20/2004

1 §

2 §

3 §

4 §

5 §

1 artiklaTarkoitus

Tämän yleissopimuksen tarkoituksena on edistää yhteistyötä kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi ja vastustamiseksi tehokkaammin.

2 artiklaKäsitteiden käyttö

Tässä yleissopimuksessa:

(a) "Järjestäytynyt rikollisryhmä" tarkoittaa sellaista kolmen tai useamman henkilön muodostamaa rakenteeltaan jäsentynyttä ryhmää, joka on ollut olemassa jonkin aikaa ja jonka tarkoituksena on tehdä yksi tai useampi vakava rikos tai tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistavaksi säädetty tekovälittömän tai välillisen taloudellisen tai muun aineellisen hyödyn saamiseksi;

(b) "Vakava rikos" tarkoittaa käyttäytymistä, joka täyttää sellaisen rikoksen tunnusmerkistön, jonka enimmäisrangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta tai ankarampi rangaistus;

(c) "Rakenteeltaan jäsentynyt ryhmä" tarkoittaa ryhmää, joka ei ole satunnaisesti muodostettu rikoksen välitöntä tekemistä varten, jonka jäsenillä ei välttämättä ole muodollisesti määriteltyjä tehtäviä, jonka jäsenyys ei ole jatkuvaa tai jolla ei ole pitkälle kehittynyttä sisäistä rakennetta;

(d) "Omaisuus" tarkoittaa kaikenlaista aineellista tai aineetonta ja irtainta tai kiinteää varallisuutta, sekä oikeudellisia asiakirjoja, jotka osoittavat omistusoikeuden tai osuuden sellaiseen omaisuuteen;

(e) "Rikoksen tuottama hyöty" tarkoittaa rikoksen avulla suoraan tai välillisesti saatua omaisuutta;

(f) "jäädyttäminen" tai "takavarikko" tarkoittaa tuomioistuimen tai muun toimivaltaisen viranomaisen määräykseen perustuvaa omaisuuden luovuttamisen, muuntamisen, hallinnan siirron tai siirtämisen väliaikaista kieltoa tai omaisuuden väliaikaista haltuunottoa tai määräysvaltaan ottamista;

(g) "Menetetyksi tuomitseminen", johon sisältyy soveltuvin osin menettämisseuraamus, tarkoittaa tuomioistuimen tai muun toimivaltaisen viranomaisen määräykseen perustuvaa omaisuuden pysyvää menettämistä;

(h) "Esirikos" tarkoittaa rikosta, joka on tuottanut sellaista hyötyä, joka voi joutua tämän yleissopimuksen 6 artiklassa määritellyn rikoksen kohteeksi;

(i) "Valvottu läpilasku" tarkoittaa menettelytapaa, jonka avulla sallitaan laittomien tai laittomaksi epäiltyjen lähetysten kulku yhden tai useamman valtion alueelta, alueen läpi tai alueelle kyseisten valtioiden toimivaltaisten viranomaisten tieten ja valvonnassa, rikoksen tutkimiseksi ja rikokseen osallisten henkilöiden tunnistamiseksi;

(j) "Alueellinen taloudellisen yhdentymisen järjestö" tarkoittaa tietyn alueen täysivaltaisista valtioista koostuvaa järjestöä, jolle sen jäsenvaltiot ovat siirtäneet toimivaltaa tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa ja joka on asianmukaisesti sen sisäisten menettelytapojen mukaisesti valtuutettu allekirjoittamaan, ratifioimaan tai hyväksymään tämä yleissopimus tai liittymään siihen. Tässä yleissopimuksessa olevat viittaukset "sopimusvaltioihin" koskevat tällaisia järjestöjä niiden toimivaltaan kuuluvien asioiden osalta.

3 artiklaSoveltamisala

1. Ellei tässä yleissopimuksessa toisin määrätä, yleissopimusta sovelletaan

(a) tämän yleissopimuksen 5, 6, 8 ja 23 artiklan mukaisesti rangaistavaksi säädettyjen rikosten; ja

(b) vakavien rikosten;

torjuntaan ja tutkintaan sekä niitä koskeviin syytetoimiin, silloin kun rikos on luonteeltaan kansainvälinen ja siihen on osallisena järjestäytynyt rikollisryhmä.

2. Tämän artiklan 1 kappaletta sovellettaessa rikoksen katsotaan olevan luonteeltaan kansainvälinen jos:

(a) se tehdään useammassa kuin yhdessä valtiossa;

(b) se tehdään yhdessä valtiossa, mutta olennainen osa sen valmistelusta, suunnittelusta, johtamisesta tai ohjauksesta toteutetaan toisessa valtiossa;

(c) se tehdään yhdessä valtiossa, mutta siihen on osallisena järjestäytynyt rikollisryhmä, joka osallistuu rikolliseen toimintaan useammassa kuin yhdessä valtiossa;

(d) se tehdään yhdessä valtiossa, mutta sillä on merkittäviä vaikutuksia toisessa valtiossa.

4 artiklaTäysivaltaisuuden suojaaminen

1. Sopimusvaltiot täyttävät tämän yleissopimuksen mukaiset velvoitteensa noudattaen valtioiden tasa-arvoisen täysivaltaisuuden ja alueellisen koskemattomuuden sekä toisten valtioiden sisäisiin asioihin puuttumattomuuden periaatteita.

2. Tämän yleissopimuksen määräykset eivät oikeuta sopimusvaltiota käyttämään toisen valtion alueella tuomiovaltaa tai suorittamaan tehtäviä, jotka toisen valtion lainsäädännön mukaan kuuluvat yksinomaan sen omille viranomaisille.

5 artiklaJärjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumisen säätäminen rangaistavaksi teoksi

1. Kukin sopimusvaltio toteuttaa tarvittavat lainsäädännölliset ja muut toimenpiteet säätääkseen seuraavat teot rangaistaviksi, kun ne on tehty tahallisesti:

(a) jompikumpi tai molemmat seuraavista omina rikosnimikkeinä erikseen kyseisen rikollisen toiminnan yrityksestä tai suorittamisesta:

(i) Sopiminen yhden tai useamman muun henkilön kanssa vakavan rikoksen tekemisestä, jonka tarkoituksena on välittömän tai välillisen taloudellisen tai muun aineellisen hyödyn saaminen ja johon kansallisen lainsäädännön sitä edellyttäessä liittyy teko, johon yksi tekijä ryhtyy sopimuksen päämäärän edistämiseksi, tai johon on osallisena järjestäytynyt rikollisryhmä;

(ii) sellaisen henkilön käyttäytyminen joka, tietoisena joko järjestäytyneen rikollisryhmän tavoitteesta ja yleisestä rikollisesta toiminnasta tai sen aikomuksesta tehdä kyseessä olevat rikokset, osallistuu aktiivisesti

a. järjestäytyneen rikollisryhmän rikolliseen toimintaan;

b. järjestäytyneen rikollisryhmän muuhun toimintaan tietoisena siitä, että hänen osallistumisensa edistää edellä kuvatun rikollisen tavoitteen toteutumista;

(b) vakavan rikoksen tekemisen järjestäminen, ohjaaminen, avustaminen, edistäminen, helpottaminen tai neuvominen, silloin kun siihen on osallisena järjestäytynyt rikollisryhmä.

2. Tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitettu tietoisuus, tahallisuus, tavoite, tarkoitus tai sopimus voidaan päätellä objektiivisista tosiseikoista.

3. Sopimusvaltiot, joiden kansallinen lainsäädäntö edellyttää järjestäytyneen rikollisryhmän osallisuutta tämän artiklan 1 kappaleen a kohdan i alakohdanmukaisesti rangaistavaksi säädettyjen rikosten tunnusmerkistön täyttymiselle, varmistavat, että niiden kansallinen lainsäädäntö kattaa kaikki vakavat rikokset, joihin järjestäytyneet rikollisryhmät ovat osallisena. Kyseiset sopimusvaltiot sekä sopimusvaltiot, joiden kansallinen lainsäädäntö edellyttää sopimuksen päämäärää edistävää tekoa 1 kappaleen a kohdan i alakohdanmukaisesti rangaistavaksi säädettyjen rikosten tunnusmerkistön täyttymiselle, ilmoittavat tästä Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille allekirjoittaessaan tämän yleissopimuksen tai tallettaessaan ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa.

6 artiklaRikoksen tuottaman hyödyn pesemisen säätäminen rangaistavaksi teoksi

1. Kukin sopimusvaltio ryhtyy kansallisen lainsäädäntönsä perusperiaatteiden mukaisesti tarvittaviin lainsäädännöllisiin ja muihin toimenpiteisiin säätääkseen seuraavat teot rangaistaviksi, kun ne on tehty tahallisesti:

(a) (i) omaisuuden muuntaminen tai luovuttaminen tietoisena siitä, että omaisuus on saatu rikoksen avulla, tarkoituksena salata tai peittää omaisuuden laiton alkuperä tai auttaa sellaiseen esirikokseen osallistunutta henkilöä välttämään tekojensa oikeudelliset seuraamukset;

(ii) omaisuuden todellisen luonteen, alkuperän, sijainnin, hallinnan siirron tai omaisuuden siirtämisen tai siihen liittyvän omistusoikeuden tai muun oikeuden salaaminen tai peittäminen tietoisena siitä, että omaisuus on saatu rikoksen kautta;

(b) kyseisen sopimusvaltion oikeusjärjestelmän peruskäsitteet huomioon ottaen:

(i) omaisuuden hankkiminen, hallussapito tai käyttäminen, kun henkilö omaisuuden saadessaan on ollut tietoinen siitä, että se on saatu rikoksen avulla;

(ii) tämän artiklan mukaisesti rangaistavaksi säädettyyn rikokseen osallistuminen tai sellaista rikosta koskeva liittoutuminen tai salahanke, yritys ja avunanto, yllytys, edistäminen ja neuvominen.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen täytäntöönpanemiseksi tai soveltamiseksi

(a) kukin sopimusvaltio pyrkii soveltamaan 1 kappaletta mahdollisimman monentyyppisiin esirikoksiin;

(b) kukin sopimusvaltio pitää esirikoksina kaikkia tämän yleissopimuksen 2 artiklan määritelmän mukaisia vakavia rikoksia sekä tämän yleissopimuksen 5, 8 ja 23 artiklan mukaisesti rangaistavaksi säädettyjä tekoja. Sellaiset sopimusvaltiot, joiden lainsäädäntö sisältää nimenomaisten esirikosten luettelon, sisällyttävät tähän luetteloon kattavasti vähintään ne rikokset, jotka liittyvät järjestäytyneisiin rikollisryhmiin;

(c) sovellettaessa (b) kohtaa esirikoksiin katsotaan kuuluvan sekä kyseisen sopimusvaltion tuomiovaltaan kuuluvilla alueilla tehdyt että tämän ulkopuolella tehdyt rikokset. Sopimusvaltion tuomiovaltaan kuuluvien alueiden ulkopuolella tehdyt rikokset katsotaan esirikoksiksi kuitenkin ainoastaan silloin kun vastaava käyttäytyminen katsotaan rikokseksi rikoksen tekopaikan valtion kansallisen lainsäädännön mukaan ja olisi katsottava rikokseksi tätä artiklaa täytäntöönpanevan tai soveltavan sopimusvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jos rikos olisi tehty siellä;

(d) kukin sopimusvaltio toimittaa Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille jäljennökset tai kuvaukset niistä laeistaan, joilla tämä artikla pannaan täytäntöön, sekä mahdollisista myöhemmistä muutoksista kyseisiin lakeihin;

(e) jos sopimusvaltion kansallisen lainsäädännön perusperiaatteet sitä edellyttävät, voidaan määrätä, että tämän artiklan 1 kappaleessa mainittuja rikoksia koskevia määräyksiä ei sovelleta esirikoksen tehneisiin henkilöihin;

(f) tämän artiklan 1 kappaleessa mainitun rikoksen tunnusmerkistöön kuuluva tietoisuus, tahallisuus tai tarkoitus voidaan päätellä objektiivisista tosiseikoista.

7 artiklaToimenpiteet rahanpesun vastustamiseksi

1. Jokainen sopimusvaltio:

(a) perustaa toimivaltansa rajoissa kattavat kansalliset sääntely- ja valvontajärjestelyt pankeille ja muille rahoituslaitoksille sekä tarvittaessa muille yhteisöille, jotka ovat erityisen alttiita rahanpesulle, ehkäistäkseen ja havaitakseen kaikenlaista rahanpesua; sanotuissa järjestelyissä tulisi painottaa asiakkaan tunnistamista, tietojen tallentamista sekä epäilyttävien maksutapahtumien ilmoittamista;

(b) rajoittamatta tämän yleissopimuksen 18 ja 27 artiklan soveltamista huolehtii siitä, että rahanpesun torjuntaan erikoistuneet hallinto- ja sääntelyviranomaiset, lain valvonnasta vastaavat sekä muut viranomaiset (mukaan lukien oikeusviranomaiset, kun se on kansallisen lainsäädännön mukaisesti tarpeen) pystyvät toimimaan yhteistyössä ja vaihtamaan tietoja kansallisella ja kansainvälisellä tasolla sen kansallisen lainsäädännön määräämien ehtojen mukaisesti, ja harkitsevat tätä tarkoitusta varten rahanpesun selvityskeskuksen perustamista toimimaan kansallisena keskuksena mahdollista rahanpesua koskevien tietojen keräystä, analysointia ja levittämistä varten.

2. Sopimusvaltiot harkitsevat toteutettavissa olevien toimenpiteiden käyttöönottoa havaitakseen ja tarkkaillakseen käteisen rahan ja soveltuvien jälkimarkkinakelpoisten instrumenttien liikkeitä rajojensa yli, noudattaen varmuustoimenpiteitä tietojen asianmukaisen käytön varmistamiseksi sekä haittaamatta millään tavalla laillisen pääoman liikkeitä. Kyseisiin toimenpiteisiin voi kuulua yksittäisille henkilöille ja yrityksille asetettava velvollisuus ilmoittaa käteisen rahan ja soveltuvien jälkimarkkinakelpoisten instrumenttien huomattavien määrien siirtämisestä rajojen yli.

3. Sopimusvaltioita kehotetaan käyttämään alueellisten, alueiden välisten ja monenvälisten järjestöjen laatimia rahanpesun vastaisia aloitteita perustaessaan tämän artiklan määräysten mukaiset kattavat kansalliset sääntely- ja valvontajärjestelyt, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän yleissopimuksen muiden artiklojen määräysten soveltamista.

4. Sopimusvaltiot pyrkivät kehittämään ja edistämään oikeus- ja lainvalvontaviranomaisten sekä rahoitusta sääntelevien viranomaisten maailmanlaajuista, alueellista, alueiden sisäistä ja kahdenvälistä yhteistyötä rahanpesun vastustamiseksi.

8 artiklaLahjonnan säätäminen rangaistavaksi teoksi

1. Kukin sopimusvaltio ryhtyy kansallisen lainsäädäntönsä perusperiaatteiden mukaisesti tarvittaviin lainsäädännöllisiin ja muihin toimenpiteisiin säätääkseen seuraavat teot rangaistaviksi, kun ne on tehty tahallisesti:

(a) oikeudettoman edun lupaaminen, tarjoaminen tai antaminen suoraan tai välillisesti virkamiehelle häntä itseään tai toista henkilöä tai yhteisöä varten, jotta kyseinen virkamies toimisi tai pidättäytyisi toimimasta tietyllä tavalla virkatehtäviään hoitaessaan;

(b) oikeudettoman edun pyytäminen tai vastaanottaminen suoraan tai välillisesti virkamiehen toimesta häntä itseään tai toista henkilöä tai yhteisöä varten, jotta kyseinen virkamies toimisi tai pidättäytyisi toimimasta tietyllä tavalla virkatehtäviään hoitaessaan.

2. Kukin sopimusvaltio harkitsee tarvittaviin lainsäädännöllisiin ja muihin toimenpiteisiin ryhtymistä säätääkseen tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitetun toiminnan rangaistavaksi silloin kun kyseessä on vieraan valtion virkamies tai kansainvälisen järjestön virkamies. Kukin sopimusvaltio harkitsee myös muiden lahjontamuotojen säätämistä rangaistavaksi teoksi.

3. Kukin sopimusvaltio ryhtyy myös tarvittaviin toimenpiteisiin säätääkseen rangaistavaksi osallisuuden rikoskumppanina tämän artiklan mukaisesti rangaistavaksi säädettyyn tekoon.

4. Tämän artiklan 1 kappaletta sekä 9 artiklaa sovellettaessa "virkamies" tarkoittaa virkamiestä tai julkista palvelua tarjoavaa henkilöä sen sopimusvaltion kansallisen lainsäädännön määritelmän ja rikosoikeuden soveltamiskäytännön mukaisesti, jossa kyseinen henkilö suorittaa kyseistä tehtävää.

9 artiklaToimenpiteet lahjontaa vastaan

1. Tämän yleissopimuksen 8 artiklan mukaisten toimenpiteiden lisäksi kukin sopimusvaltio ryhtyy tarvittaessa ja oikeusjärjestelmänsä mukaisesti lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin tai muihin tehokkaisiin toimenpiteisiin edistääkseen rehellisyyttä ja torjuakseen ja havaitakseen virkamiesten lahjontaa ja rangaistakseen siitä.

2. Kukin sopimusvaltio ryhtyy toimenpiteisiin varmistaakseen viranomaistensa tehokkaan toiminnan virkamiesten lahjonnan torjumiseksi, havaitsemiseksi ja rankaisemiseksi, mukaan lukien riittävän itsenäisyyden antaminen kyseisille viranomaisille ehkäistäkseen asiatonta vaikuttamista niiden toimintaan.

10 artiklaOikeushenkilöiden vastuu

1. Kukin sopimusvaltio ryhtyy tarvittaviin oikeusperiaatteidensa mukaisiin toimenpiteisiin perustaakseen oikeushenkilöille vastuun osallisuudesta vakaviin rikoksiin, joihin järjestäytynyt rikollisryhmä on osallisena, sekä tämän yleissopimuksen 5, 6, 8 ja 23 artiklan mukaisesti rangaistaviksi teoiksi säädettyihin rikoksiin.

2. Ellei sopimusvaltion oikeusperiaatteista muuta johdu, oikeushenkilöiden vastuu voi olla rikosoikeudellista, yksityisoikeudellista tai hallinto-oikeudellista.

3. Oikeushenkilön vastuu ei rajoita rikoksiin syyllistyneiden luonnollisten henkilöiden rikosoikeudellista vastuuta.

4. Kukin sopimusvaltio varmistaa erityisesti, että tämän artiklan mukaan vastuuseen asetettaviin oikeushenkilöihin kohdistetaan tehokkaat, suhteelliset ja vakuuttavat rikosoikeudelliset tai muut kuin rikosoikeudelliset seuraamukset, mukaan lukien taloudelliset seuraamukset.

11 artiklaSyytetoimet, tuomitseminen ja seuraamukset

1. Kukin sopimusvaltio kohdistaa tämän yleissopimuksen 5, 6, 8 ja 23 artiklan mukaisesti rangaistaviksi teoiksi säädettyihin rikoksiin sellaiset seuraamukset, joissa otetaan huomioon näiden rikosten vakavuus.

2. Kukin sopimusvaltio pyrkii varmistamaan, että kaikkea sen kansallisen lainsäädännön mukaista oikeudellista harkintavaltaa, joka koskee syytteen nostamista tämän yleissopimukseen soveltamisalaan kuuluvista rikoksista, käytetään näiden rikosten yhteydessä täytäntöönpanotoimien mahdollisimman suuren tehokkuuden saavuttamiseksi ja kiinnittäen huomiota tarpeeseen ehkäistä tällaisten rikosten tekeminen.

3. Tämän yleissopimuksen 5, 6, 8 ja 23 artiklan mukaisesti rangaistaviksi teoiksi säädettyjen rikosten osalta kukin sopimusvaltio ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti ja ottaen asianmukaisesti huomioon puolustuksen oikeudet, pyrkiäkseen varmistamaan, että ehdoissa, jotka liittyvät päätöksiin vapauttaa henkilö odottamaan oikeuskäsittelyä tai valituksen käsittelyä otetaan huomioon tarve varmistua syytetyn läsnäolosta myöhemmässä rikosoikeudenkäynnissä.

4. Kukin sopimusvaltio varmistaa, että sen tuomioistuimet tai muut toimivaltaiset viranomaiset ottavat huomioon tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien rikosten vakavan luonteen harkitessaan tällaisista rikoksista tuomittujen henkilöiden ennenaikaisen tai ehdonalaisen vapauttamisen mahdollisuutta.

5. Kukin sopimusvaltio määrää tarvittaessa kansallisessa lainsäädännössään pitkän vanhentumisajan tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien rikosten käsittelyn aloittamiselle, sekä pidemmän vanhentumisajan, silloin kun rikoksesta epäilty on vältellyt oikeutta.

6. Tämän yleissopimuksen määräykset eivät vaikuta periaatteeseen, jonka mukaan tämän yleissopimuksen mukaisesti rangaistaviksi teoiksi säädetyt rikokset ja niihin liittyvät vastuusta vapauttavat seikat tai muut toiminnan lainmukaisuutta määräävät oikeudelliset periaatteet kuvataan kunkin sopimusvaltion kansallisessa lainsäädännössä ja tällaisista rikoksista nostetaan syyte ja tuomitaan rangaistus sopimusvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

12 artiklaMenetetyksi tuomitseminen ja takavarikko

1. Kukin sopimusvaltio ryhtyy, niin suuressa määrin kuin se on sen kansallisen oikeusjärjestelmän mukaan mahdollista, tarvittaviin toimenpiteisiin mahdollistaakseen seuraavassa mainittujen tuomitsemisen menetetyksi:

(a) tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien rikosten tuottama hyöty tai omaisuus, jonka arvo vastaa sellaisen rikoksen tuottaman hyödyn arvoa;

(b) omaisuus, laitteet tai muut apuvälineet, joita käytetään tai aiotaan käyttää tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa rikoksissa.

2. Kukin sopimusvaltio ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin mahdollistaakseen minkä tahansa tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitetun esineen tunnistamisen, jäljittämisen, jäädyttämisen tai takavarikon mahdollista menetetyksi tuomitsemista varten.

3. Jos rikoksen tuottama hyöty on kokonaan tai osaksi muunnettu tai vaihdettu muuksi omaisuudeksi, tässä artiklassa tarkoitetut toimenpiteet koskevat rikoksen tuottaman hyödyn sijasta tällaista omaisuutta.

4. Jos rikoksen tuottama hyöty on sekoitettu laillisista lähteistä saatuun omaisuuteen, tällainen omaisuus voidaan tuomita menetetyksi niiltä osin kuin se vastaa siihen sekoitetun rikoksen tuottaman hyödyn arvoa, tämän rajoittamatta jäädyttämiseen tai takavarikointiin liittyviä valtuuksia.

5. Tuloihin tai muihin etuihin, jotka on saatu rikoksen tuottamasta hyödystä, omaisuudesta, joksi rikoksen tuottama hyöty on muunnettu tai vaihdettu, tai omaisuudesta, johon rikoksen tuottama hyöty on sekoitettu, sovelletaan myös tässä artiklassa tarkoitettuja toimenpiteitä samalla tavoin ja samassa määrin kuin rikoksen tuottamaan hyötyyn.

6. Tämän artiklan ja 13 artiklan soveltamista varten kukin sopimusvaltio antaa tuomioistuimilleen tai muille toimivaltaisille viranomaisilleen valtuudet määrätä, että pankki- ja rahoitustietojen sekä liiketoimintaa koskevien tietojen on oltava käytettävissä tai että ne takavarikoidaan. Sopimusvaltio ei saa kieltäytyä noudattamasta tämän kappaleen määräyksiä pankkisalaisuuden perusteella.

7. Sopimusvaltiot voivat harkita mahdollisuutta vaatia, että rikoksentekijä osoittaa rikoksen tuottamaksi hyödyksi väitetyn tai muun menetetyksi tuomittavan omaisuuden laillisen alkuperän, siinä määrin kuin tällainen vaatimus on sen kansallisen lainsäädännön periaatteiden mukainen ja soveltuu oikeudenkäyntien ja asian muun käsittelyn luonteeseen.

8. Tämän artiklan määräysten ei katsota rajoittavan vilpittömässä mielessä toimivien kolmansien osapuolten oikeuksia

9. Tämän artiklan määräykset eivät vaikuta periaatteeseen, jonka mukaan siinä tarkoitetut toimenpiteet määritellään ja pannaan täytäntöön sopimusvaltioiden kansallisen lainsäädännön säännösten mukaisesti ja siinä säädetyin edellytyksin.

13 artiklaKansainvälinen yhteistyö menetetyksi tuomitsemista varten

1. Kun sopimusvaltio on saanut sellaiselta sopimusvaltiolta, jonka tuomiovaltaan tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluva rikos kuuluu, pyynnön tuomita menetetyksi alueellaan sijaitsevan tämän yleissopimuksen 12 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetun rikoksen tuottaman hyödyn, omaisuuden, laitteen tai muun apuvälineen, sen on niin suuressa määrin kuin se on sen kansallisen oikeusjärjestelmän mukaan mahdollista:

(a) toimitettava pyyntö toimivaltaiselle viranomaisilleen menetetyksi tuomitsemista koskevan määräyksen saamiseksi, ja pantava se täytäntöön, jos sellainen annetaan; tai

(b) toimitettava toimivaltaisille viranomaisilleen menetetyksi tuomitsemista koskeva määräys, jonka pyynnön esittäneen sopimusvaltion alueella oleva tuomioistuin on antanut 12 artiklan 1 kappaleen mukaisesti, pannakseen pyynnön täytäntöön sen edellyttämässä laajuudessa, niiltä osin kuin pyyntö koskee sellaista rikoksen tuottamaa hyötyä, omaisuutta, laitetta tai muuta 12 artiklan 1 kappaleessa tarkoitettua apuvälinettä, joka sijaitsee pyynnön vastaanottaneen sopimusvaltion alueella.

2. Kun sopimusvaltio, jonka tuomiovaltaan tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluva rikos kuuluu, on sitä pyytänyt, pyynnön vastaanottanut sopimusvaltio ryhtyy toimenpiteisiin rikoksen tuottaman hyödyn, omaisuuden, laitteiden tai muiden tämän yleissopimuksen 12 artiklan 1 kappaleessa tarkoitettujen apuvälineiden tunnistamiseksi, jäljittämiseksi ja jäädyttämiseksi tai takavarikoimiseksi mahdollista menetetyksi tuomitsemista varten, jonka määrää pyynnön esittänyt sopimusvaltio, tai tämän artiklan 1 kappaleen mukaisesti esitetyn pyynnön perusteella pyynnön vastaanottanut sopimusvaltio.

3. Tämän yleissopimuksen 18 artiklan määräyksiä sovelletaan tähän artiklaan tarvittavin muutoksin. Tämän artiklan mukaisesti tehtyihin pyyntöihin on 18 artiklan 15 kappaleessa määriteltyjen tietojen lisäksi sisällytettävä:

(a) Tämän artiklan 1 kappaleen a kohdan mukaisen pyynnön osalta menetetyksi tuomittavan omaisuuden kuvaus ja selvitys tosiseikoista, joihin pyynnön esittänyt sopimusvaltio nojautuu, ja jotka ovat riittäviä, jotta pyynnön vastaanottanut sopimusvaltio voi hakea menetetyksi tuomitsemista koskevaa määräystä kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti;

(b) Tämän artiklan 1 kappaleen b kohdan mukaisen pyynnön osalta oikeudellisesti pätevä jäljennös pyynnön esittäneen sopimusvaltion antamasta menetetyksi tuomitsemista koskevasta määräyksestä, johon pyyntö perustuu, sekä selvitys tosiseikoista ja tiedot siitä, missä laajuudessa määräys pyydetään panemaan täytäntöön;

(c) Tämän artiklan 2 kappaleen mukaisen osalta kyseessä selvitys tosiseikoista, joihin pyynnön esittänyt sopimusvaltio nojautuu, ja kuvaus pyydetyistä toimenpiteistä.

4. Pyynnön vastaanottanut sopimusvaltio tekee tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen mukaiset päätökset ja ryhtyy niissä tarkoitettuihin toimenpiteisiin kansallisen lainsäädäntönsä säännösten ja oikeudenkäyntisääntöjensä tai niiden kahden- tai monenkeskisten sopimusten tai järjestelyjen mukaisesti, jotka sitä sitovat pyynnön esittäneeseen sopimusvaltioon nähden, ja niissä määrätyin edellytyksin.

5. Kukin sopimusvaltio toimittaa Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille jäljennökset tai selostuksen laeistaan ja määräyksistään, joilla tämä artikla pannaan täytäntöön, ja niiden myöhemmistä muutoksista.

6. Jos sopimusvaltio asettaa tämän artiklan 1 ja 2 kappaleessa tarkoitettuihin toimenpiteisiin ryhtymisen ehdoksi asiaa koskevan sopimuksen olemassaolon, se pitää tätä yleissopimusta tarvittavana ja riittävänä sopimusperustana.

7. Sopimusvaltio voi kieltäytyä tämän artiklan mukaisesta yhteistyöstä, jos rikos, johon pyyntö liittyy, ei kuulu tämän yleissopimuksen soveltamisalaan.

8. Tämän artiklan määräysten ei katsota rajoittavan vilpittömässä mielessä toimivien kolmansien osapuolten oikeuksia.

9. Sopimusvaltiot harkitsevat tämän artiklan mukaisesti aloitetun kansainvälisen yhteistyön tehokkuutta edistävien kahden- ja monenvälisten sopimusten tai järjestelyjen tekemistä.

14 artiklaMenetetyksi tuomitun rikoksen tuottaman hyödyn tai omaisuuden käytöstä määrääminen

1. Sopimusvaltio, joka on tämän yleissopimuksen 12 artiklan tai 13 artiklan 1 kappaleen mukaisesti tuominnut menetetyksi rikoksen tuottaman hyödyn tai omaisuuden, määrää niiden käytöstä kansallisen lainsäädäntönsä ja hallintomenettelynsä mukaisesti.

2. Toimiessaan toisen sopimusvaltion pyynnöstä tämän yleissopimuksen 13 artiklan mukaisesti sopimusvaltiot voivat kansallisen lainsäädäntönsä sallimissa rajoissa ja eri pyynnöstä harkita ensisijaisesti menetetyksi tuomitun rikoksen tuottaman hyödyn tai omaisuuden palauttamista pyynnön esittäneelle sopimusvaltiolle, jotta viimeksi mainittu voi maksaa vahingonkorvausta rikoksen uhreille tai palauttaa kyseisen rikoksen tuottaman hyödyn tai omaisuuden sen laillisille omistajille.

3. Toimiessaan toisen sopimusvaltion pyynnöstä tämän yleissopimuksen 12 ja 13 artiklan mukaisesti sopimusvaltio voi erityisesti harkita sopimuksen tai järjestelyjen tekemistä:

(a) tällaisen rikoksen tuottaman hyödyn tai omaisuuden arvon tai niiden myynnistä saatujen varojen tai sellaisten varojen osan siirtämiseksi tämän yleissopimuksen 30 artiklan 2 kappaleen c kohdan mukaisesti määrätylle tilille ja niiden luovuttamisesta hallitustenvälisille toimielimille, jotka ovat erikoistuneet järjestäytyneen rikollisuuden vastustamiseen;

(b) tällaisen rikoksen tuottaman hyödyn tai omaisuuden tai niiden myynnistä saatujen varojen jakamiseksi säännönmukaisesti tai tapauskohtaisesti muiden sopimusvaltioiden kanssa kyseisen sopimusvaltion kansallisen lainsäädännön tai hallintomenettelyn mukaisesti.

15 artiklaTuomiovalta

1. Kukin sopimusvaltio ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin ulottaakseen tuomiovaltansa tämän yleissopimuksen 5, 6, 8 ja 23 artiklan mukaisesti rangaistaviksi teoiksi säädettyihin rikoksiin, kun:

(a) rikos on tehty kyseisen sopimusvaltion alueella; tai

(b) rikos on tehty aluksella, joka käyttää kyseisen sopimusvaltion lippua, tai ilma-aluksessa, joka on rekisteröity kyseisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaisesti rikoksen tekohetkellä.

2. Ellei tämän yleissopimuksen 4 artiklassa toisin määrätä, sopimusvaltio voi myös ulottaa tuomiovaltansa sellaisiin rikoksiin, jos:

(a) rikos on tehty kyseisen sopimusvaltion kansalaista vastaan;

(b) rikoksen on tehnyt kyseisen sopimusvaltion kansalainen tai kansalaisuudeton henkilö, jolla on vakituinen asuinpaikka sen alueella; tai

(c) rikos on:

(i) säädetty rangaistavaksi teoksi tämän yleissopimuksen 5 artiklan 1 kappaleen mukaisesti ja se on tehty kyseisen sopimusvaltion alueen ulkopuolella tarkoituksessa tehdä vakava rikos sen alueella;

(ii) säädetty rangaistavaksi teoksi tämän yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen b kohdan ii alakohdan mukaisesti ja se on tehty kyseisen sopimusvaltion alueen ulkopuolella tarkoituksessa tehdä sen alueella tämän yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen a kohdan i alakohdan tai ii alakohdan, tai b kohdan i alakohdan mukaisesti rangaistavaksi teoksi säädetty rikos.

3. Tämän yleissopimuksen 16 artiklan 10 kappaleen soveltamista varten kukin sopimusvaltio ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin ulottaakseen tuomiovaltansa tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluviin rikoksiin, jos rikoksesta epäilty on sen alueella, eikä se luovuta häntä yksinomaan sillä perusteella, että rikoksesta epäilty on sen kansalainen.

4. Kukin sopimusvaltio voi myös ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin ulottaakseen tuomiovaltansa tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluviin rikoksiin, jos rikoksesta epäilty on sen alueella, eikä se luovuta häntä.

5. Jos tuomiovaltaansa tämän artiklan 1 tai 2 kappaleen mukaisesti käyttävälle sopimusvaltiolle ilmoitetaan tai se saa muutoin tietää, että yksi tai useampi muu sopimusvaltio on aloittanut tutkinnan, syytetoimet tai oikeudenkäynnin saman teon perusteella, kyseisten sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset neuvottelevat tarvittaessa toistensa kanssa toimiensa yhteensovittamiseksi.

6. Tämä yleissopimus ei estä sopimusvaltiota käyttämästä kansallisen lainsäädäntönsä mukaista rikosoikeudellista toimivaltaa, tämän kuitenkaan rajoittamatta yleisen kansainvälisen oikeuden määräyksiä.

16 artiklaLuovuttaminen

1. Tätä artiklaa sovelletaan tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluviin rikoksiin tai tapauksiin, joissa 3 artiklan 1 kappaleen a tai b kohdassa tarkoitettuun rikokseen on osallisena järjestäytynyt rikollisryhmä ja luovuttamispyynnön kohteena oleva henkilö tavataan pyynnön vastaanottaneessa sopimusvaltiossa, sillä edellytyksellä että rikos, jota luovuttamispyyntö koskee, on rangaistava teko sekä pyynnön esittäneen että pyynnön vastaanottaneen sopimusvaltion kansallisen lainsäädännön mukaan.

2. Jos luovuttamispyyntö koskee useita erillisiä vakavia rikoksia, joista osa ei kuulu tämän yleissopimuksen soveltamisalaan, pyynnön vastaanottanut sopimusvaltio voi soveltaa tätä artiklaa myös viimeksi mainittuihin rikoksiin.

3. Jokainen rikos, johon tätä artiklaa sovelletaan, katsotaan sopimusvaltioiden välisissä luovuttamista koskevissa sopimuksissa rikokseksi, jonka johdosta rikoksentekijä voidaan luovuttaa. Sopimusvaltiot sitoutuvat sisällyttämään nämä rikokset kaikkiin välillään tehtäviin luovuttamista koskeviin sopimuksiin rikoksina, joiden johdosta rikoksentekijä voidaan luovuttaa.

4. Jos sopimusvaltio, joka asettaa luovuttamisen ehdoksi sopimuksen olemassaolon, saa luovuttamispyynnön toiselta sopimusvaltiolta, jonka kanssa sillä ei ole luovuttamista koskevaa sopimusta, se voi katsoa tämän yleissopimuksen luovuttamisen oikeusperustaksi kaikkien niiden rikosten osalta, joihin tätä artiklaa sovelletaan.

5. Sopimusvaltiot, jotka asettavat luovuttamisen ehdoksi sopimuksen olemassaolon:

(a) ilmoittavat tallettaessaan tätä yleissopimusta koskevan ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille siitä, pitävätkö ne tätä yleissopimusta oikeusperustana luovuttamista koskevalle yhteistyölle, jota ne tekevät muiden sopimusvaltioiden kanssa; ja

(b) jos sopimusvaltiot eivät pidä tätä yleissopimusta luovuttamista koskevan yhteistyön oikeusperustana, ne pyrkivät tarvittaessa tekemään luovuttamista koskevia sopimuksia muiden tämän yleissopimuksen sopimusvaltioiden kanssa tämän artiklan täytäntöönpanemiseksi.

6. Sopimusvaltiot, jotka eivät aseta luovuttamisen ehdoksi sopimuksen olemassaoloa, tunnustavat keskinäisissä suhteissaan tämän artiklan soveltamisalaan kuuluvat rikokset sellaisiksi rikoksiksi, joiden johdosta rikoksentekijä voidaan luovuttaa.

7. Luovuttamiseen sovelletaan pyynnön vastaanottaneen sopimusvaltion kansallisessa lainsäädännössä tai sovellettavissa luovuttamista koskevaa sopimuksissa määrättyjä ehtoja, mukaan lukien muun muassa luovuttamisen edellytyksenä oleva vaadittu vähimmäisrangaistus sekä ne syyt, joiden perusteella pyynnön vastaanottanut sopimusvaltio voi kieltäytyä luovuttamisesta.

8. Jollei sopimusvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä toisin määrätä, ne pyrkivät nopeuttamaan luovuttamismenettelyä ja yksinkertaistamaan siihen liittyviä todistusaineistoa koskevia vaatimuksia kaikkien niiden rikosten osalta, joihin tätä artiklaa sovelletaan.

9. Jollei pyynnön vastaanottaneen sopimusvaltion kansallisessa lainsäädännössä ja luovututtamissopimuksissa toisin määrätä, se voi pyynnön esittäneen sopimusvaltion pyynnöstä ottaa säilöön henkilön, jonka luovuttamista pyydetään ja joka on sen alueella, tai ryhtyä muihin tarvittaviin toimiin hänen läsnäolonsa varmistamiseksi luovuttamismenettelyssä, kun se on vakuuttunut siitä, että olosuhteet sitä edellyttävät ja että asia on kiireellinen.

10. Jos sopimusvaltio, jonka alueella rikoksesta epäilty tavataan, ei luovuta häntä tämän artiklan soveltamisalaan kuuluvan rikoksen johdosta pelkästään sillä perusteella, että hän on kyseisen valtion kansalainen, tämän sopimusvaltion on luovuttamista pyytäneen sopimusvaltion pyynnöstä ilman aiheetonta viivytystä saatettava tapaus toimivaltaisten viranomaistensa käsiteltäväksi syyttämistä varten. Kyseiset viranomaiset tekevät päätöksensä ja käsittelevät asian samalla tavalla kuin mikä tahansa muu vakava rikos käsitellään kyseisen sopimusvaltion kansallisen lainsäädännön mukaan. Kyseiset sopimusvaltiot toimivat yhteistyössä erityisesti oikeudenkäyntimenettelyyn ja todistusaineistoon liittyvissä kysymyksissä varmistaakseen syyttämisen tehokkuuden.

11. Jos sopimusvaltio saa kansallisen lainsäädäntönsä mukaan luovuttaa kansalaisensa ainoastaan sillä ehdolla, että kyseinen henkilö palautetaan tähän sopimusvaltioon kärsimään rangaistusta, joka hänelle määrätään sen oikeudenkäynnin seurauksena, jota varten kyseisen henkilön luovuttamista on pyydetty, ja kyseinen sopimusvaltio ja henkilön luovuttamista pyytävä sopimusvaltio sopivat tästä mahdollisuudesta sekä muista tarpeellisiksi katsomistaan ehdoista, tällainen ehdollinen luovuttaminen riittää täyttämään tämän artiklan 10 kappaleen mukaisen velvoitteen.

12. Jos tuomion täytäntöönpanemista varten pyydetystä luovuttamisesta kieltäydytään sillä perusteella, että luovutettavaksi pyydetty henkilö on pyynnön vastaanottaneen sopimusvaltion kansalainen, pyynnön vastaanottaneen sopimusvaltion tulee pyynnön esittäneen sopimusvaltion hakemuksesta kansallisen lainsäädäntönsä tämän salliessa ja sen vaatimusten mukaisesti harkita pyynnön esittäneen sopimusvaltion lainsäädännön mukaisesti määrätyn rangaistuksen tai sen jäljellä olevan osan täytäntöönpanemista.

13. Silloin kun henkilö on oikeudenkäynnin kohteena minkä tahansa tämän artiklan soveltamisalaan kuuluvan rikoksen osalta, hänelle on taattava oikeudenmukainen kohtelu oikeudenkäynnin kaikissa vaiheissa, mukaan lukien kaikki ne oikeudet ja takeet, jotka perustuvat sen sopimusvaltion kansalliseen lainsäädäntöön, jonka alueella kyseinen henkilö on.

14. Tämän yleissopimuksen määräysten ei tulkita asettavan luovuttamisvelvollisuutta, jos pyynnön vastaanottaneella sopimusvaltiolla on painavien syiden perusteella syytä uskoa, että pyyntö on esitetty henkilön asettamiseksi syytteeseen tai rankaisemiseksi hänen sukupuolensa, rotunsa, uskontonsa, kansallisuutensa, etnisen alkuperänsä tai poliittisten mielipiteidensä perusteella, tai että pyynnön noudattaminen mistä tahansa näistä syistä heikentäisi sen henkilön asemaa, jota pyyntö koskee.

15. Sopimusvaltiot eivät voi kieltäytyä vastaamasta luovuttamispyyntöön pelkästään sillä perusteella, että rikokseen katsotaan liittyvän myös julkista taloutta koskevia kysymyksiä.

16. Ennen kuin luovuttamispyynnön vastaanottanut sopimusvaltio kieltäytyy vastaamasta siihen, se neuvottelee tarvittaessa pyynnön esittäneen sopimusvaltion kanssa antaakseen sille riittävän tilaisuuden esittää mielipiteensä sekä antaa esittämiään väitteitä tukevia tietoja.

17. Sopimusvaltiot pyrkivät tekemään kahden- ja monenvälisiä sopimuksia tai järjestelyjä luovuttamisten toteuttamiseksi tai tehostamiseksi.

17 artiklaTuomittujen siirtäminen

Sopimusvaltiot voivat harkita liittymistä kahden- tai monenvälisiin sopimuksiin tai järjestelyihin, jotka koskevat sellaisten henkilöiden siirtämistä alueelleen, jotka on tuomittu vankeusrangaistukseen tai muuhun vapaudenmenetyksen sisältävään rangaistukseen tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvista rikoksista, jotta nämä henkilöt voisivat suorittaa rangaistuksensa loppuun siellä.

18 artiklaKeskinäinen oikeusapu

1. Sopimusvaltiot antavat toisilleen mahdollisimman laajaa oikeusapua tutkinnassa, syytetoimissa ja oikeudenkäynneissä, jotka liittyvät tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluviin rikoksiin 3 artiklan määräysten mukaisesti, ja vastavuoroisesti antavat toisilleen vastaavaa oikeusapua, kun pyynnön esittäneellä sopimusvaltiolla on perusteltua syytä epäillä, että 3 artiklan 1 kappaleen a kohdassa tai b kohdassa tarkoitettu rikos on luonteeltaan kansainvälinen, muun muassa siitä syystä, että sellaisten rikosten uhrit, todistajat, rikoksen tuottama hyöty, apuvälineet tai todisteet sijaitsevat pyynnön vastaanottaneessa sopimusvaltiossa ja että järjestäytynyt rikollisryhmä on osallisena rikokseen.

2. Keskinäistä oikeusapua annetaan mahdollisimman laajalti pyynnön vastaanottaneen sopimusvaltion asiaan liittyvien lakien, sopimusten ja järjestelyjen mukaisesti sellaisten tutkinta- ja syytetoimien sekä oikeudenkäyntien osalta, jotka liittyvät rikoksiin, joista oikeushenkilö voi joutua vastuuseen pyynnön esittäneessä sopimusvaltiossa tämän yleissopimuksen 10 artiklan mukaisesti.

3. Tämän artiklan mukaista keskinäistä oikeusapua voidaan pyytää seuraaviin tarkoituksiin:

(a) todisteiden tai lausuntojen hankkimiseksi henkilöiltä;

(b) oikeudellisten asiakirjojen tiedoksiantoa varten;

(c) etsintöjen ja takavarikointien suorittamista sekä jäädyttämistä varten;

(d) esineiden ja paikkojen tutkimiseksi;

(e) tietojen, todisteiden sekä asiantuntija-arvioiden saamiseksi;

(f) alkuperäisten tai oikeaksi todistettujen jäljennösten saamiseksi asiaankuuluvista asiakirjoista ja tiedostoista, kuten valtion asiakirjoista, pankkitiedoista, rahoitusta ja yritystoimintaa koskevista asiakirjoista;

(g) rikoksen tuottaman hyödyn, omaisuuden, apuvälineiden, muiden tarvikkeiden tai esineiden tunnistamiseksi tai jäljittämiseksi todistelua varten;

(h) henkilöiden vapaaehtoisen esiintymisen helpottamiseksi pyynnön esittäneessä sopimusvaltiossa;

(i) mitä tahansa muuta apua, joka ei ole pyynnön vastaanottaneen sopimusvaltion kansallisen lainsäädännön vastaista.

4. Sopimusvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat ilman ennakkopyyntöä toimittaa rikosasiaan liittyviä tietoja toisen sopimusvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, tämän kuitenkaan rajoittamatta kansallisen lainsäädännön soveltamista, jos ne katsovat, että kyseiset tiedot voisivat auttaa toisen sopimusvaltion viranomaista tutkimusten ja rikosoikeudenkäynnin aloittamisessa tai menestyksellisessä loppuun saattamisessa, tai saattaisivat johtaa siihen, että viimeksi mainittu sopimusvaltio esittää tämän yleissopimuksen mukaisen pyynnön.

5. Tietojen toimittaminen tämän artiklan 4 kappaleen mukaisesti ei rajoita tutkimuksia ja rikosoikeudenkäyntejä siinä valtiossa, jonka toimivaltainen viranomainen on toimittanut tiedot. Tiedot vastaanottaneet toimivaltaiset viranomaiset noudattavat pyyntöä, jonka mukaan kyseiset tiedot tulee pitää luottamuksellisina, ainakin toistaiseksi, taikka sen käytölle asetettuja rajoituksia. Tämä ei kuitenkaan estä tiedot vastaanottanutta sopimusvaltiota paljastamasta sen oikeudenkäynnissä syytetyn henkilön syyttömyyden osoittavia tietoja. Tällaisessa tapauksessa tiedot vastaanottanut sopimusvaltio ilmoittaa asiasta tiedot toimittaneelle sopimusvaltiolle ennen tietojen paljastamista ja pyydettäessä neuvottelee tiedot toimittaneen sopimusvaltion kanssa. Jos ennakkoilmoitus ei poikkeustapauksessa ole mahdollinen, tiedot vastaanottanut sopimusvaltio ilmoittaa asiasta viipymättä tiedot toimittaneelle sopimusvaltiolle.

6. Tämän artiklan määräykset eivät vaikuta velvoitteisiin, jotka perustuvat muuhun kahden- tai monenväliseen sopimukseen, jonka määräykset koskevat kokonaan tai osittain keskinäistä oikeusapua.

7. Tämän artiklan mukaisesti esitettyihin pyyntöihin sovelletaan tämän artiklan 9―29 kappaletta, jos kyseisiä sopimusvaltioita ei sido keskinäistä oikeusapua koskeva sopimus. Jos näitä sopimusvaltioita sitoo sellainen sopimus, pyyntöihin sovelletaan sen vastaavia määräyksiä, elleivät sopimusvaltiot päätä soveltaa tämän artiklan 9―29 kappaletta niiden sijasta. Sopimusvaltioita kannustetaan voimakkaasti soveltamaan näitä kappaleita, mikäli ne helpottavat yhteistyötä.

8. Sopimusvaltiot eivät saa kieltäytyä antamasta tämän artiklan mukaista keskinäistä oikeusapua pankkisalaisuuden perusteella.

9. Sopimusvaltiot voivat kieltäytyä antamasta tämän artiklan mukaista keskinäistä oikeusapua kaksoisrangaistavuuden puuttumisen perusteella. Pyynnön vastaanottanut sopimusvaltio voi kuitenkin, katsoessaan tämän tarkoituksenmukaiseksi, antaa oikeusapua harkitsemassaan määrin, riippumatta siitä, olisiko teko rangaistava pyynnön vastaanottaneen sopimusvaltion kansallisen lainsäädännön mukaan.

10. Henkilö, joka on säilössä tai suorittamassa rangaistusta yhden sopimusvaltion alueella ja jonka läsnäoloa pyydetään toisessa sopimusvaltiossa tunnistamista tai todistajanlausuntoa varten tai muuten avustamaan todistusaineiston hankkimiseksi tutkintaa, syyttämistä tai oikeudenkäyntiä varten tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien rikosten osalta, voidaan siirtää, mikäli seuraavat ehdot täyttyvät:

(a) kyseinen henkilö antaa suostumuksensa vapaasta tahdostaan ja kaikista asiaan liittyvistä seikoista tietoisena;

(b) molempien sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset sopivat tästä sopimusvaltioiden asianmukaisiksi katsomiensa ehtojen mukaisesti.

11. Tämän artiklan 10 kappaleen soveltamista varten:

(a) sopimusvaltiolla, johon henkilö siirretään, on valtuudet ja velvoite pitää siirretty henkilö säilössä, ellei sopimusvaltio, josta henkilö on siirretty, toisin pyydä tai valtuuta;

(b) sopimusvaltio, johon henkilö on siirretty, panee välittömästi täytäntöön velvoitteensa palauttaa henkilö säilöön siihen sopimusvaltioon, josta henkilö on siirretty etukäteen sovitun mukaisesti tai sen mukaan kuin muuten sovitaan näiden sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kesken;

(c) sopimusvaltio, johon henkilö on siirretty, ei saa vaatia sopimusvaltiota, josta henkilö on siirretty, käynnistämään luovuttamismenettelyä henkilön palauttamista varten;

(d) laskettaessa vapauden menetyksen kestoa siinä sopimusvaltiossa, josta henkilö on siirretty, on hänen hyväkseen laskettava aika, jonka hän on ollut vapautensa menettäneenä siinä valtiossa, johon hänet on siirretty.

12. Ellei sopimusvaltio, josta henkilö siirretään tämän artiklan 10 ja 11 kappaleen mukaisesti, siihen suostu, kyseistä henkilöä ei hänen kansalaisuudestaan riippumatta saa asettaa syytteeseen, vangita tai rangaista eikä hänen henkilökohtaista vapauttaan saa muutoin rajoittaa sen valtion alueella, johon hänet siirretään niiden tekojen, laiminlyöntien tai tuomioiden perusteella, jotka edelsivät hänen lähtöään sen valtion alueelta, josta hänet on siirretty.

13. Kukin sopimusvaltio nimeää keskusviranomaisen, jonka tehtävänä on ja jolla on valtuudet ottaa vastaan keskinäistä oikeusapua koskevia pyyntöjä ja panna ne täytäntöön tai välittää ne edelleen toimivaltaisille viranomaisille täytäntöönpanoa varten. Jos sopimusvaltiolla on erityinen alue tai osavaltio, jolla on erillinen keskinäistä oikeusapua koskeva järjestelmä, se voi nimetä erillisen keskusviranomaisen, jolla on samat tehtävät kyseisellä alueella tai kyseisessä osavaltiossa. Keskusviranomaiset varmistavat vastaanotettujen pyyntöjen nopean ja asianmukaisen täytäntöönpanon tai välittämisen toimivaltaiselle viranomaiselle. Tapauksissa, joissa keskusviranomainen välittää pyynnön toimivaltaiselle viranomaiselle täytäntöönpanoa varten, sen on kehotettava toimivaltaista viranomaista panemaan pyyntö nopeasti ja asianmukaisesti täytäntöön. Kukin sopimusvaltio ilmoittaa Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille tätä tarkoitusta varten määrätystä keskusviranomaisesta tallettaessaan tätä yleissopimusta koskevan ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa. Keskinäistä oikeusapua koskevat pyynnöt sekä niihin liittyvät tiedonannot toimitetaan sopimusvaltioiden nimeämälle keskusviranomaiselle. Tämä vaatimus ei rajoita sopimusvaltion oikeutta vaatia, että tällaiset pyynnöt ja tiedonannot toimitetaan sille diplomaattiteitse sekä, kiireellisissä tapauksissa ja sopimusvaltioiden suostuessa tähän, Kansainvälisen rikospoliisijärjestön (Interpolin) kautta, jos mahdollista.

14. Pyynnöt on laadittava kirjallisesti tai, jos mahdollista, millä tahansa tavalla, joka mahdollistaa kirjallisen asiakirjan tuottamisen, pyynnön vastaanottavan sopimusvaltion hyväksymällä kielellä sellaisissa olosuhteissa, joissa vastaanottajasopimusvaltio pystyy varmistumaan sen aitoudesta. Kukin sopimusvaltio ilmoittaa Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille kielen tai kielet, joilla laaditut asiakirjat hyväksytään, tallettaessaan tätä yleissopimusta koskevan ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa. Kiireellisissä tapauksissa ja sopimusvaltioiden sopiessa siitä, pyynnöt voidaan esittää suullisesti, mutta ne on välittömästi vahvistettava kirjallisesti.

15. Keskinäistä oikeusapua koskevassa pyynnössä tulee mainita:

(a) pyynnön esittävä viranomainen;

(b) pyynnössä mainitun tutkinnan, syytetoimien tai oikeudenkäynnin asiasisältö ja luonne sekä tutkinnasta, syytetoimista tai oikeudenkäynnistä vastaavan viranomaisen nimi ja tehtävät;

(c) yhteenveto asiaan vaikuttavista tosiseikoista, paitsi sellaisten pyyntöjen osalta, jotka koskevat oikeudellisten asiakirjojen tiedoksiantoa;

(d) kuvaus pyydetystä avusta ja tiedot menettelytavoista, joita pyynnön esittänyt sopimusvaltio toivoo noudatettavan;

(e) jos mahdollista, kaikkien asianosaisten henkilötiedot, oleskelupaikka ja kansalaisuus; ja

(f) tarkoitus, johon todisteita, tietoja tai toimenpiteitä pyydetään.

16. Pyynnön vastaanottanut sopimusvaltio voi pyytää lisätietoja, jos se on tarpeen pyynnön täytäntöönpanemiseksi sen kansallisen lainsäädännön mukaisesti tai se helpottaa pyynnön täytäntöönpanoa.

17. Pyyntö pannaan täytäntöön pyynnön vastaanottaneen sopimusvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja sen kansallisen lainsäädännön sallimassa laajuudessa ja, jos mahdollista, pyynnössä täsmennetyn menettelyn mukaisesti.

18. Kun sopimusvaltion oikeusviranomaisten on kuultava toisen sopimusvaltion alueella olevaa henkilöä todistajana tai asiantuntijana, viimeksi mainittu sopimusvaltio voi, kun se on mahdollista ja kansallisen lainsäädännön perusperiaatteiden mukaista, toisen sopimusvaltion pyynnöstä sallia kuulustelun järjestämisen videokokouksena, mikäli ei ole mahdollista tai toivottavaa, että kyseinen henkilö esiintyy henkilökohtaisesti pyynnön esittäneen sopimusvaltion alueella. Sopimusvaltiot voivat sopia, että pyynnön esittäneen sopimusvaltion oikeusviranomainen johtaa kuulustelua ja pyynnön vastaanottaneen sopimusvaltion oikeusviranomainen osallistuu siihen.

19. Pyynnön esittänyt sopimusvaltio ei saa ilman pyynnön vastaanottaneen sopimusvaltion etukäteen antamaa lupaa välittää tai käyttää pyynnön vastaanottaneelta sopimusvaltiolta saatuja tietoja ja todisteita muuhun kuin sellaiseen tutkintaan, syyttämiseen tai oikeudenkäyntiin, josta on ilmoitettu pyynnössä. Tämän kappaleen määräykset eivät estä pyynnön esittänyttä sopimusvaltiota paljastamasta oikeudenkäynnissä syytettynä olevan henkilön syyttömyyden osoittavia tietoja tai todisteita. Tässä jälkimmäisessä tapauksessa pyynnön esittänyt sopimusvaltio ilmoittaa asiasta pyynnön vastaanottaneelle sopimusvaltiolle ennen tietojen tai todisteiden paljastamista ja pyydettäessä neuvottelee pyynnön vastaanottaneen sopimusvaltion kanssa. Mikäli ennakkoilmoituksen antaminen ei poikkeustapauksessa ole mahdollista, pyynnön esittänyt sopimusvaltio ilmoittaa tietojen tai todisteiden paljastamisesta pyynnön vastaanottaneelle sopimusvaltiolle viipymättä.

20. Pyynnön esittänyt sopimusvaltio voi vaatia, että vastaanottanut sopimusvaltio pitää pyynnön tiedot ja sisällön luottamuksellisina, paitsi niiltä osin kuin niiden paljastaminen on pyynnön täytäntöönpanon kannalta välttämätöntä. Jos pyynnön vastaanottanut sopimusvaltio ei voi noudattaa luottamuksellisuuden vaatimusta, se ilmoittaa tästä viipymättä pyynnön esittäneelle sopimusvaltiolle.

21. Keskinäisen oikeusavun antamisesta voidaan kieltäytyä:

(a) jos pyyntöä ei ole tehty tämän artiklan määräysten mukaisesti;

(b) jos pyynnön vastaanottaneen sopimusvaltion mielestä pyynnön toteuttaminen saattaa rajoittaa sen täysivaltaisuutta, turvallisuutta, yleistä järjestystä tai muita olennaisia etuja;

(c) kun pyynnön vastaanottaneen sopimusvaltion kansallinen lainsäädäntö estäisi sen viranomaisia toteuttamasta pyydettyjä toimenpiteitä vastaavan rikoksen osalta, joka olisi tutkinnan, syyttämisen tai oikeudenkäynnin kohteena niiden oman toimivallan alueella;

(d) jos pyyntöön suostuminen olisi pyynnön vastaanottaneen sopimusvaltion keskinäistä oikeusapua koskevaan lainsäädäntöön liittyvän järjestelmän vastaista.

22. Sopimusvaltiot eivät saa kieltäytyä keskinäisen oikeusavun antamisesta yksinomaan sillä perusteella, että rikokseen katsotaan myös liittyvän julkista taloutta koskevia kysymyksiä.

23. Keskinäisestä oikeusavun antamisesta kieltäytyminen on perusteltava.

24. Pyynnön vastaanottanut sopimusvaltio panee keskinäistä oikeusapua koskevan pyynnön täytäntöön mahdollisimman nopeasti ja ottaa mahdollisimman täysimääräisesti huomioon perustellut määräajat, joita pyynnön esittänyt sopimusvaltio on ehdottanut, mieluiten pyynnössään. Pyynnön vastaanottanut sopimusvaltio vastaa pyynnön esittäneen sopimusvaltion kohtuullisiin tiedusteluihin asian etenemisestä pyynnön vastaanottaneessa sopimusvaltiossa. Pyynnön esittänyt sopimusvaltio ilmoittaa viipymättä pyynnön vastaanottaneelle sopimusvaltiolle, kun pyydettyä apua ei enää tarvita.

25. Pyynnön vastaanottanut sopimusvaltio voi lykätä keskinäisen oikeusavun antamista sillä perusteella, että se haittaa aloitettuja tutkinta-, syyte- tai oikeudenkäyntitoimia.

26. Ennen kuin pyynnön vastaanottanut sopimusvaltio kieltäytyy vastaamasta pyyntöön tämän artiklan 21 kappaleen mukaisesti tai lykkää sen täytäntöönpanoa tämän artiklan 25 kappaleen mukaisesti, pyynnön vastaanottanut sopimusvaltio neuvottelee pyynnön esittäneen sopimusvaltion kanssa siitä, voidaanko oikeusapua vielä antaa pyynnön esittäneen sopimusvaltion tarpeellisiksi katsomien ehtojen mukaisesti. Jos pyynnön esittänyt sopimusvaltio hyväksyy avun näillä ehdoilla, sen on noudatettava niitä.

27. Todistajaa, asiantuntijaa tai muuta henkilöä, joka pyynnön esittäneen sopimusvaltion pyynnöstä suostuu pyynnön esittäneen sopimusvaltion alueella todistamaan oikeudenkäynnissä tai avustamaan tutkinnassa, syytetoimissa tai oikeudenkäynnissä, ei saa asettaa syytteeseen, vangita tai rangaista eikä hänen henkilökohtaista vapauttaan saa muutoin rajoittaa sen valtion alueella, johon hänet siirretään niiden tekojen, laiminlyöntien tai tuomioiden perusteella, jotka edelsivät hänen lähtöään pyynnön vastaanottaneen sopimusvaltion alueelta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 12 kappaleen soveltamista. Tällainen koskemattomuus päättyy, kun todistaja, asiantuntija tai muu henkilö, jolla on ollut tilaisuus poistua maasta viidentoista peräkkäisen päivän tai sopimusvaltioiden sopiman ajanjakson kuluessa siitä päivästä, jona hänelle on virallisesti ilmoitettu, etteivät oikeusviranomaiset enää vaadi hänen läsnäoloaan, on kuitenkin vapaaehtoisesti jäänyt sopimusvaltion alueelle tai on poistuttuaan palannut vapaasta tahdostaan.

28. Pyynnön vastaanottanut sopimusvaltio vastaa pyynnön täytäntöönpanosta aiheutuvista tavanomaisista kustannuksista, elleivät kyseiset sopimusvaltiot toisin sovi. Jos pyyntöön vastaaminen vaatii huomattavia menoja tai erityismenoja, sopimusvaltiot neuvottelevat keskenään ratkaistakseen, minkälaisin ehdoin pyyntö pannaan täytäntöön ja millä tavalla kustannuksista vastataan.

29. Pyynnön vastaanottanut sopimusvaltio:

(a) antaa pyynnön esittäneelle sopimusvaltiolle jäljennökset sen hallussa olevista valtion asiakirjoista tai tiedoista, jotka sen kansallisen lainsäädännön mukaan ovat julkisia;

(b) voi harkintansa mukaan antaa pyynnön esittäneelle sopimusvaltiolle kokonaan, osittain tai asianmukaisiksi katsomiensa ehtojen mukaisesti jäljennökset sen hallussa olevista valtion asiakirjoista tai tiedoista, jotka sen kansallisen lainsäädännön mukaan eivät ole julkisia.

30. Sopimusvaltiot harkitsevat tarvittaessa mahdollisuutta tehdä kahden- tai monenvälisiä sopimuksia tai järjestelyjä, jotka vastaisivat tämän artiklan määräysten soveltamistarkoitusta, toteuttaisivat ne käytännössä tai edistäisivät niiden soveltamista.

19 artiklaYhteinen tutkinta

Sopimusvaltiot harkitsevat sellaisten kahden- tai monenvälisten sopimusten tai järjestelyjen tekemistä, joilla toimivaltaiset viranomaiset voivat perustaa yhteisiä tutkintaelimiä asioissa, jotka ovat tutkinnan, syytetoimien tai oikeudenkäynnin kohteena yhdessä tai useammassa valtiossa. Tällaisten sopimusten tai järjestelyjen puuttuessa yhteiseen tutkintaan voidaan ryhtyä sopimalla siitä tapauskohtaisesti. Asianomaiset sopimusvaltiot varmistavat, että sen sopimusvaltion täysivaltaisuutta, jonka alueella tutkinta tehdään, kunnioitetaan täysimääräisesti.

20 artiklaErityiset tutkintamenetelmät

1. Jos kansallisen oikeusjärjestelmän perusperiaatteet mahdollistavat sen, kukin sopimusvaltio ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin mahdollisuuksiensa mukaan ja kansallisessa lainsäädännössään asetettujen ehtojen mukaisesti, jotta sen toimivaltaiset viranomaiset voivat käyttää valvottua läpilaskua asianmukaisesti ja, kun sopimusvaltio katsoo tämän tarkoituksenmukaiseksi, muita erityisiä tutkintamenetelmiä, kuten elektronista tai muuta valvontaa sekä peiteoperaatioiden käyttöä alueellaan, vastustaakseen tehokkaasti järjestäytynyttä rikollisuutta.

2. Jotta ne voivat tutkia tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvia rikoksia, sopimusvaltioita kehotetaan tekemään tarvittaessa tarkoituksenmukaisia kahden- tai monenvälisiä sopimuksia tai järjestelyjä edellä mainittujen erityisten tutkintamenetelmien käytöstä kansainvälisellä tasolla tapahtuvan yhteistyön yhteydessä. Tällaisia sopimuksia tai järjestelyjä tehdään ja pannaan täytäntöön siten, että valtioiden täysivaltaisen tasa-arvon periaatetta noudatetaan täysin, ja niitä sovelletaan tiukasti kyseisten sopimusten tai järjestelyjen ehtojen mukaisesti.

3. Tämän artiklan 2 kappaleessa tarkoitettujen sopimusten tai järjestelyjen puuttuessa päätökset erityisten tutkintamenetelmien käytöstä kansainvälisellä tasolla tehdään tapauskohtaisesti ja niissä voidaan tarvittaessa ottaa huomioon rahoitusjärjestelyt ja yhteisymmärrys asianomaisten sopimusvaltioiden tuomiovallan käytöstä.

4. Asianomaisten sopimusvaltioiden suostumuksella päätöksiin käyttää valvottua läpilaskua kansainvälisellä tasolla voi sisältyä sellaisia keinoja kuin tavaroiden sieppaaminen sekä sen salliminen, että tavarat toimitetaan sellaisinaan tai ne poistetaan tai korvataan kokonaan tai osittain.

21 artiklaRikosasian käsittelyn siirtäminen

Syytetoimien keskittämiseksi sopimusvaltiot harkitsevat mahdollisuutta siirtää toisilleen sellaisen syytteen käsittely, joka koskee tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvaa rikosta, kun sellaisen siirron katsotaan palvelevan asianmukaisen lainkäytön tarpeita, ja erityisesti kun usealla valtiolla on tuomiovalta.

22 artiklaAikaisemman rikollisuuden selvittäminen

Kukin sopimusvaltio voi toteuttaa tarvittavia lainsäädännöllisiä tai muita toimenpiteitä, jotta väitetyn rikoksentekijän mahdolliset aikaisemmat tuomiot toisessa valtiossa voidaan ottaa huomioon asianmukaisiksi katsottujen ehtojen mukaisesti ja asianmukaiseksi katsottuun tarkoitukseen, jotta sellaista tietoa voidaan käyttää tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvaan rikokseen liittyvässä rikosoikeudenkäynnissä.

23 artiklaOikeudenkäytön haittaamisen säätäminen rangaistavaksi teoksi

Kukin sopimusvaltio ryhtyy tarvittaviin lainsäädännöllisiin ja muihin toimenpiteisiin säätääkseen seuraavat teot rangaistaviksi, kun ne on tehty tahallisesti:

(a) Fyysinen väkivalta, uhkailu tai pelottelu tai oikeudettoman edun lupaaminen, tarjoaminen tai antaminen perättömän lausuman aikaansaamiseksi todistelussa tai todisteluun tai todistusaineiston esittämisen haittaamiseksi oikeudenkäynnissä, joka liittyy tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluviin rikoksiin;

(b) Fyysinen väkivalta, uhkailu tai pelottelu oikeuslaitoksen virkamiehen tai lain valvonnasta vastaavan virkamiehen virkatehtävien hoitoon puuttumiseksi tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvan rikoksen yhteydessä. Tämän kohdan määräykset eivät rajoita sopimusvaltion oikeutta lainsäädäntöön, jolla suojellaan muita virkamiesryhmiä.

24 artiklaTodistajien suojelu

1. Kukin sopimusvaltio ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin voimavarojensa mukaisesti antaakseen tehokasta suojelua mahdolliselta kostolta tai pelottelulta todistajille, jotka todistavat tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluviin rikoksiin liittyvässä rikosoikeudenkäynnissä, ja tarvittaessa heidän sukulaisilleen ja muille läheisille henkilöille.

2. Tämän määräyksen rajoittamatta vastaajan oikeuksia, mukaan lukien oikeutta oikeussuojaan, tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitettuihin toimenpiteisiin voi kuulua muun muassa:

(a) tällaisten henkilöiden fyysiseen suojeluun liittyvien menetelmien käyttöönotto, kuten, siinä määrin kun se on tarpeen ja mahdollista, heidän sijoittamisensa toiseen paikkaan sekä tarvittaessa sen mahdollistaminen, että heidän henkilöllisyyttään tai olinpaikkaansa koskevia tietoja ei paljasteta tai niiden paljastamista rajoitetaan;

(b) sellaisten todistelua koskevien sääntöjen antaminen, joiden mukaan todistaja voi antaa todistajanlausuntonsa tavalla, joka varmistaa hänen turvallisuutensa, kuten todistajanlausunnon antaminen viestintätekniikan, kuten videoyhteyksien tai muiden riittävien keinojen avulla.

3. Sopimusvaltiot harkitsevat sopimusten tai järjestelyjen tekemistä toisten valtioiden kanssa tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitettujen henkilöiden uudelleen sijoittamiseksi.

4. Tämän artiklan määräykset koskevat myös uhreja, kun he toimivat todistajina.

25 artiklaUhrien avustaminen ja suojeleminen

1. Kukin sopimusvaltio ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin voimavarojensa mukaisesti avustaakseen ja suojellakseen tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien rikosten uhreja, erityisesti tapauksissa, joissa heitä uhataan kostolla tai pelotellaan.

2. Kukin sopimusvaltio ottaa käyttöön asianmukaiset menettelytavat, jotta tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien rikosten uhrit voivat hakea vahingonkorvausta ja hyvitystä.

3. Jollei kansallisessa lainsäädännössä toisin säädetä, kukin sopimusvaltio mahdollistaa uhrien näkemysten ja huolien esittämisen ja käsittelyn rikosoikeudenkäynnin asianmukaisissa vaiheissa tavalla, joka ei rajoita puolustuksen oikeuksia.

26 artiklaToimenpiteet yhteistyön lisäämiseksi lainvalvontaviranomaisten kanssa

1. Kukin sopimusvaltio ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin rohkaistakseen järjestäytyneisiin rikollisryhmiin osallistuvia tai osallistuneita henkilöitä:

(a) antamaan tietoja, jotka olisivat hyödyllisiä toimivaltaisille viranomaisille tutkinnan ja todistelun kannalta seuraavanlaisista kysymyksistä:

(i) järjestäytyneiden rikollisryhmien tunnistetiedot, luonne, koostumus, rakenne, sijainti tai toiminta;

(ii) yhteydet, myös kansainväliset yhteydet, muihin järjestäytyneisiin rikollisryhmiin;

(iii) rikokset, joihin järjestäytyneet rikollisryhmät ovat syyllistyneet tai voivat syyllistyä;

(b) antamaan toimivaltaisille viranomaisille todellista, konkreettista apua, joka saattaa auttaa riistämään järjestäytyneiltä rikollisryhmiltä heidän voimavarojaan tai rikoksen tuottaman hyödyn.

2. Kukin sopimusvaltio harkitsee soveltuvissa tapauksissa mahdollisuutta lieventää rangaistusta sellaisen syytettynä olevan henkilön osalta, joka tarjoaa huomattavaa yhteistyötä tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvan rikoksen tutkinnassa tai syytteiden nostamiseksi.

3. Kukin sopimusvaltio harkitsee kansallisen lainsäädäntönsä perusperiaatteiden mukaisesti syytteistä luopumista sellaisen henkilön osalta, joka tarjoaa huomattavaa yhteistyötä tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvan rikoksen tutkinnassa tai syytteiden nostamiseksi.

4. Kyseisiä henkilöitä suojellaan tämän yleissopimuksen 24 artiklan mukaisesti.

5. Kun tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitettu henkilö, joka oleskelee yhdessä sopimusvaltiossa, voi tarjota huomattavaa yhteistyötä toisen sopimusvaltion toimivaltaisille viranomaisille, asianomaiset sopimusvaltiot voivat harkita sopimusten tai järjestelyjen tekemistä kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti siitä, että jälkimmäinen sopimusvaltio mahdollisesti tarjoaa tämän artiklan 2 ja 3 kappaleen mukaisen kohtelun.

27 artiklaLainvalvontaviranomaisten välinen yhteistyö

1. Sopimusvaltiot toimivat läheisessä yhteistyössä toistensa kanssa kukin oman kansallisen oikeus- ja hallintojärjestelmänsä mukaisesti parantaakseen lainvalvonnan tehokkuutta tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien rikosten vastustamisessa. Kukin sopimusvaltio ryhtyy tehokkaisiin toimenpiteisiin erityisesti:

(a) parantaakseen ja ottaakseen tarvittaessa käyttöön tietojenvaihtokanavia toimivaltaisten viranomaisten, virastojen ja yksiköiden välille varman ja nopean tietojenvaihdon helpottamiseksi tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien rikosten kaikista näkökohdista, mukaan lukien yhteydet muuhun rikolliseen toimintaan, jos asianomaiset sopimusvaltiot pitävät sitä asianmukaisena;

(b) toimiakseen yhteistyössä muiden sopimusvaltioiden kanssa tutkittaessa tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvia rikoksia, seuraavien seikkojen selvittämiseksi:

(i) sellaisiin rikoksiin osallisiksi epäiltyjen henkilöiden henkilöllisyys, olinpaikka ja toiminta tai muiden asiaan liittyvien henkilöiden olinpaikka;

(ii) rikoksen tuottaman hyödyn tai sellaisten rikosten tekemisestä saadun omaisuuden liikkeet;

(iii) sellaisten rikosten tekemisessä käytetyn omaisuuden, laitteiden tai muiden apuvälineiden liikkeet;

(c) tarjotakseen tarpeen mukaan analysointia tai tutkintaa varten tarvittavat esineet tai ainemäärät;

(d) helpottaakseen tehokasta yhteistyötä toimivaltaisten viranomaistensa, virastojensa ja yksiköidensä välillä ja edistääkseen henkilökunnan ja muiden asiantuntijoiden vaihtoa, mukaan lukien yhteyshenkilöiden lähettäminen, jollei asianomaisten sopimusvaltioiden välisissä kahdenvälisissä sopimuksissa tai järjestelyissä toisin määrätä;

(e) vaihtaakseen tietoja toisten sopimusvaltioiden kanssa tietyistä järjestäytyneiden rikollisryhmien käyttämistä keinoista ja menetelmistä, mukaan lukien tarvittaessa reitit ja kulkuvälineet sekä väärän henkilöllisyyden käyttö, muutettujen tai väärennettyjen asiakirjojen käyttö tai muiden toiminnan salaamiseen käytettävien keinojen käyttö;

(f) vaihtaakseen tietoja ja yhteensovittaakseen hallinnolliset ja muut toimenpiteet, joihin on ryhdytty tarvittaessa tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien rikosten aikaisen havaitsemisen mahdollistamiseksi.

2. Tämän yleissopimuksen täytäntöönpanemiseksi sopimusvaltiot harkitsevat kahden- ja monenvälisten sopimusten tai järjestelyjen tekemistä lainvalvontaviranomaisten välisestä suorasta yhteistyöstä ja, jos tällaisia sopimuksia tai järjestelyjä on jo olemassa, niiden muuttamista. Jos asianomaisten sopimusvaltioiden välillä ei ole sopimuksia tai järjestelyjä, ne voivat pitää tätä yleissopimusta perustana keskinäiselle lainvalvontaviranomaisten yhteistyölle tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien rikosten osalta. Aina kun se on tarkoituksenmukaista, sopimusvaltiot hyödyntävät täysimääräisesti sopimuksia tai järjestelyjä, mukaan lukien kansainväliset tai alueelliset järjestöt, edistääkseen yhteistyötä lainvalvontaviranomaistensa kesken.

3. Sopimusvaltiot pyrkivät voimavarojensa mukaisesti toimimaan yhteistyössä vastatakseen kansainväliseen järjestäytyneeseen rikollisuuteen, joka hyödyntää nykyaikaista teknologiaa.

28 artiklaJärjestäytyneen rikollisuuden luonnetta koskevien tietojen kerääminen, vaihtaminen ja analysointi

1. Kukin sopimusvaltio harkitsee yhteistyössä tieteellisen ja akateemisen yhteisön kanssa analyysien tekemistä alueellaan olevan järjestäytyneen rikollisuuden kehityksestä, niistä olosuhteista, joissa järjestäytynyt rikollisuus toimii, sekä mukana olevista ammattiryhmistä ja käytetystä teknologiasta.

2. Sopimusvaltiot harkitsevat järjestäytynyttä rikollista toimintaa koskevan analyyttisen asiantuntemuksen kehittämistä ja jakamista toistensa kanssa sekä kansainvälisten ja alueellisten järjestöjen kautta. Tätä tarkoitusta varten tulisi tarvittaessa kehittää ja soveltaa yhteisiä määritelmiä, vaatimuksia ja menetelmiä.

3. Kukin sopimusvaltio harkitsee järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevien toimintatapojensa ja todellisten toimenpiteidensä seuraamista sekä niiden vaikutuksen ja tehokkuuden arvioimista.

29 artiklaKoulutus ja tekninen apu

1. Kukin sopimusvaltio aloittaa, kehittää tai parantaa tarvittavissa määrin nimenomaisia koulutusohjelmia lain valvonnasta vastaaville viranomaisille, mukaan lukien syyttäjät, tutkintatuomarit ja tullihenkilöstö ja muu henkilöstö, jotka vastaavat tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien rikosten torjunnasta, havaitsemisesta sekä vastustamisesta. Tällaisiin ohjelmiin voi sisältyä henkilökunnan asettaminen toisten käyttöön sekä henkilökunnan vaihto. Ohjelmissa tulee käsitellä erityisesti seuraavia asioita siinä määrin kuin valtion kansallinen lainsäädäntö sen sallii:

(a) tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien rikosten torjunnassa, havaitsemisessa ja vastustamisessa käytettävät menetelmät;

(b) tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvista rikoksista epäiltyjen henkilöiden käyttämät reitit ja menetelmät, mukaan lukien kauttakulkuvaltioissa käytetyt reitit ja menetelmät, sekä asianmukaiset vastatoimenpiteet;

(c) salakuljetustavaran liikkeiden seuraaminen;

(d) rikoksen tuottaman hyödyn, omaisuuden, laitteiden ja muiden apuvälineiden liikkeiden havaitseminen ja seuraaminen, menetelmät, joita käytetään rikoksen tuottaman hyödyn, omaisuuden, laitteiden tai muiden apuvälineiden siirrossa, salaamisessa tai naamioimisessa, sekä rahanpesun ja muiden talousrikosten torjunnassa käytettävät menetelmät;

(e) todistusaineiston kerääminen;

(f) valvontatekniikka vapaan kaupan alueilla sekä vapaasatamissa;

(g) Nykyaikaisessa lain valvonnassa käytettävät laitteet ja menetelmät, mukaan lukien elektroninen valvonta, valvottu läpilasku ja peiteoperaatiot;

(h) tietokoneiden, televiestintäverkkojen tai muun nykyaikaisen teknologian avulla harjoitetun kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa käytettävät menetelmät; sekä

(i) uhrien ja todistajien suojelussa käytettävät menetelmät.

2. Sopimusvaltiot avustavat toisiaan sellaisten tutkimus- ja koulutusohjelmien suunnittelussa ja täytäntöönpanossa, jotka on tarkoitettu asiantuntemuksen vaihtoon tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitetuilla aloilla, ja tätä tarkoitusta varten sopimusvaltio käyttävät tarvittaessa myös hyväkseen alueellisia ja kansainvälisiä konferensseja ja seminaareja edistääkseen yhteistyötä ja lisätäkseen keskustelua yhteisistä ongelmista, mukaan lukien läpikulkuvaltioiden erityiset ongelmat ja tarpeet.

3. Sopimusvaltiot edistävät sellaista koulutusta ja teknistä apua, joka helpottaa rikoksentekijöiden luovuttamista ja keskinäistä oikeusapua. Sellaiseen koulutukseen ja tekniseen apuun voi sisältyä kielikoulutusta, henkilökunnan asettamista toisten käyttöön ja henkilökunnan vaihtoa keskusviranomaisten tai vastaavia tehtäviä hoitavien virastojen kesken.

4. Olemassaolevien kahden- ja monenvälisten sopimusten tai järjestelyjen osalta sopimusvaltiot vahvistavat tarvittavissa määrin pyrkimyksiä mahdollisimman tehokkaaseen operatiiviseen ja koulutukselliseen toimintaan kansainvälisissä ja alueellisissa järjestöissä sekä muiden asiaan liittyvien kahden- ja monenvälisten sopimusten tai järjestelyjen puitteissa.

30 artiklaMuut toimenpiteet: yleissopimuksen täytäntöönpano taloudellisen kehityksen ja teknisen avun kautta

1. Sopimusvaltiot ryhtyvät mahdollisuuksien mukaan toimenpiteisiin, joilla voidaan varmistaa tämän yleissopimuksen mahdollisimman tehokas soveltaminen kansainvälisen yhteistyön avulla, ottaen huomioon järjestäytyneen rikollisuuden yleiset kielteiset vaikutukset yhteiskuntaan, erityisesti kestävään kehitykseen.

2. Sopimusvaltiot ryhtyvät konkreettisiin toimenpiteisiin mahdollisuuksien mukaan ja yhteistyössä keskenään sekä kansainvälisten ja alueellisten järjestöjen kanssa:

(a) edistääkseen yhteistyötään kehitysmaiden kanssa eri tasoilla, pyrkien parantamaan kehitysmaiden kykyä torjua ja vastustaa kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta;

(b) edistääkseen taloudellista ja aineellista apua, jolla tuetaan kehitysmaiden pyrkimyksiä vastustaa kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta tehokkaasti ja autetaan kehitysmaita soveltamaan tätä yleissopimusta onnistuneesti;

(c) antaakseen teknistä apua kehitysmaille sekä siirtymätalouden maille, tarkoituksenaan auttaa niitä vastaamaan tämän yleissopimuksen soveltamiseen liittyviin tarpeisiin. Tätä tarkoitusta varten sopimusvaltiot pyrkivät suorittamaan riittäviä ja säännöllisiä vapaaehtoisia maksuja Yhdistyneiden Kansakuntien rahoitusjärjestelmään kuuluvalle tilille, joka on osoitettu tähän nimenomaiseen tarkoitukseen. Sopimusvaltiot voivat myös erityisesti harkita kansallisen lainsäädäntönsä ja tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti tietyn prosentuaalisen osuuden tai vastaavan arvon maksamista kyseiselle tilille siitä rikoksen tuottamasta hyödystä tai omaisuudesta, joka on tuomittu menetettäväksi tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti;

(d) rohkaistakseen ja suostutellakseen tarvittaessa muita valtioita ja rahoituslaitoksia liittymään tämän artiklan mukaisiin pyrkimyksiin, erityisesti tarjoamalla kehitysmaille lisää koulutusohjelmia ja nykyaikaisia laitteita auttaakseen niitä tämän yleissopimuksen tavoitteiden saavuttamisessa.

3. Näiden toimenpiteiden tulee mahdollisuuksien mukaan olla sellaisia, että ne eivät rajoita olemassa olevia ulkomaanapua koskevia sitoumuksia tai muita yhteistyötä koskevia kahdenvälisiä, alueellisia tai kansainvälisiä rahoitusjärjestelyjä.

4. Sopimusvaltiot voivat tehdä kahden- tai monenvälisiä sopimuksia tai järjestelyjä aineellisesta ja kuljetukseen ja huoltoon liittyvästä avusta, ottaen huomioon rahoitusjärjestelyt, jotka ovat tarpeen, jotta tämän yleissopimuksen mukaiset kansainvälisen yhteistyön muodot olisivat tehokkaita ja jotta kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta voidaan torjua, havaita ja vastustaa.

31 artiklaTorjuminen

1. Sopimusvaltiot pyrkivät kehittämään ja arvioimaan kansallisia hankkeita sekä ottamaan käyttöön ja edistämään parhaita käytäntöjä sekä toimintamenetelmiä kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi.

2. Sopimusvaltiot pyrkivät kansallisen lainsäädäntönsä perusperiaatteiden mukaisesti tarvittavilla lainsäädännöllisillä, hallinnollisilla tai muilla toimenpiteillä vähentämään järjestäytyneiden rikollisryhmien olemassaolevia tai tulevia mahdollisuuksia osallistua laillisille markkinoille rikoksen tuottaman hyödyn avulla. Näiden toimenpiteiden olisi keskityttävä seuraaviin asioihin:

(a) yhteistyön vahvistaminen lainvalvontaviranomaisten tai syyttäjien sekä asianmukaisten yksityisten yhteisöjen välillä, teollisuus mukaan lukien;

(b) sellaisten vaatimusten ja menettelytapojen kehittämisen edistäminen, jotka on tarkoitettu suojelemaan julkisten ja asiaan liittyvien yksityisten yhteisöjen rehellisyyttä/lahjomattomuutta/koskemattomuutta, sekä myös asiaan liittyviä ammattikuntia koskevien toimintasääntöjen kehittämisen edistäminen, erityisesti lakimiehille, julkisille notaareille, verotuskonsulteille ja tilintarkastajille;

(c) sen torjuminen, että järjestäytyneet rikollisryhmät käyttävät väärin julkisten viranomaisten tarjouskilpailuja ja julkisten viranomaisten taloudellista toimintaa varten antamaa taloudellista tukea ja lupia;

(d) järjestäytyneiden rikollisryhmien oikeushenkilöihin kohdistaman väärinkäytön torjuminen; sellaisiin keinoihin voi kuulua:

(i) julkisten rekistereiden perustaminen oikeushenkilöiden perustamiseen, johtoon sekä rahoitukseen liittyvistä oikeushenkilöistä ja luonnollisista henkilöistä;

(ii) sen mahdollistaminen, että tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvasta rikoksesta tuomittua henkilöä kielletään kohtuulliseksi määräajaksi tuomioistuimen määräyksellä tai muulla asianmukaisella tavalla toimimasta niiden toimivaltaan kuuluvalla alueella rekisteröidyn oikeushenkilön johtotehtävissä;

(iii) kansallisten rekistereiden perustamista niistä henkilöistä, joita on kielletty toimimasta oikeushenkilöiden johtotehtävissä; ja

(iv) tämän kappaleen d kohdan i ja iii alakohdassa tarkoitettuihin rekistereihin sisältyvien tietojen vaihdon toisten sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

3. Sopimusvaltiot pyrkivät edistämään tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvista rikoksista tuomittujen henkilöiden uudelleensopeuttamista yhteiskuntaan.

4. Sopimusvaltiot pyrkivät arvioimaan säännöllisin väliajoin olemassaolevia ja asiaan liittyviä oikeudellisia asiakirjoja sekä hallintokäytäntöä tehdäkseen havaintoja niiden alttiudesta järjestäytyneiden rikollisryhmien väärinkäytöksille.

5. Sopimusvaltiot pyrkivät edistämään yleistä tietoisuutta kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden olemassaolosta, syistä ja vakavuudesta sekä sen aiheuttamasta uhasta. Tietoa voidaan jakaa tarvittaessa joukkotiedotusvälineiden kautta, ja tällaiseen tiedotukseen voi sisältyä toimenpiteitä, joilla edistetään kansalaisten osallistumista kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan ja vastustamiseen.

6. Kukin sopimusvaltio ilmoittaa Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille sellaisen viranomaisten tai sellaisten viranomaisten nimet ja osoitteet, jotka voivat auttaa toisia sopimusvaltioita kehittämään keinoja kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi.

7. Sopimusvaltiot toimivat tarvittaessa yhteistyössä toistensa kanssa sekä asiaan liittyvien kansainvälisten ja alueellisten järjestöjen kanssa tässä artiklassa tarkoitettujen keinojen edistämisessä ja kehittämisessä. Tähän kuuluu osallistuminen kansainvälisiin hankkeisiin, joiden tavoitteena on kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden torjuminen esimerkiksi helpottamalla niitä olosuhteita, jotka altistavat yhteiskunnan marginaaliryhmät kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vaikutukselle.

32 artiklaYleissopimuksen sopimuspuolten konferenssi

1. Tällä yleissopimuksella perustetaan yleissopimuksen sopimuspuolten konferenssi, jonka tarkoituksena on parantaa sopimusvaltioiden kykyä torjua kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta sekä edistää ja seurata tämän yleissopimuksen täytäntöönpanoa.

2. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri kutsuu sopimuspuolten konferenssin koolle viimeistään vuoden kuluttua tämän yleissopimuksen voimaantulosta. Sopimuspuolten konferenssi hyväksyy menettelytapasäännöt sekä säännöt, jotka koskevat tämän artiklan 3 ja 4 kappaleessa tarkoitettua toimintaa (mukaan lukien toimintamenojen maksamista koskevat säännöt).

3. Sopimuspuolten konferenssi sopii menettelytavoista, joilla tämän artiklan 1 kappaleessa mainitut tavoitteet on tarkoitus saavuttaa, mukaan lukien:

(a) sopimusvaltioiden tämän yleissopimuksen 29, 30 ja 31 artiklan mukaisen toiminnan edistäminen, esimerkiksi rohkaisemalla vapaaehtoisten lahjoitusten keräämistä;

(b) tietojenvaihdon edistäminen sopimusvaltioiden kesken kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden muodoista ja sen kehityksen suunnasta sekä onnistuneista menetelmistä sen vastustamisessa;

(c) toiminen yhteistyössä asiaan liittyvien kansainvälisten ja alueellisten järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen kanssa;

(d) tarkastelemalla säännöllisin väliajoin tämän yleissopimuksen täytäntöönpanoa;

(e) antamalla suosituksia tämän yleissopimuksen ja sen täytäntöönpanon parantamiseksi.

4. Tämän artiklan 3 kappaleen d ja e kohdan soveltamista varten sopimuspuolten konferenssi hankkii tarvittavat tiedot niistä toimenpiteistä, joihin sopimusvaltiot ovat ryhtyneet tämän yleissopimuksen täytäntöönpanemiseksi, sekä heidän siinä kohtaamistaan vaikeuksista, käyttämällä hyväkseen sopimusvaltioiden toimittamia tietoja sekä sopimuspuolten konferenssin mahdollisesti perustaman ylimääräisen valvontajärjestelmän kautta saatuja tietoja.

5. Kukin sopimusvaltio toimittaa sopimuspuolten konferenssille tämän vaatimat tiedot sen ohjelmista, suunnitelmista ja käytännöstä sekä lainsäädännöllisistä ja hallinnollisista toimenpiteistä, joiden avulla tämä yleissopimus pannaan täytäntöön.

33 artiklaSihteeristö

1. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri antaa yleissopimuksen sopimuspuolten konferenssille tarvittavat sihteeristön palvelut.

2. Sihteeristön tehtäviin kuuluu:

(a) avustaa sopimuspuolten konferenssia tämän yleissopimuksen 32 artiklassa tarkoitetussa toiminnassa, huolehtia sopimuspuolten konferenssin istuntojen järjestelyistä sekä antaa tarvittavat palvelut näille istunnoille;

(b) pyynnöstä avustaa sopimusvaltioita tämän yleissopimuksen 32 artiklan 5 kappaleessa tarkoitettujen tietojen toimittamisessa sopimuspuolten konferenssille; ja

(c) varmistaa tarvittava yhteistyö asiaan liittyvien kansainvälisten ja alueellisten järjestöjen sihteeristöjen kanssa.

34 artiklaYleissopimuksen täytäntöönpano

1. Kukin sopimusvaltio ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin, mukaan lukien lainsäädännölliset ja hallinnolliset toimenpiteet, kansallisen lainsäädäntönsä perusperiaatteiden mukaisesti, varmistaakseen tämän yleissopimuksen mukaisten velvollisuuksiensa täytäntöönpanon.

2. Tämän yleissopimuksen 5, 6, 8 ja 23 artiklan mukaiset rikokset säädetään rangaistaviksi teoiksi kunkin sopimusvaltion kansallisessa lainsäädännössä riippumatta tämän yleissopimuksen 3 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetusta rikoksen kansainvälisestä luonteesta tai järjestäytyneen rikollisryhmän osallisuudesta, paitsi niiltä osin kuin tämän yleissopimuksen 5 artikla edellyttäisi järjestäytyneen rikollisryhmän osallisuutta.

3. Kukin sopimusvaltio voi toteuttaa tässä yleissopimuksessa määrättyjä toimenpiteitä ankarampia toimenpiteitä kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi ja vastustamiseksi.

35 artiklaRiitojen ratkaiseminen

l. Sopimusvaltiot pyrkivät ratkaisemaan tämän yleissopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevat riidat neuvottelemalla.

2. Kahden tai useamman sopimusvaltion välinen tämän yleissopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskeva riita, jota ei voida ratkaista neuvottelemalla kohtuullisessa ajassa, saatetaan yhden tällaisen sopimusvaltion pyynnöstä välimiesmenettelyyn. Mikäli sopimusvaltiot eivät ole onnistuneet sopimaan välimiesmenettelyn järjestämisestä kuuden kuukauden kuluttua välimiesmenettelyä koskevan pyynnön esittämisestä, mikä tahansa näistä sopimusvaltioista voi saattaa riidan Kansainvälisen tuomioistuimen ratkaistavaksi esittämällä sitä koskevan pyynnön tuomioistuimen perussäännön mukaisesti.

3. Kukin sopimusvaltio voi allekirjoittaessaan, ratifioidessaan tai hyväksyessään tämän yleissopimuksen tai liittyessään siihen selittää, ettei se katso tämän artiklan 2 kappaleen sitovan itseään. Tämän artiklan 2 kappale sido muita sopimusvaltioita tällaisen varauman tehneisiin sopimusvaltioihin nähden.

4. Sopimusvaltio, joka on tehnyt tämän artiklan 3 kappaleen mukaisen varauman voi peruuttaa sen milloin tahansa ilmoittamalla asiasta Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille.

36 artiklaAllekirjoittaminen, ratifiointi, hyväksyminen ja liittyminen

1. Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten kaikille valtioille 12 päivästä 15 päivään joulukuuta 2000 Palermossa, Italiassa, ja sen jälkeen Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa New Yorkissa 12 päivään joulukuuta 2002 saakka.

2. Tämä yleissopimus on myös avoinna allekirjoittamista varten alueellisille taloudellisen yhdentymisen järjestöille, edellyttäen kuitenkin, että vähintään yksi sellaisen järjestön jäsenvaltio on allekirjoittanut tämän yleissopimuksen tämän artiklan 1 kappaleen mukaisesti.

3. Tämä yleissopimus on ratifioitava tai hyväksyttävä. Ratifioimis- tai hyväksymiskirjat talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan. Alueellinen taloudellisen yhdentymisen järjestö voi tallettaa ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa, jos vähintään yksi sen jäsenvaltioista on tehnyt samoin. Kyseisessä ratifioimis- tai hyväksymiskirjassa alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestö antaa selityksen, josta ilmenee sen toimivalta tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa. Kyseinen järjestö ilmoittaa tallettajalle myös kaikista oleellisista muutoksista toimivaltansa laajuudessa.

4. Tämä yleissopimus on avoinna liittymistä varten valtioille ja sellaisille alueellisille taloudellisen yhdentymisen järjestöille, joiden jäsenvaltioista vähintään yksi on tämän yleissopimuksen sopimusvaltio. Liittymiskirjat talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan. Liittyessään yleissopimukseen alueellinen taloudellisen yhdentymisen järjestö antaa selityksen, josta ilmenee sen toimivalta tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa. Kyseinen järjestö ilmoittaa tallettajalle myös kaikista oleellisista muutoksista toimivaltansa laajuudessa.

37 artiklaYleissopimuksen suhde pöytäkirjoihin

1. Tähän yleissopimukseen voidaan liittää yksi tai useampi pöytäkirja.

2. Tullakseen pöytäkirjan sopimuspuoleksi valtion tai alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön on oltava myös tämän yleissopimuksen sopimuspuoli.

3. Pöytäkirja ei sido tämän yleissopimuksen sopimusvaltiota, ellei se tule pöytäkirjan sopimuspuoleksi pöytäkirjan määräysten mukaisesti.

4. Tämän yleissopimuksen pöytäkirjoja tulkitaan yhdessä tämän yleissopimuksen kanssa, ottaen huomioon kyseisen lisäpöytäkirjan tarkoituksen.

38 artiklaVoimaantulo

1. Tämä yleissopimus tulee voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona neljäskymmenes ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirja on talletettu. Tämän kappaleen soveltamista varten alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön tallettamaa asiakirjaa ei lasketa erikseen kyseisen järjestön jäsenvaltioiden tallettamien asiakirjojen lisäksi.

2. Kunkin sellaisen valtion tai alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön osalta, joka ratifioi tai hyväksyy tämän yleissopimuksen tai liittyy siihen sen jälkeen, kun neljäskymmenes sitä tarkoittava asiakirja on talletettu, tämä yleissopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona kyseinen valtio tai järjestö on tallettanut asiakirjansa.

39 artiklaYleissopimuksen muuttaminen

1. Sen jälkeen, kun tämän yleissopimuksen voimaantulosta on kulunut viisi vuotta, sopimusvaltio voi ehdottaa muutosta ja toimittaa sen Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille, joka antaa ehdotetun muutoksen tiedoksi sopimusvaltioille ja yleissopimuksen sopimuspuolten konferenssille ehdotuksen käsittelyä ja päätöksen tekemistä varten. Sopimuspuolten konferenssi tekee kaikkensa päästäkseen yksimielisyyteen jokaisesta muutoksesta. Jos kaikki yritykset yksimielisyyden saavuttamiseksi epäonnistuvat eikä sopimukseen päästä, muutoksen hyväksyminen edellyttää viime kädessä sopimuspuolten konferenssin kokouksessa läsnäolevien ja äänestävien sopimusvaltioiden kahden kolmasosan äänten enemmistöä.

2. Alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestöt käyttävät tämän artiklan mukaista äänioikeuttaan toimivaltaansa kuuluvissa asioissa äänimäärällä, joka vastaa niiden yleissopimuksen sopimuspuolina olevien jäsenvaltioiden määrää. Sellaiset järjestöt eivät käytä äänioikeuttaan, jos niiden jäsenvaltiot käyttävät omaa äänioikeuttaan ja päinvastoin.

3. Tämän artiklan 1 kappaleen mukaisesti hyväksytty muutos edellyttää sopimusvaltioiden ratifiointia tai hyväksymistä.

4. Tämän artiklan 1 kappaleen mukaisesti hyväksytty muutos tulee sopimusvaltion osalta voimaan yhdeksänkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, jona sopimusvaltio on tallettanut muutosta koskevan ratifioimis- tai hyväksymiskirjan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

5. Kun muutos tulee voimaan, se sitoo niitä sopimusvaltioita, jotka ovat ilmaisseet suostumuksensa tulla sen sitomaksi. Muita sopimusvaltioita sitovat edelleen tämän yleissopimuksen määräykset sekä niiden mahdollisesti aikaisemmin ratifioimat tai hyväksymät muutokset.

40 artiklaIrtisanominen

1. Sopimusvaltio voi irtisanoa tämän yleissopimuksen ilmoittamalla siitä kirjallisesti Yhdistyneiden Kansakuntien sihteerille. Irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua päivästä, jona pääsihteeri vastaanottanut ilmoituksen.

2. Alueellinen taloudellisen yhdentymisen järjestö lakkaa olemasta tämän yleissopimuksen sopimuspuoli, kun kaikki sen jäsenvaltiot ovat irtisanoneet yleissopimuksen.

3. Tämän yleissopimuksen irtisanominen tämän artiklan 1 kappaleen mukaisesti tarkoittaa samalla sen pöytäkirjojen irtisanomista.

41 artiklaTallettaja ja kielet

1. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri toimii tämän yleissopimuksen tallettajana.

2. Tämän yleissopimuksen alkuperäiskappale, jonka arabian-, englannin-, espanjan-, kiinan-, ranskan- ja venäjänkieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset, talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

TÄMÄN VAKUUDEKSI allekirjoittaneet täysivaltaiset edustajat, siihen asianmukaisesti hallitustensa valtuuttamina, ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.