65/1980

1 artikla

1. Suomessa tai Espanjassa toimivilla liikenteenharjoittajilla on oikeus harjoittaa henkilö- tai tavaraliikennettä jommassakummassa valtiossa rekisteröidyillä ajoneuvoilla sopimuspuolten alueiden välillä tai niiden kautta tässä sopimuksessa määritellyin ehdoin.

2. Sisäinen henkilö- tai tavaraliikenne toisen sopimuspuolen alueella sijaitsevan kahden paikkakunnan välillä toisen sopimuspuolen alueella rekisteröidyillä ajoneuvoilla on kielletty.

3. Sopimuspuolten liikenteenharjoittajat eivät saa suorittaa kuljetuksia toisen sopimuspuolen alueen ja kolmannen maan välillä.

2 artikla

Lukuunottamatta tämän sopimuksen 3 artiklassa mainittuja kuljetuksia tarvitaan etukäteen hankittava lupa kaikkiin henkilökuljetuksiin sopimusvaltioiden välillä tai niiden alueiden kautta ajoneuvoilla, joissa kuljettajan paikan lisäksi on enemmän kuin kahdeksan istumapaikkaa.

3 artikla

1. Seuraaviin kuljetuksiin ei tarvita etukäteen myönnettävää lupaa:

a) mikäli ajoneuvo kuljettaa koko matkan ajan samaa matkustajaryhmää sekä palaa lähtömaahan ottamatta tai jättämättä matkustajia matkan aikana;

b) mikäli ajoneuvo tuo maahan matkustajia ja palaa takaisin tyhjänä.

2. Liikenteenharjoittajien on nämä määräykset huomioon ottaen esitettävä tilapäisiä kuljetuksia koskeva asiakirja sopimuspuolten asianomaisten viranomaisten yhteisesti määräämän menettelyn mukaisesti.

4 artikla

1. Säännöllistä henkilöliikennettä koskevat lupahakemukset ja tämän sopimuksen 17 artiklassa tarkoitetussa pöytäkirjassa määrätyt asiakirjat on toimitettava ajoneuvon rekisteröintivaltion asianomaiselle viranomaiselle.

2. Mikäli hakijan kotimaan asianomainen viranomainen puoltaa tämän artiklan 1 kohdassa mainittua hakemusta, lähetetään yksi hakemuskappale toisen sopimuspuolen asianomaiselle viranomaiselle.

3. Molempien sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset myöntävät luvan omaa aluettaan varten ja toimittavat sen viipymättä toisen sopimuspuolen asianomaiselle viranomaiselle.

4. Asianomaiset viranomaiset myöntävät luvat periaatteessa vastavuoroisuuden pohjalta.

5 artikla

Muuta kuin tämän sopimuksen 3 ja 4 artiklassa tarkoitettua henkilöliikennettä koskevat lupahakemukset toimitetaan toisen sopimuspuolen asianomaiselle viranomaiselle ajoneuvon rekisteröintimaan asianomaisen viranomaisen välityksellä kiireellisiä tapauksia lukuunottamatta. Tällaisissa tapauksissa toisen sopimuspuolen asianomainen viranomainen ilmoittaa viipymättä tehdystä päätöksestä rekisteröintimaan asianomaiselle viranomaiselle.

6 artikla

1. Etukäteen myönnettävä lupa tarvitaan kaikkiin omaan tai muiden lukuun suoritettaviin tavarakuljetuksiin toisen sopimusvaltion alueella tai alueelta tahi sen kautta toisessa sopimusvaltiossa rekisteröidyllä ajoneuvolla.

2. Lupaa ei kuitenkaan tarvita

a) tilapäisiin tavarakuljetuksiin lentokentille tai lentokentiltä reittien muuttuessa;

b) matkatavaroiden kuljetuksiin henkilökuljetuksiin tarkoitettujen ajoneuvojen perävaunuilla ja samoihin kuljetuksiin kaikenlaisilla ajoneuvoilla lentokentille ja lentokentiltä;

c) postin kuljetuksiin;

d) vahingoittuneiden ajoneuvojen kuljetuksiin;

e) ruumiiden kuljetuksiin;

f) tavarakuljetuksiin moottoriajoneuvoilla, joiden kokonaispaino (perävaunut mukaan luettuna) ei ylitä kuutta tonnia;

g) taideteosten ja -esineiden kuljetuksiin näyttelyihin, messuille tai kaupallisiin tarkoituksiin;

h) yksinomaan mainontaan tai tiedotustoimintaan tarkoitettujen tavaroiden ja varusteiden kuljetuksiin.

7 artikla

Luvat liikenteenharjoittajille antaa heille kuuluvien ajoneuvojen rekisteröintimaan asianomainen viranomainen sopimuspuolten vuosittain yhdessä päättämän kiintiön puitteissa.

Tätä tarkoitusta varten kummankin valtion asianomaiset viranomaiset vaihtavat tarvittavat asiakirjat täyttämättöminä.

8 artikla

Seuraavissa tapauksissa vaaditaan lupa, jota ei lueta kiintiöön kuuluvaksi:

a) kauttakuljetukset;

b) tavarakuljetukset säädetyssä lämpötilassa erityisesti siihen tarkoitukseen varustetuissa ajoneuvoissa;

c) muuttoliikkeiden suorittamat muuttokuljetukset, milloin käytetään asiaan kuuluvaa ammattihenkilökuntaa ja varusteita;

d) välineiden, tarvikkeiden ja eläinten kuljetukset teatteri-, musiikki-, elokuva- ja sirkusesityksiin, urheilutilaisuuksiin, messuille ja markkinoille sekä radio-, televisio- tai elokuvaesitysten valmistamiseen ja takaisin;

e) mahdollisesti määrättävät erikoiskuljetukset, joiden ehdoista kummankin sopimuspuolen asianomaiset viranomaiset ovat sopineet.

9 artikla

1. Kummankin sopimuspuolen yhdessä määräämien mallien mukaisia lupia on kahta lajia:

a) yhtä tai useampaa matkaa varten myönnettävä lupa, joka on voimassa enintään kaksi kuukautta;

b) rajoittamatonta matkamäärää varten myönnettävä lupa, joka on voimassa yhden vuoden.

2. Luvan saaneella liikenteenharjoittajalla on oikeus tämän sopimuksen pöytäkirjassa määrätyin ehdoin ottaa paluukuorma.

10 artikla

1. Vaaditut kuljetuskirjat on pidettävä ajoneuvossa ja on pyynnöstä esitettävä tarkastusviranomaiselle.

2. Luvan saajan on palautettava lupa sen antaneelle viranomaiselle viimeistään sen voimassaolon päättyessä riippumatta siitä, onko sitä käytetty.

Tulliviranomaisen on leimattava kyseiset luvat.

11 artikla

Liikenteenharjoittajien ja niiden henkilökunnan on noudatettava sopimuspuolten alueella voimassa olevia, kuljetuksia ja tieliikennettä koskevia säännöksiä. Niiden suorittamien kuljetusten on oltava luvan määräysten mukaisia.

12 artikla

1. Kumpikaan sopimuspuoli ei aseta toisessa valtiossa rekisteröityjen ajoneuvojen painoille ja mitoille ankarampia vaatimuksia kuin omassa maassaan rekisteröidyille ajoneuvoille.

2. Mikäli ajoneuvon paino tai mitat tyhjänä tai kuormattuna ylittävät toisessa sopimusvaltiossa voimassaolevat enimmäismäärät, on ajoneuvolla oltava erikoislupa, jonka myöntää toisen sopimuspuolen asianomainen viranomainen.

3. Mikäli lupa rajoittaa ajoneuvon liikkumisen määrätylle reitille, kuljetuksen on tapahduttava vain tällä reitillä.

13 artikla

Veroja ja muita maksuja koskevat asiat käsitellään erikseen tämän sopimuksen yhteydessä.

14 artikla

1. Kummankin sopimuspuolen asianomaiset viranomaiset valvovat, että liikenteenharjoittajat ja niiden henkilökunta noudattavat tämän sopimuksen määräyksiä ja ilmoittavat toisilleen havaitsemistaan rikkomisista ja ehdottamistaan seuraamuksista. Sovellettavat seuraamukset, riippumatta mahdollisista taloudellisista oikeudellisista seuraamuksista voivat olla seuraavat:

a) varoitus;

b) tämän sopimuksen 1 artiklassa tarkoitettujen kuljetusoikeuksien menetys määräajaksi tai kokonaan sen valtion alueella, jossa rikkominen on tapahtunut.

2. Toisen sopimuspuolen viranomaisille on ilmoitettava toimenpiteistä, joihin on ryhdytty.

15 artikla

Kumpikin sopimuspuoli nimeää ja ilmoittaa toiselle sopimuspuolelle sen toimivaltaisen viranomaisen, jolla on valtuudet ryhtyä tässä sopimuksessa määrättyihin toimenpiteisiin.

16 artikla

1. Tämän sopimuksen määräysten soveltamista varten sopimuspuolet asettavat sekakomission.

2. Sekakomissio kokoontuu jommankumman sopimuspuolen asianomaisen viranomaisen pyynnöstä vuorotellen kummankin sopimuspuolen alueella.

17 artikla

1. Tämän sopimuksen soveltamisesta määrätään pöytäkirjassa, joka tulee voimaan samana päivänä kuin tämä sopimus.

2. Tämän sopimuksen 16 artiklassa mainitulla sekakomissiolla on oikeus muuttaa pöytäkirjaa.

18 artikla

1. Tämä sopimus tulee voimaan 30 päivän kuluttua siitä, kun sopimuspuolet ovat kirjallisesti ilmoittaneet toisilleen, että sopimuksen voimaantuloa varten tarvittavat valtiosäännön mukaiset vaatimukset on täytetty.

2. Sopimus on voimassa yhden kalenterivuoden voimaantulonsa jälkeen ja sen katsotaan sen jälkeen jatkuvan vuoden kerrallaan, ellei jompikumpi sopimuspuolista irtisano sitä vähintään kolme kuukautta ennen sen voimassaolon päättymistä.

Tehty Helsingissä 4 päivänä kesäkuuta 1976 kahtena suomen- ja espanjankielisenä alkuperäiskappaleena, molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaisia.

(Sopimukseen liittyvä pöytäkirja on nähtävänä ja saatavana liikenneministeriössä)