57/1994

Haagissa 25 päivänä lokakuuta 1980 kansainvälisestä lapsikaappauksesta tehty yksityisoikeuden alaa koskeva yleissopimus, jonka tasavallan presidentti on hyväksynyt 16 päivänä toukokuuta 1994 ja jota koskeva hyväksymiskirja on talletettu Alankomaiden ulkoasiainministeriön huostaan 25 päivänä toukokuuta 1994, tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1994 niin kuin siitä on sovittu.

Suomi on tehnyt yleissopimukseen seuraavat varaumat:

1. Suomi varaa yleissopimuksen 42 artiklan ja 24 artiklan 2 kappaleen mukaisesti oikeuden hyväksyä sen keskusviranomaiselle lähetetyt hakemukset, tiedonannot tai muut asiakirjat ainoastaan englannin kielellä.

2. Suomi selittää yleissopimuksen 42 artiklan ja 26 artiklan 3 kappaleen mukaisesti, että se ei ole velvollinen vastaamaan niistä 26 artiklan 2 kappaleessa mainituista kustannuksista, jotka aiheutuvat oikeusavustajan tai oikeudellisen neuvonnan käyttämisestä tai oikeudenkäynnistä tuomioistuimessa siltä osin kuin tällaisia kustannuksia ei voida suorittaa Suomen maksutonta oikeudenkäyntiä ja oikeusapua koskevan järjestelmän mukaisesti.

Yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa tarkoitettu keskusviranomainen on Suomessa oikeusministeriö.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1994.

1 artikla

Tämän yleissopimuksen tarkoituksena on:

a) turvata johonkin sopimusvaltioon luvattomasti viedyn tai sieltä luvattomasti palauttamatta jääneen lapsen pikainen palauttaminen;

b) turvata se, että sopimusvaltion oikeusjärjestykseen perustuvia huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevia oikeuksia kunnioitetaan toisissa sopimusvaltioissa.

2 artikla

Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin asianmukaisiin toimenpiteisiin turvatakseen sopimuksen tarkoituksen toteuttamisen alueillaan. Tässä tarkoituksessa niiden on noudatettava nopeimpia käytettävissä olevia menettelyjä.

3 artikla

Lapsen poisviemistä tai palauttamatta jättämistä on pidettävä luvattomana, jos:

a) se loukkaa huoltoon liittyviä oikeuksia, jotka kuuluvat henkilölle, laitokselle tai muulle elimelle, joko yhdessä tai yksin, sen valtion oikeusjärjestyksen mukaisesti, missä lapsella oli asuinpaikka välittömästi ennen poisviemistä tai palauttamatta jättämistä; ja

b) näitä oikeuksia oli poisviemisen tai palauttamatta jättämisen hetkellä tosiasiallisesti käytetty, joko yhdessä tai yksin, tai olisi käytetty, jollei poisviemistä tai palauttamatta jättämistä olisi tapahtunut.

Edellä kohdassa a) tarkoitetut huoltoa koskevat oikeudet saattavat perustua etenkin välittömästi lakiin tai oikeus- tai hallintoviranomaisen päätökseen taikka sopimukseen, jolla kyseessä olevassa valtiossa on oikeudellisia vaikutuksia.

4 artikla

Yleissopimusta sovelletaan jokaiseen lapseen, jonka asuinpaikka oli sopimusvaltiossa välittömästi ennen huoltoa tai tapaamisoikeutta koskevien oikeuksien loukkaamista. Yleissopimuksen soveltaminen lakkaa lapsen täyttäessä 16 vuotta.

5 artikla

Tässä yleissopimuksessa

a) ''huoltoa koskevat oikeudet'' käsittävät lapsen henkilöä koskevien asioiden hoitoa koskevat oikeudet, erityisesti oikeuden määrätä lapsen asuinpaikasta;

b) ''tapaamisoikeus'' käsittää oikeuden viedä lapsi rajoitetuksi ajanjaksoksi muuhun paikkaan kuin lapsen asuinpaikkaan.

6 artikla

Kukin sopimusvaltio nimeää keskusviranomaisen huolehtimaan niistä velvoitteista, joita tämä sopimus näille viranomaisille asettaa.

Liittovaltiot, valtiot joilla on yhtä useampia oikeusjärjestelmiä tai valtiot, joilla on itsehallinnollisia alueellisia järjestelmiä, voivat nimetä useamman kuin yhden keskusviranomaisen ja määritellä niiden alueellisen toimivallan laajuuden. Valtion, joka on nimennyt useamman kuin yhden keskusviranomaisen, tulee nimetä keskusviranomainen, jolle hakemukset voidaan lähettää toimitettavaksi edelleen sanotun valtion asiassa toimivaltaiselle keskusviranomaiselle.

7 artikla

Keskusviranomaisten tulee olla keskenään yhteistyössä ja niiden tulee edistää yhteistyötä valtioidensa toimivaltaisten viranomaisten välillä turvatakseen lapsen pikaisen palauttamisen ja toteuttaakseen muut tämän sopimuksen tavoitteet.

Niiden tulee erityisesti, joko itse tai asianomaisten elinten välityksellä, ryhtyä kaikkiin asianmukaisiin toimenpiteisiin:

a) luvattomasti poisviedyn tai palauttamatta jääneen lapsen olinpaikan selvittämiseksi;

b) lapselle koituvan enemmän vahingon tai asianosaisille aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi ryhtymällä väliaikaisiin toimenpiteisiin tai huolehtimalla niihin ryhtymisestä;

c) lapsen vapaaehtoisen palauttamisen turvaamiseksi tai sovinnollisen ratkaisun aikaansaamiseksi;

d) lapsen sosiaalista taustaa koskevien tietojen vaihtamiseksi, sikäli kuin tämä on tarpeen;

e) yleisluontoisten tietojen toimittamiseksi valtioidensa oikeusjärjestyksen sisällöstä sopimuksen soveltamista koskevilta osilta;

f) oikeudenkäynnin tai hallinnollisen menettelyn vireille panemiseksi tai vireille panon helpottamiseksi, tarkoituksena saada lapsi palautetuksi taikka, asian koskiessa tapaamisoikeutta, järjestää tai turvata tapaamisoikeuden tehokas käyttäminen;

g) olosuhteiden niin vaatiessa, maksuttoman oikeusavun ja maksuttoman oikeudellisen neuvonnan antamiseksi tai saamisen helpottamiseksi, mukaan luettuna oikeusavustajan palvelut;

h) sellaisten hallinnollisten toimenpiteiden järjestämiseksi, jotka voivat olla välttämättömiä ja soveliaita lapsen turvallisen palauttamisen varmistamiseksi;

i) keskinäisten tietojen vaihtamiseksi tämän yleissopimuksen toimivuudesta ja, sikäli kuin mahdollista, sen soveltamisessa esiintyneiden esteiden poistamiseksi.

8 artikla

Henkilö, laitos tai muu elin, joka väittää, että lapsi on viety pois tai jätetty palauttamatta huoltoa koskevien oikeuksien vastaisesti, voi tehdä hakemuksen joko sen valtion keskusviranomaiselle, missä lapsella on asuinpaikka, tai jonkin toisen sopimusvaltion keskusviranomaiselle saadakseen apua lapsen palauttamisen turvaamiseksi.

Hakemuksen tulee sisältää:

a) henkilötiedot sekä muut tunnistamista varten tarvittavat tiedot hakemuksen tekijästä, lapsesta sekä henkilöstä, jonka väitetään vieneen lapsen pois tai jättäneen lapsen palauttamatta;

b) lapsen syntymäaikaa koskevat tiedot, jos nämä ovat hankittavissa;

c) perusteet, joihin hakijan vaatimus lapsen palauttamisesta nojautuu;

d) kaikki saatavissa olevat tiedot lapsen olinpaikasta ja siitä henkilöstä, jonka luona lapsen oletetaan olevan.

Hakemukseen voidaan liittää tai sitä voidaan täydentää seuraavilla asiakirjoilla:

e) oikeaksi todistettu jäljennös asiaa koskevasta päätöksestä tai sopimuksesta;

f) todistus tai vakuutus, jonka on antanut keskusviranomainen tai muu toimivaltainen viranomainen siinä valtiossa, jossa lapsella on asuinpaikka, tai asianmukaisen kelpoisuuden omaava henkilö, ja joka koskee sanotun valtion oikeusjärjestyksen sisältöä asiaan vaikuttavilta osilta;

g) muut asiaa koskevat asiakirjat.

9 artikla

Jos keskusviranomaisella, joka ottaa vastaan 8 artiklassa tarkoitetun hakemuksen, on aihetta olettaa, että lapsi on jossakin toisessa sopimusvaltiossa, sen on viipymättä toimitettava hakemus suoraan sanotun sopimusvaltion keskusviranomaiselle ja ilmoitettava tästä pyynnön esittäneelle keskusviranomaiselle tai vastaavasti hakemuksen tekijälle.

10 artikla

Sen valtion keskusviranomainen, missä lapsi on, tulee ryhtyä tai huolehtia siitä, että ryhdytään kaikkiin asianmukaisiin toimenpiteisiin lapsen palauttamiseksi vapaaehtoista tietä.

11 artikla

Sopimusvaltioiden oikeus- tai hallintoviranomaisten tulee noudattaa kiireellistä menettelyä lapsen palauttamiseksi.

Jos asianomainen oikeus- tai hallintoviranomainen ei ole antanut asiassa päätöstä kuuden viikon kuluessa menettelyn vireillepanosta lukien, hakijalla tai pyynnön vastaanottaneen valtion keskusviranomaisella on, omasta aloitteestaan tai pyynnön esittäneen valtion keskusviranomaisen pyynnöstä, oikeus pyytää selvitystä viivästyksen syistä. Jos selvitys annetaan pyynnön vastaanottaneen valtion keskusviranomaiselle, tämän tulee toimittaa selvitys pyynnön esittäneen valtion keskusviranomaiselle tai vastaavasti hakemuksen tekijälle.

12 artikla

Jos lapsi on 3 artiklassa tarkoitetulla tavalla luvattomasti viety pois tai jätetty palauttamatta ja lapsen palauttamista koskeva menettely on pantu vireille sen sopimusvaltion oikeus- tai hallintoviranomaisessa, missä lapsi on, vuoden kuluessa luvattomasta poisviemisestä tai palauttamatta jättämisestä lukien, asianomaisen viranomaisen on määrättävä lapsi välittömästi palautettavaksi.

Oikeus- tai hallintoviranomaisen on määrättävä lapsi palautettavaksi, vaikkakin menettely on pantu vireille vasta sen jälkeen, kun ensimmäisestä kappaleessa tarkoitettu vuoden määräaika on kulunut umpeen, jollei näytetä, että lapsi on sopeutunut uuteen ympäristöönsä.

Jos pyynnön vastaanottaneen valtion oikeus- tai hallintoviranomaisella on aihetta olettaa, että lapsi on viety toiseen valtioon, se voi lykätä asian käsittelyn toistaiseksi tai jättää hakemuksen tutkimatta.

13 artikla

Edellä olevan artiklan määräysten estämättä pyynnön vastaanottaneen valtion oikeus- tai hallintoviranomainen ei ole velvollinen määräämään lasta palautettavaksi, jos henkilö, laitos tai muu elin, joka vastustaa palauttamista, näyttää toteen, että:

a) henkilö, laitos tai muu elin, jolle lapsen henkilöstä huolehtiminen kuului, ei ollut tosiasiallisesti käyttänyt huoltoa koskevia oikeuksia lapsen poisviemisen tai palauttamatta jättämisen ajankohtana taikka oli poisviemisen tai palauttamatta jättämisen joko sen tapahtuessa tai jälkikäteen hyväksynyt; tai

b) on olemassa vakava vaara, että palauttaminen saattaisi lapsen ruumiillisille tai henkisille vaurioille alttiiksi taikka että lapsi muutoin joutuisi kestämättömään tilanteeseen.

Oikeus- tai hallintoviranomainen voi lisäksi kieltäytyä määräämästä lasta palautettavaksi, jos lapsi vastustaa palauttamista ja jos viranomainen katsoo, että lapsi on saavuttanut sellaisen iän ja kypsyyden, että lapsen mielipiteeseen on aiheellista kiinnittää huomiota.

Tässä artiklassa tarkoitettuja olosuhteita harkitessaan oikeus- ja hallintoviranomaisten on otettava huomioon ne lapsen sosiaalista taustaa koskevat tiedot, jotka on toimittanut sen valtion keskusviranomainen tai muu toimivaltainen viranomainen, jossa lapsella on asuinpaikka.

14 artikla

Harkitessaan, onko kysymyksessä 3 artiklassa tarkoitettu luvaton poisvieminen tai palauttamatta jättäminen, pyynnön vastaanottaneen valtion oikeus- tai hallintoviranomainen voi viran puolesta ottaa huomioon sen valtion lainsäädännön, missä lapsella on asuinpaikka sekä tämän valtion oikeus- ja hallintoviranomaisten päätökset, siitä riippumatta, tunnustetaanko ne muodollisesti tässä valtiossa vai ei, noudattamatta sitä erityistä menettelyä sanotun lainsäädännön sisällön selvittämisestä tai vieraassa valtiossa annettujen päätösten tunnustamisesta, jota muutoin olisi sovellettava.

15 artikla

Ennen kuin sopimusvaltion oikeus- tai hallintoviranomainen antaa päätöksen lapsen palauttamisesta, se voi kehottaa hakijaa hankkimaan sen valtion viranomaisilta, missä lapsella on asuinpaikka, päätöksen tai muun selvityksen siitä, että lapsen poisvieminen tai palauttamatta jättäminen oli luvatonta tämän yleissopimuksen 3 artiklan tarkoittamassa merkityksessä, jos tällainen päätös tai selvitys on sanotussa valtiossa saatavissa. Sopimusvaltioiden keskusviranomaisten tulee sikäli kuin mahdollista avustaa hakijaa edellä tarkoitetun päätöksen tai selvityksen hankkimisessa.

16 artikla

Jos sen sopimusvaltion oikeus- tai hallintoviranomainen, minne lapsi on viety tai mistä lapsi on jätetty palauttamatta, on saanut tiedon siitä, että kysymyksessä on 3 artiklassa tarkoitettu luvaton lapsen poisvieminen tai palauttamatta jättäminen, se ei saa antaa ratkaisua lapsen huoltoa koskevista oikeuksista ennen kuin on selvitetty, että tämän sopimuksen mukaisia edellytyksiä lapsen palauttamiselle ei ole olemassa, tai ellei hakemusta lapsen palauttamisesta ole tehty kohtuullisessa ajassa edellä mainitun tiedon saamisesta lukien.

17 artikla

Yksinomaan se seikka, että huoltoa koskeva päätös on annettu tai voidaan tunnustaa pyynnön vastaanottaneessa valtiossa, ei ole peruste kieltäytyä lapsen palauttamisesta tämän yleissopimuksen mukaisesti, mutta sanotun valtion oikeus- tai hallintoviranomainen voi ottaa huomioon tällaisen päätöksen perusteet tätä yleissopimusta sovellettaessa.

18 artikla

Tämän luvun määräykset eivät rajoita oikeus- tai hallintoviranomaisen valtaa määrätä lapsi palautettavaksi minä ajankohtana tahansa.

19 artikla

Tämän yleissopimuksen mukaisesti annettua päätöstä, joka koskee lapsen palauttamista, ei ole pidettävä huollosta annettuna asiaratkaisuna.

20 artikla

Lapsen palauttamisesta 12 artiklan mukaisesti voidaan kieltäytyä, jos palauttaminen ei olisi sallittua pyynnön vastaanottaneen valtion ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaa koskevien perusperiaatteiden mukaisesti.

21 artikla

Hakemus toimenpiteisiin ryhtymisestä tapaamisoikeuden tehokkaan toteuttamisen järjestämiseksi tai turvaamiseksi voidaan tehdä sopimusvaltion keskusviranomaiselle samalla tavoin kuin lapsen palauttamista koskeva hakemus.

Keskusviranomaiset ovat velvolliset 7 artiklassa tarkoitettujen yhteistoimintavelvoitteiden mukaisesti toimimaan siten, että tapaamisoikeutta voidaan käyttää häiriöttömästi ja että tapaamisoikeuden käyttämiselle mahdollisesti asetetut ehdot voidaan täyttää. Keskusviranomaisten tulee, sikäli kuin tämä on mahdollista, ryhtyä toimenpiteisiin poistaakseen kaikki tapaamisoikeuden käyttämisen esteet.

Keskusviranomaiset voivat joko itse tai muun elimen välityksellä ryhtyä menettelyyn tapaamisoikeuden järjestämiseksi tai turvaamiseksi ja tapaamisoikeuden käyttämiselle mahdollisesti asetettujen ehtojen noudattamisen varmistamiseksi, taikka avustaa tällaiseen menettelyyn ryhtymistä.

22 artikla

Minkäänlaista kuluja tai kustannuksia koskevan vakuuden tai takuun asettamista ei saa vaatia tässä yleissopimuksessa tarkoitetuista oikeudellisesta tai hallinnollisesta menettelystä aiheutuvien kulujen ja kustannusten maksamisen vakuudeksi.

23 artikla

Tätä yleissopimusta sovellettaessa ei saa vaatia asiakirjan laillistamista tai tätä vastaavaa muodollisuutta.

24 artikla

Hakemuksen, tiedonannon tai muun asiakirjan, joka lähetetään pyynnön vastaanottaneen valtion keskusviranomaiselle tulee olla laadittu alkuperäisellä kielellä ja siihen tulee liittää pyynnön vastaanottaneen valtion viralliselle kielelle tai jollekin viralliselle kielelle tehty käännös tai, jos tällaisen käännöksen toimittaminen aiheuttaisi vaikeuksia, käännös ranskan tai englannin kielelle.

Sopimusvaltio voi kuitenkin tekemällä varauman 42 artiklan mukaisesti kieltäytyä hyväksymästä joko ranskan tai englannin kielen, mutta ei kummankin, käyttämistä hakemuksessa, tiedonannossa tai muussa asiakirjassa, joka lähetetään tämän valtion keskusviranomaiselle.

25 artikla

Sopimusvaltioiden kansalaiset ja henkilöt, joilla on asuinpaikka näissä valtioissa, ovat tämän yleissopimuksen soveltamista koskevissa asioissa oikeutettuja saamaan maksuttoman oikeudenkäynnin ja oikeusapua jokaisessa sopimusvaltiossa samoin edellytyksin kuin jos he olisivat tuon valtion kansalaisia ja heillä olisi siellä asuinpaikka.

26 artikla

Jokainen keskusviranomainen vastaa itse tämän yleissopimuksen soveltamisesta aiheutuvista kustannuksista.

Sopimusvaltioiden keskusviranomaiset ja muut julkiset toimielimet eivät saa vaatia maksuja tämän sopimuksen mukaisesti tehtyjen hakemusten johdosta. Ne eivät saa etenkään vaatia hakijalta maksuja menettelystä aiheutuvista kustannuksista ja kuluista tai kuluista ja kustannuksista, jotka mahdollisesti ovat aiheutuneet oikeusavustajan tai oikeudellisen neuvonnan käyttämisestä. Ne voivat kuitenkin vaatia maksettavaksi kustannukset, jotka aiheutuvat tai tulevat aiheutumaan lapsen palauttamisen toimeenpanosta.

Sopimusvaltio voi kuitenkin tekemällä varauman 42 artiklan mukaisesti antaa selityksen, että se ei ole velvollinen vastaamaan niistä edellisessä kappaleessa mainituista kustannuksista, jotka aiheutuvat oikeusavustajan tai oikeudellisen neuvonnan käyttämisestä tai oikeudenkäynnistä tuomioistuimessa, siltä osin, kuin tällaisia kustannuksia ei voida suorittaa sanotun valtion maksutonta oikeudenkäyntiä ja oikeusapua koskevan järjestelmän asettamissa rajoissa.

Kun oikeus- tai hallintoviranomainen määrää lapsen palautettavaksi tai antaa päätöksen tapaamisoikeudesta tämän yleissopimuksen mukaisesti, se voi, jos tämä katsotaan aiheelliseksi, velvoittaa henkilön, joka on vienyt lapsen pois tai jättänyt lapsen palauttamatta tai estänyt tapaamisoikeuden käyttämisen, suorittamaan tarpeelliset kustannukset, jotka hakijalle tai hakijan puolesta ovat aiheutuneet, mukaan luettuna matkakulut, kustannukset ja maksut lapsen olinpaikan selvittämisestä, kustannukset oikeusavustajan käyttämisestä ja lapsen palauttamisesta.

27 artikla

Jos on ilmeistä, että tämän yleissopimuksen mukaiset vaatimukset eivät ole täytetyt tai jos hakemus muutoin on perusteeton, keskusviranomainen ei ole velvollinen hyväksymään hakemusta. Tällaisessa tapauksessa keskusviranomaisen tulee heti ilmoittaa päätöksensä perusteista hakijalle tai vastaavasti sille keskusviranomaiselle, jonka välityksellä hakemus mahdollisesti oli tehty.

28 artikla

Keskusviranomainen voi vaatia, että hakemukseen liitetään kirjallinen valtuutus, joka oikeuttaa keskusviranomaisen toimimaan hakijan puolesta tai nimeämään tätä tarkoitusta varten hakijalle asiamiehen.

29 artikla

Tämä yleissopimus ei estä henkilöä, laitosta tai elintä, joka väittää että huoltoa tai tapaamisoikeutta koskevia oikeuksia on loukattu 3 tai 21 artiklan tarkoittamassa merkityksessä, tekemästä hakemusta suoraan sopimusvaltion oikeus- tai hallintoviranomaiselle siitä riippumatta, onko asiassa sovellettava tämän yleissopimuksen määräyksiä.

30 artikla

Sopimusvaltioiden tuomioistuinten ja hallintoviranomaisten tulee ottaa vastaan jokainen hakemus, joka on jätetty sopimusvaltion keskusviranomaiselle tai suoraan oikeus- tai hallintoviranomaiselle tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti, sekä asiakirjat ja selvitykset, jotka on liitetty hakemukseen tai jotka keskusviranomainen on toimittanut.

31 artikla

Sellaiseen valtioon nähden, jossa lapsen huoltoa koskevissa asioissa on voimassa kaksi tai useampia oikeusjärjestelmiä, joita sovelletaan eri alueilla:

a) viittauksen asuinpaikkaan sanotussa valtiossa on katsottava tarkoittavan asuinpaikkaa asianomaisella alueella tuossa valtiossa;

b) viittauksen asuinpaikkavaltion oikeusjärjestykseen on katsottava tarkoittavan sen alueen oikeusjärjestystä, missä lapsella on tuossa valtiossa asuinpaikka.

32 artikla

Sellaiseen valtioon nähden, jossa lapsen huoltoa koskevissa asioissa sovelletaan kahta tai useampia oikeusjärjestelmiä eri henkilöryhmiin nähden, viittauksen tuon valtion oikeusjärjestykseen on katsottava tarkoittavan sitä oikeusjärjestelmää jota sanotun valtion oikeusjärjestyksen mukaan on sovellettava.

33 artikla

Valtio, jossa eri alueilla on omat lapsen huoltoa koskevat oikeussäännöt, ei ole velvollinen soveltamaan tätä yleissopimusta, jos valtio, jossa on yhtenäinen oikeusjärjestelmä, ei olisi tähän velvollinen.

34 artikla

Tällä yleissopimuksella on etusija yleissopimuksen soveltamisalan piiriin kuuluvissa kysymyksissä 5 päivänä lokakuuta 1961 viranomaisten toimivallasta ja sovellettavasta laista alaikäisten suojelua koskevissa asioissa tehtyyn yleissopimukseen nähden, molempien yleissopimusten osapuolten välisissä suhteissa. Muutoin tämä yleissopimus ei estä soveltamasta kansainvälistä sopimusta, joka on voimassa alkuperävaltion ja pyynnön vastaanottaneen valtion välillä, tai muuta pyynnön vastaanottaneen valtion lakia luvattomasti pois viedyn tai palauttamatta jätetyn lapsen palauttamiseksi tai tapaamisoikeuden järjestämiseksi.

35 artikla

Tätä yleissopimusta on sovellettava sopimusvaltioiden välillä ainoastaan luvattomiin poisviemisiin ja palauttamatta jättämisiin, jotka ovat tapahtuneet sen jälkeen kun yleissopimus on tullut voimaan näissä valtioissa.

Jos 39 tai 40 artiklassa tarkoitettu selitys on annettu, edellisessä kappaleessa olevan viittauksen sopimusvaltioon on katsottava tarkoittavan sitä tai niitä alueita, joihin nähden tätä yleissopimusta sovelletaan.

36 artikla

Tämän yleissopimuksen määräykset eivät estä kahta tai useampia sopimusvaltioita, jotka haluavat vähentää lapsen palauttamiseen nähden mahdollisesti sovellettavia rajoituksia, poikkeamasta keskinäisellä sopimuksellaan sellaisista tämän yleissopimuksen määräyksistä, jotka saattavat sisältää tällaisia rajoituksia.

37 artikla

Tämän yleissopimuksen voivat allekirjoittaa valtiot, jotka olivat Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin jäseniä silloin kun sen 14. istunto pidettiin.

Yleissopimus on ratifioitava tai hyväksyttävä ja ratifioimis- tai hyväksymiskirjat on talletettava Alankomaiden ulkoasiainministeriön huostaan.

38 artikla

Jokainen muu valtio voi liittyä yleissopimukseen.

Liittymiskirja on talletettava Alankomaiden ulkoasiainministeriön huostaan.

Tämä yleissopimus tulee voimaan siihen liittyneen valtion osalta kolmannen kalenterikuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen kun asianomainen valtio on tallettanut liittymiskirjansa.

Liittyminen tulee voimaan vain liittyjävaltion ja sellaisten sopimusvaltioiden välisissä suhteissa, jotka ovat antaneet selityksen liittymisen hyväksymisestä. Tällaisen selityksen on velvollinen antamaan myös jokainen jäsenvaltio, joka ratifioi tai hyväksyy yleissopimuksen liittymisen jälkeen. Selitys on talletettava Alankomaiden ulkoasiainministeriön huostaan; ministeriön tulee diplomaattista tietä toimittaa oikeaksi todistettu jäljennös jokaiselle sopimusvaltiolle.

Yleissopimus tulee voimaan liittyjävaltion ja liittymisen hyväksyneen valtion välillä kolmannen kalenterikuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen kun hyväksymistä koskeva selitys on talletettu.

39 artikla

Valtio voi tämän yleissopimuksen allekirjoittaessaan, ratifioidessaan tai hyväksyessään tai siihen liittyessään selittää tämän yleissopimuksen ulottuvan kaikkiin alueisiin, joiden kansainvälisistä suhteista se on vastuussa, taikka yhteen tai useampaan näistä alueista. Tällainen selitys tulee voimaan samana päivänä kuin yleissopimus tulee voimaan kysymyksessä olevan valtion osalta.

Tällaisesta selityksestä sekä myöhemmin tapahtuvista soveltamisalan laajennuksista on ilmoitettava Alankomaiden ulkoasiainministeriölle.

40 artikla

Jos sopimusvaltioon kuuluu kaksi tai useampia alueita, joissa tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa sovelletaan erilaisia oikeusjärjestelmiä, sopimusvaltio voi tämän yleissopimuksen allekirjoittaessaan, ratifioidessaan tai hyväksyessään tai siihen liittyessään selittää, että tämän yleissopimuksen soveltaminen ulotetaan koskemaan sen kaikkia alueita tai vain yhtä tai joitakin niistä, ja milloin tahansa muuttaa selitystään antamalla uuden selityksen.

Tällaisesta selityksestä on ilmoitettava Alankomaiden ulkoasiainministeriölle ja siinä on nimenomaisesti mainittava alueet, joilla yleissopimusta sovelletaan.

41 artikla

Jos sopimusvaltion hallitusjärjestelmän mukaan toimeenpano-, tuomio- ja lainsäädäntövalta on jaettu maan keskus- ja muiden viranomaisten kesken, tämän yleissopimuksen allekirjoittaminen, ratifioiminen, hyväksyminen tai siihen liittyminen tai 40 artiklan mukainen selitys eivät vaikuta millään tavoin vallan keskinäiseen jakautumiseen tuossa valtiossa.

42 artikla

Valtio voi viimeistään ratifioidessaan, hyväksyessään tai liittyessään tai antaessaan 39 tai 40 artiklan mukaisen selityksen tehdä 24 artiklan tai 26 artiklan 3 kappaleessa tarkoitetun varauman taikka molemmat varaumat. Muita varaumia ei sallita.

Valtio voi milloin tahansa peruuttaa tekemänsä varauman. Peruutuksesta on ilmoitettava Alankomaiden ulkoasiainministeriölle.

Varauman voimassaolo lakkaa kolmannen kalenterikuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun edellisessä kappaleessa mainittu ilmoitus on tehty.

43 artikla

Yleissopimus tulee voimaan kolmannen kalenterikuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun kolmas 37 ja 38 artiklassa tarkoitettu ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirja on talletettu.

Sen jälkeen yleissopimus tulee voimaan:

(1) jokaisen sen myöhemmin ratifioivan tai hyväksyvän tai siihen liittyvän valtion osalta kolmannen kalenterikuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun asianomainen valtio on tallettanut ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa;

(2) alueen osalta, jota yleissopimus on ulotettu koskemaan 39 tai 40 artiklan mukaisesti, kolmannen kalenterikuukauden ensimmäisenä päivänä sanotussa artiklassa tarkoitetun ilmoituksen jälkeen.

44 artikla

Yleissopimus on voimassa viisi vuotta siitä päivästä lukien, jolloin se 43 artiklan 1 kappaleen mukaan on tullut voimaan. Tämä koskee myös niitä valtioita, jotka ovat sen myöhemmin ratifioineet tai hyväksyneet tai siihen liittyneet.

Yleissopimus katsotaan uudistetuksi viideksi vuodeksi kerrallaan, ellei sitä sanota irti.

Irtisanomisesta on ilmoitettava Alankomaiden ulkoasiainministeriölle vähintään kuusi kuukautta ennen kuluvan viisivuotiskauden päättymistä. Irtisanominen voidaan rajoittaa koskemaan määrättyjä alueita, joihin yleissopimusta sovelletaan.

Irtisanomisen vaikutus koskee vain ilmoituksen tehnyttä valtiota. Muiden sopimusvaltioiden osalta yleissopimus jää voimaan.

45 artikla

Alankomaiden ulkoasiainministeriön on ilmoitettava konferenssin jäsenvaltioille sekä 38 artiklan mukaisesti yleissopimukseen liittyneille valtioille:

(1) 37 artiklan mukaisista allekirjoituksista, ratifioimisista ja hyväksymisistä;

(2) 38 artiklan mukaisista liittymisistä;

(3) päivästä, jona yleissopimus 43 artiklan mukaisesti tulee voimaan;

(4) 39 artiklan mukaisista soveltamisalan laajennuksista;

(5) 38 ja 40 artiklan mukaisista selityksistä;

(6) 24 artiklassa ja 26 artiklan 3 kappaleessa tarkoitetuista varaumista ja 42 artiklassa tarkoitetuista peruutuksista;

(7) 44 artiklan mukaisista irtisanomisista.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet, siihen asianmukaisesti valtuutettuina, ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.

Tehty Haagissa 25 päivänä lokakuuta 1980 ranskan ja englannin kielellä, molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset, yhtenä kappaleena, joka talletetaan Alankomaiden hallituksen arkistoon ja josta oikeaksi todistettu jäljennös toimitetaan diplomaattista tietä kaikille valtioille, jotka ovat Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin jäseniä sen 14. istuntoa pidettäessä.