sopimusvaltiot täyttävät tämän yleissopimuksen mukaiset velvoitteensa noudattaen valtioiden tasa-arvoisen täysivaltaisuuden ja alueellisen koskemattomuuden sekä toisten valtioiden sisäisiin asioihin puuttumattomuuden periaatteita.

2. Tämän yleissopimuksen määräykset eivät oikeuta sopimusvaltiota toisen valtion alueella käyttämään tuomiovaltaa tai suorittamaan tehtäviä, jotka toisen valtion kansallisen lainsäädännön mukaan kuuluvat yksinomaan sen omille viranomaisille.

II luku

Ennalta ehkäisevät toimenpiteet

5 artiklaToimintatavat ja käytännöt korruption ennalta ehkäisemiseksi

1. Sopimusvaltiot kehittävät ja toteuttavat tai ylläpitävät oikeusjärjestelmänsä perusperiaatteiden mukaisesti tehokkaita, yhteensovitettuja korruptionvastaisia toimintatapoja, jotka edistävät yhteiskunnan osallistumista sekä kuvastavat oikeusvaltion, julkisten asioiden ja julkisen omaisuuden asianmukaisen hoidon, rehellisyyden, läpinäkyvyyden ja vastuullisuuden periaatteita.

2. Sopimusvaltiot pyrkivät ottamaan käyttöön ja edistämään tehokkaita käytäntöjä korruption ennalta ehkäisemiseksi.

3. Sopimusvaltiot pyrkivät arvioimaan asiaan liittyviä oikeudellisia asiakirjoja ja hallinnollisia toimenpiteitä säännöllisin väliajoin määrittääkseen niiden riittävyyden korruption torjumiseen ja vastustamiseen.

4. Sopimusvaltiot toimivat tarvittaessa ja oikeusjärjestelmänsä perusperiaatteiden mukaisesti yhteistyössä keskenään sekä asiaan liittyvien kansainvälisten ja alueellisten järjestöjen kanssa edistettäessä ja kehitettäessä tässä artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä. Tähän yhteistyöhön voi kuulua osallistuminen kansainvälisiin ohjelmiin ja hankkeisiin, joilla pyritään torjumaan korruptiota.

6 artiklaToimielin tai toimielimet ennalta ehkäisemiseksi

1. Sopimusvaltiot huolehtivat oikeusjärjestelmänsä perusperiaatteiden mukaisesti tarpeen mukaan yhden tai useamman sellaisen toimielimen olemassaolosta, joka torjuu korruptiota muun muassa

(a) toteuttamalla tämän yleissopimuksen 5 artiklassa tarkoitettuja toimintatapoja ja tarvittaessa valvomalla ja sovittamalla yhteen näiden toimintatapojen toteuttamista,

(b) lisäämällä ja jakamalla tietoa korruption torjunnasta.

2. Sopimusvaltiot antavat oikeusjärjestelmänsä perusperiaatteiden mukaisesti tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitetulle yhdelle tai useammalle laitokselle tarvittavan itsenäisyyden, jotta laitos tai laitokset voivat hoitaa tehtävänsä tehokkaasti ja vapaina asiattomasta vaikuttamisesta. Laitokselle tai laitoksille on järjestettävä tarvittavat aineelliset voimavarat ja erikoistunut henkilöstö sekä tämän henkilöstön tehtäviensä hoitamiseksi tarvitsema koulutus.

3. Sopimusvaltiot ilmoittavat Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille sellaisen yhden tai useamman viranomaisen nimen ja osoitteen, joka voi avustaa muita sopimusvaltioita korruption torjumiseksi tarkoitettujen erityisten toimenpiteiden kehittämisessä ja toteuttamisessa.

7 artiklaJulkinen sektori

1. Sopimusvaltiot pyrkivät tarvittaessa ja oikeusjärjestelmänsä perusperiaatteiden mukaisesti ottamaan käyttöön, ylläpitämään ja vahvistamaan sellaisia järjestelmiä virkamiesten ja tarvittaessa muiden vaalilla valitsemattomien julkisen sektorin toimihenkilöiden palvelukseen ottamiseksi, vuokraamiseksi, palveluksessa pitämiseksi, ylentämiseksi ja eläkkeelle siirtämiseksi, jotka

(a) perustuvat tehokkuuden, avoimuuden ja objektiivisten perusteiden, kuten ansioituneisuuden, oikeudenmukaisuuden ja soveltuvuuden, periaatteisiin,

(b) sisältävät asianmukaiset menettelytavat henkilöiden valitsemiseksi ja kouluttamiseksi sellaisiin julkisiin tehtäviin, jotka katsotaan erityisen alttiiksi korruptiolle, sekä näiden henkilöiden kierrättämiseksi tarvittaessa muihin tehtäviin,

(c) edistävät asianmukaista palkkausta ja oikeudenmukaisia palkka-asteikkoja ottaen huomioon sopimusvaltion talouden kehitystaso,

(d) edistävät koulutusohjelmia, joilla tehdään näille henkilöille mahdolliseksi täyttää julkisten tehtävien moitteettoman, rehellisen ja asianmukaisen hoidon vaatimukset ja joilla lisätään erikoistuneen ja asianmukaisen koulutuksen avulla heidän tietoisuuttaan tehtäviensä hoitamiseen luontaisesti liittyvistä korruption riskeistä. Näissä ohjelmissa voidaan käyttää viitteenä kyseisten alojen toimintasääntöjä tai vaatimuksia.

2. Sopimusvaltiot harkitsevat myös asianmukaisten, tämän yleissopimuksen tavoitteiden ja kansallisen lainsäädäntönsä perusperiaatteiden mukaisten lainsäädännöllisten ja hallinnollisten toimenpiteiden toteuttamista määrätäkseen perusteista, jotka koskevat ehdokkuutta ja valintaa julkisiin virkoihin.

3. Sopimusvaltiot harkitsevat myös asianmukaisten, tämän yleissopimuksen tavoitteiden ja kansallisen lainsäädäntönsä perusperiaatteiden mukaisten lainsäädännöllisten ja hallinnollisten toimenpiteiden toteuttamista lisätäkseen avoimuutta rahoitettaessa ehdokkuutta vaalilla täytettäviin julkisiin tehtäviin ja tapauksen mukaan rahoitettaessa poliittisia puolueita.

4. Sopimusvaltiot pyrkivät kansallisen lainsäädäntönsä perusperiaatteiden mukaisesti ottamaan käyttöön, ylläpitämään ja vahvistamaan järjestelmiä, joilla edistetään läpinäkyvyyttä ja torjutaan eturistiriitoja.

8 artiklaVirkamiesten toimintasäännöt

1. Sopimusvaltiot edistävät korruption vastustamiseksi muun muassa virkamiestensä rehellisyyttä, vilpittömyyttä ja vastuuntuntoa oikeusjärjestelmänsä perusperiaatteiden mukaisesti.

2. Sopimusvaltiot pyrkivät erityisesti soveltamaan omissa toimielin- ja oikeusjärjestelmissään toimintasääntöjä tai –vaatimuksia, joilla pyritään varmistamaan julkisten tehtävien moitteeton, rehellinen ja asianmukainen hoitaminen.

3. Tämän artiklan määräyksiä täytäntöönpantaessa sopimusvaltiot ottavat tarvittaessa ja oikeusjärjestelmänsä perusperiaatteiden mukaisesti huomioon alueellisten, alueiden välisten ja monenvälisten järjestöjen asiaan liittyvät aloitteet, kuten kansainvälisen virkamiesten toimintasäännöstön (International Code of Conduct for Public Officials), joka on 12 päivänä joulukuuta 1996 annetun yleiskokouksen päätöslauselman 51/59 liitteenä.

4. Sopimusvaltiot harkitsevat myös kansallisen lainsäädäntönsä perusperiaatteiden mukaisesti sellaisten toimenpiteiden ja järjestelmien käyttöönottoa, joilla tehdään virkamiehille helpoksi ilmoittaa korruptiotapauksista asianomaisille viranomaisille, kun heidän tietoonsa tulee tällaisia tapauksia heidän hoitaessaan tehtäviään.

5. Sopimusvaltiot pyrkivät tarvittaessa ja kansallisen lainsäädäntönsä perusperiaatteiden mukaisesti ottamaan käyttöön sellaisia toimenpiteitä ja järjestelmiä, joilla vaaditaan virkamiehiä ilmoittamaan asianomaisille viranomaisille muun muassa viranhoidon ulkopuolisista toiminnoistaan, töistään, sijoituksistaan, varoistaan ja saamistaan merkittävistä lahjoista tai eduista, joista voi aiheutua eturistiriita suhteessa heidän virkamiestehtäviinsä.

6. Sopimusvaltiot harkitsevat kurinpitotoimien tai muiden toimenpiteiden kohdistamista kansallisen lainsäädäntönsä perusperiaatteiden mukaisesti virkamiehiin, jotka rikkovat tämän artiklan mukaisesti käyttöön otettuja sääntöjä tai vaatimuksia.

9 artiklaJulkiset hankinnat ja julkisten varojen hoito

1. Sopimusvaltiot toteuttavat oikeusjärjestelmänsä perusperiaatteiden mukaisesti tarvittavat toimet ottaakseen käyttöön asianmukaiset hankintajärjestelmät, jotka perustuvat avoimuuteen, kilpailuun ja objektiivisiin päätöksenteon perusteisiin ja ovat tehokkaita muun muassa korruption torjunnassa. Nämä järjestelmät, joita sovellettaessa voidaan noudattaa asianmukaisia kynnysarvoja, koskevat muun muassa seuraavia:

(a) julkinen tietojen jakaminen hankintamenettelyistä ja -sopimuksista, mukaan lukien tiedot tarjouspyynnöistä sekä sopimusten tekoon liittyvät tai sitä koskevat tiedot, jolloin mahdollisille tarjoajille annetaan riittävästi aikaa valmistella ja tehdä tarjouksensa,

(b) osallistumisehtojen määrääminen ennakolta, mukaan lukien valinnan ja sopimuksenteon perusteet sekä tarjousten tekemisen säännöt, ja niiden julkaiseminen,

(c) objektiivisten ja ennakolta määrättyjen perusteiden käyttö päätettäessä julkisista hankinnoista, jotta sääntöjen tai menettelyjen moitteeton soveltaminen voidaan helposti todentaa jälkikäteen,

(d) tehokas kansallinen seurantajärjestelmä, mukaan lukien tehokas muutoksenhakujärjestelmä, jolla varmistetaan mahdollisuus muutoksenhakuun ja oikeussuojakeinot siinä tapauksessa, että tämän kappaleen mukaisesti käyttöön otettuja sääntöjä tai menettelyjä ei noudateta,

(e) tarvittaessa toimenpiteet, joilla säännellään hankinnasta vastaavaa henkilöstöä koskevia asioita, kuten etunäkökohtia koskeva ilmoitus tiettyjen julkisten hankintojen yhteydessä, karsintamenettelyt ja koulutusvaatimukset.

2. Sopimusvaltiot toteuttavat oikeusjärjestelmänsä perusperiaatteiden mukaisesti asianmukaiset toimenpiteet edistääkseen avoimuutta ja vastuullisuutta julkisten varojen hoidossa. Näihin toimenpiteisiin sisältyy muun muassa

(a) menettelyt kansallisen talousarvion vahvistamiseksi,

(b) oikea-aikainen raportointi tuloista ja menoista,

(d) tehokkaat ja vaikuttavat riskinhallinnan ja sisäisen valvonnan järjestelmät sekä

(e) tarvittaessa korjaavat toimet tapauksissa, joissa tässä kappaleessa asetettuja vaatimuksia ei noudateta.

3. Sopimusvaltiot toteuttavat kansallisen lainsäädäntönsä perusperiaatteiden mukaisesti tarvittavat siviili- ja hallinto-oikeudelliset toimenpiteet säilyttääkseen kirjanpitokirjojen, tiedostojen, tilinpäätösten tai muiden julkisia menoja ja tuloja koskevien asiakirjojen koskemattomuuden sekä estääkseen näiden asiakirjojen väärentämisen.

10 artiklaJulkinen raportointi

Ottaen huomioon tarpeen vastustaa korruptiota sopimusvaltiot toteuttavat kansallisen lainsäädäntönsä perusperiaatteiden mukaisesti tarvittavat toimenpiteet läpinäkyvyyden lisäämiseksi julkisessa hallinnossaan, mukaan lukien tarvittaessa sen organisaatioon, toimintaan ja päätöksentekoprosesseihin liittyvät toimenpiteet. Näihin toimenpiteisiin voi sisältyä muun muassa

(a) sellaisten menettelyjen tai määräysten vahvistaminen, joilla kansalaisille tehdään mahdolliseksi saada tarvittaessa tietoja sopimusvaltion julkisen hallinnon organisaatiosta, toiminnasta ja päätöksentekoprosesseista sekä, ottaen asianmukaisesti huomioon yksityisyyden ja henkilötietojen suojan, yksittäisiä kansalaisia koskevista päätöksistä ja oikeudellisista asiakirjoista,

(b) hallinnollisten menettelyjen yksinkertaistaminen tarvittaessa, jotta helpotettaisiin kansalaisten asiointia toimivaltaisissa päätöksiä tekevissä viranomaisissa, ja

(c) tietojen julkaiseminen, mukaan lukien mahdolliset määräaikaiset raportit korruption riskeistä sopimusvaltion julkisessa hallinnossa.

11 artiklaOikeus- ja syyttäjälaitokseen liittyvät toimenpiteet

1. Pitäen mielessä oikeuslaitoksen riippumattomuuden ja sen ratkaisevan merkityksen korruption vastustamisessa sopimusvaltiot toteuttavat oikeusjärjestelmänsä perusperiaatteiden mukaisesti ja oikeudellista riippumattomuuttaan rajoittamatta toimenpiteet, joilla vahvistetaan rehellisyyttä ja estetään korruption mahdollisuuksia oikeuslaitoksen jäsenten keskuudessa. Nämä toimenpiteet voivat sisältää oikeuslaitoksen jäsenten toimintaa koskevia sääntöjä.

2. Toimenpiteitä, joilla on sama vaikutus kuin tämän artiklan 1 kappaleen mukaisilla toimenpiteillä, voidaan ottaa käyttöön ja soveltaa niiden sopimusvaltioiden syyttäjälaitoksessa, joissa syyttäjälaitos ei ole oikeuslaitoksen osa vaan nauttii samanlaista riippumattomuutta kuin oikeuslaitos.

12 artiklaYksityinen sektori

1. Sopimusvaltiot toteuttavat kansallisen lainsäädäntönsä perusperiaatteiden mukaisesti toimenpiteet, joilla estetään yksityiseen sektoriin kohdistuvaa korruptiota, parannetaan yksityisen sektorin kirjanpito- ja tilintarkastusvaatimuksia sekä tarvittaessa säädetään tehokkaista, oikeasuhteisista ja varoittavista siviili-, hallinto- tai rikosoikeudellisista seuraamuksista, jotka määrätään näiden toimenpiteiden noudattamatta jättämisestä.

2. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarkoitetut toimenpiteet voivat sisältää muun muassa seuraavaa:

(a) edistetään lainvalvontaviranomaisten ja asiaan liittyvien yksityisten yhteisöjen välistä yhteistyötä,

(b) edistetään asiaan liittyvien yksityisten yhteisöjen rehellisyyden varmistamiseksi tarkoitettujen vaatimusten ja menettelyjen kehittämistä, mukaan lukien toimintasäännöt yritysten ja kaikkien asiaan liittyvien ammattikuntien toimintojen suorittamiseksi moitteettomasti, rehellisesti ja asianmukaisesti, eturistiriitojen torjumiseksi sekä hyvien liiketapojen käytön edistämiseksi yritysten keskuudessa ja yritysten sopimussuhteissa valtioon,

(c) edistetään avoimuutta yksityisten yhteisöjen keskuudessa, mukaan lukien tarvittaessa yritysten perustamiseen ja johtamiseen osallistuvien oikeushenkilöiden ja luonnollisten henkilöiden henkilöllisyyttä koskevat toimenpiteet,

(d) estetään yksityisiä yhteisöjä sääntelevien menettelyjen väärinkäyttö, mukaan lukien julkisten viranomaisten kaupallista toimintaa varten myöntämiä tukia ja lupia koskevat menettelyt,

(e) torjutaan eturistiriitoja määräämällä rajoituksia tarvittaessa ja kohtuulliseksi ajaksi entisten virkamiesten ammattitoiminnalle tai virkamiesten työskentelylle yksityisellä sektorilla heidän erottuaan tai jäätyään eläkkeelle virastaan, jos toiminta tai työ liittyy suoraan niihin tehtäviin, joita nämä virkamiehet hoitivat tai valvoivat virassa ollessaan,

(f) varmistetaan, että yksityisissä yrityksissä toimii niiden rakenne ja koko huomioon ottaen riittävä sisäinen tarkastus, jonka avulla torjutaan ja havaitaan korruptiota, ja että näiden yksityisten yritysten tileihin ja vaadittaviin tilinpäätöksiin kohdistetaan asianmukaiset tarkastus- ja vahvistamismenettelyt.

3. Sopimusvaltiot toteuttavat korruption torjumiseksi kirjanpitoa ja tiedostojen pitoa, tilinpäätösten julkaisemista sekä kirjanpito- ja tilintarkastusvaatimuksia koskevien kansallisen lainsäädäntönsä ja määräystensä mukaisesti tarvittavat toimenpiteet estääkseen seuraavia tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistaviksi säädettyihin rikoksiin johtavia tekoja:

(a) kirjanpidon ulkopuolisten tilien perustaminen,

(b) kirjanpidon ulkopuolisten tai puutteellisesti yksilöityjen maksutapahtumien suorittaminen,

(d) sellaisten vastattavien kirjaaminen, joiden kohteet on yksilöity virheellisesti,

(e) valeasiakirjojen käyttö ja

(f) kirjanpitoasiakirjojen tahallinen hävittäminen ennen laissa sallittua ajankohtaa.

4. Sopimusvaltiot epäävät lahjuksista aiheutuneiden menojen vähennyskelpoisuuden verotuksessa, koska lahjukset kuuluvat tämän yleissopimuksen 15 ja 16 artiklan mukaisesti rangaistaviksi säädettyjen rikosten tunnusmerkistöön, sekä tarvittaessa muiden korruption edistämisestä aiheutuneiden menojen verovähennyskelpoisuuden.

13 artiklaKansalaisyhteiskunnan osallistuminen

1. Sopimusvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet voimavarojensa ja kansallisen lainsäädäntönsä perusperiaatteiden mukaisesti edistääkseen julkisen sektorin ulkopuolisten henkilöiden ja ryhmien, kuten kansalaisyhteiskunnan, kansalaisjärjestöjen ja yhteisöperustaisten järjestöjen aktiivista osallistumista korruption torjuntaan ja vastustamiseen sekä lisätäkseen kansalaisten tietoisuutta korruption olemassaolosta, syistä ja vakavuudesta sekä sen aiheuttamasta uhasta. Tätä osallistumista on vahvistettava seuraavankaltaisilla toimenpiteillä:

(a) lisäämällä päätöksentekoprosessien avoimuutta ja edistämällä kansalaisten myötävaikutusta niihin,

(b) varmistamalla kansalaisille tehokas tiedonsaanti,

(c) edistämällä korruption vastaisuutta julkisella tiedotustoiminnalla sekä julkisilla koulutusohjelmilla, mukaan lukien koulujen ja yliopistojen opetussuunnitelmat,

(d) noudattamalla, edistämällä ja suojelemalla vapautta etsiä, vastaanottaa, julkaista ja jakaa korruptiota koskevia tietoja. Tähän vapauteen voidaan kohdistaa tiettyjä rajoituksia, mutta näiden on oltava lailla säädettyjä ja oltava tarpeen

(i) muiden tahojen oikeuksien tai maineen kunnioittamiseksi,

(ii) kansallisen turvallisuuden tai yleisen järjestyksen tai kansanterveyden tai julkisen moraalin suojaamiseksi.

2. Sopimusvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että tässä yleissopimuksessa tarkoitetut asiaan liittyvät korruptiota torjuvat laitokset ovat tunnettuja kansalaisille, ja järjestävät tarvittaessa pääsyn näihin elimiin sellaisten tapahtumien ilmoittamiseksi, myös nimettömästi, jotka voidaan katsoa tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistaviksi säädetyiksi rikoksiksi.

14 artiklaToimenpiteet rahanpesun torjumiseksi

1. Sopimusvaltiot

(a) perustavat toimivaltansa rajoissa kattavat kansalliset sääntely- ja valvontajärjestelyt pankeille ja muille rahoituslaitoksille, mukaan lukien virallisia tai epävirallisia rahan- tai arvonsiirtopalveluja tarjoavat luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, sekä tarvittaessa muille laitoksille, jotka ovat erityisen alttiita rahanpesulle, estääkseen ja havaitakseen kaikenlaista rahanpesua, ja näissä järjestelyissä on painotettava vaatimuksia asiakkaan ja tarvittaessa edunsaajan tunnistamisesta, tietojen tallentamisesta sekä epäilyttävien maksutapahtumien ilmoittamisesta,

(b) varmistavat tämän yleissopimuksen 46 artiklan soveltamista rajoittamatta, että rahanpesun torjuntaan erikoistuneet hallinto-, sääntely- ja lainvalvontaviranomaiset sekä muut viranomaiset (mukaan lukien oikeusviranomaiset, kun se on tarpeen kansallisen lainsäädännön mukaan) pystyvät toimimaan yhteistyössä ja vaihtamaan tietoja kansallisella ja kansainvälisellä tasolla kansallisessa lainsäädännössä määrättyjen ehtojen mukaisesti, ja harkitsevat tätä tarkoitusta varten rahanpesun selvityskeskuksen perustamista toimimaan kansallisena keskuksena mahdollista rahanpesua koskevien tietojen keräämisessä, analysoinnissa ja jakamisessa.

2. Sopimusvaltiot harkitsevat toteutettavissa olevia toimenpiteitä havaitakseen ja tarkkaillakseen käteisen rahan ja soveltuvien jälkimarkkinakelpoisten instrumenttien liikkeitä rajojensa yli, noudattaen varmuustoimenpiteitä tietojen asianmukaisen käytön varmistamiseksi sekä haittaamatta millään tavalla laillisen pääoman liikkeitä. Näihin toimenpiteisiin voi kuulua yksittäisille henkilöille ja yrityksille asetettava vaatimus ilmoittaa käteisen rahan ja soveltuvien jälkimarkkinakelpoisten instrumenttien huomattavien määrien siirtämisestä rajojen yli.

3. Sopimusvaltiot harkitsevat tarkoitustenmukaisia ja toteutettavissa olevia toimenpiteitä, joilla vaaditaan rahoituslaitoksia, mukaan lukien rahan liikkeeseenlaskijat,

(a) sisällyttämään sähköisen varojen siirron lomakkeisiin ja näihin liittyviin viesteihin tarkat ja tarkoituksenmukaiset tiedot lähettäjästä,

(b) säilyttämään nämä tiedot koko maksuketjun ajan, ja

4. Sopimusvaltioita kehotetaan käyttämään ohjeenaan alueellisten, alueiden välisten ja monenvälisten järjestöjen laatimia rahanpesun vastaisia aloitteita perustaessaan tämän artiklan mukaisia kansallisia sääntely- ja valvontajärjestelyjä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän yleissopimuksen muiden artiklojen soveltamista.

5. Sopimusvaltiot pyrkivät kehittämään ja edistämään oikeus- ja lainvalvontaviranomaisten sekä rahoitusta sääntelevien viranomaisten maailmanlaajuista, alueellista, alueiden sisäistä ja kahdenvälistä yhteistyötä rahanpesun vastustamiseksi.

III luku

Rangaistavaksi säätäminen ja lainvalvonta

15 artiklaKansallisten virkamiesten lahjonta

Sopimusvaltiot toteuttavat tarvittavat lainsäädännölliset ja muut toimenpiteet säätääkseen rangaistaviksi seuraavat tahalliset teot:

(a) oikeudettoman edun lupaaminen, tarjoaminen tai antaminen suoraan tai välillisesti virkamiehelle häntä itseään tai toista henkilöä tai yhteisöä varten, jotta kyseinen virkamies toimisi tai pidättäytyisi toimimasta tietyllä tavalla virkatehtäviään hoitaessaan,

(b) oikeudettoman edun pyytäminen tai vastaanottaminen suoraan tai välillisesti virkamiehen toimesta häntä itseään tai toista henkilöä tai yhteisöä varten, jotta kyseinen virkamies toimisi tai pidättäytyisi toimimasta tietyllä tavalla virkatehtäviään hoitaessaan.

16 artiklaUlkomaisten virkamiesten ja julkisten kansainvälisten järjestöjen toimihenkilöiden lahjonta

1. Sopimusvaltiot toteuttavat tarvittavat lainsäädännölliset ja muut toimenpiteet säätääkseen rangaistavaksi tahallisen oikeudettoman edun lupaamisen, tarjoamisen tai antamisen suoraan tai välillisesti ulkomaiselle virkamiehelle tai julkisen kansainvälisen järjestön toimihenkilölle häntä itseään tai toista henkilöä tai yhteisöä varten, jotta kyseinen virkamies tai toimihenkilö toimisi tai pidättäytyisi toimimasta tietyllä tavalla virkatehtäviään hoitaessaan, kauppojen tai muun oikeudettoman edun saamiseksi tai säilyttämiseksi kansainvälisessä liiketoiminnassa.

2. Sopimusvaltiot harkitsevat tarvittavien lainsäädännöllisten ja muiden toimenpiteiden toteuttamista säätääkseen rangaistavaksi tahallisen oikeudettoman edun pyytämisen tai vastaanottamisen suoraan tai välillisesti ulkomaisen virkamiehen tai julkisen kansainvälisen järjestön toimihenkilön toimesta häntä itseään tai toista henkilöä tai yhteisöä varten, jotta kyseinen virkamies tai toimihenkilö toimisi tai pidättäytyisi toimimasta tietyllä tavalla virkatehtäviään hoitaessaan.

17 artiklaOmaisuuden kavaltaminen, oikeudeton käyttöönotto tai muu väärinkäyttö virkamiehen toimesta

Sopimusvaltiot toteuttavat tarvittavat lainsäädännölliset ja muut toimenpiteet säätääkseen rangaistavaksi virkamiehen haltuun hänen asemansa perusteella uskottujen omaisuuden, julkisten tai yksityisten varojen tai arvopaperien tai muun arvokkaan esineen tahallisen kavaltamisen, oikeudettoman käyttöönoton tai muun väärinkäytön virkamiehen toimesta omaksi edukseen tai toisen henkilön tai yhteisön eduksi.

18 artiklaVaikutusvallan kauppa

Sopimusvaltiot harkitsevat tarvittavien lainsäädännöllisten ja muiden toimenpiteiden toteuttamista säätääkseen rangaistaviksi seuraavat tahalliset teot:

(a) oikeudettoman edun lupaaminen, tarjoaminen tai antaminen suoraan tai välillisesti virkamiehelle tai muulle henkilölle, jotta kyseinen virkamies tai henkilö käyttäisi väärin tosiasiallista tai oletettua vaikutusvaltaansa tarkoituksena saada kyseisen sopimusvaltion hallinnolta tai viranomaiselta oikeudetonta etua teon alkuunpanijalle tai muulle henkilölle,

(b) oikeudettoman edun pyytäminen tai vastaanottaminen suoraan tai välillisesti virkamiehen tai muun henkilön toimesta häntä itseään tai toista henkilöä varten, jotta kyseinen virkamies tai henkilö käyttäisi väärin tosiasiallista tai oletettua vaikutusvaltaansa tarkoituksena saada kyseisen sopimusvaltion hallinnolta tai viranomaiselta oikeudetonta etua.

19 artiklaTehtävien väärinkäyttö

Sopimusvaltiot harkitsevat tarvittavien lainsäädännöllisten ja muiden toimenpiteiden toteuttamista säätääkseen rangaistavaksi tahallisen tehtävien tai aseman väärinkäytön eli lainvastaisen teon tai laiminlyönnin, johon virkamies syyllistyy tehtäviään hoitaessaan saadakseen oikeudetonta etua itselleen tai muulle henkilölle tai yhteisölle.

20 artiklaLaiton vaurastuminen

Jollei sopimusvaltioiden perustuslaista ja niiden oikeusjärjestelmien perusperiaatteista muuta johdu, sopimusvaltiot harkitsevat tarvittavien lainsäädännöllisten ja muiden toimenpiteiden toteuttamista säätääkseen rangaistavaksi tahallisen laittoman vaurastumisen eli virkamiehen varallisuuden merkittävän lisääntymisen, jota hän ei pysty kohtuullisesti selittämään, suhteessa hänen laillisiin tuloihinsa.

21 artiklaLahjonta yksityisellä sektorilla

Sopimusvaltiot harkitsevat tarvittavien lainsäädännöllisten ja muiden toimenpiteiden toteuttamista säätääkseen rangaistaviksi seuraavat tahalliset teot talouteen, rahoitukseen tai kauppaan liittyvässä toiminnassa:

(a) oikeudettoman edun lupaaminen, tarjoaminen tai antaminen suoraan tai välillisesti yksityisen sektorin yhteisössä missä tahansa ominaisuudessa työtä johtavalle tai työskentelevälle henkilölle tätä itseään tai toista henkilöä varten, jotta hän velvollisuuksiensa vastaisesti toimisi tai pidättäytyisi toimimasta tietyllä tavalla,

(b) oikeudettoman edun pyytäminen tai vastaanottaminen suoraan tai välillisesti yksityisen sektorin yhteisössä missä tahansa ominaisuudessa työtä johtavan tai työskentelevän henkilön toimesta tätä itseään tai toista henkilöä varten, jotta hän velvollisuuksiensa vastaisesti toimisi tai pidättäytyisi toimimasta tietyllä tavalla.

22 artiklaOmaisuuden kavaltaminen yksityisellä sektorilla

Sopimusvaltiot harkitsevat tarvittavien lainsäädännöllisten ja muiden toimenpiteiden toteuttamista säätääkseen rangaistavaksi talouteen, rahoitukseen tai kauppaan liittyvässä toiminnassa tahallisesti tehdyn teon, jossa yksityisen sektorin yhteisössä missä tahansa ominaisuudessa työtä johtava tai työskentelevä henkilö tahallisesti kavaltaa hänen haltuunsa hänen asemansa perusteella uskottuja omaisuutta, yksityisiä varoja tai arvopapereita tai muuta arvokasta.

23 artiklaRikoksen tuottaman hyödyn peseminen

1. Sopimusvaltiot toteuttavat kansallisen lainsäädäntönsä perusperiaatteiden mukaisesti tarvittavat lainsäädännölliset ja muut toimenpiteet säätääkseen rangaistaviksi seuraavat tahalliset teot:

(a) (i) omaisuuden muuntaminen tai luovuttaminen tietoisena siitä, että omaisuus on rikoksen tuottamaa hyötyä, tarkoituksena salata tai peittää omaisuuden laiton alkuperä tai auttaa esirikokseen osallistunutta henkilöä välttämään toimintansa oikeudelliset seuraamukset,

(ii) omaisuuden tosiasiallisen luonteen, alkuperän, sijainnin, hallinnan siirron, siirtämisen tai omistuksen tai omaisuuteen liittyvien oikeuksien salaaminen tai peittäminen tietoisena siitä, että omaisuus on rikoksen tuottamaa hyötyä,

(b) kyseisen sopimusvaltion oikeusjärjestelmän peruskäsitteet huomioon ottaen

(i) omaisuuden hankinta, hallussapito tai käyttö tietoisena omaisuutta vastaanotettaessa siitä, että se on rikoksen tuottamaa hyötyä,

(ii) osallisuus tämän artiklan mukaisesti rangaistavaksi säädettyyn rikokseen tai tällaista rikosta koskeva kumppanuus tai salahanke, yritys ja avunanto, yllytys, edistäminen ja neuvominen.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen täytäntöönpanemiseksi tai soveltamiseksi

(a) sopimusvaltiot pyrkivät soveltamaan tämän artiklan 1 kappaletta mahdollisimman monentyyppisiin esirikoksiin,

(b) sopimusvaltiot sisällyttävät esirikoksiin kattavasti vähintään tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistaviksi säädetyt rikokset,

(c) sovellettaessa b kohtaa katsotaan esirikoksiksi sekä kyseisen sopimusvaltion tuomiovaltaan kuuluvilla alueilla että niiden ulkopuolella tehdyt rikokset. Sopimusvaltion tuomiovaltaan kuuluvien alueiden ulkopuolella tehdyt rikokset katsotaan kuitenkin esirikoksiksi ainoastaan silloin, kun kyseinen teko katsotaan rikokseksi tekovaltion kansallisen lainsäädännön mukaan ja katsottaisiin rikokseksi tätä artiklaa täytäntöönpanevan tai soveltavan sopimusvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jos teko olisi tehty siellä,

(d) sopimusvaltiot toimittavat Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille jäljennökset tai kuvaukset niistä säädöksistään, joilla tämä artikla pannaan täytäntöön, sekä mahdollisista myöhemmistä muutoksista näihin säädöksiin,

(e) jos sopimusvaltion kansallisen lainsäädännön perusperiaatteet sitä edellyttävät, voidaan säätää, että tämän artiklan 1 kappaleen rikoksia koskevia määräyksiä ei sovelleta esirikoksen tekijöihin.

24 artiklaKätkeminen

Tämän yleissopimuksen 23 artiklan soveltamista rajoittamatta sopimusvaltiot harkitsevat tarvittavien lainsäädännöllisten ja muiden toimenpiteiden toteuttamista säätääkseen rangaistavaksi tahallisen omaisuuden salaamisen tai jatketun pidättämisen jonkin tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistavaksi säädetyn rikoksen jälkeen, mutta tällaiseen rikokseen osallistumatta, kun tekoon osallistuva henkilö tietää, että tämä omaisuus on saatu tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistavaksi säädetyllä rikoksella.

25 artiklaOikeudenkäytön häiritseminen

Sopimusvaltiot toteuttavat tarvittavat lainsäädännölliset ja muut toimenpiteet säätääkseen rangaistaviksi seuraavat tahalliset teot:

(a) fyysinen väkivalta, uhkailu tai pelottelu tai oikeudettoman edun lupaaminen, tarjoaminen tai antaminen perättömän lausuman aikaansaamiseksi tai todisteluun tai todistusaineiston esittämiseen puuttumiseksi oikeudenkäynnissä, joka liittyy tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistaviksi säädettyihin rikoksiin,

(b) fyysinen väkivalta, uhkailu tai pelottelu oikeuslaitoksen virkamiehen tai lainvalvonnasta vastaavan virkamiehen virkatehtävien hoitoon puuttumiseksi tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistaviksi säädettyjen rikosten yhteydessä. Tämän kohdan määräykset eivät rajoita sopimusvaltioiden oikeutta lainsäädäntöön, jolla suojellaan muita virkamiesryhmiä.

26 artiklaOikeushenkilöiden vastuu

1. Sopimusvaltiot toteuttavat tarvittavat oikeusperiaatteidensa mukaiset toimenpiteet säätääkseen oikeushenkilöille vastuun osallisuudesta tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistaviksi säädettyihin rikoksiin.

2. Jollei sopimusvaltion oikeusperiaatteista muuta johdu, oikeushenkilöiden vastuu voi olla rikos-, siviili- tai hallinto-oikeudellista.

3. Oikeushenkilöiden vastuu ei rajoita rikoksiin syyllistyneiden luonnollisten henkilöiden rikosoikeudellista vastuuta.

4. Sopimusvaltiot varmistavat erityisesti, että tämän artiklan mukaisesti vastuuseen asetettaviin oikeushenkilöihin kohdistetaan tehokkaat, oikeasuhteiset ja varoittavat rikosoikeudelliset tai muut seuraamukset, mukaan lukien rahalliset seuraamukset.

27 artiklaOsallisuus ja yritys

1. Sopimusvaltiot toteuttavat tarvittavat lainsäädännölliset ja muut toimenpiteet säätääkseen kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti rangaistavaksi osallisuuden tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistavaksi säädettyyn rikokseen missä tahansa ominaisuudessa, kuten rikoskumppanina, avustajana tai yllyttäjänä.

2. Sopimusvaltiot voivat toteuttaa tarvittavat lainsäädännölliset ja muut toimenpiteet säätääkseen kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti rangaistavaksi yrityksen tehdä tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistavaksi säädetty rikos.

3. Sopimusvaltiot voivat toteuttaa tarvittavat lainsäädännölliset ja muut toimenpiteet säätääkseen kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti rangaistavaksi tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistavaksi säädetyn rikoksen valmistelun.

28 artiklaTietoisuus, tahallisuus ja tarkoitus rikoksen tunnusmerkkeinä

Tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistavaksi säädetyn rikoksen tunnusmerkistöön kuuluva tietoisuus, tahallisuus tai tarkoitus voidaan päätellä objektiivisista tosiseikoista.

29 artiklaVanhentumisaika

Sopimusvaltiot säätävät tarvittaessa kansallisessa lainsäädännössään pitkän vanhentumisajan tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistaviksi säädettyjen rikosten oikeuskäsittelyn aloittamiselle sekä säätävät tarvittaessa vanhentumisajan pidentämisestä tai vanhentumisen keskeyttämisestä siinä tapauksessa, että rikoksesta epäilty on vältellyt oikeutta.

30 artiklaSyytetoimet, tuomitseminen ja seuraamukset

1. Sopimusvaltiot kohdistavat tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistavaksi säädettyyn rikokseen seuraamukset, joissa otetaan huomioon rikoksen vakavuus.

2. Sopimusvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen oikeusjärjestelmänsä ja perustuslakinsa periaatteiden mukaisesti, että toisaalta niiden virkamiehille näiden tehtävien hoitamista varten myönnetyt vapaudet tai toimivaltaan liittyvät erioikeudet ja toisaalta mahdollisuus tarvittaessa tehokkaasti tutkia, saattaa syytteeseen ja tuomita tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistaviksi säädettyjä rikoksia ovat asianmukaisesti tasapainossa keskenään tai että tämä tasapaino säilyy.

3. Sopimusvaltiot pyrkivät varmistamaan, että kaikkea sen kansallisen lainsäädännön mukaista oikeudellista harkintavaltaa, joka koskee syytteen nostamista tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistaviksi säädetyistä rikoksista, käytetään näihin rikoksiin liittyvien lainvalvontatoimenpiteiden tehokkuuden enimmäistämiseksi ja ottaen asianmukaisesti huomioon tarpeen estää tällaisten rikosten tekeminen.

4. Tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistaviksi säädettyjen rikosten osalta sopimusvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti, ja ottaen asianmukaisesti huomioon puolustuksen oikeudet, pyrkiäkseen varmistamaan, että ehdoissa, jotka liittyvät päätöksiin vapauttaa henkilö odottamaan oikeuskäsittelyä tai valituksen käsittelyä, otetaan huomioon tarve varmistaa syytetyn läsnäolo myöhemmässä rikosoikeudenkäynnissä.

5. Harkitessaan mahdollisuutta tällaisista rikoksista tuomittujen henkilöiden ennenaikaiseen tai ehdonalaiseen vapauttamiseen sopimusvaltiot ottavat huomioon kyseisten rikosten vakavuuden.

6. Sopimusvaltiot harkitsevat oikeusjärjestelmän perusperiaatteiden mukaisesti sellaisten menettelyjen käyttöönottoa, joilla asianomainen viranomainen voi tarvittaessa panna viralta tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistavaksi säädetystä rikoksesta syytetyn virkamiehen, keskeyttää tämän viranhoidon tai siirtää tämän muihin tehtäviin, pitäen mielessä syyttömyysolettaman periaatteen kunnioittamisen.

7. Kun se on rikoksen vakavuuden vuoksi perusteltua, sopimusvaltiot harkitsevat oikeusjärjestelmänsä perusperiaatteiden mukaisesti sellaisten menettelyjen käyttöönottoa, joilla estetään tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistaviksi säädetyistä rikoksista tuomittuja henkilöitä tuomioistuimen päätöksellä tai muin asianmukaisin keinoin niiden kansallisessa lainsäädännössä määrätyn ajan

(a) hoitamasta virkaa ja

(b) hoitamasta tointa valtion kokonaan tai osittain omistamassa yrityksessä.

8. Tämän artiklan 1 kappale ei estä toimivaltaisia viranomaisia käyttämästä virkamiehiin kohdistettavia kurinpitovaltuuksia.

9. Tämän yleissopimuksen määräykset eivät vaikuta periaatteeseen, jonka mukaan tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistaviksi säädetyt rikokset ja niihin sovellettavat vastuusta vapauttavat seikat tai muut toiminnan lainmukaisuutta määräävät oikeudelliset periaatteet kuvataan kunkin sopimusvaltion kansallisessa lainsäädännössä ja tällaisista rikoksista nostetaan syyte ja tuomitaan rangaistus kyseisen lainsäädännön mukaisesti.

10. Sopimusvaltiot pyrkivät edistämään tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistaviksi säädetyistä rikoksista tuomittujen henkilöiden uudelleensopeuttamista yhteiskuntaan.

31 artiklaJäädyttäminen, takavarikko ja menetetyksi tuomitseminen

1. Sopimusvaltiot toteuttavat, niin laajasti kuin se on niiden kansallisen oikeusjärjestelmän mukaan mahdollista, tarvittavat toimenpiteet mahdollistaakseen seuraavassa mainittujen tuomitsemisen menetetyksi:

(a) tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistaviksi säädettyjen rikosten tuottama hyöty tai omaisuus, jonka arvo vastaa tällaisen hyödyn arvoa,

(b) omaisuus, laitteet tai muut rikoksentekovälineet, joita käytetään tai aiotaan käyttää tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistaviksi säädetyissä rikoksissa.

2. Sopimusvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet mahdollistaakseen tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitettujen erien tunnistamisen, jäljittämisen, jäädyttämisen tai takavarikoinnin lopuksi tapahtuvaa menetetyksi tuomitsemista varten.

3. Sopimusvaltiot toteuttavat kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti tarvittavat lainsäädännölliset ja muut toimenpiteet säännelläkseen toimivaltaisten viranomaisten menettelyä niiden hoitaessa tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen soveltamisalaan kuuluvaa jäädytettyä, takavarikoitua tai menetetyksi tuomittua omaisuutta.

4. Jos tällainen rikoksen tuottama hyöty on kokonaan tai osittain muunnettu tai vaihdettu muuksi omaisuudeksi, tässä artiklassa tarkoitetut toimenpiteet koskevat rikoksen tuottaman hyödyn sijasta tätä omaisuutta.

5. Jos tällainen rikoksen tuottama hyöty on sekoitettu laillisista lähteistä saatuun omaisuuteen, tämä omaisuus tuomitaan menetetyksi siltä osin kuin se vastaa siihen sekoitetun rikoksen tuottaman hyödyn arvoa, sanotun rajoittamatta jäädyttämiseen tai takavarikointiin liittyviä valtuuksia.

6. Tässä artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä sovelletaan samalla tavoin ja samassa määrin kuin rikoksen tuottamaan hyötyyn myös tuloihin tai muihin etuihin, jotka on saatu tällaisesta rikoksen tuottamasta hyödystä, omaisuudesta, joksi tällainen rikoksen tuottama hyöty on muunnettu tai vaihdettu, tai omaisuudesta, johon tällainen rikoksen tuottama hyöty on sekoitettu.

7. Tämän artiklan ja 55 artiklan soveltamista varten sopimusvaltiot antavat tuomioistuimilleen tai muille toimivaltaisille viranomaisilleen valtuudet määrätä, että pankki- tai rahoitustietojen tai liiketoimintaa koskevien tietojen on oltava käytettävissä tai että ne takavarikoidaan. Sopimusvaltio ei saa kieltäytyä noudattamasta tämän kappaleen määräyksiä pankkisalaisuuden perusteella.

8. Sopimusvaltiot voivat harkita mahdollisuutta vaatia, että rikoksentekijä todistaa väitetyn rikoksen tuottaman hyödyn tai muun menetetyksi tuomittavan omaisuuden laillisen alkuperän, siltä osin kuin tällainen vaatimus on niiden kansallisen lainsäädännön perusperiaatteiden sekä oikeudenkäyntien ja asian muun käsittelyn luonteen mukainen.

9. Tämän artiklan määräysten ei katsota rajoittavan vilpittömässä mielessä toimivien kolmansien osapuolten oikeuksia.

10. Tämän artiklan määräykset eivät vaikuta periaatteeseen, jonka mukaan siinä tarkoitetut toimenpiteet määritellään ja pannaan täytäntöön sopimusvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja siinä säädetyin edellytyksin.

32 artiklaTodistajien, asiantuntijoiden ja uhrien suojelu

1. Sopimusvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet kansallisen oikeusjärjestelmänsä ja voimavarojensa mukaisesti antaakseen tehokasta suojelua mahdolliselta kostolta tai pelottelulta todistajille ja asiantuntijoille, jotka todistavat tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistaviksi säädetyistä rikoksista, ja tarvittaessa heidän sukulaisilleen ja muille läheisille henkilöilleen.

2. Tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitettuina toimenpiteinä voidaan, rajoittamatta vastaajan oikeuksia, mukaan lukien oikeus oikeussuojaan, muun muassa

(a) ottaa käyttöön tällaisten henkilöiden fyysisen suojelun menettelyjä, kuten tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan heidän sijoittamisensa toiseen paikkaan sekä tarvittaessa sen mahdollistaminen, että heidän henkilöllisyyttään ja olinpaikkaansa koskevia tietoja ei paljasteta tai niiden paljastamista rajoitetaan,

(b) määrätä sellaisia todistelua koskevia sääntöjä, jotka mahdollistavat todistajille ja asiantuntijoille todistajanlausunnon antamisen heidän turvallisuutensa varmistavalla tavalla, kuten sääntö, että todistajanlausunnon saa antaa viestintätekniikan, esimerkiksi videoiden tai muiden asianmukaisten keinojen, avulla.

3. Sopimusvaltiot harkitsevat sopimusten tai järjestelyjen tekemistä toisten valtioiden kanssa tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitettujen henkilöiden sijoittamiseksi toiseen paikkaan.

4. Tämän artiklan määräykset koskevat myös rikoksen uhreja, kun he toimivat todistajina.

5. Jollei sopimusvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä toisin säädetä, sopimusvaltiot mahdollistavat rikoksen uhrien näkemysten ja huolien esittämisen ja käsittelyn rikoksentekijöitä vastaan käytävän rikosoikeudenkäynnin asianmukaisissa vaiheissa tavalla, joka ei rajoita puolustuksen oikeuksia.

33 artiklaIlmoituksen tekijöiden suojelu

Sopimusvaltiot harkitsevat kansalliseen oikeusjärjestelmäänsä sisällytettäviksi tarvittavia toimenpiteitä, joilla suojellaan epäoikeutetulta kohtelulta henkilöä, joka ilmoittaa vilpittömässä mielessä ja perustellusti toimivaltaisille viranomaisille tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistaviksi säädettyjä rikoksia koskevista seikoista.

34 artiklaKorruption seuraukset

Sopimusvaltiot toteuttavat kansallisen lainsäädäntönsä perusperiaatteiden mukaisesti toimenpiteet korruption seurausten käsittelemiseksi, ottaen asianmukaisesti huomioon kolmansien osapuolten vilpittömässä mielessä hankitut oikeudet. Tässä yhteydessä sopimusvaltiot voivat katsoa korruption merkitykselliseksi tekijäksi oikeudenkäynnissä, jolla pyritään sopimuksen kumoamiseen tai peruuttamiseen, toimiluvan tai vastaavan asiakirjan peruuttamiseen tai muihin oikaisutoimiin.

35 artiklaVahingonkorvaus

Sopimusvaltiot toteuttavat kansallisen lainsäädäntönsä periaatteiden mukaisesti tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että yhteisöillä tai henkilöillä, jotka ovat kärsineet vahinkoa korruption johdosta, on oikeus vahingonkorvausta saadakseen panna vireille oikeudenkäynti niitä vastaan, jotka ovat vastuussa tästä vahingosta.

36 artiklaErityisviranomaiset

Sopimusvaltiot varmistavat oikeusjärjestelmänsä perusperiaatteiden mukaisesti sellaisen yhden tai useamman toimielimen tai sellaisten henkilöiden olemassaolon, jotka ovat erikoistuneet vastustamaan korruptiota lainvalvonnan keinoin. Tälle yhdelle tai useammalle toimielimelle tai näille henkilöille on annettava sopimusvaltion oikeusjärjestelmän perusperiaatteiden mukaisesti tarvittava riippumattomuus, jotta ne voivat hoitaa tehtävänsä tehokkaasti ja ilman asiatonta ulkopuolista vaikuttamista. Näillä henkilöillä tai tämän yhden tai useamman toimielimen henkilöstöllä on oltava asianmukainen koulutus ja voimavarat tehtäviensä hoitamista varten.

37 artiklaYhteistyö lainvalvontaviranomaisten kanssa

1. Sopimusvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet kannustaakseen tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistavaksi säädettyyn rikokseen osallistuvia tai osallistuneita henkilöitä antamaan tietoja, jotka ovat hyödyksi toimivaltaisille viranomaisille tutkinnan ja todistelun kannalta, sekä antamaan toimivaltaisille viranomaisille tosiasiallista erityisapua, joka voi auttaa riistämään rikoksentekijöiltä rikoksen tuottaman hyödyn ja hankkimaan takaisin tällaista hyötyä.

2. Sopimusvaltiot harkitsevat soveltuvissa tapauksissa mahdollisuutta lieventää rangaistusta sellaisen syytetyn osalta, joka tekee huomattavasti yhteistyötä tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistavaksi säädetyn rikoksen tutkinnassa tai syytetoimissa.

3. Sopimusvaltiot harkitsevat kansallisen lainsäädäntönsä perusperiaatteiden mukaisesti mahdollisuutta luopua syytteistä sellaisen henkilön osalta, joka tekee huomattavasti yhteistyötä tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistavaksi säädetyn rikoksen tutkinnassa tai syytetoimissa.

4. Kyseisiä henkilöitä suojellaan soveltuvin osin tämän yleissopimuksen 32 artiklan mukaisesti.

5. Kun yhdessä sopimusvaltiossa oleskeleva tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitettu henkilö voi tehdä huomattavasti yhteistyötä toisen sopimusvaltion toimivaltaisten viranomaisten kanssa, nämä sopimusvaltiot voivat harkita kansallisen lainsäädäntönsä mukaisia keskinäisiä sopimuksia tai järjestelyjä, joiden mukaan jälkimmäinen sopimusvaltio voi antaa tämän artiklan 2 ja 3 kappaleen mukaisen kohtelun.

38 artiklaKansallisten viranomaisten välinen yhteistyö

Sopimusvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet kannustaakseen kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti yhteistyötä toisaalta julkisten viranomaistensa ja virkamiestensä ja toisaalta rikostutkinta- ja syyttäjäviranomaistensa kesken. Tämä yhteistyö voi sisältää

(a) ilmoituksen tekemisen rikostutkinta- ja syyttäjäviranomaisille niiden omasta aloitteesta, kun on perusteltua syytä uskoa, että on tehty tämän yleissopimuksen 15, 21 ja 23 artiklan mukaisesti rangaistavaksi säädetty rikos, tai

(b) kaikkien tarvittavien tietojen antaminen pyydettäessä rikostutkinta- ja syyttäjäviranomaisille.

39 artiklaKansallisten viranomaisten ja yksityisen sektorin välinen yhteistyö

1. Sopimusvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet kannustaakseen kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti yhteistyötä kansallisten rikostutkinta- ja syyttäjäviranomaisten ja yksityisen sektorin yhteisöjen, erityisesti rahoituslaitosten, välillä asioissa, jotka koskevat tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistaviksi säädettyjen rikosten tekemistä.

2. Sopimusvaltiot harkitsevat kansalaistensa ja muiden alueellaan vakituisesti asuvien henkilöiden kannustamista ilmoittamaan kansallisille rikostutkinta- ja syyttäjäviranomaisille tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistaviksi säädettyjen rikosten tekemisestä.

40 artiklaPankkisalaisuus

Sopimusvaltiot varmistavat, että tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistaviksi säädettyjen rikosten kansallisen rikostutkinnan yhteydessä niiden kansallisissa oikeusjärjestelmissä on käytettävissä asianmukaiset järjestelmät sellaisten esteiden poistamiseksi, joita voi syntyä sovellettaessa pankkisalaisuuslainsäädäntöä.

41 artiklaAiempi rikollisuus

Sopimusvaltiot voivat toteuttaa tarvittavat lainsäädännölliset tai muut toimenpiteet, jotta rikoksesta epäillylle mahdollisesti aiemmin toisessa valtiossa annettu tuomio tulee otetuksi huomioon asianmukaisiksi katsotuin ehdoin ja tarkoituksin, jotta tätä tietoa voidaan käyttää tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistavaksi säädettyyn rikokseen liittyvässä rikosoikeudenkäynnissä.

42 artiklaTuomiovalta

1. Sopimusvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet ulottaakseen tuomiovaltansa tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistaviksi säädettyihin rikoksiin, kun

(a) rikos on tehty kyseisen sopimusvaltion alueella, tai

(b) rikos on tehty aluksessa, joka käyttää kyseisen sopimusvaltion lippua, tai ilma-aluksessa, joka on rekisteröity kyseisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaisesti rikoksen tekohetkellä.

2. Jollei tämän yleissopimuksen 4 artiklassa toisin määrätä, sopimusvaltio voi myös ulottaa tuomiovaltansa tällaisiin rikoksiin, jos

(a) rikos on tehty kyseisen sopimusvaltion kansalaista vastaan, tai

(b) rikoksen on tehnyt kyseisen sopimusvaltion kansalainen tai sen alueella vakituisesti asuva kansalaisuudeton henkilö, tai

(c) rikos on säädetty rangaistavaksi tämän yleissopimuksen 23 artiklan 1 kappaleen b kohdan ii alakohdan mukaisesti ja se on tehty kyseisen sopimusvaltion alueen ulkopuolella tarkoituksena tehdä sen alueella rikos, joka on säädetty rangaistavaksi tämän yleissopimuksen 23 artiklan 1 kappaleen a kohdan i tai ii alakohdan tai b kohdan i alakohdan mukaisesti, tai

(d) rikos on tehty tätä sopimusvaltiota vastaan.

3. Tämän yleissopimuksen 44 artiklan soveltamista varten sopimusvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet ulottaakseen tuomiovaltansa tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistaviksi säädettyihin rikoksiin, kun rikoksesta epäilty oleskelee kyseisen sopimusvaltion alueella, eikä tämä sopimusvaltio luovuta epäiltyä yksinomaan sillä perusteella, että tämä on sen kansalainen.

4. Sopimusvaltiot voivat myös toteuttaa tarvittavat toimenpiteet ulottaakseen tuomiovaltansa tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistaviksi säädettyihin rikoksiin, kun rikoksesta epäilty oleskelee kyseisen sopimusvaltion alueella, eikä tämä sopimusvaltio luovuta epäiltyä.

5. Jos tuomiovaltaansa tämän artiklan 1 tai 2 kappaleen mukaisesti käyttävälle sopimusvaltiolle on ilmoitettu tai se on muutoin saanut tietää, että muut sopimusvaltiot ovat aloittaneet rikostutkinnan, syytetoimet tai oikeudenkäynnin saman teon perusteella, kyseisten sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset neuvottelevat tarvittaessa keskenään toimiensa yhteensovittamiseksi.

6. Tämä yleissopimus ei estä sopimusvaltiota käyttämästä kansallisen lainsäädäntönsä mukaista rikosoikeudellista toimivaltaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yleisen kansainvälisen oikeuden määräyksiä.

IV luku

Kansainvälinen yhteistyö

43 artiklaKansainvälinen yhteistyö

1. Sopimusvaltiot toimivat yhteistyössä rikosasioissa tämän yleissopimuksen 44―50 artiklan mukaisesti. Tarvittaessa sopimusvaltiot harkitsevat kansallisen oikeusjärjestelmänsä mukaisesti toistensa avustamista korruptioon liittyvien siviili- ja hallinto-oikeudellisten asioiden tutkinnassa ja niitä koskevissa oikeudenkäynneissä.

2. Kun kansainväliseen yhteistyöhön liittyvissä asioissa edellytetään kaksoisrangaistavuutta, sen katsotaan toteutuneen riippumatta siitä, luokitellaanko kyseinen rikos avunpyynnön vastaanottaneen sopimusvaltion lainsäädännössä samaan rikosluokkaan tai nimitetäänkö rikosta samoilla termeillä kuin pyynnön esittäneessä sopimusvaltiossa, jos apupyynnössä tarkoitetun rikoksen taustalla oleva menettely on molempien sopimusvaltioiden lainsäädännön mukaan rangaistava teko.

44 artiklaLuovuttaminen

1. Tätä artiklaa sovelletaan tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistaviksi säädettyihin rikoksiin, joita koskevan luovuttamispyynnön kohteena oleva henkilö oleskelee pyynnön vastaanottaneen sopimusvaltion alueella, edellyttäen, että rikos, jota luovuttamispyyntö koskee, on sekä pyynnön esittäneen että pyynnön vastaanottaneen sopimusvaltion kansallisen lainsäädännön mukaan rangaistava teko.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä sopimusvaltio, jonka lainsäädäntö sen sallii, voi suostua luovuttamaan henkilön sellaisen tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistavaksi säädetyn rikoksen johdosta, joka ei sen kansallisen lainsäädännön mukaan ole rangaistava teko.

3. Jos luovuttamispyyntö koskee useita erillisiä rikoksia, joista ainakin yhden johdosta rikoksentekijä voidaan luovuttaa tämän artiklan mukaisesti, ja joista joidenkin johdosta rikoksentekijää ei voida luovuttaa vankeusrangaistuksen vuoksi mutta jotka liittyvät tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistaviksi säädettyihin rikoksiin, pyynnön vastaanottanut sopimusvaltio voi soveltaa tätä artiklaa myös näihin rikoksiin.

4. Jokainen rikos, johon tätä artiklaa sovelletaan, katsotaan sopimusvaltioiden välisissä luovuttamista koskevissa sopimuksissa rikokseksi, jonka johdosta rikoksentekijä voidaan luovuttaa. Sopimusvaltiot sitoutuvat sisällyttämään nämä rikokset kaikkiin välillään tehtäviin luovuttamista koskeviin sopimuksiin rikoksina, joiden johdosta rikoksentekijä voidaan luovuttaa. Sopimusvaltio, jonka lainsäädäntö sen mahdollistaa, jos se käyttää tätä yleissopimusta luovuttamisen perusteena, ei saa katsoa mitään tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistavaksi säädettyä rikosta poliittiseksi rikokseksi.

5. Jos sopimusvaltio, joka asettaa luovuttamisen ehdoksi sopimuksen olemassaolon, saa luovuttamispyynnön toiselta sopimusvaltiolta, jonka kanssa sillä ei ole luovuttamista koskevaa sopimusta, se voi pitää tätä yleissopimusta luovuttamisen oikeusperustana kaikkien niiden rikosten osalta, joihin tätä artiklaa sovelletaan.

6. Sopimusvaltio, joka asettaa luovuttamisen ehdoksi sopimuksen olemassaolon,

(a) ilmoittaa tätä yleissopimusta koskevan ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa tallettaessaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille, pitääkö se tätä yleissopimusta oikeusperustana luovuttamista koskevalle yhteistyölle muiden tämän yleissopimuksen sopimusvaltioiden kanssa, ja

(b) jos sopimusvaltio ei pidä tätä yleissopimusta luovuttamista koskevan yhteistyön oikeusperustana, se pyrkii tarvittaessa tekemään luovuttamista koskevia sopimuksia muiden tämän yleissopimuksen sopimusvaltioiden kanssa tämän artiklan täytäntöönpanemiseksi.

7. Sopimusvaltiot, jotka eivät aseta luovuttamisen ehdoksi sopimuksen olemassaoloa, tunnustavat keskenään tämän artiklan soveltamisalaan kuuluvat rikokset sellaisiksi rikoksiksi, joiden johdosta rikoksentekijä voidaan luovuttaa.

8. Luovuttamiseen sovelletaan pyynnön vastaanottaneen sopimusvaltion kansallisessa lainsäädännössä tai sovellettavissa luovuttamista koskevissa sopimuksissa määrättyjä ehtoja, mukaan lukien muun muassa luovuttamisen edellytyksenä oleva vähimmäisrangaistus sekä ne syyt, joiden perusteella pyynnön vastaanottanut sopimusvaltio voi kieltäytyä luovuttamisesta.

9. Jollei sopimusvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä toisin määrätä, ne pyrkivät nopeuttamaan luovuttamismenettelyjä ja yksinkertaistamaan niihin liittyviä todistusaineistoa koskevia vaatimuksia kaikkien tämän artiklan soveltamisalaan kuuluvien rikosten osalta.

10. Jollei pyynnön vastaanottaneen sopimusvaltion kansallisessa lainsäädännössä ja luovuttamista koskevissa sopimuksissa toisin määrätä, tämä sopimusvaltio voi pyynnön esittäneen sopimusvaltion pyynnöstä ja vakuututtuaan siitä, että olosuhteet tätä kiireellisesti edellyttävät, ottaa säilöön alueellaan oleskelevan henkilön, jonka luovuttamista pyydetään, tai toteuttaa muut tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen tämän henkilön läsnäolon luovuttamismenettelyssä.

11. Jos sopimusvaltio, jonka alueella rikoksesta epäilty tavataan, ei luovuta häntä tämän artiklan soveltamisalaan kuuluvan rikoksen johdosta pelkästään sillä perusteella, että hän on kyseisen valtion kansalainen, tämän sopimusvaltion on luovuttamista pyytäneen sopimusvaltion pyynnöstä ilman aiheetonta viivytystä saatettava asia toimivaltaisten viranomaistensa käsiteltäväksi syytetoimia varten. Nämä viranomaiset tekevät päätöksensä ja käsittelevät asian samalla tavoin kuin muun vakavan rikoksen osalta kyseisen sopimusvaltion kansallisen lainsäädännön mukaan. Kyseiset sopimusvaltiot toimivat yhteistyössä erityisesti oikeudenkäyntimenettelyyn ja todistusaineistoon liittyvissä kysymyksissä varmistaakseen syytetoimien tehokkuuden.

12. Jos sopimusvaltio saa kansallisen lainsäädäntönsä mukaan luovuttaa kansalaisensa ainoastaan sillä ehdolla, että kyseinen henkilö palautetaan tähän sopimusvaltioon kärsimään rangaistusta, joka hänelle määrätään sen oikeudenkäynnin seurauksena, jota varten kyseisen henkilön luovuttamista on pyydetty, ja kyseinen sopimusvaltio ja henkilön luovuttamista pyytänyt sopimusvaltio sopivat tästä mahdollisuudesta sekä muista mahdollisesti tarpeellisiksi katsomistaan ehdoista, tällainen ehdollinen luovuttaminen riittää täyttämään tämän artiklan 11 kappaleen mukaisen velvoitteen.

13. Jos tuomion täytäntöönpanemista varten pyydetystä luovuttamisesta kieltäydytään sillä perusteella, että luovutettavaksi pyydetty henkilö on pyynnön vastaanottaneen sopimusvaltion kansalainen, pyynnön vastaanottaneen sopimusvaltion on pyynnön esittäneen sopimusvaltion hakemuksesta, kansallisen lainsäädäntönsä tämän salliessa ja kyseisen lainsäädännön vaatimusten mukaisesti, harkittava pyynnön esittäneen sopimusvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti määrätyn rangaistuksen tai sen jäljellä olevan osan täytäntöönpanemista.

14. Kun henkilö on oikeudenkäynnin kohteena jonkin tämän artiklan soveltamisalaan kuuluvan rikoksen yhteydessä, hänelle on taattava oikeudenmukainen kohtelu oikeudenkäynnin kaikissa vaiheissa, mukaan lukien kaikki ne oikeudet ja takeet, jotka on säädetty sen sopimusvaltion kansallisessa lainsäädännössä, jonka alueella kyseinen henkilö oleskelee.

15. Tämän yleissopimuksen määräysten ei tulkita asettavan luovuttamisvelvollisuutta, jos pyynnön vastaanottaneella sopimusvaltiolla on painavat perusteet uskoa, että pyyntö on esitetty henkilön asettamiseksi syytteeseen tai rankaisemiseksi hänen sukupuolensa, rotunsa, uskontonsa, kansallisuutensa, etnisen alkuperänsä tai poliittisten mielipiteidensä perusteella, tai että pyynnön noudattaminen haittaisi tämän henkilön asemaa jostakin näistä syistä.

16. Sopimusvaltiot eivät voi evätä luovuttamispyyntöä pelkästään sillä perusteella, että rikokseen katsotaan liittyvän myös julkista taloutta koskevia seikkoja.

17. Ennen kuin luovuttamispyynnön vastaanottanut sopimusvaltio kieltäytyy luovuttamisesta, se neuvottelee tarvittaessa pyynnön esittäneen sopimusvaltion kanssa antaakseen sille riittävän tilaisuuden esittää mielipiteensä ja antaa esittämiään väitteitä tukevia tietoja.

18. Sopimusvaltiot pyrkivät tekemään kahden- ja monenvälisiä sopimuksia tai järjestelyjä luovuttamisten toteuttamiseksi tai tehostamiseksi.

45 artiklaTuomittujen siirtäminen

Sopimusvaltiot voivat harkita liittymistä kahden- tai monenvälisiin sopimuksiin tai järjestelyihin, jotka koskevat sellaisten henkilöiden siirtämistä alueelleen, jotka on tuomittu vankeusrangaistukseen tai muuhun vapaudenmenetykseen tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistaviksi säädetyistä rikoksista, jotta nämä henkilöt voivat suorittaa rangaistuksensa loppuun tällä alueella.

46 artiklaKeskinäinen oikeusapu

1. Sopimusvaltiot antavat toisilleen mahdollisimman laajaa keskinäistä oikeusapua tutkinnassa, syytetoimissa ja oikeudenkäynneissä, jotka liittyvät tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluviin rikoksiin.

2. Keskinäistä oikeusapua annetaan mahdollisimman laajasti pyynnön vastaanottaneen sopimusvaltion asiaan liittyvien lakien, sopimusten ja järjestelyjen mukaisesti sellaisten tutkinta- ja syytetoimien sekä oikeudenkäyntien osalta, jotka liittyvät rikoksiin, joista oikeushenkilö voidaan asettaa vastuuseen pyynnön esittäneessä sopimusvaltiossa tämän yleissopimuksen 26 artiklan mukaisesti.

3. Tämän artiklan mukaista keskinäistä oikeusapua voidaan pyytää seuraaviin tarkoituksiin:

(a) todisteiden tai lausuntojen hankkimiseksi henkilöiltä,

(b) oikeudellisten asiakirjojen tiedoksi antamista varten,

(d) esineiden ja paikkojen tutkimiseksi,

(e) tietojen, todisteiden sekä asiantuntija-arvioiden hankkimiseksi,

(f) alkuperäiskappaleiden tai oikeaksi todistettujen jäljennösten hankkimiseksi asiaan liittyvistä asiakirjoista ja tiedostoista, mukaan lukien valtion sekä pankki-, rahoitus- ja liiketoiminnan asiakirjat,

(g) rikoksen tuottaman hyödyn, omaisuuden, rikoksentekovälineiden tai muiden esineiden tunnistamiseksi tai jäljittämiseksi todistelua varten,

(h) henkilöiden vapaaehtoisen esiintymisen helpottamiseksi pyynnön esittäneessä sopimusvaltiossa,

(i) muun sellaisen avun saamiseksi, joka ei ole pyynnön vastaanottaneen sopimusvaltion kansallisen lainsäädännön vastaista,

(j) rikoksen tuottaman hyödyn tunnistamiseksi, jäädyttämiseksi ja jäljittämiseksi tämän yleissopimuksen V luvun määräysten mukaisesti,

(k) varallisuuden takaisin hankkimiseksi tämän yleissopimuksen V luvun määräysten mukaisesti.

4. Sopimusvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat ilman ennakkopyyntöä toimittaa rikosasioihin liittyviä tietoja toisen sopimusvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisen lainsäädännön soveltamista, jos ne katsovat, että nämä tiedot voivat auttaa toisen sopimusvaltion viranomaista tutkimusten ja rikosoikeudenkäynnin aloittamisessa tai menestyksellisessä loppuun saattamisessa tai saattavat johtaa siihen, että jälkimmäinen sopimusvaltio esittää tämän

yleissopimuksen mukaisen pyynnön.

5. Tietojen toimittaminen tämän artiklan 4 kappaleen mukaisesti ei rajoita tutkimuksia ja rikosoikeudenkäyntiä siinä valtiossa, jonka toimivaltaiset viranomaiset ovat toimittaneet tiedot. Tiedot vastaanottaneet toimivaltaiset viranomaiset noudattavat pyyntöä tietojen pitämisestä luottamuksellisina, myös väliaikaisesti, tai niiden käytölle asetettuja rajoituksia. Tämä ei kuitenkaan estä tiedot vastaanottanutta sopimusvaltiota paljastamasta oikeudenkäynnissään syytetyn syyttömyyden osoittavia tietoja. Tällaisessa tapauksessa tiedot vastaanottanut sopimusvaltio ilmoittaa asiasta tiedot toimittaneelle sopimusvaltiolle ennen tietojen paljastamista ja pyydettäessä neuvottelee tiedot toimittaneen sopimusvaltion kanssa. Jos ennakolta ilmoittaminen ei poikkeustapauksessa ole mahdollista, tiedot vastaanottanut sopimusvaltio ilmoittaa viipymättä tiedot toimittaneelle sopimusvaltiolle tietojen paljastamisesta.

6. Tämän artiklan määräykset eivät vaikuta velvoitteisiin, jotka perustuvat muuhun kahden- tai monenväliseen sopimukseen, jonka määräykset koskevat tai tulevat koskemaan keskinäistä oikeusapua kokonaan tai osittain.

7. Tämän artiklan mukaisesti esitettyihin pyyntöihin sovelletaan tämän artiklan 9―29 kappaletta, jos kyseisiä sopimusvaltioita ei sido sopimus keskinäisestä oikeusavusta. Jos näitä sopimusvaltioita sitoo tällainen sopimus, sovelletaan sen vastaavia määräyksiä, jolleivät sopimusvaltiot päätä soveltaa niiden sijasta tämän artiklan 9―29 kappaletta. Sopimusvaltioita kannustetaan voimakkaasti soveltamaan näitä kappaleita, mikäli ne helpottavat yhteistyötä.

8. Sopimusvaltiot eivät saa kieltäytyä antamasta tämän artiklan mukaista keskinäistä oikeusapua pankkisalaisuuden perusteella.

9. (a) Vastatessaan tämän artiklan mukaiseen avunpyyntöön kaksoisrangaistavuuden puuttuessa pyynnön vastaanottanut sopimusvaltio ottaa huomioon tämän yleissopimuksen 1 artiklassa määrätyt tavoitteet,

(b) sopimusvaltiot voivat kieltäytyä antamasta tämän artiklan mukaista apua kaksoisrangaistavuuden puuttumisen perusteella. Pyynnön vastaanottaneen sopimusvaltion on kuitenkin annettava apua, johon ei sisälly pakkotoimia, jos tämä on sen oikeusjärjestelmän peruskäsitteiden mukaista. Tällainen apu voidaan evätä, jos pyynnöt koskevat vähämerkityksisiä asioita tai asioita, joita varten pyydetty yhteistyö tai apu on saatavissa tämän yleissopimuksen muiden määräysten mukaisesti,

(c) sopimusvaltiot voivat harkita tarvittavien toimenpiteiden toteuttamista mahdollistaakseen laajemman avun tarjoamisen tämän artiklan mukaisesti kaksoisrangaistavuuden puuttuessa.

10. Henkilö, joka on vangittuna tai suorittamassa rangaistusta yhden sopimusvaltion alueella ja jonka läsnäoloa toisessa sopimusvaltiossa pyydetään tunnistamista tai todistajanlausuntoa varten tai muuten avustamaan todistusaineiston hankkimisessa tutkintaa, syytetoimia tai oikeudenkäyntiä varten tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien rikosten osalta, voidaan siirtää seuraavin edellytyksin:

(a) henkilö antaa vapaaehtoisen tietoisen suostumuksensa,

(b) molempien sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset sopivat asiasta sopimusvaltioiden asianmukaisiksi katsomien ehtojen mukaisesti.

11. Tämän artiklan 10 kappaleen soveltamista varten

(a) sopimusvaltiolla, johon henkilö siirretään, on valtuudet ja velvoite pitää siirretty henkilö säilössä, jollei sopimusvaltio, josta henkilö on siirretty, toisin pyydä tai valtuuta,

(b) sopimusvaltio, johon henkilö siirretään, panee välittömästi täytäntöön velvoitteensa palauttaa henkilö säilöön siihen sopimusvaltioon, josta henkilö on siirretty, ennakolta sovitun mukaisesti tai siten kuin näiden sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset muuten sopivat,

(c) sopimusvaltio, johon henkilö siirretään, ei saa vaatia sopimusvaltiota, josta henkilö on siirretty, käynnistämään luovuttamismenettelyä henkilön palauttamiseksi,

(d) laskettaessa vapauden menetyksen kestoa siinä sopimusvaltiossa, josta henkilö on siirretty, hänen hyväkseen lasketaan aika, jonka hän on ollut vapautensa menettäneenä siinä valtiossa, johon hänet on siirretty.

12. Ellei sopimusvaltio, josta henkilö siirretään tämän artiklan 10 ja 11 kappaleen mukaisesti, siihen suostu, kyseistä henkilöä ei hänen kansalaisuudestaan riippumatta saa asettaa syytteeseen, vangita tai rangaista eikä hänen henkilökohtaista vapauttaan saa muutoin rajoittaa sen valtion alueella, johon hänet siirretään sellaisten tekojen, laiminlyöntien tai tuomioiden perusteella, jotka edelsivät hänen lähtöään sen valtion alueelta, josta hänet on siirretty.

13. Kukin sopimusvaltio nimeää keskusviranomaisen, jolla on velvollisuus ja valtuudet ottaa vastaan keskinäistä oikeusapua koskevia pyyntöjä ja panna ne täytäntöön tai välittää ne edelleen toimivaltaisille viranomaisille täytäntöönpantaviksi. Jos sopimusvaltiolla on erityinen alue, jolla on erillinen keskinäisen oikeusavun järjestelmä, se voi nimetä erillisen keskusviranomaisen, jolla on samat tehtävät kyseisellä alueella. Keskusviranomaiset varmistavat vastaanotettujen pyyntöjen nopean ja asianmukaisen täytäntöönpanon tai välittämisen toimivaltaiselle viranomaiselle. Tapauksissa, joissa keskusviranomainen välittää pyynnön toimivaltaiselle viranomaiselle täytäntöönpantavaksi, sen on kehotettava toimivaltaista viranomaista panemaan pyyntö nopeasti ja asianmukaisesti täytäntöön. Sopimusvaltiot ilmoittavat tätä tarkoitusta varten määrätyt keskusviranomaisensa Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille tallettaessaan tätä yleissopimusta koskevan ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa. Keskinäistä oikeusapua koskevat pyynnöt sekä niihin liittyvät tiedonannot toimitetaan sopimusvaltioiden nimeämille keskusviranomaisille. Tämä vaatimus ei rajoita sopimusvaltion oikeutta vaatia, että tällaiset pyynnöt ja tiedonannot toimitetaan sille diplomaattiteitse sekä kiireellisissä tapauksissa ja sopimusvaltioiden niin sopiessa mahdollisuuksien mukaan Kansainvälisen rikospoliisijärjestön Interpolin kautta.

14. Pyynnöt on laadittava kirjallisesti tai mahdollisuuksien mukaan tavalla, joka mahdollistaa kirjallisen asiakirjan tuottamisen, pyynnön vastaanottavan sopimusvaltion hyväksymällä kielellä sellaisissa olosuhteissa, joissa vastaanottava sopimusvaltio pystyy varmistumaan pyynnön aitoudesta. Sopimusvaltiot ilmoittavat Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille hyväksymänsä kielen tai kielet tallettaessaan tätä yleissopimusta koskevan ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa. Kiireellisissä tapauksissa ja sopimusvaltioiden niin sopiessa pyynnöt voidaan esittää suullisesti, mutta ne on viipymättä vahvistettava kirjallisesti.

15. Keskinäistä oikeusapua koskevassa pyynnössä on mainittava

(a) pyynnön esittävä viranomainen,

(b) pyynnössä tarkoitettujen tutkinnan, syytetoimien tai oikeudenkäynnin aihe ja luonne sekä tutkinnasta, syytetoimista tai oikeudenkäynnistä vastaavan viranomaisen nimi ja tehtävät,

(c) yhteenveto asiaan liittyvistä tosiseikoista, paitsi sellaisten pyyntöjen osalta, jotka koskevat oikeudellisten asiakirjojen tiedoksiantoa,

(d) kuvaus pyydetystä avusta ja tiedot menettelytavoista, joita pyynnön esittänyt sopimusvaltio toivoo noudatettavan,

(e) mahdollisuuksien mukaan asianomaisten henkilöiden henkilötiedot, oleskelupaikka ja kansalaisuus, ja

(f) tarkoitus, johon todisteita, tietoja tai toimenpiteitä pyydetään.

16. Pyynnön vastaanottanut sopimusvaltio voi pyytää lisätietoja, jos se on tarpeen pyynnön täytäntöönpanemiseksi sen kansallisen lainsäädännön mukaisesti, tai se voi helpottaa pyynnön täytäntöönpanoa.

17. Pyyntö pannaan täytäntöön pyynnön vastaanottaneen sopimusvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti, sen kansallisen lainsäädännön sallimassa laajuudessa ja mahdollisuuksien mukaan pyynnössä täsmennettyjä menettelyjä noudattaen.

18. Kun sopimusvaltion oikeusviranomaisten on kuultava toisen sopimusvaltion alueella olevaa henkilöä todistajana tai asiantuntijana, jälkimmäinen sopimusvaltio voi mahdollisuuksien mukaan ja kansallisen lainsäädäntönsä perusperiaatteiden sallimissa rajoissa sallia ensimmäisen sopimusvaltion pyynnöstä kuulemisen järjestämisen videokokouksena, jollei ole mahdollista tai suotavaa, että kyseinen henkilö esiintyy henkilökohtaisesti pyynnön esittäneen sopimusvaltion alueella. Sopimusvaltiot voivat sopia, että pyynnön esittäneen sopimusvaltion oikeusviranomainen toimittaa kuulemisen ja että pyynnön vastaanottaneen sopimusvaltion oikeusviranomainen osallistuu siihen.

19. Pyynnön esittänyt sopimusvaltio ei saa ilman pyynnön vastaanottaneen sopimusvaltion ennakolta antamaa lupaa välittää tai käyttää pyynnön vastaanottaneen sopimusvaltion toimittamia tietoja ja todisteita muihin kuin sellaisiin tutkintaan, syytetoimiin tai oikeudenkäynteihin, jotka on ilmoitettu pyynnössä. Tämän kappaleen määräykset eivät estä pyynnön esittänyttä sopimusvaltiota paljastamasta oikeudenkäynnissään syytetyn syyttömyyden osoittavia tietoja tai todisteita. Viimeksi mainitussa tapauksessa pyynnön esittänyt sopimusvaltio ilmoittaa asiasta pyynnön vastaanottaneelle sopimusvaltiolle ennen tietojen tai todisteiden paljastamista ja pyydettäessä neuvottelee pyynnön vastaanottaneen sopimusvaltion kanssa. Jos ennakolta ilmoittaminen ei poikkeustapauksessa ole mahdollista, pyynnön esittänyt sopimusvaltio ilmoittaa viipymättä pyynnön vastaanottaneelle sopimusvaltiolle tietojen tai todisteiden paljastamisesta.

20. Pyynnön esittänyt sopimusvaltio voi vaatia, että pyynnön vastaanottanut sopimusvaltio pitää pyynnön tiedot ja sisällön luottamuksellisina, paitsi niiltä osin kuin niiden paljastaminen on pyynnön täytäntöönpanon kannalta välttämätöntä. Jos pyynnön vastaanottanut sopimusvaltio ei voi noudattaa luottamuksellisuuden vaatimusta, se ilmoittaa asiasta viipymättä pyynnön esittäneelle sopimusvaltiolle.

21. Keskinäinen oikeusapu voidaan evätä,

(a) jos pyyntöä ei ole esitetty tämän artiklan määräysten mukaisesti,

(b) jos pyynnön vastaanottanut sopimusvaltio katsoo, että pyynnön täytäntöönpano saattaa haitata sen täysivaltaisuutta, turvallisuutta, yleistä järjestystä tai muita olennaisia etuja,

(c) jos pyynnön vastaanottaneen sopimusvaltion kansallinen lainsäädäntö estäisi sen viranomaisia toteuttamasta pyydettyjä toimenpiteitä vastaavan rikoksen osalta, joka olisi tutkinnan, syytetoimien tai oikeudenkäynnin kohteena niiden toimivallan alueella,

(d) jos pyyntöön suostuminen olisi pyynnön vastaanottaneen sopimusvaltion oikeusjärjestelmän vastaista keskinäisen oikeusavun osalta.

22. Sopimusvaltiot eivät saa evätä keskinäistä oikeusapua koskevaa pyyntöä yksinomaan sillä perusteella, että rikokseen katsotaan liittyvän myös julkista taloutta koskevia seikkoja.

23. Keskinäisen oikeusavun epääminen on perusteltava.

24. Pyynnön vastaanottanut sopimusvaltio panee keskinäistä oikeusapua koskevan pyynnön täytäntöön mahdollisimman nopeasti ja ottaa mahdollisimman täysimittaisesti huomioon pyynnön esittäneen sopimusvaltion ehdottamat määräajat, jotka perustellaan, mieluiten pyynnössä. Pyynnön esittänyt sopimusvaltio voi esittää kohtuullisia tiedusteluja niiden toimenpiteiden tilanteesta ja etenemisestä, jotka pyynnön vastaanottanut sopimusvaltio toteuttaa vastatakseen pyyntöön. Pyynnön vastaanottanut sopimusvaltio vastaa pyynnön esittäneen sopimusvaltion kohtuullisiin tiedusteluihin pyynnön käsittelyn tilanteesta ja etenemisestä pyynnön vastaanottaneessa sopimusvaltiossa. Kun pyydettyä apua ei enää tarvita, pyynnön esittänyt sopimusvaltio ilmoittaa asiasta viipymättä pyynnön vastaanottaneelle sopimusvaltiolle.

25. Pyynnön vastaanottanut sopimusvaltio voi lykätä keskinäisen oikeusavun antamista sillä perusteella, että se haittaa aloitettuja tutkinta-, syyte- tai oikeudenkäyntitoimia.

26. Ennen kuin pyynnön vastaanottanut sopimusvaltio epää pyynnön tämän artiklan 21 kappaleen mukaisesti tai lykkää sen täytäntöönpanoa tämän artiklan 25 kappaleen mukaisesti, se neuvottelee pyynnön esittäneen sopimusvaltion kanssa siitä, voidaanko oikeusapua antaa pyynnön vastaanottaneen sopimusvaltion tarpeellisiksi katsomien ehtojen mukaisesti. Jos pyynnön esittänyt sopimusvaltio hyväksyy avun näillä ehdoilla, sen on noudatettava niitä.

27. Todistajaa, asiantuntijaa tai muuta henkilöä, joka pyynnön esittäneen sopimusvaltion pyynnöstä suostuu pyynnön esittäneen sopimusvaltion alueella todistamaan oikeudenkäynnissä tai avustamaan tutkinnassa, syytetoimissa tai oikeudenkäynnissä, ei saa asettaa syytteeseen, vangita tai rangaista eikä hänen henkilökohtaista vapauttaan saa muutoin rajoittaa tällä alueella sellaisten tekojen, laiminlyöntien tai tuomioiden perusteella, jotka edelsivät hänen lähtöään pyynnön vastaanottaneen sopimusvaltion alueelta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 12 kappaleen soveltamista. Tällainen koskemattomuus päättyy, kun todistaja, asiantuntija tai muu henkilö, jolla on ollut tilaisuus poistua maasta viidentoista peräkkäisen päivän tai sopimusvaltioiden sopiman ajan kuluessa siitä päivästä, jona hänelle on virallisesti ilmoitettu, etteivät oikeusviranomaiset enää vaadi hänen läsnäoloaan, on kuitenkin vapaaehtoisesti jäänyt pyynnön esittäneen sopimusvaltion alueelle tai on poistuttuaan sieltä palannut vapaasta tahdostaan.

28. Pyynnön vastaanottanut sopimusvaltio vastaa pyynnön täytäntöönpanosta aiheutuvista tavanomaisista kuluista, jolleivät kyseiset sopimusvaltiot toisin sovi. Jos pyyntöön vastaaminen aiheuttaa huomattavia tai ylimääräisiä menoja, sopimusvaltiot neuvottelevat keskenään siitä, minkälaisin ehdoin pyyntö pannaan täytäntöön ja millä tavoin kuluista vastataan.

29. Pyynnön vastaanottanut sopimusvaltio

(a) antaa pyynnön esittäneelle sopimusvaltiolle jäljennökset hallussaan olevista valtion tiedostoista, asiakirjoista tai tiedoista, jotka sen kansallisen lainsäädännön mukaan ovat julkisia,

(b) voi harkintansa mukaan antaa pyynnön esittäneelle sopimusvaltiolle kokonaan, osittain tai asianmukaisiksi katsominsa ehdoin jäljennökset hallussaan olevista valtion tiedostoista, asiakirjoista tai tiedoista, jotka sen kansallisen lainsäädännön mukaan eivät ole julkisia.

30. Sopimusvaltiot harkitsevat tarvittaessa mahdollisuutta tehdä kahden- tai monenvälisiä sopimuksia tai järjestelyjä, jotka palvelevat tämän artiklan määräysten tarkoituksia, toteuttavat näitä määräyksiä käytännössä tai täydentävät niitä.

47 artiklaRikosasian käsittelyn siirtäminen

Syytetoimien keskittämiseksi sopimusvaltiot harkitsevat mahdollisuutta siirtää toisilleen sellaiset syytetoimet, jotka koskevat tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistavaksi säädettyä rikosta, kun tällaisen siirron katsotaan palvelevan asianmukaisen lainkäytön tarpeita, ja erityisesti kun usealla valtiolla on tuomiovalta asiassa.

48 artiklaLainvalvontayhteistyö

1. Sopimusvaltiot toimivat läheisessä yhteistyössä keskenään kansallisten oikeus- ja hallintojärjestelmiensä mukaisesti tehostaakseen lainvalvontaa vastustettaessa tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvia rikoksia. Sopimusvaltiot toteuttavat tehokkaat toimenpiteet erityisesti

(a) parantaakseen ja ottaakseen tarvittaessa käyttöön viestintäkanavia toimivaltaisten viranomaistensa, virastojensa ja yksiköidensä välille varman ja nopean tietojenvaihdon helpottamiseksi kaikista tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien rikosten näkökohdista, mukaan lukien yhteydet muuhun rikolliseen toimintaan, jos kyseiset sopimusvaltiot pitävät sitä asianmukaisena,

(b) toimiakseen yhteistyössä muiden sopimusvaltioiden kanssa tutkittaessa tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien rikosten osalta seuraavia seikkoja:

(i) näihin rikoksiin osallisiksi epäiltyjen henkilöiden henkilöllisyys, olinpaikka ja toiminta tai muiden asiaan liittyvien henkilöiden olinpaikka,

(ii) näiden rikosten tuottaman hyödyn tai omaisuuden liikkuminen,

(iii) näiden rikosten tekemisessä käytettyjen tai niiden tekemiseen tarkoitettujen omaisuuden, laitteiden tai muiden rikoksentekovälineiden liikkeet,

(d) vaihtaakseen tarvittaessa tietoja muiden sopimusvaltioiden kanssa erityisistä tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien rikosten tekemiseen käytetyistä keinoista ja menetelmistä, mukaan lukien väärän henkilöllisyyden käyttö, väärennettyjen tai muutettujen asiakirjojen tai valeasiakirjojen käyttö ja muut toiminnan salaamiskeinot,

(e) helpottaakseen tehokasta yhteensovittamista toimivaltaisten viranomaistensa, virastojensa ja yksiköidensä välillä sekä edistääkseen henkilöstön ja muiden asiantuntijoiden vaihtoa, mukaan lukien yhteyshenkilöiden lähettäminen, jollei kyseisten sopimusvaltioiden välisissä kahdenvälisissä sopimuksissa tai järjestelyissä toisin määrätä,

(f) vaihtaakseen tietoja ja sovittaakseen yhteen hallinnolliset ja muut toimenpiteet, jotka on tarvittaessa toteutettu tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien rikosten varhaista havaitsemista varten.

2. Tämän yleissopimuksen täytäntöönpanemiseksi sopimusvaltiot harkitsevat lainvalvontaviranomaistensa välistä suoraa yhteistyötä koskevien kahden- tai monenvälisten sopimusten tai järjestelyjen tekemistä, ja jos tällaisia sopimuksia tai järjestelyjä on jo olemassa, niiden muuttamista. Jos kyseisten sopimusvaltioiden välillä ei ole tällaisia sopimuksia tai järjestelyjä, ne voivat pitää tätä yleissopimusta perustana keskinäiselle lainvalvontayhteistyölle tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien rikosten osalta. Aina kun se on tarkoituksenmukaista, sopimusvaltiot hyödyntävät täysimittaisesti sopimuksia tai järjestelyjä, mukaan lukien kansainväliset tai alueelliset järjestöt, edistääkseen lainvalvontaviranomaistensa välistä yhteistyötä.

3. Sopimusvaltiot pyrkivät voimavarojensa mukaisesti toimimaan yhteistyössä torjuakseen tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvia rikoksia, jotka tehdään hyödyntämällä nykyaikaista tekniikkaa.

49 artiklaYhteinen tutkinta

Sopimusvaltiot harkitsevat sellaisten kahden- tai monenvälisten sopimusten tai järjestelyjen tekemistä, joiden perusteella toimivaltaiset viranomaiset voivat perustaa yhteisiä tutkintaelimiä asioissa, jotka ovat tutkinnan, syytetoimien tai oikeudenkäynnin kohteena yhdessä tai useammassa valtiossa. Tällaisten sopimusten tai järjestelyjen puuttuessa yhteiseen tutkintaan voidaan ryhtyä sopimalla siitä tapauskohtaisesti. Kyseiset sopimusvaltiot varmistavat, että sen sopimusvaltion täysivaltaisuutta, jonka alueella tutkinta tehdään, kunnioitetaan täysimittaisesti.

50 artiklaErityiset tutkintamenetelmät

1. Vastustaakseen tehokkaasti korruptiota sopimusvaltiot toteuttavat kansallisen oikeusjärjestelmänsä perusperiaatteiden sallimissa rajoissa, kansallisessa lainsäädännössään asetettujen ehtojen mukaisesti ja voimavarojensa mukaan tarvittavat toimenpiteet, jotta niiden toimivaltaiset viranomaiset voivat asianmukaisesti käyttää niiden alueella valvottua läpilaskua, ja kun sopimusvaltiot katsovat tämän tarkoituksenmukaiseksi, muita erityisiä tutkintamenetelmiä, kuten elektronista tai muuta valvontaa ja peiteoperaatioita, ja jotta tässä yhteydessä saadut todisteet hyväksyttäisiin tuomioistuimissa.

2. Jotta sopimusvaltiot voivat tutkia tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvia rikoksia, niitä kehotetaan tekemään tarvittaessa asianmukaisia kahden- tai monenvälisiä sopimuksia tai järjestelyjä tällaisten erityisten tutkintamenetelmien käytöstä kansainvälisen tason yhteistyössä. Nämä sopimukset tai järjestelyt tehdään ja pannaan täytäntöön noudattaen täysimittaisesti valtioiden täysivaltaisen tasa-arvon periaatetta, ja niitä sovelletaan tarkasti kyseisten sopimusten tai järjestelyjen ehtojen mukaisesti.

3. Tämän artiklan 2 kappaleessa tarkoitetun sopimuksen tai järjestelyn puuttuessa päätökset erityisten tutkintamenetelmien käytöstä kansainvälisellä tasolla tehdään tapauskohtaisesti, ja niissä voidaan tarvittaessa ottaa huomioon kyseisten sopimusvaltioiden tuomiovallan käyttöön liittyvät rahoitusjärjestelyt ja sovitut ehdot.

4. Kyseisten sopimusvaltioiden suostumuksella voi päätöksiin valvotun läpilaskun käyttämisestä kansainvälisellä tasolla sisältyä sellaisia keinoja kuin sieppaaminen sekä sen salliminen, että tavarat tai varat toimitetaan koskemattomina tai ne poistetaan tai korvataan kokonaan tai osittain.

V luku

Varallisuuden takaisin hankkiminen

51 artiklaYleinen määräys

Varallisuuden palauttaminen tämän luvun mukaisesti kuuluu tämän yleissopimuksen perusperiaatteisiin, ja sopimusvaltioiden yhteistyön ja avun on tältä osin oltava mahdollisimman laajaa.

52 artiklaRikoksen tuottaman hyödyn luovutusten torjunta ja havaitseminen

1. Rajoittamatta tämän yleissopimuksen 14 artiklan soveltamista sopimusvaltiot toteuttavat kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti tarvittavat toimenpiteet vaatiakseen tuomiovaltaansa kuuluvia rahoituslaitoksia todentamaan asiakkaiden henkilöllisyyden, toteuttamaan kohtuulliset toimet määrittääkseen korkeakorkoisille tileille talletettujen varojen edunsaajien henkilöllisyyden ja tutkimaan tehostetusti tilit, joiden avaamista pyytävät tai joita pitävät merkittävissä julkisissa tehtävissä toimivat tai toimineet henkilöt, näiden perheenjäsenet ja läheiset sidostahot tai joku muu näiden puolesta. Tämä tehostettu tutkiminen on suunniteltava kohtuullisesti sellaiseksi, että sen avulla havaitaan epäilyttävät maksutapahtumat, jotta niistä voidaan ilmoittaa toimivaltaisille viranomaisille, eikä tämä tutkiminen saa rajoittaa tai estää rahoituslaitosten liiketoimia laillisten asiakkaiden kanssa.

2. Helpottaakseen tämän artiklan 1 kappaleessa määrättyjen toimenpiteiden toteuttamista sopimusvaltiot, toimien kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti ja ottaen huomioon asiaan liittyvät alueellisten, alueiden välisten ja monenvälisten järjestöjen laatimat rahanpesun vastaiset aloitteet,

(a) antavat ohjeita sellaisista luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden ryhmistä, joiden tilit niiden tuomiovaltaan kuuluvien rahoituslaitosten odotetaan tutkivan tehostetusti, sellaisista tilien ja maksutapahtumien ryhmistä, joihin on kiinnitettävä erityistä huomiota, sekä näihin tileihin kohdistettavista asianmukaisista tilinavaus-, tilinpito- ja tiedostointitoimenpiteistä, ja

(b) ilmoittavat tarvittaessa tuomiovaltaansa kuuluville rahoituslaitoksille toisen sopimusvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan sellaisten yksittäisten luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden henkilöllisyyden, joiden tilit näiden laitosten odotetaan tutkivan tehostetusti, niiden luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden lisäksi, jotka rahoituslaitokset voivat muutoin tunnistaa.

3. Tämän artiklan 2 kappaleen a kohdan yhteydessä sopimusvaltiot toteuttavat toimenpiteet varmistaakseen, että niiden rahoituslaitokset pitävät riittävän kauan tileistä ja maksutapahtumista, joihin liittyy tämän artiklan 1 kappaleessa mainittuja henkilöitä, asianmukaisia tiedostoja, jotka sisältävät tiedot ainakin asiakkaan henkilöllisyydestä ja mahdollisuuksien mukaan edunsaajasta.

4. Torjuakseen ja havaitakseen tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistaviksi säädettyjen rikosten tuottaman hyödyn luovutuksia sopimusvaltiot toteuttavat asianmukaiset ja tehokkaat toimenpiteet torjuakseen sääntely- ja valvontaelintensä avulla sellaisten pankkien perustamisen, joita ei ole olemassa fyysisesti ja jotka eivät ole sidoksissa säänneltyyn rahoituskonserniin. Lisäksi sopimusvaltiot voivat harkita vaativansa, että niiden rahoituslaitokset kieltäytyvät solmimasta tai jatkamasta kirjeenvaihtajapankkisuhdetta tällaisten laitosten kanssa ja varovat solmimasta suhteita sellaisten ulkomaisten rahoituslaitosten kanssa, jotka sallivat tiliensä käytön pankeille, joita ei ole olemassa fyysisesti ja jotka eivät ole sidoksissa säänneltyyn rahoituskonserniin.

5. Sopimusvaltiot harkitsevat tehokkaiden rahoituksen ilmoitusjärjestelmien käyttöönottoa asianomaisia virkamiehiä varten kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti ja määräävät asianmukaisista noudattamatta jättämisen seuraamuksista. Sopimusvaltiot harkitsevat myös tarvittavien toimenpiteiden toteuttamista tehdäkseen toimivaltaisille viranomaisilleen mahdolliseksi jakaa kyseisiä tietoja muiden sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa tarvittaessa tutkiakseen, vaatiakseen ja hankkiakseen takaisin tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistaviksi säädettyjen rikosten tuottamaa hyötyä.

6. Sopimusvaltiot harkitsevat tarvittavien toimenpiteiden toteuttamista kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti vaatiakseen asianomaisia virkamiehiä, joilla on toisessa valtiossa olevaan rahoitustiliin liittyvä osuus tai nimenkirjoitusoikeus tai muu valtuus, ilmoittamaan tästä seikasta asianomaisille viranomaisille ja ylläpitämään asianmukaisia tiedostoja tällaisista tileistä. Näillä toimenpiteillä on myös määrättävä noudattamatta jättämisen asianmukaisista seuraamuksista.

53 artiklaToimenpiteet omaisuuden välittömäksi takaisin hankkimiseksi

Kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti sopimusvaltiot

(a) toteuttavat tarvittavat toimenpiteet tehdäkseen toiselle sopimusvaltiolle mahdolliseksi nostaa tuomioistuimissaan siviilikanne sellaisen omaisuuden omistusoikeuden tai omistuksen toteamiseksi, joka on hankittu tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistavaksi säädetyllä rikoksella,

(b) toteuttavat tarvittavat toimenpiteet tehdäkseen tuomioistuimilleen mahdolliseksi määrätä tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistaviksi säädettyjen rikosten tekijät maksamaan vahingonkorvausta toiselle sopimusvaltiolle, jolle nämä rikokset ovat aiheuttaneet vahinkoa, ja

(c) toteuttavat tarvittavat toimenpiteet tehdäkseen tuomioistuimilleen tai toimivaltaisille viranomaisilleen mahdolliseksi tunnustaa toisen sopimusvaltion vaatimus tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistavaksi säädetyllä rikoksella hankitun omaisuuden laillisena omistajana, kun nämä joutuvat päättämään menetetyksi tuomitsemisesta.

54 artiklaJärjestelmät omaisuuden takaisin hankkimiseksi kansainvälisellä menetetyksi tuomitsemisen yhteistyöllä

1. Antaakseen toisilleen tämän yleissopimuksen 55 artiklan mukaista keskinäistä oikeusapua tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistavaksi säädetyllä rikoksella hankitun tai tällaiseen rikokseen liittyvän omaisuuden osalta sopimusvaltiot, kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti,

(a) toteuttavat tarvittavat toimenpiteet tehdäkseen toimivaltaisille viranomaisilleen mahdolliseksi panna täytäntöön toisen sopimusvaltion tuomioistuimen tekemä päätös menetetyksi tuomitsemisesta,

(b) toteuttavat tarvittavat toimenpiteet tehdäkseen toimivaltaisille viranomaisilleen mahdolliseksi määrätä niiden tuomiovaltaan kuuluvissa asioissa tällaisen ulkomaista alkuperää olevan omaisuuden tuomitsemisesta menetetyksi antamalla tuomion rahanpesurikoksesta tai muusta sen tuomiovaltaan kuuluvasta rikoksesta tai noudattamalla muita kansallisen lainsäädännön mukaisia menettelyjä, ja

(c) harkitsevat tarvittavia toimenpiteitä mahdollistaakseen tällaisen omaisuuden tuomitsemisen menetetyksi ilman rikostuomiota tapauksissa, joissa rikoksentekijää ei voida asettaa syytteeseen kuoleman, pakenemisen tai poissaolon vuoksi, tai muissa soveltuvissa tapauksissa.

2. Antaakseen toisilleen keskinäistä oikeusapua tämän yleissopimuksen 55 artiklan 2 kappaleen mukaisesti esitetystä pyynnöstä sopimusvaltiot, kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti,

(a) toteuttavat tarvittavat toimenpiteet tehdäkseen toimivaltaisille viranomaisilleen mahdolliseksi jäädyttää tai takavarikoida omaisuutta sellaisen pyynnön esittäneen sopimusvaltion tuomioistuimen tai toimivaltaisen viranomaisen tekemän jäädyttämis- tai takavarikointipäätöksen perusteella, joka antaa pyynnön vastaanottaneelle sopimusvaltiolle perustellun syyn uskoa, että tällaisille toimille on riittävät perusteet ja että omaisuudesta tehtäisiin viime kädessä päätös menetetyksi tuomitsemisesta tämän artiklan 1 kappaleen a kohdan soveltamiseksi,

(b) toteuttavat tarvittavat toimenpiteet tehdäkseen toimivaltaisille viranomaisilleen mahdolliseksi jäädyttää tai takavarikoida omaisuutta pyynnöstä, joka antaa pyynnön vastaanottaneelle sopimusvaltiolle perustellun syyn uskoa, että tällaisille toimille on riittävät perusteet ja että omaisuudesta tehtäisiin viime kädessä päätös menetetyksi tuomitsemisesta tämän artiklan 1 kappaleen a kohdan soveltamiseksi, ja

(c) harkitsevat lisätoimenpiteitä tehdäkseen toimivaltaisille viranomaisilleen mahdolliseksi säilyttää omaisuutta menetetyksi tuomitsemista varten esimerkiksi tällaisen omaisuuden hankintaan liittyvän ulkomaisen pidätyksen tai rikossyytteen perusteella.

55 artiklaKansainvälinen yhteistyö menetetyksi tuomitsemista varten

1. Kun sopimusvaltio on saanut sellaiselta sopimusvaltiolta, jonka tuomiovaltaan tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistavaksi säädetty rikos kuuluu, pyynnön tuomita menetetyksi alueellaan sijaitseva tämän yleissopimuksen 31 artiklan 1 kappaleessa tarkoitettu rikoksen tuottama hyöty, omaisuus, laite tai muu rikoksentekoväline, sen on kansallisen oikeusjärjestelmän sallimissa rajoissa

(a) toimitettava toimivaltaisille viranomaisilleen pyyntö menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen saamiseksi, ja jos tällainen päätös annetaan, pantava se täytäntöön, tai

(b) toimitettava toimivaltaisille viranomaisilleen menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös, jonka pyynnön esittäneen sopimusvaltion alueella oleva tuomioistuin on tehnyt tämän yleissopimuksen 31 artiklan 1 kappaleen ja 54 artiklan 1 kappaleen a kohdan mukaisesti, pannakseen pyynnön täytäntöön pyydetyssä laajuudessa, siltä osin kuin pyyntö koskee sellaista 31 artiklan 1 kappaleessa tarkoitettua rikoksen tuottamaa hyötyä, omaisuutta, laitetta tai muuta rikoksentekovälinettä, joka sijaitsee pyynnön vastaanottaneen sopimusvaltion alueella.

2. Kun sopimusvaltio, jonka tuomiovaltaan tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistavaksi säädetty rikos kuuluu, on sitä pyytänyt, pyynnön vastaanottanut sopimusvaltio toteuttaa toimenpiteet tunnistaakseen, jäljittääkseen ja jäädyttääkseen tai takavarikoidakseen tämän yleissopimuksen 31 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetun rikoksen tuottaman hyödyn, omaisuuden, laitteen tai muun rikoksentekovälineen viime kädessä menetetyksi tuomitsemista varten, josta määrää joko pyynnön esittänyt sopimusvaltio tai tämän artiklan 1 kappaleen mukaisen pyynnön perusteella pyynnön vastaanottanut sopimusvaltio.

3. Tämän yleissopimuksen 46 artiklan määräyksiä sovelletaan tähän artiklaan soveltuvin osin. Tämän artiklan mukaisesti esitettyihin pyyntöihin on 46 artiklan 15 kappaleessa määrättyjen tietojen lisäksi sisällytettävä

(a) tämän artiklan 1 kappaleen a kohdan mukaisen pyynnön osalta menetetyksi tuomittavan omaisuuden kuvaus, mukaan lukien mahdollisuuksien mukaan tämän omaisuuden sijainti ja tarvittaessa sen arvioitu arvo sekä selvitys tosiseikoista, joihin pyynnön esittänyt sopimusvaltio nojautuu ja jotka ovat riittävät, jotta pyynnön vastaanottanut sopimusvaltio voi hakea menetetyksi tuomitsemista koskevaa päätöstä kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti,

(b) tämän artiklan 1 kappaleen b kohdan mukaisen pyynnön osalta oikeudellisesti pätevä jäljennös pyynnön esittäneen sopimusvaltion antamasta menetetyksi tuomitsemista koskevasta päätöksestä, johon pyyntö perustuu, selvitys tosiseikoista sekä tiedot siitä, missä laajuudessa päätös pyydetään panemaan täytäntöön, selvitys toimenpiteistä, jotka pyynnön esittänyt sopimusvaltio on toteuttanut tehdäkseen vilpittömässä mielessä toimiville kolmansille osapuolille asianmukaisen ilmoituksen ja varmistaakseen oikeussuojan, sekä selvitys siitä, että menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös on lopullinen,

(c) tämän artiklan 2 kappaleen mukaisen pyynnön osalta selvitys tosiseikoista, joihin pyynnön esittänyt sopimusvaltio nojautuu, ja selostus pyydetyistä toimenpiteistä sekä oikeudellisesti pätevä jäljennös pyynnön perustana olevasta päätöksestä, jos tällainen on saatavissa.

4. Pyynnön vastaanottanut sopimusvaltio tekee tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen mukaiset päätökset ja toteuttaa niissä tarkoitetut toimenpiteet kansallisen lainsäädäntönsä määräysten ja oikeudenkäyntisääntöjensä tai tätä sopimusvaltiota mahdollisesti pyynnön esittäneeseen sopimusvaltioon nähden sitovien kahden- tai monenvälisten sopimusten tai järjestelyjen mukaisesti ja niissä määrätyin edellytyksin.

5. Sopimusvaltiot toimittavat Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille jäljennökset tai selostuksen niistä säädöksistään ja määräyksistään, joilla tämä artikla pannaan täytäntöön, sekä niiden myöhemmistä muutoksista.

6. Jos sopimusvaltio asettaa tämän artiklan 1 ja 2 kappaleessa tarkoitettujen toimenpiteiden toteuttamisen ehdoksi asiaa koskevan sopimuksen olemassaolon, se pitää tätä yleissopimusta tarvittavana ja riittävänä sopimusperustana.

7. Tämän artiklan mukaisesta yhteistyöstä voidaan myös kieltäytyä, tai väliaikaiset toimenpiteet voidaan lopettaa, jos pyynnön vastaanottanut sopimusvaltio ei saa riittäviä ja oikea-aikaisia todisteita tai jos omaisuuden arvo on vähäinen.

8. Ennen väliaikaisen toimenpiteen lopettamista tämän artiklan mukaisesti on pyynnön vastaanottaneen sopimusvaltion mahdollisuuksien mukaan annettava pyynnön esittäneelle sopimusvaltiolle tilaisuus esittää perustelunsa toimenpiteen jatkamiselle.

9. Tämän artiklan määräysten ei katsota rajoittavan vilpittömässä mielessä toimivien kolmansien osapuolten oikeuksia.

56 artiklaErityinen yhteistyö

Kansallisen lainsäädännön soveltamista rajoittamatta sopimusvaltiot pyrkivät toteuttamaan toimenpiteet, jotka tekevät niille mahdolliseksi tutkintaansa, syytetoimiaan tai oikeudenkäyntejään rajoittamatta toimittaa tietoja tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistaviksi säädettyjen rikosten tuottamasta hyödystä toiselle sopimusvaltiolle ilman ennakkopyyntöä, kun ne katsovat, että näiden tietojen paljastaminen voi auttaa ne vastaanottanutta sopimusvaltiota tutkinnan, syytetoimien tai oikeudenkäyntien aloittamisessa tai suorittamisessa tai johtaa siihen, että tämä sopimusvaltio esittää yleissopimuksen tämän luvun mukaisen pyynnön.

57 artiklaVarallisuuden palauttaminen ja sen käytöstä määrääminen

1. Sopimusvaltio, joka on tämän yleissopimuksen 31 tai 55 artiklan mukaisesti tuominnut omaisuutta menetetyksi, määrää omaisuuden käytöstä, myös palauttamalla sen aiemmille laillisille omistajilleen, tämän artiklan 3 kappaleen mukaisesti, tämän yleissopimuksen määräyksiä ja kansallista lainsäädäntöään noudattaen.

2. Sopimusvaltiot toteuttavat kansallisen lainsäädäntönsä perusperiaatteiden mukaisesti tarvittavat lainsäädännölliset ja muut toimenpiteet tehdäkseen toimivaltaisille viranomaisilleen mahdolliseksi palauttaa menetetyksi tuomittu omaisuus toimiessaan toisen sopimusvaltion pyynnöstä tämän yleissopimuksen mukaisesti, ottaen huomioon vilpittömässä mielessä toimivien kolmansien osapuolten oikeudet.

3. Tämän yleissopimuksen 46 ja 55 artiklan mukaisesti sekä tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen mukaisesti pyynnön vastaanottanut sopimusvaltio

(a) palauttaa menetetyksi tuomitun omaisuuden pyynnön esittäneelle sopimusvaltiolle, kun on kyse tämän yleissopimuksen 17 ja 23 artiklassa tarkoitetusta julkisten varojen kavaltamisesta tai kavallettujen julkisten varojen pesusta, ja kun menetetyksi tuomitseminen on pantu täytäntöön 55 artiklan mukaisesti ja pyynnön esittäneessä sopimusvaltiossa annetun lopullisen tuomion perusteella, josta vaatimuksesta pyynnön vastaanottanut sopimusvaltio voi luopua,

(b) palauttaa menetetyksi tuomitun omaisuuden pyynnön esittäneelle sopimusvaltiolle, kun on kyse muun tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvan rikoksen tuottamasta hyödystä, ja kun menetetyksi tuomitseminen on pantu täytäntöön tämän yleissopimuksen 55 artiklan mukaisesti ja pyynnön esittäneessä sopimusvaltiossa annetun lopullisen tuomion perusteella, josta vaatimuksesta pyynnön vastaanottanut sopimusvaltio voi luopua, ja kun pyynnön esittänyt sopimusvaltio kohtuullisesti selvittää pyynnön vastaanottaneelle sopimusvaltiolle menetetyksi tuomitun omaisuuden aiemman omistuksen, tai kun pyynnön vastaanottanut sopimusvaltio tunnustaa pyynnön esittäneelle sopimusvaltiolle aiheutuneen vahingon perusteeksi menetetyksi tuomitun omaisuuden palauttamiselle,

(c) harkitsee kaikissa muissa tapauksissa ensisijaisesti menetetyksi tuomitun omaisuuden palauttamista pyynnön esittäneelle sopimusvaltiolle, tämän omaisuuden palauttamista aiemmille laillisille omistajilleen tai vahingonkorvauksen maksamista rikoksen uhreille.

4. Jolleivät sopimusvaltiot toisin päätä, pyynnön vastaanottanut sopimusvaltio voi tarvittaessa vähentää kohtuulliset kulut, jotka ovat aiheutuneet menetetyksi tuomitun omaisuuden palauttamiseen tai sen käytöstä määräämiseen tämän artiklan mukaisesti johtaneista tutkinnasta, syytetoimista tai oikeudenkäynneistä.

5. Tarvittaessa sopimusvaltiot voivat myös erityisesti harkita sopimusten tai keskinäisesti hyväksyttävien järjestelyjen tekemistä tapauskohtaisesti määrätäkseen lopullisesti menetetyksi tuomitun omaisuuden käytöstä.

58 artiklaRahanpesun selvityskeskus

Sopimusvaltiot toimivat yhteistyössä keskenään torjuakseen ja vastustaakseen tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistaviksi säädettyjen rikosten tuottaman hyödyn luovutuksia sekä edistääkseen tapoja ja keinoja hankkia takaisin tätä hyötyä ja harkitsevat tätä tarkoitusta varten rahanpesun selvityskeskuksen perustamista vastaamaan epäilyttäviä maksutapahtumia koskevien ilmoitusten vastaanotosta, analysoinnista ja jakelusta toimivaltaisille viranomaisille.

59 artiklaKahdenväliset ja monenväliset sopimukset ja järjestelyt

Sopimusvaltiot harkitsevat tämän yleissopimuksen luvun mukaisesti aloitettua kansainvälistä yhteistyötä tehostavien kahden- tai monenvälisten sopimusten tai järjestelyjen tekemistä.

VI luku

Tekninen apu ja tietojenvaihto

60 artiklaKoulutus ja tekninen apu

1. Sopimusvaltiot käynnistävät, kehittävät tai parantavat tarvittavassa määrin erityisiä koulutusohjelmia korruption torjunnasta ja vastustamisesta vastaavalle henkilöstölleen. Tällaisissa koulutusohjelmissa voidaan käsitellä muun muassa seuraavia asioita:

(a) tehokkaat toimenpiteet, joilla estetään, havaitaan, tutkitaan, rangaistaan ja hallitaan korruptiota, mukaan lukien todisteiden hankintamenetelmien ja tutkintamenetelmien käyttö,

(b) toimintakyvyn vahvistaminen strategisen korruptionvastaisen toimintatavan kehittämisessä ja suunnittelussa,

(c) toimivaltaisten viranomaisten kouluttaminen laatimaan tämän yleissopimuksen vaatimusten mukaisia keskinäistä oikeusapua koskevia pyyntöjä,

(d) instituutioiden arviointi ja vahvistaminen, julkisen palvelun hallinnointi ja julkisten varojen hoito, mukaan lukien julkiset hankinnat, sekä yksityinen sektori,

(e) tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistaviksi säädettyjen rikosten tuottaman hyödyn luovutusten torjunta ja vastustaminen sekä tällaisen hyödyn takaisin hankkiminen,

(f) tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistaviksi säädettyjen rikosten tuottaman hyödyn luovutusten havaitseminen ja jäädyttäminen,

(g) tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistaviksi säädettyjen rikosten tuottaman hyödyn liikkumisen sekä tällaisen hyödyn luovuttamiseen, salaamiseen tai peittämiseen käytettävien menetelmien valvonta,

(h) asianmukaiset ja tehokkaat oikeudelliset ja hallinnolliset järjestelmät ja menetelmät, joilla helpotetaan tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistaviksi säädettyjen rikosten tuottaman hyödyn palauttamista,

(i) menetelmät oikeusviranomaisten kanssa yhteistyötä tekevien rikoksen uhrien ja todistajien suojelemiseksi, ja

(j) kansallisia ja kansainvälisiä määräyksiä koskeva koulutus ja kielikoulutus.

2. Sopimusvaltiot harkitsevat kykyjensä mukaan mahdollisimman laajan teknisen avun antamista toisilleen, erityisesti kehitysmaiden hyväksi, suunnitelmissaan ja ohjelmissaan korruption vastustamiseksi, mukaan lukien aineellinen tuki ja koulutus tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitetuilla aloilla, sekä koulutusta ja apua ja asiaan liittyvän kokemuksen ja erikoistiedon keskinäistä vaihtoa, joka helpottaa luovuttamista ja keskinäistä oikeusapua koskevaa kansainvälistä yhteistyötä sopimusvaltioiden välillä.

3. Sopimusvaltiot vahvistavat tarvittavassa määrin pyrkimyksiään enimmäistää operatiivinen toiminta ja koulutustoiminta kansainvälisissä ja alueellisissa järjestöissä sekä asiaan liittyvien kahden- ja monenvälisten sopimusten tai järjestelyjen puitteissa.

4. Sopimusvaltiot harkitsevat toistensa avustamista pyynnöstä maissaan esiintyvän korruption lajeja, syitä, vaikutuksia ja kustannuksia koskevien arviointien, selvitysten ja tutkimusten tekemisessä kehittääkseen toimivaltaisten viranomaisten ja yhteiskunnan myötävaikutuksella strategioita tai toimintasuunnitelmia korruption vastustamiseksi.

5. Helpottaakseen tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistaviksi säädettyjen rikosten tuottaman hyödyn takaisin hankkimista sopimusvaltiot voivat toimia yhteistyössä toimittaakseen toisilleen sellaisten asiantuntijoiden nimiä, jotka voivat auttaa tämän tavoitteen saavuttamisessa.

6. Sopimusvaltiot harkitsevat alueiden sisäisten, alueellisten ja kansainvälisten konferenssien ja seminaarien käyttämistä edistääkseen yhteistyötä ja teknistä apua sekä lisätäkseen keskustelua yhteisistä ongelmista, mukaan lukien kehitysmaiden ja siirtymätalousmaiden erityiset ongelmat ja tarpeet.

7. Sopimusvaltiot harkitsevat vapaaehtoisten järjestelmien luomista avustaakseen taloudellisesti kehitysmaiden ja siirtymätalousmaiden pyrkimyksiä soveltaa tätä yleissopimusta teknisen avun ohjelmien ja hankkeiden avulla.

8. Sopimusvaltiot harkitsevat vapaaehtoisia avustuksia Yhdistyneiden Kansakuntien huumausaine- ja kriminaalipolitiikan toimistolle edistääkseen toimiston välityksellä kehitysmaissa toteutettavia ohjelmia ja hankkeita tämän yleissopimuksen täytäntöönpanemiseksi.

61 artiklaKorruptiota koskevien tietojen kerääminen, vaihtaminen ja analysointi

1. Sopimusvaltiot harkitsevat analyysien tekemistä yhteistyössä asiantuntijoiden kanssa alueellaan esiintyvän korruption kehityssuuntauksista sekä niistä olosuhteista, joissa korruptiorikoksia tehdään.

2. Sopimusvaltiot harkitsevat tilastojen, korruptiota koskevan analyyttisen asiantuntemuksen ja tietojen kehittämistä ja jakamista keskenään sekä kansainvälisten ja alueellisten järjestöjen kautta kehittääkseen mahdollisuuksien mukaan yhteisiä määritelmiä, vaatimuksia ja menetelmiä sekä tietoja parhaista käytännöistä korruption torjumiseksi ja vastustamiseksi.

3. Sopimusvaltiot harkitsevat korruption vastustamista koskevien toimintatapojensa ja todellisten toimenpiteidensä seuraamista sekä niiden vaikutuksen ja tehokkuuden arvioimista.

62 artiklaMuut toimenpiteet: yleissopimuksen täytäntöönpano taloudellisen kehityksen ja teknisen avun kautta

1. Sopimusvaltiot toteuttavat mahdollisuuksien mukaan toimenpiteet, joilla varmistetaan tämän yleissopimuksen paras mahdollinen täytäntöönpano kansainvälisen yhteistyön avulla, ottaen huomioon korruption yleiset kielteiset vaikutukset yhteiskuntaan, erityisesti kestävään kehitykseen.

2. Sopimusvaltiot toteuttavat konkreettiset toimenpiteet mahdollisuuksien mukaan ja sovittaen ne yhteen keskenään sekä kansainvälisten ja alueellisten järjestöjen kanssa

(a) edistääkseen yhteistyötään kehitysmaiden kanssa eri tasoilla, pyrkien parantamaan kehitysmaiden kykyä torjua ja vastustaa korruptiota,

(b) edistääkseen taloudellista ja aineellista apua, jolla tuetaan kehitysmaiden pyrkimyksiä torjua ja vastustaa korruptiota tehokkaasti ja autetaan niitä panemaan tämä yleissopimus onnistuneesti täytäntöön,

(c) antaakseen teknistä apua kehitysmaille ja siirtymätalousmaille tarkoituksena auttaa niitä täyttämään tämän yleissopimuksen täytäntöönpanoon liittyvät tarpeensa. Tätä varten sopimusvaltiot pyrkivät suorittamaan riittäviä ja säännöllisiä vapaaehtoisia maksuja Yhdistyneiden Kansakuntien rahoitusjärjestelmän tilille, joka on osoitettu nimenomaisesti tähän tarkoitukseen. Sopimusvaltiot voivat myös erityisesti harkita kansallisen lainsäädäntönsä ja tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti tietyn prosentuaalisen osuuden maksamista kyseiselle tilille siitä rahamäärästä tai sen rikoksen tuottaman hyödyn tai omaisuuden vastaavasta arvosta, joka on tuomittu menetettäväksi tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti,

(d) kannustaakseen ja suostutellakseen tarvittaessa muita valtioita ja rahoituslaitoksia liittymään tämän artiklan mukaisiin pyrkimyksiin, erityisesti tarjoamalla kehitysmaille lisää koulutusohjelmia ja nykyaikaisia laitteita auttaakseen niitä tämän yleissopimuksen tavoitteiden saavuttamisessa.

3. Näiden toimenpiteiden on mahdollisuuksien mukaan oltava sellaisia, etteivät ne rajoita olemassa olevia ulkomaanapua koskevia sitoumuksia tai muita kahdenvälisiä, alueellisia tai kansainvälisiä rahoitusyhteistyöjärjestelyjä.

4. Sopimusvaltiot voivat tehdä aineellista ja logistista apua koskevia kahden- tai monenvälisiä sopimuksia tai järjestelyjä ottaen huomioon rahoitusjärjestelyt, jotka tarvitaan, jotta tämän yleissopimuksen mukaiset kansainvälisen yhteistyön keinot ovat tehokkaita ja jotta korruptiota voidaan torjua, havaita ja hallita.

VII luku

Täytäntöönpanojärjestelmät

63 artiklaYleissopimuksen sopimusvaltioiden konferenssi

1. Perustetaan yleissopimuksen sopimusvaltioiden konferenssi, jonka tarkoituksena on parantaa sopimusvaltioiden toimintakykyä ja keskinäistä yhteistyötä tämän yleissopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi sekä sen täytäntöönpanon edistämiseksi ja seuraamiseksi.

2. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri kutsuu sopimusvaltioiden konferenssin koolle viimeistään vuoden kuluttua tämän yleissopimuksen voimaantulosta. Sen jälkeen sopimusvaltioiden konferenssin kokouksia pidetään säännöllisesti konferenssin hyväksymien menettelytapasääntöjen mukaisesti.

3. Sopimusvaltioiden konferenssi hyväksyy menettelytapasäännöt sekä säännöt, jotka koskevat tässä

artiklassa tarkoitettua toimintaa, mukaan lukien tarkkailijoiden hyväksymistä ja osallistumista sekä toimintamenojen maksamista koskevat säännöt.

4. Sopimusvaltioiden konferenssi sopii toiminnasta, menettelytavoista ja työmenetelmistä, joilla tämän artiklan 1 kappaleessa mainitut tavoitteet on tarkoitus saavuttaa, mukaan lukien

(a) tämän yleissopimuksen 60 ja 62 artiklan sekä II―V luvun mukaisen sopimusvaltioiden toiminnan helpottaminen, myös kannustamalla vapaaehtoisten avustusten edistämistä,

(b) tietojenvaihdon helpottaminen sopimusvaltioiden kesken korruption muodoista ja kehityssuuntauksista sekä sen torjunnassa ja vastustamisessa ja rikoksen tuottaman hyödyn palauttamisessa käytetyistä onnistuneista menetelmistä, muun muassa julkaisemalla tässä artiklassa mainittuja asiaan liittyviä tietoja,

(c) yhteistyö asiaan liittyvien kansainvälisten ja alueellisten järjestöjen ja järjestelmien sekä kansalaisjärjestöjen kanssa,

(d) muiden kansainvälisten ja alueellisten korruption vastustamis- ja torjuntajärjestelmien tuottamien asiaan liittyvien tietojen asianmukainen käyttö tarpeettoman kaksinkertaisen työn välttämiseksi,

(e) tämän yleissopimuksen täytäntöönpanon tarkastelu säännöllisin väliajoin sopimusvaltioiden toimesta,

(f) suositusten antaminen tämän yleissopimuksen ja sen täytäntöönpanon parantamiseksi,

(g) sopimusvaltioiden teknistä apua tämän yleissopimuksen täytäntöönpanossa koskevien vaatimusten huomioon ottaminen sekä konferenssin tältä osin tarpeelliseksi katsomien toimien suositteleminen.

5. Tämän artiklan 4 kappaletta sovellettaessa sopimusvaltioiden konferenssi hankkii tarvittavat tiedot niistä toimenpiteistä, joita sopimusvaltiot ovat toteuttaneet tämän yleissopimuksen täytäntöönpanemiseksi, sekä niiden tässä yhteydessä kohtaamista vaikeuksista käyttämällä hyväkseen sopimusvaltioiden toimittamia tietoja ja sopimusvaltioiden konferenssin mahdollisesti käyttöön ottamia täydentäviä valvontajärjestelmiä.

6. Sopimusvaltiot toimittavat sopimusvaltioiden konferenssille tämän vaatimat tiedot ohjelmistaan, suunnitelmistaan ja käytännöistään sekä lainsäädännöllisistä ja hallinnollisista toimenpiteistään, joilla tämä yleissopimus pannaan täytäntöön. Sopimusvaltioiden konferenssi selvittää tehokkaimman tavan vastaanottaa tietoja ja toimia niiden perusteella, mukaan lukien muun muassa sopimusvaltioilta ja toimivaltaisilta kansainvälisiltä järjestöiltä saadut tiedot. Huomioon voidaan ottaa myös tiedot, jotka on saatu sopimusvaltioiden konferenssin määräämillä menettelyillä asianmukaisesti valtuutetuilta asiaan liittyviltä kansalaisjärjestöiltä.

7. Tämän artiklan 4―6 kappaleen mukaisesti sopimusvaltioiden konferenssi ottaa tarpeelliseksi katsoessaan käyttöön asianmukaisen järjestelmän tai laitoksen avustamaan tämän yleissopimuksen tehokkaassa täytäntöönpanossa.

64 artiklaSihteeristö

1. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri antaa yleissopimuksen sopimusvaltioiden konferenssille tarvittavat sihteeristön palvelut.

2. Sihteeristö

(a) avustaa sopimusvaltioiden konferenssia tämän yleissopimuksen 63 artiklassa tarkoitetussa toiminnassa, huolehtii sopimusvaltioiden konferenssin istuntojen järjestelyistä sekä antaa niille tarvittavat palvelut,

(b) avustaa pyynnöstä sopimusvaltioita tämän yleissopimuksen 63 artiklan 5 ja 6 kappaleessa tarkoitettujen tietojen toimittamisessa sopimusvaltioiden konferenssille, ja

(c) varmistaa tarvittavan yhteensovittamisen asiaan liittyvien kansainvälisten ja alueellisten järjestöjen sihteeristöjen kanssa.

VIII luku

Loppumääräykset

65 artiklaYleissopimuksen täytäntöönpano

1. Sopimusvaltiot toteuttavat kansallisen lainsäädäntönsä perusperiaatteiden mukaisesti tarvittavat toimenpiteet, mukaan lukien lainsäädännölliset ja hallinnolliset toimenpiteet, varmistaakseen tämän yleissopimuksen mukaisten velvoitteidensa täytäntöönpanon.

2. Sopimusvaltiot voivat toteuttaa tässä yleissopimuksessa määrättyjä toimenpiteitä ankarampia toimenpiteitä korruption torjumiseksi ja vastustamiseksi.

66 artiklaRiitojen ratkaiseminen

l. Sopimusvaltiot pyrkivät ratkaisemaan tämän yleissopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevat riidat neuvottelemalla.

2. Kahden tai useamman sopimusvaltion välinen tämän yleissopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskeva riita, jota ei voida ratkaista neuvottelemalla kohtuullisessa ajassa, saatetaan yhden tällaisen sopimusvaltion pyynnöstä välimiesmenettelyyn. Mikäli sopimusvaltiot eivät ole onnistuneet sopimaan

välimiesmenettelyn järjestämisestä kuuden kuukauden kuluttua välimiesmenettelyä koskevan pyynnön esittämisestä, mikä tahansa näistä sopimusvaltioista voi saattaa riidan Kansainvälisen tuomioistuimen ratkaistavaksi esittämällä sitä koskevan pyynnön tuomioistuimen perussäännön mukaisesti.

3. Sopimusvaltiot voivat allekirjoittaessaan, ratifioidessaan tai hyväksyessään tämän yleissopimuksen tai liittyessään siihen ilmoittaa, etteivät ne katso tämän artiklan 2 kappaleen sitovan itseään. Tämän artiklan 2 kappale ei sido muita sopimusvaltioita tällaisen varauman tehneisiin sopimusvaltioihin nähden.

4. Sopimusvaltio, joka on tehnyt tämän artiklan 3 kappaleen mukaisen varauman, voi peruuttaa sen milloin tahansa ilmoittamalla asiasta Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille.

67 artiklaAllekirjoittaminen, ratifiointi, hyväksyminen ja liittyminen

1. Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten kaikille valtioille 9 päivästä 11 päivään joulukuuta 2003 Meridassa, Meksikossa, ja sen jälkeen Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa New Yorkissa 9 päivään joulukuuta 2005.

2. Tämä yleissopimus on myös avoinna allekirjoittamista varten alueellisille taloudellisen yhdentymisen järjestöille, edellyttäen kuitenkin, että vähintään yksi sellaisen järjestön jäsenvaltio on allekirjoittanut tämän yleissopimuksen tämän artiklan 1 kappaleen mukaisesti.

3. Tämä yleissopimus on ratifioitava tai hyväksyttävä. Ratifioimis- tai hyväksymiskirjat talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan. Alueellinen taloudellisen yhdentymisen järjestö voi tallettaa ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa, jos vähintään yksi sen jäsenvaltioista on tehnyt samoin. Tässä ratifioimis- tai hyväksymiskirjassa järjestö ilmoittaa toimivaltansa laajuuden tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa. Järjestö ilmoittaa tallettajalle myös kaikista oleellisista toimivaltansa laajuuden muutoksista.

4. Tämä yleissopimus on avoinna liittymistä varten valtioille ja sellaisille alueellisille taloudellisen yhdentymisen järjestöille, joiden jäsenvaltioista vähintään yksi on tämän yleissopimuksen sopimusvaltio. Liittymiskirjat talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan. Liittyessään yleissopimukseen alueellinen taloudellisen yhdentymisen järjestö ilmoittaa toimivaltansa laajuuden tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa. Järjestö ilmoittaa tallettajalle myös kaikista oleellisista toimivaltansa laajuuden muutoksista.

68 artiklaVoimaantulo

1. Tämä yleissopimus tulee voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona kolmaskymmenes ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirja on talletettu. Tätä kappaletta sovellettaessa alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön tallettamaa asiakirjaa ei lasketa erikseen järjestön jäsenvaltioiden tallettamien asiakirjojen lisäksi.

2. Sellaisen valtion tai alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön osalta, joka ratifioi tai hyväksyy tämän yleissopimuksen tai liittyy siihen sen jälkeen, kun kolmaskymmenes sitä tarkoittava asiakirja on talletettu, tämä yleissopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona kyseinen valtio tai järjestö on tallettanut asiakirjansa, tai päivänä, jona tämä yleissopimus tulee voimaan tämän artiklan 1 kappaleen mukaisesti, sen mukaan, kumpi päivä on myöhäisempi.

69 artiklaYleissopimuksen muuttaminen

1. Kun tämän yleissopimuksen voimaantulosta on kulunut viisi vuotta, sopimusvaltio voi ehdottaa siihen muutosta ja toimittaa sen Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille, joka antaa ehdotetun muutoksen tiedoksi sopimusvaltioille ja yleissopimuksen sopimusvaltioiden konferenssille ehdotuksen käsittelyä ja päätöksen tekemistä varten. Sopimusvaltioiden konferenssi pyrkii kaikin keinoin saavuttamaan yksimielisyyden muutoksesta. Jos kaikki yritykset yksimielisyyden saavuttamiseksi epäonnistuvat eikä sopimukseen päästä, muutoksen hyväksyminen edellyttää viime kädessä sopimusvaltioiden konferenssin kokouksessa läsnä olevien ja äänestävien sopimusvaltioiden kahden kolmasosan äänten enemmistöä.

2. Alueelliset taloudellisen yhdentymisen järjestöt käyttävät tämän artiklan mukaista äänioikeuttaan toimivaltaansa kuuluvissa asioissa äänimäärällä, joka vastaa niiden yleissopimuksen sopimuspuolina olevien jäsenvaltioiden määrää. Nämä järjestöt eivät käytä äänioikeuttaan, jos niiden jäsenvaltiot käyttävät omaa äänioikeuttaan, ja päinvastoin.

3. Tämän artiklan 1 kappaleen mukaisesti hyväksytty muutos edellyttää sopimusvaltioiden ratifiointia tai hyväksymistä.

4. Tämän artiklan 1 kappaleen mukaisesti hyväksytty muutos tulee sopimusvaltion osalta voimaan yhdeksänkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, jona sopimusvaltio on tallettanut muutosta koskevan ratifioimis- tai hyväksymiskirjan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

5. Kun muutos tulee voimaan, se sitoo niitä sopimusvaltioita, jotka ovat ilmaisseet suostumuksensa tulla sen sitomiksi. Muita sopimusvaltioita sitovat edelleen tämän yleissopimuksen määräykset sekä niiden

mahdollisesti aikaisemmin ratifioimat tai hyväksymät muutokset.

70 artiklaIrtisanominen

1. Sopimusvaltio voi irtisanoa tämän yleissopimuksen ilmoittamalla siitä kirjallisesti Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille. Irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua päivästä, jona pääsihteeri on vastaanottanut ilmoituksen.

2. Alueellinen taloudellisen yhdentymisen järjestö lakkaa olemasta tämän yleissopimuksen sopimuspuoli, kun kaikki sen jäsenvaltiot ovat irtisanoneet yleissopimuksen.

71 artiklaTallettaja ja kielet

1. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri toimii tämän yleissopimuksen tallettajana.

2. Tämän yleissopimuksen alkuperäiskappale, jonka arabian-, englannin-, espanjan-, kiinan-, ranskan- ja venäjänkieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset, talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

TÄMÄN VAKUUDEKSI allekirjoittaneet täysivaltaiset edustajat, hallitustensa siihen asianmukaisesti valtuuttamina, ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.