29/1986

Bernissä 19 päivänä syyskuuta 1979 Euroopan luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön sekä niiden elinympäristön suojelusta tehty yleissopimus, jonka tasavallan presidentti on ratifioinut 15 päivänä marraskuuta 1985 ja jota koskeva ratifioimiskirja on talletettu Euroopan neuvoston pääsihteerin huostaan 9 päivänä joulukuuta 1985, tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1986 niin kuin siitä on sovittu.

Yleissopimuksen ratifioinnin yhteydessä Suomi on tehnyt seuraavan varauman:

Suomi ei sovella yleissopimusta sen liitteissä II ja III mainittuihin seuraaviin lajeihin:

Liitteessä II mainitut lajit:

-- susi, Canis lupus

-- karhu, Ursus arctos

-- kanahaukka, Accipiter gentilis

Liitteessä III mainitut lajit:

-- lapinmyyrä, Microtus ratticeps

-- kyy, Vipera berus

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1986.

1 artikla

1. Tämän yleissopimuksen tavoitteena on luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön sekä niiden luonnollisen elinympäristön suojeleminen ja erityisesti sellaisten lajien ja luonnonalueiden suojeleminen, joka edellyttää usean valtion yhteistyötä, sekä tällaisen yhteistyön edistäminen.

2. Erityistä huomiota kiinnitetään erittäin uhanalaisiin ja vaarantuneisiin lajeihin, mukaanlukien erittäin uhanalaiset ja vaarantuneet vaeltavat lajit.

2 artikla

Sopimuspuolten tulee ryhtyä tarvittaviin toimiin luonnonvaraisten kasvi- ja eläinkantojen pitämiseksi tasolla, joka vastaa erityisesti ekologisia, tieteellisiä ja sivistyksellisiä vaatimuksia, tai näiden sopeuttamiseksi tällaiselle tasolle. Tällöin sopimuspuolten tulee ottaa huomioon taloudelliset ja virkistykselliset vaatimukset sekä paikallisesti uhanalaisten alalajien, muunnosten tai muotojen tarpeet.

3 artikla

1. Jokaisen sopimuspuolen tulee ryhtyä toimiin edistääkseen luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön sekä luonnonalueiden suojelemista suosivia kansallisia pyrkimyksiä, kiinnittäen erityistä huomiota erittäin uhanalaisiin ja vaarantuneisiin lajeihin, joista erityisesti kotoperäisiin lajeihin, ja erittäin uhanalaisiin luonnonalueisiin tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti.

2. Jokainen sopimuspuoli sitoutuu suunnittelu- ja kehitysohjelmissaan sekä ympäristön pilaantumisen vastaisessa toiminnassaan kiinnittämään huomiota luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön suojeluun.

3. Jokaisen sopimuspuolen tulee edistää koulutusta ja levittää yleistä tietoutta luonnonvaraisten kasvi- ja eläinlajien sekä niiden elinympäristön suojelun tarpeellisuudesta.

4 artikla

1. Jokaisen sopimuspuolen tulee ryhtyä tarkoituksenmukaisiin ja tarvittaviin lainsäädäntö- ja hallintotoimiin luonnonvaraisten kasvi- ja eläinlajien, erityisesti I ja II liitteessä lueteltujen lajien, elinympäristön suojelun sekä erittäin uhanalaisten luonnonalueiden suojelun varmistamiseksi.

2. Sopimuspuolten tulee suunnittelu- ja kehitysohjelmissaan ottaa huomioon edellisen kappaleen mukaan suojeltavien alueiden suojelutarpeet, niin että näiden alueiden pilaantuminen estetään tai rajoitetaan mahdollisimman vähäiseksi.

3. Sopimuspuolet sitoutuvat kiinnittämään erityistä huomiota sellaisten alueiden suojeluun, jotka ovat tärkeitä II ja III liitteessä luetelluille vaeltaville lajeille ja jotka ovat vaellusreittien varrella talvehtimis-, levähdys-, ruokailu-, lisääntymis- ja sulkasatoalueita.

4. Sopimuspuolet sitoutuvat tarvittavalla tavalla koordinoimaan pyrkimyksensä tässä artiklassa tarkoitettujen raja-alueilla sijaitsevien luonnonalueiden suojelemiseen.

5 artikla

Jokaisen sopimuspuolen tulee ryhtyä tarkoituksenmukaisiin ja tarvittaviin lainsäädäntö- ja hallintotoimiin, joilla varmistetaan 1 liitteessä lueteltujen kasvilajien erityinen suojelu. Näiden kasvien tahallisen poimimisen, keräilyn, leikkaamisen tai juurineen kiskomisen tulee olla kiellettyä. Jokaisen sopimuspuolen tulee asianmukaisella tavalla kieltää näiden lajien hallussapito tai myynti.

6 artikla

Jokaisen sopimuspuolen tulee ryhtyä tarkoituksenmukaisiin ja tarvittaviin lainsäädäntö- ja hallintotoimiin varmistaakseen II liitteessä lueteltujen eläinlajien erityisen suojelun. Näiden lajien kohdalla kielletään erityisesti seuraavat toimenpiteet:

a) kaikentyyppinen tahallinen pyydystäminen ja hallussapito sekä tahallinen tappaminen;

b) lisääntymis- tai lepopaikkojen tahallinen vahingoittaminen tai hävittäminen;

c) luonnonvaraisen eläimistön tahallinen häiritseminen erityisesti lisääntymiskautena sekä poikasten kasvuaikana ja talviunen aikana, mikäli häiritsemisellä on merkitystä tämän yleissopimuksen tavoitteille;

d) munien tahallinen hävittäminen tai kerääminen tai tyhjienkin munien hallussapito;

e) tällaisten elävien tai kuolleiden eläinten -- mukaan luettuna täytettyjen eläinten ja eläinten helposti tunnistettavissa olevien osien tai johdannaisten -- hallussapito tai kotimaankaupan harjoittaminen, milloin tällainen kielto tehostaisi tämän artiklan määräysten vaikutuksia.

7 artikla

1. Jokaisen sopimuspuolen tulee ryhtyä tarkoituksenmukaisiin ja tarvittaviin lainsäädäntö- ja hallintotoimiin varmistaakseen III liitteessä lueteltujen luonnonvaraisten eläinlajien suojelun.

2. III liitteessä lueteltujen luonnonvaraisten eläinlajien hyödyntämistä on säänneltävä, jotta kantoja ei vaarannettaisi, ottaen huomioon 2 artiklan määräykset.

3. Toimenpiteitä, joihin tulee ryhtyä, ovat esimerkiksi:

a) rauhoitusajat ja/tai muut hyödyntämistä sääntelevät järjestelyt;

b) hyödyntämisen kieltäminen tarkoituksenmukaisella tavalla joko väliaikaisesti tai paikallisesti, jotta eläinkantojen koko palautuisi tyydyttävälle tasolle;

c) elävien ja kuolleiden eläinten myynnin, hallussapidon myyntiä varten, kuljettamisen myyntiä varten tai kaupaksi tarjoamisen sääntely tarkoituksenmukaisella tavalla.

8 artikla

III liitteessä lueteltujen eläinlajien pyydystämisen tai tappamisen osalta ja niissä tapauksissa, joissa 9 artiklan mukaisesti II liitteessä lueteltujen lajien suhteen tehdään poikkeuksia, sopimuspuolen tulee kieltää kaikkien umpimähkään toimivien pyynti- ja tappovälineiden käyttö ja sellaisten menetelmien käyttö, jotka voisivat johtaa siihen, että jokin lajikanta häviää paikallisesti tai voisi häiritä tätä vakavasti, sekä erityisesti IV liitteessä lueteltujen menetelmien käyttö.

9 artikla

1. Jokainen sopimuspuoli voi poiketa 4, 5, 6 ja 7 artiklan määräyksistä ja 8 artiklassa mainittujen välineiden käytön kiellosta edellyttäen, ettei muuta tyydyttävää ratkaisua ole ja ettei poikkeuksen tekeminen ole haittana kyseisen kannan säilymiselle. Poikkeuksia sallitaan seuraavissa tapauksissa:

-- kasviston ja eläimistön suojelemiseksi;

-- viljelykasveille, karjalle, metsille, kalastukselle, vedelle ja muunlaiselle omaisuudelle koituvan vakavan vahingon estämiseksi;

-- jos se on yleisen terveyden tai turvallisuuden, lentoturvallisuuden tai muun erityisen tärkeän yleisen edun mukaista;

-- tutkimusta ja koulutusta varten sekä uudelleen istuttamista ja tarpeellista lisääntymistä varten;

-- pienissä määrin eräiden eläinten ja kasvien kiinniottamisen, keräämisen, hallussapidon tai muun järkevän hyödyntämisen sallimista varten tarkasti valvotuissa oloissa, valikoivasti ja rajoitetusti.

2. Sopimuspuolten tulee joka toinen vuosi antaa pysyvälle komitealle raportti edellisen kappaleen mukaisesti tehdyistä poikkeuksista. Raporteissa tulee olla selostettuna:

-- kannat, joiden kohdalla tehdään tai on tehty poikkeuksia, ja mikäli mahdollista, kyseisten yksilöiden lukumäärä;

-- tappo- tai pyyntivälineet, joiden käytölle on myönnetty lupa;

-- riskitilanne sekä ajalliset ja paikalliset olosuhteet, joissa poikkeukset sallittiin;

-- viranomainen, joka on valtuutettu määräämään, että edellytykset poikkeuksen sallimiselle ovat olemassa, ja päättämään sallituista välineistä, näiden rajoituksista ja ihmisistä, joiden tehtäväksi annetaan poikkeusten toimeenpano;

-- menettelyn valvonta.

10 artikla

1. Sopimuspuolet sitoutuvat 4, 6, 7 ja 8 artiklassa mainittujen toimien lisäksi koordinoimaan pyrkimyksensä II ja III liitteessä lueteltujen sellaisten vaeltavien lajien suojelemiseen, joiden esiintymisalue ulottuu kyseisten sopimuspuolten alueelle.

2. Sopimuspuolten tulee ryhtyä toimiin pyrkiäkseen varmistamaan, että rauhoitusaika ja/tai muut 7 artiklan 3 kappaleen a-kohdan mukaisesti hyväksytyt hyödyntämistä sääntelevät menetelmät ovat tarkoituksenmukaisia ja vastaavat III liitteessä lueteltuja vaeltavia lajeja koskevia vaatimuksia.

11 artikla

1. Toimeenpannessaan tämän yleissopimuksen määräyksiä sopimuspuolet sitoutuvat:

a) olemaan yhteistyössä, aina kun se on tarkoituksenmukaista ja erityisesti silloin, kun se tehostaisi tämän yleissopimuksen muiden artiklojen mukaisten toimenpiteiden suorittamista;

b) tukemaan ja koordinoimaan tämän yleissopimuksen tavoitteisiin liittyvää tutkimusta.

2. Jokainen sopimuspuoli sitoutuu:

a) tukemaan kotoperäisten kasvi- ja eläinlajien uudelleen istuttamista, milloin se edistäisi uhanalaisen lajin suojelua, edellyttäen, että muiden sopimuspuolten kokemusten valossa on tehty tutkimus, joka osoittaa, että uudelleen istuttaminen olisi tehokas ja hyväksyttävä;

b) rajoittamaan tarkasti muiden kuin kotoperäisten lajien istuttamista.

3. Jokaisen sopimuspuolen tulee ilmoittaa pysyvälle komitealle, mitkä sellaiset lajit, jotka eivät sisälly I eivätkä II liitteeseen, on sen alueella kokonaan rauhoitettu.

12 artikla

Sopimuspuolet voivat noudattaa tiukempia toimia luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön sekä niiden elinympäristön suojelemiseksi kuin mitä tässä yleissopimuksessa on määrätty.

13 artikla

1. Tämän yleissopimuksen soveltamista varten perustetaan pysyvä komitea.

2. Jokaisella sopimuspuolella saa olla yksi tai useampia edustajia pysyvässä komiteassa. Jokaisella valtuuskunnalla on yksi ääni. Toimivaltansa puitteissa Euroopan talousyhteisö käyttää äänioikeutta tämän yleissopimuksen osapuolina olevien jäsenvaltioidensa määrää vastaavalla äänimäärällä. Euroopan talousyhteisö ei kuitenkaan saa käyttää äänioikeuttaan, milloin kyseiset jäsenvaltiot käyttävät omaansa, ja päinvastoin.

3. Euroopan neuvoston jäsenvaltiolla, joka ei ole yleissopimuksen osapuoli, voi olla tarkkailija komiteassa.

Pysyvä komitea voi yksimielisellä päätöksellään kutsua minkä tahansa valtion, joka ei ole Euroopan neuvoston jäsen eikä yleissopimuksen osapuoli, lähettämään tarkkailijan johonkin komitean kokoukseen.

Yhteisö tai laitos, joka on asiallisesti pätevä luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön sekä niiden elinympäristön suojelun ja hoidon alalla ja joka kuuluu johonkin seuraavista ryhmistä:

a) valtiolliset tai ei-valtiolliset kansainväliset laitokset tai yhteisöt sekä kansalliset valtiolliset laitokset tai yhteisöt;

b) kansalliset ei-valtiolliset laitokset tai yhteisöt, jotka ovat sen valtion tähän tarkoitukseen hyväksymiä, jonka alueella ne sijaitsevat,

voi ilmoittaa Euroopan neuvoston pääsihteerille vähintään kolme kuukautta ennen komitean kokousta, että se haluaa lähettää tarkkailijoita kyseiseen kokoukseen. Tämä on sallittava, ellei kolmasosa sopimuspuolista vähintään kuukautta ennen kokousta ole esittänyt pääsihteerille vastalausetta.

4. Euroopan neuvoston pääsihteeri kutsuu pysyvän komitean koolle. Ensimmäinen kokous on pidettävä vuoden kuluessa tämän yleissopimuksen voimaantulopäivästä. Sen jälkeen pysyvän komitean tulee kokoontua vähintään joka toinen vuosi ja aina, kun sopimuspuolten enemmistö niin vaatii.

5. Pysyvän komitean kokous on äänivaltainen, kun sopimuspuolten enemmistö on läsnä.

6. Tämän yleissopimuksen määräykset huomioon ottaen pysyvä komitea laatii omat menettelytapasääntönsä.

14 artikla

1. Pysyvällä komitealla on vastuu tämän yleissopimuksen soveltamisen seurannasta. Se voi erityisesti:

- jatkuvasti tarkistaa tämän yleissopimuksen ja sen liitteiden määräyksiä ja tutkia kaikki tarpeelliset muutokset;

- tehdä esityksiä sopimuspuolille toimista, joihin olisi ryhdyttävä yleissopimuksen tarkoitusperien toteuttamiseksi;

- ehdottaa sopivia menetelmiä tämän yleissopimuksen mukaisesti harjoitetun toiminnan saattamiseksi yleisön tietoon;

- esittää ministerikomitealle, että Euroopan neuvostoon kuulumattomia valtioita kutsuttaisiin liittymään tähän yleissopimukseen;

- tehdä esityksiä tämän yleissopimuksen mukaisen toiminnan tehostamiseksi, esim. lajien tai lajiryhmien tehokasta suojelua kehittävien sopimusten tekemistä koskevia esityksiä sellaisten valtioiden kanssa, jotka eivät ole yleissopimuksen osapuolia.

2. Tehtäviensä suorittamiseksi pysyvä komitea voi omasta aloitteestaan järjestää asiantuntijaryhmien kokouksia.

15 artikla

Pysyvän komitean tulee jokaisen kokouksen jälkeen toimittaa Euroopan neuvoston ministerikomitealle raportti työstään sekä yleissopimuksen mukaisten toimien tehokkuudesta.

16 artikla

1. Sopimuspuolen tai ministerikomitean ehdottamat muutokset tämän yleissopimuksen artikloihin tulee tiedottaa Euroopan neuvoston pääsihteerille ja hänen tulee toimittaa ne vähintään kaksi kuukautta ennen pysyvän komitean kokousta Euroopan neuvoston jäsenvaltioille, kaikille allekirjoittajavaltioille ja sopimuspuolille sekä kaikille valtioille, jotka 19 artiklan määräysten mukaisesti on kutsuttu allekirjoittamaan tämä yleissopimus tai 20 artiklan määräysten mukaisesti on kutsuttu liittymään siihen.

2. Pysyvän komitean tulee tarkastaa edellisen kappaleen määräysten mukaisesti ehdotetut muutokset, ja:

a) jos muutos koskee 1-12 artiklaa, pysyvän komitean tulee alistaa 3/4 enemmistöllä annetuista äänistä hyväksytty teksti sopimuspuolten hyväksyttäväksi;

b) jos muutos koskee 13-24 artiklaa, pysyvän komitean tulee alistaa 3/4 enemmistöllä annetuista äänistä hyväksytty teksti ministerikomitean hyväksyttävästi. Tekstin tultua hyväksytyksi se toimitetaan sopimuspuolille näiden hyväksymistä varten.

3. Muutos tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä, kun kaikki sopimuspuolet ovat ilmoittaneet pääsihteerille hyväksyneensä muutoksen.

4. Tämän artiklan 1 kappaleen, 2 kappaleen a-kohdan ja 3 kappaleen määräyksiä sovelletaan hyväksyttäessä uusia liitteitä tähän yleissopimukseen.

17 artikla

1. Sopimuspuolen tai ministerikomitean ehdottamat muutokset tämän yleissopimuksen liitteisiin tulee tiedottaa Euroopan neuvoston pääsihteerille, ja hänen tulee toimittaa ne vähintään kaksi kuukautta ennen pysyvän komitean kokousta Euroopan neuvoston jäsenvaltioille, kaikille allekirjoittajavaltioille ja sopimuspuolille, sekä kaikille valtioille , jotka 19 artiklan määräysten mukaisesti on kutsuttu allekirjoittamaan tämä yleissopimus tai 20 artiklan määräysten mukaisesti on kutsuttu liittymään siihen.

2. Pysyvän komitean tulee tarkastaa edellisen kappaleen määräysten mukaisesti ehdotetut muutokset, ja se voi hyväksyä ne sopimuspuolten 2/3 enemmistöllä. Hyväksytty teksti toimitetaan sopimuspuolille.

3. Kun pysyvä komitea on hyväksynyt muutoksen, ja ellei 1/3 sopimuspuolista ole ilmoittanut vastustavansa sitä, muutos tulee voimaan 3 kuukauden kuluttua hyväksymisestä niiden sopimuspuolten osalta, jotka eivät ole sitä vastustaneet.

18 artikla

1. Pysyvän komitean tulee tehdä kaikkensa edesauttaakseen sitä, että tämän yleissopimuksen soveltamisesta mahdollisesti aiheutuvat vaikeudet ratkaistaan ystävällisessä hengessä.

2. Tämän yleissopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskeva sopimuspuolten välinen riita, jota ei ole pystytty ratkaisemaan edellisen kappaleen määräysten perusteella tai kyseisten osapuolten välisillä neuvotteluilla, tulee jonkin osapuolen vaatimuksesta ratkaista välimiesmenettelyllä, elleivät osapuolet toisin sovi. Jokainen sopimuspuoli nimeää yhden välimiehen, ja nämä kaksi välimiestä nimeävät kolmannen. Tämän artiklan 3 kappaleen määräykset huomioon ottaen, jos jompikumpi osapuoli kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun välimiesmenettelyä on vaadittu, ei ole nimennyt välimiestään, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen presidentti nimeää hänet toisen osapuolen pyynnöstä sitä seuraavan kolmen kuukauden kuluessa. Samaa menettelyä on noudatettava, mikäli välimiehet eivät kahden ensimmäisen välimiehen nimittämistä seuraavan kolmen kuukauden kuluessa pääse yksimielisyyteen kolmannesta välimiehestä.

3. Riidan syntyessä kahden sopimuspuolen välille, joista toinen kuuluu jäsenvaltiona Euroopan talousyhteisöön, joka on sopimuspuoli, toisen sopimuspuolen tulee esittää välimiesmenettelyvaatimuksensa sekä jäsenvaltiolle että Euroopan talousyhteisölle, joiden yhdessä tulee ilmoittaa sille kahden kuukauden kuluessa vaatimuksen vastaanottamisesta, toimiiko riidassa osapuolena jäsenvaltio vai Euroopan talousyhteisö vai nämä kaksi yhdessä. Ellei määräajan kuluessa tällaista ilmoitusta ole tehty, pidetään jäsenvaltiota ja Euroopan talousyhteisöä yhtenä riidan osapuolena sovellettaessa välitystuomioistuimen perustamista ja menettelytapoja koskevia määräyksiä, kuten myös silloin, kun jäsenvaltio ja Euroopan talousyhteisö yhdessä esiintyvät riidan osapuolena.

4. Välitystuomioistuimen tulee laatia omat menettelytapasääntönsä. Se tekee päätöksensä yksinkertaisella ääntenenemmistöllä. Päätös on lopullinen ja sitova.

5. Jokainen osapuoli vastaa nimeämänsä välimiehen kuluista, ja osapuolet jakavat tasan kolmannen välimiehen kulut, kuten myös muut välimiesmenettelystä aiheutuneet kulut.

19 artikla

1. Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten Euroopan neuvoston jäsenvaltioille ia sellaisille valtioille, jotka eivät ole sen jäseniä, mutta jotka ovat osallistuneet yleissopimuksen laadintaan, sekä Euroopan talousyhteisölle.

Siihen päivään saakka, jona yleissopimus tulee voimaan, se on avoinna allekirjoittamista varten myös sellaisille valtioille, joille ministerikomitea on esittänyt allekirjoittamiskutsun.

Yleissopimus edellyttää ratifiointia tai hyväksymistä. Ratifioimis- ja hyväksymiskirjat talletetaan Euroopan neuvoston pääsihteerin huostaan.

2. Yleissopimus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä kolmen kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin viisi valtiota, joista vähintään neljä on Euroopan neuvoston jäsenvaltioita, on ilmaissut suostumuksensa tulla yleissopimuksen sitomiksi edellisen kappaleen määräysten mukaisesti.

3. Euroopan talousyhteisön tai sellaisen allekirjoittajavaltion osalta, joka tämän jälkeen ilmaisee suostumuksensa tulla yleissopimuksen sitomaksi, se tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä kolmen kuukauden kuluttua ratifioimis- tai hyväksymiskirjan tallettamispäivästä.

20 artikla

1. Tämän yleissopimuksen tultua voimaan Euroopan neuvoston ministerikomitea voi neuvoteltuaan sopimuspuolten kanssa kutsua liittymään yleissopimukseen minkä tahansa valtion, joka ei ole Euroopan neuvoston jäsen ja jolle on esitetty allekirjoittamiskutsu 19 artiklan määräysten mukaisesti, mutta joka ei vielä ole allekirjoittanut yleissopimusta, sekä minkä tahansa muun valtion, joka ei ole Euroopan neuvoston jäsen.

2. Yleissopimus tulee voimaan jokaisen siihen liittyvän valtion osalta seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä kolmen kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona liittymiskirja on talletettu Euroopan neuvoston pääsihteerin huostaan.

21 artikla

1. Valtio voi allekirjoittaessaan tämän yleissopimuksen tai tallettaessaan ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa määrätä, millä alueella tai alueilla tätä yleissopimusta sovelletaan.

2. Sopimuspuoli voi tallettaessaan ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa tai milloin tahansa sen jälkeen Euroopan neuvoston pääsihteerille tekemällään ilmoituksella ulottaa rämän yleissopimuksen koskemaan mitä tahansa tässä ilmoituksessa mainittua aluetta, jonka ulkomaansuhteista se vastaa ja jonka puolesta sillä on oikeus tehdä sitoumuksia.

3. Edellisen kappaleen mukaisesti tehty ilmoitus voidaan minkä tahansa ilmoituksessa mainitun alueen osalta peruuttaa ilmoittamalla siitä pääsihteerille. Peruutus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä kuuden kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona pääsihteeri vastaanotti peruutusilmoituksen.

22 artikla

1. Valtio voi allekirjoittaessaan yleissopimuksen tai tallettaessaan ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa tehdä yhden tai useamman tiettyjä, I-III liitteessä lueteltuja. lajeja koskevan varauman ja/tai tiettyjen varaumassa. tai varaumissa mainittuien lajien osalta tiettyjä IV liitteessä lueteltuja tappo- ja pyyntivälineitä tai -menetelmiä tai muita hyödyntämistapoja koskevan varauman. Yleisluonteisia varaumia ei sallita.

2. Sopimuspuoli, joka ulottaa tämän yleissopimuksen koskemaan 21 artiklan 2 kappaleessa tarkoitetussa ilmoituksessa mainittua aluetta, voi kyseisen alueen osalta tehdä yhden tai useamman varauman edellisen kappaleen määräysten mukaisesti.

3. Muita varaumia ei sallita.

4. Sopimuspuoli, joka tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen mukaisesti on tehnyt varauman, voi kokonaan tai osaksi peruuttaa sen Euroopan neuvoston pääsihteerille tekemällään ilmoituksella. Peruutus tulee voimaan siitä päivästä, jona pääsihteeri vastaanotti ilmoituksen peruutuksesta.

23 artikla

1. Sopimuspuoli voi milloin tahansa irtisanoa tämän yleissopimuksen Euroopan neuvoston pääsihteerille tekemällään ilmoituksella.

2. Irtisanominen tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä kuuden kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona pääsihteeri on vastaanottanut ilmoituksen irtisanomisesta.

24 artikla

Euroopan neuvoston pääsihteeri ilmoittaa Euroopan neuvoston jäsenvaltioille, kaikille allekirjoittajavaltioille. Euroopan talousyhteisölle, mikäli tämä allekirjoittaa yleissopimuksen, ja kaikille sopimuspuolille:

a) allekirjoittamisista;

b) ratifioimis-, hyväksymis- ja liittymiskirjojen tallettamisista;

c) päivämääristä, jolloin tämä yleissopimus 19 ja 20 artiklan mukaisesti tulee voimaan;

d) 13 artiklan 3 kappaleen määräysten mukaisesti toimitetuista tiedoista;

e) 15 artiklan määräysten mukaisesti annetuista raporteista;

f) 16 ia 17 artiklan mukaisesti hyväksytyistä muutoksista ia uusista liitteistä sekä päivämääristä, jolloin muutos tai uusi liite tulee voimaan;

g) 21 artiklan 2 ja 3 kappaleen määräysten mukaisesti tehdyistä ilmoituksista;

h) 22 artiklan 1 ja 2 kappaleen määräysten mukaisesti tehdyistä varaumista;

i) 22 artiklan 4 kappaleen määräysten mukaisesti tehdyistä varaumien irtisanomisista;

j) 23 artiklan määräysten mukaisesti tehdyistä ilmoituksista ja päivämääristä, jolloin irtisanominen tulee voimaan.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet ovat, asianmukaisesti siihen valtuutettuina, allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.

Tehty Bernissä 19 päivänä syyskuuta 1979 yhtenä englannin- ia ranskankielisenä kappaleena, jonka molemmat tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset ja joka talletetaan Euroopan neuvoston arkistoon. Euroopan neuvoston pääsihteeri toimittaa oikeiksi todistetut jäljennökset Euroopan neuvoston kaikille jäsenvaltioille, kaikille allekirjoittajavaltioille, Euroopan talousyhteisölle, mikäli tämä on allekirjoittanut yleissopimuksen, sekä kaikille valtioille, jotka on kutsuttu allekirjoittamaan tämä yleissopimus tai liittymään siihen.