Asetus työterveyshuoltoa koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta
- Allekirjoituspäivä
Sosiaali- ja terveysministeriön toimialaan kuuluvia asioita käsittelemään määrätyn ministerin esittelystä säädetään:
1 §
Kansainvälisen työkonferenssin 26 päivänä kesäkuuta 1985 hyväksymä työterveyshuoltoa koskeva yleissopimus, jonka eduskunta on hyväksynyt 4 päivänä marraskuuta 1986, jonka tasavallan presidentti on ratifioinut 27 päivänä maaliskuuta 1987 ja jonka ratifioinnin Kansainvälisen työtoimiston pääjohtaja on rekisteröinyt 27 päivänä huhtikuuta 1987, tulee Suomen osalta voimaan 27 päivänä huhtikuuta 1988 niin kuin siitä on sovittu.
2 §
Tämä asetus tulee voimaan 27 päivänä huhtikuuta 1988.
YLEISSOPIMUS joka koskee työterveyshuoltoa, 1985 (nro 161)
Kansainvälisen työjärjestön yleiskokous, joka on aloittanut Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston kokoonkutsumana Genevessä 7 päivänä kesäkuuta 1985 71. istuntokautensa ja
joka panee merkille, että työntekijän suojelu hänen työstään johtuvilta sairauksilta, taudeilta ja vammoilta on eräs niistä tehtävistä, jotka on uskottu Kansainväliselle työjärjestölle sen perussäännön mukaan,
panee merkille asiaa koskevat kansainväliset sopimukset, yleissopimukset ja suositukset ja erityisesti vuoden 1953 työntekijöiden terveydensuojelua koskevan suosituksen, vuoden 1959 työterveyshuoltoa koskevan suosituksen, vuoden 1971 työntekijäin edustajia koskevan yleissopimuksen ja vuoden 1981 työturvallisuutta ja -terveyttä koskevan yleissopimuksen ja suosituksen, jotka määrittelevät kansallisen toimintapolitiikan ja kansallisen tason toimenpiteiden periaatteet,
on päättänyt hyväksyä eräitä ehdotuksia koskien työterveyshuoltoa, joka on neljäntenä kohtana istuntokauden esityslistalla, ja
on päättänyt, että nämä ehdotukset laaditaan kansainvälisen yleissopimuksen muotoon,
hyväksyy tänä kahdentenakymmenentenäkuudentena päivänä kesäkuuta vuonna tuhatyhdeksänsataakahdeksankymmentäviisi seuraavan yleissopimuksen, jonka nimenä on työterveyshuoltoa koskeva yleissopimus vuodelta 1985.
1 OSAKansallisen toimintapolitiikan periaatteet
1 artikla
Tässä yleissopimuksessa
a) käsitteellä "työterveyshuolto" tarkoitetaan palveluja, joiden keskeisenä tehtävänä on ennaltaehkäisy ja työnantajan, työntekijöiden ja heidän edustajiensa neuvonta kysymyksissä, jotka koskevat
i) sellaisen turvallisen ja terveellisen työympäristön luomisen ja ylläpitämisen vaatimuksia, joka mahdollistaa työntekijöille mahdollisimman hyvän fyysisen ja psyykkisen työterveyden;
ii) työn sovittamista työntekijöiden kykyjä vastaavaksi heidän fyysisen ja psyykkisen terveydentilansa huomioon ottaen;
b) termillä "yrityksen työntekijöiden edustajat" tarkoitetaan henkilöitä, jotka on määritelty sellaisiksi kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti.
2 artikla
Kansalliset olosuhteet ja kansallinen käytäntö huomioon ottaen kunkin jäsenvaltion tulee yhteistyössä työnantajien ja työntekijöiden edustavimpien järjestöjen kanssa, mikäli sellaisia on, laatia, toteuttaa ja tietyin väliajoin tarkistaa johdonmukainen työterveyshuollon kansallinen toimintapolitiikka.
3 artikla
1. Kukin jäsenvaltio sitoutuu asteittain järjestämään työterveyshuollon kaikille työntekijöille, mukaan lukien julkisen sektorin työntekijät ja tuotanto-osuuskuntien jäsenet, elinkeinoelämän kaikilla aloilla ja kaikissa yrityksissä. Järjestelyn tulisi olla sopiva ja tarkoituksenmukainen ottaen huomioon yrityksille ominaiset vaaratekijät.
2. Mikäli työterveyshuoltoa ei voida välittömästi järjestää kaikissa yrityksissä, kunkin asianomaisen jäsenvaltion tulee yhteistyössä työnantajien ja työntekijöiden edustavimpien järjestöjen kanssa, mikäli sellaisia on, laatia suunnitelma työterveyshuollon järjestämiseksi.
3. Kunkin asianomaisen jäsenvaltion tulee ilmoittaa ensimmäisessä Kansainvälisen työjärjestön perussäännön 22 artiklan mukaisesti toimitettavassa yleissopimuksen soveltamista koskevassa raportissaan tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti laaditut suunnitelmat sekä seuraavissa raporteissaan niiden soveltamisessa tapahtuneet edistysaskeleet.
4 artikla
Asianomaisen viranomaisen tulee neuvotella työnantajien ja työntekijöiden edustavimpien järjestöjen kanssa, mikäli sellaisia on, toimenpiteistä, joihin tulee ryhtyä tämän yleissopimuksen määräysten toimeenpanemiseksi.
II OSATehtävät
5 artikla
Puuttumatta kunkin työnantajan vastuuseen huolehtia palveluksessaan olevien työntekijöiden terveydestä ja turvallisuudesta ja ottaen asianmukaisesti huomioon sen, että työntekijöiden osallistuminen työterveyttä ja -turvallisuutta koskevien kysymysten käsittelyyn on välttämätöntä, työterveyshuollolle tulee kuulua sellaisia seuraavassa luetelluista tehtävistä, jotka ovat yrityksessä esiintyvien työstä johtuvien vaarojen kannalta sopivia ja tarkoituksenmukaisia:
a) työpaikalla esiintyvien terveydellisten vaara- ja haittatekijöiden toteaminen ja arviointi;
b) sellaisten työympäristössä ja työskentelytavoissa esiintyvien tekijöiden seuranta, jotka saattavat vaikuttaa työntekijöiden terveyteen; tämä koskee saniteettitiloja, työpaikkaruokaloita sekä asuntoja, silloin kun työnantaja tarjoaa työntekijöilleen kyseiset palvelut;
c) työn suunnittelua ja työjärjestelyjä koskeva neuvonta, mukaan lukien työtilojen suunnittelu, koneiden ja muiden laitteiden ja välineiden valintaa, huoltoa ja kuntoa sekä työssä käytettäviä aineita koskeva neuvonta;
d) työskentelytapojen parantamiseen tähtäävien ohjelmien kehittämiseen osallistuminen sekä uusien laitteiden ja välineiden koekäyttö ja niihin liittyvien terveysnäkökohtien arviointi;
e) työterveyttä, työturvallisuutta ja työhygieniaa sekä ergonomiaa ja henkilökohtaisia suojaimia ja yhteisiä suojalaitteita koskeva neuvonta;
f) työntekijöiden työterveyden seuranta;
g) työn sovittaminen vastaamaan työntekijöiden edellytyksiä;
h) ammatillisen kuntoutuksen toimenpiteisiin vaikuttaminen;
i) yhteistyö tiedotuksen ja koulutuksen järjestämiseksi työterveyden ja työhygienian sekä ergonomian aloilla;
j) ensiavun järjestäminen;
k) osallistuminen tapaturma-analyysiin ja ammattitautien tutkimukseen.
III OSAOrganisaatio
6 artikla
Työterveyshuollon järjestämisestä tulee huolehtia
a) säädöksillä ja määräyksillä; tai
b) työehtosopimuksilla tai muulla asianomaisten työnantajien ja työntekijöiden keskenään sopimalla tavalla; tai
c) jollakin muulla asianomaisen viranomaisen hyväksymällä tavalla, sen jälkeen kun asiasta on neuvoteltu työntekijöitä ja työnantajia edustavien järjestöjen kanssa.
7 artikla
1. Työterveyshuolto voidaan järjestää erikseen yksittäiselle yritykselle tai yhteisesti useammalle yritykselle, siten kuin on tarkoituksenmukaista.
2. Kansallisten olosuhteiden ja käytännön mukaisesti työterveyshuollon voivat järjestää
a) asianomaiset yritykset tai yritysryhmät;
b) julkiset viranomaiset tai palvelulaitokset;
c) sosiaaliturvalaitokset;
d) muut asianomaisen viranomaisen valtuuttamat yksiköt;
e) jokin edellä mainittujen tahojen yhdistelmä.
8 artikla
Työnantajan, työntekijöiden ja heidän keskuudestaan mahdollisesti valitsemiensa edustajien tulee työskennellä yhteistyössä ja osallistua yhdenvertaiselta pohjalta organisatoristen ja muiden työterveyshuoltoon liittyvien toimenpiteiden toteuttamiseen.
IV OSAToimintaehdot
9 artikla
1. Työterveyshuollon tulisi olla monitieteistä tavalla, joka on sopusoinnussa kansallisen lainsäädännön ja käytännön kanssa. Henkilökunnan kokoonpanon tulee määräytyä suoritettavien tehtävien luonteen perusteella.
2. Työterveyshuollon tulee suorittaa tehtävänsä yhteistyössä yrityksen muiden toimintojen kanssa.
3. Riittävän yhteistyön ja yhteensovittamisen varmistamiseksi työterveyshuollon ja muiden tarkoitukseen soveltuvien terveydenhuollon järjestämisestä huolehtivien tahojen kanssa tulee ryhtyä toimenpiteisiin tavalla, joka on sopusoinnussa kansallisen lainsäädännön ja käytännön kanssa.
10 artikla
Työterveyshuoltohenkilöstön tulee suorittaessaan artiklassa 5 lueteltuja tehtäviä voida toimia ammatillisesti täysin riippumattomana työnantajista, työntekijöistä ja heidän mahdollisista edustajistaan.
11 artikla
Asianomaisen viranomaisen tulee määritellä työterveyshuollon henkilöstöltä vaadittava pätevyys suoritettavien tehtävien luonteen vaatimalla tavalla ja tavalla, joka on sopusoinnussa kansallisen lainsäädännön ja käytännön kanssa.
12 artikla
Työntekijöiden työterveyden seurannasta ei tule aiheutua työntekijöille ansionmenetystä, sen tulee olla maksutonta ja tapahtua, mikäli mahdollista, työaikana.
13 artikla
Kaikille työntekijöille tulee antaa tietoa heidän työhönsä liittyvistä terveydellisistä vaaroista.
14 artikla
Työnantajan ja työntekijöiden tulee antaa tiedot työterveyshuollon henkilöstölle kaikista sellaisista työympäristössä esiintyvistä tiedossa olevista ja epäillyistä tekijöistä, joilla saattaa olla vaikutusta työntekijöiden terveyteen.
15 artikla
Työterveyshuollon henkilöstölle tulee antaa tiedot työntekijöiden äkillisistä sairastumisista ja sairauspoissaoloista, jotta voitaisiin todeta, onko heikon terveyden tai poissaolojen ja työpaikalla mahdollisesti esiintyvien terveydellisten vaarojen välillä yhteyttä. Työnantaja ei saa vaatia työterveyshuollon henkilöstöä selvittämään työstä poissaolojen syitä.
V OSAYleismääräykset
16 artikla
Kun työterveyshuolto on järjestetty, tulee kansallisen lainsäädännön tai kansallisten määräysten nojalla nimetä se viranomainen tai ne viranomaiset, jotka ovat vastuussa sekä työterveyshuollon toiminnan valvomisesta että sen ohjaamisesta.
17 artikla
Tämän yleissopimuksen virallisista ratifioinneista on rekisteröintiä varten lähetettävä ilmoitus Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle.
18 artikla
1. Tämä yleissopimus sitoo vain niitä Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioita, joiden ratifioinnit pääjohtaja on rekisteröinyt.
2. Yleissopimus tulee voimaan kahdentoista kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona pääjohtaja on rekisteröinyt kahden jäsenvaltion ratifioinnit.
3. Sen jälkeen tämä yleissopimus tulee voimaan kunkin jäsenvaltion osalta kahdentoista kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona sen ratifiointi on rekisteröity.
19 artikla
1. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio voi kymmenen vuoden kuluttua siitä päivästä, jona sopimus ensiksi tuli voimaan, sanoa sen irti kirjelmällä, joka lähetetään Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle rekisteröitäväksi. Irtisanominen tulee voimaan vuoden kuluttua sen rekisteröimisestä.
2. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio, joka ei vuoden kuluessa edellisessä momentissa mainitun kymmenen vuoden määräajan päättymisestä käytä artiklassa määrättyä irtisanomisoikeutta, on sidottu sopimukseen uudeksi kymmenvuotiskaudeksi ja voi sen jälkeen sanoa irti sopimuksen kunkin kymmenvuotiskauden päätyttyä tässä artiklassa määrätyin ehdoin.
20 artikla
1. Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava Kansainvälisen työjärjestön kaikille jäsenvaltioille tiedoksi kaikki järjestön jäsenvaltioiden hänelle ilmoittamat ratifioinnit ja irtisanomiset.
2. Ilmoittaessaan järjestön jäsenvaltioille toisen hänelle ilmoitetun ratifioinnin rekisteröimisestä pääjohtajan tulee kiinnittää järjestön jäsenvaltioiden huomio yleissopimuksen voimaantulopäivään.
21 artikla
Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava kaikista edellisten artiklojen mukaisesti rekisteröimistään ratifioinneista ja irtisanomisista Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille täydelliset tiedot Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaista rekisteröintiä varten.
22 artikla
Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston on, milloin se katsoo tarpeelliseksi, annettava Kansainvälisen työtoimiston yleiselle konferenssille tämän yleissopimuksen soveltamista koskeva selostus sekä tutkittava, onko aihetta ottaa konferenssin työjärjestykseen kysymys sopimuksen täydellisestä tai osittaisesta muuttamisesta.
23 artikla
1. Mikäli konferenssi hyväksyy uuden yleissopimuksen, joka kokonaan tai osittain muuttaa tämän yleissopimuksen, eikä uusi yleissopimus määrää toisin, niin
a) kun jäsenvaltio ratifioi uuden muutetun yleissopimuksen, aiheutuu tästä välittömästi ipso jure tämän yleissopimuksen irtisanominen 19 artiklan määräyksistä riippumatta uuden muutetun yleissopimuksen tullessa voimaan;
b) uuden muutetun yleissopimuksen tultua voimaan eivät jäsenvaltiot enää voi ratiFioida tätä yleissopimusta.
2. Tämä yleissopimus jää kuitenkin voimaan nykyisen muotoisena ja sisältöisenä niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat sen ratifioineet, mutta eivät ole ratifioineet muutettua yleissopimusta.
24 artikla
Tämän yleissopimuksen englannin- ja ranskankieliset tekstit ovat kumpikin yhtä todistusvoimaiset.