Asetus perheenhuoltovelvollisuuksia omaavien mies- ja naistyöntekijöiden samanlaisia mahdollisuuksia ja yhdenvertaista kohtelua koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta
- Allekirjoituspäivä
Sosiaali- ja terveysministerin esittelystä säädetään:
Kansainvälisen työkonferenssin vuonna 1981 hyväksymä perheenhuoltovelvollisuuksia omaavien mies- ja naistyöntekijöiden samanlaisia mahdollisuuksia ja yhdenvertaista kohtelua koskeva yleissopimus, jonka eduskunta on 15 päivänä lokakuuta 1982 hyväksynyt ja tasavallan presidentti 14 päivänä tammikuuta 1983 ratifioinut ja jonka ratifioinnin Kansainvälisen työtoimiston pääjohtaja on 9 päivänä helmikuuta 1983 rekisteröinyt, tulee Suomen osalta voimaan 9 päivänä helmikuuta 1984 niin kuin siitä on sovittu.
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1984.
Yleissopimus (n:o 156), joka koskee perheenhuoltovelvollisuuksia omaavien mies- ja naistyöntekijöiden samanlaisia mahdollisuuksia ja yhdenvertaista kohtelua
Kansainvälisen työjärjestön yleinen konferenssi,
aloitettuaan Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston kokoonkutsumana Genevessä 3 päivänä kesäkuuta 1981 67. istuntokautensa, ja
kiinnittäen huomiota Kansainvälisen työjärjestön päämääriä ja tavoitteita koskevaan Filadelfian julistukseen, jossa todetaan, että "kaikilla ihmisillä, riippumatta rodusta, uskonnosta tai sukupuolesta, on oikeus edistää aineellista hyvinvointiaan ja henkistä kehitystään vapaissa, ihmisarvoisissa, taloudellisesti turvallisissa ja samanlaiset mahdollisuudet tarjoavissa olosuhteissa", ja
kiinnittäen huomiota naistyöntekijöiden samanlaisia mahdollisuuksia ja yhdenvertaista kohtelua koskevan julistuksen ja päätöslauselman, joka koskee toimenpiteitä naistyöntekijöiden samanlaisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun edistämiseksi, jotka Kansainvälinen työkonferenssi on hyväksynyt vuonna 1975, ehtoihin, ja
kiinnittäen huomiota sellaisten kansainvälisten, työtä koskevien sopimusten ja suositusten määräyksiin, joiden tarkoituksena on samanlaisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun turvaaminen mies- ja naistyöntekijöille, nimittäin samaa palkkaa koskevan sopimuksen ja suosituksen, 1951, sekä työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tapahtuvaa syrjintää koskevan yleissopimuksen ja suosituksen, 1958, ja ammatinvalinnanohjauksen ja ammattikoulutuksen osuutta kehitettäessä inhimillisiä voimavaroja koskevan suosituksen, 1975, VIII osan määräyksiin, ja
palauttaen mieleen, että työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tapahtuvaa syrjintää koskeva yleissopimus, 1958, ei koske nimenomaan perheenhuoltovelvollisuuksista johtuvaa erottelua ja ollen sitä mieltä, että tätä kysymystä koskevat lisämääräykset ovat tarpeen, ja
kiinnittäen huomiota perheenhuoltovelvollisuuksia omaavien naisten työssäoloa koskevan suosituksen, 1965, ehtoihin, ja ottaen huomioon ne muutokset, jotka ovat tapahtuneet sen hyväksymisen jälkeen, ja
todeten, että miesten ja naisten samanlaisia mahdollisuuksia ja yhdenvertaista kohtelua koskevia asiakirjoja on hyväksytty myös Yhdistyneissä Kansakunnissa ja muissa erityisjärjestöissä, sekä palauttaen mieleen erityisesti YK:n sopimuksen vuodelta 1979, joka koskee naisten syrjinnän poistamista, johdannon 14 kohdan, jonka mukaan sopimusvaltiot ovat "tietoisia siitä, että miesten perinteellisen roolin samoin kuin naisten yhteiskunnallisen ja perheroolin muutos on tarpeen täyden tasa-arvon saavuttamiseksi miesten ja naisten välillä", ja
myöntäen, että perheenhuoltovelvollisuuksia omaavien työntekijöiden ongelmat kuuluvat laajempiin perhettä ja yhteiskuntaa koskeviin kysymyksiin, jotka tulisi ottaa huomioon kansallisessa politiikassa, ja
myöntäen, että perheenhuoltovelvollisuuksia omaaville mies- ja naistyöntekijöille samoin kuin näille työntekijöille ja muille työntekijöille on tarjottava samanlaiset mahdollisuudet ja yhdenvertainen kohtelu, ja
todeten, että monet kaikkia työntekijöitä koskevat ongelmat kasvavat, kun on kysymys perheenhuoltovelvollisuuksia omaavista työntekijöistä, ja myöntäen, että viimeksi mainittujen työntekijöiden oloja on parannettava toimenpitein, jotka vastaavat heidän erityistarpeitaan, sekä toimenpitein, joiden tarkoituksena on parantaa yleensä työntekijöiden oloja, ja
päätettyään hyväksyä eräitä ehdotuksia, jotka koskevat erityisesti perheenhuoltovelvollisuuksia omaavien mies- ja naistyöntekijöiden samanlaisia mahdollisuuksia ja yhdenvertaista kohtelua, mikä kysymys on viidentenä kohtana istuntokauden työjärjestyksessä, sekä
päätettyään, että nämä ehdotukset laaditaan kansainvälisen yleissopimuksen muotoon,
hyväksyy tänä 23 päivänä kesäkuuta 1981 seuraavan yleissopimuksen, jonka nimenä on perheenhuoltovelvollisuuksia omaavia työntekijöitä koskeva yleissopimus, 1981:
1 artikla
1. Tämä yleissopimus koskee sellaisia mies- ja naistyöntekijöitä, joilla on velvollisuuksia huollettaviin lapsiinsa nähden, mikäli nämä velvollisuudet rajoittavat heidän mahdollisuuksiaan valmentautua työelämää varten, siirtyä tai osallistua siihen taikka edetä uralla.
2. Tämän yleissopimuksen määräyksiä sovelletaan myös niihin mies- ja naistyöntekijöihin, joilla on velvollisuuksia muihin sellaisiin läheisiin perheenjäseniin nähden, jotka selvästi tarvitsevat heidän huolenpitoaan tai tukeaan, mikäli nämä velvollisuudet rajoittavat heidän mahdollisuuksiaan valmentautua työelämää varten, siirtyä työelämään, osallistua siihen tai edetä uralla.
3. Tässä yleissopimuksessa käsite "huollettava lapsi" ja käsite "muu läheinen perheenjäsen, joka selvästi tarvitsee huolenpitoa tai tukea" tarkoittavat henkilöitä, jotka kussakin maassa tämän yleissopimuksen 9 artiklassa tarkoitetuin menetelmin määritellään näihin ryhmiin kuuluviksi.
4. Tämän artiklan 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja työntekijöitä kutsutaan seuraavassa perheenhuoltovelvollisuuksia omaaviksi työntekijöiksi.
2 artikla
Tämä yleissopimus koskee kaikkia työelämän aloja ja kaikkia työntekijäryhmiä.
3 artikla
1. Jotta mies- ja naistyöntekijöille voitaisiin tarjota samanlaiset mahdollisuudet ja yhdenvertainen kohtelu, kunkin jäsenvaltion on kansallisessa politiikassaan pyrittävä siihen, että perheenhuoltovelvollisuuksia omaavilla henkilöillä, jotka osallistuvat tai haluavat osallistua työelämään, on oikeus käydä työssä siten, että he eivät joudu syrjittyyn asemaan ja - siinä määrin kuin mahdollista - siten, että heidän työvelvollisuutensa ja perheenhuoltovelvollisuutensa eivät joudu ristiriitaan.
2. Tämän artiklan 1 momentissa käsitteellä "syrjintä" tarkoitetaan syrjintää työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä siinä merkityksessä kuin se määritellään työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tapahtuvaa syrjintää koskevan yleissopimuksen, 1958, 1 ja 5 artikloissa.
4 artikla
Jotta mies- ja naistyöntekijöille voitaisiin tarjota samanlaiset mahdollisuudet ja yhdenvertainen kohtelu, on ryhdyttävä kaikkiin kansallisten olosuhteiden ja mahdollisuuksien mukaisiin toimenpiteisiin, että
a) perheenhuoltovelvollisuuksia omaavilla työntekijöillä olisi mahdollisuus käyttää oikeuttaan valita vapaasti työpaikkansa; ja että
b) heidän tarpeensa, sekä työehtojen että sosiaaliturvan suhteen, otettaisiin huomioon.
5 artikla
Tämän lisäksi on ryhdyttävä kaikkiin kansallisten olosuhteiden ja mahdollisuuksien mukaisiin toimenpiteisiin, että
(a) perheenhuoltovelvollisuuksia omaavien työntekijöiden tarpeet otettaisiin huomioon yhteiskuntasuunnittelussa; ja että
(b) julkisia tai yksityisiä sosiaalipalveluja, kuten esim. lastenhoito- ja perhepalveluja sekä -järjestelyjä, kehitettäisiin tai edistettäisiin.
6 artikla
Kunkin maan asianomaisten viranomaisten ja elinten on ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin sellaisen tiedon ja koulutuksen edistämiseksi, jotka edistävät mies- ja naistyöntekijöiden samanlaisia mahdollisuuksia ja yhdenvertaista kohtelua koskevan periaatteen ja perheenhuoltovelvollisuuksia omaavien työntekijöiden ongelmien laajempaa ymmärtämistä, sekä sellaisen yleisen mielipiteen luomiseksi, joka edistää näiden ongelmien ratkaisemista.
7 artikla
On ryhdyttävä kaikkiin kansallisten olosuhteiden ja mahdollisuuksien mukaisiin toimenpiteisiin, ammatinvalinnanohjausta ja ammattikoulutusta koskevat toimenpiteet mukaan lukien, jotta perheenhuoltovelvollisuuksia omaavilla työntekijöillä olisi mahdollisuus liittyä työvoimaan ja kuulua siihen sekä palata työvoiman piiriin perheenhuoltovelvollisuuksista aiheutuneen poissaolon jälkeen.
8 artikla
Perheenhuoltovelvollisuudet eivät sinänsä ole pätevä syy työsopimuksen irtisanomiselle.
9 artikla
Tämän yleissopimuksen määräyksiä voidaan soveltaa lainsäädännöllä, työehtosopimuksilla, työsäännöillä, välimiestuomioilla, tuomioistuinten päätöksillä tai yhdistämällä nämä menetelmät, taikka muulla kansallisen käytännön mukaisella ja, kansalliset olosuhteet huomioon ottaen, sopivalla tavalla.
10 artikla
1. Tämän yleissopimuksen määräyksiä voidaan tarpeen vaatiessa soveltaa asteittain, ottaen huomioon kansalliset olosuhteet - edellyttäen, että yleissopimuksen toimeenpanemiseksi suoritettuja toimenpiteitä sovelletaan kaikkiin 1 artiklan 1 momentissa tarkoitettuihin työntekijöihin.
2. Kunkin tämän yleissopimuksen ratifioivan jäsenvaltion tulee ilmoittaa ensimmäisessä yleissopimuksen soveltamista koskevassa raportissaan, joka annetaan Kansainvälisen työjärjestön perussäännön 22 artiklan nojalla, aikooko se ja missä määrin käyttää hyväkseen tämän artiklan 1 momentissa tarkoitettua mahdollisuutta, ja sen on myöhemmissä raporteissaan ilmoitettava missä määrin tämä yleissopimus on saatettu voimaan tai aiotaan saattaa voimaan.
11 artikla
Työnantaja- ja työntekijäjärjestöillä tulee olla oikeus osallistua kansallisten olosuhteiden ja kansallisen käytännön mukaisella tavalla sellaisten toimenpiteiden suunnitteluun ja soveltamiseen, joiden tarkoituksena on saattaa voimaan tämän sopimuksen määräykset.
12 artikla
Tämän yleissopimuksen virallisista ratifioinneista on rekisteröintiä varten lähetettävä ilmoitus Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle.
13 artikla
1. Tämä yleissopimus sitoo vain niitä Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioita, joiden ratifioinnit pääjohtaja on rekisteröinyt.
2. Yleissopimus tulee voimaan 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona pääjohtaja on rekisteröinyt kahden jäsenvaltion ratifioinnit.
3. Sen jälkeen tämä yleissopimus tulee voimaan kunkin jäsenvaltion osalta 12 kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona sen ratifiointi on rekisteröity.
14 artikla
1. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio voi kymmenen vuoden kuluttua siitä päivästä, jona sopimus ensiksi tuli voimaan, sanoa sen irti kirjelmällä, joka lähetetään Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle rekisteröitäväksi. Irtisanominen tulee voimaan vasta vuoden kuluttua sen rekisteröimisestä.
2. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio, joka ei vuoden kuluessa edellisessä momentissa mainitun kymmenen vuoden määräajan päättymisestä käytä artiklassa määrättyä irtisanomisoikeutta, on sidottu sopimukseen uudeksi kymmenvuotiskaudeksi ja voi sen jälkeen sanoa irti sopimuksen kunkin kymmenvuotiskauden päätyttyä tässä artiklassa määrätyin ehdoin.
15 artikla
1. Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava Kansainvälisen työjärjestön kaikille jäsenvaltioille tieto kaikista järjestön jäsenvaltioiden hänelle ilmoittamista ratifioinneista ja irtisanomisista.
2. Ilmoittaessaan järjestön jäsenvaltioille toisen hänelle ilmoitetun ratifioinnin rekisteröimisestä pääjohtajan tulee kiinnittää järjestön jäsenvaltioiden huomio yleissopimuksen voimaantulopäivään.
16 artikla
Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava kaikista edellisten artiklojen mukaisesti rekisteröimistään ratifioinneista ja irtisanomisista Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille täydelliset tiedot Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaista rekisteröintiä varten.
17 artikla
Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston on, milloin se katsoo tarpeelliseksi, annettava yleiselle konferenssille tämän yleissopimuksen soveltamista koskeva selostus sekä tutkittava, onko aihetta ottaa konferenssin työjärjestykseen kysymys sopimuksen täydellisestä tai osittaisesta muuttamisesta.
18 artikla
1. Mikäli konferenssi hyväksyy uuden yleissopimuksen, joka kokonaan tai osittain muuttaa tämän yleissopimuksen, eikä uusi yleissopimus määrää toisin, niin
a) kun jäsenvaltio ratifioi uuden muutetun yleissopimuksen, aiheutuu tästä välittömästi ipso jure tämän yleissopimuksen irtisanominen 14 artiklan määräyksistä riippumatta uuden muutetun yleissopimuksen tullessa voimaan;
b) uuden muutetun yleissopimuksen tultua voimaan eivät jäsenvaltiot enää voi ratifioida tätä yleissopimusta.
2. Tämä yleissopimus jää kuitenkin voimaan nykyisen muotoisena ja sisältöisenä niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat sen ratifioineet mutta eivät ole ratifioineet muutettua yleissopimusta.
19 artikla
Tämän yleissopimuksen englannin- ja ranskankieliset tekstit ovat kumpikin yhtä todistusvoimaiset.