48/1986

Linjakonferenssien käyttäytymissäännöistä Genevessä 6 päivänä huhtikuuta 1974 tehdyn yleissopimuksen, seuraavassa yleissopimus, määräykset ovat, mikäli ne kuuluvat lainsäädännön alaan, voimassa niin kuin siitä on sovittu. Yleissopimuksen määräyksiä on sovellettava, mikäli tämän lain säännöksistä ei muuta johdu.

Mitä jäljempänä tässä laissa on säädetty, sovelletaan linjakonferensseihin ja niiden suorittamiin yleissopimuksen osapuolina olevien valtioiden välisen ulkomaankaupan merikuljetuksiin.

Yleissopimuksen 2 ja 3 artiklan sekä 14 artiklan 9 kappaleen määräyksiä ei sovelleta Suomen ja muun Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) jäsenvaltion välisen ulkomaankaupan merikuljetuksiin. Kauppa- ja teollisuusministeriö voi kuitenkin määrätä, että niitä sovelletaan kokonaan tai osittain myös tällaisiin kuljetuksiin, jos kyseinen OECD:n jäsenvaltio soveltaa niitä Suomeen tai muuhun OECD:n jäsenvaltioon suuntautuvaan linjakonferenssiliikenteeseen.

Jos linjakonferenssissa, joka suorittaa kuljetuksia Suomen ja OECD:hen kuulumattoman, yleissopimuksen osapuolena olevan valtion välillä, sovelletaan yleissopimuksen 2 artiklassa tarkoitettua kuljetusosuuksien jakomenettelyä, on suomalaisille kansallisille linjavarustamoille kuuluva osuus jaettava uudelleen suomalaisten ja niiden valtioiden kansallisten linjavarustamojen kesken, jotka vastavuoroisesti myöntävät suomalaisille kansallisille linjavarustamoille oikeuden osallistua varustamoilleen kuuluvien kuljetusosuuksien uudelleenjakoon, jolleivät kaikki uudelleenjakoon oikeutetut linjakonferenssin jäsenet toisin sovi. Kauppa- ja teollisuusministeriö ratkaisee tarvittaessa kysymyksen siitä, ovatko vastavuoroisuuden edellytykset olemassa.

Linjavarustamolle uudelleenjaossa tulevasta kuljetusosuudesta sovitaan kaupallisia periaatteita noudattaen ottamalla erityisesti huomioon:

1) konferenssin kuljettama lastin määrä, joka on peräisin niistä valtioista, joiden kauppaa konferenssi palvelee ja joiden kansalliset linjavarustamot osallistuvat uudelleenjakoon;

2) linjavarustamojen aiempi osuus uudelleenjakoon kuuluvista kuljetuksista;

3) konferenssin niiden valtioiden satamien kautta kuljettama lastin määrä, joiden kansalliset linjavarustamot osallistuvat uudelleenjakoon; sekä

4) niiden rahdinantajien tarpeet, joiden lastia konferenssi kuljettaa.

Osuudet on tarkistettava säännöllisin, ennalta määrätyin väliajoin noudattaen vastaavasti mitä 2 momentissa on säädetty. Erityistä huomiota on kiinnitettävä tarkoituksenmukaisen ja tehokkaan palvelun tarjoamiseen rahdinantajille.

Jos varustamot eivät pääse sopimukseen 4 §:n mukaisesta uudelleenjaosta, on asiassa osapuolten vaatimuksesta toimitettava tässä pykälässä tarkoitettu sovittelu. Riidan osapuolten on nimettävä yksi tai useampi sovittelija. Jos osapuolet eivät pääse yhteisymmärrykseen sovittelijasta tai sovittelijoista, valitsee kukin osapuoli yhden sovittelijan ja nämä ulkopuolisen sovittelijan puheenjohtajaksi. Jos joku osapuoli jättää valitsematta sovittelijan tai jos osapuolten valitsemat sovittelijat eivät voi sopia puheenjohtajasta, Kansainvälisen kauppakamarin puheenjohtaja määrää osapuolen pyynnöstä sovittelijan tai puheenjohtajan.

Sovittelijat päättävät itse sovittelussa noudatettavasta menettelystä.

Osapuolet maksavat sovittelijoiden palkkiot.

Jos sovittelu ei johda sovintoon, osapuolet voivat sopia asian jättämisestä välimiesten ratkaistavaksi.

Yleissopimuksessa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen on Suomessa kauppa- ja teollisuusministeriö.

Suomalaisten varustamojen on ilmoitettava liittymisestään linjakonferenssiin ja konferenssista eroamisesta sekä niitä koskevista yleissopimuksen 23 artiklan 4 kappaleessa tarkoitetuista riidoista kauppa- ja teollisuusministeriölle.

Varustamojen on pyynnöstä annettava ministeriölle ne tiedot tai asiakirjat, joita se tarvitsee toimivaltaiselle viranomaiselle yleissopimuksen 2 artiklan 14 kappaleen, 5 artiklan 1 kappaleen c kohdan, 6 ja 10 artiklan, 11 artiklan 1 kappaleen, 14 artiklan, 15 artiklan 4 kappaleen, 19 artiklan 2 kappaleen sekä 28 artiklan mukaan kuuluvien oikeuksien käyttämiseksi.

Milloin ilmoitusvelvollisuutta tai velvollisuutta antaa tietoja tai asiakirjoja ei täytetä, kauppa- ja teollisuusministeriö voi sakon uhalla velvoittaa varustamon täyttämään velvollisuutensa. Uhkasakon tuomitsee maksettavaksi 13 §:n mukaan toimivaltainen tuomioistuin.

Kauppa- ja teollisuusministeriö määrää, millä yhteisöllä on oikeus toimia yleissopimuksessa tarkoitettuna rahdinantajien järjestönä.

Suomessa kysymys varustamon oikeudesta osallistua linjakonferenssiin suomalaisena kansallisena linjavarustamona ratkaistaan varustamon ja konferenssin suomalaisten jäsenvarustamojen välisin neuvotteluin. Perustettavan linjakonferenssin osalta ratkaisuun osallistuvat konferenssin jäseniksi aikovat suomalaiset varustamot. Jollei kaikki asianomaiset varustamot pääse kysymyksestä sopimukseen, kukin varustamo voi saattaa kauppa- ja teollisuusministeriön ratkaistavaksi, mikä tai mitkä varustamot saavat osallistua konferenssiin suomalaisina kansallisina linjavarustamoina.

Linjakonferenssisopimukseen, kuljetukseen osallistumista koskevaan sopimukseen ja lojaalisuussopimukseen sisältyvä ehto, joka ei täytä yleissopimuksen vaatimuksia, voidaan julistaa pätemättömäksi siltä osin kuin se on ristiriidassa yleissopimuksen määräysten kanssa.

Jos pätemätön sopimusmääräys on sellainen, että sopimuksen jääminen voimaan muilta osin muuttumattomana ei ole kohtuullista, voidaan sopimus määrätä raukeamaan.

Sen estämättä mitä yleissopimuksen 23 artiklan 2 kappaleessa on määrätty, on yleissopimuksen soveltamisesta aiheutuvat riidat, joissa osapuolina on ainoastaan Suomen kansalaisia tai suomalaisia yhteisöjä, aina ratkaistava suomalaisessa tuomioistuimessa, jolleivät osapuolet toisin ole sopineet.

Sen lisäksi mitä 11 §:ssä on säädetty, voidaan yleissopimuksen tai tämän lain soveltamisesta aiheutuva riita ratkaista suomalaisessa tuomioistuimessa etenkin, jos

1) se koskee Suomen ulkomaankauppaa palvelevaa linjakonferenssia; tai

2) se on sopimuksen perusteella ratkaistava Suomessa.

Yleissopimuksen tai tämän lain soveltamisesta aiheutuvien riitojen käsittelyyn tuomioistuimessa on vastaavasti sovellettava, mitä merilain (167/39) 11 luvussa on säädetty merioikeustapauksien käsittelystä. Jollei merilain säännösten mukaan toimivaltaista merioikeutta ole, kanne nostetaan Helsingin raastuvanoikeudessa.

Tuomioistuimessa vireillä oleva riita-asia, joka koskee yleissopimuksen tai tämän lain soveltamista ja joka on vireillä kansainvälisessä pakollisessa sovittelussa, on jätettävä tutkimatta.

Jos tuomioistuimessa on nostettu kanne asiassa, joka voidaan ottaa käsiteltäväksi 1 momentissa tarkoitetussa sovittelussa, ja asianosainen ennen kuin hän vastaa pääasiaan pyytää, että asia olisi käsiteltävä tällaisessa menettelyssä, on asia niinikään jätettävä tutkimatta.

Yleissopimukseen perustuvaa vaatimusta koskeva kanne, joka voidaan ottaa käsiteltäväksi suomalaisessa tuomioistuimessa, on nostettava kahden vuoden kuluessa siitä, kun oikeus vaatimuksen esittämiseen syntyi ja siihen oikeutettu sai tiedon vaatimuksen perusteena olevasta seikasta.

Milloin 1 momentissa asetetun määräajan kuluessa on aloitettu kansainvälinen pakollinen sovittelu, voidaan vaatimus kuitenkin 1 momentin estämättä esittää kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun sovittelu päättyi.

Oikeus 1 momentissa tarkoitetun kanteen nostamiseen on kuitenkin vanhentunut sen jälkeen, kun viisi vuotta on kulunut vaatimuksen perustana olevan seikan tapahtumisesta, jollei 2 momentista muuta johdu.

Kansainvälisessä pakollisessa sovittelussa annettu suositus on voimassa niiden asianosaisten välillä, jotka ovat sen hyväksyneet, jollei se, jota vastaan suositukseen vedotaan, näytä, että:

1) joku suosituksen hyväksyneistä asianosaisista ei ollut tähän oikeutettu;

2) vilpillinen menettely tai pakko on vaikuttanut suosituksen sisältöön; tai

3) sovittelijoiden asettaminen tai sovittelumenettely ei ole ollut yleissopimuksen määräysten mukainen.

Suositus ei myöskään ole voimassa, jos se on vastoin Suomen oikeusjärjestyksen perusteita.

Suositus, joka 16 §:n mukaan on voimassa Suomessa, on pyynnöstä täällä pantava täytäntöön.

Täytäntöönpanoa pyydetään kirjallisesti Helsingin hovioikeudelta. Hakemukseen on liitettävä suositus alkuperäisenä tai oikeaksi todistettuna jäljennöksenä.

Ennen kuin täytäntöönpanohakemukseen suostutaan, on vastapuolelle. virkateitse varattava tilaisuus tulla kuulluksi hakemuksen johdosta.

Kun hovioikeus on suostunut 17 §:ssä tarkoitettuun hakemukseen, voidaan suositus panna täytäntöön siten kuin Suomen tuomioistuimen antaman lainvoimaisen tuomion täytäntöönpanosta on säädetty, jollei korkein oikeus muutoksenhakemuksen johdosta toisin määrää.

Linjakonferenssi tai rahdinantajien järjestö voi olla asianosaisena pakollisessa kansainvälisessä sovittelussa.

Kansainväliseen pakolliseen sovitteluun liittyvä tiedoksianto katsotaan annetuksi jokaiselle konferenssin tai rahdinantajien järjestön jäsenelle, silloin kun se on toimitettu konferenssille tai rahdinantajien järjestölle.

Tiedoksianto konferenssille tai rahdinantajien järjestölle on toimitettava konferenssin tai rahdinantajien järjestön päätoimipaikan osoitteeseen.

Jollei konferenssi tai rahdinantajien järjestö ole ilmoittanut päätoimipaikkansa osoitetta yleissopimuksen 46 artiklan 1 kappaleen mukaisesti määrätylle rekisterinpitäjälle tai jos konferenssilla tai rahdinantajien järjestöllä ei ole päätoimipaikkaa, on mille tahansa konferenssin tai rahdinantajien järjestön jäsenelle toimitettu tiedoksianto pidettävä tiedoksiantona konferenssille tai rahdinantajien järjestölle.

Jos linjakonferenssi tai rahdinantajien järjestö hyväksyy tai hylkää sovittelijoiden pakollisessa kansainvälisessä sovittelussa antaman suosituksen, katsotaan jokaisen konferenssin tai rahdinantajien järjestön jäsenen hyväksyneen tai hylänneen suosituksen.

Jollei jokin yleissopimuksen osapuolena oleva valtio myönnä suomalaiselle varustamolle tai rahdinantajalle yleissopimuksen mukaisia oikeuksia, kauppa- ja teollisuusministeriö voi rajoittaa kyseisen valtion varustamoille tai rahdinantajille yleissopimuksen nojalla Suomessa tulevia oikeuksia.

Tarkempia säännöksiä tämän lain soveltamisesta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.