82/1986

Lontoossa 19 päivänä marraskuuta 1976 merioikeudellisia vaateita koskevan vastuun rajoittamisesta tehty yleissopimus, jonka tasavallan presidentti on ratifioinut 13 päivänä huhtikuuta 1984 ja jota koskeva ratifiointikirja on talletettu Kansainvälisen merenkulkujärjestön pääsihteerin huostaan 8 päivänä toukokuuta 1984, tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1986 niin kuin siitä on sovittu.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1986.

1 artiklaVastuun rajoittamiseen oikeutetut henkilöt

1. Tuonnempana esitetyn määritelmän täyttävät aluksenomistajat ja meripelastajat voivat rajoittaa vastuunsa tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti 2 artiklassa mainittujen vaatimusten osalta.

2. Laivanisäntä tarkoittaa merellä käytettävän aluksen omistajaa, rahtaajaa, päällikköä ja käyttäjää.

3. Meripelastaja tarkoittaa henkilöä, joka antaa palveluja välittömästi pelastustoiminnassa. Pelastustoimintaan kuuluvat myös 2 artiklan 1 kappaleen (d), (e) ja (f) kohdassa mainitut toimet.

4. Jos 2 artiklassa mainittuja vaatimuksia esitetään henkilölle, jonka toiminnasta tai laiminlyönnistä laivanisäntä tai meripelastaja on vastuussa, on henkilöllä oikeus rajoittaa vastuunsa siten kuin tässä yleissopimuksessa määrätään.

5. Tämän yleissopimuksen mukaan laivanisännän vastuuseen sisältyy itse alusta vastaan nostettuun kanteeseen liittyvä vastuu.

6. Vakuutuksen antajalla, joka antaa vakuutuksen tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti rajoitettavissa olevia vaatimuksia koskevan vastuun osalta, on oikeus tämän yleissopimuksen suomiin etuihin samassa määrin kuin itse vakuutuksensaaja.

7. Vastuun rajoittamiseen turvautuminen et merkitse vastuun myöntämistä.

2 artiklaRajoitettavissa olevat vaatimukset

1. Mikäli 3--4 artiklassa ei toisin määrätä, seuraavat vaatimukset ovat rajoitettavissa riippumatta vastuuperusteesta:

(a) vaatimukset, jotka johtuvat kuolemasta, ruumiinvammasta, omaisuuden menetyksestä tai vahingoittamisesta (mukaan luettuina satamalaitteiden, altaiden ja vesiväylien sekä merenkulkua helpottavien laitteiden vahingoittuminen), joka tapahtuu aluksella, aluksen välittömässä toiminnassa tai pelastustoiminnassa sekä näistä aiheutuneista menetyksistä;

(b) vaatimukset, jotka johtuvat viivytyksistä lastin, matkustajien tai matkatavaran merikuljetuksessa;

(c) vaatimukset, jotka johtuvat muiden kuin sopimusoikeuksien rikkomisesta aiheutuvasta muusta vahingosta, joka tapahtuu aluksen välittömässä toiminnassa tai pelastustoiminnassa;

(d) vaatimukset, jotka johtuvat uponneen, haaksirikkoutuneen, rantautuneen tai hyljätyn aluksen nostamisesta, siirtämisestä, tuhoamisesta tai vaarattomaksi tekemisestä mukaan luettuna kaikki mikä on tai on ollut tällaisella aluksella;

(e) vaatimukset, jotka johtuvat aluksen lastin siirtämisestä, tuhoamisesta tai vaarattomaksi tekemisestä;

(f) muun henkilön kuin vastuussa olevan esittämät vaatimukset, jotka johtuvat toimista, joilla on pyritty estämään menetys tai vähentämään menetystä, jonka osalta vastuussa oleva voi rajoittaa vastuutaan tämän yleissopimuksen mukaisestI, sekä vaatimukset, jotka johtuvat tällaisten toimien aiheuttamasta lisämenetyksestä.

2. 1 kappaleessa mainittujen vaatimusten osalta vastuu on rajoitettavissa myös silloin kun vaatimukset on esitetty sopimuksien tai muuhun perustuvan takautumisoikeuden tai vahingonkorvauksen johdosta 1 kappaleen (d), (e) eikä (f) kohdassa mainittujen vaatimusten osalta ei vastuuta saa rajoittaa, jos ne koskevat vastuussa olevan henkilön kanssa tehdyllä sopimuksella määrättyä korvausta.

3 artiklaRajoittamisen ulkopuolelle jäävät vaatimukset

Tämän yleissopimuksen määräyksiä ei sovelleta:

(a) pelastuspalkkiota tai yhteistä merivahinkoa koskeviin vaatimuksiin;

(b) vaatimuksiin, jotka johtuvat öljyvahingosta siten kuin 29 päivänä marraskuuta 1969 tehdyssä kansainvälisessä yleissopimuksessa öljyn aiheuttamasta pilaantumisvahingosta johtuvasta siviilioikeudellisesta vastuusta tai yleissopimuksen muutoksissa tai pöytäkirjoissa tarkoitetaan;

(c) vaatimuksiin, joita koskee kansainvälinen sopimus tai kansallinen lainsäädäntö, jolla säännellään ydinvahinkoa koskevan vastuun rajoittamista tai kielletään se;

(d) ydinkäyttöisen aluksen laivanisänrään kohdistettuihin vaatimuksiin, jotka koskevat ydin. vahinkoa;

(e) laivanisännän tai meripelastajan palveluksessa olevien, joiden tehtävät liittyvät alukseen tai pelastustoimiin, esittämiin vaatimuksiin eikä myöskään heidän perillistensä, huollettaviensa tai muiden tällaisiin vaatimuksiin oikeutettujen henkilöiden vaatimuksiin, jos laivanisännän tai meripelastajan ja heidän palveluksessaan olevien välistä palvelussuhdetta säätelevän lainsäädännön mukaan laivanisännällä tai pelastajalla ei ole oikeutta rajoittaa vastuutaan tällaisten vaatimusten osalta tai jos lainsäädäntö sallii hänen rajoittavan vastuunsa vain 6 artiklassa määrättyjä summia suurempiin.

4 artiklaRajoittamisen estävä toiminta

Vastuussa oleva henkilö ei saa rajoittaa vastuutaan, Jos pystytään osoittamaan, että hän on itse toiminnallaan tai laiminlyönnillään aiheuttanut menetyksen joko tahallaan tai huolimattomuuttaan ja tietäen, että seurauksena luultavasti olisi tällainen menetys.

5 artiklaVastavaatimukset

Kun henkilöllä, jolla on oikeus vastuunrajoittamiseen tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti, on esitettävänään kantajalle samasta tapahtumasta johtuva vaatimus, vaatimukset kuitataan toisiaan vasten ja tämän yleissopimuksen määräyksiä sovelletaan vain mahdolliseen erotukseen.

6 artiklaYleiset rajat

1. Muita kuin 7 artiklassa mainittuja kulloinkin aiheutuvia vaatimuksia koskevan vastuun rajat lasketaan seuraavasti:

(a) kuolemasta tai ruumiinvammasta johtuvat vaatimukset:

(i) 333 000 laskentayksikköä vetoisuudeltaan enintään 500 tonnin aluksen osalta,

(ii) vetoisuudeltaan suurempien alusten osalta

(i) alakohdassa mainittuun summaan lisätään:

500 laskentayksikköä tonnilta 501 tonnista 3 000 tonniin;

333 laskentayksikköä tonnilta 3 001 tonnista 30 000 tonniin;

250 laskentayksikköä 30 001 tonnista 70 000 tonniin; sekä

167 laskentayksikköä kultakin 70 000 tonnia ylittävältä tonnilta,

(b) muut vaatimukset:

(i) 167 000 laskentayksikköä vetoisuudeltaan alle 500 tonnin aluksen osalta;

(ii) vetoisuudeltaan suurempien alusten osalta (i) alakohdassa mainittuun summaan lisätään:

167 laskentayksikköä tonnilta 501 tonnista 30 000 tonniin;

125 laskentayksikköä tonnilta 30 001 tonnista 70 000 tonniin sekä

83 laskentayksikköä kultakin 70000 tonnia ylittävältä tonnilta.

2. Kun 1 kappaleen (a) kohdan mukaisesti laskettu summa ei täysin kata siinä mainittuja vaatimuksia, 1 kappaleen (b) kohdan mukaisesti laskettu summa voidaan käyttää (a) kohdan mukaisten vaatimusten alijäämän maksamiseen, jolloin maksamatta oleva alijäämä on samanarvoinen (b) kappaleessa mainittujen vaatimusten kanssa.

3. Heikentämättä 2 kappaleen mukaista oikeutta kuolemasta tai ruumiinvammasta johtuviin vaatimuksiin sopimuspuolen valtio voi kuitenkin määrätä kansallisessa lainsäädännössään, että satamalaitteiden, altaiden, vesiteiden ja merenkulkua helpottavien laitteiden vahingoittumista koskevat vaatimukset ovat etusijalla muihin 1 kappaleen (b) kohdassa mainittuihin vaatimuksiin verrattuna siten kuin lainsäädännössä määrätään.

4. Sellaisen meripelastajan vastuun rajat, joka et toimi alukselta tai joka toimii vain sillä aluksella, jolle hän antaa pelastuspalveluja, lasketaan 1 500 tonnin vetoisuuden mukaisesti.

5. Tässä yleissopimuksessa aluksen vetoisuus tarkoittaa bruttovetoisuutta, joka lasketaan vuoden 1969 aluksenmittausyleissopimuksen I liitteeseen sisältyvien aluksenmittaussääntöjen mukaisesti.

7 artiklaMatkustajavahinkoja koskevien vaatimusten raja

1. Lainsäädännön vastuun raja aluksen matkustajien kuolemasta tai ruumiinvammasta tietyssä tapauksessa johtuvien vaatimusten osalta on 46 666 laskentayksikköä kerrottuna matkustajamäärällä, jonka alus rekisterikirjansa mukaan saa kuljettaa, kuitenkin enintään 25 miljoonaa laskentayksikköä.

2. Tässä artiklassa "aluksen matkustajan kuolemasta tai ruumiinvammasta johtuvat vaatimukset" tarkoittavat vaatimuksia, jotka aluksella kuljetettava henkilö on esittänyt tai jotka on esitetty hänen puolestaan:

(a) henkilökuljetuksesta tehdyn sopimuksen nojalla, tai

(b) kun henkilö matkustaa kuljettajan suostumuksella ajoneuvon tai elävien eläinten mukana, joita koskee tavarankuljetuksesta tehty sopimus.

8 artiklaLaskentayksikkö

1. 6 ja 7 artiklassa tarkoitettu laskentayksikkö on Kansainvälisen valuuttarahaston määrittelemä erityisnosto-oikeus. 6 ja 7 artiklassa mainitut määrät muutetaan sen valtion kansallisen valuutaksi, jossa rajoittamista haetaan, kyseisen valuutan sen päivän arvon mukaan, jona rajoitusrahasto on perustettu, maksu maksettu tai kyseisen valtion lainsäädännön nojalla maksua vastaava vakuus on asetettu. Kansainväliseen valuuttarahastoon kuuluvan sopimuksen osapuolena olevan valtion kansallisen valuutan arvo erityisnostooikeutena lasketaan sillä arviointimenetelmällä, jota Kansainvälinen valuuttarahasto käyttää toiminnassaan. Sopimuksen osapuolena olevan sellaisen valtion, joka ei kuulu Kansainväliseen valuuttarahastoon, kansallisen valuutan arvo erityisnosto-oikeutena lasketaan valtion itsensä määräämällä tavalla.

2. Valtiot, jotka eivät kuulu Kansainväliseen valuuttarahastoon ja joiden lainsäädäntö ei salli 1 kappaleen määräysten soveltamista, voivat kuitenkin allekirjoittaessaan yleissopimuksen ilman ratifiointia tai hyväksymistä koskevaa varaumaa, ratifioidessaan sen tai liittyessään siihen tai milloin hyvänsä myöhemmin ilmoittaa, että tämän yleissopimuksen mukainen niiden alueilla sovellettava vastuun raja on:

(a) 6 artiklan 1 kappaleen (a) kohdan osalta:

(i) 5 miljoonaa rahayksikköä vetoisuudeltaan enintään 500 tonnin aluksen osalta;

(ii) vetoisuudeltaan suurempien alusten osalta (i) alakohdassa mainittuun summaan lisätään:

7 500 rahayksikköä tonnilta 501 tonnista 3 000 tonniin;

5 000 rahayksikköä tonnilta 3 001 tonnista 30 000 tonniin;

3 750 rahayksikköä tonnilta 30 001 tonnista 70 000 tonniin; ja

2 5000 rahayksikköä kultakin 70 000 tonnia ylittävältä tonnilta; sekä

(b) 6 artiklan 1 kappaleen (b) kohdan osalta:

(i) 2,5 miljoonaa rahayksikköä vetoisuudeltaan enintään 500 tonnin aluksen osalta;

(ii) vetoisuudeltaan suurempien alusten osalta (i) alakohdassa mainittuun summaan lisätään:

2 500 rahayksikköä tonnilta 501 tonnista 30 000 tonniin;

1 850 rahayksikköä tonnilta 30 001 tonnista 70 000 tonniin; ja

1 250 rahayksikköä kultakin 70000 tonnia ylittävältä tonnilta; sekä

(e) 7 artiklan 1 kappaleen osalta 700 000 rahayksikköä verrattuna sillä matkustajamäärällä, jonka alus saa rekisterikirjansa mukaan kuljettaa, kuitenkin enintään 375 miljoonaa rahayksikköä.

6 artiklan 2 ja 3 artiklaa sovelletaan vastaavastI tämän kappaleen (a) ja (b) kohtaan.

3. 2 kappaleen tarkoittama rahayksikkö vastaa 65,5 milligrammaa kultaa, jonka hienous on 0.900. Tämä summa muunnetaan kansalliseksi valuutaksi asianomaisen valtion lainsäädännön mukaisesti.

4. 1 kappaleen viimeisessä virkkeessä mainittu laskutoimitus ja 3 kappaleessa mainittu muuntaminen tehdään siten, että 6 ja 7 artiklassa mainitut määrät ilmaistaan sopimuksen osapuolena olevan valtion kansallisena valuuttana mahdollisimman tarkoin samansuuruisina ja todellisenarvoisina kuin näissä artikloissa mainittuina laskuyksikköinä. Sopimuksen osapuolina olevat valtiot ilmoittavat tallettajalle 1 kappaleen mukaisen laskutavan tai tapauksesta riippuen 3 kappaleen mukaisesti tehdyn muuntamisen tuloksen, kun ne allekirjoittavat yleissopimuksen ilman ratifiointia tai hyväksymistä koskevaa varaumaa tai kun ne tallettavat 16 artiklan tarkoittaman asiakirjan ja aina kun jompikumpi muuttuu.

9 artiklaVaatimusten yhdistäminen

1. 6 artiklan mukaisesti määrättyjä vastuun rajoja sovelletaan yhdistettyihin vaatimuksiin, jotka kulloinkin kohdistuvat:

(a) 1 artiklan 2 kappaleessa mainittuun henkilöön tai henkilöihin ja kaikkiin, joiden toiminnasta tai laiminlyönnistä hän tai he ovat vastuussa; tai

(b) aluksen omistajaan, joka antaa alukselta pelastuspalveluja pelastajan tai pelastajien, jotka toimivat alukselta, ja kaikkiin, joiden toiminnasta tai laiminlyönneistä hän tai he ovat vastuussa; tai

(c) meripelastajaan tai meripelastajiin, jotka eivät toimi alukselta, tai jotka toimivat vain aluksella, jolle pelastuspalveluja annetaan sekä kaikkiin, joiden toiminnasta tai laiminlyönneistä hän tai he ovat vastuussa.

2. 7 artiklan mukaisesti määrättyjä vastuun rajoja sovelletaan kaikkiin yhdistettyihin vaatimuksiin, jotka kulloinkin kohdistuvat 1 artiklan 2 kappaleessa mainittuun henkilöön tai henkilöihin 7 artiklassa mainitun aluksen osalta sekä kaikkiin, joiden toiminnasta tai laiminlyönnistä hän tai he ovat vastuussa.

10 artiklaVastuun rajoittaminen ilman rajoitusrahastoa

1. Vastuun rajoittamiseen voidaan turvautua, vaikka 11 artiklassa mainittua rajoitusrahastoa ei olisikaan perustettu. Sopimuksen osapuolena oleva valtio voi kuitenkin määrätä kansallisella lainsäädännöllään, että kun sen tuomioistuimessa esitetään vaatimus, joka on rajoitettavissa, vastuussa oleva henkilö voi turvautua vastuun rajoittamiseen vain jos rajoitusrahasto on tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti perustettu tai perustetaan silloin kun vastuun rajoittamiseen on turvauduttu.

2. Jos vastuun rajoittamiseen turvaudutaan ilman että rajoitusrahastoa perustetaan, sovelletaan vastaavasti 12 artiklan määräyksiä.

3. Tämän artiklan määräyksistä johtuvat menettelytapakysymykset ratkaistaan sen sopimuspuolena olevan valtion kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jossa kanne nostetaan.

11 artiklaRahaston perustaminen

1. Jokainen, jonka väitetään olevan vastuussa, voi perustaa rahaston jonkin sopimuksen osapuolena olevan valtion tuomioistuimien tai muun asianomaisen viranomaisen luo, jossa rajoitettavissa olevia vaatimuksia koskeva oikeuskäsittely pannaan vireille. Rahasto perustetaan niiden 6 ja 7 artiklassa mainittujen määrien yhteissummalle, joita sovelletaan vaatimuksiin, joista henkilö saattaa olla vastuussa, sekä korolle, jota yhteissummalle on kertynyt vastuun aiheuttaneen tapahtuman päivämäärästä rahaston perustamispäivään. Näin perustettua rahastoa saa käyttää vain sellaisten vaatimusten maksamiseen, joiden suhteen voidaan turvautua vastuun rajoittamiseen.

2. Rahasto voidaan perustaa joko tallettamalla rahasumma tai esittämällä takuu, jonka tuomioistuin tai muu toimivaltainen viranomainen katsoo riittäväksi ja joka on sen sopimuksen osapuolena olevan valtion lainsäädännön mukaan hyväksyttävä, jossa rahasto perustetaan.

3. Rahasto, jonka joku 9 artiklan 1 kappaleen a)-, b)- tai e)-kohdassa tai 2 kappaleessa mainituista henkilöistä tai hänen valtuutuksen antajansa perustaa, katsotaan kaikkien 1 kappaleen a)-, b)- tai c)-kohdassa tai vastaavasti 2 kappaleessa mainittujen henkilöiden perustamaksi.

12 artiklaRahaston jakaminen

1. Ottaen huomioon 6 artiklan 1, 2 ja 3 kappaleen ja 7 artiklan määräykset, rahasto jaetaan kantajien kesken heidän rahastolle esittämiensä toteennäytettyjen vaatimusten mukaisessa suhteessa.

2. Jos vastuussa oleva tai hänen vakuutuksenantajansa on ennen rahaston jakamista maksanut rahastolle esitetyn vaatimuksen, hän saa eninrään maksamaansa summaa vastaavasti uutena velkojana samat oikeudet, jotka korvauksen saaneella henkilöllä olisi tämän yleissopimuksen mukaan ollut.

3. 2 kappaleen tarkoittaman velkomisoikeuden voivat saada muutkin kuin tässä mainitut henkilöt maksamansa korvauksen sen osalta, kuitenkin vain sikäli kuin asianomainen kansallinen lainsäädäntö tämän sallii.

4. Jos vastuussa oleva henkilö tai joku muu näyttää toteen, että hänen on ehkä myöhempänä ajankohtana pakko maksaa kokonaan tai osittain sellainen korvaussumma, jonka osalta hänellä olisi ollut 2 ja 3 kappaleen mukainen velkomisoikeus, jos korvaus olisi maksettu ennen rahaston jakamista, tuomioistuin tai muu asianomainen viranomainen siinä valtiossa, johon rahasto on perustettu, voi määrätä riittävän rahasumman pantavaksi väliaikaisesti erilleen, jotta kyseinen henkilö voisi tuona myöhempänä ajankohtana ajaa läpi vaatimuksensa rahastolle.

13 artiklaMuita oikeustoimia koskeva kielto

1. Jos 11 artiklan mukaisesti on perustettu rajoitusrahasto, kukaan, joka on esittänyt rahastolle vaatimuksen, ei saa käyttää oikeutta tällaisen vaatimuksen osalta sen henkilön muiden varojen suhteen, joka on rahaston perustanut tai jonka puolesta se on perustettu.

2. Kun 11 artiklan mukaisesti on perustettu rajoitusrahasto, alus tai muu omaisuus, joka kuuluu sille henkilölle, jonka puolesta rahasto on perustettu, ja joka on pidätetty sopimuksen osapuolena olevan valtion lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella sellaisen vaatimuksen vuoksi, joka voidaan esittää rahastolle, samoin kuin esitetty vakuus voidaan vapauttaa kyseisen valtion tuomioistuimen tai muun toimivaltaisen viranomaisen päätöksellä. Alus tai vakuus on kuitenkin aina määrättävä vapautettavaksi, jos rajoitusrahasto on perustettu:

a) satamaan, jossa tapahtuma sattui, tai, jos se sattui sataman ulkopuolella, ensimmäisessä satamassa, jossa laiva sen jälkeen käy; tai

b) maihinlasku satamaan, kun on kyse hengenmenetyksestä tai henkilövahingosta; tai

c) purkaussatamaan, kun on kyse lastin vahingoittumisesta; tai

d) valtioon, jossa pidätys on tehty.

3. 1 ja 2 kappaleen määräyksiä sovelletaan vain, jos kantaja saa esittää rajoitusrahastolle vaatimuksen rahastoa hoitavassa tuomioistuimessa ja rahasto on todellisuudessa käytettävissä ja siirrettävissä kyseisen vaatimuksen osalta.

14 artiklaSovellettava lainsäädäntö

Ellei tämän luvun säännöksissä toisin määrätä, rajoitusrahaston perustamista ja jakamista koskeviin määräyksiin sekä kaikkiin siihen liittyviin menettelytapasääntöihin sovelletaan sen sopimuksen osapuolena olevan valtion lainsäädäntöä, jonne rahasto on perustettu.

15 artikla

Tätä yleissopimusta sovelletaan aina, kun 1 artiklassa mainittu henkilö anoo vastuunsa rajoittamista sopimuksen osapuolena olevan valtion tuomioistuimelta tai anoo aluksen muun omaisuuden tai valtion lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella annetun vakuuden vapauttamista. Jokainen sopimuksen osapuolena oleva valtio saa kuitenkin rajoittaa osaksi tai kokonaan tämän yleissopimuksen soveltamista 1 artiklassa mainittuun henkilöön, jolla silloin, kun tämän yleissopimuksen määräysten perusteella pannaan asia vireille kyseisen maan tuomioistuimessa, ei ole vakinaista asuinpaikkaa tai pääasiallista liikepaikkaa jossakin sopimuksen osapuolena olevassa valtiossa, tai alukseen jonka osalta rajoittamisoikeuteen turvaudutaan tai jonka vapauttamista anotaan ja joka ei mainittuna ajankohtana purjehdi sopimuksen osapuolena olevan valtion lipun alla.

2. Sopimuksen osapuolena oleva valtio voi säätää kansallisen lainsäädäntönsä nimenomaisilla määräyksillä, että vastuunrajoittamisjärjestelmää sovelletaan aluksiin, jotka:

a) on valtion lainsäädännön mukaan tarkoitettu sisävesille;

b) ovat vetoisuudeltaan alle 300 tonnia.

Sopimuksen osapuolena olevan valtion, joka käyttää hyväkseen tämän kappaleen tarjoamaa mahdollisuutta, tulee ilmoittaa tallettajalle kansalliseen lainsäädäntöön ottamistaan vastuunrajoista tai niiden puuttumisesta.

3. Sopimuksen osapuolena oleva valtio voi säätää kansallisen lainsäädäntönsä nimenomaisilla määräyksillä, että vastuunrajoitusjärjestelmää sovelletaan tapauksiin, joissa ei ole kysymys muiden sopimuksen osapuolena olevien valtioiden kansalaisten eduista.

4. Sopimuspuolena olevan valtion tuomioistuimet eivät saa soveltaa tätä yleissopimusta aluksiin, jotka on rakennettu tai muutettu soveltuviksi porauksiin tai jotka harjoittavat porausta:

a) kun valtio on kansallisella lainsäädännöllään asettanut korkeamman vastuurajan kuin 6 artikla muuten edellyttää; tai

b) kun valtio on tullut sellaisen kansainvälisen yleissopimuksen osapuoleksi, joka säätelee tällaisia aluksia koskevaa vastuujärjestelmää.

Sopimuksen osapuolena olevan valtion tulee ilmoittaa asianmukaisesti tallettajille tapauksesta, johon a)-alakohtaa sovelletaan.

5. Tätä yleissopimusta ei sovelleta:

a) ilmatyynyaluksiin;

b) kelluviin alustoihin, jotka on rakennettu merenpohjan ja sen sisustan tutkimiseen ja hyödyntämiseen.

16 artiklaAllekirjoittaminen, ratifiointi ja liittyminen

1. Kaikki valtiot voivat allekirjoittaa tämän yleissopimuksen hallitustenvälisen neuvoa-antavan merenkulkujärjestön (jota vastedes kutsutaan järjestöksi) päämajassa 1 päivästä helmikuuta 1977 lähtien 31 päivään joulukuuta 1977, minkä jälkeen ne voivat liittyä siihen.

2. Kaikki valtiot voivat tulla tämän yleissopimuksen osapuoliksi:

a) allekirjoittamalla sen ilman ratifiointia tai hyväksymistä koskevaa varaumaa; tai

b) allekirjoittamalla sen ratifiointia tai liittymistä koskevin varauksin, mitä seuraa ratifiointi tai hyväksyminen; tai

c) liittymällä siihen.

3. Ratifiointi, hyväksyminen tai liittyminen tapahtuu tallettamalla sitä koskeva virallinen asiakirja järjestön pääsihteerin huostaan (jota vastedes kutsutaan pääsihteeriksi).

17 artiklaVoimaantulo

1. Tämä yleissopimus tulee voimaan kuukauden ensimmäisenä päivänä vuoden kuluttua siitä, kun kaksitoista valtiota on joko allekirjoittanut sen ilman ratifiointia tai hyväksymistä koskevaa varaumaa tai tallettanut vaaditut ratifiointi-, hyväksymis- tai liittymisasiakirjansa.

2. Sellaisen valtion osalta, joka tallettaa tätä yleissopimusta koskevan ratifiointi-, hyväksymis- tai liittymisasiakirjan tai allekirjoittaa sen ilman ratifiointia tai hyväksymistä koskevaa varaumaa sen jälkeen, kun sen voimaantuloa koskevat vaatimukset on täytetty mutta ennen kuin se on tullut voimaan. ratifiointi, hyväksyminen tai liittyminen tai allekirjoittaminen ilman ratifiointia tai hyväksymistä koskevaa varaumaa tulee voimaan yleissopimuksen voimaantulopäivänä tai kuukauden ensimmäisenä päivänä yhdeksänkymmenen päivän kuluttua allekirjoituspäivästä tai päivästä, jolloin asiakirja on talletettu, sen mukaan, kumpi on myöhäisempi.

3. Jokaisen valtion osalta, joka tulee myöhemmin tämän yleissopimuksen osapuoleksi, yleissopimus tulee voimaan kuukauden ensimmäisenä päivänä yhdeksänkymmenen päivän kuluttua päivästä, jolloin valtio on tallettanut asiakirjansa.

4. Niiden valtioiden keskinäisissä suhteissa, jotka ratifioivat tämän yleissopimuksen tai liittyvät siihen, tämä yleissopimus korvaa ja kumoaa Brysselissä 10 päivänä lokakuuta 1957 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen, joka koskee avoimella merellä käytettävien alusten omistajien vastuun rajoittamista ja Brysselissä 25 päivänä elokuuta 1924 allekirjoitetun yleissopimuksen eräiden avoimella merellä käytettävien alusten omistajain vastuun rajoittamista tarkoittavien säännösten yhdenmukaistuttamisesta.

18 artiklaVaraumat

1. Jokainen valtio voi allekirjoittaessaan, ratifioidessaan, hyväksyessään tai liittyessään varata itselleen oikeuden pidättyä soveltamasta 2 artiklan kappaleen d)- ja e)-kohtaa. Tämän yleissopimuksen asiamääräyksiin ei saa tehdä muita varaumia.

2. Allekirjoitettaessa tehdyt varaumat on vahvistettava ratifioitaessa tai hyväksyttäessä.

3. Jokainen valtio, joka on tehnyt varauman tähän yleissopimukseen, voi peruuttaa sen milloin hyvänsä ilmoittamalla asiasta pääsihteerille. Peruutus tulee voimaan päivänä, jolloin se on vastaanotettu. Jos ilmoituksessa mainitaan, että varauman peruutus tulee voimaan siinä mainittuna ajankohtana, joka on myöhäisempi kuin se, jolloin pääsihteeri on vastaanottanut ilmoituksen, tulee peruutus voimaan tänä myöhempänä ajankohtana.

19 artiklaIrtisanominen

1. Tämän yleissopimuksen osapuolena oleva valtio voi sanoa sopimuksen irti milloin hyvänsä vuoden kuluttua siitä, kun se on tullut osapuolen osalta voimaan.

2. Irtisanominen tapahtuu tallettamalla asiakirja pääsihteerin huostaan.

3. Irtisanominen tulee voimaan kuukauden ensimmäisenä päivänä vuoden kuluttua siltä, kun asiakirja on talletettu tai myöhemmin sen mukaan kuin asiakirjassa on määrätty.

20 artiklaTarkistaminen ja muuttaminen

1. Järjestö voi kutsua koolle kokouksen tarkistamaan tai muuttamaan tätä yleissopimusta.

2. Järjestö kutsuu koolle tämän yleissopimuksen osapuolina olevien valtioiden kokouksen tarkistamaan ja muuttamaan sopimusta, jos vähintään kolmannes osapuolista sitä pyytää.

3. Kun tämän yleissopimuksen muutos on tullut voimaan, jokaisen ratifiointi, hyväksymis- ja liittymisasiakirjan katsotaan koskevan yleissopimusta muutoksineen, jollei asiakirjassa mainita päinvastaista tarkoitusta.

21 artiklaRajoitusmäärien ja laskentayksikön tai rahayksikön tarkistaminen

1. Huolimatta 20 artiklan määräyksistä järjestö voi tämän artiklan 2 ja 3 kappaleen mukaisesti kutsua koolle kokouksen vain 6 ja 7 artiklassa ja 8 artiklan 2 kappaleessa asetettujen määrien peruuttamiseksi tai jommankumman tai kummankin 8 artiklan 1 ja 2 kappaleessa määritellyn yksikön tai muiden yksiköiden korvaamiseksi. Määriä saa muuttaa vain jos niiden todellinen arvo on huomattavasti muuttunut.

2. Järjestö kutsuu tällaisen kokouksen koolle, jos vähintään neljännes sopimuksen osapuolena olevista valtioista sitä pyytää.

3. Päätökseen, jolla muutetaan määriä tai korvataan yksiköt toisilla, vaaditaan kokouksessa läsnä olevien ja äänestävien sopimuksen osapuolena olevien valtioiden kahden kolmanneksen enemmistö.

4. Jokaisen valtion, joka tallettaa yleissopimusta koskevan ratifiointi-, hyväksymis- tai liittymisasiakirjansa, tulee soveltaa muutettua yleissopimusta.

22 artiklaTallettaja

1. Tämä yleissopimus talletetaan pääsihteerin huostaan.

2. Pääsihteeri:

a) toimittaa tämän yleissopimuksen oikeiksi todistetut jäljennökset kaikille valtioille, jotka oli kutsuttu osallistumaan merioikeudellisia vaatimuksia koskevan vastuun rajoittamista käsitelleeseen kokoukseen, ja kaikille muille tähän yleissopimukseen liittyville valtioille.

b) ilmoittaa kaikille tämän yleissopimuksen allekirjoittaneille tai siihen liittyneille valtioille;

i) jokaisesta uudesta allekirjoituksesta, jokaisesta asiakirjan talletuksesta ja niissä olevista varaumista sekä niiden päivämääristä;

ii) tämän yleissopimuksen voimaantulopäivästä ja sen muutoksista;

iii) tämän yleissopimuksen irtisanomisista ja niiden voimaantulopäivistä;

iv) 20 tai 21 artiklan mukaisesti hyväksytyistä muutoksista;

v) tämän yleissopimuksen jonkin artiklan vaatimista ilmoituksista.

3. Pääsihteeri toimittaa tämän yleissopimuksen tullessa voimaan sen oikeaksi todistetun jäljennöksen Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille rekisteröitäväksi ja julkaistavaksi Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaisesti.

23 artiklaKielet

Tämä yleissopimus on tehty yhtenä englannin-, espanjan-, ranskan- ja venäjänkielisenä alkuperäiskappaleena, jonka kaikki tekstit ovat yhtä todistusvoimaisia.

Tehty Lontoossa 19 päivänä marraskuuta 1976.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet ovat asianmukaisesti valtuutettuina allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.