Asetus kansainvälistä vastuuta avaruusesineiden aiheuttamasta vahingosta koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta.
- Allekirjoituspäivä
Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:
Lontoossa, Moskovassa ja Washingtonissa 29 päivänä maaliskuuta 1972 allekirjoitettu kansainvälistä vastuuta avaruusesineiden aiheuttamasta vahingosta koskeva yleissopimus, jonka eräät määräykset on 23 päivänä joulukuuta 1976 annetulla lailla (194/77) hyväksytty, jonka tasavallan presidentti on ratifioinut 23 päivänä joulukuuta 1976 ja jota koskevat ratifiointikirjat on talletettu 1 päivänä helmikuuta 1977 Amerikan Yhdysvaltojen hallituksen, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan hallituksen sekä Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton hallituksen huostaan, on voimassa 1 päivästä helmikuuta 1977 niin kuin siitä on sovittu.
Tarkempia määräyksiä tämän asetuksen soveltamisesta antaa tarvittaessa valtioneuvosto.
Kansainvälistä vastuuta avaruusesineiden aiheuttamasta vahingosta koskeva YLEISSOPIMUS
Tämän yleissopimuksen sopimusvaltiot
myöntäen koko ihmiskunnan yhteisen hyödyn, joka koituu ulkoavaruuden tutkimisen ja rauhanomaisen käytön edistämisestä,
palauttaen mieliin valtioiden toimintaa johtavia periaatteita niiden tutkiessa ja käyttäessä ulkoavaruutta, siihen luettuna kuu ja muut taivaankappaleet, koskevan yleissopimuksen,
ottaen huomioon, että huolimatta niistä varotoimenpiteistä, joihin avaruusesineiden lähettämiseen osallistuvien valtioiden ja kansainvälisten hallitustenvälisten järjestöjen tulee ryhtyä, sellaiset esineet saattavat tilaisuuden sattuessa aiheuttaa vahinkoa,
myöntäen tarpeen laatia tehokkaita kansainvälisiä sääntöjä ja menetelmiä, jotka koskevat avaruusesineiden aiheuttamasta vahingosta johtuvaa vastuuta, ja varmistaa erityisesti tämän sopimuksen säännösten mukaan täyden ja oikeudenmukaisen korvausmäärän pikainen suorittaminen sellaisen vahingon uhreille,
uskoen, että sellaisten sääntöjen ja menettelytapojen vahvistaminen on omiaan edistämään kansainvälisen yhteistyön voimistumista ulkoavaruuden tutkimuksen ja rauhanomaisen käytön alalla,
ovat sopineet seuraavasta:
1 artikla
Tässä sopimuksessa
a) sanalla "vahinko" tarkoitetaan hengenmenetystä, ruumiinvammaa tai muuta terveyden haittaa taikka valtioiden tai luonnollisten tai oikeushenkilöiden, omaisuuden menetystä tai sen vahingoittumista, taikka kansainvälisten hallitustenvälisten järjestöjen omaisuuden menetystä tai sen vahingoittumista;
b) sanalla "lähettäminen" tarkoitetaan myös lähettämisyritystä
c) sanalla "lähettäjävaltio" tarkoitetaan:
i) valtiota, joka lähettää tai myötävaikuttaa avaruusesineen lähettämiseen;
ii) valtiota, jonka alueelta tai laitteesta avaruusesine on lähetetty;
d) sanalla "avaruusesine" tarkoitetaan myös avaruusesineen ainesosia sekä sen laukaisuvälinettä ja tämän osia.
2 artikla
Lähettäjävaltio on ankarassa korvausvastuussa vahingosta, jonka sen avaruusesine on aiheuttanut maan pinnalla tai lentokoneelle, joka on ilmassa.
3 artikla
Siinä tapauksessa, että toisen lähettäjävaltion avaruusesine on aiheuttanut vahinkoa muualla kuin maan pinnalla toisen lähettäjävaltion avaruusesineelle tai sellaisessa avaruusesineessä oleville henkilöille tai omaisuudelle, on ensin mainittu vastuussa vain mikäli vahinko on luettavissa sen syyksi tai niiden henkilöiden syyksi, joista se on vastuussa.
4 artikla
1. Siinä tapauksessa, että toisen lähettäjävaltion avaruusesine on aiheuttanut vahinkoa muualla kuin maan pinnalla toisen lähettäjävaltion avaruusesineelle tai sellaisessa avaruusesineessä oleville henkilöille tai omaisuudelle, ja mikäli siten on aiheutettu vahinkoa kolmannelle valtiolle, tai sen edustamille luonnollisille tai oikeushenkilöille, ovat kaksi ensin mainittua valtiota yhteisvastuussa kolmannelle valtiolle siinä laajuudessa kuin seuraavassa esitetään:
a) jos on aiheutettu vahinkoa kolmannelle valtiolle maan pinnalla tai lentokoneelle, joka on ilmassa, on niillä ankara vastuu kolmatta valtiota kohtaan;
b) jos kolmannen valtion avaruusesineelle tai sellaisessa avaruusesineessä oleville henkilöille tai omaisuudelle muualla kuin maan pinnalla on aiheutettu vahinkoa, niiden vastuun kolmatta valtiota kohtaan tulee perustua joko kahden ensiksi mainitun valtion, tai niiden henkilöiden, joista jompikumpi on vastuussa, tuottamukseen.
2. Kaikissa solidaarisen vastuun tapauksissa, jotka mainitaan tämän artiklan 1 kappaleessa, vahingonkorvausvelvollisuus jaetaan kahden ensin mainitun valtion kesken niiden tuottamuksen laajuuden perusteella; jos ei kummankaan näiden valtioiden tuottamuksen laajuutta voida määritellä, jaetaan korvausvelvollisuus tasan niiden kesken. Sellainen jakaminen ei vaikuta kolmannen valtion oikeuteen, hakea tämän yleissopimuksen mukaista täyttä korvausta joltakin tai kaikilta lähettäjävaltioilta, jotka ovat vastuussa omasta ja toistensa puolesta.
5 artikla
1. Milloin kaksi tai useampi valtio yhdessä lähettää avaruusesineen, ne vastaavat aiheutuneesta vahingosta omasta ja toistensa puolesta.
2. Lähettäjävaltiolla, joka on maksanut korvauksen, on oikeus nostaa korvauskanne toisia yhteislähettämiseen osallistuneita valtioita vastaan. Yhteislähettämiseen osallistuneet voivat tehdä sopimuksia siitä, miten niiden kesken on jaettava ne rahalliset velvoitteet, joista ne ovat vastuussa omasta ja toistensa puolesta. Sellaisten sopimusten tulee vahinkoa kärsineen valtion oikeuksia haittaamatta pyrkiä siihen, että yhdeltä tai kaikilta lähettäjävaltioilta, jotka ovat solidaarisessa vastuussa, saadaan tämän yleissopimuksen mukainen koko korvaus.
3. Valtion, jonka alueelta tai laitteesta avaruusesine on lähetetty, katsotaan osallistuneen yhteislähettämiseen.
6 artikla
1. Tämän artiklan 2 kappaleen määräykset huomioon ottaen vapautus ankarasta vastuusta myönnetään siinä määrin kuin lähettäjävaltio näyttää toteen, että vahinko on aiheutunut kokonaan tai osittain kantajana esiintyvän valtion tai sen edustaman luonnollisen tai oikeushenkilön törkeästä laiminlyönnistä tai teosta tai tekemättä jättämisestä, jonka tarkoituksena on ollut aiheuttaa vahinkoa.
2. Vastuuvapautta ei tule lainkaan myöntää tapauksissa, joissa vahinko on aiheutunut lähettäjävaltion suorittamasta toiminnasta, joka ei ole sopusoinnussa kansainvälisen oikeuden kanssa, mukaan lukien erityisesti Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirja ja valtioiden toimintaa johtavia periaatteita niiden tutkiessa ja käyttäessä ulkoavaruutta, siihen luettuna kuu ja muut taivaankappaleet, koskeva yleissopimus.
7 artikla
Tämän yleissopimuksen määräyksiä ei tule soveltaa lähettävän valtion avaruusesineen aiheuttamaan vahinkoon:
a) joka on koitunut tuon lähettävän valtion kansalaisille;
b) joka on koitunut muiden maiden kansalaisille sellaisena aikana, jolloin he osallistuvat tuon avaruusesineen toimintaan sen lähettämisajankohdasta alkaen tai sen jälkeen jossain muussa vaiheessa sen laskeutumiseen saakka, tai sellaisena aikana, jolloin he ovat suunnitellun lähettämis- tai laskeuntumisalueen välittömässä läheisyydessä tuon lähettävän valtion kutsusta.
8 artikla
1. Valtio, joka kärsii vahinkoa, tai jonka luonnolliset tai oikeushenkilöt kärsivät vahinkoa, voi esittää lähettäjävaltiota vastaan sellaisen vahingon korvaamista koskevan vaatimuksen.
2. Jos valtio, jonka luonnollisten tai oikeushenkilö on kärsinyt vahinkoa, ei ole vaatinut korvausta, voi toinen valtio sen alueella luonnolliselle tai oikeushenkilölle tapahtuneen vahingon johdosta vaatia korvausta lähettäjävaltiolta.
3. Jollei valtio, jonka luonnollinen tai oikeushenkilö on kärsinyt vahinkoa eikä valtio, jonka alueella vahinko kärsittiin, ole vaatinut korvausta tai ilmoittanut aikomuksestaan vaatia korvausta voi muu valtio sen vakinaisten asukkaiden kärsimän vahingon johdosta vaatia korvausta lähettäjävaltiolta.
9 artikla
Vahingonkorvauskanne on nostettava lähettäjävaltiota vastaan diplomaattista tietä. Mikäli valtiolla ei ole diplomaattisia suhteita kysymyksessä olevaan lähettäjävaltioon, se voi pyytää toista valtiota nostamaan kanteen sen puolesta tuota lähettäjävaltiota vastaan tai muulla tavoin edustamaan sitä sille tämän sopimuksen mukaisten oikeuksien ajamisessa. Se voi myös nostaa kanteen Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin välityksellä edellyttäen, että kantajavaltio ja lähettäjävaltio ovat molemmat Yhdistyneiden Kansakuntien jäseniä.
10 artikla
1. Vahingonkorvausta on vaadittava lähettäjävaltiolta viimeistään vuoden kuluttua siitä, kun vahinko on ilmennyt, tai siitä, kun vastuussa oleva lähettäjävaltio on tunnistettu.
2. Jos valtio ei kuitenkaan ole tietoinen vahingon tapahtumisesta tai ei ole kyennyt tunnistamaan vastuussa olevaa lähettäjävaltiota, se voi nostaa kanteen vuoden kuluessa siitä, kun se sai tiedon edellä mainituista seikoista, kuitenkaan tämän määräajan ei tule missään tapauksessa ylittää yhtä vuotta siitä, kun valtion saatettiin kohtuuden mukaan olettaa saaneen tiedon tapahtuneesta asianmukaista huolellisuutta noudattamalla.
3. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleessa mainittuja määräaikoja tulee soveltaa, vaikka vahingon koko laajuutta ei tiedettäisi. Tässä tapauksessa kantajavaltio on kuitenkin oikeutettu muuttamaan kannetta ja jättämään tutkittavaksi uutta todistusaineistoa sellaisten määräaikojen päättymisen jälkeenkin, kunnes vuosi on kulunut siitä, kun vahingon koko laajuudesta saatiin tieto.
11 artikla
1. Vahingonkorvauskanteen nostaminen lähettäjävaltiota vastaan tämän yleissopimuksen mukaan ei vaadi, että kantajavaltio tai sen edustamat luonnolliset tai oikeushenkilöt turvautuisivat ensin käytettävissä oleviin paikallisiin oikeuskeinoihin.
2. Mikään tässä yleissopimuksessa ei estä valtiota tai sen mahdollisesti edustamia luonnollisia tai oikeushenkilöitä jatkamasta kanteen ajamista lähettäjävaltion oikeuksissa tai hallinnollisissa tuomioistuimissa tai viranomaisissa. Valtio ei ole kuitenkaan oikeutettu nostamaan kannetta tämän yleissopimuksen mukaan saman vahingon johdosta, jota koskevaa kannetta ajetaan lähettäjävaltion oikeuksissa, hallinnollisissa tuomioistuimissa tai viranomaisissa, tai jonkin muun kansainvälisen sopimuksen perusteella, joka sitoo asianosaisina olevia valtioita.
12 artikla
Vahingonkorvauksesta, jonka lähettäjävaltio on velvollinen maksamaan tämän sopimuksen mukaan, on päätettävä kansainvälisen oikeuden sekä oikeudenmukaisuuden ja kohtuuden periaatteen mukaisesti niin, että vahingon johdosta suoritetaan sellainen hyvitys, joka palauttaa luonnollisen tai oikeushenkilön, valtion tai kansainvälisen järjestön, jonka nimissä kannetta ajetaan, siihen asemaan, joka olisi vallinnut, jollei vahinkoa olisi sattunut.
13 artikla
Jolleivät kantajana oleva valtio ja valtio, joka on korvausvelvollinen tämän yleissopimuksen mukaan, sovi jostakin muusta korvausmuodosta, on korvaus maksettava kantajavaltion valuuttana tai jos tuo valtio niin vaatii, korvausvelvollisen valtion valuuttana.
14 artikla
Jollei mihinkään korvausratkaisuun päästä 9 artiklassa tarkoitettujen diplomaattisten neuvottelujen tietä vuoden kuluttua siitä, kun kantajavaltio ilmoittaa lähettäjävaltiolle, että se on jättänyt tutkittavaksi kanteeseensa liittyvän aineiston, asianomaisten osapuolten tulee asettaa vahingonkorvauskomissio jommankumman osapuolen pyynnöstä.
15 artikla
1. Vahingonkorvauskomissiossa on kolme jäsentä, yksi kantajavaltion nimeämä jäsen, yksi lähettäjävaltion nimeämä jäsen ja kolmas jäsen, puheenjohtaja, jonka valitsevat molemmat osapuolet yhdessä. Kummankin osapuolen tulee suorittaa nimityksensä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun vahingonkorvauskomission asettamista tarkoittava pyyntö on esitetty.
2. Jollei neljän kuukauden kuluessa siitä, kun vahingonkorvauskomission perustamista koskeva pyyntö on esitetty, ole päästy sopimukseen puheenjohtajan valinnasta, jompikumpi sopimuspuoli voi pyytää Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeriä nimittämään puheenjohtajan seuraavan kahden kuukauden ajanjakson kuluessa.
16 artikla
1. Ellei toinen osapuoli suorita nimitystä sovitun ajanjakson kuluessa, muodostaa puheenjohtaja, toisen osapuolen pyynnöstä, yksijäsenisen vahingonkorvauskomission.
2. Jokainen paikka, joka saattaa tulla mistä syystä tahansa avoimeksi komissiossa, on täytettävä samaa menettelytapaa noudattaen kuin alkuperäisenkin nimityksen suhteen.
3. Komission tulee päättää omista menettelytavoistaan.
4. Komission tulee päättää paikasta tai paikoista, joissa se tulee kokoontumaan ja kaikista muista hallinnollisista kysymyksistä.
5. Lukuunottamatta yksijäsenisen komission antamia ratkaisuja ja päätöksiä, tulee kaikista komission ratkaisuista ja päätöksistä päättää ääntenenemmistöllä.
17 artikla
Vahingonkorvauskomission jäsenmäärää ei tule lisätä sen perusteella, että kaksi tai useampia kantajavaltioita tai lähettäjävaltioita on liittynyt yhteen jossain vahingonkorvauskomissiossa ajettavassa korvausmenettelyssä. Täten yhteenliittyneiden kantajavaltioiden tulee nimittää yksi yhteinen komission jäsen samalla tavoin ja samoin ehdoin kuin yhden kantajavaltion ollessa kysymyksessä. Kun kaksi tai useampia lähettäjävaltioita on liittynyt niiden tulee nimittää yksi yhteinen komission jäsen samalla tavoin. Jos kantajavaltiot tai lähettäjävaltiot eivät suorita nimitystä asetetun määräajan kuluessa, muodostaa puheenjohtaja yksijäsenisen komission.
18 artikla
Vahingonkorvauskomissio ratkaisee, ovatko vahingonkorvausvaateet perusteltuja ja määrittää ehkä maksettavan korvaussumman.
19 artikla
1. Vahingonkorvauskomission tulee toimia 12 artiklan määräysten mukaisesti.
2. Komission päätös on lopullinen ja sitova, jos osapuolet ovat niin sopineet; muussa tapauksessa komissio antaa lopullisen ja suositusluontoisen päätöksen, jota sopimuspuolten tulee vilpittömästi harkita. Komission tulee ilmoittaa ratkaisunsa tai päätöksensä perusteet.
3. Komission tulee tehdä ratkaisunsa tai päätöksensä niin pian kuin mahdollista ja viimeistään vuoden kuluessa siitä, kun se perustettiin, jollei komissio harkitse tarpeelliseksi tämän määräajan pidentämistä.
4. Komission tulee julkistaa ratkaisunsa tai päätöksensä. Sen tulee toimittaa ratkaisunsa tai päätöksensä oikeaksi todistettu jäljennös kullekin osapuolelle ja Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille.
20 artikla
Vahingonkorvauskomissiosta aiheutuvat kustannukset maksavat osapuolet tasan, jollei komissio ole päättänyt toisin.
21 artikla
Jos avaruusesineen aiheuttama vahinko on aiheuttanut suurta vaaraa ihmishengille tai on vakavaksi haitaksi väestön elinolosuhteille tai elintärkeiden väestökeskusten toiminnalle, sopimusvaltioiden ja erityisesti lähettäjävaltion tulee tutkia mahdollisuuksia asianmukaisen ja nopean avun antamiseksi vahinkoa kärsineelle valtiolle, kun se sitä pyytää. Tämä artikla ei kuitenkaan vaikuta mitenkään sopimusvaltioille tämän yleissopimuksen mukaan kuuluviin oikeuksiin tai velvollisuuksiin.
22 artikla
1. Tässä yleissopimuksessa, lukuunottamatta 24-27 artiklaa olevia mainintoja valtioista, sovelletaan jokaiseen kansainväliseen hallitustenväliseen järjestöön, joka harjoittaa avaruustoimintaa, jos järjestö ilmoittaa hyväksyvänsä tähän sopimukseen sisällytetyt oikeudet ja velvollisuudet, ja jos järjestön jäsenvaltioiden enemmistö muodostuu sekä tämän yleissopimuksen että valtioiden toimintaa johtavista periaatteista niiden tutkiessa ja käyttäessä ulkoavaruutta, siihen luettuna kuu ja muut taivaankappaleet, koskevan yleissopimuksen sopimuspuolista.
2. Tämän yleissopimuksen sopimuspuolten, jotka ovat tällaisen järjestön jäsenvaltioita, tulee ryhtyä kaikkiin asianmukaisiin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että järjestö tekee ilmoituksen edellä olevan kappaleen mukaisesti.
3. Jos kansainvälinen hallitustenvälinen järjestö on vastuussa vahingosta tämän yleissopimuksen määräysten nojalla, tuo järjestö ja ne sen jäsenvaltiot. jotka ovat tämän yleissopimuksen sopimusvaltioita, ovat solidaarisessa vastuussa kuitenkin edellyttäen, että:
a) jokainen sellaiseen vahinkoon perustuva korvauskanne nostetaan ensin järjestöä vastaan;
b) vain silloin, kun järjestö ei ole maksanut kuuden kuukauden ajanjakson kuluessa sovittua tai määrättyä summaa korvaukseksi sellaisesta vahingosta, voi kantajavaltio vedota tämän yleissopimuksen sopimuspuolina olevien valtioiden vastuuseen tuon summan suorittamiseksi.
4. Tämän yleissopimuksen mukaisen korvauskanteen nostaa tämän artiklan 1 kappaleen mukaisen ilmoituksen tehneelle järjestölle aiheuttaneen vahingon johdosta järjestön tämän yleissopimuksen sopimuspuolena oleva jäsenvaltio.
23 artikla
1. Tämän yleissopimuksen määräykset eivät vaikuta muihin kansainvälisiin voimassaoleviin sopimuksiin siltä osin kuin sopimuspuolten väliset suhteet on niiden mukaan järjestetty.
2. Mikään tämän yleissopimuksen määräys ei estä valtioita tekemästä sen määräyksiä vahvistavia, täydentäviä tai laajentavia kansainvälisiä sopimuksia.
24 artikla
1. Tämä yleissopimus on avoinna kaikille valtioille allekirjoittamista varten. Valtio, joka ei allekirjoita tätä yleissopimusta ennen sen voimaantuloa tämän artiklan 3 kappaleen mukaan, voi liittyä siihen milloin tahansa.
2. Tämä yleissopimus on allekirjoittajavaltioiden ratifioitava. Ratifiointi- ja liittymisasiakirjat on talletettava Amerikan Yhdysvaltojen, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan sekä Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton hallitusten huostaan, joita täten nimitetään tallettajahallituksiksi.
3. Tämä yleissopimus tulee voimaan viidennen ratifiointiasiakirjan tultua talletetuksi.
4. Niiden valtioiden osalta, joiden ratifiointi- ja liittymisasiakirjat talletetaan tämän yleissopimuksen voimaantulon jälkeen, se tulee voimaan niiden ratifiointi- tai liittymiskirjan tallettamispäivänä.
5. Tallettajahallitusten on viipymättä tiedotettava kaikille allekirjoittaneille ja liittyneille valtioille jokainen allekirjoituspäivä, tämän yleissopimuksen jokaisen ratifiointi- ja liittymiskirjan tallettamispäivä, sen voimaantulopäivä ja muut ilmoitukset.
6. Tallettajahallitusten on rekisteröitävä tämä yleissopimus Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaisesti.
25 artikla
Jokainen sopimusvaltio voi ehdottaa muutoksia tähän yleissopimukseen. Muutokset tulevat voimaan kunkin muutokset hyväksyneen sopimusvaltion osalta sopimusvaltioiden enemmistön hyväksyttyä ne ja sen jälkeen jokaisen muun sopimusvaltion osalta tämän hyväksymispäivänä.
26 artikla
Kymmenen vuoden kuluttua tämän yleissopimuksen voimaantulon jälkeen tulee kysymys tämän yleissopimuksen tarkistamisesta sisällyttää Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen alustavalle asialistalle, jotta voitaisiin yleissopimuksen siihenastisen soveltamisen valossa harkita, vaatiiko se muuttamista. Kuitenkin milloin tahansa sen jälkeen, kun yleissopimus on ollut voimassa viisi vuotta, yleissopimuksen sopimuspuolten kolmasosan pyynnöstä ja sopimuspuolten enemmistön suostumuksella, on sopimuspuolten välinen konferenssi kutsuttava koolle tarkistamaan tätä yleissopimusta.
27 artikla
Jokainen sopimusvaltio voi ilmoittaa eroamisestaan sopimuksesta yhden vuoden kuluttua sen voimaantulosta kirjallisella ilmoituksella tallettajahallituksille. Tällainen eroaminen tulee voimaan yhden vuoden kuluttua mainitun ilmoituksen saapumispäivästä.
28 artikla
Tämä yleissopimus, jonka englannin-, espanjan-, kiinan-, ranskan- ja venäjänkieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset, on talletettava tallettajahallitusten arkistoihin. Tämän sopimuksen asianmukaisesti oikeaksi todistetut jäljennökset on tallettajahallitusten lähetettävä allekirjoittaneille ja liittyneille valtioille.
Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet siihen asianmukaisesti valtuutettuina ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen.
Tehty kolmena kappaleena Lontoossa, Moskovassa ja Washingtonissa 29 päivänä maaliskuuta 1972.