SopS 83-84/1997

Sopimus Suomen tasavallan ja Alankomaiden kuningaskunnan välillä tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi sekä veron kiertämisen estämiseksi

YLEISSOPIMUKSEN JA SUOMEN TASAVALLAN JA ALANKOMAIDEN KUNINGASKUNNAN VÄLISEN, TULO- JA VARALLISUUSVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISTÄ JA VERON KIERTÄMISEN ESTÄMISTÄ KOSKEVAN SOPIMUKSEN SYNTESOITU TEKSTI

Tässä asiakirjassa esitetään syntesoitu teksti tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi Suomen tasavallan ja Alankomaiden kuningaskunnan välillä 28 päivänä joulukuuta 1995 tehdyn sopimuksen (”sopimus”) soveltamista varten, sellaisena kuin se on mukautettuna Suomen tasavallan ja Alankomaiden kuningaskunnan 7 päivänä kesäkuuta 2017 allekirjoittamalla monenvälisellä yleissopimuksella, jolla toteutetaan verosopimuksiin liittyvät toimenpiteet veropohjan rapautumisen ja voitonsiirron estämiseksi (”yleissopimus”).

Tämä asiakirja on laadittu Alankomaiden kuningaskunnan toimivaltaista viranomaista kuullen, ja se sisältää yhteisymmärryksen sopimukseen yleissopimuksella tehdyistä mukautuksista.

Asiakirja on laadittu 25 päivänä helmikuuta 2019 tapahtuneen hyväksynnän yhteydessä tallettajalle toimitetun Suomen tasavallan yleissopimusta koskevan kannanoton ja 29 päivänä maaliskuuta 2019 tapahtuneen ratifioinnin yhteydessä tallettajalle toimitetun Alankomaiden kuningaskunnan yleissopimusta koskevan kannanoton perusteella. Näitä yleissopimusta koskevia kannanottoja voidaan muuttaa yleissopimuksen määräysten mukaisesti. Yleissopimusta koskeviin kannanottoihin tehdyt muutokset voivat muuttaa yleissopimuksen vaikutuksia sopimukseen.

Sopimuksen ja yleissopimuksen todistusvoimaisia oikeudellisia tekstejä sovelletaan ensisijaisesti, ja ne ovat edelleen sovellettavat oikeudelliset tekstit.

Yleissopimuksen määräykset, joita on sovellettava sopimuksen määräyksiin, sisältyvät tämän asiakirjan tekstissä sopimuksen relevanttien määräysten yhteydessä oleviin laatikoihin. Yleissopimuksen määräykset sisältävät laatikot on lisätty yleensä vuoden 2017 OECD:n malliverosopimuksen määräysten järjestyksessä.

Yleissopimuksen määräysten tekstin muutokset on tehty tarkoituksena mukauttaa yleissopimuksessa käytetty käsitteistö sopimuksessa käytettyyn käsitteistöön (esimerkiksi ”soveltamisalan verosopimus” ja ”sopimus”, ”verosopimusosapuolet” ja ”sopimusvaltiot”) sekä helpottaa yleissopimuksen määräysten ymmärtämistä. Käsitteistömuutosten tarkoituksena on lisätä asiakirjan luettavuutta, eikä niiden tarkoituksena ole muuttaa yleissopimuksen määräysten asiasisältöä. Vastaavasti muutoksia on tehty niihin yleissopimuksen määräysten kohtiin, joissa kuvataan sopimuksen nykyisiä määräyksiä: kuvaileva kielenkäyttö on korvattu luettavuuden helpottamiseksi viittauksilla nykyisiin määräyksiin.

Kaikissa tapauksissa sopimuksen määräyksiin tai sopimukseen kohdistuvat viittaukset on ymmärrettävä viittauksiksi sopimukseen sellaisena kuin se on mukautettuna yleissopimuksen määräyksillä, sikäli kuin kyseiset yleissopimuksen määräykset ovat tulleet voimaan.

Yleissopimuksen määräysten soveltamisen alkaminen

Tähän sopimukseen sovellettavat yleissopimuksen määräykset eivät tule voimaan samoina päivinä kuin sopimuksen alkuperäiset määräykset. Kukin yleissopimuksen määräys voi tulla sovellettavaksi eri päivänä asianomaisten verolajien (lähteellä pidätettävät tai muut kannettavat verot) ja sen mukaan, mitä Suomen tasavalta ja Alankomaiden kuningaskunta ovat omissa kannanotoissaan yleissopimukseen päättäneet.

Ratifioimis- tai hyväksymiskirjojen tallettamispäivät: Suomen tasavallan osalta 25 päivänä helmikuuta 2019 ja Alankomaiden kuningaskunnan osalta 29 päivänä maaliskuuta 2019.

Yleissopimuksen voimaantulo: Suomen tasavallan osalta 1 päivänä kesäkuuta 2019 ja Alankomaiden kuningaskunnan osalta 1 päivänä heinäkuuta 2019.

Täsmälliset tiedot päivämääristä, jolloin tai joiden jälkeen kutakin yleissopimuksen määräystä aletaan soveltaa sopimuksen osalta, annetaan tämän asiakirjan eri osissa läpi tekstin.

Viitteet

Yleissopimuksen todistusvoimaiset oikeudelliset tekstit ovat saatavilla yleissopimuksen tallettajan (OECD) verkkosivustolta:

– englanniksi: http://www.oecd.org/tax/treaties/multilateral-convention-to-implement-tax-treaty-related-measures-to-prevent-BEPS.pdf ja

– ranskaksi: http://www.oecd.org/fr/fiscalite/conventions/convention-multilaterale-pour-la-mise-en-oeuvre-des-mesures-relatives-aux-conventions-fiscales-pour-prevenir-le-BEPS.pdf

Helmikuun 25 päivänä 2019 tapahtuneen hyväksynnän yhteydessä tallettajalle toimitettu Suomen tasavallan yleissopimusta koskeva kannanotto ja 29 päivänä maaliskuuta 2019 tapahtuneen ratifioinnin yhteydessä tallettajalle toimitettu Alankomaiden kuningaskunnan yleissopimusta koskeva kannanotto ovat saatavilla yleissopimuksen tallettajan (OECD) verkkosivustolta: http://www.oecd.org/tax/treaties/beps-mli-signatories-and-parties.pdf

Yleissopimusta koskeva vastaavuustietokanta on yleisesti käytettävissä OECD:n verkkosivustolla: http://www.oecd.org/tax/treaties/mli-matching-database.htm

Laki veropohjan rapautumisen ja voitonsiirron estämiseksi verosopimuksiin toteuttavista toimenpiteistä tehdystä yleissopimuksesta on julkaistu säädöskokoelmassa 231/2019 https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2019/20190231

Valtioneuvoston asetus yleissopimuksen voimaantulosta sekä laki ja suomenkielinen yleissopimuksen teksti (käännös) on julkaistu säädöskokoelman sopimussarjassa SopS 21-22/2019 https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2019/20190021 ja

https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2019/20190022

Valtiovarainministeriön ilmoitus yleissopimuksen voimaantulosta Alankomaiden kuningaskunnassa on julkaistu säädöskokoelman sopimussarjassa SopS 31/2019 https://finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2019/20190031

Suomen tasavallan ja Alankomaiden kuningaskunnan välillä 28 päivänä joulukuuta 1995 tehty sopimus tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi on julkaistu säädöskokoelman sopimussarjassa SopS 84/1997 https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1997/19970084

(Käännös)

Sopimus Suomen tasavallan ja Alankomaiden kuningaskunnan välillä tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi sekä veron kiertämisen estämiseksi

Suomen tasavallan hallitus ja Alankomaiden kuningaskunnan hallitus,

[KORVATTU yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaleella]

[jotka haluavat tehdä uuden sopimuksen tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi sekä veron kiertämisen estämiseksi,]

Seuraava yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappale korvaa tekstin, jossa viitataan tämän sopimuksen johdannossa ilmoitettuun tarkoitukseen kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi:1

(Käännös)

YLEISSOPIMUKSEN 6 ARTIKLA – SOVELTAMISALAN VEROSOPIMUKSEN TARKOITUS

Jotka aikovat poistaa kaksinkertaisen verotuksen [tämän sopimuksen] soveltamisalaan kuuluvien verojen osalta luomatta tilaisuuksia verottamatta jäämiseen tai alennettuun verotukseen veron kiertämisellä tai välttämisellä (mukaan lukien sopimuskeinottelujärjestelyt, joilla tähdätään [sopimuksessa] määrättyjen huojennusten hankkimiseen kolmansilla lainkäyttöalueilla asuvien henkilöiden välilliseksi hyödyksi),

ovat sopineet seuraavasta:

I luku
Sopimuksen soveltamisala

1 artikla
Henkilöt, joihin sopimusta sovelletaan

Tätä sopimusta sovelletaan henkilöihin, jotka asuvat sopimusvaltiossa tai molemmissa sopimusvaltioissa.

2 artikla
Sopimuksen piiriin kuuluvat verot

1. Tätä sopimusta sovelletaan tulon ja varallisuuden perusteella suoritettaviin veroihin, jotka määrätään sopimusvaltion, sen valtiollisen osan tai paikallisviranomaisen lukuun, riippumatta siitä, millä tavoin verot kannetaan.

2. Tulon ja varallisuuden perusteella suoritettavina veroina pidetään kaikkia kokonaistulon tai kokonaisvarallisuuden taikka tulon tai varallisuuden osan perusteella suoritettavia veroja, niihin luettuina irtaimen tai kiinteän omaisuuden luovutuksesta saadun voiton perusteella suoritettavat verot, yrityksen maksamien palkkojen yhteenlasketun määrän perusteella suoritettavat verot sekä arvonnousun perusteella suoritettavat verot.

3. Tällä hetkellä suoritettavat verot, joihin sopimusta sovelletaan, ovat:

a) Suomessa:

1) valtion tuloverot;

2) yhteisöjen tulovero;

3) kunnallisvero;

4) kirkollisvero;

5) korkotulon lähdevero;

6) rajoitetusti verovelvollisen lähdevero; ja

7) valtion varallisuusvero;

(jäljempänä "Suomen vero");

b) Alankomaissa:

1) tulovero (de inkomstenbelasting);

2) palkkavero (de loonbelasting);

3) yhtiövero (de vennootschapsbelasting), siihen luettuna valtion osuus luonnonvarojen hyväksikäytöstä saadusta nettotulosta, joka vuoden 1810 Mijnwetin (vuoden 1810 kaivoslaki) mukaan kannetaan vuodesta 1967 lähtien myönnetyistä toimiluvista tai vuoden 1965 mannerjalustaa koskevan Mijnwetin (vuoden 1965 Alankomaiden mannerjalustaa koskeva kaivoslaki) mukaan;

4) osinkovero (de dividendbelasting); ja

5) varallisuusvero (de vermogensbelasting);

(jäljempänä "Alankomaiden" vero).

4. Sopimusta sovelletaan myös kaikkiin samanlaisiin tai pääasiallisesti samanluonteisiin veroihin, joita on sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen suoritettava tällä hetkellä suoritettavien verojen ohella tai asemesta. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava toisilleen verolainsäädäntöönsä tehdyistä merkittävistä muutoksista.

II luku
Määritelmät

3 artikla
Yleiset määritelmät

1. Jollei asiayhteydestä muuta johdu, on tätä sopimusta sovellettaessa seuraavilla sanonnoilla jäljempänä mainittu merkitys:

a) "sopimusvaltio" tarkoittaa Alankomaita tai Suomea sen mukaan kuin asiayhteys edellyttää; "sopimusvaltiot" tarkoittaa Alankomaita ja Suomea;

b) "Suomi" tarkoittaa Suomen tasavaltaa ja, maantieteellisessä merkityksessä käytettynä, Suomen tasavallan aluetta ja Suomen tasavallan aluevesiin rajoittuvia alueita, joilla Suomi lainsäädäntönsä mukaan ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti saa käyttää oikeuksiaan merenpohjan ja sen sisustan sekä niiden yläpuolella olevien vesien luonnonvarojen tutkimiseen ja hyväksikäyttöön;

c) "Alankomaat" käsittää sen osan Alankomaista, joka sijaitsee Euroopassa, siihen luettuna sen aluemeri, ja aluemeren ulkopuolella olevat alueet, joilla Alankomailla kansainvälisen oikeuden mukaan käyttää tuomiovaltaa tai suvereeneja oikeuksia merenpohjaan, sen sisustaan ja niiden yläpuolella oleviin vesiin sekä niiden luonnonvaroihin;

d) "henkilö" käsittää luonnollisen henkilön, yhtiön ja muun yhteenliittymän;

e) "yhtiö" tarkoittaa oikeushenkilöä tai muuta, jota verotuksessa käsitellään oikeushenkilönä;

f) "sopimusvaltiossa oleva yritys" ja "toisessa sopimusvaltiossa oleva yritys" tarkoittavat yritystä, jota sopimusvaltiossa asuva henkilö harjoittaa, ja vastaavasti yritystä, jota toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö harjoittaa;

g) "kansalainen" tarkoittaa:

1) luonnollista henkilöä, jolla on sopimusvaltion kansalaisuus;

2) oikeushenkilöä, yhtymää tai muuta yhteenliittymää, joka on muodostettu sopimusvaltiossa voimassa olevan lainsäädännön mukaan;

h) "kansainvälinen liikenne" tarkoittaa kuljetusta laivalla tai ilma-aluksella, jota käyttävän yrityksen tosiasiallinen johto on sopimusvaltiossa, paitsi milloin laivaa tai ilma- alusta käytetään ainoastaan toisessa sopimusvaltiossa olevien paikkojen välillä;

i) "toimivaltainen viranomainen" tarkoittaa:

1) Suomessa valtiovarainministeriötä, sen valtuuttamaa edustajaa tai sitä viranomaista, jonka valtiovarainministeriö määrää toimivaltaiseksi viranomaiseksi;

2) Alankomaissa valtiovarainministeriä tai hänen valtuuttamaansa edustajaa.

2. Kun sopimusvaltio soveltaa sopimusta, katsotaan jokaisella sanonnalla, jota ei ole sopimuksessa määritelty ja jonka osalta asiayhteydestä ei muuta johdu, olevan se merkitys, joka sillä on tämän valtion sopimuksessa tarkoitettuihin veroihin sovellettavan lainsäädännön mukaan.

4 artikla
Kotipaikka

1. Tätä sopimusta sovellettaessa sanonnalla "sopimusvaltiossa asuva henkilö" tarkoitetaan henkilöä, joka tämän valtion lainsäädännön mukaan on siellä verovelvollinen domisiilin, asumisen, liikkeen johtopaikan, rekisteröimispaikan tai muun sellaisen seikan nojalla. Sanonta ei kuitenkaan käsitä henkilöä, joka on tässä valtiossa verovelvollinen vain tässä valtiossa olevista lähteistä saadun tulon tai siellä olevan varallisuuden perusteella.

2. Milloin luonnollinen henkilö 1 kappaleen määräysten mukaan asuu molemmissa sopimusvaltioissa, määritetään hänen kotipaikkansa seuraavasti:

a) hänen katsotaan asuvan siinä valtiossa, jossa hänen käytettävänään on vakinainen asunto; jos hänen käytettävänään on vakinainen asunto molemmissa valtioissa, katsotaan hänen asuvan siinä valtiossa, johon hänen henkilökohtaiset ja taloudelliset suhteensa ovat kiinteämmät (elinetujen keskus);

b) jos ei voida ratkaista, kummassa valtiossa hänen elinetujensa keskus on, tai jos hänen käytettävänään ei ole vakinaista asuntoa kummassakaan valtiossa, katsotaan hänen asuvan siinä valtiossa, jossa hän oleskelee pysyvästi;

c) jos hän oleskelee pysyvästi molemmissa valtioissa tai ei oleskele pysyvästi kummassakaan niistä, katsotaan hänen asuvan siinä valtiossa, jonka kansalainen hän on;

d) jos hän on molempien valtioiden kansalainen tai ei ole kummankaan valtion kansalainen, on sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ratkaistava asia keskinäisin sopimuksin.

3. Milloin muu kuin luonnollinen henkilö 1 kappaleen määräysten mukaan asuu molemmissa sopimusvaltioissa, katsotaan henkilön asuvan siinä valtiossa, jossa sen tosiasiallinen johto on.

4. Sopimusvaltion, sen valtiollisen osan, julkisyhteisön tai paikallisviranomaisen sekä sopimusvaltiossa perustetun eläkerahaston, joka luonteensa johdosta on tässä valtiossa vapautettu sopimuksen 2 artiklassa tarkoitetuista veroista, katsotaan asuvan tässä valtiossa.

5 artikla
Kiinteä toimipaikka

1. Tätä sopimusta sovellettaessa sanonnalla "kiinteä toimipaikka" tarkoitetaan kiinteää liikepalkkaa, josta yrityksen toimintaa kokonaan tai osaksi harjoitetaan.

2. Sanonta "kiinteä toimipaikka" käsittää erityisesti:

a) yrityksen johtopaikan;

b) sivuliikkeen;

c) toimiston;

d) tehtaan;

e) työpajan; ja

f) kaivoksen, öljy- tai kaasulähteen, louhoksen tai muun paikan, josta luonnonvaroja otetaan.

3. Paikka, jossa harjoitetaan rakennus- tai asennustoimintaa, muodostaa kiinteän toimipaikan vain, jos toiminta kestää yli kaksitoista kuukautta.

4. Tämän artiklan edellä olevien määräysten estämättä sanonnan "kiinteä toimipaikka" ei katsota käsittävän:

a) järjestelyjä, jotka on tarkoitettu ainoastaan yritykselle kuuluvien tavaroiden varastoimista, näytteillä pitämistä tai luovuttamista varten;

b) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan varastoimista, näytteillä pitämistä tai luovuttamista varten;

c) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan toisen yrityksen toimesta tapahtuvaa muokkaamista tai jalostamista varten;

d) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan tavaroiden ostamiseksi tai tietojen keräämiseksi yritykselle;

e) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan muun luonteeltaan valmistelevan tai avustavan toiminnan harjoittamiseksi yritykselle;

f) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan a)–e) kohdassa mainittujen toimintojen yhdistämiseksi, edellyttäen, että koko se kiinteästä liikepaikasta harjoitettava toiminta, joka perustuu tähän yhdistämiseen, on luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa.

5. Jos henkilö, olematta itsenäinen edustaja, johon 6 kappaletta sovelletaan, toimii yrityksen puolesta sekä hänellä on sopimusvaltiossa valtuus tehdä sopimuksia yrityksen nimissä ja hän käyttää valtuuttaan siellä tavanomaisesti, katsotaan tällä yrityksellä 1 ja 2 kappaleen määräysten estämättä olevan kiinteä toimipaikka tässä valtiossa jokaisen toiminnan osalta, jota tämä henkilö harjoittaa yrityksen lukuun. Tätä ei kuitenkaan noudateta, jos tämän henkilön toiminta rajoittuu sellaiseen, joka mainitaan 4 kappaleessa ja joka, jos sitä harjoitettaisiin kiinteästä liikepaikasta, ei tekisi tätä kiinteää liikepaikkaa kiinteäksi toimipaikaksi mainitun kappaleen määräysten mukaan.

6. Yrityksellä ei katsota olevan kiinteää toimipaikkaa sopimusvaltiossa pelkästään sen vuoksi, että se harjoittaa liiketoimintaa siinä valtiossa välittäjän, komissionäärin tai muun itsenäisen edustajan välityksellä, edellyttäen, että tämä henkilö toimii säännönmukaisen liiketoimintansa rajoissa.

7. Se seikka, että sopimusvaltiossa asuvalla yhtiöllä on määräämisvalta yhtiössä tai siinä on määräämisvalta yhtiöllä joka asuu toisessa sopimusvaltiossa taikka joka tässä toisessa valtiossa harjoittaa liiketoimintaa (joko kiinteästä toimipaikasta tai muulla tavoin), ei itsestään tee kumpaakaan yhtiötä toisen kiinteäksi toimipaikaksi.

III luku
Tulon verottaminen

6 artikla
Kiinteästä omaisuudesta saatu tulo

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa olevasta kiinteästä omaisuudesta (siihen luettuna maataloudesta tai metsätaloudesta saatu tulo), voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. a) Sanonnalla "kiinteä omaisuus" on, jollei b) ja c) kohdan määräyksistä muuta johdu, sen sopimusvaltion lainsäädännön mukainen merkitys, jossa omaisuus on.

b) Sanonta "kiinteä omaisuus" käsittää kuitenkin aina rakennuksen, kiinteän omaisuuden tarpeiston, maataloudessa ja metsätaloudessa käytetyn elävän ja elottoman irtaimiston, oikeudet, joihin sovelletaan yksityisoikeuden kiinteää omaisuutta koskevia määräyksiä, kiinteän omaisuuden käyttöoikeuden sekä oikeudet määrältään muuttuviin tai kiinteisiin korvauksiin, jotka saadaan kivennäisesiintymien, lähteiden ja muiden luonnonvarojen hyväksikäytöstä tai oikeudesta niiden hyväksikäyttöön.

c) Laivoja ja ilma-aluksia ei pidetä kiinteänä omaisuutena.

3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan tuloon, joka saadaan kiinteän omaisuuden välittömästä käytöstä, sen vuokralle antamisesta tai muusta käytöstä.

4. Tämän artiklan 1 ja 3 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös yrityksen omistamasta kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon ja itsenäisessä ammatinharjoittamisessa käytetystä kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon.

7 artikla
Liiketulo

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa, verotetaan vain siinä valtiossa, jollei yritys harjoita liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta. Jos yritys harjoittaa liiketoimintaa edellä sanotuin tavoin, voidaan toisessa valtiossa verottaa yrityksen saamasta tulosta, mutta vain niin suuresta tulon osasta, joka on luettava kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi.

2. Jos sopimusvaltiossa oleva yritys harjoittaa liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta, luetaan, jollei 3 kappaleen määräyksistä muuta johdu, kummassakin sopimusvaltiossa kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi se tulo, jonka toimipaikan olisi voitu olettaa tuottavan, jos se olisi ollut erillinen yritys, joka harjoittaa samaa tai samanluonteista toimintaa samojen tai samanluonteisten edellytysten vallitessa ja itsenäisesti päättää liiketoimista sen yrityksen kanssa, jonka kiinteä toimipaikka se on.

3. Kiinteän toimipaikan tuloa määrättäessä on vähennykseksi hyväksyttävä kiinteästä toimipaikasta johtuneet menot, niihin luettuina yrityksen johtamisesta ja yleisestä hallinnosta johtuneet menot, riippumatta siitä, ovatko ne syntyneet siinä valtiossa, jossa kiinteä toimipaikka on, vai muualla.

4. Tuloa ei lueta kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi pelkästään sen perusteella, että kiinteä toimipaikka ostaa tavaroita yrityksen lukuun.

5. Sovellettaessa edellä olevia kappaleita on kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettava tulo vuodesta toiseen määrättävä samaa menetelmää noudattaen, jollei pätevistä ja riittävistä syistä muuta johdu.

6. Milloin liiketuloon sisältyy tuloa, jota käsitellään erikseen tämän sopimuksen muissa artikloissa, tämän artiklan määräykset eivät vaikuta sanottujen artiklojen määräyksiin.

8 artikla
Merenkulku ja ilmakuljetus

1. Tulosta, joka saadaan laivan tai ilma-aluksen käyttämisestä kansainväliseen liikenteeseen, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen johto on. Jollei valtio lainsäädäntönsä mukaan voi verottaa koko tulosta, verotetaan tulosta vain siinä sopimusvaltiossa, jossa yritys asuu.

2. Jos merenkulkua harjottavan yrityksen tosiasiallinen johto on laivassa, johdon katsotaan olevan siinä sopimusvaltiossa, jossa laivan kotisatama on, tai, jos laivalla ei ole kotisatamaa, siinä sopimusvaltiossa, jossa laivanisäntä asuu.

3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös tuloon, joka saadaan osallistumisesta pooliin, yhteiseen liiketoimintaan tai kansainväliseen kuljetusjärjestöön.

9 artikla
Etuyhteydessä keskenään olevat yritykset

1. Milloin

a) sopimusvaltiossa oleva yritys välittömästi tai välillisesti osallistuu toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistaa osan sen pääomasta, taikka

b) samat henkilöt välittömästi tai välillisesti osallistuvat sekä sopimusvaltiossa olevan yrityksen että toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistavat osan niiden pääomasta,

noudatetaan seuraavaa.

Jos jommassakummassa tapauksessa yritysten välillä kauppa- tai rahoitussuhteissa sovitaan ehdoista tai määrätään ehtoja, jotka poikkeavat siitä, mistä riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, voidaan kaikki tulo, joka ilman näitä ehtoja olisi kertynyt toiselle näistä yrityksistä, mutta näiden ehtojen vuoksi ei ole kertynyt yritykselle, lukea tämän yrityksen tuloon ja verottaa siitä tämän mukaisesti. On kuitenkin sovittu, että se seikka, että etuyhteydessä keskenään olevat yritykset ovat sopineet järjestelyistä, kuten järjestelyistä kustannusten jakamiseksi tai yleisistä palvelujärjestelyistä, joiden tarkoituksena tai perusteena on johtamisesta tai yleisestä hallinnosta johtuneiden kustannusten, teknisten tai kaupallisten kustannusten taikka tutkimus- ja kehittämiskustannusten ja muiden samankaltaisten kustannusten kohdentaminen, ei itsessään ole ehto, jota tarkoitetaan edellisessä lauseessa.

2. Milloin sopimusvaltio tässä valtiossa olevan yrityksen tuloon lukee ja tämän mukaisesti verottaa tulon, josta toisessa sopimusvaltiossa olevaa yritystä on verotettu tässä toisessa valtiossa, sekä siten mukaan luettu tulo on tuloa, joka olisi kertynyt ensiksi mainitussa valtiossa olevalle yritykselle, jos yritysten välillä sovitut ehdot olisivat olleet sellaisia, joista riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, tämän toisen valtion on asianmukaisesti oikaistava tästä tulosta siellä määrätyn veron määrä, jos tämä toinen valtio pitää oikaisua oikeutettuna. Tällaista oikaisua tehtäessä on otettava huomioon tämän sopimuksen muut määräykset, ja sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa neuvoteltava keskenään.

10 artikla
Osinko

1. Osingosta, jonka sopimusvaltiossa asuva yhtiö maksaa toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Osingosta voidaan kuitenkin verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, jossa osingon maksava yhtiö asuu, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta jos saaja on osinkoetuuden omistaja, vero ei saa olla suurempi kuin 15 prosenttia osingon kokonaismäärästä.

3. Sopimusvaltio, jossa yhtiö asuu, ei 2 kappaleen määräysten estämättä verota osingosta, jonka yhtiö maksaa toisessa sopimusvaltiossa asuvalle yhtiölle, jonka pääoma kokonaan tai osaksi on jaettu osakkeisiin ja joka välittömästi hallitsee vähintään 5 prosenttia osingon maksavan yhtiön pääomasta, tai eläkerahastolle jota tarkoitetaan 4 artiklan 4 kappaleessa, jos saaja on osinkoetuuden ja osinkoon oikeuttavien osakkeiden tai muiden yhtiöosuuksien omistaja.

4. Niin kauan kuin Suomessa asuvalla luonnollisella henkilöllä on oikeus veronhyvitykseen Suomessa asuvan yhtiön maksaman osingon osalta, verotetaan osingosta, jonka Suomessa asuva yhtiö maksaa Alankomaissa asuvalle henkilölle, 1, 2 ja 3 kappaleen määräysten estämättä vain Alankomaissa, jos saaja on osinkoetuuden ja osinkoon oikeuttavien osakkeiden tai muiden yhtiöosuuksien omistaja.

5. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset sopivat keskenään, miten 2, 3 ja 4 kappaleen määräyksiä sovelletaan.

6. Tämän artiklan 2, 3 ja 4 kappaleen määräykset eivät vaikuta yhtiön verottamiseen siitä voitosta, josta osinko maksetaan.

7. Sanonnalla "osinko" tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka on saatu osakkeista tai muista voitto-osuuteen oikeuttavista oikeuksista, samoin kuin tuloa, joka on saatu voitto-osuuteen oikeuttavista saamisista, ja muista yhtiöosuuksista saatua tuloa, jota sen valtion lainsäädännön mukaan, jossa voiton jakava yhtiö asuu, kohdellaan verotuksessa samalla tavoin kuin osakkeista saatua tuloa.

8. Tämän artiklan 1, 2, 3 ja 4 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva osinkoetuuden omistaja, harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, jossa osingon maksava yhtiö asuu, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa itsenäistä ammattitoimintaa siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja osingon maksamisen perusteena oleva osuus tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan tai 14 artiklan määräyksiä.

9. Jos sopimusvaltiossa asuva yhtiö saa tuloa toisesta sopimusvaltiosta, ei tämä toinen valtio saa verottaa yhtiön maksamasta osingosta, paitsi mikäli osinko maksetaan tässä toisessa valtiossa asuvalle henkilölle tai mikäli osingon maksamisen perusteena oleva osuus tosiasiallisesti liittyy tässä toisessa valtiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan, eikä myöskään määrätä yhtiön jakamattomasta voitosta tällaisesta voitosta suoritettavaa veroa, vaikka maksettu osinko tai jakamaton voitto kokonaan tai osaksi koostuisi tässä toisessa valtiossa kertyneestä tulosta.

11 artikla
Korko

1. Korosta, joka kertyy sopimusvaltiosta ja maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, verotetaan vain tässä toisessa valtiossa, jos henkilö on korkoetuuden omistaja.

2. Sanonnalla "korko" tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka saadaan kaikenlaatuisista saamisista, riippumatta siitä, onko ne turvattu kiinteistökiinnityksellä vai ei, mutta joihin ei liity oikeutta osuuteen velallisen voitosta. Sanonnalla tarkoitetaan erityisesti tuloa, joka saadaan valtion antamista arvopapereista, ja tuloa, joka saadaan obligaatioista tai debentuureista, siihen luettuina tällaisiin arvopapereihin, obligaatioihin tai debentuureihin liittyvät agiomäärät ja voitot. Maksun viivästymisen johdosta suoritettavia sakkomaksuja ei tätä artiklaa sovellettaessa pidetä korkona.

3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva korkoetuuden omistaja, harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, josta korko kertyy, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa itsenäistä ammattitoimintaa siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja koron maksamisen perusteena oleva saaminen tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan tai 14 artiklan määräyksiä.

4. Koron katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa tässä valtiossa asuva henkilö. Jos kuitenkin koron maksajalla riippumatta siitä, asuuko hän sopimusvaltiossa vai ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka, jonka yhteydessä koron maksamisen perusteena oleva velka on syntynyt, ja korko rasittaa tätä kiinteää toimipaikkaa tai kiinteää paikkaa, katsotaan koron kertyvän siitä valtiosta, jossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka on.

5. Jos koron määrä maksajan ja etuuden omistajan tai heidän molempien ja muun henkilön välisenerityisen suhteen vuoksi ylittää koron maksamisen perusteena olevaan saamiseen nähden määrän, josta maksaja ja etuuden omistaja olisivat sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan tämän määrän ylittävästä maksun osasta kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

12 artikla
Rojalti

1. Rojaltista, joka kertyy sopimusvaltiosta ja maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, verotetaan vain tässä toisessa valtiossa, jos henkilö on rojaltietuuden omistaja.

2. Sanonnalla "rojalti" tarkoitetaan tässä artiklassa kaikkia suorituksia, jotka saadaan korvauksena

a) kirjallisen, taiteellisen tai tieteellisen teoksen (siihen luettuina elokuvafilmi sekä televisio- tai radiolähetyksessä käytettävä filmi tai nauha) tekijänoikeuden käyttämisestä tai käyttöoikeudesta;

b) patentin, tavaramerkin, mallin tai muotin, piirustuksen, salaisen kaavan tai valmistusmenetelmän käyttämisestä tai käyttöoikeudesta;

c) kokemusperäisestä teollis-, kaupallis- tai tieteellisluonteisesta tiedosta.

3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva rojaltietuuden omistaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, josta rojalti kertyy, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa itsenäistä ammattitoimintaa siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja rojaltin maksamisen perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan tai 14 artiklan määräyksiä.

4. Rojaltin katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa tässä valtiossa asuva henkilö. Jos kuitenkin rojaltin maksajalla riippumatta siitä, asuuko hän sopimusvaltiossa vai ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka, jonka yhteydessä rojaltin maksamisen perusteena oleva velvoite on syntynyt, ja rojalti rasittaa tätä kiinteää toimipaikkaa tai kiinteää paikkaa, katsotaan rojaltin kertyvän siitä valtiosta, jossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka on.

5. Jos rojaltin määrä maksajan ja etuuden omistajan tai heidän molempien ja muun henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi ylittää rojaltin maksamisen perusteena olevaan käyttöön, oikeuteen tai tietoon nähden määrän, josta maksaja ja etuuden omistaja olisivat sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan tämän määrän ylittävästä maksun osasta kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

13 artikla
Myyntivoitto

1. Voitosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa 6 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetun ja toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Voitosta, joka saadaan sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän toimipaikan liikeomaisuuteen kuuluvan irtaimen omaisuuden tai sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa itsenäistä ammatinharjoittamista varten käytettävänä olevaan kiinteään paikkaan kuuluvan irtaimen omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa. Sama koskee voittoa, joka saadaan tällaisen kiinteän toimipaikan luovutuksesta (erillisenä tai koko yrityksen mukana) tai kiinteän paikan luovutuksesta.

3. Voitosta, joka saadaan kansainvälisessä liikenteessä käytetyn laivan tai ilma-aluksen taikka tällaisen laivan tai ilma-aluksen käyttämiseen liittyvän irtaimen omaisuuden luovutuksesta, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen johto on. Jos tämä valtio ei lainsäädäntönsä mukaan voi verottaa koko voitosta, verotetaan voitosta vain siinä sopimusvaltiossa, jossa luovuttaja asuu. Tätä kappaletta sovellettaessa noudatetaan 8 artiklan 2 kappaleen määräyksiä.

4. Voitosta, joka saadaan muun kuin tämän artiklan edellä olevissa kappaleissa tarkoitetun omaisuuden luovutuksesta, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa luovuttaja asuu.

5. Tämän artiklan 4 kappaleen määräykset eivät vaikuta sopimusvaltion oikeuteen verottaa lainsäädäntönsä mukaan tämän valtion lainsäädännön mukaan siellä asuvan sellaisen yhtiön osakkeiden tai voitto-osuustodistusten ("jouissance" rights) luovutuksesta saadusta voitosta, jonka pääoma kokonaan tai osaksi on jaettu osakkeisiin, jos saajana on toisessa sopimusvaltiossa asuva luonnollinen henkilö, joka on asunut ensiksi mainitussa valtiossa osakkeiden tai voitto-osuustodistusten luovutusta lähinnä edeltäneen viiden vuoden aikana.

14 artikla
Itsenäinen ammatinharjoittaminen

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa vapaan ammatin tai muun itsenäisen toiminnan harjoittamisesta, verotetaan vain tässä valtiossa, jollei hänellä ole toisessa sopimusvaltiossa kiinteää paikkaa, joka on vakinaisesti hänen käytettävänään toiminnan harjoittamista varten. Jos hänellä on tällainen kiinteä paikka, voidaan tulosta verottaa tässä toisessa valtiossa, mutta vain niin suuresta tulon osasta, joka on luettava kiinteään paikkaan kuuluvaksi.

2. Sanonta "vapaa ammatti" käsittää erityisesti itsenäisen tieteellisen, kirjallisen ja taiteellisen toiminnan, kasvatus- ja opetustoiminnan sekä sen itsenäisen toiminnan, jota lääkäri, asianajaja, insinööri, arkkitehti, hammaslääkäri ja tilintarkastaja harjoittavat.

15 artikla
Yksityinen palvelus

1. Jollei 16, 18, 19 ja 20 artiklan määräyksistä muuta johdu, verotetaan palkasta ja muusta sellaisesta hyvityksesta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa epäitsenäisestä työstä, vain tässä valtiossa, jollei työtä tehdä toisessa sopimusvaltiossa. Jos työ tehdään tässä toisessa valtiossa, voidaan työstä saadusta hyvityksestä verottaa siellä.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä verotetaan hyvityksestä, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa tekemästään epäitsenäisestä työstä, vain ensiksi mainitussa valtiossa, jos:

a) saaja oleskelee toisessa valtiossa yhdessä jaksossa, tai useassa jaksossa yhteensä, enintään 183 päivää kahdentoista kuukauden ajanjaksona, joka alkaa tai päättyy kysymyksessä olevan kalenterivuoden aikana, ja

b) hyvityksen maksaa työnantaja tai se maksetaan työnantajan puolesta, joka ei asu toisessa valtiossa, sekä

c) hyvityksellä ei rasiteta kiinteää toimipaikkaa tai kiinteää paikkaa, joka työnantajalla on toisessa valtiossa.

3. Edellä tässä artiklassa olevien määräysten estämättä verotetaan hyvityksestä, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa kansainväliseen liikenteeseen käytetyssä laivassa tai ilma-aluksessa tekemästään epäitsenäisestä työstä, vain tässä valtiossa.

16 artikla
Johtokunnan jäsenen palkkio

Johtokunnan jäsenen palkkiosta ja muusta sellaisesta suorituksesta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa asuvan yhtiön hallituksen tai muun sellaisen toimielimen jäsenenä, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

17 artikla
Taiteilijat ja urheilijat

1. Tämän sopimuksen 14 ja 15 artiklan määräysten estämättä voidaan tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa viihdetaiteilijana, kuten teatteri- tai elokuvanäyttelijänä, radio- tai televisiotaiteilijana tahi muusikkona, taikka urheilijana, toisessa sopimusvaltiossa harjoittamastaan henkilökohtaisesta toiminnasta, verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Milloin tulo, joka saadaan viihdetaiteilijan tai urheilijan tässä ominaisuudessaan harjoittamasta henkilökohtaisesta toiminnasta, ei tule viihdetaiteilijalle tai urheilijalle itselleen, vaan toiselle henkilölle, voidaan tästä tulosta, 7, 14 ja 15 artiklan määräysten estämättä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa viihdetaiteilija tai urheilija harjoittaa toimintaansa.

18 artikla
Eläke, elinkorko ja sosiaaliturvaetuudet

1. Jollei tämän artiklan 3 kappaleen ja 19 artiklan 2 kappaleen määräyksistä muuta johdu, voidaan sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksetusta eläkkeestä ja muusta samanluonteisesta aikaisemman epäitsenäisen työn perusteella maksetusta hyvityksestä sekä elinkorosta, joka kertyy sopimusvaltiosta, verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Eläkkeestä ja muusta samanluonteisesta hyvityksestä, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa, milloin epäitsenäinen työ on tehty toisessa sopimusvaltiossa ja elinkorosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa, milloin elinkorko kertyy toisesta sopimusvaltiosta, voidaan kuitenkin verottaa myös tässä toisessa valtiossa tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta jos suoritus on toistuvaisluonteinen, vero ei saa olla suurempi kuin 20 prosenttia suorituksen kokonaismäärästä.

3. Sopimusvaltion sosiaaliturvajärjestelmän mukaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksetusta eläkkeestä tai muusta suorituksesta verotetaan vain ensiksi mainitussa valtiossa.

4. Sanonnalla "elinkorko" tarkoitetaan tässä artiklassa vahvistettua rahamäärää, joka vahvistettuina ajankohtina joko elinkautena tai yksilöitynä taikka määriteltävissä olevana aikana toistuvasti maksetaan ja joka perustuu velvoitukseen toimeenpanna maksut täyden raha- tai rahanarvoisen suorituksen (muun kuin tehdyn työn) vastikkeeksi.

19 artikla
Julkinen palvelus

1. a) Palkasta ja muusta sellaisesta hyvityksestä (eläkettä lukuun ottamatta), jonka sopimusvaltio, sen valtiollinen osa, julkisyhteisö tai paikallisviranomainen maksaa luonnolliselle henkilölle työstä, joka tehdään tämän valtion, osan, yhteisön tai viranomaisen palveluksessa, verotetaan vain tässä valtiossa.

b) Tällaisesta palkasta ja muusta sellaisesta hyvityksestä verotetaan kuitenkin vain siinä sopimusvaltiossa, jossa tämä henkilö asuu, jos työ tehdään tässä valtiossa ja

1) henkilö on tämän valtion kansalainen; tai

2) hänestä ei tullut tässä valtiossa asuvaa ainoastaan tämän työn tekemiseksi.

2. a) Eläkkeestä, jonka sopimusvaltio, sen valtiollinen osa, julkisyhteisö tai paikallisviranomainen maksaa, tai joka maksetaan niiden perustamista rahastoista, luonnolliselle henkilölle työstä, joka on tehty tämän valtion, osan, yhteisön tai viranomaisen palveluksessa, verotetaan vain tässä valtiossa.

b) Tällaisesta eläkkeestä verotetaan kuitenkin vain siinä sopimusvaltiossa, jossa tämä henkilö asuu, jos hän on tämän valtion kansalainen.

3. Tämän sopimuksen 15, 16 ja 18 artiklan määräyksiä sovelletaan palkkaan ja muuhun sellaiseen hyvitykseen sekä eläkkeeseen, jotka maksetaan sopimusvaltion, sen valtiollisen osan, julkisyhteisön tai paikallisviranomaisen harjoittaman liiketoiminnan yhteydessä tehdystä työstä.

20 artikla
Opiskelijat ja harjoittelijat

1. Rahamääristä, jotka opiskelija tai liikealan, teollisuuden, maatalouden tai metsätalouden harjoittelija, joka asuu tai välittömästi ennen oleskeluaan sopimusvaltiossa asui toisessa sopimusvaltiossa ja joka oleskelee ensiksi mainitussa valtiossa yksinomaan koulutuksensa tai harjoittelunsa vuoksi, saa elatustaan, koulutustaan tai harjoitteluaan varten, ei tässä valtiossa veroteta, edellyttäen, että nämä rahamäärät kertyvät tämän valtion ulkopuolella olevista lähteistä.

2. Sopimusvaltiossa olevan yliopiston, korkeakoulun tai muun ylemmän oppilaitoksen opiskelijaa tai liikealan, teollisuuden, maatalouden tai metsätalouden harjoittelijaa, joka asuu tai välittömästi ennen oleskeluaan toisessa sopimusvaltiossa asui ensiksi mainitussa valtiossa ja joka yhtäjaksoisesti oleskelee toisessa sopimusvaltiossa enintään 183 päivää, ei veroteta tässä toisessa valtiossa hyvityksestä, joka saadaan tässä toisessa valtiossa tehdystä työstä, milloin työ liittyy hänen opintoihinsa tai harjoitteluunsa ja hyvitys koostuu hänen elatustaan varten välttämättömistä ansioista.

21 artikla
Muu tulo

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa ja jota ei käsitellä tämän sopimuksen edellä olevissa artikloissa verotetaan vain tässä valtiossa, riippumatta siitä, mistä tulo kertyy.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä ei sovelleta tuloon, lukuun ottamatta 6 artiklan 2 kappaleessa tarkoitettua kiinteästä omaisuudesta saatua tuloa, jos sopimusvaltiossa asuva tulon saaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa itsenäistä ammattitoimintaa siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja tulon maksamisen perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan tai 14 artiklan määräyksiä.

IV luku
Varallisuuden verottaminen

22 artikla
Varallisuus

1. Varallisuudesta, joka koostuu sopimusvaltiossa asuvan henkilön omistamasta 6 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetusta ja toisessa sopimusvaltiossa olevasta kiinteästä omaisuudesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Varallisuudesta, joka koostuu sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän toimipaikan liikeomaisuuteen kuuluvasta irtaimesta omaisuudesta tai sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa itsenäistä ammatinharjoittamista varten käytettävänä olevaan kiinteään paikkaan kuuluvasta irtaimesta omaisuudesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

3. Varallisuudesta, joka koostuu kansainväliseen liikenteeseen käytetystä laivasta ja ilma-aluksesta sekä tällaisen laivan tai ilma-aluksen käyttämiseen liittyvästä irtaimesta omaisuudesta verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen johto on. Jos tämä valtio ei lainsäädäntönsä mukaan voi verottaa koko varallisuudesta, verotetaan varallisuudesta vain siinä sopimusvaltiossa, jossa yritys asuu. Tätä kappaletta sovellettaessa noudatetaan 8 artiklan 2 kappaleen määräyksiä.

4. Muunlaisesta sopimusvaltiossa asuvan henkilön varallisuudesta verotetaan vain tässä valtiossa.

V luku
Kaksinkertaisen verotuksen poistamismenetelmät

23 artikla
Kaksinkertaisen verotuksen poistaminen

1. Suomessa kaksinkertainen verotus poistetaan seuraavasti:

a) Milloin Suomessa asuva henkilö saa tuloa tai hänellä on varallisuutta, josta tämän sopimuksen määräysten mukaan voidaan verottaa Alankomaissa, Suomen on, jollei b) kohdan määräyksestä muuta johdu:

1) vähennettävä tämän henkilön tulosta suoritettavasta verosta Alankomaissa tulosta maksettua veroa vastaava määrä;

2) vähennettävä tämän henkilön varallisuudesta suoritettavasta verosta Alankomaissa varallisuudesta maksettua veroa vastaava määrä.

Vähennyksen määrä ei kummassakaan tapauksessa kuitenkaan saa olla suurempi kuin se ennen vähennyksen tekemistä lasketun tulosta tai varallisuudesta suoritettavan veron osa, joka kohdistuu siihen tuloon tai siihen varallisuuteen, josta voidaan verottaa Alankomaissa.

b) Osinko, jonka Alankomaissa asuva yhtiö maksaa Suomessa asuvalle yhtiölle, vapautetaan Suomen verosta, jos saaja välittömästi hallitsee vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön äänimäärästä.

2. Alankomaissa kaksinkertainen verotus poistetaan seuraavasti:

a) Alankomaat voi verottaessaan siellä asuvia henkilöitä sisällyttää siihen määrään, jonka perusteella vero määrätään, sen tulon tai omaisuuden, josta sopimuksen määräysten mukaan voidaan verottaa Suomessa.

b)

[MUKAUTETTU yleissopimuksen 5 artiklan 2 kappaleella]

[Milloin Alankomaissa asuva henkilö saa tuloa tai hänellä on varallisuutta, josta 6 artiklan, 7 artiklan, 10 artiklan 8 kappaleen, 11 artiklan 3 kappaleen, 12 artiklan 3 kappaleen, 13 artiklan 1 ja 2 kappaleen, 14 artiklan, 15 artiklan 1 kappaleen, 21 artiklan 2 kappaleen ja 22 artiklan 1 ja 2 kappaleen mukaan voidaan verottaa Suomessa ja joka sisältyy tämän kappaleen a) kohdassa mainittuun määrään, Alankomaiden on kuitenkin vapautettava tämä tulo tai varallisuus verosta alentamalla veroaan. Alentaminen lasketaan Alankomaiden kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi annetun lain määräysten mukaan. Tätä sovellettaessa mainitun tulon tai varallisuuden katsotaan sisältyvän siihen tulon tai varallisuuden kokonaismäärään, joka näiden määräysten mukaan on vapautettu Alankomaiden verosta.]

Seuraavaa yleissopimuksen 5 artiklan 2 kappaletta sovelletaan tämän sopimuksen 23 artiklan 2 kappaleen b kohtaan Alankomaissa asuvan henkilön osalta:2

(Käännös)

YLEISSOPIMUKSEN 5 ARTIKLA – KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN POISTAMISMENETELMIEN SOVELTAMINEN (Vaihtoehto A)

[Sopimuksen 23 artiklan 2 kappaleen b kohtaa], ei sovelleta, jos [Suomi] soveltaa [sopimuksen] määräyksiä [Alankomaissa asuvan henkilön saaman tulon tai hänen omistamansa varallisuuden] vapauttamiseksi verosta tai verokannan rajoittamiseksi, jolla tällaista tuloa tai varallisuutta voidaan verottaa. Jälkimmäisessä tapauksessa [Alankomaiden] on vähennettävä tämän henkilön tulosta tai varallisuudesta kannettavasta verosta [Suomessa] maksettua veroa vastaava määrä. Tällainen vähennys ei kuitenkaan saa ylittää sitä ennen vähennyksen tekemistä laskettua veron osaa, joka kohdistuu tällaiseen tuloon tai varallisuuteen, josta voidaan verottaa [Suomessa].

c) Edelleen Alankomaat myöntää näin lasketusta Alankomaiden verosta vähennyksen sellaisen tulon perusteella, josta 10 artiklan 2 kappaleen, 13 artiklan 5 kappaleen, 16 artiklan, 17 artiklan ja 18 artiklan 2 kappaleen mukaan voidaan verottaa Suomessa, siinä laajuudessa kuin tämä tulo sisältyy tämän kappaleen a) kohdassa tarkoitettuun määrään. Tämän vähennyksen määrä on yhtä suuri kuin Suomessa tästä tulosta maksettu vero, mutta se ei saa olla suurempi kuin se vähennyksen määrä, joka myönnettäisiin, jos näin sisällytetty tulo olisi pelkästään tuloa, joka on vapautettu Alankomaiden verosta Alankomaiden kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi annetun lain määräysten mukaan.

3. Jos sopimusvaltiossa asuvan henkilön tulo tai varallisuus on sopimuksen määräyksen mukaan vapautettu verosta tässä valtiossa, tämä valtio voi kuitenkin määrätessään tämän henkilön muusta tulosta tai varallisuudesta suoritettavan veron määrää ottaa lukuun sen tulon tai varallisuuden, joka on vapautettu verosta.

VI luku
Erityiset määräykset

24 artikla
Rannikon ulkopuolella harjoitettava toiminta

1. Tämän artiklan määräyksiä sovelletaan tämän sopimuksen muiden määräysten estämättä rannikon ulkopuolella harjoitettavaan toimintaan, ei kuitenkaan henkilöön, joka harjoittaa tätä toimintaa 5 artiklassa tarkoitetusta kiinteästä toimipaikasta tai 14 artiklassa tarkoitetusta kiinteästä paikasta. Siinä tapauksessa, että tämän artiklan määräyksiä ei sovelleta, ainoastaan sopimuksen muita määräyksiä sovelletaan.

2. Tässä artiklassa sanonnalla "rannikon ulkopuolella harjoitettava toiminta" tarkoitetaan toimintaa, jota harjoitetaan rannikon ulkopuolella jommassakummassa valtiossa olevan merenpohjan ja sen sisustan sekä niiden luonnonvarojen tutkimisen tai hyväksikäytön yhteydessä.

3. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen, joka harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa toimintaa rannikon ulkopuolella katsotaan, jollei 4 kappaleesta muuta johdu, tämän toiminnan osalta harjoittavan liiketoimintaa tässä toisessa valtiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta. Tätä ei kuitenkaan noudateta, jos toimintaa rannikon ulkopuolella harjoitetaan toisessa valtiossa yhdessä jaksossa, tai useassa jaksossa yhteensä, enintään 30 päivää kahdentoista kuukauden ajanjaksona.

Tätä kappaletta sovellettaessa:

a) milloin toisen sopimusvaltion rannikon ulkopuolella toimintaa harjoittava yritys on etuyhteydessä toiseen yritykseen ja tämä toinen yritys jatkaa saman hankkeen osana samaa toimintaa, jota ensiksi mainittu yritys harjoittaa tai harjoitti, ja edellä mainittu molempien yritysten harjoittama toiminta yhteenlaskettuna ylittää 30 päivän ajanjakson, katsotaan kummankin yrityksen harjoittavan toimintaansa ajanjakson, joka ylittää 30 päivää kahdentoista kuukauden ajanjaksona;

b) yrityksen katsotaan olevan etuyhteydessä toiseen yritykseen, jos jompikumpi yritys välittömästi tai välillisesti omistaa vähintään kolmasosan toisen yrityksen pääomasta tai jos henkilö välittömästi tai välillisesti omistaa vähintään kolmasosan molempien yritysten pääomasta.

4. Tämän artiklan 3 kappaletta sovellettaessa sanonnan "rannikon ulkopuolella harjoitettava toiminta" ei kuitenkaan katsota käsittävän:

a) 5 artiklan 4 kappaleessa mainittua toimintaa tai siellä mainittuja yhdistettyjä toimintoja;

b) sellaisella laivalla suoritettua hinaus- tai ankkurointitoimintaa, jonka ensisijaisena tehtävänä on tällaisen toiminnan suorittaminen, ja muuta tällaisella laivalla suoritettua toimintaa;

c) tarvikkeiden tai henkilöstön kuljetusta kansainvälisessä liikenteessä olevalla laivalla tai ilma-aluksella.

5. Sopimusvaltiossa asuvan henkilön, joka toisessa sopimusvaltiossa rannikon ulkopuolella harjoittaa toimintaa vapaana ammattina tai muuna itsenäisenä toimintana, katsotaan harjoittavan tätä toimintaa toisessa valtiossa olevasta kiinteästä paikasta, jos kysymyksessä oleva rannikon ulkopuolella harjoitettava toiminta yhtäjaksoisesti kestää vähintään 30 päivän ajanjakson.

6. Palkasta ja muusta sellaisesta hyvityksestä, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa epäitsenäisestä työstä, joka liittyy toisessa sopimusvaltiossa olevasta kiinteästä toimipaikasta rannikon ulkopuolella harjoitettuun toimintaan, voidaan, siinä laajuudessa kuin epäitsenäinen työ tehdään tässä toisessa valtiossa rannikon ulkopuolella, verottaa tässä toisessa valtiossa.

7. Milloin asiakirjoihin perustuvaa näyttöä esitetään siitä, että tulosta, josta 7 artiklan tai 14 artiklan mukaan yhdessä tämän artiklan 3 kappaleen tai 5 kappaleen tai tämän artiklan 6 kappaleen mukaan voidaan verottaa Suomessa, on maksettu veroa Suomessa, Alankomaat alentaa veroaan 23 artiklan 2 kappaleen b) kohdan määräysten mukaisesti.

25 artikla
Syrjintäkielto

1. Sopimusvaltion kansalainen ei toisessa sopimusvaltiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteeksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteeksi tämän toisen valtion kansalainen samoissa, erityisesti kotipaikkaa koskevissa olosuhteissa joutuu tai saattaa joutua. Tämän sopimuksen 1 artiklan määräysten estämättä sovelletaan tätä määräystä myös henkilöön, joka ei asu sopimusvaltiossa tai molemmissa sopimusvaltioissa.

2. Verotus, joka kohdistuu sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan, ei tässä toisessa valtiossa saa olla epäedullisempi kuin verotus, joka kohdistuu tässä toisessa valtiossa olevaan samanlaista toimintaa harjoittavaan yritykseen. Tämän määräyksen ei katsota velvoittavan sopimusvaltiota myöntämään toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle sellaista henkilökohtaista vähennystä verotuksessa, vapautusta verosta tai alennusta veroon siviilisäädyn taikka perheen huoltovelvollisuuden johdosta, joka myönnetään omassa valtiossa asuvalle henkilölle.

3. Muussa kuin sellaisessa tapauksessa, jossa 9 artiklan 1 kappaleen, 11 artiklan 5 kappaleen tai 12 artiklan 5 kappaleen määräyksiä sovelletaan, ovat korko, rojalti ja muu maksu, jotka sopimusvaltiossa oleva yritys suorittaa toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, vähennyskelpoisia tämän yrityksen verotettavaa tuloa määrättäessä samoin ehdoin kuin maksu ensiksi mainitussa valtiossa asuvalle henkilölle. Samoin on sopimusvaltiossa olevan yrityksen velka toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle vähennyskelpoinen tämän yrityksen verotettavaa varallisuutta määrättäessä samoin ehdoin kuin velka ensiksi mainitussa valtiossa asuvalle henkilölle.

4. Sopimusvaltiossa oleva yritys, jonka pääoman toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö tai siellä asuvat henkilöt välittömästi tai välillisesti joko kokonaan tai osaksi omistavat tai josta he tällä tavoin määräävät, ei ensiksi mainitussa valtiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteeksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteeksi ensiksi mainitussa valtiossa oleva muu samanluonteinen yritys joutuu tai saattaa joutua.

5. Suorituksia, jotka sopimusvaltiossa asuva luonnollinen henkilö, joka ei ole tämän valtion kansalainen maksaa, tai jotka maksetaan hänen puolestaan, toisen valtion verotuksessa hyväksytylle eläkejärjestelmälle, kohdellaan ensiksi mainitun valtion verotuksessa samalla tavalla kuin suoritusta, joka maksetaan ensiksi mainitun valtion verotuksessa hyväksytylle eläkejärjestelmälle, edellyttäen, että

a) tämä henkilö maksoi suorituksia tälle eläkejärjestelmälle ennen kuin hänestä tuli ensiksi mainitussa valtiossa asuva; ja

b) ensiksi mainitun valtion toimivaltainen viranomainen katsoo, että eläkejärjestelmä vastaa tämän valtion verotuksessa hyväksyttyä eläkejärjestelmää.

6. Toimivaltaiset viranomaiset voivat keskinäisin sopimuksin määrätä 5 kappaleen määräysten soveltamista koskevista lisäehdoista.

7. Tämän artiklan 5 kappaletta sovellettaessa "eläkejärjestelmä" käsittää julkisen sosiaalivakuutusjärjestelmän mukaisen eläkejärjestelmän.

8. Tämän sopimuksen 2 artiklan estämättä sovelletaan tämän artiklan määräyksiä kaikenlaatuisiin veroihin.

26 artikla
Keskinäinen sopimusmenettely

1.

[Tämän sopimuksen 26 artiklan 1 kappaleen ensimmäinen virke ON KORVATTU yleissopimuksen 16 artiklan 1 kappaleen ensimmäisellä virkkeellä]

[Jos henkilö katsoo, että sopimusvaltion tai molempien sopimusvaltioiden toimenpiteet ovat johtaneet tai johtavat hänen osaltaan verotukseen, joka on tämän sopimuksen määräysten vastainen, hän voi saattaa asiansa sen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi, jossa hän asuu tai, jos kysymyksessä on 25 artiklan 1 kappaleen soveltaminen, jonka kansalainen hän on, ilman että tämä vaikuttaa hänen oikeuteensa käyttää näiden valtioiden sisäisessä oikeusjärjestyksessä olevia oikeussuojakeinoja.]

Seuraava yleissopimuksen 16 artiklan 1 kappaleen ensimmäinen virke korvaa tämän sopimuksen 26 artiklan 1 kappaleen ensimmäisen virkkeen:3

(Käännös)

YLEISSOPIMUKSEN 16 ARTIKLA – KESKINÄINEN SOPIMUSMENETTELY

Jos henkilö katsoo, että [sopimusvaltion] tai molempien [sopimusvaltioiden] toimenpiteet johtavat tai tulevat johtamaan hänen osaltaan verotukseen, joka on [tämän sopimuksen] määräysten vastainen, hän voi, näiden [sopimusvaltioiden] sisäisessä lainsäädännössä olevista oikeusturvakeinoista riippumatta, saattaa asiansa jommankumman [sopimusvaltion] toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi.

Asia on saatettava käsiteltäväksi kolmen vuoden kuluessa siitä kun henkilö sai tiedon toimenpiteestä, joka on aiheuttanut sopimuksen määräysten vastaisen verotuksen.

2. Jos toimivaltainen viranomainen havaitsee huomautuksen perustelluksi, mutta ei itse voi saada aikaan tyydyttävää ratkaisua, viranomaisen on pyrittävä toisen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan asia siinä tarkoituksessa, että vältetään verotus, joka on sopimuksen vastainen. Tehty sopimus pannaan täytäntöön sopimusvaltioiden sisäisessä lainsäädännössä olevien aikarajojen estämättä.

3. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on pyrittävä keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan sopimuksen tulkinnassa tai soveltamisessa syntyvät vaikeudet tai epätietoisuutta aiheuttavat kysymykset. Ne voivat myös neuvotella keskenään kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi sellaisissa tapauksissa, joita ei säännellä sopimuksessa.

4. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat olla välittömässä yhteydessä keskenään sopimukseen pääsemiseksi siinä merkityksessä kuin tarkoitetaan edellä olevissa kappaleissa.

Seuraavaa yleissopimuksen VI osaa sovelletaan tähän sopimukseen:4

(Käännös)

VI OSA. VÄLIMIESMENETTELY

Yleissopimuksen 19 artikla (Pakollinen sitova välimiesmenettely)

1. Jos

a) henkilö on saattanut asian [sopimusvaltion] toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi [tämän sopimuksen 26 artiklan 1 kappaleen] mukaisesti sillä perusteella, että jommankumman [sopimusvaltion] tai molempien [sopimusvaltioiden] toimenpiteet ovat johtaneet tämän henkilön osalta verotukseen, joka on [sopimuksen] määräysten vastainen; ja

b) toimivaltaiset viranomaiset eivät pysty sopimaan tämän asian ratkaisemisesta [sopimuksen 26 artiklan 2 kappaleen] nojalla kahden vuoden ajanjakson aikana, joka alkaa tapauksen mukaan [yleissopimuksen 19 artiklan] 8 tai 9 kappaleessa tarkoitettuna alkamispäivänä (paitsi jos [sopimusvaltioiden] toimivaltaiset viranomaiset ovat ennen tämän ajanjakson päättymistä sopineet eri ajanjaksosta tämän asian osalta ja ilmoittaneet siitä asian käsiteltäväksi saattaneelle henkilölle),

asiasta syntyneet ratkaisemattomat kysymykset on, jos henkilö sitä kirjallisesti pyytää, jätettävä välimiesmenettelyyn [yleissopimuksen VI osassa] kuvatulla tavalla, [sopimusvaltioiden] toimivaltaisten viranomaisten [yleissopimuksen 19 artiklan] 10 kappaleen määräysten nojalla sopimien sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti.

2. Jos toimivaltainen viranomainen on keskeyttänyt [yleissopimuksen 19 artiklan] 1 kappaleessa tarkoitetun keskinäisen sopimusmenettelyn sillä perusteella, että asia on yhden tai useamman saman kysymyksen osalta vireillä tuomioistuimessa tai hallinnollisessa muutoksenhakuelimessä, [yleissopimuksen 19 artiklan] 1 kappaleen b kohdassa määrätty ajanjakso lakkaa kulumasta siihen asti, kun tuomioistuin tai hallinnollinen muutoksenhakuelin on antanut lopullisen päätöksen tai asian käsittely on keskeytetty tai vedetty pois. Lisäksi, jos se henkilö, joka on saattanut asian käsiteltäväksi, ja toimivaltainen viranomainen ovat sopineet keskinäisen sopimusmenettelyn keskeyttämisestä, [yleissopimuksen 19 artiklan] 1 kappaleen b kohdassa määrätty ajanjakso lakkaa kulumasta siihen asti, kun keskeytys on lopetettu.

3. Jos molemmat toimivaltaiset viranomaiset ovat yhtä mieltä siitä, että henkilö, jota asia välittömästi koskee, ei ole ajoissa antanut jommankumman toimivaltaisen viranomaisen pyytämiä olennaisia lisätietoja [yleissopimuksen 19 artiklan] 1 kappaleen b kohdassa määrätyn ajanjakson alkamisen jälkeen, [yleissopimuksen 19 artiklan] 1 kappaleen b kohdassa määrättyä ajanjaksoa pidennetään yhtä pitkällä ajanjaksolla kuin se ajanjakso, joka alkaa päivänä, jona tietoja pyydettiin, ja loppuu päivänä, jona ne annettiin.

4. a) Välimiesmenettelyyn jätetyistä kysymyksistä annettava välimiesmenettelyratkaisu toteutetaan [yleissopimuksen 19 artiklan] 1 kappaleessa tarkoitettua asiaa koskevalla keskinäisellä sopimuksella. Välimiesmenettelyratkaisu on lopullinen.

b) Välimiesmenettelyratkaisu sitoo kumpaakin [sopimusvaltiota], paitsi seuraavissa tapauksissa:

i) jos henkilö, jota asia välittömästi koskee, ei hyväksy keskinäistä sopimusta välimiesmenettelyratkaisun täytäntöönpanosta. Tällaisessa tapauksessa toimivaltaiset viranomaiset eivät voi enää jatkaa asian käsittelyä. Henkilön, jota asia välittömästi koskee, katsotaan jättäneen hyväksymättä asiassa annetun välimiesmenettelyratkaisun toteuttamista koskevan keskinäisen sopimuksen, jos henkilö, jota asia välittömästi koskee, ei 60 päivän kuluessa sen päivän jälkeen, jona ilmoitus keskinäisestä sopimuksesta on lähetetty henkilölle, vedä kaikkia välimiesmenettelyratkaisun toteuttamista koskevassa keskinäisessä sopimuksessa ratkaistuja kysymyksiä pois tuomioistuimen tai hallinnollisen muutoksenhakuelimen käsittelystä tai muuten lopeta vireillä olevaa näitä kysymyksiä koskevaa oikeudenkäyntiä tai hallinnollista menettelyä tämän keskinäisen sopimuksen mukaisella tavalla.

ii) jos jonkin [sopimusvaltion] tuomioistuinten lopullisessa päätöksessä katsotaan, että välimiesmenettelyratkaisu on pätemätön. Tässä tapauksessa katsotaan, ettei [yleissopimuksen 19 artiklan] 1 kappaleen mukaista välimiesmenettelypyyntöä ole tehty eikä välimiesmenettelyä ole suoritettu (paitsi [yleissopimuksen] 21 artiklaa (Välimiesmenettelyn salassapito) ja 25 artiklaa (Välimiesmenettelyn kustannukset) sovellettaessa). Tässä tapauksessa voidaan tehdä uusi välimiesmenettelypyyntö, paitsi jos toimivaltaiset viranomaiset ovat yhtä mieltä siitä, että tällaista uutta pyyntöä ei tule sallia.

iii) jos henkilö, jota asia välittömästi koskee, jatkaa tuomioistuimessa tai hallinnollisessa muutoksenhakuelimessä oikeudenkäyntiä tai hallinnollista menettelyä kysymyksistä, jotka ratkaistiin keskinäisessä sopimuksessa välimiesmenettelyratkaisun toteuttamisesta.

5. Sen toimivaltaisen viranomaisen, joka on vastaanottanut [yleissopimuksen 19 artiklan] 1 kappaleen a kohdassa kuvatun alkuperäisen keskinäistä sopimusmenettelyä koskevan pyynnön, on kahden kalenterikuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta:

a) lähetettävä asian käsiteltäväksi saattaneelle henkilölle ilmoitus siitä, että se on vastaanottanut pyynnön; ja

b) lähetettävä ilmoitus tästä pyynnöstä ja pyynnön jäljennös toisen [sopimusvaltion] toimivaltaiselle viranomaiselle.

6. Kolmen kalenterikuukauden kuluessa sen jälkeen, kun toimivaltainen viranomainen on vastaanottanut keskinäistä sopimusmenettelyä koskevan pyynnön (tai sen jäljennöksen toisen [sopimusvaltion] toimivaltaiselta viranomaiselta), se joko:

a) ilmoittaa asian käsiteltäväksi saattaneelle henkilölle ja toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle, että se on vastaanottanut tiedot, jotka tarvitaan asian sisällön käsittelyä varten; tai

b) pyytää tältä henkilöltä lisätietoja tätä varten.

7. Jos toinen tai molemmat toimivaltaisista viranomaisista ovat pyytäneet [yleissopimuksen 19 artiklan] 6 kappaleen b kohdan mukaisesti henkilöltä, joka on saattanut asian käsiteltäväksi, lisätietoja, jotka tarvitaan asian sisällön arviointia varten, lisätietoja pyytäneen toimivaltaisen viranomaisen on kolmen kalenterikuukauden kuluessa lisätietojen vastaanottamisesta tältä henkilöltä ilmoitettava tälle henkilölle ja toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle joko:

a) että se on vastaanottanut pyydetyt tiedot; tai

b) että jotkin pyydetyistä tiedoista vielä puuttuvat.

8. Jos kumpikaan toimivaltainen viranomainen ei ole pyytänyt lisätietoja [yleissopimuksen 19 artiklan] 6 kappaleen b kohdan mukaisesti, [yleissopimuksen 19 artiklan] 1 kappaleessa tarkoitettu alkamispäivä on aikaisempi seuraavista:

a) päivä, jona molemmat toimivaltaiset viranomaiset ovat ilmoittaneet henkilölle, joka on saattanut asian käsiteltäväksi [yleissopimuksen 19 artiklan] 6 kappaleen a kohdan mukaisesti; ja

b) päivä, joka on kolme kalenterikuukautta sen jälkeen, kun toisen [sopimusvaltion] toimivaltaiselle viranomaiselle on ilmoitettu [yleissopimuksen 19 artiklan] 5 kappaleen b kohdan mukaisesti.

9. Jos lisätietoja on pyydetty [yleissopimuksen 19 artiklan] 6 kappaleen b kohdan mukaisesti, [yleissopimuksen 19 artiklan] 1 kappaleessa tarkoitettu alkamispäivä on aikaisempi seuraavista:

a) viimeisin päivä, jona lisätietoja pyytäneet toimivaltaiset viranomaiset ovat ilmoittaneet asian käsiteltäväksi saattaneelle henkilölle ja toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle [yleissopimuksen 19 artiklan] 7 kappaleen a kohdan mukaisesti; ja

b) päivä, joka on kolme kalenterikuukautta sen jälkeen, kun molemmat toimivaltaiset viranomaiset ovat vastaanottaneet kaikki tiedot, jotka jompikumpi toimivaltainen viranomainen on pyytänyt asian käsiteltäväksi saattaneelta henkilöltä.

Jos kuitenkin jompikumpi tai kumpikin toimivaltaisista viranomaisista lähettää [yleissopimuksen 19 artiklan] 7 kappaleen b kohdassa tarkoitetun ilmoituksen, tällaista ilmoitusta on käsiteltävä [yleissopimuksen 19 artiklan] 6 kappaleen b kohdan mukaisena lisätietopyyntönä.

10. [Sopimusvaltioiden] toimivaltaisten viranomaisten on keskinäisellä sopimuksella [sopimuksen 26 artiklan mukaisesti] sovittava [yleissopimuksen VI osaan] sisältyvien määräysten soveltamistavasta, mukaan lukien ne vähimmäistiedot, jotka ovat tarpeen jokaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle asian sisällön harkintaa varten. Tällainen sopimus on tehtävä ennen päivää, jona asian ratkaisemattomat kysymykset voidaan ensi kerran jättää välimiesmenettelyyn, ja sitä voidaan muuttaa aika ajoin sen jälkeen.

Yleissopimuksen 20 artikla (Välimiesten nimeäminen)

1. Paitsi siltä osin kuin [sopimusvaltioiden] toimivaltaiset viranomaiset keskenään sopivat eri säännöistä, [yleissopimuksen VI osan] osalta sovelletaan [yleissopimuksen 20 artiklan] 2–4 kappaletta.

2. Välimiespaneelin jäsenten nimeämistä koskevat seuraavat säännöt:

a) Välimiespaneelin on koostuttava kolmesta jäsenestä (luonnollisesta henkilöstä), joilla on asiantuntemusta tai kokemusta kansainvälisissä veroasioissa.

b) Kunkin toimivaltaisen viranomaisen on nimettävä yksi paneelin jäsen 60 päivän kuluessa [yleissopimuksen] 19 artiklan 1 kappaleen mukaisen välimiesmenettelypyynnön esittämispäivästä. Kahden näin nimetyn paneelin jäsenen on 60 päivän kuluessa jälkimmäisestä nimeämisestä nimettävä kolmas jäsen, joka toimii välimiespaneelin puheenjohtajana. Puheenjohtaja ei saa olla kummankaan [sopimusvaltion] kansalainen eikä asua kummallakaan niistä.

c) Kunkin välimiespaneeliin nimetyn jäsenen on oltava puolueeton ja riippumaton [sopimusvaltioiden] toimivaltaisista viranomaisista, verohallinnoista ja finanssiministeriöistä sekä kaikista henkilöistä, joita asia välittömästi koskee (samoin kuin heidän neuvonantajistaan) nimeämisen hyväksymisen ajankohtana, säilytettävä puolueettomuutensa ja riippumattomuutensa koko menettelyn ajan ja vältettävä kohtuullisen ajanjakson ajan sen jälkeen kaikkea sellaista menettelyä, joka voi vahingoittaa vaikutelmaa välimiesten puolueettomuudesta ja riippumattomuudesta menettelyn osalta.

3. Mikäli [sopimusvaltion] toimivaltainen viranomainen ei nimeä välimiespaneelin jäsentä sillä tavalla ja niiden ajanjaksojen aikana, joista määrätään [yleissopimuksen 20 artiklan] 2 kappaleessa tai joista [sopimusvaltioiden] toimivaltaiset viranomaiset ovat sopineet, se ylin Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön Veropolitiikan ja -hallinnon keskuksen virkamies, joka ei ole kummankaan [sopimusvaltion] kansalainen, nimeää jäsenen tämän toimivaltaisen viranomaisen puolesta.

4. Jos välimiespaneelin kaksi ensimmäistä jäsentä eivät nimeä puheenjohtajaa sillä tavalla ja niiden ajanjaksojen aikana, joista määrätään [yleissopimuksen 20 artiklan] 2 kappaleessa tai joista [sopimusvaltioiden] toimivaltaiset viranomaiset ovat sopineet, se ylin Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön Veropolitiikan ja -hallinnon keskuksen virkamies, joka ei ole kummankaan [sopimusvaltion] kansalainen, nimeää puheenjohtajan.

Yleissopimuksen 21 artikla (Välimiesmenettelyn salassapito)

1. Ainoastaan sovellettaessa niitä [yleissopimuksen VI osan] määräyksiä, [sopimuksen] määräyksiä ja [sopimusvaltioiden] sisäistä lainsäädäntöä, jotka liittyvät tiedonvaihtoon, salassapitoon ja hallinnolliseen apuun, välimiespaneelin jäsenten ja jäsenkohtaisen enintään kolmihenkisen henkilökunnan (ja tulevien välimiesten, vain siltä osin kuin on tarpeen todentaa heidän kykynsä täyttää välimiehiä koskevat vaatimukset) katsotaan olevan henkilöitä tai viranomaisia, joille tietoja voidaan ilmaista. Välimiespaneelin tai tulevien välimiesten saamia tietoja ja toimivaltaisten viranomaisten välimiespaneelilta saamia tietoja pidetään tietoina, jotka vaihdetaan [sopimuksen] tiedonvaihtoa ja virka-apua koskevien määräysten mukaisesti.

2. [Sopimusvaltioiden] toimivaltaiset viranomaiset varmistavat, että välimiespaneelin jäsenet ja heidän henkilökuntansa suostuvat kirjallisesti ennen välimiesmenettelyssä toimimistaan käsittelemään välimiesmenettelyyn liittyviä tietoja niiden salassapito- ja vaitiolovelvoitteiden mukaisesti, jotka kuvataan niissä [sopimuksen] määräyksissä, jotka liittyvät tiedonvaihtoon ja virka-apuun, sekä [sopimusvaltioiden] sovellettavan lainsäädännön mukaisesti.

Yleissopimuksen 22 artikla (Asian ratkaiseminen ennen välimiesmenettelyn päättymistä)

Sovellettaessa [yleissopimuksen VI osaa] ja niitä [sopimuksen] määräyksiä, joilla määrätään asioiden ratkaisemisesta keskinäisellä sopimuksella, asiaa koskeva keskinäinen sopimusmenettely samoin kuin välimiesmenettely lopetetaan, jos milloin tahansa välimiesmenettelypyynnön esittämisen jälkeen ja ennen kuin välimiespaneeli on antanut päätöksensä [sopimusvaltioiden] toimivaltaisille viranomaisille:

a) [sopimusvaltioiden] toimivaltaiset viranomaiset pääsevät keskinäiseen sopimukseen asian ratkaisemisesta; tai

b) asian käsiteltäväksi saattanut henkilö peruuttaa välimiesmenettelyä tai keskinäistä sopimusmenettelyä koskevan pyyntönsä.

Yleissopimuksen 23 artikla (Välimiesmenettelyn laji)

1. [Yleissopimuksen VI osan] mukaiseen välimiesmenettelyyn sovelletaan seuraavia sääntöjä, paitsi siltä osin kuin [sopimusvaltioiden] toimivaltaiset viranomaiset keskenään sopivat eri säännöistä:

a) Sen jälkeen, kun asia on jätetty välimiesmenettelyyn, kunkin [sopimusvaltion] toimivaltaisen viranomaisen on annettava välimiespaneelille sopimuksella asetettuun päivään mennessä ratkaisuehdotus, jossa käsitellään kaikkia asian ratkaisemattomia kysymyksiä (ottaen huomioon kaikki [sopimusvaltioiden] toimivaltaisten viranomaisten välillä aikaisemmin siinä asiassa tehdyt sopimukset). Ratkaisuehdotus on rajattava täsmällisten rahamäärien (esimerkiksi tulojen tai kulujen) esittämiseen, tai jos siitä on erityisesti määrätty, [sopimuksen] nojalla määrätyn veron maksimiverokantaan, asian jokaisen oikaisu- tai vastaavan kysymyksen osalta. Jos [sopimusvaltioiden] toimivaltaiset viranomaiset eivät ole päässeet sopimukseen [sopimuksen] määräyksen soveltamisedellytyksiä koskevasta kysymyksestä (jäljempänä "kynnyskysymys"), kuten luonnollisen henkilön asuinpaikasta tai siitä, onko olemassa kiinteä toimipaikka, toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa vaihtoehtoisia ratkaisuehdotuksia kysymyksiin, joista päättäminen riippuu näiden kynnyskysymysten ratkaisemisesta.

b) Kunkin [sopimusvaltion] toimivaltainen viranomainen voi myös antaa ratkaisuehdotusta tukevia kannanottoja välimiespaneelin harkittavaksi. Kunkin toimivaltaisen viranomaisen, joka antaa ratkaisuehdotuksen tai ratkaisuehdotusta tukevan kannanoton, on annettava siitä jäljennös toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle siihen päivään mennessä, jona ratkaisuehdotus ja ratkaisuehdotusta tukeva kannanotto on ollut määrä antaa. Kukin toimivaltainen viranomainen voi myös sopimuksella määrättyyn päivään mennessä antaa välimiespaneelille vastineen toisen toimivaltaisen viranomaisen antamaan ratkaisuehdotukseen ja ratkaisuehdotusta tukevaan kannanottoon. Jäljennös vastineesta on annettava toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle siihen päivään mennessä, jona vastine on ollut määrä antaa.

c) Välimiespaneeli valitsee päätöksekseen yhden toimivaltaisten viranomaisten asiaa varten jättämistä ratkaisuehdotuksista jokaisen kysymyksen ja kynnyskysymysten osalta, eikä se sisällytä päätökseen perustelua tai muuta selitystä. Välimiesmenettelyratkaisu hyväksytään paneelin jäsenten yksinkertaisella enemmistöllä. Välimiespaneeli antaa päätöksensä kirjallisena tiedoksi [sopimusvaltioiden] toimivaltaisille viranomaisille.  Välimiesmenettelyratkaisulla ei ole ennakkotapausarvoa.

5. Ennen välimiesmenettelyn aloittamista [sopimusvaltioiden] toimivaltaiset viranomaiset varmistavat, että kaikki asian käsiteltäväksi saattaneet henkilöt ja heidän neuvonantajansa hyväksyvät kirjallisesti sen, että ne eivät ilmaise muulle henkilölle välimiesmenettelyn kuluessa jommaltakummalta toimivaltaiselta viranomaiselta tai välimiespaneelilta saamiaan tietoja. Asiaa koskeva [sopimuksen] mukainen keskinäinen sopimusmenettely samoin kuin [yleissopimuksen VI osan] mukainen välimiesmenettely lopetetaan, jos asian käsiteltäväksi saattanut henkilö tai joku tämän henkilön neuvonantajista olennaisesti rikkoo tätä vaitiolosopimusta milloin tahansa välimiesmenettelypyynnön tekemisen jälkeen ja ennen kuin välimiespaneeli on antanut päätöksensä tiedoksi [sopimusvaltioiden] toimivaltaisille viranomaisille.

Yleissopimuksen 25 artikla (Välimiesmenettelyn kustannukset)

[Yleissopimuksen VI osan] mukaisessa välimiesmenettelyssä [sopimusvaltiot] vastaavat välimiespaneelin jäsenten maksuista ja kuluista samoin kuin [sopimusvaltioille] välimiesmenettelytoimien yhteydessä kertyneistä kustannuksista tavalla, josta [sopimusvaltioiden] toimivaltaisten viranomaisten on sovittava keskinäisellä sopimuksella. Jos tällaista sopimusta ei ole, jokainen [sopimusvaltio] vastaa omista ja nimeämänsä paneelin jäsenen kuluista. [Sopimusvaltiot] vastaavat yhtäläisin osuuksin välimiespaneelin puheenjohtajan kustannuksista ja muista kuluista, jotka liittyvät välimiesmenettelyn hoitamiseen.

Yleissopimuksen 26 artikla (Yhteensopivuus)

2. Keskinäisestä sopimusmenettelystä syntyvää ratkaisematonta kysymystä, joka muuten kuuluu [yleissopimuksen VI osassa] määrätyn välimiesmenettelyn alaan, ei saa jättää välimiesmenettelyyn, jos kysymys kuuluu sellaisen asian alaan, jonka osalta on aikaisemmin asetettu välimiespaneeli tai vastaava elin sellaisen kahden- tai monenvälisen sopimuksen mukaisesti, jolla määrätään keskinäisen sopimusmenettelyn asiasta syntyvien ratkaisemattomien kysymysten pakollisesta sitovasta välimiesmenettelystä.

3. [Mikään] [yleissopimuksen VI osassa] ei vaikuta sellaisten laajempien velvoitteiden täyttämiseen, jotka koskevat keskinäisen sopimusmenettelyn yhteydessä syntyvien ratkaisemattomien kysymysten välimiesmenettelyä ja jotka johtuvat muista sopimuksista, joiden osapuolia [sopimusvaltiot] ovat tai tulevat olemaan.

Yleissopimuksen 28 artiklan (Välimiesmenettelyn soveltamisala) 2 kappaleen a kohta

Yleissopimuksen 28 artiklan 2 kappaleen a kohdan mukaisesti Suomen tasavalta muotoilee seuraavat varaumat niiden asioiden soveltamisalan osalta, jotka voidaan ottaa välimiesmenettelyyn yleissopimuksen VI osan määräysten mukaisesti:

1. Suomi varaa itselleen oikeuden sulkea [yleissopimuksen VI osan] soveltamisalan ulkopuolelle asiat, joihin sisältyy veron välttämisen vastaisten kotimaisten sääntöjen soveltamista kummassa tahansa [sopimusvaltiossa]. Suomen osalta tässä tarkoitetut kotimaiset veron välttämisen vastaiset säännökset ovat verotusmenettelystä annetun lain (1558/1995) 27–30 §:t, elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) 6 a §:n 9 momentti ja 52 h sekä ulkomaisten väliyhteisöjen osakkaiden verotuksesta annettu laki (1217/1994). Varauma kattaa myöhemmät näiden säännösten muutokset sekä näitä säännöksiä korvaamaan tarkoitetut uudet säännökset. Suomi ilmoittaa tallettajalle säännösten myöhemmistä muutoksista ja korvaavista säännöksistä.

2. Suomi varaa itselleen oikeuden sulkea [yleissopimuksen VI osan] soveltamisalan ulkopuolelle asiat, joihin sisältyy menettely, jonka osalta tuomioistuin on todennut verovelvollisen tai verovelvollisen puolesta toimivan henkilön syylliseksi veropetokseen tai muuhun verorikokseen kummassa tahansa [sopimusvaltiossa]. Suomen osalta tässä tarkoitetut kotimaiset säännökset ovat rikoslain (39/1889) 29 luvun 1–4 §:t. Varauma kattaa myöhemmät näiden säännösten muutokset sekä näitä säännöksiä korvaamaan tarkoitetut uudet säännökset. Suomi ilmoittaa tallettajalle säännösten myöhemmistä muutoksista ja korvaavista säännöksistä.

3. Suomi varaa itselleen oikeuden sulkea [yleissopimuksen VI osan] soveltamisalan ulkopuolelle tuloja tai varallisuutta koskevat asiat, jos kaksinkertaista verotusta ei ole. Kaksinkertainen verotus tarkoittaa sitä, että molemmat [sopimusvaltiot] ovat määränneet saman veronalaisen tulon tai varallisuuden osalta veroja, jotka aiheuttavat joko lisää veromaksua, lisää verovelvollisuutta tai peruuntumista taikka alentumista tappioissa, joita voitaisiin käyttää verotettavan tulon kuittaukseen.

4. Suomi varaa itselleen oikeuden sulkea [yleissopimuksen VI osan] soveltamisalan ulkopuolelle:

a) lähteellä pidätettävien verojen osalta määrissä, jotka maksetaan tai hyvitetään verosopimusosapuolen ulkopuolella asuville, tapaukset, joissa verotettava tapahtuma on ennen viitepäivämäärää;

b) kaikkien muiden kannettavien verojen osalta verot, jotka kannetaan ennen viitepäivämäärää alkaneilla verokausilla.

Tässä varaumassa tarkoitettu viitepäivä on myöhäisin seuraavista:

i) päivä, jona yleissopimusta aletaan soveltaa molemmissa [sopimusvaltioissa] kyseessä olevan veron osalta;

ii) tammikuun 1 päivä sen jälkeen, kun on kulunut kuusi kalenterikuukautta päivästä, jona tallettaja on antanut tiedon sellaisesta varauman peruuttamisesta tai ilmoituksesta, joka johtaa [yleissopimuksen VI osan] soveltumiseen molempien [sopimusvaltioiden] osalta; ja

iii) jos kyse, on tapauksesta, joka tulisi välimiesmenettelyn soveltamisalaan sen jälkeen, kun [yleissopimuksen VI osaa] on alettu soveltaa molempien [sopimusvaltioiden] osalta, [yleissopimuksen] 28 artiklan 2 kappaleessa tai 19 artiklan 12 kappaleessa tarkoitetun varauman peruuttamisen johdosta, tammikuun 1 päivä sen jälkeen, kun on kulunut kuusi kalenterikuukautta päivästä, jona tallettaja on antanut tiedon sellaisesta varauman peruuttamisesta.

5. Suomi varaa itselleen oikeuden sulkea [yleissopimuksen VI osan] soveltamisalan ulkopuolelle kaikki asiat, joissa on jätetty hakemus kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta etuyhteydessä keskenään olevien yritysten tulonoikaisun yhteydessä tehdyn yleissopimuksen (90/436/ETY) – niin kuin se on muutettuna – tai muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden hyväksymien asiakirjojen tai näitä toimeenpanevien kotimaisten säännösten perusteella.

27 artikla
Tietojen vaihtaminen

Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on vaihdettava keskenään sellaisia tietoja, jotka ovat välttämättömiä tämän sopimuksen tai sopimusvaltioiden sopimuksen piiriin kuuluvia veroja koskevan sisäisen lainsäädännön määräysten soveltamiseksi, mikäli tämän lainsäädännön perusteella tapahtuva verotus ei ole sopimuksen vastainen. Sopimuksen 1 artikla ei rajoita tietojen vaihtamista. Sopimusvaltion vastaanottamia tietoja on käsiteltävä salaisina samalla tavalla kuin tämän valtion sisäisen lainsäädännön perusteella saatuja tietoja ja niitä saadaan ilmaista vain henkilöille tai viranomaisille (niihin luettuina tuomioistuimet ja hallintoelimet), jotka määräävät, kantavat tai perivät sopimuksen piiriin kuuluvia veroja tai käsittelevät näitä veroja koskevia syytteitä tai valituksia. Näiden henkilöiden tai viranomaisten on käytettävä tietoja vain tällaisiin tarkoituksiin. Ne saavat ilmaista tietoja julkisessa oikeudenkäynnissä tai tuomioistuimen ratkaisuissa.

28 artikla
Virka-apu perimisessä

1. Sopimusvaltiot sitoutuvat antamaan virka-apua toisilleen tässä sopimuksessa tarkoitettujen verojen perimisessä, niihin luettuina korotukset, lisämaksut, viivemaksut, korot ja kulut lainsäädäntönsä ja hallintokäytäntönsä mukaisesti.

2. Hakijavaltion esityksestä pyynnön vastaanottaneen valtion perii ensiksi mainitun valtion verosaamisia omien verosaamiensa perimisessä noudatettavan lainsäädännön ja hallintokäytännön mukaisesti. Saamiset eivät kuitenkaan nauti etuoikeutta pyynnön vastaanottaneessa valtiossa eikä niitä voida periä velallisen velkavankeudella. Pyynnön vastaanottanut valtio ei ole velvollinen ryhtymään sellaisiin täytäntöönpanotoimenpiteisiin, joilla ei ole perustetta hakijavaltion lainsäädännössä.

3. Tämän artiklan 2 kappaleen määräyksiä sovelletaan vain verosaamiseen, joka perustuu täytäntöönpanon hakijavaltiossa mahdollistavaan asiakirjaan ja jollei sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä muusta sovita josta ei ole muutoksenhaku vireillä. Jos kuitenkin saaminen liittyy sellaisen henkilön verovelvollisuuteen, joka ei asu hakijavaltiossa, sovelletaan 2 kappaletta vain, jos verosaamiseen ei voida enää hakea muutosta, jollei sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä muusta sovita.

4. Velvollisuus antaa virka-apua vainajaa tai hänen kuolinpesäänsä koskevan verosaamisen perimisessä rajoittuu kuolinpesän arvoon tai kuolinpesän osakkaiden pesänosuuksien arvoon, sen mukaan, onko saaminen perittävä kuolinpesältä tai sen osakkailta.

5. Pyynnön vastaanottanut valtio ei ole velvollinen suostumaan virka-apupyyntöön:

a ) jollei hakijavaltio ole käyttänyt kaikkia omalla alueellaan käytettävissä olevia keinoja, paitsi milloin turvautuminen sellaisin keinoihin aiheuttaisi suhteettoman suuria vaikeuksia;

b) jos, ja sikäli kuin, tämä valtio katsoo verosaamisen olevan tämän tai jonkin muun sopimuksen, jonka osapuolia molemmat sopimusvaltiot ovat, määräysten vastainen.

6. Virka-apua koskevaan pyyntöön on liitettävä:

a) ilmoitus siitä, että verosaaminen koskee veroa, johon sopimusta sovelletaan, ja, jollei 3 kappaleesta muuta johdu, siitä, että veronsaamisesta ei ole muutoksenhakua vireillä tai että siihen ei voida hakea muutosta;

b) virallinen jäljennös asiakirjasta, joka sallii täytäntöönpanon hakijavaltiossa;

c) muu asiakirja, joka tarvitaan perimistä varten;

d) milloin on asianmukaista, oikeaksi todistettu jäljennös, jolla asiaan liittyvä hallintoviranomaisen tai tuomioistuimen päätös vahvistetaan.

7. Hakijavaltion on ilmoitettava perittävän verosaamisen määrä sekä hakijavaltion että pyynnön vastaanottaneen valtion rahana. Käytettävä vaihtokurssi edellistä lausetta sovellettaessa on hakijavaltion keskuspankin viimeksi suosittelema kurssi. Pyynnön vastaanottaneen valtion perimä määrä siirretään hakijavaltiolle pyynnön vastaanottaneen valtion rahana. Siirto on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa perimispäivästä lukien.

8. Hakijavaltion esityksestä on pyynnön vastaanottaneen valtion ryhdyttävä toimenpiteisiin veromäärän perimisen turvaamiseksi, vaikka saamisesta olisikin muutoksenhaku vireillä tai vaikkei täytäntöönpanon mahdollistavaa asiakirjaa vielä olisikaan, sikäli kuin tämä on sallittua pyynnön vastaanottaneen valtion lainsäädännön ja hallintokäytännön mukaan.

9. Asiakirja, joka sallii täytäntöönpanon hakijavaltiossa, on, milloin tämä on asianmukaista ja pyynnön vastaanottaneen valtion voimassa olevan lainsäädännön mukaista, hyväksyttävä, tunnustettava, täydennettävä tai korvattava pyynnön vastaanottavassa valtiossa täytäntöönpanon sallivalla asiakirjalla niin pian kuin mahdollista sen päivän jälkeen, jona virka-apupyyntö otettiin vastaan.

10. Kysymyksiin, jotka koskevat määräaikaa, jonka jälkeen verosaaminen ei ole täytäntöönpanokelpoinen, sovelletaan hakijavaltion lainsäädäntöä. Virka-apupyynnöissä on annettava tiedot sellaisesta määräajasta.

11. Perimistoimenpiteillä, joihin pyynnön vastaanottanut valtio on virka-apupyynnön johdosta ryhtynyt ja jotka tämän valtion lainsäädännön mukaan johtaisivat 10 kappaleessa mainitun määräajan pidentämiseen tai keskeyttämiseen, on myös tämä vaikutus hakijavaltion lainsäädäntöä sovellettaessa. Pyynnön vastaanottaneen valtion on ilmoitettava hakijavaltiolle tällaisista toimenpiteistä.

12. Pyynnön vastaanottanut valtio voi, ilmoitettuaan asiasta ensin hakijavaltiolle, myöntää maksunlykkäämistä tai sen suorittamista maksuerissä, jos sen lainsäädäntö tai hallintokäytäntö sallii sellaisen menettelyn samanluonteisissa olosuhteissa.

13. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset päättävät keskinäisin sopimuksin virka-apupyynnön alaisten verosaamisten vähimmäismäärää koskevista säännöistä ja muista tämän artiklan soveltamista koskevista määräyksistä.

14. Sopimusvaltiot luopuvat vastavuoroisesti sellaisesta virka-avusta johtuvien kulujen korvaamisesta, jota he antavat toisilleen tätä sopimusta sovellettaessa.

29 artikla
Sopimuksen 27 ja 28 artiklaa koskevat rajoitukset

Sopimuksen 27 ja 28 artiklan määräysten ei katsota velvoittavan kumpaakaan valtiota:

a) ryhtymään hallintotoimiin, jotka poikkeavat tämän valtion tai toisen valtion lainsäädännöstä ja hallintokäytännöstä;

b) antamaan tietoja, jotka tämän valtion tai toisen valtion lainsäädännön tai säännönmukaisen hallintomenettelyn puitteissa ei voida hankkia:

c) antamaan tietoja, jotka paljastaisivat liikesalaisuuden taikka teollisen, kaupallisen tai ammatillisen salaisuuden tai elinkeinotoiminnassa käytetyn menettelytavan, tai tietoja, joiden ilmaiseminen olisi vastoin yleistä järjestystä (ordre public).

30 artikla
Diplomaattisen edustuston ja konsuliedustuston jäsenet

1. Tämä sopimus ei vaikuta niihin verotusta koskeviin erioikeuksiin, jotka kansainvälisen oikeuden yleisten sääntöjen tai erityisten sopimusten määräysten mukaan myönnetään diplomaattisen edustuston tai konsuliedustuston jäsenille.

2. Luonnollisen henkilön, joka on sopimusvaltion toisessa sopimusvaltiossa tai kolmannessa valtiossa olevan diplomaattisen edustuston tai konsuliedustuston jäsen ja joka on lähettäjävaltion kansalainen, katsotaan sopimusta sovellettaessa asuvan lähettäjävaltiossa, jos hän siellä tulo- ja varallisuusverojen osalta on samojen velvoitteiden alainen kuin tässä valtiossa asuva henkilö.

3. Sopimusta ei sovelleta kansainväliseen järjestöön, sen toimielimeen ja virkamieheen eikä sopimusvaltiossa oleskelevaan kolmannen valtion diplomaattisen edustuston tai konsuliedustuston jäseneen, jolleivät he siellä tulo- ja varallisuusverojen osalta ole samojen velvoitteiden alaisia kuin tässä valtiossa asuva henkilö.

Seuraavaa yleissopimuksen 7 artiklan 1 kappaletta sovelletaan tämän sopimuksen määräyksiin, jotka korvataan sillä:5

(Käännös)

YLEISSOPIMUKSEN 7 ARTIKLA – SOPIMUSTEN VÄÄRINKÄYTÖN ESTÄMINEN (PPT-määräys)

[Sopimukseen] perustuvaa etuutta ei, [sopimuksen] määräysten estämättä, myönnetä tulon tai varallisuuden osalta, jos on kohtuullista päätellä ottaen huomioon kaikki asiaa koskevat tosiasiat ja olosuhteet, että tämän etuuden hankkiminen oli yksi sellaisen järjestelyn tai transaktion pääasiallisista tarkoituksista, joka välittömästi tai välillisesti johti tähän etuuteen, paitsi jos selvitetään, että tämän etuuden myöntäminen olisi näissä olosuhteissa [sopimuksen] asiaa koskevien määräysten tavoitteen ja tarkoituksen mukaista.

31 artikla
Alueellinen laajentaminen

1. Tämä sopimus voidaan ulottaa, joko sellaisenaan tai tarpeellisin muutoksin, joko Alankomaiden Antilleihin tai Arubaan taikka molempiin näihin maihin, jos asianomainen maa kantaa pääasiallisesti samanluonteisia veroja kuin ne, joihin sopimusta sovelletaan. Tällainen laajentaminen on voimassa siitä päivästä lukien sekä sellaisin muutoksin ja ehdoin, niihin luettuina lakkaamista koskevat ehdot kuin diplomaattiteitse tapahtuvalla noottienvaihdolla määritetään ja sovitaan.

2. Jollei toisin sovita, sopimuksen päättyminen ei lakkauta sopimuksen laajentamista maahan, jota se tämän artiklan perusteella on ulotettu koskemaan.

VII luku
Loppumääräykset

32 artikla
Voimaantulo

1. Sopimusvaltioiden hallitukset ilmoittavat toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään tämän sopimuksen voimaantulolle asetetut edellytykset.

2. Sopimus tulee voimaan viidentenätoista päivänä siitä päivästä, jona myöhempi 1 kappaleessa tarkoitetuista ilmoituksista on tehty, ja sen määräyksiä sovelletaan:

a) lähteellä pidätettävien verojen osalta, tuloon, joka saadaan sitä vuotta, jona sopimus tulee voimaan, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen;

b) muiden kuin a) kohdassa tarkoitettujen verojen osalta, verokausiin, jotka alkavat sitä vuotta, jona sopimus tulee voimaan, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen.

3. Suomen Tasavallan ja Alankomaiden Kuningaskunnan välillä tulon ja omaisuuden kaksinkertaisen verotuksen ja veron kiertämisen estämiseksi Helsingissä 13 päivänä maaliskuuta 1970 allekirjoitettua sopimusta (jäljempänä "vuoden 1970 sopimus") lakataan soveltamasta veroihin, joihin tätä sopimusta 2 kappaleen määräysten mukaan sovelletaan. Vuoden 1970 sopimus lakkaa olemasta voimassa sinä viimeisenä ajankohtana, jona sitä tämän kappaleen edellä olevan määräyksen mukaan sovelletaan.

33 artikla
Päättyminen

Tämä sopimus on voimassa, kunnes jompikumpi sopimusvaltio sen irtisanoo. Kumpikin sopimusvaltio voi viiden vuoden kuluttua siitä päivästä, jona sopimus tulee voimaan, irtisanoa sopimuksen diplomaattiteitse tekemällä irtisanomisilmoituksen vähintään kuusi kuukautta ennen kunkin kalenterivuoden päättymistä. Tässä tapauksessa sopimuksen soveltaminen lakkaa:

a) lähteellä pidätettävien verojen osalta, tuloon, joka saadaan sitä vuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen;

b) muiden kuin a) kohdassa tarkoitettujen verojen osalta, verokausiin, jotka alkavat sitä vuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen.

Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet, asianmukaisesti siihen valtuutettuina, allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Helsingissä 28 päivänä joulukuuta 1995 kahtena englanninkielisenä kappaleena.

Pöytäkirja

Allekirjoitettaessa tänään sopimusta Suomen tasavallan ja Alankomaiden kuningaskunnan välillä tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ja veron kiertämisen estämiseksi (jäljempänä "sopimus") allekirjoittaneet ovat sopineet seuraavista määräyksistä, jotka ovat sopimuksen olennainen osa:

I. Sopimuksen 2 artikla

Sanonta "vero" ei käsitä sosiaalivakuutusmaksuja.

II. Sopimuksen 4 ja 23 artikla

1. Milloin Alankomaissa asuva henkilö on sopimuksen määräysten mukaan vapautettu tai oikeutettu huojennukseen Suomen verosta, myönnetään sama vapautus tai huojennus kuolleen henkilön jakamattomalle kuolinpesälle, mikäli yksi tai useampi pesänosakkaista on Alankomaissa asuva henkilö.

2. Mikäli kuolleen henkilön jakamattoman kuolinpesän tulosta tai omaisuudesta on sopimuksen määräysten mukaan maksettava Suomessa veroa ja tulo kertyy tai omaisuus kuuluu Alankomaissa asuvalle pesänosakkaalle, Alankomaat myöntää sopimuksen 23 artiklan 2 kappaleen b) tai c) kohdan mukaisen vähennyksen.

III. Sopimuksen 5, 6, 13 ja 22 artikla

Oikeudet merenpohjan ja sen sisustan sekä niiden luonnonvarojen tutkimiseen ja hyväksikäyttöön käsittävät oikeudet osakkuuteen sellaisiin varoihin tai niistä johtuviin etuuksiin, jotka tutkiminen tai hyväksikäyttö tuottaa. Lisäksi edellä mainittujen oikeuksien katsotaan siinä sopimusvaltiossa olevaksi kiinteäksi omaisuudeksi, jonka merenpohjaan ja sen sisustaan ne liittyvät, ja näiden oikeuksien katsotaan kuuluvaksi tässä valtiossa olevan kiinteän toimipaikan omaisuuteen.

IV. Sopimuksen 6, 13 ja 22 artikla

Tulosta, joka saadaan 17 päivänä toukokuuta 1991 annetussa asunto-osakeyhtiölaissa (809/91) tarkoitetun asunto-osakeyhtiön tai muun samankaltaisen suomalaisen yhtiön osakkeesta tai osuudesta, lukuun ottamatta yhtiön maksamaa osinkoa, tai voitosta, joka saadaan tällaisen osakkeen tai osuuden luovutuksesta, tai siitä koostuvasta varallisuudesta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa yhtiön hallitsema kiinteä omaisuus on.

V. Sopimuksen 7 artikla

Milloin sopimusvaltiossa oleva yritys myy tavaroita tai harjoittaa liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta, tämän kiinteän toimipaikan tuloa ei sopimuksen 7 artiklan 1 ja 2 kappaletta sovellettaessa määrätä yrityksen saaman kokonaismäärän perusteella, vaan ainoastaan sen korvauksen perusteella, joka on luettava kiinteän toimipaikan tosiasialliseen myynti- tai liiketoimintaan kuuluvaksi. Erityisesti, kun on kysymys teollisen, kaupallisen tai tieteellisen välineistön tai huoneiston tarkastus-, hankinta-, asennus- tai rakennussopimuksesta tai yleisistä töistä, kun yrityksellä on kiinteä toimipaikka, tämän kiinteän toimipaikan tuloa ei määrätä sopimuksen kokonaismäärän perusteella, vaan ainoastaan sen osan perusteella, jonka kiinteä toimipaikka tosiasiallisesti toteuttaa siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä toimipaikka on. Tulosta, joka liittyy siihen osaan sopimusta, jonka yrityksen pääkonttori toteuttaa, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa yritys asuu.

VI. Sopimuksen 10 artikla

Suomen verolainsäädännön mukaan tulon, jonka Suomessa asuva yhtiö saa, taloudellinen kaksinkertainen verotus poistetaan myöntämällä Suomessa asuville osakkeenomistajille tällaisen yhtiön maksaman osingon osalta veronhyvitys, joka vastaa yhtä kolmasosaa osakkeenomistajille maksetusta osingosta. Milloin osinkoon ei sisälly yhteisöjen tuloveroa määrältään vähintään yksi kolmasosa jaetusta voitosta, osinkoa jakava yhtiö on saamansa yhteisöjen tuloverosta vapautetun ulkomaisen osingon johdosta muun muassa velvollinen maksamaan täydennysveroa, joka vastaa määrää, jolla edellä mainittu määrä ylittää tosiasiallisesti maksettavan yhteisöjen tuloveron määrää. Tämän yleisen säännön estämättä täydennysveroa ei ole maksettava, sikäli kuin yhtiö kyseiseltä verovuodelta jakaa ulkomaista osinkoa edelleen ja osingonsaaja on Alankomaissa asuva yhtiö, joka ei välittömästi tai välillisesti ole sellaisten Suomessa asuvien henkilöiden valvonnassa, jotka saman verovuoden päättyessä ovat omistaneet vähintään 25 prosenttia osingon maksavan yhtiön pääomasta.

VII. Sopimuksen 10, 11 ja 12 artikla

Milloin lähdeveroa on pidätetty enemmän kuin 10, 11 ja 12 artiklassa tarkoitetun veron enimmäismäärä, hakemus veron liikamäärän palauttamiseksi on tehtävä sen sopimusvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa vero on pidätetty, viiden vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jona vero on pidätetty.

VIII. Sopimuksen 16 artikla

1. Suomessa asuvan yhtiön osalta sanonta "muu sellainen toimielin" käsittää hallintoneuvoston Suomen yhtiölainsäädännössä tarkoittamassa merkityksessä.

2. Alankomaissa asuvan yhtiön osalta sanonta "yhtiön hallituksen tai muun sellaisen toimielimen jäsen" käsittää "bestuurder'in" tai "commissaris'in" Alankomaiden yhtiölainsäädännössä tarkoittamassa merkityksessä.

IX. Sopimuksen 18 artikla

Milloin henkilö, joka asuu sopimusvaltiossa sinä päivänä, jona sopimus tulee voimaan, edelleen tämän päivän jälkeen saa 18 artiklan 1 kappaleessa tarkoitettua eläkettä tai muuta samanluonteista hyvitystä epäitsenäisen työn perusteella tai elinkorkoa taikka tämän artiklan 3 kappaleessa tarkoitettua sopimusvaltion sosiaalivakuutuslainsäädännön mukaan maksettua eläkettä, johon hänellä oli oikeus ennen tätä päivää, verotetaan tästä tulosta vain ensiksi mainitussa valtiossa.

X. Sopimuksen 20 artiklan 2 kappale

Sanonnalla "koostuu hänen elatustaan varten välttämättömistä ansioista" tarkoitetaan

a) Suomen osalta, verosta vapaan palkan määrää, jonka sellainen opiskelija tai harjoittelija, joka ei asu Suomessa, saa ja jonka verohallitus kulloinkin määrää rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta 11 päivänä elokuuta 1978 annetun lain (627/1978) 6 §:n 2 momentin nojalla, sellaisena kuin tämä säännös kulloinkin on muutettuna, ilman että sen yleiseen periaatteeseen on vaikutettu, tai muun olennaisesti samankaltaisen määräyksen mukaan, joka sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen saatetaan ottaa lainsäädäntöön.

b) Alankomaiden osalta, määrää, joka vastaa vuoden 1964 tuloverolaissa (Wet op de inkomstenbelasting 1964) tarkoitetun henkilökohtaisen perusvähennyksen ("basisaftrek") kaksinkertaista määrää, sellaisena kuin tämä säännös kulloinkin on muutettuna ilman että sen yleiseen periaatteeseen on vaikutettu, tai muun olennaisesti samankaltaisen määräyksen mukaan, joka sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen saatetaan ottaa lainsäädäntöön.

XI. Sopimuksen 23 artikla

Sopimuksen 23 artiklan 2 kappaleen b) kohdassa tarkoitettua alennettua määrää laskettaessa 22 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetusta varallisuudesta otetaan huomioon tämän arvo alennettuna sen velan arvolla, jonka vakuutena varallisuus on, ja 22 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetusta varallisuudesta otetaan huomioon tämän arvo alennettuna kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan kuuluvan velan arvolla.

XII. Sopimuksen 26 artikla

Jos Suomen ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) jäsenenä olevan kolmannen valtion välillä kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi vastedes tehtyyn sopimukseen otetaan määräyksiä välimiesmenettelystä, Suomen tasavallan hallituksen on ilman tarpeetonta viivytystä ilmoitettava asiasta Alankomaiden kuningaskunnan hallitukselle kirjallisesti diplomaattiteitse ja ryhdyttävä neuvottelemaan Alankomaiden hallituksen kanssa tällaisten määräysten sisällyttämiseksi Alankomaiden kanssa tänään allekirjoitettuun sopimukseen.

Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet, asianmukaisesti siihen valtuutettuina, allekirjoittaneet tämän pöytäkirjan.

Tehty Helsingissä 28 päivänä joulukuuta 1995 kahtena englanninkielisenä kappaleena.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.