Tasavallan presidentin asetus lahjontaa koskevan Euroopan neuvoston siviilioikeudellisen yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annetun lain voimaantulosta
- Allekirjoituspäivä
- Alkuperäinen julkaisu
- Vihko 24/2004 (Julkaistu 8.6.2004)
Tasavallan presidentin päätöksen mukaisesti, joka on tehty oikeusministerin esittelystä, säädetään:
1 §
Strasbourgissa 4 päivänä marraskuuta 1999 tehty Euroopan neuvoston lahjontaa koskeva siviilioikeudellinen yleissopimus, jonka eduskunta on hyväksynyt 18 päivänä syyskuuta 2001 ja jonka tasavallan presidentti on hyväksynyt 5 päivänä lokakuuta 2001 ja jota koskeva hyväksymiskirja on talletettu 23 päivänä lokakuuta 2001, on voimassa 1 päivästä marraskuuta 2003 niin kuin siitä on sovittu.
2 §
Lahjontaa koskevan Euroopan neuvoston siviilioikeudellisen yleissopimuksen lainsää dännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta 5 päivänä lokakuuta 2001 annettu laki (840/2001) tulee voimaan 8 päivänä kesäkuuta 2004.
3 §
Yleissopimuksen muut kuin lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat asetuksena voimassa.
4 §
Tämä asetus tulee voimaan 8 päivänä kesäkuuta 2004.
Liite
Sopimustekstit
LAHJONTAA KOSKEVA SIVIILIOIKEUDELLINEN
YLEISSOPIMUS
Johdanto
Euroopan neuvoston jäsenvaltiot, muut valtiot ja Euroopan yhteisö, jotka ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen, ja jotka
ottavat huomioon, että Euroopan neuvoston päämääränä on lisätä jäsentensä välistä yhtenäisyyttä;
ovat tietoisia kansainvälisen yhteistyön vahvistamisen merkityksestä lahjonnan vastaiselle taistelulle;
korostavat, että lahjonta on vakava uhka laillisuusperiaatteelle, demokratialle ja ihmisoikeuksille, sekä oikeudenmukaisuudelle ja yhteiskunnalliselle tasa-arvoisuudelle, estää taloudellista kehitystä ja vaarantaa markkinatalouden asianmukaisen ja oikeudenmukaisen toiminnan;
ovat tietoisia lahjonnan haitallisista taloudellisista seurauksista ihmisille, yrityksille ja valtioille sekä kansainvälisille instituutioille;
ovat vakuuttuneita, että lahjonnan vastaiseen taisteluun vaikuttaminen siviilioikeudellisin keinoin on tärkeää, erityisesti siten, että vahingonkärsijät voivat saada oikeudenmukaisen korvauksen;
palauttavat mieleen Euroopan oikeusministereiden 19. konferenssissa (Malta 1994), 21. konferenssissa (Tsekin tasavalta 1997) ja 22. konferenssissa (Moldova 1999) annetut johtopäätökset ja päätöslauselmat;
ottavat huomioon ministerikomitean marraskuussa 1996 hyväksymän lahjonnan vastaisen toimintaohjelman;
ottavat myös huomioon ministerikomitean helmikuussa 1997 hyväksymän tutkimuksen mahdollisuudesta laatia yleissopimus, joka koskee siviilioikeudellisia keinoja hakea korvausta lahjonnan aiheuttamista vahingoista;
ottavat huomioon 20 lahjonnan torjumista ohjaavaa periaatetta koskevan päätöslauselman (97) 24, jonka ministerikomitea hyväksyi 101. istunnossaan marraskuussa 1997, päätöslauselman (98) 7, joka mahdollistaa "lahjonnan vastaisen valtioiden ryhmän (GRECO)" perustavan osittaisen ja laajennetun sopimuksen, ja jonka ministerikomitea hyväksyi 102. istunnossaan toukokuussa 1998, sekä GRECO:n perustavan päätöslauselman (99) 5, joka hyväksyttiin 1 päivänä toukokuuta 1999;
palauttavat mieleen lopullisen julistuksen ja toimintasuunnitelman, jotka Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden ja niiden hallitusten päämiehet hyväksyivät toisessa huippukokouksessaan Strasbourgissa lokakuussa 1997;
ovat sopineet seuraavasta:
I luku
Kansalliset toimenpiteet
1 artiklaTarkoitus
Kukin sopimuspuoli säätää kansallisessa lainsäädännössään tehokkaista oikeussuojakeinoista, mukaan luettuna mahdollisuus vahingonkorvauksen saamiseen, sellaisille henkilöille, jotka ovat kärsineet vahinkoa lahjonnan seurauksena, jotta he voivat puolustaa oikeuksiaan ja etujaan.
2 artiklaLahjonnan määritelmä
Tässä yleissopimuksessa "lahjonta" tarkoittaa lahjuksen tai muun perusteettoman edun tai edun mahdollisuuden pyytämistä, tarjoamista, antamista tai hyväksymistä joko suoraan tai välillisesti siten, että se vaikuttaa tehtävien asianmukaiseen suorittamiseen tai käyttäytymiseen, jota lahjuksen, perusteettoman edun tai edun mahdollisuuden vastaanottajalta edellytetään.
3 artiklaVahingonkorvaus
1. Kukin sopimuspuoli säätää kansallisessa lainsäädännössään, että lahjonnan seurauksena vahinkoa kärsineillä henkilöillä on oikeus nostaa kanne saadakseen täyden korvauksen tällaisesta vahingosta.
2. Vahingonkorvaus voi kattaa aineellisen vahingon, tulonmenetyksen ja aineettoman vahingon.
4 artiklaVastuu
1. Kukin sopimuspuoli säätää kansallisessa lainsäädännössään, että seuraavien ehtojen tulee täyttyä, jotta vahinko voidaan korvata:
i) vastaaja on syyllistynyt lahjontaan tai on sallinut lahjonnan, tai ei ole ryhtynyt kohtuullisiin toimenpiteisiin estääkseen lahjonnan;
ii) kantaja on kärsinyt vahinkoa; ja
iii) lahjonnan ja vahingon välillä on syy-yhteys.
2. Kukin sopimuspuoli säätää kansallisessa lainsäädännössään, että useat samasta lahjontatoiminnasta aiheutuneesta vahingosta vastuussa olevat vastaajat vastaavat vahingosta yhteisvastuullisesti.
5 artiklaValtion vastuu
Kukin sopimuspuoli säätää kansallisessa lainsäädännössään asianmukaisista menettelytavoista, joiden mukaisesti henkilöt, jotka ovat kärsineet vahinkoa kyseisen sopimuspuolen virkamiesten virkatehtäviensä yhteydessä harjoittaman lahjonnan seurauksena, voivat vaativat korvausta valtiolta tai, jos kyseessä on muu sopimuspuoli kuin valtio, tämän muun sopimuspuolen toimivaltaisilta viranomaisilta.
6 artiklaMyötävaikutus
Kukin sopimuspuoli säätää kansallisessa lainsäädännössään, että korvausta voidaan, kaikki asiaan vaikuttavat olosuhteet huomioon ottaen, alentaa tai se voidaan evätä, jos kantaja on omalla virheellään myötävaikuttanut vahingon syntymiseen tai sen laajenemiseen.
7 artiklaVanhentumisajat
1. Kukin sopimuspuoli huolehtii, että sen kansallisessa lainsäädännössä vahingonkorvauskanteen nostamisesta säädetty määräaika ei ole alle kolme vuotta siitä päivästä lukien, jona vahingonkärsijä on saanut tiedon tai hänen olisi kohtuudella pitänyt olla tietoinen syntyneestä vahingosta tai tapahtuneesta lahjonnasta sekä vastuussa olevasta henkilöstä. Vahingonkorvauskannetta ei kuitenkaan voi enää nostaa määräajan jälkeen, joka ei ole alle kymmenen vuotta lahjonnan tapahtumisesta.
2. Sopimuspuolten vanhentumisaikojen lykkäämistä tai keskeyttämistä koskevaa lainsäädäntöä sovelletaan tarvittaessa 1 kappaleessa määrättyihin vanhentumisaikoihin.
8 artiklaSopimusten pätevyys
1. Kukin sopimuspuoli säätää kansallisessa lainsäädännössään, että sellainen sopimus tai sopimuslauseke, joka mahdollistaa lahjonnan, on pätemätön.
2. Kukin sopimuspuoli säätää kansallisessa lainsäädännössään, että kaikilla sopimuksen osapuolilla, joiden suostumukseen lahjonta on vaikuttanut, on heidän vahingonkorvauskanneoikeudestaan riippumatta mahdollisuus hakea tuomioistuimen päätöstä sopimuksen julistamiseksi pätemättömäksi.
9 artiklaTyöntekijöiden suojelu
Kukin sopimuspuoli säätää kansallisessa lainsäädännössään asianmukaisesta suojasta perusteetonta seuraamusta vastaan sellaisia työntekijöitä varten, joilla on perusteltua syytä epäillä lahjontaa ja jotka vilpittömässä mielessä ilmoittavat epäilyksistään asiasta vastaaville henkilöille tai viranomaisille.
10 artiklaTilinpäätös ja tilintarkastus
1. Kukin sopimuspuoli ryhtyy kansallisessa lainsäädännössään kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin varmistaakseen, että yritysten vuosittainen tilinpäätös laaditaan selkeästi ja että se antaa todenmukaisen kuvan yrityksen taloudellisesta tilanteesta.
2. Ehkäistäkseen lahjontaa kukin sopimuspuoli säätää kansallisessa lainsäädännössään tilintarkastajista, joiden tehtävänä on vahvistaa, että vuosittainen tilinpäätös antaa todenmukaisen kuvan yrityksen taloudellisesta tilanteesta.
11 artiklaTodisteiden hankkiminen
Kukin sopimuspuoli säätää kansallisessa lainsäädännössään tehokkaista menettelytavoista todisteiden hankkimiseksi lahjonnasta johtuvassa siviilioikeudenkäynnissä.
12 artiklaVäliaikaiset toimenpiteet
Kukin sopimuspuoli säätää kansallisessa lainsäädännössään sellaisista tuomioistuimen määräyksistä, jotka ovat tarpeen lahjonnasta johtuvan siviilioikeudenkäynnin osapuolten oikeuksien ja etujen turvaamiseksi oikeudenkäynnin aikana.
II luku
Kansainvälinen yhteistyö ja täytäntöön-panon valvonta
13 artiklaKansainvälinen yhteistyö
Sopimuspuolet toimivat tehokkaasti yhteistyössä asioissa, jotka liittyvät siviilioikeudenkäyntiin lahjontatapauksissa, erityisesti asioissa, jotka koskevat asiakirjojen tiedoksiantoa, todisteiden hankkimista ulkomailta, lainkäyttövaltaa, ulkomaisten tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa ja oikeudenkäyntikuluja, sellaisten merkittävien kansainvälisten asiakirjojen määräysten mukaisesti, jotka koskevat kansainvälistä yhteistyötä siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa ja joiden sopimuspuolia ne ovat, sekä kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti.
14 artiklaValvonta
Lahjonnan vastainen valtioiden ryhmä (GRECO) valvoo sopimuspuolten suorittamaa yleissopimuksen täytäntöönpanoa.
III luku
Loppumääräykset
15 artiklaAllekirjoittaminen ja voimaantulo
1. Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten Euroopan neuvoston jäsenvaltioille, sellaisille Euroopan neuvoston ulkopuolisille valtioille, jotka ovat osallistuneet yleissopimuksen valmisteluun, ja Euroopan yhteisölle.
2. Tämä yleissopimus tulee ratifioida tai hyväksyä. Ratifioimis- tai hyväksymiskirjat talletetaan Euroopan neuvoston pääsihteerin huostaan.
3. Tämä yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, kun on kulunut kolme kuukautta siitä päivästä, jona neljätoista allekirjoittajaa on ilmaissut suostumuksensa tulla yleissopimuksen sitomaksi 2 kappaleen määräysten mukaisesti. Allekirjoittaja, joka ei ole lahjonnan vastaisen valtioiden ryhmän (GRECO) jäsen ratifioidessaan tai hyväksyessään tämän yleissopimuksen, tulee automaattisesti sen jäseneksi yleissopimuksen voimaantulopäivänä.
4. Sellaisen allekirjoittajan osalta, joka myöhemmin ilmaisee suostumuksensa tulla tämän yleissopimuksen sitomaksi, yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, kun on kulunut kolme kuukautta siitä päivästä, jona se on ilmaissut suostumuksensa tulla yleissopimuksen sitomaksi 2 kappaleen määräysten mukaisesti. Sellainen allekirjoittaja, joka ei ole lahjonnan vastaisen valtioiden ryhmän (GRECO) jäsen ratifioidessaan tai hyväksyessään tämän yleissopimuksen, tulee automaattisesti sen jäseneksi sinä päivänä, jona yleissopimus tulee sen osalta voimaan.
5. Mahdollisista tarkemmista määräyksistä, jotka koskevat Euroopan yhteisön osallistumista lahjonnan vastaisen valtioiden ryhmän (GRECO) toimintaan, päätetään tarvittaessa Euroopan yhteisön kanssa tehtävällä yhteisellä sopimuksella.
16 artiklaYleissopimukseen liittyminen
1. Neuvoteltuaan yleissopimuksen sopimuspuolten kanssa, Euroopan neuvoston ministerikomitea voi tämän yleissopimuksen voimaantulon jälkeen kutsua sellaisen Euroopan neuvoston ulkopuolisen valtion, joka ei ole osallistunut tämän yleissopimuksen valmisteluun, liittymään siihen, Euroopan neuvoston peruskirjan 20 artiklan d kohdan määräysten mukaisella enemmistöpäätöksellä sekä niiden sopimuspuolten yksimielisellä päätöksellä, joilla on oikeus osallistua ministerikomitean kokouksiin.
2. Yleissopimukseen liittyvän valtion osalta yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, kun on kulunut kolme kuukautta siitä päivästä, jona liittymiskirja on talletettu Euroopan neuvoston pääsihteerin huostaan. Tähän yleissopimukseen liittyvästä valtiosta tulee automaattisesti lahjonnan vastaisen valtioiden ryhmän (GRECO) jäsen sinä päivänä, jona yleissopimus tulee sen osalta voimaan, jos se ei ole jäsen liittyessään tähän yleissopimukseen.
17 artiklaVaraumat
Mihinkään tämän yleissopimuksen määräyksiin ei voida tehdä varaumia.
18 artiklaAlueellinen soveltaminen
1. Valtio tai Euroopan yhteisö voi allekirjoittaessaan tämän yleissopimuksen tai tallettaessaan ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa määrittää alueen tai alueet, joihin tätä yleissopimusta sovelletaan.
2. Sopimuspuoli voi milloin tahansa myöhemmin Euroopan neuvoston pääsihteerille osoitetulla selityksellä laajentaa tämän yleissopimuksen soveltamisen koskemaan mitä tahansa muuta selityksessä mainittua aluetta. Tällaisen alueen osalta yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, kun on kulunut kolme kuukautta siitä päivästä, jona pääsihteeri on vastaanottanut kyseisen selityksen.
3. Kahden edeltävän kappaleen mukaisesti tehty selitys voidaan perua minkä tahansa selityksessä mainitun alueen osalta pääsihteerille osoitetulla ilmoituksella. Peruuttaminen tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, kun on kulunut kolme kuukautta siitä päivästä, jona pääsihteeri on vastaanottanut kyseisen ilmoituksen.
19 artiklaSuhde muihin asiakirjoihin ja sopimuksiin
1. Tämä yleissopimus ei vaikuta oikeuksiin ja sitoumuksiin, jotka perustuvat erityisiä asioita koskeviin kansainvälisiin monenvälisiin asiakirjoihin.
2. Yleissopimuksen sopimuspuolet voivat tehdä toistensa kanssa kahden- ja monenvälisiä sopimuksia asioista, joita tämä yleissopimus koskee, täydentääkseen tai vahvistaakseen sen määräyksiä tai helpottaakseen sen sisältämien periaatteiden soveltamista tai, tämän kuitenkaan vaikuttamatta yleissopimuksen tavoitteisiin ja periaatteisiin, sitoutuakseen asiaa koskeviin sääntöihin sellaisen erityisjärjestelmän puitteissa, joka sitoo niitä, kun tämä yleissopimus avataan allekirjoittamista varten.
3. Jos kaksi sopimuspuolta tai useampi sopimuspuoli on jo tehnyt sopimuksen aiheesta, jota tämä yleissopimus koskee, tai on muutoin sopinut suhteistaan tämän aiheen osalta, niillä on oikeus soveltaa kyseistä sopimusta tai vastaavasti määrätä kyseisistä suhteista tämän yleissopimuksen sijaan.
20 artiklaMuutokset
1. Sopimuspuoli voi ehdottaa muutoksia tähän yleissopimukseen, ja Euroopan neuvoston pääsihteeri antaa ehdotukset tiedoksi Euroopan neuvoston jäsenvaltioille, sellaisille Euroopan neuvoston ulkopuolisille valtioille, jotka ovat osallistuneet tämän yleissopimuksen valmisteluun, Euroopan yhteisölle sekä sellaisille valtioille, jotka ovat liittyneet tai jotka on kutsuttu liittymään tähän yleissopimukseen 16 artiklan määräysten mukaisesti.
2. Sopimuspuolen muutosehdotus annetaan tiedoksi Euroopan neuvoston oikeudelliselle yhteistyökomitealle (CDCJ), joka toimittaa ministerikomitealle lausuntonsa muutosehdotuksesta.
3. Ministerikomitea tarkastelee muutosehdotusta ja Euroopan neuvoston oikeudellisen yhteistyökomitean (CDCJ) lausuntoa, ja voi hyväksyä muutoksen neuvoteltuaan tämän yleissopimuksen sopimuspuolina olevien Euroopan neuvoston ulkopuolisten valtioiden kanssa.
4. Ministerikomitean tämän artiklan 3 kappaleen mukaisesti hyväksymän muutoksen teksti toimitetaan sopimuspuolille hyväksymistä varten.
5. Tämän artiklan 3 kappaleen mukaisesti hyväksytty muutos tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun kaikki sopimuspuolet ovat ilmoittaneet pääsihteerille hyväksyneensä muutoksen.
21 artiklaRiitojen ratkaiseminen
1. Euroopan neuvoston oikeudellinen yhteistyökomitea (CDCJ) pidetään ajan tasalla tämän yleissopimuksen tulkinnasta ja soveltamisesta.
2. Jos sopimuspuolten välillä syntyy riita tämän yleissopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta, ne pyrkivät riidan ratkaisuun neuvotteluin tai muun valitsemansa rauhanomaisen keinon avulla, mukaan luettuna riidan saattaminen käsiteltäväksi Euroopan neuvoston oikeudelliseen yhteistyökomiteaan (CDCJ), välimiesoikeuteen, jonka päätökset sitovat sopimuspuolia, tai Kansainväliseen tuomioistuimeen kyseisten sopimuspuolten sopimuksen mukaan.
22 artiklaIrtisanominen
1. Sopimuspuoli voi milloin tahansa irtisanoa tämän yleissopimuksen Euroopan neuvoston pääsihteerille osoitetulla ilmoituksella.
2. Irtisanominen tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, kun on kulunut kolme kuukautta siitä päivästä, jona pääsihteeri on vastaanottanut ilmoituksen.
23 artiklaIlmoitukset
Euroopan neuvoston pääsihteeri ilmoittaa Euroopan neuvoston jäsenvaltioille ja muille tämän yleissopimuksen allekirjoittajille ja sopimuspuolille:
a) kaikista allekirjoituksista;
b) ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjojen tallettamisista;
c) tämän yleissopimuksen 15 ja 16 artiklan mukaisista voimaantulopäivistä;
d) muista toimenpiteistä, ilmoituksista tai tiedonannoista, jotka liittyvät tähän yleissopimukseen.
Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet, siihen asianmukaisesti valtuutettuina, ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.
Tehty Strasbourgissa 4 päivänä marraskuuta 1999 yhtenä englannin- ja ranskankielisenä kappaleena, jonka molemmat tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset ja joka talletetaan Euroopan neuvoston arkistoon. Euroopan neuvoston pääsihteeri toimittaa oikeaksi todistetut jäljennökset kullekin Euroopan neuvoston jäsenvaltiolle, sellaisille Euroopan neuvoston ulkopuolisille valtioille, jotka ovat osallistuneet tämän yleissopimuksen valmisteluun, Euroopan yhteisölle ja valtioille, jotka on kutsuttu liittymään siihen.