Rahankeräystoiminnasta uusi laki

Uudella rahankeräyslailla (255/2006, HE 102/2005) selvennetään rahankeräystoiminnan eroa yleishyödyllisten toimijoiden muuhun varainhankintaan, erityisesti kaupankäyntiin. Laki tulee voimaan 1.7.2006.

Rahankeräystoiminnan ja muun varainhankinnan välisen eron selventämiseksi tiukennetaan lahjoittajalle vastikkeeksi annettavan keräystunnuksen määritelmää. Keräystunnuksella ei saa olla itsenäistä taloudellista vaihdanta-arvoa. Laki kieltää rangaistuksen uhalla järjestää rahankeräys tavalla, jossa kaupankäynti tai jäsenhankinta ja rahankeräys ovat ilmeisessä vaarassa sekoittua keskenään.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa erottelua tukevia tarkempia säännöksiä esimerkiksi niistä tiedoista, joita rahankeräysluvan haltija on velvollinen ilmoittamaan keräystä toimeenpannessaan. Rahankeräyksiä koskevia tietoja voidaan julkaista esimerkiksi Internetissä, jolloin kansalainen voi halutessaan varmistaa luvan olemassaolon ja kerääjän aikaisempien keräysten onnistumisen.

Eduskunnan vastaukseen hallituksen esitykseen rahankeräyslaiksi sisältyy lausuma, jonka mukaan eduskunta edellyttää hallituksen huolehtivan uudistuksen tehokkaasta tiedottamisesta sekä tarkkaan seuraavan uuden rahankeräyslain soveltamista ja toimivuutta ottaen huomioon muun ohella rahankeräyksen määritelmäänsamoin kuin yleishyödyllisen toiminnan määritelmään liittyvät rajanvetotilanteet. Lisäksi tulee ottaa huomioon rahankeräyksen tehokas valvonta ja väärinkäytösten torjunta. Hallituksen tulee arvioida erikseen mahdollisuus erityisestä syystä myöntää evankelis-luterilaiselle kirkolle tai ortodoksiselle kirkkokunnalle taikka niiden seurakunnalle tai seurakuntayhtymälle rahankeräyslupa.

Viranomaisvalvontaa tehostetaan

Uudella rahankeräyslailla myös tehostetaan rahankeräysten viranomaisvalvontaa. Valvonta koostuu ennakollisesta lupaharkinnasta sekä jälkikäteisestä tilitysten ja niihin liittyen varojen käytön valvonnasta. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä muun muassa tilitysten sisällöstä. Samaan aikaan uuden rahankeräyslain kanssa voimaan tulevaa valtioneuvoston asetusta valmistellaan parhaillaan. Luvan antamisedellytykset, lupahakemuksen hylkäämisperusteet ja luvan peruuttamisperusteet säädetään laissa.

Rahankeräyslaki sisältää erillistä rahankeräyksen käytännön toimeenpanijaa, esimerkiksi yhtiötä, koskevat säännökset. Laki edellyttää, että kutakin rahankeräystä varten avataan erillinen pankkitili (rahankeräystili). Lupaviranomaisella on oikeus kieltää rahankeräyksen jatkaminen, rahankeräyksellä saatujen varojen käyttäminen ja kerättyjen varojen luovuttaminen rahankeräystililtä tai luvan saajan muulta pankkitililtä. Kiellon tehosteeksi voidaan asettaa uhkasakko. Rahankeräysrikoksen rangaistusasteikko kovenee. Enimmäisrangaistus nousee kuudesta kuukaudesta vankeutta kahteen vuoteen vankeutta.

Laissa säädetään lupaviranomaisten oikeudesta saada tietoja rahankeräysten toimeenpanijoilta, talletuspankeilta ja muilta viranomaisilta. Rahankeräysten valvontaa varten voidaan perustaa poliisin pitämä valtakunnallinen rahankeräysten valvontatiedosto. Yhden kihlakunnan aluetta laajemmat rahankeräysluvat keskitetään Etelä-Suomen lääninhallitukseen.

Rahankeräyksellä voidaan auttaa taloudellisissa vaikeuksissa olevia yksittäisiä henkilöitä

Uusi rahankeräyslaki sallii myös taloudellisissa vaikeuksissa olevan yksittäisen henkilön tai perheen auttamisen rahankeräyksellä. Rahankeräys saa kestää enintään kuusi kuukautta ja rahaa saa kerätä vain yhden kihlakunnan alueella.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.