63/1984

1 sääntöSoveltaminen

2 sääntöMääritelmät

3 sääntöOsiin C, D ja E liittyvät määritelmät

4 sääntöVuoropituus matkustaja-aluksissa

5 sääntöTäyttymä matkustaja-aluksissa

6 sääntöOsastojen sallittu pituus matkustaja-aluksissa

7 sääntöMatkustaja-alusten osastoimista koskevat erityiset määräykset

8 sääntöVahingoittuneen matkustaja-aluksen vakavuus

Tilat Täyttymä

Lastille, hiilille ja varastoille

varatut tilat 60

Asuntotilat 95

Koneistotilat 85

Nesteille tarkoitetut tilat 0 tai 95*

9 sääntöPainolastin ottaminen matkustaja-aluksiin

10 sääntöSoppi- ja koneistotilan laipiot, akselitunnelit ym. matkustaja-aluksissa

11 sääntöLastialusten törmäyslaipiot

12 sääntöKaksoispohjat matkustaja-aluksissa

13 sääntöOsastoimislastiviivojen määrääminen, merkitseminen ja kirjaaminen matkustaja-aluksissa

14 sääntöVedenpitävien laipioiden ym. rakenne ja ensimmäinen koestus matkustaja- ja lastialuksissa

15 sääntöAukot vedenpitävissä laipioissa matkustaja-aluksissa

16 sääntöKuljetusajoneuvoja ja niiden henkilöstöä kuljettavat matkustaja-alukset

17 sääntöAukot matkustaja-alusten ulkolaidoituksessa upporajan alapuolella

18 sääntöMatkustaja-alusten ja lastialusten vedenpitävien ovien, valoventtiilien ym. rakenne ja ensimmäiset koestukset

19 sääntöMatkustaja-alusten ja lastialusten vedenpitävien kansien, kuilujen ym. rakenne ja ensimmäiset koestukset

20 sääntöMatkustaja-alusten vedenpitävyys upporajan yläpuolella

21 sääntöTyhjennyslaitteet

22 sääntöMatkustaja-alusten ja lastialusten vakavuustiedot*

23 sääntöMatkustaja-aluksen vaurion valvontakaaviot

24 sääntöMatkustaja-alusten vedenpitävien ovien ym. merkintä, määräaikainen kokeilu ja tarkastus

25 sääntöMerkinnät matkustaja-alusten laivapäiväkirjaan

26 sääntöYleistä

27 sääntöKoneisto

28 sääntöPeräytyslaitteet

29 sääntöOhjauslaitteet

30 sääntöSähkökäyttöisiä ja sähköhydraulisia ohjauslaitteita koskevat lisävaatimukset

31 sääntöKoneiston valvonta

32 sääntöHöyrykattilat ja kattiloiden syöttöjärjestelmät

33 sääntöHöyryputkistot

34 sääntöPaineilmalaitteisto

35 sääntöKoneistotilojen ilmanvaihtojärjestelmät

36 sääntöMeluntorjunta*

37 sääntöYhteydet komentosillan ja koneistotilan välillä

38 sääntöKonemestarin hälytys

39 sääntöVaralaitteiden sijoitus matkustaja-aluksiin

40 sääntöYleistä

41 sääntöSähköenergian- ja valaistuslaitteiden päälähde

42 sääntöMatkustaja-alusten sähköenergian hätälähde

43 sääntöLastialusten sähköenergian hätälähteet

44 sääntöHätägeneraattorikoneikkojen käynnistysjärjestelyt

45 sääntöVarotoimenpiteet sähköiskuja, tulipaloja ja muita sähkön aiheuttamia vaaroja vastaan

46 sääntö Yleistä

47 sääntöVarotoimenpiteet tulipaloa ajatellen

48 sääntöTäyttymissuojaus

49 sääntöKuljetuskoneiston valvonta, komentosillalta

50 sääntöYhteydenpito

51 sääntöHälytyslaitteet

52 sääntöTurvallisuusjärjestelyt

53 sääntöKoneistoa, kattiloita ja sähköasennuksia koskevat erityisvaatimukset

54 sääntöMatkustaja-aluksia koskevat erityiskysymykset

1.1 Ellei nimenomaan toisin määrätä, tätä lukua sovelletaan aluksiin, joiden kölit lasketaan tai jotka ovat vastaavanlaisessa rakennusvaiheessa syyskuun 1. päivänä 1984 tai sen jälkeen.

1.2 Tässä luvussa sanonta vastaavanlainen rakennusvaihe" tarkoittaa vaihetta, jolloin:

.1 määrätyksi alukseksi tunnistettava rakentaminen alkaa; ja

.2 kyseisen aluksen kokoaminen on alettu, ja se käsittää vähintään 50 tonnia tai yhden prosentin kaikkien rakennusaineiden arvioidusta kokonaismäärästä pienemmän luvun mukaisesti.

1.3 Tässä luvussa

.1 sanonta "alukset, jotka on rakennettu" tarkoittaa aluksia, joiden kölit on laskettu tai jotka ovat vastaavanlaisessa rakennusvaiheessa;

.2 sanonta kaikki alukset" tarkoittaa syyskuun 1. päivänä 1984, sitä ennen tai sen jälkeen rakennettuja aluksia;

.3 rakennusajankohdasta riippumatta lastialus, joka muutetaan matkustaja-alukseksi, katsotaan matkustaja-alukseksi, joka on rakennettu sinä päivänä, jolloin muutostyö alkaa.

2 Ellei nimenomaan toisin määrätä:

.1 viranomaisen on varmistettava, että ennen syyskuun 1. päivää 1984 rakennetut alukset täyttävät ne vaatimukset, joita ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen*

*Ihmishengen turvallisuutta merellä käsitelleen vuoden 1974 kansainvälisen konferenssin hyväksymän tekstin mukaan.

II-2 luvun mukaan sovelletaan kyseisessä luvussa määriteltyihin uusiin tai vanhoihin aluksiin, ottaen kuitenkin huomioon kohdan 2.2 määräykset;

.2 viranomaisen on varmistettava, että ennen syyskuun 1. päivää 1984 rakennetut säiliöalukset täyttävät ne vaatimukset, joita ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehtyyn kansainväliseen yleissopimukseen liittyvän vuoden 1978 pöytäkirjan liitteen II-2 luvun mukaan sovelletaan kyseisessä luvussa määriteltyihin uusiin tai vanhoihin aluksiin.

3 Kaikkien alusten, joille tehdään korjauksia, muutoksia tai muunnoksia ja näihin liittyvää varustelua, on edelleen täytettävä vähintään ne vaatimukset, joita näihin aluksiin on aikaisemmin sovellettu. Tällaisten ennen syyskuun 1. päivää 1984 rakennettujen alusten on yleensä täytettävä sinä päivänä tai sen jälkeen rakennettuihin aluksiin sovellettavat vaatimukset vähintään samassa laajuudessa kuin ennen kyseisiä korjauksia, muutoksia, muunnoksia tai varustelua. Huomattavat korjaukset, muutokset ja muunnokset sekä näihin liittyvä varustelu on tehtävä siten, että ne täyttävät syyskuun 1. päivänä 1984 tai sen jälkeen rakennettuihin aluksiin sovellettavat vaatimukset siinä määrin kuin viranomainen katsoo tarkoituksenmukaiseksi ja käytännössä mahdolliseksi.

4.1 Asianomaisen valtion viranomainen voi, jos se katsoo matkan suojaisen luonteen ja olosuhteiden olevan sellaiset, että tämän luvun joidenkin tiettyjen vaatimusten soveltaminen on kohtuutonta tai tarpeetonta, vapauttaa näistä vaatimuksista kyseisen maan lippua kantavat yksittäiset alukset tai alustyypit, jotka eivät kulje 20 meripeninkulmaa etäämpänä lähimmästä maasta.

4.2 Asianomaisen valtion viranomainen voi, jos se toteaa, ettei tämän luvun vaatimusten noudattamista käytännössä voi tehdä pakolliseksi, vapauttaa näistä vaatimuksista erityismatkoilla (kuten pyhiinvaellusmatkoilla) suuria määriä erityismatkojen matkustajia kuljettavat kyseistä maata lippuvaltionaan pitävät matkustaja-alukset edellyttäen, että ne täysin täyttävät ne vaatimukset, jotka on esitetty:

.1 erityismatkojen matkustaja-aluksista vuonna 1971 tehdyn sopimuksen liitteen säännöissä; ja

.2 erityismatkojen matkustaja-alusten tilavaatimuksista vuonna 1973 tehdyn pöytäkirjan liitteen säännöissä.

1 Tämän luvun tarkoituksena on saada aikaan aluksissa mahdollisimman korkeatasoinen palosuojelu, palonhavaitseminen ja palonsammutus.

2 Seuraavat pääperiaatteet ovat tämän luvun sääntöjen pohjana,ja ne on soveltuvin osin ilmaistu säännöissä, ottaen huomioon eri alustyypit ja kyseeseen tulevan palovaaran:

.1 aluksen jakaminen pystysuuntaisiin päävyöhykkeisiin kuumuutta kestävin ja rakenteeseen kuuluvin rajapinnoin;

.2 asuntotilojen erottaminen aluksen muista osista kuumuutta kestävin ja rakenteeseen kuuluvin rajapinnoin;

.3 palavien aineiden rajoitettu käyttö;

.4 palon havaitseminen siinä vyöhykkeessä, jossa se on alkanut;

.5 palon rajoittaminen siihen tilaan, jossa se on alkanut, ja sammuttaminen siellä;

.6 poistumisteiden ja palonsammutukseen pääsyn suojaaminen;

.7 palonsammutuslaitteiden välitön käytettävissäolo;

.8 lastista kehittyvän tulenaran höyryn syttymisvaaran pitäminen mahdollisimman pienenä.

Jollei nimenomaan ole toisin määrätty, niin tässä luvussa:

1 "Palamaton aine" on aine, joka ei pala eikä kehitä kuumennettuna noin 750°C palavia höyryjä itsesyttymiseen riittävää määrää, mikä on määritettävä säädetyllä koemenetelmällä viranomaista tyydyttävällä tavalla. * Jokainen muu aine on palava aine.

* Tässä viitataan järjestön päätöslauselmalla A.472(XII) vahvistamaan parannettuun suosisukseen laivanrakennusaineiden palamattomuuden vahvistamiseksi käytettävästä koemenetelmästä.

2 "Normaali polttokoe" on koe, jossa laipioita tai kansia vastaavat koekappaleet tutkitaan koeuunissa, jonka lämpötila noudattaa likimain normaalia aika-lämpötilakäyrää. Koekappaleen tulen puoleisen pinnan on oltava vähintään 4,65 m ² ja korkeuden (tai kannen pituuden) 2,44 m ja sen on vastattava mahdollisimman hyvin tarkoitettua rakennetta ja, jos rakenteeseen kuuluu liitoksia, siinä on oltava ainakin yksi liitos. Normaali aika-lämpötilakäyrä määritellään käyränä, joka kulkee jatkuvana seuraavien uunin alkulämpötilan suhteen mitattujen lämpötilapisteiden kautta:

3 "A"-luokan osastoja" ovat osastot, jotka muodostuvat laipioista ja kansista, jotka täyttävät seuraavaa:

.1 Ne on rakennettava teräksestä tai muusta samanarvoisesta aineesta;

.2 ne on jäykistettävä tarkoituksenmukaisesti;

.3 ne on rakennettava siten, että ne kykenevät estämään savun ja liekin läpipääsyn tunnin pituisen normaalin polttokokeen loppuun saakka;

.4 ne on eristettävä hyväksytyillä palamattomilla aineilla siten, että tulen vastakkaisella puolella olevan pinnan keskimääräinen lämpötila ei nouse enempää kuin 139°C alkulämpötilaa korkeammaksi ja että lämpötila ei nouse missään kohdassa - liitoskohdat mukaanlukien - enempää kuin 180°C alkulämpötilaa korkeammaksi alla esitetyssä ajassa:

"A-60" luokka 60 minuutissa

"A-30" luokka 30 minuutissa

"A-15" luokka 15 minuutissa

"A-0" luokka 0 minuutissa

.5 viranomainen voi vaatia prototyyppilaipion tai -kannen koestettavaksi varmistuakseen siitä, että se täyttää edellä mainitut tiiviys- ja lämpötilannousuvaatimukset.

4 "B" -luokan osastoja" ovat osastot, jotka muodostuvat laipioista, kansista, välikatoista tai vuorauksista, jotka täyttävät seuraavaa:

.1 ne on rakennettava siten, että ne kykenevät estämään liekin läpipääsyn normaalin polttokokeen ensimmäisen puolen tunnin loppuun saakka; * Tässä viitataan järjestön päätöslauselmilla A.163 (ES.IV) ja A.215 (VIII) vahvistamaan suositukseen "A"- ja "B"-luokkien rajapintojen polttokoemenettelyistä.

.2 niiden eristysarvon on oltava sellainen, että tulen vastakkaisella puolella olevan pinnan keskimääräinen lämpötila ei nouse enempää kuin 139°C alkulämpötilaa korkeammaksi ja että lämpötila ei nouse missään kohdassa - liitokset mukaanlukien - enempää kuin 225 C alkulämpötilaa korkeammaksi alla esitetyssä ajassa:

"B-15" luokka 15 minuutissa

"B-0" luokka 0 minuutissa

.3 ne on rakennettava hyväksytyistä palamattomista aineista ja kaikkien B-luokan rajapintojen rakenteessa ja asennuksessa käytettävien aineiden on oltava palamattomia, mutta palavia pinnoitteita voidaan kuitenkin käyttää, mikäli ne täyttävät tämän luvun muut vaatimukset.

.4 viranomainen voi vaatia prototyyppirajapinnan koestettavaksi varmistuakseen siitä, että se täyttää edellä mainitut tiiviys- ja lämpötilannousuvaatimukset. *

* Tässä viitataan järjestön päätöslauselmilla A.163(ES.IV) ja A.215 (VII) vahvistamaan suositukseen "A"- ja "B"-luokkien rajapintojen polttokoemenettelyistä.

5 "C"-luokan osastot" ovat osastoja, jotka on rakennettu hyväksytyistä palamattomista aineista. Niiden ei tarvitse täyttää vaatimuksia savun ja liekin läpipääsyn eikä lämpötilanousun rajoitusten suhteen. Palavia pinnoitteita saa käyttää, mikäli ne täyttävät tämän luvun muut vaatimukset.

6 "Jatkuvat "B"-luokan välikatot tai vuoraukset" ovat sellaisia "B"-luokan välikattoja tai vuorauksia, jotka päättyvät ainoastaan "A"- tai "B"-luokan rajapintaan.

7 "Teräs tai muu samanarvoinen aine". Kun sanonta , , teräs tai muu samanarvoinen aine" esiintyy, tarkoittaa "samanarvoinen aine" palamatonta ainetta, jolla on sellaisenaan tai käytettävän eristyksen ansiosta samanarvoiset rakenne- ja tiiviysominaisuudet kuin teräksellä normaalissa polttokokeessa kyseeseen tulevan pituisen altistuksen lopussa (esim. alumiiniseos sopivasti eristettynä).

8 "Huono palonlevittämiskyky" tarkoittaa sitä, että pinta, jolla on sellainen ominaisuus, rajoittaa riittävästi palon leviämistä, mikä on määritettävä säädetyllä koemenetelmällä viranomaista tyydyttävällä tavalla.

9 "Pystysuuntaisia päävyöhykkeitä" ovat sellaiset osastot, joihin aluksen runko, ylärakenteet ja kansirakennukset on jaettu A-luokan rajapinnoilla ja joiden keskipituus ei millään kannella yleensä ole suurempi kuin 40 metriä.

10 "Asuntotiloja" ovat kokoontumistilat, käytävät, saniteettitilat, hytit, toimistot, sairaalat, elokuvateatterit ja harrasteluhuoneet, parturit ja kampaamot, pentterit, joissa ei ole keittolaitteita, sekä vastaavanlaiset tilat.

11 "Kokoontumistiloja" ovat ne asuntotilojen osat, joita käytetään halleina, ruokailuhuoneina ja salonkeina sekä muut vastaavanlaiset pysyvästi rajatut tilat.

12 "Työskentelytiloja" ovat keittiöt, pentterit, joissa on keittolaitteita, säilytyshuoneet postin- ja arvoesineiden säilytystilat, varastohuoneet, muut kuin koneistotiloihin kuuluvat työpajat sekä muut vastaavanlaiset tilat ja niihin johtavat kuilut.

13 "Lastitiloja" ovat kaikki lastin kuljetukseen käytettävät tilat, lastiöljytankit mukaan luettuina, ja niihin johtavat kuilut.

14 "Ro/ro-lastitilat" ovat tiloja, joita yleensä ei ole jaettu osastoihin ja joiden pituus on huomattava tai jotka ulottuvat yli koko aluksen pituuden ja joihin tavarat (pakattuina tai irtolastina, kiskoilla tai tiellä liikkuvissa kulkuneuvoissa (maantiesäiliöajoneuvot ja rautatiesäiliövaunut mukaanlukien), perävaunuissa, konteissa, kuormalavoilla, kuljetussäiliöissä ja vastaavanlaisissa ahtausyksiköissä tai muissa astioissa) voidaan lastata ja joista ne voidaan purkaa yleensä vaakasuorassa suunnassa.

15 "Avoimet ro/ro-lastitilat" ovat ro/ro-lastitiloja, jotka ovat joko avoimia molemmista päistään tai avoimia toisesta päästään ja kaikkialla tiloissa on viranomaista tyydyttävä riittävä luonnollinen ilmanvaihto laidoituksessa tai yläpuolisessa kannessa olevien ei-suljettavien aukkojen kautta.

16 "Suljetut ro/ro-lastitilat" ovat ro/ro-lastitiloja, jotka eivät ole avoimia ro/ro-lastitiloja eivätkä sääkansia.

17 "Sääkansi" on kansi, joka ylhäältä ja vähintään kahdelta sivulta on säältä täysin suojaamaton.

18 "Erityistiloja" ovat laipiokannen ylä- tai alapuolella olevat suljetut tilat, jotka on tarkoitettu sellaisten kulkuneuvojen kuljettamiseen, joiden kuljetuskoneiston polttoainesäiliöissä on polttoainetta, sekä joihin ja joista tällaiset kulkuneuvot voidaan ajaa ja joihin matkustajat pääsevät.

19 "A-kategorian koneistotiloja" ovat niihin johtavine kuiluineen tilat, joissa on:

.1 polttomoottorikoneisto, jota käytetään pääkuljetuskoneistona; tai

.2 polttomoottorikoneisto, jota käytetään muuna kuin pääkuljetuskoneistona, kun sellaisen koneiston kokonaisteho on vähintään 375 kW; tai

.3 öljylämmitteinen kattila tai polttoöljynetusyöttölaite.

20 "Koneistotiloja" ovat kaikki A-kategorian koneistotilat ja kaikki muut tilat, joissa on kuljetuskoneisto, kattiloita, polttoöljynetusyöttölaitteita, höyrykoneita ja polttomoottoreita, generaattoreita ja suurempia sähkölaitteistoja, öljyntäyttöasemia, koneistoja, joita käytetään jäähdytykseen, aluksen vakavoittamiseen, ilmanvaihtoon ja ilmastointiin, ja vastaavanlaiset tilat sekä tällaisiin tiloihin johtavat kuilut.

21 "Polttoöljynetusyöttölaite" on laite, jota käytetään polttoöljyn syöttämisessä öljylämmitteiseen kattilaan, ja laite, jota käytetään kuumennetun öljyn syöttämisessä polttomoottoriin, ja siihen kuuluvat kaikki öljypumput, öljysuodattimet ja öljykuumentimet, joissa öljyä käsitellään suuremmalla paineella kuin 0,18 N/mm ² .

22 "Tarkkailuasemia" ovat tilat, joihin on sijoitettu aluksen radio tai tärkeimmät merenkulkulaitteet tai varavoimanlähde tai joihin on keskitetty palonseuranta- tai palontorjuntalaitteistoja.

23 "Huoneet, joissa on rajoitetun palovaaran omaavia kalusteita ja sisustusaineita" ovat tämän luvun 26 säännössä huoneita (joko hyttejä, kokoontumistiloja, toimistoja tai muita asuntotiloja), joissa on rajoitetun palovaaran omaavia kalusteita ja sisustusaineita, mikä tarkoittaa, että:

.1 kaikki kiintokalusteet - kuten kirjoituspöydät, vaatekaapit, pukeutumispöydät, toimistopöydät, keittiökaapit - rakennetaan kokonaan hyväksytyistä palamattomista aineista sillä poikkeuksella, että näiden työtasoissa voidaan käyttää enintään 2 mm paksuista palavaa pinnoitetta;

.2 kaikissa irtokalusteissa - kuten tuoleissa, sohvissa, pöydissä - rungot ovat palamatonta ainetta;

.3 kaikki pintaverhoiluaineet, verhot ja muut riippuvat neuletuotteet ovat viranomaista tyydyttävällä tavalla ominaisuuksiltaan sellaisia, että niiden liekinlevitysominaisuudet eivät ole huonommat kuin villalla, jonka pintatiheys on 0,8 kg/m ² *;

* Tässä viitataan järjestön päätöslauselmalla A.471 (XII) vahvistamaan suositukseen riippuvien tekstiilien ja kalvojen liekinkeston määritykseen käytettävästä koemenetelmästä.

.4 kaikki lattiapäällysteet ovat viranomaista tyydyttävällä tavalla ominaisuuksiltaan sellaisia, että niiden liekinlevitysominaisuudet eivät ole huonommat kuin samaan käyttöön tarkoitetulla samanarvoisella villa-aineella;

.5 kaikki laipioiden, vuorausten ja välikattojen näkyvissä olevat pinnat ovat huonosti paloalevittäviä; ja

.6 kaikkien pehmustettujen huonekalujen syttymisherkkyys ja liekinlevitysominaisuudet ovat viranomaista tyydyttävät.

24 "Laipiokansi" on ylin kansi, jolle vedenpitävät poikittaislaipiot ulottuvat.

25 "Kantavuus" on aluksen uppouman, joka on mitattu määrättyä kesävaralaitaa vastaavalla lastivesiviivalla vedessä, jonka tiheys on 1,025, ja aluksen kevytpainon välinen erotus metrisinä tonneina.

26 "Kevytpaino" on aluksen uppouma metrisinä tonneina ilman lastia, polttoainetta, voiteluöljyä, painolastivettä, makeavesivarastoa ja syöttövesivarastoa, käyttövarastoa sekä ilman matkustajia ja miehistöä sekä heidän tavaroitaan.

27 "Yhdistelmäalus" on säiliöalus, joka on tarkoitettu kuljettamaan irtolastina öljyä tai vaihtoehtoisesti kiinteitä irtolasteja.

28 "Raakaöljy" on mitä tahansa maaperässä luonnollisesti esiintyvää öljyä riippumatta siltä, onko sitä käsitelty kuljetuskelpoiseksi vai ei, ja se käsittää:

.1 raakaöljyn, josta on mahdollisesti poistettu tiettyjä tislausjakeita; ja

.2 raakaöljyn, johon on mahdollisesti lisätty tiettyjä tislausjakeita.

29 "Vaarallisia aineita" ovat säännössä VII/2 mainitut aineet.

30 "Kemikaalisäiliöalus" on säiliöalus, joka on rakennettu tai muunnettu ja jota käytetään kuljettamaan irtolastina sellaista tulenarkaa nestettä, joka on mainittu Vaarallisia kemikaaleja irtolastina kuljettavien alusten rakenne- ja varustelusäännöstön vähimmäisvaatimusten yhteenvedossa. Meriturvallisuuskomitea hyväksyy säännöstön päätöslauselman A.490 (XII) mukaisesti järjestön yleiskokouksen valtuuttamana, ja järjestö voi muuttaa säännöstöä. Säännöstöstä käytetään jäljempänä nimitystä "kemikaalialuskoodi".

31 "Kaasusäiliöalus" on säiliöalus, joka on rakennettu tai muunnettu ja jota käytetään kuljettamaan irtolastina sellaisia nesteytettyjä kaasuja tai tiettyjä muita tulenarkoja aineita, jotka on mainittu Nesteytettyjä kaasuja irtolastina kuljettavien alusten rakenne- ja varustelusäännöstön XIX luvussa. Järjestö hyväksyi säännöstön päätöslauselmallaan A.328 (IX), jota se on muuttanut ja voi edelleen muuttaa. Säännöstöstä käytetään jäljempänä nimitystä "kaasusäiliöaluskoodi".

1 Jokaisessa aluksessa on oltava tämän säännön vaatimukset soveltuvin osin täyttävät palopumput, sammutusvesiputkisto, palopostit ja -letkut.

2 Palopumppujen teho

2.1 Vaadittujen palopumppujen on kyettävä antamaan palontorjuntaa varten kohdassa 4 mainitulla paineella alla mainittu vesimäärä:

.1 matkustaja-alusten pumppujen vähintään kaksi kolmannesta siitä vesimäärästä, jonka tyhjennyspumppujen vaaditaan imevän, kun niitä käytetään aluksen tyhjentämiseen; ja

.2 lastialusten pumppujen - muiden kuin hätäpumppujen - vähintään neljä kolmannesta siitä vesimäärästä, joka samankokoisen matkustaja-aluksen kunkin itsenäisen tyhjennyspumpun tulee säännön II-1/21 mukaan antaa alusta tyhjennettäessä, kuitenkin niin, ettei palopumppujen vaaditun kokonaistehon missään lastialuksessa tarvitse ylittää 180 m ³ /h.

2.2 Kunkin vaaditun palopumpun (lukuun ottamatta kohdassa 3.3.2 lastialuksille vaadittuja hätäpumppuja) tehon on oltava vähintään 80 prosenttia vaaditusta kokonaistehosta jaettuna vaadittujen palopumppujen vähimmäislukumäärällä mutta kuitenkin vähintään 25 m ³ /h, ja jokaisen tällaisen pumpun on kaikissa tilanteissa kyettävä antamaan ainakin vaaditut kaksi vesisuihkua. Näiden palopumppujen on kyettävä syöttämään sammutusvesiputkistoon vettä vaadituin ehdoin. Kun alukseen on asennettu vaadittua vähimmäismäärää useampi pumppu, on tällaisten lisäpumppujen tehon oltava viranomaista tyydyttävä.

3 Palopumppujen ja sammutusvesiputkiston järjestelyt

3.1 Aluksissa on oltava itsenäisesti toimivia palopumppuja seuraavasti:

.1 bruttovetoisuudeltaan vähintään 4000 tonnin matkustaja-alukset vähintään kolme

.2 bruttovetoisuudeltaan alle 4000 tonnin matkustaja-alukset ja bruttovetoisuudeltaan vähintään 1000 lastialukset vähintään kaksi

.3 bruttovetoisuudeltaan alle 1000 tonnin lastialukset viranomaisen riittäväksi katsoma määrä.

3.2 Saniteetti-, painolasti-, tyhjennys- tai yleispumput voidaan hyväksyä palopumpuiksi, edellyttäen ettei niitä yleensä käytetä öljyn pumppaamiseen ja että, jos niitä tilapäisesti käytetään öljypolttoaineen siirtoon tai pumppaamiseen, niihin asennetaan sopivat vaihtolaitteet.

3.3 Pohjaventtiilit, palopumput ja niiden tehonlähteet on järjestettävä siten, että varmistutaan siitä, että:

.1 bruttovetoisuudeltaan vähintään 1000 tonnin matkustaja-aluksissa tulipalo missään osastossa ei saata kaikkia palopumppuja toimintakyvyttömiksi.

.2 Bruttovetoisuudeltaan vähintään 2000 tonnin lastialuksissa, jos tulipalo jossakin osastossa voi saattaa kaikki pumput toimintakyvyttömiksi, on oltava vaihtoehtoinen menetelmä, johon kuuluu kiinteä itsenäinen hätäpumppu, joka kykenee antamaan kaksi vesisuihkua viranomaisen riittäväksi katsomalla tavalla. Pumpun ja sen sijoituksen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

. 2.1 Pumpun teho ei saa olla pienempi kuin 40 prosenttia tässä säännössä vaadittujen palopumppujen kokonaistehosta, eikä missään tapauksessa pienempi kuin 25 m ³ / h.

.2.2 Kun pumppu antaa kohdassa 3.3.2.1 vaaditun vesimäärän, on paineen kaikissa paloposteissa oltava ainakin yhtä suuri kuin kohdassa

4.2 mainittu vähimmäispaine.

. 2.3 Kukin pumpun dieselkäyttöinen tehonlähde on voitava käynnistää helposti kylmänä käsikammella aina 0°C lämpötilaan asti. Jos tämä on mahdotonta tai jos alempien lämpötilojen esiintyminen on ilmeistä, on helpon käynnistämisen varmistamiseksi harkittava lämmityksen järjestämistä ja ylläpitoa viranomaisen hyväksymällä tavalla. Jos käsikäynnistystä ei käytännössä voida tehdä, voi viranomainen sallia muita käynnistystapoja. Näiden on oltava sellaisia, että dieselkäyttöinen tehonlähde voidaan käynnistää ainakin 6 kertaa 30 minuutissa, ja ainakin kahdesti ensimmäisen 10 minuutin kuluessa.

.2.4 Kussakin polttoainesäiliössä on oltava riittävästi polttoainetta pumpun käyttämiseksi täydellä teholla vähintään kolmen tunnin ajan, ja pääkonehuoneen ulkopuolella on oltava käytettävissä polttoainevarasto, joka riittää pumpun käyttämiseksi täydellä teholla lisäksi 15 tunnin ajan.

.2.5 Pumpun kokonaisimukorkeus ei missään käytännössä todennäköisesti esiintyvässä kallistumassa tai viippauksessa saa olla yli 4,5 m ja imuputkisto on suunniteltava sellaiseksi, että imuhäviöt ovat mahdollisimman vähäiset.

.2.6 Palopumpun sisältävän tilan rakenteet on eristettävä sellaisen rakenteellisen palosuojelun tasoon, joka säännössä 44 vaaditaan tarkkailuasemalta.

.2.7 Koneistotilan ja hätäpalopumpun sekä sen tehonlähteen sisältävän tilan välillä ei sallita suoraa kulkuyhteyttä. Kun tällainen järjestely on käytännössä kohtuutonta toteuttaa, voi viranomainen hyväksyä järjestelyn, jossa kulku on tuulikaapin kautta, jonka kumpikin ovi on itsestään sulkeutuva, tai vedenpitävän oven kautta, jota voidaan käyttää sellaisesta koneistotilasta ja hätäpalopumpun sisältävästä tilasta etäällä olevasta tilasta, jonne kulkua tulipalo mainituissa tiloissa ei todennäköisesti katkaise. Tällöin on hätäpalopumpun ja sen tehonlähteen sisältäviin tiloihin oltava toinen kulkutie.

.2.8 Hätäpalopumpun itsenäisen tehonlähteen sisältävän tilan ilmanvaihtojärjestelyiden on oltava sellaiset, että ne niin hyvin kuin käytännössä mahdollista estävät koneistotilan tulipalossa kehittyvän savun kulkeutumisen tai imun tähän tilaan.

.3 Jos bruttovetoisuudeltaan alle 1 000 tonnin matkustaja-alusten ja alle 2 000 tonnin lastialusten jossakin osastossa tulipalo voisi saattaa kaikki pumput toimintakyvyttömiksi, on tällaisissa aluksissa oltava viranomaisten riittäväksi katsoma, vaihtoehtoinen järjestely veden saamiseksi palontorjuntaa varten.

.4 Lisäksi lastialuksissa, joiden koneistotilassa on muita pumppuja kuten yleiskäyttö-, tyhjennys- ja painolasti- ym. pumppuja, on oltava järjestelyt sen varmistamiseksi, että näistä pumpuista ainakin yksi, jolla on kohdissa 2.2 ja 4.2 mainittu teho ja paine, pystyy antamaan vettä sammutusvesiputkistoon.

3.4 Järjestelyjen veden saamiseksi välittömästi on oltava:

.1 bruttovetoisuudeltaan vähintään 1 000 tonnin matkustaja-aluksissa sellaiset, että vähintään yksi tehokas vesisuihku on saatavissa välittömästi mistä tahansa sisätiloissa sijaitsevasta palopostista ja että vedensaannin jatkuminen varmistetaan vaaditun palopumpun automaattisella käynnistymisellä.

.2 lastialuksissa ja bruttovetoisuudeltaan alle 1 000 tonnin matkustaja-aluksissa viranomaisen sopiviksi katsomat.

.3 lastialuksissa, joissa on ajoittain miehittämätön koneistotila tai joissa tarvitaan vain yksi henkilö vahdissa, on sammutusvesiputkistosta oltava saatavissa välittömästi vettä sopivalla paineella joko yhden pääpalopumpun kaukokäynnistyksellä komentosillalta ja mahdolliselta palontorjunta-asemalta tai pitämällä sammutusvesiputkisto yhdellä pääpalopumpulla jatkuvasti paineellisena, paitsi että viranomainen voi luopua tästä vaatimuksesta bruttovetoisuudeltaan alle

1 600 tonnin lastialusten kohdalla, jos koneistotilan kulkuteiden järjestelyt tekevät sen tarpeettomaksi;

.4 matkustaja-aluksissa, joissa on ajoittain miehittämättömät koneistotilat säännön 11-1154 mukaisesti, viranomainen antaa näiden tilojen kiinteistä vesisammutusjärjestelyistä määräykset, joiden tulee olla samanarvoiset yleensä miehitettyjen koneistotilojen vaatimusten kanssa.

3.5 Kaikkien palopumppujen yhteydessä on oltava varoventtiilit, jos pumput kykenevät kehittämään suuremman paineen kuin mille vesiputket, palopostit ja letkut on suunniteltu. Nämä venttiilit on sijoitettava ja säädettävä siten, että ne estävät liiallisen paineen sammutusvesijärjestelmän kaikissa osissa.

3.6 Säiliöaluksissa on erotusventtiilejä asennettava sammutusvesiputkistoon suojattuun paikkaan peräkorokekannen keulaosaan sekä säiliökannelle ainakin 40 metrin välein sammutusvesijärjestelmän eheyden säilyttämiseksi tulipalon tai räjähdyksen sattuessa.

4 Sammutusvesiputkiston halkaisija ja paine

4.1 Sammutusvesiputkiston pääputken ja siitä paloposteihin lähtevien vesiputkien halkaisijoiden on oltava riittävän suuria antamaan kahden samanaikaisesti käynnissä olevan palopumpun suurimman vaaditun vesimäärän saamiseksi tehokkaasti käyttöön, kuitenkin niin, että lastialuksissa halkaisijan ei tarvitse olla suurempi kuin virtausmäärä 140 m ³ /h edellyttää.

4.2 Kahden pumpun antaessa samanaikaisesti vettä kohdan 8 mukaisista suihkuputkista kohdassa 4.1 määritellyn vesimäärän mistä tahansa kahdesta vierekkäisestä palopostista, on paineen kaikissa paloposteissa pysyttävä vähintään seuraavana:

Matkustaja-aluksessa:

Bruttovetoisuus vähintään 4000 tonnia 0,31 N/ mm ² Bruttovetoisuus vähintään 1 000 tonnia, mutta alle 4000 tonnia 0,27 N/mm ² Bruttovetoisuus alle 1 000 tonnia viranomaisen riittäväksi katsoma

Lastialuksissa:

Bruttovetoisuus vähintään 6000 tonnia 0,27 N/ mm ² Bruttovetoisuus vähintään 1 000 tonnia mutta alle 6000 tonnia 0,25 N/mm ² Bruttovetoisuus alle 1 000 tonnia viranomaisen riittäväksi katsoma

4.3 Paine missään palopostissa ei saa olla suurempi kuin se paine, jolla paloletkua voidaan tehokkaasti hallita.

5 Palopostien lukumäärä ja sijainti

5.1 Palopostien lukumäärän ja sijainnin on oltava sellaiset, että vähintään kaksi eri paloposteista tulevaa vesisuihkua, joista toinen yksikappaleisesta letkusta, ulottuu aluksen kaikkiin niihin osiin, joihin matkustajat tai miehistö matkan aikana tavallisesti pääsevät, ja mihin tahansa osaan tyhjässä lastitilassa, ro-ro-lastitilassa ja erityistilassa - viimeksimainitussa tapauksessa siten, että kaksi yksikappaleisesta letkusta tulevaa suihkua ulottuu tällaisen tilan jokaiseen kohtaan. Lisäksi tällaiset palopostit on sijoitettava suojattavien tilojen sisäänkäyntien läheisyyteen.

5.2 Matkustaja-alusten asuntotiloissa, työskentelytiloissa ja koneistotiloissa on palopostien lukumäärän ja sijaintien oltava sellaiset, että kohdan

5.1 vaatimukset voidaan täyttää, kun kaikki vedenpitävät ovet ja kaikki pystysuuntaisten päävyöhykkeiden rajalaipioiden ovet ovat suljettuina.

5.3 Kun matkustaja-aluksessa johonkin A-kategorian koneistotilaan on pääsytie matalalla tasolla viereisestä akselitunnelista, on kaksi palopostia sijoitettava koneistotilan kyseisen sisäänkäyntikohdan läheisyyteen mutta sen ulkopuolelle. Kun tällainen kulkutie on muista tiloista, on yhdessä näistä tiloista oltava kaksi palopostia A.kategorian koneistotilaan johtavan sisäänkäyntikohdan lähellä. Näitä ei kuitenkaan vaadita, jos tunneli tai viereiset tilat eivät ole osana poistumisreitissä.

6 Putket ja palopostit

6.1 sammutusvesiputkistoa ei saa tehdä aineesta, joka menettää kuumuuden vaikutuksesta käyttökelpoisuutensa, ellei putkia ole suojattu riittävästi. Putket ja palopostit on sijoitettava niin, että paloletkut voidaan kytkeä helposti niihin. Putket ja palopostit on järjestettävä siten, että vältetään jäätymismahdollisuus. Aluksissa, joissa saatetaan kuljettaa kansilastia, on palopostien oltava paikoissa, joihin on aina helppo päästä, ja putket on, mikäli se käytännössä on mahdollista, asennettava niin, että kansilasti ei pääse niitä vahingoittamaan. jollei aluksen jokaista palopostia varten ole varattu omaa letkua ja suihkuputkea, on aluksen kaikkien letkuliittimien ja suihkuputkien oltava täysin vaihtokelpoisia keskenään.

6.2 Kutakin paloletkua varten on oltava venttiili, jotta mikä tahansa paloletku voidaan irrottaa palopumppujen ollessa käynnissä.

6.3 Koneistotilojen ulkopuolelle helppopääsyiseen paikkaan on asennettava erotusventtiilit erottamaan pääpalopumpun tai -pumput sisältävässä koneistotilassa oleva sammutusvesiputkiston osa sammutusvesiputkiston muista osista. Sammutusvesiputkisto on järjestettävä sellaiseksi, että aluksen kaikkiin paloposteihin edellä mainitussa koneistotilassa sijaitsevia paloposteja lukuunottamatta saadaan vettä mainitun koneistotilan ulkopuolella olevasta palopumpusta putkia pitkin, jotka eivät kulje mainitun tilan kautta. Viranomainen voi poikkeustapauksessa sallia hätäpalopumpun imu- ja painepuolen putkiston kulkevan lyhyen matkan mainitun koneistotilan läpi, jos sen vetäminen ulkopuolisesti on epäkäytännöllistä, edellyttäen että sammutusvesiputkiston kestävyys ylläpidetään ympäröimällä putkisto vahvalla teräskotelolla.

7 Paloletkut

7.1 Paloletkujen on oltava viranomaisen hyväksymää ainetta ja tarpeeksi pitkiä antamaan vesisuihku joka paikkaan, jossa niitä voidaan tarvita. Viranomainen määrää letkujen suurimman pituuden. jokaiseen letkuun tulee kuulua suihkuputki ja tarpeelliset liittimet. Letkut, joita tässä luvussa sanotaan "paloletkuiksi", on kaikkine tarpeellisine laitteineen ja työkaluineen pidettävä käyttövalmiina hyvin näkyvissä paikoissa palopostien tai kytkentäkohtien lähellä. Lisäksi on matkustaja-alusten, joiden matkustajamäärä on suurempi kuin 36, sisätiloissa paloletkujen oltava jatkuvasti kytkettyinä paloposteihin.

7.2 Aluksissa on oltava paloletkut, joiden lukumäärän ja halkaisijan viranomainen katsoo riittäviksi.

7.3 Matkustaja-aluksissa on oltava ainakin yksi paloletku kutakin kohdassa 5 vaadittua palopostia kohden, ja näitä paloletkuja saadaan käyttää vain palon sammuttamiseen tai palonsammutuslaitteiston kokeiluun palontorjuntaharjoituksissa ja katsastuksissa.

7.4.1 Lastialuksissa, joiden bruttovetoisuus on vähintään 1 000 tonnia, on oltava yksi letku liittimineen ja suihkuputkineen aluksen pituuden jokaista 30 m kohden sekä lisäksi yksi varalle. Letkuja ei kuitenkaan saa olla vähempää kuin viisi. Tähän lukumäärään eivät sisälly koneja kattilahuoneisiin vaaditut letkut. Varmistaakseen sen, että tarpeellinen määrä letkuja aina on käytettävissä ja saatavilla voi viranomainen, ottaen huomioon aluksen tyypin ja sen liikenteen laadun, johon alusta käytetään, vaatia letkujen lukumäärää lisättäväksi.

7.4.2 Bruttovetoisuudeltaan alle 1 000 tonnin lastialuksissa on oltava paloletkuja viranomaisen riittäväksi katsoma lukumäärä.

8 Suihkuputket

8.1 Tätä lukua sovellettaessa on suihkuputkien suuttimien normaalihalkaisijoiden oltava 12 mm, 16 mm ja 19 mm tai mahdollisimman lähellä näitä mittoja. Suurempia suutinkokoja voidaan sallia viranomaisen suostumuksella.

8.2 Asunto- ja työskentelytiloissa ei vaadita suurempaa kuin 12 mm suuttimia.

8.3 Koneistotiloja ja ulkotiloja varten on suuttimien koon oltava sellainen, että kahdesta suuttimesta saadaan suurin vesimäärä, jonka pienin palopumppu kykenee antamaan kohdan 4 mukaisella paineella, mutta 19 mm suurempia suutinkokoja ei tarvitse käyttää.

8.4 Kaikkien suihkuputkien on oltava hyväksyttyjä yhdistelmäsuihkuputkia (so. antaa sumusuihkun ja suorasuihkun) ja niissä on oltava sulkulaite.

9 Muihin palonsammutusjärjestelmiin kuuluvien vesipumppujen yms. laitteiden sijoitus ja järjestely

Veden syöttämiseksi muihin tässä luvussa vaadittuihin palonsammutusjärjestelmiin tarvittavat pumput, niiden tehonlähteet ja säätölaitteet on sijoitettava tällaisten järjestelmien suojaamien tilojen ulkopuolelle ja ne on järjestettävä siten, että suojatuissa tiloissa sattuva tulipalo ei saa sellaisia järjestelmiä toimintakyvyttömiksi.

1 Yleistä

1.1 Sellaisen palonsammutusaineen, joka viranomaisen mielestä joko itsestään tai odotettavissa olevissa käyttöolosuhteissa synnyttää myrkyllisiä kaasuja siinä määrin, että tästä on vaaraa ihmiselle, käyttöä ei hyväksytä.

1.2 Sammutusaineen johtamiseksi suojattaviin tiloihin tarvittavissa putkissa on oltava säätöventtiilit tai -hanat, joissa on selvät merkinnät ilmaisemassa ne osastot, joihin putket johtavat. Aineen laskeminen vahingossa johonkin osastoon on sopivin toimenpitein estettävä. Kun lastitilaa, jossa on kaasusammutuslaitos, käytetään matkustajatilana, on sinne johtavat kaasuputket suljettava umpilaipoin sellaisen käytön ajaksi.

1.3 Palonsammutusaineen jakeluputkisto on järjestettävä ja purkaussuuttimet sijoitettava siten, että aine saadaan leviämään tasaisesti.

1.4 Kaikkien aukkojen, joista ilmaa voi päästä suojattuun tilaan tai joista kaasua voi päästä sieltä pois, on oltava suljettavissa.

1.5 jos jossain tilassa on ilmasäiliöissä olevan ilman vapaatilavuus sellainen, että sen purkautuessa tällaiseen tilaan tulipalon yhteydessä tällainen ilmanpurkautuminen vaikuttaisi vakavasti kiinteän palonsammutuslaitoksen tehokkuuteen, niin viranomaisen on vaadittava lisäerä palonsammutusainetta.

1.6 Aluksessa on oltava laitteet, jotka automaattisesti antavat kuuluvia varoitusmerkkejä, kun palonsammutusainetta lasketaan sellaiseen tilaan, jossa henkilökunta tavallisesti työskentelee tai johon he pääsevät. Hälytyksen on oltava päällä sopivan pituisen ajan ennen aineen laukaisua.

1.7 Kaikkien kiinteiden kaasusammutuslaitosten käyttölaitteiden on oltava helposti luoksepäästävissä ja yksinkertaiset käyttää ja ne on keskitettävä mahdollisimman harvoihin paikkoihin siten, että suojattavassa tilassa oleva tulipalo ei todennäköisesti estä pääsyä niiden luo. jokaisessa sijoituspaikassa on oltava henkilökunnan turvallisuuden kannalta selvät laitoksen käyttöohjeet.

1.8 Palonsammutusaineen automaattilaukaisu ei ole sallittu paitsi mitä kohdassa 3.3.5 sallitaan ja lukuunottamatta kohdissa 3.4 ja 3.5 mainittuja automaattisia kohdesammutuslaitteita.

1.9 Kun palonsammutusainemäärä vaaditaan suojaamaan useampaa kuin yhtä tilaa, käytettävissä olevan ainemäärän ei tarvitse olla suurempi kuin suurin määrä, jota tarvitaan mihin tahansa yksittäiseen näin suojattuun tilaan.

1.10 Paitsi mitä kohdissa 3.3, 3.4 tai 3.5 sallitaan toisin, on palonsammutusaineen - höyryä lukuunottamatta - säilytykseen käytettävien painesäiliöiden oltava suojattavien tilojen ulkopuolella kohdan 1.13 mukaisesti.

1.11 Miehistön on voitava tarkistaa turvallisesti säiliöissä oleva ainemäärä.

1.12 Palonsammutusaineen säilytykseen käytettävät säiliöt ja niihin liittyvät paineelliset osat on mitoitettava viranomaisen hyväksymän paineastiasäännöstön mukaisesti, ottaen huomioon niiden sijoitukset ja käyttöolosuhteissa odotettavissa olevat korkeimmat ympäristölämpötilat.

1.13 Kun palonsammutusaine säilytetään suojatun tilan ulkopuolella, se on säilytettävä huoneessa, jonka sijainti on turvallinen ja helppopääsyinen ja jossa on tehokas ilmanvaihto viranomaista tyydyttävästi. Tällaiseen säilytyshuoneeseen tulee kulkuteiden olla mieluiten ulkokannelta, ja niiden on joka tapauksessa oltava suojatusta tilasta riippumattomia. Käyntiovien on auettava ulospäin, ja tällaisten huoneitten ja viereisten suljettujen tilojen välisissä rajapinnoissa olevien laipioiden ja kansien - ovet ja muut sulkulaitteet mukaan lukien - on oltava kaasutiiviitä. Sääntöjen 26, 27, 44 ja 58 paloluokkataulukoita käytettäessä tällaisia säilytyshuoneita pidetään tarkkailuasemina.

1.14 Aluksessa on oltava varaosia laitokseen viranomaista tyydyttävästi.

2 Hiilidioksidilaitos

2.1 Lastitiloja varren käytettävissä olevan hiilidioksidin määrän on - ellei toisin määrätä oltava riittävä antamaan vapaata kaasua tilavuus, joka on vähintään 30 prosenttia aluksen suurimman, näin suojatun lastitilan kokonaistilavuudesta.

2.2 Koneistotiloja varten on olevan hiilidioksidimäärän oltava riittävä antamaan vapaata kaasua määrä, joka on vähintään yhtä suuri kuin suurempi seuraavista määristä:

.1 40 prosenttia näin suojatun suurimman koneistotilan kokonaistilavuudesta, johon ei lasketa konekuilun sitä osaa, joka on konekuilun sellaisen tason yläpuolella, jossa konekuilun vaakasuuntainen pinta-ala on enintään 40 prosenttia kyseisen tilan vaakasuuntaisesta pinta-alasta, joka on mitattu tankinkaton ja konekuilun alimman kohdan puolivälistä; tai

.2 35 prosenttia suurimman suojatun koneisto. tilan kokonaistilavuudesta kuilu mukaan lukien; Edellä mainitut prosenttimäärät voidaan vähentää 35 ja vastaavasti 30 prosentiksi lastialuksissa, joiden bruttovetoisuus on pienempi kuin 2 000 tonnia. jos kahta tai useampaa A-kategorian koneistotilaa ei ole täysin erotettu toisistaan, niiden katsotaan muodostavan yhden osaston.

2.3 Tässä kappaleessa vapaan hiilidioksidin ominaistilavuudeksi lasketaan 0,56 m ³ /kg.

2.4 Koneistotilojen kiinteän putkiston tulee olla sellainen, että 85 prosenttia kaasusta voidaan laskea kyseiseen tilaan 2 minuutissa.

3 Halonilaitokset

3.1 Halogenoitujen hiilivetyjen (halonien) käyttö sammutusaineena on sallittua ainoastaan koneistotiloissa, pumppuhuoneissa ja sellaisissa lastitiloissa, jotka on tarkoitettu pelkästään sellaisten ajoneuvojen kuljetukseen, joissa ei ole lastia.

3.2 Kun halogenoituja hiilivetyjä käytetään sammutusaineena tilasammutuslaitoksissa:

.1 laitoksessa saa olla vain käsinkäynnistyvä laukaisukoneisto;

.2 Jos oleva halonimäärä vaaditaan suojaamaan useampaa kuin yhtä tilaa, on sen varastointi- ja laukaisujärjestelyjen oltava sellaiset, että kussakin tilassa täytetään kohtien 3.2.9 tai 3.2.10 vaatimukset.

.3 Järjestelyjen on oltava sellaiset, että kaikki suojattavaa tilaa palvelevat ilmanvaihtotuulettimet pysähtyvät automaattisesti ennen aineen laukaisemista.

.4 Suojattavaa tilaa palvelevan ilmanvaihtolaitoksen kaikki palopellit on voitava sulkea käsin.

.5 Purkausjärjestelyt on suunniteltava sellaisiksi, että kohdissa 3.2.9 tai 3.2.10 vastaavasti lastitiloille tai koneistotiloille vaadittu vähimmäismäärä voidaan purkaa nestemäisenä käytännöllisesti katsoen kokonaan enintään 20 sekunnin nimellisajassa.

.6 Järjestelmä on suunniteltava toimimaan viranomaisen riittäväksi katsomalla lämpötila-alueella.

.7 Purkautuminen ei saa vaarantaa henkilökuntaa, joka on huoltamassa laitteita tai joka käyttää tilan tavanomaisia kulkuteitä ja poistumisteitä.

.8 Miehistön on voitava tarkistaa turvallisesti säiliöiden paine.

.9 Pelkästään kuormaamattomia ajoneuvoja varten tarkoitettujen lastitilojen sammutusaineen määrä lasketaan taulukon 5.1 mukaisesti. Tämän määrän on perustuttava suojattavan tilan kokonaistilavuuteen. Halonien 1301 ja 1211 osalta määrä on laskettava tilavuussuhteessa ja halonin 2402 osalta massan suhteessa tilavuusyksikköön.

10 Koneistotilojen sammutusaineen määrä lasketaan taulukon 5.2 mukaan. Tämän on kuilu mukaan lukien perustuttava vähimmäispitoisuudella tilan kokonaistilavuuteen ja enimmäispitoisuudella nettotilavuuteen. Halonien 1301 ja 1211 osalta määrä on laskettava tilavuussuhteessa, halonin 2042 osalta massan suhteessa tilavuusyksikköön.

.11 Kohdissa 3.2.9 ja 3.2.10 lasketaan halonin 1301 ominaistilavuudeksi 0,16 m ³ /kg ja halonin 1211 ominaistilavuudeksi 0,14 m ³ /kg.

3.3 Vain halonia 1301 saadaan säilyttää suojattavassa koneistotilassa. Säiliöt on jaettava yksilöllisesti koko tilaan ja seuraavat vaatimukset on täytettävä:

.1 Laitoksella on oltava käsinkäynnistyvä laukaisukoneisto, joka sijaitsee suojattavan tilan ulkopuolella. Laukaisukoneistolla on oltava kaksi tehonlähdettä, joiden on oltava suojattavan tilan ulkopuolella, ja niiden on oltava välittömästi käytettävissä. Koneistotilojen ollessa kyseessä voi toinen tehonlähde sijaita suojattavassa tilassa.

.2 Säiliöihin kytketyissä virtapiireissä on oltava valvontalaitteet vikojen ja tehon häviämisen havaitsemiseksi. Näiden ilmoittamiseen on käytettävä näkö- ja kuuloaistiin perustuvia hälytyslaitteita.

.3 säiliöihin kytkettyjen pneumaattisten tai hydraulisten piirien on oltava kaksinkertaiset. Laitteissa, jotka kehittävät pneumaattisen tai hydraulisen paineen, on oltava valvontalaite, jolla paineen häviäminen havaitaan. Tämän ilmoittamiseen on käytettävä näkö- ja kuuloaistiin perustuvia hälytyslaitteita.

.4 Suojatussa tilassa on järjestelmän laukaisun kannalta tarpeellisten sähköpiirien oltava kuumuuttakestäviä, kuten mineraalieristeinen kaapeli tai vastaava. Laitoksen laukaisun kannalta tarpeelliset putkistot, jotka on suunniteltu toimimaan hydraulisesti tai pneumaattisesti, on tehtävä teräksestä tai muusta samanarvoisesta kuumuuttakestävästä aineesta viranomaista tyydyttävällä tavalla.

.5 Jokaisessa painesäiliössä on oltava automaattinen ylipainevarolaite, joka päästää säiliön sisällön turvallisesti suojattavaan tilaan, jos säiliö joutuu tulipalon vaikutukseen ja laitosta ei ole saatettu toimintaan.

.6 Säiliöiden sekä kunkin laitoksen laukaisemiseksi välttämättömien sähköpiirien ja putkistojen järjestelyn on oltava sellainen, että suojattavassa tilassa sattuvan tulipalon tai räjähdyksen vahingoittaessa mitä tahansa yhtä laukaisupiiriä, so. kun yksittäinen vika ilmenee - ainakin kaksi kolmasosaa kohdissa 3.2.9 tai 3.2.10 vaaditusta kyseiseen tilaan tarkoitetusta sammutusainemäärästä voidaan vielä laukaista siten, että vaatimus aineen tasaisesta jakautumisesta koko tilaan täytetään. Vain yhden tai kaksi säiliötä vaativien tilojen laitosten järjestelyn on oltava viranomaista tyydyttäviä.

.7 Missään painesäiliössä ei saa olla enempää kuin kaksi purkaussuutinta, ja kunkin säiliön sisältämän sammutusaineen enimmäismäärän on oltava viranomaista tyydyttävä siten, että vaatimus aineen tasaisesta jakautumisesta koko tilaan täytetään.

.8 Säiliöissä on oltava valvontalaitteet, jotka havaitsevat vuodosta ja purkautumisesta aiheutuvan paineen alenemisen. Tällaisen tilanteen osoitusta varten on suojattavalla alueella ja komentosillalla tai siinä tilassa, johon palonvalvontalaitteisto on keskitetty, oltava näkyvän ja kuuluvan hälytyksen antavat laitteet, mutta lastitilojen osalta tällaiset hälytyslaitteet vaaditaan vain komentosillalla tai siinä tilassa, jonne palonvalvontalaitteisto on keskitetty.

3.4 Mahdollisesti vaaditun kiinteän palonsammutuslaitoksen lisäksi ja siitä riippumattomasti koneistotilojen suljetuille alueille, joissa on suuri palovaara, asennetut paikalliset automaattiset kiinteät palonsammutuslaitteet, joissa käytetään halonia 1301 tai 1211, voidaan hyväksyä seuraavin ehdoin:

.1 Tilan, jossa on tällainen ylimääräinen kohdesuojaus, on mieluiten oltava yhdellä työtasolla ja samalla tasolla kuin sisäänkäynti. Viranomaisen harkinnan mukaan voidaan yhtä useampi työtaso sallia, mikäli jokaisella tasolla on sisäänkäynti.

.2 Tilan koon sekä sen sisäänkäyntien ja siellä olevan koneiston järjestelyjen on oltava sellaiset, että kaikkialta tilasta voidaan poistua 10 sekunnin kuluessa.

.3 Kunkin laitteen toiminnasta on saatava näkyvä ja kuuluva hälytysmerkki koneistotilan jokaisen sisäänkäynnin ulkopuolella, ja komentosillalla tai siinä tilassa, jonne palonvalvontalaitteisto on keskitetty.

.4 Tilan jokaisen sisäänkäynnin ulkopuolella on oltava merkkitaulu, joka ilmoittaa tilan sisältävän yhden tai useampia automaattisia palonsammutuslaitteita sekä niissä käytetyn aineen.

.5 Purkaussuuttimet on suunnattava siten, että purkaus ei aiheuta vaaraa henkilökunnalle, joka käyttää osaston normaalisti käytettäviä portaita tai poistumisteitä. Lisäksi on koneistoa huoltava henkilökunta suojattava aineen vahingossa tapahtuvalta purkaukselta.

.6 Palonsammutuslaitteet on suunniteltava toimiviksi viranomaista tyydyttävällä lämpötila-alueella.

.7 Miehistön on voitava tarkistaa turvallisesti säiliöiden paine.

.8 Paikallisten automaattisten sammutuslaitteiden sammutusaineen kokonaismäärän on oltava sellainen, että 20°C lämpötilassa suljetun tilan nettotilavuuteen perustuva pitoisuus ei ylitä 7 prosenttia halonilla 1301 eikä 5,5 prosenttia halonilla 1211. Tätä vaatimusta sovelletaan, kun joko paikallinen automaattinen sammutuslaite tai kohdan 3.2 mukainen kiinteä laitos on lauennut, mutta ei silloin, kun kummatkin ovat lauenneet. Halonin 1301 ominaistilavuudeksi lasketaan 0,16 m ³ /kg ja halonin 1211 ominaistilavuudeksi 0,14 m ³ /kg.

.9 Laitteen purkautumisaika, jolla tarkoitetaan nestefaasin purkautumista, saa olla enintään 10 sekuntia.

.10 Paikallisten automaattisten palonsammutuslaitteiden järjestelyjen on oltava sellaiset, että niiden laukaisu ei aiheuta sähkötehon häviämistä tai aluksen ohjattavuuden heikkenemistä.

3.5 Mahdollisesti vaaditun kiinteän palonsammutuslaitoksen lisäksi ja siitä riippumattomasti koneistotiloissa suuren palovaaran omaavien laitteiden suojana oleva, kohdan 3.4 mukainen automaattinen palonsammutuslaite voidaan hyväksyä, mikäli täytetään kohdat 3.4.3 - 3.4.6, 3.4.9 ja 3.4.10 sekä seuraavaa:

.1 Paikallisten automaattisten sammutuslaitteiden sammutusaineen määrän on oltava sellainen, että niiden lauetessa samanaikaisesti koneistotilan kokonaistilavuuteen perustuva kaasupitoisuus ei 20 C lämpötilassa ylitä 1,25 prosenttia.

.2 Halonin 1301 ominaistilavuudeksi lasketaan 0,16 m ³ /kg ja halonin 1211 ominaistilavuudeksi 0,14 m ³ /kg.

4 Höyryjärjestelmät

Viranomaisten ei tule yleensä sallia höyryn käyttöä sammutusaineena kiinteissä palonsammutuslaitoksissa. jos viranomainen sallii höyryn käytön, on sitä käytettävä ainoastaan rajoitetuilla alueilla vaaditun sammutusaineen lisänä ja sillä edellytyksellä, että höyryn syöttämiseen käytettävissä olevassa höyrykattilassa tai höyrykattiloissa kehittyy höyryä suurimman niin suojatun tilan kokonaistilavuuden kutakin 0,75 m ³ kohden vähinrään 1 kg tunnissa. Edellä mainittujen vaatimusten täyttämisen lisäksi on laitokset kaikin puolin tehtävä viranomaisen määräysten mukaisesti ja sitä tyydyttävällä tavalla.

5 Muut kaasujärjestelmät

5.1 Jos muuta kaasua kuin hiilidioksidia tai halogenoituja hiilivetyjä tai kohdan 4 mukaan sallitulla tavalla käytettävää höyryä kehitetään aluksessa ja käytetään palonsammutusaineena, niin sen on oltava polttoaineen polton kaasumainen tuote, jossa happipitoisuus, hiilimonoksidipitoisuus, syövyttävät aineosaset ja kaikki kiinteät palavat hiukkaset on vähennetty pienimpään sallittuun määrään.

5.2 Jos tällaista kaasua käytetään palonsammutusaineena koneistotilojen suojana olevassa kiinteässä palonsammutuslaitoksessa, on sen annettava samanarvoinen suoja kuin kiinteällä hiilidioksidilaitoksella saataisiin.

5.3 Jos tällaista kaasua käytetään palonsammutusaineena lastitilojen suojana olevassa kiinteässä palonsammutuslaitoksessa, on tällaista kaasua oltava saatavissa riittävästi syötettäväksi 72 tunnin ajan tunnissa vapaata kaasua määrä, joka on vähintään 25 prosenttia suurimman näin suojatun tilan kokonaistilavuudesta.

1 Kaikkien tulensammuttimien on oltava hyväksyttyä tyyppiä ja rakennetta.

1.1 Vaadittujen nestekäsisammuttimien tilavuus ei saa olla suurempi kuin 13,5 1 eikä pienempi kuin 9 1. Muiden sammuttimien on oltava yhtä helposti käsiteltäviä kuin 13,5 1 nestesammutin ja sammutustehoonsa nähden vähintään yhtä tehokkaita kuin 9 1 nestesammutin.

1.2 Viranomaisen on määrättävä mitkä tulensammuttimet ovat samanarvoisia.

2 Varalatauksia on pidettävä aluksessa viranomaisen vaatima määrä.

3 Tulensammuttimia, joissa oleva sammutusaine viranomaisen mielestä joko itsestään tai odotettavissa olevissa käyttöolosuhteissa synnyttää myrkyllisiä kaasuja siinä määrin, että tästä on vaaraa ihmisille, ei hyväksytä.

4 Kannettavassa vaahdonkehitinyksikössä on oltava induktorityyppinen ilmanvaahtosuutin, joka voidaan liittää paloputkistoon paloletkulla, sekä siirrettävä säiliö, jossa on vähintään 20 1 vaahtonestettä, ja yksi varasäiliö. Suuttimen on kyettävä kehittämään tehokasta vaahtoa, joka sopii öljypalon sammuttamiseen, vähintään 1,5 m 1 minuutti.

5 Tulensammuttimet on tarkastettava määräajoin ja koeteltava viranomaisen vaatimalla tavalla.

6 Yksi näistä käsisammuttimista, jotka on tarkoitettu käytettäväksi jossakin tietyssä tilassa, on sijoitettava lähelle tämän tilan sisäänkäytävää.

7 Asuntotiloissa, työskentelytiloissa ja tarkkailuasemilla on oltava sopivan tyyppiset käsisammuttimet, joita on oltava viranomaisen riittäväksi katsoma määrä. Bruttovetoisuudeltaan vähintään

1 000 tonnin aluksissa on oltava ainakin viisi käsisammutinta.

1 Öljylämmitteisiä kattiloita tai polttoöljynetusyöttölaitteita sisältävät tiiat

1.1 A-kategorian koneistotiloissa, joissa on öljylämmitteisiä kattiloita tai polttoöljynetusyöttölaitteita, on oltava jokin seuraavista kiinteistä sammutuslaitteista

1 kaasusammutuslaitos, joka täyttää säännön 5 määräykset;

2 kevytvaahtosammutuslaitos, joka täyttää 9 säännön määräykset:

3 hajasuihkusammutuslaitos, joka täyttää säännön 10 määräykset. Jos kone- ja kattilahuoneita ei ole täysin erotettu toisistaan tai jos polttoöljyä voi valua kattilahuoneesta konehuoneeseen, on kone- ja kattilahuoneita pidettävä yhtenä tilana.

1.2 Jokaisessa kattilahuoneessa on oltava ainakin yksi kannettava vaahdonkehitinyksikkö, joka täyttää säännön 6.4 määräykset.

1.3 Jokaisen kattilahuoneen kunkin lämmityspaikan luona ja jokaisessa tilassa, jossa on jokin polttoöljynkäsittelylaitteiston osa, on oltava ainakin kaksi vaahtokäsisammutinta tai muu samanarvoinen sammutin. jokaisessa kattilahuoneessa on oltava ainakin yksi hyväksytty vaahtosammutin, jonka vetoisuus on vähintään 135 1, tai muu samanarvoinen sammutin. Näissä sammuttimissa on oltava keloille käärittävät letkut, joiden pituus on riittävä sammutusaineen saamiseksi kattilahuoneen kaikkiin paikkoihin. Lastialusten teholtaan alle 175 kW, talouskäytössä olevien kattiloiden osalta viranomainen voi harkita helpotuksia tämän kohdan vaatimuksiin.

1.4 Kunkin lämmityspaikan luona on oltava astia, jossa on viranomaisen vaatima määrä hiekkaa, soodalla kyllästettyä sahajauhoa tai muuta hyväksyttyä kuivaa ainetta. Vaihtoehtona sille voidaan pitää hyväksyttyä käsisammutinta.

2 Polttomoottoreita sisältävät tilat

Polttomoottoreita sisältävissä A.kategorian koneistotiloissa on oltava seuraavaa:

.1 Jokin kohdassa 1.1 vaadituista palonsammutuslaitoksista.

.2 Ainakin yksi säännön 6.4 vaatimukset täyttävä kannettava vaahdonkehitinyksikkö.

.3 Jokaisessa sellaisessa tilassa on oltava riittävä määrä hyväksyttyjä vaahtosammuttimia, joiden vetoisuus on vähintään 45 1, tai muita samanarvoisia sammuttimia, jotta vaahtoa tai muuta samanarvoista sammutusainetta voidaan suihkuttaa poltto- ja voiteluöljyn painejärjestelmän, vaihteiston ja muiden palovaarallisten kohteiden kaikkiin kohtiin. Lisäksi on oltava riittävä lukumäärä vaahtokäsisammuttimia tai muita samanarvoisia sammuttimia, jotka on sijoitettava siten, että tilan mistään kohdasta ei ole 10 m pidempää kävelymatkaa sammuttimen luo. jokaisessa sellaisessa tilassa on oltava vähintään kaksi tällaista sammutinta. Lastialusten pienehköille tiloille viranomainen voi harkita helpotuksia tästä vaatimuksesta.

3 Höyryturbiineja tai koteloituja höyrykoneita sisältävät tilat

Tiloissa, joissa on höyryturbiineja tai koteloituja höyrykoneita, joita käytetään joko pääkuljetuskoneistoina tai muihin tarkoituksiin, kun tällaisen koneiston kokonaisteho on vähintään 375 kW, on oltava seuraavaa:

.1 Hyväksyttyjä vaahtopalonsammuttimia, joiden vetoisuus on vähintään 45 1, tai muita samanarvoisia sammuttimia lukumäärältään riittävästi, jotta vaahtoa tai samanarvoista sammutusainetta voidaan suihkuttaa painevoitelujärjestelmän kaikille pinnoille, turbiinien, koneiden tai näihin liittyvän vaihteiston painevoitelujärjestelmän sisälleen sulkevien koteloiden pinnoille ja muihin palovaarallisiin kohteisiin. Kuitenkaan tällaisia sammuttimia ei vaadita, jos kohdan 1.1 vaatimukset täyttävällä kiinteällä palonsammutuslaitoksella aikaansaadaan vähintään samanarvoinen suojaus.

.2 Riittävä määrä vaahtokäsisammuttimia tai muita samanarvoisia sammuttimia,jotka on sijoitettava siten, että tilan mistään kohdasta ei ole 10 m pidempää kävelymatkaa sammuttimen luo ja että jokaisessa sellaisessa tilassa on vähintään kaksi tällaista sammutinta, mutta tällaisia sammuttimia ei vaadita kohdan 1.3 mukaan vaadittujen sammuttimien lisänä.

4 Palonsammutuslaitteet muissa koneistotiloissa

Jos jossain koneistotilassa, jolle ei ole esitetty mitään erityisvaatimuksia palonsammutuslaitteille kohdissa 1, 2 ja 3, on viranomaisen mielestä palovaara, on siellä tai siihen liittyvässä tilassa oltava hyväksyttyjä käsisammuttimia tai palonsammuttamiseksi muita välineitä sellainen lukumäärä, jonka viranomainen katsoo riittäväksi.

5 Kiinteät palonsammutuslaitokset, joita ei vaadita tässä luvussa

Jos asennetaan kiinteä palonsammutuslaitos, jota ei vaadita tässä luvussa, niin sellaisen laitoksen on oltava viranomaista tyydyttävä.

6 A-kategorian koneistotilat matkustaja-aluksissa

Enemmän kuin 36 matkustajaa kuljettavien matkustaja-alusten jokaisessa A-kategorian koneistotiloissa on oltava ainakin kaksi sopivaa vesisumuputkea.*

* Vesisumuputken voi muodostaa metallinen L-muotoinen putki, jonka pitkä osa on noin 2 m pituinen ja voidaan liittää paloletkuun sekä jonka lyhyt osa on noin 250 mm pitkä varustettuna kiinteällä vesisumusuuttimella tai mahdollisuudella kiinnittää vesisuihkusuutin.

1 Kun johonkin koneistotilaan asennetaan säännön 7 vaatimusten lisäksi kiinteä raskasvaahtopalonsammutuslaitos, tällaisen laitoksen on kyettävä purkamaan kiinteiden purkausaukkojen kautta enintään viidessä minuutissa vaahtomäärä, joka riittää peittämään 150 mm paksuisella kerroksella suurimman yksittäisen alueen, jolle polttoöljyä saattaa levitä. Laitoksen on kyettävä kehittämään öljypalojen sammuttamiseen sopivaa vaahtoa. Vaahto on saatava jakautumaan tehokkaasti putkiston ja säätöventtiilit tai -hanat sisältävän kiinteän järjestelmän kautta sopiviin purkausaukkoihin ja vaahto on saatava tehokkaasti suunnatuksi kiinteillä hajoittimilla suojattavassa tilassa oleviin muihin palovaarallisiin kohtiin. Vaahdon laajenemissuhde ei saa olla yli 12:1.

2 Kaikkien tällaisten laitosten käyttölaitteiden on oltava helposti luoksepäästävissä ja yksinkertaiset käyttää ja ne on keskitettävä mahdollisimman harvoihin paikkoihin siten, että suojattavassa tilassa oleva tulipalo ei todennäköisesti estä pääsyä niiden luo.

1.1 Koneistotilojen vaadittujen kiinteiden kevytvaahtosammutuslaitosten on kyettävä nopeasti purkamaan kiinteiden purkausaukkojen kautta vaahtoa määrä, joka riittää täyttämään suurinta suojattavaa tilaa vähintään syvyysvauhdilla 1 m minuutissa. Käytettävissä olevan vaahtonesteen määrän on riitettävä muodostamaan vaahtoa tilavuuden, joka on viisi kertaa suurimman suojattavan tilan tilavuus. Vaahdon laajenemissuhde ei saa olla yli 1 000:1.

1.2 Viranomainen voi sallia vaihtoehtoiset järjestelyt ja purkausmäärät, jos sen mielestä saavutetaan samanarvoinen suojelu.

2 Vaahdonsyöttökanavien, vaahdonkehittimen ilmanottoaukkojen ja vaahtoyksikköjen lukumäärän on oltava viranomaisen mielestä sellaiset, että saavutetaan tehokas vaahdonmuodostuminen ja -leviäminen.

3 Vaahdonkehittimien siirtokanavisto on suunniteltava siten, että suojattavassa tilassa oleva tulipalo ei vaikuta vaahdon kehittämisessä käytettäviin laitteisiin.

4 Vaahdonkehittimen, sen voimanlähteiden, vaahtonesteen ja laitoksen säätölaitteiden on oltava helposti luoksepäästävissä ja yksinkertaiset käyttää ja ne on keskitettävä mahdollisimman harvoihin paikkoihin siten, että suojattavassa tilassa oleva tulipalo ei todennäköisesti estä pääsyä niiden luo.

1 Koneistotilaan vaaditussa kiinteässä hajasuihkusammutuslaitoksessa on oltava hyväksyttyä tyyppiä olevat hajasuihkusuuttimet.

2 Hajasuihkusuuttimien lukumäärän ja sijoituksen on oltava viranomaista tyydyttävät ja sellaiset, että taataan suojattaviin tiloihin tehokas keskimääräinen vedenjakaantuminen jonka on oltava vähintään 5 1/m ² minuutissa. Katsottaessa korotetut vesimäärät tarpeellisiksi on näiden oltava viranomaista tyydyttävät. Suuttimia on asennettava kupujen, tankinkaton ja muiden sellaisten pintojen yläpuolelle, joille polttoöljyä saattaa levitä sekä myös koneistotiloissa olevien muiden erityisesti palolle alttiiden kohteiden yläpuolelle.

3 Laitos voidaan jakaa lohkoihin, joiden jakeluventtiilejä on voitava säätää suojattavien tilojen ulkopuolella olevista paikoista, joihin on helppo päästä ja joihin pääsyä tulipalo ei heti estä.

4 Laitoksessa on pidettävä tarpeellinen paine ja siihen vettä antavan pumpun on käynnistyttävä automaattisesti paineen alentuessa laitoksessa.

5 Pumpun on kyettävä antamaan tarpeellisella paineella vettä samanaikaisesti kaikille laitoksen lohkoille samassa suojattavassa osastossa. Pumppu säätölaitteineen on sijoitettava sen tilan tai niiden tilojen ulkopuolelle, joita on suojattava. Hajasuihkusammutuslaitoksella suojattavassa tilassa tai tiloissa oleva tulipalo ei saa saattaa laitosta toimintakyvyttömäksi.

6 Pumppua voidaan käyttää itsenäisellä polttomoottorikoneistolla, mutta jos se on riippuvainen säännön II-1/44 tai vastaavasti säännön II-1/45 vaatimusten mukaisen hätägeneraattorin syöttämästä tehosta, on tällaisen generaattorin käynnistyttävä itsestään vian tullessa pääverkkoon siten, että kohdassa 5 pumpulle vaadittu teho on heti saatavissa. Kun pumppua käyttää itsenäinen polttomoottorikoneisto, on se sijoitettava siten, että suojattavassa tilassa oleva tulipalo ei vaikuta koneiston ilmansaantiin.

7 On ryhdyttävä varotoimenpiteisiin, että vedessä oleva lika tai putkissa, suuttimissa, venttiileissä ja pumpussa muodostuva ruoste ei tuki suuttimia.

1 Tämän säännön määräyksiä sovelletaan A-kategorian koneistotiloihin ja - jos viranomainen katsoo aiheelliseksi - muihin koneistotiloihin.

2.1 Valoarkkujen, ovien, tuulettimien, poistoilmanvaihtoa varten savupiipussa olevien aukkojen ja koneistotilojen muiden aukkojen lukumäärän on oltava niin pieni kuin ilmanvaihdon ja aluksen kunnollisen ja turvallisen toiminnan tarpeet sallivat.

2.2 Valoarkkujen on oltava terästä eikä niissä saa olla lasiruutuja. Sopivat järjestelyt on oltava, jotta suojattavasta tilasta voidaan päästää savua tulipalon sattuessa.

2.3 Matkustaja-aluksissa ovet on koneellisesti toimivia, vesitiiviitä ovia lukuun ottamatta järjestettävä siten, että taataan tulipalon ollessa tilassa varma sulkeutuminen koneellisesti toimivin sulkulaittein tai asentamalla itsestään sulkeutuvat ovet, jotka kykenevät sulkeutumaan sulkeutumista vastustavan kallistuman ollessa 3,5 ja joissa on toimintavarmat aukipitolaitteet, jotka voidaan laukaista kaukosäätölaittein.

3 Konekuilun koneistotilan rajapintoihin ei saa asentaa ikkunoita. Tämä ei estä lasin käyttöä koneistotiloissa olevilla tarkkailuasemilla.

4 Säätölaitteet on oltava

1 valoarkkujen avaamista ja sulkemista varren, savupiipussa olevien, yleensä poistotuuletuksen sallivien aukkojen sulkemista varten ja tuulettimien sulkupeltien sulkemista varten;

2 savutuuletuksen mahdollistamiseksi;

3 koneellisesti toimivien ovien sulkemista varten tai koneellisesti toimivia vesitiiviitä ovia lukuunottamatta muiden ovien laukaisumekanismia varten;

.4 ilmanvaihtotuulettimien pysäyttämistä varten; ja

5 koneellisesti ja vapaasti toimivien tuulettimien, polttoöljynsiirtopumppujen, polttoöljynetusyöttöyksikön pumppujen ja muiden vastaavanlaisten polttoainepumppujen pysäyttämistä varten

5 Kohdassa 4 ja säännössä 15.2.5 vaaditut säätölaitteet on sijoitettava kyseeseen tulevan tilan ulkopuolelle paikkaan, jossa ne eivät tule toimintakelvottomiksi tulipalon ollessa niiden palvelemassa tilassa. Matkustaja-aluksissa tällaiset säätölaitteet ja kunkin vaaditun palonsammutuslaitoksen käyttölaitteet on sijoitettava viranomaista tyydyttävästi yhteen tarkkailupaikkaan tai ryhmiteltävä mahdollisimman harvoihin paikkoihin. Tällaisiin paikkoihin on oltava turvallinen sisäänkäynti avokannelta.

6 Kun A.kategorian koneistotilaan on pääsytie matalalla tasolla viereisestä akselitunnelista, on akselitunnelissa lähellä vesitiivistä ovea oltava kevyt teräksinen palolta suojaava ovi, jota voidaan käyttää sen molemmilta puolilta.

7 Lastialusten ajoittain miehittämättömien koneistotilojen osalta viranomaisen on kiinnitettävä erityistä huomiota koneistotilojen palotiiviyden säilyttämiseen, palonsammutuslaitosten käyttölaitteiden sioittamiseen ja keskittämiseen, vaadittuihin sulkujärjestelyihin (esim. ilmanvaihto, polttoainepumput jne.) ja viranomainen voi vaatia ylimääräisiä sammuttimia sekä muuta palontorjuntakalustoa ja hengityslaitteita. Matkustajaaluksissa näiden vaatimusten tulee olla vähintään samanarvoisia normaalisti miehitettyjen koneistotilojen vaatimusten kanssa.

8 Hyväksytty automaattinen palonhavaitsemis- ja hälytysjärjestelmä, joka täyttää säännön 14 vaatimukset, on asennettava jokaiseen koneistotilaan:

.1 jossa automaattisten ja kaukosäätöisten järjestelmien ja laitteiden käyttö on hyväksytty tilan jatkuvan miehityksen sijaan; ja

.2 jossa pääkuljetuskoneistolla ja siihen liittyvällä koneistolla pääsähkönlähde mukaanlukien on erinäisissä määrin automaatti- tai kaukosäätöjä ja henkilöt valvovat jatkuvasti tarkkailuhuoneesta kyseisiä koneistoja.

1.1 Vaaditun automaattisen sprinkleripalonhavaitsemis- ja palohälytyslaitoksen on oltava aina toimintavalmis eikä sen käynnistäminen saa vaatia mitään toimenpiteitä laivaväen taholta. Sen on oltava märkäputkityyppinen, mutta pienet suojaamattomat lohkot voivat olla kuivaputkityyppisiä, jos tämä on viranomaisen mielestä välttämätön varotoimenpide. Laitoksen kaikki kohdat, jotka voivat käytössä joutua alttiiksi jäätymiselle, on suojattava sopivalla tavalla jäätymistä vastaan. Se on pidettävä täytettynä ja tarpeellisen paineen alaisena ja sille on varmistettava tämän säännön mukaisesti keskeytymätön veden saanti.

1.2 Jokaisessa sprinklerilohkossa on oltava laitteet, joiden avulla voidaan automaattisesti antaa näkyvä ja kuuluva hälytysmerkki yhden tai useamman näyttölaitteen luona, kun jokin sprinklerisuutin alkaa toimia. Tällaisten hälytysjärjestelmien on oltava sellaisia, että ne osoittavat kaikki järjestelmässä ilmenevät viat.

1.2.1 Matkustaja-aluksessa tällaisten näyttölaitteiden on ilmaistava tulipalo ja sen sijainti kaikissa laitoksen palvelemissa tiloissa, ja ne on keskitettävä komentosillalle tai pääpaloasemalle, joiden on oltava siten miehitettyjä ja varustettuja, että varmistutaan siitä, että laitoksen kaikista hälytyksistä saadaan välittömästi tieto jollekin vastuulliselle miehistön jäsenelle.

1.2.2 Lastialuksissa tällaisten näyttölaitteiden on osoitettava, missä laitoksen palvelemassa lohkossa tulipalo on, ja ne on keskitettävä komentosillalle ja lisäksi laitteesta tulevan näkyvän ja kuuluvan hälytyksen antavat laitteet on sijoitettava muualle kuin komentosillalle siten, että varmistutaan siitä, että miehistö saa välittömästi ilmoituksen tulipalosta.

2.1 Sprinklerisuuttimet on ryhmitettävä erillisiin lohkoihin, joista missään ei saa olla yli 200 sprinklerisuutinta. Matkustaja-aluksissa mikään sprinklerilohko ei saa palvella kahta useampaa kantta eikä se saa olla yhtä useammassa pystysuuntaisessa pääpalovyöhykkeessä. Viranomainen voi kuitenkin sallia tällaisen sprinklerilohkon palvelevan useampaa kuin kahta kantta tai olevan useammassa kuin yhdessä pystysuuntaisessa pääpalovyöhykkeessä, jos sen mielestä aluksen suojaus tulipaloa vastaan ei täten heikkene.

2.2 Jokainen sprinklerilohko on voitava sulkea pelkästään yhdellä sulkuventtiilillä. jokaisen lohkon sulkuventtiilin on oltava helposti luokse päästävissä ja sen sijainti on merkittävä selvästi ja pysyvästi. Sulkuventtiilien käyttö on estettävä asiaan kuulumattomilta henkilöiltä.

2.3 Jokaisen lohkon sulkuventtiilin luona ja keskusasemalla on oltava laitoksessa olevaa painetta osoittava mittari.

2.4 Sprinklerisuuttimet eivät saa syöpyä meriilmastossa. Asunto- ja työskentelytiloissa sprinklerisuuttimien on alettava toimia lämpötila-alueella 68 - 79°C, mutta sellaisissa tiloissa kuten kuivaushuoneissa, joissa korkeat lämpötilat ovat odotettavissa, voidaan toimintalämpötilaa nostaa enintään 30°C tilan yläosassa vallitsevaa lämpötilaa korkeammaksi.

2.5 Jokaisen näyttölaitteen luona on oltava esillä luettelo tai kaavio, jossa on esitetty kunkin lohkon kattamat tilat ja vyöhykkeen sijainti. Käytettävissä on oltava sopivat kokeilu- ja huolto-ohjeet.

3 Sprinklerisuuttimet on sijoitettava tilan yläosaan ja ryhmitettävä sopiviin kuvioihin siten, että sprinklerisuuttimien kattamalle nimellispinnalle saadaan vähintään 5 l/m ² minuutissa suuruinen keskimääräinen virtaama. Viranomainen voi kuitenkin sallia käytettäväksi sprinklerisuuttimia, joista saadaan sellainen vaihtoehtoinen, sopivasti jakautunut vesimäärä, että sen voidaan osoittaa viranomaista tyydyttävästi olevan vähintään yhtä tehokas.

4.1 Aluksessa on oltava painesäiliö, jonka tilavuus on vähintään kaksi kertaa tässä kohdassa määritetyn vesimäärän tilavuus. säiliössä on pidettävä jatkuvasti makeaa vettä määrä, joka vastaa sitä vesimäärää, jonka kohdassa 5.2 mainittu pumppu syöttäisi yhdessä minuutissa, ja säiliössä on ylläpidettävä sellainen ilmanpaine, että säiliössä jatkuvasti pidettävän makean veden tultua käytetyksi paine varmasti ei tule pienemmäksi kuin sprinklerisuuttimien käyttöpaine lisättynä paineella, jonka säiliön pohjan ja laitoksen ylimmän sprinklerisuuttimen välinen vesipatsas aiheuttaa. Säiliöön on voitava sopivalla tavalla lisätä painetta ilmanpaineen alennuttua ja makeaa vettä vesimäärän vähennyttyä. Säiliössä on oltava oikean vedenkorkeuden osoittamista varten mittalasi.

4.2 Meriveden pääsy säiliöön on estettävä.

5.1 Itsenäinen koneellinen pumppu on oltava pelkästään sitä varten, että sen avulla voidaan automaattisesti jatkaa veden purkautumista sprinklerisuuttimista. Pumpun on käynnistyttävä automaattisesti paineen alennuttua laitoksessa ennen kuin painesäiliössä jatkuvasti pidettävä makea vesi on kokonaan kulutettu.

5.2 Pumpun ja putkiston on kyettävä ylläpitämään tarvittava paine ylimmän sprinklerisuuttimen tasolla, jotta voidaan taata jatkuva vedensyöttö, joka riittää samanaikaisesti vähintään 280 m ² pinnalle käytettäessä kohdan 3 mukaista virtaamaa.

5.3 Pumpun syöttöpuolella on oltava tarkistusventtiili, jossa on lyhyt avonainen laskuputki. Venttiilin ja putken tehollisen pinta-alan on oltava sellainen, että näiden kautta voidaan laskea pumpulta vaadittu vesimäärä siten, että samanaikaisesti ylläpidetään laitoksessa kohdassa

4.1 määritetty paine.

5.4 Pumppuun johtavan merivedensyöttöputken on mikäli mahdollista oltava tilassa, jossa pumppu on, ja sen on oltava sellainen, että aluksen ollessa vedessä ei ole tarpeen sulkea meriveden syöttöä pumppuun muusta syystä kuin pumpun tarkastuksen tai korjauksen takia.

6 Sprinkleripumppu ja säiliö on sijoitettava paikkaan, joka on kohtuullisen etäällä A-kategorian koneistotiloista, eikä niitä saa sijoittaa sellaiseen tilaan, joka vaaditaan suojattavaksi sprinklerilaitoksella.

7.1 Matkustaja-aluksissa merivesipumppua sekä automaattista hälytys- ja havaitsemislaitosta varten on oltava vähintään kaksi tehonlähdettä. Kun pumpun tehonlähteet ovat sähköisiä, on niinä oltava päägeneraattori ja tehon varalähde. Pumpun toinen tehonsyöttö on otettava pääkytkintaulusta ja toinen varakytkintaulusta pelkästään tätä tarkoitusta varten olevilla syöttöjohdoilla. On vältettävä syöttöjohtojen vetämistä keittiöiden, koneistotilojen ja muiden erityisen palonarkojen suljettujen tilojen kautta, paitsi kun se on välttämätöntä sopivan kytkintaulun saavuttamiseksi, ja niiden on kuljettava lähellä sprinkleripumppua olevaan automaattiseen vaihtokytkimeen. Tämän kytkimen avulla on saatava tehonsyöttö pääkytkintaulusta niin kauan kuin sieltä on saatavissa tehoa, ja vian tullessa tähän tehonsyöttöön se kytkee automaattisesti syötön tulemaan varakytkintaulusta. Pääkytkintaulussa ja varakytkintaulussa on kytkimet merkittävä selvästi ja ne on yleensä pidettävä kytkettyinä. Näihin syöttöjohtoihin ei saa laittaa muita kytkimiä. Hälytys- ja havaitsemislaitoksen yhtenä tehonlähteenä on oltava hätälähde. Polttomoottorin ollessa pumpun yhtenä voimanlähteenä on se sen lisäksi, että sille on voimassa kohdan 6 vaatimukset - sijoitettava siten, että suojattavassa tilassa oleva tulipalo ei vaikuta koneiston ilmansaantiin.

7.2 Lastialuksissa merivesipumppua sekä automaattista hälytys- ja havaitsemislaitosta varten on oltava vähintään kaksi tehonlähdettä. jos pumppu on sähkökäyttöinen, niin se on kytkettävä pääsähkölähteeseen, jota voi syöttää ainakin kaksi generaattoria. On vältettävä syöttöjohtojen vetämistä keittiöiden, koneistotilojen ja muiden erityisen palonarkojen suljettujen tilojen kautta, paitsi kun se on välttämätöntä sopivan kytkintaulun saavuttamiseksi. Hälytys- ja havaitsemislaitoksen yhtenä tehonlähteenä on oltava hätälähde. Polttomoottorin ollessa pumpun yhtenä voimanlähteenä on se - sen lisäksi, että sille on voimassa kohdan 6 vaatimukset - sijoitettava siten, että suojattavassa tilassa oleva tulipalo ei vaikuta koneiston ilmansaantiin.

8 Aluksen pääpaloputkesta on oltava sprinklerilaitokseen yhdysputki, jossa on lukittava ja säädettävä takaiskuventtiili, joka estää virtauksen sprinklerilaitoksesta pääpaloputkeen.

9.1 Jokaisen sprinklerilohkon automaattisen hälytyksen kokeilua varten on oltava koeventtiili, jonka kautta saadaan yhden sprinklerisuuttimen toimintaa vastaava vedenvirtaus. jokaisen lohkon koeventtiili on sijoitettava lohkon sulkuventtiilin lähelle.

9.2 Laitoksen paineen alenemisesta aiheutuva pumpun automaattinen käynnistyminen on voitava kokeilla.

9.3 Yhdessä kohdassa 1.2 mainitussa näyttölaitteessa on oltava kytkimet, joiden avulla voidaan kokeilla jokaisen sprinklerilohkon hälytyslaitteet ja osoittimet.

10 Kutakin sprinklerilohkoa varten on oltava varasprinklerisuuttimia viranomaisen vaatima määrä.

1 Yleiset vaatimukset

1.1 Vaaditun kiinteän palonhavaitsemis- ja palohälytyslaitoksen hälytyspainikkeineen on oltava aina välittömässä toimintavalmiudessa.

1.2 Laitoksen toiminnan kannalta välttämättömiä tehonlähteitä ja sähköpiirejä on valvottava tehon häviämisen tai vikojen havaitsemiseksi. Vian ilmetessä on keskusyksikköön tultava näkyvä ja kuuluva vikahälytys, jonka on oltava erilainen kuin palohälytys.

1.3 Palonhavaitsemis- ja palohälytyslaitoksen sähkölaitteilla on oltava ainakin kaksi tehonlähdettä, joista yhden on oltava hätälähde. Tehonsyöttö on hoidettava pelkästään tähän tarkoitetuilla syöttöjohdoilla. Tällaisten syöttöjohtojen on kuljettava palonhavaitsemislaitoksen keskusyksikössä tai sen lähellä olevaan vaihtokytkimeen.

1.4 Ilmaisimet ja hälytyspainikkeet on ryhmiteltävä lohkoiksi. Minkä tahansa ilmaisimen tai hälytyspainikkeen laukeamisen on käynnistettävä näkyvä ja kuuluva palohälytys keskusyksikössä ja näyttötauluissa. jos tämä hälytys ei ole kahden minuutin kuluessa johtanut toimenpiteisiin, on miehistön asuntotiloissa ja työskentelytiloissa, tarkkailuasemilla ja A-kategorian koneistotiloissa automaattisesti kuuluttava palohälytys. Tämän palohälytyslaitoksen ei tarvitse olla palonhavaitsemislaitoksen elimellinen osa.

1.5 Keskusyksikkö on sijoitettava komentosillalle tai pääpaloasemalle.

1.6 Näyttötaulujen on osoitettava se lohko, jossa ilmaisin tai hälytyspainike on lauennut. Ainakin yksi taulu on sijaittava siten, että miehistön vastuullinen jäsen pääsee aina sen luo merellä tai satamassa, paitsi kun alus ei ole käytössä. Yksi näyttötaulu on sijoitettava komentosillalle, jos keskusyksikkö sijaitsee pääpaloasemalla.

1.7 Jokaisessa näyttötaulussa tai sen läheisyydessä on oltava selvä ilmoitus sen kattamista tiloista ja lohkojen sijainnista.

1.8 Yleensä ei sallita sellaisia lohkoja, jotka kattavat useamman kuin yhden kannen asuntotiloissa, työskentelytiloissa ja tarkkailuasemilla lukuunottamatta lohkoa, joka kattaa suljetun portaikon. jotta vältyttäisiin aikaviiveeltä palon alkulähteen paikantamisessa, on kunkin lohkon suljettujen tilojen lukumäärä rajoitettava viranomaisen määräysten mukaisesti. Missään tapauksessa missään lohkossa ei sallita enempää kuin viisikymmentä suljettua tilaa.

1.9 Matkustaja-aluksessa ilmaisinlohko ei saa palvella aluksen sekä vasemmalla että oikealla laidalla olevia tiloja eikä useammalla kuin yhdellä kannella olevia tiloja ja se saa olla ainoastaan yhdessä pystysuuntaisessa päävyöhykkeessä. Viranomainen voi sallia tällaisen ilmaisinlohkon palvelevan aluksen sekä vasenta että oikeaa laitaa tai useampaa kuin yhtä kantta, jos sen mielestä aluksen suojaus tulipaloa vastaan ei täten heikkene.

1.10 Tarkkailuaseman, työskentelytilan tai asuntotilan kattavaan ilmaisinlohkoon ei saa kuulua A-kategorian koneistotilaa.

1.11 Ilmaisimien toiminnan on perustuttava lämpöön, savuun tai muihin palamistuotteisiin, liekkiin, taikka näiden tekijöiden yhdistelmään. Viranomainen voi harkita sallittaviksi muita alkavaa paloa osoittavia ilmaisimia, mikäli ne ovat vähintään yhtä herkkiä kuin edellämainitut. Liekinilmaisimia saa käyttää vain savu- tai lämpöilmaisimien lisänä.

1.12 Kokeilua ja huoltoa varten on oltava sopivat ohjeet ja varaosia.

1.13 Havaitsemislaitoksen toimintaa on kokeiltava määräajoin viranomaista tyydyttävällä tavalla laitteilla, jotka kehittävät sopivan lämpöistä kuumaa ilmaa tai savua taikka sumua, jonka tiheysjakauma tai hiukkaskoot ovat sopivia, taikka muun alkavaan paloon liittyvän ilmiön, johon ilmaisin on suunniteltu reagoimaan. Kaikkien ilmaisimien on oltava sellaista tyyppiä, että niiden oikea toiminta voidaan kokeilla ja että ne voidaan palauttaa normaalitilaan ilman osien vaihtoa.

1.14 Palonhavaitsemislaitosta ei saa käyttää mihinkään muuhun tarkoitukseen, mutta paloovien sulkeminen ja vastaavat toimet voidaan kuitenkin sallia suoritettaviksi keskusyksiköstä.

2 Asennusmääräykset

2.1 Hälytyspainikkeita on sijoitettava asuntotiloihin, työskentelytiloihin ja tarkkailuasemille. Yksi hälytyspainike on oltava kunkin uloskäynnin luona. Hälytyspainikkeiden luokse on päästävä helposti käytävillä kaikilla kansilla siten, että mikään käytävän osa ei ole kauempana kun 20 m hälytyspainikkeesta.

2.2 Savuilmaisimia on asennettava kaikkiin portaikkoihin, käytäviin ja poistumisteille asuntotiloissa. Erityiskäyttöisten savuilmaisimien sijoittamista ilmanvaihtokanaviin on harkittava.

2.3 Kun muiden kuin kohdassa 2.2 mainittujen tilojen suojaamiseen vaaditaan kiinteä palonhavaitsemis- ja hälytyslaitos, on kuhunkin tällaiseen tilaan asennettava ainakin yksi kohdan 1.11 mukainen ilmaisin.

2.4 Ilmaisimet on sijoitettava siten, että ne toimivat parhaalla mahdollisella tavalla. On vältettävä niiden sijoittamista palkkien ja ilmanvaihtokanavien lähelle tai muihin sellaisiin paikkoihin, joissa ilmavirtaukset voisivat vaikuttaa haitallisesti toimintaan, sekä sellaisiin paikkoihin, joissa iskut tai fyysiset vauriot ovat todennäköisiä. Yleensä tilojen yläosaan sijoitettujen ilmaisimien on oltava vähintään 0,5 m etäisyydellä laipioista.

2.5 Ilmaisimien enimmäisvälimatkojen on oltava allaolevan taulukon mukaisia:

Viranomainen voi vaatia tai sallia muita välimatkoja ilmaisimien ominaisuuksia esittävien koetietojen perusteella.

2.6 On vältettävä laitokseen kuuluvien sähköjohtojen vetämistä keittiöiden, A-kategorian koneistotilojen ja muiden erittäin palovaarallisten suljettujen tilojen kautta, paitsi kun se on välttämätöntä tällaisten tilojen palonhavaitsemista tai palohälytystä varten tai sopivaan tehonlähteeseen kytkentää varten.

3 Mitoitusvaatimukset

3.1 Laitos ja varusteet on mitoitettava sopivalla tavalla kestämään syöttöjännitteen vaihtelua ja kytkentähuippuja, ympäristölämpötilan muutoksia, tärinää, kosteutta, iskuja, törmäyksiä ja korroosiota, joita aluksissa esiintyy tavanomaisesti.

3.2 Kohdassa 2.2 vaadittujen savunilmaisimien on todistettavasti toimittava ennenkuin savuvoimakkuus ylittää 12,5 prosenttia täydellisestä läpinäkymättömyydestä metrin matkalla, mutta ei ennenkuin savuvoimakkuus ylittää 2 prosenttia täydellisestä läpinäkymättömyydestä metrin matkalla. Muihin tiloihin asennettavien savunilmaisimien on toimittava viranomaista tyydyttävällä herkkyysalueella siten, että vältetään ilmaisimien ali- tai yliherkkyys.

3.3 Lämpöilmaisimien on todistettavasti toimittava ennenkuin lämpötila ylittää 78°C mutta ei ennenkuin lämpötila ylittää 54°C, kun lämpötila nousee näihin rajoihin nopeudella, joka on alle 1°C minuutissa. Suuremmilla lämpötilannousunopeuksilla lämpöilmaisimen on toimittava viranomaista tyydyttävällä tavalla siten, että vältetään ilmaisimien ali- tai yliherkkyys.

3.4 Mikäli viranomainen katsoo aiheelliseksi, lämpöilmaisimien sallittua toimintalämpötilaa voidaan nostaa tilan yläosan korkeimman lämpötilan yli 30 C verran kuivaushuoneissa ja vastaavanlaisissa tiloissa, joissa on tavallisesti korkea lämpötila.

1 Ajoittain miehittämättömiin koneistotiloihin on asennettava säännön 13 asiaa koskevien vaatimusten mukainen kiinteä palonhavaitsemis- ja palohälytyslaitos.

2 Tämä palonhavaitsemislaitos on suunniteltava sellaiseksi ja ilmaisimet sijoitettava siten, että palon alkaminen missä tahansa tällaisissa tiloissa havaitaan nopeasti koneiston kaikissa tavanomaisissa käyttöolosuhteissa ja ympäristölämpötilan mahdollisen vaihtelualueen edellyttämissä ilmanvaihtomuutoksissa. Pelkästään lämpöilmaisimia sisältäviä havaitsemislaitoksia ei sallita lukuunottamatta matalahkoja tiloja ja paikkoja, joissa niiden käyttö on erityisen soveliasta. Havaitsemislaitoksen on käynnistettävä kuuluvat ja näkyvät hälytykset, jotka kummassakin suhteessa erottuvat kaikkien muiden tulipaloa ilmentävien järjestelmien hälytyksistä, riittävän monessa paikassa sen varmistamiseksi, että hälytykset kuulee ja huomaa komentosillalla oleva ja vastuullinen konemestari. Kun komentosilta on miehittämätön on hälytyksen kuuluttava paikassa, jossa vastuullinen miehistön jäsen on vahtivuorossa.

3 Asentamisen jälkeen on laitos kokeiltava erilaisissa koneenkäyttö- ja ilmanvaihto-olosuhteissa.

1 Rajoitukset öljyn käytössä polttoaineena

Käytettäessä öljyä polttoaineena on noudatettava seuraavia rajoituksia.

.1 Polttoöljyä, jonka leimahduspiste on alle 60°C, ei saa käyttää, ellei sitä ole erikseen tässä kohdassa sallittu.

.2 Hätägeneraattoreissa saa käyttää polttoöljyä, jonka leimahduspiste ei ole alle 43°C.

.3 Viranomainen voi kuitenkin sallia yleisesti käytettäväksi polttoöljyä, jonka leimahduspiste on alle 60°C mutta vähintään 43°C, vaatimalla sellaisia lisävarotoimenpiteitä, jotka se katsoo tarpeellisiksi, ja ehdolla, että tilan, jossa tällaista polttoainetta säilytetään tai käytetään, lämpötilan on pysyttävä vähintään 10°C polttoaineen leimahduspisteen alapuolella.

.4 Lastialuksissa voidaan sallia käytettäväksi polttoainetta, jonka leimahduspiste on alempi kuin mitä tässä kohdassa muuten määrätään, esimerkiksi raakaöljyä, mikäli tällaista polttoainetta ei varastoida missään koneistotilassa ja edellyttäen, että viranomainen hyväksyy laitteiston kokonaisuudessaan.

Öljyn leimahduspiste määritetään hyväksytyllä suljetun astian menetelmällä.

2 Polttoöljyjärjestelyt

Aluksessa, jossa käytetään polttoöljyä, on järjestelyjen oltava polttoöljyn varastointia, jakelua ja käyttöä varten sellaiset, että taataan aluksen ja aluksessa olevien henkilöiden turvallisuus, ja niiden on täytettävä ainakin seuraavat vaatimukset:

.1 Kuumennettua öljyä, jonka paine on yli 0,18 N/mm ² , sisältävän polttoöljyjärjestelmän mitään osaa ei saa - mikäli mahdollista sijoittaa sellaiseen katvepaikkaan, että vioittumisia ja vuotoja ei voida havaita helposti. Polttoöljyjärjestelmän tällaisten osien alueella on koneistotilan oltava riittävästi valaistu.

.2 Koneistotilojen ilmanvaihdon on kaikissa tavanomaisissa olosuhteissa oltava riittävä estämään öljyhöyryn kerääntyminen.

.3 Mikäli mahdollista, on polttoöljytankkien oltava aluksen rakenteen osana ja ne on sijoitettava A-kategorian koneistotilojen ulkopuolelle. Kun polttoöljytankkeja, lukuun ottamatta kaksoispohjatankkeja, on välttämättä sijoitettava A-kategorian koneistotilojen viereen tai sisäpuolelle, on ainakin säiliön yhden pystysivun yhdyttävä koneistotilan rajapintaan ja säiliöillä on mieluummin oltava yhteinen rajapinta kaksoispohjatankkien kanssa ja koneistotilan kanssa yhteisen rajapinnan pinta-alan on oltava mahdollisimman pieni. Jos tällaisia tankkeja on A-kategorian koneistotilojen rajapintojen sisäpuolella, niin niissä ei saa olla polttoöljyä, jonka leimahduspiste on alle 60°C. Irrallisten polttoöljysäiliöiden käyttöä on yleensä vältettävä. Kun tällaisia säiliöitä käytetään, on niiden käyttö kiellettyä matkustajaalusten A-kategorian koneistotiloissa. Niiden ollessa sallittuja ne on sijoitettava riittävän suureen öljytiiviiseen valumisaltaaseen, josta sopiva valumisputki johtaa sopivankokoiseen ylivuototankkiin.

.4 Mitään öljytankkia ei saa sijoittaa paikkaan, jossa valuminen tai vuoto niistä muodostaisi vaaratilanteen joutumalla kuumennetuille pinnoille. Varotoimenpiteisiin on ryhdyttävä estämällä öljyä, joka saattaa vuotaa paineenalaisena jostain pumpusta, suodattimesta tai lämmityslaitteesta, joutumasta kosketukseen kuumentuneiden pintojen kanssa.

.5 Jokaiseen polttoöljyputkeen, joka vaurioituessaan sallisi öljyn vuotaa kaksoispohjan yläpuolella olevista varasto-, selkenemis- tai päivätankeista, on asennettava välittömästi tankin päälle hana tai venttiili, joka voidaan sulkea kyseisen tilan ulkopuolella olevasta turvallisesta paikasta tulipalon syttyessä tilassa, johon on sijoitettu sellaisia tankkeja. Erityisesti silloin kun syvätankkeja on sijoitettu johonkin akseli- tai putkitunneliin tai vastaavanlaiseen tilaan, on tankkien päällä oltava venttiilit, mutta tulipalon yhteydessä tapahtuvaa valvontaa voidaan tehostaa asentamalla lisäventtiili putkeen tai putkiin tunnelin tai vastaavanlaisen tilan ulkopuolelle. Jos tällainen lisäventtiili asennetaan koneistotilaan, niin sitä on voitava käyttää tällaisen tilan ulkopuolella olevasta paikasta.

.6 Jokaisessa polttoöljytankissa olevan polttoöljyn määrän toteamista varten on oltava turvalliset ja tehokkaat laitteet. Peilausputket eivät saa päättyä sellaisiin tiloihin, joissa peilausputkesta valuva öljy saattaisi syttyä. Erityisesti ne eivät saa päättyä matkustaja- tai miehistötiloihin. Peilausputket, joissa on sopivat sulkulaitteet, voidaan sallia, jos niiden yläpäät ovat turvallisissa paikoissa. Polttoöljytankeissa olevan polttoöljyn määrän toteamiseksi voidaan sallia muitakin laitteita:

.6.1 matkustaja-aluksissa, jos ne eivät vaadi tankin lävistämistä muualta kuin yläosasta ja mikäli niiden vioittuminen tai tankkien ylitäyttö eivät aiheuta polttoaineen vuotamista.

.6.2 lastialuksissa, mikäli sellaisten laitteiden vioittuminen tai tankkien ylitäyttö eivät aiheuta polttoaineen vuotamista. Sylinterimäisten mittalasien käyttö on kiellettyä. Viranomainen voi sallia käytettäviksi öljypintamittalaitteet, joissa on tasolasit ja itsesulkeutuvat venttiilit mittalaitteiden ja öljytankkien välillä.

Tällaisten muiden laitteiden on oltava viranomaisen hyväksymiä ja ne on pidettävä hyvässä kunnossa niiden jatkuvan täsmällisen toiminnan varmistamiseksi käytössä.

7 On huolehdittava siitä, että ylipaineen muodostuminen estyy jokaisessa öljytankissa tai polttoöljyjärjestelmän jokaisessa osassa täyttöputket mukaan lukien. Kaikki varoventtiilit ja ilma- tai ylivuotoputket on johdettava paikkaan, joka on viranomaisen mielestä turvallinen.

8 Polttoöljyputkien venttiileineen ja varustimineen on oltava terästä tai muuta hyväksyttyä ainetta, mutta taipuisien putkien rajoitettu käyttö sallitaan kohdissa, joissa viranomainen katsoo niiden olevan välttämättömiä. Tällaiset taipuisat putket ja niiden liittimet on tehtävä hyväksytyistä, palonkestävistä ja riittävän lujista aineista ja niiden rakenteen on oltava viranomaista tyydyttävä.

3 Voitelujärjestelyt

Painevoitelujärjestelmissä käytettävän öljyn varastoinnin, jakelun ja käytön järjestelyjen on oltava sellaiset, että taataan aluksen ja aluksella olevien henkilöiden turvallisuus, ja A-kategorian koneistotiloissa ja - mikäli mahdollista - muissa koneistotiloissa on järjestelyjen täytettävä ainakin kohtien 2.1, 2.4, 2.5, 2.6, 2.7 ja 2.8. vaatimukset, mutta tämä ei kuitenkaan estä virtauslasien käyttöä voiteluöljyjärjestelmissä, mikäli kokeellisesti osoitetaan niillä olevan sopiva palokestävyys.

4 Muiden palavien öljyjen järjestelyt

Voimansiirtolaitteissa, tarkkailu- ja toimilaitteissa sekä lämmityslaitteissa paineellisina käytettävien muiden palavien öljyjen varastoinnin, jakelun ja käytön järjestelyjen on oltava sellaiset, että taataan aluksen ja aluksella olevien henkilöiden turvallisuus. Paikoissa, joissa on syttymislähteitä, on tällaisten järjestelyjen täytettävä ainakin kohtien 2.4 ja 2.6 vaatimukset sekä lujuuden ja rakenteen osalta kohtien 2.7 ja 2.8 vaatimukset.

5 Ajoittain miehittämättömät koneistotilat

Kohtien 1 - 4 vaatimusten lisäksi on polttoöljyja voiteluöljyjärjestelmien täytettävä seuraavaa:

.1 Siellä missä on tarpeen, on poltto- ja voiteluöljyputkistot suojustettava tai muuten sopivalla tavalla suojattava siten, että vältetään mahdollisimman hyvin öljyn suihkuaminen tai vuoto kuumille pinnoille tai koneiston ilmanottoaukkoihin. Näissä putkistoissa on liitosten määrä pidettävä mahdollisimman vähäisenä ja mikäli mahdollista on vuodot korkeapaineisista polttoöljyputkista kerättävä ja tästä saatava hälytys.

.2 Jos polttoöljyn päivätankit täyttyvät automaattisesti tai kauko-ohjauksessa, niin on oltava laitteet, jotka estävät ylivuodon. Muilla palavia nesteitä automaattisesti käsittelevillä laitteilla (esim. polttoöljyn puhdistuslaitteet, jotka mahdollisuuksien mukaan on asennettava erityiseen puhdistuslaitteita ja niiden lämmittimiä varten varattuun tilaan) on oltava järjestelyt, joilla estetään ylivuoto.

.3 Jos polttoöljyn päivätankeilla tai selkenemistankeilla on lämmitys, niin lämpötilan ylärajalta on saatava hälytys, jos polttoöljyn leimahduspiste voidaan ylittää.

1 Ilmanvaihtokanavien on oltava palamatonta ainetta. Kuitenkaan lyhyiden kanavien, jotka eivät yleensä ole yli 2 m pitkiä ja poikkileikkaukseltaan yli 0,02 m ² , ei tarvitse olla palamatonta ainetta, mikäli ne täyttävät seuraavat ehdot:

.1 näiden kanavien on oltava ainetta, jolla viranomaisen mielestä on vähäinen palovaara;

.2 niitä saa käyttää ainoastaan ilmanvaihtolaitteen loppupäässä;

.3 ne eivät saa olla kanavaa pitkin mitattuna 600 mm lähempänä aukkoa, joka on A- tai B-luokan rajapinnassa mukaan lukien jatkuvat B-luokan välikatot.

2 Kun ilmanvaihtokanavat,joiden poikkileikkaus ylittää 0,02 m ² , kulkevat A-luokan laipioiden tai kansien läpi, on aukko vuorattavaa teräsvaipalla - elleivät laipioiden tai kansien läpi kulkevat kanavat ole terästä laipion tai kannen läpimenokohdan läheisyydessä - ja kanavien ja teräsvaippojen on tältä osin täytettävä seuraavaa:

.1 Vaippojen paksuuden on oltava vähintään 3 mm ja pituuden vähintään 900 mm. Laipioiden läpi kulkiessaan on tämä pituus mieluiten jaettava siten, että laipion kummallakin puolella on 450 mm. Näissä kanavissa tai tällaisten kanavien vaipoissa on oltava paloeristys. Eristyksen on oltava vähintään yhtä palonkestävä kuin laipio tai kansi, jonka läpi kanava kulkee. Samanarvoista läpiviennin suojausta voidaan käyttää viranomaista tyydyttävällä tavalla.

.2 Kanavissa, joiden poikkileikkaus ylittää 0,075 m ² on kohdan 2.1 vaatimusten lisäksi oltava palopellit. Palopellin on toimittava automaattisesti, mutta se on voitava sulkea myös käsin laipion tai kannen kummaltakin puolelta. Pelti on varustettava osoittimella, joka näyttää, onko läppä auki vai kiinni. Kuitenkaan palopeltejä ei vaadita kanavien kulkiessa A-luokan rajapintojen rajaamien tilojen läpi palvelematta näitä tiloja, mikäli tällaisilla kanavilla on sama palonkestävyys kuin rajapinnoilla, joiden läpi ne kulkevat.

3 A-kategorian koneistotilojen, keittiöiden, autokansitilojen, ro/ro-lastitilojen tai erityistilojen ilmanvaihtoon käytettävät kanavat eivät saa kulkea asuntotilojen, työskentelytilojen tai tarkkailuasemien kautta, elleivät ne täytä jäljempien alakohtien .1.1-.1.4 tai .2.1 ja 2.2 vaatimuksia:

.1.1 tehty teräksestä, jonka paksuus on vähintään 3 mm ja 5 mm, kun kanavien leveys tai halkaisija on vastaavasti enintään 300 mm ja vähintään 760 mm ja jos tällaisten kanavien leveys tai halkaisija on 300 mm ja 760 mm välillä, niin paksuus saadaan interpoloimalla;

.1.2 sopivalla tavalla tuettu ja jäykistetty;

.1.3 varustettu automaattisilla palopelleillä, jotka ovat lähellä kanavien läpäisemiä rajapintoja; ja

.1.4 eristetty A-60 luokan mukaisesti koneistotiloista, keittiöistä, autokansitiloista, ro/ro-lastitiloista tai erityistiloista alkaen vähintään 5 m ohi kunkin palopellin;

.2.1 tehty teräksestä kohtien 3.1.1 ja 3.1.2 mukaisesti; ja

.2.2 eristetty A-60 luokan mukaisesti kaikkialla asuntotiloissa, työskentelytiloissa tai tarkkailuasemilla:

mutta kuitenkin pääpalovyöhykkeiden rajapintojen läpivientien on täytettävä myös kohdan 8 vaatimukset.

4 Asuntotilojen, työskentelytilojen tai tarkkailuasemien ilmanvaihtoon käytettävät kanavat eivät saa kulkea A-kategorian koneistotilojen, keittiöiden, autokansitilojen, ro/ro-lastitilojen tai erityistilojen kautta, elleivät ne täytä jäljempien alakohtien .1-.1.3 tai .2.1 ja .2.2 vaatimuksia:

.1.1 kanavat A-kategorian koneistotilan, keittiön, autokansitilan, ro/ro-lastitilan tai erityistilan läpi kulkevalta osalta on tehty teräksestä kohtien 3.1.1 ja 3.1.2 mukaisesti;

.1.2 automaattiset palopellit on asennettu niiden läpäisemien rajapintojen läheisyyteen; ja

.1.3 koneistotilan, keittiön, autokansitilan, ro/ ro-lastitilan tai erityistilan rajapintojen tiiviys säilyy läpivientikohdissa; tai

.2.1 kanavat A-kategorian koneistotilan, keittiön, autokansitilan, ro/ro-lastitilan tai erityistilan läpi kulkevalta osalta on tehty teräksestä kohtien 3.1.1 ja 3.1.2 mukaisesti; ja

.2.2 on eristetty A-60 luokan mukaisesti koneistotilassa, keittiössä, autokansitilassa, ro/ro-lastitilassa tai erityistilassa;

mutta kuitenkin pääpalovyöhykkeiden rajapintojen läpivientien on täytettävä myös kohdan 8 vaatimukset.

5 Ilmanvaihtokanavat, joiden poikkileikkaus on yli 0,02 m ² ja jotka kulkevat B-luokan laipioiden läpi, on vuorattava teräsvaipalla 900 mm pituudelta - mieluiten jaettuna 450 mm laipion kummallekin puolelle - ellei kanava ole terästä tältä osin.

6 Koneistotilan ulkopuolella oleviin tarkkailuasemiin nähden on ryhdyttävä käytännössä mahdollisiin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että tulipalon sattuessa säilyy ilmanvaihto, näkyvyys ja savuttomuus siten, että niissä olevia koneita ja laitteita voidaan tarkkailla ja että niiden toiminta jatkuu tehokkaasti. Ilman sisäänpuhallusta varten on oltava vaihtoehtoiset ja erilliset laitteet; näiden kahden puhalluslaitteen tuloilma-aukot on sijoitettava siten, että vaara savun imeytymisestä kumpaankin tuloilma-aukkoon samanaikaisesti on mahdollisimman vähäinen. Viranomainen voi asiaa harkittuaan sallia, että näitä vaatimuksia ei tarvitse soveltaa tarkkailuasemiin, jotka ovat avokannella ja joista on aukkoja avokannelle päin, tai jos paikalliset sulkulaitteet olisivat yhtä tehokkaat.

7 Keittiöiden poistoilmakanavat on tehtävä A-luokan rajapinnoista, jos ne kulkevat asuntotilojen tai palavia aineita sisältävien tilojen kautta. Jokaisessa poistoilmakanavassa on oltava:

.1 rasvanerotin, joka voidaan irrottaa helposti puhdistusta varten;

.2 palopelti kanavan alapäässä;

.3 poistoilmatuulettimen pysäytyslaitteet, joita voidaan käyttää keittiöstä; ja

.4 kiinteät laitteet, joilla voidaan sammuttaa kanavassa syttynyt palo.

8 Kun matkustaja-aluksessa ilmanvaihtokanavan on välttämättä kuljettava pystysuuntaisen päävyöhykkeen rajapinnan läpi, on rajapinnan kohdalle asennettava toimintavarma, itsestään sulkeutuva palopelti. Pelti on voitava sulkea myös käsin rajapinnan kummaltakin puolelta. Säätökohdan luo on päästävä helposti ja se on merkittävä punaisella valoa heijastavalla värillä. Rajapinnan ja pellin välisen kanavan on oltava terästä tai muuta samanarvoista ainetta ja - jos tarpeen - eristettävä siten, että säännön 18.1.1 vaatimukset täyttyvät. Pellillä on oltava ainakin rajapinnan toisella puolella osoitin, joka näyttää, onko pelti auki-asennossa.

9 Kaikkien ilmanvaihtolaitosten päätuloaukot ja pääpoistoaukot on voitava sulkea niiden tilojen ulkopuolelta, joiden ilmanvaihtoon niitä käytetään. 10 Asuntotilojen, työskentelytilojen, lastitilojen, tarkkailuasemien ja koneistotilojen koneellinen ilmanvaihto on voitava pysäyttää helposti luopäästävästä paikasta näiden palvelemien tilojen ulkopuolelta. Pääsy tällaiseen paikkaan ei saa estyä helposti tulipalon ollessa näiden palvelemissa tiloissa. Koneistotilojen koneellisen ilmanvaihdon pysäytyslaitteiden on oltava täysin erillään muiden tilojen ilmanvaihdon pysäytyslaitteista.

1 Palomiehen varusteisiin kuuluu:

1.1 Henkilökohtaiset varusteet:

.1 Suojavaatetus sellaisesta aineesta, joka suojaa ihoa palon synnyttämältä lämpösäteilyltä ja höyrystä aiheutuvilta palovammoilta ja polttohaavoilta. Ulkopinnan on oltava vettähylkivä.

.2 Saappaat ja käsineet kumista tai muusta sähköäjohtamattomasta aineesta.

.3 Jäykkärakenteinen kypärä, joka antaa tehokkaan suojan iskuja vastaan.

.4 Hyväksyttyä tyyppiä oleva varmuussähkölamppu (käsilyhty), jonka valaisuaika on vähintään kolme tuntia.

.5 Viranomaisen vaatimusten mukainen kirves.

1.2 Hyväksyttyä tyyppiä oleva hengityslaite, joka voi olla joko:

.1 savukypärä tai savunaamari, johon kuuluu sopiva ilmapumppu ja niin pitkä ilmaletku, että se ulottuu avokannelta lastiruumien tai koneistotilojen kaikkiin kohtiin letkun kulkiessa luukkujen ja oviaukkojen kautta esteettömästi. Jos tämän kohdan vaatimusten täyttämiseksi tarvittaisiin yli 36 m pitkä ilmaletku, on - sen mukaan mitä viranomainen määrää näiden laitteiden sijasta tai niiden lisäksi oltava itsenäinen ilmahengityslaite; tai

.2 itsenäinen paineilmahengityslaite, jonka säiliöiden sisältämän ilman tilavuus on vähintään 1200 l, tai muu itsenäinen hengityslaite, joka toimii vähintään 30 minuuttia. Aluksella on oltava viranomaista tyydyttävä määrä varalatauksia, jotka sopivat aluksella oleviin laitteisiin.

2 Jokaista hengityslaitetta varten on oltava riittävän pitkä ja luja tulenkestävä turvaköysi, joka voidaan kiinnittää säppihaalla laitteen kantohihnoihin tai - jotta vältyttäisiin hengityslaitteen irtoamiselta käytettäessä turvaköyttä - erilliseen vyöhön.

3 Kaikissa aluksissa on oltava ainakin kahdet kohdan 1 vaatimukset täyttävät palomiehen varusteet.

3.1 Lisäksi on oltava:

.1 matkustaja-aluksissa matkustajatilojen ja työskentelytilojen yhteispituuden kutakin 80 metriä tai sen osaa kohden kannelle, jolla tällaiset tilat ovat, tai, jos sellaisia kansia on enemmän kuin yksi, niin sellaiselle kannelle, jonka yhteispituus on suurin, kahdet palomiehen varusteet ja kaksi erää henkilökohtaisia varusteita, joista kuhunkin erään kuuluu kohdissa 1.1.1, 1.1.2 ja

1.1.3 määrätyt välineet.

.2 säiliöaluksissa kahdet palomiehen varusteet.

3.2 Yli 36 matkustajan matkustaja-aluksissa on jokaista hengityslaiteparia kohden oltava yksi vesisumuputki, jota on säilytettävä näiden laitteiden läheisyydessä.

3.3 Viranomainen voi vaatia useampia henkilökohtaisia varuste-eriä ja hengityslaitteita aluksen koon ja lajin perusteella.

4 Palomiehen varusteet tai henkilökohtaiset varuste-erät on säilytettävä siten, että ne ovat helposti saatavilla ja käyttövalmiina, ja - kun aluksessa on useampia kuin yhdet palomiehen varusteet tai useampi kuin yksi henkilökohtainen varuste-erä - ne on sijoitettava toisistaan erillään oleviin paikkoihin. Matkustaja-aluksissa vähintään kahdet palomiehen varusteet ja yksi henkilökohtainen varuste-erä on oltava kussakin tällaisessa paikassa.

1.1 Kun sähköjohtoja, putkia, kuiluja, kanavia, jne. tai vyötteitä, palkkeja tai muita rakenneosia viedään A-luokan rajapintojen läpi, on ryhdyttävä toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että tulenkestävyys ei heikkene huomioon ottaen säännön 30.5 määräykset.

1.2 Kun B-luokan rajapintoihin on tehty aukkoja sähköjohtojen, putkien, kuilujen, kanavien, jne. läpivientiä varten tai ilmanvaihtoventtiilin, valaisimen tai vastaavanlaisen laitteen asentamisen takia, on ryhdyttävä toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että tulenkestävyys ei heikkene.

2.1 A- tai B-luokan rajapintojen läpi kulkevien putkien on oltava ainetta, jonka viranomainen on hyväksynyt ottaen huomioon lämpötilan, jonka tällaisten rajapintojen vaaditaan kestävän.

2.2 Paikoissa, joissa viranomainen saattaa sallia öljyn tai palavien nesteiden johtamisen asunto- ja työskentelytilojen kautta, on öljyn tai palavien nesteiden johtamiseen käytettävien putkien oltava ainetta, jonka viranomainen on hyväksynyt ottaen huomioon palovaaran.

2.3 Kuumuudessa helposti kelvottomiksi tulevia aineita ei saa käyttää ulkolaidassa olevissa valumisputkissa, saniteettiviemäreissä eikä muissa poistoputkissa, jotka ovat lähellä vesiviivaa ja joihin palon yhteydessä syntynyt vika lisäisi vuotovaaraa.

3 Mikäli sähkölämmittimiä käytetään, niiden on oltava kiinteästi asennettuja ja niiden rakenteen on oltava sellainen, että palovaara on mahdollisimman pieni. Sähkölämmittimissä ei saa olla sellaisia elementtejä, joista tuleva lämpö voi kärventää tai sytyttää tuleen vaatteita, verhoja tai muita vastaavanlaisia aineita.

4 Filmejä, joiden perusaineena on selluloosanitraatti, ei saa käyttää elokuvalaitteissa.

5 Kaikki jäteastiat on tehtävä palamattomista aineista ja niiden laidoissa tai pohjissa ei saa olla aukkoja.

6 Tiloissa, jonne öljytuotteita voi päästä, on eristeaineiden pintojen oltava öljyä tai öljyhöyryjä imemättömiä.

* Tässä viitataan järjestön päätöslauselmallaan A.470

(XII) hyväksymään suositukseen "Kansainvälinen laituri

liitin (rannan puoli)".

1 Bruttovetoisuudeltaan vähintään 500 tonnin aluksissa on oltava vähintään yksi kansainvälinen laituriliitin, joka täyttää kohdan 3 määräykset.

2 Järjestelyjen on oltava sellaiset, että laituriliitintä voidaan käyttää aluksen kummallakin sivulla.

3 Kansainvälisen laituriliittimen laippojen standardimittojen on oltava seuraavan taulukon mukaiset:

4 Liitin on on tehtävä teräksestä tai muusta sopivasta aineesta ja se on suunniteltava 1,0 N/mm ² käyttöpaineelle. Laipan toisen puolen on oltava tasapinta ja sen toisella puolella tulee olla pysyvästi kiinnitetty liitin, joka sopii aluksen paloposteihin ja letkujen liittimiin. Laituriliitin on säilytettävä aluksessa yhdessä tiivisteen kanssa, joka sopii käyttöpaineelle 1,0 N/mm ² , sekä neljän 16 mm paksuisen ja 50 mm pituisen pultin ja kahdeksan aluslevyn kanssa.

1 Kaikissa aluksissa on oltava pysyvästi julkipantuina aluksen päällystölle ohjeiksi yleisjärjestelypiirustukset, jotka osoittavat selvästi jokaisella kannella olevat tarkkailuasemat, A-luokan rajapintojen ympäröimät erilaiset palo-osastot, B-luokan rajapintojen ympäröimät osastot, sekä yksityiskohtaiset tiedot palonhavaitsemis- ja palohälytyslaitoksista, sprinklerilaitoksesta, palonsammutuslaitteet, eri osastoihin, kansille ynnä muihin paikkoihin johtavat kulkutiet sekä ilmanvaihtojärjestelmän tieroineen tuulettimien kytkimien sijainneista, palopeltien sijanneista ja kuhunkin osastoon kuuluvien ilmanvaihtotuulettimien tunnusnumeroista. Vaihtoehtoisesti voidaan edellä mainitut yksityiskohtaiset tiedot julkaista viranomaisen suostumuksella kirjasena, josta yksi kappale on annettava jokaiselle päällystöön kuuluvalle ja yksi kappale on pidettävä aina saatavilla aluksessa paikassa, johon pääsee helposti. Kaaviot ja kirjaset on pidettävä ajan tasalla ja kaikki muutokset on merkittävä niihin niin pian kuin mahdollista. Tällaisissa kaavioissa ja kirjasissa on merkinnöissä käytettävä lippuvaltion virallista kieltä. Jos tämä kieli ei ole englanti eikä ranska, niin käännös on oltava lisäksi jommalle kummalle näistä kielistä. Lisäksi on ohjeet kaikkien palontorjuntaa ja palonrajoittamista varten aluksella olevien varusteiden ja laitteiden huollosta ja käytöstä pidettävä saatavilla yksissä kansissa paikassa, johon pääsee helposti.

2 Kaikissa aluksissa on pysyvästi säilytettävä ylimääräinen palontorjuntakaavio tai nämä tiedot sisältävä kirjanen selvästi merkityssä säätiiviissä kotelossa kansirakennuksen ulkopuolella maista tulevan palontorjuntahenkilöstön avuksi.

Kaikissa aluksissa on palonsammutuslaitteet pidettävä hyvässä kunnossa ja niiden on oltava käyttövalmiita joka hetki matkan aikana.

1 Tätä sääntöä sovelletaan kaikkiin aluksiin.

2 Kun tässä luvussa on johonkin alukseen määrätty jokin erityistä tyyppiä oleva laite, koje, sammutusaine tai järjestely, voidaan muunkin tyyppinen laite jne. sallia, mikäli se ei viranomaisen mielestä ole teholtaan heikompi.

1 Runko, ylärakenteet, rakenteeseen kuuluvat laipiot, kannet ja kansirakennukset on tehtävä teräksestä tai muusta samanarvoisesta aineesta. Säännössä 3.7 esitetyn terästä tai muuta samanarvoista ainetta koskevan määritelmän soveltamisesta on "kyseeseen tulevan pituisen tulelle altistuksen" oltava sääntöjen 26 ja 27 taulukoiden tiiviys- ja eristysarvojen mukainen. Kun esimerkiksi rajapinnoilla - kuten kansilla tai kansirakennusten sivuilla ja päädyillä - sallitaan olevan B-0 palotiiviys, on "kyseeseen tulevan pituisen tulelle altistuksen" oltava puolen tunnin pituinen.

2 Siinä tapauksessa, että jokin osa rakenteesta on alumiiniseosta noudatetaan kuitenkin seuraavaa:

.1 lukuun ottamatta rakenteita, jolta viranomainen ei pidä kantavina, on A- ja B-luokan rajapinnoissa alumiiniseosteisten osien eristyksen oltava sellainen, että rakenteen sisäosan lämpötila ei nouse yli 200°C ympäristön lämpötilaa korkeammaksi missään vaiheessa kyseeseen tulevan pituisen tulelle altistuksen aikana normaalissa polttokokeessa.

.2 Pilareiden, palkkien ja muiden rakenneosien, jotka vaaditaan kannattamaan pelastusveneiden ja pelastuslauttojen säilytys-, vesillelaskuja veneisiin ja lauttoihin siirtymistä varten olevia alueita sekä A- ja B-luokan rajapintoja, alumiiniseosteisten osien eristykseen on kiinnitettävä erityistä huomiota sen varmistamiseksi:

.2.1 että sellaisille osille, jotka kannattavat pelastusvene- ja pelastuslautta-alueita sekä A-luokan rajapintoja, kohdassa 2.1 esitetty lämpötilan nousun rajoittaminen on voimassa yhden tunnin ajan; ja

.2.2 että sellaisille osille, jotka vaaditaan kannattamaan B-luokan rajapintoja, kohdassa 2.1 esitetty lämpötilan nousun rajoittaminen on voimassa puolen tunnin ajan.

3 A-kategorian koneistotilojen yläpuolella olevat kannet ja konekuilut on rakennettava teräksestä ja eristettävä riittävästi ja niissä mahdollisesti olevat aukot on palon leviämisen estämiseksi järjestettävä ja suojattava asianmukaisesti.

1.1 Yli 36 matkustajaa kuljettavien alusten runko, ylärakenteet ja kansirakennukset on jaettava pystysuuntaisiin päävyöhykkeisiin A-luokan rajapinnoilla. Askelmien ja syvennysten määrä on pidettävä mahdollisimman pienenä, mutta niiden ollessa välttämättömiä on myös niiden oltava A-luokan rajapintoja. Näiden rajapintojen eristysarvojen on oltava säännön 26 taulukoiden mukaisia.

1.2 Enintään 36 matkustajaa kuljettavien alusten runko, ylärakenteet ja kansirakennukset on jaettava asunto- ja työskentelytilojen kohdalta A-luokan rajapinnoilla pystysuuntaisiin päävyöhykkeisiin. Näiden rajapintojen eristysarvojen on oltava säännön 27 taulukoiden mukaisia.

2 Pystysuuntaisia päävyöhykkeitä laipiokannen yläpuolella rajoittavien laipioiden on mahdollisimman suuressa määrin oltava samassa linjassa kuin välittömästi laipiokannen alapuolella olevat vedenpitävät osastoimislaipiot.

3 Näiden laipioiden on ulotuttava kannesta kanteen ja ulkolaidoitukseen tai muihin rajoihin asti.

4 Kun pystysuuntainen päävyöhyke on jaettu vaakasuuntaisilla A-luokan rajapinnoilla vaakasuuntaisiin vyöhykkeisiin muodostamaan tarkoituksenmukaisen rajan aluksen sprinklerein varustettujen ja niitä ilman olevien vyöhykkeiden välille, on rajapintojen oltava yhtenäisiä pystysuuntaisen päävyöhykkeen muodostavien vierekkäisten laipioiden välillä, niiden on ulotuttava aluksen ulkolaidoitukseen tai muihin ulkopintoihin ja ne on eristettävä taulukossa 26.3 tai 27.2 esitettyjen paloeristys- ja palotiiviysarvojen mukaisesti.

5.1 Erityisiä tarkoituksia varten suunnitelluissa aluksissa, kuten auto- ja junalautoissa, joissa pystysuuntaiset päävyöhykkeet muodostavien laipioiden sijoittaminen tekisi aluksen käytön aiottuun tarkoitukseen mahdottomaksi, on näiden sijasta käytettävä samanarvoisia ja viranomaisen erikseen hyväksymiä järjestelyjä tulipalon hallitsemiseksi ja rajoittamiseksi.

5.2 Aluksessa, jossa on erityistiloja, on tällaisten tilojen kuitenkin oltava säännön 37 asianomaisten määräysten mukaisia ja mikäli näiden määräysten täyttäminen olisi ristiriidassa tämän osan muiden vaatimusten kanssa, niin noudatetaan 37 säännön vaatimuksia.

1.1 Yli 36 matkustajaa kuljettavassa aluksessa on kaikkien laipioiden, joiden ei tarvitse olla A-luokan rajapintoja, oltava ainakin B- tai C-luokan rajapintoja säännön 26 taulukoiden määräysten mukaisesti.

1.2 Enintään 36 matkustajaa kuljettavassa aluksessa on kaikkien niiden asunto- ja työskentelytiloissa olevien laipioiden, joiden ei tarvitse olla A-luokan rajapintoja, oltava ainakin B- tai C-luokan rajapintoja säännön 27 taulukoiden määräysten mukaisesti.

1.3 Kaikki tällaiset rajapinnat saadaan säännön 34 määräyksiä noudattaen päällystää palavilla aineilla.

2 Kaikkien käytävälaipioiden, joiden ei vaadita olevan A-luokan rajapintoja, on oltava kannesta kanteen ulottuvia B-luokan rajapintoja seuraavin poikkeuksin:

.1 kun laipion kummallekin puolelle on asennettu jatkuvat B-luokan välikatot tai vuoraukset, on jatkuvan välikaton tai vuorauksen takana olevan laipion osan oltava ainetta, joka paksuutensa ja kokoonpanonsa puolesta on hyväksyttävissä B-luokan rajapintojen rakenteissa mutta joiden vaaditaan täyttävän B-luokan tiiviysvaatimukset vain siinä määrin, kuin viranomainen katsoo järkeväksi ja käytännössä mahdolliseksi.

.2 kun alus on suojattu 12 säännön vaatimukset täyttävällä automaattisella sprinklerilaitoksella, niin B-luokan aineista tehdyt käytävälaipiot voivat päättyä käytävän välikattoon sikäli kuin tällainen välikatto on ainetta, joka paksuutensa ja kokoonpanonsa puolesta on hyväksyttävissä B-luokan rajapintojen rakenteissa. 26 ja 27 sääntöjen vaatimuksista huolimatta tällaisten laipioiden ja välikattojen on täytettävä B-luokan tiiviysvaatimukset vain siinä määrin kuin viranomainen katsoo järkeväksi ja käytännössä mahdolliseksi. Kaikkien tällaisissa laipioissa olevien ovien ja niiden kehyksien on oltava palamatonta ainetta ja ne on rakennettava ja asennettava paikoilleen siten, että saadaan aikaan viranomaista tyydyttävä tehokas tulenkestävyys.

3 Käytävälaipioita lukuun ottamatta kaikkien laipioiden, joiden on oltava B-luokan rajapintoja, on ulotuttava kannesta kanteen ja ulkolaidoitukseen tai muihin rajoittaviin pintoihin, mutta jos laipion molemmille puolille on asennettu jatkuvat B-luokan välikatot tai vuoraukset, niin laipio voi päättyä jatkuvaan välikattoon tai vuoraukseen.

1 Sen lisäksi, että täytetään muualla tässä osassa mainitut laipioiden ja kansien palonkestävyydelle asetetut erityismääräykset, on kaikkien laipioiden ja kansien palonkestävyyden oltava vähintään sellainen, kuin taulukoissa 26.1 - 26.4 on esitetty. Kun aluksen erityisten rakennejärjestelyjen takia esiintyy vaikeuksia määritettäessä taulukoista joidenkin rajapintojen palonkestävyyden vähimmäisarvoa, on tämä arvo määritettävä viranomaista tyydyttävällä tavalla.

2 Taulukoiden käytöstä ovat voimassa seuraavat vaatimukset:

.1 Taulukkoa 26.1 käytetään laipioille, jotka rajoittavat pystysuuntaisia päävyöhykkeitä tai vaakasuuntaisia vyöhykkeitä.

Taulukkoa 26.2 käytetään laipioille, jotka eivät rajoita pystysuuntaisia päävyöhykkeitä eivätkä vaakasuuntaisia vyöhykkeitä.

Taulukkoa 26.3 käytetään kansille,jotka muodostavat pykäliä pystysuuntaisissa päävyöhykkeissä tai rajoittavat vaakasuuntaisia vyöhykkeitä.

Taulukkoa 26.4 käytetään kansille, jotka eivät muodosta pykäliä pystysuuntaisissa päävyöhykkeissä eivätkä rajoita vaakasuuntaisia vyöhykkeitä.

.2 vierekkäisten tilojen välisten rajapintojen sopivan palonkestävyysarvon määrittämistä varten tilat luokitellaan niiden palovaarallisuuden mukaan luokkiin (1) - (14) alla esitetyn mukaisesti. Kun tilan sisältö ja käyttö ovat sellaiset, että syntyy epäilystä sen luokittamisesta tämän säännön mukaisesti, on sitä käsiteltävä tilana, jolla on soveltuvista tilaluokista ankarimmat rajapintavaatimukset. Kunkin luokan nimike on tarkoitettu olemaan enemmän tyypillinen kuin rajoittava. Kustakin luokasta käytettävä suluissa oleva numero viittaa taulukoiden sarake- ja rivinumeroon.

(1) Tarkkailuasemat

Tilat, joissa on tehon tai valaistuksen varalähteitä.

Ohjaamo ja karttahuone

Tilat, joissa on aluksen radiolaitteita.

Sammutuskeskukset, palonvalvonta- ja palonseuranta-asemat.

Kuljetuskoneistotilan ulkopuolella oleva kuljetuskoneiston valvomo.

Tilat, joissa on keskitettyjä palohälytyslaitteita.

Tilat, joihin on keskitetty varakuulutusasemia ja -laitteita.

(2) Portaikot

Matkustajia ja miehistöä varten olevat sisäportaikot, hissit ja liukuportaat (muut kuin ne, jotka ovat kokonaan koneistotilojen sisällä) ja niihin liittyvät kuilut.

Tässä yhteydessä portaikkoa, joka on suljettu ainoastaan yhdellä tasolla, on pidettävä osana sitä tilaa, josta sitä ei ole erotettu palo-ovella.

(3) Käytävät

Matkustajien ja laivaväen käytävät ja eteistilat

(4) Pelastusveneiden ja pelastuslauttojen käsittely- ja siirtymisasemat

Avokansitilat ja suljetut kävelytilat, jotka muodostavat asemat, joissa pelastusveneisiin ja pelastuslauttoihin siirrytään ja joista näitä lasketaan.

(5) Avokansitilat

Avokansitilat ja suljetut kävelytilat, jotka ovat erillään asemista, joissa pelastusveneisiin ja pelastuslauttoihin siirrytään ja joista näitä lasketaan. Ilmatilat (ylärakenteiden ja kansirakennusten ulkopuolella oleva tila).

(6) Vähäisen palovaaran omaavat asuntotilat

Hytit, joissa olevilla kalusteilla ja sisustusaineilla on rajoitettu palovaara.

Toimistot ja lääkintätilat, joissa olevilla kalusteilla ja sisustusaineilla on rajoitettu palovaara.

Kokoontumistilat, joissa olevilla kalusteilla ja sisustusaineilla on rajoitettu palovaara ja joiden kansipinta-ala on pienempi kuin 50 m ² .

(7) Kohtalaisen palovaaran omaavat asuntotilat

Samat kuin luokassa (6), mutta niissä olevilla kalusteilla ja sisustusaineilla on muu kuin rajoitettu palovaara.

Kokoontumistilat, joissa olevilla kalusteilla ja sisustusaineilla on rajoitettu palovaara ja joiden kansipinta-ala on vähintään 50 m ² .

Erilliset kaapit ja pienet varastohuoneet asuntotiloissa.

Myymälät.

Elokuvaprojektorihuoneet ja filmien säilytystilat.

Erikoiskeittiöt (joissa ei ole avoliekkiä).

Siivousvälinekomerot (joissa ei säilytetä palavia nesteitä).

Laboratoriot (joissa ei säilytetä palavia nesteitä).

Apteekit.

Pienet kuivaushuoneet (kansipinta-ala enintään 4 m ² ).

Arvoesineiden säilytystilat.

(8) Suurehkon palovaaran omaavat asuntotilat

Kokoontumistilat, joissa olevilla kalusteilla ja sisustusaineilla on muu kuin rajoitettu palovaara ja joiden kansipinta-ala on vähintään 50 m ² .

Parturiliikkeet ja kauneussalongit.

(9) Saniteetti- ja vastaavanlaiset tilat

Yleiset saniteettitilat, suihkuhuoneet, kylpyhuoneet, WC:t jne.

Pienet pesulat.

Sisäuima-altaan alue.

Leikkaussalit.

Asuntotiloissa sijaitsevat erilliset apukeittiöt, joissa ei ole keittolaitteita.

Yksityiskäytössä olevien saniteettitilojen katsotaan olevan osa siitä tilasta, jossa ne sijaitsevat.

(10) Tankit, tyhjät tilat ja apukoneistotilat, joissa palovaara on vähäinen tai sitä ei ole ollenkaan.

Vesitankit, jotka muodostavat osan aluksen rakenteesta.

Tyhjät tilat ja kuivatankit.

Apukoneistot, joissa ei ole koneistoa, jossa ei ole painevoitelujärjestelmää ja joissa palavien aineiden säilytys on kielletty, kuten:

ilmanvaihto- ja ilmastointikonehuoneet; vinturihuoneet; peräsinkonehuone; vakainhuone; huone, jossa on sähköinen potkurimoottori; huoneet, joissa on lohkokytkintauluja ja puhtaasti sähköisiä laitteita lukuun ottamatta öljytäyttöisiä sähkömuuntajia (yli 10 kVA); akselitunnelit ja putkitunnelit; tilat pumpuille ja jäähdytyskoneistolle (joissa ei käsitellä eikä käytetä palavia nesteitä).

Edellä mainittuja tiloja palvelevat suljetut kuilut. Muut suljetut kuilut kuten putki- ja kaapelikuilut.

(11) apukoneistotilat, lastitilat, erityistilat, lasti- ja muut öljytankit sekä muut vastaavanlaiset tilat, joissa on kohtalainen palovaara

Lastiöljytankit.

Lastiruumat, lastikuilut ja -luukut.

Kylmähuoneet.

Polttoöljytankit (kun ne on asennettu erilliseen tilaan, jossa ei ole koneistoa).

Akselitunnelit ja putkitunnelit, joissa saa säilyttää palavia aineita.

Luokan (10) apukoneistotilat, joissa on koneisto, jolla on painevoitelujärjestelmä, tai jossa saa säilyttää palavia aineita.

Polttoöljytäyttöasemat.

Tilat, joissa on öljytäyttöisiä sähkömuuntajia (yli 10 kVA).

Tilat, joissa on turbiinin ja mäntähöyrykoneen käyttämiä apugeneraattoreita ja teholtaan enintään 11 kW polttomoottorin käyttämiä hätägeneraattoreita, sprinkleri-, hajasuihkulaitos- tai palopumppuja, tyhjennyspumppuja jne.

Erityistilat (käytetään ainoastaan taulukoita 26.1. ja 26.3).

Yllämainittuja tiloja palvelevat suljetut kuilut.

(12) Koneistotilat ja pääkeittiöt

Tilat, joissa on pääkuljetuskoneisto (muu kuin sähköinen potkurimoottori), ja kattilahuoneet.

Muut kuin luokkien (10) ja (11) apukoneistotilat, joissa on polttomoottorikoneisto tai muita laitteita, joilla poltetaan, kuumennetaan tai pumpataan öljyä.

Pääkeittiöt ja niihin liittyvät aputilat. Yllämainittuihin tiloihin johtavat kuilut ja konekuilut.

(13) Varastohuoneet, työpajat, tarjoiluhuoneet jne.

Päätarjoiluhuoneet, jotka eivät ole keittiöiden yhteydessä.

Pääpesula.

Suuret kuivaushuoneet (kansipinta-ala yli 4 m ² ).

Sekalaiset varastot.

Posti- ja matkatavarahuoneet.

Jätehuoneet.

Työpajat (ei osa koneistotiloista, keittiöistä jne.)

(14) Muut tilat, joissa säilytetään palavia nesteitä

Lamppuhuoneet

Maalivarastot

Varastot, joissa on palavia nesteitä (mukaan lukien väriaineet, lääkkeet jne).

Laboratoriot (joissa säilytetään palavia nesteitä).

.3 Kun kahden tilan välisen rajapinnan palonkestävyydelle on esitetty vain yksi arvo, niin tätä arvoa käytetään kaikissa tapauksissa.

.4 Taulukoissa esitetyistä kahdesta arvosta käytetään suurempaa määritettäessä sopiva palonkestävyysarvo rajapinnalle, joka on kahden tilan välillä, jotka ovat pystysuuntaisessa päävyöhykkeessä tai vaakasuuntaisessa vyöhykkeessä, jota ei ole suojattu 12 säännön vaatimukset täyttävällä automaattisella sprinklerilaitoksella, tai joka on tällaisten vyöhykkeiden välillä, joista kumpaakaan ei ole siten suojattu.

.5 Taulukoissa esitetyistä kahdesta arvosta käytetään pienempää määritettäessä sopiva palonkestävyysarvo rajapinnalle, joka on 12 säännön vaatimukset täyttävällä automaattisella sprinklerilaitoksella suojatussa pystysuuntaisessa päävyöhykkeessä tai vaakasuuntaisessa vyöhykkeessä olevien kahden tilan välissä tai joka on siten suojattujen vyöhykkeiden välissä. Kun sprinkleröity vyöhyke ja sprinkleröimätön vyöhyke ovat vierekkäin asunto- ja työskentelytiloissa, käytetään vyöhykkeiden väliselle rajapinnalle taulukoissa esitetyistä kahdesta arvosta suurempaa.

.6 Säännön 35 määräyksistä huolimatta rajapintojen aineelle tai palonkestävyydelle ei ole erityismääräyksiä, kun taulukoissa on pelkästään viiva.

.7 Viranomainen määrää luokan (5) tilojen suhteen, käytetäänkö kansirakennusten ja ylärakenteiden päädyissä taulukon 26.1 tai 26.2 eristysarvoja ja käytetäänkö sääkansille taulukon 26.3 tai 26.4 eristysarvoja. Missään tapauksessa taulukoiden 26.1 - 26.4 vaatimukset tilaluokalle (5) eivät vaadi suljettavaksi tiloja, joita viranomaisen mielestä ei tarvitse sulkea.

3 Jatkuvat B-luokan välikatot tai vuoraukset niihin liittyvien kansien tai laipioiden yhteydessä voidaan hyväksyä muodostamaan kokonaan tai osaksi rajapinnalta vaaditun eristysarvon ja palonkestävyyden.

4 Hyväksyessään rakenteellisen palosuojelun yksityiskohtia on viranomaisen huomioitava lämmönsiirtymisen vaara vaadittujen lämmönsiirtymistä estävien rajapintojen liitos- ja päätykohdissa.

(Taulukot jätetty tästä pois)

1 Sen lisäksi että muualla tässä osassa mainitut laipioiden ja kansien palonkestävyydelle asetetut erityismääräykset ovat voimassa, on kaikkien laipioiden ja kansien palonkestävyyden oltava vähintään sellainen kuin taulukossa 27.1 ja taulukossa 27.2 on esitetty.

2 Taulukoiden käytöstä ovat voimassa seuraavat vaatimukset:

.1 taulukkoja 27.1 ja 27.2 käytetään vierekkäisiä tiloja toisistaan erottaville laipioille ja vastaavasti kansille.

.2 vierekkäisten tilojen välisten rajapintojen sopivan palonkestävyysarvon määrittämistä varten tilat luokitellaan niiden palovaarallisuuden mukaan luokkiin (1) - (11) alla esitetyn mukaisesti. Kunkin luokan nimike on tarkoitettu olemaan enemmän tyypillinen kuin rajoittava. Kustakin luokasta käytettävä suluissa oleva numero viittaa taulukoiden sarake- ja rivinumeroon.

(1) Tarkkailuasemat

Tilat, joissa on tehon tai valaistuksen hätälähteitä.

Ohjaamo ja karttahuone.

Tilat, joissa on aluksen radiolaitteita.

Sammutuskeskukset, palonvalvonta- ja palonseuranta-asemat.

Kuljetuskoneistotilan ulkopuolella oleva kuljetuskoneiston valvomo.

Tilat, joissa on keskitettyjä palohälytyslaitteita.

(2) Käytävät

Matkustajien ja laivaväen käytävät ja eteistilat.

(3) Asuntotilat

Säännön 3.10 määrittämät tilat käytäviä lukuunottamatta.

(4) Portaikot

Sisäportaikot, hissit ja liukuportaat (muut kuin ne, jotka ovat kokonaan koneistotilojen sisällä) ja niihin liittyvät kuilut. Tässä yhteydessä portaikkoa, joka on suljettu ainoastaan yhdellä tasolla, on pidettävä osana sitä tilaa, josta sitä ei ole erotettu palo-ovella.

(5) Työskentelytilat (vähäinen vaara)

Kaapit ja varastotilat, joiden pinta-ala on alle 2 m ² , kuivaushuoneet ja pesulat.

(6) A-kategorian koneistotilat

Säännön 3.19 määrittämät tilat.

(7) Muut koneistotilat

Säännön 3.20 määrittämät tilat lukuun ottamatta A-kategorian koneistotiloja.

(8) Lastitilat

Kaikki lastin kuljettamiseen käytetyt tilat (mukaan lukien lastiöljytankit) sekä niihin johtavat lastikuilut, lukuunottamatta erityistiloja.

(9) Työskentelytilat (suuri vaara)

Keittiöt, keittolaitteita sisältävät apukeittiöt, maalivarastot ja lamppuhuoneet, komerot a varastot, joiden pinta-ala on vähintään 2 m ² sekä työpajat lukuun ottamatta niitä, jotka ovat koneistotilojen osana.

(10) Avokannet

Avokansitilat ja suljetut kävelytilat, joissa ei ole palovaaraa. Ilmatilat (ylärakenteiden ja kansirakennusten ulkopuolella olevat tilat).

Taulukko (jätetty tästä pois)

(11) Erityistilat

Säännön 3.18 määrittämät tilat.

.3 Taulukoissa esitetyistä kahdesta arvosta käytetään suurempaa määritettäessä sopiva palonkestävyysarvo rajapinnalle, joka on kahden tilan välillä, jotka ovat pystysuuntaisessa päävyöhykkeessä tai vaakasuuntaisessa vyöhykkeessä, jota ei ole suojattu 12 säännön vaatimukset täyttävällä automaattisella sprinklerilaitoksella, tai joka on kahden tällaisen vyöhykkeen välillä, joista kumpaakaan ei ole siten suojattu.

.4 Taulukoissa esitetyistä kahdesta arvosta käytetään pienempää määritettäessä sopiva palonkestävyysarvo rajapinnalle, joka on 12 säännön vaatimukset täyttävällä automaattisella sprinklerilaitoksella suojatussa pystysuuntaisessa päävyöhykkeessä tai vaakasuuntaisessa vyöhykkeessä olevien kahden tilan välissä tai joka on siten suojattujen vyöhykkeiden välissä. Kun sprinkleröity ja sprinkleröimätön vyöhyke ovat vierekkäin asunto- ja työskentelytiloissa käytetään vyöhykkeiden väliselle rajapinnalle taulukoissa esitetyistä kahdesta arvosta suurempaa.

3 Jatkuvat B-luokan välikatot tai vuoraukset niihin liittyvien kansien tai laipioiden yhteydessä voidaan hyväksyä muodostamaan kokonaan tai osaksi rajapinnalta vaaditun eristysarvon ja palonkestävyyden.

4 Ulkoseinämät, joiden on säännön 23.1 mukaan oltava terästä tai muuta samanarvoista ainetta, saadaan tehdä aukkoja ikkunoita ja valoventtiilejä varten edellyttäen, että näiden seinämien ei tarvitse tämän osan muiden määräysten mukaan olla A-luokkaa. Samaten tällaisissa seinämissä, joiden ei tarvitse olla A-luokkaa, ovet voidaan tehdä viranomaista tyydyttävistä aineista.

Kaikista matkustaja- ja miehistötiloista sekä tiloista, joissa miehistö tavallisesti työskentelee, koneistotiloja lukuun ottamatta, on oltava siten järjestettyjä portaikkoja ja tikkaita, että niitä myöten pääsee helposti kannelle, jolta siirrytään pelastusveneisiin ja -lauttoihin. Erityisesti on täytettävä seuraavat määräykset:

.1 Laipiokannen alapuolella on jokaisesta vedenpitävästä osastosta tai vastaavasti rajoitetusta tilasta tai tilaryhmästä oltava kaksi poistumistietä, joista ainakin toinen on riippumaton vedenpitävistä ovista. Poikkeustapauksessa viranomainen voi olla vaatimatta toista poistumistietä kiinnittäen erityistä huomiota tilojen luonteeseen ja sijaintiin sekä niissä yleensä oleskelevien tai työskentelevien henkilöiden lukumäärään.

.2 Laipiokannen yläpuolella on jokaisesta pystysuuntaisesta päävyöhykkeestä tai vastaavasti rajoitetusta tilasta tai tilaryhmästä oltava vähintään kaksi poistumistietä, joista ainakin toinen johtaa pystysuuntaisen pakotien muodostavaan portaikkoon.

.3 Jos radioasemalta ei pääse suoraan avokannelle, niin sellaiselta asemalta on oltava kaksi poistumis- tai sisäänmenotietä, joista toinen voi olla riittävän iso valoventtiili tai ikkuna tai muu viranomaisen hyväksymä poistumistie.

.4 Käytävä tai sen osa, josta on vain yksi poistumistie, saa olla korkeintaan:

13 metrin pituinen yli 36 matkustajaa kuljettavassa aluksessa, ja

7 metrin pituinen enintään 36 matkustajaa kuljettavassa aluksessa.

.5 Ainakin toisen kohdissa 1.1 ja 1.2 vaadituista poistumisteistä on oltava suljettu portaikko, johon on helppo päästä ja joka muodostaa yhtäjaksoisen suojan tulipaloa vastaan portaikon alapäästä niille kansille, joilta siirrytään pelastusveneisiin ja pelastuslauttoihin, tai portaikon yläpäähän - kumpi vain on korkeammalla. Jos viranomainen on myöntänyt erivapauden kohdan 1.1 määräysten nojalla, on poistumisen voitava kuitenkin tapahtua tätä ainoata poistumistietä myöten turvallisesti viranomaista tyydyttävällä tavalla. Portaikkojen leveyden, lukumäärän ja jatkuvuuden on oltava viranomaista tyydyttävä.

.6 Porraskuiluista alueille, joissa siirrytään pelastusveneisiin ja pelastuslauttoihin, johtavat kulkutiet on suojattava viranomaista tyydyttävällä tavalla.

.7 Portaikkojen, jotka palvelevat ainoastaan yhtä tilaa ja siinä olevaa parveketta, ei katsota muodostavan vaadittua poistumistietä.

2.1 Erityistiloissa on poistumisteiden lukumäärän ja sijoituksen oltava sekä laipiokannen alapuolella että yläpuolella viranomaista tyydyttäviä, ja yleensä on pääsyn kannelle, jossa pelastusveneisiin ja pelastuslauttoihin siirrytään, oltava vähintään yhtä turvallinen kuin kohdissa 1.1, 1.2, 1.5 ja 1.6 vaaditaan.

2.2 Koneistotilojen, joissa laivaväki yleensä työskentelee, yhdessä poistumisreitissä on vältettävä suoraa pääsyä erityistilaan.

3.1 Jokaisesta koneistotilasta on oltava kaksi poistumistietä. Erityisesti on täytettävä seuraavat määräykset:

.1 Tilan ollessa laipiokannen alapuolella on kahden poistumistien muodostuttava:

.1.1 kaksista mahdollisimman etäällä toisistaan olevista terästikkaista, jotka johtavat tilan yläosassa oleville ja vastaavasti erillään oleville oville, joiden kautta päästään, kansille, joissa siirrytään vastaaviin pelastusveneisiin ja pelastuslauttoihin. Toisissa näistä tikkaista on oltava yhtäjaksoinen suoja tulipaloa vastaan tilan alaosasta tilan ulkopuolella olevaan turvalliseen paikkaan saakka; tai

.1.2 yksistä terästikkaista, jotka johtavat tilan yläosassa olevalle ovelle, jonka kautta päästään kannelle, jossa siirrytään pelastusveneisiin ja pelastuslauttoihin, ja lisäksi tilan alaosassa ja mainituista tikkaista erillään olevasta teräsovesta, jota voidaan käyttää kummaltakin puolelta ja jonka kautta on turvallinen kulkureitti tilan alaosasta kannelle, jossa siirrytään pelastusveneisiin ja pelastuslauttoihin.

.2 Tilan ollessa laipiokannen yläpuolella on kahden poistumistien oltava mahdollisimman etäällä toisistaan ja ovien, joihin tällaiset poistumistiet johtavat, on oltava paikoissa, joista päästään kansille, joissa siirrytään vastaaviin pelastusveneisiin ja pelastuslauttoihin. Jos tällaiset poistumistiet vaativat käytettäväksi tikkaita, on niiden oltava terästä.

3.2 Bruttovetoisuudeltaan alle 1000 tonnin aluksessa viranomainen voi sallia jätettäväksi pois toisen poistumistien ottaen erityisesti huomioon tilan yläosan laajuuden ja järjestelyt; bruttovetoisuudeltaan vähintään 1000 tonnin aluksessa viranomainen voi sallia jätettäväksi pois toisen poistumistien mistä tahansa tällaisesta tilasta sikäli kuin joko ovelta tai terästikkailta on turvallinen poistumisreitti kannelle, jossa siirrytään pelastusveneisiin ja pelastuslauttoihin, ottaen erityisesti huomioon tilan luonteen ja sijainnin sekä sen, työskenteleekö tällaisessa tilassa tavallisesti ihmisiä.

4 Hissien ei katsota missään tapauksessa muodostavan vaadittua poistumistietä.

1 Kaikkien portaikkojen on oltava teräskehysrakennetta paitsi milloin viranomainen sallii jonkin muun samanarvoisen aineen käyttämisen, ja niiden on oltava A-luokan rajapintojen muodostamissa kuiluissa, joissa olevissa aukoissa on varmat sulkemislaitteet, seuraavin poikkeuksin:

.1 ainoastaan kaksi kantta yhdistävän portaikon ei tarvitse olla suljettu edellyttäen, että kannen palonkestävyys säilytetään asentamalla yhteen kohtaan kansien välille asianmukaiset laipiot ja ovet. Kun portaikko on suljettu kansien väliltä yhdessä kohdassa, on tällainen porraskuilu suojattava säännöissä 26 tai 27 kansille esitettyjen taulukoiden mukaisesti.

.2 kokoontumistilaan saa rakentaa avoimia portaikkoja edellyttäen, että ne ovat kokonaan tällaisen kokoontumistilan sisäpuolella.

2 Porraskuiluista on oltava suora yhteys käytäviin ja niiden pinta-alan on oltava riittävä tungoksen syntymisen estämiseksi huomioon ottaen niitä hätätilanteessa todennäköisesti käyttävien henkilöiden lukumäärän. Siinä määrin kuin mahdollista, ei porraskuiluista saa päästä suoraan hytteihin, työvälinekomeroihin tai muihin suljettuihin tiloihin, joissa on palavia aineita ja joista tulipalo saattaa alkaa.

3 Hissikuilut on rakennettava siten, että savun ja liekkien pääsy kannelta toiselle estyy, ja niissä on oltava sulkulaitteet, joiden avulla voidaan estää vetoa ja savun kulkeutumista.

1 Lastitilojen, erityistilojen, varastotilojen ja matkatavaratilojen välisiä sekä näiden tilojen ja sääkansien välisiä luukkuja lukuun ottamatta on kaikissa aukoissa oltava kiinteästi asennetut sulkulaitteet, joiden on oltava tulenkestävyydeltään vähintään yhtä tehokkaita kuin rajapinnat, joihin ne on asennettu.

2 A-luokan rajapinnoissa olevien ovien ja ovikehysten sekä laitteiden, joilla varmistetaan ovien pysyminen suljettuina, on siinä määrin kuin käytännössä on mahdollista oltava yhtä tulenkestäviä ja estettävä savun ja liekkien läpipääsy yhtä tehokkaasti kuin laipiot, joissa ovet ovat. Tällaiset ovet ja ovikehykset on tehtävä teräksestä tai muusta samanarvoisesta aineesta. Vedenpitäviä ovia ei tarvitse eristää.

3 Yhden henkilön on yksin kyettävä avaamaan ja sulkemaan jokainen ovi laipion kummaltakin puolelta.

4 Pystysuuntaisten päävyöhykkeiden laipioissa ja porraskuiluissa olevien palo-ovien lukuun ottamatta koneellisesti toimivia vedenpitäviä ovia ja ovia, jotka tavallisesti ovat lukittuja, on oltava itsestään sulkeutuvia ja niiden on kyettävä sulkeutumaan sulkemista vastustavan kallistuman ollessa 3,5°. Tarvittaessa on oven sulkeutumisvauhtia säädettävä siten, että estetään aiheeton vaara ihmisille. Lukuun ottamatta ovia, jotka tavallisesti ovat lukittuja, on kaikki ovet voitava laukaista vapaaksi aukiasennosta joko samanaikaisesti tai ryhmittäin tarkkailuasemalta ja myös yksittäin oven luota. Laukaisumekanismin on oltava sellainen, että ovi sulkeutuu itsestään tarkkailujärjestelmän rikkoutuessa; hyväksytyt koneellisesti toimivat vedenpitävät ovet katsotaan kuitenkin sopiviksi tähän tarkoitukseen. Kiinnipitohakoja, joita ei voida vapauttaa tarkkailuasemalta, ei sallita. Sallittaessa käytettäväksi kaksoisheitto-ovia on niissä oltava sellainen sulkemislaite, joka kytkeytyy itsestään käytettäessä ovilaukaisujärjestelmää.

5 Kun tila on suojattu 12 säännön määräysten mukaisella automaattisella sprinklerilaitoksella tai siihen on asennettu jatkuva B-luokan välikatto, on kansissa, jotka eivät muodosta askelmia pystysuuntaisissa päävyöhykkeissä ja jotka eivät rajoita vaakasuuntaisia vyöhykkeitä, olevat aukot suljettava riittävän tiiviisti ja tällaisten kansien on täytettävä A-luokan tiiviysvaatimukset siinä määrin kuin viranomaisen mielestä on järkevää ja käytännössä mahdollista.

6 A-luokan tiiviysvaatimuksia ei sovelleta aluksen ulkopinnoissa lasiseinämiin, ikkunoihin eikä valoventtiileihin. Vastaavasti A-luokan tiiviysvaatimuksia ei sovelleta ylärakenteissa ja kansirakennuksissa oleviin ulko-oviin.

1 B-luokan rajapinnoissa olevien ovien ja ovikehyksien sekä laitteiden, joilla ovet pysyvät suljettuina, on oltava sellaiset, että niiden tulenkestävyys on siinä määrin kuin mahdollista yhtä tehokas kuin rajapinnalla, mutta ilmanvaihtoaukkoja voidaan sallia tällaisten ovien alaosissa. Kun tällainen aukko on ovessa tai sen alapuolella, ei tällaisen aukon tai tällaisten aukkojen kokonaisreikäpinta-ala saa ylittää 0,05 m ² . Kun oveen on tehty tällainen aukko, on siihen laitettava palamattomasta aineesta tehty ritilä. Ovien on oltava palamattomia.

2 B-luokan tiiviysvaatimuksia ei sovelleta aluksen ulkopinnoissa lasiseinämiin, ikkunoihin eikä valoventtiileihin. Vastaavasti B-luokan tiiviysvaatimuksia ei sovelleta ylärakenteissa ja kansirakennuksissa oleviin ulko-oviin. Enintään 36 matkustajan aluksissa viranomainen voi sallia käytettäväksi palavia aineita ovissa, jotka ovat hyttien ja niiden saniteettitilojen kuten suihkuhuoneiden välillä.

3 Kun on asennettu 12 säännön määräysten mukainen automaattinen sprinklerilaitos:

.1 on kansissa, jotka eivät muodosta askelmia pystysuuntaisissa päävyöhykkeissä ja jotka eivät rajoita vaakasuuntaisia vyöhykkeitä, olevat aukot suljettava riittävän tiiviisti ja tällaisten kansien on täytettävä B-luokan tiiviysvaatimukset siinä määrin kuin viranomaisen mielestä on järkevää ja käytännössä mahdollista; ja

.2 B-luokan aineista tehdyissä käytävälaipioissa olevat aukot on suojattava 25 säännön määräysten mukaisesti.

1 Yli 36 matkustajan matkustaja-alukset

1.1 Yli 36 matkustajan matkustaja-aluksen ilmanvaihtolaitoksen on tämän säännön tämän osan vaatimusten lisäksi täytettävä myös säännön 16.2. - 16.9. vaatimukset.

1.2 Ilmanvaihtotuulettimet on yleensä sijoitettava siten, että eri tiloihin johtavat kanavat pysyvät saman pystysuuntaisen päävyöhykkeen sisäpuolella.

1.3 Ilmanvaihtolaitoksen kulkiessa kansien läpi on sen lisäksi, mitä säännöissä 18.1.1 ja 30.5 vaaditaan kansien palotiiviydeltä, ryhdyttävä varotoimenpiteisiin, joilla pienennetään todennäköisyyttä, että savu ja kuumat kaasut kulkeutuisivat välikansitilasta toiseen laitoksen kautta. Tässä säännössä esitettyjen eristysvaatimusten lisäksi on pystysuuntaiset kanavat eristettävä 26 säännön kyseeseen tulevien taulukoiden vaatimusten mukaisesti.

1.4 Muualla kuin lastitiloissa on ilmanvaihtokanavat tehtävä seuraavista aineista:

.1 kanavat, joiden poikkipinta-ala on vähintään 0,075 m ² , ja pystysuuntaiset kanavat, jotka palvelevat useamman kuin yhden kannen tiloja, on tehtävä teräksestä tai muusta samanarvoisesta aineesta;

.2 kohdassa 1.4.1 mainittuja pystysuuntaisia kanavia lukuunottamatta on kanavat, joiden poikkipinta-ala on pienempi kuin 0,075 m ² tehtävä palamattomista aineista. Kun tällaiset kanavat kulkevat A- tai B-luokan rajapintojen läpi, on kiinnitettävä erityistä huomiota rajapinnan palotiiviyden varmistamiseen;

.3 Lyhyiden kanavaosien, joiden poikkipintaala on enintään 0,02 m ² ja pituus enintään 2 m yleensä, ei tarvitse olla palamattomia sikäli kuin on täytetty kaikki seuraavat ehdot:

.3.1 kanavat on tehty viranomaista tyydyttävästi aineista, joilla on vähäinen palovaara;

.3.2 kanavaa käytetään ainoastaan ilmanvaihtolaitoksen loppupäässä; ja

.3.3 kanava ei ole kanavaa pitkin mitattuna 600 mm lähempänä kohtaa, jossa kanava lävistää A- tai B-luokan rajapinnan mukaan lukien jatkuvat B-luokan välikatot.

1.5 Kun porraskuilussa on ilmanvaihto, on kanava tai kanavat johdettava tuuletinhuoneesta ilmanvaihtolaitoksen muista kanavista riippumattomasti, eivätkä ne saa palvella mitään muuta tilaa.

1.6 Lukuun ottamatta koneisto- ja lastitilojen ilmanvaihtoa ja sellaista vaihtoehtoista laitosta, joka saatetaan vaatia säännön 16.6 nojalla, on kaikissa koneellisissa ilmanvaihtolaitteissa oltava ohjauslaitteet, jotka on ryhmitelty siten, että kaikki tuulettimet voidaan pysäyttää kahdesta erillisestä paikasta, joiden on sijaittava mahdollisimman kaukana toisistaan. Koneistotilojen koneellisen ilmanvaihdon ohjauslaitteet on myös ryhmiteltävä siten, että niitä voidaan käyttää kahdesta paikasta, joista toisen on oltava tällaisten tilojen ulkopuolella. Lastitilojen koneellisen ilmanvaihdon tuulettimet on voitava pysäyttää tällaisten tilojen ulkopuolella olevasta turvallisesta paikasta.

2 Enintään 36 matkustajan matkustaja-alukset

2.1 Enintään 36 matkustajan matkustaja-alusten ilmanvaihtolaitoksen on täytettävä säännön 16 vaatimukset.

1 Asuntotilojen, työskentelytilojen ja tarkkailuasemien lukuunottamatta tiloja, joihin sovelletaan 30.6 säännön ja 31.2 säännön määräyksiä - sisäpuolella olevissa laipioissa olevat ikkunat ja valoventtiilit on rakennettava siten, että näiden laipioiden vaadittu palotiiviys säilyy.

2 Tämän luvun 26 ja 27 sääntöjen taulukoissa esitetyistä vaatimuksista huolimatta:

.1 asuntotilojen, työskentelytilojen ja tarkkailuasemien ulkoseinissä on kaikkien ikkunoiden ja valoventtiilien kehykset tehtävä teräksestä tai muusta sopivasta aineesta. Lasi on kiinnitettävä metallisella lasituslistalla tai -kulmalla;

.2 erityistä huomiota on kiinnitettävä palonkestävyyteen ikkunoissa, jotka ovat avointen tai suljettujen pelastusveneiden ja pelastuslauttojen siirtymispaikkojen luona, ja ikkunoissa, jotka ovat tällaisten paikkojen alapuolella sellaisessa kohdassa, että niiden rikkoutuminen tulipalon aikana estäisi pelastusveneiden laskemisen tai niihin siirtymisen.

1 Muualla kuin lastitiloissa, postihuoneissa, matkatavarahuoneissa tai työskentelytilojen jäähdytysosastoissa on kaikkien vuorausten, lattioiden, välikattojen ja eristeiden oltava palamatonta ainetta. Myös osittaisten laipioiden tai kansien, joita käytetään jakamaan tila käyttötarkoituksen tai taiteellisten näkökohtien takia, on oltava palamatonta.

2 Eristyksen yhteydessä käytettyjen höyrysulkujen ja liimojen sekä kylmiölaitteiden putkiston eristyksen ei tarvitse olla palamatonta, mutta niiden määrä on pidettävä mahdollisimman vähäisenä ja niiden näkyviin jäävillä pinnoilla on oltava viranomaista tyydyttävä kyky vastustaa liekin leviämistä.

3 Seuraavien pintojen on oltava huonosti paloalevittäviä:*

* Tässä viitataan järjestön päätöslauselmalla A.166 (ES.IV) vahvistamiin aineiden palovaaraominaisuuksien arvioimista koskeviin ohjeisiin.

.1 käytävien ja portaikkojen sekä kaikkien asunto- ja työskentelytilojen ja tarkkailuasemien laipioiden, seinien ja välikattojen esillä olevat pinnat; .2 näkymättömissä tai luoksepääsemättömissä olevat tilat asunto- ja työskentelytiloissa sekä tarkkailuasemilla.

4 Palavasta aineesta olevien päällysteiden, listojen, koristeiden ja pinnoitteiden kokonaistilavuus ei saa ylittää missään asunto- tai työskentelytilassa seinien ja välikattojen yhteenlasketun pinnan peittävän 2,5 mm paksun pinnoitteen tilavuutta. Aluksissa, joissa on 12 säännön määräysten mukainen automaattinen sprinklerilaitos, voi edellä mainittuun tilavuuteen kuulua myös C-luokan rajapinnan kokoamisessa mahdollisesti käytetty palava aine.

5 Kohdan 3 pintojen ja vuorausten pinnoitteiden enimmäislämpöarvo saa olla enintään 45 MJ/m ² käytetyllä paksuudella.

6 Käytävillä ja portaikoissa on kalusteiden määrä pidettävä mahdollisimman pienenä.

7 Sisätilojen näkyvissä pinnoissa käytettävien maalien, lakkojen ja muiden viimeistelyaineiden on oltava sellaisia, että ne eivät kehitä liiallisessa määrin savua ja myrkyllisiä aineita.

8 Asunto- ja työskentelytiloissa ja tarkkailuasemilla mahdollisesti käytettävien kansialusmassojen on oltava hyväksyttyä ainetta, joka ei syty helposti tai lisää korkeissa lämpötiloissa myrkyllisyys- tai räjähdysvaara.**

** Tässä viitataan järjestön päätöslauselmalla A.214 (VII) vahvistamiin parannettuihin tilapäisiin ohjeisiin kansialusmassojen koemenetelmistä

1 Asunto- ja työskentelytiloissa, tarkkailuasemilla, käytävissä ja portaikoissa:

.1 välikattojen, paneelien tai vuorausten takana olevat ilmatilat on jaettava sopivasti tiiviillä vedonestimillä, joiden etäisyys toisistaan on enintään 14 m.

.2 tällaisten suljettujen ilmatilojen, mukaan lukien portaikkojen, kuilujen yms. vuorausten takana olevat tilat, on oltava pystysuunnassa suljettuja jokaisen kannen kohdalla.

2 Välikaton ja laipion rakenteen on oltava sellainen, että palosuojelun tehokkuutta vähentämättä palovartijat voivat havaita savun, joka on peräisin piilossa olevista ja luoksepääsemättömistä paikoista, jollei viranomainen katso, että näissä paikoissa ei ole palonsyttymisvaaraa.

1 Jokaisessa aluksessa, johon tätä osaa sovelletaan, on asennettava kaikkialle jokaisessa erillisessä vyöhykkeessä - sekä pystysuuntaisessa että vaakasuuntaisessa - kaikkiin asunto- ja työskentelytiloihin ja, jos viranomainen katsoo tarpeelliseksi, tarkkailuasemille, mutta ei tiloihin (kuten tyhjät tilat, saniteettitilat yms.), joissa ei ole ilmeistä palovaaraa, joko:

.1 hyväksyttyä tyyppiä oleva, 12 säännön määräysten mukainen automaattinen sprinkleripalonhavaitsemis- ja palohälytyslaitos, joka on asennettava ja järjestettävä siten, että se suojaa tällaisia tiloja; tai

.2 hyväksyttyä tyyppiä oleva, 13 säännön määräysten mukainen kiinteä palonhavaitsemis- ja palohälytyslaitos, joka on asennettava ja järjestettävä siten, että se ilmaisee tällaisissa tiloissa olevan tulipalon, mutta säännössä 13.2.2 vaadittuja savuilmaisimia ei kuitenkaan tarvitse asentaa.

1 Sekä laipiokannen yläpuolella että alapuolella oleviin erityistiloihin soveltuvat vaatimukset

1.1 Yleistä

1.1.1 Tämän säännön määräykset perustuvat pääperiaatteeseen, että - koska tavanomainen pystysuuntaisiin päävyöhykkeisiin jako ei ehkä ole käytännöllinen erityistiloissa - tällaisiin tiloihin täytyy saada samanarvoinen suojelu lähtien vaakasuuntaisten vyöhykkeiden perusajatuksesta ja käyttämällä niissä tehokkaita kiinteitä palonsammutuslaitoksia. Tässä säännössä vaakasuuntaiseen vyöhykkeeseen voi kuulua useammalla kannella olevia erityistiloja sillä ehdolla, että kulkuneuvoja varten oleva vapaa kokonaiskorkeus ei ylitä 10 m.

1.1.2 Säännöissä 16, 18, 30 ja 32 esitettyjä vaatimuksia pystysuuntaisten vyöhykkeiden tiiviyden säilyttämisestä on sovellettava yhtäläisesti niihin kansiin ja laipioihin, jotka muodostavat vaakasuuntaiset vyöhykkeet toisistaan ja aluksen muista osista erottavat rajapinnat.

1.2 Rakenteellinen suojelu

1.2.1 Erityistiloja rajoittavat laipiot on eristettävä taulukossa 26.1 tai taulukossa 27.1 tilaluokalle (11) esitettyjen vaatimusten mukaisesti ja vaakasuuntaiset rajapinnat taulukossa 26.3 tai taulukossa 27.2 tilaluokalle (11) esitettyjen vaatimusten mukaisesti.

1.2.2 Komentosillalla on oltava osoitinlaitteet, joiden on osoitettava, onko jokin erityistiloihin tai niistä pois johtava palo-ovi suljettu.

1.3 Kiinteä palonsammutuslaitos*

* Tässä viitataan järjestön päätöslauselmalla A.123 (V) vahvistamaan suositukseen erityistilojen kiinteistä palonsammutuslaitoksista.

Jokaiseen erityistilaan on asennettava hyväksytty kiinteä hajasuihkusammutuslaitos, joka on käsinohjattu ja suojaa tällaisessa tilassa kunkin kannen ja mahdollisesti ajoneuvotasojen kaikkia kohtia, mutta viranomainen voi kuitenkin sallia käytettäväksi jotakin muuta kiinteätä palonsammutuslaitosta, joka on täysmittakaavassa tehdyllä kokeella, jossa olosuhteet ovat olleet erityistilassa olevaa vuotavan bensiinin paloa vastaavat, osoitettu vähintään yhtä tehokkaaksi tällaisessa tilassa olevan tulipalon hallitsemisessa.

1.4 Kiertovartiointi ja havaitseminen

1.4.1 Erityistiloissa on oltava tehokas kiertovartiointijärjestelmä. Jokaisessa tällaisessa tilassa, jossa jatkuvaa palovahtia ei ylläpidetä kiertovartioinnilla koko matkan ajan, on oltava hyväksyttyä tyyppiä oleva kiinteä palonhavaitsemislaitos.

1.4.2 Palonhälytyspainikkeita on oltava tarpeellinen määrä sopivasti sijoitettuina erityistiloihin ja yksi on sijoitettava tällaisten tilojen jokaisen poistumistien luo.

1.5 Palonsammutuslaitteet Jokaisessa erityistilassa on oltava:

.1 vähintään kolme vesisumuputkea;

.2 yksi säännön 6.4 mukainen kannettava kehitinyksikkö edellyttäen, että aluksessa on käytettävissä tällaisissa tiloissa vähintään kaksi sellaista yksikköä: ja

.3 käsisammuttimia sellainen määrä, joka on viranomaisen mielestä riittävä siten, että vähintään yksi käsisammutin on tällaisten tilojen kunkin sisäänkäynnin luona.

1.6 Ilmanvaihtolaitos

1.6.1 Erityistiloja varten on oltava tehokas koneellinen ilmanvaihtolaitos, joka riittää antamaan vähintään 10 ilmanvaihtoa tunnissa. Tällaisten tilojen ilmanvaihtolaitoksen on oltava täysin erillään muista ilmanvaihtolaitoksista ja sen on oltava toiminnassa koko sen ajan, kun tällaisissa tiloissa on kulkuneuvoja. Viranomainen voi vaatia suuremman ilmanvaihtoluvun kulkuneuvoja lastattaessa ja purettaessa. Kutakin tehokkaasti suljettavissa olevaa erityistilaa varten on oltava omat erilliset ilmanvaihtokanavat. Laitosta on voitava säätää tällaisten tilojen ulkopuolelta.

1.6.2 Ilmanvaihdon on oltava sellainen, että ilman kerrostuminen ja ilmataskujen muodostuminen estyvät.

1.6.3 Aluksessa on oltava laitteet, jotka ilmaisevat komentosillalle vaaditun ilmanvaihtotehokkuuden häviämisen tai heikkenemisen.

1.6.4 Aluksessa on oltava sellaiset järjestelyt, että ilmanvaihtolaitos voidaan nopeasti pysäyttää ja sulkea tehokkaasti tulipalon sattuessa ottaen huomioon sää- ja merenkäyntiolosuhteet.

1.6.5 Ilmanvaihtokanavat palopelteineen on tehtävä teräksestä ja niiden järjestelyn on oltava viranomaista tyydyttävä.

2 Ainoastaan laipiokannen yläpuolella oleviin erityistiloihin sovellettavat lisämääräykset

2.1 Valumisaukot

Ottaen huomioon merkityksellisen vakavuuden heikkenemisen, joka voisi aiheutua kannelle tai kansille kerääntyvistä suurista vesimääristä kiinteän hajasuihkulaitoksen käytön seurauksena, on valumisaukot asennettava siten, että varmistetaan sellaisen veden nopea poistuminen suoraan yli laidan.

2.2 Varotoimenpiteet palavien höyryjen syttymistä vastaan

2.2.1 Laitteet, joka voivat muodostaa palavan höyryn syttymislähteen, ja erityisesti sähkölaitteet ja -johdotus on asennettava vähintään 450 mm kannen yläpuolelle jokaisella sellaisella kannella, jolla kuljetetaan kulkuneuvoja ja jolle räjähtäviä kaasuja voidaan odottaa kerääntyvän. Korkeammalle kuin 450 mm kannen yläpuolelle asennettujen sähkölaitteiden on oltava tyyppiä, joka on suljettu ja suojattu siten, että kipinöinti estyy. Jos viranomainen katsoo, että sellaisten sähkölaitteiden tai -johdotusten asentaminen alle 450 mm korkeudelle kannesta on tarpeen aluksen turvallisen käytön vuoksi, niin sellaisten sähkölaitteiden ja -johdotusten asennus voidaan tehdä, mikäli ne ovat hyväksyttyjä käytettäväksi räjähtävässä bensiinin ja ilman seoksessa.

2.2.2 Poistoilmakanavaan asennettujen sähkölaitteiden ja -johdotusten on oltava tyyppiä, joka hyväksytään käytettäväksi räjähtävissä bensiinin ja ilman seoksissa, ja niiden poistokanavassa oleva läpivienti on sijoitettava turvalliseen kohtaan huomioon ottaen muut mahdolliset syttymislähteet.

3 Ainoastaan laipiokannen alapuolella oleviin erityistiloihin sovellettavat lisämääräykset

3.1 Kupuveden pumppaus ja tyhjennyslaitteet

Ottaen huomioon merkityksellisen vakavuuden heikkenemisen, joka voisi aiheutua kannelle tai tankkikatolle kerääntyvistä suurista vesimääristä kiinteän hajasuihkulaitoksen käytön seurauksena, voi viranomainen vaatia enemmän pumppaus- ja tyhjennyslaitteita kuin säännöissä II-1/21 vaaditaan.

3.2 Varotoimenpiteet palavien höyryjen syttymistä vastaan

3.2.1 Mahdollisesti asennettavien sähkölaitteiden ja -johdotusten on oltava tyypiltään sopivia käytettäviksi räjähtävissä bensiinin ja ilman seoksissa. Muita laitteita, jotka voivat muodostaa palavien höyryjen syttymislähteen, ei sallita.

3.2.2 Poistoilmakanavaan asennettujen sähkölaitteiden ja -johdotusten on oltava tyyppiä, joka hyväksytään käytettäväksi räjähtävissä bensiinin ja ilman seoksissa, ja niiden poistokanavan ulostulopää on sijoitettava turvalliseen kohtaan huomioon ottaen muut mahdolliset syttymislähteet.

Jokaisen lastitilan (muu kuin erityistila), jossa on moottoriajoneuvoja, joiden säiliöissä on polttoainetta omaan käyttöön, on oltava seuraavien määräysten mukainen:

1 Palohavaitseminen

Tilassa on oltava hyväksytty automaattinen palonhavaitsemis- ja palohälytyslaitos. Tällaisen laitoksen suunnittelu ja järjestelyt on huomioitava kohdassa 3 esitettyjen ilmanvaihtovaatimusten yhteydessä.

2 Palonsammutusjärjestelyt

2.1 Tilaan on asennettava kiinteä palonsammutuslaitos, jonka on täytettävä 5 säännön vaatimukset, kuitenkin niin, että jos se on hiilidioksidilaitos saatavilla olevan kaasun määrän on oltava riittävä muodostamaan vapaata kaasua vähintään 45 prosenttia suurimman tällaisen suljettavissa olevan lastitilan kokonaistilavuudesta, ja järjestelyjen on varmistettava, että vähintään kaksi kolmannesta kyseisessä tilassa tarvittavasta kaasusta saadaan päästettyä sinne 10 minuutissa. Muu kiinteä kaasupalonsammutuslaitos tai kiinteä kevytvaahtopalonsammutuslaitos voidaan asentaa, mikäli se antaa samanarvoisen suojauksen. Lisäksi jokaiseen lastitilaan, joka on suunniteltu vain kuormattomia ajoneuvoja varten, saadaan asentaa kiinteät halogenisammutuslaitokset, jotka täyttävät säännön 5 vaatimukset.

2.2 Vaihtoehtoisesti saadaan asentaa säännön 37.1.3 mukainen laitos, mikäli myös vastaavasti säännön 37.2.1 tai 37.3.1 vaatimukset täytetään.

2.3 Jokaisessa sellaisessa tilassa on oltava käytettävissä käsisammuttimia sellainen määrä, jonka viranomainen katsoo riittäväksi. Tällaisen tilan kunkin sisäänkäynnin luo on sijoitettava vähintään yksi käsisammutin.

3 Ilmanvaihtolaitos

3.1 Tilassa on oltava koneellinen ilmanvaihtolaitos, joka riittää antamaan yli 36 matkustajaa kuljettavassa aluksessa vähintään 10 ilmanvaihtoa tunnissa ja enintään 36 matkustajaa kuljettavassa aluksessa 6 ilmanvaihtoa tunnissa. Sellaisten lasti-tilojen laitoksen on oltava täysin erillään muista ilmanvaihtolaitoksista ja sen on oltava toiminnassa koko sen ajan, kun näissä tiloissa on kulkuneuvoja. Kutakin tehokkaasti suljettavissa olevaa tällaista tilaa varten on oltava omat erilliset ilmanvaihtokanavat. Laitosta on voitava säätää tällaisten tilojen ulkopuolelta.

3.2 Ilmanvaihdon on oltava sellainen, että ilman kerrostuminen ja ilmataskujen muodostuminen estyvät.

3.3 Aluksessa on oltava laitteet, jotka ilmaisevat komentosillalle vaaditun ilmanvaihtotehokkuuden häviämisen tai vähenemisen.

3.4 Aluksessa on oltava sellaiset järjestelyt, että ilmanvaihtolaitos voidaan nopeasti pysäyttää ja sulkea tehokkaasti tulipalon sattuessa ottaen huomioon sää- ja merenkäyntiolosuhteet.

3.5 Ilmanvaihtokanavat palopelteineen on tehtävä teräksestä, ja niiden järjestelyn on oltava viranomaista tyydyttävä.

4 Varotoimenpiteet palavien höyryjen syttymistä vastaan

4.1 Mahdollisesti asennettavien sähkölaitteiden ja -johdotusten on oltava tyypiltään sopivia käytettäviksi räjähtävissä bensiinin ja ilman seoksissa. Muita laitteita, jotka voivat muodostaa palavien höyryjen syttymislähteen ei sallita.

4.2 Poistoilmakanavaan asennettujen sähkölaitteiden ja -johdotusten on oltava tyyppiä, joka hyväksytään käytettäväksi räjähtävissä bensiinin ja ilman seoksissa, ja niiden poistokanavan ulostuloaukko on sijoitettava turvalliseen kohtaan huomioon ottaen muut mahdolliset syttymislähteet.

4.3 Valumisaukkoja ei saa johtaa koneistotiloihin tai muihin tiloihin, joissa saattaa olla syttymislähteitä.

1 Paitsi mitä kohdassa 3 määrätään, on bruttovetoisuudeltaan vähintään 1 000 tonnin alusten lastitilat suojattava säännön 5 määräysten mukaisella kiinteällä kaasusammutuslaitoksella tai samanarvoisen suojauksen antavalla kiinteällä kevytvaahtosammutuslaitoksella.

2 Kun osoitetaan viranomaista tyydyttävästi, että alusta käytetään niin lyhyen ajan kestävillä matkoilla, että kohdan 1 vaatimusten soveltaminen olisi kohtuutonta, ja myös kun aluksen bruttovetoisuus on alle 1 000 tonnia, on lastitilojen järjestelyjen oltava viranomaista tyydyttävä.

3 Vaarallisia aineita kuljettavan aluksen lastitiloissa on oltava säännön 5 määräykset täyttävä kiinteä kaasusammutuslaitos tai palonsammutuslaitos, joka viranomaisen mielestä antaa samanarvoisen suojauksen kuljetettaville lasteille.

1 Asunto- ja työskentelytiloihin on sijoitettava ympäriinsä hälytyspainikkeita, jotka antavat hälytyksen välittömästi komentosillalle tai pääpaloasemalle.

2 Aluksessa on oltava hyväksytty palonhavaitsemis- ja palohälytyslaitos, joka ilmaisee automaattisesti yhdessä tai useammassa sopivassa paikassa tai asemalla tulipalon tai sen oireet ja sen sijainnin kussakin lastitilassa, johon viranomaisen mielestä ei pääse, paitsi kun viranomaista tyydyttävästi osoitetaan alusta käytettävän niin lyhyen ajan kestävillä matkoilla, että tämän vaatimuksen soveltaminen olisi kohtuutonta.

3 Kaikkien alusten on niiden ollessa merellä tai satamassa (paitsi kun alus ei ole käytössä) oltava jatkuvasti miehitettyjä ja varustettuja siten, että joku vastuullinen miehistön jäsen varmuudella vastaanottaa välittömästi jokaisen palohälytyksen.

4 Aluksessa on oltava komentosillalta tai paloasemalta annettava erityishälytys miehistön kokoonkutsumiseksi. Tämä hälytys voi olla aluksen yleishälytyslaitoksen osa, mutta se on voitava antaa matkustajatiloihin annettavasta hälytyksestä riippumatta.

5 Asunto- ja työskentelytiloissa sekä tarkkailuasemilla on oltava kuulutuslaitos tai muu tehokas tiedotustapa.

6 Yli 36 matkustajaa kuljettavissa aluksissa on pidettävä tehokasta kiertovartiointia, jotta palon syttyminen voidaan havaita nopeasti. Kiertovartion jokainen jäsen on koulutettava siten, että hän tuntee aluksen järjestelyt sekä sijainniltaan ja toiminnaltaan jokaisen laitteen, jota hänet saatetaan määrätä käyttämään.

Säännön 54 vaatimuksia noudatetaan soveltuvin osin vaarallisia aineita kuljettavissa matkustajaaluksissa.

1 Kohdan 4 määräykset huomioon ottaen on runko, ylärakenteet, rakenteeseen kuuluvat laipiot, kannet ja kansirakennukset tehtävä teräksestä tai muusta samanarvoisesta aineesta.

2 Lukuun ottamatta rakenteita joita viranomainen ei pidä kantavina on A- ja B-luokan rajapinnoissa alumiiniseosteisten osien eristyksen oltava sellainen, että rakenteen sisäosan lämpötila ei nouse yli, 200°C ympäristön lämpötilaa korkeammaksi missään vaiheessa kyseeseen tulevan pituisen tulelle altistuksen aikana normaalissa polttokokeessa.

3 Pilareiden, palkkien ja muiden rakenneosien, jotka vaaditaan kannattamaan pelastusveneiden ja pelastuslauttojen säilytys-, vesillelasku- ja veneisiin ja lauttoihin siirtymistä varten olevia alueita sekä A- ja B-luokan rajapintoja, alumiiniseosteisten osien eristykseen on kiinnitettävä erityistä huomiota sen varmistamiseksi:

.1 että sellaisille osille, jotka kannattavat pelastusvene- ja pelastuslautta-alueita sekä A-luokan rajapintoja, kohdassa 2 esitetty lämpötilan nousun rajoittaminen on voimassa yhden tunnin ajan; ja

.2 että sellaisille osille, jotka vaaditaan kannattamaan B-luokan rajapintoja, kohdassa 2 esitetty lämpötilan nousun rajoittaminen on voimassa puolen tunnin ajan.

4 A-kategorian koneistotilojen yläpuolella olevat kannet ja konekuilut on rakennettava teräksestä ja eristettävä riittävästi ja niissä mahdollisesti olevat aukot on palon leviämisen estämiseksi järjestettävä ja suojattava asianmukaisesti.

5 Asunto- ja työskentelyalueilla on käytettävä yhtä seuraavista suojelumenetelmistä:

.1 Menetelmä IC - Kaikki sisäiset osastoivat laipiot on rakennettava palamattomista B- tai C-luokan rajapinnoista. Tällöin ei yleensä tarvitse asentaa automaattista sprinkleri-, palonhavaitsemis- ja hälytyslaitosta asunto- ja työskentelytiloihin, paitsi mitä säännössä 52.1 vaaditaan; tai

.2 Menetelmä IIC - Alukseen on asennettava säännön 52.2 vaatima automaattinen sprinkleri-, palonhavaitsemis- ja palonhälytyslaitos palon havaitsemiseksi ja sammuttamiseksi kaikissa tiloissa, joissa palon voidaan olettaa alkavan. Tällöin sisäisten osastoivien laipioiden laadulle ei yleensä aseteta rajoituksia; tai

.3 Menetelmä IIIC - Alukseen asennetaan säännön 52.3 vaatima kiinteä palonhavaitsemis- ja palohälytyslaitos kaikkiin tiloihin, joissa palon voidaan olettaa alkavan. Tällöin sisäisten osastoivien laipioiden laadulle ei yleensä aseteta rajoituksia, mutta A- tai B-luokan rajapintojen rajoittaman asuntotilan tai asuntotilojen pinta-ala ei kuitenkaan saa olla yli 50 m ² . Viranomainen voi harkita tämän pinta-alan suurentamista kokoontumistiloissa.

6 Palamattomien aineiden käyttöä koneistotilojen, tarkkailuasemien, työskentelytiloja ja muiden tilojen rajalaipioiden rakenteessa ja eristyksessä sekä portaikkojen ja käytävien suojausta koskevat vaatimukset ovat samat kaikilla kolmella kohdassa 5 esitetyillä menetelmillä.

(Tämän osan sääntöä 54 noudatetaan myös matkustaja-aluksissa soveltuvin osin kun se on tarpeen)

1 Kaikkien laipioiden, joiden on oltava B-luokan rajapintoja, on ulotuttava kannesta kanteen ja ulkolaidoitukseen tai muihin rajoittaviin pintoihin, mutta jos laipion molemmille puolille on asennettu jatkuvat B-luokan välikatot tai vuoraukset, niin laipio voi päättyä jatkuvaan välikattoon tai vuoraukseen.

2 Menetelmä IC - Kaikkien laipioiden, joiden ei tässä säännössä tai tämän osan muissa säännöissä vaadita olevan A- tai B-luokan rajapintoja, on oltava vähintään C-luokan rakenteita.

3 Menetelmä IIC - Sellaisten laipioiden, joiden ei tässä säännössä tai tämän osan muissa säännöissä vaadita olevan A- tai B-luokan rajapintoja, rakenteelle ei ole rajoituksia. Yksittäistapauksissa taulukon 44.1 mukaan vaaditaan kuitenkin C- luokan laipioita.

4 Menetelmä IIIC - Sellaisten laipioiden, joiden ei tässä osassa vaadita olevan A- tai B-luokan rajapintoja, rakenteelle ei ole rajoituksia, mutta jatkuvan A- tai B-luokan rajapinnan rajoittaman asuntotilan tai asuntotilojen pinta-ala ei saa kuitenkaan olla yli 50 m ² . Yksittäistapauksissa taulukon 44.1 mukaan vaaditaan kuitenkin C-luokan laipioita. Viranomainen voi harkita tämän pinta-alan suurentamista kokoontumistiloissa.

1 Sen lisäksi että muualla tässä osassa mainitut laipioiden ja kansien palonkestävyydelle asetetut erityismääräykset ovat voimassa, on kaikkien laipioiden ja kansien palonkestävyyden oltava vähintään sellainen kuin taulukossa 44.1 ja taulukossa 44.2 on esitetty.

2 Taulukoiden käytöstä ovat voimassa seuraavat vaatimukset:

.1 Taulukkoja 44.1 ja 44.2 käytetään vierekkäisiä tiloja toisistaan erottaville laipioille ja vastaavasti kansille.

.2 Vierekkäisten tilojen välisten rajapintojen sopivan palonkestävyysarvon määrittämistä varten tilat luokitellaan niiden palovaarallisuuden mukaan luokkiin (1) - (11) alla esitetyn mukaisesti. Kunkin luokan nimike on tarkoitettu olemaan enemmän tyypillinen kuin rajoittava. Kustakin luokasta käytettävä suluissa oleva numero viittaa taulukoiden sarake- ja rivinumeroon.

(1) Tarkkailuasemat

Tilat, joissa on tehon tai valaistuksen hätälähteitä.

TAULUKKO 44.1 VIEREKKÄISTEN TILOJEN VÄLISTEN LAIPIOIDEN PALONKESTÄVYYS

Huomautukset: Käytetään taulukoihin 44.1 ja 44.2 soveltuvissa kohdissa.

a) Palosuojelumenetelmissä IIC ja IIIC ei ole erityisvaatimuksia.

b) Menetelmässä IIIC on B-0 laipiot oltava yli 50 m ² pinta-alaltaan olevien tilojen tai tilaryhmien välillä.

c) Selvennykseksi siitä, mihin käytetään, katso sääntöjä 43 ja 46.

d) Kun tiloilla on sama tilaluokka ja yläviite d esiintyy, vaaditaan taulukoissa esitetyn paloluokan mukainen laipio tai kansi ainoastaan kun kyseisillä vierekkäisillä taloilla on erilainen käyttötarkoitus, esimerkiksi tilaluokassa (9) keittiö toisen keittiön vieressä ei edellytä välille laipiota, mutta keittiö maalihuoneen vieressä edellyttää välille A-0 laipion.

e) Ohjaamoa, karttahuonetta ja radiohyttiä toisistaan erottavat laipiot saavat olla B-0 paloluokkaa.

f) A-0 luokkaa saa käyttää, jos tarkoituksena ei ole kuljettaa vaarallisia aineita tai jos sellaiset aineet ahdataan vaakasuuntaan mitattuna vähintään 3 m etäisyydellä tällaisesta laipiosta.

g) Sääntö 54.2.8 pätee lastitiloille, joissa on tarkoitus kuljettaa vaarallisia aineita.

h) Ro/ro-lastitiloja erottavat laipiot ja kannet on voitava sulkea kohtuullisen kaasutiiviisti ja tällaisten rajapintojen on täytettävä A-luokan vaatimukset siinä määrin, kuin viranomainen pitää kohtuullisena ja käytännössä mahdollisena.

i) Paloeristystä ei tarvita, jos tilaluokan (7) koneistotilalla on viranomaisen mielestä vähäinen palovaara tai ei lainkaan palovaaraa.

* Kun taulukoissa on asteriski, rajapinnan vaaditaan olevan terästä tai muuta samanarvoista ainetta, mutta sen ei vaadita olevan A-luokkaa.

TAULUKKO 44.2 - VIEREKKÄISTEN TILOJEN VÄLISTEN KANSIEN PALONKESTÄVYYS

Ohjaamo ja karttahuone.

Tilat, joissa on aluksen radiolaitteita.

Sammutuskeskukset, palonvalvonta- ja palonseuranta-asemat.

Kuljetuskoneistotilan ulkopuolella oleva kuljetuskoneiston valvomo.

Tilat, joissa on keskitettyjä palohälytyslaitteita.

(2) Käytävät

Käytävät ja eteistilat.

(3) Asuntotilat

Säännön 3.10 määrittämät tilat käytäviä lukuunottamatta.

(4) Portaikot

Sisäportaikot, hissit ja liukuportaat (muut kuin ne, jotka ovat kokonaan koneistotilojen sisällä) ja niihin liittyvät kuilut.

Tässä yhteydessä portaikkoa, joka on suljettu ainoastaan yhdellä tasolla, on pidettävä osana sitä tilaa, josta sitä ei ole erotettu palo-ovella.

(5) Työskentelytilat (vähäinen vaara)

Kaapit ja varastotilat, joiden pinta-ala on alle 2 m ² , kuivaushuoneet ja pesulat.

(6) A-kategorian koneistotilat

Säännön 3.19 määrittämät tilat.

(7) Muut koneistotilat

Säännön 3.20 määrittämät tilat lukuunottamatta A-kategorian koneistotiloja.

(8) Lastitilat

Kaikki lastin kuljettamiseen käytetyt tilat (mukaan lukien lastiöljytankit) sekä niihin johtavat lastikuilut ja lastiluukut.

(9) Työskentelytilat (suuri vaara)

Keittiöt, keittolaitteita sisältävät apukeittiöt, maalivarastot ja lamppuhuoneet, komerot ja varastot, joiden pinta-ala on vähintään 2 m ² sekä työpajat lukuun ottamatta niitä jotka ovat koneistotilojen osana.

(10) Avokannet

Avokansitilat ja suljetut, joissa ei ole palovaaraa. Ilmatilat (ylärakenteiden ja kansirakennusten ulkopuolella olevat tilat).

(11) Ro/ro-lastitilat

Säännön 3.14 määrittämät tilat. Lastitilat, joissa on tarkoitus kuljettaa moottoriajoneuvoja, joiden säiliöissä on polttoainetta omaan käyttöön.

3 Jatkuvat B-luokan välikatot tai vuoraukset niihin liittyvien kansien tai laipioiden yhteydessä voidaan hyväksyä muodostamaan kokonaan tai osaksi rajapinnalta vaaditun eristysarvon ja palonkestävyyden.

4 Ulkoseinämät, joiden on säännön 42.1 mukaan oltava terästä tai muuta samanarvoista ainetta, saadaan tehdä aukkoja ikkunoita ja valoventtiilejä varten edellyttäen, että näiden seinämien ei tarvitse tämän osan muiden määräysten mukaan olla A-luokkaa. Samaten tällaisissa seinämissä, joiden ei tarvitse olla A-luokkaa, ovet voidaan tehdä viranomaista tyydyttävistä aineista.

1 Kaikista asuntotiloista sekä koneistotiloja lukuun ottamatta tiloista, joissa miehistö tavallisesti työskentelee, on oltava siten järjestettyjä portaikkoja ja tikkaita, että niitä myöten pääsee helposti avokannelle ja sieltä edelleen pelastusveneille ja pelastuslautoille. Erityisesti on täytettävä seuraavat yleismääräykset:

.1 Jokaisella asuntotilatasolla on oltava vähintään kaksi toisistaan erillään olevaa poistumistietä jokaisesta rajoitetusta tilasta tai tilaryhmästä.

.2.1 Alimman avokannen alapuolella pääasiallisena poistumistienä on oltava portaikko ja toissijaisena poistumistienä voi olla kuilu tai portaikko.

.2.2 Alimman avokannen yläpuolella poistumisteinä on oltava portaikkoja tai avokannelle johtavia ovia taikka näiden yhdistelmiä.

.3 Poikkeustapauksessa viranomainen voi olla vaatimatta toista poistumistietä kiinnittäen erityistä huomiota tilojen luonteeseen ja sijaintiin sekä niissä yleensä oleskelevien tai työskentelevien henkilöiden lukumäärään.

.4 Yli 7 metrin pituisia umpikäytäviä ei sallita. Umpikäytävä on käytävä tai käytävänosa, josta on vain yksi poistumistie.

.5 Poistumisteiden leveyden ja jatkuvuuden on oltava viranomaista tyydyttäviä.

.6 Jos radioasemalta ei pääse suoraan avokannelle, niin sellaisella asemalla on oltava kaksi sisäänmeno- tai poistumistietä, joista toinen voi olla riittävän iso valoventtiili tai ikkuna tai muu viranomaista tyydyttävä hätätie.

2 Kaikissa ro/ro-lastitiloissa, joissa miehistö yleensä työskentelee, on avokannelle johtavien poistumisteiden lukumäärän ja sijainnin oltava viranomaista, tyydyttäviä, mutta missään tapauksessa niitä ei saa olla vähemmän kuin kaksi ja niiden on oltava etäällä toisistaan.

3 Paitsi mitä kohdassa 4 määrätään, on jokaisesta A-kategorian koneistotilasta oltava kaksi poistumistietä. Erityisesti on täytettävä jompi kumpi seuraavista vaatimuksista:

.1 mahdollisimman etäällä toisistaan olevat terästikkaat, jotka johtavat tilan yläosassa oleville ja vastaavasti erillään oleville oville, joiden kautta pääsee avokannelle. Toisen näistä tikkaista on yleensä muodostettava jatkuva palosuoja tilan alaosasta turvalliseen paikkaan tilan ulkopuolelle. Viranomainen voi kuitenkin olla vaatimatta tätä suojaa, jos koneistotilan erityisjärjestelyistä tai koosta johtuen tällaisen tilan alaosasta on turvallinen poistumisreitti. Tämän suojan on oltava terästä, tarvittaessa viranomaista tyydyttävästi eristetty ja sen ,alaosassa on oltava itsestäänsulkeutuva teräsovi; tai

.2 yhdet terästikkaat, jotka johtavat tilan yläosassa olevalle ovelle, jonka kautta pääsee avokannelle ja lisäksi tilan alaosassa mainituista tikkaista erillään sijaitseva teräsovi, jota voidaan käyttää kummaltakin puolelta ja jonka kautta on turvallinen poistumistie tilan alaosasta avokannelle.

4 Bruttovetoisuudeltaan alle 1 000 tonnin aluksessa viranomainen voi sallia jätettäväksi pois toisen kohdassa 3 vaadituista poistumisteistä, ottaen erityisesti huomioon tilan yläosan koon ja järjestelyt.

5 Muista kuin A-kategorian koneistotiloista on oltava poistumisreittejä viranomaista tyydyttävästi ottaen huomioon tilan luonteen ja sijainnin sekä työskenteleekö siellä tavallisesti henkilöitä.

6 Hissiä ei pidetä tämän säännön vaatimana poistumistienä.

1 Vain yhden kannen läpi menevät portaikot on suojattava ainakin yhdellä tasolla vähintään B-0 luokan rajapinnoin ja itsestään sulkeutuvin ovin. Hissit, jotka kulkevat vain yhden kannen läpi, on ympäröitävä A-0 luokan rajapinnoin ja teräsovin kummallakin tasolla. Portaikot ja hissikuilut, jotka kulkevat useamman kuin yhden kannen läpi, on ympäröitävä vähintään A-0 luokan rajapinnoin ja suojattava kaikilla tasoilla itsestään sulkeutuvilla ovilla.

2 Korkeintaan 12 henkeä majoittavilla aluksilla, joissa portaikot kulkevat useamman kuin yhden kannen läpi ja joissa on jokaisella asuntotasolla vähintään kaksi avokannelle johtavaa poistumisreittiä, voi viranomainen harkita kohdassa 1 mainitun A-0 vaatimuksen lieventämistä B-0:ksi.

3 Kaikkien portaikkojen on oltava teräskehysrakennetta paitsi milloin viranomainen antaa luvan jonkin muun samanarvoisen aineen käyttämiseen.

1 Ovien tulenkestävyyden on oltava mahdollisimman suuressa määrin samanarvoinen kuin rajapinnalla, johon ne on asennettu. Ovet ja oven kehykset A-luokan rajapinnoissa on tehtävä teräksestä. B-luokan rajapinnoissa ovien on oltava palamattomia. A-kategorian koneistotiloja rajoittaviin laipioihin asennettujen ovien on oltava kohtalaisen kaasutiiviitä, kestäviä ja itsestään sulkeutuvia. Menetelmällä IC rakennetuissa aluksissa viranomainen voi sallia palavien aineiden käytön ovissa, jotka ovat hyttien ja niiden erillisten saniteettitilojen, kuten suihkuhuoneiden, välillä.

2 Oviin, joiden vaaditaan olevan itsestään sulkeutuvia, ei saa asentaa aukipitohakoja. Varmatoimisin kaukolaukaisulaittein varustettuja aukipitojärjestelyitä saa kuitenkin käyttää.

3 Käytävälaipioissa voidaan sallia ilmanvaihtoaukkoja pelkästään hyttien ja kokoontumistilojen ovissa ja ovien alapuolella. Aukot saavat sijaita ainoastaan oven alapuoliskossa. Kun tällainen aukko on ovessa tai sen alapuolella, kaikkien tällaisten aukkojen kokonaisreikäpinta-ala ei saa olla suurempi kuin 0,05 m ² . Kun ovessa on tällainen aukko, siihen on asennettava palamattomasta aineesta tehty ritilä.

4 Vedenpitäviä ovia ei tarvitse eristää.

Lastialusten ilmanvaihtolaitosten on täytettävä säännön 16 määräykset kohtaa 8 lukuun ottamatta.

1 Käytävien ja portaikkojen esillä olevien pintojen sekä asunto- ja työskentelytilojen ja tarkkailuasemien näkymättömissä tai luoksepääsemättömissä olevien pintojen, lattiat mukaan lukien, on oltava huonosti paloa levittämiä.* Asunto- ja työskentelytiloissa sekä tarkkailuasemilla on välikattojen näkyvien pintojen oltava huonosti paloalevittäviä.

* Tässä viitataan järjestön päätöslausumalla A.166 (ES.IV) vahvistamiin aineiden palovaaraominaisuuksien arvioimista koskeviin ohjeisiin.

2 Sisätilojen näkyvissä pinnoissa käytettävät maalit, lakat ja muut viimeistelyaineet eivät saa olla huomattavan palonarkoja viranomaisen arvion mukaan eikä niistä saa tulla huomattavaa savumäärää.

3 Asunto- ja työskentelytiloissa sekä tarkkailuasemilla mahdollisesti käytettävien kansialusmassojen on oltava hyväksyttyä ainetta, joka ei syty helposti.**

** Tässä viitataan järjestön päätöslauselmalla A.214 (VII) vahvistamiin parannettuihin tilapäisiin ohjeisiin kansialusmassojen koemenetelmistä.

1 Menetelmä IC -- Asunto- ja työskentelytiloissa sekä tarkkailuasemilla on kaikkien vuorausten, vedonestimien, välikattojen ja niihin liittyvien tukirakenteiden oltava palamatonta ainetta.

2 Menetelmät IIC ja IIIC -- Asunto- ja palvelutiloihin sekä tarkkailuasemiin liittyvissä käytävissä ja portaikoissa on välikattojen, vuorausten, vedonestimien ja niihin liittyvien tukirakenteiden oltava palamatonta ainetta.

3 Menetelmät IC, IIC, ja IIIC

3.1 Lukuunottamatta lastitiloja ja työskentelytilojen jäähdytysosastoja on käytettävien eristysaineiden oltava palamattomia. Kylmiölaitteiden eristyksen yhteydessä käytettyjen höyrysulkujen ja liimojen sekä kylmiölaitteiden putkistojen eristyksen ei tarvitse olla palamatonta ainetta, mutta niiden määrä on pidettävä mahdollisimman vähäisenä ja niiden näkyviin jäävillä pinnoilla on oltava viranomaista tyydyttävä kyky vastustaa liekin leviämistä.

3.2 Kun asunto- ja työskentelytiloissa on palamattomia laipioita, vuorauksia ja välikattoja, niissä saa olla palava pinnoite, jonka paksuus on enintään 2,0 mm, mutta käytävissä, portaikoissa ja tarkkailuasemilla pinnoitteen paksuus saa olla enintään 1,5 mm.

3.3 Välikattojen, paneelien tai vuorausten takana olevat ilmatilat on jaettava tiiviillä vedonestimillä, joiden etäisyys toisistaan on enintään 14 m. Tällaisten ilmatilojen, mukaan lukien portaikkojen, kuilujen yms. vuorausten takana olevat tilat on oltava pystysuunnassa suljettuja jokaisen kannen kohdalla.

Kun kaasumainen polttoaine on talouskäytössä, on polttoaineen varastointi-, jakelu- ja käyttöjärjestelyjen oltava sellaiset, että aluksen ja siinä olevien henkilöiden turvallisuus on taattu ottaen huomioon tällaisen polttoaineen käyttöön liittyvän palo- ja räjähdysvaaran.

Automaattiset sprinkleri-, palonhavaitsemis- ja palohälytyslaitokset

1 Aluksissa, joissa käytetään menetelmää IC, on säännön 13 kyseeseen tulevien määräysten mukainen savunhavaitsemislaitos asennettava ja järjestettävä suojaamaan asuntotilojen kaikkia käytäviä, portaita ja poistumisreittejä.

2 Aluksissa, joissa käytetään menetelmää IIC, on säännön 12 kyseeseen tulevat määräykset täyttävä hyväksytty automaattinen sprinkleri-, palonhavaitsemis- ja palohälytyslaitos asennettava ja järjestettävä suojaamaan asuntotiloja, keittiöitä ja muita työskentelytiloja, lukuun ottamatta tiloja, joiden palovaara on vähäinen, kuten tyhjät tilat, saniteettitilat, jne. Lisäksi säännön 13 kyseeseen tulevien määräysten mukainen savunhavaitsemislaitos on järjestettävä ja asennettava suojaamaan asuntotilojen käytäviä, portaita ja poistumisreittejä.

3 Aluksissa, joissa käytetään menetelmää IIC, on säännön 13 kyseeseen tulevat määräykset täyttävä hyväksytty kiinteä palonhavaitsemis- ja palohälytyslaitos asennettava ja järjestettävä havaitsemaan palo kaikissa asuntotiloissa ja työskentelytiloissa, paitsi tiloissa, joiden palovaara on vähäinen, kuten tyhjät tilat, saniteettitilat jne.

4 Edellä olevista määräyksistä huolimatta viranomaisen ei tarvitse vaatia säännön 13.2.2 määräysten mukaisten ilmaisimien asentamista ennen 1. syyskuuta 1985.

1 Yleistä

1.1 Lukuunottamatta kohdissa 2 ja 3 käsiteltyjä lastitiloja on lastitilat bruttovetoisuudeltaan vähintään 2 000 tonnin aluksissa suojattava säännön 5 määräysten mukaisella kiinteällä kaasusammutuslaitoksella tai samanarvoisen suojauksen antavalla sammutuslaitoksella.

1.2 Viranomainen voi vapauttaa kohdan 1.1 vaatimuksista sellaisen aluksen lastitilat, jotka on rakennettu ja tarkoitettu yksinomaan malmin, hiilen, viljan, kostean puutavaran ja palamattoman lastin tai viranomaisen mielestä vähäisen palovaaran omaavien lastien kuljetukseen. Tällaiset vapautukset voidaan myöntää ainoastaan, jos aluksessa on teräksiset luukunkannet ja tehokkaat kaikkien ilmanvaihtotorvien ja muiden lastitiloihin johtavien aukkojen sulkulaitteet.

1.3 Riippumatta kohdan 1.1 määräyksistä on vaarallisia aineita kuljettavan aluksen lastitiloissa oltava säännön 5 määräykset täyttävä kiinteä kaasusammutuslaitos tai sammutuslaitos, joka viranomaisen mielestä antaa samanarvoisen suojauksen kuljetettaville lasteille.

2 Ro/ro-lastitilat

2.1 Palonhavaitseminen

Aluksessa on oltava kiinteä palonhavaitsemis- ja palohälytyslaitos. Tällaisen laitoksen suunnittelu ja järjestelyt on huomioitava kohdassa 23 esitettyjen ilmanvaihtovaatimusten yhteydessä.

2.2 Palonsammutusjärjestelyt

2.2.1 Tiiviisti suojattavissa ro/ro-lastitiloissa on oltava kiinteä kaasusammutuslaitos, joka täyttää säännön 5 määräykset, mutta kuitenkin:

.1 jos asennetaan hiilidioksidilaitos, niin saatavissa olevan kaasumäärän on oltava riittävä antamaan vapaata kaasua vähintään määrä, joka vastaa 45 prosenttia suurimman tällaisen tiiviisti suljettavan lastitilan kokonaistilavuudesta, ja järjestelyjen on varmistettava, että ainakin kaksi kolmannesta kyseiseen tilaan vaadittavasta kaasumäärästä saadaan sinne 10 minuutissa;

.2 halogenoituja hiilivetyjä käyttävää laitosta saa käyttää vain tiloissa, jotka on tarkoitettu yksinomaan kuormattomille ajoneuvoille;

.3 mikä tahansa muu kiinteä kaasusammutuslaitos tai kiinteä kevytvaahtosammutuslaitos saadaan asentaa, jos viranomainen katsoo, että se antaa samanarvoisen suojauksen;

.4 vaihtoehtoisesti voidaan asentaa säännön 37.1.3 vaatimukset täyttävä laitos. Tyhjennys- ja pumppausjärjestelyjen on kuitenkin oltava sellaiset, että vapaita nestepintoja ei pääse syntymään. Ellei tämä ole mahdollista, on viranomaisen tarpeelliseksi katsomassa määrin otettava huomioon veden lisäpainon ja vapaan nestepinnan haitallinen vaikutus vakavuuteen hyväksyessään vakavuustietoja.*

*Tässä viitataan järjestön päätöslauselmallaan A.123 (V) hyväksymään suositukseen erityistilojen kiinteistä sammutuslaitoksista.

Nämä tiedot on liitettävä aluksen päällikölle säännön II-1/22 vaatimusten mukaan toimitettaviin vakavuustietoihin.

2.2.2 Ro/ro-lastitiloissa, joita ei voi sulkea tiiviisti, on oltava säännön 37.1.3 vaatimukset täyttävä laitos. Tyhjennys- ja pumppausjärjestelyjen on kuitenkin oltava sellaiset, että vapaita nestepintoja ei pääse syntymään. Ellei tämä ole mahdollista, on viranomaisen tarpeelliseksi katsomassa määrin otettava huomioon veden lisäpainon ja vapaan nestepinnan haitallinen vaikutus vakavuuteen hyväksyessään vakavuustietoja.*

*Tässä viitataan järjestön päätöslauselmallaan A.123 (V) hyväksymään suositukseen erityistilojen kiinteistä sammutuslaitoksista.

Nämä tiedot on liitettävä aluksen päällikölle säännön II-1/22 vaatimusten mukaa

n toimitettaviin vakavuustietoihin.

2.2.3 Jokaisessa ro/ro-lastitilassa on oltava käytettävissä viranomaisen riittäväksi katsoma määrä käsisammuttimia. Vähintään yksi käsisammutin on sijoitettava tällaisen lastitilan kunkin sisäänkäynnin luo.

2.2.4 Jokaisessa ro/ro-lastitilassa, jossa on tarkoitus kuljettaa moottoriajoneuvoja, joiden säiliössä on polttoainetta omaan käyttöön, on oltava seuraavaa:

.1 vähintään kolme vesisumuputkea;

.2 yksi säännön 6.4 mukainen kannettava vaahdonkehitinyksikkö, edellyttäen, että aluksessa on ainakin kaksi tällaista yksikköä käytettäväksi tällaisissa ro/ro-lastitiloissa.

2.3 Ilmanvaihtolaitos

2.3.1 Suljetuissa ro/ro-lastitiloissa on oltava tehokas koneellinen ilmanvaihto, joka riittää vähintään kuuteen ilmanvaihtoon tunnissa tyhjässä lastiruumassa. Ilmanvaihtotuulettimien on yleensä oltava jatkuvasti toiminnassa, kun aluksessa on ajoneuvoja. Jos tämä on käytännössä mahdotonta toteuttaa, niin niitä on käytettävä päivittäin rajoitetun ajan sen mukaan kuin sää sallii, ja ainakin kohtuullisen aikaa ennen purkamista, minkä käytön jälkeen ro/ro-lastitila on todettava kaasuvapaaksi. Tätä tarkoitusta varten aluksessa on oltava yksi tai useampia kannettavia palavan kaasun mittalaitteita. Laitoksen on oltava täysin erillinen muihin ilmanvaihtolaitoksiin nähden. Jokaisella tiiviisti suljettavalla ro/ro-lastitilalla on oltava omat erilliset ilmanvaihtokanavat. Viranomainen voi vaatia suuremman ilmanvaihtoluvun ajoneuvoja lastattaessa tai purettaessa. Laitosta on voitava säätää lastitilojen ulkopuolelta.

2.3.2 Ilmanvaihto on järjestettävä siten, ettei ilman kerrostumia eikä ilmataskuja pääse syntymään.

2.3.3 Aluksessa on oltava laitteet, jotka ilmaisevat komentosillalle vaaditun ilmanvaihtotehokkuuden heikkenemisen.

2.3.4 Aluksessa on oltava sellaiset järjestelyt, että ilmanvaihtolaitos voidaan nopeasti pysäyttää ja sulkea tehokkaasti tulipalon sattuessa ottaen huomioon sää- ja merenkäyntiolosuhteet.

2.3.5 Ilmanvaihtokanavat palopelteineen on tehtävä teräksestä, ja niiden järjestelyn on oltava viranomaista tyydyttävä.

2.4 Varotoimenpiteet palavien höyryjen syttymistä vastaan.

Suljettujen ro/ro-lastitilojen, joissa kuljetetaan polttoainetta omaan käyttöönsä sisältäviä ajoneuvoja, on täytettävä seuraavat lisävaatimukset:

.1 Lukuun ottamatta mitä kohdassa 2.4.2 määrätään, on sähkölaitteiden ja -johdotuksen oltava sopivia käytettäviksi räjähtävissä bensiinin ja ilman seoksissa.

.2 Vaihtoehtoisesti sallitaan vähintään 450 mm korkeudella kannesta siten koteloituja ja suojattuja sähkölaitteita, ettei niistä pääse kipinöitä, edellyttäen, että ilmanvaihtolaitos on suunniteltu sellaiseksi ja sitä käytetään siten, että saadaan jatkuvana ilmanvaihtona vähintään kymmenen ilmanvaihtoa tunnissa, kun aluksessa on ajoneuvoja.

.3 Muita laitteita, jotka voivat muodostaa palavien höyryjen syttymislähteen, ei sallita.

.4 Poistoilmakanavaan asennettujen sähkölaitteiden ja -johdotuksen on oltava tyyppiä, joka hyväksytään käytettäväksi bensiinin ja ilman seoksissa, ja jokaisen poistoilmakanavan ulostuloaukko on sijoitettava turvalliseen paikkaan huomioon ottaen mahdolliset syttymislähteet.

.5 Valumisaukkoja ei saa johtaa koneistotiloihin eikä muihin tiloihin, joissa saattaa olla syttymislähteitä.

3 Lastitilat, ro/ro-lastitiloja lukuun ottamatta, joissa on tarkoitus kuljettaa moottoriajoneuvoja, joiden säiliöissä on polttoainetta omaan käyttöön

Tilojen, joissa on tarkoitus kuljettaa moottoriajoneuvoja, joiden säiliöissä on polttoainetta omaan käyttöön, on täytettävä kohdan 2 vaatimukset, mutta kohtaa 2.4.2 ei kuitenkaan tarvitse täyttää.

1 Yleistä

1.1 Sen lisäksi että kohdassa 1.2 mainittujen aluslajien ja lastitilojen on lastialusten osalta täytettävä säännön 53 vaatimukset ja matkustajaalusten osalta sääntöjen 38 ja 39 vaatimukset soveltuvin osin, on vaarallisten aineiden kuljetukseen tarkoitettujen aluslajien ja lastitilojen soveltuvin osin täytettävä tämän säännön vaatimukset, paitsi kun ne kuljettavat rajoitettuja määriä* vaarallisia aineita, ellei näitä vaatimuksia täytetä jo muualla tässä luvussa olevien vaatimusten mukaan. Vaarallisten aineiden kuljetukseen käytetyt aluslajit ja kuljetustavat mainitaan kohdassa 1.2 ja taulukossa 54.1, jonka ylärivillä mainitaan kohdassa 1.2 esiintyvät luvut.

* Tässä viitataan kansainvälisen säännösyön vaarallisten aineiden kuljettamisesta merellä (IMDG-koodi) yleisen johdannon lukuun 18, jossa määritellään sanonta "rajoitetut määrät".

1.2 Taulukoissa 54.1 ja 54.2 käytetään seuraavia aluslajeja ja lastitiloja:

.1 Alukset ja lastitilat, joita ei ole erityisesti suunniteltu konttien kuljetukseen, mutta jotka on tarkoitettu vaarallisten aineiden kuljetukseen pakatussa muodossa kontit ja kuljetussäiliöt mukaan lukien.

.2 Varsinaiset konttialukset ja konttilastitilat, jotka on tarkoitettu vaarallisten aineiden kuljetukseen konteissa ja kuljetussäiliöissä.

.3 Vaarallisten aineiden kuljetukseen tarkoitetut ro/ro-alukset ja ro/ro-lastitilat

.4 Kiinteiden vaarallisten aineiden kuljetukseen irtolastina tarkoitetut alukset ja lastitilat.

.5 Muiden vaarallisten aineiden kuin nesteiden ja kaasujen irtolastikuljetukseen käytettävien proomujen kuljetukseen tarkoitetut alukset ja lastitilat.

2 Erityisvaatimukset

Ellei toisin mainita, on - vaarallisten aineiden ahtaamiseen sekä kannelle että kannen alle noudatettava seuraavia vaatimuksia sovellettaessa taulukoita 54.1, 54.2 ja 54.3, joiden ensimmäisessä sarakkeessa mainitaan seuraavien kohtien numerot.

TAULUKKO 54.1 - 54.2 - 54.3 painettuna

2.1 Vesilähteet

2.1.1 Aluksessa on oltava sellaiset järjestelyt, että varmistetaan välitön veden saanti pääpaloputkistosta vaaditulla paineella joko jatkuvalla paineistamisella tai palopumppujen sopivasti sijoitettujen kaukokäynnistyslaitteiden avulla.

2.1.2 Saatavissa olevan vesimäärän on riitettävä syöttämään neljää säännössä 4 määrätyn kokoista suihkuputkea siinä määrätyllä paineella, ja vettä on saatava tyhjän lastitilan kaikkiin kohtiin. Tämä vesimäärä voidaan suihkuttaa viranomaista tyydyttävällä samanarvoisella järjestelyllä.

2.1.3 Kyseinen kannenalainen lastitila on voitava jäähdyttää suurilla vesimäärillä joko kiinteillä hajasuihkusuuttimilla tai täyttämällä lastitila vedellä. Viranomaisen harkinnan mukaan voidaan pienissä lastitiloissa ja suurehkojen lastitilojen pienillä alueilla käyttää paloletkuja tähän tarkoitukseen. Joka tapauksessa on tyhjennys- ja pumppausjärjestelyjen oltava sellaiset, että vapaiden nestepintojen muodostuminen estyy. Ellei tämä ole mahdollista, on viranomaisen tarpeelliseksi katsomassa määrin otettava huomioon veden lisäpainon ja vapaan nestepinnan haitallinen vaikutus vakavuuteen hyväksyessään vakavuustietoja.*

* Tässä viitataan järjestön päätöslauselmallaan A. 123 (v) hyväksymään suositukseen erityistilojen kiinteistä sammutuslaitoksista.

2.1.4 Kohdassa 2.1.3 esitetyt vaatimukset voidaan korvata järjestämällä mahdollisuus täyttää kyseinen kannen alla oleva lastitila sopivalla erityisaineella.

2.2 Syttymislähteet

Suljettuihin lastitiloihin, suljettuihin ajoneuvokansitiloihin tai avoimiin ajoneuvokansitiloihin ei saa asentaa sähkölaitteita eikä -johdotusta, ellei se viranomaisen mielestä ole oleellista käytön kannalta. Jos tällaisiin tiloihin kuitenkin asennetaan sähkölaitteita, niiden tulee olla todistettavasti turvallisia** käytettäviksi vaarallisissa olosuhteissa, joihin ne saattavat joutua, paitsi kun sähkölaitteisto voidaan täydellisesti erottaa (poistamalla laitteistosta muita liitäntöjä kuin sulakkeita). Kaapeleiden kansi- ja laipioläpiviennit on eristettävä kaasu- ja höyrytiiviiksi. Lastitiloissa on kaapeleiden läpiviennit ja kaapelivedot suojattava iskun aiheuttamalta vahingoittumiselta. Mitään muita laitteita, jotka saattavat muodostaa palavan höyryn syttymislähteen, ei sallita.

2.3 Havaitsemislaitos Kaikkiin suljettuihin lastitiloihin, suljetut ajoneuvokansitilat mukaan lukien, on asennettava hyväksytty palonhavaitsemis- ja palohälytyslaitos. Jos havaitseminen perustuu tällaisista lastitiloista imettyihin ilmanäytteisiin, on oltava järjestelyt, jotka estävät lastivuodon sattuessa saastuneen ilman kulkeutumisen näytteenottolaitteiston kautta tilaan, jossa havaitsemislaite on. Laitoksen luona on oltava pysyvästi esillä ohje, jonka mukaan ilmanäytteet on poistettava ulkoilmaan kuljetettaessa myrkyllisiä höyryjä kehittäviä lasteja.

** Tässä viitataan Kansainvälisen sähköteknillisen komission (IEC) julkaisemiin suosituksiin ja erityisesti julkaisuun 92 Laivojen sähkölaitteet.

2.4. Ilmanvaihto

2.4.1 Suljetuissa lastitiloissa on oltava riittävä koneellinen ilmanvaihto. Järjestelyn on oltava sellainen, että saadaan vähintään kuusi ilmanvaihtoa tunnissa kyseisessä lastitilassa laskettuna tyhjän lastitilan perusteella ja että höyryt voidaan poistaa tarvittaessa lastitilan ylä- tai alaosasta.

2.4.2 Tuulettimien on oltava sellaisia, että palavien höyryjen syttymismahdollisuudelta vältytään. Ilmanvaihdon sisäänotto- ja poistoilmaaukoissa on oltava sopivat teräsverkot.

2.5 Tyhjennyspumppaus

Kun suljetuissa lastitiloissa on tarkoitus kuljettaa palavia tai myrkyllisiä nesteitä, on tyhjennysputkisto suunniteltava niin, ettei tällaisia nesteitä voi tahattomasti pumpata koneistotilan putkiston tai pumppujen kautta. Kun tällaisia nesteitä kuljetetaan suuria määriä, on harkittava näiden lastitilojen tyhjentämistä varten lisäjärjestelyjä. Näiden järjestelyjen on oltava viranomaista tyydyttäviä.

2.6 Henkilöiden suojaus

2.6.1 Säännössä 17 vaadittujen palomiehen varusteiden lisäksi on oltava neljä kemikaalisuojapukua. Suojapuvun on peitettävä koko iho siten, ettei mikään ruumiinosa jää suojaamattomaksi.

2.6.2 Säännössä 17 vaadittujen hengityslaitteiden lisäksi on oltava vähintään kaksi paineilmahengityslaitetta.

2.7 Käsisammuttimet

Lastitiloja varten on oltava vähintään 12 kg jauhekäsisammuttimia tai samanarvoisia käsisammuttimia. Nämä sammuttimet ovat muualla tässä luvussa vaadittujen käsisammuttimien lisänä.

2.8 Koneistotilan rajapintojen eristys

Lastitilojen ja A-kategorian koneistotilojen väliset laipiot on eristettävä A-60 luokan mukaisesti, ellei vaarallisia aineita ahdeta vähintään 3 m vaakasuoraan mitattuna vähintään 3 m päähän näistä laipioista. Muut tällaisten tilojen väliset rajapinnat on eristettävä A-60 luokan mukaisesti.

2.9 Hajasuihkulaitos

Jokaisessa avoimessa ro / ro-lastitilassa, jonka yläpuolella on kansi, ja jokaisessa tilassa, joka katsotaan suljetuksi ro / ro-lastitilaksi, jota ei voi sulkea tiiviisti, on oltava hyväksytty käsikäyttöinen kiinteä hajasuihkulaitos, joka suojaa tällaisen tilan jokaisen kannen ja ajoneuvotasanteen kaikkia kohtia, mutta viranomainen voi kuitenkin sallia käytettäväksi jonkin toisen kiinteän sammutuslaitoksen, joka on täysmittakaavakokeessa osoittautunut vähintään yhtä tehokkaaksi. Joka tapauksessa tyhjennys- ja pumppausjärjestelyjen on oltava sellaiset, että vapaiden nestepintojen muodostuminen estyy. Ellei tämä ole mahdollista, on viranomaisen tarpeelliseksi katsomassa määrin otettava huomioon veden lisäpainon ja vapaan nestepinnan haitallinen vaikutus vakavuuteen hyväksyessään vakavuustietoja.*

* Tässä viitataan järjestön päätöslauselmallaan A.123 (V) hyväksymään suositukseen erityistilojen kiinteistä sammutuslaitoksista.

3 Asiakirja sääntöjen noudattamisesta

Viranomainen antaa alukselle asianmukaisen asiakirjan todisteena siitä, että sen rakenne ja varustus täyttävät tämän säännön vaatimukset.

1 Ellei nimenomaan toisin määrätä, sovelletaan tätä osaa säiliöaluksiin, jotka kuljettavat raakaöljyä ja öljytuotteita, joiden leimahduspiste on korkeintaan 60° C (suljetun astian menetelmä) määritettynä hyväksytyllä leimahduspistekojeella ja joiden Reid-höyrynpaine on pienempi kuin vastaava ilmanpaine, sekä muita vastaavalla tavalla palovaarallisia nestemäisiä tuotteita.

2 Jos aluksessa on tarkoitus kuljettaa muita kuin kohdassa 1 mainittuja nestemäisiä lasteja taikka nesteytettyjä kaasuja, jotka aiheuttavat ylimääräisen palovaaran, on vaadittava lisäturvatoimenpiteitä viranomaista tyydyttävästi ottaen erityisesti huomioon kemikaalialuskoodin ja kaasualuskoodin määräykset.

3 Tätä kohtaa sovelletaan kaikkiin aluksiin, jotka ovat yhdistelmäaluksia. Tällaisissa aluksissa ei saa kuljettaa kiinteitä lasteja elleivät kaikki lastitankit ole öljystä tyhjiä ja kaasuvapaita tai jolleivät kussakin tapauksessa toimeenpannut järjestelyt ole viranomaista tyydyttäviä ja suojakaasulaitosohjeiden* sisältämien kyseeseen tulevien toiminnallisten vaatimusten mukaisia.

*Tässä viitataan Suojakaasulaitosohjeisiin, jotka meriturvallisuuskomitea on hyväksynyt 44. istunnossaan toukokuussa 10980 (MSC/Circ.282).

4 Säiliöalusten, jotka kuljettavat öljytuotteita, joiden leimahduspiste on yli 60° C (suljetun astian menetelmä) määritettynä hyväksytyllä leimahduspistekojeella, on täytettävä osan C määräykset, lukuun ottamatta sitä, että säännössä 53 vaaditun kiinteän sammutuslaitoksen sijasta ne on varustettava kiinteällä kansivaahtolaitoksella, jonka on täytettävä säännön 61 määräykset.

5 Säännön 60 suojakaasulaitoksia koskevia vaatimuksia ei tarvitse soveltaa kaikkiin kemikaali- tai kaasusäiliöaluksiin, kun niissä kuljetetaan kohdassa 1 mainittuja lasteja, mikäli aluksessa on järjestön vastaisuudessa kehittämät järjestelyt.**

** Tässä viitataan järjestön päätöslauselmalla A.473 (XII) vahvistamaan öljytuotteita kuljettavien kemikaalisäiliöalusten suojakaasulaitoksia käsittelevään väliaikaiseen sääntöön.

6 Kemikaali- ja kaasusäiliöalusten on täytettävä tämän osan vaatimukset, paitsi jos niissä on viranomaista tyydyttävästi vaihtoehtoisia ja lisäjärjestelyjä, ottaen erityisesti huomioon kemikaalialuskoodin ja kaasualuskoodin määräykset.

(Tämän osan vaatimukset ovat lisänä osan C vaatimuksiin, lukuun ottamatta sääntöjä 53 ja 54, joita ei sovelleta säiliöaluksiin, ja lukuun ottamatta säännöissä 57 ja 58 annettuja muita määräyksiä)

1 A-kategorian koneistotilat - lukuun ottamatta tiloja, joissa on keulaohjailupotkureita ja niihin liittyviä laitteita on sijoitettava lastitankkien ja likatankkien peräpuolelle; ne on sijoitettava myös lastipumppuhuoneiden ja kuivatankkien peräpuolelle, mutta ei välttämättä polttoainetankkien peräpuolelle. Kaikki A-kategorian koneistotilat on eroteltava lastitankeista ja jätetankeista kuivatankilla, lastipumppuhuoneella tai polttoainetankilla. Pumppuhuoneen alaosa voi kuitenkin muodostaa syvennyksen A-kategorian koneistotiloihin päin pumppujen sijoittamista varten edellyttäen, että syvennyksen kattona oleva kansi on yleensä enintään mallisivukorkeuden kolmasosan verran kölin yläpuolella, paitsi jos aluksen kantavuuden ollessa enintään 25 000 tonnia tämä voidaan osoittaa käytännössä mahdottomaksi toteuttaa kulkuteiden ja tyydyttävien putkistojärjestelyjen kannalta, niin viranomainen voi sallia edellä mainittua korkeamman syvennyksen, mutta ei puolta mallisivukorkeutta korkeammalle kölistä.

2 Asuntotilat, päälastinvalvonta-asemat, tarkkailuasemat ja työskentelytilat (lukuunottamatta erillisiä lastinkäsittelyvälinekaappeja) on sijoitettava kaikkien lastitankkien, jätetankkien, lastipumppuhuoneiden ja kuivatankkien peräpuolelle, jotka erottavat lasti- tai jätetankit A-kategorian koneistotiloista. Kaikkien yhteisten laipioiden, jotka erottavat lastipumppuhuoneen lastipumppuhuoneen sisäänkäyntikohta mukaan lukien - asunto- ja työskentelytiloista sekä tarkkailuasemista, on oltava A-60 luokan rakennetta. Jos katsotaan välttämättömäksi, niin asuntotiloja, tarkkailuasemia, muita kuin A-kategorian koneistotiloja ja työskentelytiloja voidaan sallia sijoitettavan kaikkien lastitankkien, jätetankkien, lastinpumppuhuoneiden ja kuivatankkien keulapuolelle sillä ehdolla, että alukseen järjestetään samanarvoinen turvallisuustaso ja sopiva palonsammutusvälineiden saatavuus viranomaista tyydyttävästi.

3 Jos ohjailupaikan sijoittaminen lastisäiliöalueen yläpuolelle osoitetaan välttämättömäksi, se on varattava ainoastaan ohjailukäyttöön ja erotettava lastitankkikannesta avoimella tilalla, jonka korkeus on vähintään 2 m. Sellaisen ohjailupaikan palosuojauksen on lisäksi täytettävä ne vaatimukset, jotka on esitetty tarkkailuasemille säännöissä 58.1 ja 58.2 sekä tämän osan muissa soveltuvissa määräyksissä.

4 Aluksessa on oltava järjestelyt, joilla estetään kansille tulleiden vuotojen kulkeutuminen asunto- ja työskentelyalueille. Tämä voidaan toteuttaa pysyvästi asennetuilla, jatkuvalla, sopivan korkuisella ja laidasta laitaan ulottuvalla korokelevyllä. Erityistä huomiota on kohdistettava järjestelyihin lastauksen tapahtuessa perän yli.

5 Ylärakenteiden ja kansirakennusten, joiden sisällä on asunto- ja työskentelytiloja, ja myös tällaisten asuntotilojen kansien, joiden alla on vapaa ilmatila, ulkoseinämät on eristettävä A-60 luokan mukaisesti koko siltä alueelta, joka on lastiöljytankkeihin päin, ja 3 m matkalta perään päin etureunasta. Näiden ylärakenteiden ja kansirakennusten sivut on eristettävä siihen korkeuteen asti, jonka viranomainen katsoo välttämättömäksi.

6.1 Asuntotilojen, palvelutilojen sekä tarkkailuasemien sisäänkäynnit, ilmanottoaukot ja muut aukot eivät saa olla lastialueelle päin. Ne on sijoitettava lastialueesta poispäin olevaan päätylaipioon taikka ylärakenteen tai kansirakennuksen ulkosivulle ylärakenteen tai kansirakennuksen lastialueelle päin olevasta päädystä etäisyydelle, joka on vähintään 4 prosenttia aluksen pituudesta mutta ei alle 3 m. Tämän etäisyyden ei kuitenkaan tarvitse olla yli 5 m.

6.2 Kohdassa 6.1 mainitulla raja-alueella ei sallita ovia, mutta viranomainen voi kuitenkin sallia ovia sellaisiin tiloihin, joista ei pääse asuntotiloihin, työskentelytiloihin eikä tarkkailuasemille, kuten lastinvalvonta-asemille, muonavarastoihin eikä varastotiloihin. Jos tällaisia ovia asennetaan, on kyseeseen tulevan tilan seinämät eristettävä A-60 luokan mukaisesti. Kohdassa 6.1 mainitulle raja-alueelle saa asentaa koneiston siirtämiseen tarvittavia, pultein kiinnitettäviä levyjä. Ohjaamon ovet ja ikkunat saavat sijaita kohdassa 6.1 mainitulla raja-alueella mikäli ne on suunniteltu sellaisiksi, että ohjaamo kyetään nopeasti ja tehokkaasti sulkemaan kaasu- ja höyrytiiviiksi.

6.3 Lastialueelle päin olevien sekä ylärakenteiden ja kansirakennusten sivuille kohdassa 6.1 mainitulle raja-alueelle sijoitettujen valoaukkojen on oltava tyypiltään kiinteitä (aukeamattomia). Pääkannella on ensimmäisen kerroksen tällaisiin valoaukkoihin sisätilan puolelle kuuluttava teräksestä tai samanarvoisesta aineesta tehty peitelevy.

1 Sovellettaessa sääntöjen 42, 43 ja 50 vaatimuksia säiliöaluksiin saadaan käyttää vain säännössä 42.5.1 määriteltyä menetelmää IC.

2 Lastipumppuhuoneiden valoarkkujen on oltava terästä, niissä ei saa olla lainkaan lasia ja ne on voitava sulkea pumppuhuoneen ulkopuolelta.

1 Säännön 44 sijasta ja muualla tässä osassa laipioiden ja kansien palonkestävyydelle esitettyjen erityismääräysten lisäksi on laipioiden ja kansien vähimmäispalonkestävyyden oltava taulukoiden 58.1 ja 58.2 mukainen.

2 Taulukoiden käytöstä ovat voimassa seuraavat vaatimukset:

.1 Taulukkoja 58.1 ja 58.2 käytetään vierekkäisiä tiloja toisistaan erottaville laipioille ja vastaavasti kansille.

.2 Vierekkäisten tilojen välisten rajapintojen sopivan palonkestävyysarvon määrittämistä varten tilat luokitellaan niiden palovaarallisuuden mukaan luokkiin (1) (10) alla esitetyn mukaisesti. Kunkin luokan nimike on tarkoitettu olemaan enemmän tyypillinen kuin rajoittava. Kustakin luokasta käytettävä suluissa oleva numero viittaa taulukoiden sarake- ja rivinumeroon.

(1) Tarkkailuasemat

Tilat, joissa on tehon tai valaistuksen hätälähteitä. Ohjaamo ja karttahuone. Tilat, joissa on aluksen radiolaitteita. Sammutuskeskukset, palonvalvonta- ja palonseuranta-asemat. Kuljetuskoneistotilan ulkopuolella oleva kuljetuskoneiston valvomo. Tilat, joissa on keskitettyjä palohälytyslaitteita.

(2) Käytävät

Käytävät ja eteistilat.

(3) Asuntotilat

Säännön 3.10 määrittämät tilat käytäviä lukuunottamatta.

(4) Portaikot

Sisäportaikot, hissit ja liukuportaat (muut kuin ne, jotka ovat kokonaan koneistotilojen sisällä) ja niihin liittyvät kuilut. Tässä yhteydessä portaikkoa, joka on suljettu ainoastaan yhdellä tasolla, on pidettävä osana sitä tilaa, josta sitä ei ole erotettu palo-ovella.

(5) Työskentelytilat (vähäinen vaara)

Kaapit ja varastotilat, joiden pinta-ala on alle 2 m ² , kuivaushuoneet ja pesulat.

(6) A-kategorian koneistotilat

Säännön 3.19 määrittämät tilat.

(7) Muut koneistotilat

Säännön 3.20 määrittämät tilat lukuunottamatta A-kategorian koneistotiloja.

(8) Lastipumppuhuoneet

Tilat, joissa on lastipumppuja, sekä niiden sisäänkäynnit ja niihin johtavat kuilut.

(9) Työskentelytilat (suun vaara) Keittiöt, keittolaitteita sisältävät apukeittiöt, maalivarastot ja lamppuhuoneet, komerot ja varastot, joiden pinta-ala on vähintään 2 m ² sekä työpajat lukuun ottamatta niitä, jotka ovat koneistotilojen osana.

(10) Avokannet

Avokansitilat ja suljetut kävelytilat, joissa ei ole palovaaraa. Ilmatilat (ylärakenteiden ja kansirakennusten ulkopuolella olevat tilat).

3 Jatkuvat B-luokan välikatot tai vuoraukset niihin liittyvien kansien tai laipioiden yhteydessä voidaan hyväksyä muodostamaan kokonaan tai osaksi rajapinnalta vaaditun eristysarvon ja palonkestävyyden.

4 Ulkoseinämiin, joiden on säännön 57.1 mukaan oltava terästä tai muuta samanarvoista ainetta, saadaan tehdä aukkoja ikkunoita ja valoventtiilejä varten edellyttäen, että näiden seinämien ei tarvitse tämän osan muiden määräysten mukaan olla A-luokkaa. Samaten tällaisissa seinämissä, joiden ei tarvitse olla A-luokkaa, ovet voidaan tehdä viranomaista tyydyttävistä aineista.

5 Lastipumppaushuoneet ja muut tilat toisistaan erottavissa laipioissa ja kansissa voidaan sallia pysyviä hyväksyttyjä kaasutiiviitä valoarkkuja lastitilojen valaisemiseksi, edellyttäen että ne ovat riittävän kestäviä ja että laipion tai kannen eheys ja kaasutiiviys säilyy.

1 Lastisäiliöiden huohottaminen

1.1 Lastitankkien huohotuslaitteiden on oltava täysin erillisiä aluksen muiden osastojen ilmaputkiin nähden. Lastitankkikannen aukot, joiden kautta palavia höyryjä saattaa purkaantua, on järjestettävä ja sijoitettava siten, että palavilla höyryillä on mahdollisimman pieni mahdollisuus päästä sellaisiin suljettuihin tiloihin, joissa on syttymislähteitä tai kerääntyä kansikoneiston ja -varusteiden läheisyyteen, missä saattaa olla syttymisvaara. Tämän yleisperiaatteen mukaan sovelletaan kohtien 1.2 - 1.10 määräyksiä.

1.2 Huohotusjärjestelyt on suunniteltava ja niitä on käytettävä siten, että varmistetaan, ettei lastitankkien ylipaine eikä alipaine pääse ylittämään mitoitusarvoja, ja että ne sallivat:

1 kaikissa tilanteissa lastitankkien lämpötilavaihteluista aiheutuvan höyryn, ilman tai suojakaasun seosten vähäisen virtauksen ylipaine/alipaineventtiilien kautta; ja

.2 höyryn, ilman tai suojakaasun seosten suuret virtaukset lastauksen, painolastinoton ja lastin purkamisen aikana.

TAULUKOT 58.1 - 58.2 painettuna

1.3.1 Kunkin lastitankin huohotusjärjestelyt voivat olla itsenäisiä tai yhdistettyjä muiden lastitankkien huohotusjärjestelyihin ja ne voidaan laittaa suojakaasuputkiston yhteyteen.

1.3.2 Jos huohotusjärjestelyt ovat yhteiset muiden lastitankkien kanssa, on kunkin lastitankin eristämiseksi oltava sulkuventtiili tai muu hyväksyttävä järjestely. Jos käytetään sulkuventtiilejä, on niissä oltava lukitusjärjestely, jonka on oltava aluksen vastuullisen päällystön jäsenen valvonnassa. Kaikkien eristysjärjestelyjen on jatkuvasti sallittava lämpötilavaihtelusta aiheutuva virtaus lastitankeissa kohdan 1.2.1 mukaisesti.

1.4 Huohotuslaitteet on yhdistettävä kunkin lastisäiliön yläosaan ja niiden on oltava sellaisia, että niihin kerääntyvä neste valuu itsestään lastisäiliöihin kaikissa aluksen tavanomaisissa kallistuma- ja viippaustilanteissa. Jos ei ole mahdollista asentaa itsestään valuttavia putkistoja, on asennettava kiinteät laitteet huohotusputkiston valuttamiseksi lastisäiliöön.

1.5 Huohotuslaitteistossa on oltava laitteet, jotka estävät liekin pääsyn lastitankkeihin. Näiden laitteiden mitoituksen, koestuksen ja sijoittamisen on täytettävä viranomaisen antamat vaatimukset, joiden sisältöön on kuuluttava ainakin järjestön hyväksymät standardit.

1.6 Aluksessa on valvontajärjestely, jolla tarkkaillaan että neste ei pääse nousemaan huohotusjärjestelmässä niin korkealle, että lastitankkien suunnittelupaine ylittyisi. Tämä on toteutettava käyttämällä nestepinnan ylärajahälytystä tai ylivuodon tarkkailulaitteistoa tai muuta samanarvoista menetelmää sekä näiden kanssa peilauslaitteita, joihin kuuluu lastisäiliön täyttömenettelyt.

1.7 Kohdassa 1.2.1 vaaditut paineen päästöä varten olevat aukot:

.1 on sijoitettava mahdollisimman korkealle lastitankkikannen yläpuolelle, jotta palavat höyryt hajaantuvat mahdollisimman laajalle, mutta joka tapauksessa vähintään 2 m lastitankkikannen yläpuolelle;

.2 on sijoitettava mahdollisimman etäälle kuitenkin vähintään 5 metrin päähän lähimmistä syttymislähteitä sisältävien suljettujen tilojen ilmanottoaukoista sekä kansikoneistosta ja laitteistoa, jotka voivat aiheuttaa syttymisvaaran.

1.8 Kohdassa 1.2.1 vaadituille ylipaine/alipaineventtiileille saa laittaa ohitusjärjestelyt, kun ne sijaitsevat päähuohotinputkessa tai mastonousuputkessa. Jos aluksessa on tällainen järjestely, niin on oltava sopivat osoittimet, jotka näyttävät onko ohitus auki tai suljettu.

1.9 Kohdassa 1.2.2 lastin lastaamista, purkamista ja painolastinottoa varten vaadittujen huohotuslaitteen päästöaukkojen on:

.1.1 sallittava höyryseosten vapaa virtaus; tai

.1.2 sallittava höyryseosten päästön kuristamisen siten, että saadaan vähintään 30 m/s nopeus;

.2 oltava siten järjestetyt, että höyryseos purkautuu kohtisuoraan ylöspäin;

.3 kun käytetään höyryseosten vapaata virtausta, oltava sellaiset, että päästöaukko on vähintään 6 m lastitankkikannen yläpuolella tai lehmänsillan yläpuolella, jos päästöputken etäisyys lehmänsillasta on enintään 4 m. Aukkojen on oltava vähintään 10 metrin vaakasuoralla etäisyydellä lähimmistä syttymislähteitä sisältävien suljettujen tilojen ilmanottoaukoista ja muista aukoista sekä kansikoneistosta ja -laitteista, jotka saattavat aiheuttaa syttymisvaaran;

.4 kun käytetään suurnopeuspäästöä, sijaittava vähintään 2 m korkeudella lastitankkikannesta ja vähintään 10 metrin vaakasuoralla etäisyydellä syttymislähteitä sisältävien suljettujen tilojen ilmanottoaukoista ja muista aukoista sekä kansikoneistosta ja -laitteista, jotka saattavat aiheuttaa syttymisvaaran. Tällaisissa päästöaukoissa on oltava hyväksyttyä tyyppiä olevat suurnopeuslaitteet;

.5 oltava mitoitetut suurimpaan suunniteltuun lastausnopeuteen kerrottuna vähintään tekijällä 1,25 kaasuuntumisen huomioimiseksi, jotta minkään lastitankin paine ei pääsisi ylittämään suunnittelupainetta. Aluksen päälliköllä on oltava tiedot kunkin lastitankin suurimmasta sallitusta lastausnopeudesta sekä yhdistetyn huohotuslaitteiston ollessa kyseessä kunkin lastitankkiryhmän suurimmasta sallitusta lastausnopeudesta.

1.10 Yhdistelmäaluksissa on järjestelyihin, joilla erotetaan öljyä tai öljyjätteitä sisältävät jätetankit muista lastitankeista, kuuluttava sokealaipat, jotka pidetään paikoillaan aina, kun kuljetetaan muita kuin säännössä 55.1 mainittuja nestemäisiä lasteja.

2 Lastisäiliöiden kaasuttaminen ja/tai kaasusta tyhjentäminen

Kaasutukseen ja kaasuvapaaksitekoon käytettävien järjestelyjen on oltava sellaiset, että palavien höyryjen leviämisestä ilmakehään ja lastitankeissa olevista palavista seoksista aiheutuvat vaarat pysyvät mahdollisimman pieninä. Tämän mukaisesti:

.1 Kun aluksessa on suojakaasulaitos, on lastitankit ensin kaasutettava säännön 62.13 määräysten mukaisesti, kunnes hiilivetyhöyrypitoisuus lastitankeissa on laskenut alle 2 tilavuusprosentiksi. Sen jälkeen voidaan huohotus suorittaa lastitankkikannen tasalta.

.2 Kun aluksessa ei ole suojakaasulaitosta, on toimittava siten, että palavat höyryt päästetään ensin:

.2.1 kohdassa 1.9 mainittujen huohotuspäästöaukkojen kautta; tai

.2.2 vähintään 20 m/s pystysuuntaisella päästönopeudella vähintään 2 m lastitankkikansitason yläpuolella olevista päästöaukoista, jotka on suojattu sopivin liekkiloukuin.

Kun palavien höyryjen pitoisuus ulostuloaukon kohdalla on laskenut 30 prosenttiin alemmasta syttymisrajasta saadaan höyryseos päästää lastitankkikannen tasalta.

3 Ilmanvaihto

3.1 Lastipumppuhuoneissa on oltava koneellinen ilmanvaihto, ja poistoilmatuulettimien poistoilma on johdettava turvalliseen kohtaan avokannelle. Näiden huoneiden ilmanvaihdon on oltava riittävän tehokas, jotta mahdollisuus palavien höyryjen kerääntymiseksi olisi mahdollisimman pieni. Ilmanvaihtoluvun on oltava vähintään 20 tunnissa laskettuna tilan kokonaistilavuuden perusteella. Ilmanvaihtokanavat on järjestettävä siten, että ilma vaihtuu tehokkaasti koko tilassa. Ilmanvaihdossa on käytettävä poistoilmapuhallusta ja siihen on käytettävä kipinöimättömiä tuulettimia.

3.2 Ilmanvaihdon sisäänotto- ja ulostuloaukkojen sekä muiden kansirakennusten ja ylärakenteiden ulkoseinämissä olevien aukkojen järjestelyn on oltava kohdan 1 määräyksiä täydentävä. Tällaiset - etenkin koneistotilojen - ilma-aukot on sijoitettava mahdollisimman lähelle aluksen peräpäätä. Tätä järjestelyä on harkittava tarkkaan aluksen ollessa perästä lastattava tai purettava. Syttymislähteet, kuten sähkölaitteet, on järjestettävä siten, että vältytään räjähdysvaaralta.

3.3 Yhdistelmäaluksissa on kaikki lastitilat ja kaikki lastitilojen viereiset suljetut tilat tuuletettava koneellisesti. Koneelliseen ilmanvaihtoon voidaan käyttää siirrettäviä tuulettimia. Lastipumppaushuoneisiin, putkitunneleihin ja säännössä 56.1 mainittuihin jätetankkien viereisiin kuivatankkeihin on asennettava hyväksytty kiinteä kaasuvaroituslaitos, jolla voidaan valvoa palavia höyryjä. Aluksissa on oltava sopivat järjestelyt, jotta palavia höyryjä voidaan mitata kaikissa muissa lastialueen tiloissa. Tällaiset mittaukset on tehtävä avokannelta tai paikoista, joihin on helppo päästä.

1 Säiliöaluksissa, joiden kantavuus on vähinrään 20 000 tonnia, on lastitankkikansialueen ja lastitankkien suojaukseen käytettävä kiinteää kansivaahtolaitosta sekä kiinteää suojakaasulaitosta sääntöjen 61 ja 62 vaatimusten mukaisesti, mutta edellä mainittujen laitosten tilalle voi viranomainen - otettuaan huomioon aluksen järjestelyt ja varustuksen - hyväksyä muita kiinteiden laitosten yhdistelmiä säännön 1/5 nojalla, mikäli niiden antama suojaus on edellä esitetyn kanssa samanarvoinen.

2 Kansivaahtolaitoksen tilalle ehdotetun laitoksen on, jotta se katsottaisiin samanarvoiseksi:

.1 kyettävä sammuttamaan vuotopalot sekä myös estämään vielä syttymätöntä vuotanutta öljyä syttymästä; ja

.2 kyettävä torjumaan palot repeytyneissä säiliöissä.

3 Kiinteän suojakaasulaitoksen tilalle ehdotetun laitoksen on, jotta se katsottaisiin samanarvoiseksi:

.1 kyettävä estämään räjähdysseosten kerääntyminen vaarallisessa määrin ehjiin lastitankkeihin tavanomaisen käytön aikana koko painolastimatkan ja tankin sisällä tehtävien välttämättömien töiden ajan; ja

.2 oltava suunniteltu siten, että laitoksen itsensä aiheuttaman staattisen sähkön muodostama syttymisvaara on mahdollisimman pieni.

4 Säiliöalukset, joiden kantavuus on vähintään 20 000 tonnia ja jotka on rakennettu ennen syyskuun 1. päivää 1984 ja joita käytetään raakaöljyn kuljetukseen, on varustettava kohdan 1 vaatimukset täyttävällä suojakaasulaitoksella viimeistään:

.1 säiliöaluksen kantavuuden ollessa vähintään 70 000 tonnia 1. syyskuuta 1984 tai aluksen luovutuspäivänä - näistä myöhäisemmän ajan mukaan; ja

.2 säiliöaluksen kantavuuden ollessa alle 70 000 tonnia 1. toukokuuta 1985 tai aluksen luovutuspäivänä - näistä myöhäisemmän ajan mukaan - mutta viranomainen voi kuitenkin vapauttaa kantavuudeltaan alle 40 000 tonnin säiliöalukset, joissa ei ole tehokkuudelta yli 60 m ³ /h tankinpesulaitteita, tämän kohdan vaatimuksista, jos näiden vaatimusten soveltaminen olisi aluksen suunnitteluominaisuuksien kannalta kohtuutonta ja käytännössä mahdotonta toteuttaa.

5 Säiliöalukset, joiden kantavuus on vähintään 40 000 tonnia ja jotka on rakennettu ennen 1. syyskuuta 1984 ja joita käytetään muun öljyn kuin raakaöljyn kuljetukseen, ja kaikki säiliöalukset, joiden kantavuus on vähintään 20 000 tonnia ja joita käytetään muun öljyn kuin raakaöljyn kuljetuksiin ja joissa on tehokkuudeltaan yli 60 m ³ /h tankinpesulaitteet, on varustettava kohdan

1 vaatimukset täyttävällä suojakaasulaitoksella viimeistään:

.1 säiliöaluksen kantavuuden ollessa vähintään 70 000 tonnia 1. syyskuuta 1984 tai aluksen luovutuspäivänä - näistä myöhäisemmän ajan mukaan; ja

.2 säiliöaluksen kantavuuden ollessa enintään 70 000 tonnia 1. toukokuuta 1985 taikka aluksen luovutuspäivänä - näistä myöhäisemmän ajan mukaan.

6 Kaikissa säiliöaluksissa, joissa käytetään raakaöljyä tankinpuhdistukseen, on oltava säännön 62 vaatimukset täyttävä suojakaasulaitos ja kiinteät tankinpesulaitteet.

7 Kaikissa säiliöaluksissa, joissa on kiinteä suojakaasulaitos, on käytettävä suljettua paisuntatilaa.

8 Säiliöaluksissa, joiden kantavuus on alle 20 000 tonnia, on oltava säännön 61 vaatimukset täyttävä kansivaahtolaitos.

1 Vaahdonkehityslaitteiden on kyettävä saamaan vaahtoa koko lastitankkikansialueelle sekä mihin tahansa lastitankkiin, jonka kansi on repeytynyt.

2 Kansivaahtolaitosta on voitava käyttää yksinkertaisesti ja nopeasti. Laitoksen päävalvonta-aseman on oltava sopivassa paikassa lastialueen ulkopuolella, asuntotilojen vieressä ja helposti luoksepäästävissä ja sen on oltava toimintavalmiina palon sattuessa suojattavalla alueella.

3 Vaahtonesteen syöttömäärän on oltava vähintään yhtä suuri kuin suurin seuraavista:

.1 lastitankkikansialueen pinta-alan kutakin neliömetriä kohden 0,6 1/min. Lastitankkikansialueen pinta-alalla tarkoitetaan aluksen suurimman leveyden ja lastitankkitilojen pituussuuntaisen kokonaispituuden tuloa;

.2 suurimman vaakasuuntaan mitatun poikkileikkauspinta-alan omaavan yksittäisen tankin tällaisen pinta-alan kutakin neliömetriä kohden 6 1/min; tai

.3 suurimman vaahtotykin suojaaman alueen kutakin neliömetriä kohden 3 1/min, tämän alueen sijaitessa kokonaan vaahtotykin keulapuolella, mutta ei alle 1 250 1/min.

4 Käytettäessä suurinta kohdissa 3.1, 3.2 ja 3.3 mainituista syöttömääristä on vaahtonestettä oltava riittävästi varmistamaan vaahdonkehittäminen ainakin 20 minuutin ajan säiliöaluksissa, joissa on suojakaasulaitos, ja 30 minuutin ajan säiliöaluksissa, joissa ei ole suojakaasulaitosta. Vaahtoluku (so. muodostuneen vaahdon tilavuuden suhde käytetyn vesi-vaahtonesteliuoksen tilavuuteen) ei yleensä saa olla suurempi kuin 12:1. Jos laitokset tuottavat pääasiassa raskasvaahtoa, jonka vaahtoluku on kuitenkin hieman suurempi kuin 12:1, tarvittava vaahtonestemäärä on laskettava samoin kuin laitoksissa, joiden vaahtoluku on 12:1. Käytettäessä keskivaahtoa (vaahtoluku 50:1 ja 150:1 välillä) on vaahdon syöttömäärän ja vaahtotykin tehokkuuden oltava viranomaista tyydyttävä.

5 Vaahdon suihkuttamiseen on kiinteässä vaahtolaitoksessa käytettävä vaahtotykkejä ja vaahdonkehittimiä. Kohdissa 3.1 ja 3.2 vaaditusta vaahdonsyöttömäärästä on ainakin 50 prosenttia saa tava kustakin vaahtotykistä. Viranomainen voi sallia, että säiliöaluksiin, joiden kantavuus on alle 4 000 tonnia, ei asenneta vaahtotykkejä vaan pelkästään vaahdonkehittimiä. Tällaisessa tapauksessa on kunkin vaahdonkehittimen tehon kuitenkin oltava vähintään 25 prosenttia kohdissa

3.1 tai 3.2 vaaditusta vaahtonesteen syöttömäärästä.

6.1 Vaahtotykkien lukumäärän ja sijainnin on oltava kohdan 1 mukaiset. Kunkin vaahtotykin tehokkuuden on oltava vähintään 3 1/min vaahtonestettä kyseisen tykin suojaaman, kokonaan tykin keulapuolella olevan kansialueen kutakin neliömetriä kohden. Tämä tehokkuus ei saa olla alle 1 250 1/min.

6.2 Etäisyys vaahtotykistä sen suojaaman, tykin keulapuolella olevan alueen äärikohtaan ei saa olla suurempi kuin 75 prosenttia tykin kantamasta tyynellä säällä.

7 Vaahtotykki ja vaahdonkehittimen letkuliitin on sijoitettava sekä vasempaan että oikeaan laitaan peräkorokkeen tai lastikannelle päin olevien asuntotilojen keulapuolelle. Säiliöaluksissa, joiden kantavuus on alle 4 000 tonnia, on vaahdonkehittimen letkuliitin sijoitettava sekä vasempaan että oikeaan laitaan peräkorokkeen tai lastialueelle päin olevien asuntotilojen keulapuolelle.

8 Joustavan palontorjuntatoiminnan varmistamista ja tykkien katvealueiden peittämistä varten on oltava vaahdonkehittimiä. Kunkin vaahdonkehittimen tehokkuuden on oltava vähintään 400 1/min ja kehittimen kantaman tyynellä säällä on oltava vähintään 15 m. Vaahdonkehittimiä on oltava vähintään neljä. Päävaahtoputken ulosottojen lukumäärän ja sijainnin on oltava sellainen, että mihin tahansa lastitankkikansialueen kohtaan saadaan vaahtoa vähintään kahdesta kehittimestä.

9 Päävaahtoputkessa ja pääpaloputkessa - tämän ollessa liitetty kansivaahtolaitokseen - on välittömästi jokaisen vaahtotykin edessä oltava venttiili, jotta näiden putkistojen vaurioituneet osat saadaan erotetuiksi.

10 Samanaikaisesti kansivaahtolaitosta vaaditulla syötöllä käytettäessä on pääpaloputkistosta saatava vaaditut lukumäärät vesisuihkuja vaaditulla paineella.

1 Tämän luvun 60 säännössä mainittu suojakaasulaitos on suunniteltava, rakennettava ja koestettava viranomaista tyydyttävällä tavalla. Se on suunniteltava ja sitä on käytettävä siten, että se tekee lastitankkien* ilmatilan palamattomaksi ja pitää sen sellaisena, paitsi kun näiden tankkien on oltava kaasuvapaita. Jos suojakaasulaitos ei kykene täyttämään edellä mainittua toiminnallista käyttövaatimusta ja sen korjaaminen on arvioitu käytännössä mahdottomaksi, niin lastin purkamista, painolastin poistoa sekä välttämätöntä säiliöiden puhdistusta saa jatkaa ainoastaan, kun suojakaasulaitosohjeen** hätätilannetta koskevat vaatimukset täytetään.

* Tässä säännössä sanonta "lastitankki" tarkoittaa myös "jätetankkeja".

**Tässä viitataan meriturvallisuuskomitean 42. istunnossaan toukokuussa 1980 hyväksymään suojakaasulaitosohjeeseen (MSC/Circ.282).

2 Laitoksen on kyettävä:

.1 saamaan tyhjät lastitankit inerteiksi alentamalla kunkin tankin ilmatilan happipitoisuus tasolle, jolla palamista ei voi tapahtua;

.2 pitämään jatkuvasti satamassa ja merillä jokaisen lastitankin kaikissa kohdissa kaikkien enintään 8 tilavuusprosentin happipitoisuus ja ylipaine, paitsi kun tankin on oltava kaasuvapaa;

.3 poistamaan tarve päästää ilmaa tankkiin tavanomaisessa käytössä, paitsi kun tankin on oltava kaasuvapaa;

.4 suojakaasua puhaltamalla poistamaan tyhjistä lastitankeista hiilivetykaasut siten, että suositettaessa tämän jälkeen kaasuvapaaksi tekemiseen tarvittavia toimia tankin sisälle ei kehity palavaa ilmatilaa.

3.1 Laitoksen on kyettävä syöttämään suojakaasua virtausmäärällä, joka on vähintään 125 prosenttia tilavuusvirtauksena esitetystä, aluksen suurimmasta tyhjennysnopeudesta.

3.2 Laitoksen on kyettävä syöttämään lastitankkeihin kaikilla vaadituilla virtausmäärillä suojakaasua, jonka happipitoisuus on enintään 5 tilavuusprosenttia suojakaasupääputkessa.

4 Suojakaasuna voi olla pää- tai apukattiloiden käsitelty polttokaasu. Viranomainen voi hyväksyä yhdestä tai useammasta erillisestä kaasunkehittimestä tai muusta lähteestä tai mistä tahansa näiden yhdistelmästä saatavaa polttokaasua käyttävät laitokset, mikäli saavutetaan samanarvoinen suojausaste. Tällaisten laitosten on mahdollisimman suuressa määrin täytettävä tämän säännön vaatimukset. Varastoitua hiilidioksidia käyttäviä laitoksia ei sallita, ellei viranomainen ole vakuuttunut siitä, että laitoksen itsensä muodostaman staattisen sähkön aiheuttama syttymisvaara on mahdollisimman vähäinen.

5 Suojakaasunsyöttöputkistoon on kattiloiden pakoputkien ja polttokaasunpesulaitteen välille asennettava polttokaasun erotusventtiilit. Näissä venttiileissä on oltava osoittimet, jotka näyttävät ovatko venttiilit auki vai kiinni, ja tarpeellisin varotoimenpitein on varmistettava, että ne pysyvät kaasutiiviinä ja niiden vastinpinnat pysyvät noettomina. Järjestelyin on varmistettava, että kattiloiden nokipuhalluslaitteita ei voi käyttää vastaavan polttokaasuventtiilin ollessa auki.

6.1 Laitoksessa on oltava polttokaasupesulaite, joka tehokkaasti jäähdyttää kohdassa 3 mainitun kaasumäärän sekä poistaa kiinteät aineet ja rikkipitoiset palamistuotteet. Jäähdytysvesijärjestelyjen on oltava sellaiset, että riittävä vedensyöttö on jatkuvasti saatavilla ilman että aluksen oleelliset toiminnot häiriintyvät. Jäähdytysvedensyöttöön on oltava myös vaihtoehtoinen järjestely.

6.2 Laitoksessa on oltava suodattimia tai samanarvoisia laitteita, jotta suojakaasupuhaltimiin kulkeutuvan veden määrä saataisiin mahdollisimman vähäiseksi.

6.3 Pesulaite on sijoitettava kaikkien lastitankkien, lastipumppuhuoneiden ja nämä tilat A-kategorian koneistotiloista erottavien kuivatankkien peräpuolelle.

7.1 Laitoksessa on oltava vähintään kaksi puhallinta, joiden on yhdessä kyettävä syöttämään lastitankkeihin vähintään kohdassa 3 vaadittu kaasumäärä. Kaasunkehitintä käyttävään laitokseen viranomainen voi sallia pelkästään yhden puhaltimen, jos tällainen laitos pystyy syöttämään suojattuihin lastitankkeihin koko kohdassa

3 vaaditun kaasumäärän, edellyttäen kuitenkin, että aluksessa on riittävästi varaosia puhaltimeen ja sen käyttökoneeseen, jotta aluksen miehistö voi korjata puhaltimessa ja sen käyttökoneessa esiintyvät viat.

7.2 Suojakaasunkehittimessä on oltava kaksi polttoöljypumppua. Viranomainen voi sallia pelkästään yhden polttoöljypumpun ehdolla, että aluksessa on riittävästi varaosia polttoöljypumppuun ja sen käyttökoneeseen, jotta aluksen miehistö voi korjata polttoöljypumpussa ja sen käyttökoneessa esiintyvät viat.

7.3 Suojakaasulaitos on suunniteltava sellaiseksi, että suurin paine, jonka se voi kehittää lastitankkeihin, ei ylitä lastitankkien koepainetta. Kunkin puhaltimen imupuolen ja painepuolen liitännöissä on oltava sopivat sulkujärjestelyt. Laitoksessa on oltava sellaiset järjestelyt, että suojakaasulaitoksen toiminta saadaan vakiintumaan ennen lastin purkamisen aloittamista. Jos puhaltimia käytetään kaasuvapaaksi tekemiseen, on niiden ilmanottoaukkoja varten oltava sulkulaipat.

7.4 Puhaltimet on sijoitettava kaikkien lastitankkien, lastipumppuhuoneiden ja nämä tilat A-kategorian koneistotiloista erottavien kuivatankkien peräpuolelle.

8.1 Erityistä huomiota on kiinnitettävä polttokaasupesulaitteen ja puhaltimien sekä niihin liittyvien putkistojen ja varustimien suunnitteluun ja sijoitukseen, jotta polttokaasu ei pääse vuotamaan suljettuihin tiloihin.

8.2 Jotta huolto voisi tapahtua turvallisesti, on polttokaasun erotusventtiilien ja pesulaitteen välille tai pesulaitteen kaasunottokohtaan asennettava lisäksi vesilukko tai muu tehokas laite, joka estää polttokaasuvuodot.

9.1 Suojakaasupääputkeen on asennettava kaasunsäätöventtiili. Tämän venttiilin on säädyttävä automaattisesti sulkeutumaan kohtien 19.3 ja 19.4 vaatimusten mukaisesti. Venttiilin on pystyttävä myös automaattisesti säätämään suojakaasun virtausta lastitankkeihin, ellei kohdassa 7 vaadittujen suojakaasupuhaltimien nopeutta voida säätää automaattisesti.

9.2 Kohdassa 9.1 mainittu venttiili on sijoitettava sen keulimmaisen kaasuturvallisen* tilan keulanpuoleisen laipion luo, jonka läpi suojakaasupääputki kulkee.

*Kaasuturvallinen tila on tila, jossa hiilivetykaasujen sisääntulo aiheuttaisi syttyvyys- tai myrkyllisyysvaaroja.

10.1 Ainakin kaksi takaiskulaitetta, joista toinen on vesilukko, on oltava suojakaasupääputkessa, jotta hiilivetyhöyryt eivät pääse kulkeutumaan koneistotilojen pakoputkiin tai mihinkään kaasuturvalliseen tilaan aluksen missään tavanomaisessa viippauksessa, kallistumassa tai liikkeessä. Ne on sijoitettava kohdassa 9.1 vaaditun automaattisen venttiilin ja lastitankkeihin tai lastiputkistoon johtavan perimmäisen haaraputkiliitännän välille.

10.2 Kohdassa 10.1 mainitut laitteet on sijoitettava kannelle lastialueella.

10.3 Kohdassa 10.1 mainittua vesilukkoa on voitava syöttää kahdella erillisellä pumpulla, joista kummankin on kyettävä jatkuvasti ylläpitämään riittävää syöttöä.

10.4 Vesilukko ja sen varustimet on järjestettävä siten, että ne estävät hiilivetyhöyryjen virtaamisen putkistossa taaksepäin ja varmistavat, että lukko toimii kunnolla käyttöolosuhteissa.

10.5 Vesilukko on suojattava jäätymiseltä siten, että lukon tiiviys ei heikkene ylikuumenemisen takia.

10.6 Jokaisessa vedensyöttöputkessa ja valumisputkessa sekä jokaisessa huohotus- tai paineenmittausputkessa, jotka johtavat kaasuturvallisiin tiloihin, on oltava putkikäyrävesilukko tai muu hyväksytty järjestely. Laitteilla on varmistettava, että tällaiset vesilukot eivät tyhjene alipaineen vuoksi.

10.7 Kansivesilukon ja kaikkien putkikäyrävesilukkojen on pystyttävä estämään hiilivetyhöyryjen virtaus vesilukon taakse paineen ollessa lastitankkien koepaineen suuruinen.

10.8 Toisen laitteen on oltava takaiskuventtiili tai samanarvoinen laite, joka pystyy estämään höyryjen tai nesteiden takaisinvirtaamisen. Se on asennettava kohdassa 10.1 vaaditun kansivesilukon keulapuolelle. Siinä on oltava tehokas sulkulaite. Vaihtoehtona tällaiselle sulkulaitteelle voidaan takaiskuventtiilin keulapuolelle asentaa lisäventtiili, joka on tehokkaasti suljettavissa, erottamaan kansivesilukko lastitankkeihin johtavasta suojakaasupääputkesta.

10.9 Lisävarotoimenpiteenä hiilivetynesteiden tai -höyryjen mahdolliselle takaisinvuotamiselle kansipääputkesta on oltava järjestelyt, joilla voidaan turvallisesti huohottaa kohdassa 10.8 mainitun tehokkaasti suljettavan venttiilin ja kohdassa 9 mainitun venttiilin välistä putkenosaa, kun ensiksi mainittu venttiili on kiinni.

11.1 Kohdassa 10 vaadittujen takaiskulaitteiden keulapuolella saadaan suojakaasupääputki jakaa kahteen tai useampaan haaraan.

11.2.1 Suojakaasun pääsyöttöputkissa on oltava kuhunkin lastitankkiin johtavat haaraputket. Suojakaasun haaraputkiin on asennettava joko sulkuventtiilit tai samanarvoiset säätölaitteet kunkin tankin erottamiseksi. Jos käytetään sulkuventtiilejä, niin niissä on oltava lukitsemislaitteet, joiden on oltava vastuullisen päällystöön kuuluvan henkilön valvonnassa.

11.2.2 Yhdistelmäaluksissa öljyä tai öljyjäänteitä sisältävien jätetankkien erottaminen muista tankeista on järjestettävä umpilaipioin, jotka ovat jatkuvasti paikallaan kuljetettaessa muuta kuin öljylastia, paitsi kun suojakaasulaitosohjeen kyseistä asiaa käsittelevässä osassa muuta määrätään.

11.3 Lastitankit on suojattava vaikutuksilta, jotka aiheutuvat lämpötilavaihtelujen synnyttämästä ylipaineesta tai alipaineesta lastitankkien ollessa erotettuina suojakaasupääputkista.

11.4 Putkistot on suunniteltava sellaisiksi, että missään tavanomaisissa olosuhteissa niihin ei pääse kerääntymään lastia tai vettä.

11.5 Suojakaasupääputki on sopivin järjestelyin voitava yhdistää ulkopuoliseen suojakaasulähteeseen.

12 Kaikkien lastitankeista lastaamisen ja painolastin oton yhteydessä poistuvien höyryjen huohotusta varten olevien järjestelyjen on oltava säännön 59.1 mukaisia, ja niihin on kuuluttava joko yksi tai useampi mastonousuputki tahi suurnopeushuohottimia. Tällaiseen huohottamiseen saa käyttää suojakaasupääsyöttöputkea.

13 Kohdassa 2 vaadittua tyhjien tankkien inertointia, suojakaasulla puhaltamista ja kaasuvapaaksi tekemistä varten olevien järjestelyjen on oltava viranomaista tyydyttäviä, ja niiden on oltava sellaiset, että tankkien sisärakenteiden muodostamiin taskuihin kerääntyy mahdollisimman vähän hiilivetyhöyryjä ja että:

.1 yksittäisten lastitankkien mahdollinen kaasunpoistoputki on sijoitettava mahdollisimman kauas suojakaasun/ilman sisääntuloaukosta ja säännön 59.1 mukaisesti. Poistoputkien alkupää voi sijaita joko kannen tasalla tai enintään 1 m tankin pohjan yläpuolella;

.2 kohdassa 13.1 mainitun kaasunpoistoputken poikkileikkauksen on oltava sellainen, että purkausnopeutena voidaan pitää vähintään 20 m/s, kun mihin tahansa kolmeen tankkiin samanaikaisesti johdetaan suojakaasua. Niiden ulostulopään on oltava vähintään 2 m kansitason yläpuolella;

.3 kuhunkin kohdassa 13.2 mainittuun kaasunulostuloaukkoon on asennettava sopivat sulkulaitteet;

.4. 1 mikäli suojakaasupääputken ja lastiputkiston välillä on yhdysputki, niin on järjestelyin varmistettava erotuksen tehokkuus ottaen huomioon, että laitosten paine-ero saattaa olla huomattava. Järjestelyihin on kuuluttava kaksi sulkuventtiiliä ja venttiilien välisen tilan turvallinen huohotusjärjestely tai irroitettava putkenosa ja umpilaipat käsittävä järjestely;

.4.2 suojakaasupääsyöttöputken lastipääputkesta erottavan lastipääputken puoleisen venttiilin on oltava tehokkaasti suljettavissa oleva takaiskuventtiili.

14.1 Suojakaasupääputkessa on oltava yksi tai useampia paineentasausventtiilejä, jotta lastitankkeihin ei pääsisi syntymään:

.1 lastitankin koepainetta suurempaa ylipainetta, jos lastaukseen käytettäisiin suurinta sallittua täyttönopeutta ja muut päästöaukot olisivat kiinni; tai

.2 suurempaa alipainetta kuin 700 mm vesipatsas, jos lastia purettaisiin lastipumppujen suurimmalla tehokkuudella ja suojakaasupuhaltimet joutuisivat epäkuntoon.

14.2 Kohdassa 14.1 mainittujen laitteiden sijainnin ja suunnittelun on oltava säännön 59.1 mukaiset.

15 Laitoksessa on oltava laitteet, jotka osoittavat jatkuvasti kaasupuhaltimien painepuolelta suojakaasun lämpötilan ja paineen aina, kun kaasupuhaltimia käytetään.

16.1 Laitoksessa on oltava laitteet, jotka osoittavat jatkuvasti ja kirjaavat pysyvästi syötettäessä suojakaasua:

.1 paineen suojakaasupääsyöttöputkessa kohdassa 10.1 vaadittujen takaiskuventtiilien keulapuolella; ja

.2 suojakaasun happipitoisuuden suojakaasupääsyöttöputkessa kaasunpuhaltimien painepuolella.

16.7 Kohdassa 16.1 mainitut laitteet on sijoitettava mahdolliseen lastinvalvontahuoneeseen. Jos aluksessa ei ole lastinvalvontahuonetta, niin ne on sijoitettava paikkaan, jonne lastikäsittelystä vastaavalla päällystön jäsenellä on helppo pääsy.

16.3 Aluksessa on oltava lisäksi mittarit:

.1 komentosillalla osoittamassa jatkuvasti kohdassa 16.1.1 mainitun paineen sekä yhdistelmäalusten jätetankkien paineen aina, kun nämä tankit on erotettu suojakaasupääsyöttöputkesta; ja

.2 koneistonvalvontahuoneessa tai koneistotilassa osoittamassa kohdassa 16.1.2 mainitun happipitoisuuden.

17 Aluksessa on oltava kannettavia laitteita hapen ja palavien höyryjen pitoisuuksien mittaamiseen. Lisäksi jokaisessa lastitankissa on oltava sopivat järjestelyt, jotta säiliön ilmatilan pitoisuudet voidaan määrittää näillä kannettavilla laitteilla.

18 Kohdissa 16 ja 17 mainittujen sekä kiinteiden että kannettavien kaasupitoisuusmittalaitteiden nollaus- ja asteikkokalibrointia varten on oltava sopivat järjestelyt.

19.1 Kuuluvin ja näkyvin hälytyksin on osoitettava:

.1 polttokaasunpesulaitteeseen tulevan veden alhainen paine tai alhainen virtausnopeus kohdan 6.1 maininnan mukaan:

.2 korkea vesipinta polttokaasunpesulaitteessa kohdan 6.1 maininnan mukaan;

.3 kaasun korkea lämpötila kohdan 15 maininnan mukaan;

.4 kohdassa 7 mainittujen suojakaasupuhaltimien vioittuminen;

.5 yli 8 tilavuusprosentin happipitoisuus kohdan 16.1.2 maininnan mukaan;

.6 vika tai häiriö kaasunsäätöventtiilin automaattisäätölaitteen ja osoitinlaitteiden tehonsaannissa kohtien 9 ja 16.1 mainintojen mukaan;

.7 alhainen vesipinta vesilukossa kohdan 10.1 maininnan mukaan;

.8 kaasunpaine, joka on alle 100 mm vesipatsaan paine, kohdan 16.1.1 maininnan mukaan. Hälytysjärjestelyn on oltava sellainen, että varmistetaan, että yhdistelmäalusten jätesäiliöiden painetta voidaan tarkkailla jatkuvasti; ja

.9 korkea kaasunpaine kohdan 16.1.1 maininnan mukaan.

19.2 Käytettäessä kaasunkehittimiä laitoksessa on oltava kohtien 19.1.1, 19.1.3, 19.1.5 - 19.1.9 mukaiset kuuluvan ja näkyvän hälytyksen antavat laitteet ja lisäksi hälyttimet osoittamassa:

.1 riittämättömän polttoöljysyötön;

.2 vian kehittimen tehonsaannissa;

.3 vian kehittimen automaattisen säätöjärjestelmän tehonsaannissa.

19.3 Kun kohdissa 19.1.1, 19.1.2 ja 19.1.3 mainitut ennalta määrätyt rajat saavutetaan, on suojakaasupuhaltimien pysähdyttävä automaattisesti ja kaasunsäätöventtiilien sulkeuduttava automaattisesti.

19.4 Kaasunsäätöventtiilin on sulkeuduttava automaattisesti kohdassa 19.1.4 mainitussa tapauksessa.

19.5. Kohdassa 19.1.5 mainitussa tapauksessa suojakaasun happipitoisuuden ylittäessä 8 tilavuusprosenttia on ryhdyttävä välittömästi toimenpiteisiin kaasun laadun parantamiseksi. Jos kaasun laatu ei parane, on kaikki lastitankkitoiminnot keskeytettävä, jotta vältettäisiin ilman imeytyminen tankkeihin ja kohdassa 10.8 mainittu erotusventtiili on suljettava.

19.6 Kohdissa 19.1.5, 19.1.6 ja 19.1.8 vaaditut hälytyslaitteet on sijoitettava koneistotilaan ja mahdolliseen lastinvalvontahuoneeseen, mutta joka tapauksessa sellaiseen paikkaan, jossa vastuulliset miehistön jäsenet saavat hälytykset välittömästi.

19.7 Kohdan 19.1.7 suhteen on oltava viranomaista tyydyttävästi järjestetty aina riittävä määrä vettä varalle ja varmat järjestelyt, joilla vesilukko saadaan muodostumaan välittömästi kaasuvirtauksen pysähtyessä. Vesilukon alhaisen veden pinnan aiheuttaman kuuluvan ja näkyvän hälytyksen on toimittava, kun suojakaasua ei syötetä.

19.8 Laitoksessa on oltava kohdassa 19.1.8 vaaditusta hälytyksestä ja lastipumppujen automaattipysäytyksestä riippumaton kuuluvan hälytyksen antava laitteisto, joka toimii, kun suojakaasupääputkien alhaisen paineen ennalta määrätyt rajat saavutetaan.

20 Ennen syyskuun 1. päivää 1984 rakennettujen säiliöalusten, joihin vaaditaan suojakaasulaitos, on täytettävä vähintään ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen 11-2 luvun 62 säännön vaatimukset.*

*Teksti sellaisena kuin se on hyväksytty ihmishengen turvallisuudesta 1974 pidetyssä konferenssissa.

Lisäksi niiden on täytettävä tämän säännön vaatimukset, mutta kuitenkaan:

.1 tällaisiin säiliöaluksiin ennen kesäkuun 1. päivää 1981 asennettujen suojakaasulaitosten ei tarvitse täyttää seuraavia kohtia: 3.2, 6.3, 7.4, 8, 9.2, 10.2, 10.7, 10.9, 11.3, 11.4, 12, 13.1, 13.2, 13.4.2, 14.2 ja 19.8;

.2 tällaisiin säiliöaluksiin kesäkuun 1. päivänä 1981 tai sen jälkeen asennettujen suojakaasulaitosten ei tarvitse täyttää seuraavia kohtia: 3.2, 6.3, 7.4, 12, 13.1, 13.2 ja 14.2.

21 Aluksessa on oltava yksityiskohtaisia ohjekirjoja, jotka käsittelevät suojakaasulaitokseen ja sen käyttämiseen lastitankkijärjestelmässä liittyviä toimintoja, turvallisuus- ja hoitovaatimuksia sekä työpaikan terveydellisiä vaaratekijöitä.*

*Tässä viitataan meriturvallisuuskomitean 42. istunnossaan toukokuussa 1980 hyväksymään suojakaasulaitosohjeeseen (MSC/Circ.282).

Ohjekirjoissa on oltava neuvoja menettelytavoista, joita on noudatettava vian tai häiriön ilmetessä suojakaasulaitoksessa.

1 Jokainen lastipumppuhuone on varustettava yhdellä seuraavista kiinteistä palonsammutuslaitoksista, jota käytetään pumppuhuoneen ulkopuolella olevasta paikasta, jonne on helppo päästä. Lastipumppuhuoneissa tulisi käyttää A-kategorian koneistotiloihin sopivaa laitosta.

1.1 Joko hiilidioksidia tai halogenoituja hiilivetyjä käyttävä laitos, joka täyttää säännön 5 vaatimukset ja seuraavaa:

.1 Säännössä 5.1.6 mainittuja hälyttimiä on voitava käyttää turvallisesti palavan lastihöyryn ja ilman seoksessa;

.2 Säätimien luona on oltava varoitus, että staattisesta sähköstä aiheutuvan syttymisvaaran johdosta laitosta saa käyttää ainoastaan palonsammutukseen, mutta ei inertointiin.

1.2 Säännön 9 vaatimukset täyttävä kevytvaahtolaitos ehdolla, että vaahtoneste sopii kuljetettavan lastin palon sammutukseen.

1.3 Säännön 10 vaatimukset täyttävä kiinteä hajasuihkulaitos.

2 Jos lastipumppuhuoneen sammutuslaitoksessa käytettävää sammutusainetta käytetään myös muita tiloja suojaavissa laitoksissa, ei käytettävissä olevan sammutusaineen määrän eikä sen syöttönopeuden tarvitse olla suurempia kuin suurimpaan osastoon vaaditaan.

Kappaleen (c) (iii) (2) nykyinen teksti korvataan seuraavalla:

(2) säännöt II-2/28.1.5 ja II-2/28.1.6; ja

Kappaleessa (c) (iii) oleva viittaus II- 1 luvun 1 säännön (d) kohtaan muutetaan muotoon:

säännön II-1/1.5 määräykset

Kappaleessa (c)(vii) oleva viittaus II-luvun 1 säännön (d) kohtaan muutetaan muotoon:

säännön II-1/1.5 määräykset

Kappaleen (a) viittaus II-1 luvun 25 sääntöön muutetaan muotoon:

säännössä II-1/42

Viittaus II-1 luvun 26 sääntöön muutetaan muotoon:

säännössä II-1/43

(a) Matkustaja-aluksissa koosta riippumatta ja bruttovetoisuudeltaan vähintään 300 tonnin lastialuksissa on oltava säännön 17 määräysten mukainen VHF-radiopuhelinlaitteisto.

(b) Säännön 17 määräyksiä sovelletaan myös niihin VHF-radiopuhelinlaitteistoihin, jotka sopimushallitus vaatii kaikilta V luvun alaisilta sen hallintovallan alaisella alueella kulkevilta aluksilta, joille VHF-radiopuhelinlaitteisto ei kohdan (a) mukaan ole pakollinen.

(a) Jokaisessa aluksessa, jossa säännön 4 mukaisesti on radiopuhelinasema, on aluksen ollessa merellä turvallisuussyistä jatkuvasti päivystettävä radiopuhelinliikenteen hätätaajuutta paikalla, josta alusta tavallisesti ohjaillaan, radiopuhelinliikenteen hätätaajuuden päivystysvastaanottimen avulla, käyttäen kovaäänistä, suodatettua kovaäänistä tai automaattista radiopuhelinhälytintä.

(b) Jokaisessa kohdassa (a) tarkoitetussa aluksessa on oltava päteviä radiopuhelimenhoitajia, (joita voi olla aluksen päällikkö tai päällystöön tai miehistöön kuuluva henkilö), seuraavasti:

(i) bruttovetoisuudeltaan vähintään 300 tonnin mutta alle 500 tonnin aluksessa vähintään yksi radiopuhelimenhoitaja;

(ii) bruttovetoisuudeltaan vähintään 500 tonnin mutta alle 1 600 tonnin aluksessa vähintään kaksi radiopuhelimenhoitajaa. Jos tällaisessa aluksessa on yksinomaan radiopuhelimeen liittyviä tehtäviä varten palkattu radiopuhelimenhoitaja, ei toinen radiopuhelimen hoitaja ole pakollinen.

(c) Jokaisessa aluksessa, jossa säännön 3 tai 4 mukaisesti on radiosähkötysasema, on aluksen ollessa merellä jatkuvasti päivystettävä viranomaisen määräämässä paikassa radiopuhelinliikenteen hätätaajuutta radiopuhelinliikenteen hätätaajuuden päivystysvastaanottimen avulla, käyttäen kovaäänistä, suodatettua kovaäänistä tai automaattista radiopuhelinhälytintä.

Jokaisen aluksen, jolla on säännön 4-1 mukainen VHF-radiopuhelinasema, on merellä pidettävä komentosillalla jatkuvaa kuuntelupäivystystä:

(i) taajuudella 156.8 MHz (kanava 16), milloin tämä on mahdollista; ja/tai

(ii) sellaisina aikoina ja niillä kanavilla kuin säännössä 4-1 (b) mainittu sopimushallitus vaatii.

Kohdan (g) nykyinen teksti korvataan seuraavalla:

(g-1) Pää- ja varalähettimillä, niiden ollessa kytkettyinä pääantenniin, tulee olla jäljempänä määritelty pienin normaali kantoväli, toisin sanoen niillä on annetuilla kantoväleillä voitava lähettää selvästi tajuttavia merkkejä aluksesta toiseen päivällä normaaliolosuhteissa ja -tilanteissa.* (Selvästi tajuttavia merkkejä voidaan normaalisti ottaa vastaan, jos kenttävoimakuuden tehollisarvo vastaanotossa on vähintään 50 mikrovolttia metriä kohden). (g-2) Radiosähkötyslaitteistoon on sisällyttävä mahdollisuus radiopuhelinlähetyksiin ja -vastaanottoon radiopuhelinliikenteen hätätaajuudella. Vaatimus voidaan täyttää sisällyttämällä tämä mahdollisuus pää- tai varalaitteistoon tai muihin kiinteästi asennettuihin laitteisiin. Laitteistoon kuuluvan radiopuhelinlaitteen lähetystehon ja vastaanottoherkkyyden on oltava säännön 16 (c) (i) ja (f) kohtien mukaisia, jos tämä laite on asennettu syyskuun 1 päivän 1986 jälkeen. Ennen sitä asennettujen laitteiden lähetystehon ja vastaanottoherkkyyden on oltava viranomaisen määräysten mukainen. Viranomaisen päätettävissä on myös tämän säännön edellyttämän radiopuhelinlaitteen sijainti ja muut olosuhteet, paitsi milloin laite on pää- tai vararadiosähkötyslaitteiston osa.

* Milloin kenttävoimakkuuden suoranaista mittausta ei ole suoritettu, voidaan seuraavia arvoja käyttää ohjeina normaalin kantovälin likimääräiseen määräämiseen:

A. muut kuin itsekantavat antennit.

1) Tämä luku on antennin korkeimman kohdan ja ylimmän lastiviivan matka (metreinä) kerrottuna antennivirralla (ampeereina).

Taulukon toisessa sarakkeessa olevat arvot vastaavat suhteen keskimääräistä arvoa tehollinen antennikorkeus = 0.47 suurin antennikorkeus

Tämä arvo vaihtelee antennin paikallisten olosuh-

teiden mukaan välillä 0,3...................0,7.

B. Itsekantavat lähetysantennit:

2) Tämä luku on antennin korkeimman kohdan ja ylimmän lastiviivan välinen matka (metreinä) kerrottuna antennivirralla (ampeereina), joka mitataan antennin säteilevän osan tyvestä. Toisen sarakkeen arvot perustuvat siihen menetelmään sekä niihin koetuloksiin ja laskelmiin, jotka ovat CCIR:n raportissa 502-1 ja mielipiteessä 43-1. Tarvittava metriampeerimäärä vaihtelee huomattavasti paikallisten antenniolosuhteiden myötä.

Kohdan (h) (iv) nykyinen teksti korvataan seuraavalla:

(h) (iv) (1) Kohdassa (g-2) vaaditussa radiopuhelinlähettimessä on oltava automaattinen radiopuhelimen hälytysmerkinantolaite, joka on suunniteltu siten, ettei se voi käynnistyä erehdyksessä, ja joka on säännön 16(e) vaatimusten mukainen. Laite on milloin tahansa voitava kytkeä pois toiminnasta siten, että hätäsanoma on lähetettävissä välittömästi. Ennen syyskuun 1 päivää 1986 asennettuihin laitteisiin on automaattiset radiopuhelimen hälytysmerkinantolaitteet asennettava viranomaisen määräämällä tavalla. (2)Järjestelyiden on oltava sellaiset, että radiopuhelimen automaattisen hälytysmerkinantolaitteen asianmukainen toiminta tarkastetaan sopivaa keinoantennia käyttäen säännöllisin aikavälein muilla taajuuksilla kuin radiopuhelinliikenteen hätätaajuudella. Poikkeuksena on hätäradiopuhelinlaitteisto, jossa on pelkästään radiopuhelinliikenteen hätätaajuus. Tällaisessa tapauksessa käytetään sopivaa keinoantennia.

Huom. Vaikka kaikkiin asianmukaisiin toimenpiteisiin on ryhdyttävä, jotta laitteet pysyisivät tehokkaassa kunnossa, ei tämän säännön vaatiman radiopuhelinlähettimen epäkuntoisuuden katsota tekevän alusta merikelvottomaksi eikä antavan syytä aluksen viivyttämiseksi satamassa, joissa korjauspalveluja ei ole helposti saatavilla.

Kohdan (l) (ii) nykyinen teksti poistetaan.

Kohdan (m) (iv) nykyinen teksti korvataan seuraavalla:

(m) (iv) säännön 17 (c) määräysten mukaista VHF-laitteistoa:

Kohdan (b) nykyistä tekstiä muutetaan poistamalla A3H, A3A ja A3J.

Kohdan (c) nykyinen teksti korvataan seuraavalla:

(c) (i) Bruttovetoisuudeltaan vähintään 300 tonnin mutta alle 1 600 tonnin lastialuksissa tulee lähettimen pienimmän normaalin kantovälin olla

150 meripeninkulmaa, toisin sanoen niillä on voitava lähettää selvästi tajuttavia merkkejä aluksesta toiseen päivällä normaaliolosuhteissa ja -tilanteissa tämän kantovälin päähän.* (Selvästi tajuttavia merkkejä voidaan normaalisti ottaa vastaan, jos se kenttävoimakkuuden tehollisarvo, jonka moduloimaton kantoaalto synnyttää vastaanotossa, on vähintään 25 mikrovolttia metriä kohti kaksisivukaistalähetyksessä ja täyden kantoaallon yksi sivukaistalähetyksessä).

(ii) Bruttovetoisuudeltaan vähintään 300 tonnin mutta alle 500 tonnin lastialuksissa on olemassaolevien kaksisivukaistalähetyksiä käyttävien laitteiden lähettimien pienimmän normaalin kantovälin oltava vähintään 75 meripeninkulmaa.

* Kenttävoimakkuuden mittausarvojen puuttuessa voidaan olettaa, että tämä kantoväli saavutetaan 15 wattin antenniteholla (moduloimaton kantoaalto) antennin hyötysuhteen ollessa 27 prosenttia kaksisivukaistalähetyksessä tai 60 wattin huipputeholla täyden kantoaallon yksisivukaistalähetyksessä, joka on sataprosenttisestimoduloitu yhdellä sinimuotoisella signaalilla.

Kohdan (j) (iv) nykyinen teksti korvataan seuraavalla:

(iv) säännön 17 (c) määräysten mukaista VHF-laitteistoa.

(a) VHF-radiopuhelinlaitteiston on sijaittava aluksen yläosassa ja sen tulee olla tämän säännön määräysten mukainen ja käsittää lähetin ja vastaanotin, sellainen energialähde, jolla niitä voidaan käyttää nimellistehoilla, sekä antenni, joka soveltuu tehokkaaseen lähettämiseen ja vastaanottamiseen käytettävillä taajuuksilla.

(b) Matkustaja-aluksissa koosta riippumatta ja bruttovetoisuudeltaan vähintään 500 tonnin lastialuksissa on voitava käyttää VHF-radiopuhelinlaitteistoa aluksen yläosassa sijaitsevasta energialähteestä, jonka teho riittää vähintään kuuden tunnin käyttöön.

(c) Viranomainen voi antaa luvan säännöissä 10 (m) ja 16 (j) mainitun radiosähkötyslaitteen tai radiopuhelinlaitteen varaenergialähteen käyttämiseen VHF-radiopuhelinlaitteistoa energialähteenä. Tällöin varaenergialähteen tulee olla riittävä käyttämään yhtaikaa VHF-radiopuhelinlaitetta ja

(i) radiosähkötys-varalähetintä ja -varavastaanotinta vähintään kuuden tunnin ajan, ellei kytkinlaitteella ole varmistettu vain vuorottaista käyttöä; tai

(ii) radiopuhelimen lähetintä ja vastaanotinta vähintään kuuden tunnin ajan, ellei kytkinlaitteella ole varmistettu vain vuorottaista käyttöä.

(d) VHF-radiopuhelinlaitteiston on oltava radioohjesäännön niiden vaatimusten mukainen, jotka koskevat siirtyvässä VHF-meriradioliikenteessä käytettäviä laitteita, ja sen on toimittava radioohjesäännön määräämillä kanavilla ja säännössä 4-1 (b) mainitun sopimushallituksen mahdollisten vaatimusten mukaisesti.

(e) Säännössä 4-1 (b) mainitun sopimushallituksen ei tule vaatia 10 wattia suurempaa lähettimen suurtaajuuskantoaaltotehoa. Antennilla on mahdollisuuksien mukaan oltava esteetön näkyvyys kaikkiin suuntiin.*

* Ohjeena oletetaan, että kussakin aluksessa on pystypolarisoitu antenni, jonka vahvistus on 1 ja jonka nimellinen korkeus merenpinnasta on 9,15 m, että lähettimen suurtaajuusulostuloteho on 10 W ja että vastaanottimen herkkyys 20 dB:n signaali-kohinasuhteella on 2 mikrovolttia antennikoskettimissa.

(f) Merenkulun turvallisuuden vaatimien kanavien valinnan on oltava välittömästi mahdollista komentosillalla lähellä ohjauspaikkaa, ja tarvittaessa olisi komentosillan siiviltä voitava pitää radioyhteyttä.

Nykyiseen tekstiin lisätään seuraava kappale ja nykyisen kohdan (c) tunnus muutetaan (d):ksi:

(c) Jokaisessa aluksessa, jossa on säännön 4-1 mukaisesti VHF-radiopuhelinlaitteisto:

(i) radio-ohjesäännön edellyttämät merkinnät tehdään radiopäiväkirjaan viranomaisen vaatimusten mukaisesti;

(ii) aluksen laivapäiväkirjaan tulee tehdä yhteenveto kaikesta hätä-, pika- ja turvallisuusliikenteestä.

(a) Kun tässä säännössä aluksesta käytetään sanontaa "rakennettu", se tarkoittaa rakennusvaihetta, jolloin:

(i) köli on laskettu; tai

(ii) määrätyksi alukseksi tunnistettava rakentaminen on alkanut; tai

(iii) kyseisen aluksen kohoaminen on alettu, ja se käsittää vähintään 50 tonnia tai yhden prosentin kaikkien rakennusaineiden arvioidusta kokonaismäärästä, pienemmän luvun mukaisesti.

(b) (i) Bruttovetoisuudeltaan vähintään 150 tonnin aluksissa on oltava:

(1) magneettinen pääkompassi, paitsi milloin kohdassa (iv) toisin määrätään;

(2) magneettinen ohjauskompassi, paitsi milloin kohdassa (1) vaaditun pääkompassin näyttö on ohjauspaikalla selvästi ruorimiehen nähtävissä;

(3) riittävät yhteydet pääkompassin sijaintipaikan ja ohjailun valvontapaikan välillä viranomaista tyydyttävällä tavalla;

(4) Suuntimalaite, joka mahdollistaa suuntimisen mahdollisimman laajalti ympäri horisontin.

(ii) Jokaisen kohdassa (i) mainitun magneettikompassin on oltava asianmukaisesti kompensoitu ja sen eksymätaulukon tai -käyrän on oltava aina saatavilla.

(iii) Aluksessa on oltava ylimääräinen pääkompassin kanssa vaihtokelpoinen magneettikompassi, ellei siinä ole joko kohdassa (i) (2) mainittua ohjauskompassia taikka hyrräkompassia.

(iv) Jos viranomainen katsoo magneettisen pääkompassin vaatimisen kohtuuttomaksi tai tarpeettomaksi, se voi vapauttaa yksittäisiä aluksia tai alustyyppejä näistä vaatimuksista, jos matkan luonne, aluksen etäisyys lähimmästä maasta tai aluksen tyyppi ei edellytä magneettista pääkompassia, edellyttäen, että aluksessa on aina sopivaksi katsottava ohjauskompassi.

(c) Bruttovetoisuudeltaan alle 150 tonnin aluksissa on, mikäli viranomainen harkitsee sen sopivaksi ja tarpeelliseksi, oltava ohjauskompassi ja suuntimalaite.

(d) Bruttovetoisuudeltaan vähintään 500 tonnin syyskuun 1 päivänä 1984 tai sen jälkeen rakennetuissa aluksissa on oltava seuraavat vaatimukset täyttävä hyrräkompassi:

(i) Ruorimiehen on pääohjauspaikalla selvästi nähtävä päähyrräkompassin tai sen tytärkompassin lukema;

(ii) bruttovetoisuudeltaan vähintään 1 600 tonnin aluksissa on oltava yksi tai useampia hyrrätytärkompasseja, jotka on sijoitettava siten, että suuntiminen on mahdollista mahdollisimman laajalti ympäri horisontin.

(e) Bruttovetoisuudeltaan vähintään 1 600 tonnin ennen syyskuun 1 päivää 1984 rakennetuissa aluksissa on kansainvälisillä matkoilla oltava kohdan (d) vaatimusten mukainen hyrräkompassi.

(f) Aluksissa, joissa on hätäohjauspaikka, on suuntatiedot voitava antaa sinne.

(g) Bruttovetoisuudeltaan vähintään 500 tonnin syyskuun 1 päivänä 1984 tai sen jälkeen rakennettavissa ja bruttovetoisuudeltaan vähintään 1 600 tonnin ennen syyskuun 1 päivää 1984 rakennetuissa aluksissa on oltava tutkalaite.

(h) Bruttovetoisuudeltaan vähintään 10000 tonnin aluksissa on oltava kaksi tutkalaitetta, joista kumpaakin voidaan käyttää toisesta riippumatta. *

* Tässä viitataan järjestön päätöslauselmalla A.477

(XII) hyväksymän tutkalaitteiden toimintaa koskevaan suosituksen 4 pykälään.

(i) Aluksissa, joissa kohtien (g) tai (h) mukaisesti on oltava tutkalaite, on komentosillalla oltava tutkamerkintävälineet. Bruttovetoisuudeltaan vähintään 1600 tonnin syyskuun 1 päivänä 1984 tai sen jälkeen rakennetuissa aluksissa on tutkamerkintävälineiden oltava vähintään yhtä tehokkaat kuin heijastusmerkintälevy.

(j) (i) Automaattinen tutkamerkintälaite on oltava

(1) bruttovetoisuudeltaan vähintään 10000 tonnin aluksissa, jotka on rakennettu syyskuun 1 päivänä 1984 tai sen jälkeen;

(2) ennen syyskuun 1 päivää 1984 rakennetuissa säiliöaluksissa seuraavasti:

(aa) jos niiden bruttovetoisuus on vähintään 40000 tonnia, tammikuun 1 päivään 1985 mennessä;

(bb) jos niiden bruttovetoisuus on vähintään 10000 tonnia mutta vähemmän kuin 40000 tonnia, tammikuun 1 päivään 1986 mennessä;

(3) ennen syyskuun 1 päivää 1984 rakennetuissa aluksissa, jotka eivät ole säiliöaluksia, seuraavasti:

(aa) jos niiden bruttovetoisuus on vähintään 40000 tonnia, tammikuun 1 päivään 1986 mennessä;

(bb) jos niiden bruttovetoisuus on vähintään 20000 tonnia, mutta vähemmän kuin 40000 tonnia, syyskuun 1 päivään 1987 mennessä;

(cc) jos niiden bruttovetoisuus on vähintään 15000 tonnia, mutta vähemmän kuin 20000 tonnia, syyskuun 1 päivään 1988 mennessä.

(ii) Ennen syyskuun 1 päivää 1984 asennetut automaattiset tutkamerkintälaitteet, jotka eivät täysin vastaa järjestön hyväksymää tasoa, voidaan viranomaisen harkinnan mukaan säilyttää tammikuun 1 päivään 1991 asti.

(iii) viranomainen voi vapauttaa aluksen tämän kohdan vaatimuksista milloin tällaisten laitteiden pitäminen on katsottavissa kohtuuttomaksi tai tarpeettomaksi tai milloin alus on tarkoitus ottaa pysyvästi käytöstä kahden vuoden sisällä kyseisestä soveltamispäivästä.

(k) Bruttovetoisuudeltaan vähintään 1600 tonnin ennen toukokuun 25 päivää 1980 rakennetuissa aluksissa ja bruttovetoisuudeltaan vähintään 500 tonnin toukokuun 25 päivänä 1980 tai sen jälkeen rakennetuissa aluksissa kansainvälisillä matkoilla on oltava kaikuluotainlaite.

(l) Bruttovetoisuudeltaan vähintään 500 tonnin syyskuun 1 päivänä 1984 tai sen jälkeen rakennetuissa aluksissa on kansainvälisillä matkoilla oltava nopeutta ja matkaa ilmaiseva laite (loki). Aluksissa, joilla kohdan (j) mukaan on oltava automaattinen tutkamerkintälaite, on oltava nopeutta ja matkaa veden suhteen ilmaiseva laite.

(m) Bruttovetoisuudeltaan vähintään 1600 tonnin ennen syyskuun 1 päivää 1984 rakennetuissa aluksissa ja bruttovetoisuudeltaan vähintään 500 tonnin syyskuun 1 päivänä 1984 tai sen jälkeen rakennetuissa aluksissa on oltava näyttölaitteet, jotka osoittavat peräsinkulman, kunkin potkurin kierrosnopeuden ja, jos aluksessa on säätölapapotkurit tai poikittaistyöntöpotkurit, näiden lapakulmat ja toimintasuunnat. Kaikkien näiden osoittimien on oltava luettavissa ohjailupaikalta.

(n) Bruttovetoisuudeltaan vähintään 100000 tonnin syyskuun 1 päivänä 1984 tai sen jälkeen rakennetuissa aluksissa on oltava kääntymisnopeuden näyttölaite.

(o) Mikäli kohdissa (d) - (n) mainitut laitteet on asianmukaisin toimenpitein pyritty pitämään toimintakunnossa, ei laitteiden epäkuntoisuuden, säännöissä 1/7 (b) (ii), 1/8 ja 1/9 mainittuja poikkeuksia lukuunottamatta, katsota tekevän alusta merikelvottomaksi eikä antavan syytä sen viivyttämiseksi satamissa, joissa korjauspalveluja ei ole helposti saatavilla.

(p) Bruttovetoisuudeltaan vähintään 1600 tonnin aluksissa kansainvälisillä matkoilla on oltava radiosuuntimislaite, joka on säännön IV/ 12 (a) määräysten mukainen. Viranomainen voi vapauttaa tästä vaatimuksesta bruttovetoisuudeltaan alle 5000 tonnin aluksen alueilla, joilla tällaisen laitteen pitäminen katsotaan kohtuuttomaksi tai tarpeettomaksi ottaen kuitenkin huomioon, että radiosuuntimislaitteella on arvoa sekä navigointilaitteena että alusten, lentokoneiden tai pelastusveneiden tai -lauttojen paikantamisessa.

(q) Bruttovetoisuudeltaan vähintään 1600 tonnin toukokuun 25 päivänä 1980 tai sen jälkeen rakennetuissa aluksissa kansainvälisillä matkoilla on oltava radiopuhelimen hätätaajuudella toimiva säännön IV/ 12(b) soveltuvien määräysten mukainen kohtisuuntimislaite.

(r) Kaikkien tämän säännön mukaan asennettujen laitteiden on oltava viranomaisen hyväksymää tyyppiä. Syyskuun 1 päivänä 1984 tai sen jälkeen aluksille asennettujen laitteiden on toiminnallisesti oltava vähintään järjestön hyväksymää tasoa. Ennen kyseisten suoritustasojen hyväksymisiä asennetut laitteet voidaan viranomaisen harkinnan mukaan vapauttaa kyseisten tasojen täydellisestä saavuttamisesta ottaen kuitenkin asianmukaisesti huomioon ne suositukset, jotka järjestö on saattanut antaa kyseisiä toiminnallisia tasoja määrittäessään.

(s) Jäykkä yhdistelmäyksikkö, jonka muodostavat työntävä alus ja siihen kuuluva työnnettävä alus ja joka on suunniteltu tätä tarkoitusta varten hinaaja-proomu-yhdistelmäksi, katsotaan tätä sääntöä sovellettaessa yhdeksi alukseksi.

(t) Jos tämän säännön vaatimusten soveltaminen tekee rakenteelliset muutokset välttämättömiksi ennen syyskuun 1 päivää 1984 rakennetussa aluksessa, voi viranomainen pidentää vaadittavien laitteiden asennusmääräaikaa syyskuun 1 päivään 1989 asti ottaen huomioon näiden sääntöjen edellyttämän aluksen ensimmäisen suunnitellun kuivatelakoinnin ajankohdan.

(u) Paitsi milloin tässä säännössä toisin määrätään voi viranomainen myöntää yksittäisille aluksille osittaisia tai ehdollisia vapautuksia tällaisen aluksen ollessa matkalla, jolla aluksen pisin etäisyys maasta, matkan pituus ja luonne, yleisten merenkulun vaaratekijöiden puuttuminen ja muut turvallisuuteen vaikuttavat olosuhteet ovat sellaiset, että tämän säännön soveltaminen sellaisenaan käy kohtuuttomaksi tai tarpeettomaksi. Päättäessään yksittäiselle alukselle mahdollisesti myönnettävästä vapautuksesta on viranomaisen otettava huomioon se vaikutus, joka vapauttamisella saattaa olla kaikkien muiden alusten turvallisuuteen.

Kohdan (d) nykyinen teksti korvataan seuraavalla:

(d) Etsinnässä ja pelastustoiminnassa käytettyjen ilma-alusten viestitysmerkit aluksen ohjaamiseksi hädässä olevan ilma-aluksen, aluksen tai henkilön luo:

(i) Seuraavat ilma-aluksen peräkkäin suorittamat liikkeet tarkoittavat, että se opastaa alusta hädässä olevan ilma-aluksen tai aluksen luo:

(1) aluksen kiertäminen vähintään kerran;

(2) lentäminen matalalla aluksen suunnan poikki läheltä aluksen keulaa ja

- siipien vaaputtaminen tai

- kaasuttimen avaaminen ja sulkeminen tai

- potkurin nousun muuttaminen;

(Pinta-aluksella vallitsevan voimakkaan melun takia voi ääniviestitys olla näköviestitystä tehottomampi, ja ääniviestejä pidetään vaihtoehtoisena mahdollisuutena huomion herättämiseksi.)

(3) lentäminen siihen suuntaan, johon aluksen olisi suunnattava kulkunsa.

Näiden liikkeiden toistamisella on sama merkitys.

(ii) Seuraava ilma-aluksen suorittama liike merkitsee, ettei apua enää tarvita siltä alukselta, jolle viesti annetaan:

lentäminen matalalla aluksen vanaveden poikki läheltä aluksen perää ja

- siipien vaaputtaminen tai

- kaasuttimen avaaminen ja sulkeminen tai

- potkurin nousun muuttaminen.

(Pinta-aluksella vallitsevan voimakkaan melun takia voi ääniviestitys olla näköviestitystä tehottomampi, ja ääniviestejä pidetään vaihtoehtoisena mahdollisuutena huomion herättämiseksi.)

Huom. Järjestö antaa tarvittaessa etukäteisilmoituksen näiden merkkien muutoksista.

Säännön nykyinen teksti poistetaan (kts. sääntö IV/4-1 (b)).

Nykyiseen tekstiin lisätään seuraava kohta:

(d) Käsiohjausta on kokeiltava automaattiohjauksen pitkäaikaisen käytön jälkeen ja ennen aluksen saapumista alueille, joilla merenkulku vaatii erityistä tarkkaavaisuutta.

Tähän lukuun lisätään seuraavat säännöt:

Alueilla, joilla merenkulku vaatii erityistä tarkkaavaisuutta, aluksilla on oltava useampi kuin yksi ohjauslaitteen voimakone käytössä, milloin nämä koneet kykenevät toimimaan samanaikaisesti.

(a) Aluksen miehistön on tarkastettava ja kokeiltava ohjauslaitetta 12 tunnin sisällä ennen aluksen lähtöä satamasta. Kokeiden on käsitettävä soveltuvin osin seuraavat kohdat:

(i) pääohjauslaite;

(ii) varaohjauslaite;

(iii) kauko-ohjauslaite;

(iv) ohjauspaikat komentosillalla;

(v) varavoimanlähde;

(vi) peräsimen asennon osoittimet suhteessa peräsimen todelliseen asentoon;

(vii) kauko-ohjauslaitteen voimakatkon hälyttimet;

(viii) ohjauslaitteen voimakoneen vioittumisen hälyttimet; ja

(ix) automaattiset erotusjärjestelyt ja muut automaattiset laitteet.

(b) Tarkastusten ja kokeiden on käsitettävä:

(i) peräsimen täydellinen liikuttaminen ohjauslaitteelle asetettujen vaatimusten mukaan;

(ii) ohjauslaitteen ja sen kytkimien silmämääräinen tarkastus;

(iii) komentosillan ja peräsinkonehuoneen välisen viestiyhteyden toiminta.

(c) (i) Yksinkertaiset toimintaohjeet lohkokaavioineen, jotka esittävät kauko-ohjauksen ja ohjauslaitteen voimakoneiden vaihtamismenettelyt, on oltava pysyvästi näkyvissä komentosillalla ja peräsinkonehuoneessa.

(ii) Kaikkien ohjauslaitteen käytön tai huollon kanssa tekemisissä olevien päällystöhenkilöiden on tunnettava aluksessa olevien ohjausjärjestelmien toiminta ja menettely vaihdettaessa järjestelmästä toiseen.

(d) Kohdissa (a) ja (b) määrättyjen tavanomaisten tarkastusten ja kokeiden lisäksi on hätäohjausharjoituksia pidettävä vähintään kerran joka kolmas kuukausi. Tällöin on harjoiteltava varaohjauslaitteiden käyttöä. Näissä harjoituksissa alusta on ohjattava suoraan peräsinkonehuoneesta, kokeiltava viestiyhteydet komentosillalle sekä, mikäli sovellettavissa, kokeiltava vaihtoehtoisia voimakoneita.

(e) Viranomainen voi jättää vaatimatta kohdissa

(a) ja (b) mainitut tarkastukset ja kokeet säännöllisesti lyhyitä matkoja liikennöiviltä aluksilta. Näissä aluksissa sanotut tarkastukset ja kokeet on suoritettava vähintään kerran viikossa.

(f) Kohdissa (a) ja (b) määrättyjen tarkastusten ja kokeiden sekä kohdassa (d) vaadittujen hätäohjausharjoitusten päivämäärä ja yksityiskohdat tulee merkitä laivapäiväkirjaan viranomaisen ohjeiden mukaisesti.

Jos ei nimenomaan toisin määrätä, sovelletaan tätä lukua viljan kuljetukseen kaikissa aluksissa, joihin näitä sääntöjä sovelletaan, sekä bruttovetoisuudeltaan alle 500 tonnin lastialuksiin.