84/1995

Annettu: 17.1.1996

Asetus merenkulkijoiden terveyden- ja sairaanhoitoa koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta

Työministerin esittelystä säädetään:

1 §

Kansainvälisen työkonferenssin 8 päivänä lokakuuta 1987 hyväksymä merenkulkijoiden terveyden- ja sairaanhoitoa koskeva yleissopimus, jonka eduskunta on hyväksynyt 29 päivänä marraskuuta 1994 ja jonka tasavallan presidentti on ratifioinut 22 päivänä joulukuuta 1994 sekä jonka ratifioinnin Kansainvälisen työtoimiston pääjohtaja on rekisteröinyt 17 päivänä tammikuuta 1995, tulee Suomen osalta voimaan 17 päivänä tammikuuta 1996 niin kuin siitä on sovittu.

2 §

Tämä asetus tulee voimaan 17 päivänä tammikuuta 1996.

Helsingissä 18 päivänä joulukuuta 1995

YLEISSOPIMUS (nro 164), joka koskee merenkulkijoiden terveyden- ja sairaanhoitoa

Kansainvälisen työjärjestön yleiskokous,

joka on aloittanut Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston koollekutsumana Genevessä 24. päivänä syyskuuta 1987 74. istuntokautensa, ja

joka panee merkille määräykset, jotka sisältyvät vuoden 1946 merenkulkijain lääkärintarkastusta koskevaan sopimukseen, vuoden 1949 laivaväen asuntoja aluksessa koskevaan sopimukseen (muutettu), vuoden 1970 laivaväen asuntoja aluksessa koskevaan yleissopimukseen (täydentävät määräykset), vuoden 1958 aluksen lääkekaapin sisältöä koskevaan suositukseen, vuoden 1958 merellä oleville aluksille radion välityksellä annettavaa lääkärinneuvontaa koskevaan suositukseen ja vuoden 1970 merenkulkijain työtapaturmien torjuntaa koskevaan yleissopimukseen ja suositukseen, ja

panee merkille vuoden 1978 merenkulkijoiden koulutukseen, todistusten antamiseen ja merivahdinpitoon liittyviä normeja koskevan kansainvälisen sopimuksen ehdot koskien koulutusta lääkintäavun antamisessa laivalla tavallisesti sattuvissa tapaturmissa ja sairaustapauksissa, ja

panee merkille, että merenkulkijoiden terveyden- ja sairaanhoidossa tapahtuvien toimenpiteiden onnistumiseksi on tärkeää pitää yllä kiinteää yhteistyötä Kansainvälisen työjärjestön, Kansainvälisen merenkulkujärjestön ja Maailman terveysjärjestön välillä kullekin kuuluvilla aloilla, ja

panee merkille, että seuraavat normit on näin ollen laadittu yhteistyössä Kansainvälisen merenkulkujärjestön ja Maailman terveysjärjestön kanssa, ja että näiden normien soveltamisessa on tarkoitus pyrkiä jatkuvaan yhteistyöhön näiden kanssa, ja

on päättänyt hyväksyä eräitä ehdotuksia koskien merenkulkijoiden terveyden- ja sairaanhoitoa, joka on neljäntenä kohtana istuntokauden esityslistalla, ja

on päättänyt, että nämä ehdotukset laaditaan kansainvälisen yleissopimuksen muotoon,

hyväksyy tänä kahdeksantena päivänä lokakuuta vuonna tuhatyhdeksänsataakahdeksankymmentäseitsemän seuraavan yleissopimuksen, jonka nimenä on merenkulkijoiden terveyden- ja sairaanhoitoa koskeva yleissopimus vuodelta 1987.

1 artikla

1. Tämä yleissopimus koskee kaikkia sekä julkisessa että yksityisessä omistuksessa olevia merellä liikennöiviä laivoja, jotka on rekisteröity jonkun sellaisen jäsenvaltion alueella, jonka osalta yleissopimus on voimassa, ja joilla normaalisti harjoitetaan kauppamerenkulkua.

2. Asianomaisen viranomaisen tulee neuvoteltuaan kalastusalusten omistajien ja kalastajien keskeisten järjestöjen kanssa, siinä määrin kuin sen katsotaan olevan mahdollista, soveltaa tämän yleissopimuksen määräyksiä ammattimaiseen merikalastukseen.

3. Mikäli esiintyy epävarmuutta siitä, tuleeko tätä yleissopimusta sovellettaessa joitakin laivoja pitää kauppamerenkulkua tai ammattimaista merikalastusta harjoittavina vai ei, asianomaisen viranomaisen tulee ratkaista kysymys neuvoteltuaan kyseisten laivanvarustajien, merenkulkijoiden ja kalastajien järjestöjen kanssa.

4. Tässä yleissopimuksessa käsitteellä "merenkulkija" tarkoitetaan henkilöä, joka työskentelee jossakin tehtävässä sellaisella meriliikenteessä olevalla laivalla, jota tämä yleissopimus koskee.

2 artikla

Tämä yleissopimus tulee saattaa voimaan kansallisilla laeilla tai määräyksillä, työehtosopimuksilla, työpaikkasäännöillä, välimiesoikeuden päätöksillä tai tuomioistuinten päätöksillä tai muulla kansallisten olosuhteiden mukaisella tavalla.

3 artikla

Kunkin jäsenvaltion tulee velvoittaa kansallisilla laeilla tai määräyksillä laivanvarustajat pitämään laivat terveydellisesti ja hygienialtaan asianmukaisessa kunnossa.

4 artikla

Kunkin jäsenvaltion tulee varmistaa, että laivalla ryhdytään sellaisiin merenkulkijoiden terveyden- ja sairaanhoitoa koskeviin toimiin,

(a) joilla varmistetaan, että merenkulkijoihin sovelletaan merenkulkuammatin mukaista työsuojelua ja sairaanhoitoa koskevia yleismääräyksiä sekä erikoisesti laivalla työskentelyä koskevia erityismääräyksiä;

(b) joiden tarkoituksena on turvata merenkulkijoille sellainen terveyden- ja sairaanhoito, joka vastaa mahdollisimman hyvin yleensä maissa työskentelevien käytettävissä olevaa terveyden- ja sairaanhoitoa;

(c) jotka takaavat merenkulkijoille oikeuden päästä mahdollisuuksien mukaan viivytyksettä lääkärin vastaanotolle laivan saavuttua poikkeamissatamaan;

(d) joilla varmistetaan, että merenkulkijat saavat sairaan- ja terveydenhoidon sopimuksen mukaisen palvelun aikana maksutta kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti;

(e) jotka eivät rajoitu sairaiden ja loukkaantuneiden merenkulkijoiden hoitoon, vaan käsittävät myös luonteeltaan ennalta ehkäisevät toimenpiteet, ja joissa kiinnitetään erityistä huomiota terveyden edistämiseen ja terveyskasvatusohjelmien kehittämiseen, niin että merenkulkijat voivat itse aktiivisesti vaikuttaa sairauksien esiintymiseen keskuudessaan.

5 artikla

1. Jokaisessa tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvassa laivassa tulee olla laiva-apteekki.

2. Laiva-apteekin sisällöstä ja mukana kuljetettavista lääkintätarvikkeista määrää asianomainen viranomainen ottaen huomioon sellaiset tekijät kuten laivatyyppi, laivassa olevien henkilöiden lukumäärä ja matkojen luonne, päämäärä ja ajallinen kesto.

3. Laiva-apteekin sisältöä ja mukana kuljetettavia lääkintätarvikkeita koskevia kansallisia määräyksiä hyväksyessään ja tarkistaessaan asianomaisen viranomaisen tulee ottaa huomioon alan kansainväliset suositukset, kuten viimeisimmät painokset Maailman terveysjärjestön julkaisemista kirjasista International Medical Guide for Ships (Kansainvälinen laivalääkintäopas) ja List of Essential Drugs (Luettelo tärkeimmistä lääkkeistä) sekä lääketieteellisessä tietämyksessä ja hyväksytyissä hoitomenetelmissä tapahtuva edistys.

4. Asianomaisen viranomaisen tehtävään määräämien vastuuhenkilöiden tulee säilyttää laiva-apteekki ja sen sisältö sekä lääkintätarvikkeet asianmukaisesti ja tarkastaa ne säännöllisesti vähintään 12 kuukauden väliajoin, ja heidän tulee varmistaa, että kaikkien lääkkeiden vanhenemispäivämäärät ja säilytysolosuhteet tarkastetaan.

5. Asianomaisen viranomaisen tulee varmistaa, että laiva-apteekin sisältö on lueteltu ja että etiketteihin on tavaramerkkien lisäksi merkitty tuotteiden yleiset nimet, vanhenemispäivämäärät ja säilytysolosuhteet ja että se on kansallisessa käytössä olevan lääkintäoppaan mukainen.

6. Asianomaisen viranomaisen tulee varmistaa, että silloin kun lastia, joka on luokiteltu vaaralliseksi, ei ole mainittu Kansainvälisen merenkulkujärjestön julkaisun Medical First Aid Guide for Use in Accidents involving Dangerous Goods (Vaarallisten tavaroiden käsittelyn yhteydessä tapahtuvia tapaturmia koskeva ensiapuopas) viimeisessä painoksessa, aineiden luonnetta, niihin liittyviä vaaroja, tarvittavia henkilökohtaisia suojaimia, asiaankuuluvia lääkintämenetelmiä ja erityisiä vasta-aineita koskevat tiedot ovat laivan päällikön, merenkulkijoiden ja muiden asianosaisten käytettävissä. Laivalla tulee olla tällaisia vasta-aineita ja henkilökohtaisia suojaimia aina kun sillä kuljetetaan vaarallisia tavaroita.

7. Silloin kun on kyse kiireellisestä tapauksesta ja kun pätevän lääkintähenkilökunnan merenkulkijalle määräämää lääkettä ei ole laiva-apteekissa, laivanvarustajan tulee ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimiin sellaisen hankkimiseksi mahdollisimman pian.

6 artikla

1. Jokainen tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluva laiva on velvoitettava pitämään mukana asianomaisen viranomaisen hyväksymä laivan lääkintäopas.

2. Lääkintäoppaassa tulee selvittää, kuinka laiva-apteekin sisältöä tulee käyttää, ja sen tulee olla suunniteltu niin, että muut henkilöt kuin lääkäri pystyvät huolehtimaan sairaista tai loukkaantuneista laivalla sekä silloin, kun he saavat lääkärin apua radion tai satelliitin välityksellä että silloin, kun tällaista apua ei ole saatavilla.

3. Kansalliseen käyttöön tulevaa lääkintäopasta hyväksyessään ja tarkastaessaan asianomaisen viranomaisen tulee ottaa huomioon alan kansainväliset suositukset, mukaan lukien viimeisimmät painokset julkaisuista International Medical Guide for Ships ja Medical First Aid Guide for Use in Accidents involving Dangerous Goods.

7 artikla

1. Asianomaisen viranomaisen tulee varmistaa etukäteisjärjestelyin, että radion tai satelliitin välityksellä merellä oleville laivoille annettavia lääkintäpalveluja, erikoislääkärin palvelut mukaan lukien, on saatavissa kaikkina vuorokauden aikoina.

2. Tällaisten lääkintäpalvelujen, mukaan lukien lääkärin viestien välitys radion tai satelliitin välityksellä laivan ja maassa olevien neuvoa antavien henkilöiden välillä, tulee olla maksutonta kaikille laivoille rekisteröintipaikasta riippumatta.

3. Sen varmistamiseksi, että radion tai satelliitin välityksellä tarjoutuvia mahdollisuuksia saada lääkintäpalveluja käytetään hyväksi mahdollisimman laajasti,

(a) kaikkien sellaisten tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien laivojen, joilla on radiolaitteet, tulee pitää mukanaan listaa kaikista niistä radioasemista, joiden kautta lääkintäpalveluja voidaan saada;

(b) kaikkien sellaisten tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien laivojen, joilla on satelliittiyhteysjärjestelmä, tulee pitää mukanaan listaa kaikista niistä rannikkoasemista, joiden kautta lääkintäpalveluja voidaan saada;

(c) listat tulee pitää ajan tasalla, ja niiden tulee olla laivalla viestinnästä vastuussa olevan henkilön huostassa.

4. Laivalla radion tai satelliitin välityksellä lääkintäpalveluja pyytävät merenkulkijat tulee opettaa käyttämään laivan lääkintäopasta ja Kansainvälisen merenkulkujärjestön julkaisun International Code of Signals (Kansainväliset merkinantokoodit) tuoreinta painosta niin, että he ymmärtävät, millaisia tietoja auttava lääkäri tarvitsee, ja että he ymmärtävät myös saamansa hoito-ohjeet.

5. Asianomaisen viranomaisen tulee varmistaa, että tämän artiklan mukaisia lääkintäpalveluja antavat lääkärit saavat asianmukaisen koulutuksen ja tuntevat laivalla vallitsevat olosuhteet.

8 artikla

1. Kaikissa tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa laivoissa, joissa on vähintään 100 merenkulkijaa, ja jotka normaalisti suorittavat yli kolme päivää kestäviä toisiin maihin suuntautuvia matkoja, tulee olla laivaväen joukossa lääkäri, joka huolehtii sairaanhoidon antamisesta laivalla.

2. Kansallisissa laeissa tai määräyksissä tulee määritellä, mitä laivoja tulee vaatia pitämään mukanaan lääkäriä laivaväen jäsenenä, ottaen huomioon mm. sellaiset tekijät kuten matkan kesto, luonne ja olosuhteet sekä laivalla olevien merenkulkijoiden lukumäärä.

9 artikla

1. Kaikissa niissä tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa laivoissa, joilla ei ole laivaväen joukossa lääkäriä, tulee miehistön jäsenenä olla yksi tai useampia sellaisia henkilöitä, jotka nimenomaan huolehtivat sairaanhoidosta ja lääkkeistä osana säännönmukaisia tehtäviään.

2. Sellaisten henkilöiden, jotka huolehtivat sairaanhoidon antamisesta laivalla, mutta jotka eivät ole lääkäreitä, tulee suorittaa tyydyttävästi asianomaisen viranomaisen hyväksymä kurssi, jolla annetaan sekä teoreettista että käytännön koulutusta lääkintätaidoissa. Tällaisen kurssin tulee sisältää:

(a) sellaisten bruttovetoisuudeltaan alle 1 600 tonnin laivojen osalta, joiden on normaalitapauksessa mahdollista saada pätevää sairaanhoitoa kahdeksan tunnin sisällä, alkeiskoulutus, joka antaa koulutetuille henkilöille valmiuden ryhtyä välittömästi tehokkaisiin toimiin laivoilla tavallisesti sattuvissa tapaturma- ja sairaustapauksissa sekä käyttää hyväkseen radion ja satelliitin välityksellä saatavia lääkintäpalveluja;

(b) kaikkien muiden laivojen osalta, perusteellisempi lääkintäkoulutus, johon kuuluu mahdollisuuksien mukaan käytännön harjoittelu sairaalan ensiapuklinikalla/tapaturmaosastolla ja koulutus sellaisissa hengenpelastusmenetelmissä, kuten esim. laskimonsisäinen hoito, jotka antavat asianomaisille henkilöille valmiuden osallistua tehokkaasti merellä oleville laivoille tarjolla oleviin koordinoituihin lääkintäpalvelujärjestelmiin ja järjestämään sairaille ja loukkaantuneille tasoltaan tyydyttävän sairaanhoidon sinä aikana, jonka he todennäköisesti joutuvat oleskelemaan laivalla. Milloin mahdollista, tämä koulutus tulee antaa sellaisen lääkärin valvonnassa, joka tietää ja tuntee tarkoin merenkulkijoiden ammattiin liittyvät lääkintäongelmat ja olosuhteet, mukaan lukien radion ja satelliitin välityksellä annettavat lääkintäpalvelut.

3. Tässä artiklassa tarkoitettujen kurssien tulee perustua Kansainvälisen merenkulkujärjestön julkaisujen International Medical Guide for Ships, Medical First Aid Guide for Use in Accidents involving Dangerous Goods, Document for Guidance - An International Maritime Training Guide (Kansainvälinen merenkulkualan koulutusopas) sekä International Code of Signals -julkaisun lääketieteellisen osan ja myös vastaavien kansallisten oppaiden sisältöön.

4. Tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen henkilöiden ja muiden asianomaisten viranomaisten velvoittamien merenkulkijoiden tulee suunnilleen viiden vuoden välein suorittaa kertauskurssi, jonka avulla he voivat pitää yllä ja kartuttaa tietojaan ja taitojaan sekä pysyä ajan tasalla uuden kehityksen suhteen.

5. Kaikkien merenkulkijoiden tulee saada merenkulkijoiden ammattikoulutuksen yhteydessä opetusta, jonka avulla he osaavat ryhtyä välittömiin toimiin onnettomuuden tai muun sairaustapauksen sattuessa laivalla.

6. Laivan sairaanhoidosta huolehtivan henkilön tai henkilöiden lisäksi tietyn miehistön jäsenen tai jäsenten tulee saada koulutusta sairaanhoidon perustiedoissa, jotta hän/he pystyisi(vät) ryhtymään välittömästi tehokkaisiin toimenpiteisiin laivalla tavallisesti sattuvissa tapaturma- ja sairaustapauksissa.

10 artikla

Kaikkien tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien laivojen tulee mahdollisuuksien mukaan antaa kaikkea mahdollista lääkintäapua muille sellaisille aluksille, jotka saattavat sitä pyytää.

11 artikla

1. Kaikkiin bruttovetoisuudeltaan vähintään 500 tonnin laivoihin, joilla on vähintään 15 merenkulkijaa, ja jotka ovat yli kolme päivää kestävällä matkalla, tulee varata erilliset sairaanhoitotilat. Asianomainen viranomainen voi lieventää tätä vaatimusta rannikkoliikenteessä olevien laivojen osalta.

2. Tätä artiklaa tulee soveltaa kaikissa bruttovetoisuudeltaan 200-500 tonnin laivoissa ja hinaajissa silloin, kun se on kohtuullista ja mahdollista.

3. Tämä artikla ei koske laivoja, joiden pääasiallisena käyttövoimana ovat purjeet.

4. Sairaanhoitotilojen tulee sijaita sopivassa paikassa niin, että sinne päästään helposti ja niin, että siellä olijat voivat asua siellä mukavasti ja saada osakseen asianmukaisen huomion kaikilla säillä.

5. Sairaanhoitotilat tulee suunnitella niin, että siellä on helppo ottaa vastaan sairastuneita ja antaa lääkinnällistä ensiapua.

6. Sisäänkäynti, vuoteet, valaistus, tuuletus, lämmitys ja vedensaanti tulee suunnitella niin, että varmistetaan asukkaiden mukavuus ja helpotetaan hoidon antamista.

7. Asianomaisen viranomaisen tulee määrätä vaadittava sairaansijojen lukumäärä.

8. WC-tilat tulee asettaa ainoastaan sairaanhoitotiloissa asuvien käyttöön, joko osana niitä tai niiden välittömässä läheisyydessä.

9. Sairaanhoitotiloja ei saa käyttää muihin kuin lääkinnällisiin tarkoituksiin.

12 artikla

1. Asianomaisen viranomaisen tulee hyväksyä merenkulkijoiden sairaskertomusta varten erityinen lomakemalli laivalääkäreiden, laivojen päälliköiden ja lääkintähuollosta huolehtivien henkilöiden sekä maissa olevien sairaaloiden ja lääkäreiden käyttöön.

2. Lomake tulee suunnitella erityisesti helpottamaan yksittäisten merenkulkijoiden sairaanhoitoa koskevien ja muiden siihen liittyvien tietojen välitystä laivan ja rannikon välillä sairastumis- ja loukkaantumistapauksissa.

3. Sairaskertomukseen sisältyvät tiedot tulee säilyttää luottamuksellisina, eikä niitä saa käyttää muihin tarkoituksiin kuin helpottamaan merenkulkijoiden hoitoa.

13 artikla

1. Niiden jäsenvaltioiden, joiden osalta tämä yleissopimus on voimassa, tulee työskennellä toistensa kanssa edistettäessä merenkulkijoiden terveyden- ja sairaanhoitoa laivalla.

2. Tällainen yhteistyö voisi käsittää seuraavat asiat:

(a) etsintä- ja pelastusyritysten kehittäminen ja yhteensovittaminen ja nopean lääkintäavun ja evakuoinnin järjestäminen merellä vakavasti sairastuneille tai loukkaantuneille sellaisilla keinoilla kuten laivan sijaintia koskeva ajoittainen ilmoitusvelvollisuus, pelastuskeskukset ja hätätapauksissa tarvittavat helikopteripalvelut vuoden 1979 kansainvälisen merietsintää ja -pelastusta koskevan sopimuksen määräysten ja Kansainvälisen merenkulkujärjestön laatimien Merchant Ship Research and Rescue Manual (Kauppalaivojen etsintä- ja pelastuskäsikirja) ja IMO Search and Rescue Manual (Kansainvälisen merenkulkujärjestön etsintä- ja pelastuskäsikirja) -julkaisujen mukaisesti;

(b) lääkäriä mukanaan kuljettavien kalastusalusten hyväksikäyttäminen ja sellaisten laivojen asettaminen merelle, joilla on mahdollisuudet sairaanhoitoon ja pelastustoimiin;

(c) kansainvälisen listan laatiminen ja ylläpitäminen sellaisista lääkäreistä ja sairaaloista/terveysasemista ympäri maailmaa, jotka voivat antaa merenkulkijoille sairaanhoitoa hätätapauksissa;

(d) merenkulkijoiden jättäminen satamakaupunkiin väliaikaiseen hoitoon;

(e) ulkomaille sairaanhoitoon jätettyjen merenkulkijoiden kotiin palauttaminen niin pian kuin mahdollista tapauksesta vastuussa olevan lääkärin neuvojen mukaisesti ottaen huomioon merenkulkijan omat toiveet ja tarpeet;

(f) henkilökohtaisen avustajan järjestäminen merenkulkijan kotimatkan ajaksi tapauksesta vastuussa olevan lääkärin neuvojen mukaisesti ottaen huomioon merenkulkijan omat toiveet ja tarpeet;

(g) terveyskeskusten perustaminen merenkulkijoille

(i) suorittamaan merenkulkijoiden terveydentilaa, sairaanhoitoa ja ennalta ehkäisevää terveydenhuoltoa koskevaa tutkimusta;

(ii) antamaan terveyden- ja sairaanhoidon henkilökunnalle merilääketieteen koulutusta;

(h) merenkulkijoiden työtapaturmia, ammattitauteja ja kuolemantapauksia koskevien tilastojen kokoaminen ja arviointi ja niiden sulauttaminen muihin olemassa oleviin kansallisiin työtapaturmia, ammattitauteja ja kuolemantapauksia koskeviin tilastoihin, jotka koskevat muita työntekijäryhmiä;

(i) kansainvälisen teknisen informaation, koulutusaineiston ja henkilökunnan vaihdon sekä kansainvälisten koulutustilaisuuksien ja seminaarien järjestäminen sekä työryhmien perustaminen;

(j) erityisen parantavan ja ennalta ehkäisevän terveyden- ja sairaanhoidon järjestäminen kaikille merenkulkijoille satamissa tai asettamalla heidän käyttöönsä yleiset terveyden- ja sairaanhoidon palvelut sekä kuntoutuspalvelut;

(k) kuolleiden merenkulkijoiden ruumiiden tai tuhkan kotiinkuljetuksen järjestäminen omaisten toivomusten mukaan niin pian kuin se on mahdollista.

3. Terveyden- ja sairaanhoidon alalla tapahtuvan kansainvälisen yhteistyön tulee perustua jäsenvaltioiden välisiin kahdenkeskisiin tai monenkeskisiin sopimuksiin tai neuvotteluihin.

14 artikla

Tämän yleissopimuksen virallisista ratifioinneista on rekisteröintiä varten lähetettävä ilmoitus Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle.

15 artikla

1. Tämä yleissopimus sitoo vain niitä Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioita, joiden ratifioinnit pääjohtaja on rekisteröinyt.

2. Yleissopimus tulee voimaan 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, kun pääjohtaja on rekisteröinyt kahden jäsenvaltion ratifioinnit.

3. Sen jälkeen tämä yleissopimus tulee voimaan kunkin jäsenvaltion osalta 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona sen ratifiointi on rekisteröity.

16 artikla

1. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio voi kymmenen vuoden kuluttua siitä päivästä, jona sopimus ensiksi tuli voimaan, sanoa sen irti ilmoituksella, joka lähetetään Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle rekisteröitäväksi. Irtisanominen tulee voimaan vasta vuoden kuluttua sen rekisteröimisestä.

2. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio, joka ei vuoden kuluessa edellisessä kohdassa mainitun kymmenen vuoden määräajan päättymisestä käytä tässä artiklassa määrättyä irtisanomisoikeutta, on sidottu sopimukseen uudeksi kymmenvuotiskaudeksi ja voi sen jälkeen sanoa irti sopimuksen kunkin kymmenvuotiskauden päätyttyä tässä artiklassa määrätyin ehdoin.

17 artikla

1. Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava Kansainvälisen työjärjestön kaikille jäsenvaltioille tieto kaikista järjestön jäsenvaltioiden hänelle ilmoittamista ratifioinneista ja irtisanomisista.

2. Ilmoittaessaan järjestön jäsenvaltioille toisen hänelle ilmoitetun ratifioinnin rekisteröimisestä pääjohtajan tulee kiinnittää järjestön jäsenvaltioiden huomio yleissopimuksen voimaantulopäivään.

18 artikla

Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava kaikista edellisten artiklojen mukaisesti rekisteröimistään ratifioinneista ja irtisanomisista Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille täydelliset tiedot Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaista rekisteröintiä varten.

19 artikla

Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston on, milloin se katsoo tarpeelliseksi, annettava yleiskokoukselle tämän yleissopimuksen soveltamista koskeva selostus sekä tutkittava, onko aihetta ottaa konferenssin työjärjestykseen kysymys sopimuksen täydellisestä tai osittaisesta muuttamisesta.

20 artikla

1. Mikäli konferenssi hyväksyy uuden yleissopimuksen, joka kokonaan tai osittain muuttaa tämän yleissopimuksen, eikä uusi yleissopimus määrää toisin, niin

(a) kun jäsenvaltio ratifioi uuden muutetun yleissopimuksen, aiheutuu tästä välittömästi ipso jure tämän yleissopimuksen raukeaminen 16 artiklan määräyksistä riippumatta uuden muutetun yleissopimuksen tullessa voimaan;

(b) uuden muutetun yleissopimuksen tultua voimaan eivät jäsenvaltiot enää voi ratifioida tätä yleissopimusta.

2. Tämä yleissopimus jää kuitenkin voimaan nykyisen muotoisena ja sisältöisenä niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat sen ratifioineet mutta eivät ole ratifioineet muutettua yleissopimusta.

21 artikla

Tämän yleissopimuksen englannin- ja ranskankieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.