65/1997

SOPIMUS POHJOIS-ATLANTIN SOPIMUKSEN SOPIMUSPUOLTEN VÄLILLÄ NIIDEN JOUKKOJEN ASEMASTA

Lontoossa, 19 päivänä kesäkuuta 1951

Washingtonissa 4 päivänä huhtikuuta 1949 allekirjoitetun Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimuspuolet, jotka

katsovat, että sopimuspuolen joukkoja voidaan sopimuksesta lähettää palvelemaan toisen sopimuspuolen alueella;

pitävät mielessä, että päätös lähettää niitä ja lähettämistä koskevat ehdot, siltä osin kuin ehtoja ei aseteta tässä sopimuksessa, edellyttävät jatkossakin kyseisten sopimuspuolten välistä erillistä sopimusta; ja

haluavat kuitenkin määritellä näiden joukkojen aseman silloin, kun ne ovat toisen sopimuspuolen alueella;

ovat sopineet seuraavasta:

I artikla

1. Tässä sopimuksessa ilmaisu

a. "joukot" tarkoittaa jonkin sopimuspuolen maa-, meri- tai ilmavoimiin kuuluvaa henkilöstöä, kun se on jonkin toisen Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimuspuolen alueella virallisissa tehtävissä edellyttäen, että kyseiset kaksi sopimuspuolta voivat sopia, että tiettyjen henkilöiden, yksiköiden tai muodostelmien ei katsota muodostavan 'joukkoja' tai kuuluvan 'joukkoihin' tämän sopimuksen tarkoittamassa mielessä,

b. "siviilihenkilöstö" tarkoittaa sellaista sopimuspuolen joukkojen mukana seuraavaa siviilihenkilöstöä, joka on tämän sopimuspuolen armeijan palveluksessa ja jossa ei ole ilman kansallisuutta olevia henkilöitä, eikä sellaisen valtion kansalaisia, joka ei ole Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimuspuoli, eikä sen valtion kansalaisia tai henkilöitä, joilla on kotipaikka valtiossa, jossa joukot sijaitsevat,

c. "huollettava" tarkoittaa joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsenen puolisoa tai tällaisen jäsenen lasta, joka saa jäseneltä elatuksensa,

d. "lähettäjävaltio" tarkoittaa sopimuspuolta, jolle joukot kuuluvat,

e. "vastaanottajavaltio" tarkoittaa sopimuspuolta, jonka alueelle joukot tai siviilihenkilöstö on sijoitettu, joko koska niillä on sijoituspaikka siellä tai ne ovat alueella läpikulkumatkalla,

f. "lähettäjävaltion sotilasviranomaiset" tarkoittaa niitä lähettäjävaltion viranomaisia, jotka ovat kyseisen valtion lain mukaan toimivaltaisia panemaan täytäntöön sen asevoimia koskevan oikeuden säännökset kyseisen valtion joukkoihin ja siviiliväestöön kuuluviin jäseniin nähden,

g. "Pohjois-Atlantin neuvosto" tarkoittaa Pohjois-Atlantin sopimuksen 9 artiklan nojalla perustettua neuvostoa tai mitä tahansa sen apuelintä, jolla on valta toimia sen puolesta.

2. Tätä sopimusta sovelletaan sopimuspuolten paikallisviranomaisiin sellaisilla alueilla, joihin tätä sopimusta sovelletaan tai joihin se voidaan ulottaa XX artiklan mukaisesti, samalla tavalla kuin sitä sovelletaan kyseisten sopimuspuolten keskusviranomaisiin. Paikallisviranomaisten omaisuuden ei katsota kuitenkaan olevan sopimuspuolen omaisuutta VIII artiklan tarkoittamassa merkityksessä.

II artikla

Joukot, niiden siviilihenkilöstö ja niiden jäsenet sekä niiden huollettavat ovat velvollisia kunnioittamaan vastaanottajavaltion lakia ja pidättymään kaikista tämän sopimuksen hengen vastaisista toimista ja erityisesti kaikesta poliittisesta toiminnasta vastaanottajavaltiossa. Myös lähettäjävaltiolla on velvollisuus ryhtyä tarpeellisiin toimiin tämän päämäärän saavuttamiseksi.

III artikla

1. Tämän artiklan 2 kappaleessa esitettyjen ehtojen perusteella ja edellyttäen, että vastaanottajavaltion asettamia joukkojen tai niiden jäsenten saapumista ja lähtöä koskevia muodollisuuksia noudatetaan, passi- ja viisumisäännökset eivät koske kyseisiä jäseniä näiden saapuessa vastaanottajavaltion alueelle tai lähtiessä sieltä. Heitä eivät myöskään koske vastaanottajavaltion antamat ulkomaalaisten rekisteröintiä ja valvontaa koskevat säännökset eikä heillä katsota olevan oikeutta pysyvään oleskeluun tai kotipaikkaan vastaanottajavaltion alueella.

2. Joukkojen jäseniltä vaaditaan vain seuraavat asiakirjat. Asiakirjat tulee esittää pyydettäessä:

a. lähettäjävaltion antama valokuvallinen henkilötodistus, josta ilmenevät henkilön nimet, syntymäaika, sotilasarvo ja numero (jos sellainen on) sekä puolustushaara;

b. henkilökohtainen tai yhteinen lähettäjävaltion tai Pohjois-Atlantin liiton toimivaltaisen toimielimen antama muuttomääräys lähettäjävaltion kielellä sekä englannin ja ranskan kielillä, jossa vahvistetaan henkilön tai ryhmän asema joukkojen jäsenenä sekä annettu muuttomääräys. Vastaanottajavaltio voi vaatia, että sen toimivaltainen edustaja varmentaa muuttomääräyksen.

3. Siviilihenkilöstön jäsenten ja huollettavien asema käy ilmi heidän passeistaan.

4. Jos joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsen jää pois lähettäjävaltion palveluksesta eikä häntä palauteta lähtömaahansa, lähettäjävaltion viranomaisten tulee viipymättä ilmoittaa asiasta vastaanottajavaltion viranomaisille ja kertoa samalla muut tarpeelliset seikat. Lähettäjävaltion viranomaisten tulee samoin ilmoittaa vastaanottajavaltion viranomaisille jokaisesta jäsenestä, joka on ollut luvatta poissa virkatehtävistään yli kaksikymmentäyksi päivää.

5. Mikäli vastaanottajavaltio on pyytänyt joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsenen poistamista alueeltaan tai antanut karkotusmääräyksen, joka koskee joukkojen tai siviilihenkilöstön entistä jäsentä taikka jäsenen tai entisen jäsenen huollettavaa, lähettäjävaltion viranomaiset ovat vastuussa kyseisen henkilön vastaanottamisesta alueelleen tai tämän poistamisesta vastaanottajavaltiosta muulla tavalla. Tämä kappale koskee vain henkilöitä, jotka eivät ole vastaanottajavaltion kansalaisia ja jotka ovat tulleet vastaanottajavaltioon joukkojen jäsenenä tai siviilihenkilöstöön kuuluvana tai aikoen tulla niiden jäseneksi sekä kyseisten henkilöiden huollettavia.

IV artikla

Vastaanottajavaltio joko

a. hyväksyy lähettäjävaltion tai sen viranomaisen joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsenelle antaman ajokortin tai ajoluvan tai sotilasajoluvan ilman ajokoetta tai maksua; tai

b. antaa oman ajokorttinsa tai ajolupansa joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsenelle, jolla on lähettäjävaltion tai sen viranomaisen antama ajokortti tai ajolupa tai sotilasajolupa edellyttäen, että ajokoetta ei vaadita.

V artikla

1. Joukkojen jäsenet käyttävät tavallisesti virkapukua. Jollei toisin sovita lähettäjä- ja vastaanottajavaltioiden viranomaisten kesken, siviiliasua käytetään samoin ehdoin kuin mitä sovelletaan vastaanottajavaltion joukkojen jäseniin. Pysyviksi muodostetut joukkojen yksiköt tai muodostelmat käyttävät virkapukua ylittäessään rajan.

2. Joukkojen tai siviilihenkilöstön virkaajoneuvoissa on niiden rekisterinumeron lisäksi erillinen kansallisuustunnus.

VI artikla

Joukkojen jäsenet voivat pitää hallussaan ja kantaa aseita sillä ehdolla, että niillä on siihen määräystensä nojalla oikeus. Lähettäjävaltion viranomaiset suhtautuvat myönteisesti tätä asiaa koskeviin vastaanottajavaltion tekemiin pyyntöihin.

VII artikla

1. Tämän artiklan määräysten mukaisesti

a. lähettäjävaltion sotilasviranomaisilla on oikeus harjoittaa vastaanottajavaltiossa kaikkea lähettäjävaltion lain mukaista rikoslain- käyttö- ja kurinpitovaltaa kaikkiin henkilöihin, jotka ovat tämän lähettäjävaltion asevoimia koskevan oikeuden alaisia,

b. vastaanottajavaltion viranomaisilla on tuomiovalta joukkojen ja siviilihenkilöstön jäseniin ja näiden huollettaviin nähden koskien vastaanottajavaltion alueella tehtyjä ja sen lain nojalla rangaistavia rikoksia.

2.a. Lähettäjävaltion sotilasviranomaisilla on yksinomainen tuomiovalta henkilöihin nähden, jotka ovat kyseisen valtion asevoimia koskevan oikeuden alaisia, niiden rikosten osalta, mukaan lukien sen turvallisuuteen liittyvät sellaiset rikokset, jotka ovat rangaistavia lähettäjävaltion mutta eivät vastaanottajavaltion lain nojalla.

b. Vastaanottajavaltion viranomaisilla on yksinomainen tuomiovalta joukkojen ja siviilihenkilöstön jäseniin ja näiden huollettaviin nähden koskien rikoksia, mukaan lukien kyseisen valtion turvallisuuteen liittyvät rikokset, jotka ovat rangaistavia sen mutta eivät lähettäjävaltion lain nojalla.

c. Tässä kappaleessa ja tämän artiklan 3 kappaleessa valtion turvallisuuteen kohdistuvia rikoksia ovat:

i) maanpetos,

ii) sabotaasi, vakoilu tai minkä tahansa valtion virkasalaisuuksiin tai tämän valtion kansalliseen puolustukseen liittyviin salaisuuksiin liittyvän lain rikkominen.

3. Jos molemmilla valtioilla on rinnakkainen tuomiovalta, sovelletaan seuraavia sääntöjä:

a. Lähettäjävaltion sotilasviranomaisilla on ensisijainen oikeus harjoittaa tuomiovaltaa joukkojen tai siviilihenkilöstön jäseneen nähden, kun kyseessä ovat

i) rikokset ainoastaan kyseisen valtion omaisuutta tai turvallisuutta vastaan tai rikokset ainoastaan tämän valtion joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsenen tai huollettavan henkilöä tai omaisuutta vastaan,

ii) rikokset, jotka johtuvat jostakin toimesta tai laiminlyönnistä virkatehtävissä.

b. Kaikkien muiden rikosten osalta vastaanottajavaltion viranomaisilla on ensisijainen oikeus harjoittaa tuomiovaltaa.

c. Jos valtio, jolla on ensisijainen oikeus, päättää olla harjoittamatta tuomiovaltaansa, sen tulee ilmoittaa asiasta toisen valtion viranomaisille niin pian kuin mahdollista. Sen valtion viranomaisten, jolla on ensisijainen oikeus, tulee suhtautua myönteisesti toisen valtion viranomaisten pyyntöön luopua oikeudestaan tapauksissa, joissa tämä toinen valtio pitää tällaista luopumista erityisen merkittävänä.

4. Edellä olevat tämän artiklan määräykset eivät merkitse, että lähettäjävaltion sotilasviranomaisilla olisi mitään oikeutta harjoittaa tuomiovaltaa henkilöihin nähden, jotka ovat vastaanottajavaltion kansalaisia tai heillä on siellä kotipaikka, jolleivät he ole lähettäjävaltion joukkojen jäseniä.

5.a. Vastaanottaja- ja lähettäjävaltion viranomaiset auttavat toisiaan joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsenen tai näiden huollettavien pidättämisessä vastaanottajavaltion alueella ja heidän toimittamisessaan sille viranomaiselle, jonka on määrä harjoittaa tuomiovaltaa edellä olevien määräysten mukaisesti.

b. Vastaanottajavaltion viranomaiset ilmoittavat viipymättä lähettäjävaltion viranomaisille, jos joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsen tai näiden huollettava on pidätetty.

c. Jos syytettävä joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsen, jonka osalta vastaanottajavaltion on määrä harjoittaa tuomiovaltaansa, on lähettäjävaltion huostassa, pitää lähettäjävaltio häntä huostassaan, kunnes vastaanottajavaltio on asettanut hänet syytteeseen.

6.a. Vastaanottaja- ja lähettäjävaltion viranomaiset auttavat toisiaan tarvittavien rikoksia koskevien tutkimusten suorittamisessa ja todistusaineiston keräämisessä ja hankinnassa, mukaan lukien rikokseen liittyvien esineiden takavarikoiminen ja soveltuvissa tapauksissa niiden luovuttaminen. Tällaisten esineiden luovuttaminen voi kuitenkin edellyttää niiden palauttamista luovuttaneen viranomaisen määräämän ajan kuluessa.

b. Sopimuspuolten viranomaiset ilmoittavat toisilleen kaikkien sellaisten tapausten käsittelystä, joissa niillä on oikeus käyttää tuomiovaltaa.

7.a. Lähettäjävaltion viranomaiset eivät saa panna täytäntöön kuolemanrangaistusta vastaanottajavaltiossa, jos vastaanottajavaltion lainsäädännössä ei säädetä sellaista rangaistusta samanlaisessa tapauksessa.

b. Vastaanottajavaltion viranomaiset suhtautuvat myönteisesti lähettäjävaltion viranomaisten avunpyyntöön lähettäjävaltion viranomaisten antaman vankeustuomion täytäntöönpanemiseksi tämän artiklan määräysten mukaisesti vastaanottajavaltion alueella.

8. Kun toisen sopimuspuolen viranomaiset ovat käsitelleet syytetyn asiaa tämän artiklan määräysten mukaisesti ja syytetty on vapautettu tai tuomittu ja suorittaa tuomiotaan tai on suorittanut sen tai on armahdettu, toisen sopimuspuolen viranomaiset eivät saa syyttää häntä uudelleen samasta rikoksesta samalla alueella. Kuitenkaan mikään tässä kappaleessa ei estä lähettäjävaltion sotilasviranomaisia syyttämästä joukkojensa jäsentä sellaisesta kurinpitosääntöjen rikkomisesta teolla tai laiminlyönnillä, joka muodostaa rikoksen, josta toisen sopimuspuolen viranomaiset häntä syyttivät.

9. Milloin joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsentä tai niiden huollettavaa syytetään vastaanottajavaltion tuomiovallan nojalla, hänellä on oikeus:

a. välittömään ja nopeaan oikeudenkäyntiin,

b. saada ennen oikeudenkäyntiä tiedot häntä vastaan nostetuista syytteistä,

c. kuulustella todistajia, jotka todistavat häntä vastaan,

d. kutsua vastaanottajavaltion lainkäyttövallan alaisia todistajia puolustamaan itseään,

e. saada valitsemansa oikeudellinen avustaja tai saada avustaja kokonaan tai osittain maksutta vastaanottajavaltiossa käsittelyhetkellä voimassa olevien säännösten mukaisesti;

f. käyttää pätevän tulkin palveluja, jos hän pitää sitä tarpeellisena, sekä

g. keskustella lähettäjävaltion hallituksen edustajan kanssa ja oikeus tällaisen edustajan läsnäoloon oikeudenkäynnissä, jos tuomioistuimen säännöt sen sallivat.

10.a. Pysyvillä sotilasyksiköillä tai muodostelmilla on oikeus vartioida leirejä, laitoksia tai muita paikkoja, jotka ovat heidän hallussaan vastaanottajavaltion kanssa tehdyn sopimuksen johdosta. Joukkojen sotilaspoliisi voi ryhtyä kaikkiin sopiviin toimenpiteisiin taatakseen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisen tällaisilla paikoilla.

b. Näiden paikkojen ulkopuolella tällainen sotilaspoliisi toimii vain sillä edellytyksellä, että vastaanottajavaltion viranomaisten kanssa on sovittu asiasta ja näiden viranomaisten kanssa yhteistoiminnassa ja vain siinä määrin kuin se on tarpeen kurin ja järjestyksen ylläpitämiseksi joukkojen jäsenten keskuudessa.

11. Kaikki sopimuspuolet pyrkivät sellaiseen lainsäädäntöön, jonka ne katsovat tarpeelliseksi riittävän turvallisuuden ja suojan takaamiseksi alueellaan muiden sopimuspuolten laitteiden, välineiden, omaisuuden, asiakirjojen ja virallisten tietojen osalta ja taatakseen sellaisten henkilöiden rankaisemisen, jotka rikkovat tässä tarkoituksessa annettuja lakeja.

VIII artikla

1. Jokainen sopimuspuoli luopuu esittämästä muille sopimuspuolille korvausvaatimuksia koskien sellaista omaisuutta, jonka se omistaa ja joka on sen maa-, meri- tai ilmavoimien käyttämää, jos kyseisen vahingon

i) aiheutti toisen sopimuspuolen asevoimien jäsen tai työntekijä suorittaessaan tehtäviään Pohjois-Atlantin sopimuksen mukaisen operaation yhteydessä, tai

ii) tai jos se aiheutui toisen sopimuspuolen omistamasta tai sen asevoimien käytössä olevasta ajoneuvosta, aluksesta tai ilma-aluksesta, edellyttäen että joko vahingon aiheuttanutta ajoneuvoa, alusta tai ilma-alusta käytettiin Pohjois-Atlantin sopimuksen mukaisen operaation yhteydessä, tai että vahinko aiheutui tällaiseen toimintaan käytetylle omaisuudelle.

Sopimuspuolen toiseen sopimuspuoleen kohdistamista meripelastusvaatimuksista luovutaan edellyttäen, että pelastettu alus tai lasti oli sopimuspuolen omistama ja että asevoimat käyttivät sitä Pohjois-Atlantin sopimuksen mukaisen operaation yhteydessä.

2.a. Tapauksessa, jossa vahinkoa aiheutui tai syntyi, siten kuin 1 kappaleessa mainitaan, muulle omaisuudelle, jonka sopimuspuoli omistaa ja joka sijaitsee sen alueella, muiden sopimuspuolten vastuusta päättää sekä vahingon suuruuden arvioi tämän kappaleen b kohdan mukaisesti valittu yksittäinen välimies, elleivät asianomaiset sopimuspuolet toisin sovi. Välimies päättää myös samasta tapauksesta syntyvistä vastavaatimuksista.

b. Edellä a kohdassa tarkoitettu välimies valitaan asianomaisten sopimuspuolten välisellä sopimuksella vastaanottajavaltion kansalaisten joukosta, joilla on tai on ollut korkea oikeudellinen virka. Mikäli sopimuspuolet eivät kykene kahden kuukauden kuluessa sopimaan välimiehestä, voi kumpi tahansa sopimuspuoli pyytää Pohjois-Atlantin neuvoston sijaisten puheenjohtajaa valitsemaan henkilön, jolla on edellä mainitut ominaisuudet.

c. Välimiehen tekemät päätökset ovat lopullisia ja sopimuspuolia sitovia.

d. Välimiehen päättämät korvaussummat jaetaan tämän artiklan 5 kappaleen e kohdan i, ii ja iii alakohdan määräysten mukaisesti.

e. Asianomaiset sopimuspuolet maksavat samansuuruisina osuuksina välimiehen palkkion, joka määrätään asianomaisten sopimuspuolten välisellä sopimuksella, ja välttämättömät välimiehen tehtävien hoitamiseen liittyvät kulut.

f. Sopimuspuoli luopuu kuitenkin vaatimuksestaan tapauksissa, jossa vahinko on alle

Belgia: BEF 70,000

Kanada: CAD 1,460

Tanska: DKK 9,670

Ranska: FRF 490,000

Islanti: ISK 22,800

Italia: ITL 850,000

Luxemburg: LUF 70,000

Alankomaat: NLG 5,320

Norja: NOK 10,000

Portugali: PTE 40,250

Yhdistynyt kuningaskunta: GBP 500

Yhdysvallat: USD 1,400.

Muut sopimuspuolet, joiden omaisuutta on vahingoitettu saman tapauksen yhteydessä, luopuvat myös vaateestaan yllä olevaan summaan asti. Mikäli näiden valuuttojen vaihtokursseissa esiintyy huomattavia eroja, sopimuspuolet sopivat näiden summien asianmukaisista tarkistuksista.

3. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleessa ilmaisu "sopimuspuolen omistama" kun kyseessä on alus, sisältää myös tilanteen, jolloin sopimuspuoli on vuokrannut aluksen ilman miehistöä (bare boat charter) tai määrännyt sen samoilla ehdoilla käyttöönsä tai jonka se on takavarikoinut (paitsi silloin kun menettämisvaaran tai korvausvastuun kantaa joku muu kuin sopimuspuoli).

4. Sopimuspuolet luopuvat esittämästä toisille sopimuspuolille korvausvaatimuksia, jotka koskevat niiden asevoimien jäsenelle virkatehtävässä aiheutunutta vammaa tai kuolemaa.

5. Korvausvaatimukset (muut kuin sopimukseen liittyvät vaatimukset sekä ne vaatimukset, joihin sovelletaan tämän artiklan 6 ja 7 kappaleita), jotka johtuvat joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsenten toimista tai laiminlyönneistä virkatehtävissä, tai muista toimista, laiminlyönneistä tai tapahtumista, joista joukot tai siviilihenkilöstö ovat oikeudellisesti vastuussa ja jotka vastaanottajavaltion alueella aiheuttavat vahinkoa kolmansille osapuolille, joista kukaan ei ole sopimuspuoli, käsittelee vastaanottajavaltio seuraavien määräysten mukaisesti:

a. Vaatimukset rekisteröidään, käsitellään ja sovitaan tai tuomitaan niiden vastaanottajavaltion lakien ja asetusten mukaisesti, jotka koskevat sen omien asevoimien toiminnoista johtuvia vaatimuksia.

b. Vastaanottajavaltio voi sopia kyseiset vaatimukset, ja vastaanottajavaltio suorittaa sovitun tai tuomion määräämän suuruisen maksun omassa valuutassaan.

c. Kyseinen maksu, joka on joko suoritettu sovittelun tai vastaanottajavaltion toimivaltaisen tuomioistuimen antaman tuomion mukaisesti, tai kyseisen tuomioistuimen antamassa tuomiossa evätty maksu, on lopullinen ja sopimuspuolia sitova.

d. Kaikista vastaanottajavaltion maksamista korvausvaatimuksista niihin liittyvine yksityiskohtaisine tietoineen sekä ehdotetusta korvauksen jaosta e kohdan i, ii ja iii alakohtien mukaisesti ilmoitetaan asianomaisille lähettäjävaltioille. Mikäli vastausta ei anneta kahden kuukauden kuluessa, katsotaan ehdotettu korvausten jako hyväksytyksi.

e. Vaatimusten täyttämisestä tämän artiklan edeltävän kohdan ja 2 kappaleen mukaisesti aiheutuneet kustannukset jaetaan sopimuspuolten kesken seuraavasti:

i) Kun yksi lähettäjävaltio on yksin vastuussa, määrätty tai tuomittu summa jaetaan siten, että vastaanottajavaltio maksaa 25 % ja lähettäjävaltio 75 %.

ii) Kun useampi kuin yksi valtio on vastuussa vahingosta, määrätty tai tuomittu summa jaetaan tasan niiden kesken; jos vastaanottajavaltio ei kuitenkaan ole yksi vastuussa olevista valtioista, sen osuus on puolet kunkin lähettäjävaltion osuudesta.

iii) Kun sopimuspuolten asevoimat aiheuttivat vahingon ja kun vahinkoa ei ole mahdollista lukea erityisesti yhden tai useamman asevoiman syyksi, määrätty tai tuomittu summa jaetaan tasan kyseisten sopimuspuolten kesken; jos vastaanottajavaltio ei ole yksi niistä valtioista, jonka asevoimat aiheuttivat vahingon, sen osuus on puolet kunkin lähettäjävaltion osuudesta.

iv) Asianomaisille lähettäjävaltioille lähetetään puolivuosittain lausunto summista, jotka vastaanottajavaltio on maksanut puolen vuoden aikana sellaisissa tapauksissa, joissa ehdotettu prosentteihin perustuva jako on hyväksytty, sekä pyyntö kulujen korvaamisesta. Kulut korvataan mahdollisimman pikaisesti vastaanottajavaltion valuutassa.

f. Mikäli tämän kappaleen b ja e kohtien määräysten soveltaminen aiheuttaisi sopimuspuolelle merkittäviä vaikeuksia, sopimuspuoli voi pyytää Pohjois-Atlantin neuvostoa järjestämään toisenlaisen sopimuksen.

g. Joukkojen tai siviilihenkilöstön jäseneen ei saa kohdistaa mitään toimenpiteitä vastaanottajavaltiossa häntä vastaan annettujen tuomioiden täytäntöönpanemiseksi asiassa, joka johtuu hänen virkatehtävistään.

h. Lukuunottamatta niitä tapauksia, joissa tämän kappaleen e kohtaa sovelletaan tämän artiklan 2 kappaleessa tarkoitettuihin korvausvaatimuksiin, tämän kappaleen määräykset eivät koske korvausvaatimuksia, jotka johtuvat laivan ohjaamisesta tai toiminnasta tai rahdin lastauksesta, kuljetuksesta tai purkamisesta tai liittyvät sellaiseen. Tämä ei koske kuitenkaan kuolemantapauksesta tai henkilövahingosta johtuvia korvausvaatimuksia, joihin ei sovelleta tämän artiklan 4 kappaletta.

6. Joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsenille esitetyt korvausvaatimukset, jotka aiheutuvat laittomista toimista tai laiminlyönneistä vastaanottajavaltiossa, ja jotka eivät ole tapahtuneet virkavelvollisuuksia suorittaessa, käsitellään seuraavalla tavalla:

a. Vastaanottajavaltion viranomaiset käsittelevät korvausvaatimuksen ja arvioivat sen esittäjälle maksettavan korvauksen kohtuullisella ja oikeudenmukaisella tavalla ottaen huomioon kaikki tapauksen asianhaarat, mukaan lukien vammautuneen henkilön käytöksen, ja valmistaa asiasta raportin.

b. Raportti toimitetaan lähettäjävaltion viranomaisille, jotka sitten viipymättä päättävät, haluavatko he tarjota ex gratia maksun ja mikäli niin, minkä suuruisen summan.

c. Mikäli tarjous ex gratia maksusta tehdään ja vaatimuksen esittäjä hyväksyy sen kokonaiskorvaukseksi, lähettäjävaltion viranomaiset suorittavat maksun ja ilmoittavat vastaanottajavaltiolle päätöksestään ja maksetusta summasta.

d. Mikään tässä kappaleessa ei vaikuta vastaanottajavaltion tuomioistuimen toimivaltaan käsitellä kannetta joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsentä vastaan, ellei maksua korvausvaatimuksen täyttämiseksi on suoritettu.

7. Korvausvaatimukset, jotka johtuvat lähettäjävaltion asevoimien ajoneuvon laittomasta käytöstä, käsitellään tämän artiklan 6 kappaleen mukaisesti, lukuun ottamatta tapauksia, joissa joukot tai siviilihenkilöstö on oikeudellisesti vastuussa.

8. Jos syntyy kiista siitä, oliko joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsenen laiton toimi tai laiminlyönti tapahtunut virkatehtävissä tai oliko lähettäjävaltion asevoimien ajoneuvon käyttö luvatonta, kysymys jätetään tämän artiklan 2 kappaleen b kohdan mukaisesti määrätylle välimiehelle, jonka tästä antama päätös on lopullinen ja sitova.

9. Lähettäjävaltio ei vaadi joukkojen eikä siviilihenkilöstön jäsenille vapautusta vastaanottajavaltion tuomioistuinten tuomiovallasta riita-asioissa, paitsi niiltä osin kuin tämän artiklan 5 kappaleen g kohdassa määrätään.

10. Lähettäjävaltion ja vastaanottajavaltion viranomaiset toimivat yhteistyössä niitä koskevissa tapauksissa todistusaineiston hankkimiseksi puolueetonta oikeuskäsittelyä ja korvausvaatimusten määräämistä varten.

IX artikla

1. Joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsenet tai näiden huollettavat voivat ostaa paikallisesti hyödykkeitä omaan käyttöönsä sekä tarvitsemiaan palveluita samojen ehtojen mukaisesti kuin vastaanottajavaltion kansalaiset.

2. Hyödykkeet, joita voidaan hankkia paikallisista lähteistä joukkojen tai siviilihenkilöstön toimeentuloon, ostetaan yleensä sellaisten viranomaisten kautta, jotka ostavat kyseisiä hyödykkeitä vastaanottajavaltion asevoimille. Jotta vältyttäisiin sellaisilta ostoilta, joilla on haitallinen vaikutus vastaanottajavaltion talouteen, kyseisen valtion toimivaltaiset viranomaiset osoittavat tarvittaessa ne tuotteet, joiden ostaminen on rajoitettua tai kiellettyä.

3. Jollei muuta johdu sopimuksista, jotka jo ovat voimassa tai jotka voidaan tehdä tämän jälkeen lähettäjävaltion ja vastaanottajavaltion valtuuttamien edustajien kesken, vastaanottajavaltion viranomaiset ottavat täyden vastuun sopivista järjestelyistä, joilla annetaan joukoille tai siviilihenkilöstölle käyttöön niiden tarvitsemat rakennukset ja maa-alueet sekä niihin liittyvät laitteet ja palvelut. Nämä sopimukset ja järjestelyt ovat mahdollisimman pitkälle niiden sääntöjen mukaisia, jotka sääntelevät vastaanottajavaltion vastaavan henkilökunnan asuntoja ja majoitusta. Erityisen päinvastaisen sopimuksen puuttuessa rakennusten, maa-alueiden, laitteiden ja palveluiden käytöstä ja haltuunotosta johtuvista oikeuksista ja velvollisuuksista määrätään vastaanottajavaltion lakien mukaisesti.

4. Joukkojen tai siviilihenkilöstön tarvitsemaa siviilityövoimaa koskevat tarpeet täytetään kuten vastaanottajavaltion vastaavat tarpeet ja vastaanottajavaltion viranomaisten avustuksella tapahtuvalla työnvälityksellä. Työehdot, erityisesti palkka, lisät sekä ehdot työntekijöiden suojelemiseksi määräytyvät vastaanottajavaltion lainsäädännön mukaisesti. Sellaisten siviilityöntekijöiden, jotka ovat joukkojen tai siviilihenkilöstön palveluksessa, ei katsota olevan kyseisten joukkojen tai siviilihenkilöstön jäseniä.

5. Mikäli joukoilla tai siviilihenkilöstöllä on sijaintipaikassaan puutteellinen lääkärin- tai hammashoito, näiden jäsenet ja huollettavat saavat lääkärin- ja hammashoitoa, mukaan lukien sairaalahoidon, samoilla ehdoilla kuin vastaanottajavaltion vastaava henkilökunta.

6. Vastaanottajavaltio suhtautuu suopeasti pyyntöihin, jotka koskevat joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsenten pääsyä kuljetusvälineisiin ja matkalipuista myönnettäviä alennuksia. Pääsy kuljetusvälineisiin ja alennukset edellyttävät asianomaisten hallitusten välistä erillistä sopimusta.

7. Jollei yleisistä tai erityisistä sopimuspuolten välisistä rahoitussopimuksista muuta johdu, joukkojen viranomaiset suorittavat viipymättä tämän artiklan 2, 3 ja 4 kappaleissa sekä tarvittaessa 5 ja 6 kappaleissa tarkoitetuista hyödykkeistä, asunnosta ja palveluista johtuvat maksut paikallisessa valuutassa.

8. Joukoille, siviilihenkilöstölle tai niiden jäsenille taikka näiden huollettaville ei tämän artiklan mukaan myönnetä vapautusta veroista tai tulleista, jotka vastaanottajavaltion verosäännösten mukaan on suoritettava tavaroiden myynnistä ja palveluista.

X artikla

1. Milloin verotuksen oikeusvaikutus vastaanottajavaltiossa on riippuvainen asumisesta tai domisiilista, ajanjaksoja, joina joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsen on tämän valtion alueella ainoastaan sen johdosta, että hän on näiden joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsen, ei verotuksessa pidetä siellä asumisen ajanjaksoina, eikä niiden katsota aiheuttavan asuinpaikan tai domisiilin muutosta. Joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsenet ovat verotuksesta vapautettuja vastaanottajavaltiossa heille tällaisina jäseninä lähettäjävaltion maksamien palkkojen ja palkkioiden osalta tai sellaisen aineellisen irtaimen omaisuuden osalta, jonka sijainti vastaanottajavaltiossa johtuu ainoastaan heidän tilapäisestä oleskelustaan siellä.

2. Tämä artikla ei estä joukkojen eikä siviilihenkilöstön jäsenen verottamista voittoa tuottavasta toiminnasta, jota hän saattaa harjoittaa vastaanottajavaltiossa ja joka ei perustu hänen työsuhteeseensa joukkojen jäsenenä. Tämä artikla ei myöskään, lukuun ottamatta tällaisen jäsenen palkkaa ja palkkioita tai 1 kappaleessa mainittua aineellista irtainta omaisuutta, estä määräämästä veroa, jonka tämä jäsen on vastaanottajavaltion lainsäädännön mukaan velvollinen suorittamaan, vaikka hänellä katsottaisiinkin olevan asuinpaikka tai domisiili tämän valtion ulkopuolella.

3. Tätä artiklaa ei sovelleta XI artiklan 12 kappaleessa määriteltyyn "tulliin".

4. Tässä artiklassa ilmaisu "joukkojen jäsen" ei käsitä henkilöä, joka on vastaanottajavaltion kansalainen.

XI artikla

1. Jollei tässä sopimuksessa ole nimenomaisesti toisin määrätty, joukkojen ja siviilihenkilöstön jäseniin sekä näiden huollettavina oleviin henkilöihin sovelletaan vastaanottajavaltion tulliviranomaisten hallinnoimia lakeja ja asetuksia. Vastaanottajavaltion tulliviranomaisilla on erityisesti vastaanottajavaltion laeissa ja asetuksissa olevien yleisten ehtojen mukaisesti oikeus tutkia joukkojen ja siviilihenkilöstön jäsenet ja näiden huollettavina olevat henkilöt sekä tutkia heidän matkatavaransa, ja ajoneuvonsa ja näiden lakien ja asetusten mukaisesti takavarikoida tavaroita.

2. a. Joukkojen tai siviilihenkilöstön virka-ajoneuvojen, jotka kulkevat omalla konevoimalla, väliaikainen maahantuonti ja maasta uudelleen vienti sallitaan tullivapaasti, kun esitetään tämän sopimuksen liitteenä olevan kaavan mukainen ajoneuvon tilapäinen maahantuontilupa.

b. Sellaisten ajoneuvojen, jotka eivät kulje omalla konevoimalla, väliaikaisessa maahantuonnissa noudatetaan tämän artiklan 4 kappaleen ja niiden maasta uudelleen viennissä 8 kappaleen määräyksiä.

c. Joukkojen tai siviilihenkilöstön virka-ajoneuvot vapautetaan verosta, joka suoritetaan tieliikenteessä olevien ajoneuvojen käytöstä.

3. Virallisella sinetillä varustetut asiakirjat on vapautettu tullitarkastuksesta. Kuriireilla, riippumatta heidän asemastaan, jotka kuljettavat näitä asiakirjoja, täytyy olla III artiklan 2 kappaleen b kohdan mukaisesti annettu henkilökohtainen siirtymismääräys. Tästä määräyksestä on käytävä ilmi kuljetettavien lähetysten lukumäärä, ja määräyksessä on todistettava, että lähetykset sisältävät vain virallisia asiakirjoja.

4. Joukot voivat tuoda tullittomasti maahan varusteita itselleen sekä kohtuulliset määrät elintarvikkeita sekä muita tarvikkeita ja tavaroita yksinomaan joukkojen käyttöön, sekä tapauksissa, joissa vastaanottajavaltio sen sallii, siviilihenkilöstön ja näiden huollettavina olevien henkilöiden yksinomaiseen käyttöön. Tämä tulliton maahantuonti edellyttää, että maahantulopaikkakunnan tulliviranomaisen huostaan talletetaan sovittavien tulliasiakirjojen ohella todistus, jonka kaavasta vastaanottajavaltio ja lähettäjävaltio ovat keskenään sopineet ja jonka lähettäjävaltion tähän tarkoitukseen valtuuttama henkilö on allekirjoittanut. Todistuksia allekirjoittamaan valtuutetun henkilön määräämisasiakirja sekä allekirjoitusten ja käytettävien leimojen näytteet lähetetään vastaanottajavaltion tullihallinnolle.

5. Joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsen voi, kun hän saapuu ensimmäisen kerran aloittaakseen palvelun vastaanottajavaltiossa, tai kun hänen huollettavanaan oleva henkilö ensimmäisen kerran saapuu hänen luokseen, tuoda maahan henkilökohtaiset tavaransa ja huonekalunsa tullittomasti palveluksen ajaksi.

6. Joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsenet voivat tuoda tilapäisesti tullitta maahan omat yksityiset moottoriajoneuvonsa omaan tai huollettavina olevien henkilöidensä henkilökohtaiseen käyttöön. Tämä artikla ei velvoita myöntämään vapautusta verosta, joka on suoritettava yksityisten ajoneuvojen käytöstä tieliikenteessä.

7. Maahantuonti, joka tapahtuu joukkojen viranomaisen toimesta muuhun kuin näiden joukkojen tai sen siviilihenkilöstön yksinomaiseen käyttöön, sekä muu joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsenten toimesta tapahtuva maahantuonti, kuin jota tarkoitetaan tämän artiklan 5 ja 6 kappaleessa, eivät oikeuta tämän artiklan mukaan tullittomuuteen tai vapautukseen muista ehdoista.

8. Tavaroita, jotka on tuotu maahan tullittomasti 2 kappaleen b kohdan tai 4, 5 tai 6 kappaleen mukaan

a. voidaan vapaasti uudelleen viedä maasta, edellyttäen, että 4 kappaleen a kohdan mukaan maahantuoduista tavaroista esitetään tulliviranomaiselle mainitun kohdan mukaan annettu todistus; tulliviranomaiset voivat kuitenkin tarkistaa, että maasta viedyt tavarat ovat niitä, jotka todistuksessa mainitaan, jos on olemassa todistus, ja että ne on tosiasiallisesti tuotu maahan 2 kappaleen b kohdan tai 4, 5 tai 6 kappaleen ehtojen mukaisesti;

b. ei yleensä saa luovuttaa vastaanottajavaltiossa myymällä tai lahjoittamalla; erityisissä tapauksissa vastaanottajavaltion asianomaiset viranomaiset voivat kuitenkin sallia tällaisen luovutuksen asettamillaan ehdoilla (esimerkiksi ehdoin, että tulli ja vero maksetaan ja että noudatetaan kaupan ja valuutan valvontaa koskevia vaatimuksia).

9. Vastaanottajavaltiossa ostetut tavarat saadaan viedä maasta vain vastaanottajavaltiossa voimassa olevien määräysten mukaisesti.

10. Tulliviranomaiset myöntävät erityisiä helpotuksia rajojen ylittämiseen vakinaisesti muodostetuille yksiköille tai muodostelmille, edellyttäen, että asianomaisille tulliviranomaisille on ilmoitettu asiasta asianmukaisesti etukäteen.

11. Vastaanottajavaltio ryhtyy erityisjärjestelyihin, jotta polttoaine, öljy ja voiteluaineet voidaan toimittaa tulleitta ja veroitta joukkojen tai siviilihenkilöstön virka-ajoneuvojen, ilma-alusten ja laivojen käyttöön.

12. Tämän artiklan 1-10 kappaleessa:

"tulli" tarkoittaa tulleja ja muita tuonnista ja viennistä suoritettavia maksuja ja veroja, lukuun ottamatta maksuja ja veroja, jotka ovat vain maksuja tehdyistä palveluksista;

"maahantuonti" käsittää tavaroiden oton tullivarastosta tai jatkuvasta tullivalvonnasta, edellyttäen, että tavaroita ei ole viljelty, tuotettu eikä valmistettu vastaanottajavaltiossa.

13. Tämän artiklan määräyksiä sovelletaan tavaroihin ei vain silloin, kun ne tuodaan vastaanottajavaltioon tai viedään sieltä, vaan myös silloin, kun ne kuljetetaan sopimuspuolen alueen läpi, jolloin ilmaisun "vastaanottajavaltio" tässä artiklassa katsotaan käsittävän jokaisen sopimuspuolen, jonka alueen kautta tavara kuljetetaan.

XII artikla

1. Vastaanottajavaltion tulli- tai veroviranomaiset voivat asettaa ehdoksi tämän sopimuksen mukaisten tulli- tai verovapautusten tai muiden huojennusten myöntämiselle sellaisten ehtojen noudattamisen, joita ne pitävät tarpeellisina väärinkäytön estämiseksi.

2. Nämä viranomaiset voivat evätä tämän sopimuksen mukaisen vapautuksen sellaisilta vastaanottajavaltioon tuotavilta tavaroilta, jotka on viljelty, tuotettu tai valmistettu tässä valtiossa ja jotka on sieltä viety maksamatta sellaisia veroja tai tulleja taikka sellaisten verojen tai tullien palautuksia, jotka olisi ollut maksettava, jollei tavaroita olisi viety maasta. Tullivarastosta otettuja tavaroita pidetään maahan tuotuina, jos niitä on pidetty maasta vietyinä sen perusteella, että ne on pantu varastoon.

XIII artikla

1. Tulleja ja veroja koskevan lainsäädännön vastaisten rikkomusten estämiseksi vastaanottajavaltion ja lähettäjävaltion viranomaiset avustavat toisiaan selvitysten tekemisessä ja todisteiden keräämisessä.

2. Joukkojen viranomaiset antavat kaiken mahdollisen avun turvatakseen sen, että ne tavarat, jotka vastaanottajavaltion tulli- tai veroviranomaisten on takavarikoitava tai, jotka niiden puolesta on takavarikoitava, luovutetaan näille viranomaisille.

3. Joukkojen viranomaiset antavat kaiken mahdollisen avun turvatakseen, että ne tullit, verot ja sakot maksetaan, jotka joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsenten ja näiden huollettavina olevien henkilöiden on maksettava.

4. Joukoille tai siviilihenkilöstölle, ei kuitenkaan joukkojen tai siviilihenkilöstön jäsenelle, kuuluvat virka-ajoneuvot ja tarvikkeet, jotka vastaanottajavaltion viranomaiset ovat takavarikoineet tämän valtion tulleja ja veroja koskevien lakien ja asetusten vastaisten rikkomusten yhteydessä, luovutetaan kysymyksessä olevien joukkojen asianomaisille viranomaisille.

XIV artikla

1. Joukot, siviilihenkilöstö ja näiden jäsenet sekä näiden huollettavat ovat lähettäjävaltion ulkomaanvaluuttaa koskevien säännösten alaisia ja myös vastaanottajavaltion säännösten alaisia.

2. Lähettäjä- ja vastaanottajavaltioiden ulkomaanvaluuttaa hoitavat viranomaiset voivat antaa erityismääräyksiä, joita sovelletaan joukkoihin tai siviilihenkilöstöön tai näiden jäseniin sekä näiden huollettaviin.

XV artikla

1. Jollei tämän artiklan 2 kappaleesta muuta johdu, tämä sopimus on voimassa, mikäli syntyy vihollisuuksia, joihin Pohjois-Atlantin sopimusta sovelletaan, lukuunottamatta sitä että VIII artiklan 2 ja 5 kappaleiden vaatimusten sopimista koskevat määräykset eivät koske sotavahinkoja, ja että kyseisten sopimuspuolten tulee viipymättä tarkistaa sopimuksen määräykset ja erityisesti III ja VII artiklojen määräykset ja ne voivat sopia sellaisista muutoksista, joita ne pitävät toivottavina ottaen huomioon sopimuksen soveltamisen välillään.

2. Mikäli tällaisia vihollisuuksia syntyy, kaikilla sopimuspuolilla on oikeus, antamalla toisille sopimuspuolille 60 päivän ennakkoilmoitus, keskeyttää minkä tahansa tämän sopimuksen määräyksen soveltaminen omalta osaltaan. Jos tätä oikeutta käytetään, sopimuspuolten on välittömästi neuvoteltava keskenään tavoitteena sopia sopivista määräyksistä, jotka korvaavat määräykset, joiden soveltaminen on keskeytetty.

XVI artikla

Kaikki erimielisyydet sopimuspuolten välillä, jotka koskevat tämän sopimuksen tulkintaa tai soveltamista, sovitaan neuvottelemalla ilman ulkopuoliseen tuomiovaltaan turvautumista. Jollei tässä sopimuksessa ole nimenomaisesti toisin säädetty, erimielisyydet, joita ei voida ratkaista välittömillä neuvotteluilla, alistetaan Pohjois-Atlantin neuvoston ratkaistavaksi.

XVII artikla

Jokainen sopimuspuoli voi milloin tahansa pyytää jonkin tämän sopimuksen artiklan muuttamista. Pyyntö osoitetaan Pohjois-Atlantin neuvostolle.

XVIII artikla

1. Tämä sopimus ratifioidaan ja ratifioimiskirjat talletetaan mahdollisimman pian Amerikan Yhdysvaltojen hallituksen huostaan, joka ilmoittaa kaikille allekirjoittajavaltioille talletuspäivämäärän.

2. Tämä sopimus tulee voimaan kyseisten valtioiden välillä kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun neljä allekirjoittajavaltiota on tallettanut ratifioimiskirjansa. Kaikkien muiden allekirjoittajavaltioiden osalta sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun kukin on tallettanut ratifioimiskirjansa.

3. Sen jälkeen kun tämä sopimus on tullut voimaan, se on avoinna liittymistä varten jokaiselle valtiolle, joka liittyy Pohjois-Atlantin sopimukseen, jos Pohjois-Atlantin neuvosto hyväksyy liittymisen ja sen päättämien ehtojen mukaisesti. Liittyminen tapahtuu tallettamalla liittymiskirjat Amerikan Yhdysvaltojen hallituksen huostaan, joka ilmoittaa kullekin allekirjoittajalle ja liittyvälle valtiolle liittymiskirjojen talletuspäivämäärän. Jokaisen valtion osalta, jonka puolesta liittymiskirjat talletetaan, tämä sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua kyseisten asiakirjojen talletuspäivämäärästä.

XIX artikla

1. Sopimuspuoli voi irtisanoa tämän sopimuksen neljän vuoden kuluttua siitä päivästä, jona sopimus tulee voimaan.

2. Sopimuspuoli irtisanoo tämän sopimuksen osoittamalla kirjallisen ilmoituksen Amerikan Yhdysvaltojen hallitukselle, joka ilmoittaa kaikille muille sopimuspuolille kaikista tällaisista ilmoituksista ja niiden vastaanottamispäivämääristä.

3. Irtisanominen tulee voimaan yhden vuoden kuluttua siitä, kun Amerikan Yhdysvaltojen hallitus on vastaanottanut ilmoituksen. Tämän vuoden ajanjakson päätyttyä sopimus lakkaa olemasta voimassa sen irtisanovan sopimuspuolen osalta, mutta on edelleen voimassa muiden sopimuspuolten osalta.

XX artikla

1. Jollei tämän artiklan 2 ja 3 kappaleiden määräyksistä muuta johdu, tätä sopimusta sovelletaan vain sopimuspuolen emämaan alueella.

2. Kukin valtio voi kuitenkin ratifioimis- tai liittymiskirjojaan tallettaessaan tai milloin tahansa sen jälkeen Amerikan Yhdysvaltojen hallitukselle toimittamallaan ilmoituksella (edellyttäen, jos ilmoittava valtio katsoo sen tarpeelliseksi, että tämä valtio ja kukin lähettäjävaltio tekevät erityisen sopimuksen) laajentaa tämän sopimuksen soveltamisalaa kaikkiin tai joihinkin alueisiin, joiden kansainvälisistä suhteista se vastaa Pohjois-Atlantin sopimuksen alueella. Tällöin tämä sopimus laajenee siinä mainitulle alueelle tai mainituille alueille kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun Amerikan Yhdysvaltojen hallitus on vastaanottanut ilmoituksen tai kolmenkymmenen päivän kuluttua erityisen sopimuksen tekemisestä, jos sitä edellytetään, tai kun sopimus on tullut voimaan XVIII artiklan nojalla siitä riippuen, mikä ajankohta on myöhäisin.

3. Valtio, joka on tehnyt tämän artiklan 2 kappaleen nojalla ilmoituksen, jolla se laajentaa tätä sopimusta koskemaan jotakin aluetta, jonka kansainvälisistä suhteista se vastaa, voi irtisanoa sopimuksen erikseen tämän alueen osalta XIX artiklan määräysten mukaisesti.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet täysivaltaiset edustajat ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen. Tehty Lontoossa 19 päivänä kesäkuuta 1951 englannin ja ranskan kielillä, jotka kummatkin tekstit ovat yhtä todistusvoimaisia, yhtenä alkuperäiskappaleena, joka talletetaan Amerikan Yhdysvaltojen hallituksen arkistoihin. Amerikan Yhdysvaltojen hallitus toimittaa siitä oikeaksi todistetut jäljennökset kaikille allekirjoittajavaltioille ja siihen liittyville valtioille.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.