123/1992
Dokumentin versiot
EFTA-valtioiden ja Israelin väliseen sopimukseen liittyvä TULKINTAPÖYTÄKIRJA
Tuontimaksu
1. Israel toistaa GATTin SOPIMUSVALTIOILLE välitetyn sitoumuksensa, jonka mukaan se alentaa tuontimaksun tasoa 2 prosentista 1 prosenttiin viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1994.
2. EFTA-valtiot ja Israel sopivat, että tätä maksua sovellettaessa noudatetaan 22 artiklan määräyksiä sopimuksen voimaantulosta alkaen.
Satamamaksu
3. Jos sopimuspuolilla on eriävät käsitykset siitä, vastaako Israelin nykyisen satamamaksun rakenne sopimuksen vaatimuksia, ne sopivat, että välittömästi sopimuksen tultua voimaan asia otetaan esille sekakomiteassa yhteisesti hyväksyttävän ratkaisun löytämiseksi.
TAMAn soveltaminen Israeliin tuotaviin tavaroihin
4. Israel sitoutuu takaamaan, että tuontitavaroihin kohdistuva liikevaihtovero lasketaan jommallakummalla seuraavista kahdesta perusteesta: (a) ilmoitettu tukkuhinta tai (b) cif-arvo sekä TAMA-korotus. Rekisteröidyt tuojat saavat valita toisen näistä kahdesta vaihtoehdosta. Rekisteröimättömät tuojat maksavat edelleen liikevaihtoveroa TAMAn perusteella.
5. Rekisteröidyn tuojan aseman saaminen edellyttää ainoastaan seuraavia arviointiperusteita:
(a) Sen kalenterivuoden aikana, joka edeltää rekisteröidyn aseman hakemisvuotta, tuoja on tuonut Israeliin kaikenlaista alkuperää olevia tavaroita, joiden kokonaisarvo ylittää niiden kynnysarvon sen vuoden osalta, jona tätä asemaa haetaan. Kunkin vuoden kynnysarvot ovat seuraavat:
1992 - $300 000
1993 - $200 000
1994 - $100 000
1995 ja myöhemmin - $50 000
(b) Viimeisten viiden vuoden aikana tuoja ei ole syyllistynyt vankeuteen ja sakkoon johtavaan verorikokseen eikä, mikäli hän on rikoksenuusija, sellaiseen verorikokseen, jonka takia häneltä voitaisiin kieltää osallistuminen sellaisten tavaroiden kauppaan, joihin rikos oli kohdistunut.
6. Tuojalta, jolla on aikaisemmin ollut rekisteröity asema, voidaan tämä asema ottaa pois vain jos: (a) hänet on tuomittu 4 (b) kappaleessa kuvatusta verorikoksesta; tai (b) hänen tuontinsa kokonaisarvo ei ole ylittänyt kuluvan vuoden kynnysarvoa edeltävän kalenterivuoden aikana ja viidestä edeltävästä vuodesta ainakin yhden muun vuoden aikana.
7. Hakemuslomakkeet ovat yksinkertaisia ja selkeitä ja niissä määrätään, että hakijan tulee ilmoittaa, valitseeko hän liikevaihtoveron arvioimisperusteeksi varsinaisen tukkuhinnan vai TAMAn. Kun tämä valinta on kerran tehty, tuojan verotus käsitellään sen mukaisesti seuraavien kahdentoista kuukauden ajan ja verotusta voidaan muuttaa milloin tahansa sen jälkeen ainoastaan tuojan pyynnöstä. Tammikuun 1 päivästä 1995 lähtien Israel toteuttaa pakollisen tukkuhintojen ilmoitusjärjestelmän, joka koskee kaikkia rekisteröityjä tuojia.
8. Jokainen tuoja voi täyttää hakemuksen saadakseen rekisteröidyn tuojan aseman ja jättää sen aluevirkamiehelle. Aluevirkamiehen päätös toimitetaan tuojalle 21 päivän kuluessa. Jos päätös on myönteinen, tuojalle myönnetään rekisteröity asema välittömästi. Jos päätös on kielteinen, aluevirkamies antaa kirjallisen selvityksen hakemuksen hylkäämiseen johtaneista syistä 5 kappaleessa esitettyjen ehtojen nojalla.
9. Rekisteröity tuoja, joka valitsee varsinaiseen tukkuhintaan perustuvan liikevaihtoveron,joutuu esittämään tukkuhintaselvityksen (liikevaihtoveron alaisten tuotteiden osalta) yhdessä tullausilmoituksensa kanssa. Selvityksen tulee vastata liikevaihtoverolain 1 ja 17 artiklan vaatimuksia. Tuojien osalta sovelletaan samanlaisia tilitietoja, määräaikaisia liikevaihtotietoja, tilintarkastuksia ja korvausmenettelyjä kuin mitä kotimaisiin tuottajiin sovelletaan.
10. Israel ryhtyy toimenpiteisiin taatakseen, että kuhunkin tuotteeseen sovellettava TAMA-kerroin ei ylitä tasoa, joka vastaa tämän tuotteen tukkumyyjien todellista käytäntöä. TAMAn arvo lasketaan satunnaisotoksesta rekisteröityjen ja rekisteröimättömien tuojien kohdalla todelliseen tukkuhintaan perustuvan hintaeron perusteella.
11. Israel antaa EFTA-valtioiden pyynnöstä luettelon kaikista sovellettavista TAMA-kertoimista ja (jos EFTA-valtiot pyytävät tiettyjen tuotteiden osalta) selityksen siitä, millä menetelmällä TAMA-arvot laskettiin kyseisille tuotteille. Samoin pyynnöstä, Israel tiedottaa EFTA-valtioille kaikista TAMA-kertoimiin tulevista muutoksista.
Tuonti- ja vientilisensointi
12. Mikäli käytetään automaattisia lisenssejä, ne tulisi hallinnoida tavalla, joka ei rajoita kauppaa. Tällaiset lisenssit tulisi joka tapauksessa antaa 14 päivän kuluessa. Sopimuksen tullessa voimaan sopimuspuolet sopivat myös antavansa toisilleen luettelon automaattisen tuontilisensoinnin alaisista tuotteista.
Alkuperäsäännöt
13. Viitaten B pöytäkirjan I liitteen 7 huomautukseen sovitaan, että siihen saakka kunnes Israelista tulee GATTin VII artiklan soveltamisesta tehdyn sopimuksen osapuoli, Israel määrittelee "tullausarvon" Tavaroiden tullausarvoa koskevan yleissopimuksen mukaisesti.
14. Israel aikoo liittyä GATTin VII artiklan soveltamisesta tehtyyn GATT-sopimukseen viimeistään viiden vuoden kuluttua tämän sopimuksen voimaantulosta.
Arvorajat
15. EFTA-valtiot ja Israel sopivat, että viimeistään 1 päivästä tammikuuta 1997 alkaen B pöytäkirjan 8 artiklan 1 ja 2 kappaleissa mainitut viejän ilmoitusta, pikkulähetyksiä ja matkustajien henkilökohtaisia matkatavaroita koskevat arvorajat ovat samalla tasolla, jota samaan aikaan sovelletaan EFTA-valtioiden ja muiden kolmansien maiden välisissä vapaakauppasopimuksissa.
Valtion monopolit
16. Sopimuksen 9 artiklaa sovelletaan Liechtensteiniin ja Sveitsiin suolaa ja ruutia koskevien valtion monopolien osalta ja Islannin lannoitemonopoliin vain siinä määrin kuin näillä valtioilla on täytettävänä vastaavia velvoitteita EFTA-valtioiden ja Euroopan yhteisöjen sekä niiden jäsenvaltioiden välillä Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen nojalla.
17. Sopimuksen 9 artiklaa sovelletaan viimeistään 1 päivästä tammikuuta 1995 lukien Itävallan suolamonopolin osalta.
Uskontoon tai rituaaleihin perustuvat kaupan rajoitukset
18. Sopimusvaltiot sopivat, että uskontoon tai rituaaleihin perustuvat tuonti-, vienti- tai kauttakuljetuskiellot tai -rajoitukset ovat sopusoinnussa sopimuksen kanssa, edellyttäen että niitä sovelletaan kansallisen kohtelun periaatteen mukaisesti kuten sopimuksen 8 artiklan ehdoissa määrätään.
Henkisen omaisuuden suoja
19. Sopimuksen 15 artiklan mukaisesti sopimusvaltiot lupaavat ryhtyä toimiin taatakseen, että:
(a) Kansainvälinen yleissopimus esittävien taiteilijoiden, äänitteiden valmistajien sekä radioyritysten suojelemisesta (Rooman sopimus), joka on tehty 26 päivänä lokakuuta 1961, ratifioidaan 1 päivään tammikuuta 1995 mennessä, siihen liitytään ja sitä noudatetaan sekä että kaikki tarpeellinen muutoslainsäädäntö edellä olevan määräyksen täytäntöönpanemiseksi saatetaan voimaan; ja
(b) viiden vuoden kuluessa sopimuksen voimaantulosta lisenssejä, jotka on myönnetty "ei-käytön" -periaatteella (''non-working''), käytetään siinä määrin kuin on tarpeen pääasiassa kotimaan markkinoille kohtuullisin kaupallisin ehdoin suuntautuvaan tarjontaan.
Valtion tuki
20. Valtion tukea koskevia sääntöjä ja niiden soveltamista tarkastellaan ennen vuoden 1995 päättymistä muun muassa tarkoituksena sovittaa ne mahdollisesti tapahtuneisiin muutoksiin valtion tuen suhteen sopimusvaltioiden ja Euroopan yhteisöjen välisissä suhteissa.
Sovittelumemettely
21. EFTA-valtiot ja Israel katsovat, että sellaisia riitoja varten, joita ei voida ratkaista kyseisten sopimusvaltioiden kesken tai sekakomiteassa, voitaisiin laatia sovittelumenettely. Tätä mahdollisuutta tutkitaan edelleen sekakomiteassa.
Yhteistyö
22. Sekakomitessa voidaan keskustella mahdollisuuksista ja modaliteeteista kauppasuhteiden edistämiseksi yhteistyön avulla kauppaan liittyvissä asioissa.
EFTAn ja Israelin yhteiset päätökset koskien tuontia arabialueilta
Sovitaan, että teollisuus- ja maataloustuotteita saa viedä arabialueilta Israelin kautta EFTA-valtioihin. Tämän sopimuksen mukaisesti Israel huolehtii käytännön järjestelyistä, jotka mahdollistavat tällaisen viennin ilman hallinnollisia esteitä. Arabialueiden tuottajien ja viejien EFTA-valtioihin suuntautuvaan vientiin sovelletaan samanlaisia menettelytapoja kuin niiden Euroopan yhteisöön suuntautuvaan vientiin.
Arabialueiden tuottajat ja viejät saavat vapaasti luoda yhteyksiä ostajiin EFTA-valtioissa ja neuvotella näiden kanssa kaupallisten etujensa edistämiseksi.
Arabialueiden paikalliset kauppakamarit voivat antaa alkuperätodistuksia.