26/1991

SOPIMUS sosiaaliturvasta Suomen tasavallan ja Luxemburgin suurherttuakunnan välillä

Suomen tasavalta ja Luxemburgin suurherttuakunta,

toivomuksenaan järjestää valtioidensa väliset keskinäiset suhteet sosiaaliturvan alalla,

ovat sopineet seuraavan sopimuksen tekemisestä:

I OSA

Yleisiä määräyksiä

1 artikla

1. Tätä sopimusta sovellettaessa

a) tarkoittaa "Luxemburg" Luxemburgin suurherttuakuntaa; ja

"Suomi" Suomen tasavaltaa;

b) tarkoittaa käsite "lainsäädäntö" lakeja, asetuksia ja määräyksiä, jotka koskevat 2 artiklan 1 kappaleessa mainittuja sosiaaliturvajärjestelmien aloja;

c) tarkoittaa käsite "asianomainen viranomainen"

i) Luxemburgin osalta sosiaaliturvaministeriä;

ii) Suomen osalta sosiaali- ja terveysministeriötä;

d) tarkoittaa käsite "vakuutuslaitos" laitosta tai viranomaista, jolle kuuluu 2 artiklan 1 kappaleessa mainitun lainsäädännön tai jonkin sen osan soveltaminen;

e) tarkoittaa käsite "asianomainen vakuutuslaitos" vakuutuslaitosta, joka sovellettavan lainsäädännön mukaan on asianomainen;

f) käsite "vakuutuskaudet" tarkoittaa

i) Luxemburgin osalta maksukausia, jotka on määritelty vakuutuskausiksi Luxemburgin lainsäädännön mukaan; ja

ii) Suomen osalta maksukausia tai asumiskausia, jotka Suomen lainsäädännössä määritellään tai tunnustetaan vakuutuskausiksi sekä niitä kausia, jotka tunnustetaan tällaisten aikojen kanssa yhdenvertaisiksi;

g) tarkoittavat käsitteet "etuudet", "eläkkeet" ja "elinkorot" kaikkia etuuksia, eläkkeitä ja elinkorkoja mukaanluettuna kaikki sopimuksen 2 artiklan lainsäädännön mukaan niihin kuuluvat osat sekä kaikki korotukset ja lisät sekä kertasuoritukset, jotka voivat korvata eläkkeet tai elinkorot ja suoritukset, joilla vakuutusmaksuja palautetaan;

h) tarkoittaa käsite "perhe-etuus" jatkuvia rahasuorituksia, jotka maksetaan lasten lukumäärän ja iän mukaisesti;

i) tarkoittaa käsite "perheenjäsenet" henkilöitä, jotka määritellään tai hyväksytään perheenjäseniksi, tai joita pidetään talouteen kuuluvina sen lainsäädännön mukaan, jonka perusteella etuus maksetaan, tai 11 artiklan tapauksessa sen lainsäädännön mukaan, jonka alueella he asuvat.

2. Muilla tämän sopimuksen käsitteillä on se merkitys, joka niille annetaan sovellettavassa lainsäädännössä.

2 artikla

1. Tätä sopimusta sovelletaan

A. Luxemburgissa lainsäädäntöön, joka koskee:

a) sairaus- ja äitiysvakuutusta,

b) tapaturma- ja ammattitautivakuutusta,

c) vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkevakuutusta,

d) perhe-etuuksia,

e) työttömyysetuuksia;

B. Suomessa lainsäädäntöön, joka koskee:

a) sairausvakuutusta mukaanluettuna äitiys-, isyys- ja vanhempainvakuutus sekä yleisiä kansanterveys- ja sairaalapalveluita,

b) tapaturma- ja ammattitautivakuutusta,

c) kansaneläkevakuutusta ja yleistä perhe-eläkevakuutusta, työeläkejärjestelmää, mukaanlukien yrittäjien ja maatalousyrittäjien eläkejärjestelmät, valtion, kuntien ja kirkon eläkejärjestelmät, sekä merimiesten eläkejärjestelmä,

d) työttömyysturvaa,

e) lapsilisää,

f) työnantajan sosiaaliturvamaksua.

2. Tätä sopimusta sovelletaan vastaavasti kaikkiin lakeihin tai asetuksiin, jotka muuttavat tai täydentävät tämän artiklan 1 kappaleessa mainittua lainsäädäntöä.

Sopimusta ei kuitenkaan sovelleta:

a) lakeihin tai asetuksiin, jotka koskevat sosiaaliturvan uutta alaa, elleivät sopimusvaltiot sovi tästä,

b) lakeihin tai asetuksiin, jotka laajentavat voimassa olevien järjestelmien soveltamisalaa uusiin edunsaajaryhmiin, mikäli kysymyksessä oleva valtion hallitus ei anna vastakkaista ilmoitusta toisen valtion hallitukselle kolmen kuukauden kuluttua mainitun laajentamisen julkistamisesta.

3 artikla

Jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä, sitä sovelletaan henkilöihin, jotka ovat tai ovat olleet jommankumman sopimusvaltion lainsäädännön alaisia, ja henkilöihin, jotka johtavat oikeutensa mainituista henkilöistä.

4 artikla

1. Jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä, tämän sopimuksen soveltamispiiriin kuuluvilla sopimusvaltioiden kansalaisilla on 2 artiklassa mainitun lainsäädännön mukaiset velvollisuudet ja oikeudet etuuksiin samoin edellytyksin kuin toisen sopimusvaltion kansalaisilla.

2. Mitä 1 kappaleessa on määrätty, sovelletaan myös pakolaisiin, joita tarkoitetaan pakolaisten oikeusasemaa koskevassa 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehdyssä yleissopimuksessa ja 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyssä pöytäkirjassa, sekä valtiottomiin henkilöihin, joita tarkoitetaan valtiottomien henkilöiden oikeusasemaa koskevassa 28 päivänä syyskuuta 1954 tehdyssä yleissopimuksessa, edellyttäen että he asuvat sopimusvaltion alueella. Tätä sovelletaan samoin edellytyksin myös heidän perheenjäseniinsä ja edunsaajiinsa, mikäli he johtavat oikeutensa näistä pakolaisista tai valtiottomista henkilöistä. Jos kansallinen lainsäädäntö on edullisempaa, sitä sovelletaan.

5 artikla

1. Jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä, rahasuorituksia, jotka maksetaan työkyvyttömyyden, vanhuuden tai perheenhuoltajan kuoleman johdosta, elinkorkoja työtapaturman tai ammattitaudin perusteella, sekä jälkeenjääneelle omaiselle maksettavia kertasuorituksia, jotka on myönnetty sopimusvaltion lainsäädännön perusteella, ei saa vähentää, muuttaa, niiden suorittamista keskeyttää, peruuttaa eikä takavarikoida sen vuoksi, että edunsaaja asuu toisen sopimusvaltion alueella.

2. Edellisessä kappaleessa tarkoitetut etuudet, jotka sopimusvaltiosta on maksettava, maksetaan toisen sopimusvaltion kansalaisille, jotka asuvat kolmannen valtion alueella samoin edellytyksin ja samassa laajuudessa kuin ensiksi mainitun sopimusvaltion siellä asuville kansalaisille.

6 artikla

Niitä määräyksiä, joita sopimusvaltion lainsäädännössä voi olla etuuden vähentämiseksi tai keskeyttämiseksi, kun se on päällekkäinen muiden sosiaaliturvaetuuksien kanssa tai muiden tulojen kanssa tai ansiotyön tekemisen vuoksi, sovelletaan edunsaajaan myös, kun kysymys on etuuksista, jotka saadaan toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan ja kun kysymys on tuloista, jotka ansaitaan, tai ansiotyöstä, joka tehdään toisen sopimusvaltion alueella.

II OSA

Sovellettavaa lainsäädäntöä koskevia määräyksiä

7 artikla

1. Jollei 8--9 artiklassa toisin määrätä, määräytyy henkilön vakuuttamisvelvollisuus

a) Suomen lainsäädännön mukaan, kun henkilö asuu siellä tai kun kysymys on työeläkevakuutuksesta, tapaturma- ja ammattitautivakuutuksesta ja työnantajan sosiaaliturvamaksusta, kun hän työskentelee siellä;

b) Luxemburgin lainsäädännön mukaan kun hän työskentelee siellä.

2. Julkisessa palveluksessa olevat työntekijät, jotka sopimusvaltiosta lähetetään toisen sopimusvaltion alueelle, pysyvät lähettäjävaltion lainsäädännön piirissä.

3. Aluksen miehistöön sekä muihin muutoin kuin tilapäisesti aluksella työskenteleviin henkilöihin sovelletaan sen sopimusvaltion lainsäädäntöä, jonka lippua alus käyttää.

8 artikla

Sopimusvaltion alueella kotipaikan omaavan yrityksen työntekijät, jotka lähetetään tilapäisesti työskentelemään toisen sopimusvaltion alueelle saman työnantajan palveluksessa, jäävät 24 ensimmäisen kuukauden ajaksi sen sopimusvaltion lainsäädännön piiriin, jonka alueella yrityksen kotipaikka on.

9 artikla

Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset voivat yhteisesti sopia poikkeuksista 7 ja 8 artiklaan.

III OSA

Eri etuuslajeja koskevia erityisiä määräyksiä

1 Osasto

Sairaus ja äitiys

10 artikla

Kun henkilö on kuulunut kummankin sopimusvaltion lainsäädännön piiriin, kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan täytetyt vakuutuskaudet lasketaan yhteen etuuksia koskevien oikeuksien saavuttamiseksi, säilyttämiseksi tai takaisinsaamiseksi, elleivät kaudet ole päällekkäisiä.

11 artikla

1. Jos sopimusvaltion alueella asuvalla henkilöllä on oikeus sairaanhoitoetuuksiin tämän valtion lainsäädännön perusteella hän saa oleskellessaan tilapäisesti toisen sopimusvaltion alueella sairaanhoitoetuudet, mikäli hän terveydentilansa vuoksi välittömästi tarvitsee tällaisia etuuksia.

2. Etuudet myöntää tilapäisen oleskelupaikkakunnan vakuutuslaitos sitä koskevan lainsäädännön perusteella erityisesti kun on kysymys missä laajuudessa ja millä tavoin etuudet myönnetään.

12 artikla

Sellaisen henkilön perheenjäsenillä, joka on liittynyt sopimusvaltion vakuutuslaitokseen, on oikeus sairaanhoitoetuuksiin asuessaan toisen sopimusvaltion alueella ikään kuin mainittu henkilö olisi liittynyt perheenjäsenten asuinpaikkakunnan vakuutuslaitokseen. Kysymys siitä, missä laajuudessa, kuinka kauan ja millä tavoin etuudet myönnetään, ratkaistaan tämän vakuutuslaitoksen soveltaman lainsäädännön perusteella.

13 artikla

Tämän sopimuksen 8 ja 9 artiklassa tarkoitetut työntekijät ja heidän mukana seuraavat perheenjäsenensä saavat sairaanhoitoetuudet koko oleskelunsa aikana toisen sopimusvaltion alueella kuin sen, jonka lainsäädännön piiriin he kuuluvat.

14 artikla

1. Sairauden tai äitiyden perusteella myönnettävät rahasuoritukset, jotka maksetaan sopimusvaltion lainsäädännön mukaan maksetaan myös kun etuudensaaja oleskelee toisen sopimusvaltion alueella.

2. Rahasuoritukset maksetaan suoraan siitä asianomaisesta vakuutuslaitoksesta, jossa etuudensaaja on vakuutettu.

15 artikla

1. Henkilöllä, joka samanaikaisesti saa eläkettä tai elinkorkoa kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaisesti, ja hänen perheenjäsenillään on oikeus sairaanhoitoetuuksiin sen sopimusvaltion lainsäädännön mukaisesti, jonka alueella hän asuu ja tämän sopimusvaltion vakuutuslaitoksen kustannuksella.

2. Henkilöllä, joka saa eläkettä tai elinkorkoa sopimusvaltion lainsäädännön mukaisesti ja asuu toisen sopimusvaltion alueella, sekä hänen perheenjäsenillään on oikeus sairaanhoitoetuuksiin sen sopimusvaltion lainsäädännön mukaisesti, jonka alueella hän asuu.

16 artikla

Tämän osaston määräysten mukaisesti annettavat sairaanhoitoetuudet eivät edellytä korvauksia kysymykseen tulevien vakuutuslaitosten välillä.

III OSA

Eri etuuslajeja koskevia erityisiä määräyksiä

2 Osasto

Työtapaturmat ja ammattitaudit

17 artikla

1. Henkilöllä, jolla työtapaturman tai ammattitaudin perusteella on oikeus sairaanhoitoetuuksiin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, on oikeus toisen sopimusvaltion alueella oleskellessaan mainituista syistä johtuviin sairaanhoitoetuuksiin, jotka antaa oleskelupaikkakunnan vakuutuslaitos soveltamansa lainsäädännön mukaisesti.

2. Muut sopimusvaltion lainsäädännön mukaisesti tapaturmavakuutuksen perusteella maksettavat rahaetuudet kuin elinkorot, maksetaan myös kun etuudensaaja oleskelee toisen sopimusvaltion alueella. Asianomainen vakuutuslaitos maksaa ne suoraan etuudensaajalle.

3. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös henkilöihin, joille on sattunut sopimusvaltion lainsäädännön mukaisesti korvattava työtapaturma tai jotka ovat saaneet tällaisen ammattitaudin ja jotka asuvat tai asettuvat asumaan toisen sopimusvaltion alueelle.

18 artikla

1. Asianomainen vakuutuslaitos korvaa tämän sopimuksen 17 artiklan mukaan annetut sairaanhoitoetuudet sille vakuutuslaitokselle, joka etuudet on antanut.

2. Ensimmäisessä kappaleessa tarkoitetut korvaukset määräytyvät ja ne suoritetaan tämän sopimuksen 32 artiklassa tarkoitetun toimeenpanosopimuksen määräysten mukaisesti.

3. Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset voivat sopia, ettei korvauksia niiden alaisuuteen kuuluvien vakuutuslaitosten välillä suoriteta.

19 artikla

Jos määrättäessä sopimusvaltion lainsäädännön mukaan työkyvyttömyyden asteesta, joka on seurausta tapaturmasta tai ammattitaudista ja tässä lainsäädännössä nimenomaisesti tai muutoin edellytetään, että myös aikaisemmin sattuneet tapaturmat tai syntyneet ammattitaudit on otettava huomioon, tätä sovelletaan myös tapaturmiin ja ammattitauteihin, jotka ovat sattuneet tai syntyneet toisen sopimusvaltion lainsäädännön piiriin kuulumisen aikana, ikään kuin ne olisivat sattuneet tai syntyneet ensiksi mainitun sopimusvaltion lainsäädännön mukaisesti.

20 artikla

1. Jos henkilö, joka on sairastunut ammattitautiin, on työskennellyt kyseiseen ammattitautiin altistavassa työssä kummassakin sopimusvaltiossa, etuudet, joihin sairastuneella tai hänen eloonjääneillä omaisillaan voi olla oikeus, annetaan ainoastaan sen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, jonka alueella työskentely on viimeksi tapahtunut, edellyttäen, että kysymyksessä oleva henkilö täyttää tässä lainsäädännössä määrätyt edellytykset ja, tarpeen mukaan, ottaen huomioon toisen kappaleen määräykset.

2. Jos sopimusvaltion lainsäädännön perusteella ammattitautietuuksien myöntäminen edellyttää, että kysymyksessä oleva ammattitauti on ensimmäistä kertaa lääketieteellisesti todettu tämän sopimusvaltion alueella, katsotaan tämä edellytys täytetyksi, jos ammattitauti ensimmäistä kertaa on todettu toisen sopimusvaltion alueella.

21 artikla

Henkilöllä, joka saa tai on saanut korvausta ammattitaudista sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, on oikeus toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan korvaukseen samanlaisesta ammattitaudista tai aikaisemman ammattitaudin pahetessa seuraavien sääntöjen mukaan:

a) Jos henkilö ei ole työskennellyt viimeksi mainitun sopimusvaltion alueella sellaisessa työssä, jonka voi katsoa aiheuttaneen tai pahentaneen ammattitautia, ensiksi mainitun valtion asianomainen vakuutuslaitos vastaa etuuksien suorittamisesta, ottaen huomioon pahenemisen ja soveltaen tätä vakuutuslaitosta koskevan lainsäädännön määräyksiä.

b) Jos henkilö on viimeksi mainitun sopimusvaltion alueella työskennellyt sellaisessa työssä, ensiksi mainitun sopimusvaltion asianomainen vakuutuslaitos vastaa etuuksista ottamatta huomioon pahenemista ja soveltaen tätä vakuutuslaitosta koskevan lainsäädännön määräyksiä. Viimeksi mainitun sopimusvaltion asianomainen vakuutuslaitos maksaa henkilölle lisän, jonka suuruus määrätään tämän sopimusvaltion lainsäädännön mukaan ja joka vastaa eroa paheneminen huomioon ottaen maksettavan etuuden määrän ja sen etuuden määrän välillä, joka on maksettu ennen pahenemista.

III OSA

Eri etuuslajeja koskevia erityisiä määräyksiä

3 Osasto

Työkyvyttömyys, vanhuus ja kuolemantapaus (eläkkeet) 1 Alaosasto. Etuuksien myöntäminen sovellettaessa Luxemburgin lainsäädäntöä

22 artikla

1. Jos vakuutettu on kuulunut perättäisesti tai vuorotellen kummankin sopimusvaltion lainsäädännön piiriin, täytetyt vakuutuskaudet tai vastaavat kaudet lasketaan yhteen etuuksia koskevan oikeuden saamiseksi, säilyttämiseksi tai takaisinsaamiseksi, elleivät nämä kaudet ole päällekkäisiä.

2. Luxemburgin vakuutuskausiin rinnastetaan Suomen työeläkelainsäädännön mukaiset vakuutuskaudet.

3. Kausiksi, jotka Luxemburgin lainsäädännön mukaan pidentävät työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeen saamiseksi edellytettyä määräaikaa, luetaan vastaavasti myös kaudet, jotka on täytetty Suomen alueella.

4. Kappaleiden 1 ja 2 määräyksiä sovelletaan vastaavasti, kun Luxemburgin lainsäädännön mukaan otetaan huomioon lapsen syntymää seuraava kahdentoista kuukauden vakuutuskausi sellaisen vakuutetun hyväksi, joka jää kotiin hoitamaan lasta. Tätä määräystä sovelletaan sillä edellytyksellä, että vakuutettu on viimeksi täyttänyt Luxemburgin lainsäädännön mukaisia vakuutuskausia.

23 artikla

1. Jos henkilöllä on oikeus eläkkeeseen Luxemburgin lainsäädännön mukaisesti, soveltamatta 22 artiklan 1--3 kappaleen määräyksiä, Luxemburgin laitos laskee soveltamansa lainsäädännön mukaisesti eläkkeen, joka vastaa tämän lainsäädännön mukaisten vakuutuskausien kokonaismäärää. Tämä laitos laskee eläkkeen myös 2 kappaleen määräyksiä soveltaen. Ainoastaan korkeampi määrä näistä myönnetään.

2. Jos henkilöllä on oikeus Luxemburgin lainsäädännön mukaiseen eläkkeeseen vain laskemalla yhteen kaudet 22 artiklan 1--3 kappaleen määräysten mukaisesti, sovelletaan seuraavia määräyksiä:

a) Luxemburgin laitos laskee eläkkeen teoreettisen määrän ikään kuin hakija olisi täyttänyt kaikki kummankin sopimusvaltion mukaiset vakuutuskaudet yksinomaan kysymyksessä olevan lainsäädännön mukaisesti;

b) teoreettisen määrän perusteella Luxemburgin laitos määrää eläkkeen todellisen määrän suhteuttamalla sen soveltaman lainsäädännön mukaan täytetyt vakuutuskaudet kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan täytettyjen vakuutuskausien yhteismäärään;

c) määrätessään a)-kohdan tarkoittamaa teoreettista määrää Luxemburgin laitos ottaa huomioon toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan täytettyjä vakuutuskausia varten

i) kun on kysymys ansioperusteisten osien tai ansioperusteisten erityisosien laskemisesta niiden palkka- ja muiden tulojen keskimäärän, jotka ovat perusteena sen soveltaman lainsäädännön mukaan täytetyiltä vakuutuskausilta maksettaville vakuutusmaksuille;

ii) kun on kysymys tasaosien tai erityistasaosien laskemisesta tasamäärän, joka vastaa sen soveltaman lainsäädännön mukaan täytettyjä vakuutuskausia.

3. Jos henkilöllä ei ole oikeutta Luxemburgin lainsäädännön mukaiseen eläkkeeseen muutoin kuin ottamalla huomioon 28 artiklan määräykset, kolmannen valtion lainsäädännön mukaan täytetyt vakuutuskaudet luetaan hyväksi sovellettaessa edellä olevan 2 kappaleen b)- ja c)-kohdan määräyksiä.

24 artikla

Jos Luxemburgin lainsäädännön mukaan täytettyjen vakuutuskausien kokonaismäärä ei ole yhtä vuotta, Luxemburgin asianomainen vakuutuslaitos ei myönnä etuutta näiden kausien perusteella, ellei tämän vakuutuslaitoksen soveltaman lainsäädännön mukaan synny oikeutta etuuksiin yksinomaan näiden kausien perusteella. Jos eläkeoikeutta ei ole syntynyt, vakuutetusta maksetut vakuutusmaksut palautetaan hänelle Luxemburgin lainsäädännön mukaisesti hänen täyttäessään 65 vuotta.

III OSA

Eri etuuslajeja koskevia erityisiä määräyksiä

3 Osasto

Työkyvyttömyys, vanhuus ja kuolemantapaus (eläkkeet) 2 Alaosasto. Etuuksien myöntäminen sovellettaessa Suomen lainsäädäntöä

25 artikla

Jollei tämän sopimuksen 37 artiklassa toisin määrätä, Suomen asianomainen vakuutuslaitos soveltaa omaa lainsäädäntöään määrätessään eläkeoikeudesta ja eläkkeen määrää laskiessaan.

26 artikla

Jos henkilö työkyvyttömäksi tullessaan ei täytä Suomen työeläkejärjestelmän asumisaikavaatimusta, kaudet, jotka hän on oman työnsä perusteella kuulunut Luxemburgin eläkevakuutuksen piiriin, rinnastetaan asumisaikoihin Suomessa, elleivät ne ole päällekkäisiä.

27 artikla

Sen estämättä mitä tämän sopimuksen 4 ja 5 artiklassa on määrätty, Suomen kansaneläkelain ja perhe-eläkelain mukaiset etuudet myönnetään seuraavien määräysten perusteella:

1. Luxemburgin kansalaiset, joille on Suomessa myönnetty vanhuus- tai työkyvyttömyyseläke Suomen kansaneläkelain mukaan tai perhe-eläke Suomen perhe-eläkelain mukaan, säilyttävät muuttaessaan Luxemburgiin oikeuden eläkkeeseen samoin edellytyksin kuin Suomesta Luxemburgiin muuttavat Suomen kansalaiset.

2. Luxemburgissa tai Suomessa asuvilla Luxemburgin kansalaisilla, jotka eivät täytä Suomen kansaneläkelaissa vanhuuseläkkeen saamiseksi säädettyjä Suomessa asumista koskevia edellytyksiä, on muiden edellytysten täyttyessä oikeus vanhuuseläkkeen pohjaosaan, jos he täytettyään 16 vuotta ovat asuneet yhdenjaksoisesti vähintään viiden vuoden ajan Suomessa.

3. Luxemburgissa tai Suomessa asuvilla Luxemburgin kansalaisilla, jotka eivät täytä Suomen perhe-eläkelaissa säädettyjä lesken ja vainajan Suomessa asumista koskevia edellytyksiä, on muiden edellytysten täyttyessä oikeus leskeneläkkeen pohjaosaan, jos vainaja oli Luxemburgin kansalainen ja sekä hän että hänen leskensä täytettyään 16 vuotta ovat asuneet yhdenjaksoisesti vähintään viiden vuoden ajan Suomessa ja vainaja kuollessaan asui Luxemburgin kansalaisena Luxemburgissa tai Suomessa.

4. Luxemburgissa tai Suomessa asuvilla Luxemburgin kansalaisilla, jotka eivät täytä Suomen perhe-eläkelaissa säädettyjä lapsen ja vainajan Suomessa asumista koskevia edellytyksiä, on muiden edellytysten täyttyessä oikeus lapseneläkkeeseen, jos vainaja oli Luxemburgin kansalainen ja täytettyään 16 vuotta oli asunut yhdenjaksoisesti vähintään viiden vuoden ajan Suomessa ja asui kuollessaan Luxemburgissa tai Suomessa.

III OSA

Eri etuuslajeja koskevia erityisiä määräyksiä

3 Osasto

Työkyvyttömyys, vanhuus ja kuolemantapaus (eläkkeet) 3 Alaosasto. Yhteiset määräykset

28 artikla

Jos vakuutetulla ei ole oikeutta etuuksiin yksinomaan molemmissa sopimusvaltioissa täytettyjen vakuutuskausien perusteella, otetaan myös huomioon ne vakuutuskaudet, jotka on täytetty kolmannessa valtiossa, jonka kanssa molemmat sopimusvaltiot ovat tehneet sellaisen kansainvälisen sosiaaliturvasopimuksen, jonka perusteella on mahdollista laskea yhteen vakuutuskausia etuuksia koskevan oikeuden saamiseksi, säilyttämiseksi tai takaisinsaamiseksi.

III OSA

Eri etuuslajeja koskevia erityisiä määräyksiä

4 Osasto

Perhe-etuudet

29 artikla

Henkilöillä, jotka kuuluvat sopimusvaltion lainsäädännön piiriin, on oikeus saada perhe-etuuksia lapsista, jotka asuvat toisen sopimusvaltion alueella tämän valtion lainsäädännön mukaisesti. Etuudet antaa lapsen asuinalueen vakuutuslaitos soveltamansa lainsäädännön määräysten mukaisesti.

III OSA

Eri etuuslajeja koskevia erityisiä määräyksiä

5 Osasto

Työttömyys

30 artikla

1. Jos sopimusvaltion lainsäädännön mukaan etuuksien saaminen, säilyttäminen tai takaisinsaaminen riippuu vakuutuskausien tai työskentelykausien täyttämisestä, tätä lainsäädäntöä soveltavan vakuutuslaitoksen on otettava tarpeen mukaan huomioon myös ne vakuutuskaudet tai työskentelykaudet, jotka on täytetty toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaisesti, ikään kuin ne olisivat vakuutus- tai työskentelykausia ensiksi mainitun sopimusvaltion lainsäädännön mukaan. Sopimusvaltio, jonka lainsäädännön mukaan etuuksia koskevan oikeuden säilyttäminen riippuu vakuutuskausien täyttämisestä, ei ole velvollinen ottamaan huomioon toisessa sopimusvaltiossa täytettyjä työskentelykausia muutoin kuin sillä edellytyksellä, että nämä kaudet voidaan katsoa täytetyiksi vakuutuskausiksi tämän sopimusvaltion lainsäädännön mukaan.

2. Tämän artiklan ensimmäisen kappaleen määräysten soveltaminen edellyttää, että kysymyksessä oleva henkilö on viimeksi kuulunut sen sopimusvaltion lainsäädännön piiriin, josta etuuksia haetaan, sekä on työskennellyt tämän lainsäädännön mukaan vähintään neljä viikkoa viimeisten 12 kuukauden aikana ennen hakemuksen jättämistä. Jos työskentely on päättynyt ilman työntekijän syytä ennen neljän viikon täyttymistä ja jos työskentelyn oli määrä kestää kauemmin, ensimmäisen kappaleen määräyksiä sovelletaan.

3. Jos etuuksien maksuaika riippuu vakuutus- tai työskentelykausien pituudesta, 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan.

31 artikla

Sovellettaessa tämän sopimuksen 30 artiklan määräyksiä asianomainen vakuutuslaitos määrätessään korvausajan pituutta ottaa tarvittaessa huomioon ajan, jolta etuuksia on annettu toisen sopimusvaltion vakuutuslaitoksesta viimeisten 12 kuukauden aikana ennen etuuksia koskevan hakemuksen jättämistä.

IV OSA

Muita määräyksiä

32 artikla

Asianomaiset viranomaiset

a) sopivat tämän sopimuksen soveltamisen kannalta välttämättömistä toimeenpanomääräyksistä;

b) vaihtavat tietoja soveltamista koskevista toimenpiteistä, joihin ne ovat ryhtyneet;

c) vaihtavat tietoja lainsäädäntönsä muutoksista, jotka saattavat vaikuttaa sopimuksen soveltamiseen;

d) nimeävät yhdyselimiä tämän sopimuksen soveltamisen helpottamiseksi ja erityisesti yksinkertaisen ja nopean yhteyden luomiseksi kysymykseen tulevien vakuutuslaitosten välillä.

33 artikla

Kaikki yksityishenkilöitä koskevat tiedot, jotka tätä sopimusta sovellettaessa toimitetaan sopimusvaltiosta toiseen, ovat luottamuksellisia ja niitä käytetään vain ratkaistaessa oikeutta sopimuksessa tarkoitettuun ja tietopyynnössä mainittuun tai siihen liittyvään etuuteen.

34 artikla

Tätä sopimusta sovellettaessa viranomaiset ja vakuutuslaitokset, jotka toimeenpanevat sen määräyksiä, antavat toisilleen apua ikään kuin ne soveltaisivat omaa lainsäädäntöään. Hallinnollinen apu, jonka nämä viranomaiset ja vakuutuslaitokset antavat toisilleen, on periaatteessa maksutonta. Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset voivat kuitenkin päättää tiettyjen kustannusten korvaamisesta.

35 artikla

1. Sopimusvaltion lainsäädännössä määrätty hakemusten tai asiakirjojen vapauttaminen veroista, leimaveroista, oikeudenkäynti- tai rekisteröintimaksuista tai niiden alentaminen, kun kysymys on tämän valtion lainsäädännön soveltamisesta, on ulotettava koskemaan myös hakemuksia ja asiakirjoja, jotka annetaan toisen sopimusvaltion lainsäädännön tai tämän sopimuksen mukaan.

2. Tätä sopimusta sovellettaessa kysymykseen tulevat asiakirjat tai todistukset eivät tarvitse diplomaattisen tai konsuliviranomaisen vahvistamista eikä niistä makseta leimaveroa.

36 artikla

Tämän sopimuksen soveltamisessa tarvittavat kirjelmät, jotka annetaan sosiaaliturva-asioissa toimivaltaiselle laitokselle tai viranomaiselle voidaan laatia suomeksi, ruotsiksi, ranskaksi, englanniksi tai saksaksi.

37 artikla

1. Sopimusvaltion lainsäädännön mukaisesti tämän sopimusvaltion viranomaiselle tai vakuutuslaitokselle määräajassa jätettävät hakemukset, ilmoitukset tai valitukset katsotaan jätetyiksi, jos ne samassa määräajassa on jätetty toisen sopimusvaltion vastaavalle viranomaiselle tai vakuutuslaitokselle. Tällaisessa tapauksessa on nämä hakemukset, ilmoitukset tai valitukset viivyttelemättä toimitettava ensiksi mainitun sopimusvaltion kysymykseen tulevalle viranomaiselle tai vakuutuslaitokselle. Tämä voi tapahtua joko suoraan tai sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten kautta.

2. Sopimusvaltion lainsäädännön mukainen etuutta koskeva hakemus katsotaan toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaista vastaavaa etuutta koskevaksi hakemukseksi vain kun asianomainen henkilö tekee myös toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaisen hakemuksen.

38 artikla

Jos sopimusvaltion vakuutuslaitos tämän sopimuksen perusteella on velvollinen maksamaan rahasuorituksia toisen sopimusvaltion alueella edunsaajalle, etuudet voidaan pätevästi maksaa ensiksi mainitun valtion valuutassa. Kun vakuutuslaitos maksaa rahasuorituksen toisen sopimusvaltion alueella olevalle vakuutuslaitokselle, sen on suoritettava maksu viimeksi mainitun sopimusvaltion valuutassa.

39 artikla

1. Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset neuvottelevat suoraan keskenään kaikista erimielisyyksistä, jotka ilmenevät sopimusvaltioiden välillä tämän sopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta.

2. Ellei erimielisyyttä kyetä ratkaisemaan kuuden kuukauden kuluessa tämän artiklan ensimmäisessä kappaleessa tarkoitettujen neuvottelujen aloittamisesta, se on annettava välimieslautakunnalle, jonka kokoonpanon ja työjärjestyksen sopimusvaltiot yhdessä päättävät. Välimieslautakunnan on ratkaistava erimielisyys tämän sopimuksen perusperiaatteiden ja hengen mukaisesti. Sen päätös on sitova ja lopullinen.

40 artikla

1. Jos sopimusvaltion vakuutuslaitos on maksanut etuudensaajalle etuutta määrän, joka ylittää sen mihin tällä on oikeus, voi tämä vakuutuslaitos sen soveltaman lainsäädännön rajoissa ja edellytyksin pyytää, että toisen sopimusvaltion vakuutuslaitos, joka maksaa etuuksia tälle etuudensaajalle, pidättää määrän, joka vastaa tämän saamaa liikamäärää, summasta, jonka vakuutuslaitos antaa kysymyksessä olevalle etuudensaajalle. Viimeksi mainittu vakuutuslaitos suorittaa pidättämisen sen soveltaman lainsäädännön rajoissa ja ehdoin ikään kuin kysymys olisi tämän vakuutuslaitoksen maksamasta summasta. Vakuutuslaitos siirtää näin pidättämänsä summan vaatimuksen esittäneelle vakuutuslaitokselle.

2. Jos sopimusvaltion vakuutuslaitos on maksanut ennakkoa ajalta, jolta etuudensaajalla on oikeus saada vastaavaa etuutta toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, voi tämä vakuutuslaitos pyytää toisen sopimusvaltion vakuutuslaitosta pidättämään kysymyksessä olevaa ennakkoa vastaavan määrän, siitä määrästä, jonka vakuutuslaitos maksaa etuudensaajalle samalta ajalta. Viimeksi mainittu vakuutuslaitos suorittaa pidättämisen sen soveltaman lainsäädännön rajoissa ja ehdoin ja siirtää näin pidättämänsä summan vaatimuksen esittäneelle vakuutuslaitokselle.

3. Jos henkilö on saanut sosiaalihuoltoa sopimusvaltion alueella ajalta, jolta kysymyksessä olevalla henkilöllä on oikeus saada toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaisia etuuksia, voi sosiaalihuoltoa antanut laitos, jos tällä on oikeus takaisinmaksuun etuudensaajan etuudesta, pyytää toisen sopimusvaltion vakuutuslaitosta, joka maksaa etuuksia kysymyksessä olevalle henkilölle, pidättämään summan, joka vastaa kyseisenä aikana myönnetyn sosiaalihuollon kustannuksia, summasta, jonka vakuutuslaitos maksaa kysymyksessä olevalle henkilölle. Viimeksi mainittu vakuutuslaitos suorittaa pidättämisen sen soveltaman lainsäädännön rajoissa ja ehdoin ja siirtää näin pidättämänsä summan vaatimuksen esittäneelle vakuutuslaitokselle.

V OSA

Siirtymä- ja loppumääräyksiä

41 artikla

1. Sopimus ei anna oikeutta etuuden saamiseksi voimaantuloa edeltävältä ajalta.

2. Ennen sopimuksen voimaantuloa täytetyt sopimusvaltion lainsäädännön perusteella hyväksiluettavat kaudet otetaan huomioon määrättäessä oikeudesta etuuksiin sopimusmääräysten perusteella.

3. Jollei tämän artiklan 1 kappaleen määräyksestä muuta seuraa, oikeus etuuksiin tämän sopimuksen perusteella on olemassa, vaikka se liittyy ennen sopimuksen voimaantuloa sattuneeseen tapahtumaan.

4. Kaikki etuudet, joita ei ole maksettu tai joiden maksaminen on keskeytetty edunsaajan kansalaisuuden vuoksi tai sen vuoksi, että hän asuu toisen sopimusvaltion alueella kuin missä maksava vakuutuslaitos sijaitsee, tai jonkun muun syyn vuoksi, joka on poistunut tämän sopimuksen myötä, maksetaan tai ryhdytään jälleen maksamaan etuuteen oikeutetun hakemuksesta tämän sopimuksen voimaantulosta lähtien edellyttäen, ettei aiemmin maksettuja etuuksia ole korvattu rahalla.

5. Henkilöillä, jotka ennen tämän sopimuksen voimaantuloa ovat saaneet eläkettä tai elinkorkoa, on oikeus hakemuksesta saada oikeutensa tarkistetuksi uudelleen, ottaen huomioon tämän sopimuksen määräykset. Nämä oikeudet voidaan myös tarkistaa hakemuksetta. Tällainen tarkistaminen ei voi johtaa aiempien etuuksien vähenemiseen.

6. Jos tämän artiklan 4 tai 5 kappaleessa tarkoitettu hakemus on jätetty kahden vuoden kuluessa tämän sopimuksen voimaantulosta, on tämän sopimuksen perusteella syntyneet oikeudet hyväksyttävä voimaantulopäivästä lukien soveltamatta kysymyksessä olevaan henkilöön sopimusvaltion lainsäädännössä olevia oikeuksien menettämistä tai rajoittamista koskevia määräyksiä.

7. Jos tämän artiklan 4 tai 5 kappaleessa tarkoitettu hakemus on jätetty sen jälkeen, kun kaksi vuotta on kulunut sopimuksen voimaantulosta, oikeudet, joita ei ole menetetty tai rajoitettu, saavutetaan hakemuksen jättöpäivästä lukien, jollei sopimusvaltion lainsäädännössä ole edullisempia määräyksiä.

42 artikla

Kumpikin sopimusvaltio ilmoittaa toiselle sopimusvaltiolle kirjallisesti, kun se on täyttänyt tämän sopimuksen voimaansaattamiseksi tarvittavat valtionsisäiset lainsäädännölliset edellytykset.

Tämä sopimus tulee voimaan viimeistä kirjallista ilmoitusta seuranneen kolmannen kuukauden ensimmäisenä päivänä.

43 artikla

Tämä sopimus on voimassa toistaiseksi. Kumpikin sopimusvaltio voi irtisanoa sopimuksen. Irtisanomisesta on ilmoitettava viimeistään kolmen kuukauden kuluttua ennen kulumassa olevan kalenterivuoden loppua. Tällöin sopimus lakkaa olemasta voimassa saman vuoden lopussa.

44 artikla

1. Jos tämä sopimus lakkaa olemasta voimassa, kaikki sopimuksen nojalla saavutetut oikeudet pysyvät edelleen voimassa.

2. Syntymässä olevat oikeudet, jotka liittyvät ennen sopimuksen voimassaolon lakkaamista täytettyihin kausiin, eivät lakkaa irtisanomisen vuoksi. Näiden oikeuksien tulevasta voimassa pitämisestä päätetään yhteisessä sopimuksessa tai ellei tällaista sopimusta ole, sen lainsäädännön mukaisesti, jota kysymyksessä oleva vakuutuslaitos soveltaa.

Tehty Luxemburgissa 15 päivänä syyskuuta 1988 kahtena suomen- ja ranskankielisenä kappaleena, jotka kummatkin tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.