Tasavallan presidentin asetus kansainvälisen terrorismin rahoituksen torjumisesta tehdyn yleissopimuksen voimaansaattamisesta sekä yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annetun lain voimaantulosta
- Allekirjoituspäivä
- Alkuperäinen julkaisu
- Vihko 25/2002 (Julkaistu 26.7.2002)
Tasavallan presidentin päätöksen mukaisesti, joka on tehty ulkoasiainministerin esittelystä, säädetään:
1 §
Kansainvälisen terrorismin rahoituksen torjumisesta New Yorkissa 9 päivänä joulukuuta 1999 tehty yleissopimus, jonka eduskunta on hyväksynyt 17 päivänä kesäkuuta 2002 ja jonka tasavallan presidentti on hyväksynyt 28 päivänä kesäkuuta 2002 ja jota koskeva hyväksymiskirja on talletettu Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan 28 päivänä kesäkuuta 2002, tulee voimaan 28 päivänä heinäkuuta 2002 niin kuin siitä on sovittu.
2 §
Kansainvälisen terrorismin rahoituksen torjumisesta tehdyn yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta 28 päivänä kesäkuuta 2002 annettu laki (558/2002) tulee voimaan 28 päivänä heinäkuuta 2002.
3 §
Yleissopimuksen muut kuin lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset ovat asetuksena voimassa.
4 §
Tämä asetus tulee voimaan 28 päivänä heinäkuuta 2002.
TERRORISMIN RAHOITUKSEN TORJUMISTA KOSKEVA KANSAINVÄLINEN YLEISSOPIMUS
Johdanto
Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot, jotka
pitävät mielessä Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan päämäärät ja periaatteet, jotka koskevat kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämistä ja valtioiden välisen hyvän naapuruuden, ystävällisten suhteiden ja yhteistyön edistämistä,
ovat vakavasti huolissaan terroritekojen maailmanlaajuisesta leviämisestä niiden kaikissa ilmenemismuodoissa,
palauttavat mieleen Yhdistyneiden Kansakuntien 50-vuotisjuhlan yhteydessä annetun julistuksen, joka sisältyy yleiskokouksen 24 päivänä lokakuuta 1995 antamaan päätöslauselmaan 50/6,
palauttavat myös mieleen kaikki merkittävät asiaa koskevat yleiskokouksen päätöslauselmat, mukaan luettuna 9 päivänä joulukuuta 1994 annettu päätöslauselma 49/60 ja sen liite, joka sisältää kansainvälisen terrorismin poistamiseen liittyviä toimenpiteitä koskevan julistuksen, jossa Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltiot juhlallisesti vahvistavat tuomitsevansa varauksetta kaikki terroriteot, -menetelmät ja -käytännöt rikollisina ja oikeuttamattomina tekopaikasta ja tekijästä riippumatta, mukaan luettuna sellaiset terroriteot, jotka vaarantavat valtioiden ja kansojen väliset ystävälliset suhteet ja uhkaavat valtioiden alueellista koskemattomuutta ja turvallisuutta,
toteavat, että kansainvälisen terrorismin poistamiseen tarkoitettuja toimenpiteitä koskevassa julistuksessa kannustetaan valtioita myös tutkimaan kiireellisesti olemassa olevien terrorismin kaikkien ilmenemismuotojen ehkäisemistä, torjumista ja poistamista koskevien kansainvälisen oikeuden määräysten soveltamisala varmistaakseen, että oikeussäännöt kattavat kaikki asian näkökohdat,
palauttavat mieleen yleiskokouksen 17 päivänä joulukuuta 1996 antaman päätöslauselman (51/210) 3 kappaleen f kohdan, jossa yleiskokous kehottaa kaikkia valtioita ryhtymään asianmukaisiin valtionsisäisiin toimenpiteisiin ehkäistäkseen terroristien ja terroristijärjestöjen toiminnan rahoittamista ja toteuttaakseen vastatoimenpiteitä riippumatta siitä, onko tällainen rahoitus suoraa vai välitetäänkö se sellaisten järjestöjen kautta, joilla on tai jotka väittävät omaavansa hyväntekeväisyyteen liittyviä, yhteiskunnallisia tai kulttuurisia päämääriä tai jotka myös osallistuvat laittomaan toimintaan, kuten laiton asekauppa, huumekauppa ja laiton liiketoiminta, mukaan luettuna ihmisten hyväksikäyttö terroritoiminnan rahoittamiseksi, ja erityisesti kehottaa valtioita tarvittaessa harkitsemaan sääntelytoimenpiteitä ehkäistäkseen varojen siirtämistä ja ryhtyäkseen vastatoimenpiteisiin, kun näitä varoja epäillään käytettävän terrorismia varten, haittaamatta kuitenkaan millään tavalla laillisten pääomasiirtojen vapautta, sekä tehostamaan tietojenvaihtoa tällaisten varojen kansainvälisistä siirroista,
palauttavat myös mieleen yleiskokouksen 15 päivänä joulukuuta 1997 antaman päätöslauselman 52/165, jossa yleiskokous kehottaa valtioita harkitsemaan erityisesti sen 17 päivänä joulukuuta 1996 antaman päätöslauselman (51/210) 3 kappaleen a―f kohdassa mainittujen toimenpiteiden täytäntöönpanoa,
palauttavat edelleen mieleen yleiskokouksen 8 päivänä joulukuuta 1998 antaman päätöslauselman 53/108, jossa yleiskokous päätti, että yleiskokouksen 17 päivänä joulukuuta 1996 antamalla päätöslauselmalla 51/210 perustetun väliaikaisen komitean tulisi laatia luonnos kansainväliseksi terrorismin rahoituksen vastaiseksi yleissopimukseksi, joka täydentäisi olemassa olevia asiaan liittyviä kansainvälisiä asiakirjoja,
katsovat, että terrorismin rahoitus on vakava huolenaihe koko kansainväliselle yhteisölle,
toteavat, että kansainvälisten terroritekojen lukumäärä ja vakavuus riippuu rahoituksesta, jota terroristeilla on mahdollisuus saada,
toteavat myös, että olemassa olevat monenväliset sopimukset eivät sisällä tällaista rahoitusta koskevia nimenomaisia määräyksiä,
ovat vakuuttuneita tarpeesta kiireellisesti edistää valtioiden kansainvälistä yhteistyötä tehokkaiden toimenpiteiden suunnittelussa ja toteuttamisessa terrorismin rahoituksen ehkäisemiseksi, sekä tällaisen rahoituksen torjumiseksi siihen syyllistyneiden henkilöiden syyttämisen ja rankaisemisen avulla,
ovat sopineet seuraavasta:
1 artikla
Tässä yleissopimuksessa:
1. "Varat" tarkoittavat kaikenlaista aineellista tai aineetonta, irtainta tai kiinteää omaisuutta sen hankintatavasta riippumatta, sekä kaikenlaisia oikeudellisia asiakirjoja, mukaan luettuna sähköiset tai digitaaliset asiakirjat, jotka todistavat tällaiseen varallisuuteen liittyvän omistusoikeuden tai edun, mukaan luettuna, ei kuitenkaan yksinomaan pankkiluotot, matkashekit, pankkishekit, maksumääräykset, osakkeet, takuut, velkakirjat, asetteet ja remburssit.
2. "Valtion laitos" tarkoittaa pysyvää tai väliaikaista laitosta tai kuljetusvälineitä, joita valtion edustajat, hallituksen jäsenet, lainsäädäntäelimet tai tuomioistuimet, valtion virkamiehet tai työntekijät, muut viranomaiset tai yksiköt taikka hallitustenvälisten järjestöjen työntekijät tai virkamiehet käyttävät tai joita heillä on käytettävissään virkatehtäviään suorittaessaan.
3. "Tuotto" tarkoittaa varoja, jotka on saatu suoraan tai välillisesti 2 artiklassa mainitun rikoksen teon kautta.
2 artikla
1. Tässä yleissopimuksessa tarkoitettuun rikokseen syyllistyy henkilö, joka suoraan tai välillisesti, ja laittomasti ja tahallisesti antaa tai kerää varoja millä tahansa keinoin, ja tarkoittaa ne käytettäväksi tai on tietoinen siitä, että ne käytetään kokonaan tai osittain:
a) sellaista tekoa varten, joka on jonkin tämän yleissopimuksen liitteessä mainitun sopimuksen soveltamisalaan kuuluva ja sellaisessa sopimuksessa määritelty rikos; tai
b) sellaista muuta tekoa varten, jonka tarkoituksena on aiheuttaa kuolema tai vakava ruumiillinen vamma siviilihenkilölle tai muulle henkilölle, joka ei aktiivisesti osallistu aseelliseen selkkaukseen liittyviin vihollisuuksiin, kun tämä teko on luonteeltaan tai asiayhteydeltään sellainen, että sen päämääränä on aiheuttaa pelkoa väestön keskuudessa tai pakottaa hallitus tai kansainvälinen järjestö tekemään tietty toimenpide tai pidättäytymään tietystä toimenpiteestä.
2. a) Tallettaessaan ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa sopimusvaltio, joka ei ole jonkin tämän artiklan 1 kappaleen a kohdassa tarkoitetussa liitteessä mainitun sopimuksen sopimuspuoli, voi antaa selityksen, jonka mukaan tämän liitteessä mainitun sopimuksen ei katsota sisältyvän liitteeseen, kun tätä yleissopimusta sovelletaan kyseiseen sopimuspuoleen. Selityksen voimassaolo päättyy heti, kun mainittu sopimus tulee voimaan kyseisen sopimusvaltion osalta ja tämä sopimusvaltio ilmoittaa asiasta tallettajalle;
b) Kun sopimusvaltio ei enää ole jonkin liitteessä mainitun sopimuksen sopimuspuoli, se voi antaa tämän artiklan mukaisen selityksen kyseisen sopimuksen osalta.
3. Teon katsominen 1 kappaleessa tarkoitetuksi rikokseksi ei edellytä, että varat on tosiasiassa käytetty 1 kappaleen a tai b kohdassa tarkoitetun rikoksen tekemiseen.
4. Rikokseen syyllistyy myös henkilö, joka yrittää tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitettua rikosta.
5. Rikokseen syyllistyy myös henkilö, joka:
a) on tekijäkumppanina tämän artiklan 1 tai 4 kappaleessa tarkoitetussa rikoksessa;
b) järjestää tai käskee muita tekemään tämän artiklan 1 tai 4 kappaleessa tarkoitetun rikoksen;
c) myötävaikuttaa yhteisen päämäärän puolesta toimivan ryhmän tekemään yhteen tai useampaan tämän artiklan 1 tai 4 kappaleessa tarkoitettuun rikokseen. Tällaisen myötävaikuttamisen tulee olla tahallista ja:
i) sen tarkoituksena tulee olla rikollisen toiminnan tai ryhmän rikollisen päämäärän edistäminen, kun tällaiseen toimintaan tai päämäärään liittyy tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitetun rikoksen tekeminen; tai
ii) sen tulee tapahtua tietoisena ryhmän aikomuksesta tehdä tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitettu rikos.
3 artikla
Tätä yleissopimusta ei sovelleta, kun rikos tehdään yhden valtion alueella, rikoksesta epäilty on kyseisen valtion kansalainen ja oleskelee kyseisen valtion alueella, eikä muulla valtiolla ole 7 artiklan 1 kappaleen tai 7 artiklan 2 kappaleen nojalla perusteita käyttää lainkäyttövaltaansa, lukuun ottamatta 12―18 artiklan määräyksiä, joita sovelletaan tarvittaessa näihin tapauksiin.
4 artikla
Kukin sopimusvaltio ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin:
a) säätääkseen tämän yleissopimuksen 2 artiklassa tarkoitetut rikokset rangaistaviksi teoiksi valtionsisäisen lainsäädäntönsä nojalla;
b) säätääkseen näille rikoksille asianmukaiset rangaistukset, joissa otetaan huomioon näiden rikosten vakavuus.
5 artikla
1. Kukin sopimusvaltio ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin valtionsisäisten oikeusperiaatteidensa mukaisesti, jotta sen alueella oleva tai sen lainsäädännön mukaisesti perustettu oikeushenkilö voidaan saattaa vastuuseen, kun tämän oikeushenkilön johtamisesta tai valvonnasta vastaava henkilö tässä ominaisuudessa tekee 2 artiklassa tarkoitetun rikoksen. Oikeushenkilön vastuu voi olla luonteeltaan rikosoikeudellista, siviilioikeudellista tai hallinto-oikeudellista vastuuta.
2. Oikeushenkilön vastuu syntyy rikoksentekijöiden rikosoikeudellisesta vastuusta riippumatta.
3. Kukin sopimusvaltio varmistaa erityisesti, että tämän artiklan 1 kappaleen mukaisesti vastuussa oleviin oikeushenkilöihin kohdistetaan tehokkaita, oikeassa suhteessa olevia ja rikoksia ehkäiseviä rikosoikeudellisia, siviilioikeudellisia tai hallinto-oikeudellisia seuraamuksia. Tällaisiin seuraamuksiin voi sisältyä rahallisia seuraamuksia.
6 artikla
Kukin sopimusvaltio ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin, joihin sisältyy tarvittaessa lainsäädäntötoimenpiteitä, varmistaakseen, että tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvat rikokset eivät missään olosuhteissa ole perusteltavissa poliittisilla, filosofisilla, ideologisilla, rotuun liittyvillä, etnisillä, uskonnollisilla tai muilla vastaavilla syillä.
7 artikla
1. Kukin sopimusvaltio ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin 2 artiklassa tarkoitettujen rikosten saattamiseksi lainkäyttövaltaansa, kun:
a) rikos tehdään kyseisen valtion alueella;
b) rikos tehdään kyseisen valtion lippua käyttävällä aluksella tai lentokoneessa, joka on rekisteröitynä kyseisen valtion lainsäädännön mukaisesti rikoksen tekoajankohtana;
c) rikoksen tekee kyseisen valtion kansalainen.
2. Sopimusvaltio voi myös saattaa minkä tahansa sellaisen rikoksen lainkäyttövaltaansa, kun:
a) rikos kohdistetaan kyseisen valtion kansalaiseen tai johtaa 2 artiklan 1 kappaleen a tai b kohdassa tarkoitetun rikoksen tekemiseen kyseisen valtion alueella tai kohdistumiseen kyseisen valtion kansalaiseen;
b) rikos kohdistetaan tai johtaa 2 artiklan 1 kappaleen a tai b kohdassa tarkoitetun rikoksen kohdistumiseen kyseisen valtion ulkomailla olevaan valtion laitokseen, mukaan luettuna kyseisen valtion suurlähetystöt tai muut diplomaatti- tai konsulitilat;
c) rikoksen tarkoituksena on pakottaa tai se johtaa 2 artiklan 1 kappaleen a tai b kohdassa tarkoitettuun rikokseen, jonka avulla kyseinen valtio yritetään pakottaa suorittamaan tietty toimenpide tai pidättäytymään tietystä toimenpiteestä;
d) rikoksen on tehnyt kansalaisuudeton henkilö, jolla on kotipaikka kyseisen valtion alueella;
e) rikos tehdään lentokoneessa, jota kyseisen valtion hallitus käyttää.
3. Ratifioidessaan tai hyväksyessään tämän yleissopimuksen tai liittyessään siihen kukin sopimusvaltio ilmoittaa Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille 2 kappaleen mukaisesta lainkäyttövallastaan. Kyseinen sopimusvaltio ilmoittaa välittömästi pääsihteerille mahdollisista muutoksista.
4. Kukin sopimusvaltio ryhtyy myös tarvittaviin toimenpiteisiin 2 artiklassa tarkoitettujen rikosten saattamiseksi lainkäyttövaltaansa tapauksissa, joissa rikoksesta epäilty on sen alueella, eikä se luovuta tätä henkilöä sellaiselle sopimusvaltiolle, joka on saattanut rikokset lainkäyttövaltaansa 1 tai 2 kappaleen mukaisesti.
5. Jos useampi kuin yksi sopimusvaltio katsoo, että 2 artiklassa tarkoitettu rikokset kuuluvat sen lainkäyttövaltaan, nämä sopimusvaltiot pyrkivät asianmukaisesti koordinoimaan toimenpiteitään, erityisesti syyttämisen edellytysten ja keskinäisen oikeusavun muotojen osalta.
6. Tämä yleissopimus ei sulje pois mitään kansallisen lainsäädännön mukaisesti harjoitettua rikosoikeudellista lainkäyttövaltaa.
8 artikla
1. Kukin sopimusvaltio ryhtyy asianmukaisiin toimenpiteisiin kansallisten oikeusperiaatteiden mukaisesti tunnistaakseen, havaitakseen ja jäädyttääkseen tai takavarikoidakseen 2 artiklassa tarkoitettujen rikosten tekemiseen käytetyt tai osoitetut varat ja tällaisten rikosten tuoton mahdollista menetetyksi tuomitsemista varten.
2. Kukin sopimusvaltio ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin kansallisten oikeusperiaatteiden mukaisesti, 2 artiklassa tarkoitettujen rikosten tekemiseen käytettyjen tai osoitettujen varojen tai tällaisten rikosten tuoton menetetyksi tuomitsemista varten.
3. Kukin asiaan osallinen sopimusvaltio voi harkita sopimusten tekemistä tässä artiklassa tarkoitettujen menetetyksi tuomittujen varojen jakamisesta säännönmukaisesti tai tapauskohtaisesti muiden sopimusvaltioiden kanssa.
4. Kukin sopimusvaltio harkitsee sellaisten järjestelmien perustamista, joiden avulla tässä artiklassa tarkoitettuja menetetyksi tuomittuja varoja käytetään korvausten maksamiseen 2 artiklan 1 kappaleen a tai b kohdassa tarkoitettujen rikosten uhreille tai heidän perheilleen.
5. Tämän artiklan määräykset pannaan täytäntöön rajoittamatta vilpittömässä mielessä toimivien kolmansien osapuolten oikeuksia.
9 artikla
1. Saatuaan tiedon sitä, että 2 artiklassa tarkoitetun rikoksen tehnyt henkilö tai sellaisesta rikoksesta epäilty henkilö voi olla sen alueella, sopimusvaltio ryhtyy kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti tarvittaviin toimenpiteisiin tutkiakseen tiedoissa mainitut tosiasiat.
2. Sopimusvaltio, jonka alueella rikoksentekijä tai rikoksesta epäilty on, ryhtyy valtionsisäisen lainsäädäntönsä mukaisesti tarvittaviin toimenpiteisiin varmistaakseen kyseisen henkilön läsnäolon syyttämistä tai rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista varten, kun sopimusvaltio on vakuuttunut siitä, että olosuhteet edellyttävät näitä toimenpiteitä.
3. Jokaisella, johon kohdistetaan 2 kappaleessa tarkoitettuja toimenpiteitä, on oikeus:
a) saada viipymättä yhteys sen valtion lähimpään asianmukaiseen edustajaan, jonka kansalainen hän on tai jolla muuten on oikeus suojella hänen oikeuksiaan tai, jos hän on kansalaisuudeton henkilö, sen valtion edustajaan, jonka alueella hänellä on kotipaikka;
b) tavata kyseisen valtion edustaja;
c) saada tietoa a ja b kohdan mukaisista oikeuksistaan.
4. Tämän artiklan 3 kappaleessa tarkoitettuja oikeuksia käytetään sen valtion lakien ja määräysten mukaisesti, jonka alueella rikoksentekijä tai rikoksesta epäilty on, kuitenkin sillä edellytyksellä, että nämä lait ja määräykset mahdollistavat 3 kappaleen mukaisten oikeuksien tarkoituksen täysimääräisen toteuttamisen.
5. Tämän artiklan 3 ja 4 kappaleen määräykset eivät rajoita 7 artiklan 1 kappaleen c kohdan tai 2 kappaleen d kohdan mukaisesti lainkäyttövaltaa käyttävän valtion oikeutta pyytää Punaisen ristin kansainvälistä komiteaa olemaan yhteydessä rikoksesta epäiltyyn ja tapaamaan hänet.
6. Kun sopimusvaltio on tämän artiklan nojalla ottanut henkilön säilöön, se ilmoittaa välittömästi kyseisen henkilön säilöön ottamisesta sekä kyseisen henkilön vangitsemista edellyttävistä olosuhteista suoraan tai Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin välityksellä niille sopimusvaltioille, jotka ovat saattaneet rikokset lainkäyttövaltaansa 7 artiklan 1 tai 2 kappaleen mukaisesti, ja muille asiaan liittyville sopimusvaltioille, jos se katsoo tämän tarpeelliseksi. Valtio, joka suorittaa 1 kappaleessa tarkoitetun tutkinnan, ilmoittaa viipymättä kyseisille sopimusvaltioille havainnoistaan ja mainitsee, aikooko se käyttää lainkäyttövaltaansa.
10 artikla
1. Sopimusvaltiolla, jonka alueella rikoksesta epäilty tavataan, on 7 artiklan soveltamisalaan kuuluvissa tapauksissa poikkeuksetta ja riippumatta siitä, onko rikos tehty sen alueella, velvollisuus saattaa tapaus viipymättä lainsäädäntönsä edellyttämässä järjestyksessä toimivaltaisten viranomaistensa käsiteltäväksi syyttämistä varten, jollei se luovuta tätä henkilöä. Nämä viranomaiset tekevät päätöksensä samalla tavalla kuin minkä tahansa vakavan rikoksen osalta tämän valtion lainsäädännön mukaisesti.
2. Mikäli sopimusvaltiolla on valtionsisäisen lainsäädäntönsä nojalla oikeus rikoksen johdosta tai muuten luovuttaa oma kansalaisensa ainoastaan sillä ehdolla, että tämä henkilö palautetaan kyseiseen valtioon suorittamaan rangaistus, joka on määrätty siinä oikeudenkäynnissä, jota varten henkilön luovuttamista pyydettiin, ja tämä valtio ja luovutuspyynnön esittänyt valtio sopivat tästä mahdollisuudesta ja muista tarpeellisiksi katsomistaan ehdoista, tällainen ehdollinen luovuttaminen riittää vapauttamaan valtion 1 kappaleessa tarkoitetusta velvoitteesta.
11 artikla
1. Tämän yleissopimuksen 2 artiklassa tarkoitettujen rikosten katsotaan ennen tämän yleissopimuksen voimaantuloa sopimusvaltioiden välillä voimassa olleissa rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevissa sopimuksissa kuuluvan rikoksiin, joiden johdosta rikoksentekijä voidaan luovuttaa. Sopimusvaltiot sisällyttävät sellaiset rikokset myöhemmin jokaiseen niiden välillä tehtävään luovuttamista koskevaan sopimukseen rikoksina, joiden johdosta rikoksentekijä voidaan luovuttaa.
2. Jos sopimusvaltio, joka asettaa rikoksen johdosta tapahtuvan luovuttamisen ehdoksi sopimuksen olemassaolon, saa luovuttamista koskevan pyynnön toiselta sopimusvaltiolta, jonka kanssa sillä ei ole rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevaa sopimusta, pyynnön vastaanottanut sopimusvaltio voi harkintansa mukaan katsoa tämän yleissopimuksen luovuttamisen oikeusperustaksi 2 artiklassa tarkoitettujen rikosten osalta. Luovuttaminen tapahtuu pyynnön vastaanottaneen valtion lainsäädännössä määrättyjen muiden ehtojen mukaisesti.
3. Sopimusvaltiot, jotka eivät aseta rikoksen johdosta tapahtuvan luovuttamisen ehdoksi sopimuksen olemassaoloa, tunnustavat keskenään 2 artiklassa tarkoitetut rikokset rikoksiksi, joiden johdosta rikoksentekijä voidaan luovuttaa, luovutuspyynnön vastaanottaneen valtion lainsäädännössä määrättyjen ehtojen mukaisesti.
4. Kun on kysymys rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta sopimusvaltioiden välillä, 2 artiklassa tarkoitettuja rikoksia käsitellään tarvittaessa siten kuin ne olisi niiden tekopaikan lisäksi tehty myös niiden valtioiden alueella, jotka ovat saattaneet ne lainkäyttövaltaansa 7 artiklan 1 ja 2 kappaleen mukaisesti.
5. Kaikkien sopimusvaltioiden välisten rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevien sopimusten ja järjestelyjen määräykset, jotka koskevat 2 artiklassa tarkoitettuja rikoksia, katsotaan muutetuiksi sopimusvaltioiden välillä siinä määrin kuin ne ovat ristiriidassa tämän yleissopimuksen kanssa.
12 artikla
1. Sopimusvaltiot antavat toisilleen mahdollisimman laajaa oikeusapua 2 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin liittyvän tutkinnan, rikosoikeudenkäynnin tai rikoksen johdosta tapahtuvan luovuttamisen yhteydessä, mukaan luettuna apu niiden hallussa olevan oikeudenkäynnissä tarvittavan todistusaineiston hankkimisessa.
2. Sopimusvaltiot eivät voi kieltäytyä keskinäistä oikeusapua koskevasta pyynnöstä pankkisalaisuuden perusteella.
3. Pyynnön esittävä sopimusvaltio ei välitä tai käytä pyynnön vastaanottaneen sopimusvaltion antamia tietoja tai todisteita muuhun tutkintaan, syytteeseen tai oikeudenkäyntiin kuin siihen, joka pyynnössä mainitaan, ellei pyynnön vastaanottanut sopimusvaltio ole antanut siihen suostumusta etukäteen.
4. Kukin sopimusvaltio voi harkita sellaisten järjestelmien perustamista, joiden avulla se voi jakaa muiden sopimusvaltioiden kanssa tietoja tai todisteita, jotka ovat tarpeen rikosoikeudellisen, siviilioikeudellisen tai hallinto-oikeudellisen vastuun perustamiseksi 5 artiklan nojalla.
5. Sopimusvaltiot hoitavat 1 ja 2 kappaleen mukaiset velvoitteensa niiden välillä voimassa olevien keskinäistä oikeusapua tai tietojenvaihtoa koskevien sopimusten tai muiden järjestelyjen mukaisesti. Sellaisten sopimusten tai järjestelyjen puuttuessa sopimusvaltiot antavat toisilleen muuta apua valtionsisäisen lainsäädäntönsä mukaisesti.
13 artikla
Mitään 2 artiklassa tarkoitetuista rikoksista ei pidetä verorikoksena päätettäessä rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta tai keskinäisestä oikeusavusta. Tämän mukaisesti sopimusvaltiot eivät saa evätä luovuttamista tai keskinäistä oikeusapua koskevaa pyyntöä pelkästään sillä perusteella, että se koskee verorikosta.
14 artikla
Mitään 2 artiklassa tarkoitetuista rikoksista ei pidetä poliittisena rikoksena, poliittiseen rikokseen liittyvänä rikoksena tai poliittisista vaikuttimista tehtynä rikoksena päätettäessä rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta tai keskinäisestä oikeusavusta,. Tämän mukaisesti sellaiseen rikokseen perustuvaa luovuttamista tai keskinäistä oikeusapua koskevaa pyyntöä ei saa evätä pelkästään sillä perusteella, että se koskee poliittista rikosta, poliittiseen rikokseen liittyvää rikosta tai poliittisista vaikuttimista tehtyä rikosta.
15 artikla
Minkään tässä yleissopimuksessa ei tulkita velvoittavan luovuttamaan rikoksen johdosta tai antamaan keskinäistä oikeusapua, jos pyynnön vastaanottaneella sopimusvaltiolla on perusteltua syytä uskoa, että 2 artiklassa tarkoitettujen rikosten johdosta tapahtuvaa luovuttamista tai tällaisiin rikoksiin liittyvää keskinäistä oikeusapua koskevan pyynnön tarkoituksena on henkilön syyttäminen tai tuomitseminen hänen rotunsa, uskontonsa, kansallisuutensa, etnisen alkuperänsä tai poliittisen mielipiteensä vuoksi, tai jos pyynnön noudattaminen vaikeuttaisi kyseisen henkilön asemaa tällaisesta syystä.
16 artikla
1. Henkilö, joka on vangittuna tai suorittaa rangaistusta jonkin sopimusvaltion alueella, ja jonka läsnäoloa toisessa sopimusvaltiossa pyydetään todistamista tai tunnistamista varten tai muuten avun antamiseksi todistusaineiston hankkimisessa 2 artiklassa tarkoitettujen rikosten tutkintaa tai syytteen nostamista varten, voidaan siirtää seuraavilla edellytyksillä:
a) henkilö asiaan vaikuttavista seikoista tietoisena antaa suostumuksensa;
b) molempien valtioiden toimivaltaiset viranomaiset sopivat siitä tarpeelliseksi katsomiensa ehtojen mukaisesti.
2. Tämän artiklan soveltamistarkoituksessa:
a) vastaanottavalla valtiolla on oikeus ja velvollisuus pitää siirretty henkilö säilössä, ellei luovuttava valtio toisin pyydä tai oikeuta;
b) vastaanottava valtio panee viipymättä täytäntöön velvoitteensa palauttaa henkilö säilöön luovuttavaan valtioon, sen mukaisesti mitä kummankin valtion toimivaltaiset viranomaiset ovat etukäteen tai muuten sopineet;
c) vastaanottava valtio ei vaadi luovuttavaa valtiota käynnistämään rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista kyseisen henkilön palauttamista varten;
d) siirretyn henkilön rangaistusajasta luovuttavassa valtiossa vähennetään aika, jonka hän on viettänyt säilössä vastaanottavassa valtiossa.
3. Ellei sopimusvaltio, josta henkilö siirretään tämän artiklan mukaisesti, anna suostumustaan, kyseistä henkilöä ei hänen kansallisuudestaan riippumatta aseteta syytteeseen tai pidetä vangittuna eikä hänen henkilökohtaista vapauttaan muuten rajoiteta vastaanottavan valtion alueella sellaisten tekojen tai tuomioiden vuoksi, jotka on tehty tai annettu luovuttaneen valtion alueella ennen hänen lähtöään.
17 artikla
Henkilölle, joka otetaan säilöön tai johon kohdistetaan muita toimenpiteitä tai oikeudenkäyntejä tämän yleissopimuksen nojalla, taataan oikeudenmukainen kohtelu, mukaan luettuna kaikki oikeudet ja takeet, jotka hänelle kuuluvat sen valtion lainsäädännön mukaisesti, jossa hän on läsnä, sekä sovellettavien kansainvälisen oikeuden määräysten mukaisesti, mukaan luettuna kansainväliset ihmisoikeuksia koskevat määräykset.
18 artikla
1. Sopimusvaltiot toimivat yhteistyössä 2 artiklassa tarkoitettujen rikosten ehkäisemiseksi ryhtymällä kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin, muun muassa mukauttamalla tarvittaessa valtionsisäistä lainsäädäntöään, ehkäistäkseen alueellaan tapahtuvia valmisteluja kyseisten rikosten tekemiseksi alueellaan tai sen ulkopuolella sekä ryhtyäkseen vastatoimenpiteisiin, mukaan luettuna:
a) toimenpiteet sellaisten alueellaan olevien henkilöiden ja järjestöjen laittoman toiminnan kieltämiseksi, jotka tietoisesti kannustavat tai yllyttävät 2 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin, järjestävät niitä tai ovat osallisina niihin;
b) toimenpiteet, joilla velvoitetaan rahoituslaitokset ja muut varainsiirron kanssa tekemisissä olevat tahot käyttämään tehokkaimpia käytettävissä olevia toimenpiteitä tunnistaakseen tavalliset tai satunnaiset asiakkaansa, sekä sellaiset asiakkaat, joiden toimeksiannosta avataan tilejä, sekä kiinnittääkseen huomiota epätavalliseen tai epäilyttävään varainsiirtoon ja ilmoittaakseen sellaisista varainsiirroista, joiden epäillään liittyvän rikolliseen toimintaan. Tässä tarkoituksessa sopimusvaltiot harkitsevat:
i) määräyksiä, joilla kielletään sellaisten tilien avaaminen, joiden omistajat tai käyttäjät eivät ole tiedossa tai selvitettävissä, sekä toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että rahoituslaitokset varmistavat varainsiirtojen todellisten toimeksiantajien henkilöllisyyden;
ii) oikeushenkilöiden tunnistamisen osalta rahoituslaitosten velvoittamista ryhtymään tarvittaessa toimenpiteisiin varmistaakseen asiakkaan rekisteröinnin ja rakenteen hankkimalla joko julkisesta rekisteristä tai asiakkaalta tai molemmilta todisteet oikeushenkilön perustamisesta, mukaan luettuna tiedot asiakkaan nimestä, oikeudellisesta muodosta, osoitteesta, johtajista ja nimenkirjoitusoikeutta koskevista määräyksistä;
iii) määräyksiä, joilla velvoitetaan rahoituslaitokset ilmoittamaan viipymättä toimivaltaisille viranomaisille kaikesta monimutkaisesta, epätavallisen laajasta ja epätavallisen tyyppisestä maksuliikenteestä, jolla ei ole selvää taloudellista tai ilmeisen laillista tarkoitusta, ilman että niitä uhkaa rikosoikeudellinen tai siviilioikeudellinen vastuu mahdollisesta tietosuojan rikkomisesta, jos ne ilmoittavat epäilyistään vilpittömässä mielessä;
iv) rahoituslaitosten velvoittamista säilyttämään ainakin viiden vuoden ajan kaikki tarvittavat tiedot sekä kotimaisesta että kansainvälisestä maksuliikenteestä.
2. Sopimusvaltiot toimivat myös yhteistyössä 2 artiklassa tarkoitettujen rikosten ehkäisemiseksi harkitsemalla:
a) kaikkien maksuja välittävien yhtiöiden valvontatoimenpiteitä, esimerkiksi toimintalupien vaatimista;
b) toteutettavissa olevia toimenpiteitä havaitakseen tai valvoakseen konkreettista käteisvarojen ja haltijapapereiden kuljettamista rajojen yli, noudattaen tarkkoja tietojen asianmukaisen käytön varmistavia suojatoimenpiteitä ja haittaamatta millään tavalla pääoman vapaata liikkumista.
3. Sopimusvaltiot toimivat myös yhteistyössä 2 artiklassa tarkoitettujen rikosten ehkäisemiseksi vaihtamalla täsmällisiä ja varmennettuja tietoja valtionsisäisen lainsäädäntönsä mukaisesti, sekä yhdenmukaistamalla 2 artiklassa tarkoitettujen rikosten ehkäisemiseen tarvittavia hallinnollisia ja muita toimenpiteitä, erityisesti:
a) perustamalla ja ylläpitämällä viestintäkanavia toimivaltaisten viranomaistensa välillä sekä palveluita, joiden avulla voidaan helpottaa varmaa ja nopeaa tietojenvaihtoa kaikista 2 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin liittyvistä näkökohdista;
b) toimimalla yhteistyössä sellaisten 2 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin liittyvien tiedustelujen tekemisessä, jotka koskevat:
i) sellaisten henkilöiden henkilöllisyyttä, olinpaikkaa ja toimintaa, joiden voidaan perustellusta syystä epäillä olevan osallisina kyseisiin rikoksiin;
ii) kyseisten rikosten tekemiseen liittyvien varojen liikkumista.
4. Sopimuspuolet voivat vaihtaa tietoja kansainvälisen rikospoliisijärjestön (Interpolin) välityksellä.
19 artikla
Sopimusvaltio, jossa rikoksesta epäilty on syytettynä, lähettää valtionsisäisen lainsäädäntönsä tai sovellettavien menettelytapojen mukaisesti tiedonannon oikeudenkäynnin lopputuloksesta Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille, joka välittää tiedon muille sopimusvaltioille.
20 artikla
Sopimusvaltiot täyttävät tähän yleissopimukseen perustuvat velvoitteensa valtioiden välisen tasa-arvon ja alueellisen koskemattomuuden periaatteiden mukaisesti sekä puuttumatta muiden valtioiden sisäisiin asioihin.
21 artikla
Mikään tässä yleissopimuksessa ei vaikuta muihin oikeuksiin, velvoitteisiin ja velvollisuuksiin, joita valtioilla ja yksityisillä henkilöillä on kansainvälisen oikeuden nojalla, erityisesti Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan päämäärien, kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja muiden asiaan liittyvien yleissopimusten nojalla.
22 artikla
Mikään tässä yleissopimuksessa ei oikeuta sopimusvaltiota käyttämään toisen sopimusvaltion alueella lainkäyttövaltaa eikä hoitamaan tehtäviä, jotka kuuluvat yksinomaan tämän toisen sopimusvaltion viranomaisille sen valtionsisäisen lainsäädännön mukaan.
23 artikla
1. Liitettä voidaan muuttaa lisäämällä siihen asiaan liittyviä sopimuksia, jotka:
a) ovat avoinna kaikkien valtioiden osallistumiselle;
b) ovat tulleet voimaan;
c) vähintään kaksikymmentäkaksi tämän yleissopimuksen sopimusvaltiota on ratifioinut tai hyväksynyt, tai joihin ne ovat liittyneet.
2. Tämän yleissopimuksen voimaantulon jälkeen sopimusvaltio voi ehdottaa liitteen muutosta. Muutosehdotus annetaan kirjallisena tiedoksi tallettajalle. Tallettaja ilmoittaa kaikille sopimusvaltioille ehdotuksista, jotka täyttävät 1 kappaleen vaatimukset, ja pyytää niiden mielipiteet siitä, tulisiko ehdotettu muutos hyväksyä.
3. Ehdotettu muutos katsotaan hyväksytyksi, ellei yksi kolmasosa sopimusvaltioista vastusta sitä kirjallisella ilmoituksella viimeistään 180 päivän kuluttua muutosehdotuksen toimittamisesta sopimusvaltioille.
4. Hyväksytyt liitteen muutokset tulevat voimaan 30 päivän kuluttua siitä, kun kahdeskymmenestoinen muutoksen ratifioimis- tai hyväksymiskirja on talletettu, kaikkien tällaisen asiakirjan tallettaneiden sopimusvaltioiden osalta. Kunkin sellaisen sopimusvaltion osalta, joka ratifioi tai hyväksyy muutoksen kahdennenkymmenennentoisen asiakirjan tallettamisen jälkeen, muutos tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä, kun kyseinen sopimusvaltio on tallettanut ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa.
24 artikla
1. Kahden tai useamman sopimusvaltion riita, joka koskee tämän yleissopimuksen tulkintaa tai soveltamista ja jota ei voida ratkaista neuvotteluin kohtuullisessa ajassa, saatetaan välimiesmenettelyyn jonkin riidan osapuolen pyynnöstä. Jolleivät riidan osapuolet kuuden kuukauden kuluessa välimiesmenettelyä koskevasta pyynnöstä ole päässeet sopimukseen välimiesmenettelyn järjestämisestä, mikä tahansa riidan osapuoli voi saattaa riidan kansainvälisen tuomioistuimen ratkaistavaksi tuomioistuimen perussäännön mukaisella hakemuksella.
2. Kukin valtio voi allekirjoittaessaan, ratifioidessaan tai hyväksyessään tämän yleissopimuksen tai liittyessään siihen antaa selityksen, jonka mukaan se ei katso 1 kappaleen sitovan itseään. Muita sopimusvaltioita 1 kappaleen määräykset eivät sido sellaiseen sopimusvaltioon nähden, joka on tehnyt tällaisen varauman.
3. Valtio, joka on tehnyt 2 kappaleen mukaisen varauman, voi milloin tahansa peruuttaa tämän varauman ilmoittamalla siitä Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille.
25 artikla
1. Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten kaikille valtioille 10 päivästä tammikuuta 2000 31 päivään joulukuuta 2001 Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa New Yorkissa.
2. Tämä yleissopimus on ratifioitava tai hyväksyttävä. Ratifioimis- tai hyväksymiskirjat talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.
3. Yleissopimus on avoinna liittymistä varten kaikille valtioille. Liittymiskirjat talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.
26 artikla
1. Tämä yleissopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä lukien, jona kahdeskymmenestoinen ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirja on talletettu Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.
2. Kunkin sellaisen valtion osalta, joka ratifioi tai hyväksyy tämän yleissopimuksen tai liittyy siihen sen jälkeen, kun kahdeskymmenestoinen ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirja on talletettu, yleissopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä lukien, jona kyseinen valtio on tallettanut ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa.
27 artikla
1. Sopimusvaltio voi irtisanoa tämän yleissopimuksen ilmoittamalla siitä kirjallisesti Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille.
2. Irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua siitä päivästä, jona Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri on vastaanottanut ilmoituksen.
28 artikla
Tämän yleissopimuksen alkuperäiskappale, jonka arabian-, englannin-, espanjan-, kiinan-, ranskan- ja venäjänkieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaisia, talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan, joka toimittaa sen oikeaksi todistetut jäljennökset kaikille valtioille.
Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet, hallitustensa siihen asianmukaisesti valtuuttamina, ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen, joka on avattu allekirjoittamista varten Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa New Yorkissa 10 päivänä tammikuuta 2000.
Liite
1. Ilma-alusten laittoman haltuunoton ehkäisemistä koskeva yleissopimus, tehty Haagissa 16 päivänä joulukuuta 1970.
2. Siviili-ilmailun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskeva yleissopimus, tehty Montrealissa 23 päivänä syyskuuta 1971.
3. Kansainvälistä suojelua nauttivia henkilöitä vastaan, mukaan lukien diplomaattiset edustajat, kohdistuvien rikosten ehkäisemistä ja rankaisemista koskeva yleissopimus, jonka Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous on hyväksynyt 14 päivänä joulukuuta 1973.
4. Kansainvälinen yleissopimus panttivankien ottamista vastaan, jonka Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous on hyväksynyt 17 päivänä joulukuuta 1979.
5. Yleissopimus ydinaineiden turvajärjestelyjä koskevista toimista, tehty Wienissä 3 päivänä maaliskuuta 1980.
6. Kansainväliseen siviili-ilmailuun käytettävillä lentoasemilla tapahtuvien laittomien väkivallantekojen ehkäisemistä koskeva lisäpöytäkirja, joka täydentää siviili-ilmailun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskevaa yleissopimusta, tehty Montrealissa 24 päivänä helmikuuta 1988.
7. Merenkulun turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskeva yleissopimus, tehty Roomassa 10 päivänä maaliskuuta 1988.
8. Mannerjalustalla sijaitsevien kiinteiden lauttojen turvallisuuteen kohdistuvien laittomien tekojen ehkäisemistä koskeva pöytäkirja, tehty Roomassa 10 päivänä maaliskuuta 1988.
9. Terrorististen pommi-iskujen torjumista koskeva kansainvälinen yleissopimus, jonka Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous on hyväksynyt 15 päivänä joulukuuta 1997.