83/1980

Ulkoasiainministeriön toimialaan kuuluvia asioita käsittelemään määrätyn ministerin esittelystä säädetään:

Genevessä 12 päivänä huhtikuuta 1979 tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen 7 artiklan soveltamisesta tehty sopimus, jonka eräät määräykset on hyväksytty 7 päivänä maaliskuuta 1980 annetulla lailla (325/80, SopS:16/1980), jonka tasavallan presidentti on ratifioinut 10 päivänä lokakuuta 1980 ja jonka ratifioimiskirja on talletettu tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen sopimuspuolten pääjohtajan haltuun 24 päivänä lokakuuta 1980, sekä sopimukseen liittyvä Genevessä 1 päivänä marraskuuta 1979 tehty pöytäkirja, joka on ratifioitu ja jonka ratifioimiskirja on talletettu niin kuin sopimuksesta on edellä sanottu, ovat voimassa niin kuin siitä on sovittu.

SOPIMUS TULLITARIFFEJA JA KAUPPAA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN 7 ARTIKLAN SOVELTAMISESTA

Yleinen johdanto

1. Tämän sopimuksen mukaisen tullausarvon ensisijaisena perusteena on "kauppa-arvo" sellaisena kuin se on määritelty artiklassa 1. Artikla 1 on luettava yhdessä artiklan 8 kanssa, joka edellyttää muun muassa oikaisuja tosiasiassa maksettuun tai maksettavaan hintaan tapauksissa, jolloin ostaja vastaa tietyistä tullausarvoon kuuluviksi katsottavista erityiseristä, jotka eivät sisälly maahantuodusta tavarasta tosiasiassa maksettuun tai maksettavaan hintaan. Artikla 8 edellyttää myös, että kauppa-arvoon sisällytetään tietyt suoritukset, jotka ostaja korvaa myyjälle lähettämällä tälle määrättyjä tavaroita tai tekemällä tiettyjä palveluja rahasuorituksen sijasta. Artiklat 2 - 7, molemmat mainitut artiklat mukaan luettuina, sisältävät arvonmääritysmenetelmät niissä tapauksissa, jolloin tullausarvoa ei voida määrittää artiklan 1 määräysten mukaan.

2. Mikäli tullausarvoa ei voida määrittää soveltamalla artiklan 1 määräyksiä, tulisi tulliviranomaisen ja maahantuojan yleensä neuvotella keskenään, jotta löydettäisiin perusta arvon määrittämiselle artiklan 2 tai 3 mukaan. Maahantuojalla saattaa esimerkiksi olla hallussaan sellaisia tietoja samanlaisen tai vastaavanlaisen maahantuodun tavaran tullausarvosta, jotka eivät ole tulliviranomaisen saatavissa heti tuontipaikalla. Toisaalta tulliviranomaisella saattaa olla sellaisia tietoja samanlaisen tai vastaavanlaisen maahantuodun tavaran tullausarvosta, jotka eivät ole välittömästi maahantuojan saatavissa. Molempien osapuolten välinen neuvonpito mahdollistaa tietojenvaihdon, liikesalaisuuksien säilyttämistä koskevien säännösten rajoissa, oikean perustan määrittämiseksi tullausarvolle.

3. Artiklat 5 ja 6 sisältävät kaksi perustaa tullausarvon määrittämiseksi tapauksissa, jolloin sitä ei voida määrittää maahantuodun tavaran taikka saman- tai vastaavanlaisen maahantuodun tavaran kauppa-arvon perusteella. Artiklan 5.1 nojalla tullausarvo määritetään sen hinnan perusteella, millä tavara myydään tuontimaassa toimivalle riippumattomalle ostajalle sellaisena kuin se oli maahantuontihetkellä. Maahantuojalle on annettu oikeus pyynnöstä saada artiklan 5 mukainen arvonmääritys myös tavaralle, jota on jatkojalostettu maahantuonnin jälkeen. Artiklan 6 määräysten mukaan tullausarvo määritetään laskennallisen arvon pohjalta. Molempiin näihin menetelmiin liittyy tiettyjä vaikeuksia, minkä johdosta maahantuojalle on artiklan 4 määräysten mukaan annettu oikeus valita näiden kahden menetelmän soveltamisjärjestys.

4. Artikla 7 sisältää määräykset siitä, miten tullausarvo määritetään tapauksissa, jolloin sitä ei voida tehdä minkään edeltävän artiklan perusteella.

Johdanto

Ottaen huomioon monenkeskiset kauppaneuvottelut tämän sopimuksen sopimuspuolet (joista jäljempänä käytetään nimitystä "sopimuspuolet")

- haluten edistää tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (jota jäljempänä sanotaan "Yleissopimukseksi tai "GATTiksi") tavoitteita ja taata lisäetuja kehitysmaiden kansainväliselle kaupalle;

- tunnustaen Yleissopimuksen artiklan VII määräysten tärkeyden ja haluten laatia niiden soveltamisesta säännöstön, jolla saavutettaisiin entistä suurempi yhdenmukaisuus ja varmuus niitä sovellettaessa;

- tunnustaen oikeudenmukaisen, yhtenäisen ja puolueettoman järjestelmän välttämättömyyden tavaroiden tullausarvon määrittämiseksi, niin että poistetaan mielivaltaisten tai tekaistujen tullausarvojen käyttö;

- tunnustaen, että tavaroiden tullausarvon tulisi mahdollisimman suuressa määrin perustua arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran kauppa-arvoon;

- tunnustaen, että tullausarvon tulisi perustua yksinkertaisiin ja oikeudenmukaisiin arvosteluperiaatteisiin, jotka ovat sopusoinnussa kaupallisen käytännön kanssa, ja että arvonmääritysmenetelmien tulisi olla, riippumatta hankintalähteistä, yleisesti sovellettavissa;

- tunnustaen, ettei arvonmääritysmenetelmiä tulisi käyttää hyväksi taisteltaessa polkumyyntiä vastaan;

- ovat täten sopineet seuraavaa;

Liite I Tulkintaan liittyvät huomautukset Yleishuomautus

Arvonmääritysmenetelmien soveltamisjärjestys

1. Artiklat 1-7, molemmat artiklat mukaan luettuina, määrittelevät, millä tavoin maahantuodun tavaran tullausarvo määritetään tämän sopimuksen määräysten mukaan. Arvonmääritysmenetelmät on esitetty siinä järjestyksessä, jossa niitä sovelletaan. Ensisijainen arvonmääritysmenetelmä on selostettu artiklassa 1. Maahantuodun tavaran arvo määritetään tämän artiklan määräysten mukaan aina, kun siinä selostetut edellytykset toteutuvat.

2. Mikäli tullausarvoa ei voida määrittää artiklan 1 määräysten mukaan, se määritetään käymällä läpi järjestyksessä seuraavat artiklat, kunnes tullaan ensimmäiseen sellaiseen artiklaan, jonka mukaan tullausarvo voidaan määrittää. Lukuun ottamatta artiklan 4 määräyksiä, soveltamisjärjestyksessä välittömästi seuraavan artiklan määräyksiä voidaan soveltaa ainoastaan, mikäli tullausarvoa ei voida määrittää jonkin tietyn artiklan määräysten mukaan.

3. Ellei maahantuoja pyydä artiklojen 5 ja 6 soveltamista päinvastaisessa järjestyksessä, noudatetaan normaalia soveltamisjärjestystä. Jos maahantuoja pyytää artiklojen 5 ja 6 soveltamista päinvastaisessa järjestyksessä, mutta tullausarvon määritys artiklan 6 mukaan osoittautuu mahdottomaksi, tullausarvo määritetään artiklan 5 määräysten mukaan, mikäli se on mahdollista.

4. Mikäli tullausarvoa ei voida määrittää artiklojen 1-6 määräysten mukaan, molemmat mainitut artiklat mukaan luettuina, arvo vahvistetaan soveltamalla artiklan 7 määräyksiä.

Yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden soveltaminen

1. "Yleisesti hyväksytyt kirjanpitoperiaatteet" tarkoittavat sellaisia tunnettuja periaatteita, jotka on jossakin maassa tiettynä ajankohtana yksimielisesti hyväksytty tai joita viranomaiset oleellisilta osin kannattavat ja jotka määrittävät, mitkä taloudelliset voimavarat ja velvoitteet tulisi kirjata varoiksi ja veloiksi, millaiset varoissa ja veloissa tapahtuneet muutokset tulisi kirjata, millä tavoin varat ja velat sekä niissä tapahtuneet muutokset tulisi laskea, mitä tietoja tulisi ilmaista ja millä tavoin sekä mitä laskelmia ja taseita tulisi laatia. Nämä normit voivat olla laaja-alaisia, yleisesti sovellettavia periaatteita yhtä hyvin kuin yksityiskohtaisia käytännön ohjeita ja menettelytapoja.

2. Tämän sopimuksen tarkoitusperiä ajatellen kukin sopimuspuoli käyttää hyväkseen tietoja, jotka on laadittu sen maan yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaisesti, jota kulloinkin kysymyksessä oleva artikla edellyttää. Esimerkiksi artiklan 5 edellyttämät tavanomainen voitto ja yleiskulut määritettäisiin käyttämällä tuontimaassa yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaan laadittuja tietoja. Toisaalta artiklan 6 edellyttämät tavanomainen voitto ja yleiskulut määritettäisiin tavaroiden tuotantomaassa yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaan laadittujen tietojen perusteella. Lisäesimerkkinä voidaan mainita, että artiklan 8 kohdassa 1 (b) (ii) tarkoitettu, tuontimaassa syntynyt erä määritetiaisiin käyttämällä hyväksi kyseisessä tuontimaassa yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukaan laadittuja tietoja.

Liite I Tulkintaan liittyvät huomautukset Huomautus artiklaan 1

Tosiasiassa maksettu tai maksettava hinta

Tosiasiassa maksettu tai maksettava hinta tarkoittaa kokonaismaksua, jonka ostaja on maksanut tai maksaa maahantuodusta tavarasta myyjälle tai myyjän hyväksi. Maksun ei välttämättä tarvitse tapahtua rahansiirtona. Maksu voidaan suorittaa remburssilla tai siirtokelpoisilla arvopapereilla. Maksu voi tapahtua välittömästi tai välillisesti. Esimerkkinä ostajan välillisestä maksusuorituksesta voidaan mainita, että ostaja maksaa myyjän velan tai osan siitä.

Ostajan omaan lukuunsa suorittamia toimia - lukuun ottamatta sellaisia, joiden johdosta tulee artiklan 8 nojalla tehdä oikaisu - ei katsota myyjälle suoritetuiksi välillisiksi maksuiksi, vaikka niiden voitaisiinkin katsoa hyödyttävän myyjää. Tullausarvoa määritettäessä tällaisten toimenpiteiden aiheuttamia kustannuksia ei näin ollen lisätä tosiasiassa maksettuun tai maksettavaan hintaan.

Seuraavat kulut ja kustannukset eivät kuulu tullausarvoon, edellyttäen että ne ovat erotettavissa hinnasta, joka maahantuodusta tavarasta tosiasiassa on maksettu tai maksetaan:

(a) rakennus-, asennus-, kokoonpano- ja huoltokustannukset sekä tekninen apu, mikäli nämä palvelut on tehty maahantuonnin jälkeen ja mikäli ne kohdistuvat sellaisiin maahantuotuihin tavaroihin kuin teollisuuslaitoksiin, koneisiin tai laitteistoihin;

(b) tuonnin jälkeen syntyneet kuljetuskustannukset;

(c) tuontimaassa perittävät tullit ja verot.

Tosiasiassa maksettu tai maksettava hinta tarkoittaa maahantuodun tavaran hintaa. Näin ollen ostajan myyjälle suorittanet osingot tai muut sellaiset maksut, jotka eivät koske maahantuotua tavaraa, eivät kuulu tullausarvoon.

Kohta 1(a) (iii)

Rajoituksia, jotka eivät aiheuta tosiasiassa maksetun tai maksettavan hinnan hylkäämistä tullausarvoa määritettäessä ovat muun muassa sellaiset, jotka eivät oleellisesti vaikuta tavaran arvoon. Esimerkkinä tällaisista rajoituksista olisi tapaus, jolloin autojen myyjä vaatii, ettei ostaja saa jälleenmyydä autoja eikä asettaa niitä näytteille ennen määrättyä päivää, jolloin mallivuosi alkaa.

Kohta 1(b)

Jos myynti tai hinta on riippuvainen ehdosta tai suorituksesta, jonka arvoa ei voida määrittää arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran osalta, kauppa-arvoa ei hyväksytä tullausarvoa määritettäessä. Seuraavassa eräitä esimerkkejä tästä:

(a) myyjä määrää maahantuodulle tavaralle hinnan sillä edellytyksellä, että ostaja ostaa häneltä määrätyt paljoudet myös muita tuotteita;

(b) maahantuodun tavaran hinta on riippuvainen siitä, millä hinnalla tai millä hinnoilla maahantuodun tavaran ostaja myy muita tuotteita maahantuodun tavaran myyjälle;

(c) hinta on määrätty käyttämällä maksumuotoa, joka ei liity maahantuotuun tavaraan. Näin on asianlaita esimerkiksi jos maahantuotu tavara on puolivalmiste, jonka myyjä on toimittanut sillä ehdolla, että hän saa tietyn paljouden valmista tuotetta.

Maahantuodun tavaran tuottamiseen tai markkinointiin liittyvät ehdot tai suoritukset eivät kuitenkaan aiheuta kauppa-arvon hylkäämistä tullausarvoa määritettäessä. Esimerkiksi se seikka, että ostaja toimittaa myyjälle tuontimaassa tehtyä insinöörityötä ja suunnitelmia, ei aiheuta kauppa-arvon hylkäämistä artiklaa 1 sovellettaessa. Samoin jos ostaja suorittaa omaan lukuunsa, vaikkakin myyjän kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella, maahantuodun tavaran markkinointiin liittyviä toimia, näiden toimenpiteiden arvo ei kuulu tullausarvoon eikä kauppa-arvoa niiden johdosta hylätä tullausarvoa määritettäessä.

Kohta 2

1. Artiklan 1 kohdissa 2 (a) ja 2 (b) on erilaisia keinoja, joilla voidaan todeta kauppa-arvon hyväksyttävyys.

2. Kohta 2(a) edellyttää, että mikäli ostaja ja myyjä ovat keskenään riippuvuussuhteessa, tutkitaan millaisissa olosuhteissa myynti on tapahtunut ja hyväksytään kauppa-arvo tullausarvoksi, jos riippuvuussuhde ei ole vaikuttanut hintaan. Tarkoituksena ei ole, että olosuhteet tutkitaan kaikissa tapauksissa, jolloin ostaja ja myyjä ovat keskenään riippuvuussuhteessa. Tällainen tutkimus on tarpeen ainoastaan silloin, kun epäillään voidaanko hinta hyväksyä. Mikäli tulliviranomaiset eivät epäile hinnan hyväksyvyyttä, hinta olisi hyväksyttävä pyytämättä maahantuojalta lisätietoja. Tulliviranomaiset ovat esimerkiksi voineet jo aikaisemmin tutkia riippuvuussuhteen tai heillä saattaa olla jo ennestään yksityiskohtaiset tiedot ostajasta ja myyjästä. Tällaisen tutkimuksen tai tällaisten tietojen johdosta he saattavat jo olla vakuuttuneet siitä, että riippuvuussuhde ei ole vaikuttanut hintaan.

3. Mikäli tulliviranomainen ei voi hyväksyä kauppa-arvoa tutkimatta asiaa tarkemmin, maahantuojalle tulisi antaa tilaisuus toimittaa sellaiset yksityiskohtaiset tiedot, jotka ovat tarpeen, jotta tulliviranomainen voi tutkia, millaisissa olosuhteissa myynti on tapahtunut. Voidakseen ratkaista, onko riippuvuussuhde vaikuttanut hintaan, tulliviranomaisen tulisi tällaisessa tapauksessa olla valmis tutkimaan asiaan vaikuttavat seikat kyseisen liiketoimen osalta, muun muassa sen, millä tavoin ostaja ja myyjä ovat järjestäneet liikesuhteensa ja miten kyseiseen hintaan on päädytty.

Mikäli voidaan todeta, että vaikka ostaja ja myyjä ovat riippuvuussuhteessa artiklan 15 määräysten perusteella, he ostavat toisiltaan ja myyvät toisilleen aivan kuin riippuvuussuhdetta ei olisi, tämä osoittaa, että riippuvuussuhde ei ole vaikuttanut hintaan. Esimerkkinä tästä seuraava: Jos hinta olisi määrätty kyseisen elinkeinonalan normaaleja hinnoitteluperiaatteita noudattaen tai samalla tavalla kuin myyjä määrää hinnat hänestä riippumattomille ostajille, tämä osoittaisi, että riippuvuussuhde ei ole vaikuttanut hintaan. Toisena esimerkkinä voi olla tapaus, jolloin osoitetaan, että hinta kattaa kaikki kustannukset sekä voiton, joka vastaa yrityksen sellaista yleisvoittoa, jonka se on saavuttanut edustavaksi katsottavan ajan kuluessa (esimerkiksi vuodessa) myydessään samaan tavaraluokkaan tai -lajiin kuuluvaa tavaraa. Tämä osoittaisi myös, että riippuvuussuhde ei ole vaikuttanut hintaan.

4. Kohta 2(b) edellyttää, että maahantuoja saa tilaisuuden osoittaa, että kauppa-arvo on hyvin lähellä tulliviranomaisen aikaisemmin hyväksymää testiarvoa ja että kauppa-arvo sen johdosta on hyväksyttävissä artiklan 1 määräysten mukaisesti. Mikäli kohdan 2 (b) tarkoittama testitulos on myönteinen, ei tarvitse tutkia kohdan 2(a) tarkoittamaa hintavaikutusta. Jos tulliviranomaisella on ennestään riittävät ja sitä tyydyttävät tiedot, niin että se voi ilman yksityiskohtaisia lisätiedusteluja todeta, että jokin kohdassa 2 (b) tarkoitetuista testeistä on antanut myönteisen tuloksen, tulliviranomaisella ei ole syytä vaatia maahantuojaa osoittamaan, että vertailutulos pitää paikkansa. Kohdan 2(b) sanonta "riippumattomat ostajat" tarkoittaa ostajia, jotka eivät ole riippuvuussuhteessa myyjään missään yksittäistapauksessa.

Kohta 2(b)

Ratkaistaessa onko jokin arvo "hyvin lähellä" jotain toista arvoa, tulee ottaa huomioon useita tekijöitä. Tällaisia ovat maahantuodun tavaran luonne, itse kyseisen teollisuudenalan luonne, tavaran maahantuonnin ajankohta sekä se, onko arvojen ero kaupallisesti merkittävä. Koska nämä tekijät voivat vaihdella tapaus tapaukselta, olisi mahdotonta soveltaa kaikissa tapauksissa yhtenäistä normia, esimerkiksi kiinteää prosenttilukua.

Saattaa esimerkiksi olla mahdotonta hyväksyä pientä arvoeroa jossakin tapauksessa, kysymyksen ollessa jostakin tietystä tavaratyypistä, kun sen sijaan suurehko ero jonkin toisentyyppisen tavaran kohdalla saattaisi olla hyväksyttävissä ratkaistaessa onko kauppa-arvo "hyvin lähellä" artiklassa 1.2 (b) tarkoitettuja testiarvoja.

Liite I Tulkintaan liittyvät huomautukset Huomautus artiklaan 2

1. Sovellettaessa artiklaa 2 tulliviranomainen käyttää, mikäli mahdollista samanlaisen tavaran myyntiä samalla kauppaportaalla paljouksien ollessa oleellisesti samat kuin arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran myynnissä. Mikäli tällaista myyntiä ei löydy, voidaan käyttää samanlaisen tavaran myyntiä, joka täyttää minkä tahansa seuraavista kolmesta edellytyksestä:

(a) myynti samalla kauppaportaalla, mutta paljoudet erilaisia;

(b) myynti eri kauppaportaalla, mutta paljoudet oleellisesti samoja; tai

(c) myynti eri kauppaportaalla ja paljoudet erilaisia.

2. Kun on löydetty myynti, joka täyttää jonkin näistä edellytyksistä, tehdään kussakin tapauksessa tarvittavat oikaisut, eli:

(a) ainoastaan paljoustekijän aiheuttamat;

(b) ainoastaan kauppaporrastekijän aiheuttamat; tai

(c) sekä kauppaporras- että paljoustekijän aiheuttamat oikaisut.

3. Ilmaus "ja/tai" tekee mahdolliseksi käyttää joustavasti mitä tahansa edellä mainituista kolmesta myyntitapauksesta ja tehdä niihin edellä selostetut oikaisut.

4. Artiklan 2 mukaan samanlaisen maahantuodun tavaran kauppa-arvo tarkoittaa tullausarvoa, joka oikaistuna tämän artiklan kohtien 1(b) ja 2 edellyttämällä tavalla on jo hyväksytty artiklan 1 perusteella.

5. Edellytyksenä eri kauppaportaiden tai erilaisten paljouksien aiheuttamille oikaisuille, johtivatpa ne arvon kohoamiseen tai alenemiseen, on, että oikaisu tehdään esitetyn näytön perusteella, joka selvästi osoittaa oikaisun kohtuulliseksi ja täsmälliseksi. Tällaisena näyttönä voivat olla esimerkiksi voimassa olevat hintaluettelot, joista käyvät ilmi eri kauppaportailta tai eri paljouksista perittävät hinnat. Esimerkkinä seuraava tapaus: Maahantuotu, arvonmäärityksen kohteena oleva tavara käsittää 10 yksikköä ja ainoa erä samanlaista maahantuotua tavaraa, jonka kauppa-arvo on tiedossa, on 500 yksikköä. Lisäksi todetaan myyjän myöntävän paljousalennuksia. Tarvittava oikaisu voidaan tehdä myyjän hintaluettelon nojalla ja käyttää sitä hintaa, mikä veloitetaan 10 yksikön myynnissä. Tämä ei edellytä 10 yksikön paljouksina tapahtuneita myyntejä, mikäli hintaluettelo on laadittu bona fide muiden myytyjen paljouksien osalta. Ellei tällaista objektiivista arvosteluperustetta ole käytettävissä, tullausarvoa ei voida määrittää artiklan 2 määräysten mukaan.

Liite I Tulkintaan liittyvät huomautukset Huomautus artiklaan 3

1. Sovellettaessa artiklaa 3 tulliviranomainen käyttää, mikäli mahdollista, vastaavanlaisen tavaran myyntiä samalla kauppaportaalla paljouksien ollessa oleellisesti samat kuin arvon määrityksen kohteena olevan tavaran myynnissä. Mikäli tällaista myyntiä ei löydy, voidaan käyttää vastaavanlaisen tavaran myyntiä, joka täyttää minkä tahansa seuraavista kolmesta edellytyksestä:

(a) myynti samalla kauppaportaalla, mutta paljoudet erilaisia;

(b) myynti eri kauppaportaalla, mutta paljoudet oleellisesti samoja; tai

(c) myynti eri kauppaportaalla ja paljoudet erilaisia.

2. Kun on löydetty myynti, joka täyttää jonkin näistä edellytyksistä, tehdään kussakin tapauksessa tarvittavat oikaisut, eli:

(a) ainoastaan paljoustekijän aiheuttamat;

(b) ainoastaan kauppaporrastekijän aiheuttamat; tai

(c) sekä kauppaporras- että paljoustekijän aiheuttamat oikaisut.

3. Ilmaus "ja/tai" tekee mahdolliseksi käyttää joustavasti mitä tahansa edellä mainituista kolmesta myyntitapauksesta ja tehdä niihin edellä selostetut oikaisut.

4. Artiklan 3 mukaan vastaavanlaisen maahantuodun tavaran kauppa-arvo tarkoittaa tullausarvoa, joka oikaistuna tämän artiklan kohtien 1(b) ja 2 edellyttämällä tavalla on jo hyväksytty artiklan 1 perusteella.

5. Edellytyksenä eri kauppaportaiden tai erilaisten paljouksien aiheuttamille oikaisuille, johtivatpa ne arvon kohoamiseen tai alenemiseen, on, että oikaisu tehdään esitetyn näytön perusteella, joka selvästi osoittaa oikaisun kohtuulliseksi ja täsmälliseksi. Tällaisena näyttönä voivat olla esimerkiksi voimassa olevat hintaluettelot, joista käyvät ilmi eri kauppaportailta tai eri paljouksista perittävät hinnat. Esimerkkinä seuraava tapaus: Maahantuotu, arvonmäärityksen kohteena oleva tavara käsittää 10 yksikköä ja ainoa erä maahantuotua vastaavanlaista tavaraa, jonka kauppa-arvo on tiedossa, on 500 yksikköä. Lisäksi todetaan myyjän myöntävän paljousalennuksia.

Tarvittava oikaisu voidaan tehdä myyjän hintaluettelon nojalla ja käyttää sitä hintaa, mikä luettelon mukaan veloitetaan 10 yksikön myynnissä. Tämä ei edellytä 10 yksikön paljouksina tapahtuneita myyntejä, mikäli hintaluettelo on laadittu hyvässä uskossa muiden myytyjen paljouksien osalta. Ellei tällaista objektiivista arvosteluperustetta ole käytettävissä, tullausarvoa ei voida määrittää artiklan 3 määräysten mukaan.

Liite I Tulkintaan liittyvät huomautukset Huomautus artiklaan 5

1. Sanonta "yksikköhinta, jolla suurin kokonaispaljous ... tavaroita myydään" tarkoittaa hintaa, jolla yksikkömäärältään suurin paljous myydään henkilöille, jotka eivät ole riippuvuussuhteessa niihin henkilöihin, joilta he ostavat nämä tavarat maahantuonnin jälkeen ensimmäisellä kauppaportaalla, jolla tällaiset myynnit tapahtuvat.

2. Esimerkkinä tästä seuraava. Tavaroita myydään hintaluettelon mukaan, jossa myönnetään edulliset yksikköhinnat suuria paljouksia ostettaessa.

Myyty paljous Yksikköhinta

1 - 10 yksikköä........................ 100

11 - 25 yksikköä....................... 95

yli 25 yksikköä........................ 90

Kuhunkin hintaan

Myyntien lukumäärä myyty kokonaispaljous

10 myyntiä à 5 yksikköä................ 65

5 myyntiä à 3 yksikköä.................

5 myyntiä à 11 yksikköä................ 55

1 myynti, 30 yksikköä.................. 80

1 myynti, 50 yksikköä..................

Suurin johonkin tiettyyn hintaan myyty yksikkömäärä on 80. Näin ollen suurimman kokonaispaljouden yksikköhinta on 90.

3. Toisena esimerkkinä tästä on tapaus, jossa on kaksi myyntiä. Ensimmäisessä tapauksessa myydään 500 yksikköä hintaan 95 rahayksikköä/yksikkö. Toisessa tapauksessa myydään 400 yksikköä 90 rahayksikön yksikköhinnalla.

Tässä esimerkissä suurin jollakin tietyllä yksikköhinnalla myyty yksikkömäärä on 500 ja suurimman kokonaispaljouden yksikköhinta näin ollen 95 rahayksikköä.

4. Kolmantena esimerkkinä on seuraava tilanne, jossa eri paljouksia myydään eri hinnoilla.

(a) Myynnit

Myyty paljous Yksikköhinta

40 yksikköä............................. 100

30 yksikköä............................. 90

15 yksikköä............................. 100

50 yksikköä............................. 95

25 yksikköä............................. 105

35 yksikköä............................. 90

5 yksikköä.............................. 100

(b) Kokonaispaljoudet

Myyty

kokonaispaljous Yksikköhinta

65...................................... 90

50...................................... 95

60...................................... 100

25...................................... 105

Tässä esimerkissä jollakin tietyllä yksikköhinnalla myyty suurin yksikkömäärä on 65 ja suurimman kokonaispaljouden yksikköhinta näin ollen 90.

5. Määritettäessä artiklan 5 tarkoittamaa yksikköhintaa ei edellä olevan 1 kohdan selostuksen perusteella mukaan saa ottaa mitään sellaista tuontimaassa tapahtuvaa myyntiä, jossa tavara myydään henkilölle, joka välittömästi tai välillisesti toimittaa ilmaiseksi tai alennettuun hintaan artiklassa 8.1(b) eriteltyjä ainesosia käytettäväksi maahantuodun tavaran valmistuksessa ja myynnissä tuontimaahan vietäväksi.

6. Huomattakoon, että artiklassa 5.1 mainitut "voitto ja yleiskulut" tulisi ottaa kokonaisuutena. Tämän erän johdosta tehtävä vähennys tulisi määrittää maahantuojan antamien tai hänen puolestaan annettujen tietojen perusteella, elleivät hänen tietonsa ole ristiriidassa niiden numerotietojen kanssa, jotka saadaan myytäessä tuontimaassa samaan tavaraluokkaan tai -lajiin kuuluvaa maahantuotua tavaraa. Mikäli maahantuojan numerotiedot ovat ristiriidassa mainittujen tietojen kanssa, voittoa ja yleiskuluja vastaava erä voidaan määrittää muiden asiaankuuluvien tietojen kuin maahantuojan antamien tai hänen puolestaan annettujen tietojen perusteella.

7. Sanonta "yleiskulut" sisältää myös kyseisen tavaran suoran ja välillisen mainonnan aiheuttamat kustannukset.

8. Tavaran myynnin johdosta maksettavat sisäiset verot, joita ei ole vähennetty artiklan 5.1 (a) (iv) määräysten perusteella, vähennetään artiklan 5.1 (a) (i) määräysten nojalla.

9. Määritettäessä joko provisiota tai tavanomaista voittoa ja yleiskuluja artiklan 5.1 määräysten perusteella on kysymys siitä, kuuluuko jokin tietty tavara samaan tavaraluokkaan tai -lajiin kuin toinen tavara", ratkaistava kussakin tapauksessa erikseen kulloinkin vallitsevien olosuhteiden mukaan. Tällöin olisi tutkittava sellaiset tuontimaassa tapahtuneet myynnit, jotka koskevat suppeita mahdollista tavararyhmää tai -valikoimaa, johon arvonmäärityksen kohteena oleva tavara sisältyy ja josta voidaan saada tarvittavat tiedot. Artiklaa 5 sovellettaessa sanonta "samaan tavaraluokkaan tai -lajiin kuuluva tavara" kattaa sekä sen maahantuodun tavaran, joka tuodaan samasta maasta kuin arvonmäärityksen kohteena oleva tavara että sellaisen, joka tuodaan muusta maasta.

10. Artiklassa 5.1(b) oleva sanonta "ajankohta, joka on mahdollisimman pian" tarkoittaa päivää, johon mennessä maahantuotua tavaraa taikka saman- tai vastaavanlaista maahantuotua tavaraa on myyty riittävästi, jotta yksikköhinta voidaan määrittää.

11. Sovellettaessa artiklaa 5.2, on jatkojalostuksen johdosta tehtävän lisävähennyksen perustuttava objektiivisiin ja tarkistettavissa oleviin tietoihin, jotka koskevat tällaisen työn aiheuttamia kustannuksia. Laskelmat perustuvat kyseisen teollisuudenalan kaavoihin, ohjeisiin, rakennusmenetelmiin ja muihin käytännön menettelytapoihin.

12. Selvää on, että artiklassa 5.2 tarkoitettua arvonmääritysmenetelmää ei yleensä voida soveltaa, jos maahantuotu tavara menettää lisäjalostuksessa tunnistettavuutensa. Kuitenkin saattaa esiintyä tapauksia, jolloin jalostustoiminnan aiheuttama arvonlisä voidaan ilman kohtuuttomia vaikeuksia määrittää täsmällisesti, vaikka tavara on jalostettaessa menettänyt tunnistettavuutensa. Toisaalta saattaa esiintyä myös sellaisia tapauksia, joissa maahantuotu tavara säilyttää tunnistettavuutensa, mutta on niin vähäisenä osana tuontimaassa myydyssä tavarassa, että olisi perusteetonta soveltaa tätä arvonmääritysmenetelmää. Edellä olevan perusteella tulee jokaista tällaista tilannetta tarkastella kussakin tapauksessa erikseen.

Liite I Tulkintaan liittyvät huomautukset Huomautus artiklaan 6

1. Yleensä tämän sopimuksen mukainen tullausarvo määritetään tuontimaasta helposti saatavissa olevien tietojen perusteella. Laskennallisen arvon määrittämiseksi saattaa olla välttämätöntä tutkia arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran tuotantokustannuksia ja muita siihen liittyviä tietoja, jotka on hankittava tuontimaan ulkopuolelta. Useimmissa tapauksissa tavaran tuottaja on tuontimaan viranomaisten oikeudenkäytön ulkopuolella. Laskennallisen arvon soveltaminen rajoittuu yleensä tapauksiin, joissa ostaja ja myyjä ovat riippuvuussuhteessa ja joissa tuottaja on valmis toimittamaan tuontimaan viranomaisille tarvittavat tiedot kustannustekijöistä sekä sallimaan mahdollisuuden kaikkiin tarkistuksiin, jotka voivat myöhemmin olla tarpeen.

2. "Kustannukset tai arvo", joihin viitataan artiklassa 6.1(a), määritetään niiden tietojen perusteella, jotka tuottaja antaa tai jotka hänen puolestaan annetaan arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran valmistuksesta. Tietojen tulee perustua tuottajan liikekirjanpitoon, edellyttäen että tämä kirjanpito on tavaran valmistusmaassa sovellettavien, yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden mukainen.

3. "Kustannukset tai arvo" sisältävät artiklassa 8.1(a)(ii) ja (iii) eritellyt kustannuserät. Niihin sisältyvät myös kaikki ne artiklassa 8.1(b) eritellyt ainesosat, jotka ostaja on välittömästi tai välillisesti toimittanut käytettäväksi maahantuodun tavaran valmistuksen yhteydessä ja joiden arvot on jaettu artiklaan 8 liittyvän, asiaa koskevan huomautuksen mukaisesti. Artiklassa 8.1(b) (iv) eriteltyjen erien arvo, joka on syntynyt tuontimaassa, sisällytetään arvoon vain siinä määrin kuin näistä eristä laskutetaan tuottajaa. Selvää on, että laskennallista arvoa määritettäessä ei mitään tässä kohdassa mainittua kustannusta tai arvoa saa ottaa mukaan kahteen kertaan.

4. "Voitto ja yleiskulut", joihin viitataan artiklassa 6. ( 1) (b), määritetään tuottajan antamien tai hänen puolestaan annettujen tietojen perusteella, elleivät hänen numerotietonsa ole ristiriidassa niiden tietojen kanssa, jotka tavanomaisesti esiintyvät arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran kanssa samaan tavaraluokkaan tai -lajiin kuuluvan tavaran myynneissä, edellyttäen että tämä tavara on vientimaan tuottajien valmistamaa ja tarkoitettu vietäväksi tuontimaahan.

5. Tässä yhteydessä huomattakoon, että erä "voitto ja yleiskulut" otetaan kokonaisuutena. Tästä seuraa, että mikäli tuottajan voitto on jossakin yksittäistapauksessa alhainen ja hänen yleiskulunsa korkeat, hänen voittonsa ja yleiskulujensa summa voi suuruudeltaan vastata sitä, mitä samaan tavaraluokkaan tai -lajiin kuuluvan tavaran myynnissä yleensä esiintyy. Tällainen tilanne saattaisi syntyä esimerkiksi silloin, jos tuontimaassa aloitettaisiin jonkin tuotteen markkinointi ja valmistaja luopuisi voitostaan tai tyytyisi vain pieneen voittoon korvatakseen korkeat yleiskulunsa, jotka liittyvät markkinoinnin aloittamiseen. Mikäli tuottaja pystyy osoittamaan, että alhainen voitto, jonka hän saa myydessään maahantuodun tavaran, johtuu kaupallisista erikoisolosuhteista, hänen tosiasiallinen voittonsa on otettava huomioon, edellyttäen että hän perustelee sen pätevillä kaupallisilla syillä ja että hänen hinnoittelupolitiikkansa vastaa kyseisen teollisuudenalan tavanomaista hinnoittelupolitiikkaa. Tällainen tilanne voisi syntyä esimerkiksi silloin, jos tuottajien on ollut pakko väliaikaisesti alentaa hintojaan kysynnän laskettua odottamatta tai jos he myyvät tavaran täydentääkseen tuontimaassa valmistettavien tavaroiden valikoimaa ja tyytyvät alhaiseen voittoon säilyttääkseen kilpailukykynsä. Mikäli tuottajan omat voitto- ja yleiskulutiedot eivät vastaa niitä, jotka yleensä esiintyvät arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran kanssa samaan tavaraluokkaan tai -lajiin kuuluvan tavaran myynneissä, edellyttäen että tämä tavara on vientimaan tuottajien valmistama ja tarkoitettu vietäväksi tuontimaahan, voitto ja yleiskulut voidaan määrittää muiden asiaankuuluvien tietojen kuin tavaran tuottajan antamien tai hänen puolestaan annettujen tietojen nojalla.

6. Mikäli laskennallista arvoa määritettäessä käytetään perusteena muita tietoja kuin tuottajan antamia tai hänen puolestaan annettuja, tuontimaan viranomaiset ilmoittavat maahantuojalle, tämän sitä pyytäessä, tietolähteen, käytetyt tiedot ja niiden perusteella tehdyt laskelmat, ottaen kuitenkin huomioon artiklan 10 määräykset.

7. "Yleiskulut", joihin viitataan artiklassa 6. (1) (b), kattavat myös ne artiklan 6. (1) (a) ulkopuolelle jäävät välittömät ja välilliset kustannukset, jotka aiheutuvat tavaran valmistuksesta ja myynnistä vientiin.

8. Se, kuuluuko jokin tavara "samaan tavaraluokkaan tai -lajiin" kuin toinen tavara, ratkaistaan tapaus tapaukselta kulloinkin vallitsevien olosuhteiden mukaan. Määritettäessä tavanomaista voittoa ja yleiskuluja artiklan 6 määräykset perusteella tutkitaan tuontimaahan vietäväksi tapahtuneista myynneistä suppein mahdollinen tavararyhmä tai -valikoima, johon arvonmäärityksen kohteena oleva tavara kuuluu ja josta voidaan saada tarvittavat tiedot. Artiklaa 6 sovellettaessa "samaan tavaraluokkaan tai lajiin kuuluvan tavaran tulee olla peräisin samasta maasta kuin arvonmäärityksen kohteena oleva tavara.

Liite I Tulkintaan liittyvät huomautukset Huomautus artiklaan 7

1. Artiklan 7 määräysten perusteella määritettyjen tullausarvojen tulisi mahdollisimman suuressa määrin perustua aikaisemmin määritettyihin tullausarvoihin.

2. Artiklan 7 perusteella sovellettavien arvonmääritysmenetelmien tulisi olla artikloissa 1-6 määriteltyjä, molemmat mainitut artiklat mukaan luettuina, mutta kohtuullinen joustavuus niitä sovellettaessa on artiklan 7 tarkoitusperien ja määräysten mukaista.

3. Seuraavassa muutamia esimerkkejä kohtuullisesta joustavuudesta.

(a) Samanlainen tavara - vaatimusta, että samanlainen tavara viedään maasta samaan aikaan tai suunnilleen samoihin aikoihin kuin arvonmäärityksen kohteena oleva tavara, voidaan tulkita joustavasti; arvonmäärityksen perustana voi olla samanlainen maahantuotu tavara, joka on tuotettu eri maassa kuin arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran vientimaassa; arvon määrittämiseksi voidaan käyttää artiklojen 5 ja 6 määräysten mukaan aikaisemmin jo määritettyä samanlaisen maahantuodun tavaran tullausarvoa.

(b) Vastaavanlainen tavara - vaatimusta, että vastaavanlainen tavara viedään maasta samaan aikaan tai suunnilleen samoihin aikoihin kuin arvonmäärityksen kohteena oleva tavara voidaan tulkita joustavasti; arvonmäärityksen perustana voi olla vastaavanlainen maahantuotu tavara, joka on tuotettu eri maassa kuin arvonmäärityksen kohteena olevan tavaran vientimaassa; arvon määrittämiseksi voidaan käyttää artiklojen 5 ja 6 määräysten mukaan aikaisemmin jo määritettyä vastaavanlaisen maahantuodun tavaran tullausarvoa.

(c) Vähennysmenetelmä - artiklan 5.1 (a) määräystä, että tavara myydään "sellaisena kuin se oli maahantuontihetkellä" voidaan tulkita joustavasti; "90 päivän" aikavaatimusta voidaan soveltaa joustavasti.

Liite I Tulkintaan liittyvät huomautukset Huomautus artiklaan 8

Kohta 1(a)(i)

Sanonta "ostoprovisiot" tarkoittaa palkkiota, jonka maahantuoja maksaa agentilleen siitä, että tämä on edustanut häntä ulkomaalla arvonmäärityksen kohteena olevaa tavaraa ostettaessa.

Kohta 1(b) (ii)

1. Siihen, mikä osa artiklassa 8.1 (b) (ii) eritellyistä eristä kohdistuu maahantuotuun tavaraan, vaikuttaa kaksi tekijää, nimittäin itse ainesosan arvo ja tapa, miten tämä arvo jaetaan maahantuodun tavaran osalle. Nämä kustannuserät jaetaan kohtuullisella ja kussakin tilanteessa sopivalla tavalla sekä noudattaen yleisesti hyväksyttyjä kirjanpitoperiaatteita.

2. Jos maahantuoja hankkii ainesosan tiettyyn hintaan myyjältä, joka ei ole häneen riippuvuussuhteessa, ainesosan arvona ovat sen aiheuttamat kustannukset. Jos ainesosan on valmistanut maahantuoja tai häneen riippuvuussuhteessa oleva henkilö, sen arvona ovat sen tuotantokustannukset. Jos maahantuoja on käyttänyt toimittamaansa ainesosaa aikaisemmin, riippumatta siitä, oliko kyseinen maahantuoja hankkinut tai valmistanut sen, alkuperäisiä hankinta- tai tuotantokustannuksia alennetaan käyttöä vastaavasti, jotta päästään ainesosan arvoon.

3. Kun ainesosan arvo on määritetty, arvo jaetaan maahantuodun tavaran osalle. Tässä on erilaisia mahdollisuuksia. Arvo voidaan esimerkiksi kohdistaa ensimmäiseen lähetykseen, jos maahantuoja haluaa maksaa tullin koko arvosta yhdellä kertaa. Toisena mahdollisuutena on, että maahantuoja pyytää arvon jaettavaksi sen yksikkömäärän osalle, joka tuotetaan ensimmäiseen lähetykseen mennessä. Lisäksi hän voi pyytää, että arvo jaetaan koko arvioidun tuotannon osalle, mikäli tällaisesta tuotannosta on tehty sopimuksia tai kiinteitä sitoumuksia. Jakotapa riippuu siitä, mitä asiakirjoja maahantuoja esittää.

4. Edellä selostetun havainnollistamiseksi voidaan esittää tapaus, jossa maahantuoja toimittaa tuottajalle valumuotin käytettäväksi maahantuotavan tavaran valmistuksessa ja sopii tuottajan kanssa 10000 yksikön ostosta. Ensimmäisen 1000 yksikön erän lähettämiseen mennessä tuottaja on valmistanut jo 4000 yksikköä. Maahantuoja voi pyytää tulliviranomaista jakamaan muotin arvon joko 1000 yksikön, 4000 yksikön tai 10000 yksikön osalle.

Kohta 1(b) (iv)

1. Lisäykset, jotka tehdään artiklassa 8.1 (b) (iv) eriteltyjen erien johdosta, perustuvat objektiivisiin ja tarkistettavissa oleviin tietoihin. Jotta saataisiin vähennetyksi sekä maahantuojan että tulliviranomaisen työmäärä mahdollisimman vähiin lisäysten arvoja määritettäessä, käytetään mahdollisimman paljon ostajan liikekirjanpidosta saatavia tietoja.

2. Niiden ostajan toimittamien erien osalta, jotka ostaja on joko ostanut tai vuokrannut, on lisäyksenä oston tai vuokrauksen aiheuttamat kustannukset. Kun on kysymys yleisesti saatavasta tavarasta, ei lisätä muuta kuin materiaalin kopioinnista aiheutuvat kustannukset.

3. Se, kuinka helposti lisättävät arvot voidaan laskea, riippuu kulloinkin kysymyksessä olevan yrityksen organisaatiosta sekä sen liikkeenjohto- ja kirjanpitomenetelmistä.

4. On esimerkiksi mahdollista, että yritys, joka tuo useita tuotteita monista eri maista, hoitaa tuontimaan ulkopuolella sijaitsevan suunnittelukeskuksensa kirjanpidon siten, että siitä käyvät täsmällisesti ilmi tiettyyn tuotteeseen kohdistuvat kustannukset. Tällaisissa tapauksissa voidaan asianmukainen oikaisu tehdä välittömästi artiklan 8 määräyksiä soveltaen.

5. Toisessa tapauksessa yritys voi kirjata tuontimaan ulkopuolella sijaitsevan suunnittelukeskuksensa kustannukset yleiskuluiksi jakamatta niitä yksittäisten tuotteiden osalle. Tässä tapauksessa maahantuodun tavaran arvoon voidaan tehdä asianmukainen oikaisu artiklan 8 määräysten nojalla siten, että suunnittelukeskuksen kokonaiskustannukset jaetaan koko sen tuotannon osalle, joka käyttää suunnittelukeskusta hyväkseen, ja lisätään tällä tavoin jaetut kustannukset maahantuonteihin niiden yksikköluvun mukaan.

6. Päätettäessä kustannusten asianmukaisesta jakotavasta on eri tilanteissa luonnollisesti otettava huomioon erilaisia tekijöitä.

7. Sellaisissa tapauksissa, jolloin kyseisen ainesosan tuotanto on tapahtunut useissa maissa ja tietyn ajanjakson kuluessa, oikaisu rajoittuu siihen arvoon, joka tosiasiassa on lisätty tähän erään tuontimaan ulkopuolella.

Kohta 1(c)

1. Artiklassa 8.1 (c) mainittuihin rojalteihin ja lisenssimaksuihin voi kuulua mm. patenttien, tavaramerkkien ja tekijänoikeuksien käytön johdosta suoritettavat maksut. Maksuja, jotka suoritetaan oikeudesta jäljentää maahantuotua tavaraa tuontimaassa, ei tullausarvoa määritettäessä kuitenkaan lisätä maahantuodusta tavarasta tosiasiassa maksettuun tai maksettavaan hintaan.

2. Maksuja, jotka ostaja suorittaa maahantuodun tavaran jakelu- tai jälleenmyyntioikeudesta, ei lisätä maahantuodusta tavarasta tosiasiassa maksettuun tai maksettavaan hintaan, elleivät nämä maksut ole ehtona myytäessä maahantuotu tavara vietäväksi tuontimaahan.

Kohta 3

Mikäli ei ole käytettävissä objektiivisia ja tarkistettavissa olevia tietoja artiklan 8 edellyttämistä lisäyksistä, kauppa-arvoa ei voida määrittää artiklan 1 määräysten perusteella. Asian havainnollistamiseksi seuraava esimerkkitapaus: rojalti maksetaan sen litrahinnan perusteella, joka saadaan myytäessä tiettyä tuotetta tuontimaassa. Tuote tuotiin maahan kiloittain ja valmistettiin liuokseksi maahantuonnin jälkeen. Jos rojalti perustuu osaksi maahantuotuun tavaraan ja osaksi muihin tekijöihin, jotka eivät mitenkään liity maahantuotuun tavaraan (esimerkiksi jos maahantuotu tavara sekoitetaan kotimaisiin ainesosiin, niin että maahantuotu tavara ei enää ole tunnistettavissa, tai jos rojaltia ei voida erottaa ostajan ja myyjän välisistä erityisistä rahoitusjärjestelyistä) olisi perusteetonta yrittää tehdä lisäystä rojaltin johdosta. Jos tällainen rojalti kuitenkin perustuu vain maahantuotuun tavaraan ja jos rojaltisumma voidaan helposti määrittää, voidaan tarvittava lisäys tehdä tosiasiassa maksettuun tai maksettavaan hintaan.

Liite I Tulkintaan liittyvät huomautukset Huomautus artiklaan 9

Artiklan 9 määräyksiä sovellettaessa "tuontiajankohta" voi olla myös tullausajankohta.

Liite I Tulkintaan liittyvät huomautukset Huomautus artiklaan 11

1. Artikla 11 edellyttää, että maahantuojalla on oikeus valittaa tulliviranomaisen tekemästä arvonmäärityksen kohteena olevaa tavaraa koskevasta tullausarvopäätöksestä. Ensin voidaan valittaa tullihallinnon korkeammalle tasolle, mutta viime kädessä maahantuojalla on oikeus valittaa tuomioistuimeen.

2. Sanonta "ilman rangaistusseuraamuksia" tarkoittaa, ettei maahantuojalle määrätä sakkoa tai häntä uhata sakolla ainoastaan sen vuoksi, että hän on päättänyt käyttää valitusoikeuttaan. Normaaleja oikeudenkäyntikuluja ja asianajajien palkkioita ei katsota sakoiksi.

3. Mikään artiklan 11 määräyksistä ei kuitenkaan estä sopimuspuolta vaatimasta, että maksettavaksi määrätyt tullit suoritetaan täysimääräisinä ennen valitusta.

Liite I Tulkintaan liittyvät huomautukset Huomautus artiklaan 15

Kohta 4

Tätä artiklaa sovellettaessa sanonta "henkilöt" kattaa tarvittaessa myös juridiset henkilöt.

Kohta 4(e)

Tätä sopimusta sovellettaessa jonkun henkilön katsotaan valvovan toista henkilöä, jos edellinen voi joko juridisesti tai käytännön toimissa asettaa jälkimmäiselle rajoituksia tai ohjailla häntä.

Liite II Tekninen tullausarvokomitea

1. Tämän sopimuksen artiklan 18 mukaisesti Tulliyhteistyöneuvoston yhteyteen perustetaan tekninen tullausarvokomitea, jonka tarkoituksena on taata tämän sopimuksen yhdenmukainen tulkinta ja soveltaminen teknisellä tasolla.

2. Teknisen komitean tehtävät ovat seuraavat:

(a) tutkia teknisiä erityisongelmia, joita esiintyy päivittäisessä käytännön työssä sovellettaessa sopimuspuolten arvonmääritysjärjestelmiä sekä antaa esitettyjen tosiasioiden perusteella ohjeellisia lausuntoja sopiviksi katsotuista ratkaisuista;

(b) tutkia pyynnöstä tätä sopimusta koskevin osin arvonmääritykseen liittyviä lakeja, menettelytapoja ja käytäntöä sekä laatia selonteot näistä tutkimustuloksista;

(c) laatia ja lähettää vuosittain selontekoja tämän sopimuksen teknisestä toteutumisesta ja sopimuksen asemasta;

(d) antaa tietoja ja ohjeita kaikista niistä maahantuodun tavaran tullausarvon määritykseen liittyvistä kysymyksistä, joita sopimuspuolet tai komitea siltä pyytävät. Nämä tiedot ja ohjeet voidaan antaa ohjeellisina lausuntoina, kommentteina tai selittävinä huomautuksina;

(e) järjestää pyydettäessä tämän sopimuksen sopimuspuolille teknistä apua ja pyrkiä näin edistämään tämän sopimuksen kansainvälistä hyväksymistä;

(f)huolehtia muista komitean sille antamista tehtävistä.

Yleistä

3. Tekninen komitea pyrkii suorittamaan kohtuullisen lyhyessä ajassa erityiskysymyksiä koskevat tutkimuksensa, varsinkin tämän sopimuksen sopimuspuolten tai komitean sille antamat tehtävät.

4. Tulliyhteistyöneuvoston sihteeristö avustaa asianmukaisesti teknisen komitean työskentelyä.

Edustus

5. Jokaisella sopimuspuolella on oikeus olla edustettuna teknisessä komiteassa. Kukin sopimuspuoli voi nimittää edustajakseen tekniseen komiteaan yhden varsinaisen edustajan sekä yhden tai useamman varaedustajan. Sopimuspuolesta, joka on tällä tavoin edustettuna teknisessä komiteassa, käytetään nimitystä teknisen komitean jäsen. Teknisen komitean jäsenillä voi olla avustajinaan neuvonantajia. Myös GATTin sihteeristö voi olla kokouksissa läsnä tarkkailijana.

6. Tulliyhteistyöneuvoston jäsenillä, jotka eivät ole sopimuspuolia, voi olla edustajanaan teknisen komitean kokouksissa yksi edustaja sekä yksi tai useampi varaedustaja. Nämä edustajat osallistuvat teknisen komitean kokouksiin tarkkailijoina.

7. Teknisen komitean puheenjohtajan suostumuksella Tulliyhteistyöneuvoston pääsihteeri (josta tässä sopimuksessa käytetään nimitystä "pääsihteeri") voi kutsua teknisen komitean kokoukseen tarkkailijoiksi sellaisten maiden edustajia, jotka eivät ole sopimuspuolia eivätkä Tulliyhteistyöneuvoston jäsenmaita, sekä edustajia hallitustenkeskisistä ja kansainvälisistä elinkeinoelämän järjestöistä.

8. Ilmoitus tekniseen komiteaan nimitetyistä edustajista, varaedustajista sekä neuvonantajista tehdään pääsihteerille.

Teknisen komitean kokoukset

9. Tekninen komitea kokoontuu tarvittaessa, mutta vähintään kaksi kertaa vuodessa. Tekninen komitea määrää kunkin kokouksen ajankohdan edellisessä istunnossaan. Kokouksen ajankohtaa voidaan muuttaa, mikäli teknisen komitean joku jäsen sitä pyytää ja teknisen komitean jäsenten yksinkertainen enemmistö siihen suostuu taikka mikäli puheenjohtaja sitä pyytää kiireellisten asioiden vuoksi.

10. Teknisen komitean kokoukset pidetään Tulliyhteistyöneuvoston päätoimipaikalla, ellei toisin päätetä.

11. Erittäin kiireellisiä tapauksia lukuun ottamatta pääsihteeri ilmoittaa teknisen komitean kunkin istunnon alkamispäivän kaikille teknisen komitean jäsenille sekä kohdissa 6 ja 7 tarkoitetuille henkilöille ainakin kolmekymmentä päivää etukäteen.

Työjärjestys

12. Pääsihteeri laatii kutakin istuntoa varten alustavan työjärjestyksen ja lähettää sen teknisen komitean jäsenille sekä kohdissa 6 ja 7 tarkoitetuille henkilöille viimeistään 30 päivää ennen istuntoa, kiireellisiä tapauksia lukuun ottamatta. Tämä työjärjestys sisältää kaikki ne asiat, jotka tekninen komitea on edellisessä istunnossaan hyväksynyt siihen otettavaksi, kaikki puheenjohtajan omasta aloitteestaan siihen sisällyttämät asiat sekä kaikki kysymykset, jotka pääsihteeri, komitea tai teknisen komitean joku jäsen on pyytänyt siihen otettavaksi.

13. Tekninen komitea vahvistaa työjärjestyksensä kunkin istunnon alussa. Tekninen komitea voi milloin tahansa istuntonsa aikana muuttaa työjärjestystään.

Kokousvirkailijat ja työskentely

14. Tekninen komitea valitsee jäsentensä edustajista puheenjohtajan sekä yhden tai useamman varapuheenjohtajan. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan toimikausi on yksi vuosi. Erovuorossa oleva puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja voidaan valita uudelleen. Puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja, joka lakkaa toimimasta teknisen komitean jonkin jäsenen edustajana, menettää automaattisesti paikkansa puheenjohtajistossa.

15. Jos puheenjohtaja on poissa jostakin kokouksesta tai osasta sitä, puheenjohtajana toimii joku varapuheenjohtajista. Tällaisissa tapauksissa varapuheenjohtajalla on samat oikeudet ja velvoitteet kuin puheenjohtajalla.

16. Kokouksen puheenjohtaja osallistuu teknisen komitean työskentelyyn puheenjohtajana eikä teknisen komitean minkään jäsenen edustajana.

17. Sen lisäksi, mitä puheenjohtajan velvoitteista on määrätty muualla näissä säännöissä, puheenjohtaja avaa ja päättää kunkin istunnon, johtaa keskustelua, antaa puheenvuorot sekä seuraa näiden sääntöjen mukaisesti kokouksen kulkua. Puheenjohtaja voi myös palauttaa järjestykseen puhujan, jos tämän huomautukset eivät ole asiaankuuluvia.

18. Jokaisen kysymyksen käsittelyn aikana mikä valtuuskunta tahansa voi esittää työjärjestystä koskevan kysymyksen. Tässä tapauksessa puheenjohtaja ilmoittaa heti oman päätöksensä. Jos tätä päätöstä vastustetaan, puheenjohtajan tulee alistaa päätöksensä kokouksen ratkaistavaksi, ja se säilyy sellaisenaan, ellei kokous äänestä sitä kumoon.

19. Pääsihteeri tai hänen määräämänsä sihteeristön virkailijat hoitavat teknisen komitean kokousten vaatiman sihteerityön.

Kokouksen päätösvaltaisuus ja äänestykset

20. Tekninen komitea on päätösvaltainen, jos sen jäsenistön yksinkertainen enemmistö on läsnä.

21. Teknisen komitean kullakin jäsenellä on yksi ääni. Teknisen komitean päätös edellyttää, että vähintään kahden kolmasosan enemmistö läsnäolevista jäsenistä kannattaa sitä. Riippumatta jotakin erityiskysymystä koskeneen äänestyksen tuloksesta tekninen komitea voi laatia komitealle ja Tulliyhteistyöneuvostolle täydellisen raportin käsitellystä asiasta ja ilmaista keskustelussa esitetyt erilaiset mielipiteet.

Kielet ja asiakirjat

22. Teknisen komitean virallisina kielinä ovat englanti, ranska ja espanja. Millä tahansa näistä kolmesta kielestä esitetyt puheenvuorot ja lausunnot käännetään välittömästi muille virallisille kielille, elleivät kaikki valtuuskunnat sovi, että kääntämisestä luovutaan. Millä muulla kielellä tahansa esitetyt puheenvuorot ja lausunnot käännetään englanniksi, ranskaksi tai espanjaksi samoin varauksin kuin edellä, mutta tällaisissa tapauksissa kyseisen valtuuskunnan tulee toimittaa englannin-, ranskan- tai espanjankielinen käännös esityksestä. Teknisen komitean virallisissa asiakirjoissa käytetään vain englantia, ranskaa ja espanjaa. Teknisessä komiteassa käsiteltävissä muistioissa ja kirjeenvaihdossa käytetään jotakin virallisista kielistä.

23. Tekninen komitea laatii selonteon kaikista istunnoistaan, mikäli puheenjohtaja katsoo sen välttämättömäksi, sekä pöytäkirjan tai yhteenvedon kokouksistaan. Puheenjohtaja tai hänen määräämänsä raportoi teknisen komitean työstä jokaisessa komitean ja Tulliyhteistyöneuvoston kokouksessa.

Liite III Tilapäiset paneelit

1. Komitean tämän sopimuksen mukaisesti asettamien tilapäisten paneelien tehtävät ovat seuraavat:

(a) tutkia asia, jonka komitea on antanut sen hoidettavaksi;

(b) neuvotella riitakysymyksistä osapuolten kanssa ja antaa heille kaikki mahdollisuudet päästä osapuolia keskinäisesti tyydyttävään ratkaisuun; sekä

(c) antaa lausunto kysymykseen liittyvistä tämän sopimuksen määräysten soveltamista koskevista tosiasioista ja esittää sellaisia näkökohtia, jotka auttavat komiteaa antamaan asiasta suosituksia tai tekemään siitä päätöksiä.

2. Helpottaakseen paneelin asettamista komitean puheenjohtaja pitää epävirallista suuntaa-antavaa luetteloa valtioiden virkamiehistä, jotka ovat perehtyneet tullausarvokysymyksiin ja joilla on kokemusta kauppasuhteista ja taloudellisesta kehityksestä. Luetteloon voi sisältyä muitakin henkilöitä kuin valtion virkamiehiä. Tässä yhteydessä jokaista sopimuspuolta pyydetään kunkin vuoden alussa ilmoittamaan komitean puheenjohtajalle yhden tai kahden sellaisen virkamiesasiantuntijan nimi (nimet), jonka (jotka) kukin tämän sopimuksen sopimuspuoli olisi valmis asettamaan käytettäväksi tätä tehtävää varten. Kun paneelin asettamista on pyydetty, puheenjohtaja tekee, neuvoteltuaan asianosaisten sopimuspuolten kanssa, 7 päivän kuluessa pyynnön esittämisestä ehdotuksensa paneelin kokoonpanosta. Paneeliin kuuluu 3-5 jäsentä, jotka mieluiten ovat valtion virkamiehiä. Sopimuspuolet, joita riitakysymys välittömästi koskee, ilmoittavat seitsemän työpäivän kuluessa kantansa puheenjohtajan ehdottamaan paneelin kokoonpanoon eivätkä vastusta nimityksiä, ellei siihen ole pakottavia syitä.

Riidan osapuolina olevien valtioiden kansalaisia ei voida valita jäseniksi kyseistä riita-asiaa käsittelevään paneeliin. Paneelin jäsenet toimivat yksityishenkilöinä eivätkä hallituksen tai minkään järjestön edustajina. Näin ollen hallituksen tai järjestöt eivät saa antaa heille ohjeita paneelissa käsiteltävistä asioista.

3. Jokainen paneeli kehittää omat työskentely tapansa. Kaikkien osapuolien, joilla on oleellisia etuja valvottavanaan kyseisessä asiassa ja jotka ovat ilmoittaneet siitä komitealle, on saatava tilaisuus tulla kuulluksi. Jokainen paneeli voi pyytää tietoja ja teknisiä neuvoja mistä tahansa sopivaksi katsomastaan lähteestä. Ennen kuin paneeli pyytää tällaisia tietoja tai teknisiä neuvoja jonkin sopimuspuolen oikeudenkäyttövallan alaisesta lähteestä, se tiedottaa asiasta tämän sopimuspuolen hallitukselle. Jokainen sopimuspuoli vastaa viipymättä ja täydellisesti kaikkiin tiedusteluihin, joita paneeli esittää tarkoituksenaan hankkia välttämättömiksi ja asiaankuuluviksi katsomansa tiedot. Paneelille annettuja luottamuksellisia tietoja ei saa paljastaa ilman tiedot toimittaneen hallituksen tai henkilön erityislupaa. Jos paneelia pyydetään antamaan tällaisia tietoja ja jos paneeli ei ole saanut lupaa paljastaa kysymyksessä olevia tietoja, voidaan tiedoista tehdä ei-luottamuksellinen yhteenveto tiedot antaneen henkilön hallituksen tai henkilön luvalla.

4. Mikäli riitakysymyksen osapuolet eivät ole päässeet tyydyttävään ratkaisuun, paneeli esittää päätöksensä kirjallisesti. Paneelin raporteissa tulisi yleensä olla perustelut kaikille niissä tehdyille päätöksille. Mikäli osapuolet pääsevät keskenään sopimukseen, paneelin raportissa voidaan rajoittua selostamaan riita-asia lyhyesti ja todeta, että ratkaisuun on päästy.

5. Käsitellessään riita-asioita, joihin liittyy luonteeltaan teknisiä kysymyksiä, paneeli käyttää perustana selvityksiä, jotka tekninen komitea on asiasta esittänyt tämän sopimuksen artiklan 20.4 mukaisesti.

6. Paneelien tarvitsema aika vaihtelee eri tapauksissa. Niiden tulisi pyrkiä esittämään komitealle selontekonsa ja, milloin se on tarkoituksenmukaista, suosituksensa ilman aiheetonta viivytystä, normaalisti kolmen kuukauden kuluessa paneelin asettamisesta.

7. Kannustaakseen riitakysymysten osapuolia pyrkimään keskinäisesti tyydyttäviin ratkaisuihin ja saadakseen riitaosapuolten kommentit, kunkin paneelin tulisi esittää kyseisille riitaosapuolille raporttinsa selostava osa ja sen jälkeen johtopäätöksensä tai yhteenveto niistä kohtuullisena ajassa ennen niiden jakamista sopimuspuolille.

Pöytäkirja tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen artiklan 7 soveltamista koskevaan sopimukseen

Tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen artiklan 7 soveltamista koskevan sopimuksen (jota jäljempänä sanotaan sopimukseksi) sopimuspuolet,

Kiinnittäen huomiota monenvälisiin kauppaneuvotteluihin ja kauppaneuvottelukomitean kokouksessaan 11. ja 12. huhtikuuta 1979 ilmaisemaan haluun päästä tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen artiklan 7 soveltamisesta koskevassa sopimuksessa yhteen tekstimuotoon;

Tunnustaen, että kehitysmailla saattaa olla erityisiä ongelmia sopimuksen soveltamisessa;

Todeten, että sopimuksen artiklan 27 määräykset, jotka koskevat muutoksia, eivät ole vielä astuneet voimaan: