108/2002

Strasbourgissa 4 päivänä marraskuuta 1998 tehty lahjontaa koskeva Euroopan neuvoston rikosoikeudellinen yleissopimus, jonka eduskunta on hyväksynyt 11 päivänä kesäkuuta 2002 ja jonka tasavallan presidentti on hyväksynyt 12 päivänä heinäkuuta 2002 ja jota koskeva hyväksymiskirja on talletettu Euroopan neuvoston pääsihteerin huostaan 3 päivänä lokakuuta 2002, tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 2003 niin kuin siitä on sovittu.

Yleissopimuksen hyväksymiskirjan tallettamisen yhteydessä Suomi on tehnyt seuraavat yleissopimuksen 37 artiklassa tarkoitetut varaumat:

1) Suomi ei säädä rangaistavaksi 12 artiklassa tarkoitettua toimintaa siltä osin kuin sitä ei voida pitää rangaistavana lahjusrikoksena tai rangaistavana osallisuutena sellaiseen rikokseen tai muuna rikoksena ja

2) Suomi soveltaa 17 artiklan 1 kappaleen b kohdan mukaista sääntöä omien kansalaisten osalta siten, että teolle asetetaan rikoslain 1 luvun 11 §:n mukainen kaksoisrangaistavuuden vaatimus silloin, kun kysymyksessä on sopimuksen 7 tai 8 artiklassa tarkoitettu aktiivinen tai passiivinen lahjonta yksityisellä sektorilla, jollei teolla vakavasti loukata tai vaaranneta Suomen valtiollisia, sotilaallisia tai taloudellisia oikeuksia tai etuuksia.

Lahjontaa koskevan Euroopan neuvoston rikosoikeudellisen yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta 12 päivänä heinäkuuta 2002 annettu laki (603/2002) tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 2003.

Yleissopimuksen muut kuin lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat asetuksena voimassa.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 2003.

1 artikla

Käsitteiden käyttö

Tässä yleissopimuksessa:

a)"virkamiehen" katsotaan tarkoittavan "virkamiestä", "viranhaltijaa", "kunnanjohtajaa", "ministeriä" tai "tuomaria" kansallisen lainsäädännön määritelmän mukaisesti siinä valtiossa, jossa kyseinen henkilö hoitaa virkatehtäviään ja siten kuin määritelmää sovelletaan tämän valtion rikoslainsäädännössä;

b) yllä olevan a kohdan mukainen "tuomarin" käsite sisältää syyttäjät ja tuomioistuinten viranhaltijat;

c) kun kyse on oikeudenkäynnistä, joka liittyy toisen valtion virkamieheen, syytettä ajava valtio voi soveltaa virkamiehen määritelmää ainoastaan niiltä osin kuin määritelmä on yhdenmukainen sen kansallisen laisäädännön kanssa;

d) "oikeushenkilö" tarkoittaa tahoa, joka on oikeushenkilö sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, ei kuitenkaan valtiota tai muuta julkisyhteisöä, joka käyttää valtiovaltaa, eikä hallitustenvälistä kansainvälistä järjestöä.

2 artikla

Kansallisen virkamiehen aktiivinen lahjonta

Kukin sopimuspuoli ryhtyy tarvittaviin lainsäädännöllisiin ja muihin toimenpiteisiin säätääkseen kansallisessa lainsäädännössään rangaistavaksi teoksi tahallisen oikeudettoman edun lupauksen, tarjoamisen tai antamisen joko suoraan tai välillisesti sen virkamiehelle tätä itseään tai toista henkilöä varten, jotta tämä toimisi tai pidättäytyisi toimimasta tietyllä tavalla virkatehtäviään hoitaessaan.

3 artikla

Kansallisen virkamiehen passiivinen lahjonta

Kukin sopimuspuoli ryhtyy tarvittaviin lainsäädännöllisiin ja muihin toimenpiteisiin säätääkseen kansallisessa lainsäädännössään rangaistavaksi teoksi tahallisen oikeudettoman edun pyytämisen tai vastaanottamisen tai tällaisen edun tarjouksen tai lupauksen hyväksymisen joko suoraan tai välillisesti sen virkamiehen toimesta tätä itseään tai toista henkilöä varten, jotta tämä toimisi tai pidättäytyisi toimimasta tietyllä tavalla virkatehtäviään hoitaessaan.

4 artikla

Kansanedustuslaitoksen jäsenen lahjonta

Kukin sopimuspuoli ryhtyy tarvittaviin lainsäädännöllisiin ja muihin toimenpiteisiin säätääkseen kansallisessa lainsäädännössään rangaistavaksi teoksi 2 ja 3 artiklassa tarkoitetun toiminnan, kun se koskee henkilöä, joka on lainsäädäntövaltaa tai hallintovaltaa käyttävän kansanedustuslaitoksen jäsen.

5 artikla

Ulkomaisen virkamiehen lahjonta

Kukin sopimuspuoli ryhtyy tarvittaviin lainsäädännöllisiin ja muihin toimenpiteisiin säätääkseen kansallisessa lainsäädännössään rangaistavaksi teoksi 2 ja 3 artiklassa tarkoitetun toiminnan, kun se koskee jonkin toisen valtion virkamiestä.

6 artikla

Toisen valtion kansanedustuslaitoksen jäsenen lahjonta

Kukin sopimuspuoli ryhtyy tarvittaviin lainsäädännöllisiin ja muihin toimenpiteisiin säätääkseen kansallisessa lainsäädännössään rangaistavaksi teoksi 2 ja 3 artiklassa tarkoitetun toiminnan, kun se koskee henkilöä, joka on toisen valtion lainsäädäntövaltaa tai hallintovaltaa käyttävän kansanedustuslaitoksen jäsen.

7 artikla

Aktiivinen lahjonta yksityisellä sektorilla

Kukin sopimuspuoli ryhtyy tarvittaviin lainsäädännöllisiin ja muihin toimenpiteisiin säätääkseen kansallisessa lainsäädännössään rangaistavaksi teoksi tahallisen liiketoiminnassa tapahtuvan perusteettoman edun lupauksen, tarjoamisen tai antamisen joko suoraan tai välillisesti henkilölle, joka on johtoasemassa tai tekee työtä missä tahansa asemassa yksityissektorilla, tätä itseään tai toista henkilöä varten, jotta tämä toimisi tai pidättäytyisi toimimasta tietyllä tavalla velvollisuuksiensa vastaisesti.

8 artikla

Passiivinen lahjonta yksityisellä sektorilla

Kukin sopimuspuoli ryhtyy tarvittaviin lainsäädännöllisiin ja muihin toimenpiteisiin säätääkseen kansallisessa lainsäädännössään rangaistavaksi teoksi tahallisen liiketoiminnassa tapahtuvan perusteettoman edun pyytämisen tai vastaanottamisen tai tällaisen edun tarjouksen tai lupauksen hyväksymisen joko suoraan tai välillisesti sellaisen henkilön toimesta, joka on johtoasemassa tai tekee työtä missä tahansa asemassa yksityissektorilla, tätä itseään tai toista henkilöä varten, jotta tämä toimisi tai pidättäytyisi toimimasta tietyllä tavalla velvollisuuksiensa vastaisesti.

9 artikla

Kansainvälisten järjestöjen virkamiesten lahjonta

Kukin sopimuspuoli ryhtyy tarvittaviin lainsäädännöllisiin ja muihin toimenpiteisiin säätääkseen kansallisessa lainsäädännössään rangaistavaksi teoksi 2 ja 3 artiklassa tarkoitetun toiminnan, kun se koskee sellaisen kansainvälisen tai ylikansallisen järjestön tai elimen henkilöstösäännöissä tarkoitettua virkamiestä tai muuta työsopimussuhteessa olevaa henkilöä, jonka jäsen sopimuspuoli on, tai sellaista henkilöä, joka hoitaa vastaavia tehtäviä kuin tällainen virkamies tai työntekijä, riippumatta siitä onko hän sopimuspuolen lähettämä.

10 artikla

Kansainvälisten parlamentaaristen yleiskokousten jäsenten lahjonta

Kukin sopimuspuoli ryhtyy tarvittaviin lainsäädännöllisiin ja muihin toimenpiteisiin säätääkseen kansallisessa lainsäädännössään rangaistavaksi teoksi 4 artiklassa tarkoitetun toiminnan, kun se koskee sellaisen kansainvälisen tai ylikansallisen järjestön parlamentaarisen yleiskokouksen jäseniä, jonka jäsenvaltio sopimuspuoli on.

11 artikla

Kansainvälisten tuomioistuinten tuomareiden ja viranhaltijoiden lahjonta

Kukin sopimuspuoli ryhtyy tarvittaviin lainsäädännöllisiin ja muihin toimenpiteisiin säätääkseen kansallisessa lainsäädännössään rangaistavaksi teoksi 2 ja 3 artiklassa tarkoitetun toiminnan, joka koskee sellaisen kansainvälisen tuomioistuimen tuomaria tai viranhaltijaa, jonka toimivallan sopimuspuoli on hyväksynyt.

12 artikla

Vaikutusvallan väärinkäyttö

Kukin sopimuspuoli ryhtyy tarvittaviin lainsäädännöllisiin ja muihin toimenpiteisiin säätääkseen kansallisessa lainsäädännössään rangaistavaksi teoksi tahallisen perusteettoman edun lupauksen, tarjoamisen tai antamisen palkkiona suoraan tai välillisesti sellaiselle henkilölle, joka väittää tai vahvistaa pystyvänsä epäasiallisesti vaikuttamaan jonkin 2, 4―6 ja 9―11 artiklassa tarkoitetun henkilön päätöksentekoon, riippumatta siitä, onko etu tarkoitettu asianosaiselle itselleen vai toiselle henkilölle, sekä tällaisen edun pyytämisen, vastaanottamisen tai tarjouksen tai lupauksen hyväksymisen palkkiona vaikutusvallan käyttämisestä riippumatta siitä, käytetäänkö vaikutusvaltaa tai johtaako oletettu vaikutusvalta haluttuun tulokseen.

13 artikla

Lahjontarikoksen tuottaman hyödyn rahanpesu

Kukin sopimuspuoli ryhtyy tarvittaviin lainsäädännöllisiin ja muihin toimenpiteisiin säätääkseen kansallisessa lainsäädännössään rangaistavaksi teoksi Euroopan neuvoston rikoksen tutkinnan hyödyn rahanpesua, etsintää, takavarikkoa ja menetetyksi tuomitsemista koskevan 141. yleissopimuksen 6 artiklan 1 ja 2 kappaleessa tarkoitetun toiminnan kyseisessä artiklassa mainittujen ehtojen mukaisesti, kun esirikokseen liittyy jokin tämän yleissopimuksen 2―12 artiklan mukaisesti rangaistavaksi teoksi säädetty rikos edellyttäen, että sopimuspuoli ei ole tehnyt varaumaa tai antanut selitystä näiden rikosten osalta tai ei pidä sellaisia rikoksia niin törkeinä, että niihin voitaisiin soveltaa rahanpesua koskevaa lainsäädäntöä.

14 artikla

Kirjanpitorikokset

Kukin sopimuspuoli ryhtyy tarvittaviin lainsäädännöllisiin ja muihin toimenpiteisiin säätääkseen kansallisessa lainsäädännössään rikosoikeudellisia tai muita seuraamuksia seuraavista tahallisista teoista tai laiminlyönneistä, joiden tarkoituksena on jonkin 2―12 artiklassa tarkoitetun rikoksen tekeminen, salaaminen tai peittäminen, edellyttäen kuitenkin, että sopimuspuoli ei ole tehnyt varaumaa tai antanut selitystä kyseisen rikoksen osalta:

a) sellaisen laskun tai muun kirjanpitoon liittyvän asiakirjan tai merkinnän tekeminen tai käyttäminen, johon sisältyy vääriä tai puutteellisia tietoja;

b) laiton maksun kirjaamisen laiminlyönti.

15 artikla

Osallisuus

Kukin sopimuspuoli ryhtyy tarvittaviin lainsäädännöllisiin ja muihin toimenpiteisiin säätääkseen kansallisessa lainsäädännössään rangaistavaksi teoksi avunannon ja yllyttämisen sellaiseen rikokseen, joka on säädetty rangaistavaksi teoksi tämän yleissopimuksen mukaisesti.

16 artikla

Koskemattomuus

Tämän yleissopimuksen määräykset eivät rajoita minkään sopimuksen, pöytäkirjan tai perussäännön tai niiden täytäntöönpanoasiakirjojen määräysten soveltamista koskemattomuuden peruuttamisen osalta.

17 artikla

Lainkäyttövalta

1. Kukin sopimuspuoli ryhtyy tarvittaviin lainsäädännöllisiin ja muihin toimenpiteisiin ulottaakseen lainkäyttövaltansa sellaiseen rikokseen, joka onsäädetty rangaistavaksi teoksi tämän yleissopimuksen 2―14 artiklan mukaisesti, kun:

a) rikos tehdään kokonaan tai osittain sen alueella;

b) rikoksentekijä on sen kansalainen, virkamies tai jonkin kansanedustuslaitoksen jäsen;

c) rikos koskee sen virkamiestä tai kansanedustuslaitoksen jäsentä tai 9―11 artiklassa tarkoitettua henkilöä, joka samalla on sen kansalainen.

2. Kukin valtio voi allekirjoittaessaan tämän yleissopimuksen tai tallettaessaan ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa osoittaa Euroopan neuvoston pääsihteerille selityksen, jossa se varaa itselleen oikeuden olla soveltamatta tämän artiklan 1 kappaleen b ja c kohdan tai jommankumman kohdan määräyksiä, jotka koskevat lainkäyttövaltaa, tai oikeuden soveltaa näitä määräyksiä ainoastaan tietyissä tapauksissa tai tietyin ehdoin.

3. Jos sopimuspuoli on käyttänyt hyväkseen tämän artiklan 2 kappaleen mukaisen varauman mahdollisuuden, se ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin ulottaakseen lainkäyttövaltansa tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistavaksi teoksi säädettyyn rikokseen sellaisissa tapauksissa, joissa väitetty rikoksentekijä on sen alueella ja se luovutuspyynnöstä huolimatta kieltäytyy luovuttamasta rikoksentekijää toiselle sopimuspuolelle pelkästään hänen kansalaisuutensa perusteella.

4. Tämä yleissopimus ei sulje pois rikosoikeudellista lainkäyttövaltaa, jota sopimuspuoli käyttää kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti.

18 artikla

Yhteisövastuu

1. Kukin sopimuspuoli ryhtyy tarvittaviin lainsäädännöllisiin ja muihin toimenpiteisiin varmistaakseen, että oikeushenkilö voidaan asettaa vastuuseen aktiivisesta lahjonnasta, vaikutusvallan väärinkäytöstä ja rahanpesusta, jotka on säädetty rangaistaviksi teoiksi tämän yleissopimuksen mukaisesti, ja joihin on syyllistynyt oikeushenkilön hyväksi joko yksin tai oikeushenkilön elimen jäsenenä toimiva luonnollinen henkilö, jolla on johtava asema sillä perusteella, että hänellä on:

― oikeus edustaa oikeushenkilöä, tai

― oikeus tehdä päätöksiä oikeushenkilön puolesta, tai

― oikeus harjoittaa oikeushenkilön sisäistä valvontaa,

sekä vastuuseen tällaisen luonnollisen henkilön osallisuudesta yllä mainittuihin rikoksiin joko rikostoverina tai yllyttäjänä.

2. Tämän artiklan 1 kappaleessa mainittujen toimenpiteiden lisäksi kukin sopimuspuoli ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin varmistaakseen, että oikeushenkilö voidaan asettaa vastuuseen, kun 1 kappaleessa tarkoitettu luonnollinen henkilö on laiminlyönyt valvonnan ja sen vuoksi oikeushenkilön alaisen luonnollisen henkilön on ollut mahdollista tehdä 1 kappaleessa tarkoitettu rikos sen hyväksi.

3. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen mukainen oikeushenkilön vastuu ei estä rikosoikeudenkäyntiä sellaista luonnollista henkilöä vastaan, joka on 1 kappaleessa mainitun rikoksen tekijä tai yllyttäjä tai osallinen siihen.

19 artikla

Seuraamukset ja toimenpiteet

1. Ottaen huomioon tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistaviksi teoiksi säädettyjen rikosten vakavan luonteen, kukin sopimuspuoli soveltaa 2―14 artiklan mukaisesti rangaistaviksi teoiksi säädettyihin rikoksiin tehokkaita, oikeassa suhteessa olevia ja varoittavia seuraamuksia ja toimenpiteitä, joihin sisältyy luonnollisten henkilöiden osalta vankeusrangaistus, jonka seurauksena rikoksentekijä voidaan luovuttaa.

2. Kukin sopimuspuoli varmistaa, että 18 artiklan 1 ja 2 kappaleen mukaisesti vastuuseen asetettuihin oikeushenkilöihin kohdistetaan rikosoikeudellisia tai muita tehokkaita, oikeassa suhteessa olevia ja varoittavia seuraamuksia, mukaan luettuna sakkorangaistukset.

3. Kukin sopimuspuoli ryhtyy tarvittaviin lainsäädännöllisiin ja muihin toimenpiteisiin mahdollistaakseen omaisuuden menetetyksi tuomitsemisen tai muun rikoksentekovälineiden tai rikoksen tuottaman hyödyn tai sen arvoa vastaavan omaisuuden pakko-oton, kun kyseessä on tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistavaksi teoksi säädetty rikos.

20 artikla

Erityisviranomaiset

Kukin sopimuspuoli ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin varmistaakseen, että sillä on lahjontarikosten torjuntaan erikoistuneita henkilöitä tai yksikköjä. Näiden henkilöiden ja yksiköiden tulee olla riittävän itsenäisiä sopimuspuolen oikeusjärjestelmän perusperiaatteiden mukaisesti, jotta ne voivat hoitaa tehtävänsä tehokkaasti ja ilman epäasianmukaista painostusta. Sopimuspuoli varmistaa, että tällaisten yksikköjen henkilökunnalla on riittävä koulutus ja varat tehtäviensä hoitamista varten.

21 artikla

Yhteistyö kansallisten viranomaisten kesken

Kukin sopimuspuoli ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin varmistaakseen, että viranomaiset ja virkamiehet tekevät yhteistyötä kansallisen lainsäädännön mukaisesti niiden viranomaisten kanssa, jotka vastaavat rikosten tutkinnasta ja syyttämisestä:

a) ilmoittamalla omasta aloitteestaan viimeksi mainituille viranomaisille, kun on perusteltua syytä olettaa, että jokin 2―14 artiklan mukaisesti rangaistavaksi teoksi säädetty rikos on tehty, tai

b) antamalla pyynnöstä viimeksi mainituille viranomaisille kaikki tarvittavat tiedot.

22 artikla

Oikeusviranomaisten kanssa yhteistyötä tekevien henkilöiden ja todistajien suojelu

Kukin sopimuspuoli ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin antaakseen tehokasta ja asianmukaista suojelua:

a) henkilöille, jotka ilmoittavat 2―14 artiklan mukaisesti rangaistavaksi teoksi säädetyn rikoksen rikosten tutkinnasta tai syyttämisestä vastaaville viranomaisille tai tekevät muutoin yhteistyötä näiden viranomaisten kanssa;

b) todistajille, jotka antavat sellaista rikosta koskevanlausunnon.

23 artikla

Toimenpiteet, joilla helpotetaan todisteiden keräämistä ja rikoksen tuottaman hyödyn menetetyksi tuomitsemista

1. Kukin sopimuspuoli ryhtyy kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti tarvittaviin lainsäädännöllisiin ja muihin toimenpiteisiin, mukaan luettuna erityisen tutkintamenetelmän käyttämisen mahdollistavat toimenpiteet, voidakseen helpottaa tämän yleissopimuksen 2―14 artiklan mukaisesti rangaistavaksi teoksi säädettyyn rikokseen liittyvien todisteiden keräämistä ja sellaisten rikoksentekovälineiden ja lahjontarikosten tuottaman hyödyn tai sen arvoa vastaavan omaisuuden tunnistamista, jäljittämistä, jäädyttämistä ja takavarikoimista, kun niihin voidaan kohdistaa tämän yleissopimuksen 19 artiklan 3 kappaleen mukaisia toimenpiteitä.

2. Kukin sopimuspuoli ryhtyy tarvittaviin lainsäädännöllisiin ja muihin toimenpiteisiin antaakseen tuomioistuimilleen tai muille toimivaltaisille viranomaisilleen oikeuden määrätä pankkien, rahoituslaitosten ja yritysten kirjanpito nähtäväksi tai takavarikoitavaksi, tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitettujen toimenpiteiden suorittamiseksi.

3. Pankkisalaisuus ei ole este tämän artiklan 1 ja 2 kappaleessa tarkoitettujen toimenpiteiden suorittamiselle.

24 artikla

Valvonta

Lahjonnan vastainen valtioiden ryhmä (GRECO) valvoo sopimuspuolten suorittamaa yleissopimuksen täytäntöönpanoa.

25 artikla

Kansainvälistä yhteistyötä koskevat yleiset periaatteet ja toimenpiteet

1. Sopimuspuolet tekevät keskenään mahdollisimman laajaa yhteistyötä tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistavaksi teoksi säädetyn rikoksen tutkintaa tai sitä koskevaa oikeudenkäyntiä varten oleellisten kansainvälistä yhteistyötä rikosasioissa koskevien kansainvälisten asiakirjojen määräysten mukaisesti tai sellaisten järjestelyjen mukaisesti, joista on sovittu yhdenmukaisen tai vastavuoroisen lainsäädännön perusteella, sekä kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti.

2. Jos sopimuspuolten välillä ei ole voimassa 1 kappaleessa tarkoitettua kansainvälistä asiakirjaa tai järjestelyä, sovelletaan tämän luvun 26―31 artiklan määräyksiä.

3. Tämän luvun 26―31 artiklan määräyksiä sovelletaan myös, kun ne ovat suotuisampia kuin 1 kappaleessa tarkoitettujen kansainvälisten asiakirjojen tai järjestelyjen määräykset.

26 artikla

Keskinäinen oikeusapu

1. Sopimuspuolet antavat toisilleen mahdollisimman laajaa apua käsittelemällä viipymättä sellaisten viranomaisten pyynnöt, joilla on kyseisen sopimuspuolen kansallisen lainsäädännön mukaisesti oikeus tutkia tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistavaksi teoksi säädettyjä rikoksia tai ajaa syytettä.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen mukaisen keskinäisen oikeusavun antamisesta voidaan kieltäytyä, jos pyynnön vastaanottanut sopimuspuoli uskoo, että pyyntöön vastaaminen haittaisi sen perustavaa laatua olevia etuja, kansallista itsemääräämisoikeutta, kansallista turvallisuutta tai yleistä järjestystä.

3. Sopimuspuolet eivät vetoa pankkisalaisuuteen perusteena kieltäytymiselle tämän luvun mukaisesta yhteistyöstä. Jos kansallinen lainsäädäntö sitä edellyttää, sopimuspuoli voi vaatia, että sellaista yhteistyöpyyntöä varten, johon liittyisi pankkisalaisuuden poistaminen, tarvitaan joko rikosoikeudellista toimivaltaa omaavan tuomarin tai muun oikeusviranomaisen lupa, mukaan luettuna syyttäjäviranomaiset.

27 artikla

Rikoksen johdosta tapahtuva luovuttaminen

1. Tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistaviksi teoiksi säädettyjen rikosten katsotaan sisältyvän sopimuspuolten välillä voimassa olevissa luovutussopimuksissa tarkoitettuihin rikoksiin, joiden johdosta rikoksentekijä voidaan luovuttaa. Sopimuspuolet sitoutuvat sisällyttämään tällaiset rikokset niiden välillä tehtävissä luovutussopimuksissa tarkoitettuihin rikoksiin, joiden johdosta rikoksentekijä voidaan luovuttaa.

2. Jos sopimuspuoli, joka asettaa rikoksen johdosta tapahtuvan luovuttamisen ehdoksi sopimuksen olemassaolon, saa luovutuspyynnön toiselta sopimuspuolelta, jonka kanssa sillä ei ole luovutussopimusta, se voi pitää tätä yleissopimusta oikeusperustana rikoksen johdosta tapahtuvalle luovuttamiselle sellaisten rikosten osalta, jotka on säädetty rangaistaviksi teoiksi tämän yleissopimuksen mukaisesti.

3. Sopimuspuolet, jotka eivät aseta sopimuksen olemassaoloa rikoksen johdosta tapahtuvan luovuttamisen ehdoksi, tunnustavat keskenään tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistaviksi teoiksi säädetyt rikokset sellaisiksi rikoksiksi, joiden johdosta rikoksentekijä voidaan luovuttaa.

4. Rikoksen johdosta tapahtuvaan luovuttamiseen sovelletaan luovutuspyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen lainsäädännön määräyksiä tai asiaa koskevien luovutussopimusten määräyksiä, mukaan luettuna perusteet, joilla pyynnön vastaanottanut sopimuspuoli voi kieltäytyä luovutuksesta.

5. Jos tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistavaksi teoksi säädetyn rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta kieltäydytään pelkästään pyynnön kohteena olevan henkilön kansalaisuuden perusteella, tai koska pyynnön vastaanottanut sopimuspuoli katsoo, että kyseinen rikos kuuluu sen lainkäyttövaltaan, pyynnön vastaanottanut sopimuspuoli saattaa asian toimivaltaisten viranomaistensa käsiteltäväksi syytteen nostamista varten, ellei se toisin sovi pyynnön esittäneen sopimuspuolen kanssa, ja ilmoittaa sopivana ajankohtana käsittelyn lopputuloksesta pyynnön esittäneelle sopimuspuolelle.

28 artikla

Tietojen antaminen oma-aloitteisesti

Tämän vaikuttamatta sopimuspuolen omaan rikostutkintaan tai oikeudenkäyntiin, sopimuspuoli voi ilman aikaisempaa pyyntöä välittää toiselle sopimuspuolelle tietoja tosiseikoista, kun se katsoo, että tällaisten tietojen paljastaminen voisi auttaa tietoja vastaanottavaa sopimuspuolta aloittamaan tai suorittamaan tutkinnan tai oikeudenkäynnin, joka koskee tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistavaksi teoksi säädettyä rikosta, tai kyseisen sopimuspuoli saattaisi näiden tietojen perusteella esittää pyynnön tämän luvun määräysten mukaisesti.

29 artikla

Keskusviranomainen

1. Sopimuspuolet nimeävät keskusviranomaisen tai tarvittaessa useamman keskusviranomaisen, joka vastaa tämän luvun määräysten mukaisesti tehtyjen pyyntöjen lähettämisestä ja niihin vastaamisesta, sellaisten pyyntöjen täytäntöönpanosta tai niiden välittämisestä toimivaltaisille täytäntöönpanoviranomaisille.

2. Allekirjoittaessaan tämän yleissopimuksen tai tallettaessaan ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa kukin sopimuspuoli antaa Euroopan neuvoston pääsihteerille tiedoksi tämän artiklan 1 kappaleen mukaisesti nimettyjen viranomaisten nimet ja osoitteet.

30 artikla

Suora yhteydenpito

1. Keskusviranomaiset ovat suoraan yhteydessä toisiinsa.

2. Kiireellisissä tapauksissa pyynnön esittävän sopimuspuolen oikeusviranomaiset, mukaan luettuna viralliset syyttäjät, voivat lähettää keskinäistä oikeusapua koskevat pyynnöt tai niihin liittyvät tiedonannot suoraan pyynnön vastaanottavan sopimuspuolen vastaaville viranomaisille. Tällaisissa tapauksissa asiakirjoista lähetetään samanaikaisesti jäljennös pyynnön vastaanottavan sopimuspuolen keskusviranomaiselle pyynnön esittävän sopimuspuolen keskusviranomaisen kautta.

3. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen mukaisesti tehty pyyntö tai tiedonanto voidaan tehdä Kansainvälisen rikospoliisijärjestön (Interpol) kautta.

4. Jos pyyntö tehdään tämän artiklan 2 kappaleen mukaisesti eikä viranomainen ole toimivaltainen käsittelemään pyyntöä, se toimittaa pyynnön toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle ja ilmoittaa tästä välittömästi pyynnön esittäneelle sopimuspuolelle.

5. Pyynnön esittävän sopimuspuolen toimivaltaiset viranomaiset voivat välittää tämän artiklan 2 kappaleen mukaiset pyynnöt tai tiedonannot suoraan pyynnön vastaanottavan sopimuspuolen toimivaltaisille viranomaisille, kun niihin ei liity pakkotoimenpiteitä.

6. Kukin valtio voi allekirjoittaessaan tämän yleissopimuksen tai tallettaessaan ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa ilmoittaa Euroopan neuvoston pääsihteerille, että tehokkuuden vuoksi tämän luvun määräysten mukaiset pyynnöt tulee osoittaa sen keskusviranomaiselle.

31 artikla

Ilmoittaminen

Pyynnön vastaanottanut sopimuspuoli ilmoittaa viipymättä pyynnön esittäneelle sopimuspuolelle toimenpiteistä, joihin se on ryhtynyt tämän luvun määräysten mukaisen pyynnön johdosta sekä toimenpiteiden lopputuloksesta. Pyynnön vastaanottanut sopimuspuoli ilmoittaa pyynnön esittäneelle sopimuspuolelle viipymättä myös sellaisista olosuhteista, joiden vuoksi pyydettyjä toimenpiteitä on mahdotonta suorittaa tai joiden vuoksi ne merkittävästi viivästyvät.

32 artikla

Allekirjoittaminen ja voimaantulo

1. Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten Euroopan neuvoston jäsenvaltioille ja sen ulkopuolisille valtioille, jotka ovat osallistuneet sen valmisteluun. Nämä valtiot voivat ilmaista suostumuksensa tulla tämän yleissopimuksen sitomaksi:

a) allekirjoittamalla sen ilman ratifioimista tai hyväksymistä koskevaa varaumaa; tai

b) allekirjoittamalla sen ratifoimis-, tai hyväksymisvaraumin, mitä seuraa ratifioiminen tai hyväksyminen.

2. Ratifioimis- tai hyväksymiskirjat talletetaan Euroopan neuvoston pääsihteerin huostaan.

3. Tämä yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, kun on kulunut kolme kuukautta siitä päivästä, jona 14 valtiota on ilmaissut suostumuksensa tulla yleissopimuksen sitomaksi 1 kappaleen määräysten mukaisesti. Valtio, joka ei ole lahjonnan vastaisen valtioiden ryhmän (GRECO) jäsen ratifioidessaan tämän yleissopimuksen, tulee automaattisesti sen jäseneksi yleissopimuksen voimaantulopäivänä.

4. Sellaisen allekirjoittajavaltion osalta, joka myöhemmin ilmaisee suostumuksensa tulla tämän yleissopimuksen sitomaksi, se tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, kun on kulunut kolme kuukautta siitä päivästä, jona se on ilmaissut suostumuksensa tulla yleissopimuksen sitomaksi 1 kappaleen määräysten mukaisesti. Allekirjoittajavaltio, joka ei ole lahjonnan vastaisen valtioiden ryhmän (GRECO) jäsen ratifioidessaan tämän yleissopimuksen, tulee automaattisesti sen jäseneksi sinä päivänä, jona yleissopimus tulee sen osalta voimaan.

33 artikla

Yleissopimukseen liittyminen

1. Tämän yleissopimuksen voimaantulon jälkeen Euroopan neuvoston ministerikomitea voi, neuvoteltuaan yleissopimuksen sopimusvaltioiden kanssa, kutsua Euroopan yhteisön ja sellaisen Euroopan neuvoston ulkopuolisen valtion, joka ei ole osallistunut yleissopimuksen valmisteluun, liittymään tähän yleissopimukseen, Euroopan neuvoston peruskirjan 20 artiklan d kohdan määräysten mukaisella enemmistöpäätöksellä sekä niiden sopimusvaltioiden edustajien yksimielisellä päätöksellä, joilla on oikeus osallistua ministerikomitean kokouksiin.

2. Yllä olevan 1 kappaleen mukaisesti yleissopimukseen liittyvän Euroopan yhteisön tai valtion osalta yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, kun on kulunut kolme kuukautta siitä päivästä, jona liittymiskirja on talletettu Euroopan neuvoston pääsihteerin huostaan. Tähän yleissopimukseen liittyvästä Euroopan yhteisöstä tai valtiosta tulee automaattisesti GRECO:n jäsen sinä päivänä, jona yleissopimus tulee sen osalta voimaan, jos se ei ole jäsen tähän yleissopimukseen liittyessään.

34 artikla

Alueellinen soveltaminen

1. Valtio voi, allekirjoittaessaan tämän yleissopimuksen tai tallettaessaan ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa, määrittää alueen tai alueet, joihin tätä yleissopimusta sovelletaan.

2. Sopimuspuoli voi milloin tahansa myöhemmin Euroopan neuvoston pääsihteerille osoitetulla selityksellä laajentaa tämän yleissopimuksen soveltamisen koskemaan mitä tahansa muuta selityksessä mainittua aluetta. Tällaisen alueen osalta yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, kun on kulunut kolme kuukautta siitä päivästä, jona pääsihteeri on vastaanottanut kyseisen selityksen.

3. Kahden edeltävän kappaleen mukaisesti tehty selitys voidaan perua minkä tahansa selityksessä mainitun alueen osalta Euroopan neuvoston pääsihteerille osoitetulla ilmoituksella. Peruminen tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, kun on kulunut kolme kuukautta siitä päivästä, jona pääsihteeri on vastaanottanut kyseisen ilmoituksen.

35 artikla

Suhde muihin yleissopimuksiin ja sopimuksiin

1. Tämä yleissopimus ei vaikuta oikeuksiin ja sitoumuksiin, jotka perustuvat erityisiä asioita koskeviin kansainvälisiin monenvälisiin yleissopimuksiin.

2. Yleissopimuksen sopimuspuolet voivat tehdä toistensa kanssa kahden- ja monenvälisiä sopimuksia asioista, joita tämä yleissopimus koskee, täydentääkseen tai vahvistaakseen sen määräyksiä tai helpottaakseen sen sisältämien periaatteiden soveltamista.

3. Jos kaksi sopimuspuolta tai useampi sopimuspuoli on jo tehnyt sopimuksen aiheesta, jota tämä yleissopimus koskee, tai on muutoin sopinut suhteistaan tämän aiheen osalta, niillä on oikeus soveltaa kyseistä sopimusta tai vastaavasti määrätä kyseisistä suhteista tämän yleissopimuksen sijaan, jos se helpottaa kansainvälistä yhteistyötä.

36 artikla

Selitykset

Valtio voi allekirjoittaessaan tämän yleissopimuksen tai tallettaessaan ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa selittää, että se säätää rangaistavaksi teoksi 5 artiklan mukaisesti ulkomaisten virkamiesten, 9 artiklan mukaisesti kansainvälisten järjestöjen virkamiesten tai 11 artiklan mukaisesti kansainvälisten tuomioistuimien tuomareiden ja viranhaltijoiden aktiivisen ja passiivisen lahjonnan ainoastaan, kun virkamies tai tuomari toimii tai pidättäytyy toimimasta tietyllä tavalla virkavelvollisuuksiensa vastaisesti.

37 artikla

Varaumat

1. Valtio voi allekirjoittaessaan tämän yleissopimuksen tai tallettaessaan ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa varata itselleen oikeuden olla säätämättä kansallisessa lainsäädännössään rangaistavaksi teoksi osittain tai kokonaan 4, 6―8, 10 ja 12 artiklassa tarkoitettua toimintaa tai 5 artiklassa määritettyä passiivista lahjontaa.

2. Valtio voi allekirjoittaessaan tämän yleissopimuksen tai tallettaessaan ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa selittää, että se käyttää hyväkseen 17 artiklan 2 kappaleessa tarkoitettua varauman mahdollisuutta.

3. Valtio voi allekirjoittaessaan tämän yleissopimuksen tai tallettaessaan ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa selittää, että se voi kieltäytyä antamasta 26 artiklan 1 kappaleen mukaista keskinäistä oikeusapua, jos pyyntö koskee rikosta, jota pyynnön vastaanottanut sopimuspuoli pitää poliittisena rikoksena.

4. Valtio ei voi tämän artiklan 1, 2 ja 3 kappaletta soveltamalla tehdä varaumaa useampaan kuin viiteen näissä kappaleissa mainittuun määräykseen. Muita varaumia ei voi tehdä. Samanlaatuiset varaumat, jotka tehdään 4, 6 ja 10 artiklaan, katsotaan yhdeksi varaumaksi.

38 artikla

Selitysten ja varaumien voimassaolo ja tarkastelu

1. Tämän yleissopimuksen 36 artiklassa tarkoitetut selitykset ja 37 artiklassa tarkoitetut varaumat ovat voimassa kolmen vuoden ajan siitä päivästä, jona yleissopimus tulee kyseisen valtion osalta voimaan. Tällaiset selitykset ja varaumat voidaan kuitenkin uudistaa samanpituiseksi ajaksi.

2. Kaksitoista kuukautta ennen selityksen tai varauman voimassaolon päättymispäivää Euroopan neuvoston pääsihteeri ilmoittaa voimassaolon päättymisestä kyseiselle valtiolle. Viimeistään kolme kuukautta ennen voimassaolon päättymistä valtio ilmoittaa pääsihteerille pitävänsä voimassa, muuttavansa tai peruvansa selityksensä tai varaumansa. Jos valtio ei antanut ilmoitusta, pääsihteeri ilmoittaa kyseiselle valtiolle, että sen selityksen tai varauman voimassaolon katsotaan automaattisesti jatkuvan kuuden kuukauden ajan. Jos kyseinen valtio ei ilmoita aikomuksestaan pitää voimassa tai muuttaa selitystään tai varaumaansa ennen tämän ajan päättymistä, selityksen tai varauman voimassaolo päättyy.

3. Jos sopimuspuoli antaa selityksen tai tekee varauman 36 tai 37 artiklan mukaisesti, se antaa ennen tämän uudistamista tai pyynnöstä selvityksen GRECO:lle perusteista, joilla sen voimassaolon jatkaminen perustellaan.

39 artikla

Muutokset

1. Sopimuspuoli voi ehdottaa muutoksia tähän yleissopimukseen, ja Euroopan neuvoston pääsihteeri antaa ehdotukset tiedoksi Euroopan neuvoston jäsenvaltioille ja sen ulkopuolisille valtioille, jotka ovat liittyneet tai jotka on kutsuttu liittymään tähän yleissopimukseen 33 artiklan määräysten mukaisesti.

2. Sopimuspuolen muutosehdotus annetaan tiedoksi Euroopan neuvoston rikosasiain yhteistyökomitealle, joka toimittaa ministerikomitealle lausuntonsa muutosehdotuksesta.

3. Ministerikomitea tarkastelee muutosehdotusta ja yhteistyökomitean lausuntoa, ja voi hyväksyä muutoksen neuvoteltuaan tämän yleissopimuksen sopimuspuolina olevien Euroopan neuvoston ulkopuolisten valtioiden kanssa.

4. Ministerikomitean tämän artiklan 3 kappaleen mukaisesti hyväksymän muutoksen teksti toimitetaan sopimuspuolille hyväksymistä varten.

5. Tämän artiklan 3 kappaleen mukaisesti hyväksytty muutos tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun kaikki sopimuspuolet ovat ilmoittaneet pääsihteerille hyväksyneensä muutoksen.

40 artikla

Riitojenratkaisu

1. Euroopan neuvoston rikosasiain yhteistyökomitea pidetään ajan tasalla tämän yleissopimuksen tulkinnasta ja soveltamisesta.

2. Jos sopimuspuolten välillä syntyy riita tämän yleissopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta, ne pyrkivät ratkaisemaan riidan neuvotteluin tai muun valitsemansa rauhanomaisen keinon avulla, mukaan luettuna riidan saattaminen käsiteltäväksi Euroopan neuvoston rikosasiain yhteistyökomiteaan, välimiesoikeuteen, jonka päätökset sitovat sopimuspuolia, tai Kansainväliseen tuomioistuimeen kyseisten sopimuspuolten sopimuksen mukaan.

41 artikla

Irtisanominen

1. Sopimuspuoli voi milloin tahansa irtisanoa tämän yleissopimuksen Euroopan neuvoston pääsihteerille osoitetulla ilmoituksella.

2. Irtisanominen tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, kun on kulunut kolme kuukautta siitä päivästä, jona pääsihteeri on vastaanottanut ilmoituksen.

42 artikla

Ilmoitukset

Euroopan neuvoston pääsihteeri ilmoittaa Euroopan neuvoston jäsenvaltioille ja tähän yleissopimukseen liittyneille valtioille:

a) kaikista allekirjoituksista;

b) ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjojen tallettamisista;

c) tämän yleissopimuksen 32 ja 33 artiklan mukaisista voimaantulopäivistä;

d) tämän yleissopimuksen 36 tai 37 artiklan mukaisesti annetuista selityksistä tai tehdyistä varaumista;

e) muista toimenpiteistä, ilmoituksista tai tiedonannoista, jotka liittyvät tähän yleissopimukseen.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet, siihen asianmukaisesti valtuutettuina, ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.

Tehty Strasbourgissa 4 päivänä marraskuuta 1998 yhtenä englannin ja ranskan kielisenä kappaleena, jonka molemmat tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset ja joka talletetaan Euroopan neuvoston arkistoon. Euroopan neuvoston pääsihteeri toimittaa oikeaksi todistetut jäljennökset kullekin Euroopan neuvoston jäsenvaltiolle, Euroopan neuvoston ulkopuolisille valtioille, jotka ovat osallistuneet tämän yleissopimuksen valmisteluun, ja valtioille, jotka on kutsuttu liittymään siihen.