SopS 11-12/1966

Sopimus Suomen Tasavallan hallituksen ja Yhdistyneen Arabitasavallan hallituksen välillä kaksinkertaisen verotuksen sekä veron kiertämisen estämiseksi tuloverojen alalla

(Käännös)

Sopimus Suomen Tasavallan hallituksen ja Yhdistyneen Arabitasavallan hallituksen välillä kaksinkertaisen verotuksen sekä veron kiertämisen estämiseksi tuloverojen alalla

Suomen Tasavallan hallitus ja Yhdistyneen Arabitasavallan hallitus,

haluten tehdä sopimuksen kaksinkertaisen verotuksen sekä veron kiertämisen estämiseksi tuloverojen alalla,

ovat sopineet seuraavasta:

I luku
Sopimuksen soveltamisala

1 artikla
Henkilökohtainen soveltamisala

Tätä sopimusta sovelletaan jommassakummassa tai kummassakin sopimusvaltiossa asuviin henkilöihin.

2 artikla
Sopimuksen tarkoittamat verot

1. Tätä sopimusta sovelletaan sopimusvaltiolle tai sen osalle taikka julkisoikeudelliselle yhdyskunnalle tai yhteisölle tulon perusteella suoritettaviin veroihin niiden kantotavasta riippumatta.

2. Tulon perusteella suoritettavina veroina pidetään kaikkia kokonaistulosta taikka tulon osasta maksettavia veroja niihin luettuina irtaimen tai kiinteän omaisuuden luovuttamisesta saadusta voitusta samoin kuin yritysten maksamien työpalkkojen ja palkkioiden kokonaismäärien perusteella määrättävät verot.

3. Verot, joihin tätä sopimusta sovelletaan, ovat tällä hetkellä erityisesti:

a) Suomessa:

1) valtiolle tulon perusteella maksettava vero;

2) kunnallisvero;

3) merimiesvero;

(tämän jälkeen käytetään näistä veroista sanontaa ”Suomen vero”).

b) Yhdistyneessä Arabitasavallassa:

1) kiinteästä omaisuudesta saadusta tulosta maksettava vero (mukaanluettuna maavero, rakennusvero ja ghaffir vero);

2) liikkuvasta pääomasta saadusta tulosta maksettava vero;

3) kaupasta ja teollisuudesta saadusta voitosta maksettava vero;

4) palkasta, palkkioista, korvauksista ja eläkkeistä maksettava vero;

5) vapaan ammatin harjoittamisesta ja kaikesta muusta ei-kaupallisesta toiminnasta saadusta tulosta maksettava vero;

6) yleinen tulovero;

7) puolustusvero;

8) prosentteina tai muulla tavalla edellä mainittujen verojen perusteella määrättävät lisäverot;

(tämän jälkeen käytetään näistä veroista sanontaa ”Yhdistyneen Arabitasavallan vero”).

4. Tätä sopimusta sovelletaan myös kaikkiin samanlaisiin tai olennaisesti samanluonteisiin nykyisten lisäksi tai tilalle säädettäviin veroihin.

5. Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on kunkin vuoden lopussa ilmoitettava toisilleen verolainsäädännössään tapahtuneista merkittävistä muutoksista.

II luku
Määritelmät

3 artikla
Yleiset määritelmät

1. Tässä sopimuksessa, jollei asiayhteydestä muuta johdu:

a) sanonta ”Suomi” tarkoittaa Suomen Tasavaltaa;

b) sanonta ”Yhdistynyt Arabitasavalta” tarkoittaa Egyptiä;

c) sanonnat ”sopimusvaltio” ja ”toinen sopimusvaltio” tarkoittavat Suomea tai Yhdistynyttä Arabitasavaltaa sen mukaan kuin asiayhteys edellyttää;

d) sanonta ”vero” tarkoittaa Suomen tai Yhdistyneen Arabitasavallan veroa sen mukaan kuin asiayhteys edellyttää;

e) sanonta ”henkilö” käsittää luonnolliset henkilöt, yhtiöt ja kaikki muut yhteisöt, joita jommankumman sopimusvaltion voimassaolevan verolainsäädännön mukaan pidetään verovelvollisina;

f) sanonta ”yhtiö” tarkoittaa kaikkia oikeushenkilöitä ja kaikkia yhteisöjä, joita verotuksellisesti käsitellään oikeushenkilöinä;

g) sanonnat ”sopimusvaltiossa oleva yritys” ja ”toisessa sopimusvaltiossa oleva yritys” tarkoittavat vastaavasti sopimusvaltiossa asuvan henkilön ja toisessa sopimusvaltiossa asuvan henkilön harjoittamaa yritystä;

h) sanonta ”asianomaiset viranomaiset” tarkoittaa Suomessa valtiovarainministeriötä ja Yhdistyneessä Arabitasavallassa valtiovarainministeriötä.

2. Tämän sopimuksen määräyksiä sopimusvaltiossa sovellettaessa on jokaisella sanonnalla, jota tässä sopimuksessa ei ole toisin määritelty ja jonka suhteen asiayhteydestä ei muuta johdu, se merkitys, mikä sillä on sitä soveltavan valtion tässä sopimuksessa tarkoitettuja veroja koskevan voimassaolevan lainsäädännön mukaan.

4 artikla
Verotuksellinen kotipaikka

1. Tässä sopimuksessa tarkoitetaan sanonnalla ”sopimusvaltiossa asuva henkilö” henkilöä, joka kysymyksessä olevan valtion lainsäädännön mukaan on siellä verovelvollinen asumisen, pysyväisen oleskelun, liikkeen johtopaikan tai muun sellaisen perusteen nojalla.

2. Milloin luonnollinen henkilö 1 kappaleen määräysten mukaan on kummassakin sopimusvaltiossa asuva, menetellään seuraavasti:

a) Hänen katsotaan asuvan siinä sopimusvaltiossa, missä hänellä on käytettävänään pysyvä asunto. Jos hänellä on käytettävänään pysyvä asunto molemmissa sopimusvaltioissa, katsotaan hänen asuvan siinä sopimusvaltiossa, johon hänellä on kiinteimmät henkilökohtaiset ja taloudelliset siteet (elinetujen keskus).

b) Milloin ei voida todeta, kummassa sopimusvaltiossa hänen elinetujensa keskus on, taikka milloin hänellä ei ole pysyvää asuntoa käytettävänään kummassakaan sopimusvaltiossa, katsotaan hänen asuvan siinä sopimusvaltiossa, missä hän tavanomaisesti oleskelee.

c) Milloin hän oleskelee tavanomaisesti molemmissa sopimusvaltioissa tai ei tavanomaisesti oleskele kummassakaan niistä, katsotaan hänen asuvan siinä sopimusvaltiossa, jonka kansalainen hän on.

d) Milloin hän on molempien sopimusvaltioiden kansalainen taikka ei ole kummankaan valtion kansalainen, on sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten sopimuksin ratkaistava asia.

3. Milloin muu kuin luonnollinen henkilö on 1 kappaleen määräysten mukaan molemmissa sopimusvaltioissa asuva, on sen katsottava asuvan siinä sopimusvaltiossa, missä sen tosiasiallinen johtopaikka sijaitsee.

5 artikla
Kiinteä toimipaikka

1. Sanonnalla ”kiinteä toimipaikka” tarkoitetaan tässä sopimuksessa kiinteätä liikepaikkaa, jossa yrityksen liiketoimintaa yksinomaisesti tai osaksi harjoitetaan.

2. Kiinteäksi toimipaikaksi katsotaan erityisesti:

a) liikkeen johtopaikka;

b) sivuliike;

c) toimisto;

d) tuotantolaitos;

e) työpaja;

f) kaivos, louhos, öljylöydös tai muu luonnonvarojen irroittamispaikka;

g) maatalouskiinteistö, viljelmä, varastorakennus;

h) yli kuuden kuukauden ajan kestävä rakennus tai asennustyön suorituspaikka.

3. Kiinteänä toimipaikkana ei pidetä:

a) tilojen käyttämistä pelkästään yritykselle kuuluvien tavaroiden varastoimiseen, näytteillä pitämiseen tai lähettämiseen;

b) yritykselle kuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan varastoimista tai näytteillä pitämistä taikka lähettämistä varten;

c) yritykselle kuuluvien, mutta pelkästään toisen yrityksen muokattavaksi tai jalostettavaksi tarkoitettujen tavaroiden varastoimista;

d) kiinteän liikepaikan pitämistä pelkästään tavaroiden ostamista tai tietojen hankkimista varten yritykselle;

e) kiinteän liikepaikan pitämistä pelkästään yrityksen lukuun tapahtuvaa mainontaa, tietojen keruuta, tieteellistä tutkimusta tai muuta sellaista luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa toimintaa varten.

4. Henkilön, joka olematta 5 kappaleessa tarkoitettu itsenäinen edustaja, toimii sopimusvaltiossa toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen puolesta, katsotaan muodostavan kiinteän toimipaikan ensiksi mainitussa valtiossa, mikäli hänellä on valtuus tehdä tässä valtiossa sopimuksia yrityksen nimissä ja hän sitä siellä tavanomaisesti käyttää, paitsi milloin hänen toimintansa rajoittuu tavaroiden ostamiseen yrityksen puolesta.

5. Sopimusvaltiossa olevalla yrityksellä ei katsota olevan kiinteää toimipaikkaa toisessa sopimusvaltiossa pelkästään sen vuoksi, että se harjoittaa liiketoimintaa siinä valtiossa välittäjän, yleisen kauppa-agentin tai muun itsenäisen edustajan välityksellä, milloin nämä henkilöt toimivat säännöllisen liiketoimintansa rajoissa.

6. Pelkästään se seikka, että sopimusvaltiossa asuvalla yhtiöllä on määräämisvalta yhtiössä tai siinä on määräämisvalta yhtiöllä, joka on toisessa sopimusvaltiossa asuva taikka joka siellä (joko kiinteästä toimipaikasta tai muuten) suorittaa liiketoimia, ei tee kumpaakaan näistä yhtiöistä tuon toisen yhtiön kiinteäksi toimipaikaksi.

III luku
Tulon verottaminen

6 artikla
Kiinteästä omaisuudesta saatu tulo

1. Kiinteästä omaisuudesta saadusta tulosta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, missä omaisuus on.

2. Sanonta ”kiinteä omaisuus” määräytyy sen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, missä omaisuus on. Tämä sanonta käsittää kuitenkin aina kiinteän omaisuuden tarpeiston, maa- ja metsätalousyrityksen elävän ja elottoman irtaimiston, oikeudet, joihin sovelletaan yleisen lain kiinteätä omaisuutta koskevia säännöksiä, kiinteistön käyttöoikeuden samoin kuin oikeuden kivennäislöydösten, lähteiden ja muiden luonnonvarojen hyväksikäytöstä saataviin määrältään muuttuviin tai kiinteisiin korvauksiin. Aluksia ja ilma-aluksia ei pidetä kiinteänä omaisuutena.

3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan sekä kiinteistön välittömästä käytöstä että sen vuokralle antamisesta samoin kuin mistä muusta käytöstä tahansa saatuun tuloon.

4. Tämän artiklan 1 ja 3 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös yrityksen kiinteästä omaisuudesta saamaan tuloon samoin kuin vapaan ammatin harjoittamisessa käytetystä kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon.

7 artikla
Liiketulo

1. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen tuottamasta tulosta verotetaan vain siinä valtiossa, jollei yritys harjoita toisessa sopimusvaltiossa liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta. Mikäli yritys harjoittaa liiketoimintaa edelläsanotuin tavoin, voidaan tuossa toisessa valtiossa verottaa yrityksen tuottamasta tulosta, mutta vain kiinteään toimipaikkaan kuuluvasta tulon osasta.

2. Milloin sopimusvaltiossa oleva yritys harjoittaa liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta, on kummassakin valtiossa kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi katsottava se tulo, minkä toimipaikka olisi voinut tuottaa, jos se olisi ollut samalla tai samanlaisella alalla samojen tai samanlaisten edellytysten vallitessa toimiva erillinen yritys, joka vapaasti päättää liiketoimista sen yrityksen kanssa, jonka kiinteä toimipaikka se on.

3. Kiinteän toimipaikan tuloa määrättäessä on vähennykseksi hyväksyttävä toimipaikan hyväksi suoritetut kustannukset, niiksi luettuina myös johto- ja muut yleiset hallintokulut riippumatta siitä, onko ne suoritettu siinä sopimusvaltiossa, missä kiinteä toimipaikka on, vai muualla.

4. Sikäli kuin sopimusvaltiossa noudatetun käytännön mukaan kiinteään toimipaikkaan kuuluva tulo määrätään jakamalla yrityksen kokonaistulo yrityksen eri osien kesken, eivät tämän artiklan 2 kappaleen määräykset estä tätä sopimusvaltiota määräämästä verotettavaa tuloa sellaista käytännössä olevaa jakamistapaa noudattaen. Jakamistavan on kuitenkin johdettava tässä artiklassa sanottujen periaatteiden mukaiseen tulokseen.

5. Tuloa ei ole katsottava muodostuvan kiinteälle toimipaikalle pelkästään sen perusteella, että kiinteä toimipaikka on ostanut tavaroita yrityksen lukuun.

6. Sovellettaessa edellä olevien kappaleiden määräyksiä on kiinteään toimipaikkaan kuuluva tulo vuodesta toiseen määrättävä samaa menetelmää noudattaen, jollei pätevistä syistä muuta johdu.

7. Mikäli tuloon sisältyy tuloeriä, joita käsitellään erikseen tämän sopimuksen muissa artikloissa, tämän artiklan määräykset eivät saa vaikuttaa sanottujen artikloiden määräyksiin.

8 artikla
Meri- ja ilmakuljetus

1. Kansainvälisen laiva- tai ilmaliikenteen harjoittamisesta saadusta tulosta verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen liikkeen johto on.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös Suomesta tai Yhdistyneestä Arabitasavallasta olevan meri- ja ilmakuljetusyrityksen osallisuuteen mihin tahansa pooliin.

3. Milloin sopimusvaltiossa asuva yhtiö saa tässä artiklassa tarkoitettua tuloa, yhtiön muulle kuin toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksamat osingot ovat tässä toisessa valtiossa vapaat verosta.

9 artikla
Kiinteässä yhteydessä keskenään olevat yritykset

1. Milloin

a) sopimusvaltiossa oleva yritys välittömästi tai välillisesti osallistuu toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistaa osan sen pääomasta, taikka

b) samat henkilöt välittömästi tai välillisesti osallistuvat sopimusvaltioissa olevien yritysten johtoon tai valvontaan tahi omistavat osan niiden pääomasta, ja jos näissä tapauksissa molempien yritysten välillä on niiden kaupallisissa tai taloudellisissa suhteissa sovittu ehdoista tai sovellettu ehtoja, jotka poikkeavat siitä, mitä riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, voidaan tulo, joka olisi voinut kertyä toiselle yritykselle, jollei noita ehtoja olisi ollut, lukea tuon yrityksen tuloon ja verottaa tämän mukaisesti.

2. Milloin asianomaisen veroviranomaisen saatavissa olevat tiedot ovat riittämättömät sen tulon määräämiseksi, mikä olisi voinut kertyä yritykselle tämän artiklan 1 kappaleen määräysten mukaisesti, nuo määräykset eivät estä kummassakaan sopimusvaltiossa soveltamasta lainsäännöksiä, joiden mukaan tuon yrityksen velvollisuus maksaa veroa määräytyy tämän valtion veroviranomaisen harkinnan tai arvion perusteella. Sellaisen harkinnan tai arvion tulee, siinä määrin kuin veroviranomaisen saatavissa olevat tiedot sen sallivat, tapahtua sanotussa kappaleessa lausutun periaatteen mukaisesti.

10 artikla
Osingot

1. Suomessa asuvan yhtiön Yhdistyneessä Arabitasavallassa asuvalle henkilölle maksamista osingoista voidaan verottaa Suomessa, mutta veron määrä ei saa olla suurempi kuin 10 prosenttia osingon kokonaismäärästä.

2. Yhdistyneessä Arabitasavallassa asuvan yhtiön Suomessa asuvalle henkilölle maksamista osingoista voidaan verottaa Yhdistyneessä Arabitasavallassa. Nämä osingot ovat kuitenkin liikkuvasta pääomasta saadusta tulosta maksettavan veron, lisäverojen ja puolustusveron alaisia. Maksetut osingot vähennetään siitä osingon jakavan yhtiön tulosta tai voitosta, joka on teollisuudesta ja kaupasta saadusta voitosta menevän veron alaista, edellyttäen että osingot on jaettu saman verovuoden verotettavasta voitosta, ja ettei niitä ole jaettu kertyneistä rahastoista tai muista varoista. Milloin osingot maksetaan luonnolliselle henkilölle, saadaan myös puhtaasta kokonaistulosta kannettava yleinen tulovero määrätä maksettavaksi, mutta osingoista maksettavan yleisen tuloveron määrä ei saa olla suurempi kuin 20 prosenttia.

3. Suomessa asuvan yhtiön, jonka toiminta tapahtuu kokonaisuudessaan tai pääasiallisesti Yhdistyneessä Arabitasavallassa, maksamia osinkoja käsitellään Yhdistyneessä Arabitasavallassa tämän artiklan 2 kappaleessa mainitulla tavalla.

4. Osinkoja, jotka katsotaan muissa maissa kuin Yhdistyneessä Arabitasavallassa toimivan suomalaisen yhtiön Yhdistyneessä Arabitasavallassa olevan kiinteän toimipaikan vuosivoitosta maksetuksi, käsitellään Yhdistyneessä Arabitasavallassa tämän artiklan 2 kappaleessa mainitulla tavalla.

Kiinteän toimipaikan katsotaan 60 päivän kuluessa tilivuotensa päätymisestä jakaneen Yhdistyneessä Arabitasavallassa osinkoina 90 prosenttia koko siitä puhtaasta voitostaan, mikä lain 14 vuodelta 1939 artiklaa 36 soveltamatta, on teollisuudesta ja kaupasta saadusta voitosta maksettavan veron alaista tuloa. Tällöin edellytetään, että puhtaasta voitosta jäänyt 10 prosenttia siirretään erityiseen rahastoon, joka viedään vuosittain Yhdistyneen Arabitasavallan veroviranomaisille annettavaan taseeseen. Tämä erä on vain teollisuudesta ja kaupasta saadusta voitosta maksettavan veron alaista.

Kaikki sanotusta erityiseen rahastoon siirretystä 10 prosentin määrästä muihin tarkoituksiin kuin Yhdistyneessä Arabitasavallassa olevan kiinteän toimipaikan harjoittamasta liikkeestä johtuneiden tappioiden peittämiseen vähennetyt erät katsotaan Yhdistyneessä Arabitasavallassa jaetuiksi ja vastaavasti verotettaviksi.

5. Milloin sopimusvaltiossa asuvalla osingonsaajalla on toisessa sopimusvaltiossa, missä asuva osingon maksava yhtiö on, kiinteä toimipaikka, johon osingon maksamisen perustana olevat oikeudet välittömästi liittyvät, ei 1 ja 2 kappaleen määräyksiä sovelleta. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan määräyksiä.

6. Milloin sopimusvaltiossa asuva yhtiö saa voittoa tai tuloa toisesta sopimusvaltiosta, ei tämä toinen valtio saa määrätä veroa osingoista, jotka yhtiö maksaa henkilöille, jotka eivät ole tuossa valtiossa asuvia, eikä myöskään määrätä yhtiön jakamattomasta voitosta jakamattomaan voittoon kohdistuvaa veroa, vaikka maksetut osingot tai jakamattomat voittovarat kokonaan tai osaksi koostuisivatkin tässä toisessa valtiossa kertyneestä voitosta tai tulosta.

7. Sanonnalla ”osinko” tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka on saatu osakkeista, voitto-osuustodistuksista tai -oikeuksista, kaivososakkeista, perustajaosuuksista tai muista oikeuksista, jotka osallistuvat voittoon olematta velkasuhteeseen perustuvia saatavia, samoin kuin muista yhtiöoikeuksista saatua tuloa, joka sen valtion verolainsäädännön mukaan, missä asuva maksun suorittava yhtiö on, katsotaan osakkeista saaduksi tuloksi.

11 artikla
Korot

1. Suomessa asuvan henkilön Yhdistyneessä Arabitasavallassa asuvalle henkilölle maksama korko on vapaa Suomen verosta.

2. Yhdistyneessä Arabitasavallassa asuvan henkilön Suomessa asuvalle henkilölle maksamasta korosta saadaan verottaa Yhdistyneessä Arabitasavallassa. Tämä korko on kuitenkin ainoastaan liikkuvasta pääomasta saadusta tulosta maksettavan veron, lisäverojen ja puolustusveron alainen (mitkä verot kannetaan lähteellä). Milloin korko maksetaan luonnolliselle henkilölle, saadaan myös puhtaasta kokonaistulosta kannettava yleinen tulovero määrätä maksettavaksi, mutta sellaisesta korosta maksettavan yleisen tuloveron määrä ei saa olla suurempi kuin 15 prosenttia.

3. Sanonnalla ”korko” tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka on saatu valtion velkakirjoista, obligaatioista tai debentuureista (lukuun ottamatta korkoa veloista, joiden vakuutena on kiinnitys kiinteään omaisuuteen, jolloin 6 artiklaa on sovellettava), myös silloin, kun niihin liittyy oikeus voittoon osallistumiseen, tai mistä tahansa muusta saatavasta, samoin kuin muunkinlaista tuloa, joka sen valtion verolainsäädännön mukaan, josta tulo kertyy, katsotaan velaksiannosta saaduksi tuloksi.

4. Milloin sopimusvaltiossa asuvalla koronsaajalla on toisessa sopimusvaltiossa, mistä korko kertyy, kiinteä toimipaikka, johon maksetun koron perustana oleva saatava välittömästi liittyy, ei 1 ja 2 kappaleen määräyksiä sovelleta. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan määräyksiä.

5. Milloin suoritettu korko velallisen ja velkojan tai heidän molempien ja kolmannen henkilön välillä olevan erityisen suhteen vuoksi ylittää koron perusteena olevaan velkaan katsoen määrän, mistä velallinen ja velkoja ilman tällaista suhdetta olisivat sopineet, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi tarkoitetun määrän osalta. Tässä tapauksessa verotetaan ylimenevästä osasta asianomaisen sopimusvaltion lakien mukaan.

6. Koron katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa kysymyksessä oleva valtio, sen osa tahi julkisoikeudellinen yhdyskunta tai yhteisö taikka tässä valtiossa asuva henkilö. Milloin kuitenkin koron maksajalla, riippumatta siitä, onko hän sopimusvaltiossa asuva vaiko ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka, johon koron perusteena oleva velka liittyy ja jota tuo korko rasittaa, katsotaan sanotun koron kertyvän siitä sopimusvaltiosta, missä kiinteä toimipaikka on.

12 artikla
Rojaltit

1. Sopimusvaltiosta kertyneistä toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksetuista rojalteista voidaan verottaa ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa, mutta veron määrä ei saa olla suurempi kuin 25 prosenttia rojaltin kokonaismäärästä.

2. Sanonnalla ”rojalti” tarkoitetaan tässä artiklassa kaikenlaisia suorituksia, jotka vastaanotetaan korvauksena kirjallisten, taiteellisten tai tieteellisten teosten tekijänoikeuden samoin kuin patenttien, tavaramerkkien, mallien tai muottien, kaavojen, salaisten valmistusohjeiden tai menettelytapojen käyttämisestä tai käyttöoikeudesta tahi teollisen, kaupallisen tai tieteellisen välineistön käyttämisestä tai käyttöoikeudesta taikka teollisia, kaupallisia tai tieteellisiä kokemuksia koskevista tiedoista.

3. Tämän sopimuksen muiden määräysten estämättä voidaan elokuvafilmeistä saatavista vuokrista ja rojalteista verottaa kummankin sopimusvaltion lakien mukaan.

4. Milloin Yhdistyneessä Arabitasavallassa on annettu perustajanosuuksia vastikkeena tämän artiklan 2 kappaleessa mainituista oikeuksista ja verotus toimitetaan lain 14 vuodelta 1939 1 artiklan mukaisesti, ei 1 kappaleen säännöksiä ole sovellettava. Tässä tapauksessa sovelletaan tämän sopimuksen 10 artiklan määräyksiä.

5. Milloin sopimusvaltiossa asuvalla rojaltin saajalla on toisessa sopimusvaltiossa, josta rojalti kertyy, kiinteä toimipaikka, johon rojaltin perusteena olevat oikeudet tai omaisuus välittömästi liittyvät, ei 1 kappaleen määräyksiä sovelleta. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 artiklan määräyksiä.

6. Milloin maksettu rojalti sen maksajan ja saajan tai heidän molempien ja kolmannen henkilön välillä olevan erityisen suhteen vuoksi ylittää rojaltin perusteena olevaan käyttöön, oikeuteen tai tietoon katsoen määrän, mistä maksaja ja saaja ilman tällaista suhdetta olisivat sopineet, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi tarkoitetun määrän osalta. Tässä tapauksessa verotetaan ylimenevästä osasta asianomaisen sopimusvaltion lakien mukaan.

7. Rojaltin katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa kysymyksessä oleva valtio, sen osa tahi julkisoikeudellinen yhdyskunta tai yhteisö taikka tässä valtiossa asuva henkilö. Milloin kuitenkin rojaltin maksajalla, riippumatta siitä, onko hän sopimusvaltiossa asuva vaiko ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka, joka rojaltin maksaa, katsotaan sanotun rojaltin kertyvän siitä sopimusvaltiosta, missä kiinteä toimipaikka on.

13 artikla
Myyntivoitto

1. Voitosta, joka saadaan 6 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetun kiinteän omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, missä omaisuus on.

2. Voitosta, joka on saatu sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa pitämän kiinteän toimipaikan käyttöomaisuuteen kuuluvan irtaimen omaisuuden tai sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa vapaan ammatin harjoittamista varten käytettävänä olevaan kiinteään paikkaan kuuluvan irtaimen omaisuuden luovutuksesta, niin myös tuollaisen kiinteän toimipaikan (joko erillisenä tai koko yrityksen ohella) tai kiinteän paikan luovutuksesta saatu voitto voidaan verottaa tuossa toisessa valtiossa. Kuitenkin verotetaan 8 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetun omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta vain siinä sopimusvaltiossa, missä tästä omaisuudesta sanotun artiklan mukaan verotetaan.

3. Minkä tahansa muun kuin 1 ja 2 kappaleessa tarkoitetun omaisuuden tai varojen luovutuksesta saadusta voitosta verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa tulo syntyy.

14 artikla
Itsenäinen henkilökohtainen työ

1. Sopimusvaltiossa asuvan henkilön vapaan ammatin harjoittamisesta tai muusta samanluonteisesta itsenäisestä toiminnasta saamasta tulosta verotetaan vain tuossa valtiossa, jollei hänellä ole toimintaansa varten toisessa sopimusvaltiossa kiinteätä paikkaa, joka on säännöllisesti hänen käytettävänään tai jollei hän oleskele tässä valtiossa yhdessä tai useammassa jaksossa yhteensä enemmän kuin 183 päivää verovuoden aikana. Jos hänellä on sellainen kiinteä paikka tai hän jää tähän valtioon edellä sanotuksi ajaksi, voidaan kiinteään paikkaan kuuluvasta tai sanottuun aikaan kohdistuvasta osasta toiminnan tuottamaa tuloa verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Sanonta ”vapaa ammatti” käsittää erityisesti itsenäisen tieteellisen, kirjallisen, taiteellisen, kasvatuksellisen tai opetuksellisen toiminnan sekä itsenäisen toiminnan lääkärinä, hammaslääkärinä, asianajajana, insinöörinä, arkkitehtina ja tilintarkastajana.

15 artikla
Epäitsenäinen henkilökohtainen työ

1. Mikäli tämän sopimuksen 16, 18, 19, 20 ja 21 artikloiden määräyksistä ei muuta johdu, verotetaan sopimusvaltiossa asuvan henkilön henkilökohtaisesta työstä saamista palkkioista, palkoista ja muista vastaavista hyvityksistä vain tuossa valtiossa, jollei työ ole tehty toisessa sopimusvaltiossa. Jos työ on siellä tehty, voidaan siitä saadusta hyvityksestä verottaa tuossa toisessa valtiossa.

2. Kappaleen 1 määräyksistä huolimatta verotetaan sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle toisessa sopimusvaltiossa tehdystä henkilökohtaisesta työstä maksetusta hyvityksestä ainoastaan ensiksimainitussa valtiossa, jos:

a) hyvityksen saaja oleskelee tässä toisessa valtiossa yhdessä tai useammassa jaksossa yhteensä enintään 183 päivää verovuoden aikana, ja

b) työnantaja, joka suorittaa hyvityksen tai jonka puolesta se suoritetaan, ei ole tässä toisessa valtiossa asuva, sekä

c) hyvityksellä ei rasiteta työnantajan toisessa valtiossa olevaa kiinteää toimipaikkaa tai kiinteää paikkaa.

3. Edellä tässä artiklassa olevista määräyksistä huolimatta voidaan kansainvälisessä liikenteessä olevalla aluksella tai ilma-aluksella tehdystä henkilökohtaisesta työstä saadusta hyvityksestä verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen liikkeen johto on.

16 artikla
Johtajanpalkkiot

Sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa valtiossa asuvan yhtiön johto- tai hallintoelimen jäsenyydestä saamista johtajanpalkkioista ja muista sellaisista suorituksista voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

17 artikla
Taiteilijat ja urheilijat

Tämän sopimuksen 14 ja 15 artiklan määräysten estämättä voidaan julkisten esiintyjien, kuten teatteri-, elokuva-, radio- tai televisiotaiteilijoiden ja muusikkojen, samoin kuin urheilijoiden tässä ominaisuudessa henkilökohtaisesti harjoittamastaan toiminnasta saamista tuloista verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa tätä toimintaa on harjoitettu.

18 artikla
Eläkkeet

Mikäli 19 artiklan 1 kappaleen määräyksistä ei muuta johdu, verotetaan aikaisempaan palvelukseen perustuvista eläkkeistä ja muista samanluonteisista hyvityksistä vain siinä sopimusvaltiossa, jossa hyvityksen saaja asuu.

19 artikla
Julkiset tehtävät

1. Hyvityksistä (palkoista, palkkioista ja muista hyvityksistä) samoin kuin eläkkeistä, niihin luettuina lesken, orvon ja muiden lakimääräisen avustuksen saajain eläkkeet, jotka suoritetaan sopimusvaltion, sen osan taikka julkisoikeudellisen yhdyskunnan tai yhteisön varoista tai rahastoista luonnolliselle henkilölle, tälle valtiolle, sen osalle taikka julkisoikeudelliselle yhdyskunnalle tai yhteisölle virkamiehenä tehtyjen palvelusten perusteella, voidaan verottaa tässä valtiossa.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan mutatis mutandis hyvityksiin ja eläkkeisiin, jotka Suomessa maksaa Suomen Pankki ja Kansaneläkelaitos, sekä Yhdistyneessä Arabitasavallassa Keskuspankki, posti-, rautatie-, puhelin- ja lennätin- sekä radio- ja televisiolaitos samoin kuin hyvityksiin ja eläkkeisiin, joita maksavat jommassakummassa sopimusvaltiossa muut julkisia tehtäviä suorittavat yleiset laitokset.

3. Tämän sopimuksen 15, 16 ja 18 artikloiden määräyksiä sovelletaan hyvityksiin ja eläkkeisiin, jotka suoritetaan tässä artiklassa tarkoitettujen julkisten elinten harjoittaman muun kuin 2 kappaleessa tarkoitetun elinkeino- tai liiketoiminnan yhteydessä tehdyistä palveluksista.

20 artikla
Opiskelijat

Sopimusvaltiossa asuva henkilö, joka tilapäisesti oleskelee toisessa sopimusvaltiossa ainoastaan

a) opiskelijana yliopistossa, korkeakoulussa tai koulussa viimeksimainitussa sopimusvaltiossa,

b) harjoittelijana liikealalla tai teollisuudessa, tai

c) pääasiassa opiskelua tai tutkimustyötä varten uskonnollisen, hyväntekeväisyys-, tieteellisen tai kasvatusjärjestön myöntämän stipendin, apurahan tai palkkion saajana,

ei ole toisessa sopimusvaltiossa verotettava hänen ylläpitoaan, koulutustaan tai harjoitteluaan varten ulkomailta saamistaan rahamääristä eikä stipendistään. Sama koskee tässä toisessa valtiossa hyvityksenä tehdystä työstä suoritettua määrää milloin työ liittyy hänen opintoihinsa tai harjoitteluunsa taikka on välttämätöntä hänen ylläpitoaan varten.

21 artikla
Professorit, opettajat ja tutkijat

Sopimusvaltiossa asuvaa henkilöä, joka toisessa sopimusvaltiossa olevan yliopiston, korkeakoulun tai muun ylemmän opetuslaitoksen tai tieteellisen tutkimuslaitoksen kutsumana oleskelee tässä toisessa valtiossa enintään kahden vuoden ajan ainoastaan harjoittaakseen opetus- tai tutkimustoimintaa sellaisessa laitoksessa, ei tässä toisessa valtiossa veroteta hänen sanotusta opetus- tai tutkimustoiminnastaan saamastaan hyvityksestä.

22 artikla
Erikseen mainitsemattomat tulot

Sopimusvaltiossa asuvan henkilön saamista edellä olevissa artikloissa nimenomaisesti mainitsemattomista tuloista verotetaan vain siinä valtiossa, jossa tulo muodostuu.

IV luku
Kaksinkertaisen verotuksen poistamismenetelmät

23 artikla
Vapautus- ja hyvitysmenetelmät

1. Milloin sopimusvaltiossa asuvalla henkilöllä on tuloa toisesta sopimusvaltiosta ja siitä tulosta voidaan tämän sopimuksen mukaisesti verottaa tässä toisessa sopimusvaltiossa, ei ensiksimainittu valtio saa, mikäli tämän artiklan 2 kappaleen määräyksistä ei muusta johdu, verottaa kysymyksessä olevasta tulosta, mutta se voi kuitenkin veron suuruutta verovelvollisen muusta tulosta määrättäessä soveltaa sitä verokantaa, jota olisi ollut sovellettava, jos tuloa, joka edellä sanotun mukaisesti on jätetty verottamatta, ei olisi jätetty huomioonottamatta.

2. Milloin sopimusvaltiossa asuvalla henkilöllä on tuloa toisesta sopimusvaltiosta ja siitä saadaan tämän sopimuksen 10, 11 ja 12 artiklan mukaisesti verottaa tässä toisessa sopimusvaltiossa, on ensiksimainitussa valtiossa vähennettävä verovelvollisen tulosta menevästä verosta toisessa sopimusvaltiossa suoritetun veron määrä. Tämän vähennyksen määrä ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin se osa ennen vähennyksen tekemistä menevästä verosta, joka suhteellisesti vastaa tässä toisessa sopimusvaltiossa saatua tuloa.

3. Tämän artiklan 2 kappaleen määräysten estämättä on Egyptin Arabitasavallassa asuvan yhtiön Suomessa asuvalle yhtiölle maksama osinko vapaa Suomen verosta siinä laajuudessa kuin osinko olisi ollut vapaa verosta Suomen lainsäädännön mukaan, jos molemmat yhtiöt olisivat olleet Suomessa asuvia. (Sops 55-56/1976)

V luku
Erityiset määräykset

24 artikla
Syrjinnän kieltäminen

1. Sopimusvaltion kansalaiset eivät toisessa sopimusvaltiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteeksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteeksi tuon toisen valtion kansalaiset samoissa olosuhteissa joutuvat tai saattavat joutua.

2. Sanonta ”kansalainen” tarkoittaa:

a) kaikkia luonnollisia henkilöitä, joilla on sopimusvaltion kansalaisuus;

b) kaikkia oikeushenkilöitä ja yhteenliittymiä, jotka on perustettu sopimusvaltion voimassa olevan lainsäädännön mukaan.

3. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan kohdistuva verotus ei tuossa toisessa valtiossa saa olla epäedullisempi kuin siinä valtiossa oleviin samalla alalla toimiviin yrityksiin kohdistuva verotus.

Tämän säännöksen ei ole katsottava velvoittavan sopimusvaltiota myöntämään toisessa sopimusvaltiossa asuville henkilöille sitä oikeutta henkilökohtaisten vähennysten tekemiseen taikka huojennusten tai veronalennusten saamiseen verotuksessa siviilisäädyn taikka perheen huoltovelvollisuuden vuoksi, minkä se myöntää siellä asuville henkilöille.

4. Sopimusvaltiossa olevalle yritykselle, jonka pääoman välittömästi tai välillisesti joko kokonaan tai osaksi omistaa tai jonka pääomasta siten määrää toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö tai henkilöt, ei ensiksimainitussa valtiossa saa määrätä muita tai raskaampia veroja taikka verotukseen liittyviä velvoituksia kuin joiden kohteeksi ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa olevat muut samanlaiset yritykset joutuvat tai saattavat joutua.

5. Tämän artiklan säännösten ei ole katsottava koskevan Yhdistyneen Arabitasavallan lain 14 vuodelta 1939 11 artiklan 1 ja 2 §:n ja 11 bis artiklan eikä saman lain 5 ja 6 artiklassa myönnettyjen vapautusten soveltamista.

6. Sanonta ”verotus” tarkoittaa tässä artiklassa kaikenlaatuisia veroja.

25 artikla
Keskinäinen sopimusmenettely

1. Milloin sopimusvaltiossa asuva henkilö katsoo, että jommankumman tai molempien sopimusvaltioiden toimenpiteet ovat johtaneet tai johtavat hänen osaltaan verotukseen, joka ei ole tämän sopimuksen mukainen, hän voi näiden valtioiden sisäisen lainsäädännön varaamista muutoksenhakukeinoista huolimatta kääntyä asiassaan sen sopimusvaltion asianomaisen viranomaisen puoleen, missä hän asuu.

2. Jos asianomainen viranomainen havaitsee huomautuksen perustelluksi, mutta ei itse voi saada aikaan tyydyttävää ratkaisua, sen on pyrittävä toisen sopimusvaltion asianomaisen viranomaisen kanssa molemminpuolisin sopimuksin hoitamaan asia siten, että verotus, joka ei ole tämän sopimuksen mukainen, vältetään.

3. Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on pyrittävä keskenään sopimaan kaikkien tämän sopimuksen tulkinnassa tai soveltamisessa esiintyvien vaikeuksien tai epätietoisuutta aiheuttavien kysymysten poistamisesta. Ne voivat myös neuvotella kaksinkertaisen verotuksen estämisestä sellaisissa tapauksissa, joita tässä sopimuksessa ei ole käsitelty.

4. Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset voivat välittömästi neuvotella keskenään sopimukseen pääsemiseksi edellisissä kappaleissa tarkoitetussa mielessä. Milloin suullinen ajatustenvaihto sopimukseen pääsemiseksi näyttää tarkoituksenmukaiselta, voidaan tuollainen ajatustenvaihto toimeenpanna sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten edustajista kootussa toimikunnassa.

26 artikla
Tietojen vaihtaminen

1. Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on vaihdettava keskenään sellaisia tietoja, jotka ovat tarpeellisia tämän sopimuksen täytäntöönpanemiseksi sekä tietoja sopimusvaltioiden tässä sopimuksessa tarkoitettuja veroja koskevista laeista, sikäli kuin niiden perusteella tapahtuva verotus kuuluu tämän sopimuksen piiriin. Kaikki näin vaihdetut tiedot on pidettävä salaisina eikä niitä saa ilmaista muille kuin henkilöille tai viranomaisille, joiden tehtävänä on tässä sopimuksessa tarkoitettujen verojen määrääminen, oikeuskäsittely mukaan luettuna, tai kantaminen.

2. Kuitenkaan ei 1 kappaleen määräyksiä ole tulkittava siten, että ne velvoittavat sopimusvaltiota:

a) suorittamaan hallintotoimia, jotka ovat ristiriidassa sen tai toisen sopimusvaltion lakien tai hallintokäytännön kanssa;

b) ilmaisemaan yksityiskohtia, joita sen tai toisen sopimusvaltion lakien tai säännönmukaisen hallintomenettelyn puitteissa ei voida hankkia;

c) ilmaisemaan tietoja, jotka paljastaisivat elinkeino- tai liiketoimintaan kuuluvan taikka kaupallisen, teollisen tai ammatillisen salaisuuden tai menettelytavan, taikka tietoja, joiden ilmaiseminen loukkaisi yleistä järjestystä (ordre public).

27 artikla
Diplomaattien ja konsulien erioikeudet

Tämä sopimus ei koske kansainvälisen oikeuden yleisten sääntöjen tai erityisten sopimusten määräysten mukaisia diplomaattisten tai konsulivirkamiesten verotuksellisia erioikeuksia.

VI luku
Loppumääräykset

28 artikla
Voimaantulo

1. Tämä sopimus on ratifioitava ja ratifioimisasiakirjat vaihdettava mahdollisimman pian Helsingissä.

2. Sopimus tulee voimaan sen jälkeen kun kolmekymmentä päivää on kulunut ratifioimisasiakirjojen vaihdon tapahduttua ja sitä sovelletaan ensimmäisen kerran:

a) Suomessa:

tämän sopimuksen voimaantulovuodelta taikka jokaiselta sopimuksen voimaantulopäivänä taikka sen jälkeen päättyneeltä tilivuodelta saatun tuloon.

b) Yhdistyneessä Arabitasavallassa:

1) sellaisiin liikkuvasta pääomasta saadusta tulosta sekä palkasta, palkkiosta, korvauksesta ja eläkkeestä maksettaviin veroihin, jotka erääntyvät maksettaviksi tämän sopimuksen voimaantulopäivänä tai sen jälkeen;

2) kaupasta ja teollisuudesta saadusta voitosta maksettavan veron osalta jokaiselta sopimuksen voimaantulopäivänä tai sen jälkeen päättyvältä ajanjaksolta;

3) kiinteästä omaisuudesta saadusta tulosta, vapaan ammatin harjoittamisesta ja muista ei-kaupallisista ammateista saaduista tuloista maksettavien verojen sekä yleisen tuloveron osalta siltä kalenterivuodelta, jonka aikana tämä sopimus tulee voimaan.

Tämän kappaleen b) alakappaleen määräyksiä sovelletaan vastaavasti puolustusveroon ja lisäveroihin.

29 artikla
Päättyminen

Tämä sopimus on voimassa kunnes jompikumpi sopimusvaltio sen irtisanoo. Kumpikin sopimusvaltio voi irtisanoa sopimuksen diplomaattista tietä vähintään kuusi kuukautta ennen jokaisen vuoden 1970 jälkeen tulevan kalenterivuoden loppua tehtävällä irtisanomisella. Tässä tapauksessa lakkaa sopimus olemasta voimassa:

a) Suomessa:

irtisanomisvuotta seuraavalta kalenterivuodelta saatuun tuloon taikka jokaiselta irtisanomisvuotta seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen päättyvältä tilivuodelta saatuun tuloon nähden.

b) Yhdistyneessä Arabitasavallassa:

1) sellaisiin liikkuvasta pääomasta saadusta tulosta sekä palkasta, palkkiosta, korvauksesta tai eläkkeestä maksettaviin veroihin, jotka erääntyvät maksettaviksi irtisanomisvuotta seuraavan kalenterivuoden heinäkuun 1 päivänä tai sen jälkeen;

2) kaupasta ja teollisuudesta saadusta tulosta maksettavan veron osalta jokaisen irtisanomisvuotta seuraavan kalenterivuoden heinäkuun 1 päivänä tai sen jälkeen päättyvänä ajanjaksona;

3) kiinteästä omaisuudesta saadusta tulosta, vapaan ammatin harjoittamisesta ja muista ei-kaupallisista ammateista saaduista tuloista maksettavien verojen osalta irtisanomisvuotta seuraavana kalenterivuotena.

Tämän kappaleen b) alakappaleen määräyksiä sovelletaan vastaavasti puolustusveroon ja lisäveroihin.

Tehty Kairossa 1 päivänä huhtikuuta 1965 kahtena englanninkielisenä kappaleena.

Noottienvaihto
1.
Suomen suurlähettiläs Egyptin Arabitasavallan ulkoministerille

Kairossa 6 päivänä heinäkuuta 1974

Teidän Ylhäisyytenne,

Minulla on kunnia viitata Suomen Tasavallan hallituksen ja Yhdistyneen Arabitasavallan hallituksen välillä Kairossa 1 päivänä huhtikuuta 1965 allekirjoitettuun kaksinkertaisen verotuksen sekä veron kiertämisen estämiseksi tuloverojen alalla tehtyyn sopimukseen sekä myöhempiin tämän suurlähetystön ja ulkoasiainministeriön välisiin neuvotteluihin ja ehdottaa, että sopimuksen 23 artiklaan lisätään seuraava kappale uutena kolmantena kappaleena:

– – – – –

Tämä 23 artiklan uusi 3 kappale tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä lukien, jona sopimusvaltioiden hallitukset ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään 23 artiklan uuden 3 kappaleen voimaantulolle asetetut edellytykset, ja sovelletaan siitä lähtien veroihin, jotka kohdistuvat kalenterivuoden 1966 aikana, mainitun vuoden kuluessa päättyneen tilikauden aikana tai myöhemmin saatuun tuloon."

Mikäli tämä ehdotus vastaa Egyptin Arabitasavallan hallituksen käsitystä, minulla on kunnia ehdottaa, että tämä nootti ja Teidän Ylhäisyytenne siihen antama vastaus muodostavat lisäyksen Suomen hallituksen ja Yhdistyneen Arabitasavallan hallituksen välillä kaksinkertaisen verotuksen sekä veron kiertämisen estämiseksi tuloverojen alalla tehtyyn sopimukseen.

Vastaanottakaa...

2.
Egyptin Arabitasavallan ulkoministeri Suomen suurlähettiläälle

Kairossa 6 päivänä heinäkuuta 1974

Herra Suurlähettiläs,

Minulla on kunnia vastaanottaa Teidän tänä päivänä päivätty noottinne, joka on näin kuuluva:

– – – – –

(Suomen edellä olevan nootin teksti)

– – – – –

Vastauksena minulla on kunnia ilmoittaa Teille, että Egyptin Arabitasavallan hallitus hyväksyy edellä mainitun ehdotuksen ja on siten yhtä mieltä siitä, että Teidän noottinne ja tämä vastaus muodostavat lisäyksen Suomen hallituksen ja Yhdistyneen Arabitasavallan hallituksen välillä kaksinkertaisen verotuksen sekä veron kiertämisen estämiseksi tuloverojen alalla tehtyyn sopimukseen.

Vastaanottakaa...

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.