18/1992

1 §

2 §

1 artiklaTarkoitus ja vastuu

1. Sopimuspuolet pyrkivät varmistamaan yhteisen ja tehokkaan toiminnan kasvien ja kasvituotteiden tuhoojien maahan kulkeutumisen ja leviämisen estämiseksi sekä edistämään toimia niiden torjumiseksi ja sitoutuvat siksi ryhtymään niihin lainsäädännöllisiin, teknisiin ja hallinnollisiin toimiin, jotka on määritelty tässä yleissopimuksessa ja 3 artiklan mukaisissa lisäsopimuksissa.

2. Kullakin sopimuspuolella on vastuu kaikkien tämän yleissopimuksen mukaisten velvoitteiden täyttämisestä omilla alueillaan.

2 artiklaSoveltamisala

1. Tässä yleissopimuksessa termi "kasvit" tarkoittaa eläviä kasveja ja niiden osia siemenet mukaan luettuina siinä määrin kuin sopimuspuolet katsovat välttämättömäksi niiden tuonnin valvonnan 6 artiklan mukaan tai niitä koskevien terveystodistusten antamisen tämän yleissopimuksen 4 artiklan 1 kappaleen a) iv) kohdan ja 5 artiklan mukaan; ja termi "kasvituotteet" tarkoittaa jalostamatonta kasveista peräisin olevaa tuotetta (myös siemeniä, mikäli ne eivät sisälly termiin "kasvit") sekä sellaisia jalostettuja tuotteita, jotka voivat ominaisuuksiensa ja jalostustapansa vuoksi aiheuttaa kasvintuhoojien leviämisen vaaran.

2. Tässä yleissopimuksessa termi "kasvintuhooja" tarkoittaa kaikenlaisia kasvi- ja eläinmuotoja ja taudinaiheuttajia, jotka vahingoittavat tai voivat vahingoittaa kasveja tai kasvituotteita. Termi "vaarallinen kasvintuhooja" tarkoittaa kasvintuhoojaa, jolla saattaa olla kansantaloudellista merkitystä maalle, jota se uhkaa, mutta jossa sitä ei vielä esiinny tai esiintyy rajallisesti ja on tehokkaan torjunnan kohteena.

3. Sopimuspuolet voivat, milloin soveliasta, laajentaa tämän yleissopimuksen määräykset koskemaan varastopaikkoja, kuljetusvälineitä, kuljetussäiliöitä ja muita tavaroita tai aineita, joissa kasvintuhoojat voivat säilyä tai joista ne voivat levitä, eritoten milloin on kysymys kansainvälisestä kuljetuksesta.

4. Tämä yleissopimus koskee pääasiassa kansainvälisessä kaupassa esiintyviä vaarallisia kasvintuhoojia.

5. Tässä artiklassa annettuja määritelmiä käytetään vain tätä yleissopimusta sovellettaessa eikä niiden pidä katsoa vaikuttavan sopimuspuolten kansallisessa lainsäädännössä tai määräyksissä annettuihin määritelmiin.

3 artiklaLisäsopimukset

1. Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö (josta tästä lähtien käytetään lyhennettä FAO) voi sopimuspuolen suosituksesta tai omasta aloitteestaan, ratkaistakseen erityishuomiota tai -toimia vaativia kasvinsuojelun erikoisongelmia, ehdottaa tehtäväksi määrättyjä alueita, määrättyjä kasvintuhoojia tai määrättyjä kasvien tai kasvituotteiden kansainvälisessä kuljetuksessa käytettäviä menetelmiä koskevia taikka tämän yleissopimuksen määräyksiä muulla tavalla täydentäviä lisäsopimuksia.

2. Kaikki tällaiset lisäsopimukset tulevat voimaan jokaisen sopimuspuolen osalta hyväksymisen jälkeen yhtäpitävästi FAOn peruskirjan määräysten ja menettelysäännösten mukaisesti.

4 artiklaKasvinsuojelun kansallinen organisaatio

1. Jokaisen sopimuspuolen on niin pian kuin mahdollista ja parhaan kykynsä mukaan ryhdyttävä toimiin:

a) perustaakseen virallisen kasvinsuojeluorganisaation, jonka päätehtävät ovat seuraavat:

i) kasvavien kasvien ja viljeltyinä olevien alueiden (mukaan luettuina pellot, istutukset, taimistot, puutarhat ja kasvihuoneet) sekä varastoitujen ja kuljetettavina olevien kasvien ja kasvituotteiden tarkastus, jolloin tarkoituksena on erityisesti ilmoittaa kasvintuhoojien olemassaolosta, joukkoesiintymisestä ja leviämisestä, sekä näiden kasvintuhoojien torjunta;

ii) kansainvälisessä liikenteessä olevien kasveja tai kasvituotteita sisältävien tavaralähetysten tarkastus, ja mikäli mahdollista, muita tavaroita ja hyödykkeitä sisältävien tavaralähetysten tarkastus, silloin kun ne ovat kansainvälisessä liikenteessä olosuhteissa, joissa ne voivat satunnaisesti toimia kasvien tai kasvituotteiden tuhoojien levittäjinä sekä kaikenlaisten kansainvälisessä liikenteessä käytettävien varastojen ja kasvien sekä kasvituotteiden tai muiden hyödykkeiden kuljetuksessa käytettävien kuljetusvälineiden tarkastus ja valvonta, minkä tarkoituksena on erityisesti estää kasvintuhoojien leviäminen yli valtiollisten rajojen;

iii) kansainvälisessä liikenteessä olevien kasvi- ja kasvituotelähetysten, niiden kuljetussäiliöiden (kaikenlainen kasvien ja kasvituotteiden mukana seuraava pakkausmateriaali tai -aine mukaan luettuna), varastopaikkojen tai kaikenlaisten käytössä olevien kuljetusvälineiden desinfiointi;

iv) todistusten antaminen tavaralähetyksissä olevien kasvien tai kasvituotteiden terveydellisestä tilasta ja alkuperästä (todistuksista käytetään tästä lähtien nimitystä "kasvien terveystodistus"):

b) tietojen levittäminen omassa maassa kasvien ja kasvituotteiden tuhoojista sekä keinoista, joilla niitä voidaan ehkäistä ja torjua;

c) tutkimus ja koetoiminta kasvinsuojelun alalla.

2. Jokaisen sopimuspuolen on annettava selvitys kansallisen kasvinsuojeluorganisaationsa laajuudesta ja siinä tapahtuvista muutoksista FAOn pääjohtajalle, joka välittää nämä tiedot edelleen kaikille sopimuspuolille.

5 artiklaKasvien terveystodistukset

1. Jokainen sopimuspuoli pyrkii siihen, että kasvien terveystodistukset annetaan yhdenmukaisesti muiden sopimuspuolten kasvinsuojelusäännösten kanssa sekä seuraavien määräysten mukaan:

a) Vain teknisesti pätevät ja asianmukaisesti valtuutetut virkailijat tai heidän valtuuttamansa henkilöt ovat oikeutettuja tekemään tarkastuksia ja antamaan kasvien terveystodistuksia. Tarkastus on tehtävä sellaisissa olosuhteissa ja edellyttäen asianomaisilta virkailijoilta sellaista asiantuntemusta ja tietomäärää, että tuontimaan viranomaiset voivat hyväksyä nämä terveystodistukset luotettaviksi asiakirjoiksi.

b) Jokaisen kasvien vientiä tai jälleenvientiä varten annetun kasvien terveystodistuksen on oltava sanamuodoltaan sellainen kuin tämän yleissopimuksen liitteessä esitetään. (Terveystodistusten mallit ovat nähtävissä maatilahallituksessa ja sieltä saatavissa. Maatilahallitus myös antaa niistä tietoja suomeksi ja ruotsiksi.)

c) Luvattomat muutokset tai virheiden korjaukset mitätöivät terveystodistukset.

2. Jokainen sopimuspuoli sitoutuu olemaan vaatimatta, että sen alueelle tuotuja, istutettaviksi tai lisättäviksi tarkoitettuja kasveja sisältäviä lähetyksiä seuraa terveystodistus, joka eroaa yleissopimuksen liitteenä olevista malleista. Lisäselvityksiä tulee vaatia mahdollisimman vähän.

6 artiklaTuontia koskevat määräykset

1. Pyrkiessään estämään kasvintuhoojien leviämisen alueellaan sopimuspuolilla on täydet valtuudet säännellä kasvien ja kasvituotteiden tuontia, ja tätä tarkoitusta varten ne voivat: a) asettaa rajoituksia tai antaa määräyksiä, jotka koskevat kasvien tai kasvituotteiden maahantuontia:

b) kieltää tiettyjen kasvien tai kasvituotteiden tai tiettyjen kasveja tai kasvituotteita sisältävien lähetysten tuonnin:

c) tarkastaa tai pidättää tiettyjä kasveja tai kasvituotteita sisältävät lähetykset;

d) desinfioida tai hävittää tietyt kasvi- tai kasvituotelähetykset tai kieltää niiden maahantuonti, mikäli tämän kappaleen a ja b kohdassa esitettyjä määräyksiä ei noudateta tai vaatia ne desinfioitaviksi tai hävitettäviksi tai poistettaviksi maasta;

e) luetteloida kasvintuhoojat, joiden maahan päästäminen on kiellettyä tai rajoitettua, koska niillä saattaa olla asianomaiselle maalle taloudellista merkitystä.

2. Jotta kansainväliselle kaupalle aiheutuisi mahdollisimman vähän haittaa, jokainen sopimuspuoli sitoutuu panemaan toimeen tämän artiklan 1 kappaleessa mainitut määräykset seuraavasti:

a) Sopimuspuolet eivät saa kasvinsuojelulainsäädäntönsä perusteella ryhtyä mihinkään tämän artiklan 1 kappaleessa mainittuihin toimiin, elleivät kasvien terveyttä koskevat seikat tee niitä välttämättömiksi.

b) Jos sopimuspuoli asettaa rajoituksia tai vaatimuksia kasvien tai kasvituotteiden tuonnille alueilleen, sen on julkaistava rajoitukset tai määräykset ja ilmoitettava ne heti FAOlle, niille alueellisille kasvinsuojeluelimille, joiden jäsenenä sopimuspuoli on, sekä kaikille muille sopimuspuolille, joita asia suoraan koskee.

c) jos sopimuspuoli kieltää kasvinsuojelulainsäädäntönsä määräysten perusteella joidenkin kasvien tai kasvituotteiden maahantuonnin, sen on julkaistava päätöksensä perusteluineen ja ilmoitettava tästä heti FAOlle, niille alueellisille kasvinsuojeluelimille, joiden jäsenenä sopimuspuoli on, sekä kaikille muille sopimuspuolille, joita asia suoraan koskee.

d) Jos sopimuspuoli vaatii, että tiettyjä kasveja tai kasvituotteita sisältävät lähetykset on tuotava maahan vain määrättyjen maahantulopaikkojen kautta, on nämä paikat valittava siten, etteivät ne tarpeettomasti haittaa kansainvälistä kauppaa. Sopimuspuolen on julkaistava luettelo tällaisista maahantuloasemista ja ilmoitettava niistä FAOlle, niille alueellisille kasvinsuojeluelimille, joiden jäsenenä sopimuspuoli on, sekä kaikille muille sopimuspuolille, joita asia suoraan koskee. Tällaisia maahantulopaikkoja koskevia rajoituksia ei saa asettaa, paitsi jos kasveilta tai kasvituotteilta vaaditaan terveystodistus tai jos ne on alistettava tarkastettaviksi tai käsiteltäviksi.

e) Sopimuspuolen kasvinsuojeluviranomaisten on tarkastettava maahantuotavat kasvit niin nopeasti kuin mahdollista ottaen huomioon kyseisten kasvien tai kasvituotteiden pilaantuvuus. Jos havaitaan, että jokin kaupallinen kasvituotelähetys tai lähetys, josta on annettu terveystodistus, ei täytä tuojamaan kasvinsuojeluviranomaisten vaatimuksia, tuojamaan kasvinsuojeluviranomaisten on varmistettava, että viejämaan kasvinsuojeluviranomaiset saavat tästä asianomaisen ja riittävän tiedon. Jos lähetys hävitetään kokonaan tai osaksi, on siitä heti lähetettävä virallinen ilmoitus viejämaan kasvinsuojeluviranomaisille.

f) Sopimuspuolten on annettava sellaisia määräyksiä, jotka vaarantamatta niiden omaa kasvintuotantoa supistavat terveystodistusta vaativat tapaukset mahdollisimman vähiin, varsinkin jos kysymyksessä ovat sellaiset kasvit tai kasvituotteet, joita ei ole tarkoitettu viljeltäviksi, kuten vilja, hedelmät, vihannekset ja leikkokukat.

g) Sopimuspuolet voivat antaa riittävät varotoimet sisältäviä määräyksiä kasvien ja kasvituotteiden sekä kasvintuhoojayksilöiden maahantuonnista tutkimus- tai opetustarkoituksiin. Myös hyödyllisiksi väitettyjä biologisia torjunta-aineita tai -eliöitä tuotaessa on ryhdyttävä riittäviin varotoimiin.

3. Tässä artiklassa määritellyt toimet eivät koske tavaroita, joita viedään kauttakulkuliikenteessä sopimuspuolten alueiden läpi, elleivät ne ole välttämättömiä sopimuspuolten omien kasvien suojelemiseksi.

4. FAO tiedottaa säännöllisin väliajoin kaikille sopimuspuolille ja alueellisille kasvinsuojeluelimille tuontirajoituksista, -vaatimuksista, -kielloista ja -määräyksistä (tämän artiklan 2 kappaleen b, c ja d kohdan määräysten mukaisesti).

7 artiklaKansainvälinen yhteistyö

Sopimuspuolet toimivat tämän yleissopimuksen päämääriin pääsemiseksi mahdollisimman laajassa yhteistyössä varsinkin seuraavasti:

a) Jokainen sopimuspuoli sitoutuu yhteistyöhön FAOn kanssa kasvintuhoojien esiintymisestä ilmoittavan kansainvälisen tietopalvelun perustamiseksi ja hyödyntää täysin alan nykyisten järjestöjen mahdollisuuksia ja palveluksia; ja kun tietopalvelu on perustettu, sopimuspuolet toimittavat FAOlle säännöllisesti seuraavia tietoja, jotka FAO toimittaa kaikille sopimuspuolille:

i) ilmoituksia kasvien tai kasvituotteiden taloudellisesti tärkeiden ja välittömästi tai mahdollisesti vahingollisten tuhoojien olemassaolosta, joukkoesiintymisestä ja leviämisestä;

ii) tietoja menetelmistä, joiden on havaittu olevan tehokkaita kasvien ja kasvituotteiden tuhoeläinten torjumisessa.

b) Jokaisen sopimuspuolen tulee osallistua, mikäli mahdollista, erityisiin yhteiskampanjoihin, joilla torjutaan tiettyjä vahingollisia tuhoojia, jotka uhkaavat vakavasti kasvituotantoa tai jotka vakavuutensa vuoksi vaativat kansainvälistä toimintaa.

8 artiklaAlueelliset kasvinsuojeluelimet

1. Sopimuspuolet sitoutuvat ryhtymään yhteistyöhön keskenään perustamalla sopiville alueille alueellisia kasvinsuojeluelimiä.

2. Alueellisten kasvinsuojeluelinten tulee toimia koordinoivina eliminä alueellaan ja osallistua erilaiseen toimintaan tämän yleissopimuksen tarkoitusperien saavuttamiseksi sekä tarpeen mukaan koota ja levittää tietoja.

9 artiklaRiitaisuuksien ratkaiseminen

1. Jos tämän yleissopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta syntyy riita tai jos jokin sopimuspuoli katsoo jonkin toisen sopimuspuolen toimenpiteen olevan ristiriidassa tämän yleissopimuksen 5 ja 6 artiklan mukaisten velvoitteiden kanssa, varsinkin jos on kysymys niistä perusteista, joilla kielletään edellisen sopimuspuolen alueilta tulevien kasvien tai kasvituotteiden tuonti tai rajoitetaan sitä, voi asianomainen hallitus tai hallitukset pyytää FAOn pääjohtajaa asettamaan komitean harkitsemaan riidanalaista kysymystä.

2. Neuvoteltuaan asianomaisten hallitusten kanssa FAOn pääjohtajan on tällöin asetettava asiantuntijakomitea, johon kuuluu myös asianomaisten hallitusten edustajia. Komitean on harkittava riidanalaista kysymystä ottaen huomioon kaikki asiakirjat ja muut todistuskappaleet, joita asianomaiset hallitukset ovat antaneet. Komitean on annettava selvitys FAOn pääjohtajalle, joka välittää sen asianomaisille hallituksille ja muille sopimuspuolille.

3. Sopimuspuolet ovat yhtä mieltä siitä, että vaikka tämän komitean suositukset eivät ole sitovia luonteeltaan, asianomaiset hallitukset voivat niiden perustalta harkita uudelleen kysymystä, josta erimielisyys on syntynyt.

4. Asianomaiset hallitukset jakavat asiantuntijoista aiheutuvat kulut tasan.

10 artiklaAikaisempien sopimusten kumoaminen

Tällä yleissopimuksella kumotaan ja korvataan sopimuspuolien välillä 3 päivänä marraskuuta 1881 tehty kansainvälinen yleissopimus, joka koskee toimenpiteitä viinikirvaa (Phylloxera vastatrix) vastaan, sekä Bernissä 15 päivänä huhtikuuta 1889 allekirjoitettu lisäyleissopimus sekä kansainvälinen kasvinsuojelusopimus, joka allekirjoitettiin Roomassa 16 päivänä huhtikuuta 1929.

11 artiklaAlueellinen soveltaminen

1. Jokainen valtio voi ratifioidessaan tämän yleissopimuksen tai liittyessään tähän yleissopimukseen tai milloin tahansa myöhemmin antaa FAOn pääjohtajalle selityksen, että tämä yleissopimus koskee myös kaikkia tai joitakin alueita, joiden kansainvälisistä suhteista se on vastuussa, ja että yleissopimusta sovelletaan kaikkiin selityksessä mainittuihin alueisiin kolmannestakymmenennestä päivästä siitä, kun FAOn pääjohtaja on saanut selityksen.

2. Jokainen valtio, joka on antanut FAOn pääjohtajalle tämän artiklan 1 kappaleen mukaisen selityksen voi milloin tahansa antaa uuden selityksen, jolla muutetaan aikaisempaa selitystä tai lopetetaan tämän yleissopimuksen määräysten soveltaminen mihin tahansa alueeseen nähden. Tällainen muutos tai lopettaminen tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä, kun FAOn pääjohtaja on saanut selityksen.

3. FAOn pääjohtajan on ilmoitettava kaikille allekirjoittajavaltioille tai tähän yleissopimukseen liittyneille valtioille kaikista tämän artiklan mukaan saaduista selityksistä.

12 artiklaRatifiointi tai liittyminen

1. Tämä yleissopimus on avoin kaikkien hallitusten allekirjoitettavaksi 1 päivään toukokuuta 1952 asti, ja se on ratifioitava mahdollisimman pian. Ratifioimiskirjat on talletettava FAOn pääjohtajan huostaan, jonka tulee ilmoittaa tallettamispäivästä kaikille allekirjoittajavaltioille.

2. Heti kun tämä yleissopimus on tullut 14 artiklan mukaisesti voimaan, se on avoin niille valtioille, jotka eivät tätä yleissopimusta ole allekirjoittaneet. Liittyminen tulee voimaan, kun liittymiskirja on talletettu FAOn pääjohtajan huostaan, joka ilmoittaa tästä kaikille tämän yleissopimuksen allekirjoittaneille tai siihen liittyneille valtioille.

13 artiklaMuutokset

1. Jokainen ehdotus, jonka sopimuspuoli tekee tämän yleissopimuksen muuttamiseksi, on tiedotettava FAOn pääjohtajalle.

2. FAOn pääjohtajan on esitettävä jokainen ehdotus, jonka hän on saanut sopimuspuolelta tämän yleissopimuksen muuttamiseksi, FAOn yleiskokouksen säännöllisessä tai erityisistunnossa hyväksyttäväksi, ja jos muutosehdotus sisältää tärkeitä teknisiä muutoksia tai asettaa lisävelvoitteita sopimuspuolille, on FAOn ennen yleiskokousta koolle kutsuman asiantuntijain neuvoa-antavan komitean käsiteltävä sitä.

3. FAOn pääjohtajan on ilmoitettava sopimuspuolille kaikista ehdotuksista tämän yleissopimuksen muuttamiseksi viimeistään silloin, kun asiaa käsittelemään kokoontuvan yleiskokouksen esityslista lähetetään.

4. Jokainen sellainen tämän yleissopimuksen muutosehdotus on hyväksyttävä FAOn yleiskokouksessa ja tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä, kun kaksikolmasosaa sopimuspuolista on sen hyväksynyt. Muutokset, jotka sisältävät uusia velvoitteita sopimuspuolille, tulevat kuitenkin voimaan kuhunkin sopimuspuoleen nähden vasta, kun se on ne hyväksynyt ja kolmantenakymmenentenä päivänä tällaisesta hyväksymisestä.

5. Uusia velvoitteita sisältäviä muutoksia koskevat hyväksymiskirjat on talletettava FAOn pääjohtajan huostaan, ja hänen on ilmoitettava kaikille sopimuspuolille hyväksymiskirjojen saamisesta ja muutosten voimaantulemisesta.

14 artiklaVoimaantulo

Tämä yleissopimus tulee voimaan kolmen allekirjoittajavaltion välillä heti, kun ne ovat ratifioineet sen. Tämän jälkeen se tulee voimaan jokaisen sen ratifioivan tai siihen liittyvän valtion osalta siitä päivästä, jolloin ratifioimis- tai liittymiskirja talletetaan.

15 artiklaIrtisanominen

1. Jokainen sopimuspuoli voi milloin tahansa tehdä FAOn pääjohtajalle osoitetun tätä yleissopimusta koskevan irtisanomisilmoituksen. Pääjohtajan on heti ilmoitettava tästä kaikille sopimuksen allekirjoittaneille tai siihen liittyneille valtioille.

2. Irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua siitä päivästä, jolloin FAOn pääjohtaja on vastaanottanut irtisanomisilmoituksen.