21/2023

1 §

2 §

3 §

4 §

5 §

1 artikla

1. Ketään ei saa saattaa katoamaan tahdonvastaisesti.

2. Mihinkään poikkeuksellisiin olosuhteisiin, kuten sotatilaan tai sodan uhkaan, maan sisäiseen poliittiseen epävakauteen tai muuhun yleiseen hätätilaan, ei saa vedota oikeutuksena tahdonvastaiselle katoamiselle.

2 artikla

Tässä yleissopimuksessa ”tahdonvastaisella katoamisella” tarkoitetaan sitä, että valtion edustajat tai valtion luvalla, tuella tai suostumuksella toimivat henkilöt tai henkilöryhmät pidättävät, vangitsevat tai kaappaavat henkilön tai millä muulla tavalla tahansa riistävät hänen vapautensa, minkä jälkeen vapaudenriistoa kieltäydytään tunnustamasta tai kadonneen henkilön kohtalo tai olinpaikka salataan, jolloin hän jää ilman lain suojaa.

3 artikla

Osapuolet toteuttavat asianmukaiset toimet tutkiakseen sellaiset 2 artiklassa määritellyt teot, jotka henkilöt tai henkilöryhmät ovat tehneet ilman valtion lupaa, tukea tai suostumusta, ja saattaakseen näistä teoista vastuulliset tahot oikeuden eteen.

4 artikla

Osapuolet toteuttavat tarvittavat toimet varmistaakseen, että tahdonvastainen katoaminen on niiden rikosoikeuden mukaan rangaistava teko.

5 artikla

Tahdonvastaisten katoamisten laajamittainen tai järjestelmällinen toteuttaminen on rikos ihmisyyttä vastaan, sellaisena kuin tämä rikos on määriteltynä sovellettavassa kansainvälisessä oikeudessa, ja siitä määrätään tämän sovellettavan kansainvälisen oikeuden mukaiset seuraamukset.

6 artikla

1. Osapuolet toteuttavat tarvittavat toimet säätääkseen rikosoikeudellisen vastuun ainakin seuraaville:

(a) henkilö, joka toteuttaa tahdonvastaisen katoamisen tai käskee, kehottaa tai suostuttelee toteuttamaan sen, yrittää toteuttaa sen, toimii rikoskumppanina sen toteuttamisessa tai osallistuu siihen;

(b) esimies, joka on

(i) tiennyt tosiasialliseen määräysvaltaansa ja valvontaansa kuuluvien alaisten tekevän tai aikovan tehdä tahdonvastaisen katoamisen rikoksen tai on tietoisesti jättänyt huomiotta tähän selvästi viittaavan tiedon;

(ii) tosiasiallisesti vastannut tahdonvastaisen katoamisen rikoksen tekemiseen liittyneistä toimista ja valvonut niitä; ja

(iii) jättänyt ryhtymättä kaikkiin tarvittaviin ja kohtuullisiin vallassaan olleisiin toimiin estääkseen tai torjuakseen tahdonvastaisen katoamisen toteuttamisen tai jättänyt saattamatta asian toimivaltaisille viranomaisille tutkittavaksi ja syytetoimia varten;

(c) edellä oleva b alakohta ei rajoita sellaisia ankarampia vastuuvaatimuksia, joita asiaa koskevan kansainvälisen oikeuden mukaan sovelletaan sotilaspäällikköön tai tosiasiallisesti sotilaspäällikkönä toimivaan henkilöön.

2. Tahdonvastaisen katoamisen rikosta ei voi oikeuttaa vetoamalla minkään viranomaisen käskyyn tai ohjeeseen, riippumatta siitä, onko kyseessä siviili-, sotilas- tai muu viranomainen.

7 artikla

1. Osapuolet säätävät tahdonvastaisen katoamisen rikoksen rangaistavaksi asianmukaisilla rangaistuksilla, joissa otetaan huomioon rikoksen äärimmäinen vakavuus.

2. Osapuolet voivat säätää:

(a) lieventävistä asianhaaroista erityisesti sellaisten tahdonvastaisen katoamisen toteuttamisessa osallisina olleiden henkilöiden eduksi, jotka auttavat tehokkaasti saamaan kadonneen henkilön takaisin elävänä tai mahdollistavat tahdonvastaisten katoamisten selvittämistä tai tahdonvastaiseen katoamiseen syyllistyneiden tunnistamista;

(b) raskauttavista asianhaaroista erityisesti tapauksissa, joissa kadonnut henkilö kuolee tai tahdonvastainen katoaminen aiheutetaan raskaana olevalle naiselle, alaikäiselle tai vammaiselle tai muuten erityisen haavoittuvalle henkilölle, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta muihin rikosoikeudellisiin menettelyihin.

8 artikla

Vaikuttamatta 5 artiklan soveltamiseen

1. osapuoli, joka soveltaa tahdonvastaiseen katoamiseen vanhentumissäännöksiä,

toteuttaa tarvittavat toimet varmistaakseen, että rikosoikeudellisten menettelyjen vanhentumisaika

(a) on pitkä ja oikeassa suhteessa tämän rikoksen äärimmäiseen vakavuuteen,

(b) alkaa siitä hetkestä, jolloin tahdonvastaisen katoamisen rikos päättyy, ottaen huomioon rikoksen jatkuvan luonteen;

2. osapuolet takaavat tahdonvastaisen katoamisen uhreille oikeuden tehokkaaseen oikeussuojakeinoon vanhentumisajan rajoissa.

9 artikla

1. Osapuolet toteuttavat tarvittavat toimet ulottaakseen lainkäyttövaltansa tahdonvastaisen katoamisen rikokseen, kun

(a) rikos on tehty kyseisen osapuolen lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella tai sen alaisuuteen rekisteröidyllä aluksella tai ilma-aluksella;

(b) epäilty rikoksentekijä on kyseisen osapuolen kansalainen;

(c) kadonnut henkilö on kyseisen osapuolen kansalainen ja osapuoli pitää näitä toimia asianmukaisina.

2. Osapuolet toteuttavat myös tarvittavat toimet ulottaakseen lainkäyttövaltansa tahdonvastaisen katoamisen rikokseen, kun epäilty rikoksentekijä on kyseisen osapuolen lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella, paitsi jos osapuoli luovuttaa rikoksentekijän rikoksen johdosta tai muutoin toiselle valtiolle kansainvälisten velvoitteidensa mukaisesti tai sellaiselle kansainväliselle rikostuomioistuimelle, jonka lainkäyttövallan se on tunnustanut.

3. Tämä yleissopimus ei sulje pois muuta rikosoikeudellista toimivaltaa, jota käytetään kansallisen oikeuden mukaisesti.

10 artikla

1. Osapuoli, jonka alueella tahdonvastaisen katoamisen rikoksesta epäilty henkilö on, pidättää hänet tai toteuttaa muut oikeudelliset toimet, jotka ovat tarpeen hänen läsnäolonsa varmistamiseksi, kun osapuoli on saatavillaan olevia tietoja tutkimalla varmistunut siitä, että olosuhteet sitä edellyttävät. Pidättämisen ja muiden oikeudellisten toimien on oltava kyseisen osapuolen lain mukaisia, ja niitä saa jatkaa vain niin kauan kuin on tarpeen sen varmistamiseksi, että henkilö on läsnä rikos- tai luovuttamisoikeudenkäynnissä.

2. Osapuoli, joka on toteuttanut tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut toimet, suorittaa välittömästi alustavan tutkinnan tai rikostutkinnan selvittääkseen tapauksen tosiseikat. Se ilmoittaa 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille osapuolille toimista, jotka se on toteuttanut tämän artiklan 1 kohdan määräysten mukaisesti, mukaan lukien pidättäminen ja sitä edellyttäneet seikat, sekä alustavan tutkinnan tai rikostutkinnan tuloksista ja siitä, aikooko se käyttää lainkäyttövaltaansa.

3. Henkilö, joka on pidätetty tämän artiklan 1 kohdan nojalla, saa välittömästi ottaa yhteyttä kansalaisuusvaltionsa lähimpään asianmukaiseen edustajaan, tai jos hän on kansalaisuudeton, sen valtion edustajaan, jonka alueella hän tavallisesti asuu.

11 artikla

1. Osapuoli, jonka lainkäyttövaltaan kuuluvalta alueelta tahdonvastaisen katoamisen rikokseen syylliseksi epäilty henkilö tavataan, saattaa asian toimivaltaisten viranomaistensa käsiteltäväksi syytetoimia varten, jollei se luovuta henkilöä rikoksen johdosta tai muutoin toiselle valtiolle kansainvälisten velvoitteidensa mukaisesti tai kansainväliselle rikostuomioistuimelle, jonka toimivallan se on tunnustanut.

2. Kyseiset viranomaiset tekevät päätöksensä samalla tavoin kuin osapuolen lainsäädännön mukaan tehdään tavallisen vakavan rikoksen osalta. Edellä 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa syytteen nostamiseen ja tuomitsemiseen liittyvät näyttövaatimukset eivät saa olla millään tavoin lievempiä kuin 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin tapauksiin sovellettavat vaatimukset.

3. Henkilölle, jota vastaan nostetaan syyte tahdonvastaisen katoamisen rikoksesta, taataan oikeudenmukainen kohtelu kaikissa oikeudenkäynnin vaiheissa. Henkilöllä, jota syytetään tahdonvastaisen katoamisen rikoksesta, on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin toimivaltaisessa, riippumattomassa ja puolueettomassa, laillisesti perustetussa tuomioistuimessa.

12 artikla

1. Osapuolet varmistavat, että henkilöllä, joka väittää jonkun saatetun katoamaan tahdonvastaisesti, on oikeus ilmoittaa tapauksen tosiseikat toimivaltaisille viranomaisille, jotka tutkivat väitteen viipymättä ja puolueettomasti sekä tarpeen mukaan suorittavat viivytyksettä perusteellisen ja puolueettoman tutkinnan. Tarvittaessa toteutetaan asianmukaiset toimet, joilla varmistetaan, että ilmoittajaa, todistajia, kadonneen henkilön omaisia ja heidän asiamiestään sekä tutkintaan osallistuvia henkilöitä suojellaan kaikelta huonolta kohtelulta tai uhkailulta, jota heihin saatetaan kohdistaa tehdyn ilmoituksen tai esitetyn näytön vuoksi.

2. Jos on perusteltua syytä epäillä, että henkilö on saatettu katoamaan tahdonvastaisesti, tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut viranomaiset käynnistävät tutkinnan, vaikkei virallista ilmoitusta olisikaan tehty.

3. Osapuolet varmistavat, että tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla viranomaisilla on

(a) tarvittavat valtuudet ja voimavarat tehokkaaseen tutkintaan, mukaan lukien pääsy sellaisiin asiakirjoihin ja muihin tietoihin, jotka ovat tutkinnan kannalta merkityksellisiä;

(b) pääsy, tarvittaessa tuomioistuinviranomaisen etukäteen ja viipymättä antamalla luvalla, säilytyspaikkaan tai muuhun paikkaan, jossa kadonneen henkilön voidaan perustellusti olettaa olevan.

4. Osapuolet toteuttavat tarvittavat toimet estääkseen tutkinnan suorittamista haittaavat teot ja määrätäkseen niistä seuraamukset. Osapuolet varmistavat erityisesti, että henkilöt, joiden epäillään syyllistyneen tahdonvastaisen katoamisen rikokseen, eivät pysty vaikuttamaan tutkinnan kulkuun painostuksella eivätkä uhkaus- tai kostotoimilla, jotka kohdistuvat ilmoittajaan, todistajiin, kadonneen henkilön omaisiin tai heidän asiamieheensä tai tutkintaan osallistuviin henkilöihin.

13 artikla

1. Kun on kyse rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta osapuolten välillä, tahdonvastaisen katoamisen rikosta ei katsota poliittiseksi rikokseksi, poliittiseen rikokseen liittyväksi rikokseksi eikä poliittisista vaikuttimista tehdyksi rikokseksi. Siten tahdonvastaisen katoamisen rikoksen perusteella esitettyä luovuttamispyyntöä ei saa evätä pelkästään näillä perusteilla.

2. Tahdonvastaisen katoamisen rikos katsotaan rikokseksi, jonka johdosta voidaan luovuttaa, kaikkien niiden luovuttamissopimusten mukaan, jotka osapuolten välillä on tehty ennen tämän yleissopimuksen voimaantuloa.

3. Osapuolet sitoutuvat sisällyttämään tahdonvastaisen katoamisen rikoksen rikoksena, jonka johdosta voidaan luovuttaa, niiden kesken myöhemmin tehtäviin luovuttamissopimuksiin.

4. Jos osapuoli, joka asettaa rikoksen johdosta tapahtuvan luovuttamisen edellytykseksi luovuttamissopimuksen olemassaolon, saa luovuttamispyynnön toiselta osapuolelta, jonka kanssa sillä ei ole luovuttamissopimusta, se voi katsoa tämän yleissopimuksen tarvittavaksi oikeusperustaksi luovuttamiselle tahdonvastaisen katoamisen rikoksen perusteella.

5. Osapuolet, jotka eivät aseta luovuttamissopimuksen olemassaoloa edellytykseksi luovuttamiselle rikoksen johdosta, tunnustavat vastavuoroisesti tahdonvastaisen katoamisen rikoksen rikokseksi, jonka johdosta voidaan luovuttaa.

6. Luovuttamisessa rikoksen johdosta on kaikissa tapauksissa noudatettava luovuttamispyynnön vastaanottaneen osapuolen lainsäädännön tai sovellettavien luovuttamissopimusten mukaisia edellytyksiä, erityisesti niitä edellytyksiä, jotka koskevat luovuttamisen ehtona pidettävää vähimmäisrangaistusta, ja niitä perusteita, joilla luovuttamispyynnön vastaanottanut osapuoli voi kieltäytyä luovuttamisesta tai asettaa sille tiettyjä ehtoja.

7. Minkään tämän yleissopimuksen määräyksen ei tulkita velvoittavan henkilön luovuttamiseen rikoksen johdosta, jos luovuttamispyynnön vastaanottaneella osapuolella on perusteltua syytä olettaa, että pyyntö on esitetty henkilön asettamiseksi syytteeseen tai rankaisemiseksi hänen sukupuolensa, rotunsa, uskontonsa, kansallisuutensa, etnisen alkuperänsä, poliittisen mielipiteensä tai tiettyyn yhteiskuntaryhmään kuulumisensa perusteella tai että pyynnön noudattaminen aiheuttaisi hänelle haittaa jostakin tällaisesta syystä.

14 artikla

1. Osapuolet antavat toisilleen tahdonvastaisen katoamisen rikosta koskevan rikosoikeudenkäynnin yhteydessä mahdollisimman paljon keskinäistä oikeusapua, muun muassa luovuttamalla kaiken hallussaan olevan oikeudenkäyntiä varten tarvittavan todistusaineiston.

2. Tähän keskinäiseen oikeusapuun sovelletaan luovuttamispyynnön vastaanottaneen osapuolen kansallisen lainsäädännön tai sovellettavien keskinäistä oikeusapua koskevien valtiosopimusten mukaisia edellytyksiä, erityisesti niitä edellytyksiä, jotka liittyvät perusteisiin, joilla luovuttamispyynnön vastaanottanut osapuoli voi kieltäytyä antamasta keskinäistä oikeusapua tai asettaa sille ehtoja.

15 artikla

Osapuolet toimivat yhteistyössä keskenään ja antavat toisilleen mahdollisimman paljon keskinäistä apua tahdonvastaisen katoamisen uhrien auttamiseksi ja kadonneiden henkilöiden etsimiseksi, paikantamiseksi ja vapauttamiseksi, ja jos henkilö on kuollut, hänen jäännöstensä kaivamiseksi esiin ja henkilöllisyytensä tunnistamiseksi sekä jäännöstensä palauttamiseksi.

16 artikla

1. Osapuolet eivät karkota, palauta eivätkä luovuta henkilöä rikoksen johdosta tai muutoin toiseen valtioon, jos on perusteltua syytä olettaa, että hän olisi vaarassa joutua tahdonvastaisen katoamisen kohteeksi.

2. Selvittääkseen, onko tällaista perusteltua syytä olemassa, toimivaltaiset viranomaiset ottavat huomioon kaikki olennaiset seikat, tilanteen mukaan myös sen, syyllistytäänkö kyseisessä valtiossa jatkuvasti törkeisiin, räikeisiin tai laajamittaisiin ihmisoikeusloukkauksiin tai vakaviin kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksiin.

17 artikla

1. Ketään ei saa pitää salaisesti vangittuna.

2. Sanotun vaikuttamatta osapuolten muiden kansainvälisten vapaudenmenetystä koskevien velvoitteiden soveltamiseen kukin osapuoli lainsäädännössään

(a) määrää edellytykset, joilla vapaudenmenetystä koskevia määräyksiä voidaan antaa;

(b) nimeää viranomaiset, joilla on valtuudet määrätä vapaudenmenetyksestä;

(c) takaa, että vapautensa menettänyttä pidetään ainoastaan virallisesti tunnustetuissa ja valvotuissa vapautensa menettäneiden säilytyspaikoissa;

(d) takaa, että jollei lailla säädetyistä edellytyksistä muuta johdu, vapautensa menettäneen sallitaan olla yhteydessä perheeseensä, asiamieheensä tai muuhun itse valitsemaansa henkilöön ja edellä mainittujen henkilöiden sallitaan vierailla hänen luonaan, tai jos kyseessä on ulkomaalainen, hänen sallitaan olla yhteydessä valtionsa konsuliviranomaisiin, sovellettavan kansainvälisen oikeuden mukaisesti;

(e) takaa toimivaltaisille ja lain mukaan valtuutetuille viranomaisille ja elimille pääsyn vapautensa menettäneiden säilytyspaikkoihin, tarvittaessa tuomioistuinviranomaisen etukäteen antamalla luvalla;

(f) takaa, että vapautensa menettäneellä on kaikissa olosuhteissa oikeus vaatia tuomioistuimessa, että tuomioistuin päättää viivytyksettä, onko vapaudenmenetys laillinen, ja jos se on laiton, määrää hänet vapautettavaksi, ja että tahdonvastaista katoamista epäiltäessä tämä oikeus on henkilöillä, joilla on oikeutettu etu asiassa, kuten vapautensa menettäneen omaisilla, näiden edustajilla tai asiamiehellä, koska vapautensa menettänyt ei itse pysty tätä oikeutta käyttämään.

3. Osapuolet varmistavat yhden tai useamman ajantasaisen ja virallisen vapautensa menettäneiden rekisterin ja/tai luettelon kokoamisen ja ylläpitämisen, ja tämä rekisteri ja/tai luettelo annetaan pyynnöstä viipymättä sellaisen tuomioistuinviranomaisen tai muun toimivaltaisen viranomaisen tai elimen käyttöön, jolla on valtuudet käyttää sitä kyseisen osapuolen lain perusteella tai sellaisen asiaa koskevan kansainvälisen oikeudellisen asiakirjan perusteella, jonka osapuolena kyseinen valtio on. Rekisterin ja/tai luettelon tietojen on sisällettävä vähintään seuraavat seikat:

(a) vapautensa menettäneen henkilöllisyys;

(b) vapaudenmenetyksen päivämäärä, kellonaika ja paikka sekä vapaudenmenetyksen toteuttanut viranomainen;

(c) vapaudenmenetyksen määrännyt viranomainen ja vapaudenmenetyksen perusteet;

(d) vapaudenmenetyksen valvonnasta vastaava viranomainen;

(e) vapautensa menettäneen säilytyspaikka, säilytyspaikkaan ottamisen päivämäärä ja kellonaika sekä säilytyspaikasta vastaava viranomainen;

(f) tiedot vapautensa menettäneen terveydentilasta;

(g) jos vapautensa menettänyt kuolee vapaudenmenetyksen aikana, kuolinolosuhteet ja -syy sekä paikka, johon jäännökset toimitetaan;

(h) päivämäärä ja kellonaika, jolloin vapautensa menettänyt vapautetaan tai siirretään toiseen säilytyspaikkaan, tämän säilytyspaikan sijainti ja siirrosta vastaava viranomainen.

18 artikla

1. Jollei 19 ja 20 artiklasta muuta johdu, osapuolet takaavat sellaisille henkilöille, joilla on oikeutettu etu tietoihin, kuten vapautensa menettäneen omaisille tai näiden edustajille tai asiamiehelle, ainakin seuraavien tietojen saannin:

(a) vapaudenmenetyksen määrännyt viranomainen;

(b) vapaudenmenetyksen ja vapautensa menettäneen säilytyspaikkaan ottamisen päivämäärä, kellonaika ja paikka;

(c) vapaudenmenetyksen valvonnasta vastaava viranomainen;

(d) vapautensa menettäneen olinpaikka, ja jos hänet siirretään toiseen säilytyspaikkaan, tämän säilytyspaikan sijainti ja siirrosta vastaava viranomainen;

(e) vapauttamisen päivämäärä, kellonaika ja paikka;

(f) tiedot vapautensa menettäneen terveydentilasta;

(g) jos vapautensa menettänyt kuolee vapaudenmenetyksen aikana, kuolinolosuhteet ja -syy sekä paikka, johon jäännökset toimitetaan.

2. Tarvittaessa toteutetaan asianmukaiset toimet tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen sekä tutkintaan osallistuvien henkilöiden suojelemiseksi huonolta kohtelulta, uhkailulta tai seuraamuksilta, joiden kohteeksi he saattavat joutua sen vuoksi, että etsivät tietoja vapautensa menettäneestä henkilöstä.

19 artikla

1. Henkilötietoja, mukaan lukien lääketieteelliset ja geneettiset tiedot, joita kootaan ja/tai välitetään kadonnutta henkilöä etsittäessä, ei saa käyttää eikä saattaa saataville muuta tarkoitusta varten kuin kadonneen henkilön etsimiseksi. Tämä ei kuitenkaan rajoita näiden tietojen käyttämistä rikosoikeudenkäynnissä, joka koskee tahdonvastaisen katoamisen rikosta, eikä käytettäessä oikeutta hakea hyvitystä.

2. Henkilötietojen, myös lääketieteellisten ja geneettisten tietojen, kokoaminen, käsittely, käyttö ja tallentaminen eivät saa loukata ihmisoikeuksia, perusvapauksia tai yksilön ihmisarvoa eivätkä aiheuttaa niiden loukkaamista.

20 artikla

1. Edellä 18 artiklassa tarkoitettua tiedonsaantioikeutta voidaan poikkeuksellisesti rajoittaa vain silloin, kun henkilöllä on lain suoja ja tuomioistuinviranomaiset valvovat hänen vapaudenmenetystään, jos rajoittaminen on täysin välttämätöntä, siitä on säädetty lailla ja tietojen välittäminen vaikuttaisi haitallisesti henkilön yksityisyyteen tai turvallisuuteen tai estäisi rikostutkintaa, tai muilla vastaavilla perusteilla lain, sovellettavan kansainvälisen oikeuden ja tämän yleissopimuksen tavoitteiden mukaisesti. Missään tapauksessa 18 artiklassa tarkoitettua tiedonsaantioikeutta ei saa rajoittaa siten, että se voidaan katsoa 2 artiklassa määritellyksi menettelyksi tai 17 artiklan 1 kohdan rikkomiseksi.

2. Vaikuttamatta vapaudenmenetyksen laillisuuden tutkimiseen osapuolet takaavat 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille henkilöille oikeuden välittömään ja tehokkaaseen oikeussuojakeinoon, jotta he saavat viivytyksettä 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot. Tätä oikeutta oikeussuojakeinoon ei saa lykätä eikä rajoittaa missään olosuhteissa.

21 artikla

Osapuolet toteuttavat tarvittavat toimet varmistaakseen, että vapautensa menettäneet vapautetaan siten, että heidän tosiasiallinen vapauttamisensa voidaan luotettavasti todentaa. Osapuolet toteuttavat tarvittavat toimet myös varmistaakseen näiden henkilöiden ruumiillisen koskemattomuuden ja sen, että he vapaaksi päästyään pystyvät käyttämään oikeuksiaan täysimittaisesti, sanotun vaikuttamatta velvoitteisiin, joita näillä henkilöillä voi olla kansallisen lain mukaan.

22 artikla

Vaikuttamatta 6 artiklan soveltamiseen osapuolet toteuttavat tarvittavat toimet estääkseen seuraavanlaisen menettelyn ja rangaistakseen siitä:

(a) 17 artiklan 2 kohdan f alakohdassa ja 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun oikeussuojakeinon saantia viivytetään tai se estetään;

(b) vapaudenmenetys jätetään kirjaamatta, tai kirjataan tietoja, jotka virallisesta rekisteristä vastaava virkailija on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää virheellisiksi;

(c) kieltäydytään antamasta vapaudenmenetystä koskevia tietoja, tai täytetään näiden tietojen antamista koskevat oikeudelliset vaatimukset, mutta annetaan virheellisiä tietoja.

23 artikla

1. Osapuolet varmistavat, että koulutukseen, jota annetaan lainvalvontahenkilöstölle, niin siviili- kuin sotilashenkilöstölle, lääkintähenkilöstölle, virkamiehille ja muille henkilöille, jotka mahdollisesti osallistuvat vapautensa menettäneiden säilössäpitoon tai kohteluun, sisältyy tarvittava koulutus ja tieto tämän yleissopimuksen asianomaisista määräyksistä, jotta

(a) näitä virkailijoita estetään osallistumasta tahdonvastaisten katoamisten toteuttamiseen;

(b) korostetaan, että on tärkeää estää ja tutkia tahdonvastaiset katoamiset;

(c) varmistetaan, että tarve selvittää tahdonvastaiset katoamiset tunnustetaan kiireelliseksi.

2. Osapuolet varmistavat, että sellaiset määräykset ja ohjeet, joilla määrätään tai sallitaan tahdonvastaisen katoamisen toteuttaminen tai kannustetaan siihen, ovat kiellettyjä. Osapuolet takaavat, että henkilöä, joka kieltäytyy noudattamasta tällaista määräystä, ei rangaista.

3. Osapuolet toteuttavat tarvittavat toimet varmistaakseen, että tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut henkilöt, joilla on syytä olettaa, että tahdonvastainen katoaminen on toteutettu tai suunnitteilla, ilmoittavat asiasta esimiehilleen ja tarvittaessa toimivaltaisille valvonta- tai oikeussuojaviranomaisille tai -elimille.

24 artikla

1. Tässä yleissopimuksessa "uhri" tarkoittaa kadonnutta henkilöä ja henkilöä, joka on kärsinyt vahinkoa tahdonvastaisen katoamisen välittömänä seurauksena.

2. Uhrilla on oikeus tietää totuus tahdonvastaisen katoamisen olosuhteista, tutkinnan etenemisestä ja tuloksista sekä kadonneen henkilön kohtalosta. Osapuolet toteuttavat asianmukaiset toimet tätä tarkoitusta varten.

3. Osapuolet toteuttavat kaikki asianmukaiset toimet kadonneiden henkilöiden etsimiseksi, paikantamiseksi ja vapauttamiseksi sekä kuolemantapauksissa heidän jäännöstensä paikantamiseksi, kunnioittamiseksi ja palauttamiseksi.

4. Osapuolet varmistavat oikeusjärjestyksessään, että tahdonvastaisen katoamisen uhreilla on oikeus saada hyvitys sekä välitön, oikeudenmukainen ja riittävä korvaus.

5. Tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitettuun oikeuteen saada hyvitys kuuluu korvaus aineellisesta ja aineettomasta vahingosta sekä tarvittaessa muu hyvitys, kuten

(a) ennallistaminen;

(b) kuntoutus;

(c) muu hyvittäminen, mukaan lukien kunnian ja maineen palauttaminen;

(d) takeet siitä, ettei rikosta uusita.

6. Vaikuttamatta velvollisuuteen jatkaa tutkintaa, kunnes kadonneen henkilön kohtalo on selvitetty, osapuolet toteuttavat asianmukaiset toimet sen oikeudellisen aseman suhteen, joka on niillä kadonneilla, joiden kohtaloa ei ole selvitetty, ja heidän omaisillaan, muun muassa sosiaaliturvan, varallisuusasioiden, perheoikeudellisten kysymysten ja omistusoikeuden osalta.

7. Osapuolet takaavat oikeuden muodostaa vapaasti järjestöjä ja yhdistyksiä, jotka pyrkivät selvittämään tahdonvastaisten katoamisten olosuhteita ja kadonneiden henkilöiden kohtaloita sekä auttamaan tahdonvastaisten katoamisten uhreja, ja oikeuden osallistua vapaasti näiden järjestöjen ja yhdistysten toimintaan.

25 artikla

1. Osapuolet toteuttavat tarvittavat toimet estääkseen ja säätääkseen rikoslainsäädännössään rangaistavaksi seuraavat teot:

(a) tahdonvastaisesti kadonneiden lasten, tahdonvastaisesti kadonneen isän, äidin tai laillisen huoltajan lasten tai tahdonvastaisesti kadonneen äidin vapaudenriiston aikana syntyneiden lasten luvaton poisvieminen;

(b) a alakohdassa tarkoitettujen lasten oikean henkilöllisyyden todistavien asiakirjojen väärentäminen, kätkeminen tai hävittäminen.

2. Osapuolet toteuttavat tarvittavat toimet tämän artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen lasten etsimiseksi, tunnistamiseksi ja palauttamiseksi alkuperäisille perheilleen noudattaen oikeudellisia menettelyjä ja sovellettavia kansainvälisiä sopimuksia.

3. Osapuolet avustavat toisiaan tämän artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen lasten etsimisessä, tunnistamisessa ja paikantamisessa.

4. Koska tämän artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen lasten etua ja heidän oikeuttaan säilyttää tai saada takaisin henkilöllisyytensä, mukaan lukien lailla tunnustetut kansalaisuutensa, nimensä ja perhesuhteensa, on suojeltava, niillä osapuolilla, joilla on adoptiojärjestelmä tai muu järjestelmä lasten sijoittamiseksi, on oltava käytössään oikeudelliset menettelyt, joiden avulla adoptio- tai sijoittamismenettely voidaan tutkia ja tahdonvastaiseen katoamiseen perustunut lasten adoptio tai sijoittaminen voidaan tarvittaessa kumota.

5. Kaikissa tapauksissa ja erityisesti kaikissa tähän artiklaan liittyvissä asioissa otetaan ensisijaisesti huomioon lapsen etu, ja lapsella, joka pystyy muodostamaan omat mielipiteensä, on oikeus vapaasti ilmaista nämä mielipiteet, jolloin niille annetaan asianmukainen merkitys lapsen iän ja kehitysasteen mukaisesti.

II OSA

26 artikla

1. Perustetaan tahdonvastaisia katoamisia käsittelevä komitea (jäljempänä "komitea") hoitamaan tässä yleissopimuksessa määrättyjä tehtäviä. Komiteassa on kymmenen asiantuntijaa, joilla on korkea moraali ja tunnustettu pätevyys ihmisoikeuksien alalla ja jotka toimivat henkilökohtaisessa ominaisuudessaan ja ovat riippumattomia ja puolueettomia. Osapuolet valitsevat komitean jäsenet noudattaen tasapuolista maantieteellistä edustusta. Asianmukaista huomiota kiinnitetään siihen hyötyyn, jota asiaankuuluvaa oikeudellista kokemusta saaneiden henkilöiden osallistuminen toisi komitean työlle, sekä sukupuolten tasapuoliseen edustukseen.

2. Komitean jäsenet valitaan suljetulla lippuäänestyksellä luettelosta, johon osapuolet ovat nimenneet ehdokkaansa omien kansalaistensa joukosta, osapuolten joka toinen vuosi pitämässä kokouksessa, jonka Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri kutsuu koolle tätä tarkoitusta varten. Näissä kokouksissa, jotka ovat päätösvaltaisia kahden kolmasosan osapuolista ollessa läsnä, valitaan komiteaan ne henkilöt, jotka saavat eniten ääniä sekä ehdottoman enemmistön läsnä olevien ja äänestävien sopimuspuolten edustajien äänistä.

3. Ensimmäinen vaali toimitetaan viimeistään kuuden kuukauden kuluttua tämän yleissopimuksen voimaantulopäivästä. Neljä kuukautta ennen kunkin vaalin ajankohtaa Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri lähettää osapuolille kirjeen, jossa niitä pyydetään nimeämään ehdokkaansa kolmen kuukauden kuluessa. Pääsihteeri laatii kaikista näin nimetyistä henkilöistä aakkosellisen luettelon, jossa mainitaan kunkin ehdokkaan nimennyt osapuoli, ja toimittaa luettelon kaikille osapuolille.

4. Komitean jäsenet valitaan neljän vuoden toimikaudeksi. Heidät voidaan valita uudelleen kerran. Viiden ensimmäisessä vaalissa valitun jäsenen toimikausi päättyy kuitenkin kahden vuoden kuluttua; tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kokouksen puheenjohtaja valitsee nämä viisi jäsentä arvalla välittömästi ensimmäisen vaalin jälkeen.

5. Jos komitean jäsen kuolee, eroaa tehtävästään tai ei muusta syystä enää voi suorittaa tehtäviään komiteassa, hänet nimennyt osapuoli nimeää tämän artiklan 1 kohdan mukaisia perusteita noudattaen kansalaistensa joukosta toisen ehdokkaan toimimaan hänen toimikautensa loppuun saakka, jos osapuolten enemmistö hyväksyy tämän. Hyväksyntä katsotaan annetuksi, jollei vähintään puolet osapuolista vastaa kieltävästi kuuden viikon kuluessa siitä, kun Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri on ilmoittanut niille ehdotetusta nimeämisestä.

6. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä itse.

7. Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri järjestää komitealle toimintaedellytykset, välineistön, henkilöstön ja toimitilat, jotka se tarvitsee suorittaakseen tehtävänsä tehokkaasti. Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri kutsuu koolle komitean ensimmäisen kokouksen.

8. Komitean jäsenillä on oikeus Yhdistyneiden kansakuntien tehtävissä toimivien asiantuntijoiden helpotuksiin, erioikeuksiin ja vapauksiin siten kuin Yhdistyneiden kansakuntien erioikeuksia ja vapauksia koskevan yleissopimuksen asianomaisissa artikloissa määrätään.

9. Osapuolet toimivat yhteistyössä komitean kanssa ja avustavat sen jäseniä näiden tehtävien täyttämisessä, siinä laajuudessa kuin osapuoli on hyväksynyt komitean tehtävät.

27 artikla

Osapuolten kokous kokoontuu aikaisintaan neljän ja viimeistään kuuden vuoden kuluttua tämän yleissopimuksen voimaantulosta arvioimaan komitean toimintaa ja päättämään 44 artiklan 2 kohdassa kuvattua menettelyä noudattaen, onko aiheellista siirtää 28–36 artiklassa määriteltyjen tehtävien mukainen yleissopimuksen valvonta toiselle elimelle, mitään vaihtoehtoa pois sulkematta.

28 artikla

1. Tällä yleissopimuksella annetun toimivallan rajoissa komitea toimii yhteistyössä Yhdistyneiden kansakuntien kaikkien asianomaisten elinten, toimistojen, erityisjärjestöjen ja rahastojen kanssa, kansainvälisillä asiakirjoilla perustettujen sopimusvalvontaelinten ja Yhdistyneiden kansakuntien erityismekanismien kanssa, asianomaisten alueellisten hallitustenvälisten järjestöjen tai elinten kanssa sekä kaikkien asianomaisten valtion toimielinten, virastojen ja toimistojen kanssa, jotka toimivat tarkoituksena suojella kaikkia ihmisiä tahdonvastaisilta katoamisilta.

2. Hoitaessaan tehtäväänsä komitea kuulee muita asiaankuuluvilla kansainvälisillä ihmisoikeusasiakirjoilla perustettuja sopimusvalvontaelimiä, erityisesti kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevalla kansainvälisellä yleissopimuksella perustettua ihmisoikeuskomiteaa, varmistaakseen, että eri sopimusvalvontaelinten päätelmät ja suositukset ovat keskenään yhdenmukaisia.

29 artikla

1. Osapuolet antavat komitealle Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin välityksellä raportin niistä toimista, jotka ne ovat toteuttaneet täyttääkseen tämän yleissopimuksen mukaiset velvoitteensa, kahden vuoden kuluessa siitä, kun tämä yleissopimus on tullut voimaan kyseisen osapuolen osalta.

2. Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri saattaa tämän raportin kaikkien osapuolten saataville.

3. Komitea käsittelee jokaisen raportin ja antaa siitä aiheellisiksi katsomansa kommentit, päätelmät tai suositukset. Kommentit, päätelmät tai suositukset toimitetaan kyseiselle osapuolelle, joka voi vastata niihin oma-aloitteisesti tai komitean pyynnöstä.

4. Komitea voi myös pyytää osapuolia toimittamaan lisätietoja tämän yleissopimuksen täytäntöönpanosta.

30 artikla

1. Kadonneen henkilön omaiset tai heidän lailliset edustajansa tai asiamiehensä tai muu heidän valtuuttamansa henkilö sekä muu henkilö, jolla on asiassa oikeutettu etu, voivat esittää komitealle kiireellisen pyynnön etsiä ja löytää kadonnut henkilö.

2. Jos komitea katsoo, että tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti esitetty pyyntö kiireellisistä toimista

(a) ei ole ilmeisen perusteeton;

(b) siinä ei käytetä väärin oikeutta esittää tällaisia pyyntöjä;

(c) se on jo asianmukaisesti esitetty kyseisen osapuolen toimivaltaisille toimielimille, kuten tutkintaan oikeutetuille elimille, jos tällainen mahdollisuus on olemassa;

(d) se ei ole ristiriidassa tämän yleissopimuksen määräysten kanssa; ja

(e) sama asia ei ole jo tutkittavana muussa vastaavassa kansainvälisessä tutkinta- tai ratkaisumenettelyssä,

komitea pyytää kyseistä osapuolta toimittamaan sille tiedot etsittävien henkilöiden tilanteesta asettamansa määräajan kuluessa.

3. Kyseisen osapuolen tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti toimittamien tietojen perusteella komitea voi antaa tälle osapuolelle suosituksia ja myös pyytää osapuolta toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet, myös väliaikaiset toimet, paikantaakseen kyseisen henkilön ja suojellakseen häntä tämän yleissopimuksen mukaisesti sekä ilmoittaakseen komitealle tietyn määräajan kuluessa, mihin toimenpiteisiin osapuoli on ryhtynyt, ottaen huomioon tilanteen kiireellisyyden. Komitea ilmoittaa kiireellisiä toimia pyytäneelle henkilölle suosituksensa sekä kyseisen valtion sille toimittamat tiedot, kun nämä ovat käytettävissä.

4. Komitea pyrkii tekemään yhteistyötä kyseisen osapuolen kanssa niin kauan kuin etsityn henkilön kohtalo on selvittämättä. Pyynnön esittänyt henkilö pidetään tietoisena tilanteesta.

31 artikla

1. Osapuoli voi tämän yleissopimuksen ratifioidessaan tai milloin tahansa sen jälkeen antaa selityksen, jonka mukaan se tunnustaa komitean toimivallan ottaa vastaan ja käsitellä valituksia lainkäyttövaltaansa kuuluvilta henkilöiltä, jotka väittävät joutuneensa uhreiksi osapuolen rikottua tämän yleissopimuksen määräyksiä, tai ottaa vastaan ja käsitellä tällaisten henkilöiden puolesta tehtyjä valituksia. Komitea ei ota valitusta käsiteltäväksi, jos se koskee osapuolta, joka ei ole antanut tällaista selitystä.

2. Komitea ei ota valitusta tutkittavaksi, jos

(a) valitus on tehty nimettömänä;

(b) valituksessa käytetään väärin valitusoikeutta tai valitus on ristiriidassa tämän yleissopimuksen määräysten kanssa.

(c) sama asia on jo tutkittavana muussa vastaavassa kansainvälisessä tutkinta- tai ratkaisumenettelyssä; tai

(d) kaikkia käytettävissä olevia tehokkaita kansallisia oikeussuojakeinoja ei ole käytetty. Tätä sääntöä ei sovelleta, jos oikeussuojakeinojen käyttäminen on kohtuuttomasti pitkittynyt.

3. Jos komitea katsoo, että valitus on tämän artiklan 2 kohdan vaatimusten mukainen, se toimittaa valituksen kyseiselle osapuolelle ja pyytää sitä esittämään komitealle vastineensa ja huomautuksensa komitean asettamassa määräajassa.

4. Komitea voi milloin tahansa valituksen vastaanottamisen jälkeen ja ennen asiasisältöä koskevan ratkaisun tekemistä toimittaa kyseiselle osapuolelle sen kiireellisesti käsiteltäväksi pyynnön ryhtyä sellaisiin väliaikaisiin toimenpiteisiin, jotka voivat olla tarpeen, jotta vältettäisiin väitetystä loukkauksesta uhreille mahdollisesti aiheutuva peruuttamaton vahinko. Se, että komitea käyttää harkintavaltaansa, ei tarkoita, että se päättäisi ottaa valituksen tutkittavaksi tai ratkaisisi sen asiasisällön.

5. Komitea käsittelee tässä artiklassa tarkoitetut valitukset suljetuissa istunnoissa. Se antaa kyseisen osapuolen vastaukset tiedoksi valittajalle. Kun komitea päättää saattaa menettelyn päätökseen, se ilmoittaa näkemyksensä osapuolelle ja valittajalle.

32 artikla

Tämän yleissopimuksen osapuoli voi milloin tahansa antaa selityksen, jonka mukaan se tunnustaa komitean toimivallan ottaa vastaan ja käsitellä valituksia, joissa jokin osapuoli väittää, ettei toinen osapuoli täytä tämän yleissopimuksen mukaisia velvoitteitaan. Komitea ei ota vastaan valitusta, jos se koskee osapuolta, joka ei ole antanut tällaista selitystä, eikä valitusta osapuolelta, joka ei ole antanut tällaista selitystä.

33 artikla

1. Jos komitea saa luotettavaa tietoa siitä, että jokin osapuoli loukkaa vakavasti tämän yleissopimuksen määräyksiä, komitea voi kyseistä osapuolta kuultuaan pyytää yhtä tai useampaa jäsentään vierailemaan kyseisessä valtiossa ja ilmoittamaan komitealle viivytyksettä havainnoistaan.

2. Komitea ilmoittaa kyseiselle osapuolelle kirjallisesti aikomuksestaan järjestää vierailu sekä valtuuskunnan kokoonpanosta ja vierailun tarkoituksesta. Osapuoli antaa komitealle vastauksen kohtuullisessa ajassa.

3. Kyseisen osapuolen perustellusta pyynnöstä komitea voi päättää lykätä vierailuaan tai peruuttaa sen.

4. Jos osapuoli suostuu vierailuun, komitea ja kyseinen osapuoli tekevät yhteistyötä päättääkseen vierailun yksityiskohdista, ja osapuoli tarjoaa komitealle kaikki järjestelyt, joita vierailun onnistunut toteuttaminen edellyttää.

5. Vierailun jälkeen komitea toimittaa päätelmänsä ja suosituksensa kyseiselle osapuolelle.

34 artikla

Jos komitea saa tietoa, joka sen mielestä näyttää sisältävän perusteltuja viitteitä siitä, että jonkin osapuolen lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella toteutetaan tahdonvastaisia katoamisia laajamittaisesti tai järjestelmällisesti, komitea voi pyydettyään kyseiseltä osapuolelta kaikki asianmukaiset tiedot tilanteesta, saattaa asian kiireellisesti Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen tietoon Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin välityksellä.

35 artikla

1. Komitealla on toimivalta ainoastaan sellaiseen tahdonvastaiseen katoamiseen nähden, joka on alkanut tämän yleissopimuksen voimaantulon jälkeen.

2. Jos valtio tulee tämän yleissopimuksen osapuoleksi sen voimaantulon jälkeen, kyseisen valtion velvoitteet komiteaan nähden koskevat ainoastaan sellaisia tahdonvastaisia katoamisia, jotka ovat alkaneet sen jälkeen, kun yleissopimus on tullut voimaan kyseisen valtion osalta.

36 artikla

1. Komitea antaa vuosittain raportin tämän yleissopimuksen mukaisesta toiminnastaan osapuolille ja Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokoukselle.

2. Ennen kuin osapuolta koskeva päätelmä julkaistaan vuosittaisessa raportissa, kyseiselle osapuolelle ilmoitetaan asiasta etukäteen ja annetaan kohtuullinen määräaika vastauksen antamiseen. Tämä osapuoli voi pyytää omien kommenttiensa tai huomioidensa julkaisemista raportissa.

III OSA

37 artikla

Mikään tämän yleissopimuksen määräys ei vaikuta määräyksiin, jotka paremmin suojelevat kaikkia ihmisiä tahdonvastaisilta katoamisilta ja jotka voivat sisältyä

(a) osapuolen kansalliseen lainsäädäntöön;

(b) kyseisen valtion osalta voimassa olevaan kansainväliseen oikeuteen.

38 artikla

1. Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten kaikille Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltioille.

2. Kaikki Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltiot voivat ratifioida tämän yleissopimuksen. Ratifioimiskirjat talletetaan Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin huostaan.

3. Tämä yleissopimus on avoinna liittymistä varten kaikille Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltioille. Liittyminen tapahtuu tallettamalla liittymiskirja Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin huostaan.

39 artikla

1. Tämä yleissopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun kahdeskymmenes ratifioimis- tai liittymiskirja on talletettu Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin huostaan.

2. Kunkin sellaisen valtion osalta, joka ratifioi tämän yleissopimuksen tai liittyy siihen sen jälkeen, kun kahdeskymmenes ratifioimis- tai liittymiskirja on talletettu, tämä yleissopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun kyseinen valtio on tallettanut ratifioimis- tai liittymiskirjansa.

40 artikla

Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri ilmoittaa kaikille Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltioille sekä kaikille valtioille, jotka ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen tai liittyneet siihen,

(a) 38 artiklan mukaisista allekirjoittamisista, ratifioinneista ja liittymisistä;

(b) 39 artiklan mukaisesta tämän yleissopimuksen voimaantulopäivästä.

41 artikla

Tämän yleissopimuksen määräyksiä sovelletaan liittovaltioiden kaikkiin osiin ilman rajoituksia tai poikkeuksia.

42 artikla

1. Kahden tai useamman osapuolen välinen riita, joka koskee tämän yleissopimuksen tulkintaa tai soveltamista ja jota ei voida ratkaista neuvotteluilla eikä tässä yleissopimuksessa nimenomaisesti määrätyillä menettelyillä, saatetaan riidan jonkin osapuolen pyynnöstä ratkaistavaksi välimiesmenettelyssä. Jos osapuolet eivät kuuden kuukauden kuluessa välimiesmenettelyä koskevan pyynnön esittämisestä pysty sopimaan välimiesmenettelyn järjestämisestä, mikä tahansa riidan osapuoli voi saattaa riidan Kansainvälisen tuomioistuimen ratkaistavaksi tuomioistuimen perussäännön mukaisella hakemuksella.

2. Valtio voi tämän yleissopimuksen allekirjoittaessaan tai ratifioidessaan tai siihen liittyessään antaa selityksen, jonka mukaan se ei katso tämän artiklan 1 kohdan sitovan itseään. Tämän artiklan 1 kohta ei sido muita osapuolia sellaiseen osapuoleen nähden, joka on antanut tällaisen selityksen.

3. Osapuoli, joka on antanut tämän artiklan 2 kohdan määräysten mukaisen selityksen, voi milloin tahansa peruuttaa selityksen ilmoittamalla asiasta Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille.

43 artikla

Tämä yleissopimus ei vaikuta kansainvälisen humanitaarisen oikeuden määräysten soveltamiseen, mukaan lukien 12 päivänä elokuuta 1949 tehtyjen neljän Geneven sopimuksen ja niiden 8 päivänä kesäkuuta 1977 tehtyjen kahden lisäpöytäkirjan mukaiset Korkeiden sopimuspuolten velvoitteet, eikä osapuolten mahdollisuuteen sallia Punaisen Ristin kansainvälisen komitean vierailla vapautensa menettäneiden säilytyspaikoissa tilanteissa, jotka eivät kuulu kansainvälisen humanitaarisen oikeuden soveltamisalaan.

44 artikla

1. Tämän yleissopimuksen osapuoli voi ehdottaa yleissopimuksen muuttamista ja toimittaa muutosehdotuksensa Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille. Pääsihteeri antaa muutosehdotuksen tiedoksi yleissopimuksen osapuolille ja pyytää niitä ilmoittamaan, kannattavatko ne osapuolten kokouksen koolle kutsumista muutosehdotuksen käsittelemistä ja siitä äänestämistä varten. Jos neljän kuukauden kuluessa tiedoksiantopäivästä vähintään yksi kolmasosa osapuolista kannattaa kokouksen koolle kutsumista, pääsihteeri kutsuu kokouksen koolle Yhdistyneiden kansakuntien alaisuudessa.

2. Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri toimittaa muutoksen, jonka kokouksessa läsnä olevien ja äänestävien osapuolten kahden kolmasosan enemmistö on hyväksynyt, kaikille osapuolille hyväksyttäväksi.

3. Tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti hyväksytty muutos tulee voimaan, kun kaksi kolmasosaa tämän yleissopimuksen osapuolista on hyväksynyt sen valtiosääntönsä mukaisia menettelyjä noudattaen.

4. Tullessaan voimaan muutokset sitovat niitä osapuolia, jotka ovat hyväksyneet ne, ja muita osapuolia sitovat edelleen ne tämän yleissopimuksen määräykset ja mahdolliset aikaisemmat muutokset, jotka ne ovat hyväksyneet.

45 artikla

1. Tämä yleissopimus, jonka arabian-, englannin-, espanjan-, kiinan-, ranskan- ja venäjänkieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset, talletetaan Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerin huostaan.

2. Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri toimittaa tämän yleissopimuksen oikeaksi todistetun jäljennöksen kaikille 38 artiklassa tarkoitetuille valtioille.