SopS 59-60/1987

Suomen tasavallan ja Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan välinen sopimus tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi

YLEISSOPIMUKSEN JA SUOMEN TASAVALLAN JA JUGOSLAVIAN SOSIALISTISEN LIITTOTASAVALLAN VÄLISEN, TULO- JA VARALLISUUSVEROJA KOSKEVAN KAKSINKERTAISEN VEROTUKSEN VÄLTTÄMISTÄ KOSKEVAN SOPIMUKSEN SYNTESOITU TEKSTI SELLAISENA KUIN SITÄ SOVELLETAAN SUOMEN TASAVALLAN JA SERBIAN TASAVALLAN VÄLISIIN SUHTEISIIN

Tässä asiakirjassa esitetään syntesoitu teksti Suomen tasavallan ja Serbian tasavallan välisten suhteiden osalta Suomen tasavallan ja Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan välillä 8 päivänä toukokuuta 1986 allekirjoitetun, tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevan sopimuksen (”sopimus”) soveltamista varten, sellaisena kuin se on mukautettuna Suomen tasavallan ja Serbian tasavallan 7 päivänä kesäkuuta 2017 allekirjoittamalla monenvälisellä yleissopimuksella, jolla toteutetaan verosopimuksiin liittyvät toimenpiteet veropohjan rapautumisen ja voitonsiirron estämiseksi (”yleissopimus”).

Tämä asiakirja on laadittu Serbian tasavallan toimivaltaista viranomaista kuullen, ja se sisältää yhteisymmärryksen sopimukseen yleissopimuksella tehdyistä mukautuksista.

Asiakirja on laadittu 25 päivänä helmikuuta 2019 tapahtuneen hyväksynnän yhteydessä tallettajalle toimitetun Suomen tasavallan yleissopimusta koskevan kannanoton ja 5 päivänä kesäkuuta 2018 tapahtuneen ratifioinnin yhteydessä tallettajalle toimitetun Serbian tasavallan yleissopimusta koskevan kannanoton perusteella. Näitä yleissopimusta koskevia kannanottoja voidaan muuttaa yleissopimuksen määräysten mukaisesti. Yleissopimusta koskeviin kannanottoihin tehdyt muutokset voivat muuttaa yleissopimuksen vaikutuksia sopimukseen.

Sopimuksen ja yleissopimuksen todistusvoimaisia oikeudellisia tekstejä sovelletaan ensisijaisesti, ja ne ovat edelleen sovellettavat oikeudelliset tekstit.

Yleissopimuksen määräykset, joita on sovellettava sopimuksen määräyksiin, sisältyvät tämän asiakirjan tekstissä sopimuksen relevanttien määräysten yhteydessä oleviin laatikoihin. Yleissopimuksen määräykset sisältävät laatikot on lisätty yleensä vuoden 2017 OECD:n malliverosopimuksen määräysten järjestyksessä.

Yleissopimuksen määräysten tekstin muutokset on tehty tarkoituksena mukauttaa yleissopimuksessa käytetty käsitteistö sopimuksessa käytettyyn käsitteistöön (esimerkiksi ”soveltamisalan verosopimus” ja ”sopimus”, ”verosopimusosapuolet” ja ”sopimusvaltiot”) sekä helpottaa yleissopimuksen määräysten ymmärtämistä. Käsitteistömuutosten tarkoituksena on lisätä asiakirjan luettavuutta, eikä niiden tarkoituksena ole muuttaa yleissopimuksen määräysten asiasisältöä.

Kaikissa tapauksissa sopimuksen määräyksiin tai sopimukseen kohdistuvat viittaukset on ymmärrettävä viittauksiksi sopimukseen sellaisena kuin se on mukautettuna yleissopimuksen määräyksillä, sikäli kuin kyseiset yleissopimuksen määräykset ovat tulleet voimaan.

Yleissopimuksen määräysten soveltamisen alkaminen

Tähän sopimukseen sovellettavat yleissopimuksen määräykset eivät tule voimaan samoina päivinä kuin sopimuksen alkuperäiset määräykset. Kukin yleissopimuksen määräys voi tulla sovellettavaksi eri päivänä asianomaisten verolajien (lähteellä pidätettävät tai muut kannettavat verot) ja sen mukaan, mitä Suomen tasavalta ja Serbian tasavalta ovat omissa kannanotoissaan yleissopimukseen päättäneet.

Ratifioimis- tai hyväksymiskirjojen tallettamispäivät: Suomen tasavallan osalta 25 päivänä helmikuuta 2019 ja Serbian tasavallan osalta 5 päivänä kesäkuuta 2018.

Yleissopimuksen voimaantulo: Suomen tasavallan osalta 1 päivänä kesäkuuta 2019 ja Serbian tasavallan osalta 1 päivänä lokakuuta 2018.

Täsmälliset tiedot päivämääristä, jolloin tai joiden jälkeen kutakin yleissopimuksen määräystä aletaan soveltaa sopimuksen osalta, annetaan tämän asiakirjan eri osissa läpi tekstin.

Viitteet

Yleissopimuksen todistusvoimaiset oikeudelliset tekstit ovat saatavilla yleissopimuksen tallettajan (OECD) verkkosivustolta:

– englanniksi: http://www.oecd.org/tax/treaties/multilateral-convention-to-implement-tax-treaty-related-measures-to-prevent-BEPS.pdf ja

– ranskaksi: http://www.oecd.org/fr/fiscalite/conventions/convention-multilaterale-pour-la-mise-en-oeuvre-des-mesures-relatives-aux-conventions-fiscales-pour-prevenir-le-BEPS.pdf

Helmikuun 25 päivänä 2019 tapahtuneen hyväksynnän yhteydessä tallettajalle toimitettu Suomen tasavallan yleissopimusta koskeva kannanotto ja 5 päivänä kesäkuuta 2018 tapahtuneen ratifioinnin yhteydessä tallettajalle toimitettu Serbian tasavallan yleissopimusta koskeva kannanotto ovat saatavilla yleissopimuksen tallettajan (OECD) verkkosivustolta: http://www.oecd.org/tax/treaties/beps-mli-signatories-and-parties.pdf

Yleissopimusta koskeva vastaavuustietokanta on yleisesti käytettävissä OECD:n verkkosivustolla: http://www.oecd.org/tax/treaties/mli-matching-database.htm

Laki veropohjan rapautumisen ja voitonsiirron estämiseksi verosopimuksiin toteuttavista toimenpiteistä tehdystä yleissopimuksesta on julkaistu säädöskokoelmassa 231/2019 https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2019/20190231

Valtioneuvoston asetus yleissopimuksen voimaantulosta sekä laki ja suomenkielinen yleissopimuksen teksti (käännös) on julkaistu säädöskokoelman sopimussarjassa SopS 21-22/2019 https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2019/20190021 ja

https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2019/20190022

Valtiovarainministeriön ilmoitus yleissopimuksen voimaantulosta Serbian tasavallassa on julkaistu säädöskokoelman sopimussarjassa SopS 43/2019 https://finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2019/20190043

Suomen tasavallan ja Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan välillä 8 päivänä toukokuuta 1986 tehty sopimus tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi on julkaistu säädöskokoelman sopimussarjassa SopS 60/1987 https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1987/19870060

(Käännös)

Suomen tasavallan ja Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan välinen sopimus tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi

Suomen tasavallan hallitus ja Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta,

[KORVATTU yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaleella]

[haluten tehdä sopimuksen tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi,]

Seuraava yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappale korvaa tekstin, jossa viitataan tämän sopimuksen johdannossa ilmoitettuun tarkoitukseen kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi:1

(Käännös)

YLEISSOPIMUKSEN 6 ARTIKLA – SOVELTAMISALAN VEROSOPIMUKSEN TARKOITUS

Jotka aikovat poistaa kaksinkertaisen verotuksen [tämän sopimuksen] soveltamisalaan kuuluvien verojen osalta luomatta tilaisuuksia verottamatta jäämiseen tai alennettuun verotukseen veron kiertämisellä tai välttämisellä (mukaan lukien sopimuskeinottelujärjestelyt, joilla tähdätään [sopimuksessa] määrättyjen huojennusten hankkimiseen kolmansilla lainkäyttöalueilla asuvien henkilöiden välilliseksi hyödyksi),

ovat sopineet seuraavasta:

1 artikla
Henkilöt, joihin sopimusta sovelletaan

Tätä sopimusta sovelletaan henkilöihin, jotka asuvat sopimusvaltiossa tai molemmissa sopimusvaltioissa.

2 artikla
Sopimuksen piiriin kuuluvat verot

1. Tätä sopimusta sovelletaan veroihin, jotka määrätään sopimusvaltion, sen valtiollisen osan tai paikallisviranomaisen lukuun tulon ja varallisuuden perusteella, verojen kantotavasta riippumatta.

2. Tulon ja varallisuuden perusteella suoritettavina veroina pidetään kaikkia kokonaistulon tai kokonaisvarallisuuden taikka tulon tai varallisuuden osan perusteella suoritettavia veroja, niihin luettuina irtaimen tai kiinteän omaisuuden luovutuksesta saadun voiton perusteella suoritettavat verot, yrityksen maksamien palkkojen yhteenlasketun määrän sekä arvonnousun perusteella suoritettavat verot.

3. Tällä hetkellä suoritettavat verot, joihin sopimusta sovelletaan, ovat:

a) Suomessa:

1) valtion tulo- ja varallisuusvero;

2) kunnallisvero;

3) kirkollisvero; ja

4) lähdevero;

(jäljempänä “Suomen vero”);

b) Jugoslaviassa:

1) tulosta suoritettava vero;

2) työläisen henkilökohtaisesta tulosta suoritettava vero;

3) maataloustoiminnasta saadusta henkilökohtaisesta tulosta suoritettava vero;

4) taloudellisesta toiminnasta saadusta henkilökohtaisesta tulosta suoritettava vero;

5) ammattitoiminnasta saadusta henkilökohtaisesta tulosta suoritettava vero;

6) tekijänoikeuksista, patenteista ja teknisistä innovaatioista saadusta rojaltista suoritettava vero;

7) varallisuudesta ja varallisuusoikeuksista kertyvästä tuotosta suoritettava vero;

8) varallisuudesta suoritettava vero;

9) kansalaisten kokonaistulosta suoritettava vero;

10) taloudellista ja ammatillisista toimintaa harjoittavan ulkomaisen henkilön tulosta suoritettava vero;

11) ulkomaisen henkilön kotimaiseen yhtyneen työvoiman järjestöön tekemästä sijoituksesta saadusta tulosta suoritettava vero; ja

12) sellaisen ulkomaisen henkilön, jolla ei ole edustusta Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan alueella, kuljetustoiminnasta saadusta tulosta suoritettava vero;

(jäljempänä “Jugoslavian vero”).

4. Sopimusta sovelletaan myös kaikkiin samanlaisiin tai pääasiallisesti samanluonteisiin veroihin, joita on sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen suoritettava tällä hetkellä suoritettavien verojen ohella tai asemesta. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava toisilleen verolainsäädäntöönsä tehdyistä olennaisista muutoksista.

3 artikla
Yleiset määritelmät

1. Tätä sopimusta sovellettaessa on seuraavilla sanonnoilla jäljempänä mainittu merkitys:

a) “Suomi” tarkoittaa Suomen tasavaltaa ja, maantieteellisessä merkityksessä käytettynä, Suomen tasavallan aluetta ja Suomen tasavallan aluemereen rajoittuvia alueita, joilla Suomi lainsäädäntönsä mukaan ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti saa käyttää oikeuksiaan merenpohjan ja sen sisustan luonnonvarojen tutkimiseen ja hyväksikäyttöön;

b) “Jugoslavia” tarkoittaa Jugoslavian sosialistista liittotasavaltaa ja, maantieteellisessä merkityksessä käytettynä, Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan aluetta ja Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan aluemereen rajoittuvia alueita, joilla Jugoslavia lainsäädäntönsä mukaan ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti saa käyttää oikeuksiaan merenpohjan ja sen sisustan luonnonvarojen tutkimiseen ja hyväksikäyttöön;

c) “henkilö” tarkoittaa:

1) Suomen osalta luonnollista henkilöä, yhtiötä ja muuta yhteenliittymää;

2) Jugoslavian osalta luonnollista henkilöä ja oikeushenkilöä;

d) “yhtiö” tarkoittaa:

1) Suomen osalta oikeushenkilöä tai muuta, jota verotuksessa käsitellään oikeushenkilönä;

2) Jugoslavian osalta yhtyneen työvoiman järjestöä ja muuta verovelvollista oikeushenkilöä;

e) “sopimusvaltiossa oleva yritys” ja “toisessa sopimusvaltiossa oleva yritys” tarkoittavat yritystä, sen mukaan kuin asiayhteys edellyttää, Jugoslaviassa yhtyneen työvoiman järjestöä, itsehallinnon omaavaa järjestöä ja yhteenliittymää, itsenäistä toimintaa yksilöllisesti harjoittavia työntekijöitä sekä Jugoslaviassa asuvan henkilön harjoittamaa yritystä, joka on perustettu Jugoslavian lainsäädännön mukaan, ja Suomen osalta yritystä, jota Suomessa asuva henkilö harjoittaa;

f) “kansalainen” tarkoittaa:

1) Suomen osalta luonnollista henkilöä, jolla on Suomen kansalaisuus, sekä oikeushenkilöä, yhtymää ja muuta yhteenliittymää, jotka on muodostettu Suomessa voimassa olevan lainsäädännön mukaan;

2) Jugoslavian osalta luonnollista henkilöä, jolla Jugoslaviassa voimassa olevan lainsäädännön mukaan on Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan kansalaisuus, ja jugoslavialaista oikeushenkilöä;

g) “kansainvälinen liikenne” tarkoittaa kuljetusta laivalla tai ilma-aluksella, jota käyttävän yrityksen tosiasiallinen johto on sopimusvaltiossa, paitsi milloin laivaa tai ilma-alusta käytetään ainoastaan toisessa sopimusvaltiossa olevien paikkojen välillä;

h) “toimivaltainen viranomainen” tarkoittaa:

1) Suomessa valtiovarainministeriötä tai sen valtuuttamaa edustajaa;

2) Jugoslaviassa liittovaltion valtiovarainsihteeristöä tai sen valtuuttamaa edustajaa.

2. Kun sopimusvaltio soveltaa sopimusta, katsotaan jokaisella sanonnalla, jota ei ole sopimuksessa määritelty olevan se merkitys, joka sillä on tämän valtion sopimuksessa tarkoitettuihin veroihin sovellettavan lainsäädännön mukaan.

4 artikla
Kotipaikka

1. Tätä sopimusta sovellettaessa sanonnalla “sopimusvaltiossa asuva henkilö” tarkoitetaan henkilöä, joka tämän valtion lainsäädännön mukaan on siellä verovelvollinen kotipaikan, asumisen, liikkeen johtopaikan tai muun sellaisen seikan nojalla.

2. Milloin luonnollinen henkilö tämän artiklan 1 kappaleen määräysten mukaan asuu molemmissa sopimusvaltioissa, määritetään hänen kotipaikkansa seuraavasti:

a) hänen katsotaan asuvan siinä valtiossa, jossa hänen käytettävänään on vakinainen asunto; jos hänen käytettävänään on vakinainen asunto molemmissa valtioissa, katsotaan hänen asuvan siinä valtiossa, johon hänen henkilökohtaiset ja taloudelliset suhteensa ovat kiinteämmät (elinetujen keskus);

b) jos ei voida ratkaista, kummassa valtiossa hänen elinetujensa keskus on, tai jos hänen käytettävänään ei ole vakinaista asuntoa kummassakaan valtiossa, katsotaan hänen asuvan siinä valtiossa, jossa hän oleskelee pysyvästi;

c) jos hän oleskelee pysyvästi molemmissa valtioissa tai ei oleskele pysyvästi kummassakaan niistä, katsotaan hänen asuvan siinä valtiossa, jonka kansalainen hän on;

d) jos hän on molempien valtioiden kansalainen tai ei ole kummankaan valtion kansalainen, on sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ratkaistava asia keskinäisin sopimuksin.

3. Milloin muu kuin luonnollinen henkilö tämän artiklan 1 kappaleen määräysten mukaan asuu molemmissa sopimusvaltioissa, katsotaan henkilön asuvan siinä valtiossa, jossa sen tosiasiallinen johto on.

5 artikla
Kiinteä toimipaikka

1. Tätä sopimusta sovellettaessa sanonnalla “kiinteä toimipaikka” tarkoitetaan kiinteää liikepaikkaa, josta yrityksen toimintaa kokonaan tai osaksi harjoitetaan.

2. Sanonta “kiinteä toimipaikka” käsittää erityisesti:

a) yrityksen johtopaikan;

b) sivuliikkeen;

c) toimiston;

d) tehtaan;

e) työpajan; ja

f) kaivoksen, louhoksen tai muun paikan, josta luonnonvaroja otetaan.

3. Paikka, jossa harjoitetaan rakennus- tai asennustoiminta muodostaa kiinteän toimipaikan vain, jos toiminta kestää yli kahdentoista kuukauden ajan.

4. Tämän artiklan 1, 2 ja 3 kappaleen määräysten estämättä sanonnan “kiinteä toimipaikka” ei katsota käsittävän:

a) järjestelyjä, jotka on tarkoitettu ainoastaan yritykselle kuuluvien tavaroiden varastoimista, näytteillä pitämistä tai luovuttamista varten;

b) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan varastoimista, näytteillä pitämistä tai luovuttamista varten;

c) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan toisen yrityksen toimesta tapahtuvaa muokkaamista tai jalostamista varten;

d) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan tavaroiden ostamiseksi tai tietojen keräämiseksi yritykselle;

e) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan muun luonteeltaan valmistelevan tai avustavan toiminnan harjoittamiseksi yritykselle;

f) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan a) - e) kohdassa mainittujen toimintojen yhdistämiseksi, edellyttäen, että koko se kiinteästä liikepaikasta harjoitettava toiminta, joka perustuu tähän yhdistämiseen, on luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa.

5. Jos henkilö, olematta itsenäinen edustaja, johon 6 kappaletta sovelletaan, toimii yrityksen puolesta sekä hänellä on sopimusvaltiossa valtuus tehdä sopimuksia yrityksen nimissä ja hän valtuuttaan siellä tavanomaisesti käyttää, katsotaan tällä yrityksellä tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräysten estämättä olevan kiinteä toimipaikka tässä valtiossa jokaisen toiminnan osalta, jota tämä henkilö harjoittaa yrityksen lukuun. Tätä ei kuitenkaan noudateta, jos tämän henkilön toiminta rajoittuu sellaiseen, joka mainitaan tämän artiklan 4 kappaleessa ja joka, jos sitä harjoitettaisiin kiinteästä liikepaikasta, ei tekisi tätä kiinteää liikepaikkaa kiinteäksi toimipaikaksi mainitun kappaleen määräysten mukaan.

6. Yrityksellä ei katsota olevan kiinteää toimipaikkaa sopimusvaltiossa pelkästään sen vuoksi, että se harjoittaa liiketoimintaa siinä valtiossa välittäjän, komissionäärin tai muun itsenäisen edustajan välityksellä, edellyttäen, että tämä henkilö toimii säännönmukaisen liiketoimintansa rajoissa.

7. Se seikka, että sopimusvaltiossa asuvalla yhtiöllä on määräämisvalta yhtiössä - tai siinä on määräämisvalta yhtiöllä - joka asuu toisessa sopimusvaltiossa taikka joka tässä toisessa valtiossa harjoittaa liiketoimintaa (joko kiinteästä toimipaikasta tai muulla tavoin), ei itsestään tee kumpaakaan yhtiötä toisen kiinteäksi toimipaikaksi.

6 artikla
Kiinteästä omaisuudesta saatu tulo

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa olevasta kiinteästä omaisuudesta (siihen luettuna maataloudesta tai metsätaloudesta saatu tulo), voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Tätä sopimusta sovellettaessa sanonnalla “kiinteä omaisuus” on sen sopimusvaltion lainsäädännön mukainen merkitys, jossa omaisuus on. Laivoja ja ilma-aluksia ei pidetä kiinteänä omaisuutena.

3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan tuloon, joka saadaan kiinteän omaisuuden välittömästä käytöstä, sen vuokralle antamisesta tai muusta käytöstä.

4. Tämän artiklan 1 ja 3 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös yrityksen omistamasta kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon ja itsenäisessä ammatinharjoittamisessa käytetystä kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon.

7 artikla
Liiketulo

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa oleva yritys saa, verotetaan vain siinä valtiossa, jollei yritys harjoita liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta. Jos yritys harjoittaa liiketoimintaa edellä sanotuin tavoin, voidaan toisessa valtiossa verottaa yrityksen saamasta tulosta, mutta vain niin suuresta tulon osasta, joka on luettava kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi.

2. Jos sopimusvaltiossa oleva yritys harjoittaa liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta, luetaan, jollei tämän artiklan 3 kappaleen määräyksistä muuta johdu, kummassakin sopimusvaltiossa kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi se tulo, jonka toimipaikan olisi voitu olettaa tuottavan, jos se olisi ollut erillinen yritys, joka harjoittaa samaa tai samanluonteista toimintaa samojen tai samanluonteisten edellytysten vallitessa ja itsenäisesti päättää liiketoimista sen yrityksen kanssa, jonka kiinteä toimipaikka se on.

3. Kiinteän toimipaikan tuloa määrättäessä on vähennykseksi hyväksyttävä kiinteästä toimipaikasta johtuneet menot, niihin luettuina yrityksen johtamisesta ja yleisestä hallinnosta johtuneet menot, riippumatta siitä, ovatko ne syntyneet siinä valtiossa, jossa kiinteä toimipaikka on, vai muualla.

4. Mikäli sopimusvaltiossa noudatetun käytännön mukaan kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettava tulo määrätään jakamalla yrityksen kokonaistulo yrityksen eri osien kesken, eivät 2 kappaleen määräykset estä tätä sopimusvaltiota määräämästä verotettavaa tuloa tällaista jakamismenettelyä noudattaen. Käytettävän jakamismenetelmän on kuitenkin johdettava tässä artiklassa ilmaistujen periaatteiden mukaiseen tulokseen.

5. Tuloa ei lueta kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi pelkästään sen perusteella, että kiinteä toimipaikka ostaa tavaroita yrityksen lukuun.

6. Sovellettaessa edellä olevia kappaleita on kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettava tulo vuodesta toiseen määrättävä samaa menetelmää noudattaen, jollei pätevistä ja riittävistä syistä muuta johdu.

7. Tulosta, jonka Suomessa asuva henkilö saa Jugoslaviassa olevasta lähteestä hänen kotimaiseen yhtyneen työvoiman järjestöön tekemästään sijoituksesta, voidaan verottaa Jugoslaviassa.

8. Milloin liiketuloon sisältyy tulolajeja, joita käsitellään erikseen tämän sopimuksen muissa artikloissa, tämän artiklan määräykset eivät vaikuta sanottujen artiklojen määräyksiin.

8 artikla
Merenkulku ja ilmakuljetus

1. Tulosta, joka saadaan laivan tai ilma-aluksen käyttämisestä kansainväliseen liikenteeseen, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen johto on.

2. Jos merenkulkuyrityksen tosiasiallinen johto on laivassa, johdon katsotaan olevan siinä sopimusvaltiossa, jossa laivan kotisatama on, tai jos laivalla ei ole kotisatamaa, siinä sopimusvaltiossa, jossa laivanisäntä asuu.

3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös tuloon, joka saadaan osallistumisesta pooliin, yhteiseen liiketoimintaan tai kansainväliseen kuljetusjärjestöön.

9 artikla
Etuyhteydessä keskenään olevat yritykset

1. Milloin

a) sopimusvaltiossa oleva yritys välittömästi tai välillisesti osallistuu toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistaa osan sen pääomasta, taikka

b) samat henkilöt välittömästi tai välillisesti osallistuvat sekä sopimusvaltiossa olevan yrityksen että toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistavat osan niiden pääomasta,

noudatetaan seuraavaa.

Jos jommassakummassa tapauksessa yritysten välillä kaupallisissa tai rahoitussuhteissa sovitaan ehdoista tai määrätään ehtoja, jotka poikkeavat siitä, mistä riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, voidaan kaikki tulo, joka ilman näitä ehtoja olisi kertynyt toiselle näistä yrityksistä, mutta näiden ehtojen vuoksi ei ole kertynyt yritykselle, lukea tämän yrityksen tuloon ja verottaa siitä tämän mukaisesti.

Seuraavaa yleissopimuksen 17 artiklan 1 kappaletta sovelletaan tämän sopimuksen määräyksiin, jotka korvataan sillä:2

(Käännös)

YLEISSOPIMUKSEN 17 ARTIKLA – VASTAOIKAISUT

Milloin [sopimusvaltio] tämän [sopimusvaltion] yrityksen tuloon lukee – ja tämän mukaisesti verottaa – tulon, josta toisessa [sopimusvaltiossa] olevaa yritystä on verotettu tässä toisessa [sopimusvaltiossa], ja siten mukaan luettu tulo on tuloa, joka olisi kertynyt ensiksi mainitussa [sopimusvaltiossa] olevalle yritykselle, jos yritysten välillä sovitut ehdot olisivat olleet sellaisia, joista riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, tämän toisen [sopimusvaltion] on asianmukaisesti oikaistava tästä tulosta siellä määrätyn veron määrä. Tällaista oikaisua tehtäessä on otettava asianmukaisesti huomioon [sopimuksen] muut määräykset, ja [sopimusvaltioiden] toimivaltaisten viranomaisten on tarvittaessa neuvoteltava keskenään.

10 artikla
Osinko

1. Osingosta, jonka sopimusvaltiossa asuva yhtiö maksaa toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Osingosta voidaan kuitenkin verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, jossa osingon maksava yhtiö asuu, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta vero ei saa olla suurempi kuin

a) 5 prosenttia osingon kokonaismäärästä, jos saajana on yhtiö (lukuun ottamatta yhtymää), joka välittömästi hallitsee vähintään 25 prosenttia yhtiön pääomasta;

b) 15 prosenttia osingon kokonaismäärästä muissa tapauksissa.

Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset sopivat keskenään, miten näitä rajoituksia sovelletaan.

Tämä kappale ei vaikuta yhtiön verottamiseen siitä voitosta, josta osinko maksetaan.

3. Sanonnalla “osinko” tarkoitetaan tässä artiklassa Suomen osalta tuloa, joka on saatu osakkeista tai muista voitto-osuuteen oikeuttavista oikeuksista, jotka eivät ole saamisia, samoin kuin muista yhtiöosuuksista saatua tuloa, jota tämän valtion lainsäädännön mukaan kohdellaan verotuksellisesti samalla tavoin kuin osakkeista saatua tuloa. Jaettua voittoa, jonka Suomessa asuva henkilö saa Jugoslaviassa olevasta lähteestä hänen kotimaiseen yhtyneen työvoiman järjestöön tekemästään sijoituksesta, ei tätä sopimusta sovellettaessa pidetä osinkona.

4. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva osingon saaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, jossa osingon maksava yhtiö asuu, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa itsenäistä ammattitoimintaa siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja osingon maksamisen perusteena oleva osuus tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan tai 14 artiklan määräyksiä.

5. Jos sopimusvaltiossa asuva yhtiö saa tuloa toisesta sopimusvaltiosta, ei tämä toinen valtio saa verottaa yhtiön maksamasta osingosta, paitsi mikäli osinko maksetaan tässä toisessa valtiossa asuvalle henkilölle tai mikäli osingon maksamisen perusteena oleva osuus tosiasiallisesti liittyy tässä toisessa valtiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan, eikä myöskään verottaa yhtiön jakamattomasta voitosta, vaikka maksettu osinko tai jakamaton voitto kokonaan tai osaksi koostuisi tässä toisessa valtiossa kertyneestä tulosta.

11 artikla
Korko

1. Korosta, joka kertyy sopimusvaltiosta ja maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa vain tässä toisessa valtiossa.

2. Sanonnalla “korko” tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka saadaan valtion antamista arvopapereista, obligaatioista tai debentuureista, riippumatta siitä, onko ne turvattu kiinteistökiinnityksellä vai ei, ja liittyykö niihin oikeus osuuteen voitosta vai ei, sekä tuloa, joka saadaan kaikenlaatuisista saamisista, samoin kuin kaikkea muuta tuloa, joka sen valtion verolainsäädännön mukaan, josta tulo kertyy, rinnastetaan velaksiannosta saatuun tuloon.

3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva koron saaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, josta korko kertyy, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa itsenäistä ammattitoimintaa siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja koron maksamisen perusteena oleva saaminen tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan tai 14 artiklan määräyksiä.

4. Jos koron määrä maksajan ja saajan tai heidän molempien ja muun henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi ylittää koron maksamisen perusteena olevaan saamiseen nähden määrän, josta maksaja ja saaja olisivat sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan tämän määrän ylittävästä maksun osasta kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

12 artikla
Rojalti

1. Rojaltista, joka kertyy sopimusvaltiosta ja maksetaan toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Rojaltista voidaan kuitenkin verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta vero ei saa olla suurempi kuin 10 prosenttia rojaltin kokonaismäärästä. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset sopivat keskenään, miten tätä rajoitusta sovelletaan.

3. Sanonnalla “rojalti” tarkoitetaan tässä artiklassa kaikkia suorituksia, jotka saadaan korvauksena kirjallisen, taiteellisen tai tieteellisen teoksen, siihen luettuina elokuvafilmi sekä televisio- tai radiolähetyksessä käytettävä filmi tai nauha, tekijänoikeuden sekä patentin, tavaramerkin, mallin tai muotin, piirustuksen, salaisen kaavan tai valmistusmenetelmän käyttämisestä tai käyttöoikeudesta tahi teollisen, kaupallisen tai tieteellisen välineistön käyttämisestä tai käyttöoikeudesta taikka kokemusperäisestä teollis-, kaupallis- tai tieteellisluonteisesta tiedosta.

4. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, jos sopimusvaltiossa asuva rojaltin saaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, josta rojalti kertyy, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa itsenäistä ammattitoimintaa siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja rojaltin maksamisen perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan tai 14 artiklan määräyksiä.

5. Rojaltin katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa tämä valtio itse, sen valtiollinen osa, paikallisviranomainen tai tässä valtiossa asuva henkilö, sekä, Suomen osalta, julkisyhteisö.

6. Jos rojaltin maksajalla riippumatta siitä, asuuko hän sopimusvaltiossa vai ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka, jonka yhteydessä rojaltin maksamisen perusteena oleva velvoite on syntynyt, ja rojalti rasittaa tätä kiinteää toimipaikkaa tai kiinteää paikkaa, katsotaan, tämän artiklan 5 kappaleen määräysten estämättä, rojaltin kertyvän siitä valtiosta, jossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka on.

7. Jos rojaltin määrä maksajan ja saajan tai heidän molempien ja muun henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi ylittää rojaltin maksamisen perusteena olevaan käyttöön, oikeuteen tai tietoon nähden määrän, josta maksaja ja saaja olisivat sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan tämän määrän ylittävästä maksun osasta kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

13 artikla
Myyntivoitto

1. Voitosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa 6 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetun ja toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Voitosta, joka saadaan sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän toimipaikan liikeomaisuuteen kuuluvan irtaimen omaisuuden tai sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa itsenäistä ammatinharjoittamista varten käytettävänä olevaan kiinteään paikkaan kuuluvan irtaimen omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa. Sama koskee voittoa, joka saadaan tällaisen kiinteän toimipaikan luovutuksesta (erillisenä tai koko yrityksen mukana) tai kiinteän paikan luovutuksesta.

3. Tämän artiklan 2 kappaleen määräysten estämättä verotetaan voitosta, joka saadaan kansainväliseen liikenteeseen käytetyn laivan tai ilma-aluksen taikka tällaisen laivan tai ilma-aluksen käyttämiseen liittyvän irtaimen omaisuuden luovutuksesta, vain siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen johto on.

4. Voitosta, joka saadaan muun kuin tämän artiklan 1, 2 ja 3 kappaleissa tarkoitetun omaisuuden luovutuksesta verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa luovuttaja asuu.

14 artikla
Itsenäinen ammatinharjoittaminen

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa vapaan ammatin tai muun itsenäisen toiminnan harjoittamisesta, verotetaan vain tässä valtiossa, jollei hänellä ole toisessa sopimusvaltiossa kiinteää paikkaa, joka on vakinaisesti hänen käytettävänään toiminnan harjoittamista varten. Jos hänellä on tällainen kiinteä paikka, voidaan tulosta verottaa tässä toisessa valtiossa, mutta vain niin suuresta tulon osasta, joka on luettava kiinteään paikkaan kuuluvaksi.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa vapaan ammatin harjoittamisesta toisessa sopimusvaltiossa, ei veroteta tässä toisessa valtiossa, jos:

a) henkilö oleskelee toisessa valtiossa yhdessä jaksossa, tai useammassa jaksossa yhteensä, enintään 183 päivää kalenterivuoden aikana, ja

b) henkilöllä ei ole toisessa valtiossa kiinteää paikkaa vakinaisesti käytettävänään ajanjaksona, joka ylittää, tai ajanjaksoja, jotka yhteensä ylittävät, 183 päivää kalenterivuoden aikana.

3. Sanonta “vapaa ammatti” käsittää erityisesti itsenäisen tieteellisen, kirjallisen ja taiteellisen toiminnan, kasvatus- ja opetustoiminnan sekä sen itsenäisen toiminnan, jota lääkäri, asianajaja, insinööri, arkkitehti, hammaslääkäri ja tilintarkastaja harjoittavat.

15 artikla
Yksityinen palvelus

1. Jollei 16, 17, 18 ja 19 artiklan määräyksistä muuta johdu, verotetaan palkasta ja muusta sellaisesta hyvityksestä, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa epäitsenäisestä työstä, vain tässä valtiossa, jollei työtä tehdä toisessa sopimusvaltiossa. Jos työ tehdään tässä toisessa valtiossa, voidaan työstä saadusta hyvityksestä verottaa siellä.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä verotetaan hyvityksestä, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa tekemästään epäitsenäisestä työstä, vain ensiksi mainitussa valtiossa, jos:

a) saaja oleskelee toisessa valtiossa yhdessä jaksossa, tai useassa jaksossa yhteensä, enintään 183 päivää kalenterivuoden aikana, ja

b) hyvityksen maksaa henkilö tai se maksetaan henkilön puolesta, jolle tai jonka hyväksi työ tehdään, ja joka ei asu toisessa valtiossa, sekä

c) hyvityksellä ei rasiteta kiinteää toimipaikkaa tai kiinteää paikkaa, joka henkilöllä, jolle tai jonka hyväksi työ tehdään, on toisessa valtiossa.

3. a) Hyvityksestä, jonka sopimusvaltio tai sen valtiollinen osa tahi paikallisviranomainen taikka, Suomen osalta, julkisyhteisö, maksaa luonnolliselle henkilölle, verotetaan vain tässä valtiossa.

b) Hyvityksestä, jonka sopimusvaltio tai sen valtiollinen osa tahi paikallisviranomainen taikka, Suomen osalta, julkisyhteisö, maksaa luonnolliselle henkilölle, verotetaan vain toisessa sopimusvaltiossa, jos työ tehdään tässä toisessa valtiossa ja saaja asuu tässä toisessa valtiossa sekä

1) on tämän valtion kansalainen, tai

2) hänestä ei tullut tässä valtiossa asuvaa ainoastaan tämän työn tekemiseksi.

4. Hyvityksestä, jonka luonnollinen henkilö saa työstä, joka tehdään sopimusvaltion tai sen valtiollisen osan tahi paikallisviranomaisen taikka, Suomen osalta, julkisyhteisön, harjoittaman liiketoiminnan yhteydessä, verotetaan tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräysten mukaan.

5. Hyvityksestä, jonka luonnollinen henkilö saa Jugoslavian yhteisen taloudellisen edustuston tai Jugoslavian matkailuliiton palveluksessa tehdystä työstä, verotetaan tämän artiklan 3 kappaleen määräysten mukaan.

6. Edellä tässä artiklassa olevien määräysten estämättä voidaan hyvityksestä, joka saadaan kansainvälisessä liikenteessä olevassa laivassa tai ilma-aluksessa tehdystä epäitsenäisestä työstä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen johto on.

16 artikla
Johtajanpalkkio ja yhteisessä johtokunnassa tehdystä työstä saatu palkkio

1. Johtajanpalkkiosta ja muusta sellaisesta suorituksesta, jonka Jugoslaviassa asuva henkilö saa Suomessa asuvan yhtiön johtokunnan tai muun sellaisen toimielimen jäsenenä, voidaan verottaa Suomessa.

2. Palkkiosta ja muusta sellaisesta suorituksesta, jonka Suomessa asuva henkilö saa Jugoslaviassa asuvan yhtiön yhteisen johtokunnan jäsenenä, voidaan verottaa Jugoslaviassa.

17 artikla
Taiteilijat ja urheilijat

1. Tämän sopimuksen 14 ja 15 artiklan määräysten estämättä voidaan tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa taiteilijana, kuten teatteri- tai elokuvanäyttelijänä, radio- tai televisiotaiteilijana tahi muusikkona, taikka urheilijana, toisessa sopimusvaltiossa harjoittamastaan henkilökohtaisesta toiminnasta, verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Milloin tulo, joka saadaan välittömästi tai välillisesti esiintymisestä tai urheilukilpailusta, ei tule taiteilijalle tai urheilijalle itselleen, vaan toiselle henkilölle, voidaan tästä tulosta, 7, 14 ja 15 artiklan määräysten estämättä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa taiteilija tai urheilija harjoittaa toimintaansa.

3. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräysten estämättä verotetaan tulosta, joka saadaan tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitetusta toiminnasta, jota harjoitetaan molempien sopimusvaltioiden hyväksymän kulttuuri- tai urheilunvaihto-ohjelman puitteissa, vain siinä sopimusvaltiossa, jossa taiteilija tai urheilija asuu.

18 artikla
Eläke

1. Eläkkeestä ja muusta samanluonteisesta hyvityksestä, joka maksetaan sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle aikaisemman epäitsenäisen työn perusteella, verotetaan vain tässä valtiossa.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä verotetaan eläkkeestä, jonka sopimusvaltio tai sen valtiollinen osa tahi paikallisviranomainen taikka, Suomen osalta, julkisyhteisö, maksaa tulo- ja menoarviosta tai erityisrahastosta luonnolliselle henkilölle, vain tässä valtiossa. Eläkkeestä verotetaan kuitenkin vain toisessa sopimusvaltiossa, jos saaja on tämän valtion kansalainen ja asuu siellä.

3. Eläkkeestä, jonka luonnollinen henkilö saa työstä, joka on tehty sopimusvaltion tai sen valtiollisen osan tahi paikallisviranomaisen taikka, Suomen osalta, julkisyhteisön, harjoittaman liiketoiminnan yhteydessä, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa henkilö asuu.

4. Tämän artiklan 1 ja 3 kappaleen määräysten estämättä, voidaan sopimusvaltionyleisen sosiaaliturvajärjestelmän mukaan tapahtuneesta suorituksesta verottaa tässä valtiossa.

19 artikla
Opiskelijat ja harjoittelijat

1. Rahamääristä, jotka opiskelija tai liikealan harjoittelija, joka asuu tai välittömästi ennen oleskeluaan sopimusvaltiossa asui toisessa sopimusvaltiossa ja joka oleskelee ensiksi mainitussa valtiossa yksinomaan koulutuksensa tai harjoittelunsa vuoksi, saa elatustaan, koulutustaan tai harjoitteluaan varten, ei tässä valtiossa veroteta, edellyttäen, että nämä rahamäärät kertyvät tämän valtion ulkopuolella olevista lähteistä.

2. Sopimusvaltiossa olevan yliopiston, korkeakoulun tai muun ylemmän oppilaitoksen opiskelijaa tai liikealan harjoittelijaa, joka asuu tai välittömästi ennen oleskeluaan toisessa sopimusvaltiossa asui ensiksi mainitussa valtiossa ja joka oleskelee toisessa sopimusvaltiossa yhdessä jaksossa, tai useassa jaksossa yhteensä, enintään 183 päivää kalenterivuoden aikana, ei veroteta tässä toisessa valtiossa hyvityksestä, joka saadaan tässä toisessa valtiossa tehdystä työstä, milloin työ liittyy hänen opintoihinsa tai harjoitteluunsa ja hyvitys koostuu hänen elatustaan varten välttämättömistä ansioista.

20 artikla
Muu tulo

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa ja jota ei käsitellä tämän sopimuksen edellä olevissa artikloissa, verotetaan vain tässä valtiossa riippumatta siitä, mistä tulo kertyy.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä ei sovelleta tuloon, lukuun ottamatta 6 artiklan 2 kappaleessa tarkoitettua kiinteästä omaisuudesta saatua tuloa, jos sopimusvaltiossa asuva tulon saaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa itsenäistä ammattitoimintaa siellä olevasta kiinteästä paikasta, ja tulon maksamisen perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy tähän kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan tai 14 artiklan määräyksiä.

21 artikla
Varallisuus

1. Varallisuudesta, joka koostuu sopimusvaltiossa asuvan henkilön omistamasta 6 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetusta ja toisessa sopimusvaltiossa olevasta kiinteästä omaisuudesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Varallisuudesta, joka koostuu sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän toimipaikan liikeomaisuuteen kuuluvasta irtaimesta omaisuudesta tai sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa itsenäistä ammatinharjoittamista varten käytettävänä olevaan kiinteään paikkaan kuuluvasta irtaimesta omaisuudesta, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

3. Varallisuudesta, joka koostuu kansainväliseen liikenteeseen käytetystä laivasta ja ilma-aluksesta sekä tällaisen laivan ja ilma-aluksen käyttämiseen liittyvästä irtaimesta omaisuudesta, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen johto on.

4. Muunlaisesta sopimusvaltiossa asuvan henkilön varallisuudesta verotetaan vain tässä valtiossa.

22 artikla
Kaksinkertaisen verotuksen poistaminen

1. Milloin sopimusvaltiossa asuvalla henkilöllä on tuloa tai varallisuutta, josta tämän sopimuksen määräysten mukaan voidaan verottaa toisessa sopimusvaltiossa, ensiksi mainitun on valtion on,

a) vähennettävä tämän henkilön tulosta suoritettavasta verosta tässä toisessa valtiossa tulosta maksettua veroa vastaava määrä;

b) vähennettävä tämän henkilön varallisuudesta suoritettavasta verosta tässä toisessa valtiossa varallisuudesta maksettua veroa vastaava määrä.

Vähennyksen määrä ei kummassakaan tapauksessa kuitenkaan saa olla suurempi kuin se ennen vähennyksen tekemistä lasketun tulosta tai varallisuudesta suoritettavan veron osa, joka jakautuu sille tulolle tai sille varallisuudelle, josta voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Tämän sopimuksen muiden määräysten estämättä voidaan Jugoslaviassa asuvaa luonnollista henkilöä, jonka myös katsotaan Suomen verolainsäädännön mukaan 2 artiklassa tarkoitettujen verojen osalta asuvan Suomessa, verottaa Suomessa. Suomen on kuitenkin 1 kappaleen määräysten mukaisesti vähennettävä Suomen verosta se Jugoslavian vero, joka on maksettu tulosta tai varallisuudesta. Tämän kappaleen määräyksiä sovelletaan vain Suomen kansalaiseen.

3. Jos sopimusvaltiossa asuvan henkilön tulo tai varallisuus on sopimuksen määräysten mukaan vapautettu verosta tässä valtiossa, tämä valtio voi kuitenkin määrätessään tämän henkilön muusta tulosta tai varallisuudesta suoritettavan veron määrää ottaa lukuun sen tulon tai varallisuuden, joka on vapautettu verosta.

4. a) Myönnettäessä sopimusvaltiossa vähennetystä verosta on toisessa sopimusvaltiossa maksetun veron katsottava sisältävän veron, joka muuten olisi ollut suoritettava tässä toisessa valtiossa, mutta jonka tämä valtio on alentanut tai josta se on myöntänyt vapautuksen lainsäädännössään olevien verokannustimia koskevien määräysten mukaan.

b) Tätä määräystä sovelletaan sopimuksen soveltamisajan viideltä ensimmäiseltä vuodelta, mutta sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat neuvotella keskenään päättääkseen, onko tätä ajanjaksoa pidennettävä.

23 artikla
Syrjintäkielto

1. Sopimusvaltion kansalainen ei toisessa sopimusvaltiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteeksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteeksi tämän toisen valtion kansalainen samoissa olosuhteissa joutuu tai saattaa joutua.

2. Verotus, joka kohdistuu sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan, ei tässä toisessa valtiossa saa olla epäedullisempi kuin verotus, joka kohdistuu tässä toisessa valtiossa olevaan samanlaista toimintaa harjoittavaan yritykseen. Tämän määräyksen ei katsota velvoittavan sopimusvaltiota myöntämään toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle sellaista henkilökohtaista vähennystä verotuksessa, vapautusta verosta tai alennusta veroon siviilisäädyn taikka perheen huoltovelvollisuuden johdosta, joka myönnetään omassa valtiossa asuvalle henkilölle.

3. Muussa kuin sellaisessa tapauksessa, jossa 9 artiklan, 11 artiklan 4 kappaleen tai 12 artiklan 7 kappaleen määräyksiä sovelletaan, ovat korko, rojalti ja muu maksu, jotka sopimusvaltiossa oleva yritys suorittaa toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle, vähennyskelpoisia tämän yrityksen verotettavaa tuloa määrättäessä samoin ehdoin kuin maksu ensiksi mainitussa valtiossa asuvalle henkilölle. Samoin on sopimusvaltiossa olevan yrityksen velka toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle vähennyskelpoinen tämän yrityksen verotettavaa varallisuutta määrättäessä samoin ehdoin kuin velka ensiksi mainitussa valtiossa asuvalle henkilölle.

4. Sopimusvaltiossa oleva yritys, jonka pääoman toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö tai siellä asuvat henkilöt välittömästi tai välillisesti joko kokonaan tai osaksi omistavat tai josta he tällä tavoin määräävät, ei ensiksi mainitussa valtiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteeksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteeksi ensiksi mainitussa valtiossa oleva muu samanluonteinen yritys joutuu tai saattaa joutua.

5. Tämän artiklan määräyksiä sovelletaan 2 artiklassa tarkoitettuihin veroihin.

24 artikla
Keskinäinen sopimusmenettely

1. Jos henkilö katsoo, että sopimusvaltion tai molempien sopimusvaltioiden toimenpiteet ovat johtaneet tai johtavat hänen osaltaan verotukseen, joka on tämän sopimuksen määräysten vastainen, hän voi saattaa asiansa sen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen käsiteltäväksi, jossa hän asuu ilman että tämä vaikuttaa hänen oikeuteensa käyttää näiden valtioiden sisäisessä oikeusjärjestyksessä olevia oikeussuojakeinoja. Asia on saatettava käsiteltäväksi kolmen vuoden kuluessa siitä kun henkilö sai tiedon toimenpiteestä, joka on aiheuttanut sopimuksen määräysten vastaisen verotuksen.

2. Jos toimivaltainen viranomainen havaitsee huomautuksen perustelluksi, mutta ei itse voi saada aikaan tyydyttävää ratkaisua, viranomaisen on pyrittävä toisen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan asia siinä tarkoituksessa, että vältetään verotus, joka on sopimuksen vastainen. Siinä tapauksessa, että toimivaltaiset viranomaiset pääsevät sopimukseen, sopimusvaltiot määräävät veroa ja palauttavat sitä tai myöntävät veronhyvitystä tehdyn sopimuksen mukaisesti. Sopimus pannaan täytäntöön sopimusvaltioiden sisäisessä lainsäädännössä olevien aikarajojen estämättä.

3. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on pyrittävä keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan sopimuksen tulkinnassa tai soveltamisessa syntyvät vaikeudet tai epätietoisuutta aiheuttavat kysymykset. Ne voivat erityisesti neuvotella keskenään sopimukseen pääsemiseksi tulon jakamisesta tapauksissa, joita tarkoitetaan 9 artiklassa. Ne voivat myös neuvotella keskenään kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi sellaisissa tapauksissa, joita sopimus ei käsitä.

4. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat olla välittömässä yhteydessä keskenään sopimukseen pääsemiseksi niissä tapauksissa, jotka mainitaan tämän artiklan 1, 2 ja 3 kappaleessa. Jos suullisten keskustelujen katsotaan helpottavan sopimukseen pääsemistä, voidaan tällaiset keskustelut käydä toimikunnassa, johon kuuluu sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten edustajia.

25 artikla
Tietojen vaihtaminen

1. Sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on vaihdettava keskenään sellaisia tietoja, jotka ovat välttämättömiä tämän sopimuksen tai sopimusvaltioiden sopimuksen piiriin kuuluvia veroja koskevan sisäisen lainsäädännön määräysten soveltamiseksi, mikäli tämän lainsäädännön perusteella tapahtuva verotus ei ole sopimuksen vastainen. Sopimusvaltion vastaanottamia tietoja on käsiteltävä salaisina samalla tavalla kuin tämän valtion sisäisen lainsäädännön perusteella saatuja tietoja ja niitä saadaan ilmaista vain henkilöille tai viranomaisille (niihin luettuina tuomioistuimet ja hallintoelimet), jotka määräävät, kantavat tai perivät sopimuksen piiriin kuuluvia veroja tai käsittelevät näitä veroja koskevia syytteitä tai valituksia. Ne saavat ilmaista tietoja julkisessa oikeudenkäynnissä tai tuomioistuimen ratkaisuissa.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten ei katsota velvoittavan sopimusvaltiota:

a) ryhtymään hallintotoimiin, jotka poikkeavat tämän sopimusvaltion tai toisen sopimusvaltion lainsäädännöstä ja hallintokäytännöstä;

b) antamaan tietoja, joita tämän sopimusvaltion tai toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan tai säännönmukaisen hallintomenettelyn puitteissa ei voida hankkia;

c) antamaan tietoja, jotka paljastaisivat liikesalaisuuden tai virallisluonteisen salaisuuden tahi elinkeinotoiminnassa käytetyn menettelytavan, taikka tietoja, joiden ilmaiseminen olisi vastoin yleistä järjestystä (ordre public).

26 artikla
Diplomaattiset edustajat ja konsulivirkamiehet

Tämä sopimus ei vaikuta niihin verotuksellisiin erioikeuksiin, jotka kansainvälisen oikeuden yleisten sääntöjen tai erityisten sopimusten määräysten mukaan myönnetään diplomaattisille edustajille tai konsulivirkamiehille.

Seuraavaa yleissopimuksen 7 artiklan 1 kappaletta sovelletaan tämän sopimuksen määräyksiin, jotka korvataan sillä:3

(Käännös)

YLEISSOPIMUKSEN 7 ARTIKLA – SOPIMUSTEN VÄÄRINKÄYTÖN ESTÄMINEN (PPT-määräys)

[Sopimukseen] perustuvaa etuutta ei, [sopimuksen] määräysten estämättä, myönnetä tulon ja varallisuuden osalta, jos on kohtuullista päätellä ottaen huomioon kaikki asiaa koskevat tosiasiat ja olosuhteet, että tämän etuuden hankkiminen oli yksi sellaisen järjestelyn tai transaktion pääasiallisista tarkoituksista, joka välittömästi tai välillisesti johti tähän etuuteen, paitsi jos selvitetään, että tämän etuuden myöntäminen olisi näissä olosuhteissa [sopimuksen] asiaa koskevien määräysten tavoitteen ja tarkoituksen mukaista.

27 artikla
Voimaantulo

1. Sopimusvaltioiden hallitukset ilmoittavat toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään tämän sopimuksen voimaantulolle asetetut edellytykset.

2. Sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona myöhempi 1 kappaleessa tarkoitetuista ilmoituksista on tehty, ja sen määräyksiä sovelletaan:

a) Suomessa:

1) lähteellä pidätettävien verojen osalta, tuloon, joka saadaan sitä vuotta, jona sopimus tulee voimaan, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen;

2) muiden tulosta suoritettavien verojen ja varallisuudesta suoritettavien verojen osalta, veroihin, jotka määrätään sitä vuotta, jona sopimus tulee voimaan, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta.

b) Jugoslaviassa:

tulosta ja varallisuudesta suoritettavien verojen osalta, verovuosilta, jotka alkavat lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen.

28 artikla
Päättyminen

Tämä sopimus on voimassa, kunnes jompikumpi sopimusvaltio sen irtisanoo. Kumpikin sopimusvaltio voi viiden vuoden kuluttua siitä päivästä, jona sopimus tulee voimaan, irtisanoa sopimuksen diplomaattista tietä tekemällä irtisanomisilmoituksen viimeistään kunkin kalenterivuoden kesäkuun 30 päivänä. Tässä tapauksessa sopimuksen soveltaminen lakkaa:

a) Suomessa

1) lähteellä pidätettävien verojen osalta, tuloon, joka saadaan sitä vuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen;

2) muiden tulosta suoritettavien verojen ja varallisuudesta suoritettavien verojen osalta, veroihin, jotka määrätään sitä vuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta;

b) Jugoslaviassa:

tulosta ja varallisuudesta suoritettavien verojen osalta, verovuosilta, jotka alkavat sen vuoden, jona irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen.

Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet, asianmukaisesti siihen valtuutettuina, allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Belgradissa 8 päivänä toukokuuta 1986 kahtena englanninkielisenä kappaleena.

Pöytäkirja

Allekirjoitettaessaan tänään Suomen tasavallan ja Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan välistä sopimusta tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi allekirjoittaneet ovat sopineet, että seuraavat määräykset ovat sopimuksen olennainen osa:

1. Sopimuksen 6 artikla

Jos Suomessa asuvan yhtiön osakkeiden tai muiden yhtiöosuuksien omistus oikeuttaa osakkeiden tai yhtiöosuuksien omistajan hallitsemaan yhtiölle kuuluvaa kiinteää omaisuutta, voidaan tulosta, joka saadaan tällaisen hallintaoikeuden välittömästä käytöstä, sen vuokralle antamisesta tai muusta käytöstä, verottaa Suomessa.

2. Sopimuksen 11 artikla

Sopimuksen 11 artiklan 1 kappaleen määräykset perustuvat siihen, että

a) Suomi sopimuksen allekirjoittamispäivänä voimassa olevan verolainsäädäntönsä mukaan vapauttaa tuloverosta koron, jonka henkilö, joka ei asu Suomessa saa obligaatioista, debentuureista, muista joukkovelkakirjoista sekä ulkomaalta Suomeen otetuista lainoista, joita ei ole katsottava lainansaajan omaan pääomaan rinnastettavaksi pääomansijoitukseksi, pankkiin tai muuhun rahalaitokseen talletetuista varoista, sekä ulkomaankaupassa syntyneistä tilisaamisista; ja

b) Jugoslavia sopimuksen allekirjoittamispäivänä voimassa olevan verolainsäädäntönsä mukaan ei peri tuloveroa korosta, joka maksetaan henkilölle, joka ei asu Jugoslaviassa.

Jos sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen jompikumpi sopimusvaltio tai molemmat sopimusvaltiot ryhtyvät kantamaan tuloveroa edellä mainitusta korosta, on sopimusvaltioiden ryhdyttävä neuvottelemaan keskenään sopimuksen 11 artiklan tarkistamiseksi.

3. Sopimuksen 13 artikla

Voitosta, joka saadaan Suomessa asuvan yhtiön osakkeiden tai muiden yhtiöosuuksien luovutuksesta, voidaan verottaa Suomessa, jos osakkeiden tai yhtiöosuuksien omistus oikeuttaa osakkeiden tai yhtiöoikeuksien omistajan hallitsemaan yhtiölle kuuluvaa kiinteää omaisuutta.

4. Sopimuksen 21 artikla

Suomessa asuvan yhtiön osakkeista tai muista yhtiöosuuksista voidaan verottaa Suomessa, jos osakkeiden tai yhtiöosuuksien omistus oikeuttaa osakkeiden tai yhtiöosuuksien omistajan hallitsemaan yhtiölle kuuluvaa kiinteää omaisuutta.

Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet, asianmukaisesti siihen valtuutettuina, allekirjoittaneet tämän pöytäkirjan.

Tehty Belgradissa 8 päivänä toukokuuta 1986 kahtena englanninkielisenä kappaleena.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.