37/1991

SOPIMUS Pohjoismaiden välillä virka-avusta veroasioissa

Tanskan hallitus yhdessä Färsaarten maakunnanhallituksen ja Grönlannin maakunnanhallituksen kanssa sekä Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin hallitukset,

haluten tehdä sopimuksen virka-avusta veroasioissa,

todeten, että Färsaarten ja Grönlannin osalta sopimuksen piiriin kuuluvien asioiden hoitaminen myös suhteessa ulkomaihin kuuluu Färsaarten ja Grönlannin itsehallintoon sisältyvään toimivaltaan,

ovat sopineet seuraavasta:

Yleisiä määräyksiä

1 artikla

Sopimusvaltiot sitoutuvat antamaan toisilleen sopimuksen mukaan veroasioissa virka-apua, joka koskee:

a) asiakirjojen tiedoksiantoa,

b) selvitystä veroasioissa, kuten veroilmoitusten tai muiden ilmoitusten hankkimista ja tietojen vaihtamista ilman erityistä pyyntöä tai yksittäistapauksessa tehdystä esityksestä,

c) veroilmoituslomakkeiden ja muiden verolomakkeiden saatavana pitämistä,

d) toimenpiteitä sen välttämiseksi, että veron ennakkoa suoritetaan useammassa kuin yhdessä sopimusvaltiossa,

e) veron kantoa,

f) veron siirtoa, ja

g) veron perintää ja verosaamisen maksamisen turvaamista.

2 artikla

1. Tällä hetkellä suoritettavat verot, joihin tätä sopimusta sovelletaan, ovat

a) Tanskassa

1) valtion tulovero,

2) kunnan tulovero,

3) maakunnan tulovero,

4) erityinen tulovero,

5) kirkollisvero,

6) osinkovero,

7) korkovero,

8) rojaltivero,

9) hiilivetyverolain mukaan suoritettavat verot,

10) valtion varallisuusvero, ja

11) merimiesvero;

b) Färsaarilla

1) maakunnan vero,

2) kunnan vero,

3) kirkollisvero,

4) osinkovero, ja

5) rojaltivero;

c) Grönlannissa

1) maakuntavero,

2) erityinen maakuntavero,

3) kunnallisvero,

4) osinkovero,

5) kuntien yhteinen vero, ja

6) hiilivetyverolain mukaan suoritettavat verot;

d) Suomessa

1) valtion tulo- ja varallisuusvero,

2) kunnallisvero,

3) kirkollisvero, ja

4) lähdevero;

e) Islannissa

1) valtion tulovero,

2) kunnan tulovero, ja

3) valtion varallisuusvero;

f) Norjassa

1) valtion tulo- ja varallisuusvero,

2) kunnan tulo- ja varallisuusvero,

3) maakunnan tulovero,

4) verojenjakorahastolle suoritettava yhteinen vero,

5) öljyverolain mukaan suoritettavat verot,

6) ulkomaisille taiteilijoille maksettavista hyvityksistä suoritettava maksu valtiolle, ja

7) merimiesvero;

g) Ruotsissa

1) valtion tulovero, siihen luettuina merimiesvero ja kuponkivero,

2) eräistä julkisista esityksistä suoritettava suostuntamaksu,

3) korvausvero,

4) jakovero,

5) voitonjakovero,

6) kunnan tulovero, ja

7) valtion varallisuusvero;

h) kaikissa sopimusvaltioissa

1) perinnöstä ja lahjasta suoritettava vero,

2) moottoriajoneuvovero, siinä laajuudessa kuin määrätään 20 artiklan mukaisessa sopimuksessa,

3) lisäarvonvero ja muu yleinen liikevaihtovero, siinä laajuudessa kuin määrätään 20 artiklan mukaisessa sopimuksessa,

4) pisteverot, siinä laajuudessa kuin määrätään 20 artiklan mukaisessa sopimuksessa, ja

5) sosiaalivakuutusmaksut ja muut julkiset maksut, siinä laajuudessa kuin määrätään 20 artiklan mukaisessa sopimuksessa.

2. Veroon rinnastetaan 1 kappaleen a)--g) kohdassa tarkoitetun veron ja maksun ennakko.

3. Sopimusta sovelletaan myös kaikkiin samanlaisiin tai pääasiallisesti samanluonteisiin veroihin, joita on sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen suoritettava tällä hetkellä suoritettavien verojen ohella tai asemesta.

3 artikla

1. Jollei asiayhteydestä muuta johdu, on tätä sopimusta sovellettaessa seuraavilla sanonnoilla jäljempänä mainittu merkitys:

a) sanonta "sopimusvaltio" tarkoittaa Tanskaa, Suomea, Islantia, Norjaa ja Ruotsia; tätä sopimusta sovellettaessa sanonta käsittää myös Tanskan valtakuntaan kuuluvat Färsaarten ja Grönlannin itsehallinnolliset kansanyhteisöt;

b) "toimivaltainen viranomainen" tarkoittaa

1) Tanskassa: veroministeriötä,

2) Färsaarilla: Lkningarra Föroya -nimistä viranomaista,

3) Grönlannissa: Skattedirektoratet-nimistä viranomaista,

4) Suomessa: valtiovarainministeriötä,

5) Islannissa: valtiovarainministeriötä,

6) Norjassa: valtiovarain- ja tulliministeriötä,

7) Ruotsissa: valtiovarainministeriötä,

tai sitä kunkin valtion viranomaista, jolle annetaan tehtäväksi edellä mainittujen viranomaisten sijasta hoitaa sopimuksen piiriin kuuluvia kysymyksiä;

c) "pohjoismainen verosopimus" tarkoittaa Pohjoismaiden välillä tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi 12 päivänä syyskuuta 1989 tehtyä sopimusta ja Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin välillä perintö- ja lahjaveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi 12 päivänä syyskuuta 1989 tehtyä sopimusta sekä vastaavaa Pohjoismaiden välistä sopimusta, joka esillä olevan sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen tehdään näiden sopimusten ohella tai asemesta.

4 artikla

1. Sopimusvaltio on velvollinen antamaan 1 artiklan mukaista virka-apua kaikissa niissä veroasioissa ja kaikkien niiden verovaateiden osalta, jotka ovat syntyneet toisessa sopimusvaltiossa sen lainsäädännön mukaan ja jotka koskevat 2 artiklan piiriin kuuluvia veroja ja maksuja.

2. Virka-apu voi koskea sekä toimenpidettä, joka kohdistuu verovelvolliseen, että toimenpidettä, joka kohdistuu muuhun henkilöön, joka sen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, jolle hakemus tehdään, on velvollinen antamaan apua veroviranomaisille.

3. Virka-apua koskeva esitys saadaan tehdä vain, jos pyydettyä toimenpidettä ei voida omassa valtiossa suorittaa ilman olennaisia vaikeuksia ja jos se sopimusvaltio, joka tekee esityksen, oman lainsäädäntönsä mukaan voi sen sopimusvaltion pyynnöstä, jolle esitys tehdään, suorittaa vastaavan virka-avun.

4. Tämän sopimuksen mukaisesta virka-apua koskevan esityksen tekemisestä ja sopimusvaltioiden välisestä kirjeenvaihdosta huolehtivat näiden valtioiden toimivaltaiset viranomaiset.

5 artikla

1. Esitysten ja muiden virka-apua koskevien asiakirjojen tulee olla laaditut tanskan, norjan, tai ruotsin kielellä taikka on niihin liitettävä käännös johonkin näistä kielistä. Tiedoksiantoa koskevissa asioissa tämä koskee kuitenkin vain tiedoksiantoa koskevaa esitystä.

2. Virka-apua koskevassa esityksessä on mainittava se viranomainen, joka ensisijaisesti on virka-avun pyytänyt, sekä sen henkilön nimi, arvo tai ammatti, osoite, syntymäaika ja kotikunta, jota asia koskee, sekä, mikäli mahdollista, hänen työpaikkansa ja oleskelupaikkakuntansa. Esityksen tulee lisäksi sisältää tieto muista seikoista, jotka saattavat olla ohjeena sanotun henkilön tunnistamiseksi.

6 artikla

1. Virka-apua koskeva esitys voidaan evätä, jos se sopimusvaltio, jolta virka-apua on pyydetty, katsoo virka-avun olevan sen yleisen edun vastainen.

2. Silloin kun johonkin pohjoismaiseen verosopimukseen sisältyvän määräyksen soveltamista koskeva asia on vireillä sen sopimusvaltion, jolta virka-apua on pyydetty, toimivaltaisessa viranomaisessa, voi tämä valtio neuvoteltuaan virka-apua pyytäneen sopimusvaltion kanssa jättää veron perimistä tarkoittavaa virka-apua koskevan esityksen lepäämään.

7 artikla

1. Milloin virka-apua koskevaan esitykseen ei suostuta, on virka-apua pyytäneelle sopimusvaltiolle mahdollisimman pian ilmoitettava päätöksestä ja sen syistä.

2. Milloin virka-apua annetaan, on sen sopimusvaltion, jolta virka-apua on pyydetty, mahdollisimman pian ilmoitettava toiselle sopimusvaltiolle, mihin tulokseen virka-apu on johtanut.

3. Tämän artiklan mukaisessa ilmoituksessa on mainittava myös sellaiset seikat, joilla saattaa olla merkitystä veroasiassa suoritettavien lisätoimenpiteiden kannalta.

8 artikla

Sopimusvaltion tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen antamaa tai vahvistamaa asiakirjaa ei tarvitse laillistaa, jotta sitä voitaisiin käyttää veroasiassa toisen sopimusvaltion alueella. Tämä koskee vastaavasti asiakirjaa, jonka tuomioistuimen tai viranomaisen palveluksessa oleva virkamies on allekirjoittanut, jos tällainen allekirjoitus on riittävä sen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, johon tuomioistuin tai viranomainen kuuluu.

Asiakirjojen tiedoksianto

9 artikla

1. Tämän sopimuksen mukaisen tiedoksiannon tulee tapahtua siinä järjestyksessä, jota samanluonteisessa tiedoksiannossa sovelletaan sen sopimusvaltion lainsäädännön tai hallintokäytännön mukaan, jolta tiedoksiantoa on pyydetty. Asiakirjan tiedoksiantoa koskevan pyynnön tulee sisältää lyhyt ilmoitus asiakirjan sisällöstä.

2. Jos tiedoksiantoa pyytävä sopimusvaltio niin haluaa, voi tiedoksianto tapahtua erityisessä muodossa, jos pyydetty menettely on sen sopimusvaltion lainsäädännön mukainen, jossa tiedoksiannon on tapahduttava.

3. Todistuksena tiedoksiannosta on pidettävä joko tiedoksiannon vastaanottaneen henkilön antamaa, päivättyä ja oikeaksi todistettua vastaanottoilmoitusta tai sen sopimusvaltion, jolta tiedoksiantoa on pyydetty, toimivaltaisen viranomaisen antamaa todistusta, josta tiedoksiannon muoto ja tiedoksiantoaika ilmenevät.

Tietojen hankkiminen ym.

10 artikla

1. Tietojen hankkimisen on tapahduttava sen sopimusvaltion lainsäädännön mukaisesti, jolle esitys tehdään.

2. Tietojen hankkimista koskeva esitys voidaan evätä, jos siihen suostuminen johtaisi liike-, valmistus- tai ammattisalaisuuden paljastumiseen.

11 artikla

1. Sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen tulee, mikäli niin voi tapahtua saatavissa olevien tarkkailutietojen tai muiden vastaavien tietojen perusteella, mahdollisimman pian jokaisen kalenterivuoden päättymisen jälkeen, ilman eri esitystä, toimittaa kunkin muun sopimusvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle mainitussa valtiossa asuvia luonnollisia henkilöitä ja siellä kotipaikan omaavia oikeushenkilöitä tarkoittavat tiedot, jotka koskevat

a) osakeyhtiöiden ja muiden sellaisten oikeushenkilöiden jakamaa voittoa,

b) obligaatioiden ja muiden sellaisten arvopapereiden korkoja,

c) pankeilta, säästöpankeilta ja muilta sellaisilta laitoksilta olevia saamisia sekä tällaisten saamisten korkoja,

d) kiinteän omaisuuden omistusta,

e) rojaltia tai muuta, tekijänoikeuden, patentin, mallin, tavaramerkin tai muun sellaisen oikeuden tai omaisuuden käytöstä toistuvasti suoritettavaa maksua,

f) palkkoja, palkkioita, eläkkeitä ja elinkorkoja,

g) elinkeinotoiminnan yhteydessä saatua vahingon-, vakuutus- ja muuta sellaista korvausta, ja

h) muita tuloja tai varoja, mikäli tästä on sovittu 20 artiklan mukaisesti.

2. Sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen on toimittava siten, että tiedot, jotka tulevat esiin tässä valtiossa suoritettavassa selvityksessä veroa koskevassa asiassa ja joiden voidaan olettaa kiinnostavan toista sopimusvaltiota, mahdollisimman pian luovutetaan tämän toisen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle.

3. Jos siinä sopimusvaltiossa, joka on vastaanottanut tiedot, käy selville, että tiedot eivät vastaa todellisia olosuhteita, on tämän valtion toimivaltaisen viranomaisen sopivalla tavalla ilmoitettava asiasta sen sopimusvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, joka on tiedot antanut.

4. Milloin sopimusvaltiossa asuva henkilö on kuollut ja häneltä on jäänyt toisessa sopimusvaltiossa olevaa kiinteää omaisuutta tai siellä olevaan liikkeeseen sijoitettuja varoja, on ensiksi mainitun valtion toimivaltaisen viranomaisen, niin pian kuin asiasta on saatu tieto, ilmoitettava tästä toisen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle.

12 artikla

1. Sopimusvaltion esityksestä on kahden tai useamman sopimusvaltion neuvoteltava samanaikaisten veroselvitysten kohteen ja selvityksissä noudatettavien menettelytapojen määräämiseksi. Kukin sopimusvaltio ratkaisee itse, haluaako se osallistua tiettyyn samanaikaiseen veroselvitykseen.

2. Samanaikaisella veroselvityksellä tarkoitetaan 1 kappaleessa kahden tai useamman sopimusvaltion välistä sopimusta, jonka mukaan kukin omalla alueellaan toimeenpanee henkilön vero-olosuhteita koskevan samanaikaisen tutkimuksen, josta on yhteistä tai täydentävää etua, tarkoituksin vaihtaa tällöin esiin tulevia merkityksellisiä tietoja.

13 artikla

1. Sopimusvaltion viranomaisen edustajan voidaan veroasiassa, jolla on olennainen merkitys tälle valtiolle, saman valtion toimivaltaisen viranomaisen esityksestä sallia olla läsnä tällaisessa veroasiassa toisessa sopimusvaltiossa suoritettavassa selvityksessä. Tästä tehdyn esityksen tutkii tämän toisen valtion toimivaltainen viranomainen, joka mahdollisimman pian ilmoittaa päätöksestään ensiksi mainitun valtion toimivaltaiselle viranomaiselle. Jos esitykseen suostutaan, ilmoituksessa mainitaan selvityksen aika ja paikka sekä muut esityksen tehneelle toimivaltaiselle viranomaiselle tarpeellisiksi harkittavat tiedot.

2. Tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitettu edustaja ei saa tehdä päätöksiä selvitystä koskevissa asioissa, mutta hän voi tehdä ehdotuksia tällaisissa asioissa viranomaiselle tai virkamiehelle, jolle on annettu tehtäväksi toimeenpanna selvitys. Päätöksen tällaisen ehdotuksen johdosta tekee viranomainen tai virkamies.

3. Tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitetussa selvityksessä esiin tulleita tietoja on käsiteltävä salaisina, eikä niitä saa ilmaista muille kuin niille henkilöille tai viranomaisille, niihin luettuina tuomioistuinten ja muiden oikeusviranomaisten palveluksessa olevat henkilöt, jotka käsittelevät tässä sopimuksessa tarkoitettujen verojen määräämistä, kantoa tai perintää taikka ratkaisevat niihin liittyviä valituksia tai syytettä koskevia asioita.

4. Jos 1 kappaleessa tarkoitettu esitys hylätään, sovelletaan vastaavasti, mitä 7 artiklan 1 kappaleessa on määrätty.

Veron perintä

14 artikla

1. Veroasiassa annettu päätös, joka sopimusvaltion lainsäädännön mukaan on täytäntöönpanokelpoinen tässä valtiossa, on tunnustettava täytäntöönpanokelpoiseksi toisessa sopimusvaltiossa.

2. Asioissa, jotka koskevat määräaikaa, jonka jälkeen verosaaminen ei ole täytäntöönpanokelpoinen, sovelletaan esityksen tehneen valtion lainsäädäntöä.

3. Perimistoimenpiteillä, joihin se valtio, jolta virka-apua on pyydetty, on virka-apua koskevasta esityksestä ryhtynyt ja joilla tämän valtion lainsäädännön mukaan on 2 kappaleessa tarkoitettua määräaikaa lykkäävä tai keskeyttävä vaikutus, on myös tämä vaikutus virka-apua pyytäneen valtion lainsäädäntöä sovellettaessa. Sen valtion, jolta virka-apua on pyydetty, on ilmoitettava asiasta virka-apua pyytäneelle valtiolle, jos tällaisiin toimenpiteisiin ryhdytään.

4. Veron perimistä koskevaa virka-apua ensisijaisesti pyytävän viranomaisen on esityksessä todistettava, että päätös on täytäntöönpanokelpoinen sekä mainittava se ajankohta, jolloin oikeus periä vero lakkaa kokonaan tai osaksi vanhentumisen johdosta. Tämän viranomaisen toimivalta on 3 artiklassa tarkoitetun viranomaisen todistettava.

15 artikla

Jos verovelvollinen tai muu 4 artiklan 2 kappaleessa tarkoitettu henkilö on kuollut, ei saada periä enempää kuin määrä, joka vastaa kuolinpesän varojen arvoa. Jos pesä on jaettu, ei perilliseltä tai muulta kuolemantapauksen johdosta omaisuutta saaneelta henkilöltä saada periä enempää kuin määrä, joka vastaa omaisuuden arvoa sen saantihetkellä.

16 artikla

1. Vero, joka tämän sopimuksen mukaan on perittävä, ei siinä sopimusvaltiossa, jolta virka-apua on pyydetty, nauti sellaista erityistä etuoikeutta, joka siellä saattaa olla voimassa sen omiin veroihin nähden.

2. Tämän sopimuksen mukaisessa verojen perimistä koskevassa asiassa ei siinä sopimusvaltiossa, jolta perimistä on pyydetty, saada ryhtyä toimenpiteisiin oikeudenkäyntimenettelyn aloittamiseksi muussa tuomioistuimessa kuin hallintotuomioistuimessa tai konkurssimenettelyn vireillepanemiseksi, ellei tämän osapuolen toimivaltainen viranomainen, esityksen tehneen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen esityksestä, nimenomaan suostu siihen, että sellaiseen toimenpiteeseen ryhdytään.

17 artikla

1. Milloin oikeus periä vero lakkaa kokonaan tai osaksi virka-apua pyytäneen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ennen kuin tämän sopimuksen mukainen veron perimistä koskeva asia on päättynyt, maksun, verotuksen alentamisen tai poistamisen, lyhennyksen tai muun syyn johdosta, on tämän valtion toimivaltaisen viranomaisen mahdollisimman pian ilmoitettava tapahtumasta toisen sopimusvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä on vastaavasti sovellettava, milloin on myönnetty veron suorittamisen lykkäystä.

18 artikla

Kun tämän sopimuksen mukainen periminen on tapahtunut sopimusvaltiossa ja peritty määrä on saapunut tämän valtion perimisviranomaiselle, tämä valtio on perimistä pyytäneelle sopimusvaltiolle vastuussa peritystä määrästä.

Verosaamisen maksamisen turvaaminen

19 artikla

1. Tämän sopimuksen mukainen verosaamisen maksamisen turvaaminen tapahtuu sen sopimusvaltion lainsäädännön tai hallintokäytännön mukaan, jolta turvaamista on pyydetty. Tällainen turvaaminen voi tapahtua, vaikka saamista ei ole vahvistettu.

2. Jos verosaaminen lakkaa kokonaan tai osaksi sen jälkeen kun tämän sopimuksen mukaiseen turvaamistoimenpiteeseen on ryhdytty, on esityksen tehneen sopimusvaltion toimivaltaisen viranomaisen mahdollisimman pian ilmoitettava tapahtumasta toisen sopimusvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

3. Mitä 14--18 artiklassa on määrätty, koskee soveltuvin osin myös tämän sopimuksen mukaan tapahtuvaa verosaamisen maksamisen turvaamista.

Erinäisiä määräyksiä

20 artikla

1. Sopimusvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat tehdä sopimuksia tämän sopimuksen määräysten toteuttamiseksi. Erityisesti ne voivat sopia tietojen vaihdosta 11 artiklan 1 kappaleen h) kohdan mukaan, vähimmäismäärästä, jota perimistä koskeva esitys saa tarkoittaa, veroja ja maksuja koskevasta virka-avusta 2 artiklan 1 kappaleen h) 2--5 kohdan mukaan, toimenpiteistä sen välttämiseksi, että veron ennakkoa suoritetaan useammassa kuin yhdessä sopimusvaltiossa, veron kannosta tai veron siirrosta sekä koroista, oikeudenkäyntikuluista, uhkasakoista ja muista sellaisista, verotuksen tai perimisen yhteydessä menevistä maksuista, perittäviä määriä muunnettaessa sovellettavan kurssin vahvistamisesta sekä perittyjen määrien tilittämisestä.

2. Jos kahden tai useamman sopimusvaltion välillä syntyy vaikeuksia tai epätietoisuutta sopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta, näiden valtioiden toimivaltaisten viranomaisten on neuvoteltava keskenään kysymysten ratkaisemiseksi erityisin sopimuksin. Neuvottelujen tulokset on mahdollisimman pian annettava tiedoksi muiden sopimusvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.

3. Jos sopimusvaltion toimivaltainen viranomainen katsoo, että kaikkien sopimusvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on neuvoteltava keskenään kysymyksestä, jota tarkoitetaan 2 kappaleessa, neuvottelut on käytävä tämän valtion pyynnöstä.

4. Jos verovaateen perimistä tarkoittavaa virka-apua koskeva hakemus koskee tuloa, josta on verotettu muussa kuin virka-apua pyytävässä sopimusvaltiossa, eikä tällaista kaksinkertaista verotusta ole säännelty kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyssä sopimuksessa, voi sen valtion, jolta virka-apua on pyydetty, toimivaltainen viranomainen ottaa asian esille virka-apua pyytäneen valtion toimivaltaisen viranomaisen kanssa siinä tarkoituksessa, että keskinäisin sopimuksin pyritään välttämään tulon kaksinkertainen verotus. Verovaateen perintä voidaan keskeyttää siihen saakka, kunnes tällainen sopimus on tehty.

21 artikla

Kyselyihin, tietoihin, ilmoituksiin ja muihin tiedonantoihin, jotka sopimusvaltio tämän sopimuksen mukaisesti vastaanottaa, sovelletaan tämän valtion lainsäädännön mukaan voimassa olevia salassapitomääräyksiä.

22 artikla

Tämän sopimuksen mukaista virka-apua pyytänyt sopimusvaltio on velvollinen korvaamaan vain ne kustannukset, jotka virka-avusta aiheutuvat toisessa sopimusvaltiossa oikeudenkäyntimenettelystä muussa tuomioistuimessa kuin hallintotuomioistuimessa tai konkurssimenettelystä.

23 artikla

Tätä sopimusta ei sovelleta Huippuvuorilla eikä Jan Mayenilla, eikä myöskään Euroopan ulkopuolella olevissa Norjan alusmaissa.

24 artikla

1. Tämä sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä päivästä, jona kaikki sopimusvaltiot ovat ilmoittaneet Tanskan ulkoasiainministeriölle sopimuksen hyväksymisestä. Tanskan ulkoasiainministeriö ilmoittaa muille sopimusvaltioille näiden ilmoitusten vastaanottamisesta ja sopimuksen voimaantuloajankohdasta.

2. Tämän sopimuksen tultua voimaan sen määräyksiä sovelletaan asioihin, jotka ovat voimaantulon jälkeen saapuneet sen sopimusvaltion, jolle esitys on osoitettu, toimivaltaiselle viranomaiselle.

3. Suomen, Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan välillä virka-avusta veroasioissa 9 päivänä marraskuuta 1972 tehty sopimus siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen lakkaa olemasta voimassa ja sitä sovelletaan viimeisen kerran asioihin, jotka ovat ennen tämän sopimuksen voimaantuloa saapuneet sen sopimusvaltion, jolle esitys on osoitettu, toimivaltaiselle viranomaiselle.

4. Tämä sopimus ei rajoita Tanskan hallituksen ja Grönlannin maakunnanhallituksen välillä kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ym. 18 päivänä lokakuuta 1979 tehtyä sopimusta sekä viimeksi mainitun sopimuksen liitteen 20 kohdan mukaista sopimusta, eivätkä viimeksi mainitut sopimukset rajoita tätä sopimusta.

5. Tämä sopimus ei rajoita Tanskan hallituksen ja Färsaarten maakunnanhallituksen välillä kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi ym. 12 päivänä elokuuta 1986 tehdyn sopimuksen virka-apua koskevia määräyksiä, eivätkä nämä määräykset rajoita tätä sopimusta.

25 artikla

Sopimusvaltio voi irtisanoa sopimuksen viimeistään kalenterivuoden kesäkuun 30 päivänä ilmoittamalla siitä kirjallisesti Tanskan ulkoasiainministeriölle, joka ilmoittaa muille sopimusvaltioille sellaisen ilmoituksen vastaanottamisesta ja sen sisällön. Jos irtisanomisaikaa on noudatettu, sopimus lakkaa olemasta voimassa irtisanomisen toimittaneen valtion ja muiden sopimusvaltioiden välillä kalenterivuoden päättyessä.

Tämän sopimuksen alkuperäiskappale talletetaan Tanskan ulkoasiainministeriön huostaan, joka toimittaa siitä muille sopimusvaltioille oikeaksi todistetun jäljennöksen.

Tämän vakuudeksi ovat asianmukaisesti valtuutetut edustajat allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Kööpenhaminassa 7 päivänä joulukuuta 1989 yhtenä tanskan-, fäärin-, grönlannin-, suomen-, islannin-, norjan- ja ruotsinkielisenä kappaleena, jossa ruotsin kielellä on kaksi tekstiä, toinen Suomea ja toinen Ruotsia varten, kaikkien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.