Finlex ®

Yleissopimus (nro 163), joka koskee merenkulkijoiden viihtyvyyttä ja hyvinvointia merellä ja satamissa

Kansainvälisen työjärjestön yleiskokous,

joka on aloittanut Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston koollekutsumana Genevessä 24. päivänä syyskuuta 1987 74. istuntokautensa, ja

joka palauttaa mieliin vuoden 1936 merimiesten huollon parantamista satamissa koskevan suosituksen ja vuoden 1970 merenkulkijain viihtyvyyttä ja hyvinvointia koskevan suosituksen määräykset, ja

on päättänyt hyväksyä eräitä ehdotuksia koskien merenkulkijoiden viihtyvyyttä ja hyvinvointia merellä ja satamissa, joka on toisena kohtana istuntokauden esityslistalla, ja

on päättänyt, että nämä ehdotukset laaditaan kansainvälisen yleissopimuksen muotoon,

hyväksyy tänä kahdeksantena päivänä lokakuuta vuonna tuhatyhdeksänsataakahdeksankymmentäseitsemän seuraavan yleissopimuksen, jonka nimenä on merenkulkijoiden viihtyvyyttä ja hyvinvointia koskeva yleissopimus vuodelta 1987.

1 artikla

1. Tässä yleissopimuksessa

(a) käsitteellä "merenkulkija" tarkoitetaan henkilöä, joka työskentelee jossakin tehtävässä meriliikenteessä olevalla laivalla, joka on joko julkisessa tai yksityisessä omistuksessa, mutta muu kuin sotalaiva;

(b) käsitteellä "merimiespalvelutoiminta/merimiespalvelut" tarkoitetaan merenkulkijoiden hyvinvointiin liittyviä sekä kulttuuri-, virkistys- ja tiedotuspalveluja.

2. Kunkin jäsenvaltion tulee neuvoteltuaan laivanvarustajien ja merenkulkijoiden keskeisten järjestöjen kanssa määritellä kansallisilla laeilla tai määräyksillä, mitä sen alueella rekisteröityjä laivoja tulee pitää tämän yleissopimuksen merimiespalvelutoimintaa koskevien määräysten piiriin kuuluvina meriliikenteessä olevina laivoina.

3. Asianomaisten viranomaisten tulee neuvoteltuaan kalastusalusten omistajien ja kalastajien keskeisten järjestöjen kanssa soveltaa tämän yleissopimuksen määräyksiä, siinä määrin kuin sen katsotaan olevan mahdollista, ammattimaiseen merikalastukseen.

2 artikla

1. Kukin jäsenvaltio, jonka osalta tämä yleissopimus on voimassa, sitoutuu varmistamaan, että merenkulkijoille järjestetään riittävät merimiespalvelut sekä satamassa että laivalla.

2. Kunkin jäsenvaltion tulee varmistaa, että tämän yleissopimuksen määräysten mukaisen merimiespalvelutoiminnan rahoittamiseksi ryhdytään tarpeellisiin järjestelyihin.

3 artikla

1. Kukin jäsenvaltio sitoutuu varmistamaan, että merimiespalvelut järjestetään maan tarkoitukseen sopivissa satamissa kaikille merenkulkijoille, riippumatta heidän kansallisuudestaan, rodustaan, ihonväristään, sukupuolestaan, uskonnostaan, poliittisista mielipiteistään tai sosiaalisesta taustastaan ja siitä valtiosta, jonka alueella laiva, jossa he ovat työssä, on rekisteröity.

2. Kunkin jäsenvaltion tulee neuvoteltuaan laivanvarustajien ja merenkulkijoiden keskeisten järjestöjen kanssa määritellä, mitä satamia tulee pitää tässä artiklassa tarkoitettuina tarkoitukseen sopivina satamina.

4 artikla

Kukin jäsenvaltio sitoutuu varmistamaan, että merimiespalvelut järjestetään kaikilla, sekä julkisessa että yksityisessä omistuksessa olevilla merellä liikennöivillä laivoilla, jotka on rekisteröity sen alueella, kaikkien merenkulkijoiden hyödyksi.

5 artikla

Merimiespalvelutoiminta tulee ottaa usein uudelleenarvioinnin kohteeksi, jotta varmistetaan, että palvelut ovat tarkoituksenmukaiset ottaen huomioon merenkulkijoiden muuttuneet tarpeet merenkulkualan teknisestä, toiminnallisesta ja muusta kehityksestä johtuen.

6 artikla

Kukin jäsenvaltio sitoutuu

(a) toimimaan yhteistyössä muiden jäsenvaltioiden kanssa tämän yleissopimuksen soveltamiseksi; ja

(b) varmistamaan asianomaisten osapuolten yhteistyön edistettäessä merenkulkijoiden hyvinvointia merellä ja satamissa.

7 artikla

Tämän yleissopimuksen virallisista ratifioinneista on rekisteröintiä varten lähetettävä ilmoitus Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle.

8 artikla

1. Tämä yleissopimus sitoo vain niitä Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioita, joiden ratifioinnit pääjohtaja on rekisteröinyt.

2. Yleissopimus tulee voimaan 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, kun pääjohtaja on rekisteröinyt kahden jäsenvaltion ratifioinnit.

3. Sen jälkeen tämä yleissopimus tulee voimaan kunkin jäsenvaltion osalta 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona sen ratifiointi on rekisteröity.

9 artikla

1. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio voi kymmenen vuoden kuluttua siitä päivästä, jona sopimus ensiksi tuli voimaan, sanoa sen irti ilmoituksella, joka lähetetään Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle rekisteröitäväksi. Irtisanominen tulee voimaan vasta vuoden kuluttua sen rekisteröimisestä.

2. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio, joka ei vuoden kuluessa edellisessä kohdassa mainitun kymmenen vuoden määräajan päättymisestä käytä tässä artiklassa määrättyä irtisanomisoikeutta, on sidottu sopimukseen uudeksi kymmenvuotiskaudeksi ja voi sen jälkeen sanoa irti sopimuksen kunkin kymmenvuotiskauden päätyttyä tässä artiklassa määrätyin ehdoin.

10 artikla

1. Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava Kansainvälisen työjärjestön kaikille jäsenvaltioille tieto kaikista järjestön jäsenvaltioiden hänelle ilmoittamista ratifioinneista ja irtisanomisista.

2. Ilmoittaessaan järjestön jäsenvaltioille toisen hänelle ilmoitetun ratifioinnin rekisteröimisestä pääjohtajan tulee kiinnittää järjestön jäsenvaltioiden huomio yleissopimuksen voimaantulopäivään.

11 artikla

Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava kaikista edellisten artiklojen mukaisesti rekisteröimistään ratifioinneista ja irtisanomisista Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille täydelliset tiedot Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaista rekisteröintiä varten.

12 artikla

Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston on, milloin se katsoo tarpeelliseksi, annettava yleiskokoukselle tämän yleissopimuksen soveltamista koskeva selostus sekä tutkittava, onko aihetta ottaa konferenssin työjärjestykseen kysymys sopimuksen täydellisestä tai osittaisesta muuttamisesta.

13 artikla

1. Mikäli konferenssi hyväksyy uuden yleissopimuksen, joka kokonaan tai osittain muuttaa tämän yleissopimuksen, eikä uusi yleissopimus määrää toisin, niin

(a) kun jäsenvaltio ratifioi uuden muutetun yleissopimuksen, aiheutuu tästä välittömästi ipso jure tämän yleissopimuksen raukeaminen 9 artiklan määräyksistä riippumatta uuden muutetun yleissopimuksen tullessa voimaan;

(b) uuden muutetun yleissopimuksen tultua voimaan eivät jäsenvaltiot enää voi ratifioida tätä yleissopimusta.

2. Tämä yleissopimus jää kuitenkin voimaan nykyisen muotoisena ja sisältöisenä niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat sen ratifioineet mutta eivät ole ratifioineet muutettua yleissopimusta.

14 artikla

Tämän yleissopimuksen englannin- ja ranskankieliset tekstit ovat kumpikin yhtä todistusvoimaiset.

Suositus (nro 173), joka koskee merenkulkijoiden viihtyvyyttä ja hyvinvointia merellä ja satamissa

Kansainvälisen työjärjestön yleiskokous,

joka on aloittanut Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston koollekutsumana Genevessä 24. päivänä syyskuuta 1987 74. istuntokautensa, ja

joka palauttaa mieliin vuoden 1936 merimiesten huollon parantamista satamissa koskevan suosituksen ja vuoden 1970 merenkulkijain viihtyvyyttä ja hyvinvointia koskevan suosituksen määräykset, ja

on päättänyt hyväksyä eräitä ehdotuksia koskien merenkulkijoiden viihtyvyyttä ja hyvinvointia merellä ja satamissa, joka on toisena kohtana istuntokauden esityslistalla, ja

on päättänyt, että nämä ehdotukset laaditaan kansainvälisen vuoden 1987 merenkulkijoiden viihtyvyyttä ja hyvinvointia koskevaa yleissopimusta täydentävän suosituksen muotoon,

hyväksyy tänä kahdeksantena päivänä lokakuuta vuonna tuhatyhdeksänsataakahdeksankymmentäseitsemän seuraavan suosituksen, jonka nimenä on Merenkulkijoiden viihtyvyyttä ja hyvinvointia koskeva suositus vuodelta 1987.

Suositus (nro 173), joka koskee merenkulkijoiden viihtyvyyttä ja hyvinvointia merellä ja satamissa I. Yleismääräykset

1. Tässä suosituksessa

(a) käsitteellä "merenkulkija" tarkoitetaan henkilöä, joka työskentelee jossakin tehtävässä meriliikenteessä olevalla laivalla, joka on joko julkisessa tai yksityisessä omistuksessa, mutta on muu kuin sotalaiva;

(b) käsitteellä "merimiespalvelutoiminta ja merimiespalvelut" tarkoitetaan merenkulkijoiden hyvinvointiin liittyviä sekä kulttuuri-, virkistys- ja tiedotuspalveluja.

2. Asianomaisen viranomaisen tulisi neuvoteltuaan kalastusalusten omistajien ja kalastajien keskeisten järjestöjen kanssa, siinä määrin kuin sen katsotaan olevan mahdollista, soveltaa tämän suosituksen määräyksiä ammattimaiseen merikalastukseen.

3. (1) Jäsenvaltioiden tulisi ryhtyä toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että merenkulkijoille järjestetään sekä satamassa että laivalla riittävät merimiespalvelut ja että merenkulkijoille turvataan riittävä suojelu heidän harjoittaessaan ammattiaan.

(2) Näiden toimenpiteiden toteuttamisessa jäsenvaltioiden tulisi ottaa huomioon merenkulkijoiden turvallisuuteen, terveyteen ja vapaa-ajan toimintoihin liittyvät erityistarpeet, erityisesti silloin kun ollaan vieraissa maissa ja silloin kun saavutaan sotavyöhykkeelle.

4. Merenkulkijoiden ja laivanvarustajien keskeisten järjestöjen tulisi osallistua palvelutoiminnan valvontaa koskeviin järjestelyihin.

5. Tämän suosituksen mukaisesti järjestettyjen palvelujen tulisi olla kaikkien merenkulkijoiden käytössä, riippumatta heidän kansallisuudestaan, rodustaan, ihonväristään, sukupuolestaan, poliittisista mielipiteistään tai sosiaalisesta taustastaan ja siitä valtiosta, jossa laiva, jolla he ovat työssä, on rekisteröity.

6. Jäsenvaltioiden tulisi toimia yhteistyössä toistensa kanssa edistettäessä merenkulkijoiden hyvinvointia ja viihtyvyyttä merellä ja satamissa. Tällaiseen yhteistyöhön tulisi sisältyä seuraavaa:

(a) asianomaisten viranomaisten väliset neuvottelut, joiden tarkoituksena on merimiespalvelujen järjestäminen ja parantaminen sekä satamassa että laivalla;

(b) sopimusten tekeminen voimavarojen yhdistämisestä ja palvelujen järjestämisestä yhdessä suuremmissa satamissa niin, että vältyttäisiin tarpeettomilta päällekkäisjärjestelyiltä;

(c) kansainvälisten urheilukilpailujen järjestäminen ja merenkulkijoiden kannustaminen osallistumaan urheilutoimintaan;

(d) kansainvälisten seminaarien järjestäminen aiheesta merimiespalvelutoiminta merellä ja satamissa.

Suositus (nro 173), joka koskee merenkulkijoiden viihtyvyyttä ja hyvinvointia merellä ja satamissa II. Merimiespalvelutoiminta satamissa

7. (1) Jäsenvaltioiden tulisi järjestää tai varmistaa sellaisten merimiespalvelujen järjestäminen, joita voidaan tarvita tarkoitukseen soveltuvissa satamissa kussakin maassa.

(2) Jäsenvaltioiden tulisi neuvotella laivanvarustajien ja merenkulkijoiden keskeisten järjestöjen kanssa määriteltäessä tarkoitukseen soveltuvia satamia.

(3) Merimiespalvelutoiminta tulisi ottaa usein uudelleenarvioinnin kohteeksi, jotta varmistettaisiin, että palvelut ovat tarkoituksenmukaiset ottaen huomioon merenkulkijoiden muuttuneet tarpeet merenkulkualan teknisestä, toiminnallisesta ja muusta kehityksestä johtuen.

8. (1) Kansallisten olosuhteiden ja käytännön mukaisesti palvelujen järjestäjänä tulisi toimia yhden tai useamman seuraavista tahoista:

(a) julkiset viranomaiset;

(b) laivanvarustajien ja merenkulkijoiden järjestöt työehtosopimusten tai muiden sovittujen järjestelyjen mukaisesti;

(c) vapaaehtoisjärjestöt.

(2) Edelleen tulisi ryhtyä toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että merimiespalvelutoiminnasta huolehtivat tarpeen mukaan vapaaehtoistyöntekijöiden lisäksi ammatillisen pätevyyden omaavat henkilöt kokopäiväisesti.

9. (1) Huoltoneuvostoja tulisi perustaa satamiin, alueelliselle ja kansalliselle tasolle sen mukaan kuin on tarkoituksenmukaista, ja niiden toimintojen tulisi sisältää seuraavaa:

(a) tarjolla olevien palvelujen riittävyyden tarkkailu ja lisäpalvelutarpeen arviointi tai vajaakäyttöisten palvelujen poistaminen;

(b) palvelutoiminnan järjestämisestä vastuussa olevien avustaminen ja neuvominen sekä yhteistyön varmistaminen heidän välillään.

(2) Huoltoneuvostojen jäseninä tulisi olla laivanvarustajien ja merenkulkijoiden järjestöjen, asianomaisten viranomaisten, ja silloin kun se on tarkoituksenmukaista, vapaaehtoisjärjestöjen ja yhteiskunnallisten elinten edustajia.

(3) Silloin kun se on tarkoituksenmukaista, merenkulkuvaltioiden konsulaatin ja kansainvälisten huoltojärjestöjen paikalliset edustajat tulisi ottaa mukaan satamien, alueellisten ja kansallisten huoltoneuvostojen työhön kansallisten lakien ja määräysten mukaisesti.

10. (1) Jäsenvaltioiden tulisi varmistaa, että merimiespalvelutoiminnalle taataan riittävä ja säännöllinen taloudellinen tuki.

(2) Kansallisten olosuhteiden ja käytännön mukaisesti tämä taloudellinen tuki tulisi järjestää yhdellä tai useammalla seuraavassa luetellulla tavalla:

(a) yleisistä rahastoista saatavat avustukset;

(b) merenkulkuun liittyvät verot ja erityismaksut;

(c) laivanvarustajien, merenkulkijoiden tai heidän järjestöjensä vapaaehtoiset avustukset;

(d) muista lähteistä saatavat vapaaehtoiset avustukset.

(3) Silloin kun määrätään veroja ja erityismaksuja, niitä tulisi käyttää ainoastaan niihin tarkoituksiin, joita varten ne kerätään.

11. Merenkulkijoille sopivia hotelleja tai matkustajakoteja tulisi olla tarjolla siellä, missä niitä tarvitaan. Tällaisten hotellien tai matkustajakotien tulisi olla asianmukaisesti valvottuja, niiden käytöstä veloitettavien hintojen tulisi olla kohtuullisia, ja silloin kun se on tarpeen ja mahdollista tulisi myös järjestää majoitus merenkulkijoiden perheille.

12. (1) Satamiin tulisi luoda tarpeelliset huolto- ja virkistyspalvelut. Näiden tulisi käsittää:

(a) tarpeelliset kokoontumis- ja virkistystilat;

(b) urheilu- ja ulkoilumahdollisuudet, myös kilpailut;

(c) koulutuspalvelut;

(d) silloin kun sen on tarkoituksenmukaista, mahdollisuudet uskonnollisiin menoihin ja henkilökohtaiseen neuvontaan;

(2) Mahdollisuudet yllä mainittuihin toimintoihin voidaan järjestää niin, että merenkulkijoiden käyttöön asetetaan heidän tarpeidensa mukaan yleisempään käyttöön tarkoitettuja palveluja ja tiloja.

13. Silloin kun eri maista kotoisin olevat merenkulkijat suurilukuisesti tarvitsevat tietyssä satamassa sellaisia palveluja kuin hotellit, kerhot ja urheilumahdollisuudet, asianomaisten viranomaisten niistä maista, joista he ovat kotoisin ja niistä, joiden lipun alla heidän laivansa purjehtii, kuten myös kyseisten kansainvälisten yhdistysten edustajien, tulisi neuvotella ja toimia yhteistyössä sen maan asianomaisten viranomaisten ja elinten kanssa, jossa satama sijaitsee, sekä myös toistensa kanssa, tavoitteena voimavarojen yhdistäminen ja tarpeettoman päällekkäisyyden välttäminen.

14. (1) Merenkulkijoiden keskuuteen tulisi levittää tietoa käyntisatamissa yleisölle avoimista palveluista - koskien erityisesti liikennevälineitä, huoltopalveluja, huvituksia ja koulutusta sekä kirkkoja - sekä erityisesti merenkulkijoiden käyttöön varattuja palveluja.

(2) Tällaisen tiedon levittämiseen käytettäviä keinoja voisivat olla

(a) sellaisten kirjasten levittäminen maissa ja laivan päällikön suostumuksella laivalla, jotka on laadittu asiaankuuluvilla kielillä ja joissa annetaan merenkulkijoille selvää tietoa kyseisessä käyntisatamassa ja laivan seuraavassa määräsatamassa tarjolla olevista palveluista; tällaisten kirjasten tulisi sisältää kaupunkialueen ja sataman kartta;

(b) sellaisten tiedotustoimistojen perustaminen suurempiin satamiin, joita merenkulkijoiden olisi helppo käyttää ja joiden henkilökunta kykenisi antamaan suoraan tarvittavia neuvoja ja tietoja.

15. Merenkulkijoiden käytössä tulisi olla riittävät ja kohtuuhintaiset kuljetuspalvelut kaikkina järkevinä aikoina, silloin kun se on tarpeen, jotta he voisivat päästä kaupunkialueille sopivista kohdista satama-alueelta.

16. Edelleen tulisi ryhtyä kaikkiin sopiviin toimenpiteisiin, jotta satamaan saapuvat merenkulkijat saisivat tiedon

(a) kaikista sellaisista erityisistä vaaroista ja taudeista, joille he saattavat joutua alttiiksi, sekä keinoista, joilla nämä vältetään;

(b) siitä, että sairastuneiden henkilöiden on välttämätöntä saada hoitoa varhaisessa vaiheessa, sekä lähimmistä hoitomahdollisuuksista;

(c) huumeiden ja alkoholin käytöstä aiheutuvista vaaroista.

17. Toimenpiteisiin tulisi myös ryhtyä sen varmistamiseksi, että merenkulkijat pääsevät satamassa ollessaan

(a) avohoitoon sairauden tai vamman vuoksi;

(b) tarpeen tullen sairaalahoitoon;

(c) hammashoitoon, erityisesti kiireellisissä tapauksissa.

18. Asianomaisen viranomaisen tulisi ryhtyä kaikkiin sopiviin toimenpiteisiin, jotta satamaan saapuvat laivanvarustajat ja merenkulkijat saisivat tiedon sellaisista erityisistä laeista ja tavoista, joita rikkoessaan he voivat vaarantaa oman vapautensa.

19. Asianomaisen viranomaisen tulisi varustaa satama-alueet ja valtatien liittymät riittävällä valaistuksella ja viitoituksella sekä huolehtia niiden säännöllisestä vartioinnista merenkulkijoiden turvallisuutta ajatellen.

20. (1) Ulkomaisten merimiesten suojelemiseksi tulisi ryhtyä toimiin, jotka helpottavat

(a) heidän pääsyään maansa konsulien luokse;

(b) tehokkaan yhteistyön aikaansaamista konsulien ja paikallisten tai kansallisten viranomaisten kanssa.

(2) Silloin kun merenkulkija on jostain syystä pidätettynä jonkun jäsenvaltion alueella, asianomaisen viranomaisen tulisi merenkulkijan niin toivoessa ilmoittaa asiasta välittömästi valtiolle, jonka lipun alla hänen laivansa purjehtii ja valtiolle, jonka kansalainen hän on. Asianomaisen viranomaisen tulisi ilmoittaa merenkulkijalle heti oikeudesta esittää tällainen pyyntö. Valtion, jonka kansalainen merenkulkija on, tulisi pikaisesti ilmoittaa asiasta merenkulkijan omaisille. Mikäli merenkulkija on internoitu, jäsenvaltion tulisi sallia näiden valtioiden konsulaattivirkailijoiden päästä välittömästi tapaamaan merenkulkijaa ja käydä hänen luonaan säännöllisesti niin kauan kuin tämä on internoituna.

(3) Merenkulkijaa koskeva pidätystapaus tulisi käsitellä nopeasti asianmukaisessa laillisessa järjestyksessä, ja se valtio, jonka lipun alla merenkulkijan laiva purjehtii sekä se valtio, jonka kansalainen pidätetty merenkulkija on, tulisi pitää ajan tasalla asian kehittymisestä.

21. (1) Niille merenkulkijoille, jotka ovat joutuneet vieraisiin satamiin, tulisi antaa kaikkea mahdollista käytännön apua, kunnes heidät palautetaan kotiin.

(2) Silloin kun merenkulkijan kotimatkan järjestäminen viivästyy, asianomaisen viranomaisen tulisi varmistaa, että laivan rekisteröintimaan konsulaatille tai paikalliselle edustajalle ilmoitetaan asiasta välittömästi.

22. Jäsenvaltioiden tulisi tarvittaessa ryhtyä toimiin varmistaakseen, että merenkulkijat ovat turvassa hyökkäyksiltä ja muilta laittomilta toimilta silloin, kun laivat ovat niiden aluevesillä ja erityisesti satamaantuloväylällä.

Suositus (nro 173), joka koskee merenkulkijoiden viihtyvyyttä ja hyvinvointia merellä ja satamissa III. Merimiespalvelutoiminta merellä

23. (1) Laivalla tulisi olla merenkulkijoiden kannalta hyödylliset palvelut ja mukavuudet. Mahdollisuuksien mukaan niihin tulisi kuulua

(a) television katselu ja radiolähetysten kuuntelu;

(b) elokuvien tai videofilmien näyttäminen; niitä tulisi olla riittävästi matkan kestoa ajatellen ja ne tulisi vaihtaa sopivin väliajoin;

(c) urheiluvarusteet, kuten kuntoiluvälineet, pöytäpelit ja kansipelit;

(d) mahdollisuuksien mukaan uintimahdollisuudet;

(e) kirjasto, jossa on ammatti- ja muuta kirjallisuutta; sen tulisi olla määrältään riittävä matkan kestoa ajatellen, ja se tulisi vaihtaa sopivin väliajoin;

(f) mahdollisuudet vapaa-ajan käsitöihin.

(2) Silloin kun se on mahdollista ja sopivaa, tulisi harkita laivabaarien perustamista merenkulkijoille, mikäli tämä ei ole kansallisten, uskonnollisten tai sosiaalisten tapojen vastaista.

24. Merenkulkijoiden ammatillista koulutusta koskeviin suunnitelmiin tulisi silloin kun se on tarkoituksenmukaista sisällyttää heidän hyvinvointiinsa vaikuttavia asioita, kuten esim. yleisiä terveysvaaroja koskevaa opetusta ja tietoutta.

25. (1) Merenkulkijoille tulisi antaa mahdollisuus soittaa laivasta maihin silloin, kun puhelinyhteys on käytettävissä, ja käyttömaksujen tulisi olla kohtuulliset.

(2) Tulisi myös pyrkiä kaikin keinoin varmistamaan, että merenkulkijoiden postin edelleen lähettäminen tapahtuu mahdollisimman luotettavasti ja nopeasti. Tulisi pyrkiä välttämään sellaisia tilanteita, että merenkulkijoilta peritään lisäpostimaksu silloin, kun posti on lähetetty uuteen osoitteeseen sellaisista olosuhteista johtuen, joihin he eivät ole voineet vaikuttaa.

26. (1) Tulisi ryhtyä toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että kaikkien tapaukseen sovellettavien lakien tai määräysten nojalla merenkulkijoille annetaan silloin, kun se on mahdollista, joustavasti lupa tavata aviopuolisoaan, sukulaisiaan ja ystäviään laivalla sen ollessa satamassa.

(2) Tulisi kiinnittää huomiota mahdollisuuteen antaa merenkulkijan aviopuolison seurata tämän mukana tilapäisesti joillakin matkoilla, silloin kun se on mahdollista ja sopivaa. Tällöin aviopuolisolla tulisi olla asiaankuuluva vakuutusturva tapaturmien ja sairauksien varalta; laivanvarustajan tulisi auttaa kaikin keinoin merenkulkijaa tällaisen vakuutuksen ottamisessa.

27. Satamassa ja laivalla asiasta vastuussa olevien henkilöiden tulisi pyrkiä myöntämään merenkulkijoille maihinmenolupa niin pian kuin mahdollista laivan saavuttua satamaan.

Suositus (nro 173), joka koskee merenkulkijoiden viihtyvyyttä ja hyvinvointia merellä ja satamissa IV. Säästöt ja palkansiirto

28. Siinä tarkoituksessa, että merenkulkijoita voitaisiin auttaa säästämään ja siirtämään säästönsä perheilleen,

(a) tulisi omaksua yksinkertainen, nopea ja turvallinen järjestelmä, joka toimii konsulien ja muiden asianomaisten viranomaisten, laivojen päälliköiden, laivanvarustajien edustajien tai luotettavien rahalaitosten avustuksella, ja joka antaa merenkulkijoille ja erityisesti niille, jotka ovat vieraassa maassa tai palvelevat laivalla, joka on rekisteröity muussa kuin heidän omassa maassaan, mahdollisuuden tallettaa tai lähettää kotiin koko palkkansa tai osan siitä;

(b) tulisi luoda tai ottaa yleisempään käyttöön järjestelmä, jonka mukaan merenkulkijat voivat allekirjoittaessaan työsopimuksen tai matkan aikana halutessaan määrätä, että tietty osuus heidän palkastaan menee säännöllisin väliajoin heidän perheilleen;

(c) maksumääräykset tulisi toimittaa perille määräajassa ja suoraan merenkulkijan nimeämälle henkilölle tai henkilöille;

(d) tulisi pyrkiä siihen, että merenkulkija saisi riippumattomasta lähteestä varmistuksen siitä, että määrätty osuus palkasta on todella lähetetty nimetylle henkilölle tai henkilöille.