Finlex ®

VUODEN 1983 KANSAINVÄLINEN KAHVISOPIMUS

Johdanto

Tämän sopimuksen osapuolina olevat hallitukset,

jotka ovat selvillä kahvin erittäin suuresta merkityksestä useiden sellaisten maiden talouselämälle, joiden vientitulot sekä siten myös yhteiskunnallista ja taloudellista elämää koskevien kehitysohjelmien toteuttaminen ovat suuressa määrin riippuvaisia tästä perushyödykkeestä;

jotka katsovat, että läheinen kansainvälinen yhteistyö kahvikaupan alalla edistää kahvia tuottavien maiden taloudellista monipuolistumista ja kehittymistä sekä parantaa tuottajamaiden ja kuluttajamaiden välisiä poliittisia ja taloudellisia suhteita sekä lisää kahvin kulutusta;

jotka tunnustavat, että on toivottavaa välttää tuotannon ja kulutuksen välistä epätasapainoa, joka saattaisi aiheuttaa huomattavia, sekä tuottajille että kuluttajille vahingollisia hinnanvaihteluja;

jotka uskovat, että kansainvälisin toimenpitein voidaan edesauttaa tällaisen epätasapainon vaikutusten korjaamista ja riittävän tulotason varmistamista tuottajille kannattavilla hinnoilla;

jotka toteavat vuoden 1962, 1968 ja 1976 kansainvälisen kahvisopimuksen puitteissa tapahtuneesta toiminnasta saavutetut kansainvälisen yhteistyön edut;

ovat sopineet seuraavasta:

I LUKU

Päämäärät

1 artikla

Päämäärät

Tämän sopimuksen päämääränä on:

1. saavuttaa kohtuudenmukainen tasapaino tarjonnan ja kysynnän välillä maailmassa pohjalta, joka takaa kahvin riittävän tarjonnan kuluttajille kohtuullisin hinnoin sekä kahvin markkinat tuottajille kannattavin hinnoin, ja joka edistää pitkäaikaista tasapainoa tuotannon ja kulutuksen välillä;

2. välttää liiallisia, sekä tuottajille että kuluttajille vahingollisia maailman kahvitarjonnan, varastojen ja hintojen vaihteluja;

3. myötävaikuttaa tuotantovoimien kehittämiseen sekä työllisyyden ja tulojen lisäämiseen ja ylläpitämiseen jäsenmaissa auttaen siten aikaansaamaan kohtuudenmukaiset palkat, korkeamman elintason ja paremmat työolosuhteet;

4. lisätä kahvia vievien maiden ostovoimaa pitämällä hinnat tämän artiklan 1 kappaleen määräysten mukaisina ja lisäämällä kulutusta;

5. edistää kahvin kulutuksen lisääntymistä kaikin mahdollisin keinoin; ja

6. ottaen huomioon kahvikaupan vaikutuksen teollisuustuotteiden markkinoiden taloudelliseen vakavuuteen, yleensäkin edistää maailman kahviongelmiin liittyvää kansainvälistä yhteistyötä.

2 artikla

Jäsenmaiden yleiset sitoumukset

1. Jäsenmaat sitoutuvat harjoittamaan kauppapolitiikkaansa siten, että 1 artiklassa asetetut päämäärät voidaan saavuttaa. Lisäksi ne sitoutuvat saavuttamaan nämä päämäärät noudattamalla tarkoin tämän sopimuksen velvoitteita ja määräyksiä.

2. Jäsenmaat tunnustavat tarpeen omaksua hintapolitiikka, joka pitää hinnat tuottajien kannalta kohtuullisella tasolla, ja pyrkivät varmistamaan, etteivät kahvin kuluttajahinnat estäisi kahvin kulutuksen toivottavaa lisääntymistä. Näihin tavoitteisiin pyrittäessä jäsenmaat pidättyvät monenkeskeisistä toimista, jotka voisivat vaikuttaa kahvin hintaan.

3. Viejäjäsenmaat sitoutuvat pidättymään kaikista valtiollisista toimenpiteistä, jotka mahdollistaisivat kahvin myynnin ei-jäsenmaille kaupallisesti edullisemmilla ehdoilla kuin mitä ne ovat samanaikaisesti valmiit tarjoamaan tuojajäsenmaille ottaen huomioon yleisen kauppakäytännön.

4. Neuvosto tarkastelee ajanjaksoittain 3 kappaleen määräysten noudattamista ja saattaa vaatia jäsenmaita antamaan asianmukaisia tietoja 53 artiklan määräysten mukaisesti.

5. Jäsenmaat ovat tietoisia, että alkuperätodistukset muodostavat elintärkeän tietolähteen kahvikaupan alalla. Kausina, jolloin kiintiöt eivät ole käytössä, on viejäjäsenmailla vastuu alkuperätodistuksen asianmukaisesta käytöstä. Kuitenkin tuojajäsenmaiden tulee siitä huolimatta, etteivät ne kiintiöttömänä aikana ole velvollisia vaatimaan alkuperätodistusta kahvilähetyksistä, toimia yhteistyössä Kansainvälisen kahvijärjestön kanssa viejäjäsenmaista vastaanotettuja kahvilähetyksiä koskevien alkuperätodistusten keräämiseksi ja tarkastamiseksi, jotta kaikkien jäsenmaiden saatavissa olisi mahdollisimman paljon tietoaineistoa.

II LUKU

Määritelmät

3 artikla

Määritelmät

Tässä sopimuksessa:

1. "kahvi" tarkoittaa kahvipensaan papuja ja marjoja, olivatpa ne pergamenttikahvin, raakakahvin tai paahdetun kahvin muodossa, jolloin mukaan luetaan jauhettu kahvi, kofeiiniton kahvi sekä nestemäisessä tai kiinteässä muodossa oleva kahviuute. Nämä nimitykset merkitsevät seuraavaa:

a) "raakakahvi" tarkoittaa kaikkea paahtamatonta kahvia kuorettomina papuina;

b) "kuivatut kahvimarjat" tarkoittavat kahvipensaan kuivattuja hedelmiä; kuivattujen kahvimarjojen painomäärän ilmaisemiseksi vastaavasti raakakahvina kerrotaan kuivattujen kahvimarjojen nettopaino luvulla 0,50;

c) "pergamenttikahvi" tarkoittaa raakakahvia papuina, joista kuivaa kalvoa ei ole poistettu; pergamenttikahvin painomäärän ilmaisemiseksi vastaavasti raakakahvina kerrotaan pergamenttikahvin nettopaino luvulla 0,80;

d) "paahdettu kahvi" tarkoittaa minkä asteiseksi paahdettua kahvia tahansa mukaan luettuna jauhettu kahvi; paahdetun kahvin painomäärän ilmaisemiseksi vastaavasti raakakahvina kerrotaan paahdetun kahvin nettopaino luvulla 1,19;

e) "kofeiiniton kahvi" tarkoittaa raakakahvia, paahdettua kahvia tai kahviuutetta, joista kofeiini on uuttamalla poistettu; kofeiinittoman kahvin painomäärän ilmaisemiseksi vastaavasti raakakahvina kerrotaan raakakahvin, paahdetun kahvin tai kahviuutteen muodossa olevan kofeiinittoman kahvin nettopaino vastaavalla luvulla 1,00, 1,19 tai 3,00;

f) "nestemäinen kahviuute" tarkoittaa vesiliukoista, paahdetusta kahvista saatua tiivistettä, joka on saatettu nestemäiseen muotoon; nestemäisen kahviuutteen painomäärän ilmaisemiseksi vastaavasti raakakahvina kerrotaan nestemäisen kahviuutteen sisältämän kuivan kahvitiivisteen nettopaino luvulla 2,6;

g) "kiinteä kahviuute" tarkoittaa kuivatussa muodossa olevaa vesiliukoista, paahdetusta kahvista saatua tiivistettä; kiinteän kahviuutteen painomäärän ilmaisemiseksi vastaavasti raakakahvina kerrotaan kiinteän kahviuutteen nettopaino luvulla 2,6.

2. "Säkki" tarkoittaa 60 kilogrammaa eli 132,276 naulaa raakakahvia, "tonni" tarkoittaa 1 000 kilogramman metristä tonnia eli 2 204,6 naulaa ja "naula" tarkoittaa 453,597 grammaa.

3. "Kahvivuosi" tarkoittaa yhden vuoden pituista ajanjaksoa, joka alkaa 1 päivänä lokakuuta ja päättyy 30 päivänä syyskuuta.

4. "Järjestö", "neuvosto" ja "johtokunta" tarkoittaa vastaavasti Kansainvälistä kahvijärjestöä, kansainvälistä kahvineuvostoa ja toimeenpanevaa johtokuntaa.

5. "Jäsenmaa" tarkoittaa sopimuspuolta mukaan luettuna 4 artiklan 3 kappaleessa mainittu hallitustenvälinen järjestö; määrättyä aluetta tai alueita, joiden jäsenyydestä on 5 artiklan mukaisesti tehty erillinen ilmoitus; tai kahta tai useampaa sopimuspuolta tai määrättyä aluetta, joista toinen tai molemmat osallistuvat järjestön toimintaan 6 tai 7 artiklan nojalla.

6. "Viejäjäsenmaa" tai "viejämaa" tarkoittaa vastaavasti jäsenmaata tai maata, joka on kahvin nettoviejä, toisin sanoen jäsenmaata tai maata, jonka kahvinvienti ylittää tuonnin.

7. "Tuojajäsenmaa" tai "tuojamaa" tarkoittaa vastaavasti jäsenmaata tai maata, joka on kahvin nettotuoja, toisin sanoen jäsenmaata tai maata, jonka kahvintuonti ylittää viennin.

8. "Tuottajajäsenmaa" tai "tuottajamaa" tarkoittaa vastaavasti jäsenmaata tai maata, joka viljelee kahvia kaupallisesti merkityksellisiä määriä.

9. "Jaettu yksinkertainen ääntenenemmistö" tarkoittaa läsnä olevien äänestykseen osallistuvien viejäjäsenmaiden ääntenenemmistöä sekä läsnä olevien äänestykseen osallistuvien tuojajäsenmaiden ääntenenemmistöä erikseen laskettuina.

10. "Jaettu kahden kolmasosan ääntenenemmistö" tarkoittaa läsnä olevien äänestykseen osallistuvien viejäjäsenmaiden äänten kahden kolmasosan enemmistöä sekä läsnä olevien äänestykseen osallistuvien tuojajäsenmaiden äänten kahden kolmasosan enemmistöä erikseen laskettuina.

11. "Voimaantulo" tarkoittaa sopimuksen väliaikaista tai lopullista voimaantulopäivää, milloin määräyksistä ei muuta johdu.

12. "Vientituotanto" tarkoittaa viejämaan koko kahvintuotantoa tiettynä kahvi- ja satovuonna vähennettynä kotimaan kulutukseen samana vuonna tarkoitetulla määrällä.

13. "Käytettävyys vientiin" tarkoittaa viejämaan vientituotantoa tiettynä kahvivuonna lisättynä aikaisempina vuosina kertyneillä varastoilla.

14. "Vientioikeus" tarkoittaa kahvin kokonaismäärää, jonka jäsenmaa on tämän sopimuksen eri määräysten mukaisesti oikeutettu viemään, lukuun ottamatta kuitenkaan vientiä, jota 44 artiklan määräysten mukaisesti ei vähennetä kiintiöistä.

15. "Vajaus" tarkoittaa mitä tahansa määrää, jolla viejäjäsenmaan vuosittainen vientioikeus ylittää annettuna kahvivuonna kahvimäärän, joka määriteltynä kahvivuoden kuuden ensimmäisen kuukauden aikana

a) jäsenmaalla on käytettävissä vientiä varten, laskettuna varastojen ja satoennusteen perusteella, tai

b) jonka jäsenmaa ilmoittaa vievänsä kiintiömarkkinoilla tuona kahvivuonna.

16. "Vajaalaivaus" tarkoittaa viejäjäsenmaan annetun kahvivuoden vuotuisen vientioikeuden ja jäsenmaan tuona kahvivuonna kiintiömarkkinoille viemän kahvimäärän erotusta, ellei tämä erotus ole tämän artiklan 15 kappaleessa määritelty "vajaus".

III LUKU

Jäsenyys

4 artikla

Järjestön jäsenyys

1. Jokainen sopimuspuoli yhdessä niiden alueiden kanssa, joita tämä sopimus 64 artiklan 1 kappaleen nojalla on ulotettu koskemaan, muodostaa järjestön yhden jäsenmaan, ellei 5, 6 ja 7 artiklassa toisin määrätä.

2. Jäsenmaa voi neuvoston hyväksymillä ehdoilla muuttaa jäsenmaksuluokkaansa.

3. Tässä sopimuksessa jokaisen viittauksen hallitukseen katsotaan sisältävän viittauksen Euroopan talousyhteisöön ja kaikkiin hallitustenvälisiin järjestöihin, joilla on vastaavanlaiset velvollisuudet kansainvälisten sopimusneuvottelujen, sopimusten solmimisen ja soveltamisen, erityisesti perushyödykesopimusten, osalta.

4. Tällaisella hallitustenvälisellä järjestöllä ei itsellään ole yhtään ääntä, mutta äänestettäessä asiasta, joka kuuluu sen toimivaltaan, on sillä oikeus käyttää jäsenvaltioidensa kaikkia ääniä yhdessä. Tällaisissa tapauksissa eivät kyseisen hallitustenvälisen järjestön jäsenvaltiot saa käyttää yksilöllistä äänioikeuttaan.

5. 16 artiklan 1 kappaleen määräykset eivät koske tällaista hallitustenvälistä järjestöä, mutta järjestö voi osallistua toimeenpanevan johtokunnan neuvotteluihin toimivaltaansa kuuluvissa asioissa. Äänestettäessä järjestön toimivaltaan kuuluvista asioista ja 19 artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä voi mikä tahansa sen jäsenvaltioista toimeenpanevassa johtokunnassa pidettävässä äänestyksessä käyttää kaikkia kyseisten jäsenvaltioiden ääniä yhdessä.

5 artikla

Erillinen jäsenyys nimettyjen alueiden osalta

Jokainen sopimuspuoli, joka on kahvin nettotuoja, voi 64 artiklan 2 kappaleen nojalla tehdä milloin tahansa asianmukaisen ilmoituksen, jonka mukaan se osallistuu järjestön toimintaan erillään joidenkin nimeämiensä alueiden osalta, joiden kansainvälisistä suhteista se on vastuussa, ja jotka alueet ovat kahvin nettoviejiä. Tällaisessa tapauksessa emämaa ja ne alueet, joita ei ole nimetty sanotulla tavalla, muodostavat yhden jäsenmaan, ja emämaan nimeämät alueet muodostavat erillisen jäsenmaan joko erikseen tai yhdessä ilmoituksen osoittamalla tavalla.

6 artikla

Järjestöön osallistuminen jäsenmaaryhmänä

1. Vähintään kaksi sopimuspuolta, jotka ovat kahvin nettoviejiä, voi tekemällä asianmukaisen ilmoituksen neuvostolle ja Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille hyväksymis-, ratifioimis- tai liittymiskirjaansa tallettaessaan ilmoittaa osallistuvansa järjestöön jäsenmaaryhmänä. Alue, jonka tämä sopimus 64 artiklan 1 kappaleen nojalla on ulotettu käsittämään, voi muodostaa osan tällaisesta jäsenmaaryhmästä, mikäli sen kansainvälisistä suhteista vastuussa oleva hallitus on 64 artiklan 2 kappaleen nojalla tehnyt tältä osin asianmukaisen ilmoituksen. Tällaisten sopimuspuolten ja nimettyjen alueiden on täytettävä seuraavat ehdot:

a) niiden on ilmoitettava olevansa valmiit vastaamaan ryhmän velvoitteista sekä erillisenä jäsenmaana että ryhmänä;

b) niiden on edelleen annettava neuvostolle riittävä selvitys siitä:

i) että ryhmällä on yhteisen kahvipolitiikan toteuttamiseen tarvittava rakenne, ja että ne yhdessä ryhmän muiden osapuolten kanssa kykenevät täyttämään tästä sopimuksesta johtuvat velvoitteensa; sekä

ii) että ne on tunnustettu ryhmäksi aikaisemmassa kansainvälisessä kahvisopimuksessa; tai

iii) että niillä on yhteinen tai yhtenäistetty kahvia koskeva kauppa- ja talouspolitiikka sekä yhtenäistetty raha- ja finanssipolitiikka sekä tämän politiikan harjoittamiseen tarvittavat toimielimet, jotta neuvosto voisi vakuuttautua siitä, että jäsenmaaryhmä pystyy täyttämään ryhmän velvollisuudet.

2. Jäsenmaaryhmä katsotaan järjestön yhdeksi jäsenmaaksi, paitsi että jokainen ryhmän osapuoli katsotaan erilliseksi jäsenmaaksi kaikkiin niihin kysymyksiin nähden, jotka syntyvät seuraavien määräysten yhteydessä:

a) 11 ja 12 artikla sekä 20 artiklan 1 kappale;

b) 50 ja 51 artikla; ja

c) 67 artikla.

3. Sopimuspuolten ja nimettyjen alueiden, jotka liittyvät jäsenmaaryhmäksi, on ilmoitettava, mikä hallitus tai järjestö edustaa niitä neuvostossa tämän sopimuksen alaisissa kysymyksissä, joita ei tarkoiteta tämän artiklan 2 kappaleessa.

4. Jäsenmaaryhmän äänestysoikeudet ovat seuraavat:

a) jäsenmaaryhmällä on sama määrä perusääniä kuin järjestöön erillisenä jäsenenä tulevalla jäsenmaalla. Nämä perusäänet ja niiden käyttöoikeus kuuluvat sille hallitukselle tai järjestölle, joka edustaa ryhmää; ja

b) milloin äänestetään tämän artiklan 2 kappaleessa tarkoitetuista kysymyksistä, jäsenmaaryhmän osapuolet saavat käyttää erikseen niille 13 artiklan 3 ja 4 kappaleen mukaan kuuluvat äänet ikään kuin jokainen olisi järjestön erillinen jäsenmaa, lukuunottamatta kuitenkaan niitä perusääniä, jotka edelleen kuuluvat vain ryhmää edustavalle hallitukselle tai järjestölle.

5. Jokainen sopimuspuoli tai nimetty alue, joka on jäsenmaaryhmän osapuoli, voi erota tästä ryhmästä ja tulla erilliseksi jäsenmaaksi tekemällä tästä ilmoituksen neuvostolle. Tällainen eroaminen tulee voimaan neuvoston vastaanotettua ilmoituksen. Jos jäsenmaaryhmän jokin osapuoli eroaa sanotusta ryhmästä tai lakkaa osallistumasta järjestöön, voivat ryhmän jäljellä olevat osapuolet anoa neuvostolta ryhmän säilyttämistä; ryhmän olemassaolo jatkuu, ellei neuvosto hylkää anomusta. Jos jäsenmaaryhmä puretaan, tulee jokaisesta ryhmän entisestä osapuolesta erillinen jäsenmaa. Jäsenmaa, joka on lakannut olemasta ryhmän osapuoli, ei voi enää tämän sopimuksen voimassaolon aikana jälleen tulla jonkin ryhmän osapuoleksi.

7 artikla

Jälkeenpäin tapahtuva jäsenmaaryhmän perustaminen

Vähintään kaksi viejäjäsenmaata voi milloin tahansa tämän sopimuksen voimaan tultua tehdä neuvostolle anomuksen jäsenmaaryhmän muodostamisesta. Neuvoston tulee hyväksyä anomus, mikäli se toteaa, että jäsenmaat ovat tehneet ilmoituksen ja esittäneet selvityksen, jotka täyttävät 6 artiklan 1 kappaleen vaatimukset. Kun anomus on hyväksytty, jäsenmaaryhmään sovelletaan sanotun artiklan 2, 3, 4 ja 5 kappaleen määräyksiä.

IV LUKU

Organisaatio ja hallinto

8 artikla

Kansainvälisen kahvijärjestön päämaja ja rakenne

1. Vuoden 1962 sopimuksella perustettu Kansainvälinen kahvijärjestö jatkaa toimintaansa tämän sopimuksen määräysten toteuttamiseksi ja sen toiminnan valvomiseksi.

2. Järjestön päämaja on Lontoossa, ellei neuvosto jaetulla kahden kolmasosan ääntenenemmistöllä toisin päätä.

3. Järjestön toiminnasta huolehtivat kansainvälinen kahvineuvosto, toimeenpaneva johtokunta, toimeenpaneva johtaja sekä henkilökunta.

9 artikla

Kansainvälisen kahvineuvoston koostumus

1. Järjestön ylin toimielin on kansainvälinen kahvineuvosto, johon kuuluvat kaikki järjestön jäsenmaat.

2. Jokainen jäsenmaa nimeää neuvostoon yhden edustajan sekä tarvittaessa tälle yhden tai useamman varamiehen. Jäsenmaa voi myös nimetä edustajalleen tai tämän varamiehille yhden tai useamman neuvonantajan.

10 artikla

Neuvoston valtuudet ja tehtävät

1. Kaikki tämän sopimuksen nimenomaan antamat valtuudet kuuluvat neuvostolle, jolla siten on valtuudet suorittaa tämän sopimuksen määräysten toteuttamiseksi tarvittavat tehtävät.

2. Neuvosto vahvistaa kahden kolmasosan ääntenenemmistöllä tämän sopimuksen määräysten mukaiset ja sen toteuttamiseksi tarvittavat säännöt ja määräykset, mukaan luettuina omat menettelytapasääntönsä sekä järjestön taloudelliset ja henkilökuntamääräykset. Neuvosto voi menettelytapasäännöissään määrätä sen tavan, jonka mukaan se voi kokoontumatta ratkaista erityisiä kysymyksiä.

3. Neuvostolla tulee myös olla tarvittava kirjanpito tämän sopimuksen mukaisten tehtäviensä suorittamista varten sekä muuta aiheelliseksi katsomaansa kirjanpitoa.

11 artikla

Neuvoston puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan valitseminen

1. Neuvosto valitsee jokaiseksi kahvivuodeksi puheenjohtajan sekä ensimmäisen, toisen ja kolmannen varapuheenjohtajan.

2. Pääsääntöisesti puheenjohtaja ja ensimmäinen varapuheenjohtaja valitaan joko viejäjäsenmaiden edustajien tai tuojajäsenmaiden edustajien keskuudesta sekä toinen ja kolmas varapuheenjohtaja vastakkaisen jäsenmaaluokan edustajien piiristä. Nämä toimet kuuluvat vuorotellen kahvivuodeksi kerrallaan kummallekin jäsenmaaluokalle.

3. Puheenjohtajalla tai puheenjohtajana toimivalla varapuheenjohtajalla ei ole äänioikeutta. Tällöin hänen varamiehensä käyttää asianomaisen jäsenmaan äänioikeutta.

12 artikla

Neuvoston istunnot

Yleensä neuvosto pitää sääntömääräiset istuntonsa kahdesti vuodessa. Se saattaa pitää ylimääräisiä istuntoja niin päättäessään. Ylimääräisiä istuntoja pidetään myös toimeenpanevan johtokunnan, viiden jäsenmaan tai yhden tai useamman yhteensä vähintään 200 ääntä edustavan jäsenmaan pyynnöstä. Hätätilannetta lukuunottamatta on istuntoja koskeva kutsu toimitettava vähintään kolmekymmentä päivää etukäteen. Istunnot pidetään järjestön päämajassa, jollei neuvosto toisin päätä.

13 artikla

Äänet

1. Viejäjäsenmailla on yhteensä 1 000 ääntä ja tuojajäsenmailla yhteensä 1 000 ääntä, jotka jakautuvat kummankin jäsenmaaluokan, toisin sanoen viejäjäsenmaiden ja tuojajäsenmaiden kesken, kuten tämän artiklan seuraavissa kappaleissa määrätään.

2. Jokaisella jäsenmaalla on viisi perusääntä edellyttäen, ettei perusäänten kokonaismäärä kummassakaan jäsenmaaluokassa ylitä 150 ääntä. Jos viejäjäsenmaita tai tuojajäsenmaita on enemmän kuin 30, on kunkin jäsenmaan perusäänten määrä asianomaisessa jäsenmaaluokassa sovitettava siten, että molempien jäsenmaaluokkien perusäänten määrä pysyy enintään 150 äänenä.

3. Viejäjäsenmailla, jotka on lueteltu 2 liitteessä, on perusäänten lisäksi oikeus niillä tämän liitteen 2 sarakkeen mukaisesti kuuluviin ääniin. Mikäli jokin tässä artiklassa mainittu viejäjäsenmaa haluaa 31 artiklan 3 kappaleen mukaisen peruskiintiön, lakkaavat tämän kappaleen määräykset koskemasta asianomaista jäsenmaata.

4. Viejäjäsenmaiden jäljelle jäävät äänet jaetaan peruskiintiön omaavien jäsenmaiden kesken niiden neljänä edeltävänä kalenterivuotena tuojajäsenmaihin suuntautuneen keskimääräisen kahvinviennin suhteessa.

5. Tuojajäsenmaiden jäljelle jäävät äänet jaetaan näiden jäsenmaiden kesken niiden neljänä edeltävänä kalenterivuotena tapahtuneen keskimääräisen kahvintuonnin mukaisessa suhteessa.

6. Neuvosto määrää äänten jakautumisen tämän artiklan mukaisesti kunkin kahvivuoden alussa, ja jako on voimassa sen vuoden ajan, ellei tämän artiklan 7 kappaleessa toisin määrätä.

7. Neuvoston tulee toimittaa äänten uudelleen jakaminen tämän artiklan määräysten mukaisesti, milloin järjestön jäsenyydessä tapahtuu muutos taikka jos jonkin jäsenmaan äänioikeus peruutetaan tahi palautetaan 26, 42, 45, 47, 55 tai 58 artiklan nojalla.

8. Millään jäsenmaalla ei saa olla enempää kuin 400 ääntä.

9. Ääniä ei saa jakaa osiin.

14 artikla

Neuvoston äänestysmenettely

1. Jokainen jäsenmaa on oikeutettu äänestämään sille kuuluvalla äänimäärällä, eikä sillä ole oikeutta jakaa ääniään. Jäsenmaa voi kuitenkin äänestää eri tavalla niillä äänillä, jotka sille tämän artiklan 2 kappaleen määräysten nojalla on käytössään.

2. Jokainen viejäjäsenmaa voi valtuuttaa toisen viejäjäsenmaan ja jokainen tuojajäsenmaa voi valtuuttaa toisen tuojajäsenmaan edustamaan oikeuksiaan ja käyttämään sen äänioikeutta yhdessä tai useammassa neuvoston kokouksessa. 13 artiklan 8 kappaleessa tarkoitetut rajoitukset eivät koske tällaisia tapauksia.

15 artikla

Neuvoston päätökset

1. Kaikki neuvoston päätökset ja suositukset hyväksytään jaetulla yksinkertaisella ääntenenemmistöllä, ellei tässä sopimuksessa toisin määrätä.

2. Neuvoston niiden päätösten osalta, jotka tämän sopimuksen määräysten mukaan vaativat jaetun kahden kolmasosan ääntenenemmistön, noudatetaan seuraavaa menettelytapaa:

a) jollei jaettua kahden kolmasosan ääntenenemmistöä saavuteta sen vuoksi, että enintään kolme viejäjäsenmaata tai enintään kolme tuojajäsenmaata on antanut kielteisen äänen, äänestetään ehdotuksesta uudelleen 48 tunnin kuluessa, mikäli neuvosto jäsenmaiden enemmistön ollessa läsnä jaetulla yksinkertaisella ääntenenemmistöllä niin päättää;

b) jollei jaettua kahden kolmasosan enemmistöä saavuteta nytkään sen vuoksi, että enintään kaksi tuojajäsenmaata tai enintään kaksi viejäjäsenmaata on antanut kielteisen äänen, ehdotuksesta äänestetään uudelleen 24 tunnin kuluessa, mikäli neuvosto jäsenmaiden enemmistön ollessa läsnä jaetulla yksinkertaisella ääntenenemmistöllä niin päättää;

c) jollei jaettua kahden kolmasosan ääntenenemmistöä saavuteta kolmannessakaan äänestyksessä sen vuoksi, että yksi viejäjäsenmaa tai yksi tuojajäsenmaa on antanut kielteisen äänen, ehdotus katsotaan hyväksytyksi; sekä

d) jollei neuvosto alista ehdotusta uuteen äänestykseen, ehdotus katsotaan hylätyksi.

3. Jäsenmaat velvoittautuvat hyväksymään kaikki neuvoston tämän sopimuksen määräysten nojalla tekemät päätökset itseään sitoviksi.

16 artikla

Johtokunnan koostumus

1. Toimeenpanevan johtokunnan muodostaa kahdeksan viejäjäsenmaata ja kahdeksan tuojajäsenmaata, jotka valitaan 17 artiklan määräysten mukaisesti kutakin kahvivuotta varten. Jäsenmaat voidaan valita uudelleen.

2. Jokainen johtokuntaan kuuluva jäsenmaa nimeää yhden edustajan sekä tarvittaessa tälle yhden tai useamman varamiehen. Jokainen jäsenmaa voi myös nimetä yhden tai useamman neuvonantajan edustajalleen tai tämän varamiehille.

3. Toimeenpanevassa johtokunnassa on puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, jotka neuvosto valitsee kahvivuodeksi kerrallaan ja jotka voidaan valita uudelleen. Puheenjohtajalla tai puheenjohtajana toimivalla varapuheenjohtajalla ei kummallakaan ole äänioikeutta. Mikäli edustaja valitaan puheenjohtajaksi tai mikäli varapuheenjohtaja toimii puheenjohtajana, hänen varamiehellään on oikeus äänestää hänen puolestaan. Pääsääntöisesti puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja valitaan kullekin kahvivuodelle saman jäsenmaaluokan edustajien keskuudesta.

4. Johtokunta kokoontuu tavallisesti järjestön päämajassa, mutta se voi kokoontua muuallakin.

17 artikla

Johtokunnan vaali

1. Järjestön viejä- ja tuojajäsenmaat valitsevat neuvostossa vastaavasti viejä- ja tuojajäsenmaat johtokuntaan. Vaali tapahtuu molemmissa luokissa tämän artiklan jäljempänä olevien kappaleiden määräysten mukaisesti.

2. Kunkin jäsenmaan tulee antaa yhdelle ehdokkaalle kaikki ne äänet, jotka sille 13 artiklan määräysten nojalla kuuluvat. Jäsenmaa voi antaa jollekin toiselle ehdokkaalle ne äänet, jotka sillä 14 artiklan 2 kappaleen määräysten nojalla on käytössään.

3. Valituiksi tulevat kahdeksan korkeimman äänimäärän saanutta ehdokasta; ketään ehdokasta ei kuitenkaan ensimmäisen äänestyksen jälkeen katsota valituksi, ellei se ole saanut vähintään 75 ääntä.

4. Mikäli tämän artiklan 3 kappaleen määräysten mukaisesti vähemmän kuin kahdeksan ehdokasta on tullut valituiksi ensimmäisessä äänestyksessä, järjestetään jatkoäänestyksiä, joissa äänestysoikeus on ainoastaan niillä jäsenmailla, jotka eivät äänestäneet ketään valituista ehdokkaista. Jokaisessa jatkoäänestyksessä alennetaan valituksi tulemiseen tarvittavan äänten vähimmäismäärää viidellä, kunnes kahdeksan ehdokasta on tullut valituiksi.

5. Jäsenmaan, joka ei äänestänyt jotakin valituiksi tulleista jäsenmaista, on osoitettava äänensä jollekin näistä ottaen huomioon tämän artiklan 6 ja 7 kappaleen määräysten.

6. Jäsenmaan katsotaan saaneen sen äänimäärän, jonka se sai valituksi tullessaan, sekä sille osoitetun äänimäärän edellyttäen, etteivät äänet minkään valituksi tulleen jäsenmaan kohdalta ylitä 499 ääntä.

7. Mikäli se äänimäärä, jonka valituksi tulleen jäsenmaan katsotaan saaneen, ylittäisi 499 ääntä, tulee kyseistä jäsenmaata äänestäneiden tai sille äänensä osoittaneiden jäsenmaiden sopia keskenään, että yksi tai useampi niistä peruuttaa kyseiselle jäsenmaalle antamansa äänet ja osoittaa tai uudelleen osoittaa jollekin toiselle valituksi tulleelle jäsenmaalle äänensä siten, ettei minkään valituksi tulleen jäsenmaan saama äänimäärä ylitä 499 äänen rajaa.

18 artikla

Johtokunnan toimivalta

1. Johtokunta on vastuussa neuvostolle ja toimii sen yleisen johdon alaisena.

2. Neuvosto voi jaetulla kahden kolmasosan ääntenenemmistöllä valtuuttaa johtokunnan käyttämään jotakin tai kaikkia neuvoston valtuuksia lukuun ottamatta seuraavia:

a) hallinnollisen tulo- ja menoarvion hyväksymistä ja maksuosuuksien vahvistamista 25 artiklan nojalla;

b) jäsenmaan äänioikeuden peruuttamista 45 tai 58 artiklan nojalla;

c) erimielisyyksien ratkaisemista 58 artiklan nojalla;

d) liittymisehtojen vahvistamista 62 artiklan nojalla;

e) jäsenmaan erottamista koskevaa päätöksentekoa 66 artiklan nojalla;

f) tämän sopimuksen tarkistusneuvotteluja, voimassaoloajan pidentämistä taikka lakkauttamista koskevaa päätöksentekoa 68 artiklan mukaisesti; ja

g) tämän sopimuksen muuttamista koskevia jäsenmaille tehtäviä suosituksia 69 artiklan mukaisesti.

3. Neuvosto voi jaetulla yksinkertaisella ääntenenemmistöllä milloin tahansa peruuttaa johtokunnalle antamansa valtuuden.

19 artikla

Johtokunnan äänestysmenettely

1. Johtokunnan jokaisella jäsenellä on oikeus äänestää sillä äänimäärällä, jonka se 17 artiklan 6 ja 7 kappaleen määräyksen mukaisesti on saanut. Äänestäminen valtakirjalla ei ole sallittua. Johtokunnan jäsen ei saa jakaa ääniään.

2. Johtokunnan päätöksiin vaaditaan sama enemmistö kuin mikä niihin neuvoston tekeminä vaadittaisiin.

20 artikla

Neuvoston ja johtokunnan päätösvaltaisuus

1. Neuvoston kokousten päätösvaltaisuuteen vaaditaan jäsenmaiden enemmistö, joka edustaa jaettua kahden kolmasosan ääntenenemmistöä kokonaisäänimäärästä. Mikäli neuvosto ei ole päätösvaltainen kokouksen alkamiseksi määrättynä ajankohtana, neuvoston puheenjohtaja voi päättää lykätä kokouksen alkamista ainakin kolmella tunnilla. Mikäli kokous ei tällöinkään ole päätösvaltainen, puheenjohtaja voi jälleen lykätä kokouksen alkamista ainakin kolmella tunnilla. Näin voidaan menetellä niin monta kertaa, kunnes päätösvaltainen kokous on saatu koolle määrättynä ajankohtana. 14 artiklan 2 kappaleen määräysten mukaista edustusta pidetään läsnäolona.

2. Johtokunnan kokousten päätösvaltaisuuteen vaaditaan jäsenmaiden enemmistö, joka edustaa jaettua kahden kolmasosan ääntenenemmistöä kokonaismäärästä.

21 artikla

Toimeenpaneva johtaja ja henkilökunta

1. Neuvosto nimittää toimeenpanevan johtajan johtokunnan esityksestä. Neuvosto vahvistaa toimeenpanevaa johtajaa koskevat nimittämisehdot, joiden tulee olla verrannollisia muiden samankaltaisten hallitustenvälisten järjestöjen vastaaviin virkamiehiin sovellettaviin ehtoihin.

2. Toimeenpaneva johtaja on järjestön ylin hallinnollinen virkamies ja on vastuussa kaikista hänelle kuuluvien tämän sopimuksen hallintoon liittyvien tehtävien suorittamisesta.

3. Toimeenpaneva johtaja nimittää henkilökunnan neuvoston vahvistamien sääntöjen mukaisesti.

4. Toimeenpanevalla johtajalla tai henkilökunnan jäsenellä ei saa olla mitään taloudellisia etuja valvottavanaan kahvin tuotannossa, kaupassa tai kuljetuksessa.

5. Toimeenpaneva johtaja tai henkilökunta eivät saa tehtäviensä suorittamisessa pyytää tai vastaanottaa ohjeita miltään jäsenmaalta eivätkä miltään muulta järjestön ulkopuoliselta viranomaiselta. Heidän on pitäydyttävä kaikista sellaisista toimenpiteistä, jotka saattaisivat vaikuttaa heidän asemaansa yksinomaan järjestölle vastuussa olevina kansainvälisinä virkamiehinä. Jokainen jäsenmaa sitoutuu kunnioittamaan toimeenpanevan johtajan ja henkilökunnan velvollisuuksien puhtaasti kansainvälistä luonnetta pyrkimättä vaikuttamaan heihin heidän täyttäessä velvollisuuksiaan.

22 artikla

Yhteistyö muiden järjestöjen kanssa

Neuvosto voi ryhtyä toimenpiteisiin neuvottelujen ja yhteistyön järjestämiseksi Yhdistyneiden Kansakuntien ja sen erityisjärjestöjen samoin kuin muidenkin kysymykseen tulevien hallitustenvälisten järjestöjen kanssa. Näihin toimenpiteisiin voi sisältyä taloudellisia toimenpiteitä, jotka neuvosto katsoo asianmukaisiksi sopimuksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Neuvosto voi pyytää näitä ja kaikkia kahvialalla toimivia järjestöjä lähettämään huomitsijoita kokouksiinsa.

V LUKU

Erioikeudet ja vapaudet

23 artikla

Erioikeudet ja vapaudet

1. Järjestö on oikeushenkilö, joka on erityisesti kelpoinen tekemään sopimuksia, hankkimaan ja hallitsemaan irtainta ja kiinteää omaisuutta sekä ajamaan kannetta tuomioistuimissa ja muissa viranomaisissa.

2. Järjestön toimeenpanevan johtajan, henkilökunnan ja asiantuntijoiden sekä jäsenmaiden edustajien asema, erioikeudet ja vapaudet heidän ollessaan Iso-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan alueella virkatehtävissä määräytyvät edelleenkin päämajaa koskevan sopimuksen mukaan, joka tehtiin Kansainvälisen kahvijärjestön sekä Iso-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan (josta jäljempänä käytetään nimitettä isäntävaltio) välillä 28 päivänä toukokuuta 1969.

3. Tämän artiklan 2 kappaleessa tarkoitettu päämajaa koskeva sopimus on riippumaton tästä sopimuksesta. Kuitenkin sen voimassaolo lakkaa:

a) isäntävaltion ja järjestön välisestä sopimuksesta;

b) mikäli järjestön päämaja siirretään pois isäntävaltion alueelta; tai

c) mikäli järjestö puretaan.

4. Järjestö voi yhden tai useamman jäsenmaan kanssa tehdä tämän sopimuksen asianmukaisen toimimisen kannalta tarvittavia erioikeuksia ja vapauksia koskevia sopimuksia, jotka neuvoston tulee hyväksyä.

5. Muiden jäsenmaiden kuin isäntävaltion hallitukset myöntävät järjestölle samat helpotukset valuutta- tai rahanvaihtorajoitusten, pankkitilien ja rahan siirtojen osalta kuin Yhdistyneiden Kansakuntien erityisjärjestöille.

VI LUKU

Rahoitus

24 artikla

Rahoitus

1. Kustannuksista, jotka koituvat neuvoston kokouksiin osallistuville valtuuskunnille, johtokunnassa oleville edustajille sekä neuvoston tai johtokunnan komiteoissa oleville edustajille, on asianomaisten hallitusten vastattava.

2. Muut tämän sopimuksen hallintoon tarvittavat menot katetaan jäsenmaiden vuotuisilla maksuosuuksilla, jotka vahvistetaan 25 artiklan mukaisesti. Neuvosto voi kuitenkin määrätä maksuja erityisistä palveluksista.

3. Järjestön varainhoitovuosi on sama kuin kahvivuosi.

25 artikla

Tulo- ja menoarvion sekä maksuosuuksien vahvistaminen

1. Neuvosto hyväksyy kunkin varainhoitovuoden jälkimmäisellä puoliskolla järjestön hallinnollisen tulo- ja menoarvion seuraavaa varainhoitovuotta varten sekä vahvistaa kunkin jäsenmaan tätä tulo- ja menoarviota varten suoritettavaksi tulevan maksuosuuden.

2. Jokaisen jäsenmaan maksuosuus kunkin varainhoitovuoden tulo- ja menoarviota varten määräytyy sen äänimäärän mukaisessa suhteessa kaikkien jäsenmaiden kokonaisäänimäärään kyseisen varainhoitovuoden tulo- ja menoarvion hyväksymisen ajankohtana. Jos jäsenmaiden keskinäistä äänimäärien jakautumista kuitenkin muutetaan 13 artiklan 6 kappaleen määräysten mukaisesti sen varainhoitovuoden alussa, jota varten maksuosuudet on vahvistettu, mukautetaan maksuosuuksiakin vastaavasti. Maksuosuuksia vahvistettaessa lasketaan jokaisen jäsenmaan äänet mukaan ottamatta huomioon jokin jäsenmaan äänioikeuden peruuttamista taikka siitä johtunutta äänten uudelleenjakamista.

3. Tämän sopimuksen voimaantulon jälkeen järjestöön liittyvän jäsenmaan ensimmäisen maksuosuuden määrää neuvosto maalle annettavan äänimäärän perusteella ja kulumassa olevasta varainhoitovuodesta jäljellä olevan ajan pituudesta riippuen, mutta muuttamatta muille jäsenmaille kulumassa olevaa varainhoitovuotta varten vahvistettuja maksuosuuksia.

26 artikla

Maksuosuuksien suorittaminen

1. Maksuosuudet kunkin varainhoitovuoden hallinnollista tulo- ja menoarviota varten on suoritettava vapaasti vaihdettavana valuuttana, ja ne erääntyvät maksettaviksi varainhoitovuoden ensimmäisenä päivänä.

2. Jos jokin jäsenmaa laiminlyö täyden maksuosuuden suorittamisen hallinnollista tulo- ja menoarviota varten kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä lukien, jolloin maksuosuus erääntyi maksettavaksi, peruutetaan jäsenmaalta sekä äänioikeus neuvostossa että sen oikeus saada äänensä annetuiksi johtokunnassa siihen asti, kunnes maksuosuus on suoritettu. Jäsenmaalta ei kuitenkaan oteta pois mitään muita oikeuksia eikä velvoitteita, ellei neuvosto kahden kolmasosan ääntenenemmistöllä toisin päätä.

3. Jokainen jäsenmaa, jonka äänioikeus on peruutettuna joko tämän artiklan 2 kappaleen taikka 42, 45, 47, 55 tai 58 artiklan määräysten nojalla, on siitä huolimatta edelleen vastuussa maksuosuutensa suorittamisesta.

27 artikla

Tilien tarkastus ja julkaiseminen

Niin pian kuin mahdollista kunkin varainhoitovuoden päätyttyä on neuvostolle esitettävä hyväksyttäväksi ja julkaistavaksi erillinen tilintarkastuskertomus järjestön tuloista ja menoista kysymyksessä olevan varainhoitovuoden ajalta.

VII LUKU

Viennin ja tuonnin säännöstely

28 artikla

Yleiset määräykset

1. Kaikki neuvoston tämän luvun määräysten nojalla tekemät päätökset tulee tehdä jaetulla kahden kolmasosan ääntenenemmistöllä.

2. Tässä luvussa sana "vuotuinen" tarkoittaa mitä tahansa neuvoston määräämää kahdentoista kuukauden jaksoa. Neuvosto voi kuitenkin hyväksyä menettelytapoja tämän luvun määräysten soveltamiseksi pidemmänkin kuin kahdentoista kuukauden jakson aikana.

29 artikla

Kiintiöiden alaiset markkinat

Tässä sopimuksessa maailman kahvimarkkinat jaetaan jäsenmaiden kiintiöityihin sekä ei-jäsenmaiden kiintiöimättömiin markkinoihin.

30 artikla

Peruskiintiöt

1. Jokainen viejäjäsenmaa on 31 ja 32 artiklan määräykset huomioonottaen oikeutettu peruskiintiöön. Peruskiintiöt tulee, huomioonottaen 35 artiklan 1 kappaleen määräykset, käyttää vuosikiintiön kiinteän osan jakamiseksi tuon artiklan 2 kappaleen mukaisesti.

2. Ennen syyskuun 30 päivää 1984 neuvoston tulee asettaa peruskiintiöt vähintään kahden vuoden jaksoksi, joka alkaa 1 päivänä lokakuuta 1984. Ennen tämän jakson päättymistä neuvoston tulee tarvittaessa asettaa peruskiintiöt sopimuksen jäljelläolevaksi voimassaoloajaksi.

3. Mikäli neuvosto ei onnistu asettamaan peruskiintiötä tämän artiklan 2 kappaleen määräysten mukaisesti ja ellei se toisin päätä, kiintiöt peruutetaan huolimatta 33 artiklan määräyksistä.

4. Kiintiöt voidaan ottaa uudelleen käyttöön milloin tahansa niiden tämän artiklan 3 kappaleen mukaisesti tapahtuneen peruuttamisen jälkeen niin pian kuin neuvosto on asettanut peruskiintiöt tämän artiklan 2 kappaleen mukaisesti edellyttäen, että asianomaiset 33 artiklassa mainitut hintaehdot on täytetty.

5. Tämän artiklan määräykset koskevat Angolaa liitteessä 1 asetettujen ehtojen mukaisesti.

31 artikla

Peruskiintiöistä vapautetut viejäjäsenmaat

1. Liitteessä 2 luetelluilla jäsenmailla lukuunottamatta Ruandaa ja Burundia on yhdessä vientikiintiö, joka vastaa 4,2 prosenttia neuvoston 34 artiklan mukaisesti asettamasta vuotuisesta maailmanlaajuisesta vientikiintiöstä.

2. Tämän artiklan 1 kappaleessa mainittu kiintiö jaetaan liitteessä 2 lueteltujen jäsenmaiden kesken tuon liitteen sarakkeessa 1 olevien prosenttiosuuksien mukaisesti.

3. Liitteessä 2 mainittu jäsenmaa voi milloin tahansa pyytää, että neuvosto asettaa sille peruskiintiön. Siinä tapauksessa, että yhdelle näistä maista asetetaan peruskiintiö vähennetään tämän artiklan 1 kappaleessa mainittua prosenttiosuutta vastaavasti.

4. Mikäli viejämaa liittyy sopimukseen ja on tämän artiklan määräysten alainen, neuvoston tulee antaa tälle jäsenmaalle kiintiö, ja tämän artiklan 1 kappaleessa mainittua prosenttiosuutta lisätään vastaavasti.

5. Liitteessä 2 luetelluista jäsenmaista vain ne, joiden vuotuinen kiintiö on yli 100 000 säkkiä, ovat 36 ja 37 artiklan määräysten alaisia.

6. Burundilla ja Ruandalla on kummallakin seuraavat vuotuiset vientikiintiöt:

a) kahvivuonna 1983/84: 450 000 säkkiä;

b) seuraavina kahvivuosina sopimuksen voimassaoloaikana: 470 000 säkkiä.

7. Kun neuvosto asettaa peruskiintiöitä 30 artiklan 2 kappaleen määräysten mukaisesti, tarkistetaan ja mahdollisesti muutetaan tämän artiklan 1 kappaleessa mainittua prosenttiosuutta ja 6 kappaleen alakohdassa b) mainittua määrää.

8. 6 ja 41 artiklan säännösten mukaisesti liitteessä 2 lueteltujen viejäjäsenmaiden julistamat vajaukset jaetaan suhteessa vuotuisiin kiintiöihin niiden liitteessä 2 lueteltujen jäsenmaiden kesken, jotka ovat kykeneviä ja valmiita viemään vajauksen määrään.

32 artikla

Peruskiintiöiden mukauttamista koskevat määräykset

1. Mikäli tuojamaa, joka ei ole ollut vuoden 1976 kansainvälisen kahvisopimuksen eikä vuoden 1976 pidennetyn kansainvälisen kahvisopimuksen sopimuspuoli, tulee tämän järjestön jäsenmaaksi, neuvosto mukauttaa 30 artiklan määräyksiä soveltamalla saadut peruskiintiöt.

2. Tämän artiklan 1 kappaleessa mainitussa mukautuksessa otetaan huomioon joko yksittäisten viejäjäsenmaiden keskimääräinen vienti kyseiseen tuojamaahan ajanjaksona 1976--1982 tai yksittäisten viejäjäsenmaiden suhteellinen osuus kyseisen maan keskimääräisestä tuonnista samana ajanjaksona.

3. Neuvosto hyväksyy sen tietoaineiston, jonka perusteella peruskiintiöiden mukauttamiseen tarvittavat laskelmat suoritetaan, samoin kuin ne perusteet, joita tämän artiklan määräyksiä sovellettaessa noudatetaan.

33 artikla

Kiintiöiden jatkamista, peruuttamista ja uudelleen käyttöönottoa koskevat määräykset

1. Jos neuvosto ei onnistu luomaan edellytyksiä tämän luvun asianomaisten artikloiden mukaisen kiintiöjärjestelmän toiminnalle ja ellei se toisin päätä, kiintiöt pysyvät voimassa kahvivuoden alusta lähtien, jos painotetun osoitinhinnan viidentoista päivän liukuva keskiarvo on kiintiöiden lisäämisen aiheuttavan korkeimman hinnan tasolla tai sen alapuolella sen hintahaarukan sisällä, jonka neuvosto on asettanut edelliseksi kahvivuodeksi 38 artiklan säännösten mukaisesti.

2. Ellei neuvosto toisin päätä, kiintiöt peruutetaan niin pian kuin jompi kumpi seuraavista ehdoista on täytetty:

a) painotetun osoitinhinnan viidentoista päivän liukuva keskiarvo pysyy 30 peräkkäisen myyntipäivän ajan 3,5 prosenttia tai sitä enemmän korkeimman kiintiöiden lisäyksen aiheuttavan hinnan yläpuolella voimassaolevan hintahaarukan sisällä edellyttäen, että kaikki pro rata -lisäykset neuvoston asettamaan maailmanlaajuiseen kiintiöön on jo tehty; tai

b) painotetun osoitinhinnan viidentoista päivän liukuva keskiarvo pysyy 45 peräkkäisen myyntipäivän ajan 3,5 prosenttia tai sitä enemmän korkeimman kiintiöiden lisäyksen aiheuttavan hinnan yläpuolella voimassaolevan hintahaarukan sisällä edellyttäen, että kaikki jäljellä olevat lisäykset suoritetaan sinä päivänä, jolloin liukuva viidentoista päivän keskiarvo saavuttaa tämän hinnan.

3. Jos kiintiöt ovat olleet peruutettuna tämän artiklan 2 kappaleen säännösten mukaisesti yli 12 kuukauden ajan, neuvoston tulee kokoontua tarkastelemaan ja mahdollisesti tarkistamaan 38 artiklan säännösten mukaisesti asettua hintahaarukkaa tai hintahaarukoita.

4. Ellei neuvosto toisin päätä, kiintiöt tulee ottaa uudelleen käyttöön tämän artiklan 6 kappaleen säännösten mukaisesti, jos painotetun osoitinhinnan viidentoista päivän liukuva keskiarvo on sen hinnan tasolla tai alapuolella, joka vastaa 3,5 prosentilla lisättynä ylimmän kiintiöiden lisäyksen ja alimman niiden vähentämisen aiheuttavan hinnan keskiväliä viimeisimmän neuvoston asettaman hintahaarukan sisällä.

5. Jos kiintiöt pysyvät voimassa tämän artiklan 1 kappaleen säännösten mukaisesti, toimeenpanevan johtajan tulee välittömästi asettaa vuotuinen maailmanlaajuinen kiintiö kiintiömarkkinoilla olevan kahvin vähenemisen perusteella, joka on arvioitu 34 artiklassa asetettujen kriteerien mukaisesti. Tämä kiintiö tulee jakaa viejäjäsenmaiden kesken 31 ja 35 artiklan määräysten mukaisesti. Ellei tämä sopimus toisin edellytä, kiintiöt tulee määrätä neljän neljänneksen ajaksi.

6. Aina kun tämän artiklan 4 kappaleessa määritellyt hintaehdot on täytetty, kiintiöt tulevat voimaan niin pian kuin mahdollista ja joka tapauksessa ennen sen neljänneksen päättymistä, joka seuraa hintaehtojen täyttämisen ajankohtaa. Ellei tämä sopimus toisin edellytä, kiintiöt tulee määrätä neljän neljänneksen jaksoksi. Mikäli neuvosto ei ole aiemmin asettanut maailmanlaajuista vuosi- ja neljänneskiintiötä, toimeenpanevan johtajan tulee asettaa kiintiö siten kuten tämän artiklan 5 kappale edellyttää. Tämä kiintiö jaetaan viejäjäsenmaiden kesken 31 ja 35 artiklan määräysten mukaisesti.

7. Neuvoston tulee kokoontua

a) kahvivuoden ensimmäisen neljänneksen aikana, jos kiintiöt pysyvät voimassa tämän artiklan 1 kappaleen säännösten mukaisesti, ja

b) ensimmäisen tämän artiklan 4 kappaleen säännösten mukaisesti suoritetun kiintiöiden uudelleen käyttöönottoa seuraavan neljänneksen aikana.

Neuvoston tulee asettaa hintahaarukka tai hintahaarukat ja tarkastella sekä tarvittaessa tarkistaa kiintiöitä sellaiseksi ajankohdaksi kuin se katsoo hyväksi, edellyttäen ettei tämä ajanjakso ylitä 12 kuukautta laskettuna joko kahvivuoden ensimmäisestä päivästä, jos kiintiöt pysyvät voimassa tai päivästä, jolloin kiintiöiden uudelleen käyttöönotto tapahtuu. Mikäli neuvosto ensimmäisen neljänneksen aikana sen jälkeen kun tämän artiklan 1 ja 4 kappaleen säännöksiä on sovellettu, ei onnistu asettamaan hintahaarukkaa tai hintahaarukoita eikä onnistu sopimaan kiintiöistä tulee toimenpanevan johtajan asettamat kiintiöt peruuttaa.

34 artikla

Maailmanlaajuisen vuosikiintiön määrääminen

Huomioon ottaen 33 artiklan määräykset neuvosto määrää kahvivuoden viimeisessä sääntömääräisessä kokouksessaan maailmanlaajuisen vuosikiintiön ottaen huomioon muun muassa seuraavat seikat:

a) tuojajäsenmaiden arvioidun vuosikulutuksen;

b) tuojajäsenmaiden arvioidun tuonnin muista tuojajäsenmaista ja ei-jäsenmaista;

c) tuojajäsenmaiden ja vapaasatamien varastotilanteen arvioidut vaihtelut;

d) 40 artiklan määräysten noudattamisen vajausten ja niiden uudelleen jakamisen osalta;

e) 33 artiklan 4 kappaleen määräysten mukaista kiintiöiden uudelleen käyttöönottoa varten viejäjäsenmaiden viennin tuojajäsenmaihin ja ei-jäsenmaihin kiintiöiden käyttöönottoa edeltävän kahdentoista kuukauden ajanjaksona.

35 artikla

Vuosikiintiöiden jaottaminen

1. 34 artiklan määräysten perusteella tehdyn päätöksen mukaisesti ja 31 artiklan määräysten noudattamiseksi vaadittavan kahvimäärän vähentämisen jälkeen jaetaan peruskiintiöön oikeutetuille viejäjäsenmaille vuotuiset kiintiöt liitteessä 3 olevien osuuksien mukaisesti kahvivuodelle 1983/84.

2. Lokakuun 1 päivästä 1984 alkaen jaetaan vuosikiintiöt sekä kiinteiltä että muuttuvilta osiltaan niille viejäjäsenmaille, joilla on oikeus peruskiintiöön 34 artiklan määräysten mukaisesti tehdyn päätöksen perusteella ja sen kahvimäärän vähentämisen jälkeen, joka vaaditaan 31 artiklan määräysten noudattamiseksi.

Kiinteä osa vastaa 70 prosenttia maailmanlaajuisesta vuosikiintiöstä, joka on mukautettu vastaamaan 31 artiklan määräyksiä, ja jaetaan viejäjäsenmaiden kesken 30 artiklan määräysten mukaisesti. Muuttuva osa vastaa 30 prosenttia maailmanlaajuisesta vuosikiintiöstä, joka on mukautettu vastaamaan 31 artiklan määräyksiä. Neuvosto voi muuttaa tätä suhdetta, mutta kiinteän osan määrä ei saa koskaan olla vähemmän kuin 70 prosenttia. Tämän artiklan 3 kappaleen määräykset huomioon ottaen muuttuva osa jaetaan viejäjäsenmaiden kesken siinä suhteessa, jossa kunkin viejäjäsenmaan todennettujen varastojen suhde on kaikkien peruskiintiön omaavien viejäjäsenmaiden yhteenlaskettuihin todennettuihin varastoihin edellyttäen, että, jollei neuvosto aseta muuta rajaa, minkään jäsenmaan osuus muuttuvasta osasta ei saa ylittää 40 prosenttia kyseisen muuttuvan osan yhteenlasketusta määrästä.

3. Tämän artiklan mukaan otetaan huomioon ne varastot, jotka varastojen todentamista koskevien asianomaisten sääntöjen mukaisesti on todennettu.

36 artikla

Neljännesvuosikiintiöt

1. Välittömästi 35 artiklan 1 ja 2 kappaleen määräysten mukaisesti ja 31 artiklan määräykset huomioon ottaen suoritetun vuosikiintiöiden asettamisen jälkeen neuvosto asettaa neljännesvuosikiintiöt kaikille viejäjäsenmaille, jotta kahvin tuleminen maailmanmarkkinoille pysyisi säännöllisenä koko kiintiökauden.

2. Ellei neuvosto toisin päätä, nämä kiintiöt ovat normaalisti 25 prosenttia kunkin jäsenmaan vuosikiintiöstä. Neuvosto voi antaa luvan kahden tai useamman jäsenmaan neljännesvuosikiintiöiden muuttamiseen edellyttäen, että tämä ei muuta kyseisen neljänneksen maailmanlaajuista kiintiötä. Jos jonkin jäsenmaan vienti jollain vuosineljänneksellä alittaa maan kiintiön kyseisellä neljänneksellä, voidaan jäljellä oleva määrä lisätä sen seuraavan neljännesvuosikiintiöön.

3. Tämän artiklan määräyksiä sovelletaan myös 33 artiklan 5 ja 6 kappaleen täytäntöönpanoon.

4. Mikäli poikkeuksellisista olosuhteista johtuen jokin viejäjäsenmaa katsoo, että tämän artiklan 2 kappaleen rajoitukset saattaisivat aiheuttaa vakavaa haittaa maan talouselämälle, voi neuvosto tämän jäsenmaan pyynnöstä ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin 56 artiklan määräysten mukaisesti. Asianomaisen jäsenmaan on esitettävä todisteet haittavaikutuksista ja annettava riittävät takeet hintavakavuuden säilyttämisestä. Neuvoston ei kuitenkaan tule missään tapauksessa valtuuttaa jäsenmaata viemään enempää kuin 35 prosenttia vuosikiintiöstään ensimmäisellä vuosineljänneksellä, 65 prosenttia kahdella ensimmäisellä neljänneksellä ja 85 prosenttia kolmella ensimmäisellä neljänneksellä.

37 artikla

Vuosi- ja neljännesvuosikiintiöiden mukauttaminen

1. Mikäli markkinaolosuhteet sitä vaativat, voi neuvosto muuttaa 33, 35 ja 36 artiklan määräysten nojalla jaettuja vuosi- ja neljännesvuosikiintiöitä. Huomioon ottaen 35 artiklan 1 ja 2 kappaleen määräykset sekä poiketen 31 artiklan ja 39 artiklan 3 kappaleen määräyksistä muutetaan kaikkien viejämaiden kiintiöitä samalla prosenttiluvulla.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä neuvosto voi, mikäli se katsoo markkinatilanteen sitä vaativan, tehdä muutoksia viejäjäsenmaiden kiintiöihin kulumassa ja jäljellä olevien vuosineljännesten osalta, muuttamatta kuitenkaan vuosikiintiöitä.

38 artikla

Hintatoimenpiteet

1. Neuvosto vahvistaa osoitinhintoja koskevan järjestelmän, jonka avulla saadaan päivittäinen painotettu osoitinhinta.

2. Tällaisen järjestelmän pohjalta neuvosto voi vahvistaa hintarajat sekä hinnanerot pääasiallisille kahvilaaduille samoin kuin painotetut hintarajat.

3. Vahvistaessaan ja muuttaessaan hintarajoja tämän artiklan tarkoitusperiä varten on neuvoston otettava huomioon kahvin hintojen kulloinkin vallitseva taso ja niiden suuntaus sekä seuraavat niihin vaikuttavat tekijät:

- tuotannon ja kulutuksen määrä sekä niiden suuntaus samoin kuin tuoja- ja viejämaissa olevat varastot;

- maailman valuuttajärjestelmässä tapahtuneet muutokset;

- maailman inflaatio- ja deflaatiosuuntaus; sekä

- muut tekijät, jotka saattavat vaikuttaa tämän sopimuksen tarkoitusperien saavuttamiseen.

Toimeenpaneva johtaja antaa neuvostolle tarvittavat tiedot, jotta se voisi asianmukaisesti ottaa kantaa edellä tarkoitettuihin tekijöihin.

39 artikla

Kiintiöiden mukauttamista koskevat lisätoimenpiteet

1. Mikäli kiintiöt ovat voimassa, neuvosto kutsutaan koolle kiintiöiden määräsuhteista mukauttamista koskevan järjestelmän laatimiseksi 38 artiklan mukaisesti vastaamaan painotetun osoitinhinnan vaihteluja.

2. Tällaiseen järjestelmään kuuluvat määräykset, jotka koskevat laskennallisten myyntipäivien määrää sekä mukautusten lukumäärää ja suuruutta.

3. Neuvosto voi määrätä järjestelmän, jonka mukaan kiintiöitä voidaan mukauttaa vastaamaan pääasiallisten kahviryhmien hintavaihteluja. Neuvosto suorittaa tutkimuksen tällaisen järjestelmän tarpeellisuudesta. Neuvosto päättää sovelletaanko tällaista järjestelmää kahvivuonna 1983/84. Samalla tavoin neuvosto päättää sovelletaanko tällaista järjestelmää aina kun se asettaa painotetun osoitinhintahaarukan tämän artiklan 1 kappaleen mukaisesti.

40 artikla

Vajaukset ja vajaalaivaukset

1. Kiintiöiden ollessa voimassa kahvivuoden alussa tulee jokaisen viejäjäsenmaan ilmoittaa kaikista vientioikeutensa ennakoiduista vajauksista, jotta samana kahvivuonna kyseinen vajaus voitaisiin jakaa uudelleen niiden viejäjäsenmaiden kesken, jotka pystyvät ja ovat valmiita viemään vajauksia vastaavan määrän. Sellaista vajausta vastaava määrä, jota ei ole ilmoitettu kahvivuoden kuudenteen kuukauteen mennessä ja jota ei sen takia ole samana kahvivuonna uudelleen jaettu, lisätään seuraavan vuoden kiintiöön ja jaetaan vain niiden maiden kesken, joilla ei ole ollut ilmoittamattomia vajauksia.

2. Erityismääräyksiä voidaan asettaa silloin kun kiintiöt otetaan käyttöön kahvivuoden aikana.

3. Ennen kahvivuoden 1983/84 loppumista neuvoston tulee tehdä säännöt artiklaa varten vajausten ilmoittamisen ja uudelleen jakamisen ja vajaalaivausten määrittelemisen voimaansaattamiseksi.

41 artikla

Jäsenmaaryhmän vientioikeus

Mikäli vähintään kaksi jäsenmaata 6 ja 7 artiklan määräysten mukaisesti muodostaa jäsenryhmän, lasketaan näiden jäsenmaiden peruskiintiöt tai, tapauksesta riippuen, vientioikeudet yhteen ja yhteissumma katsotaan tässä luvussa tarkoitetuksi yhdeksi peruskiintiöksi tai yhdeksi vientioikeudeksi.

42 artikla

Kiintiöiden noudattaminen

1. Viejäjäsenmaiden tulee ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin kaikkien tämän sopimuksen kiintiöitä koskevien määräysten noudattamisen varmistamiseksi. Jäsenmaan itsensä suorittamien toimenpiteiden lisäksi neuvosto voi jaetulla kahden kolmasosan ääntenenemmistöllä vaatia tätä jäsenmaata ryhtymään lisätoimenpiteisiin tämän sopimuksen edellyttämän kiintiöjärjestelmän tehokasta täytäntöönpanoa varten.

2. Viejäjäsenmaat eivät saa ylittää niille määrättyjä vuosi- ja neljännesvuosikiintiöitä.

3. Jos viejäjäsenmaa ylittää jonkin neljännesvuosikiintiönsä, neuvoston on vähennettävä sen yhdestä tai useammasta seuraavasta kiintiöstä määrä, joka vastaa 110 prosenttia tästä ylityksestä.

4. Jos viejäjäsenmaa toisen kerran ylittää neljännesvuosikiintiönsä, neuvosto on tehtävä sama vähennys, joka on määrätty tämän artiklan 3 kappaleessa.

5. Jos viejäjäsenmaa kolmannen tai sitä useamman kerran ylittää neljännesvuosikiintiönsä, neuvoston on suoritettava sama vähennys, joka on määrätty tämän artiklan 3 kappaleessa, ja jäsenmaalta on peruutettava äänioikeus siihen asti, kunnes neuvosto päättää, erotetaanko tällainen jäsenmaa 66 artiklan määräysten nojalla järjestöstä.

6. Tämän artiklan 3, 4 ja 5 kappaleen määräysten mukaiset vähennykset katsotaan 40 artiklan 1 kappaleessa tarkoitetuiksi vajauksiksi.

7. Neuvoston tulee soveltaa tämän artiklan 1--5 kappaleen määräyksiä heti, kun tarvittavat tiedot ovat saatavilla.

43 artikla

Alkuperätodistukset ja jälleenvientitodistukset

1. Jokainen jäsenmaasta lähetetty kahvilähetys on varustettava voimassa olevalla alkuperätodistuksella. Neuvoston vahvistamien sääntöjen mukaisesti alkuperätodistuksia antaa asianomainen, jäsenmaan valitsema ja järjestön hyväksymä toimielin.

2. Mikäli kiintiöt ovat voimassa, on jokainen kahvin jälleenvientilähetys varustettava voimassa olevalla jälleenvientitodistuksella. Neuvoston vahvistamien sääntöjen mukaisesti jälleenvientitodistuksia antaa jäsenmaan valitsema ja järjestön hyväksymä asianomainen toimielin, jonka on todistettava, että kyseinen kahvi on maahantuotu tämän sopimuksen määräysten mukaisesti.

3. Tässä artiklassa tarkoitettuihin sääntöihin sisällytetään määräykset, joiden mukaan niitä voidaan soveltaa tulliliiton muodostaviin jäsenmaaryhmiin.

4. Neuvosto voi antaa todistusten painamista, laillistamista, myöntämistä ja käyttöä koskevia määräyksiä sekä päättää kahvinvientimerkkien antamisesta neuvoston määräämää maksua vastaan. Näiden merkkien kiinnittäminen alkuperätodistuksiin voi olla yksi tapa laillistaa tällaiset todistukset. Neuvosto voi tehdä myös muita samankaltaisia järjestelyjä muunlaisten todistusten laillistamiseksi ja muunlaisten kahvimerkkien tekemiseksi määräämillään ehdoilla.

5. Jokaisen jäsenmaan tulee ilmoittaa järjestölle, mikä valtion tai muu toimielin hoitaa tämän artiklan 1 ja 2 kappaleessa määritettyjä tehtäviä. Järjestön on erityisesti hyväksyttävä ei-valtiollinen toimielin, milloin asianomainen jäsenmaa esittää riittävät todisteet tämän toimielimen kyvystä ja halusta täyttää jäsenmaalle kuuluvat tehtävät tämän sopimuksen nojalla vahvistettujen sääntöjen ja määräysten mukaisesti. Neuvosto voi milloin tahansa katsoessaan aiheelliseksi ilmoittaa, ettei jokin tietty ei-valtiollinen toimielin enää ole sen hyväksyttävissä. Neuvosto voi joko suoraan tai jonkin kansainvälisesti tunnustetun maailmanlaajuisen järjestön välityksellä ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin voidakseen milloin tahansa vakuuttautua siitä, että kaikkia todistuslajeja annetaan ja käytetään oikein, ja varmistuakseen kunkin jäsenmaan viemistä kahvimääristä.

6. Ei-valtiollisen, todistusten antajaksi tämän artiklan 5 kappaleen nojalla hyväksytyn toimielimen tulee pitää kirjaa antamistaan todistuksista ja niiden antamisperusteista ainakin neljän vuoden ajan. Tullakseen hyväksytyksi tämän artiklan 5 kappaleen määräysten mukaiseksi todistuksia antavaksi toimielimeksi on ei-valtiollisen toimielimen etukäteen suostuttava alistamaan tällainen kirjanpitonsa järjestön tarkastettavaksi.

7. Mikäli kiintiöt ovat käytössä, tulee jäsenmaiden kieltää 44 artiklan ja 45 artiklan 1 ja 2 kappaleen määräykset huomioon ottaen sellaisten kahvierien tuonti, joka ei ole varustettu neuvoston vahvistamien sääntöjen mukaisesti annetulla voimassa olevalla todistuksella.

8. Pienet kahvimäärät sellaisissa muodoissa, jotka neuvosto voi määrittää, taikka laivoilla, lentokoneissa tai muissa kansainvälisissä kulkuneuvoissa välittömään kulutukseen tarkoitettu kahvi ovat vapaat tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksistä.

9. Huolimatta 2 artiklan 5 kappaleen ja tämän artiklan 2 ja 7 kappaleen määräyksistä neuvosto voi vaatia jäseniä soveltamaan näiden kappaleiden määräyksiä, vaikka kiintiöt eivät ole voimassa.

10. Neuvoston tulee laatia säännöt, jotka koskevat kiintiöiden käyttöönoton ja niiden mukauttamisen vaikutuksia sopimuksiin, jotka on tehty ennen tällaista käyttöönottoa tai mukauttamista.

44 artikla

Kiintiöihin kuulumaton vienti

1. 29 artiklan määräysten mukaisesti ei tämän sopimuksen ulkopuolisiin maihin vietävää kahvia vähennetä kiintiöstä. Neuvosto voi laatia säännöt, jotka koskevat muun muassa tämän kaupan harjoittamista ja valvontaa, ei-jäsenmaista jäsenmaihin tapahtuneen välillisen viennin ja jälleenviennin käsittelyä ja rankaisemista sekä asiakirjoja, joita tarvitaan sekä jäsen- että ei-jäsenmaihin tapahtuvan viennin osalta.

2. Kahvipapujen vientiä raaka-aineena teolliseen jalostukseen muussa tarkoituksessa kuin ihmisravintona juomaksi tai ruoaksi ei vähennetä kiintiöistä, jos neuvosto on kyseisen viejäjäsenmaan antamien tietojen perusteella varmistautunut siitä, että kahvipapuja tosiasiassa käytetään edellä mainittuun muuhun tarkoitukseen.

3. Neuvosto voi jonkin viejäjäsenmaan pyynnöstä päättää, ettei kahvin vientiä kyseisestä jäsenmaasta humanitaarisiin tai muihin ei-kaupallisiin tarkoituksiin vähennetä sen kiintiöstä.

45 artikla

Tuonnin säännöstely

1. Jotta ei-jäsenmaata estettäisiin lisäämästä vientiään viejäjäsenmaiden kustannuksella, jokaisen jäsenmaan tulee kiintiöiden ollessa käytössä rajoittaa kahvin vuosittainen tuontinsa ei-jäsenmaista, jotka eivät olleet vuoden 1968 kansainvälisen kahvisopimuksen sopimuspuolia, määrään, joka vastaa maan vuotuisen kahvintuonnin keskiarvoa ei-jäsenmaista joko kalenterivuosina 1971--74 tai 1972--74. Jos ei-jäsenmaasta tulee sopimuksen osapuoli, mukautetaan jokaisen jäsenmaan rajoituksia ei-jäsenmaista tapahtuvan kahvintuonnin vuotuisten rajoitusten suhteen vastaavasti. Mukautettu rajoitus on voimassa seuraavasta kahvivuodesta lähtien.

2. Milloin kiintiöt ovat käytössä, jäsenmaiden tulee rajoittaa myös sellaisesta ei-jäsenmaasta, joka oli vuoden 1976 kansainvälisen kahvisopimuksen tai vuoden 1976 pidennetyn kansainvälisen kahvisopimuksen sopimuspuoli, tuleva kahvin tuontinsa määrään, joka ei ylitä kahvivuosien 1976/77--1981/82 vuosituonnin prosenttimääräistä keskiarvoa. Kahvivuonna 1983/84 tämä prosenttiluku on 70 prosenttia ja kahvivuosina 1984/85--1988/89 tämän prosenttiluvun on vastattava kiinteän osan suhdetta maailmanlaajuiseen vuosikiintiöön 35 artiklan 2 kappaleen määräysten mukaisesti.

3. Neuvosto tarkistaa tämän artiklan 1 kappaleen määräysten soveltamisesta aiheutuvia määrällisiä rajoituksia ennen kahvivuoden 1983/84 päättymistä ottaen huomioon myöhäisemmät sovellutusvuodet kuin tuossa kappaleessa on mainittu.

4. Tämän artiklan edellä olevista kappaleista johtuvat velvoitteet eivät vaikuta mihinkään tuojajäsenmaiden ennen tämän sopimuksen voimaantuloa ei-jäsenmaiden kanssa sopimiin kahden- tai monenkeskisiin velvoitteisiin, jotka ovat ristiriidassa niiden kanssa, edellyttäen, että tuojajäsenmaa, jolla on tällaisia ristiriitaisia velvoitteita, pyrkii suoriutumaan niistä toimien mahdollisimman pienessä määrin ristiriidassa edellä olevista kappaleista johtuvien velvoitteiden kanssa. Asianomaisen jäsenmaan on mahdollisimman pian ryhdyttävä toimenpiteisiin saadakseen velvoitteensa sopusointuun tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräysten kanssa ja ilmoitettava neuvostolle ristiriidassa olevien velvoitteiden yksittäiskohdista sekä siitä, mihin toimenpiteisiin se on ryhtynyt ristiriidan vähentämiseksi tai poistamiseksi.

5. Jos jokin tuojajäsenmaa ei noudata tämän artiklan määräyksiä, voi neuvosto peruuttaa sekä sen äänestysoikeuden neuvostossa että sen oikeuden saada äänensä annetuiksi johtokunnassa.

VIII LUKU

Muita taloudellisia määräyksiä

46 artikla

Jalostettua kahvia koskevat toimenpiteet

1. Jäsenmaat tunnustavat kehitysmaiden tarpeen laajentaa talouselämänsä perustaa muun muassa teollistamalla ja teollisuustuotteiden viennillä, mukaan luettuina kahvinjalostus ja jalostetun kahvin vienti.

2. Tässä yhteydessä jäsenmaiden tulee välttää ryhtymistä sellaisiin valtiollisiin toimenpiteisiin, jotka saattaisivat aiheuttaa vakavia häiriöitä toisten jäsenmaiden kahvialaan.

3. Mikäli jäsenmaa katsoo, ettei tämän artiklan 2 kappaleen määräyksiä noudateta, tulisi sen neuvotella muiden asiananomaisten jäsenmaiden kanssa ottamalla asianmukaisesti huomioon 57 artiklan määräykset. Asianomaisten jäsenmaiden tulee tehdä voitavansa saadakseen asian kahdenkeskisesti sopuratkaisuun. Mikäli nämä neuvottelut eivät johda molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun, jompikumpi osapuoli voi saattaa asian neuvoston käsiteltäväksi 58 artiklan mukaisesti.

4. Tämän sopimuksen määräykset eivät vaikuta minkään jäsenmaan oikeuteen ryhtyä toimenpiteisiin kahvialallaan esiintyvien, jalostetun kahvin tuonnista vakavien häiriöiden ehkäisemiseksi tai korjaamiseksi.

47 artikla

Kulutuksen edistäminen

1. Jäsenmaat pyrkivät lisäämään kahvin kulutusta kaikin mahdollisin keinoin.

2. Tätä tarkoitusta varten jatkaa kulutuksen edistämisrahasto toimintaansa. Rahaston hallintaa hoitaa komitea, joka on koottu kaikkien kahvinvientiä harjoittavien jäsenmaiden edustajista.

3. Komitea hyväksyy sääntönsä 2/3 enemmistöllä 31.3.1984 mennessä. Kaikki komitean päätökset on hyväksyttävä 2/3 enemmistön turvin.

4. Komitea määrää säännöissään keinot ja tavat, joilla annetaan lupa kahvinvientiä harjoittaville jäsenmaille, jotta niiden omaa kotimaista kulutusta lisättäisiin.

5. Komitea määrää säännöissään myös neuvotteluista, jotka koskevat suunniteltuja kulutuksen-edistämistoimia, tuontia harjoittavien jäsenmaiden asianomaisten tahojen kanssa.

6. Komitea säätää pakollisen veron vientiä harjoittaville jäsenmaille. Myös muut jäsenmaat osallistuvat rahaston rahoitukseen komitean hyväksymillä ehdoilla.

7. Rahaston varoja käytetään ainoastaan rahoittamaan kulutuksenedistämiskampanjoita, tukemaan taloudellisesti kahvinkulutukseen liittyvää tutkimustyötä ja peittämään hallinnollisia kustannuksia, jotka ovat aiheutuneet tällaisten toimenpiteiden toteutuksesta.

8. Tämän artiklan pykälässä (6) tarkoitettu vero maksetaan USA:n dollareissa ja sijoitetaan sitä varten erikseen varatulle tilille, joka on komitean käytössä ja jota kutsutaan kulutuksen edistämisrahaston tiliksi.

9. Komitean määräämät verot on maksettava kulloinkin erikseen säädettynä aikana. Maksun laiminlyönnistä seuraavat uhat ovat:

a) Jos jokin jäsenmaa myöhästyy maksuissaan yli kolme kuukautta lykätään sen äänioikeutta komiteassa automaattisesti.

b) Jos maksu jää hoitamatta 6 kuukauden ajaksi menettää kyseinen jäsenmaa äänioikeutensa myös johtokunnassa ja neuvostossa.

c) Jos maksu viivästyy yli kuusi kuukautta, annetaan kyseiselle jäsenmaalle uusi 45 vuorokauden määräaika suorittaa velvoitteensa. Jos vero jää maksamatta tämän määräajan umpeutuessa, pidättää toimeenpaneva johtaja kahvinvientimerkkejä sitä kahvin määrää vastaavasti, jolta vero on suorittamatta ja ilmoittaa asiasta heti kyseiselle jäsenmaalle. Toimeenpaneva johtaja antaa tiedon jokaisesta tällaisesta tapauksesta johtokunnalle, joka voi muuttaa tai peruuttaa toimeenpanevan johtajan tekemän toimenpiteen. Toimeenpaneva johtaja vapauttaa kahvinvientimerkit heti kun kyseinen maksu on suoritettu.

10. Komitea hyväksyy kulutuksenedistämissuunnitelmat ja ohjelmat viimeistään kuusi kuukautta ennen niiden täytäntöönpanoa. Jos näin ei tapahdu, palautetaan sitomattomat varat jäsenmaihin, vaikka komitea olisi päättänyt toisin.

11. Toimeenpaneva johtaja on komitean puheenjohtaja ja hänen tulee antaa määräaikoina kertomus neuvotella toimenpiteistä, joihin on ryhdytty kulutuksen edistämiseksi.

48 artikla

Kulutuksen esteiden poistaminen

1. Jäsenmaat tunnustavat kahvin kulutuksen mahdollisimman nopean ja suuren lisäyksen saavuttamisen erityisen tärkeyden varsinkin tällaisen lisääntymisen esteiden asteittaisen poistamisen kautta.

2. Jäsenmaat ovat tietoisia siitä, että eräät tällä hetkellä vallitsevat olosuhteet saattavat enemmän tai vähemmän haitata kahvin kulutuksen lisääntymistä, erityisesti:

a) kahviin sovellettavat tuontijärjestelyt, mukaan luettuina suosituimmuus- ja muut tullit, kiintiöt sekä valtiollisten monopolien ja virallisten ostojärjestöjen toiminta sekä muut hallinnolliset määräykset ja kauppatavat;

b) välitöntä tai välillistä tukea koskevat vientijärjestelyt sekä muut hallinnolliset määräykset ja kauppatavat; sekä

c) sisäiset kaupalliset olosuhteet sekä kansalliset säädökset ja hallinnolliset määräykset, jotka saattavat vaikuttaa kulutukseen.

3. Ottaen huomioon edellä mainitut päämäärät ja tämän artiklan 4 kappaleen määräykset, jäsenmaiden tulee pyrkiä kahvia koskeviin tullinalennuksiin ja muihin toimenpiteisiin kahvin kulutuksen lisääntymisen esteiden poistamiseksi.

4. Ottamalla huomioon keskinäiset etunsa jäsenmaat sitoutuvat etsimään menettelytapoja, joilla tämän artiklan 2 kappaleessa mainittuja kahvin kaupan ja kulutuksen lisääntymisen esteitä voitaisiin asteittain vähentää ja lopulta, mikäli mahdollista, kokonaan poistaa, taikka joiden avulla näiden esteiden vaikutuksia voitaisiin olennaisesti vähentää.

5. Ottaen huomioon kaikki tämän artiklan 4 kappaleen mukaiset sitoumuksensa jäsenmaiden tulee ilmoittaa vuosittain neuvostolle, mihin toimenpiteisiin ne ovat ryhtyneet tämän artiklan määräysten täytäntöönpanemiseksi.

6. Toimeenpaneva johtaja laatii määräajoittain neuvoston tarkasteltavaksi selvityksen kulutuksen lisääntymisen esteistä.

7. Neuvosto voi tämän artiklan tarkoitusperien edesauttamiseksi antaa jäsenmaille suosituksia, ja jäsenmaiden tulee vuorostaan ilmoittaa neuvostolle mahdollisimman pian, mihin toimenpiteisiin ne ovat ryhtyneet kyseisten suositusten täytäntöönpanemiseksi.

49 artikla

Sekoitteet ja korvikkeet

1. Jäsenmaat eivät saa ylläpitää määräyksiä, jotka vaativat muita tuotteita sekoitettaviksi, käsiteltäviksi tai käytettäviksi kahvin kanssa niiden kaupalliseksi myymiseksi kahvina. Jäsenmaat pyrkivät kieltämään tuotteiden myynnin ja mainonnan kahvin nimellä, mikäli tällaiset tuotteet eivät sisällä perusraaka-aineena vähintään 90 prosenttia raakakahvia.

2. Neuvosto voi pyytää mitä tahansa jäsenmaata ryhtymään toimenpiteisiin tämän artiklan määräysten noudattamisen varmistamiseksi.

3. Toimeenpaneva johtaja antaa neuvostolle ajoittain selvityksen tämän artiklan määräysten noudattamisesta.

50 artikla

Tuotantopolitiikka

1. 1 artiklan 1 kappaleessa ilmaistujen päämäärien saavuttamisen helpottamiseksi viejäjäsenmaat pyrkivät kaikin tavoin aikaansaamaan tuotantopolitiikan ja sitä noudattamaan.

2. Neuvoston tulee kahden kolmasosan jaetulla ääntenenemmistöllä vahvistaa menettelytapoja tämän artiklan 1 kappaleessa mainitun tuotantopolitiikan koordinoimiseksi. Tällaisiin menettelytapoihin kuuluvat tuotannon monipuolistamista edesauttavat toimenpiteet ja keinot, joilla jäsenmaat voivat saada teknistä ja taloudellista apua.

3. Neuvosto voi määrätä viejäjäsenmaiden suoritettavaksi maksun, jonka avulla järjestö voi suorittaa tutkimuksia viejäjäsenmaiden auttamiseksi suoriutumaan asianmukaisen tuotantopolitiikan soveltamisen edellyttämistä toimenpiteistä. Tällainen maksu saa olla enintään 2 Yhdysvaltain senttiä jokaiselta tuojajäsenmaahan tuodulta säkiltä, ja se suoritetaan vaihdettavana valuuttana.

51 artikla

Kahvivarastoja koskeva politiikka

1. VII luvun ja 50 artiklan määräysten täydentämiseksi neuvosto voi kahden kolmasosan ääntenenemmistöllä vahvistaa tuottajajäsenmaiden kahvivarastoja koskevan politiikan.

2. Neuvosto ryhtyy toimenpiteisiin varmistautuakseen vuosittain siitä, miten suuret varastot kunkin viejäjäsenmaan hallussa 35 artiklan määräysten mukaisesti on. Asianomaisten jäsenmaiden tulee helpottaa tätä vuosittaista selvitystä.

3. Tuottajajäsenmaiden tulee huolehtia siitä, että näissä maissa on asiaankuuluvat tilat kahvivarastojen asianmukaiseksi säilyttämiseksi.

4. Neuvosto tutkii, missä määrin tämän sopimuksen päämääriä voitaisiin edesauttaa kansainvälisellä varastojärjestelyllä.

52 artikla

Neuvottelut ja yhteistyö kahvikaupan edustajien kanssa

1. Järjestö on kiinteässä yhteistyössä asianomaisten kansainvälisen kahvikaupan alalla toimivien ei-valtiollisten järjestöjen sekä kahvialan asiantuntijoiden kanssa.

2. Jäsenmaiden tulee harjoittaa tämän sopimuksen puitteissa tapahtuvaa toimintaansa kahvikaupan vakiintuneen rakenteen mukaisesti ja niiden tulee pidättäytyä syrjivistä myyntitavoista. Tässä toiminnassaan on niiden myös pyrittävä ottamaan huomioon kahvikaupan oikeutetut etuudet.

53 artikla

Tiedotustoiminta

1. Järjestö toimii seuraavien tietojen hankkimis-, vaihtamis- ja julkistamiskeskuksena:

a) kahvin tuotantoa, hintoja, vientiä, tuontia, jakelua ja kulutusta koko maailmassa koskevat tilastotiedot; ja

b) asianmukaiseksi katsotut kahvin viljelyä, jalostusta ja käyttöä koskevat tekniset tiedot.

2. Neuvosto voi vaatia jäsenmaita antamaan toiminnalleen tarpeelliseksi katsomiaan tietoja, mukaan luettuina säännöllisesti annettavat kahvin tuotantoa, vientiä, jakelua, kulutusta, varastoja ja verotusta koskevat tilastolliset raportit; julkistaa ei kuitenkaan saa mitään tietoja, joiden avulla voitaisiin saada selville kahvia tuottavien, jalostavien tai markkinoivien henkilöiden tai yritysten liiketoimet. Jäsenmaiden tulee antaa pyydetyt tiedot niin yksittäiskohtaisina ja täsmällisinä kuin mahdollista.

3. Jos jäsenmaa ei anna neuvoston pyytämiä, järjestön asianmukaisen toiminnan kannalta tärkeitä tilasto- ja muita tietoja tai kohtaa vaikeuksia niiden antamiseksi kohtuullisen ajan kuluessa, voi neuvosto vaatia asianomaista jäsenmaata selvittämään syyt laiminlyöntiinsä. Mikäli todetaan asiassa tarvittavan teknistä apua, voi neuvosto ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin.

4. Tämän artiklan 3 kappaleessa tarkoitettujen toimenpiteiden lisäksi toimeenpaneva johtaja voi harkittuaan asiaa, ja ellei neuvosto toisin päätä, pidättää 43 artiklan mukaisesti kahvimerkkien tai vastaavien vientilupien antamisen.

54 artikla

Tutkimukset

1. Neuvosto voi edistää tutkimuksia kahvintuotannon ja -jakelun taloudellisesta puolesta, tuottaja- ja kuluttajamaissa suoritettavien valtion toimenpiteiden vaikutuksesta kahvin tuotantoon ja kulutukseen, perinteellisillä ja mahdollisilla uusilla käyttöaloilla tapahtuvan kulutuksen lisäämismahdollisuuksista sekä sopimuksen soveltamisen merkityksestä kahvin tuottajille ja kuluttajille, mukaan lukien niiden vienti- ja tuontihintojen välisen suhteen.

2. Järjestö voi tutkia mahdollisuuksia määrätä vähimmäislaatuvaatimukset kahvia tuottavista jäsenmaista vietävälle kahville.

55 artikla

Erityisrahasto

1. Perustetaan erityisrahasto, jonka avulla järjestö suorittaa ja rahoittaa mitkä tahansa lisätoimenpiteet, jotka ovat tarpeellisia tämän sopimuksen määräysten saattamiseksi täytäntöön, etenkin 51 artiklan 2 kappaleessa säädettyjen varastojen todentamiseksi.

2. Tälle rahastolle tulevat maksut kannetaan viejämailta määräsuhteessa niiden vientiin tuojamaihin.

3. Toimeenpaneva johtaja alistaa samalla kun hän alistaa 25 artiklassa tarkoitetun hallinnollisen budjetin, suunnitelman niistä toimenpiteistä, jotka rahaston on rahoitettava, yhdessä vastaavan budjettiesityksen kanssa ja vientiä harjoittavien jäsenten tulee hyväksyä se 2/3 äänten enemmistöllä.

4. Jokaisen vientiä harjoittavan jäsenmaan maksuosuus vahvistetaan Erityisrahaston budjetin perusteella, se maksetaan USA:n dollareissa ja se on suoritettava samanaikaisesti kuin suoritukset hallinnolliseen budjettiin.

5. Erityisrahastoa johtaa ja sen hallintoa hoitaa komitea, jonka jäseninä ovat johtokunnan vientiä harjoittavat jäsenet, yhteistyössä toimeenpanevan johtajan kanssa ja se on vuosittain tarvittaessa tilivelvollinen järjestön tileistä 27 artiklan säännösten mukaisesti.

6. Suoritusosuudet, jotka on vahvistettu tämän artiklan kappaleen mukaisesti, on maksettava komitean tätä varten säätämissä määräajoissa. Maksujen laiminlyönnistä seuraavat uhat ovat:

a) jos jokin jäsenmaa myöhästyy maksuissaan yli kolme kuukautta, lykätään sen äänioikeutta komiteassa automaattisesti;

b) jos maksu jää hoitamatta 6 kuukauden ajaksi menettää kyseinen jäsenmaa äänioikeutensa myös johtokunnassa ja neuvostossa;

c) jos maksu viivästyy yli kuusi kuukautta, annetaan kyseiselle jäsenmaalle uusi 45 vuorokauden määräaika suorittaa velvoitteensa. Jos maksu jää suorittamatta tämänkin määräajan umpeutuessa, pidättää toimeenpaneva johtaja kahvinvientimerkkejä sitä kahvin määrää vastaavasti, jolta maksu on suorittamatta ja ilmoittaa asiasta heti kyseiselle jäsenmaalle. Toimeenpaneva johtaja antaa tiedon jokaisesta tällaisesta tapauksesta johtokunnalle, joka voi muuttaa tai peruuttaa toimeenpanevan johtajan tekemän toimenpiteen. Toimeenpaneva johtaja vapauttaa kyseiset kahvinvientimerkit heti kun kyseinen maksu on suoritettu.

56 artikla

Erivapaus

1. Neuvosto voi jaetulla kahden kolmasosaan ääntenenemmistöllä vapauttaa jäsenmaan velvoituksesta poikkeus- tai hätätilanteissa, ylivoimaisen esteen tahi valtiosäännön mukaisten velvoitusten takia taikka Yhdistyneiden Kansakuntien huoltohallintojärjestelmän mukaisesti hallinnoituja alueita koskevan peruskirjan velvoituksen nojalla.

2. Myöntäessään jäsenmaalle erivapauden on neuvoston nimenomaisesti mainittava, millä ehdoilla ja miksi ajaksi jäsenmaa vapautetaan kysymyksessä olevasta velvoituksesta.

3. Ellei neuvosto toisin päätä, tulee, erivapauden saadessa aikaan lisäyksen kyseisen jäsenmaan vuotuisessa vientioikeudessa, kaikkien muiden peruskiintiöön oikeutettujen viejäjäsenmaiden vuosikiintiöitä mukauttaa vastaavasti siten, että maailmanlaajuinen vuosikiintiö pysyy muuttumattomana.

4. Neuvosto ei ota kiintiövelvollisuuksia koskevaa erivapausanomusta huomioon pelkästään sillä perusteella, että anomuksen tehneessä jäsenmaassa yhtenä tai useampana vuotena on vientikelpoinen tuotanto ylittänyt sallitun viennin tai jos tämä on seuraus jäsenmaan laiminlyönnistä noudattaa 50 ja 51 artiklan määräyksiä.

5. Neuvosto voi laatia sääntöjä, jotka koskevat erivapauden myöntämiseen liittyviä menettelytapoja ja tälle asetettavia kriteereitä.

IX LUKU

Neuvottelut, erimielisyydet ja valitukset

57 artikla

Neuvottelut

Kunkin jäsenmaan tulee osoittaa myötämielistä suhtautumista ja sallia sopiva tilaisuus sellaisia esityksiä koskeville neuvotteluille, joita toinen jäsenmaa voi tehdä mistä tahansa sopimukseen kuuluvasta asiasta. Sellaisen neuvottelun kuluessa tulee toimeenpanevan johtajan jomman kumman osapuolen pyynnöstä ja toisen osapuolen luvalla määrätä puolueeton lautakunta, joka tarjoaa hyviä palveluksiaan sovinnon aikaansaamiseksi osapuolten kesken. Lautakunnan menoja ei järjestö korvaa. Ellei osapuoli hyväksy toimeenpanevan johtajan määräämää lautakuntaa, tai ellei neuvottelu johda ratkaisuun, asia voidaan alistaa 58 artiklan nojalla neuvoston käsiteltäväksi. Jos neuvottelu johtaa ratkaisuun, on siitä annettava selostus toimeenpanevalle johtajalle, joka toimittaa selostuksen kaikille jäsenmaille.

58 artikla

Erimielisyydet ja valitukset

1. Jokainen sopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskeva erimielisyys, jota ei saada ratkaistuksi neuvotteluteitse, on erimielisyyden osapuolena olevan maan pyytäessä alistettava neuvoston ratkaistavaksi.

2. Milloin erimielisyys on alistettu neuvoston ratkaistavaksi tämän artiklan 1 kappaleen nojalla, voi jäsenmaiden enemmistö tai jäsenmaat, jotka edustavat vähintään kolmasosaa koko äänimäärästä, pyytää, että neuvosto ensin asiasta neuvoteltuaan pyytää lausuntoa kiistakysymyksestä neuvoa-antavalta lautakunnalta, jota tarkoitetaan tämän artiklan 3 kappaleessa.

3. a) Ellei neuvosto päätä yksimielisesti toisin, lautakuntaan kuuluu:

i) kaksi viejäjäsenmaiden nimeämää henkilöä, joista toisella on laaja kokemus sen laatuisissa asioissa, joita kiista koskee, ja toisella lainopillinen asema ja kokemus;

ii) kaksi vastaavaa tuojajäsenmaiden nimeämää henkilöä; ja

iii) puheenjohtaja, jonka valitsevat i ja ii alakohdan mukaisesti nimetyt neljä henkilöä tai, jos nämä eivät pääse yksimielisyyteen, neuvoston puheenjohtaja valitsee.

b) Henkilöt, jotka ovat maista, joiden hallitukset ovat tämän sopimuksen osapuolia, ovat vaalikelpoisia neuvoa-antavaan lautakuntaan.

c) Henkilöiden, jotka on nimitetty neuvoa-antavaan lautakuntaan, on toimittava henkilökohtaisessa ominaisuudessaan ja ottamatta vastaan ohjeita miltään hallitukselta.

d) Neuvoa-antavan lautakunnan kulut suorittaa järjestö.

4. Neuvoa-antavan lautakunnan lausunto perusteluineen on toimitettava neuvostolle, joka tutkittuaan kaikki asiaan liittyvät tiedot ratkaisee kiistan.

5. Neuvosto antaa päätöksen jokaisesta sen ratkaistavaksi esitetystä erimielisyydestä kuuden kuukauden kuluessa asian alistamisesta sen harkittavaksi.

6. Kaikki valitukset jäsenmaiden laiminlyönnistä täyttää tästä sopimuksesta johtuvat velvoitteensa annetaan valituksen tehneen jäsenmaan pyynnöstä neuvoston ratkaistavaksi.

7. Jäsenmaan voidaan todeta rikkoneen tämän sopimuksen mukaisia velvoitteitaan ainoastaan jaetulla yksinkertaisella ääntenenemmistöllä. Jokaisessa päätöksessä, jossa todetaan jäsenmaan rikkoneen sopimusvelvoitteitaan, on yksilöitävä rikkomuksen luonne.

8. Jos neuvosto havaitsee, että jokin jäsenmaa on rikkonut sopimusvelvoitteitaan, se saattaa tämän sopimuksen muissa artikloissa määrättyjen muiden pakkokeinojen käyttämismahdollisuutta rajoittamatta jaetulla kahden kolmasosan ääntenenemmistöllä peruuttaa jäsenmaalta äänioikeuden neuvostossa sekä sen oikeuden saada äänensä annetuksi johtokunnassa siihen asti, kunnes jäsenmaa täyttää velvoitteensa, tai neuvosto saattaa ryhtyä toimenpiteisiin jäsenmaan erottamiseksi järjestöstä 66 artiklan nojalla.

9. Jäsenmaa voi pyytää toimeenpanevalta johtokunnalta ennakkolausuntoa erimielisyyden tai valituksen kohteena olevasta asiasta, ennen kuin neuvosto ryhtyy siitä keskustelemaan.

X LUKU

Loppumääräykset

59 artikla

Allekirjoittaminen

Tämä sopimus on avoinna allekirjoittamista varten Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa tammikuun 1. päivästä 1983 kesäkuun 30. päivään 1983 saakka kaikille vuoden 1976 kansainvälisen kahvisopimuksen osapuolille ja kaikille hallituksille, jotka kutsuttiin kansainvälisen kahvineuvoston kokoukseen neuvottelemaan tästä sopimuksesta.

60 artikla

Ratifiointi ja hyväksyminen

1. Allekirjoittajahallitusten on ratifioitava tai hyväksyttävä tämä sopimus valtiosääntönsä edellyttämässä järjestyksessä.

2. Lukuun ottamatta mitä 61 artiklassa määrätään, ratifioimis- tai hyväksymiskirjat on talletettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan viimeistään 30 päivänä syyskuuta 1983. Neuvosto voi kuitenkin myöntää lykkäyksen allekirjoittajahallituksille, jotka eivät voi tallettaa ratifioimis- tai hyväksymiskirjaansa kyseiseen päivään mennessä.

61 artikla

Voimaantulo

1. Tämä sopimus tulee lopullisesti voimaan 1 päivänä lokakuuta 1983, jos siihen päivään mennessä hallitukset, jotka edustavat vähintään kahtakymmentä viejäjäsenmaata, joilla on vähintään 80 prosenttia viejäjäsenmaiden äänistä sekä vähintään kymmentä tuojajäsenmaata, joilla on vähintään 80 prosenttia tuojajäsenmaiden äänistä, laskettava syyskuun 30. päivän 1983 tilanteen mukaisesti, ovat tallettaneet ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa. Vaihtoehtoisesti sopimus tulee lopullisesti voimaan milloin tahansa lokakuun 1 päivän 1983 jälkeen, mikäli se on väliaikaisesti voimassa tämän artiklan 2 kappaleen määräysten mukaisesti ja nämä prosenttivaatimukset on ratifioimis- tai hyväksymiskirjat tallettamalla täytetty.

2. Tämä sopimus voi väliaikaisesti tulla voimaan 1 päivänä lokakuuta 1983. Tällöin allekirjoittajavaltion tai vuoden 1976 pidennetyn kansainvälisen kahvisopimuksen sopimuspuolen ilmoitus, joka sisältää sitoumuksen soveltaa tätä sopimusta väliaikaisesti ja pyrkiä ratifioimaan tai hyväksymään sen asianomaisen valtion valtiosäännön edellyttämässä järjestyksessä mahdollisimman pian, ja jonka Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri on vastaanottanut viimeistään 30 päivänä syyskuuta 1983 katsotaan vaikutukseltaan samanarvoiseksi kuin ratifioimis- tai hyväksymiskirja on talletettu, katsotaan sopimuksen väliaikaiseksi osapuoleksi joko kyseisen ratifioimis- tai hyväksymiskirjan tallettamiseen tai 31 päivään joulukuuta 1983 saakka, riippuen siitä, kumpi näistä toimenpiteistä suoritetaan aikaisemmin. Neuvosto voi myöntää lykkäyksen siihen määräaikaan, johon mennessä väliaikaisesti tätä sopimusta soveltavan hallituksen on talletettava ratifioimis- tai hyväksymiskirjansa.

3. Jos tämä sopimus ei 1 päivänä lokakuuta 1983 ole tullut lopullisesti tai väliaikaisesti voimaan tämän artiklan 1 tai 2 kappaleen määräysten mukaisesti, ne hallitukset, jotka ovat tallettaneet ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa tai antaneet ilmoituksen, joka sisältää sitoumuksen tämän sopimuksen väliaikaisesta soveltamisesta ja pyrkiä ratifioimaan tai hyväksymään sen, voivat keskinäisellä suostumuksella päättää, että sopimus tulee näiden välillä voimaan. Vastaavasti jos tämä sopimus on väliaikaisesti mutta ei lopullisesti tullut voimaan 31 päivänä joulukuuta 1983, ne hallitukset, jotka ovat tallettaneet ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa tai antaneet tämän artiklan 2 kappaleessa mainitun ilmoituksen, voivat keskinäisellä suostumuksella päättää, että sopimus on edelleen väliaikaisesti voimassa tai tulee lopullisesti voimaan niiden välillä.

62 artikla

Liittyminen

1. Jokainen Yhdistyneiden Kansakuntien tai sen erityisjärjestön jäsenvaltion hallitus voi liittyä tähän sopimukseen neuvoston määräämin ehdoin.

2. Liittymiskirjat talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan. Liittyminen tulee voimaan liittymiskirjan tallettamisesta.

63 artikla

Varaumat

Tämän sopimuksen määräyksiin ei saa tehdä varaumia.

64 artikla

Sopimuksen ulottaminen nimettyihin alueisiin

1. Jokainen hallitus voi allekirjoittamisen tahi ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjan tallettamisen yhteydessä tai koska tahansa tämän jälkeen Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille ilmoittamalla selittää, että sopimus ulotetaan koskemaan myös yhtä tai useampaa aluetta, joiden kansainvälisistä suhteista se on vastuussa, jolloin sopimuksen voimassaolo ilmoituksessa mainittuihin alueisiin nähden alkaa ilmoituspäivästä.

2. Jokainen sopimuspuoli, joka haluaa käyttää 5 artiklan mukaisia oikeuksiaan johonkin riippuvuussuhteessa olevaan alueeseensa nähden tai joka haluaa oikeuttaa jonkin riippuvuussuhteessa olevan alueensa ryhtymään jonkin 6 tai 7 artiklan mukaisen jäsenmaaryhmän osapuoleksi, voi menetellä niin tekemällä Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille tätä tarkoittavan ilmoituksen joko ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjaa tallettaessaan tai koska tahansa tätä myöhemmin.

3. Jokainen tämän artiklan 1 kappaleessa tarkoitetun selityksen antanut sopimuspuoli voi milloin tahansa sen jälkeen Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille toimitettavalla ilmoituksella selittää, että sopimusta ei enää ole sovellettava ilmoituksessa mainittuun alueeseen, jolloin sopimuksen soveltaminen tähän alueeseen nähden päättyy ilmoituspäivästä lukien.

4. Kun alue, johon sopimusta sovelletaan tämän artiklan 1 kappaleen nojalla on tullut itsenäiseksi, sen hallitus voi 90 päivän kuluessa itsenäisyyden saavuttamisesta lukien selittää Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille toimitettavalla ilmoituksella ottavansa vastatakseen sopimuspuolen oikeuksista ja velvollisuuksista. Siitä tulee tämän sopimuksen osapuoli ilmoituspäivästä lukien. Neuvosto voi myöntää pidennyksen määräaikaan, jonka kuluessa tällainen ilmoitus on tehtävä.

65 artikla

Vapaaehtoinen eroaminen

Jokainen sopimuspuoli voi milloi tahansa erota tästä sopimuksesta tekemällä kirjallisen ilmoituksen Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille. Eroaminen tulee voimaan 90 päivän kuluttua sitä koskevan ilmoituksen vastaanottamispäivästä.

66 artikla

Erottaminen

Jos neuvosto katsoo, ettei jokin jäsenmaa ole täyttänyt sopimuksesta johtuvia velvoituksiaan ja että tällä laiminlyönnillä on huomattavan haitallinen vaikutus sopimuksen täytäntöönpanoon, se voi jaetulla kahden kolmasosan ääntenenemmistöllä vaatia tätä jäsenmaata eroamaan järjestöstä. Neuvoston on viipymättä ilmoitettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille tällaisesta päätöksestä. Asianomainen jäsenmaa lakkaa 90 päivän kuluttua neuvoston päätöksestä lukien olemasta tämän sopimuksen osapuoli, jos se on sopimuspuoli.

67 artikla

Eroavien jäsenmaiden kanssa tehtävät loppuselvitykset

1. Neuvosto päättää kaikista eroavan tai erotetun jäsenmaan kanssa tehtävistä loppuselvityksistä. Järjestö pitää kaikki eroavan tai erotetun jäsenmaan jo suorittamat maksut, ja tämä jäsenmaa on edelleenkin velvollinen suorittamaan kaikki sen osalta eroamisen tai erottamisen voimaantulohetkellä järjestölle suoritettavaksi erääntyneet maksut; kuitenkin siten, että milloin sopimuspuoli ei voi hyväksyä sopimuksen jotakin muutosta ja lakkaa sen vuoksi olemasta tämän sopimuksen osapuoli 69 artiklan 2 kappaleen nojalla, neuvosto voi päättää sellaisesta loppuselvityksestä, jonka se katsoo kohtuudenmukaiseksi.

2. Jäsenmaa, joka on lakannut olemasta tämän sopimuksen osapuoli, ei ole oikeutettu saamaan mitään osuutta järjestön loppuselvitys- tai muihin varoihin; se ei myöskään ole miltään osin vastuussa järjestön mahdollisesta vaillingista tämän sopimuksen voimassaolon lakatessa.

68 artikla

Voimassaoloaika ja päättyminen

1. Sopimus on voimassa kuusi vuotta 30 päivään syyskuuta 1989 asti, ellei sen voimassaoloaikaa tämän artiklan 2 kappaleen nojalla ole pidennetty taikka sitä tämän artiklan 3 kappaleen nojalla ole lakkautettu.

2. Neuvosto voi milloin tahansa 30 päivän syyskuuta 1987 jälkeen 58 prosentin enemmistöllä niiden jäsenmaiden äänistä, joilla on vähintään jaettu 70 prosentin enemmistö kokonaismäärästä, päättää, että tästä sopimuksesta on käytävä tarkistusneuvottelut tai että sen voimassaoloaikaa muutoksen tai ilman muutoksia pidennetään neuvoston määräämäksi ajaksi. Sopimuspuolen, joka ei tarkistetun tai voimassaoloajaltaan pidennetyn sopimuksen voimaantullessa ole ilmoittanut Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille hyväksyvänsä tällaista sopimusta, tai alue, joka on jäsenmaa tai osa jäsenmaaryhmästä, jonka puolesta sellaista ilmoitusta ei kyseiseen päivään mennessä ole tehty, katsotaan siitä päivästä lukien lakanneen olemasta sellaisen sopimuksen osapuoli.

3. Neuvosto voi milloin tahansa niiden jäsenmaiden ääntenenemmistöllä, joilla on vähintään jaettu kahden kolmasosan enemmistö kokonaisäänimäärästä, päättää lakkauttaa tämän sopimuksen. Tällöin sopimuksen voimassaolo lakkaa neuvoston määräämänä päivänä.

4. Tästä sopimuksen lakkaamisesta riippumatta neuvoston olemassaolo jatkuu niin kauan kuin se järjestön varojen ja velkojen loppuselvityksen vuoksi on välttämätöntä ja sillä on tuona aikana näiden tehtävien edellyttämät valtuudet.

69 artikla

Muutokset

1. Neuvosto voi jaetulla kahden kolmasosan ääntenenemmistöllä tehdä sopimuspuolille suosituksen muutoksen tekemisestä tähän sopimukseen. Muutos tulee voimaan 100 päivän kuluttua sen jälkeen, kun Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri on saanut muutosta koskevat hyväksymisilmoitukset sopimuspuolilta, jotka edustavat vähintään 75 prosenttia viejämaista ja joiden yhteenlasketut äänet vastaavat vähintään 85 prosenttia viejäjäsenmaiden koko äänimäärästä sekä sopimuspuolilta, jotka edustavat vähintään 75 prosenttia tuojamaista ja joiden yhteenlasketut äänet vastaavat vähintään 80 prosenttia tuojajäsenmaiden koko äänimäärästä. Neuvosto määrää määräajan, jonka kuluessa sopimuspuolten on ilmoitettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille hyväksyvänsä muutoksen. Mikäli määräajan umpeen mennessä muutoksen voimaantulemiseksi edellytettyä prosenttimäärää ei ole saavutettu, katsotaan muutos peruuntuneeksi.

2. Sopimuspuoli, joka ei neuvoston asettaman määräajan kuluessa ole ilmoittanut hyväksyvänsä muutosta tai alue, joka on jäsenmaa tai osa jäsenmaaryhmästä, jonka puolesta ilmoitusta ei ole tehty sanottuun päivämäärään mennessä, lakkaa olemasta tämän sopimuksen osapuoli muutoksen voimaantulopäivästä lukien.

3. Tämän artiklan säännökset eivät vaikuta mihinkään tässä sopimuksessa neuvostolle annettuun valtaoikeuteen tarkastaa liitteitä.

70 artikla

Lisä- ja siirtymäsäännökset

1. Tämän sopimuksen katsotaan olevan jatkoa pidennettyyn vuoden 1976 kansainväliseen kahvisopimukseen.

2. Pidennetyn vuoden 1976 kansainvälisen kahvisopimuksen keskeytymättömän jatkumisen helpottamiseksi:

a) kaikki järjestön tai sen toimielinten tekemät tai niiden puolesta pidennetyn vuoden 1976 kansainvälisen kahvisopimuksen nojalla tehdyt 30 päivänä syyskuuta 1983 voimassaolevat sitoumukset, joiden määräykset eivät edellytä niiden päättymistä tuona päivänä, jäävät voimaan, ellei tämän sopimuksen määräyksistä muuta johdu;

b) kaikki päätökset, jotka neuvoston on kahvivuonna 1982/83 tehtävä sovellettaviksi kahvivuonna 1983/84, on neuvoston tehtävä kahvivuonna 1982/83, ja niitä sovelletaan väliaikaisesti ikään kuin tämä sopimus olisi jo tullut voimaan.

71 artikla

Sopimuksen todistusvoimaiset tekstit

Tämän sopimuksen englannin-, espanjan-, portugalin- ja ranskankieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset. Alkuperäiskappaleet talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet, asianmukaisesti hallitustensa siihen valtuuttamina, ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen päivänä, joka ilmenee kunkin allekirjoituksen kohdalta.

Liite 1 Angolan kansantasavalta

1. Angola tulee ilmoittamaan viimeistään 31. heinäkuuta joka vuosi toimeenpanevalle johtajalle sen kahvimäärän suuruuden, joka odotetaan olevan saatavilla vientiä varten seuraavana kahvivuotena. Angolan kiintiö tuolle kahvivuodelle on ilmaistu niin edellyttäen että se ei ylitä niitä vientioikeuksia jotka Angolalle on laskettu vuoden 1976 kansainvälisen kahvisopimuksen 30 ja 35 artiklojen säännösten soveltamisen pohjalta ja että toimeenpaneva johtaja vahvistaa jäsenmaan ilmoittaman määrän.

2. Tämän liitteen kappaleen 1 määräyksissä ilmaistu Angolan vuotuinen osuus on vapautettu tarkistuksista ylös- ja alaspäin ja se vähennetään maailmanlaajuisesta vuosikiintiöstä, josta Neuvosto määrää 34 artiklan mukaisesti ennen vuotuisten osuuksien jakoa vientiä harjoittaville jäsenmaille perusosuudeksi, niin kuin 35 artiklan vuosikiintiöstä 1 ja 2 kappaleissa säädetään.

3. Jos se kahvimäärä, jonka Angola ilmoittaa olevan käytettävissä vientiä varten jonakin kahvivuotena, ylittää sen määrän, johon Angola olisi oikeutettu vuoden 1976 kansainvälisen kahvisopimuksen artikloiden 30 ja 35 pohjalta, tullaan niitä toimenpiteitä lykkäämään, jotka tässä liitteessä on mainittu. Angolaa varten perustetaan peruskiintiö ja se tulee olemaan kaikkien niiden sopimuksen määräysten alainen, josta sovelletaan vientikiintiöön oikeutettuihin viejäjäsenmaihin.

Liite 2 Viejäjäsenmaat, jotka ovat artiklan 31 määräysten alaisia

                                             Äänimäärä

                               Prosentti-    perusäänten

Viejäjäsenmaa                  osuus 1)      lisäksi 2)

                                 (1)           (2)

Yhteensä

  (a) mukaan lukien OAMCAF     100.00           44

  (b) poislukien OAMCAF         70.62           35

Bolivia                          4.65            2

Burundi 3)                                       7

Ghana                            2.14            0

Guinea                           4.25            2

Haiti                           16.99            7

Jamaika                          0.74            0

Liberia                          5.52            2

Malawi                           0.99            0

Nigeria                          3.11            0

Panama                           2.79            0

Paraguay                         4.61            2

Ruanda 3)                                        7

Sierra Leone                     9.94            4

Sri Lanka                        2.29            0

Thaimaa                          4.44            2

Trinidad ja Tobago               1.45            0

Venezuela                        3.40            0

Zimbabwe                         3.31            0

OAMCAF                          29.38            9

Benin                            2.24            0

Gabon                            1.70            0

Keski-Afrikan tasavalta         11.32            4

Kongo                            1.70            0

Togo                            12.42            5

1) Tarkoittaa jäseniä, joita artiklan 31 kappaleen (2) määräykset koskevat

2) Tarkoittaa artiklan 13 kappaleen (3) määräyksiä

3) Ks. artiklan 31 kappale (6)

Liite 3 Yksittäisten jäsenmaiden osuus peruskiintiöön oikeutettujen vientimaiden kokonaiskiintiöstä kahvivuonna 1983/1984

                            Prosentti-

Viejäjäsenmaa               osuus

Yhteensä                     100.00

Colombian Milds               20.12

Kenia                          2.48

Kolumbia                      16.28

Tansania                       1.36

Other Milds                   23.36

Costa Rica                     2.16

Dominikaaninen Tasavalta       0.95

Ecuador                        2.17

El Salvador                    4.48

Guatemala                      3.47

Honduras                       1.49

Intia                          1.24

Meksiko                        3.65

Nicaragua                      1.28

Papua Uusi Guinea              1.16

Peru                           1.31

Brasilian and Other Arabicas  33.45

Brasilia                      30.83

Etiopia                        2.62

Robustas                      23.07

Indonesia                      4.55

OAMCAF                        11.96

Uganda                         4.44

Zaire                          2.12

Huomautus: Filippiinien kiintiö peruskiintiöön oikeutettuna vientimaana kahvivuodelle 1983/84 on 470 000 säkkiä, mikä on kaikkien tarkistusten kohteena, jotka pätevät peruskiintiöön oikeutettujen vientimaiden kiintiöihin niinkuin sopimuksen määräyksissä säädetään.