14/1983

Ammanissa 17 päivänä syyskuuta 1980 tehty Suomen tasavallan hallituksen ja Jordanian hashemiittisen kuningaskunnan hallituksen välinen kansainvälistä henkilö- ja tavaraliikennettä maanteitse koskeva sopimus, jonka eräät määräykset on 27 päivänä marraskuuta 1981 annetulla, myös Ahvenanmaan maakuntapäivien osaltaan hyväksymällä lailla (257/83) hyväksytty ja jonka pääministeri tasavallan presidentin estyneenä ollessa on ratifioinut niin ikään 27 päivänä marraskuuta 1981 ja jonka hyväksymistä koskevat nootit on vaihdettu 24 päivänä helmikuuta 1983, tulee voimaan 26 päivänä maaliskuuta 1983 niin kuin siitä on sovittu.

Jordanian kanssa tehdyn kansainvälistä henkilö- ja tavaraliikennettä maanteitse koskevan sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä 27 päivänä marraskuuta 1981 annettu laki (257/83) sekä tämä asetus tulevat voimaan 26 päivänä maaliskuuta 1983.

1 artikla

Tässä sopimuksessa tarkoittaa:

1. käsite "liikenteenharjoittaja" fyysistä tai oikeushenkilöä, jolla joko Jordanian hashemiittisessa kuningaskunnassa tai Suomen tasavallassa on asianomaisten kansallisten lakien ja määräysten mukaan oikeus harjoittaa kansainvälistä henkilö- ja/tai tavaraliikennettä maanteitse vuokraa tai korvausta vastaan tai omaan lukuunsa ja viittaukset sopimuspuolten liikenteenharjoittajiin tulee täten tulkita;

2. käsite "matkustaja-ajoneuvo" mekaanisella voimanlähteellä varustettua maantieajoneuvoa, joka on

a) valmistettu tai muutettu käytettäväksi ja jota käytetään henkilökuljetuksiin maanteitse ja jossa kuljettajan istuimen lisäksi on enemmän kuin kahdeksan istuinta; ja joka on

b) rekisteröity ja jolla on lupa henkilöiden kuljetukseen jommankumman sopimuspuolen alueella;

3. käsite "tavara-ajoneuvo" mekaanisella voimanlähteellä varustettua maantieajoneuvoa, joka on:

a) valmistettu tai muutettu käytettäväksi ja jota käytetään tavarakuljetuksiin maanteitse; ja joka on

b) rekisteröity ja jolla on lupa tavarakuljetuksiin jommankumman sopimuspuolen alueella;

ja perävaunua tai puoliperävaunua, joka täyttää tämän kohdan alakohtien a ja b vaatimukset ja jota käyttää jommankumman sopimuspuolen liikenteenharjoittaja, kuitenkin edellyttäen, että jos perävaunu tai puoliperävaunu ja sen vetoajoneuvo täyttävät kumpikin tämän kohdan vaatimukset, yhdistelmä katsotaan yhdeksi ajoneuvoksi;

4. käsite "asianomainen viranomainen" viranomaisia, jotka tullaan määräämään sopimuspuolten välisellä kirjeenvaihdolla.

2 artikla

Lukuunottamatta 4 artiklassa määriteltyjä kuljetuksia tarvitaan kaikkiin jommankumman sopimuspuolen alueella rekisteröidyin matkustaja-ajoneuvoin vuokraa tai korvausta vastaan suoritettaviin henkilökuljetuksiin kumpaankin maahan, niistä pois tai niiden kautta tässä sopimuksessa määritelty lupa.

3 artikla

1. Säännölliseen liikenteeseen maiden välillä tai jommankumman alueen kautta tulee saada sopimuspuolten asianomaisten viranomaisten yhteinen hyväksyntä.

Säännöllinen liikenne tarkoittaa liikennettä, jossa matkustajia kuljetetaan määrätyin väliajoin tietyillä reiteillä ja jossa matkustajia voidaan ottaa ja jättää edeltäkäsin määrätyillä pysähdyspaikoilla.

2. Kummankin sopimuspuolen asianomainen viranomainen vastaa luvan antamisesta kyseisen sopimuspuolen alueella suoritettavaa reitin osaa varten.

3. Asianomaiset viranomaiset sopivat keskenään luvan myöntämisehdot, s.o. sen voimassaoloajan, kuljetusten vuorotiheyden, aikataulut ja sovellettava tariffit sekä kaikki muut säännöllisen liikenteen sujuvan ja tehokkaan toiminnan kannalta välttämättömät yksityiskohdat.

4. Lupahakemus tulee osoittaa ajoneuvon rekisteröintimaan asianomaiselle viranomaiselle.

5. Jos edellä kohdassa 4 mainitun luvan myöntämiseen suostutaan, tulee siitä ilmoittaa toisen sopimuspuolen asianomaiselle viranomaiselle ja hakemus tarvittavat tiedot sisältävine asiakirjoineen (ehdotetut aikataulut, tariffit ja reitti, ajanjakso, jolloin liikennettä on tarkoitus harjoittaa, ja liikenteen alkamispäivä) tulee toimittaa tälle sopimuspuolelle hyväksymistä varten. Asianomaiset viranomaiset voivat vaatia tarpeellisiksi katsomiaan lisätietoja.

Päätös tällaiseen hakemukseen tulee antaa neljän kuukauden kuluessa sen toimituspäivämäärästä.

4 artikla

1. Satunnaisiin matkailijakuljetuksiin ei tarvita lupaa. Kuljetus katsotaan satunnaiseksi, jos samoja henkilöitä kuljetetaan samalla ajoneuvolla joko:

a) edestakaisella matkalla, joka alkaa ja on tarkoitettu loppuvaksi matkustaja-ajoneuvon rekisteröineen maan alueella, tai

b) matkalla, joka alkaa matkustaja-ajoneuvon rekisteröintimaassa sijaitsevalta paikalta ja loppuu toisen sopimuspuolen alueella sijaitsevaan määräpaikkaan, edellyttäen, että matkustajaajoneuvo - ellei toisin ole sallittu - palaa tyhjänä rekisteröintimaahansa, tai

c) satunnaisluonteisella kauttakulkumatkalla.

2. Ajoneuvossa tulee olla mukana matkustajien nimet ja kansallisuudet sisältävä luettelo. Tämä luettelo tulee esittää jommankumman sopimuspuolen kyseisen viranomaisen vaatimuksesta.

5 artikla

1. Sopimuspuolen maassa rekisteröidyllä matkustaja-ajoneuvolla ei saa suorittaa paikallisia henkilökuljetuksia toisen sopimuspuolen maassa.

2. Huolimatta edelläolevan kohdan 1 määräyksistä paikallisia kuljetuksia voidaan suorittaa, edellyttäen, että sen maan asianomaiselta viranomaiselta, jossa kuljetukset on tarkoitus suorittaa, on edeltäkäsin saatu niihin erityisolosuhteita vastaava lupa.

6 artikla

Muuhun kuin edellisissä artikloissa käsiteltyyn liikenteeseen tarvitaan lupa, joka myönnetään sopimuspuolen liikenteenharjoittajan hakemuksesta. Tämä hakemus toimitetaan rekisteröintimaan asianomaiselle viranomaiselle, joka toimittaa sen toisen sopimuspuolen asianomaiselle viiranomaiselle hyväksymistä varten.

7 artikla

Kansainvälisiin tavarakuljetuksiin jommankumman sopimuspuolen liikenteenharjoittajan omistamin tai käyttämin tavara-ajoneuvoin tarvitaan 8 artiklassa esitetyin poikkeuksin lupa seuraavissa tapauksissa:

a) minkä tahansa jommankumman sopimuspuolen alueella sijaitsevan paikan ja minkä tahansa toisen sopimuspuolen alueella sijaitsevan paikan välillä;

b) tämän toisen sopimuspuolen alueen kautta;

c) tämän toisen sopimuspuolen alueen ja kolmannen maan alueen välillä, edellyttäen, että ajoneuvo matkansa aikana kulkee sen alueen kautta, jossa se on rekisteröity.

8 artikla

Lupia ei vaadita seuraavien tavaroiden kuljetuksiin:

a) messuille ja näyttelyihin tarkoitetut tavarat ja varusteet;

b) teatterilavasteet ja -tarpeistot;

c) soittimet ja radio- tai televisiolähetysten tai elokuvien tekoon tarvittavat varusteet;

d) kilpahevoset, ajoneuvot ja muut urheilutilaisuuksiin tarkoitetut urheiluvälineet;

e) rikkoutuneet ajoneuvot;

f) kotitalouksien muuttotavarat;

g) ruumiit;

h) helposti pilaantuvat elintarvikkeet jäähdytysajoneuvoissa;

i) humanitääriseen apuun tarvittavat varusteet ja materiaali hätätapauksissa.

9 artikla

1. Jokaista kuljetusta ja jokaista ajoneuvoa tai ajoneuvoyhdistelmää varten annetaan erillinen lupa. Sama lupa oikeuttaa myös paluumatkaan.

2. Lupaa saa käyttää ainoastaan se liikenteenharjoittaja, jolle se on annettu, eikä se ole siirrettävissä.

10 artikla

1. Luvat 7 artiklan kohdissa a ja b mainittuihin kuljetuksiin antaa ajoneuvon rekisteröintimaan asianomainen viranomainen toisen sopimuspuolen asianomaisen viranomaisen puolesta sekakomitean määräämien vuosittaisten kiintiöiden puitteissa.

2. Asianomaiset viranomaiset toimittavat toisilleen riittävän määrän lupia tämän sopimuksen mukaisten kuljetusten suorittamiseen.

3. Asianomaiset viranomaiset sopivat yhteisesti luvan mallin.

4. Artiklan 7 kohdassa c mainittuihin kuljetuksiin tarvitaan toisen sopimuspuolen asianomaisen viranomaisen antama erityislupa. Näiden erityislupien antomenettelystä päättää sekakomitea.

11 artikla

Minkään tässä sopimuksessa ei saa katsoa oikeuttavan jommankumman sopimuspuolen alueella toimimaan oikeutetun liikenteenharjoittajan ottamaan tavaroita toisen sopimuspuolen alueella sijaitsevalta paikalta jätettäväksi tai toimitettavaksi toiselle tällä alueella sijaitsevalle paikalle.

12 artikla

Ajoneuvonkuljettajilla tulee tämän sopimuksen määräysten mukaisia kansainvälisiä kuljetuksia suorittaessaan olla seuraavat asiakirjat:

a) ajettavan ajoneuvon luokkaa vastaava ajokortti. Tällaisen ajokortin tulee olla ajoneuvon rekisteröintimaassa voimassaolevien lakien ja määräysten mukainen tai kansainvälinen ajokortti;

b) voimassaoleva ajoneuvotodistus;

c) voimassaoleva passi, joka sisältää kaikki tarvittavat viisumit;

d) todistus ajoneuvonkäyttäjän vastuuvakuutuksesta kolmansille osapuolille toisen sopimuspuolen alueella aiheutuneista vahingoista.

13 artikla

1. Kansainvälisiä henkilö- tai tavarakuljetuksia suorittavien ajoneuvojen tekniset ehdot määräytyvät ajoneuvon rekisteröintimaassa voimassa olevien lakien ja määräysten mukaisesti.

2. Jos sopimuspuolen alueiden välisissä kuljetuksissa käytettäväksi tarkoitetun ajoneuvon paino ja mitat ylittävät toisen sopimuspuolen alueella sallitut arvot, tarvitaan siihen tämän sopimuspuolen asianomaisen viranomaisen erityinen lupa.

14 artikla

1. Jos kansainväliselle tavarakuljetukselle on TIR-asiakirja, TIR-yleissopimuksen säännöksiä sovelletaan sekä tavaroihin että ajoneuvoihin.

2. Jos kansainväliselle tavarakuljetukselle ei ole TIR-asiakirjaa, asianomaisen sopimuspuolen sisäisen lainsäädännön määräyksiä sovelletaan sekä tavaroihin että ajoneuvoon.

15 artikla

1. Sopimuspuolten liikenteenharjoittajien toisen sopimuspuolen alueella suorittamista kansainvälisistä maantiekuljetuksista perittävät verot ja maksut tulee suorittaa tämän toisen sopimuspuolen sisäisen lainsäädännön mukaisesti.

2. Ajoneuvon tavanomaisissa polttoainesäiliöissä oleva polttoaine on veroista ja maksuista vapaa.

3. Ajoneuvon miehistö on oikeutettu tuomaan väliaikaisesti maahan henkilökohtaiset tavaransa ja ajoneuvossa normaalisti olevat korjaustyökalut ilman tullimaksuja ja edeltäkäsin hankittavaa tuontilupaa.

4. Maahan aikaisemmin väliaikaisesti tuodun ajoneuvon korjaamista varten tuotavat varaosat saadaan asianomaisten väliaikaisten tuontikirjojen perusteella tuoda kielloitta ja rajoituksitta maahan ilman tuontimaksuja ja veroja paikallisten tullimääräysten mukaisesti. Korvatut osat tulee viedä maasta tai tuhota tullin valvonnassa.

16 artikla

Ellei tässä sopimuksessa tai sopimuspuolten välisissä muissa sopimuksissa ole toisin määrätty, sopimuspuolen liikenteenharjoittajien, kuljettajien ja heidän apulaistensa samoin kuin matkustaja- ja tavara-ajoneuvojen tulee toisen sopimuspuolen alueella liikennöidessään noudattaa tällä alueella voimassa olevia lakeja ja määräyksiä.

17 artikla

1. Jos sopimuspuolen liikenteenharjoittaja, kuljettaja tai hänen apulaisensa ollessaan toisen sopimuspuolen alueella syyllistyy johonkin tämän sopimuksen määräyksen rikkomukseen, sen sopimuspuolen asianomainen viranomainen, jonka alueella rikkomus on tapahtunut, voi sen vaikuttamatta hänen omalla alueellaan noudatettaviin laillisiin sanktioihin ilmoittaa toiselle osapuolelle kyseisen rikkomuksen olosuhteet.

2. Tämän artiklan kohdassa 1 mainitun rikkomuksen tapahduttua, sen sopimuspuolen asianomainen viranomainen, jonka alueella rikkomus on tapahtunut, voi vaatia toisen sopimuspuolen asianomaista viranomaista

a) antamaan kyseiselle liikenteenharjoittajalle huomautuksen, että mitkä tahansa seuraavat rikkomukset voivat johtaa kyseisen liikenteenharjoittajan omistamien tai hänen käyttämiensä ajoneuvojen saapumiskieltoon sen sopimuspuolen alueelle, jossa rikkomus on tapahtunut, asianomaisten viranomaisten määräämäksi ajaksi, tai

b) ilmoittamaan liikenteenharjoittajalle, että hänen ajoneuvojensa saapuminen toisen sopimuspuolen alueelle on kielletty väliaikaisesti tai lopullisesti.

3. Sen asianomaisen viranomaisen, joka saa tällaisen vaatimuksen sen sopimuspuolen viranomaisilta, tulee noudattaa sitä ja sen tulee mahdollisimman nopeasti ilmoitta toiselle asianomaiselle viranomaiselle suoritetusta toimenpiteestä.

18 artikla

Onnettomuuksia tai muita tapahtumia koskevissa tapauksissa sen maan asianomaisen viranomaisen, jossa nämä onnettomuudet tai tapahtumat ovat sattuneet, tulee ajoneuvon omistajan vaatimuksesta toimittaa hänelle tai toisen sopimuspuolen asianomaiselle viranomaiselle kaikki pöytäkirjat tai oikeudellisen tutkinnan tulokset sekä muut tapausta selventävät tiedot.

19 artikla

1. Sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset tutkivat ja pyrkivät ratkaisemaan yhdessä tämän sopimuksen soveltamista koskevat ongelmat joko sekakomitean puitteissa tai kirjeitse.

2. Ratkaisemattomat kysymykset selvitetään diplomaattisia yhteyksiä käyttäen.

20 artikla

1. Kummankin sopimuspuolen edustajista muodostetaan sekakomitea valvomaan tämän sopimuksen toteuttamista ja käsittelemään sen toteuttamisen esteitä. Sekakomitea kokoontuu jommankumman sopimuspuolen asianomaisten viranomaisten pyynnöstä.

2. Komitea kokoontuu vuorotellen Jordaniassa ja Suomessa.

3. Kummankin sopimuspuolen asianomaisten viranomaisten tulee hyväksyä komitean päätökset.

21 artikla

1. Tämä sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun sopimuspuolet ovat kirjallisesti ilmoittaneet toisilleen, että sopimuksen voimaan saattamiseksi tarvittavat toimenpiteet niiden alueilla on suoritettu.

2. Sopimus on voimassa yhden vuoden voimaantulostaan lähtien. Sen jälkeen sen voimassaolo jatkuu, ellei jompikumpi sopimuspuoli sano sitä irti ilmoittamalla siitä toiselle sopimuspuolelle kirjallisesti vähintään kuusi kuukautta aikaisemmin.

Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet, hallitustensa asianmukaisesti siihen valtuuttamina, allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Ammanissa keskiviikkona 17.9.1980 kahtena suomen-, arabian- ja englanninkielisenä kappaleena, joiden kaikkien kolmen tekstit ovat yhtä todistusvoimaisia.

Vaihtoehtoisissa tulkinnoissa katsotaan englanninkielinen teksti ensisijaiseksi.