Asetus kansainvälistä suojelua nauttivia henkilöitä vastaan, mukaan lukien diplomaattiset edustajat, kohdistuvien rikosten ehkäisemistä ja rankaisemista koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta.
- Allekirjoituspäivä
Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:
1 §.
New Yorkissa 14 päivänä joulukuuta 1973 tehty kansainvälistä suojelua nauttivia henkilöitä vastaan, mukaan lukien diplomaattiset edustajat, kohdistuvien rikosten ehkäisemistä ja rankaisemista koskeva yleissopimus, jonka eräät määräykset on 17 päivänä elokuuta 1978 annetulla lailla (880/78) hyväksytty ja jonka tasavallan presidentti on ratifioinut niin ikään 17 päivänä elokuuta 1978 ja jota koskeva ratifioimiskirja on talletettu Yhdistyneiden Kansankuntien pääsihteerin huostaan 31 päivänä marraskuuta 1978 niin kuin siitä on sovittu.
2 §.
Suomi on 1 §:ssä mainitun yleissopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä tehnyt seuraavan varauman:
Suomi ilmoittaa soveltavansa yleissopimuksen 8 artiklan 3 kappaleen määräystä siten, että Suomi luovuttaa rikoksentekijän vain rikoksista, joista saattaa seurata vuoden vankeusrangaistusta ankarampi rangaistus, edellyttäen, että muut luovuttamiselle asetetut Suomen lainsäädännön vaatimukset on täytetty.
3 §.
Tarkempia määräyksiä tämän asetuksen soveltamisesta antaa tarvittaessa valtioneuvosto.
Kansainvälistä suojelua nauttivia henkilöitä vastaan, mukaan lukien diplomaattiset edustajat, kohdistuvien rikosten ehkäisemistä ja rankaisemista koskeva YLEISSOPIMUS
Tämän yleissopimuksen osapuolina olevat valtiot,
pitäen mielessä kansainvälisen rauhan ylläpitämistä sekä valtioiden välisten ystävällisten suhteiden ja yhteistyön edistämistä koskevat Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan päämäärät ja periaatteet,
katsoen, että vaarantamalla diplomaattisten edustajien sekä muiden kansainvälistä suojelua nauttivien henkilöiden turvallisuuden, näitä henkilöitä vastaan kohdistuvat rikokset muodostavat vakavan uhkan valtioiden väliselle yhteistyölle välttämättömien tavanomaisten kansainvälisten suhteiden ylläpitämiselle,
uskoen, että nämä rikokset herättävät vakavaa huolestumista kansainvälisessä yhteisössä,
vakuuttuneina siitä, että sellaisten rikosten ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi on pikaisesti ryhdyttävä tarpeellisiin ja tehokkaisiin toimenpiteisiin,
ovat sopineet seuraavasta:
1 artikla
Tässä yleissopimuksessa:
1. "kansainvälistä suojelua nauttiva henkilö" tarkoittaa:
a) valtionpäämiestä sekä jokaista asianomaisen valtion valtiosäännön perusteella valtionpäämiehen tehtäviä hoitavan kollegiaalisen toimielimen jäsentä, hallituksen päämiestä tai ulkoasiainministeriä silloin, kun tällainen henkilö on vieraassa valtiossa, sekä hänen mukanaan seuraavia perheenjäseniä;
b) jokaista valtion edustajaa tai virkamiestä tahi jokaista hallitustenvälisen kansainvälisen järjestön virkamiestä tai muuta edustajaa, joka häneen, hänen virkahuoneistoonsa, yksityisasuntoonsa tahi kulkuneuvoonsa kohdistuneen rikoksen tekohetkellä ja tekopaikassa on kansainvälisen oikeuden mukaan oikeutettu saamaan erityissuojelua jokaista hänen ruumiilliseen koskemattomuuteensa, henkilökohtaiseen vapauteensa tahi arvoonsa kohdistuvaa hyökkäystä vastaan, sekä hänen talouteensa kuuluvia perheenjäseniä;
2. "rikoksesta epäilty" tarkoittaa henkilöä, jota vastaan on riittävästi todisteita, joista voidaan päätellä hänen tehneen tai olleen osallisena yhteen tai useampaan 2 artiklassa mainittuun rikokseen.
2 artikla
1. Tahallisesti suoritettu:
a) murha, ihmisryöstö tai muu kansainvälistä suojelua nauttivan henkilön ruumiilliseen koskemattomuuteen tai henkilökohtaiseen vapauteen kohdistuva hyökkäys;
b) kansainvälistä suojelua nauttivan henkilön virkahuoneistoon, yksityisasuntoon tahi kulkuneuvoon kohdistuva väkivaltainen hyökkäys, joka on omiaan vaarantamaan hänen ruumiillisen koskemattomuutensa tai henkilökohtaisen vapautensa;
c) sellaisella hyökkäyksellä uhkaaminen;
d) sellaisen hyökkäyksen yritys; sekä
e) avunanto sellaiseen hyökkäykseen
on jokaisen sopimusvaltion sisäisessä lainsäädännössään säädettävä rikokseksi.
2. Jokaisen sopimusvaltion tulee säätää näistä rikoksista asianmukaiset rangaistukset ottaen huomioon niiden vakavuus.
3. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräykset eivät millään tavoin rajoita sopimusvaltioiden kansainvälisen oikeuden mukaisia velvoitteita ryhtyä kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin kansainvälistä suojelua nauttivan henkilön ruumiilliseen koskemattomuuteen, henkilökohtaiseen vapauteen tahi arvoon kohdistuvien muiden hyökkäysten ehkäisemiseksi.
3 artikla
1. Jokaisen sopimusvaltion tulee ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin tuomiovaltansa ulottamiseksi 2 artiklassa mainittuihin rikoksiin seuraavissa tapauksissa:
a) kun rikos on tehty sen valtion alueella tai siinä valtiossa rekisteröidyssä aluksessa tai ilma-aluksessa;
b) kun rikoksesta epäilty on sen valtion kansalainen;
c) kun rikos on tehty sellaista 1 artiklassa mainittua kansainvälistä suojelua nauttivaa henkilöä vastaan, jonka asema perustuu tehtäviin, joita hän suorittaa sen valtion puolesta.
2. Jokaisen sopimusvaltion tulee myös ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin tuomiovaltansa ulottamiseksi näihin rikoksiin, kun rikoksesta epäilty on sen alueella, eikä se luovuta häntä 8 artiklan nojalla mihinkään tämän artiklan 1 kappaleessa mainittuun valtioon.
3. Tämä yleissopimus ei estä rikosoikeudellisen tuomiovallan käyttämistä kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
4 artikla
Sopimusvaltioiden tulee toimia yhteistyössä 2 artiklassa mainittujen rikosten ehkäisemiseksi erityisesti:
a) ryhtymällä kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin ehkäistäkseen tällaisten alueellaan tai sen ulkopuolella suoritettavien rikosten valmistelun alueellaan;
b) vaihtamalla tietoja sekä yhdenmukaistamalla tällaisten rikosten ehkäisemiseksi tarpeellisia hallinnollisia ja muita toimenpiteitä.
5 artikla
1. Sopimusvaltion, jossa on tehty jokin 2 artiklassa mainituista rikoksista, tulee, jos sen on syytä uskoa rikoksesta epäillyn paenneen alueeltaan, ilmoittaa suoraan tai Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin välityksellä kaikille muille valtioille, joita asia koskee, kaikki rikokseen liittyvät seikat ja kaikki käytettävissä olevat tiedot rikoksesta epäillyn henkilöllisyydestä.
2. Milloin kansainvälistä suojelua nauttivaa henkilöä vastaan on tehty jokin 2 artiklassa mainituista rikoksista, jokaisen sopimusvaltion, jolla on tietoja uhrista ja rikokseen liittyvistä olosuhteista, tulee sisäisen lainsäädäntönsä mukaisin edellytyksin pyrkiä nopeasti välittämään täydelliset tiedot sille valtiolle, jonka nimissä sanottu henkilö toimi.
6 artikla
1. Sopimusvaltion, jonka alueella rikoksesta epäilty on, tulee, vakuututtuaan asiassa ilmenneiden seikkojen siihen oikeuttavan, ryhtyä tarpeellisiin sisäisen lainsäädäntönsä mukaisiin toimenpiteisiin hänen läsnäolonsa varmistamiseksi syytetoimia tai luovuttamista varten. Tällaisista toimenpiteistä on ilmoitettava viipymättä suoraan tai Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin välityksellä:
a) sille valtiolle, jossa rikos on tehty;
b) sille valtiolle tai niille valtioille, joiden kansalainen rikoksesta epäilty on, tai, jos hän on valtioton, sille valtiolle, jonka alueella on hänen vakinainen asuinpaikkansa;
c) sille valtiolle tai niille valtioille, joiden kansalainen kyseinen kansainvälistä suojelua nauttiva henkilö on, tai joiden nimissä hän toimi;
d) kaikille muille valtioille, joita asia koskee; sekä
e) sille kansainväliselle järjestölle, jonka virkamies tai edustaja kansainvälistä suojelua nauttiva henkilö on.
2. Jokaisella, johon kohdistetaan tämän artiklan 1 kappaleessa mainittuja toimenpiteitä, on oikeus:
a) ottaa välittömästi yhteys sen valtion lähimpänä olevaan asianomaiseen edustajaan, jonka kansalainen hän on tai joka on muutoin oikeutettu suojelemaan hänen oikeuksiaan, tai, jos hän on valtioton, joka hänen pyynnöstään suostuu suojelemaan hänen oikeuksiaan; sekä
b) tavata tämän valtion edustaja.
7 artikla
Sopimusvaltion, jonka alueella rikoksesta epäilty on, tulee, jos se ei luovuta häntä, poikkeuksetta ja ilman tarpeetonta viivytystä lainsäädäntönsä mukaista menettelyä noudattaen antaa asia asianomaiselle viranomaiselleen syytekysymyksen ratkaisemista varten.
8 artikla
1. Mikäli 2 artiklassa mainittuja rikoksia ei ole jossakin sopimusvaltioiden välisessä luovuttamissopimuksessa lueteltu sellaisiksi rikoksiksi, joista luovutetaan, niiden katsotaan kuuluvan sellaisen sopimuksen tarkoittamiin rikoksiin. Sopimusvaltiot sitoutuvat kaikissa niiden välillä vastaisuudessa tehtävissä luovuttamissopimuksissa lukemaan mainitut rikokset niihin rikoksiin, joista luovutetaan.
2. Jos sopimusvaltio, joka asettaa luovuttamisen ehdoksi sopimuksen, saa luovuttamispyynnön toiselta sopimusvaltiolta, jonka kanssa sillä ei ole luovuttamissopimusta, se voi, jos se päättää luovuttaa, pitää tätä yleissopimusta luovuttamisen laillisena perusteena mainittujen rikosten osalta. Luovuttamisessa noudatetaan sen valtion lainsäädännön menettelyä koskevia määräyksiä ja muita ehtoja, jolta luovuttamista pyydetään.
3. Sopimusvaltiot, jotka eivät aseta luovuttamisen ehdoksi sopimusta, tunnustavat mainitut rikokset sellaisiksi rikoksiksi, joista näiden valtioiden kesken luovutetaan, sen valtion lainsäädännön menettelyä koskevia määräyksiä ja muita ehtoja noudattaen, jolta luovuttamista pyydetään.
4. Sopimusvaltioiden välisessä luovuttamisessa rikos katsotaan tehdyksi paitsi sen tekopaikassa myös niiden valtioiden alueella, joiden on 3 artiklan 1 kappaleen mukaisesti ulotettava siihen tuomiovaltansa.
9 artikla
Jokaista, joka joutuu oikeudellisten toimenpiteiden kohteeksi jonkin 2 artiklassa mainitun rikoksen johdosta, on kohdeltava oikeudenmukaisesti asian kaikissa käsittelyvaiheissa.
10 artikla
1. Sopimusvaltioiden tulee antaa toisilleen mahdollisimman laajaa oikeudellista apua 2 artiklassa mainittuja rikoksia koskevissa rikosoikeudellisissa menettelyissä. Niiden tulee tällöin luovuttaa toisilleen kaikki hallussaan oleva menettelylle välttämätön todistusaineisto.
2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräykset eivät vaikuta minkään muun sopimuksen sisältämiin, keskinäistä oikeusapua koskeviin velvoituksiin.
11 artikla
Sopimusvaltion, jossa rikoksesta epäilty on asetettu syytteeseen, tulee ilmoittaa oikeudenkäynnin lopputulos Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille, joka välittää tästä tiedon muille sopimusvaltioille.
12 artikla
Tämän yleissopimuksen määräykset eivät vaikuta yleissopimuksen hyväksymisajankohtana voimassa olevien turvapaikkaoikeutta koskevien sopimusten soveltamiseen tällaisten sopimusten osapuolina olevien valtioiden välillä. Tämän yleissopimuksen osapuolena oleva valtio ei voi kuitenkaan vedota tällaisiin sopimuksiin sellaiseen yleissopimuksen toiseen sopimusvaltioon nähden, joka ei ole tällaisten sopimusten osapuolena.
13 artikla
1. Kahden tai useamman sopimusvaltion välinen riita tämän yleissopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta, jota ei ratkaista neuvotteluteitse, on alistettava välitysmenettelyyn jonkin riidan osapuolen pyynnöstä. Jolleivät osapuolet kuuden kuukauden kuluessa välitysmenettelyä koskevasta pyynnöstä ole päässeet sopimukseen välitysmenettelyn järjestämisestä, jokainen osapuoli voi alistaa riidan Kansainvälisen tuomioistuimen ratkaistavaksi esittämällä siitä tuomioistuimen perussäännön mukaisen pyynnön.
2. Jokainen sopimusvaltio voi tämän yleissopimuksen allekirjoittamisen tai ratifioinnin taikka siihen liittymisen yhteydessä ilmoittaa, ettei se katso tämän artiklan 1 kappaleen määräysten sitovan itseään. Muita sopimusvaltioita tämän artiklan 1 kappaleen määräykset eivät sido sellaiseen sopimusvaltioon nähden, joka on tehnyt tällaisen varauman.
3. Jokainen sopimusvaltio, joka on tehnyt tämän artiklan 2 kappaleen mukaisen varauman, voi milloin tahansa peruuttaa tämän varauman ilmoittamalla siitä Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille.
14 artikla
Tämä yleissopimus on avoinna kaikille valtioille allekirjoittamista varten 31 päivään joulukuuta 1974 asti Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa New Yorkissa.
15 artikla
Tämä yleissopimus on ratifioitava. Ratifioimiskirjat on talletettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.
16 artikla
Tähän yleissopimukseen voivat liittyä kaikki valtiot. Liittymiskirjat on talletettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.
17 artikla
1. Tämä yleissopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä kahdennenkymmenennentoisen ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamisesta Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.
2. Sellaisen valtion osalta, joka ratifioi tämän yleissopimuksen tai liittyy siihen kahdennenkymmenennentoisen ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamisen jälkeen, yleissopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä tämän valtion ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamisesta.
18 artikla
1. Jokainen sopimusvaltio voi irtisanoa tämän sopimuksen ilmoittamalla siitä kirjallisesti Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille.
2. Irtisanominen tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri on vastaanottanut sitä koskevan ilmoituksen.
19 artikla
Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri ilmoittaa kaikille valtioille muun muassa:
a) tämän yleissopimuksen 14, 15 ja 16 artiklan mukaisista allekirjoittamisista, ratifioimis- tai liittymiskirjojen tallettamisista sekä 18 artiklan mukaisista ilmoituksista;
b) päivästä, jolloin tämä yleissopimus tulee 17 artiklan mukaisesti voimaan.
20 artikla
Tämän yleissopimuksen alkuperäiskappale, jonka englannin-, espanjan-, kiinan-, ranskan- ja venäjänkieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset, talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan, joka lähettää siitä oikeiksi todistetut jäljennökset kaikille valtioille.
Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet, hallitustensa siihen asianmukaisesti valtuuttamina, ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen, joka on avattu allekirjoittamista varten New Yorkissa 14 päivänä joulukuuta 1973.
(Allekirjoitukset)