31/1991

Annettu: 1.5.1991

Asetus Kreikan kanssa sosiaaliturvasta tehdyn sopimuksen voimaansaattamisesta ja sen eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain voimaantulosta

Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:

1 §

Helsingissä 11 päivänä maaliskuuta 1988 Suomen tasavallan ja Helleenien tasavallan välillä sosiaaliturvasta tehty sopimus, jonka eräät määräykset on hyväksytty 9 päivänä kesäkuuta 1989 annetulla, myös Ahvenanmaan maakuntapäivien osaltaan hyväksymällä lailla (668/91) ja jonka tasavallan presidentti on ratifioinut niin ikään 9 päivänä kesäkuuta 1989 ja jota koskevat ratifioimiskirjat on vaihdettu Helsingissä 19 päivänä maaliskuuta 1991, tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1991 niin kuin siitä on sovittu.

2 §

Tarkempia määräyksiä sopimuksen täytäntöönpanosta antaa tarvittaessa sosiaali-ja terveysministeriö.

3 §

Kreikan kanssa sosiaaliturvasta tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä 9 päivänä kesäkuuta 1989 annettu laki (668/91) ja tämä asetus tulevat voimaan 1 päivänä toukokuuta 1991.

Helsingissä 12 päivänä huhtikuuta 1991

Suomen tasavallan ja Helleenien tasavallan välinen SOPIMUS sosiaaliturvasta

Suomen tasavallan hallitus ja Helleenien tasavallan hallitus, jotka haluavat järjestää valtioidensa väliset keskinäiset suhteet sosiaaliturvan alalla, ovat päättäneet tehdä seuraavan sopimuksen:

I OSA

YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 artikla

1. Tässä sopimuksessa:

1) "Kreikka" tarkoittaa Helleenien tasavaltaa ja "Suomi" Suomen tasavaltaa;

2) "lainsäädäntö" tarkoittaa 2 artiklassa tarkemmin määriteltyjä lakeja, asetuksia ja muita säännöksiä;

3) "asianomainen viranomainen" tarkoittaa Kreikan osalta terveys-, sosiaalihuolto- ja sosiaaliturvaministeriä sekä työttömyysvakuutus- ja perhe-etuustapauksissa työministeriä ja Suomen osalta sosiaali- ja terveysministeriötä;

4) "vakuutuslaitos" tarkoittaa elintä tai viranomaista, jolle kuuluu 2 artiklassa mainitun lainsäädännön tai jonkin sen osan soveltaminen;

5) "asianomainen vakuutuslaitos" tarkoittaa sovellettavan lainsäädännön mukaan toimivaltaista vakuutuslaitosta;

6) "yhdyselin" tarkoittaa laitosta, joka vastaa yhteydenpidosta ja tietojen vaihdosta sopimuspuolten välillä ja jonka tehtävänä on helpottaa sopimuksen soveltamista ja antaa tietoja kysymykseen tuleville henkilöille heidän sopimukseen perustuvista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan;

7) "perheenjäsen" tarkoittaa perheenjäsentä sen sopimuspuolen lainsäädännön mukaan, jonka alueella laitos sijaitsee ja jonka kustannuksella etuudet annetaan;

8) "vakuutuskaudet" tarkoittavat Kreikan osalta maksukausia työsuhteen tai yrittäjätoiminnan perusteella ja kaikkia kausia, joita pidetään vakuutuskausia vastaavina Kreikan lainsäädännön mukaan, ja Suomen osalta maksukausia, työskentelykausia ja muita kausia, joita pidetään vakuutuskausina tai sellaisiin rinnastettavina, mukaan luettuna jokainen maksu-, vakuutus-, asumis- tai vastaava kausi, jota on käytetty etuutta koskevan oikeuden perusteena Suomen lainsäädännön mukaan;

9) "rahasuoritus", "eläke", "elinkorko" tai "korvaus" tarkoittaa sovellettavan lainsäädännön mukaista rahaetuutta, eläkettä, elinkorkoa tai korvausta, mukaan luettuna kaikki osat, jotka rahoitetaan julkisista varoista ja kaikki näihin rinnastettavat etuudet, sekä kaikki korotukset ja lisäsuoritukset.

2. Muilla tässä sopimuksessa käytetyillä käsitteillä on sovellettavan lainsäädännön mukainen merkitys.

2 artikla

1. Tätä sopimusta sovelletaan:

A. Kreikan osalta

a) työntekijöiden ja näihin rinnastettavien henkilöiden sosiaaliturvaa koskevaan yleiseen lainsäädäntöön vanhuuden, kuolemantapauksen, työkyvyttömyyden, sairauden, äitiyden, työtapaturmien ja ammattitautien osalta;

b) tiettyjen työntekijäryhmien ja näihin rinnastettavien henkilöiden, ammatinharjoittajien ja yrittäjien pakollisia sosiaaliturvajärjestelmiä koskevaan lainsäädäntöön sekä koko maatalousväestöä koskevaan sosiaaliturvalainsäädäntöön;

c) työntekijöiden työttömyysvakuutusta koskevaan lainsäädäntöön;

d) työntekijöiden perhe-etuuksia koskevaan lainsäädäntöön.

B. Suomen osalta lainsäädäntöön, joka koskee kansaneläkkeitä ja perhe-eläkkeitä, työeläkejärjestelmää, mukaan luettuna yrittäjien sekä valtion, kirkon ja kuntien palveluksessa olevien henkilöiden eläkejärjestelmät samoin kuin merimiesten eläkejärjestelmä, tapaturmavakuutusta, ammattitautivakuutusta, maatalousyrittäjien tapaturmavakuutusta, yleisiä sairaala- ja kansanterveyspalveluja ja sairausvakuutusta, mukaan luettuna äitiys-, isyys- ja vanhempainvakuutus, työttömyysvakuutus, lapsilisä, äitiysavustus ja invalidihuolto; näihin mukaan luettuna laki työnantajan sosiaaliturvamaksusta.

2. Jollei tämän artiklan 4 kappaleessa toisin määrätä, tätä sopimusta sovelletaan myös lainsäädäntöön, joka koontaa, muuttaa tai täydentää tämän artiklan 1 kappaleessa mainittua lainsäädäntöä.

3. Tätä sopimusta sovelletaan lainsäädäntöön, joka koskee sosiaaliturvan uutta järjestelmää tai uutta alaa, jota ei ole mainittu tämän artiklan 1 kappaleessa, vain siinä tapauksessa että sopimuspuolet siitä sopivat.

4. Tätä sopimusta ei sovelleta lainsäädäntöön, joka laajentaa tämän artiklan 1 kappaleessa mainitun lainsäädännön soveltamista uusiin henkilöryhmiin, jos kysymyksessä olevan valtion asianomainen viranomainen ilmoittaa toisen valtion asianomaiselle viranomaiselle kolmen kuukauden kuluessa uuden lainsäädännön voimaantulosta, että sopimuksen sellaista laajennusta ei tarkoiteta.

5. Lukuunottamatta 5 artiklan määräystä tätä sopimusta ei sovelleta Kreikan erityislainsäädäntöön, joka koskee valtion virkamiesten eläkkeitä eikä Kreikan lainsäädäntöön, joka koskee merimiehiä. Asianomaiset viranomaiset voivat kuitenkin sopia, että tätä sopimusta kokonaisuudessaan sovelletaan myös Kreikan erityiseen merimiesten sosiaaliturvajärjestelmään.

3 artikla

Jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä, sopimusta sovelletaan sopimuspuolten kansalaisiin ja henkilöihin, jotka ovat tai ovat olleet jommankumman sopimuspuolen lainsäädännön piirissä sekä henkilöihin, jotka johtavat oikeutensa mainituista henkilöistä.

4 artikla

Jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä, sopimuspuolen alueella asuvat seuraavat henkilöt rinnastetaan tämän sopimuspuolen kansalaisiin sovellettaessa sopimuspuolen lainsäädäntöä:

a) toisen sopimuspuolen kansalaiset;

b) pakolaiset ja valtiottomat henkilöt, joita tarkoitetaan heinäkuun 28 päivänä 1951 tehdyssä pakolaisten oikeusasemaa koskevassa yleissopimuksessa ja tähän sopimukseen liittyvässä tammikuun 31 päivänä 1967 tehdyssä pöytäkirjassa sekä syyskuun 28 päivänä 1954 tehdyssä valtiottomien henkilöiden oikeusasemaa koskevassa yleissopimuksessa;

c) muut henkilöt niiden oikeuksien osalta, jotka he johtavat tässä artiklassa mainitusta sopimuspuolen kansalaisesta tai pakolaisesta tai valtiottomasta henkilöstä.

5 artikla

1. Jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä, eläkkeitä ja muita rahaetuuksia, työttömyysetuuksia ja työttömyyseläkkeitä lukuun ottamatta, ei saa vähentää, muuttaa, keskeyttää tai lakkauttaa sillä perusteella, että edunsaaja asuu toisen sopimuspuolen alueella.

2. Jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä, sopimuspuolen maksamat etuudet on maksettava toisen sopimuspuolen kansalaisille, jotka asuvat kolmannessa valtiossa, samoin ehdoin ja saman suuruisina kuin ensiksi mainitun sopimuspuolen kansalaisille, jotka asuvat kolmannessa valtiossa.

6 artikla

1. Suomen työeläkejärjestelmän mukaan täytetyt vakuutuskaudet otetaan huomioon kun asianomainen vakuutuslaitos Kreikassa päättää oikeudesta kuulua Kreikan vapaaehtoiseen vakuutukseen.

2. Sopimuspuolen lainsäädäntöä, joka koskee 2 artiklan mukaisen sovellettavan lainsäädännön edellyttämää etuuksien vähentämistä tai lakkauttamista, kun ne ovat päällekkäisiä toisen etuuden tai työskentelystä johtuvan tulon kanssa, sovelletaan, vaikka oikeus toiseen etuuteen on saatu toisen sopimuspuolen lainsäädännön mukaisesti tai tulo on ansaittu toisen sopimuspuolen alueella.

3. Päätettäessä tämän artiklan 2 kappaleen tarkoittamasta etuuden vähentämisestä tai lakkauttamisesta Kreikan asianomainen vakuutuslaitos ottaa huomioon työskentelystä johtuvan tulon vain siihen määrään, joka vastaa 19 artiklan 2 kappaleen b kohdan mukaisen Kreikan osaetuuden ja saman kappaleen a kohdassa mainitun teoreettisen määrän välistä suhdetta.

II OSA

SOVELLETTAVAA LAINSÄÄDÄNTÖÄ KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

7 artikla

Jollei tämän sopimuksen 8, 9 ja 10 artiklassa toisin määrätä, sovelletaan seuraavaa lainsäädäntöä:

A. Suomen osalta

a) lainsäädäntöä, joka koskee työeläkkeitä, työtapaturmia ja ammattitauteja sekä työnantajan sosiaaliturvamaksua, jos kysymyksessä olevat henkilöt työskentelevät Suomessa;

b) lainsäädäntöä, joka koskee kansaneläkkeitä, perhe-eläkkeitä, yleisiä kansanterveys- ja sairaalapalveluja, sairausvakuutusta, äitiys-, isyys- ja vanhempainvakuutusta, työttömyysturvaa, lapsilisää, äitiysavustusta ja invalidihuoltoa, jos kysymyksessä olevat henkilöt asuvat Suomessa;

B. Kreikan osalta tämän sopimuksen 2 artiklan 1 kappaleen A kohdassa mainittua lainsäädäntöä, jos kysymyksessä olevat henkilöt työskentelevät Kreikassa.

8 artikla

1. Jos sopimuspuolen alueella työskentelevä työntekijä lähetetään työnantajansa toimesta työskentelemään toisen sopimuspuolen alueelle saman työnantajan lukuun, työntekijä pysyy lähettämistä seuraavan 24. kalenterikuukauden päättymiseen asti ensiksi mainitun sopimuspuolen lainsäädännön piirissä ikään kuin hän työskentelisi edelleen tämän sopimuspuolen alueella.

2. Kummankin sopimuspuolen alueella työskentelevään rautatie-, maantie- tai ilmakuljetusyrityksen matkustavaan henkilökuntaan sovelletaan sen sopimuspuolen lainsäädäntöä, jonka alueella yrityksen pääkonttori sijaitsee. Jos työntekijä kuitenkin asuu toisen sopimuspuolen alueella, häneen sovelletaan tämän sopimuspuolen lainsäädäntöä.

3. Jollei 2 artiklan 5 kappaleessa toisin määrätä, sovelletaan aluksen miehistöön ja muihin henkilöihin, jotka työskentelevät aluksella vakinaisesti, sen sopimuspuolen lainsäädäntöä, jonka lippua alus käyttää. Henkilöt, jotka työskentelevät aluksen lastaus-, purkaus- ja korjaus- tai vartiointitehtävissä aluksen satamassaoloaikana, kuuluvat sen sopimuspuolen lainsäädännön piiriin, jonka alueella satama sijaitsee.

4. Tämän artiklan määräysten perusteella sopimuspuolen lainsäädännön piiriin kuuluvan työntekijän sekä hänen mukanaan seuraavien perheenjäsentensä, katsotaan asuvan tämän sopimuspuolen alueella.

9 artikla

1. Tätä sopimusta ei sovelleta sopimuspuolten diplomaattisen tai konsuliedustuston henkilökunnan jäseniin, mikäli heillä on diplomaattinen tai konsuliasema.

2. Sopimuspuolten hallitusten toisen sopimuspuolen alueelle lähettämät valtion virkamiehet, jotka eivät kuulu 1 kappaleessa tarkoitettuihin ryhmiin, kuuluvat ensiksi mainitun sopimuspuolen lainsäädännön piiriin.

3. Jos muu kuin tämän artiklan 1 ja 2 kappaleessa tarkoitettu henkilö, joka ei kuulu sopimuspuolen diplomaattisen tai konsuliedustuston henkilökuntaan, on diplomaattisen tai konsuliedustuston palveluksessa toisen sopimuspuolen alueella tai mainitun edustuston virkamiehen palveluksessa, hän voi kolmen kuukauden kuluessa tämän sopimuksen voimaantulosta tai kolmen kuukauden kuluttua työskentelyn aloittamisesta tämän sopimuspuolen alueella valita, vakuutetaanko hänet ensiksi mainitun vai viimeksi mainitun sopimuspuolen lainsäädännön mukaisesti.

10 artikla

1. Sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset voivat sopia poikkeuksista 7, 8 tai 9 artiklan määräyksiin tiettyjen henkilöiden tai henkilöryhmien osalta.

2. Tämän sopimuksen 8 artiklan 4 kappaleen määräyksiä sovelletaan vastaavasti tämän artiklan tarkoittamiin tapauksiin.

11 artikla

Jos työntekijää, joka kuuluu Kreikan lainsäädännön piiriin Kreikan alueella tehdyn työn osalta, pidetään tästä huolimatta Suomen lainsäädännön mukaan Suomessa asuvana, vakuutusmaksua ei makseta Suomen lainsäädännön perusteella tästä työstä saadun tulon osalta.

III OSA

ERITYISET MÄÄRÄYKSET

1 luku

Sairaus, äitiys ja synnytys

12 artikla

Jos henkilö on täyttänyt vakuutuskausia kummankin sopimuspuolen lainsäädännön mukaan, nämä kaudet lasketaan yhteen etuutta koskevien oikeuksien saavuttamiseksi, elleivät ne ole päällekkäisiä.

13 artikla

1. Jos sopimuspuolen alueella asuvalla henkilöllä on oikeus sairaanhoitoetuuksiin tämän sopimuspuolen lainsäädännön perusteella, hän saa oleskellessaan tilapäisesti toisen sopimuspuolen alueella sairaanhoitoetuudet, mikäli hän terveydentilansa vuoksi välittömästi tarvitsee tällaisia etuuksia.

2. Tämän sopimuksen 8 artiklassa ja 9 artiklan 2 ja 3 kappaleessa tarkoitetuilla henkilöillä, jotka kuuluvat sopimuspuolen lainsäädännön piiriin ja oleskelevat tai asuvat toisen sopimuspuolen alueella, on tänä aikana oikeus sairaanhoitoetuuksiin viimeksi mainitun sopimuspuolen lainsäädännön perusteella.

3. Päätettäessä millä tavoin ja missä laajuudessa sairaanhoitoetuudet annetaan sovelletaan sen sopimuspuolen lainsäädäntöä, jossa etuus annetaan.

4. Proteesit, suuret apuvälineet ja muut huomattavat sairaanhoitoetuudet, joita koskeva luettelo on toimeenpanosopimuksen liitteenä, myönnetään hätätapauksia lukuunottamatta vain asianomaisen vakuutuslaitoksen suostumuksella.

5. Asianomainen vakuutuslaitos korvaa tämän artiklan perusteella annettavien sairaanhoitoetuuksien kustannukset kysymyksessä olevalle vakuutuslaitokselle siten kuin tämän sopimuksen 29 artiklassa tarkoitetussa toimeenpanosopimuksessa tarkemmin määrätään.

14 artikla

1. Henkilöllä, joka saa eläkettä kummankin sopimuspuolen lainsäädännön perusteella, on oikeus sairaanhoitoetuuksiin sen sopimuspuolen lainsäädännön perusteella, jonka alueella hän asuu. Etuudet annetaan eläkkeensaajan asuinmaan asianomaisen vakuutuslaitoksen kustannuksella.

2. Henkilöllä, joka asuu Kreikassa ja joka saa vain Suomen lainsäädännön mukaista eläkettä, on, samoin kuin hänen mukanaan seuraavilla perheenjäsenillä, oikeus asuinpaikkakuntansa asianomaisen vakuutuslaitoksen myöntämiin sairaanhoitoetuuksiin. Etuudet myönnetään Kreikan asianomaisen viranomaisen vuosittain määräämää maksua vastaan.

3. Etuudet annetaan Kreikan lainsäädännön mukaisesti ja asianomaisen laitoksen määräämin ehdoin.

4. Henkilöllä, joka saa eläkettä yksinomaan Kreikan lainsäädännön perusteella, on asuessaan Suomessa, samoin kuin hänen mukanaan seuraavilla perheenjäsenillä, oikeus sairaanhoitoetuuksiin samalla tavoin kuin suomalaisilla edunsaajilla Suomen lainsäädännön mukaan.

2 luku

Vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeet Suomen lainsäädännön soveltaminen

15 artikla

1. Kreikan kansalainen, jolle on hänen Suomessa asuessaan myönnetty vanhuus- tai työkyvyttömyyseläke Suomen kansaneläkelain perusteella tai perhe-eläke Suomen perhe-eläkelain perusteella, säilyttää Kreikkaan muuttaessaan oikeuden tähän eläkkeeseen samoin edellytyksin kuin Suomen kansalainen.

2. Kreikassa tai Suomessa asuvalla Kreikan kansalaisella, joka ei täytä Suomen kansaneläkelaissa vanhuuseläkkeen saamiseksi säädettyjä Suomessa asumista koskevia edellytyksiä, on muiden edellytysten täyttyessä oikeus vanhuuseläkkeen pohjaosaan, jos hän täytettyään 16 vuotta on asunut Suomessa yhtäjaksoisesti vähintään viisi vuotta.

3. Kreikassa tai Suomessa asuvalla Kreikan kansalaisella, joka ei täytä Suomen perhe-eläkelaissa säädettyjä lesken ja vainajan Suomessa asumista koskevia edellytyksiä, on muiden edellytysten täyttyessä oikeus leskeneläkkeen pohjaosaan, jos vainaja oli Kreikan kansalainen, ja sekä hän että hänen leskensä ovat 16 vuotta täytettyään asuneet Suomessa yhtäjaksoisesti vähintään viisi vuotta, ja vainaja kuollessaan asui Suomessa tai Kreikassa.

4. Kreikassa tai Suomessa asuvalla Kreikan kansalaisella, joka ei täytä Suomen perhe-eläkelaissa säädettyjä lapsen ja vainajan Suomessa asumista koskevia edellytyksiä, on muiden edellytysten täyttyessä oikeus lapseneläkkeeseen, jos vainaja oli Kreikan kansalainen ja täytettyään 16 vuotta oli asunut Suomessa yhtäjaksoisesti viisi vuotta ja asui kuollessaan Suomessa tai Kreikassa.

16 artikla

1. Tämän sopimuksen 4 artiklassa tarkoitetulla henkilöllä on Kreikassa asuessaan oikeus Suomen työeläkkeeseen samoin edellytyksin kuin Suomessa asuessaan, ottaen kuitenkin huomioon 17 artiklan määräykset.

2. Jollei tämän sopimuksen 34 artiklassa toisin määrätä, Suomen asianomainen vakuutuslaitos soveltaa omaa lainsäädäntöään määrätessään oikeudesta työeläkkeeseen ja sen määrää laskiessaan.

17 artikla

Jos henkilö työkyvyttömäksi tullessaan ei muutoin täytä Suomen työeläkejärjestelmän asumiskausivaatimusta, hänen oman työnsä perusteella täyttämänsä vakuutuskaudet Kreikassa rinnastetaan asumisaikoihin Suomessa, elleivät ne ole päällekkäisiä.

2 luku

Vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeet Kreikan lainsäädännön soveltaminen

18 artikla
Työkyvyttömyyseläkkeet

1. Jos henkilöllä ei ole oikeutta työkyvyttömyyseläkkeeseen Kreikassa täytettyjen vakuutuskausien perusteella, Kreikan lainsäädännön mukaiset vakuutuskaudet ja Suomen työeläkejärjestelmän mukaiset vakuutuskaudet lasketaan yhteen Kreikan lainsäädännön mukaista etuutta koskevaa oikeutta varten, elleivät ne ole päällekkäisiä.

2. Jos oikeus etuuteen on saavutettu tämän artiklan 1 kappaleen määräysten mukaisesti, Kreikan asianomainen vakuutuslaitos laskee teoreettisen määrän, joka olisi myönnetty, jos kaikki Kreikan lainsäädännön ja Suomen työeläkejärjestelmän mukaiset vakuutuskaudet olisi täytetty Kreikassa. Jos etuuden määrä ei riipu vakuutuskausien pituudesta, sitä pidetään teoreettisena määränä.

3. Jos kummankin sopimuspuolen lainsäädännön mukaan täytetyt vakuutuskaudet yhteensä ylittävät Kreikan lainsäädännössä täyden etuuden saamiseksi edellytetyn enimmäisajan, asianomainen vakuutuslaitos ottaa huomioon tämän enimmäisajan täytettyjen kausien yhteismäärän sijasta.

4. Tämän artiklan 2 kappaleen mukaisesti lasketun määrän perusteella vakuutuslaitos laskee tämän jälkeen maksettavakseen tulevan osaetuuden sen oman lainsäädännön perusteella huomioon otettavien vakuutuskausien määrän ja tämän artiklan 2 kappaleen mukaan huomioonotettujen vakuutuskausien yhteismäärän suhteessa.

19 artikla
Vanhuus- ja perhe-eläkkeet

1. Suomen lainsäädännön mukaisia vakuutuskausia lasketaan yhteen Kreikan lainsäädännön mukaisten vakuutuskausien kanssa siinä määrin kuin on tarpeellista Kreikan lainsäädännön mukaisen vanhuus- ja perhe-eläkeoikeuden saamiseksi.

2. Kun Suomen lainsäädännön mukaisia vakuutuskausia otetaan huomioon edellisen kappaleen mukaisesti etuutta koskevan oikeuden saamiseksi, Kreikan lainsäädännön perusteella maksettava etuus määrätään seuraavasti:

a) vakuutuslaitos laskee ensin sen eläkkeen määrän, joka olisi myönnetty kysymyksessä olevalle henkilölle, jos Suomen lainsäädännön mukaiset edellisen kappaleen mukaan huomioon otetut vakuutuskaudet olisivat täytetyt sen oman lainsäädännön perusteella.

b) tämän artiklan a kohdan mukaisesti lasketun määrän perusteella laitos laskee tämän jälkeen maksettavakseen tulevan osaetuuden sen oman lainsäädännön perusteella täytettyjen vakuutuskausien määrän ja huomioon otettujen vakuutuskausien yhteismäärän suhteessa.

3. Työskentelykaudet kaivostyössä Suomessa lasketaan yhteen Kreikan lainsäädännön mukaisten vakuutuskausien kanssa, kun sovelletaan kaivoksissa ja ruskohiililouhoksissa työskentelevien sekä raskasta ja terveydelle vaarallista työtä tekevien henkilöiden eläkkeitä koskevia Kreikan lainsäädännön määräyksiä.

20 artikla
Kaikkia eläkelajeja koskevat määräykset

1. Jos Kreikan lainsäädännön mukaista etuutta laskettaessa huomioon otettavien vakuutuskausien kokonaismäärä ei ole vähintään 12 kuukautta ja edellyttäen että oikeutta Kreikan lainsäädännön mukaiseen eläkkeeseen ei ole 18 artiklaa soveltamatta, tämän lainsäädännön mukaista etuutta ei makseta.

2. Soveltaessaan 18 ja 19 artiklan määräyksiä Kreikan asianomainen vakuutuslaitos ottaa huomioon seuraavat säännöt:

a) vain kreikkalaiset vakuutuskaudet otetaan huomioon, kun määrätään vakuutusala ja asianomainen vakuutuslaitos;

b) sovellettaessa 18 artiklan 2 kappaleen määräyksiä suomalaiset vakuutuskaudet otetaan huomioon, vaikka niitä ei pidettäisi vakuutuskausina Kreikan lainsäädännön mukaan;

c) laskettaessa eläkkeen määrää vain Kreikan lainsäädännön mukaisia vakuutuskausia vastaava tulo otetaan huomioon.

21 artikla

Jos sopimuspuoli on tehnyt kolmannen valtion kanssa sellaisen sosiaaliturvasopimuksen, joka sisältää vakuutuskausien yhteenlaskemista koskevia määräyksiä, tämä sopimuspuoli ottaa tarvittaessa ja kysymyksessä olevan henkilön hakemuksesta eläkeoikeuden saamiseksi myös huomioon vakuutuskaudet, jotka on täytetty tämän kolmannen valtion lainsäädännön mukaan.

3 luku

Työtapaturmat ja ammattitaudit

22 artikla

Jos sopimuspuolen lainsäädännön mukaan vakuutetulle ja sairaanhoitoetuuksiin oikeutetulle henkilölle sattuu työtapaturma tai hän saa ammattitaudin työskennellessään toisen sopimuspuolen alueella, hän saa sairaanhoitoetuudet viimeksi mainitun sopimuspuolen lainsäädännön perusteella oleskellessaan tilapäisesti tai asuessaan tämän sopimuspuolen alueella. Kysymyksessä olevalla henkilöllä on oikeus näihin etuuksiin maksuttomasti ja ilman kustannusten korvaamista.

23 artikla

1. Oikeus etuuksiin työtapaturman johdosta määräytyy sen lainsäädännön perusteella jota 7--10 artiklan mukaan sovelletaan vakuutettuun henkilöön tapaturman sattuessa.

2. Myöhemmän työtapaturman johdosta maksettavan korvauksen määrää asianomainen laitos sen työkyvyn aleneman mukaan, joka on aiheutunut myöhemmästä tapaturmasta ja sen lainsäädännön perusteella, jota sanottu laitos soveltaa.

3. Jos sopimuspuolen lainsäädännön mukaan aiemmat työtapaturmat tai ammattitaudit tulee ottaa huomioon määrättäessä työkyvyttömyyden astetta, asianomainen vakuutuslaitos ottaa tällöin huomioon aiemmat työtapaturmat ja ammattitaudit, jotka johtuvat toisen sopimuspuolen lainsäädännön piirissä suoritetusta työstä ikään kuin sovellettaisiin ensiksi mainitun sopimuspuolen lainsäädäntöä.

24 artikla

1. Ammattitautiin liittyvät etuudet määräytyvät sen sopimuspuolen lainsäädännön mukaan, jonka lainsäädäntöä sovellettiin, kun vakuutettu henkilö työskenteli ammattitautiin altistavassa työssä, vaikka tauti todettiin ensimmäisen kerran toisen sopimuspuolen alueella.

2. Jos vakuutettu henkilö on työskennellyt sellaisessa työssä kummankin sopimuspuolen lainsäädännön piirissä, sovelletaan sitä lainsäädäntöä, jonka piirissä vakuutettu henkilö viimeksi työskenteli.

3. Jos sopimuspuolen lainsäädännön perusteella on myönnetty etuus ammattitaudin johdosta, taudin paheneminen toisen sopimuspuolen alueella korvataan myös ensiksi mainitun sopimuspuolen lainsäädännön perusteella. Tätä ei kuitenkaan sovelleta, jos paheneminen johtuu sairauteen altistavasta työstä toisen sopimuspuolen lainsäädännön piirissä.

4 luku

Työttömyys

25 artikla

1. Sopimuspuolen kansalaisilla, jotka oleskelevat tilapäisesti tai asuvat toisen sopimuspuolen alueella, on oikeus työttömyysetuuksiin samojen sääntöjen mukaisesti kuin viimeksi mainitun sopimuspuolen kansalaisilla.

2. Jos henkilöön on sovellettu kummankin sopimuspuolen lainsäädäntöä, kummankin sopimuspuolen lainsäädännön perusteella hyväksiluettavat vakuutuskaudet ja työskentelykaudet lasketaan yhteen työttömyysetuutta koskevan oikeuden saamiseksi, elleivät ne ole päällekkäisiä.

3. Tämän artiklan 2 kappaleen soveltaminen edellyttää, että kysymyksessä oleva henkilö on työskennellyt sen sopimuspuolen alueella, jonka lainsäädännön mukaista etuutta hän hakee, vähintään neljä viikkoa viimeisten 12 kuukauden aikana ennen hakemuksen jättämistä. Kuitenkin 2 kappaletta sovelletaan kun työsuhde on päättynyt ennen neljän viikon täyttymistä ilman työntekijän omaa syytä ja sen oli tarkoitus kestää määräaikaisen työsopimuksen mukaisesti ainakin neljän viikon ajan.

26 artikla

Sopimuspuolen lainsäädännön ja 25 artiklan perusteella haettujen etuuksien maksuaikaa vähennetään ottaen huomioon aika, jolta toisen sopimuspuolen alueella sijaitseva laitos on maksanut etuuksia työttömälle viimeisten 12 kuukauden aikana ennen hakemuksen jättämistä.

5 luku

Perhe-etuudet

27 artikla

Lapsilisät, jotka sopimuspuolen lainsäädännön perusteella suoritetaan lapsille, jotka ovat tämän sopimuspuolen kansalaisia, maksetaan samoin edellytyksin lapsille, jotka ovat toisen sopimuspuolen kansalaisia.

28 artikla

Kun oikeus sopimuspuolen lainsäädännön mukaisiin perhe-etuuksiin edellyttää tiettyjen työskentely- tai vakuutuskausien täyttämistä, myös toisen sopimuspuolen lainsäädännön piirissä täytetyt tällaiset kaudet otetaan huomioon.

IV OSA

MUUT MÄÄRÄYKSET

29 artikla

Asianomaiset viranomaiset voivat sopia tämän sopimuksen toimeenpanoa koskevista määräyksistä. Lisäksi ne huolehtivat tarvittavien yhdyselinten nimeämisestä alueilleen helpottamaan tämän sopimuksen soveltamista.

30 artikla

1. Tämän sopimuksen soveltamiseksi sopimuspuolten viranomaiset ja laitokset antavat toisilleen virka-apua ikäänkuin soveltaisivat omaa lainsäädäntöään. Tämä keskinäinen virka-apu on maksutonta.

2. Viranomaisten ja laitosten välinen kirjeenvaihto voi olla englanninkielistä.

3. Diplomaattiset ja konsuliedustustot voivat pyytää tietoja suoraan toisen sopimuspuolen alueella olevilta viranomaisilta ja laitoksilta turvatakseen omien kansalaistensa edut.

31 artikla

Sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset ilmoittavat toisilleen viipymättä kaikista tämän sopimuksen 2 artiklassa mainitun lainsäädännön muutoksista.

32 artikla

Sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset tiedottavat toisilleen kaikista toimenpiteistä, joihin ne ovat ryhtyneet sopimuksen soveltamiseksi alueellaan.

33 artikla

Sopimuspuolen alueella myönnetyt vapautukset saman alueen viranomaisille ja laitoksille jätettäviä todistuksia ja asiakirjoja koskevista leimaveroista, notaaripalkkioista tai rekisteröintimaksuista ulotetaan koskemaan myös todistuksia ja asiakirjoja, jotka tätä sopimusta sovellettaessa on jätettävä toisen sopimuspuolen alueella oleville viranomaisille ja laitoksille. Tämän sopimuksen soveltamiseksi tarvittavien asiakirjojen ja todistusten ei tarvitse olla diplomaatti- tai konsuliviranomaisten laillistamia.

34 artikla

1. Hakemukset, muutoksenhakukirjelmät ja muut asiakirjat, jotka sopimuspuolen lainsäädännön mukaan on jätettävä asianomaiselle viranomaiselle tai laitokselle tietyn määräajan kuluessa, katsotaan sille jätetyiksi, jos ne on jätetty saman määräajan kuluessa toisen sopimuspuolen vastaavalle viranomaiselle tai laitokselle.

2. Sopimuspuolen lainsäädännön mukaista etuutta koskeva hakemus katsotaan toisen sopimuspuolen lainsäädännön mukaiseksi vastaavaa etuutta koskevaksi hakemukseksi, jos kysymyksessä oleva henkilö jättää kuuden kuukauden kuluessa ensiksi mainitun hakemuksen jättämisestä myös viimeksi mainitun sopimuspuolen lainsäädännön mukaisen vastaavaa etuutta koskevan hakemuksen.

3. Laskettaessa Suomen lainsäädännön mukaista korotusta etuuden maksamisen viivästymisajalta, hakemus katsotaan jätetyksi silloin, kun se on saapunut tarpeellisine liitteineen asianomaiselle suomalaiselle vakuutuslaitokselle.

4. Sopimuspuolen viranomaiselle tai laitokselle jätettyjä hakemuksia tai muita asiakirjoja ei saa hylätä siitä syystä, että ne on laadittu toisen sopimuspuolen virallisella kielellä.

35 artikla

1. Tämän sopimuksen mukaiset maksut voidaan laillisesti suorittaa maksavan sopimuspuolen valuutassa.

2. Jos jompikumpi sopimuspuoli saattaa voimaan valuuttaa koskevia rajoituksia, hallitukset ryhtyvät välittömästi ja yhteistoimin toimenpiteisiin taatakseen tämän sopimuksen edellyttämät välttämättömät rahasummien siirrot alueidensa välillä.

36 artikla

1. Jos sopimuspuolen alueella sijaitseva vakuutuslaitos on suorittanut ennakkomaksua, toisen sopimuspuolen lainsäädännön mukainen määrä, joka on karttunut samana aikana kuin ennakkomaksu, voidaan pidättää. Jos sopimuspuolen vakuutuslaitos on maksanut etuutta liikaa tietyltä ajalta, jolta toisen sopimuspuolen vakuutuslaitoksen on maksettava vastaava korvausmäärä, liikasuoritus voidaan samoin pidättää.

2. Ennakkomaksu tai liikasuoritus vähennetään samaan aikaan liittyvästä ja sen jälkeen maksetusta suorituksesta. Jos ei ole sellaista seuraavaa suoritusta tai jos maksu ei ole riittävä vaadittavaan tasoitukseen, täysi tasoitus tai vähennys jäljelle jäävästä määrästä voidaan tehdä maksussa olevista etuuksista kuitenkin ottaen huomioon tasoituksen tekevän sopimuspuolen lainsäädännössä määrätyt tavat ja rajoitukset.

37 artikla

1. Sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset sopivat keskenään tämän sopimuksen soveltamisesta syntyvien erimielisyyksien ratkaisemisesta.

2. Jollei sopimukseen päästä, erimielisyydet ratkaistaan sovittelulla, josta sopivat sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset. Sovittelun tulee perustua tämän sopimuksen henkeen ja sisältöön.

38 artikla

1. Tätä sopimusta voidaan soveltaa myös ennen sen voimaantuloa sattuneisiin eläketapahtumiin. Sopimus ei kuitenkaan anna oikeutta etuuden suorittamiseen sen voimaantuloa edeltäneeltä ajalta vaikka vakuutuskaudet tai asumiskaudet, jotka on täytetty ennen sanottua voimaantuloa, otetaan huomioon määrättäessä etuuksia koskevasta oikeudesta.

2. Tämän sopimuksen tultua voimaan etuudet, joita ei ole myönnetty henkilön kansalaisuuden takia tai joiden suorittaminen on keskeytetty, koska henkilö on asunut toisen sopimuspuolen alueella, myönnetään henkilön hakemuksesta.

3. Ennen tämän sopimuksen voimaantuloa myönnetyt etuudet voidaan henkilön hakemuksesta tarkistaa vastaamaan sopimuksen määräyksiä. Mainitut etuudet voidaan tarkistaa ilman hakemusta. Etuuden määrää ei tarkistettaessa voida pienentää.

4. Sopimuspuolten lainsäädännön etuuksia koskevien oikeuksien vanhentumista tai lakkaamista koskevia säännöksiä ei sovelleta tämän artiklan 1--3 kappaleen määräyksistä johtuviin oikeuksiin jos etuuden saaja jättää etuutta koskevan hakemuksensa kahden vuoden kuluessa tämän sopimuksen voimaantulosta. Jos hakemus jätetään tämän määräajan jälkeen, etuudet maksetaan hakemuksen jättöpäivästä lukien, ellei etuuden suorittavan sopimuspuolen lainsäädännön soveltaminen johtaisi edullisempaan tulokseen, jos oikeus etuuteen ei ole vanhentunut tai lakannut.

39 artikla

1. Kumpi tahansa sopimuspuoli voi irtisanoa tämän sopimuksen. Ilmoitus irtisanomisesta on annettava vähintään kolme kuukautta ennen kalenterivuoden päättymistä, jolloin sopimus lakkaa olemasta voimassa sen kalenterivuoden päättyessä, jona se on sanottu irti.

2. Jos sopimus on irtisanottu, sen määräyksiä sovelletaan saavutettujen oikeuksien osalta edelleen eikä tällöin oteta huomioon sopimuspuolten lainsäädäntöön sisältyviä, oikeutta etuuksiin koskevia rajoittavia määräyksiä, jotka koskevat muun maan kansalaisuutta tai asumista muissa maissa. Tämän sopimuksen perusteella ansaituista oikeuksista tuleviin etuuksiin on sovittava erikseen.

40 artikla

Tämä sopimus on ratifioitava ja ratifioimiskirjat vaihdetaan Helsingissä.

Sopimus tulee voimaan ratifioimiskirjojen vaihtokuukautta seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä.

Edellä olevan vakuudeksi ovat allekirjoittaneet, hallitustensa asianmukaisesti valtuuttamina, allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Helsingissä kahtena kappaleena 11 päivänä maaliskuuta 1988, suomen ja kreikan kielellä, molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.