15/1979

1 artikla

Säännölliseen henkilöliikenteeseen linja-autoilla kummankin maan välillä tarvitaan molempien sopimuspuolten asianomaisten viranomaisten lupa. Tällaisia lupia koskevat hakemukset tulee tehdä ja käsitellä näiden viranomaisten yhteisesti määräämän menettelyn mukaisesti.

2 artikla

Muihin kuin säännöllisiin henkilökuljetuksiin, joita sopimuspuolen liikenteenharjoittajat suorittavat tämän sopimuspuolen alueella rekisteröidyn linja-autoin toisen sopimuspuolen alueelle tai sieltä pois, tarvitaan jälkimmäisen sopimuspuolen asianomaisen viranomaisen edeltäkäsin antama lupa, jollei matkustajia kuljeteta

a) edestakaisella matkalla, joka alkaa ja loppuu ajoneuvon rekisteröineen sopimuspuolen alueella, tai

b) matkalla, joka alkaa ajoneuvon rekisteröintimaassa ja loppuu toisen sopimuspuolen alueella edellyttäen, että ajoneuvo palaa rekisteröintimaahansa tyhjänä, tai

c) satunnaisluonteisella kauttakulkumatkalla.

3 artikla

Liikenteenharjoittaja, jolla on liikennöintioikeus sopimuspuolen alueella, on oikeutettu ilman toisen sopimuspuolen lakien ja määräysten mukaista tätä tarkoitusta varten tarvittavaa kuljetuslupaa tuomaan tyhjän tai kuormatun tavara-ajoneuvon väliaikaisesti tämän toisen sopimuspuolen alueelle tavaran kuljetusta varten, paluukuormat mukaan luettuina:

a) sopimuspuolen alueella sijaitsevan minkä tahansa paikan ja toisen sopimuspuolen alueella sijaitsevan minkä tahansa paikan välillä; ja

b) kauttakulkuna tämän toisen sopimuspuolen alueen kautta.

4 artikla

1. Poiketen tämän sopimuksen 5 artiklan määräyksistä liikenteenharjoittaja, jolla on liikennöintioikeus sopimuspuolen alueella, mukaan luettuna omaan lukuun kuljetuksia suorittava liikenteenharjoittaja> tarvitsee luvan 3 artiklassa mainittujen kuljetusten suorittamiseen. Tällaisen luvan antaa sen sopimuspuolen asianomainen viranomainen, joka on myöntänyt liikenteenharjoittajalle liikennöintioikeuden, asianomaisten viranomaisten yhdessä vuosittain määräämien kiintiöiden rajoissa.

2. Lupa ei ole siirrettävissä.

3. Lupa oikeuttaa yhden moottoriajoneuvon tai yhden ajoneuvoyhdistelmän (yhdistetyn ajoneuvon tai varsinaisen perävaunuyhdistelmän) käyttöön.

4. Luvat voivat olla kahdenlaisia:

a) matkalupia, jotka oikeuttavat yhteen matkaan (meno ja paluu) ja joiden voimassaoloaika on enintään kuusi kuukautta;

b) aikalupia, jotka oikeuttavat rajoittamattomaan määrään matkoja yhden kalenterivuoden aikana.

5. Asianomaisten viranomaisten tulee lähettää toisilleen vaadittaessa tarvittava määrä lupalomakkeita.

5 artikla

Tämän sopimuksen 4 artiklassa mainittuja lupia ei vaadita:

a) rikkoutuneiden ajoneuvojen kuljetukseen tahi kuormaamattomien korjausajoneuvojen ajoon tällaista kuljetusta varten taikka rikkoutuneen ajoneuvon sijaan tuotavan ajoneuvon kuljettamiseen;

b) taideteosten ja antiikkiesineiden kuljetuksiin;

c) yksinomaan mainos- tai opetustarkoituksiin tarkoitettujen esineiden ja varusteiden kuljetuksiin;

d) lavasteiden, varusteiden tai eläinten edestakaiskuljetuksiin teatteri-, musiikki-, elokuva-, sirkus- tai urheilutilaisuuksiin tahi näyttelyihin tai messuille taikka radio-, televisio- tai elokuvaohjelmien valmistusta varten;

e) messu- ja näyttelytavaroiden kuljetuksiin;

f) hautauskuljetuksiin;

g) muuttotavaroiden kuljetuksiin;

h) helposti pilaantuvien elintarvikkeiden kuljetuksiin jäähdytysajoneuvoissa;

i) lääketieteellisten varusteiden ja lääkevarastojen kuljetuksiin hätätapauksissa.

6 artikla

Jos sopimuspuolen alueella rekisteröidyn ajoneuvon tai ajoneuvoyhdistelmän painot ja mitat kuormattuna tai kuormaamattomana ylittävät toisen sopimuspuolen lakien tai määräysten mukaiset enimmäispainot ja -mitat, tulee tämän toisen sopimuspuolen asianomaiselta viranomaiselta saada 4 artiklan mukaisesti vaadittavien lupien lisäksi erityinen kirjallinen lupa ajoneuvon tai ajoneuvoyhdistelmän käyttöön sen alueella.

7 artikla

1. Tämän sopimuksen määräykset eivät oikeuta liikenteenharjoittajaa, jolla on liikennöintioikeus sopimuspuolen alueella, ottamaan matkustajia tai tavaroita toisen sopimuspuolen alueella sijaitsevasta paikasta jätettäviksi tai kuljetettaviksi tällä alueella sijaitsevaan toiseen paikkaan.

2. Sopimuspuolen liikenteenharjoittaja ei saa ottaa matkustajia tai tavaroita:

a) kolmannen maan alueelta jätettäviksi tai toimitettaviksi toisen sopimuspuolen alueelle; tai

b) toisen sopimuspuolen alueelta jätettäviksi tai toimitettaviksi kolmanteen maahan, jollei tämän toisen sopimuspuolen asianomaiselta viranomaiselta ole saatu erityistä kirjallista lupaa tällaisen kuljetuksen suorittamiseen.

8 artikla

Tämän sopimuksen määräysten mukaan annetut luvat tulee pitää ajoneuvossa mukana ja ne tulee vaadittaessa esittää kaikille henkilöille, jotka sopimuspuolen alueella on asianmukaisesti oikeutettuja niitä vaatimaan.

9 artikla

Sopimuspuolen alueella rekisteröidyt ja väliaikaisesti toisen sopimuspuolen alueelle tuodut ajoneuvot ovat vapautetut kaikista ajoneuvojen liikennöimisestä tai hallinnasta tällä alueella perittävistä veroista ja maksuista. Tämä vapautus ei koske tiemaksuja eikä kulutuksesta, polttoaineenkulutus mukaan luettuna, aiheutuvia veroja tai maksuja eikä kuljetuksia koskevia veroja tai maksuja.

10 artikla

1. Polttoaineen tuominen sopimuspuolen alueelle toisen sopimuspuolen alueella rekisteröidyllä ajoneuvolla on kielletty lukuun ottamatta valmistajan ajoneuvoon alunperin asentamassa yhdessä tai useammassa tavanomaisessa polttoainesäiliössä olevaa määrää.

2. Tämän sopimuksen tarkoittamia kuljetuksia suorittavien ajoneuvojen korjaukseen tarkoitetut, väliaikaisesti toisen sopimuspuolen alueelle tuodut varaosat ovat vapautetut tullimaksuista ja kaikista muista tuontia koskevista veroista ja maksuista maahantulopaikan tulliviranomaisten antaman väliaikaista tuontia koskevan asiakirjan perusteella. Käyttämättömät varaosat tulee viedä maasta. Korvatut osat tulee viedä takaisin ajoneuvon rekisteröintimaahan tai hävittää toisen sopimuspuolen asianomaisten tulliviranomaisten valvonnassa.

11 artikla

1. Jollei tämän sopimuksen määräyksistä muuta johdu, liikenteenharjoittajan, jolla on liikennöintioikeus sopimuspuolen alueella, tulee toisen sopimuspuolen alueella ollessaan noudattaa tällä alueella voimassa olevia maantiekuljetuksia ja -liikennettä koskevia lakeja ja määräyksiä.

2. Jos sopimuspuolen liikenteenharjoittaja laiminlyö edellä olevan kappaleen määräysten noudattamisen, toisen sopimuspuolen asianomainen viranomainen voi ilmoittaa siitä sen sopimuspuolen asianomaiselle viranomaiselle, joka on myöntänyt liikenteenharjoittajalle liikennöintioikeuden ja voi vaatia tätä viranomaista joko

a) antamaan varoituksen liikenteenharjoittajalle;

b) antamaan tällaisen varoituksen ilmoituksin, että mikä tahansa seuraava rikkomus saattaa johtaa väliaikaiseen tai lopulliseen kyseisen henkilön omistamien tai käyttämien ajoneuvojen poissulkemiseen sen sopimuspuolen alueelta, jossa rikkomus on tapahtunut; tai

c) antamaan ilmoituksen tällaisesta poissulkemisesta.

3. Tällaisen vaatimuksen saavan asianomaisen viranomaisen on noudatettava sitä ja ilmoitettava mahdollisimman nopeasti toisen sopimuspuolen asianomaiselle viranomaiselle suoritetuista toimenpiteistä.

4. Tämän artiklan määräykset eivät vaikuta mihinkään tuomioistuinten tai täytäntöönpanoviranomaisten mahdollisesti soveltamiin lainmukaisiin rangaistusseuraamuksiin sen sopimuspuolen alueella, jonka lakeja tai määräyksiä ei ole noudatettu.

12 artikla

Kysymykset, joita ei käsitellä tämän sopimuksen tai sellaisten kansainvälisten yleissopimusten määräyksissä, joiden osapuolina kumpikin maa on, ovat kyseisen sopimuspuolen kansallisen lainsäädännön alaisia.

13 artikla

1. Sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset pitävät yllä yhteyttä toisiinsa kaikissa tämän sopimuksen soveltamista koskevissa kysymyksissä.

2. Edellä olevassa kappaleessa esitettyä tarkoitusta varten sopimuspuolet voivat asettaa sekakomitean.

3. Sekakomitea kokoontuu jommankumman sopimuspuolen asianomaisen viranomaisen pyynnöstä.

14 artikla

1. Tämä sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun sopimuspuolet ovat kirjallisesti ilmoittaneet toisilleen, että sopimuksen voimaansaattamiseksi tarvittavat toimenpiteet niiden alueilla on suoritettu.

2. Sopimus on voimassa yhden vuoden sen voimaantulosta. Sen jälkeen sen voimassaolo jatkuu, ellei jompikumpi sopimuspuoli sitä irtisano toiselle sopimuspuolelle osoitetulla kuuden kuukauden kirjallisella irtisanomisilmoituksella.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet, hallitustensa asianmukaisesti siihen valtuuttamina, ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Ateenassa 20 päivänä kesäkuuta 1977 kahtena englanninkielisenä kappaleena, jotka molemmat ovat yhtä todistusvoimaisia.