Asetus Tanskan, Norjan ja Ruotsin kanssa ajokortin ja ajoneuvon rekisteröinnin keskinäisestä hyväksymisestä tehdyn sopimuksen voimaansaattamisesta
- Allekirjoituspäivä
Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:
1 §
Maarianhaminassa 12 päivänä marraskuuta 1985 Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin välillä ajokortin ja ajoneuvon rekisteröinnin keskinäisestä hyväksymisestä tehty sopimus on voimassa 1 päivästä heinäkuuta 1986 niin kuin siitä on sovittu.
2 §
Tämä asetus tulee voimaan 20 päivänä heinäkuuta 1986.
SOPIMUS Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin välillä ajokortin ja ajoneuvon rekisteröinnin keskinäisestä hyväksymisestä
Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin hallitukset ovat maiden välisen tieliikenteen helpottamiseksi tehneet seuraavan sopimuksen:
1 artikla
Jossakin sopimusmaassa myönnetty ajokortti on voimassa muissa sopimusmaissa sisältönsä mukaisesti. Ajokortti ei kuitenkaan kelpaa, jos se ei ole voimassa ajokortin myöntäneessä maassa.
Mitä tässä sopimuksessa sanotaan ajokortista, koskee soveltuvin osin myös Tanskassa myönnettyä väliaikaista ajokorttia (midlertidigt körekort) ja matkailija-ajokorttia (turistkörekort), Suomessa myönnettyä väliaikaista ajokorttia (tillfälligt körkort) ja Norjassa annettua väliaikaista ajolupaa (midlertidig kjöretillatelse).
2 artikla
Kukin maa määrää, missä laajuudessa oman maan ajokorttia koskevaa lainsäädäntöä sovelletaan ajokorttiin, joka on myönnetty toisessa sopimusmaassa.
3 artikla
Sopimusmaassa henkikirjoitettu henkilö, jolla on voimassa oleva, toisessa sopimusmaassa myönnetty ajokortti, voi hakemuksesta vaihtaa ajokorttinsa vastaavaan henkikirjoitusmaan ajokorttiin ajokoetta suorittamatta.
4 artikla
Jos sopimusmaassa annetaan toisessa sopimusmaassa myönnettyä ajokorttia koskeva päätös, on siitä ilmoitettava ajokortin myöntäneelle maalle. Mikäli päätös tarkoittaa, ettei ajokorttia enää hyväksytä, kortti on päätöksen saatua lainvoiman palautettava sen myöntäneelle maalle.
5 artikla
Viranomaisilla, joiden harkintaan tämän sopimuksen mukaiset ajokortteja koskevat kysymykset kuuluvat, tulee olla oikeus saada itselleen muiden sopimusmaiden ajokorttiviranomaisten käytössä olevat harkinnan kannalta merkitykselliset tiedot. Tämä ei kuitenkaan ole voimassa, mikäli muuta johtuu suhteesta sellaiseen maahan, jonka osalta tämä sopimus ei ole sitova.
6 artikla
Kunkin maan tulee määrätä viranomainen, joka ottaa vastaan 4 artiklan mukaiset tiedot ja huolehtii 5 artiklan mukaisten tietojen antamisesta.
7 artikla
Sopimusmaassa rekisteröityjä moottorikäyttöisiä ajoneuvoja ja niihin kytkettyjä perävaunuja saa käyttää muissa sopimusmaissa enintään vuoden. Ajoneuvojen tulee olla liikennekelpoisessa kunnossa ja täyttää akselipainoja, kokonaispainoa, pituutta, korkeutta ja leveyttä koskevat vierailumaan määräykset. Ajoneuvoissa tulee olla kotimaan rekisterikilvet ja kansallisuustunnukset.
Todisteeksi rekisteröinnistä hyväksytään rekisterikilvet ja
1. muiden tanskalaisten ajoneuvojen kuin henkilöautojen ja moottoripyörien sekä henkilöautoon kytkettyjen perävaunujen osalta:
rekisteröintitodistus (registreringsattest),
2. suomalaisten ajoneuvojen osalta:
ajoneuvon rekisteriote tai rekisteröintitodistus, joka osoittaa, että ajoneuvoa saa käyttää ulkomailla, tahi väliaikaistodistus (interimsintyg),
3. norjalaisten ajoneuvojen osalta:
vaunukortti (vognkort),
4. muiden ruotsalaisten ajoneuvojen kuin maastoajoneuvojen osalta:
tarkastusmerkki (kontrollmärke); ruotsalaisten kuorma-autojen ja maastoajoneuvojen sekä sellaisten autojen osalta, joihin on kytketty perävaunu: edellisten lisäksi viimeksi annettu rekisteröintitodistus kustakin ajoneuvosta.
8 artikla
Jos sopimusmaassa on annettu erityislupa siellä rekisteröimättömän tai väliaikaisesti rekisteröidyn ajoneuvon tilapäiseen käyttöön, saa sitä käyttää luvan tarkoittamana aikana tilapäisesti muissa sopimusmaissa. Ajoneuvon tulee olla liikennekelpoisessa kunnossa ja täyttää vierailumaan määräykset akselipainosta, kokonaispainosta, pituudesta, korkeudesta ja leveydestä.
Todisteeksi hyväksytään luvan saaneiden ajoneuvojen osalta
1. Tanskassa:
väliaikainen rekisteröintitodistus (midlertidigt registreringsattest) ja rajakilpi (graensenummerskilt),
2. Suomessa:
väliaikaisrekisteröintitodistus (interimistiskt registreringsbevis) ja vastaava kilpi tai väliaikaistodistus (interimsintyg) ja vastaava SF-kilpi,
3. Norjassa:
vaunukortti (vognkort) ja vastaava erityisrekisteröinnin ilmoittava kilpi,
4. Ruotsissa:
turistivaunulupa (turistvagnslicens) ja turistivaunukilpi (turistvagnsskylt), todistus vientiajoneuvorekisteröinnistä (exportvagnsregistrering) ja vientiajoneuvokilpi (exportvagnsskylt) sekä katsastustodistus tai väliaikaislupa ja väliaikaiskilpi.
Ajoneuvoissa tulee olla kotimaan kansallisuustunnukset.
9 artikla
Mitä 7 artiklan 1 kappaleessa sanotaan, koskee myös tanskalaisia ajoneuvoja, joita Tanskassa saa käyttää kiinteillä koekilvillä (faste pröveskilte), suomalaisia ajoneuvoja, joita Suomessa saa käyttää koenumerokilvillä (provnummerskyltar), norjalaisia ajoneuvoja, joita Norjassa saa käyttää koetunnusmerkillä (prövekjennemerke) ja ruotsalaisia ajoneuvoja, joita Ruotsissa saa käyttää myyntiajoneuvoluvan (saluvagnslicens) nojalla.
Todisteeksi tanskalaisten ajoneuvojen kelpoisuudesta hyväksytään tällöin rekisteröintitodistus (registreringsattest). Suomalaisten ajoneuvojen osalta hyväksytään koenumerokilvet (provnummerskyltar) sekä todistus oikeudesta käyttää tällaisia kilpiä. Norjalaisten ajoneuvojen osalta hyväksytään koetunnusmerkki (prövekjennemerke) yhdessä vaunukortin (vognkort) kanssa, josta näkyy vuosikoetunnusmerkintä (årsprövekjennemerke), tai ajolippu (kjöreseddel), josta näkyy päiväkoetunnusmerkintä (dagsprövekjennemerke) alkuperäisenä. Ruotsalaisten ajoneuvojen osalta hyväksytään myyntiajoneuvokilvet (saluvagnsskyltar).
10 artikla
Artikloita 7--9 sovelletaan edellyttäen, että ajoneuvoa saa käyttää kotimaassaan ja että
1. sen omistaa fyysinen henkilö, jonka vakinainen asuinpaikka ei ole vierailumaassa, tai juridinen henkilö, jolla on kotipaikka muussa kuin vierailumaassa,
2. se ei ole eikä sen tule olla rekisteröity vierailumaassa,
3. se on tuotu tilapäistä käyttöä varten vierailumaahan.
Sopimusmaat voivat määrätä, ettei artikloita 7--9 sovelleta, jos ajoneuvoa käyttävät vierailumaassa asuvat henkilöt.
11 artikla
Tätä sopimusta ei sovelleta kysymyksiin, jotka koskevat lupaa korvausta vastaan suoritettavaan henkilöiden kuljetukseen tai muiden kuin kuljettajan ja matkustajien henkilökohtaisten matkatavaroiden kuljetukseen eikä myöskään voimassa oleviin tai mahdollisesti säädettäviin määräyksiin tulleista, veroista tai muista maksuista tai liikennevakuutuksista tai työympäristöstä.
Kukin maa voi myöntää poikkeuksia tästä sopimuksesta alle 18-vuotiaiden ajokortteihin sekä liikenteeseen, jossa autoja käytetään ansiotarkoituksessa henkilöiden tai tavaran kuljetukseen ja jota harjoitetaan omassa maassa rekisteröidyillä ajoneuvoilla.
Tämä sopimus, joka kumoaa ja korvaa 15 päivänä syyskuuta 1956 tehdyt sopimukset, tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1986. Kukin sopimuspuoli voi irtisanoa tämän sopimuksen suhteessa toiseen puoleen ilmoittamalla tälle sopimuspuolelle irtisanomisesta. Sopimuksen voimassaoloaika jatkuu näiden sopimuspuolten välillä 6 kuukauden ajan mainitun ilmoituksen toimittamisesta.
Tämän sopimuksen alkuperäiskappaleet talletetaan Ruotsin ulkoasiainministeriöön, joka toimittaa oikeaksi todistetut jäljennökset niistä muille sopimuspuolille.
Tämä sopimus on tehty neljänä kappaleena tanskan, suomen, norjan ja ruotsin kielillä, jotka kaikki tekstit ovat yhtä todistusvoimaisia.
Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet valtuutetut allekirjoittaneet tämän sopimuksen.
Tehty Maarianhaminassa 12 päivänä marraskuuta 1985.