44/1994

1 §

2 §

3 §

4 §

5 §

6 §

1 artiklaMääritelmät

Jollei nimenomaisesti ole toisin ilmoitettu tai jollei asiayhteys toisin vaadi, seuraavia määritelmiä sovelletaan koko yleissopimukseen:

a) ''lautakunta'' tarkoittaa kansainvälistä huumausaineiden valvontalautakuntaa, joka on perustettu vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksella ja vuoden 1972 yleissopimuksen muutospöytäkirjalla muutetulla vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksella;

b) ''hamppu'' tarkoittaa mitä tahansa Cannabis-sukuun kuuluvaa kasvia;

c) ''kokapensas'' tarkoittaa mitä tahansa Erythroxylon-suvun lajia;

d) ''ammattimainen rahdinkuljettaja'' tarkoittaa henkilöä tai julkista, yksityistä tai muuta yritystä, joka kuljettaa henkilöitä, tavaroita tai postia korvausta, palkkaa tai muuta etua vastaan;

e) ''toimikunta'' tarkoittaa Yhdistyneiden Kansakuntien talous- ja sosiaalineuvoston huumausainetoimikuntaa;

f) ''menetetyksi tuomitseminen'', tuomioistuimen tai muun toimivaltaisen viranomaisen määräämää omaisuuden pysyvää menettämistä;

g) ''valvottu läpilasku'' tarkoittaa menettelytapaa, jonka mukaan tämän yleissopimuksen 3 artiklan 1 kappaleessa määriteltyjen rikosten tekemiseen sekaantuneiden henkilöiden tunnistamiseksi sallitaan huumausaineita, psykotrooppisia aineita, tämän yleissopimuksen liitteinä olevissa I ja II luetteloissa mainittuja aineita tai niiden sijaan käytettyjä aineita sisältävien laittomien tai laittomiksi epäiltyjen lähetysten kulku yhden tai useamman maan alueelta, alueen kautta tai alueelle kyseisten maiden toimivaltaisten viranomaisten tieten ja valvonnassa;

h) ''vuoden 1961 yleissopimus'' tarkoittaa vuoden 1961 huumausaineyleissopimusta;

i) ''muutettu vuoden 1961 yleissopimus'' tarkoittaa vuonna 1972 yleissopimuksen muutospöytäkirjalla muutettua vuoden 1961 huumausaineyleissopimusta;

j) ''vuoden 1971 yleissopimus'' tarkoittaa psykotrooppisia aineita koskevaa yleissopimusta;

k) ''neuvosto'' tarkoittaa Yhdistyneiden Kansakuntien talous- ja sosiaalineuvostoa;

l) ''hukkaamiskielto'' tai ''takavarikointi'' tarkoittaa sitä, että tuomioistuin tai muu toimivaltainen viranomainen kieltää tilapäisesti omaisuuden siirtämisen, muuntamisen, hallinnan tai liikuttamisen tai se määrää omaisuuden otettavaksi tilapäisesti haltuun tai valvontaan;

m) ''laiton kauppa'' tarkoittaa tämän yleissopimuksen 3 artiklan 1 ja 2 kappaleissa mainittuja rikoksia;

n) ''huumausaine'' tarkoittaa mitä tahansa eloperäistä tai synteettistä ainetta, joka on mainittu I ja II listoissa, jotka sisältyvät vuoden 1961 huumausaineyleissopimukseen ja siihen yleissopimukseen sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 1961 huumausaineyleissopimusta muuttavalla muutospöytäkirjalla;

o) ''oopiumiunikko'' tarkoittaa Papaver somniferum L -lajiin kuuluvaa kasvia;

p) ''tuotto'' tarkoittaa kaikkea omaisuutta, joka on saatu tai suoraan tai välillisesti hankittu tekemällä 3 artiklan 1 kappaleessa määritelty rikos;

q) ''omaisuus'' tarkoittaa kaikenlaista varallisuutta, olipa se aineellista tai aineetonta, irtainta tai kiinteätä, taikka materiaalista tai immateriaalista varallisuutta sekä oikeudellisia asiapapereita tai -kirjoja, jotka todistavat omistusoikeuden tai osuuden kyseiseen varallisuuteen;

r) ''psykotrooppinen aine'' tarkoittaa mitä tahansa eloperäistä, synteettistä tai luonnosta saatavaa ainetta, joka mainitaan vuoden 1971 psykotrooppisia aineita koskevan yleissopimuksen I, II, III ja IV listoissa;

s) ''pääsihteeri'' tarkoittaa Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeriä;

t) ''I luettelo'' ja ''II luettelo'' tarkoittavat tähän yleissopimukseen liitettyjä vastaavasti numeroituja aineluetteloita, joita voidaan ajoittain muuttaa 12 artiklan mukaisesti;

u) ''kauttakuljetusvaltio'' tarkoittaa valtiota, jonka alueen kautta kuljetetaan laittomia huumausaineita, psykotrooppisia aineita sekä I ja II luettelossa mainittuja aineita ja joka ei ole aineiden alkuperämaa tai lopullinen määräpaikka.

2 artiklaYleissopimuksen soveltamisala

1. Tämän yleissopimuksen päämääränä on edistää sopimuspuolten välistä yhteistyötä, jotta ne voisivat entistä tehokkaammin puuttua kansainvälisen ulottuvuuden saaneen huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittoman kaupan eri puoliin. Täyttääkseen yleissopimuksen mukaiset velvoitteensa sopimuspuolten tulee ryhtyä tarvittaviin toimiin, lainsäädännölliset ja hallinnolliset toimet mukaan lukien, oman kansallisen lainsäädäntönsä keskeisten määräysten mukaisesti.

2. Sopimuspuolten tulee täyttää tämän yleissopimuksen mukaiset velvoitteensa noudattaen valtioiden tasa-arvoisen täysivaltaisuuden ja alueellisen koskemattomuuden sekä toisten valtioiden sisäisiin asioihin puuttumattomuuden periaatteita.

3. Mikään sopimuspuoli ei saa toisen sopimuspuolen alueella ryhtyä käyttämään lainkäyttövaltaa tai suorittamaan tehtäviä, jotka toisen sopimuspuolen lakien mukaan kuuluvat yksinomaan sen omille viranomaisille.

3 artiklaRikokset ja seuraamukset

1. Kunkin sopimuspuolen tulee ryhtyä tarvittaviin toimiin määrätäkseen omassa lainsäädännössään rikoksiksi seuraavat teot, silloin kun niihin syyllistyminen on tahallista:

a) i) vuoden 1961 yleissopimuksen, muutetun vuoden 1961 yleissopimuksen tai vuoden 1971 yleissopimuksen määräysten vastainen huumausaineiden tai psykotrooppisten aineiden tuotanto, valmistus, uuttaminen, valmistaminen, tarjoaminen, kaupaksi tarjoaminen, jakelu, myynti, kaikenlainen luovuttaminen, välitys, lähettäminen, kauttakulkutoimitus, kuljettaminen, tuonti tai vienti;

ii) oopiumiunikon, kokapensaan tai hampun viljely tarkoituksena vuoden 1961 yleissopimuksen ja muutetun vuoden 1961 yleissopimuksen määräysten vastainen huumausaineiden tuotanto;

iii) huumausaineiden tai psykotrooppisten aineiden hallussapito tai hankinta jotain edellä i)-alakohdassa lueteltua tarkoitusta varten;

iv) välineiden, valmistusaineiden tai I ja II luetteloissa mainittujen aineiden valmistus, kuljettaminen tai jakelu tietoisena siitä, että niitä käytetään huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittomassa viljelyssä, tuotannossa tai valmistuksessa tai tähän tarkoitukseen;

v) jonkin edellä alakohdissa i), ii), iii) tai iv) mainitun rikoksen järjestäminen, johtaminen tai rahoittaminen;

b) i) omaisuuden muuntaminen tai siirtäminen tietoisena siitä, että se on saatu tämän kappaleen a)-kohdan mukaan määritellystä rikoksesta tai rikoksista, tai osallistumisesta sellaiseen rikokseen tai rikoksiin, tarkoituksena omaisuuden laittoman alkuperän salaaminen tai peittäminen tai sellaiseen rikokseen tai rikoksiin sekaantuneen henkilön auttaminen välttämään tekojensa oikeudelliset seuraamukset;

ii) omaisuuden todellisen luonteen, alkuperän, sijainnin, hallinnan, liikkeiden, siihen olevien oikeuksien tai omistusoikeuden salaaminen tai peittäminen tietoisena siitä, että omaisuus on saatu tämän kappaleen a)-kohdan mukaan määritellystä rikoksesta tai rikoksista tai osallistumisesta sellaiseen rikokseen tai rikoksiin;

c) Huomioon ottaen kunkin sopimusvaltion perustuslain periaatteet ja oikeusjärjestelmän peruskäsitteet:

i) omaisuuden hankkiminen, hallussapito tai käyttäminen, kun henkilö omaisuuden saadessaan on ollut tietoinen siitä, että se oli saatu tämän kappaleen a)-kohdan mukaan määritellystä rikoksesta tai rikoksista tai osallistumisesta sellaiseen rikokseen tai rikoksiin;

ii) välineiden, valmistusaineiden tai I ja II luetteloissa mainittujen aineiden hallussapito tietoisena siitä, että niitä käytetään tai tullaan käyttämään huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittomassa viljelyssä, tuotannossa tai valmistuksessa tai näihin tarkoituksiin;

iii) muiden julkinen kehottaminen tai suostuttelu millä hyvänsä keinoin tämän artiklan mukaan määritellyn rikoksen tekoon tai huumausaineiden tai psykotrooppisten aineiden laittomaan käyttöön;

iv) mihin tahansa tämän artiklan mukaan määriteltyyn rikokseen osallistuminen tai sellaista rikosta koskeva yhteenliittyminen tai salahanke, yritys ja avunanto, yllytys, edistäminen ja neuvominen.

2. Huomioon ottaen perustuslakinsa periaatteet ja oikeusjärjestelmänsä keskeiset käsitteet kunkin sopimuspuolen on ryhdyttävä tarvittaviin toimiin määritelläkseen omassa lainsäädännössään rikoksiksi vuoden 1961 yleissopimuksen, muutetun vuoden 1961 yleissopimuksen tai vuoden 1971 yleissopimuksen määräysten vastaisen huumausaineiden tai psykotrooppisten aineiden hallussapidon, ostamisen tai viljelyn henkilökohtaiseen käyttöön, silloin kun niihin syyllistyminen on tahallista.

3. Tietoisuus, tahallisuus tai tarkoitus, jota edellytetään tämän artiklan 1 kappaleessa rikoksen tunnusmerkistössä, voidaan päätellä objektiivisista tosiseikoista.

4. a) Kunkin sopimuspuolen on saatettava tämän artiklan 1 kappaleen mukaan määriteltyihin rikoksiin syyllistyminen rangaistavaksi sellaisilla seuraamuksilla, esimerkiksi vankeudella tai muunlaisella vapaudenriistolla, taloudellisilla seuraamuksilla ja menetetyksi tuomitsemisella, joissa otetaan huomioon tällaisten rikosten vakavuus.

b) Sopimuspuolet voivat määrätä rikoksentekijälle tämän artiklan 1 kappaleen mukaan määritellystä rikoksesta tuomion tai rangaistuksen lisäksi hoitoa, valistusta, jälkihoitoa ja lääkinnällistä tai sosiaalista kuntoutusta.

c) Edeltävien kohtien estämättä sopimuspuolet voivat soveltuvissa lievissä tapauksissa määrätä tuomion tai rangaistuksen vaihtoehtona valistusta ja lääkinnällistä tai sosiaalista kuntoutusta sekä, jos rikoksentekijä on huumausaineiden väärinkäyttäjä, hoitoa ja jälkihoitoa.

d) Sopimuspuolet voivat määrätä rikoksentekijän hoitamiseksi tämän artiklan 2 kappaleen mukaan määritellystä rikoksesta tuomion tai rangaistuksen vaihtoehtona tai niiden lisäksi toimenpiteitä valistamiseksi, jälkihoitoa varten tai lääkinnälliseksi tai sosiaaliseksi kuntouttamiseksi.

5. Sopimuspuolten on huolehdittava siitä, että niiden tuomioistuimet ja muut toimivaltaiset viranomaiset, joilla on lainkäyttövaltaa, voivat ottaa huomioon tosiasialliset olosuhteet, joiden vuoksi tämän artiklan 1 kappaleen mukaan määriteltyjen rikosten tekeminen on erityisen vakavaa, esimerkiksi silloin kun:

a) rikokseen on osallistunut järjestäytynyt rikollisryhmä, johon rikoksentekijä kuuluu;

b) rikoksentekijä on osallistunut muuhun järjestäytyneeseen kansainväliseen rikolliseen toimintaan;

c) rikoksentekijä on osallistunut muuhun laittomaan toimintaan, joita kyseinen rikos on edistänyt;

d) rikoksentekijä on käyttänyt väkivaltaa tai aseita;

e) rikoksentekijä on virkamies, ja rikos liittyy kyseiseen virka-asemaan;

f) alaikäisiä on saatettu rikoksen uhreiksi tai käytetty rikokseen;

g) rikos on tehty rangaistuslaitoksessa, oppilaitoksessa, sosiaalihuoltolaitoksessa tai niiden välittömässä läheisyydessä, tai muussa paikassa, jota koululaiset ja opiskelijat yleisesti käyttävät opiskeluun, urheiluun ja sosiaalisessa kanssakäymisessä;

h) joko ulkomailla tai kotimaassa erityisesti samankaltaisista rikoksista annetut aiemmat tuomiot, kunkin sopimuspuolen oman lainsäädännön sallimassa laajuudessa.

6. Sopimuspuolten on pyrittävä huolehtimaan siitä, että kaikkea niiden oman lainsäädännön mukaista oikeudellista harkintavaltaa, joka koskee syytteen nostamista tämän artiklan mukaan määritellyistä rikoksista, käytetään näiden rikosten yhteydessä täytäntöönpanotoimien mahdollisimman suuren tehokkuuden saavuttamiseksi ja kiinnittäen huomiota tarpeeseen ehkäistä tällaisten rikosten tekeminen.

7. Sopimuspuolten on huolehdittava siitä, että niiden tuomioistuimet tai muut toimivaltaiset viranomaiset ottavat huomioon tämän artiklan 1 kappaleessa lueteltujen rikosten vakavan luonteen ja tämän artiklan 5 kappaleessa mainitut olosuhteet harkitessaan tällaisista rikoksista tuomittujen henkilöiden ennenaikaisen tai ehdonalaisen vapauttamisen mahdollisuutta.

8. Soveltuvissa tapauksissa kunkin sopimuspuolen on määrättävä omassa lainsäädännössään pitkä vanhentumisaika tämän artiklan 1 kappaleen mukaan määriteltyjen rikosten käsittelyn aloittamiselle, sekä pidempi vanhentumisaika, jos rikoksentekijäksi väitetty on vältellyt oikeudenkäyntiä.

9. Kunkin sopimuspuolen on ryhdyttävä oikeusjärjestelmänsä mukaisiin toimiin taatakseen, että tämän artiklan 1 kappaleen mukaan määritellystä rikoksesta syytetty tai tuomittu henkilö, joka on tavattu sen alueelta, on läsnä välttämättömissä rikosoikeudellisissa käsittelyissä.

10. Tämän yleissopimuksen mukaisessa sopimuspuolten yhteistyössä, varsinkin 5, 6, 7 ja 9 artiklojen mukaisessa yhteistyössä, tämän artiklan mukaan määriteltyjä rikoksia ei saa pitää verorikoksina, poliittisina rikoksina tai poliittisin perustein tehtyinä rikoksina, ellei sopimuspuolten perustuslain määräyksistä ja keskeisestä omasta lainsäädännöstä muuta johdu.

11. Mikään tässä artiklassa ei vaikuta periaatteeseen, jonka mukaan artiklassa mainitut rikokset ja niihin liittyvät vastuusta vapauttavat seikat kuvataan kunkin sopimuspuolen sisäisessä lainsäädännössä, ja että syyte tällaisista rikoksista nostetaan ja rangaistus tuomitaan sopimuspuolen sisäisen lainsäädännön mukaisesti.

4 artiklaTuomiovalta

1. a) Kunkin sopimuspuolen on ryhdyttävä tarvittaviin toimiin ulottaakseen tuomiovaltansa rikoksiin, jotka se on määritellyt 3 artiklan 1 kappaleen mukaisesti, jos

i) rikos on tehty sen alueella;

ii) rikos on tehty aluksella, joka purjehtii sen lipun alla, tai ilma-aluksessa, joka on rekisteröity sen lakien mukaisesti rikoksen tekohetkellä.

b) Sopimuspuoli voi ryhtyä tarvittaviin toimiin ulottaakseen tuomiovaltansa rikoksiin, jotka se on määritellyt 3 artiklan 1 kappaleen mukaisesti, jos

i) rikoksentekijä on sen kansalainen tai henkilö, jonka vakinainen asuinpaikka on sen alueella;

ii) rikos on tehty aluksella, jonka suhteen sopimuspuolella on valtuudet ryhtyä tarvittaviin toimiin 17 artiklan mukaisesti, edellyttäen, että tuomiovaltaa käytetään ainoastaan 17 artiklan 4 ja 9 kappaleissa mainittujen sopimusten tai sopimusjärjestelyiden perusteella;

iii) rikos kuuluu 3 artiklan 1 kappaleen c)-kohdan iv)-alakohdassa määriteltyihin ja on tehty sopimuspuolen alueen ulkopuolella tarkoituksena tehdä 3 artiklan 1 kappaleessa määritelty rikos sen alueella.

2. a) Kunkin sopimuspuolen on myös ryhdyttävä tarvittaviin toimiin ulottaakseen tuomiovaltansa rikoksiin, jotka se on määritellyt 3 artiklan 1 kappaleen mukaisesti, jos rikoksentekijäksi väitetty on sen alueella, eikä se luovuta häntä toiselle sopimuspuolelle sillä perusteella, että

i) rikos on tehty sen alueella tai aluksella, joka purjehtii sen lipun alla, tai ilma-aluksessa, joka on rekisteröity sen lakien mukaisesti rikoksen tekohetkellä; tai

ii) rikoksentekijä on sen kansalainen.

b) Sopimuspuoli voi myös ryhtyä tarvittaviin toimiin ulottaakseen tuomiovaltansa rikoksiin, jotka se on määritellyt 3 artiklan 1 kappaleen mukaisesti, silloin kun rikoksentekijäksi väitetty on sen alueella, eikä se luovuta häntä toiselle sopimuspuolelle.

3. Tämä yleissopimus ei estä sopimuspuolta käyttämästä sisäisen lainsäädännön mukaista rikosoikeudellista tuomiovaltaa.

5 artiklaMenetetyksi tuomitseminen

1. Kunkin sopimuspuolen on ryhdyttävä tarvittaviin toimiin mahdollistaakseen seuraavassa mainittujen tuomitsemisen menetetyksi:

a) tuotto, joka on saatu 3 artiklan 1 kappaleen mukaan määritellyistä rikoksista, tai omaisuus, jonka arvo vastaa sellaisen tuoton arvoa;

b) huumausaineet ja psykotrooppiset aineet, valmistusaineet ja tarvikkeet tai muut apuvälineet, joita jollain tavalla käytetään tai aiotaan käyttää hyväksi 3 artiklan 1 kappaleen mukaan määritellyissä rikoksissa.

2. Kunkin sopimuspuolen on myös ryhdyttävä tarvittaviin toimiin, jotta sen toimivaltaiset viranomaiset voisivat tunnistaa, jäljittää ja asettaa hukkaamiskieltoon tai takavarikoida tuoton, omaisuuden, apuvälineet tai muut tämän artiklan 1 kappaleessa mainitut esineet mahdollista menetetyksi tuomitsemista varten.

3. Tässä artiklassa mainittujen toimien toteuttamiseksi kunkin sopimuspuolen on valtuutettava tuomioistuimensa tai muut toimivaltaiset viranomaisensa määräämään, että pankkitietojen sekä taloudellisten ja kaupallisten tietojen on oltava käytettävissä tai että ne takavarikoidaan. Sopimuspuoli ei saa kieltäytyä noudattamasta tämän kappaleen määräyksiä pankkisalaisuuden perusteella.

4. a) Kun sopimuspuoli, jolla on tuomiovalta 3 artiklan 1 kappaleen mukaan määriteltyyn rikokseen, on tämän artiklan nojalla sitä pyytänyt, sen sopimuspuolen, jonka alueella tuotto, omaisuus, apuvälineet tai muut tämän artiklan 1 kappaleessa mainitut esineet sijaitsevat, tulee

i) toimittaa pyyntö toimivaltaisille viranomaisilleen, jotta saataisiin päätös menetetyksi tuomitsemisesta, ja jos sellainen annetaan, panna se täytäntöön; tai

ii) toimittaa toimivaltaisille viranomaisilleen pyynnön esittäneen sopimuspuolen tämän artiklan 1 kappaleen mukaisesti antama päätös menetetyksi tuomitsemisesta, sikäli kuin se koskee tuottoa, omaisuutta, apuvälineitä tai muita tämän artiklan 1 kappaleessa mainittuja esineitä, jotka sijaitsevat pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen alueella, pannakseen menettämistuomion täytäntöön pyynnön edellyttämässä laajuudessa.

b) Kun sopimuspuoli, jolla on tuomiovalta 3 artiklan 1 kappaleen mukaan määriteltyyn rikokseen, on tämän artiklan nojalla sitä pyytänyt, pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen on ryhdyttävä toimiin tuoton, omaisuuden, apuvälineiden tai muiden tämän artiklan 1 kappaleessa mainittujen esineiden tunnistamiseksi, jäljittämiseksi ja hukkaamiskieltoon asettamiseksi tai takavarikoimiseksi mahdollista menetetyksi tuomitsemista varten, jonka määrää pyynnön esittänyt sopimuspuoli tai, tämän kappaleen a)-kohdan mukaisesti, pyynnön vastaanottanut sopimuspuoli.

c) Pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen on tehtävä tämän kappaleen a)- ja b)-kohtien mukaiset päätökset ja ryhdyttävä niissä tarkoitettuihin toimiin oman lainsäädäntönsä ja oikeudenkäyntisääntöjensä tai niiden kahden- tai monenvälisten sopimusten ja järjestelyiden mukaisesti, jotka sitä sitovat pyynnön esittäneeseen sopimuspuoleen nähden, ja niissä esitetyin edellytyksin.

d) 7 artiklan 6-19 kappaleiden määräyksiä noudatetaan soveltuvin osin. Tämän artiklan mukaisesti tehtyihin pyyntöihin on 7 artiklan 10 kappaleessa määriteltyjen tietojen lisäksi sisällyttävä:

i) Tämän kappaleen a)-kohdan i)-alakohdan mukaisen pyynnön ollessa kyseessä menetetyksi tuomittavan omaisuuden kuvaus ja selvitys seikoista, joihin pyynnön esittänyt sopimuspuoli nojautuu, ja jotka ovat riittäviä, jotta pyynnön vastaanottanut sopimuspuoli voi hakea päätöstä menetetyksi tuomitsemisesta omien lakiensa mukaisesti;

ii) Edellä a-kohdan ii)-alakohdan mukaisen pyynnön ollessa kyseessä oikeudellisesti pätevä jäljennös pyynnön esittäneen sopimuspuolen antamasta menetetyksi tuomitsemista koskevasta päätöksestä, johon pyyntö perustuu, sekä selvitys tosiseikoista ja tiedoista koskien sitä, missä laajuudessa määräys pyydetään panemaan täytäntöön;

iii) Edellä b)-kohdan mukaisen pyynnön ollessa kyseessä selvitys tosiseikoista, joihin pyynnön esittänyt sopimuspuoli nojautuu, ja kuvaus pyydetyistä toimenpiteistä.

e) Kunkin sopimuspuolen on toimitettava pääsihteerille kaikki sen sisäiset lait ja määräykset, jotka toteuttavat tätä kappaletta, ja niiden myöhemmät muutokset.

f) Jos sopimuspuoli asettaa tämän kappaleen a)- ja b)-kohdissa mainittuihin toimiin ryhtymisen ehdoksi asiaankuuluvan sopimuksen, sen on pidettävä tätä yleissopimusta välttämättömänä ja riittävänä sopimuspohjana.

g) Sopimuspuolten on pyrittävä tekemään kahden- ja monenvälisiä sopimuksia tai järjestelyitä tehostaakseen tämän artiklan mukaista kansainvälistä yhteistyötä.

5. a) Sopimuspuoli, joka on tämän artiklan 1 tai 4 kappaleen mukaisesti tuominnut menetetyksi tuoton tai omaisuuden, määrää niiden käytöstä oman lainsäädäntönsä ja hallintomenettelynsä mukaisesti.

b) Toimiessaan toisen sopimuspuolen pyynnöstä tämän artiklan mukaisesti sopimuspuoli voi erityisesti harkita sopimusten tekemistä:

i) tällaisen tuoton ja omaisuuden arvon tai niiden myynnistä saatujen varojen tai sellaisten varojen merkittävän osan antamisesta hallitustenvälisille elimille, jotka ovat erikoistuneet huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittoman kaupan ja väärinkäytön torjumiseen;

ii) tällaisen tuoton ja omaisuuden tai niiden myynnistä saatujen varojen jakamisesta säännönmukaisesti tai tapauskohtaisesti muiden sopimuspuolten kanssa joko sopimuspuolen omien lakien, hallintomenettelyn tai sellaisten kahden- tai monenvälisten sopimusten mukaisesti, joihin on liitytty tässä tarkoituksessa.

6. a) Jos tuotto on muunnettu tai vaihdettu muuksi omaisuudeksi, tässä artiklassa mainitut toimenpiteet koskevat tuoton sijasta tällaista omaisuutta.

b) Jos tuotto on sekoitettu laillisista lähteistä saatuun omaisuuteen, tällainen omaisuus on voitava tuomita menetetyksi sekoitetun tuoton arvioituun arvoon saakka takavarikointiin tai hukkaamiskieltoon liittyviä valtuuksia rajoittamatta.

c) Tuloihin tai muihin etuihin, jotka on saatu

i) tuotosta;

ii) omaisuudesta, joksi tuotto on muunnettu tai vaihdettu; tai

iii) omaisuudesta, johon tuotto on sekoitettu

on sovellettava tässä artiklassa mainittuja toimenpiteitä samalla tavoin ja samassa määrin kuin tuottoonkin.

7. Kukin sopimuspuoli voi harkita käyttävänsä käännettyä todistustaakkaa väitetyn tuoton tai muun menetetyksi tuomittavan omaisuuden laillisen alkuperän suhteen siinä määrin kuin toimenpide soveltuu sen sisäisen lainsäädännön periaatteisiin ja oikeudenkäyntien ja asian muun käsittelyn luonteeseen.

8. Tämän artiklan määräysten ei saa tulkita rajoittavan hyvässä uskossa toimivien kolmansien osapuolten oikeuksia.

9. Mikään tässä artiklassa ei vaikuta periaatteeseen, jonka mukaan siinä mainitut toimenpiteet määritellään ja pannaan täytäntöön sopimuspuolen sisäisen lainsäädännön mukaisesti ja siinä määrätyin edellytyksin.

6 artiklaLuovuttaminen

1. Tätä artiklaa sovelletaan sopimuspuolten 3 artiklan 1 kappaleen mukaan määrittelemiin rikoksiin.

2. Jokainen rikos, johon tätä artiklaa sovelletaan, on katsottava sopimuspuolten välisissä luovutussopimuksissa rikokseksi, jonka johdosta voidaan luovuttaa. Sopimuspuolet sitoutuvat sisällyttämään nämä rikokset kaikkiin välillään tehtäviin luovutussopimuksiin rikoksina, joiden johdosta voidaan luovuttaa.

3. Jos sopimuspuoli, joka asettaa luovuttamisen ehdoksi sopimuksen, saa luovutuspyynnön toiselta sopimuspuolelta, jonka kanssa sillä ei ole luovutussopimusta, se voi katsoa tämän yleissopimuksen lailliseksi perusteeksi luovuttamiselle kaikkien niiden rikosten osalta, joihin tätä artiklaa sovelletaan. Sopimuspuolten, jotka vaativat yksityiskohtaista lainsäädäntöä voidakseen käyttää tätä yleissopimusta laillisena perusteena luovuttamiselle, on harkittava tarvittavan lainsäädännön aikaansaamista.

4. Sopimuspuolet, jotka eivät aseta luovuttamisen ehdoksi sopimusta, tunnustavat välillään luovuttamiskelpoisiksi rikoksiksi ne rikokset, joihin tätä artiklaa sovelletaan.

5. Luovuttaminen riippuu pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen lainsäädännön määräämistä ehdoista tai sovellettavista luovutussopimuksista, mukaan lukien syyt, joiden perusteella pyynnön vastaanottanut sopimuspuoli voi kieltäytyä luovutuksesta.

6. Käsitellessään tämän artiklan nojalla vastaanottamiaan luovutuspyyntöjä pyynnön vastaanottanut sopimusvaltio voi kieltäytyä noudattamasta pyyntöä, jos sen oikeusviranomaiset tai muut toimivaltaiset viranomaiset uskovat painavien syiden perusteella, että pyynnön noudattaminen edistäisi jonkun asettamista syytteeseen tai rankaisemista hänen rotunsa, uskontonsa, kansallisuutensa tai poliittisten mielipiteidensä perusteella tai synnyttäisi näistä syistä ennakkoluuloja sitä henkilöä kohtaan, jota pyyntö koskee.

7. Sopimuspuolten on pyrittävä kiirehtimään luovutusmenettelyä ja yksinkertaistamaan siihen liittyviä todisteluvaatimuksia kaikkien niiden rikosten osalta, joihin tätä artiklaa sovelletaan.

8. Sisäisestä lainsäädännöstään ja luovutussopimuksistaan riippuen pyynnön vastaanottanut sopimuspuoli voi pyynnön esittäneen sopimuspuolen pyynnöstä ottaa säilöön henkilön, jonka luovutusta vaaditaan ja joka on sen alueella, tai ryhtyä muihin tarvittaviin toimiin hänen läsnäolonsa takaamiseksi luovutusmenettelyssä, kun se on vakuuttunut siitä, että olosuhteet niin vaativat ja että asia on kiireellinen.

9. Sisäisen lainsäädäntönsä mukaisen rikosoikeudellisen tuomiovallan käytön rajoittamatta on sopimuspuolen, jonka alueella rikoksentekijäksi väitetty tavataan:

a) jos se ei luovuta häntä 3 artiklan 1 kappaleen mukaan määritellystä rikoksesta 4 artiklan 2 kappaleen a)-kohdassa määrätyin perustein, annettava tapaus toimivaltaisille viranomaisilleen syytteeseenpanoa varten, jollei pyynnön esittäneen sopimuspuolen kanssa ole toisin sovittu;

b) jos se ei luovuta häntä sellaisesta rikoksesta ja on ulottanut tuomiovaltansa tähän rikokseen 4 artiklan 2 kappaleen b)-kohdan mukaisesti, annettava tapaus toimivaltaisille viranomaisilleen syytteeseenpanoa varten, jollei pyynnön esittänyt sopimuspuoli ole toisin pyytänyt laillisen tuomiovaltansa säilyttämiseksi.

10. Jos tuomion täytäntöönpanemiseksi pyydetystä luovuttamisesta kieltäydytään sillä perusteella, että luovutettavaksi pyydetty henkilö on pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen kansalainen, pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen tulee pyynnön esittäneen sopimuspuolen hakemuksesta oman lainsäädäntönsä salliessa ja sen vaatimusten mukaisesti harkita pyynnön esittäneen sopimuspuolen lainsäädännön mukaisesti määrätyn tuomion tai siitä jäljellä olevan osan täytäntöönpanemista.

11. Sopimuspuolten on pyrittävä saamaan aikaan kahden- ja monenvälisiä sopimuksia luovutusten toteuttamiseksi tai tehostamiseksi.

12. Sopimuspuolet voivat harkita liittymistä kahden- tai monenvälisiin yleis- tai erityissopimuksiin, jotka koskevat sellaisten henkilöiden siirtämistä maahansa, jotka on tuomittu vankeuteen tai muuhun vapaudenmenetysrangaistukseen rikoksista, joihin tätä artiklaa sovelletaan, jotta nämä henkilöt voisivat suorittaa rangaistuksena loppuun siellä.

7 artiklaKeskinäinen oikeusapu

1. Sopimuspuolten on annettava toisilleen tämän artiklan mukaisesti mahdollisimman laajaa oikeusapua tutkinnassa, syytteeseenpanossa ja asian käsittelyssä, jotka liittyvät 3 artiklan 1 kappaleessa määriteltyihin rikoksiin.

2. Tämän artiklan nojalla annettavaa keskinäistä oikeusapua voidaan pyytää seuraaviin tarkoituksiin:

a) todisteiden tai lausuntojen hankkimiseksi henkilöiltä;

b) oikeudellisten asiakirjojen toimittamiseksi tiedoksi;

c) etsintöjen ja takavarikointien suorittamiseksi;

d) esineiden ja paikkojen tutkimiseksi;

e) tietojen ja todistuskappaleiden saamiseksi;

f) alkuperäisten tai oikeaksi todistettujen jäljennösten saamiseksi asiaankuuluvista asiakirjoista ja tiedostoista, kuten pankkitiedoista, taloudellisista ja yhteisöjä tai liikelaitoksia koskevista rekistereistä;

g) tuoton, omaisuuden, apuvälineiden, muiden tarvikkeiden tai esineiden tunnistamiseksi tai jäljittämiseksi todistelua varten.

3. Sopimuspuolet voivat antaa toisilleen muutakin keskinäistä oikeusapua, jonka pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen sisäinen lainsäädäntö sallii.

4. Pyynnöstä sopimuspuolten on helpotettava tai edistettävä sisäisen lainsäädäntönsä ja käytäntönsä rajoissa sellaisten henkilöiden läsnäoloa ja saatavilla oloa, mukaan lukien säilössä pidetyt henkilöt, jotka suostuvat avustamaan tutkinnassa tai osallistumaan asian käsittelyyn.

5. Sopimuspuoli ei saa pankkisalaisuuden perusteella kieltäytyä antamasta tämän artiklan mukaista keskinäistä oikeusapua.

6. Tämän artiklan määräykset eivät saa rajoittaa velvoitteita, jotka johtuvat jostain muusta kahden- tai monenvälisestä sopimuksesta, joka säätelee tai tulee säätelemään kokonaan tai osittain rikosasioissa annettavaa keskinäistä oikeusapua.

7. Tämän artiklan perusteella tehtyihin pyyntöihin sovelletaan tämän artiklan 8-19 kappaleita, jos kyseisiä sopimuspuolia ei sido keskinäistä oikeusapua koskeva sopimus. Jos näitä sopimuspuolia sitoo sellainen sopimus, sovelletaan sen vastaavia määräyksiä, elleivät sopimuspuolet päätä soveltaa tämän artiklan 8-19 kappaleita niiden sijasta.

8. Sopimuspuolten on määrättävä viranomainen tai tarvittaessa useampia viranomaisia, joiden tehtävänä on ja joilla on valtuudet panna täytäntöön keskinäistä oikeusapua koskevia pyyntöjä tai toimittaa ne edelleen toimivaltaisten viranomaisten hoidettaviksi. Tästä viranomaisesta tai näistä viranomaisista ilmoitetaan pääsihteerille. Oikeusapupyyntöjen edelleentoimittamisen ja niihin liittyvien tiedonantojen on tapahduttava sopimuspuolten määräämien viranomaisten kesken; tämä vaatimus ei vaikuta jonkin sopimuspuolen oikeuteen vaatia, että tällaiset pyynnöt ja tiedonannot toimitetaan sille diplomaattiteitse ja kiireellisissä tapauksissa sopimuspuolten niin sopiessa kansainvälisen rikospoliisijärjestön kanavien kautta, jos vain mahdollista.

9. Pyynnöt on laadittava kirjallisesti vastaanottajasopimuspuolen hyväksymällä kielellä. Kunkin sopimuspuolen hyväksymästä kielestä tai hyväksymistä kielistä on ilmoitettava pääsihteerille. Kiireellisissä tapauksissa ja sopimuspuolten niin sopiessa pyynnöt voidaan tehdä suullisesti, mutta ne on viipymättä vahvistettava kirjallisesti.

10. Keskinäistä oikeusapua koskevassa pyynnössä tulee mainita:

a) pyynnön esittävä viranomainen yksilöidysti;

b) pyynnössä esitettyjen tutkimusten, syytteeseenpanon tai asian käsittelyn asiasisältö ja luonne sekä tutkintaa, syytteeseenpanoa tai asian käsittelyä johtavan viranomaisen nimi ja tehtävät;

c) yhteenveto asiaan vaikuttavista tosiseikoista, paitsi sellaisten pyyntöjen kohdalla, jotka koskevat oikeudellisten asiakirjojen toimittamista;

d) kuvaus pyydetystä avusta ja kaikkien pyynnön esittäneen sopimuspuolen toivomien menettelytapojen yksityiskohdat;

e) jos mahdollista, kaikkien asianosaisten henkilötiedot, oleskelupaikka ja kansallisuus;

f) tarkoitus, johon todisteita, tietoja tai toimenpiteitä pyydetään.

11. Pyynnön vastaanottanut sopimuspuoli voi pyytää lisätietoja, jos se on tarpeen pyynnön toteuttamiseksi sen sisäisen lainsäädännön mukaisesti tai se helpottaa pyynnön toteuttamista.

12. Pyyntö toteutetaan pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen sisäisen lainsäädännön mukaisesti ja laajuudessa, joka ei ole sen sisäisen lainsäädännön vastainen, ja, jos mahdollista, pyynnössä täsmennetyn menettelyn mukaisesti.

13. Pyynnön esittänyt sopimuspuoli ei saa ilman pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen lupaa antaa eteenpäin tai käyttää pyynnön vastaanottaneelta sopimuspuolelta saatuja tietoja ja todisteita muihin kuin niihin tutkimuksiin, syytteeseenpanoon tai asian käsittelyyn, jotka on ilmoitettu pyynnössä.

14. Pyynnön esittänyt sopimuspuoli voi vaatia, että vastaanottanut sopimuspuoli pitää pyynnön tiedot ja sisällön luottamuksellisina, paitsi missä määrin se on pyynnön toteuttamisen kannalta välttämätöntä. Jos pyynnön vastaanottanut sopimuspuoli ei voi noudattaa luottamuksellisuuden vaatimusta, sen tulee viipymättä ilmoittaa tästä pyynnön esittäneelle sopimuspuolelle.

15. Keskinäisen oikeusavun antamisesta voidaan kieltäytyä:

a) jos pyyntöä ei ole tehty tämän artiklan määräysten mukaisesti;

b) jos pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen mielestä pyynnön toteuttaminen saattaisi rajoittaa sen täysivaltaisuutta, turvallisuutta, yleistä järjestystä tai muita olennaisia etuja;

c) jos pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen sisäinen lainsäädäntö estäisi sen viranomaisia toteuttamasta pyydettyjä toimenpiteitä, kun vastaavan rikoksen johdosta ryhdyttäisiin sen oman lainsäädännön mukaiseen tutkintaan, syytteeseenpanoon tai asian käsittelyyn;

d) jos pyyntöön suostuminen olisi pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen keskinäistä oikeusapua koskevaan lainsäädäntöön liittyvän järjestelmän vastaista.

16. Keskinäisestä oikeusavun antamisesta kieltäytyminen on perusteltava.

17. Pyynnön vastaanottanut sopimuspuoli voi siirtää keskinäisen oikeusavun antamisen tuonnemmaksi sillä perusteella, että se häiritsee käynnissä olevaa tutkintaa, syytteeseenpanoa tai asian käsittelyä. Tässä tapauksessa pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen on neuvoteltava pyynnön esittäneen sopimuspuolen kanssa siitä, voidaanko oikeusapua vielä antaa pyynnön esittäneen sopimuspuolen tarpeellisiksi katsomien ehtojen ja edellytysten mukaisesti.

18. Todistajaa, asiantuntijaa tai muuta henkilöä, joka suostuu pyynnön esittäneen sopimuspuolen alueella avustamaan tutkinnassa, tai syytteen nostamisessa tai asian käsittelyssä, ei saa asettaa syytteeseen, pidättää tai rangaista tai muutoin rajoittaa hänen henkilökohtaista vapauttaan tällä alueella niiden tekojen, laiminlyöntien tai tuomioiden perusteella, jotka edelsivät hänen lähtöään pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen alueelta. Tällainen koskemattomuus päättyy, kun todistaja, asiantuntija tai muu henkilö, jolla on ollut tilaisuus poistua maasta viidentoista perättäisen päivän tai sopimuspuolten sopiman ajanjakson ajan siitä päivästä, jona hänelle on virallisesti ilmoitettu etteivät oikeusviranomaiset enää vaadi hänen läsnäoloaan, on kuitenkin vapaaehtoisesti jäänyt alueelle tai poistuttuaan palannut omasta vapaasta tahdostaan.

19. Pyynnön vastaanottaneen sopimuspuolen on vastattava pyynnön toteuttamisesta aiheutuvista tavanomaisista kustannuksista, elleivät kyseiset sopimuspuolet toisin sovi. Jos pyynnön toteuttaminen vaatii tai tulee vaatimaan huomattavia menoja tai erityismenoja, sopimuspuolten on neuvoteltava keskenään ratkaistakseen, minkälaisin ehdoin ja edellytyksin pyyntö toteutetaan ja kuinka kuluista vastataan.

20. Sopimuspuolten tulee tarpeen vaatiessa harkita mahdollisuutta tehdä kahden- tai monenvälisiä sopimuksia tai järjestelyitä tämän artiklan määräysten käytännön toteuttamiseksi, täytäntöönpanemiseksi tai edistämiseksi.

8 artiklaAsian käsittelyn siirtäminen

Sopimuspuolten on harkittava mahdollisuutta siirtää toisilleen asian käsittely 3 artiklan 1 kappaleen mukaan määriteltyjen rikosten rikosoikeudellista syytteeseenpanoa varten, silloin kun tällaisen siirtämisen katsotaan olevan hyödyksi asianmukaiselle oikeudenkäytölle.

9 artiklaMuu yhteistyö ja koulutus

1. Sopimuspuolten tulee ryhtyä keskenään tiiviiseen yhteistyöhön, joka on kunkin sopimuspuolen sisäisen lainsäädäntö- ja hallintojärjestelmän mukaista, tavoitteenaan tehostaa lainsoveltamistoimintaa 3 artiklan 1 kappaleessa määriteltyjen rikosten ehkäisemiseksi. Pitäen lähtökohtana varsinkin kahden- tai monenvälisiä sopimuksia ja järjestelyitä sopimuspuolten tulee

a) perustaa ja ylläpitää toimivaltaisten viranomaistensa ja laitostensa välillä tiedonvaihtokanavia 3 artiklan 1 kappaleessa määriteltyjen rikosten kaikkia yksityiskohtia koskevien tietojen varman ja nopean vaihdon helpottamiseksi, mukaan lukien tiedot, jotka koskevat yhteyksiä muuhun rikolliseen toimintaan, jos kyseiset sopimuspuolet katsovat sen asianmukaiseksi;

b) toimia yhteistyössä 3 artiklan 1 kappaleessa määriteltyihin rikoksiin liittyvien, kansainvälisluonteisten tiedustelujen tekemisessä, jotka koskevat:

i) sellaisten henkilöiden henkilötietoja, oleskelupaikkaa ja toimia, joiden epäillään sekaantuneen 3 artiklan 1 kappaleessa määriteltyihin rikoksiin;

ii) tällaisten rikosten tekemisestä saadun tuoton tai omaisuuden siirtoja;

iii) huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden, tämän yleissopimuksen I ja II luetteloissa mainittujen aineiden sekä tällaisten rikosten tekemisessä käytettyjen tai käytettäväksi aiottujen apuvälineiden liikkeitä;

c) perustaa tarvittaessa, ja jos se ei ole kansallisen lainsäädännön vastaista, yhteisiä työryhmiä tämän kappaleen määräysten täytäntöönpanemiseksi, ottaen huomioon tarpeen taata henkilöiden ja toimenpiteiden turvallisuus. Sopimuspuolten virkamiehet, jotka osallistuvat työryhmiin, toimivat sen sopimuspuolen asianomaisten viranomaisten valtuuttamina, jonka alueella operaatio suoritetaan; tällöin kaikkien mukana olevien sopimuspuolten on aina taattava, että sen sopimuspuolen täysivaltaisuutta, jonka alueella operaatio tehdään, kunnioitetaan täydellisesti.

d) toimittaa tarvittaessa riittävä määrä analyyseissä tai tutkimuksissa tarvittavia aineita;

e) helpottaa toimivaltaisten viranomaistensa ja laitostensa tehokasta yhteistyötä ja edistää henkilöstön ja muiden asiantuntijoiden vaihtoa, mukaan lukien erityisvirkamiesten lähettäminen.

2. Kunkin sopimuspuolen on tarvittavassa määrin pantava alulle, kehitettävä tai tehostettava erityisiä koulutusohjelmia lainvalvontaviranomaisiaan ja muuta henkilöstöään varten, tullilaitos mukaan lukien, joiden tehtävänä on 3 artiklan 1 kappaleen mukaan määriteltyjen rikosten estäminen. Koulutusohjelmien tulee käsitellä erityisesti:

a) menetelmiä, joita käytetään 3 artiklan 1 kappaleen mukaan määriteltyjen rikosten paljastamisessa ja estämisessä;

b) reittejä ja keinoja, joita käyttävät etenkin kauttakuljetusvaltioissa henkilöt, joiden epäillään sekaantuneen 3 artiklan 1 kappaleen mukaan määriteltyihin rikoksiin, sekä sopivia vastatoimia;

c) huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden sekä I ja II luetteloissa mainittujen aineiden tuonnin ja viennin valvontaa;

d) 3 artiklan 1 kappaleessa määriteltyjen rikosten tekemisestä saadun tuoton ja omaisuuden, huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden, I ja II luetteloissa mainittujen aineiden sekä tällaisten rikosten tekemisessä käytettyjen tai käytettäviksi aiottujen apuvälineiden liikkumisen paljastamista ja valvontaa;

e) tällaisen tuoton, omaisuuden tai apuvälineiden siirtämisessä, kätkemisessä tai piilottamisessa käytettyjä menetelmiä;

f) todisteiden hankkimista;

g) vapaakauppa-alueiden ja vapaasatamien valvontaa;

h) nykyaikaisia lainvalvontakeinoja.

3. Sopimuspuolten on autettava toisiaan suunnittelemaan ja toteuttamaan tutkimus- ja koulutusohjelmia, joiden tarkoituksena on jakaa tämän artiklan 2 kappaleessa tarkoitettujen alojen asiantuntemusta, ja tässä tarkoituksessa niiden on käytettävä soveltuvissa tapauksissa hyväkseen alueellisia ja kansainvälisiä kokouksia ja seminaareja yhteistyön edistämiseksi ja keskustelun herättämiseksi yhteisistä ongelmista, mukaan lukien kauttakuljetusvaltioiden erityisongelmat ja -tarpeet.

10 artiklaKansainvälinen yhteistoiminta ja kauttakulku- valtioiden auttaminen

1. Sopimuspuolten on toimittava yhteistyössä joko suoraan tai toimivaltaisten kansainvälisten tai alueellisten järjestöjen kautta huumausaineiden laittoman kaupan estämistä ja muita vastaavia toimia koskevien teknisten yhteistyöohjelmien välityksellä auttaakseen ja tukeakseen siinä määrin kuin mahdollista kauttakulkuvaltioita, etenkin kehitysmaita, jotka tarvitsevat tällaista apua ja tukea.

2. Sopimuspuolet voivat ryhtyä antamaan taloudellista apua näille kauttakuljetusvaltioille joko suoraan tai toimivaltaisten kansainvälisten tai alueellisten järjestöjen kautta laittoman kaupan tehokkaaseen valvontaan ja estämiseen tarvittavan infrastruktuurin laajentamiseksi ja vahvistamiseksi.

3. Sopimuspuolet voivat tehdä kahden- tai monenvälisiä sopimuksia tai järjestelyitä tehostaakseen tämän artiklan mukaista kansainvälistä yhteistoimintaa ja voivat tässä suhteessa harkita taloudellisia järjestelyitä.

11 artiklaValvottu läpilasku

1. Sikäli kun sopimuspuolten kansallisen oikeusjärjestelmän keskeiset periaatteet sen sallivat, niiden on ryhdyttävä mahdollisuuksiensa mukaisiin, tarvittaviin toimiin mahdollistaakseen kansainvälisen huumausaineiden valvotun läpilaskun asianmukaisen käytön yhteisesti sovittujen sopimusten tai järjestelyiden mukaan 3 artiklan 1 kappaleessa mukaan määriteltyihin rikoksiin sekaantuneiden henkilöiden tunnistamiseksi ja oikeustoimiin ryhtymiseksi heitä vastaan.

2. Valvotun läpilaskun käyttöä koskevat päätökset on tehtävä tapauskohtaisesti, ja niissä voidaan tarvittaessa harkita asianosaisten sopimuspuolten lainkäyttövallan käyttöä koskevia taloudellisia järjestelyitä ja sopimuksia.

3. Laittomat lähetykset, joiden valvotusta läpilaskusta on sovittu, voidaan asianosaisten sopimuspuolten suostumuksella pysäyttää ja laskea eteenpäin joko koskematta niiden sisältämiin huumausaineiden tai psykotrooppisiin aineisiin tai siten, että nämä aineet poistetaan tai korvataan kokonaan tai osaksi.

12 artiklaHuumausaineiden tai psykotrooppisten aineiden laittomassa valmistuksessa yleensä käytetyt aineet

1. Sopimuspuolten on ryhdyttävä tarvittaviksi katsomiinsa toimiin estääkseen I ja II luetteloissa mainittuja aineita joutumasta käytettäviksi huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittomassa valmistuksessa ja niiden tulee toimia yhteistyössä tässä tarkoituksessa.

2. Jos jollain sopimuspuolista tai lautakunnalla on tietoja, jotka sen mielestä saattavat vaatia jonkin aineen ottamista I tai II luetteloon, sen on ilmoitettava asiasta pääsihteerille ja toimitettava hänelle tätä ilmoitusta tukevat tiedot. Tämän artiklan 2-7 kappaleissa kuvailtua käytäntöä tulee noudattaa myös silloin, kun jonkin sopimuspuolen tai lautakunnan saamien tietojen perusteella olisi aiheellista poistaa jokin aine I tai II luettelosta tai siirtää se luettelosta toiseen.

3. Pääsihteerin tulee välittää tällainen ilmoitus ja merkityksellisiksi katsomansa tiedot sopimuspuolille, toimikunnalle ja, jos ilmoituksen on tehnyt jokin sopimuspuoli, lautakunnalle. Sopimuspuolten tulee välittää pääsihteerille ilmoitusta koskevat huomautuksensa sekä lisätiedot, jotka saattaisivat auttaa lautakuntaa arvioinnin laatimisessa ja toimikuntaa päätöksen tekemisessä.

4. Jos lautakunta, ottaen huomioon kyseisen aineen laillisen käytön laajuuden, tärkeyden ja moninaisuuden sekä mahdollisuuden ja vaivattomuuden käyttää vaihtoehtoisia aineita sekä laillisiin tarkoituksiin että huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittomassa valmistuksessa, toteaa

a) että tätä ainetta käytetään jatkuvasti jonkin huumausaineen tai psykotrooppisen aineen laittomassa valmistuksessa;

b) että jonkin huumausaineen tai psykotrooppisen aineen laittoman valmistuksen määrä ja laajuus aiheuttavat niin vakavia kansanterveydellisiä tai sosiaalisia ongelmia, että ne antavat aihetta kansainvälisille toimille,

sen tulee välittää toimikunnalle ainetta koskeva arviointi, joka sisältää käsityksen aineen I tai II luetteloon lisäämisestä aiheutuvasta todennäköisestä vaikutuksesta sekä lailliseen käyttöön että laittomaan valmistukseen, ja mahdollisia suosituksia valvontatoimiksi, jotka ovat asianmukaisia sen arvioinnin perusteella.

5. Toimikunta voi päättää jäsentensä kahden kolmasosan ääntenenemmistöllä aineen ottamisesta I tai II luetteloon. Ottaen huomioon sopimuspuolten tekemät huomautukset ja lautakunnan, jonka arvio on ratkaiseva tieteellisissä kysymyksissä, tekemät huomautukset ja suositukset, ja ottaen samoin asianmukaisesti huomioon muut merkitykselliset seikat.

6. Pääsihteerin tulee ilmoittaa kaikista toimikunnan tämän artiklan mukaisesti tekemistä päätöksistä kaikille valtioille ja muille yhteisöille, jotka ovat tai joilla on oikeus tulla tämän yleissopimuksen sopimuspuoliksi, sekä lautakunnalle. Päätös tulee voimaan kunkin sopimuspuolen osalta 180 päivän kuluttua ilmoituksen tekemispäivästä.

7. a) Toimikunnan tämän artiklan nojalla tekemät päätökset voidaan ottaa uudestaan neuvoston tarkasteltaviksi kenen hyvänsä sopimuspuolen pyynnöstä, joka on jätetty 180 päivän kuluessa päätöksen ilmoittamispäivästä. Tarkistuspyyntö on lähetettävä pääsihteerille kaikkien sen perustana olevien asiaankuuluvien tietojen kanssa.

b) Pääsihteerin tulee lähettää tarkistuspyynnöstä ja asiaankuuluvista tiedoista kopiot toimikunnalle, lautakunnalle ja kaikille sopimuspuolille ja pyytää niitä lähettämään huomautuksensa 90 päivän kuluessa. Kaikki saadut huomautukset annetaan harkittaviksi.

c) Neuvosto voi vahvistaa tai kumota toimikunnan päätöksen. Neuvoston päätöksestä tulee ilmoittaa kaikille valtioille ja muille yhteisöille, jotka ovat tai joilla on oikeus tulla tämän yleissopimuksen sopimuspuoliksi, sekä toimikunnalle ja lautakunnalle.

8. a) Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten yleisluonteisuuden sekä vuoden 1961 yleissopimuksen, muutetun vuoden 1961 yleissopimuksen ja vuoden 1971 yleissopimuksen määräysten estämättä sopimuspuolten tulee ryhtyä sopiviksi katsomiinsa toimiin valvoakseen niiden alueella tapahtuvaa I ja II luetteloissa olevien aineiden valmistusta ja jakelua.

b) Tässä tarkoituksessa sopimuspuolet voivat:

i) valvoa kaikkia henkilöitä ja yrityksiä, jotka harjoittavat tällaisten aineiden valmistusta ja jakelua;

ii) luvanvaraistaa laitoksen ja tilat, joissa tällainen valmistus ja jakelu voi tapahtua;

iii) vaatia toimiluvan haltijoita hankkimaan luvan edellä mainittujen toimien tekemiseen;

iv) estää tällaisten aineiden kasaantumisen valmistajien ja jakelijoiden haltuun yli tavanomaiseen liiketoiminnassa ja vallitsevassa markkinatilanteessa tarvittavan määrän.

9. Kunkin sopimuspuolen tulee ryhtyä I ja II luetteloissa olevien aineiden suhteen seuraaviin toimiin:

a) Perustaa I ja II luetteloissa olevien aineiden kansainvälisen kaupan valvomiseksi järjestelmä helpottamaan epäilyttävien kauppojen tunnistamista ja pitää tätä järjestelmää yllä. Tällaisia valvontajärjestelmiä sovelletaan kiinteässä yhteistyössä valmistajien, tuojien, viejien sekä tukku- ja vähittäismyyjien kanssa, joiden tulee ilmoittaa toimivaltaisille viranomaisille epäilyttävistä tilauksista ja kaupoista.

b) Määrätä I tai II luetteloissa olevien aineiden takavarikoinnista, jos on riittävästi todisteita siitä, että jotain niistä käytetään huumausaineen tai psykotrooppisen aineen laittomassa valmistuksessa.

c) Ilmoittaa mahdollisimman pikaisesti asianosaisten sopimuspuolten toimivaltaisille viranomaisille ja laitoksille, jos on syytä epäillä, että jonkin I tai II luettelossa olevan aineen tuonnin, viennin tai kauttakuljetuksen tarkoituksena on huumausaineiden tai psykotrooppisten aineiden laiton valmistus, mukaan lukien erityisesti tiedot maksuvälineistä ja kaikista muista olennaisista tähän käsitykseen johtaneista seikoista.

d) Vaatia, että tuodut ja viedyt aineet merkitään asianmukaisesti ja varustetaan asianmukaisin asiakirjoin. Kaupallisten asiakirjojen, kuten laskujen, rahtikirjojen, tulli-, kuljetus- ja muiden laivausasiakirjojen on sisällettävä vietyjen tai tuotujen aineiden nimet sellaisina kuin ne on merkitty I ja II luetteloon, vietävän tai tuotavan aineen määrä, sekä viejän, tuojan ja, milloin mahdollista, vastaanottajan nimi ja osoite.

e) Varmistaa, että tämän kappaleen d)-kohdassa mainittuja asiakirjoja säilytetään vähintään kahden vuoden ajan ja että ne voidaan antaa toimivaltaisten viranomaisten tarkastettaviksi.

10. a) 9 kappaleen määräysten lisäksi ja asianomaisen sopimuspuolen esitettyä pyynnön pääsihteerille kunkin sopimuspuolen, jonka alueelta I luettelossa oleva aine viedään, tulee huolehtia, että ennen vientiä sen toimivaltaiset viranomaiset toimittavat tuontimaan toimivaltaisille viranomaisille seuraavat tiedot:

i) viejän ja tuojan sekä, milloin mahdollista, vastaanottajan nimi ja osoite;

ii) I luettelossa olevan aineen nimi;

iii) vientiin tarkoitetun aineen määrä;

iv) oletettu rajanylityspaikka ja oletettu lähetyspäivämäärä;

v) kaikki muut tiedot, joista sopimuspuolet ovat keskenään sopineet.

b) Sopimuspuoli voi noudattaa ankarampia tai tiukempia valvontatoimia kuin tässä kappaleessa määrättyjä, jos sellaiset toimenpiteet ovat sen mielestä toivottavia tai välttämättömiä.

11. Silloin kun jokin sopimuspuoli toimittaa toiselle sopimuspuolelle tietoja tämän artiklan 9 ja 10 kappaleiden mukaisesti, se voi vaatia, että vastaanottava sopimuspuoli pitää luottamuksellisina kaikki kauppa-, liike- tai ammattisalaisuudet tai kaupankäyntimenettelyn.

12. Kunkin sopimuspuolen tulee toimittaa vuosittain lautakunnalle tämän pyytämässä muodossa ja tavalla ja tältä saatavilla lomakkeilla tiedot, jotka koskevat:

a) I ja II luetteloissa mainittujen aineiden takavarikoituja määriä ja niiden alkuperää, jos se tiedetään;

b) ainetta, joka ei ole I tai II luettelossa ja jota on todettu käytetyn huumausaineiden tai psykotrooppisten aineiden laittomassa valmistuksessa ja joka sopimuspuolen mielestä on riittävän merkittävä saatettavaksi lautakunnan tietoon;

c) menetelmiä, joilla laillisia aineita voidaan suunnata laittomiin tarkoituksiin ja valmistaa laittomasti.

13. Lautakunnan tulee selvittää toimikunnalle vuosittain tämän artiklan täytäntöönpanoa ja toimikunnan tulee tarkastaa määräajoin I ja II luetteloiden asianmukaisuus ja tarkoituksenmukaisuus.

14. Tämän artiklan määräykset eivät koske lääkevalmisteita tai muita valmisteita, jotka sisältävät I tai II luettelossa mainittuja aineita seostettuina siten, ettei näitä aineita voida helposti käyttää tai vaivattomasti saada jälleen käyttökelpoisiksi.

13 artiklaValmistusaineet ja välineistö

Sopimuspuolten tulee ryhtyä sopiviksi katsomiinsa toimiin estääkseen valmistusaineiden ja välineistön laittoman kaupan ja niiden joutumisen huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittomaan tuotantoon tai valmistukseen ja niiden tulee toimia yhteistyössä tämän toteuttamiseksi.

14 artiklaToimenpiteet huumausainekasvien laittoman viljelyn hävittämiseksi sekä huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittoman kysynnän poistamiseksi

1. Toimenpiteet, joihin sopimuspuolet ovat ryhtyneet tämän yleissopimuksen mukaisesti, eivät saa olla lievempiä kuin ne, joita voidaan käyttää huumausaineiden ja psykotrooppisia aineita sisältävien kasvien laittoman viljelyn hävittämiseksi ja huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittoman kysynnän poistamiseksi vuoden 1961 yleissopimuksen, muutetun vuoden 1961 yleissopimuksen ja vuoden 1971 yleissopimuksen määräysten mukaisesti.

2. Kunkin sopimuspuolen tulee ryhtyä tarvittaviin toimiin estääkseen huumausaineiden tai psykotrooppisia aineita sisältävien kasvien laittoman viljelyn ja hävittääkseen sellaiset kasvit, kuten oopiumiunikon, kokapensaan ja hampun, joita viljellään laittomasti sen alueella. Toimenpiteissä tulee kunnioittaa keskeisiä ihmisoikeuksia ja kiinnittää asianmukaista huomiota perinteisiin laillisiin käyttömuotoihin, silloin kun tällaisesta käytöstä on todellisia todisteita, sekä ympäristönsuojeluun.

3. a) Sopimuspuolet voivat työskennellä yhteistyössä hävittämistoimien tehostamiseksi. Yhteistyö voi tarvittaessa käsittää muun muassa maaseudun kokonaisvaltaisen kehityksen tukemisen, joka johtaisi taloudellisesti elinkelpoisten vaihtoehtojen löytämiseen laittomalle viljelylle. Ennen tällaisten maaseudun kehitysohjelmien toteuttamista olisi kiinnitettävä huomiota esimerkiksi markkinoille pääsyyn, voimavarojen saatavuuteen ja vallitseviin yhteiskunnallis-taloudellisiin oloihin. Sopimuspuolet voivat keskenään sopia myös muista sopivista yhteistoimintakeinoista.

b) Sopimuspuolten tulee helpottaa myös tieteellisten ja teknisten tietojen vaihtoa sekä viljelmien hävittämistä koskevaa tutkimustyötä.

c) Jos sopimuspuolilla on yhteistä rajaa, niiden tulee pyrkiä tekemään yhteistyötä hävittämisohjelmissa kyseisillä raja-alueilla.

4. Sopimuspuolten tulee ryhtyä tarvittaviin toimiin huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittoman kysynnän poistamiseksi tai pienentämiseksi tarkoituksenaan vähentää inhimillistä kärsimystä ja poistaa laittoman huumausainekaupan taloudelliset yllykkeet. Toimenpiteet voivat perustua muun muassa Yhdistyneiden Kansakuntien, sen erityisjärjestöjen, kuten Maailman terveysjärjestön, ja muiden toimivaltaisten kansainvälisten järjestöjen suosituksiin sekä vuonna 1987 pidetyn huumausaineiden väärinkäyttöä ja laitonta kauppaa käsitelleen kansainvälisen kokouksen hyväksymään ''Comprehensive Multidisciplinary Outline''-asiakirjaan, sikäli kuin se koskee valtiollisia ja muita laitoksia sekä yksityisiä pyrkimyksiä ehkäisemisen, hoidon ja kuntoutuksen aloilla. Sopimuspuolet voivat liittyä kahden- tai monenvälisiin sopimuksiin tai järjestelyihin, joiden tarkoituksena on huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laittoman kysynnän poistaminen tai vähentäminen.

5. Sopimuspuolet voivat myös ryhtyä tarvittaviin toimiin takavarikoitujen tai menetetyksi tuomittujen huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden sekä I ja II luetteloissa olevien aineiden tuhoamiseksi varhaisessa vaiheessa tai niiden lailliseksi hävittämiseksi ja näiden aineiden asianmukaisesti todistettujen tarvittavien määrien hyväksymiseksi näytöksi.

15 artiklaAmmattimaiset rahdinkuljettajat

1. Sopimuspuolten tulee ryhtyä tarvittaviin toimiin taatakseen, ettei ammattimaisten rahdinkuljettajien kuljetuskalustoa käytetä 3 artiklan 1 kappaleen mukaan määriteltyjen rikosten tekemisessä; näihin toimiin voi kuulua erityisjärjestelyitä ammattimaisten rahdinkuljettajien kanssa.

2. Kukin sopimuspuolen tulee vaatia ammattimaisia rahdinkuljettajia ryhtymään kohtuullisiin varotoimiin estääkseen kuljetuskalustonsa käytön 3 artiklan 1 kappaleen mukaan määriteltyjen rikosten tekemisessä. Tällaisia varotoimia voivat olla:

a) Jos ammattimaisen rahdinkuljettajan kotipaikka sijaitsee sopimuspuolen alueella:

i) henkilökunnan kouluttaminen tunnistamaan epäilyttäviä lähetyksiä tai henkilöitä;

ii) henkilökunnan rehellisyyden edistäminen;

b) Jos kaupallinen liikenteenharjoittaja toimii sopimuspuolen alueella:

i) rahtikirjojen toimittaminen etukäteen, jos mahdollista;

ii) murtamista kestävien yksittäin tunnistettavien sinettien käyttäminen konteissa;

iii) ilmoittaminen asianomaisille viranomaisille mahdollisimman varhaisessa vaiheessa kaikista epäilyttävistä olosuhteista, jotka saattavat liittyä 3 artiklan 1 kappaleessa määriteltyjen rikosten tekemiseen.

3. Kunkin sopimuspuolen tulee pyrkiä huolehtimaan siitä, että ammattimaiset rahdinkuljettajat ja rajanylityspaikkojen ja muiden tullivalvonta-alueiden asianomaiset viranomaiset toimivat yhteistyössä tarkoituksenaan estää luvaton pääsy kulkuneuvoihin ja rahtiin sekä sopivien turvatoimien toteuttaminen.

16 artiklaKaupalliset asiakirjat ja vientituotteiden merkitseminen

1. Kunkin sopimuspuolen tulee vaatia, että huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden laillisesta viennistä laaditaan asianmukaiset asiakirjat. Vuoden 1961 yleissopimuksen 31 artiklan, muutetun vuoden 1961 yleissopimuksen 31 artiklan ja vuoden 1971 yleissopimuksen 12 artiklan mukaisten asiakirjavaatimusten lisäksi kaupallisten asiakirjojen, kuten laskujen, rahtikirjojen, tullaus-, kuljetus- ja muiden laivausasiakirjojen on sisällettävä vietävien huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden nimet sellaisina kuin ne on lueteltu vuoden 1961 yleissopimuksen, muutetun vuoden 1961 yleissopimuksen ja vuoden 1971 yleissopimuksen vastaavissa luetteloissa; lisäksi asiakirjoista tulee käydä ilmi vietävän aineen määrä sekä viejän, tuojan ja, jos mahdollista, myös vastaanottajan nimi ja osoite.

2. Kunkin sopimuspuolen tulee vaatia, ettei huumausaineiden ja psykotrooppisia aineita sisältäviä vientilähetyksiä merkitä erehdyttävästi.

17 artiklaMeritse tapahtuva laiton kauppa

1. Sopimuspuolten tulee ryhtyä mahdollisimman laajaan yhteistyöhön kansainvälisen merioikeuden mukaisesti ehkäistäkseen meritse tapahtuvan laittoman kaupan.

2. Sopimuspuoli, jolla on riittävät perusteet epäillä, että sen lipun alla purjehtiva alus, tai alus, joka ei käytä lippua tai rekisteritunnusta, on sekaantunut laittomaan kauppaan, voi pyytää muilta sopimuspuolilta apua estääkseen aluksen käyttämisen tällaiseen tarkoitukseen. Sopimuspuolten, joiden puoleen on käännytty, tulee antaa pyydettyä apua mahdollisuuksiensa mukaisesti.

3. Jos sopimuspuolella on riittävät perusteet epäillä, että alus, joka käyttää kansainvälisen oikeuden mukaista merenkulunvapautta ja purjehtii toisen sopimuspuolen lipun alla tai käyttää sen rekisteritunnuksia, on sekaantunut laittomaan kauppaan, se voi ilmoittaa tästä lippuvaltiolle, pyytää rekisteröintivahvistusta ja, jos rekisteritunnus vahvistetaan, pyytää lippuvaltiolta lupaa ryhtyä asianmukaisiin toimiin aluksen suhteen.

4. Lippuvaltio voi myöntää pyynnön esittäneelle sopimuspuolelle 3 kappaleen nojalla tai niiden välillä voimassa olevien sopimusten nojalla tai minkä tahansa niiden välillä muutoin tehdyn sopimuksen tai järjestelyn nojalla luvan muun muassa:

a) nousta alukseen;

b) tarkastaa alus;

c) ryhtyä asianmukaisiin toimiin aluksen ja sillä olevien henkilöiden ja lastin suhteen, jos löytyy todisteita sekaantumisesta laittomaan kauppaan.

5. Ryhtyessään tämän artiklan mukaisiin toimiin asianosaisten sopimuspuolten on otettava huomioon, että on välttämätöntä olla vaarantamatta ihmishengen turvallisuutta merellä, aluksen ja lastin turvallisuutta tai olla vahingoittamatta lippuvaltion tai muun etuja omaavan valtion kaupallisia ja oikeudellisia etuja.

6. Lippuvaltio voi tämän artiklan 1 kappaleen mukaisten velvoitteidensa rajoissa asettaa antamalleen luvalle ehtoja, joista se ja pyynnön esittänyt sopimuspuoli keskenään sopivat, mukaan lukien vastuuseen liittyvät ehdot.

7. Tämän artiklan 3 ja 4 kappaleiden toteuttamiseksi kunkin sopimuspuolen on vastattava ripeästi toisen sopimuspuolen pyyntöön ratkaistakseen, onko aluksella oikeus purjehtia sen lipun alla, sekä 3 kappaleen mukaisesti tehtyihin lupapyyntöihin. Tullessaan tämän yleissopimuksen sopimuspuoleksi kunkin sopimuspuolen on määrättävä viranomainen tai tarvittaessa viranomaisia, jotka ottavat vastaan tällaisia pyyntöjä ja vastaavat niihin. Määräyksistä on ilmoitettava pääsihteerin välityksellä kaikille muille sopimuspuolille kuukauden kuluessa määräyksen antamisesta.

8. Sopimuspuolen, joka on ryhtynyt toimiin tämän artiklan nojalla, on välittömästi ilmoitettava asianosaiselle lippuvaltiolle näiden toimien tuloksista.

9. Sopimuspuolten on harkittava liittymistä kahdenvälisiin tai alueellisiin sopimuksiin tai järjestelyihin toteuttaakseen tai tehostaakseen tämän artiklan määräyksiä.

10. Tämän artiklan 4 kappaleen mukaisia toimia saavat toteuttaa ainoastaan sota-alukset tai sotilasilma-alukset, tai muut alukset tai ilma-alukset, joissa on selkeät tunnukset ja joiden voidaan tunnistaa olevan valtion palveluksessa ja oikeutettuja toimimaan.

11. Kaikissa tämän artiklan mukaisissa toimissa on otettava huomioon välttämättömyys olla sekaantumatta tai vaikuttamatta rannikkovaltioiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin tai niiden kansainvälisen merioikeuden mukaiseen lainkäyttövaltaan.

18 artiklaVapaaakauppa-alueet ja vapaasatamat

1. Sopimuspuolten tulee soveltaa vapaakauppa-alueilla ja vapaasatamissa huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden sekä I ja II luetteloissa olevien aineiden laittoman kaupan estämiseksi toimia, jotka eivät ole lievempiä kuin muualla niiden alueella sovellettavat toimet.

2. Sopimuspuolten tulee pyrkiä:

a) tarkkailemaan tavaran ja henkilöiden liikkeitä vapaakauppa-alueilla ja vapaasatamissa ja tässä tarkoituksessa niiden tulee valtuuttaa toimivaltaiset viranomaisensa tarkastamaan rahteja sekä saapuvia ja lähteviä aluksia, mukaan lukien huvi- ja kalastusalukset sekä ilma-alukset ja kulkuneuvot, ja tarvittaessa tarkastamaan miehistön jäseniä, matkustajia ja näiden matkatavaroita;

b) luomaan ja pitämään yllä järjestelmää sellaisten lähetysten paljastamiseksi, joiden epäillään sisältävän huumausaineita ja psykotrooppisia aineita ja I ja II luetteloissa olevia aineita ja joita tuodaan vapaakauppa-alueille tai vapaasatamiin tai viedään sieltä;

c) luomaan ja pitämään yllä valvontajärjestelmiä satamassa ja telakka-alueilla sekä lentokentillä ja rajanylityspaikoissa vapaakauppa-alueilla ja vapaasatamissa.

19 artiklaPostilähetysten käyttäminen

1. Sopimuspuolten tulee ryhtyä Maailman postiliiton yleissopimusten ja kansallisen lainsäädäntönsä keskeisten periaatteiden mukaisiin toimiin estääkseen postilähetysten käyttämisen laittomassa kaupassa ja niiden tulee toimia yhteistyössä tässä tarkoituksessa.

2. Tämän artiklan 1 kappaleessa mainittuihin toimiin kuuluvat erityisesti seuraavat:

a) yhteistoiminta postilähetysten käytön ennaltaehkäisemiseksi ja estämiseksi laittomassa kaupassa;

b) asianomaisen lainvalvontaviranomaisten alulle panemien tutkinta- ja valvontamenetelmien käyttöönotto ja ylläpito huumausaineita, psykotrooppisia aineita ja I ja II luetteloissa mainittuja aineita sisältävien laittomien lähetysten paljastamiseksi postin joukosta;

c) lainsäädäntötoimet, jotka mahdollistavat asianmukaisten keinojen käytön oikeudellisia toimenpiteitä varten tarvittavien todisteiden saamisen varmistamiseksi.

20 artiklaSopimuspuolten tiedonantovelvollisuus

1. Sopimuspuolten on toimitettava pääsihteerin välityksellä toimikunnalle tietoja tämän yleissopimuksen toimivuudesta niiden alueilla ja erityisesti:

a) tämän yleissopimuksen toteuttamiseksi säädettyjen lakien ja määräysten tekstit;

b) yksityiskohtia laittomaan kauppaan liittyvistä tapauksista, jotka kuuluvat sen lainkäyttövaltaan ja joita ne pitävät tärkeinä paljastettujen uusien suuntausten, ainemäärien, aineiden alkuperän tai käytettyjen menetelmien perusteella.

2. Sopimuspuolten tulee toimittaa näitä tietoja toimikunnan pyytämällä tavalla ja ajankohtina.

21 artiklaToimikunnan tehtävät

Toimikunnalla on valtuudet käsitellä kaikkia asioita, jotka koskevat tämän yleissopimuksen päämääriä ja etenkin:

a) Toimikunnan tulee arvioida tämän yleissopimuksen toteutumista sopimuspuolten 20 artiklan mukaisesti antamien tietojen perusteella;

b) Toimikunta voi tehdä ehdotuksia ja antaa yleisluontoisia suosituksia tutkittuaan sopimuspuolilta saamiansa tietoja;

c) Toimikunta voi kiinnittää lautakunnan huomion kysymyksiin, jotka saattavat olla tärkeitä lautakunnan tehtävien kannalta;

d) Toimikunnan tulee ryhtyä tarkoituksenmukaisiksi katsomiinsa toimiin kaikkien kysymysten suhteen, jotka lautakunta alistaa sille 22 artiklan 1 kappaleen b)-kohdan mukaisesti;

e) Toimikunta voi tehdä muutoksia I ja II luetteloihin 12 artiklassa määrätyn menettelyn mukaisesti;

f) Toimikunta voi kiinnittää yleissopimukseen liittymättömien valtioiden huomion tämän yleissopimuksen nojalla tekemiinsä päätöksiin ja suosituksiin, jotta ne voisivat harkita toimenpiteitä sen mukaisesti.

22 artiklaLautakunnan tehtävät

1. Vaikuttamatta toimikunnan 21 artiklan mukaisiin tehtäviin tai vuoden 1961 yleissopimuksen, muutetun vuoden 1961 yleissopimuksen ja vuoden 1971 yleissopimuksen mukaisiin lautakunnan ja toimikunnan tehtäviin:

a) Lautakunta voi pyytää sopimuspuolta tai sopimuspuolia toimittamaan asiaankuuluvia tietoja, jos lautakunnalla on tutkittuaan sen, pääsihteerin tai toimikunnan käytössä olevia tai Yhdistyneiden Kansakuntien toimittamia tietoja syytä uskoa, ettei tämän yleissopimuksen tavoitteita seurata sen toimivaltaan kuuluvissa kysymyksissä.

b) Mitä tulee 12, 13 ja 16 artikloihin:

i) Ryhdyttyään tämän artiklan a)-kohdan mukaisiin toimiin, ja jos se on vakuuttunut toimenpiteen välttämättömyydestä, lautakunta voi kehottaa asianosaista sopimuspuolta ryhtymään sellaisiin oikaisutoimiin, jotka kyseisessä tilanteessa tuntuvat tarpeellisilta 12, 13 ja 16 artiklojen määräysten toimeenpanemisen kannalta;

ii) Ennen ryhtymistään allaolevan iii)-alakohdan mukaisiin toimiin lautakunnan tulee käsitellä luottamuksellisina ylläolevien kohtien mukaiset yhteydenpitonsa asianosaisen sopimuspuolen kanssa;

iii) Jos lautakunnan mielestä asianosainen sopimuspuoli ei ole ryhtynyt oikaisutoimiin, joihin sitä on kehotettu tämän kohdan mukaisesti, lautakunta voi saattaa asian sopimuspuolten, neuvoston ja toimikunnan tietoon. Lautakunnan tämän kohdan mukaisten selvitysten on sisällettävä myös asianosaisen sopimuspuolen käsitys tämän niin vaatiessa.

2. Sopimuspuolen edustajat on kutsuttava lautakunnan kokoukseen käsiteltäessä tämän artiklan mukaisesti kysymystä, joka koskettaa suoranaisesti tätä sopimuspuolta.

3. Jos jonkin tapauksen kohdalla lautakunnan tämän artiklan nojalla tekemä päätös ei ole yksimielinen, vähemmistön mielipiteet tulee kirjata.

4. Lautakunnan tämän artiklan mukaisiin päätöksiin tarvitaan lautakunnan koko jäsenmäärän kahden kolmanneksen enemmistö.

5. Suorittaessaan tämän artiklan 1 kappaleen a)-kohdan mukaisia tehtäviään lautakunnan on taattava kaikkien haltuunsa tulevien tietojen luottamuksellinen käsittely.

6. Lautakunnan tämän artiklan mukainen vastuu ei päde sopimuksiin, joihin sopimuspuolet keskenään ovat liittyneet tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti.

7. Tämän artiklan määräyksiä ei voida soveltaa sopimuspuolten välisiin erimielisyyksiin, joihin sovelletaan 32 artiklan määräyksiä.

23 artiklaLautakunnan kertomukset

1. Lautakunnan tulee laatia toiminnastaan vuosikertomus, joka sisältää selvityksen sen käytettävissä olevista tiedoista, ja mikäli tarkoituksenmukaista, yhteenvedon sopimuspuolten mahdollisesti antamista tai niiltä pyydetyistä selityksistä sekä kaikki huomautukset ja suositukset, jotka lautakunta haluaa tehdä.

Lautakunta voi laatia tarpeelliseksi katsomiaan lisäkertomuksia. Kertomukset on toimitettava neuvostolle toimikunnan välityksellä, joka voi tehdä sopiviksi katsomiaan huomautuksia.

2. Lautakunnan kertomukset tulee saattaa sopimuspuolten tietoon ja pääsihteeri julkaisee ne jälkeenpäin. Sopimuspuolten tulee sallia niiden rajoittamaton jakelu.

24 artiklaAnkarampien kuin tämän yleissopimuksen määräämien toimenpiteiden soveltaminen

Sopimuspuoli voi soveltaa jyrkempiä tai ankarampia toimenpiteitä kuin tämä yleissopimus edellyttää, jos sen mielestä tällaiset toimenpiteet ovat suotavia tai välttämättömiä laittoman kaupan ehkäisemiseksi tai estämiseksi.

25 artiklaAiempien sopimusten mukaisia oikeuksia ja velvoitteita ei rajoiteta

Tämän yleissopimuksen määräykset eivät rajoita niitä oikeuksia, joita tämän yleissopimuksen sopimuspuolet nauttivat ja niitä velvoitteita, joita ne täyttävät vuoden 1961 yleissopimuksen, muutetun vuoden 1961 yleissopimuksen ja vuoden 1971 yleissopimuksen perusteella.

26 artiklaAllekirjoittaminen

Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten Yhdistyneiden Kansakuntien Wienin toimistossa 20 päivästä joulukuuta 1988 aina 28 päivään helmikuuta 1989 ja sen jälkeen 20 päivään joulukuuta 1989 saakka Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa New Yorkissa

a) kaikille valtioille;

b) Namibialle, jota edustaa Yhdistyneiden Kansakuntien Namibia-neuvosto;

c) alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestöille, joilla on toimivalta kansainvälisten sopimusten neuvottelemisessa, tekemisessä ja soveltamisessa tämän yleissopimuksen käsittelemissä kysymyksissä; yleissopimuksen mukaisia viittauksia sopimuspuoliin, valtioihin tai kansallisiin viranomaisiin sovelletaan näihin järjestöihin niiden toimivallan rajoissa.

27 artiklaRatifioiminen, hyväksyminen tai muodollinen vahvistaminen

1. Valtioiden ja Namibian, jota edustaa Yhdistyneiden Kansakuntien Namibia-neuvosto, on ratifioitava tai hyväksyttävä tämä yleissopimus ja 26 artiklan c)-kohdassa tarkoitettujen alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestöjen on muodollisesti vahvistettava se. Ratifioimis- ja hyväksymisasiakirjat sekä muodolliseen vahvistamiseen liittyvät asiakirjat on talletettava pääsihteerin huostaan.

2. Alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestöjen on ilmaistava vahvistamiskirjassaan, mikä on niiden toimivalta tämän yleissopimuksen alaisissa kysymyksissä. Niiden tulee myös ilmoittaa pääsihteerille muutoksista niiden toimivallan laajuudessa näihin kysymyksiin nähden.

28 artiklaLiittyminen

1. Tämä yleissopimus on avoinna liittymistä varten kaikille valtioille, Namibialle, jota edustaa Yhdistyneiden Kansakuntien Namibia-neuvosto, sekä 26 c)-kohdassa tarkoitetuille alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestöille.

Liittyminen tapahtuu tallettamalla liittymiskirja pääsihteerin huostaan.

2. Alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestöjen on ilmaistava liittymiskirjoissaan, mikä niiden toimivalta on tämän yleissopimuksen alaisissa kysymyksissä. Niiden tulee myös ilmoittaa pääsihteerille muutoksista niiden toimivallan laajuudessa näihin kysymyksiin nähden.

29 artiklaVoimaantulo

1. Tämä yleissopimus tulee voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona kahdeskymmenes valtio tai Namibia Namibia-neuvoston edustamana on tallettanut ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa.

2. Kunkin valtion tai Namibia-neuvoston edustaman Namibian osalta, joka ratifioi, hyväksyy tai liittyy tähän yleissopimukseen sen jälkeen, kun kahdeskymmenes ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirja on talletettu, yleissopimus tulee voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä kyseisen ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan tallettamispäivästä.

3. Kunkin 26 artiklan c)-kohdassa tarkoitetun alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön osalta, joka tallettaa muodolliseen vahvistamiseen liittyvän asiakirjan tai liittymiskirjan, tämä yleissopimus tulee voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä tallettamisesta tai päivänä, jona tämä yleissopimus tulee voimaan tämän artiklan 1 kappaleen mukaisesti, riippuen siitä, kumpi päivämäärä on myöhäisempi.

30 artiklaIrtisanominen

1. Sopimuspuoli voi irtisanoa tämän yleissopimuksen milloin hyvänsä osoittamalla kirjallisen ilmoituksen pääsihteerille.

2. Irtisanominen tulee voimaan asianomaisen sopimuspuolen osalta vuoden kuluttua päivästä, jona pääsihteeri on ottanut ilmoituksen vastaan.

31 artiklaMuutokset

1. Mikä hyvänsä sopimuspuoli voi ehdottaa muutosta tähän yleissopimukseen. Sopimuspuolen on toimitettava muutoksen teksti ja perustelut pääsihteerille, jonka tulee tiedottaa niistä muille sopimuspuolille ja tiedustella näiltä, hyväksyvätkö ne muutosehdotuksen. Jos kukaan sopimuspuolista ei ole vastustanut muutosehdotusta kahdenkymmenenneljän kuukauden kuluessa siitä kun se on lähetetty lausuntokierrokselle, muutosehdotus on katsottava hyväksytyksi ja se tulee voimaan kunkin sopimuspuolen osalta yhdeksänkymmenen päivän kuluttua siitä, kun kyseinen sopimuspuoli on tallettanut pääsihteerin huostaan asiakirjan, josta käy ilmi, että se katsoo muutoksen sitovan itseään.

2. Jos sopimuspuoli vastustaa muutosehdotusta, pääsihteerin tulee neuvotella muiden sopimuspuolten kanssa ja enemmistön niin vaatiessa viedä asia muiden sopimuspuolten tekemien huomautusten kanssa neuvostoon, joka voi päättää kokouksen koollekutsumisesta Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 62 artiklan 4 kappaleen mukaisesti. Kokouksessa syntyneet muutokset kirjataan muutospöytäkirjaan. Suostumus tulla muutospöytäkirjan sitomaksi on vaadittava ilmaistavaksi nimenomaisesti pääsihteerille.

32 artiklaErimielisyyksien ratkaiseminen

1. Jos kahden tai useamman sopimuspuolen välillä syntyy erimielisyyttä tämän yleissopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta, sopimuspuolten tulee neuvotella keskenään erimielisyyden ratkaisemiseksi neuvottelemalla, tutkimalla asiaa, välittämällä, sovittelemalla, välimiesmenettelyllä, kääntymällä alueellisten elinten puoleen, oikeudenkäyntimenettelyllä tai muilla valitsemillaan rauhanomaisilla keinoilla.

2. Erimielisyydet, joita ei saada ratkaistua tämän artiklan 1 kappaleessa säädetyllä tavalla, on saatettava kenen tahansa riidan osapuolena olevan sopimusvaltion sitä pyytäessä Kansainvälisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.

3. Jos 26 artiklan c)-kohdassa tarkoitettu alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestö on osapuolena riidassa, jota ei saada ratkaistuksi tämän artiklan 1 kappaleessa säädetyllä tavalla, järjestö voi Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltion välityksellä pyytää neuvostoa pyytämään Kansainväliseltä tuomioistuimelta tuomioistuimen perussäännön 65 artiklan mukaisesti neuvoa-antavaa mielipidettä, jota on pidettävä ratkaisevana.

4. Valtiot voivat allekirjoittaessaan, ratifioidessaan tai hyväksyessään tämän yleissopimuksen tai liittyessään siihen ja alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestöt voivat allekirjoittaessaan tai tallettaessaan muodolliseen vahvistamiseen liittyvän asiakirjan tai liittymiskirjan selittää, etteivät ne katso tämän artiklan 2 ja 3 kappaleiden sitovan itseään. Muita sopimuspuolia eivät 2 ja 3 kappaleet sido tällaisen ilmoituksen tehneisiin sopimuspuoliin nähden.

5. Sopimuspuoli, joka on antanut tämän artiklan 4 kappaleen mukaisen selvityksen, voi milloin hyvänsä peruuttaa sen ilmoittamalla asiasta pääsihteerille.

33 artiklaTodistusvoimaiset tekstit

Tämän yleissopimuksen arabian-, kiinan-, englannin-, ranskan-, venäjän- ja espanjankieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset.

34 artiklaTallettaja

Pääsihteeri on tämän yleissopimuksen tallettaja.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet, asianmukaisesti siihen valtuutettuina, ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.

Tehty Wienissä yhtenä alkuperäiskappaleena 20 päivänä joulukuuta 1988.

II LUETTELO

etikkahappoanhydridi

asetoni

antraniilihappo

etyylieetteri

fenyylietikkahappo

piperidiini

kloorivetyhappo, lukuunottamatta sen suoloja *

metyylietyyliketoni (tunnetaan myös 2-butanonina tai MEKinä) *

kaliumpermanganaatti *

rikkihappo, lukuunottamatta sen suoloja *

tolueeni *

Tämän luettelon aineiden suolat, jos sellaisten suolojen olemassaolo on mahdollista.

* Aine on lisätty luetteloon 23.11.1992.