32/2000

Annettu: 19.05.2000

Tasavallan presidentin asetus Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevan yleissopimuksen III liitteen muutosten voimaansaattamisesta

Tasavallan presidentin päätöksen mukaisesti, joka on tehty ulkoasiainministerin esittelystä, säädetään:

1 §

Helsingissä 26 päivänä maaliskuuta 1998 tehdyt, tasavallan presidentin 18 päivänä joulukuuta 1998 hyväksymät Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevan yleissopimuksen (SopS 11―12/1980) III liitteen muutokset tulevat Suomen osalta kansainvälisesti voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2000 niin kuin siitä on sovittu.

2 §

Sopimuksen muutosten määräykset ovat asetuksena voimassa.

3 §

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2000.

Helsingissä 19 päivänä toukokuuta 2000

Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskeva YLEISSOPIMUS

- - - - - - - - - - - - - - - -

III LIITE

III liitteen yleisotsikon jälkeen lisätään sanat "I Osa; Teollisuudesta ja asutuskeskuksista aiheutuvan pilaantumisen estäminen".

I Osan jälkeen lisätään uudet säännökset seuraavasti:

II Osa; Maataloudesta aiheutuvan pilaantumisen estäminen

1 Sääntö; Yleisiä määräyksiä

Sopimuspuolten tulee toteuttaa tämän sopimuksen asiaankuuluvien osien mukaisesti alla kuvattuja toimenpiteitä ja huomioida ympäristön kannalta paras käytäntö (BEP) ja paras käytettävissä oleva tekniikka (BAT) maataloudesta aiheutuvan pilaantumisen vähentämiseksi. Sopimuspuolten tulee valmistella ohjeita, jotka sisältävät alla kuvattuja tekijöitä, ja raportoida komissiolle.

2 Sääntö; Kasvinravinteet

Sopimuspuolten tulee sisällyttää seuraavat perusperiaatteet kansalliseen lainsäädäntöön tai ohjeisiin ja soveltaa ne maan olosuhteisiin maatalouden epäsuotuisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi. Yksilöidyt vaatimustasot tulee ottaa huomioon kansallisen lainsäädännön vähimmäislähtökohtina.

1. Eläintiheys

Maatilalla olevien eläinten määrän tulee olla tasapainossa lannan levitykseen käytettävissä olevan viljelyalan kanssa, jotta varmistetaan, ettei lantaa tuoteta liikaa suhteessa levitysalaan. Tätä suhdetta kuvataan eläintiheydellä. Eläinten enimmäismäärä tulisi määritellä siten, että otetaan huomioon lannassa olevan fosforin ja typen määrät ja kasvien ravinnetarve.

2. Lannan varastointi

Lannan varastoinnista ei saa aiheutua päästöjä. Varastointikapasiteetin tulee olla riittävän suuri, jotta varmistetaan, että lantaa levitetään vain silloin, kun kasvit pystyvät käyttämään ravinteita. Lantavarastot on mitoitettava vähintään kuuden kuukauden varastoimisaikaa vastaaviksi. Virtsa- ja lietesäiliöt tulisi kattaa tai lanta käsitellä menetelmällä, joka vähentää ammoniakkipäästöjä tehokkaasti.

3. Maatalouden jätevedet ja säilörehun puristenesteet

Eläinsuojien jätevedet tulisi varastoida virtsa- tai lietesäiliöissä tai käsitellä muutoin sopivalla tavalla ympäristön pilaantumisen estämiseksi. Säilörehun valmistuksessa ja varastoinnissa syntyvät puristenesteet tulisi kerätä talteen esimerkiksi johtamalla ne virtsa- tai lietelantasäiliöihin.

4.Lannan levittäminen

Lantaa (liete, kiinteä lanta, virtsa, jätevesiliete, kompostit, jne.) tulee levittää siten, että kasvinravinteiden hävikin riski on mahdollisimman vähäinen. Lantaa ei tule levittää routaantuneeseen*, veden kyllästämään tai lumipeitteiseen maahan. Lanta pitäisi mullata maahan niin pian kuin mahdollista levittämisen jälkeen. Ne ajanjaksot tulee määritellä, jolloin levittäminen ei ole sallittua.

5. Käytettävien ravinteiden määrät

Käytettävien ravinteiden määrän ei tulisi ylittää kasvien ravinnetarvetta. Pitäisi laatia kansallinen lannoitussuositusohje, jossa otetaan huomioon:

a) maaperäolosuhteet, maan ravinnesisältö, maalaji ja maan kaltevuus;

b) ilmasto-olot ja kastelu;

c) maankäyttö ja viljelymenetelmät, mukaan lukien kasvinvuorotus;

d) kaikki mahdolliset ulkopuoliset ravinnelähteet.

6. Kasvipeitteisyys

Viljelyalueilla, joilla se katsotaan vesiensuojelun kannalta tarpeelliseksi, tulisi olla riittävä kasvipeite talvisin ja syksyisin, jotta vähennettäisiin tehokkaasti kasvinravinteiden hävikkiä.

7. Vesiensuojelutoimenpiteet ja valumavesien käsittely

a) Pintavesi

Tarvittaessa tulisi perustaa suojavyöhykkeitä, suojakaistoja ja laskeutusaltaita.

b) Pohjavesi

Pohjavesialueille tulisi tarvittaessa perustaa pohjaveden suojavyöhykkeitä. Tulisi toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä, kuten vähentää lannoitusta ja perustaa vyöhykkeitä, joilla lannan levitys on kiellettyä, sekä perustaa pysyviä nurmialueita.

c) Valumavesien käsittely

Kosteikkoalueet tulisi säilyttää ja jos mahdollista ennallistaa ravinnehävikin vähentämiseksi ja biologisen monimuotoisuuden ylläpitämiseksi.

3 Sääntö; Torjunta-aineet

Torjunta-aineita tulee käsitellä ja käyttää vain kansallisten ohjeiden mukaisesti ympäristön kannalta parhaaseen käytäntöön (BEP) pohjautuen. Ohjeiden tulisi perustua tutkimuksiin olemassa olevista ongelmista ja niissä tulisi määritellä sopivat tavoitteet. Niiden tulee sisältää seuraavia toimenpiteitä:

1. Rekisteröinti ja hyväksyminen

Torjunta-aineita ei tule myydä, tuoda maahan tai levittää ilman, että kansallinen viranomainen on rekisteröinyt ja hyväksynyt aineen käytön.

2. Varastointi ja käsittely

Torjunta-aineiden käsittely ja varastointi tulee toteuttaa niin, että riskit aineiden hävikistä tai valumat ympäristöön estetään. Aineiden kuljettaminen ja levityskaluston täyttäminen ja puhdistaminen ovat erityisiä ongelmakohtia. Torjunta-aineiden levitys viljelyalueiden ulkopuolelle tulee estää. Torjunta-aineista aiheutuvat jätteet tulee hävittää kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

3. Lupa ruiskutukseen

Torjunta-aineiden ruiskuttamiseen tulee vaatia lupa. Luvan saamisen edellytyksenä on soveltuva koulutus torjunta-aineiden käsittelyssä niin, että terveydelle ja ympäristölle aiheutuu mahdollisimman vähän vaikutuksia. Käyttäjien tiedot torjunta-aineiden käsittelystä ja käytöstä tulee pitää ajan tasalla.

4. Levitysteknologia

Levitysteknologia ja -käytäntö tulisi suunnitella siten, että estetään torjunta-aineiden tahaton kulkeutuminen tai valuminen. Suojavyöhykkeiden perustamista pintavesien ympärille tulisi edistää. Lentolevitys tulee kieltää; poikkeustapauksiin tarvitaan lupa.

5. Ruiskutusvälineistön testaaminen

Ruiskutusvälineistön testaamista säännöllisin väliajoin tulee edistää luotettavan tuloksen varmistamiseksi torjunta-aineilla ruiskutettaessa.

6. Vaihtoehtoisia torjuntamenetelmiä

Vaihtoehtoisten torjuntamenetelmien kehittämistä pitäisi edistää.

4 Sääntö; Ympäristöluvat

Tiettyä kokoa suuremmilta karjatiloilta tulee edellyttää ympäristölupaa.

5 Sääntö; Ympäristön tilan seuranta

Sopimuspuolten tulee kehittää hankkeita toimenpiteiden ja maatalouden ympäristövaikutusten arvioimiseksi.

6 Sääntö; Koulutus, tiedotus ja neuvonta

Sopimuspuolten tulee edistää maatalouden ympäristöasioiden koulutusta ja neuvontaa.

- - - - - - - - - - - - - - - -

*) Määritellään kansallisessa laissa paikallisen ilmaston ja sääolosuhteiden mukaisesti

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.