107/2007

1 §

2 §

3 §

4 §

5 §

1 artiklaMääritelmät

Tässä yleissopimuksessa:

a) "Pelastustoimet" tarkoittaa kaikkia tekoja ja toimintaa, johon on ryhdytty vaaranalaisen aluksen tai muun omaisuuden avustamiseksi purjehduskelpoisilla tai millä hyvänsä muilla kulkuvesillä.

b) "Alus" tarkoittaa mitä hyvänsä alusta tai purjehduskelpoista rakennetta.

c) "Omaisuus" tarkoittaa kaikenlaista omaisuutta, jota ei pysyvästi ja tarkoituksella ole kiinnitetty rantaviivaan ja myös käsittää vaaranalaisen rahdin.

d) "Ympäristölle aiheutuva vahinko" tarkoittaa pilaantumisesta, saastumisesta, tulipalosta, räjähdyksestä tai muusta tällaisesta suuronnettomuudesta aiheutuvaa ihmishenkeen tai meren eliöstöön tai raaka-aineisiin kohdistuvaa huomattavaa fyysistä vahinkoa rannikko- tai sisävesillä tai niiden läheisyydessä olevilla alueilla.

e) "Maksu" tarkoittaa tämän yleissopimuksen nojalla maksettavaa palkkiota, hyvitystä tai korvausta.

f) "Järjestö" tarkoittaa Kansainvälistä merenkulkujärjestöä (IMO).

g) "Pääsihteeri" tarkoittaa järjestön pääsihteeriä.

2 artiklaYleissopimuksen soveltaminen

Tätä yleissopimusta sovelletaan silloin, kun sopimusvaltiossa aloitetaan tämän yleissopimuksen käsittelemiin kysymyksiin liittyvä oikeudenkäynti tai välimiesmenettely.

3 artiklaAlustat ja porausyksiköt

Tätä yleissopimusta ei sovelleta kiinteisiin tai kelluviin alustoihin tai liikkuviin merenpohjan porausyksiköihin silloin, kun tällaiset alustat tai yksiköt ovat määräpaikallaan ja niitä käytetään merenpohjan mineraalivarojen tutkimiseen, hyödyntämiseen tai tuottamiseen.

4 artiklaValtion alukset

1. Tätä yleissopimusta ei, 5 artiklaa lukuun ottamatta, sovelleta sota-aluksiin tai muihin valtion omistamiin tai käyttämiin ei- kaupallisiin aluksiin, jotka pelastustoimien sattuessa ovat oikeutettuja täysivaltaiseen koskemattomuuteen kansainvälisen oikeuden yleisesti tunnustettujen periaatteiden nojalla, jollei kyseinen valtio toisin päätä.

2. Jos sopimuspuoli päättää soveltaa yleissopimusta sota-aluksiinsa tai muihin 1 kappaleessa mainittuihin aluksiin, sen on ilmoitettava soveltamisesta sekä soveltamisen ehdoista ja edellytyksistä pääsihteerille.

5 artiklaViranomaisten valvomat pelastustoimet

1. Tämä yleissopimus ei vaikuta kansallisen lainsäädännön tai kansainvälisten yleissopimusten määräyksiin, jotka koskevat viranomaisten suorittamia tai niiden valvonnassa suoritettuja pelastustoimia.

2. Tällaisia pelastustoimia suorittavat meripelastajat ovat kuitenkin oikeutettuja nauttimaan tässä yleissopimuksessa määrätyistä oikeuksista ja korvauksista pelastustointen suhteen.

3. Siitä, missä määrin viranomainen, jonka velvollisuutena on suorittaa pelastustoimia, voi nauttia tässä yleissopimuksessa määrätyistä oikeuksista ja korvauksista, määrätään kyseisen viranomaisen kotivaltion lainsäädännössä.

6 artiklaMeripelastussopimukset

1. Tätä yleissopimusta sovelletaan kaikkiin meripelastustoimiin, paitsi mikäli meripelastussopimuksessa nimenomaisesti tai epäsuorasti määrätään toisin.

2. Aluksen päälliköllä on oikeus tehdä meripelastussopimuksia aluksen omistajan puolesta. Aluksen päälliköllä tai omistajalla on oikeus tehdä sellaisia sopimuksia aluksella olevan omaisuuden omistajan puolesta.

3. Mikään tässä artiklassa ei saa vaikuttaa 7 artiklan soveltamiseen tai velvollisuuksiin estää tai rajoittaa ympäristölle aiheutuvia vahinkoja.

7 artiklaSopimusten peruuttaminen ja muuttaminen

Sopimus tai sen ehdot voidaan mitätöidä tai muuttaa, jos:

a) sopimus on tehty painostuksen tai vaaran vaikutuksen alaisena ja sen ehdot ovat kohtuuttomat; tai

b) sopimuksen mukainen maksu on ehdottomasti liian suuri tai pieni tosiasiassa suoritettuihin palveluihin nähden.

II LUKU - PELASTUSTOINTEN SUORITTAMINEN

8 artiklaMeripelastajan sekä omistajan ja päällikön velvollisuudet

1. Meripelastajalla on vaaranalaisen aluksen tai muun omaisuuden omistajaan nähden velvollisuus:

a) suorittaa pelastustoimet asianmukaista huolellisuutta noudattaen;

b) suorittaessaan a-kohdassa tarkoitettua velvollisuutta noudattaa asianmukaista huolellisuutta estääkseen tai rajoittaakseen ympäristölle aiheutuvia vahinkoja;

c) pyytää muiden meripelastajien apua aina, kun olosuhteet sitä kohtuudella edellyttävät; sekä

d) hyväksyä muiden meripelastajien osallistuminen silloin, kun aluksen omistaja tai päällikkö tai muun vaaranalaisen omaisuuden omistaja sitä häneltä kohtuudella pyytää, edellyttäen kuitenkin, ettei muiden osallistuminen vähennä hänen palkkiotaan, mikäli tällaisen pyynnön huomataan olleen perusteeton.

2. Aluksen omistajalla ja päälliköllä tai muun vaaranalaisen omaisuuden omistajalla on meripelastajaan nähden velvollisuus:

a) toimia täydessä yhteistyössä hänen kanssaan pelastustoimien ollessa käynnissä;

b) toimiessaan näin noudattaa huolellisuutta ympäristölle aiheutuvien vahinkojen estämiseksi tai rajoittamiseksi; ja

c) kun alus tai muu omaisuus on tuotu turvapaikkaan, ottaa ne vastaan meripelastajan tätä kohtuudella pyytäessä.

9 artiklaRannikkovaltioiden oikeudet

Mikään tässä yleissopimuksessa ei saa vaikuttaa asianomaisen rannikkovaltion oikeuteen ryhtyä kansainvälisen oikeuden yleisesti hyväksyttyjen periaatteiden mukaisiin toimiin rantaviivansa tai siihen liittyvien etujensa suojelemiseksi sellaiselta pilaantumiselta tai pilaantumisen uhalta, joka johtuu merenkulkuonnettomuudesta tai siihen liittyvästä toiminnasta ja jonka voidaan aiheellisesti olettaa johtavan huomattaviin vahingollisiin seurauksiin, mukaan lukien toimet, jotka perustuvat rannikkovaltion oikeuteen antaa pelastustoimia koskevia määräyksiä.

10 artiklaAvustamisvelvollisuus

1. Aluksen päällikkö on velvollinen antamaan apua jokaiselle, joka on merihädässä, sikäli kuin hän voi tehdä sen ilman, että hänen alukselleen ja sillä oleville henkilöille aiheutuu vakavaa vaaraa.

2. Sopimusvaltioiden on luotava edellytykset 1 kappaleessa määrätyn velvollisuuden täytäntöön panemiseksi.

3. Aluksen omistaja ei ole vastuussa siitä, jos päällikkö laiminlyö 1 kappaleessa tarkoitetun velvollisuuden.

11 artiklaYhteistyö

Sopimusvaltion tulee ottaa huomioon meripelastajien, muiden asianosaisten ja viranomaisten välisen yhteistyön tarpeellisuus määrätessään tai päättäessään pelastustoimiin liittyvistä asioista, kuten merihädässä olevien alusten päästämisestä satamiin tai palveluiden ja tarvikkeiden toimittamisesta meripelastajille, jotta voitaisiin taata pelastustoimien tehokas ja tuloksellinen suorittaminen vaaranalaisen ihmishengen tai omaisuuden pelastamiseksi sekä ympäristölle aiheutuvien vahinkojen estämiseksi yleensä.

III LUKU - MERIPELASTAJIEN OIKEUDET

12 artiklaPalkkion saamisen edellytykset

1. Tulokselliset pelastustoimet oikeuttavat palkkioon.

2. Ellei toisin määrätä, tämä yleissopimus ei oikeuta maksuun, jos pelastustoimet eivät ole olleet tuloksellisia.

3. Tätä lukua sovelletaan riippumatta siitä, kuuluvatko pelastettu alus ja pelastustoimet suorittanut alus samalle omistajalle.

13 artiklaPalkkion määräytymisen perusteet

1. Palkkio on määrättävä sellaiseksi, että se kannustaa pelastustoimiin, ottaen huomioon seuraavat seikat niiden esittämisjärjestyksestä riippumatta:

a) aluksen ja muun omaisuuden pelastettu arvo;

b) meripelastajien taito ja ponnistelut ympäristölle aiheutuvien vahinkojen estämiseksi tai vähentämiseksi;

c) meripelastajan onnistumisen aste;

d) vaaran luonne ja aste;

e) meripelastajien taito ja ponnistelut aluksen, muun omaisuuden ja ihmishenkien pelastamiseksi;

f) meripelastajien käyttämä aika, kustannukset ja heidän kärsimänsä vahingot;

g) riski joutua korvausvelvolliseksi ja muut riskit, joille meripelastajat ja heidän varusteensa ovat altistuneet;

h) annettujen palvelujen ripeys;

i) alusten ja muun pelastustoimiin tarkoitetun välineistön saatavuus ja käyttö;

j) meripelastajan välineistön valmiustila ja tehokkuus ja sen arvo.

2. Aluksen ja muun omaisuuden kaikkien omistajien on maksettava 1 kappaleen mukaisesti määrätty palkkio suhteessa pelastetun arvoon. Sopimusvaltio voi kuitenkin kansallisessa lainsäädännössään määrätä, että yhden näistä osapuolista on maksettava palkkio, edellyttäen, että tällä osapuolella on takaisinsaantioikeus muilta osapuolilta heidän osuuksiensa suhteessa. Mikään tässä artiklassa ei estä oikeutta puolustautua vaatimuksia vastaan.

3. Palkkiot, joihin ei sisälly korkoa ja palkkioiden lisäksi mahdollisesti maksettavia oikeudenkäyntikuluja, eivät saa ylittää aluksen tai muun omaisuuden pelastettua arvoa.

14 artiklaErityiskorvaus

1. Jos meripelastajan pelastustoimet ovat kohdistuneet alukseen, joka itse tai jonka lasti uhkasi aiheuttaa ympäristövahingon, eikä meripelastaja saanut 13 artiklan nojalla palkkiota, joka olisi vähintään yhtä suuri kuin tämän artiklan nojalla määrätty erityiskorvaus, hän on oikeutettu saamaan aluksen omistajalta erityiskorvauksen, joka vastaa hänen kulujaan siten kuin ne on tässä määritelty.

2. Jos meripelastaja 1 kappaleessa tarkoitetuissa olosuhteissa on pelastustoimillaan estänyt ympäristövahingon syntymisen tai rajoittanut sitä, voidaan erityiskorvaus, jonka omistaja on 1 kappaleen nojalla velvollinen maksamaan meripelastajalle, korottaa enintään 30 prosentilla meripelastajan kuluista. Tuomioistuin tai välimiesoikeus kuitenkin voi, jos katsoo sen oikeudenmukaiseksi ja kohtuulliseksi ja ottaen huomioon asiaankuuluvat 13 artiklan 1 kappaleessa mainitut näkökohdat, korottaa tällaista erityiskorvausta edelleen, mutta kokonaiskorotus ei missään tapauksessa saa olla enemmän kuin 100 prosenttia meripelastajan kuluista.

3. Meripelastajan kuluilla 1 ja 2 kappaleessa tarkoitetaan meripelastajalle varsinaisista pelastustoimista välittömästi aiheutuneita kohtuullisia kuluja sekä kohtuullista korvausta pelastustoimissa tosiasiassa ja kohtuullisesti käytetyistä välineistä ja henkilökunnasta ottaen huomioon 13 artiklan 1 kappaleen h-, i- ja j-kohdassa mainitut seikat.

4. Erityiskorvausta maksetaan tämän artiklan nojalla vain silloin ja siltä osin kuin sellainen korvaus ylittää meripelastajalle 13 artiklan nojalla tulevan palkkion.

5. Jos meripelastaja on ollut huolimaton eikä siitä johtuen ole estänyt tai rajoittanut ympäristölle aiheutuvaa vahinkoa, tämän artiklan mukainen erityiskorvaus voidaan evätä häneltä kokonaan tai osittain.

6. Mikään tässä artiklassa ei vaikuta aluksen omistajan takaisinsaantioikeuteen.

15 artiklaPalkkion jakaminen meripelastajien kesken

1. 13 artiklan mukaisen palkkion jakaminen meripelastajien kesken suoritetaan siinä artiklassa mainittuja perusteita käyttäen.

2. Palkkion jakaminen kunkin pelastusaluksen omistajan, päällikön ja aluksen palveluksessa olevien muiden henkilöiden kesken määräytyy kunkin aluksen lippuvaltion lainsäädännön mukaisesti. Jos pelastustoimia ei ole tehty aluksesta käsin, jako määräytyy sen lainsäädännön mukaan, jota sovelletaan meripelastajan ja hänen avustajiensa väliseen sopimukseen.

16 artiklaIhmishengen pelastaminen

1. Henkilöt, joiden henki on pelastettu, eivät ole velvollisia maksamaan korvausta, mutta mikään tässä artiklassa ei vaikuta kansallisen lainsäädännön määräyksiin tässä asiassa.

2. Ihmishengen pelastaja, joka on osallistunut pelastustoimia edellyttäneen onnettomuuden yhteydessä annettuihin palveluihin, on oikeutettu saamaan kohtuullisen osuuden maksusta, joka on myönnetty meripelastajalle aluksen tai muun omaisuuden pelastamisesta tai ympäristölle aiheutuvien vahinkojen estämisestä tai rajoittamisesta.

17 artiklaVoimassa olevien sopimusten nojalla tehdyt palvelukset

Maksua ei suoriteta tämän yleissopimuksen nojalla, elleivät tehdyt palvelukset ylitä sitä, minkä voidaan kohtuudella katsoa olevan ennen vahingon syntymistä tehdyn sopimuksen noudattamista.

18 artiklaMeripelastajan virheellisen menettelyn vaikutus

Meripelastajalta voidaan evätä tämän yleissopimuksen mukainen maksu kokonaan tai osittain siltä osin kuin pelastustoimet ovat tulleet välttämättömiksi tai vaikeutuneet hänen oman virheensä tai laiminlyöntinsä johdosta taikka jos meripelastaja on syyllistynyt petokseen tai muuhun epärehelliseen menettelyyn.

19 artiklaPelastustointen kieltäminen

Tämän yleissopimuksen nojalla ei suoriteta maksua palveluista, jotka on annettu aluksen omistajan tai päällikön tai muun sellaisen vaaranalaisen omaisuuden, joka ei ole eikä ole ollut aluksella, omistajan nimenomaisesta ja kohtuullisesta kiellosta huolimatta.

IV LUKU - VAATIMUKSET JA TOIMENPITEET

20 artiklaMeripanttioikeus

1. Mikään tässä sopimuksessa ei vaikuta kansainvälisten sopimusten tai kansallisen lainsäädännön mukaiseen meripelastajan meripanttioikeuteen.

2. Meripelastaja ei saa pyytää meripanttioikeuttaan täytäntöönpantavaksi, jos hänen saamisilleen, mukaan lukien korot ja kulut, on tarjottu tai asetettu riittävä vakuus.

21 artiklaVelvollisuus asettaa vakuus

1. Henkilön, joka on velvollinen suorittamaan maksun tämän yleissopimuksen nojalla, on meripelastajan pyynnöstä asetettava riittävä vakuus saamisille, mukaan lukien meripelastajan korot ja kulut.

2. Huolimatta 1 kappaleen määräyksistä, pelastetun aluksen omistajan on tehtävä parhaansa varmistaakseen, että lastinomistajat antavat riittävät vakuudet heihin kohdistuvista vaateista, mukaan lukien korot ja kulut, ennen lastin luovuttamista.

3. Pelastettua alusta tai muuta omaisuutta ei ilman meripelastajan suostumusta saa siirtää satamasta tai paikasta, jonne ne pelastustointen päätyttyä ensin saapuivat, ennen kuin on annettu riittävä vakuus kyseessä olevaan alukseen tai omaisuuteen kohdistuvista meripelastajan vaateista.

22 artiklaVäliaikainen maksu

1. Tuomioistuin tai välimiesoikeus, jolla on tuomiovalta meripelastajan vaatimukseen nähden, voi määrätä välipäätöksellä, että meripelastajalle maksetaan osasuorituksena oikeudenmukaiselta ja kohtuulliselta vaikuttava summa sellaisin ehdoin, jotka ovat tapaukseen nähden oikeudenmukaiset ja kohtuulliset, mukaan lukien tarvittaessa vakuutta koskeva ehto.

2. Maksettaessa tämän artiklan mukainen väliaikainen maksu 21 artiklassa määrättyä vakuutta vähennetään vastaavasti.

23 artiklaVanhentumisajat

1. Saaminen tämän yleissopimuksen nojalla on vanhentunut, ellei oikeudenkäyntiin tai välimiesmenettelyyn ole ryhdytty kahden vuoden kuluessa. Vanhentumisaika alkaa pelastustointen lopettamispäivänä.

2. Henkilö, jota kohtaan vaatimus on tehty, voi milloin hyvänsä vanhentumisajan kuluessa pidentää tätä aikaa ilmoittamalla siitä vaatimusten esittäjälle. Tätä aikaa voidaan edelleen pidentää samalla tavoin.

3. Henkilö, joka on vastuullinen, voi nostaa takautumiskanteen vielä edeltävissä kappaleissa määrätyn vanhentumisajan jälkeenkin, jos se nostetaan sen valtion lainsäädännössä määrätyn ajan kuluessa, jossa oikeudenkäyntiin tai välimiesmenettelyyn on ryhdytty.

24 artiklaKorko

Meripelastajan oikeudesta korkoon tämän yleissopimuksen mukaisista maksuista päätetään sen valtion lainsäädännön mukaisesti, jossa juttua käsittelevä tuomioistuin tai välimiesoikeus sijaitsee.

25 artiklaValtion omistamat lastit

Mitään tämän yleissopimuksen määräyksistä ei saa ilman omistavan valtion suostumusta käyttää perusteena jonkin valtion omistamien ei-kaupallisten lastien takavarikoinnille tai pidättämiselle missään oikeudellisessa menettelyssä tai perusteena oikeudenkäynneille in rem niitä vastaan, kun lastit ovat pelastustoimien tapahtuessa kansainvälisen oikeuden yleisesti hyväksyttyjen periaatteiden nojalla oikeutettuja täysivaltaiseen koskemattomuuteen.

26 artiklaHumanitaariset lastit

Mitään tämän yleissopimuksen määräystä ei saa käyttää perusteena valtion lahjoittaman humanitaarisen lastin takavarikoinnille tai pidättämiselle, jos valtio on suostunut maksamaan pelastuspalveluksista, joita on annettu tällaisille humanitaarisille lasteille.

27 artiklaVälimiesmenettelyssä annettujen päätösten julkaiseminen

Sopimusvaltioiden tulee rohkaista meripelastusta koskevissa jutuissa välimiesmenettelyssä annettujen päätösten julkaisemista sikäli kuin mahdollista ja osapuolten suostumuksella.

V LUKU - LOPPUMÄÄRÄYKSET

28 artiklaAllekirjoittaminen, ratifiointi, hyväksyminen ja liittyminen

1. Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten järjestön päämajassa 1 päivästä heinäkuuta 1989 alkaen 30 päivään kesäkuuta 1990 asti ja on sen jälkeen avoinna liittymistä varten.

2. Valtiot voivat ilmaista suostuvansa siihen, että tämä yleissopimus sitoo niitä:

a) allekirjoittamalla sen ratifioimis- tai hyväksymisvaraumitta; tai

b) allekirjoittamalla sen ratifioimis- tai hyväksymisvaraumin, mitä seuraa ratifiointi tai hyväksyminen; tai

c) liittymällä siihen.

3. Ratifiointi, hyväksyminen tai liittyminen tapahtuu tallettamalla sitä tarkoittava asiakirja pääsihteerin huostaan.

29 artiklaVoimaantulo

1. Tämä yleissopimus tulee voimaan vuoden kuluttua päivästä, jona 15 valtiota on ilmaissut suostuvansa siihen, että yleissopimus sitoo niitä.

2. Valtion osalta, joka ilmaisee sen jälkeen, kun yleissopimuksen voimaantulon ehdot on täytetty, suostuvansa siihen, että tämä yleissopimus sitoo sitä, tämä suostumus tulee voimaan vuoden kuluttua suostumuksen ilmaisemisesta.

30 artiklaVaraumat

1. Valtio voi allekirjoittaessaan, ratifioidessaan tai hyväksyessään tämän yleissopimuksen tai liittyessään siihen varata itselleen oikeuden olla soveltamatta tämän yleissopimuksen määräyksiä:

a) silloin kun pelastustoimet tapahtuvat sisävesillä ja kaikki niihin osallistuvat alukset ovat sisävesialuksia;

b) silloin kun pelastustoimet tapahtuvat sisävesillä eikä niihin osallistu yhtään alusta;

c) silloin kun kaikki osapuolet ovat kyseisen valtion kansalaisia;

d) silloin kun kyseessä oleva omaisuus on merenkulun kulttuuriperintöä, jolla on esihistoriallista, arkeologista tai historiallista arvoa, ja se sijaitsee merenpohjassa.

2. Allekirjoittaessa tehdyt varaumat on vahvistettava ratifioitaessa tai hyväksyttäessä tämä yleissopimus.

3. Valtio, joka on tehnyt varauman tähän yleissopimukseen, voi peruuttaa varauman milloin hyvänsä pääsihteerille osoitettavalla ilmoituksella. Peruutus tulee voimaan ilmoituksen vastaanottamispäivänä. Jos ilmoituksessa sanotaan varauman peruutuksen tulevan voimaan siinä mainittuna päivänä, joka on myöhempi kuin päivä, jona pääsihteeri on vastaanottanut sen, peruutus tulee voimaan tänä myöhempänä päivänä.

31 artiklaIrtisanominen

1. Sopimuspuoli voi irtisanoa tämän yleissopimuksen milloin hyvänsä vuoden kuluttua siitä, kun tämä yleissopimus tulee kyseisen valtion osalta voimaan.

2. Irtisanominen tapahtuu tallettamalla irtisanomiskirja pääsihteerin huostaan.

3. Irtisanominen tulee voimaan vuoden tai irtisanomiskirjassa mainitun pidemmän ajan kuluttua siitä, kun pääsihteeri on vastaanottanut irtisanomiskirjan.

32 artiklaTarkistaminen ja muuttaminen

1. Järjestö voi kutsua koolle kokouksen tarkistamaan ja muuttamaan tätä yleissopimusta.

2. Pääsihteerin tulee kutsua koolle tämän yleissopimuksen sopimusvaltioiden kokous tarkistamaan ja muuttamaan yleissopimusta kahdeksan sopimusvaltion, tai neljäsosan sopimusvaltiosta niin pyytäessä riippuen siitä, kumpi lukumäärä on suurempi.

3. Tämän yleissopimuksen muutoksen voimaantulon jälkeen ilmaistun suostumuksen noudattaa tätä yleissopimusta katsotaan koskevan muutettua yleissopimusta.

33 artiklaTallettaja

1. Tämä yleissopimus talletetaan pääsihteerin huostaan.

2. Pääsihteerin tulee:

a) ilmoittaa tämän yleissopimuksen allekirjoittaneille tai siihen liittyneille valtioille sekä kaikille järjestön jäsenille:

i) jokaisesta uudesta allekirjoittamisesta tai ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan tallettamisesta päivämäärineen;

ii) tämän yleissopimuksen voimaantulopäivästä;

iii) tämän yleissopimuksen irtisanomiskirjojen tallettamisesta, vastaanottamispäivämäärästä sekä irtisanomisen voimaantulopäivästä;

iv) 32 artiklan mukaisesti hyväksytyistä muutoksista;

v) tämän yleissopimuksen nojalla tehtyjen varaumien, selitysten tai ilmoitusten vastaanottamisista;

b) toimittaa tämän yleissopimuksen oikeaksi todistetut jäljennökset kaikille valtioille, jotka ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen tai liittyneet siihen.

3. Heti tämän yleissopimuksen tultua voimaan tallettajan tulee toimittaa sen oikeaksi todistettu jäljennös Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille rekisteröintiä ja julkaisemista varten Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaisesti.

34 artiklaKielet

Tämä yleissopimus on tehty yhtenä arabian-, kiinan-, englannin-, ranskan-, venäjän- ja espanjankielisenä alkuperäiskappaleena, jonka kaikki tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset.

TÄMÄN VAKUUDEKSI ovat allekirjoittaneet hallitustensa siihen asianmukaisesti valtuuttamina allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.

TEHTY LONTOOSSA 28 päivänä huhtikuuta 1989.