64/1986

Annettu: 1.10.1986

Asetus Sveitsin kanssa sosiaaliturvasta tehdyn sopimuksen voimansaattamisesta ja sen eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain voimaantulosta

Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:

1 §

Bernissä 28 päivänä kesäkuuta 1985 Suomen tasavallan ja Sveitsin valaliiton välillä tehty sopimus sosiaaliturvasta, jonka eräät määräykset on hyväksytty 30 päivänä toukokuuta 1986 annetulla, myös Ahvenanmaan maakuntapäivien osaltaan hyväksymällä lailla (670/86) ja jonka tasavallan presidentti on ratifioinut niin ikään 30 päivänä toukokuuta 1986 ja jota koskevat ratifioimiskirjat on vaihdettu Helsingissä 19 päivänä elokuuta 1986, tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1986 niin kuin siitä on sovittu.

2 §

Tarkempia määräyksiä sopimuksen soveltamisesta antaa tarvittaessa sosiaali- ja terveysministeriö.

3 §

Sveitsin kanssa sosiaaliturvasta tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä 30 päivänä toukokuuta 1986 annettu laki (670/86) ja tämä asetus tulevat voimaan 1 päivänä lokakuuta 1986.

Helsingissä 19 päivänä syyskuuta 1986

SOPIMUS sosiaaliturvasta Suomen tasavallan ja Sveitsin valaliiton välillä

Suomen tasavallan hallitus ja Sveitsin liittoneuvosto, toivomuksenaan järjestää kansalaistensa etujen mukaisesti maidensa väliset suhteet sosiaalivakuutuksen alalla, ovat sopineet seuraavan sopimuksen tekemisestä:

I OSA

Yleisiä määräyksiä

1 artikla

Tässä sopimuksessa tarkoittaa

a. "alue"

Sveitsin osalta Sveitsin valaliiton aluetta, Suomen osalta Suomen tasavallan aluetta;

b. "kansalainen"

Sveitsin osalta Sveitsin kansalaista, Suomen osalta Suomen tasavallan kansalaista;

c. "lainsäädäntö"

2 artiklassa mainittuja sopimusvaltioiden lakeja ja asetuksia;

d. "eläkevakuutus"

Sveitsin osalta Sveitsin vanhuus- ja perhevakuutusta sekä Sveitsin työkyvyttömyysvakuutusta, Suomen osalta julkisen ja yksityisen sektorin työeläkejärjestelmiä sekä kansaneläke- ja yleistä perhe-eläkevakuutusta;

e. "asianomainen viranomainen"

Sveitsin osalta liittovaltion sosiaalivakuutusvirastoa, Suomen osalta sosiaali- ja terveysministeriötä;

f. "vakuutuslaitos"

laitosta tai viranomaista, jolle kuuluu 2 artiklassa mainitun lainsäädännön toteuttaminen;

g. "vakuutuskaudet"

maksukausia, työskentelykausia tai asumiskausia sekä niitä vastaavia kausia, jotka siinä lainsäädännössä, jonka mukaan kaudet on täytetty, määritellään tai tunnustetaan vakuutuskausiksi;

h. "rahasuoritus" tai "eläke"

rahasuoritusta tai eläkettä mukaanlukien kaikki lisät ja korotukset;

i. "asuminen"

vakinaista asumista;

j. "asuinpaikka"

Sveitsin siviililainsäädännön mukaisesti periaatteessa sitä paikkakuntaa, jossa henkilön on tarkoitus oleskella pysyvästi;

k. "työntekijä"

Suomen lain mukaisesti periaatteessa kaikkia työntekijöitä ja viran ja toimen haltijoita.

2 artikla

(1) Tätä sopimusta sovelletaan

A. Sveitsissä

1. liittovaltion vanhuus- ja perhevakuutusta koskevaan lainsäädäntöön;

ii. liittovaltion työkyvyttömyysvakuutusta koskevaan lainsäädäntöön;

iii. liittovaltion työtapaturma- ja tapaturmavakuutusta sekä ammattitautivakuutusta koskevaan lainsäädäntöön;

iv. liittovaltion maatalouden perhelisiä koskevaan lainsäädäntöön;

v. liittovaltion sairausvakuutusta koskevaan lainsäädäntöön;

B. Suomessa

i. eläkevakuutusta koskevaan lainsäädäntöön mukaanluettuina julkisen ja yksityisen sektorin työeläkejärjestelmät sekä kansaneläke- ja yleinen perhe-eläkevakuutus;

ii.tapaturma- ja ammattitautivakuutusta koskevaan lainsäädäntöön;

iii. lapsilisiä koskevaan lainsäädäntöön;

iv. sairausvakuutusta ja äitiysavustusta sekä kansanterveys- ja sairaalapalveluja koskevaan lainsäädäntöön;

v. invalidihuoltoa ja invalidirahaa koskevaan lainsäädäntöön.

(2) Tätä sopimusta sovelletaan myös kaikkiin lakeihin ja asetuksiin, jotka kodifioivat, muuttavat tai täydentävät 1 kappaleessa mainittua lainsäädäntöä.

(3) Sitävastoin sitä sovelletaan

a. sosiaaliturvan uutta alaa koskeviin lakeihin ja asetuksiin vain, jos tästä sopimusvaltioiden välillä niin sovitaan;

b. lakeihin ja asetuksiin, joiden mukaan olemassaolevia järjestelmiä sovelletaan uusiin henkilöryhmiin vain, jos lainsäädäntöään muuttava sopimusvaltio ei kuuden kuukauden kuluessa mainittujen säännösten virallisesta julkaisemisesta toiselle sopimusvaltiolle toisin ilmoita.

3 artikla

Jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä, sopimusta sovelletaan sopimusvaltioiden kansalaisiin sekä heidän perheenjäseniinsä ja edunsaajiinsa, mikäli nämä johtavat heistä oikeutensa.

4 artikla

Jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä, sopimusvaltion kansalaiset sekä heidän perheenjäsenensä ja edunsaajansa, mikäli nämä johtavat oikeutensa heistä, rinnastetaan toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaisten oikeuksien ja velvollisuuksien osalta tämän sopimusvaltion kansalaisiin ja heidän perheenjäseniinsä ja edunsaajiinsa.

5 artikla

(1) Jollei tässä sopimuksessa toisin määrätä, 3 artiklassa mainitut henkilöt, joilla on oikeus rahasuorituksiin 2 artiklassa mainitun lainsäädännön mukaan, saavat nämä etuudet niin kauan kuin he asuvat sopimusvaltion alueella.

(2) Samoin varauksin myönnetään 2 artiklassa mainitun lainsäädännön mukaiset sopimusvaltion rahasuoritukset toisen sopimusvaltion kolmannessa valtiossa asuville kansalaisille sekä heidän perheenjäsenilleen ja edunsaajilleen, mikäli nämä johtavat heistä oikeutensa, samoin edellytyksin ja saman määräisinä kuin omille kansalaisille sekä heidän perheenjäsenilleen ja edunsaajilleen, jotka asuvat tässä kolmannessa valtiossa.

II OSA

Sovellettava lainsäädäntö

6 artikla

Jollei 7-9 artiklassa toisin määrätä, 3 artiklassa mainittujen henkilöiden vakuuttamisvelvollisuus määräytyy sen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, jonka alueella nämä henkilöt asuvat tai työskentelevät.

7 artikla

(1) Sopimusvaltion alueella kotipaikan omaavan yrityksen työntekijät, jotka lähetetään tilapäisesti työskentelemään toisen sopimusvaltion alueelle, jäävät 24 ensimmäisen kuukauden ajaksi sen sopimusvaltion lainsäädännön piiriin, jonka alueella yrityksen kotipaikka on.

(2) Sopimusvaltion alueella kotipaikan omaavan kuljetusalan yrityksen työntekijät, jotka työskentelevät kummankin sopimusvaltion alueella, kuuluvat sen sopimusvaltion lainsäädännön piiriin, jonka alueella yrityksen kotipaikka on, ikäänkuin he työskentelisivät vain siellä. Jos kuitenkin tällaisen työntekijän kotipaikka on toisen sopimusvaltion alueella tai jos hän jatkuvasti työskentelee siellä mainitun yrityksen sivutoimiston tai -liikkeen tai pysyvän edustuston palveluksessa, hän kuuluu tämän sopimusvaltion lainsäädännön piiriin.

(3) 2 kappaletta sovelletaan vastaavasti kummankin sopimusvaltion lentoliikennettä harjoittavien yritysten lentohenkilökuntaan.

(4) Julkisen sektorin palveluksessa olevat henkilöt, jotka lähetetään sopimusvaltiosta toisen sopimusvaltion alueelle, kuuluvat lähettävän sopimusvaltion lainsäädännön piiriin.

(5) Sveitsin ja Suomen kansalaiset, jotka kuuluvat sopimusvaltion lippua käyttävän aluksen miehistöön, vakuutetaan tämän sopimusvaltion lainsäädännön mukaan.

(6) 1-4 kappaletta sovelletaan kaikkiin toisessa sopimusvaltiossa vakuutettuihin työntekijöihin heidän kansalaisuudestaan riippumatta.

8 artikla

(1) Sopimusvaltion kansalaiset, jotka lähetetään diplomaattisen edustuston tai konsuliedustuston jäseninä toisen sopimusvaltion alueelle, kuuluvat ensiksi mainitun sopimusvaltion lainsäädännön piiriin.

(2) Sopimusvaltion kansalaiset, jotka otetaan toisen sopimusvaltion alueella ensiksi mainitun sopimusvaltion diplomaattisen edustuston tai konsuliedustuston palvelukseen, vakuutetaan jälkimmäisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaisesti. He voivat kolmen kuukauden kuluessa työskentelynsä alkamisesta tai tämän sopimuksen voimaantulosta valita ensiksi mainitun sopimusvaltion lainsäädännön soveltamisen.

(3) Jos sopimusvaltion diplomaattinen edustusto tai konsuliedustusto ottaa palvelukseensa henkilöitä, jotka vakuutetaan 2 kappaletta sovellettaessa toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, sen on täytettävä jälkimmäisen sopimusvaltion lainsäädännössä työnantajalle yleisesti kuuluvat velvollisuudet.

(4) Sopimusvaltion kansalaisiin, jotka työskentelevät jonkin 1 tai 2 kappaleessa mainitun henkilön henkilökohtaisessa palveluksessa ja joilla on sama kansalaisuus kuin tällä, sovelletaan vastaavasti 2 ja 3 kappaletta.

(5) 1-4 kappaletta ei sovelleta kunniakonsuleihin eikä heidän palveluksessaan oleviin henkilöihin.

9 artikla

Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset voivat yhteisesti sopia poikkeuksista 6-8 artiklaan.

III OSA

Erityisiä määräyksiä

Ensimmäinen luku:

Sairaus

10 artikla

Sveitsin sairausvakuutukseen liittymistä helpotetaan seuraavasti:

a. Jos henkilö muuttaa Suomesta Sveitsiin asumaan ja eroaa Suomen sairausvakuutuksesta, hänet otetaan iästään riippumatta Sveitsin asianomaisen viranomaisen osoittaman tunnustetun sairaskassan jäseneksi ja hänet vakuutetaan sairaanhoitoa ja sairauspäivärahaa varten edellyttäen, että hän

- täyttää muut sääntöjen mukaiset liittymisehdot,

- hakee liittämistä kolmen kuukauden kuluessa Suomen vakuutuksesta eroamisestaan ja

- ei muuta yksinomaisesti saadakseen kylpylä- tai muuta hoitoa.

b. Mainitun henkilön aviovaimolla ja alle kaksikymmentävuotiailla lapsilla on sairaanhoitovakuutuksen osalta oikeus tulla liitetyiksi tunnustetun sairaskassan piiriin, jos he täyttävät edellä esitetyt ehdot.

c. Jotta henkilö saisi oikeuden sairaskassan sääntöjen mukaiseen etuuteen otetaan huomioon hänen Suomen sairausvakuutuksessa täyttämänsä vakuutuskaudet. Äitiyteen liittyvien etuuksien osalta ne otetaan huomioon vain, jos vakuutettu on kuulunut kolmen kuukauden ajan sveitsiläiseen sairaskassaan.

11 artikla

Suomen sairausvakuutuslainsäädännön mukaisen äitiysrahan saamista varten otetaan huomioon tunnustettujen sveitsiläisten sairaskassojen sääntöjen mukaan täytetyt sairausvakuutuskaudet.

Toinen luku:

Työkyvyttömyys, vanhuus ja kuolema A. Sveitsin lainsäädännön soveltaminen

12 artikla

(1) Sveitsissä asuvilla Suomen kansalaisilla on oikeus Sveitsin työkyvyttömyysvakuutuksen kuntoutukseen, jos he välittömästi ennen työkyvyttömyyden alkamista ovat vähintään vuoden ajan suorittaneet maksuja Sveitsin eläkevakuutukseen.

(2) Aviovaimoilla ja leskillä, jotka eivät käy ansiotyössä sekä alaikäisillä lapsilla on oikeus Sveitsin työkyvyttömyysvakuutuksen kuntoutukseen niin kauan kuin heidän asuinpaikkansa on Sveitsissä edellyttäen, että he ovat Suomen kansalaisia ja että he ovat välittömästi ennen työkyvyttömyyden alkamista asuneet yhtäjaksoisesti vähintään vuoden ajan Sveitsissä. Alaikäisillä lapsilla on lisäksi oikeus tällaiseen kuntoutukseen, jos heidän asuinpaikkansa on Sveitsissä ja jos he ovat joko syntyneet siellä vammaisina tai ovat asuneet siellä yhtäjaksoisesti syntymästään lähtien.

13 artikla

(1) Suomen kansalaisilla on samoin edellytyksin kuin Sveitsin kansalaisilla oikeus Sveitsin työkyvyttömyysvakuutuksen varsinaisiin eläkkeisiin ja avuttomuuskorvauksiin ellei 2 ja 3 kappaleessa toisin määrätä.

(2) Mikäli Sveitsin lainsäädännön mukaan oikeus varsinaisiin eläkkeisiin on riippuvainen olemassaolevasta vakuutussuhteesta, pidetään tämän lainsäädännön mukaisina vakuutettuina myös Suomen kansalaisia, jotka Sveitsin lainsäädännön mukaisen vakuutustapahtuman ajankohtana asuvat Suomessa tai ovat siellä eläkevakuutettuina.

(3) Varsinaisia eläkkeitä vakuutetuille, jotka ovat vähemmän kuin puoliksi työkyvyttömiä, myönnetään Suomen kansalaisille niin kauan kuin heidän asuinpaikkansa on Sveitsissä.

14 artikla

(1) Suomen kansalaisilla ja heidän edunsaajillaan on samoin edellytyksin kuin Sveitsin kansalaisilla ja näiden edunsaajilla oikeus Sveitsin vanhuus- ja perhevakuutuksen varsinaisiin eläkkeisiin ja avuttomuuskorvauksiin ellei 2-4 kappaleessa toisin määrätä.

(2) Jos Suomen kansalaisella tai hänen edunsaajallaan, joka ei asu Sveitsissä, on oikeus Sveitsin vanhuus- ja perhevakuutuksen varsinaiseen osaeläkkeeseen, joka on määrältään korkeintaan yksi kymmenesosa vastaavasta varsinaisesta täydestä eläkkeestä, myönnetään hänelle osaeläkkeen asemesta kertakaikkinen korvaus sen eläkkeen raha-arvon suuruisena, joka tulisi suorittaa Sveitsin lainsäädännön mukaisen vakuutustapahtuman sattuessa. Jos Suomen kansalainen tai hänen edunsaajansa, joka on saanut tällaista osaeläkettä, lähtee Sveitsistä lopullisesti, myönnetään hänelle niin ikään vastaavanlainen korvaus, joka vastaa tämän eläkkeen raha-arvoa muuton ajankohtana.

(3) Jos varsinaisen osaeläkkeen määrä on enemmän kuin kymmenesosa mutta korkeintaan viidesosa vastaavasta varsinaisesta täydestä eläkkeestä, voi Suomen kansalainen, joka ei asu Sveitsissä tai joka lähtee sieltä lopullisesti, valita joko eläkkeen maksamisen tai korvauksen. Tämä valinta on tehtävä eläkkeen määräämismenettelyn kuluessa, jos Suomen kansalainen vakuutustapahtuman sattuessa oleskelee Sveitsin ulkopuolella, tai maasta poistuttaessa, jos hän on Sveitsissä jo saanut eläkettä.

(4) Sveitsin vakuutuksen suoritettua kertakaikkisen korvauksen ei etuuksiin oikeutetulla eikä hänen edunsaajillaan ole enää minkäänlaisia oikeuksia tähän vakuutukseen suoritettujen maksujen perusteella.

15 artikla

(1) Suomen kansalaisilla on samoin edellytyksin kuin Sveitsin kansalaisilla oikeus Sveitsin eläkevakuutuksen ylimääräisiin eläkkeisiin, jos he ovat välittömästi ennen sitä ajankohtaa, josta alkaen eläkettä haetaan asuneet Sveitsissä, vanhuuseläketapauksessa yhtäjaksoisesti vähintään kymmenen vuoden ajan sekä perhe- ja työkyvyttömyyseläke- tai jossakin nämä etuudet korvaavassa vanhuuseläketapauksessa yhtäjaksoisesti vähintään viiden vuoden ajan.

(2) Ennen tämän sopimuksen voimaantuloa maksetut palautukset Sveitsin vanhuus- ja perhevakuutukselle suoritetuista maksuista samoin kuin 14 artiklan 2 ja 3 kappaleen mukaiset kertakaikkiset korvaukset eivät estä ylimääräisten eläkkeiden myöntämistä 1 kappaleen mukaan; näissä tapauksissa kuitenkin palautetut maksut tai maksettu korvaus otetaan huomioon maksettavissa eläkkeissä.

16 artikla

Sveitsin eläkevakuutuksen ylimääräiset eläkkeet, avuttomuuskorvaukset ja apuvälineet myönnetään vain Sveitsissä asuvalle henkilölle.

Toinen luku:

Työkyvyttömyys, vanhuus ja kuolema B. Suomen lainsäädännön soveltaminen

17 artikla

Sveitsin kansalaisilla on samoin edellytyksin kuin Suomen kansalaisilla oikeus Suomen invalidihuolto- ja invalidirahaetuuksiin.

18 artikla

Jos henkilö työkyvyttömäksi tullessaan ei muutoin täytä Suomen työeläkejärjestelmän asumiskausivaatimusta, kaudet, jotka hän on oman työnsä perusteella kuulunut Sveitsin eläkevakuutuksen piiriin, rinnastetaan Suomessa asumiskausiin mikäli ne eivät ole päällekkäisiä.

19 artikla

(1) Sveitsin kansalaiset, joille on Suomessa myönnetty vanhuus- tai työkyvyttömyyseläke Suomen kansaneläkelain mukaan tai perhe-eläke Suomen perhe-eläkelain mukaan, säilyttävät muuttaessaan Sveitsiin oikeuden eläkkeeseen samoin edellytyksin kuin Suomesta Sveitsiin muuttavat Suomen kansalaiset.

(2) Sveitsissä asuvalla Sveitsin kansalaisella, jota pidetään työkyvyttömänä Suomen kansaneläkelain mukaan ja joka saa Sveitsin työkyvyttömyysvakuutuksen kokonaista työkyvyttömyyseläkettä, on oikeus Suomen kansaneläkelain mukaisen työkyvyttömyyseläkkeen pohjaosaan, jos hän on 16 vuotta täytettyään asunut yhtäjaksoisesti vähintään viiden vuoden ajan Suomessa.

(3) Sveitsissä tai Suomessa asuvilla Sveitsin kansalaisilla, jotka eivät täytä Suomen kansaneläkelaissa vanhuuseläkkeen saamiseksi säädettyjä Suomessa asumista koskevia edellytyksiä, on muiden edellytysten täyttyessä oikeus vanhuuseläkkeen pohjaosaan, jos he täytettyään 16 vuotta ovat asuneet yhtäjaksoisesti vähintään viiden vuoden ajan Suomessa.

(4) Sveitsissä tai Suomessa asuvilla Sveitsin kansalaisilla, jotka eivät täytä Suomen perhe-eläkelaissa säädettyjä lesken ja vainajan Suomessa asumista koskevia edellytyksiä, on muiden edellytysten täyttyessä oikeus leskeneläkkeen pohjaosaan, jos vainaja oli Sveitsin kansalainen ja sekä hän että hänen leskensä täytettyään 16 vuotta ovat asuneet yhtäjaksoisesti vähintään viiden vuoden ajan Suomessa ja vainaja kuollessaan asui Sveitsin kansalaisena Sveitsissä tai Suomessa.

(5) Sveitsissä tai Suomessa asuvilla Sveitsin kansalaisilla, jotka eivät täytä Suomen perhe-eläkelaissa säädettyjä lapsen ja vainajan Suomessa asumista koskevia edellytyksiä, on muiden edellytysten täyttyessä oikeus lapseneläkkeeseen, jos vainaja oli Sveitsin kansalainen ja täytettyään 16 vuotta oli asunut yhtäjaksoisesti vähintään viiden vuoden ajan Suomessa ja asui kuollessaan Sveitsissä tai Suomessa.

Kolmas luku:

Työtapaturmat ja ammattitaudit

20 artikla

(1) Sopimusvaltion lainsäädännön mukaan vakuutetut henkilöt, joille sattuu toisen sopimusvaltion alueella työtapaturma tai jotka saavat siellä ammattitaudin, voivat vaatia oleskelupaikkakunnan vakuutuslaitokselta kaikki tarvitsemansa sairaanhoitoetuudet.

(2) Jos henkilöillä on sopimusvaltion lainsäädännön mukaan työtapaturman tai ammattitaudin perusteella oikeus sairaanhoitoetuuksiin, ne myönnetään heille, vaikka he hoidon aikana muuttavatkin toisen sopimusvaltion alueelle. Muuttoa varten edellytetään suoritusvelvollisen laitoksen ennen muuttoa antama suostumus; se myönnetään, jos lääketieteelliset syyt eivät ole sitä vastaan.

(3) Sairaanhoitoetuudet, joihin 1 ja 2 kappaleessa mainituilla henkilöillä on oikeus, myönnetään oleskelupaikkakunnan vakuutuslaitosta koskevan lainsäädännön mukaan.

(4) Suoritusvelvollinen vakuutuslaitos korvaa sille vakuutuslaitokselle, joka on suorittanut etuuksia 1-3 kappaleita sovellettaessa, maksetun määrän hallintokustannuksia lukuunottamatta. Asianomaiset viranomaiset voivat sopia toisenlaisesta menettelystä.

21 artikla

(1) Jos jokin ammattitauti olisi korvattava kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, etuuksia myönnetään vain sen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, jonka alueella viimeksi harjoitettiin sellaista työskentelyä, joka on omiaan aiheuttamaan sellaisen ammattitaudin.

(2) Sellaisen ammattitaudin pahentuessa, josta on myönnetty etuuksia 1 kappaleen mukaan, sovelletaan seuraavaa:

a. Jos henkilö ei ole enää harjoittanut työskentelyä, joka on omiaan aiheuttamaan sairauden tai pahenemisen, tai jos henkilö on harjoittanut sellaista työskentelyä vain sen sopimusvaltion alueella, jonka lainsäädännön mukaan etuudet on myönnetty, ne etuudet, joihin henkilöllä kyseisen sairauden pahenemisen johdosta voi olla oikeus, myönnetään vain tämän lainsäädännön mukaan;

b. jos henkilöllä on oikeus etuuksiin sen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, jonka alueella työskentely tapahtuu, siitä syystä, että ammattitauti on pahentunut hänen harjoittaessaan tämän sopimusvaltion alueella työskentelyä, jonka tämän sopimusvaltion lainsäädännön mukaan katsotaan olevan omiaan aiheuttamaan pahenemisen, tämän sopimusvaltion asianomainen vakuutuslaitos on velvollinen myöntämään etuuksia vain sairauden pahenemisen johdosta tätä sopimusvaltiota koskevan lainsäädännön mukaan.

22 artikla

(1) Määrättäessä sopimusvaltion lainsäädännön mukaan oikeudesta saada etuus ja työtapaturman aiheuttamasta työkyvyn vähenemisen asteesta otetaan huomioon myös tapaturmat, joita toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan pidetään työtapaturmina.

(2) Jos peräkkäisistä työtapaturmista seuraa etuuksia kummankin sopimusvaltion vakuutuksen perusteella, työkyvyn vähenemisen asteen mukaan laskettavien rahasuoritusten osalta sovelletaan seuraavia määräyksiä:

a. aikaisempaan työtapaturmaan perustuvia rahasuorituksia maksetaan edelleen. Jos oikeus etuuteen perustuu vain 1 kappaleen soveltamiseen, asianomainen vakuutuslaitos maksaa rahasuoritukset työtapaturman aiheuttaman työkyvyn vähenemisen asteen mukaan;

b. uuden työtapaturman osalta asianomainen vakuutuslaitos laskee etuuden sen työtapaturman aiheuttaman työkyvyn vähenemisen asteen perusteella, joka sen on kansallisen lainsäädäntönsä nojalla otettava huomioon.

(3) 1 ja 2 kappale koskevat soveltuvin osin myös ammattitauteja.

IV OSA

Muita määräyksiä

23 artikla

Asianomaiset viranomaiset

a. sopivat tämän sopimuksen soveltamisen kannalta välttämättömistä toimeenpanomääräyksistä;

b. ilmoittavat toisilleen kaikista lainsäädäntönsä muutoksista;

c. nimeävät yhdyselimet kanssakäymisen helpottamiseksi kummankin sopimusvaltion vakuutuslaitosten välillä.

24 artikla

(1) Sopimusvaltioiden vakuutuslaitokset ja viranomaiset antavat toisilleen apua tämän sopimuksen soveltamisessa samalla tavalla kuin ne soveltaisivat omaa lainsäädäntöään. Apu on periaatteessa maksutonta. Asianomaiset viranomaiset voivat kuitenkin sopia tiettyjen kustannusten korvaamisesta.

(2) Työkyvyttömyysasteen arviointia varten sopimusvaltioiden vakuutuslaitokset voivat ottaa huomioon toisen sopimusvaltion vakuutuslaitosten toimittamat tiedot ja lääkärintutkimusten tulokset. Laitokset saavat kuitenkin itse vapaasti valita tarkastuksen suorittavan lääkärin.

25 artikla

(1) Sopimusvaltion lainsäädännön säännöksiä, jotka koskevat asiakirjojen vapauttamista leimaverosta ja muista julkisista maksuista tai näiden maksujen ja verojen alentamista, sovelletaan myös toisen sopimusvaltion lainsäädännön perusteella esitettäviin vastaaviin asiakirjoihin.

(2) Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset tai vakuutuslaitokset hyväksyvät tätä sopimusta sovellettaessa esitettävät asiakirjat ilman diplomaattisessa edustustossa tai konsuliedustustossa tapahtuvaa vahvistamista.

26 artikla

Hakemukset, selvitykset ja valitukset, jotka toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan on tietyn määräajan kuluessa toimitettava tämän sopimusvaltion hallintoviranomaiselle, tuomioistuimelle tai sosiaalivakuutuslaitokselle, katsotaan määräajassa jätetyiksi, jos ne on jätetty toisen sopimusvaltion vastaavalle viranomaiselle, tuomioistuimelle tai laitokselle saman määräajan kuluessa. Tällaisissa tapauksissa asianomainen vastaanottaja merkitsee sille toimitettuun asiakirjaan saapumispäivämäärän ja toimittaa asiakirjan suoraan tai yhdyselinten välityksellä ensiksi mainitun sopimusvaltion asianomaiselle elimelle.

27 artikla

(1) Etuuksia tämän sopimuksen mukaan suorittavat vakuutuslaitokset voivat maksaa ne oman maansa valuutassa.

(2) Jos vakuutuslaitoksen on suoritettava maksuja toisessa sopimusvaltiossa olevalle vakuutuslaitokselle, ne on suoritettava viimeksi mainitun sopimusvaltion valuutassa.

(3) Jos sopimusvaltio antaa määräyksiä valuuttaliikenteen rajoittamiseksi, sopivat sopimusvaltiot viipymättä toimenpiteistä varmistaakseen tämän sopimuksen mukaisten suoritusten molemminpuolisen maksamisen.

28 artikla

(1) Jos sopimusvaltion vakuutuslaitos on oikeudettomasti myöntänyt rahasuorituksia, voidaan oikeudettomasti maksettu rahamäärä pidättää vastaavasta etuudesta, johon on olemassa oikeus toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, tämän vakuutuslaitoksen hyväksi, mikäli toisen sopimusvaltion lainsäädäntö tämän sallii.

(2) Vastaavasti sovelletaan 1 kappaletta, jos sopimusvaltion lainsäädännön mukaisen sairaspäivärahan myöntäminen sattuu yhteen toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaisen eläkkeen myöntämisen kanssa.

(3) Jos sopimusvaltion vakuutuslaitos on maksanut etuuden ennakkoa toisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaisen etuusoikeuden osalta, on maksettu rahamäärä pidätettävä etuudesta tämän vakuutuslaitoksen hyväksi.

(4) Jos henkilöllä on sopimusvaltion lainsäädännön mukaan oikeus rahasuoritukseen ajalta, jolta toisen sopimusvaltion sosiaalihuoltoelin on myöntänyt hänelle tai hänen omaisilleen etuuksia, on tämä rahasuoritus pidätettävä korvaukseen oikeutetun sosiaalihuoltoelimen pyynnöstä tämän elimen hyväksi, ikään kuin se olisi ensiksi mainitun sopimusvaltion alueella oleva sosiaalihuoltoelin.

29 artikla

(1) Jos henkilöllä on sopimusvaltion lainsäädännön mukaan oikeus saada korvausta toisen sopimusvaltion alueella sattuneesta vahingosta ja hänellä on viimeksi mainitun valtion lainsäädännön mukaan oikeus vaatia vahingonkorvausta kolmannelta henkilöltä, siirtyy korvausvaade ensiksi mainitun sopimusvaltion suoritusvelvolliselle vakuutuslaitokselle sitä koskevan lainsäädännön mukaan. Toinen sopimusvaltio tunnustaa tämän siirtymisen. Edellytyksenä on, että myös samaa vakuutusalaa koskeva toisen sopimusvaltion lainsäädäntö mahdollistaa korvausvaateen siirtymisen.

(2) Jos kummankin sopimusvaltion vakuutuslaitoksilla on 1 kappaletta sovellettaessa etuuksien takia samaan vahinkotapaukseen perustuva korvausvaade, ne ovat molemmat velkojia. Toisiinsa nähden ne ovat tasausvelvollisia niiden maksettaviksi kuuluvien suoritusten mukaisessa suhteessa.

30 artikla

(1) Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset selvittävät keskenään tämän sopimuksen toimeenpanoon liittyvät vaikeudet.

(2) Mikäli erimielisyyttä ei tällä tavoin voida selvittää, se alistetaan jommankumman sopimusvaltion pyynnöstä välimiesoikeuden ratkaistavaksi.

(3) Välimiesoikeus muodostetaan kussakin tapauksessa erikseen siten, että kumpikin sopimusvaltio määrää yhden jäsenen ja nämä kaksi jäsentä sopivat jonkin kolmannen valtion kansalaisen valitsemisesta puheenjohtajaksi, jonka molempien sopimusvaltioiden hallitukset määräävät. Jäsenet määrätään kahden kuukauden ja puheenjohtaja kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä lukien, jona sopimusvaltio on ilmoittanut toiselle sopimusvaltiolle haluavansa alistaa riidan välimiesoikeuden ratkaistavaksi.

(4) Siinä tapauksessa, ettei 3 kappaleessa mainittuja määräaikoja noudateta, kumpikin sopimusvaltio voi, ellei toisin sovita, kääntyä Kansainvälisen tuomioistuimen presidentin puoleen pyytäen häntä suorittamaan tarvittavat nimitykset. Jos presidentti on jommankumman sopimusvaltion kansalainen tai jos hän on muusta syystä esteellinen, suorittaa varapresidentti nimitykset. Jos varapresidenttikin on jommankumman sopimusvaltion kansalainen tai jos hänkin on esteellinen, suorittaa nimitykset se tuomioistuimen arvojärjestyksessä seuraava jäsen, joka ei ole kummankaan sopimusvaltion kansalainen.

(5) Välimiesoikeus tekee ratkaisunsa ääntenenemmistöllä sopimuspuolten välisten sopimusten ja yleisen kansainvälisen oikeuden mukaisesti. Sen ratkaisut ovat sitovia. Kumpikin sopimusvaltio vastaa jäsenensä kustannuksista sekä välimiesmenettelyyn osallistumisestaan aiheutuvista kustannuksista. Sopimusvaltiot vastaavat yhtä suurella osuudella puheenjohtajan osalta aiheutuvista ja muista kustannuksista. Välimiesoikeus voi päättää jostakin muusta järjestelystä kustannusten osalta. Muilta osin välimiesoikeus järjestelee menettelynsä itse.

V OSA

Siirtymä- ja loppumääräyksiä

31 artikla

(1) Tätä sopimusta sovelletaan myös ennen sen voimaantuloa sattuneisiin vakuutustapahtumiin. Kuitenkin myönnetään Sveitsin tapaturmavakuutuksen eläkkeitä muista kuin työtapaturmista vain vakuutetuille itselleen tai heidän leskilleen ja orvoilleen.

(2) Tämä sopimus ei anna oikeutta etuuksiin sopimuksen voimaantuloa edeltäneeltä ajalta.

(3) Tämän sopimuksen mukaisen etuutta koskevan oikeuden vahvistamista varten otetaan huomioon myös kaikki vakuutuskaudet, jotka on täytetty sopimusvaltion lainsäädännön mukaan ennen tämän sopimuksen voimaantuloa.

(4) Sopimusvaltion eläkevakuutukselle suoritettuja maksuja, jotka on hyvitetty toisen sopimusvaltion kansalaisille ja näiden edunsaajille, ei voida suorittaa uudelleen tälle vakuutukselle. Näistä maksuista ei voida johtaa enää oikeuksia mainittuun vakuutukseen nähden.

(5) Tätä sopimusta ei sovelleta etuusoikeuksiin, jotka on korvattu kertasuorituksena tai maksun hyvityksenä.

32 artikla

(1) Aikaisemmat päätökset eivät estä sopimuksen soveltamista.

(2) Henkilöiden, joiden eläke on vahvistettu ennen tämän sopimuksen voimaantuloa, oikeudet etuuksiin vahvistetaan hakemuksesta tämän sopimuksen perusteella uudelleen. Uudelleen vahvistaminen voi tapahtua myös viran puolesta. Uudelleen vahvistaminen ei missään tapauksessa saa johtaa etuuksiin oikeutettujen siihenastisten etuusoikeuksien pienenemiseen.

33 artikla

Aikaisempiin vakuutustapahtumiin perustuvien 32 artiklan 2 kappaleen nojalla toteutettavien oikeuksien osalta sopimusvaltioiden lainsäädännön mukaiset määräajat ja vanhentumisajat alkavat aikaisintaan tämän sopimuksen voimaantulosta.

34 artikla

Oheinen päättöpöytäkirja on tämän sopimuksen erottamaton osa.

35 artikla

(1) Tämä sopimus on ratifioitava. Ratifioimiskirjat vaihdetaan niin pian kuin mahdollista Helsingissä.

(2) Sopimus tulee voimaan ratifioimiskirjojen vaihtoa seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä.

36 artikla

(1) Tämä sopimus tehdään yhden vuoden ajaksi. Sopimuksen voimassaolo jatkuu vuosittain, jollei jompikumpi sopimusvaltioista irtisano sitä kolmea kuukautta ennen vuoden pituisen määräajan päättymistä.

(2) Jos sopimuksen voimassaolo päättyy irtisanomisen vuoksi, sen määräykset ovat edelleen voimassa siihen mennessä ansaittuihin etuusoikeuksiin nähden. Rajoittavaa lainsäädäntöä, joka poistaa ulkomailla oleskelun tähden oikeuden etuuteen tai koskee etuuden lepäämistä tai lakkauttamista, ei sovelleta edellä mainittuihin etuuksiin.

Tämän vakuudeksi sopimusvaltioiden valtuutetut ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen ja varustaneet sen sineteillään.

Tehty Bernissä 28 päivänä kesäkuuta 1985 kahtena alkuperäiskappaleena, toinen suomen, toinen saksan kielellä molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset.

PÄÄTTÖPÖYTÄKIRJA Suomen tasavallan ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen sosiaaliturvasta

Tänään tapahtuneen Suomen tasavallan ja Sveitsin valaliiton välillä tehdyn sosiaaliturvasopimuksen (jäljempänä "sopimus") allekirjoittamisen johdosta sopimusvaltioiden valtuutetut ovat sopineet seuraavasta:

1. Tätä sopimusta ei sovelleta Suomen eläkevakuutuslainsäädännön mukaisiin työttömyyseläkkeisiin.

2. Sopimuksen 2 artiklan 1 kappaleen B kohdassa tarkoitettuun lainsäädäntöön kuuluvat myös määräykset, jotka koskevat maksujen suorittamisvelvollisuutta siinä mainituille järjestelmille.

3. Sopimusta sovelletaan myös sopimusvaltion alueella asuviin pakolaisiin, joita tarkoitetaan pakolaisten oikeusasemaa koskevassa 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehdyssä yleissopimuksessa ja 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyssä pöytäkirjassa sekä valtiottomiin henkilöihin, joita tarkoitetaan 28 päivänä syyskuuta 1954 tehdyssä valtiottomien henkilöiden oikeusasemaa koskevassa yleissopimuksessa. Sopimusta sovelletaan samoin edellytyksin myös heidän perheenjäseniinsä ja edunsaajiinsa, mikäli he johtavat oikeutensa näistä pakolaisista tai valtiottomista henkilöistä. Jos kansallinen lainsäädäntö on edullisempi, sitä sovelletaan.

4. 4 artiklaa ei sovelleta Sveitsin lainsäädäntöön,

a. joka koskee ulkomaille muuttaneiden Sveitsin kansalaisten vapaaehtoista vakuutusta;

b. joka koskee Sveitsissä olevan työnantajan palveluksessa ja tämän palkkaamina ulkomailla työskentelevien Sveitsin kansalaisten vanhuus-, perhe- ja työkyvyttömyysvakuutusta; varauksella, että sopimuksen 7 artiklan 5 kappaleessa toisin määrätään;

c. joka koskee Sveitsin kansalaisten sosiaalihuoltoetuuksia ulkomailla.

5. Jos henkilö sopimuksen 6 9 artiklan perusteella on työskentelyn vuoksi pakollisesti vakuutettu Sveitsin lainsäädännön mukaan, tästä työstä maksettuun paIkkaan perustuvaa Suomen lainsäädännön mukaista vakuutus- ja maksuvelvollisuutta ei sovelleta silloinkaan, kun hän asuu Suomessa.

6. Sopimuksen 7 artiklan 2 kappaleen tarkoittamissa tapauksissa sopimusvaltion lentoliikennettä harjoittavat yritykset ilmoittavat toisen sopimusvaltion asianomaiselle vakuutuslaitokselle tilapäisesti lähetettävät henkilöt.

7. Sveitsin Valtion matkailukeskuksen palveluksessa Suomessa työskentelevät Sveitsin kansalaiset sekä Suomen Matkailun edistämiskeskuksen palveluksessa Sveitsissä työskentelevät Suomen kansalaiset rinnastetaan julkisen sektorin palveluksessa työskenteleviin henkilöihin sopimuksen 7 artiklan 4 kappaleen tarkoittamalla tavalla.

8. Jos Sveitsissä työskentelevät suomalaiset työntekijät lukuunottamatta asumisluvan saaneita työntekijöitä eivät jo kuulu sairausvakuutuksesta 13 päivänä kesäkuuta 1911 annetun liittovaltion lain mukaisen sairaanhoitovakuutuksen piiriin, tulee heidän työnantajansa valvoa, että he liittyvät sellaiseen vakuutukseen. Mikäli he eivät sitä tee, työnantajan on otettava vakuutus heille. Työnantaja voi tällöin pidättää tähän vakuutukseen vaadittavat maksut heidän palkastaan; osapuolten oikeuteen tehdä toisenlaisia sopimuksia ei puututa.

9. Sveitsissä asuvien Suomen kansalaisten, jotka poistuvat Sveitsistä enintään kahden kuukauden ajaksi, asumisaika Sveitsissä ei keskeydy sopimuksen 12 artiklan 2 kappaleen tarkoittamalla tavalla.

10. Suomen kansalaisia, joiden täytyy lopettaa työskentelynsä tai toimintansa Sveitsissä tapaturman tai sairauden johdosta, pidetään etuuksiin kohdistuvien oikeuksien kannalta eläkevakuutuksessa vakuutettuina, niin kauan kuin he saavat Sveitsin työkyvyttömyysvakuutuksen mukaista kuntoutusta tai pysyvät Sveitsissä. He ovat työelämän ulkopuolisia maksuvelvollisia.

11. Sveitsissä asuvien Suomen kansalaisten, jotka eivät poistu Sveitsistä kolmea kuukautta pidemmäksi ajaksi kalenterivuotta kohti, asumisaika Sveitsissä ei keskeydy sopimuksen 15 artiklan 1 kappaleen tarkoittamalla tavalla. Kausia, jolloin henkilö on ollut vapautettu Sveitsin eläkevakuutuksesta, ei lasketa hyväksi asumisaikaan.

12. Laskettaessa Suomen lainsäädännön mukaista korotusta eläkkeen tai korvauksen viivästysajalta hakemus katsotaan silloin jätetyksi, kun se on saapunut tarpeellisine liitteineen asianomaiselle suomalaiselle vakuutuslaitokselle.

13. Sopimuksen kolmatta lukua sovelletaan myös Sveitsin muita kuin työtapaturmia koskevaan tapaturmavakuutuslainsäädäntöön.

14. Sopimuksen 20 artiklaa ei sovelleta Suomen tapaturma- ja ammattitautivakuutuksen myöntämään ammatilliseen kuntoutukseen.

15. Todetaan, että Sveitsin kaikissa kantoneissa on työntekijöiden perhelisäjärjestelmä ja että nykyisin voimassaolevien määräysten mukaan Sveitsissä työskentelevillä työntekijöillä kansalaisuuteen katsomatta on myös oikeus perhelisiin Sveitsin ulkopuolella asuvista lapsistaan.

Tehty Bernissä 28 päivänä kesäkuuta 1985 kahtena alkuperäiskappaleena, toinen suomen, toinen saksan kielellä molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.