69/1976

Asetus Asetus Maltan kanssa tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen voimaansaattamisesta.

Ulkoasiainministerin esittelystä säädetään:

1 §.

Suomen ja Maltan välillä Helsingissä 24 päivänä maaliskuuta 1975 tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehty sopimus, jonka eräät määräykset on 24 päivänä kesäkuuta 1976 annetulla lailla (816/76) hyväksytty ja jonka tasavallan presidentti on hyväksynyt viimeksi mainittuna päivänä, on voimassa 24 päivästä heinäkuuta 1976 niin kuin niitä on sovittu.

2 §.

Edellä 1 §:issä mainittu sopimus, jonka ulottamisesta sellaisenaan käsittämään Ahvenanmaan maakunta myös kunnallisveron osalta on, Ahvenanmaan maakuntapäivien annettua siihen suostumuksensa, sovittu sopimuksen 29 artiklan 1 kappaleen nojalla 12 päivänä heinäkuuta 1976 suoritetulla noottienvaihdolla, on myös kunnallisveron osalta voimassa Ahvenanmaan maakunnassa 24 päivästä heinäkuuta 1976 niin kuin siitä on sovittu.

3 §. Tarkempia määräyksiä sopimuksen määräysten soveltamisesta antaa tarvittaessa valtiovarainministeriö.

Helsingissä 10 päivänä syyskuuta 1976

Suomen ja Maltan välinen SOPIMUS tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi

Suomen hallitus ja Maltan hallitus,

haluten tehdä sopimuksen tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi,

ovat sopineet seuraavasta:

1 artikla
Henkilöllinen soveltamisala

Tätä sopimusta sovelletaan jommassakummassa tai kummassakin sopimusvaltiossa asuviin henkilöihin.

2 artikla
Sopimuksessa tarkoitetut verot

1. Tätä sopimusta sovelletaan sopimusvaltiolle, sen julkisyhteisölle tai paikallisviranomaiselle tulon ja varallisuuden perusteella suoritettaviin veroihin niiden kantotavasta riippumatta.

2. Tulon ja varallisuuden perusteella suoritettavina veroina pidetään kaikkia tulon tai varallisuuden kokonaismäärän taikka tulon tai varallisuuden osan perusteella suoritettavia veroja, niihin luettuina irtaimen tai kiinteän omaisuuden luovutuksesta saadun voiton samoin kuin arvonnousun perusteella suoritettavat verot.

3. Verot, joihin tätä sopimusta sovelletaan, ovat tällä hetkellä:

a) Suomessa:

i) valtion tulo- ja varallisuusvero;

ii) kunnallisvero;

iii) kirkollisvero;

iv) merimiesvero

(jäljempänä "Suomen vero").

b) Maltalla:

tulovero ja lisävero, niihin luettuina verojen ennakkomaksut riippumatta siitä, kannetaanko ne vähentämällä vai muulla tavoin (jäljempänä "Maltan vero").

4. Tätä sopimusta sovelletaan myös kaikkiin samanlaisiin tai olennaisesti samanluonteisiin veroihin, joita on tämän sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen suoritettava tällä hetkellä suoritettavien verojen ohella tai asemesta. Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on ilmoitettava toisilleen verolainsäädäntöönsä tehdyistä merkittävistä muutoksista.

3 artikla
Yleiset määritelmät

1. Tässä sopimuksessa, jollei asiayhteydestä muuta johdu:

a) sanonnoilla "sopimusvaltio" ja "toinen sopimusvaltio" tarkoitetaan Suomea tai Maltaa sen mukaan kuin asiayhteys edellyttää;

b) sanonnalla "Suomi", maantieteellisessä merkityksessä käytettynä, tarkoitetaan Suomen Tasavallan aluetta ja Suomen Tasavallan aluevesiin rajoittuvia alueita, joilla Suomen lainsäädännön mukaan ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti Suomi voi käyttää oikeuksiaan meren pohjan ja sen sisustan luonnonvarojen tutkimiseen ja hyväksikäyttöön. Kunnallisveron osalta sanonta ei käsitä Ahvenanmaan maakuntaa;

c) sanonnalla "Malta", maantieteellisessä merkityksessä käytettynä, tarkoitetaan Maltan Tasavallan aluetta, joka käsittää Maltan saaren, Gozon saaren ja muut Maltan saariston saaret, siihen luettuina sen aluevedet ja aluevesien ulkopuolella olevat alueet, jotka kansainvälisen oikeuden mukaisesti ja Maltan mannermaajalustaa koskevan lainsäädännön mukaan on määritelty tai vastaisuudessa määritellään alueeksi, jolla Malta voi käyttää oikeuksiaan meren pohjaan ja sen sisustaan ja niiden luonnonvaroihin;

d) sanonta "henkilö" käsittää luonnollisen henkilön, yhtiön ja muun yhteenliittymän;

e) sanonnalla "yhtiö" tarkoitetaan oikeushenkilöä tai yksikköä, jota verotuksellisesti käsitellään oikeushenkilönä;

f) sanonnoilla "sopimusvaltiossa oleva yritys" ja "toisessa sopimusvaltiossa oleva yritys" tarkoitetaan vastaavasti sopimusvaltiossa asuvan henkilön ja toisessa sopimusvaltiossa asuvan henkilön harjoittamaa yritystä;

g) sanonnalla "kansalainen" tarkoitetaan:

i) Suomen osalta luonnollista henkilöä, jolla on Suomen Tasavallan kansalaisuus, sekä oikeushenkilöä, yhtymää ja muuta yhteenliittymää, jotka ovat syntyneet Suomen voimassa olevan lainsäädännön mukaan;

ii) Maltan osalta Maltan kansalaista sen mukaan kuin Maltan laeissa säädetään sekä oikeushenkilöä, yhtymää ja muuta yhteenliittymää, jotka ovat syntyneet Maltan voimassa olevan lainsäädännön mukaan;

h) sanonnalla "kansainvälinen liikenne" tarkoitetaan aluksella tai ilma-aluksella suoritettavaa kuljetustoimintaa, jota harjoittavan yrityksen tosiasiallinen liikkeen johto on sopimusvaltiossa, paitsi milloin alusta tai ilma-alusta käytetään liikenteeseen vain toisessa sopimusvaltiossa olevien paikkojen välillä;

i) sanonnalla "asianomainen viranomainen" tarkoitetaan:

i) Suomessa valtiovarainministeriötä tai sen valtuuttamaa edustajaa;

ii) Maltalla ministeriä, joka on vastuussa valtiovarainhoidosta, tai hänen valtuuttamaansa edustajaa.

2. Sopimusta sopimusvaltiossa sovellettaessa on jokaisella sanonnalla, jota ei ole nimenomaan määritelty ja jonka osalta asiayhteydestä ei muuta johdu, se merkitys, joka sillä on tämän sopimusvaltion sopimuksessa tarkoitettuja veroja koskevan lainsäädännön mukaan.

4 artikla
Verotuksellinen kotipaikka

1. Tässä sopimuksessa sanonnalla "sopimusvaltiossa asuva henkilö" tarkoitetaan henkilöä, joka tämän valtion lainsäädännön mukaan on siellä verovelvollinen kotipaikan, asumisen, liikkeen johtopaikan tai muun sellaisen perusteen nojalla. Sanonta ei käsitä henkilöä, joka on velvollinen suorittamaan veroa tässä sopimusvaltiossa vain tässä valtiossa olevasta lähteestä saadun tulon tai siellä olevan varallisuuden perusteella.

2. Milloin luonnollinen henkilö 1 kohdan määräysten mukaan on kummassakin sopimusvaltiossa asuva, noudatetaan seuraavia sääntöjä:

a) Hänen katsotaan asuvan siinä sopimusvaltiossa, jossa hänellä on käytettävänään vakinainen asunto. Jos hänellä on käytettävänään vakinainen asunto molemmissa sopimusvaltioissa, katsotaan hänen asuvan siinä sopimusvaltiossa, johon hänellä on kiinteimmät henkilökohtaiset ja taloudelliset siteet (elinetujen keskus).

b) Milloin ei voida ratkaista, kummassa sopimusvaltiossa hänen elinetujensa keskus on, tai milloin hänellä ei ole vakinaista asuntoa käytettävänään kummassakaan sopimusvaltiossa, katsotaan hänen asuvan siinä sopimusvaltiossa, jossa hän pysyvästi oleskelee.

c) Milloin hän oleskelee pysyvästi molemmissa sopimusvaltioissa tai ei oleskele pysyvästi kummassakaan niistä, katsotaan hänen asuvan siinä sopimusvaltiossa, jonka kansalainen hän on.

d) Milloin hän on molempien sopimusvaltioiden kansalainen tai ei ole kummankaan valtion kansalainen, on sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten ratkaistava asia keskinäisin sopimuksin.

3. Milloin muu kuin luonnollinen henkilö on 1 kohdan määräysten mukaan molemmissa sopimusvaltioissa asuva, katsotaan sen asuvan siinä sopimusvaltiossa, jossa sen tosiasiallinen liikkeen johto on.

4. Jakamattoman kuolinpesän katsotaan Suomessa toimitettavassa verotuksessa asuvan siinä sopimusvaltiossa, jossa vainaja 1 ja 2 kohtien mukaan asui kuolinhetkellään.

5 artikla
Kiinteä toimipaikka

1. Tässä sopimuksessa sanonnalla "kiinteä toimipaikka" tarkoitetaan kiinteää liikepaikkaa, jossa harjoitetaan yrityksen liiketoimintaa kokonaan tai osaksi.

2. Sanonta "kiinteä toimipaikka" käsittää erityisesti:

a) liikkeen johtopaikan;

b) sivuliikkeen;

c) toimiston;

d) tehtaan;

e) työpajan;

f) kaivoksen, louhoksen tai muun luonnonvarojen irroittamispaikan;

g) yli kahdentoista kuukauden ajan kestävän rakennus- tai asennustyön suorittamispaikan.

3. Sanonta "kiinteä toimipaikka" ei käsitä:

a) järjestelyjä, joihin on ryhdytty ainoastaan yritykselle kuuluvien tavaroiden varastoimista, näytteillä pitämistä tai luovuttamista varten;

b) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan varastoimista, näytteillä pitämistä tai luovuttamista varten;

c) yritykselle kuuluvan tavaravaraston pitämistä ainoastaan toisen yrityksen toimesta tapahtuvaa muokkaamista tai jalostamista varten;

d) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan tavaroiden ostamista tai tietojen keräämistä varten yritykselle;

e) kiinteän liikepaikan pitämistä ainoastaan mainontaa, tietojen antamista, tieteellistä tutkimusta tai muuta sellaista toimintaa varten, joka on yrityksen muuhun toimintaan nähden luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa.

4. Henkilön, joka olematta 5 kohdassa tarkoitettu itsenäinen edustaja toimii sopimusvaltiossa olevan yrityksen puolesta, katsotaan muodostavan kiinteän toimipaikan ensiksi mainitussa valtiossa, mikäli hänellä on valtuus tehdä sopimuksia yrityksen nimissä ja hän valtuuttaan tässä valtiossa tavanomaisesti käyttää, paitsi milloin hänen toimintansa rajoittuu tavaroiden ostamiseen yrityksen puolesta.

5. Sopimusvaltiossa olevalla yrityksellä ei katsota olevan kiinteää toimipaikkaa toisessa sopimusvaltiossa pelkästään sen vuoksi, että se harjoittaa liiketoimintaa siinä valtiossa välittäjän, komissionäärin tai muun itsenäisen edustajan välityksellä, milloin nämä henkilöt toimivat säännönmukaisen liiketoimintansa rajoissa.

6. Se seikka, että sopimusvaltiossa asuvalla yhtiöllä on määräämisvalta yhtiössä - tai siinä on määräämisvalta yhtiöllä - joka on toisessa sopimusvaltiossa asuva taikka joka siellä harjoittaa liiketoimintaa (joko kiinteästä toimipaikasta tai muuten), ei itsestään tee kumpaakaan yhtiötä toisen kiinteäksi toimipaikaksi.

7. Sopimusvaltiossa olevalla yrityksellä katsotaan olevan kiinteä toimipaikka toisessa sopimusvaltiossa, jos se harjoittaa valvontatoimintaa rakennus- tai asennustyön yhteydessä tässä toisessa valtiossa yli kahdentoista kuukauden ajan.

6 artikla
Kiinteä omaisuus

1. Kiinteästä omaisuudesta saadusta tulosta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus on.

2. a) Sanonta "kiinteä omaisuus" määräytyy sen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, jossa omaisuus on;

b) sanonta käsittää kuitenkin aina kiinteän omaisuuden tarpeiston, oikeudet, joihin sovelletaan yleisen lain kiinteistöä koskevia säännöksiä, samoin kuin oikeudet kivennäisesiintymien, lähteiden ja muiden luonnonvarojen hyväksikäytöstä tai oikeudesta niiden hyväksikäyttöön saataviin määrältään muuttuviin tai kiinteisiin korvauksiin;

c) aluksia ja ilma-aluksia ei pidetä kiinteänä omaisuutena.

3. Tämän artiklan 1 kohdan määräyksiä sovelletaan kiinteän omaisuuden välittömästä käytöstä, sen vuokralle antamisesta samoin kuin kaikesta muusta käytöstä saatuun tuloon.

4. Milloin osakkeiden tai muiden yhtiöoikeuksien omistus oikeuttaa osakkeiden tai oikeuksien omistajan hallitsemaan yhtiön omistamaa kiinteätä omaisuutta, voidaan tuloa, joka saadaan tällaisen hallintaoikeuden välittömästä käytöstä, sen vuokralle antamisesta samoin kuin kaikesta muusta käytöstä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä omaisuus on.

5. Tämän artiklan 1,3 ja 4 kohtien määräyksiä sovelletaan myös yrityksen omistamasta kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon samoin kuin vapaan ammatin harjoittamisessa käytetystä kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon.

7 artikla
Liiketulo

1. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen saamasta tulosta verotetaan vain siinä valtiossa, jollei yritys harjoita liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta. Mikäli yritys harjoittaa liiketoimintaa edellä sanotuin tavoin, voidaan tässä toisessa valtiossa verottaa yrityksen saamasta tulosta, mutta vain kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettavasta tulon osasta.

2. Milloin sopimusvaltiossa oleva yritys harjoittaa liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta, on kummassakin sopimusvaltiossa kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettava se tulo, jonka toimipaikan olisi voitu olettaa tuottavan, jos se olisi ollut samaa tai samanluonteista toimintaa samojen tai samanluonteisten edellytysten vallitessa harjoittava erillinen yritys joka täysin itsenäisesti päättää liiketoimista sen yrityksen kanssa, jonka kiinteä toimipaikka se on.

3. Kiinteän toimipaikan tuloa määrättäessä on vähennykseksi hyväksyttävä toimipaikasta johtuneet menot, niihin luettuina johto- ja muut yleiset hallintomenot riippumatta siitä, ovatko ne syntyneet siinä valtiossa, jossa kiinteä toimipaikka on, vai muualla.

4. Mikäli sopimusvaltiossa noudatetun käytännön mukaan kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettava tulo määrätään jakamalla yrityksen kokonaistulo yrityksen eri osien kesken, eivät 2 kohdan määräykset estä tätä sopimusvaltiota määräämästä verotettavaa tuloa tällaista käytännössä olevaa jakamismenettelyä noudattaen. Jakamismenetelmän on kuitenkin johdettava tässä artiklassa esitettyjen periaatteiden mukaiseen tulokseen.

5. Tuloa ei ole luettava kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi pelkästään sen perusteella, että kiinteä toimipaikka on ostanut tavaroita yrityksen lukuun.

6. Sovellettaessa edellä olevia kohtia on kiinteään toimipaikkaan kuuluvaksi luettava tulo vuodesta toiseen määrättävä samaa menetelmää noudattaen, jollei pätevistä ja riittävistä syistä muuta johdu.

7. Tämän artiklan määräykset eivät vaikuta kummankaan sopimusvaltion vakuutusliikkeestä saadun tulon verottamista koskevien lakien säännöksiin.

8. Milloin tuloon sisältyy tuloeriä, joita käsitellään erikseen tämän sopimuksen muissa artikloissa, tämän artiklan määräykset eivät vaikuta sanottujen artikloiden määräyksiin.

8 artikla
Meri- ja ilmakuljetus

1. Alusten tai ilma-alusten käyttämisestä kansainväliseen liikenteeseen saadusta tulosta verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen liikkeen johto on.

2. Milloin merikuljetusyrityksen tosiasiallinen liikkeen johto on aluksella, johdon katsotaan olevan siinä sopimusvaltiossa, jossa aluksen kotisatama on, tai, milloin aluksella ei ole kotisatamaa, siinä sopimusvaltiossa, jossa laivanisäntä asuu.

3. Tämän artiklan 1 kohdan määräyksiä sovelletaan myös tuloon, joka saadaan osallistumisesta pooliin, yhteiseen liiketoimintaan tai kansainväliseen liiketoimintayksikköön.

9 artikla
Etuyhteydessä keskenään olevat yritykset

1. Milloin

a) sopimisvaltiossa oleva yritys välittömästi tai välillisesti osallistuu toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistaa osan sen pääomasta, taikka

b) samat henkilöt välittömästi tai välillisesti osallistuvat sekä sopimusvaltiossa olevan yrityksen että toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistavat osan niiden pääomasta,

ja jos jommassakummassa tapauksessa yritysten välillä on kaupallisissa tai rahoitussuhteissa sovittu ehdoista tai määrätty ehtoja, jotka poikkeavat siitä, mistä riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, voidaan tulo, joka ilman näitä ehtoja olisi kertynyt toiselle näistä yrityksistä, mutta näiden ehtojen vuoksi ei ole kertynyt yritykselle, lukea tämän yrityksen tuloon ja verottaa siitä tämän mukaisesti.

2. Milloin tulo, josta sopimusvaltiossa olevalle yritykselle on määrätty veroa tässä valtiossa, on luettu myös toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen tuloon ja verotettu siitä tämän mukaisesti, ja siten mukaan luettu tulo on tuloa, joka olisi kertynyt tälle toisessa valtiossa olevalle yritykselle, jos yritysten välillä sovitut ehdot olisivat olleet sellaisia, joista olisi sovittu riippumattomien yritysten välillä, ensiksi mainitun valtion on oikaistava tästä tulosta siinä valtiossa määrätyn veron määrä. Tällaista oikaisua tehtäessä on otettava huomioon tämän sopimuksen muut tulon luonnetta koskevat määräykset, ja sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on tässä tarkoituksessa, jos se on tarpeellista, neuvoteltava keskenään.

10 artikla
Osinko

1. Sopimusvaltiossa asuvan yhtiön toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksamasta osingosta voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Osingosta voidaan kuitenkin verottaa siinä sopimusvaltiossa, jonka asukas osingon maksava yhtiö on, seuraavasti:

a) milloin Suomessa asuva yhtiö maksaa osinkoa Maltalla asuvalle henkilölle, siten määrättävä vero ei saa olla suurempi kuin:

i) 5 prosenttia osingon kokonaismäärästä, jos saajana on yhtiö (lukuun ottamatta yhtymää), joka välittömästi hallitsee vähintään 25 prosenttia osingon maksavan yhtiön pääomasta;

ii) 15 prosenttia osingon kokonaismäärästä kaikissa muissa tapauksissa;

b) milloin Maltalla asuva yhtiö maksaa osinkoa Suomessa asuvalle henkilölle:

i) Maltan vero ei saa olla suurempi kuin vero, joka määrätään osingon maksavalle yhtiölle siten jaetusta voitosta;

ii) i) -kohdan määräysten estämättä Maltan vero ei saa olla suurempi kuin 15 prosenttia Osingosta, jos osinko on maksettu sellaisena vuotena saadusta voitosta tai tulosta, jolta yhtiö on Maltan teollisuudelle annettavaa avustusta koskevien säännösten perusteella saanut etuja, ja osakkeenomistaja toimittaa asianomaiselta verotusvuodelta Maltan veron alaista tuloa koskevat ilmoitukset ja tilit Maltan veroviranomaisille.

Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset sopivat keskenään, miten tässä kohdassa määrättyjä rajoituksia sovelletaan.

Tämä kohta ei vaikuta yhtiön verottamiseen siitä voitosta, josta osinko maksetaan.

3. Sanonnalla "osinko" tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka on saatu osakkeista tai muista voitto-osuuteen oikeuttavista oikeuksista, jotka eivät ole saamisia, samoin kuin muista yhtiöoikeuksista saatua tuloa, jota sen valtion verolainsäädännön mukaan, jossa asuva voiton jakava yhtiö on, kohdellaan verotuksellisesti samalla tavoin kuin osakkeista saatua tuloa.

4. Milloin sopimusvaltiossa asuva osingon saaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, jossa asuva osingon maksava yhtiö on, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa vapaata ammattia siellä olevasta kiinteästä paikasta ja osingon maksamisen perusteena olevat oikeudet tosiasiallisesti liittyvät tällaiseen kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan, ei 1 ja 2 kohtien määräyksiä sovelleta. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 tai 14 artikloiden määräyksiä.

5. Milloin sopimusvaltiossa asuva yhtiö saa tuloa toisesta sopimusvaltiosta, ei tämä toinen valtio saa määrätä veroa osingosta, jonka yhtiö maksaa henkilöille, jotka ovat ensiksi mainitussa valtiossa asuvia, eikä myöskään määrätä yhtiön jakamattomasta voitosta jakamattomaan voittoon kohdistuvaa veroa, vaikka maksettu osinko tai jakamattomat voittovarat kokonaan tai osaksi koostuisivatkin tässä toisessa valtiossa kertyneestä tulosta. Tämän kohdan määräykset eivät estä tätä toista valtiota verottamasta tässä valtiossa asuvalle henkilölle maksetusta osingosta tai osingosta, jonka perusteena olevat oikeudet tosiasiallisesti liittyvät kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan, joka ensiksi mainitussa valtiossa asuvalla henkilöllä on tässä toisessa valtiossa.

11 artikla
Korko

1. Sopimusvaltiosta kertyneestä toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksetusta korosta voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Korosta voidaan kuitenkin verottaa siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta siten määrättävä vero ei saa olla suurempi kuin 10 prosenttia koron määrästä. Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset sopivat keskenään, miten tätä rajoitusta sovelletaan.

3. Tämän artiklan 2 kohdan määräysten estämättä:

a) Maltalta kertynyt Suomen hallitukselle tai Suomen Pankille maksettu korko on vapaa Maltan verosta;

b) Suomesta kertynyt Maltan hallitukselle, Maltan Keskuspankille tai Maltan Kehitysyhtiölle maksettu korko on vapaa Suomen verosta;

c) tässä kohdassa myönnettyjä vapautuksia sovelletaan myös jommankumman sopimusvaltion muuhun julkisyhteisöön, jos tällainen yhteisö on eri oikeushenkilö.

4. Sanonnalla "korko" tarkoitetaan tässä artiklassa tuloa, joka on saatu kaikenlaatuisista saamisista riippumatta siitä, onko niiden vakuutena kiinteistökiinnitys vai ei, ja liittyykö niihin oikeus osuuteen velallisen voittoon vai ei, ja erityisesti tuloa, joka on saatu valtion velkakirjoista, ja tuloa, joka on saatu obligaatioista ja debentuureista, siihen luettuina obligaatioihin ja debentuureihin liittyvät palkinnot ja voitot. Maksun viivästymisen johdosta suoritettavia sakkomaksuja ei tässä artiklassa pidetä korkona.

5. Milloin sopimusvaltiossa asuva koron saaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, josta korko kertyy, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa vapaata ammattia siellä olevasta kiinteästä paikasta ja koron maksamisen perusteena oleva saaminen tosiasiallisesti liittyy tällaiseen kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan, ei 1 ja 2 kohtien määräyksiä sovelleta. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 tai 14 artikloiden määräyksiä.

6. Koron katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa kysymyksessä oleva valtio, sen julkisyhteisö tai paikallisviranomainen tahi tässä valtiossa asuva henkilö. Milloin kuitenkin koron maksajalla riippumatta siitä, onko hän sopimusvaltiossa asuva vai ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka, josta koron perusteena oleva velka on aiheutunut ja jota tämä korko rasittaa kuluna, katsotaan sanotun koron kertyvän siitä sopimusvaltiosta, jossa kiinteä toimipaikka on.

7. Milloin maksettu korko maksajan ja saajan tai heidän molempien ja kolmannen henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi ylittää koron perusteena olevaan saamiseen nähden määrän, josta maksaja ja saaja olisivat sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan tämän määrän ylittävästä maksun osasta kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

12 artikla
Rojalti

1. Sopimusvaltiosta kertyneestä toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksetusta rojaltista voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Tämän artiklan 3 a) kohdassa tarkoitetusta rojaltista voidaan kuitenkin verottaa myös siinä sopimusvaltiossa, josta se kertyy, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta siten määrättävä vero ei saa olla suurempi kuin 10 prosenttia rojaltin kokonaismäärästä. Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset sopivat keskenään, miten tätä rajoitusta sovelletaan.

3. Sanonnalla "rojalti" tarkoitetaan tässä artiklassa kaikkia suorituksia, jotka saadaan korvauksena

a) patenttien, tavaramerkkien, mallien tai muottien, piirustusten, salaisten kaavojen tai valmistustapojen tahi teollisen, kaupallisen tai tieteellisen välineistön käyttämisestä tai käyttöoikeudesta taikka teollisia, kaupallisia tai tieteellisiä kokemuksia koskevista tiedoista;

b) kirjallisten, taiteellisten tai tieteellisten teosten, niihin luettuina elokuvafilmit sekä televisio- ja radiolähetyksissä esitettävät filmit ja nauhat, tekijänoikeuden käyttämisestä tai käyttöoikeudesta.

4. Milloin sopimusvaltiossa asuva rojaltin saaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa, josta rojalti kertyy, liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa vapaata ammattia siellä olevasta kiinteästä paikasta ja rojaltin maksamisen perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy tällaiseen kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan, ei 1 ja 2 kohtien määräyksiä sovelleta. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 tai 14 artikloiden määräyksiä.

5. Rojaltin katsotaan kertyvän sopimusvaltiosta, kun sen maksaa kysymyksessä oleva valtio, sen julkisyhteisö tai paikallisviranomainen tahi tässä valtiossa asuva henkilö. Milloin kuitenkin rojaltin maksajalla riippumatta siitä, onko hän sopimusvaltiossa asuva vai ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka, josta rojaltin perusteena oleva velvoite on aiheutunut ja jota tämä rojalti rasittaa kuluna, katsotaan sanotun rojaltin kertyvän siitä sopimusvaltiosta, jossa kiinteä toimipaikka on.

6. Milloin maksettu rojalti maksajan ja saajan tai heidän molempien ja kolmannen henkilön välisen erityisen suhteen vuoksi ylittää rojaltin perusteena olevaan käyttöön, oikeuteen tai tietoon nähden määrän, josta maksaja ja saaja olisivat sopineet, jollei tällaista suhdetta olisi, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä vain viimeksi mainittuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan tämän määrän ylittävästä maksun osasta kummankin sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

13 artikla
Myyntivoitto

1. Voitosta, joka saadaan 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kiinteän omaisuuden luovutuksesta, voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus on.

2. Voitosta, joka saadaan sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän toimipaikan liikeomaisuuteen kuuluvan irtaimen omaisuuden tai sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa vapaan ammatin harjoittamista varten käytettävänä olevaan kiinteään paikkaan kuuluvan irtaimen omaisuuden luovutuksesta, siihen luettuna tällaisen kiinteän toimipaikan (erillisenä tai koko yrityksen mukana) tai kiinteän paikan luovutuksesta saatu voitto, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa. Tämän sopimuksen 22 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta verotetaan kuitenkin vain siinä sopimusvaltiossa, jossa tällaisesta omaisuudesta sanotun artiklan mukaan verotetaan.

3. Muun kuin 1 ja 2 kohdissa mainitun omaisuuden luovutuksesta saadusta voitosta verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa luovuttaja asuu.

4. Tämän artiklan 3 kohdan määräysten estämättä voidaan voitosta, jonka Maltalla asuva henkilö saa Suomessa asuvan yhtiön osakkeiden luovutuksesta, verottaa jälkimmäisessä valtiossa, jollei voitto ole veronalaista Maltalla.

14 artikla
Itsenäinen henkilökohtainen työ

1. Sopimusvaltiossa asuvan henkilön vapaan ammatin harjoittamisesta tai muusta samanluonteisesta itsenäisestä toiminnasta saamasta tulosta verotetaan vain tässä valtiossa, jollei hänellä ole toimintansa harjoittamista varten toisessa sopimusvaltiossa kiinteää paikkaa, joka on vakinaisesti hänen käytettävissään. Jos hänellä on tällainen kiinteä paikka, voidaan kiinteään paikkaan kuuluvasta tulon osasta verottaa tässä toisessa sopimusvaltiossa.

2. Sanonta "vapaa ammatti" käsittää erityisesti itsenäisen tieteellisen, kirjallisen, taiteellisen, kasvatuksellisen tai opetuksellisen toiminnan sekä itsenäisen toiminnan lääkärinä, asianajajana, insinöörinä, arkkitehtinä, hammaslääkärinä ja tilintarkastajana.

15 artikla
Epäitsenäinen henkilökohtainen työ

1. Mikäli 16, 18, 19 ja 20 artikloiden määräyksistä ei muuta johdu, verotetaan sopimusvaltiossa asuvan henkilön epäitsenäisestä työstä saamasta palkasta ja muusta sellaisesta hyvityksestä vain tässä valtiossa, jollei työ ole tehty toisessa sopimusvaltiossa. Jos työ on siellä tehty, voidaan siitä saadusta hyvityksestä verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Tämän artiklan 1 kohdan määräysten estämättä verotetaan sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa tekemästä epäitsenäisestä työstä saamasta hyvityksestä vain ensiksi mainitussa valtiossa, jos:

a) saaja oleskelee tässä toisessa valtiossa yhdessä tai useammassa jaksossa yhteensä enintään 183 päivää kalenterivuoden aikana, ja

b) työnantaja, joka suorittaa hyvityksen tai jonka puolesta se suoritetaan, ei ole tässä toisessa valtiossa asuva, sekä

c) hyvityksellä ei kuluna rasiteta työnantajan tässä toisessa valtiossa olevaa kiinteää toimipaikkaa tai kiinteää paikkaa.

3. Edellä tässä artiklassa olevien määräysten estämättä voidaan hyvityksestä, joka saadaan kansainvälisessä liikenteessä olevalla aluksella tai ilma-aluksella tehdystä epäitsenäisestä työstä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen liikkeen johto on.

16 artikla
Johtajanpalkkiot

Sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa asuvan yhtiön johtokunnan tai muun sellaisen elimen jäsenyydestä saamasta johtajanpalkkiosta ja muusta sellaisesta suorituksesta voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

17 artikla
Taiteilijat ja urheilijat

1. Tämän sopimuksen 14 ja 15 artikloiden määräysten estämättä voidaan julkisesti esiintyvien henkilöiden, kuten teatteri-, elokuva-, radio- tai televisiotaiteilijoiden ja muusikkojen, samoin kuin urheilijoiden tässä ominaisuudessa harjoittamastaan henkilökohtaisesta toiminnasta saamasta tulosta verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa tätä toimintaa harjoitetaan.

2. Milloin taiteilijan tai urheilijan tässä ominaisuudessa harjoittamasta henkilökohtaisesta toiminnasta saatu tulo ei tule taiteilijalle tai urheilijalle itselleen, vaan toiselle henkilölle, voidaan tästä tulosta, 7, 14 ja 15 artikloiden määräysten estämättä, verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa taiteilija tai urheilija harjoittaa toimintaansa.

18 artikla
Julkinen palvelus

1. a) Hyvityksestä, eläkettä lukuun ottamatta, jonka sopimusvaltio, sen julkisyhteisö tai paikallisviranomainen maksaa luonnolliselle henkilölle palveluksesta, joka on suoritettu tälle valtiolle, sen julkisyhteisölle tai paikallisviranomaiselle, verotetaan vain tässä valtiossa;

b) tällaisesta hyvityksestä verotetaan kuitenkin vain toisessa sopimusvaltiossa, jos palvelus suoritetaan tässä valtiossa ja saaja on tässä toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö:

i) joka on tämän valtion kansalainen; tai

ii) josta ei tullut tässä valtiossa asuvaa ainoastaan tämän palveluksen suorittamisen vuoksi.

2. a) Eläkkeestä, jonka sopimusvaltio, sen julkisyhteisö tai paikallisviranomainen maksaa, tai joka maksetaan niiden perustamista rahastoista, luonnolliselle henkilölle palveluksesta, joka on suoritettu tälle valtiolle, sen julkisyhteisölle tai paikallisviranomaiselle, verotetaan vain tässä valtiossa;

b) tällaisesta eläkkeestä verotetaan kuitenkin vain toisessa sopimusvaltiossa, jos eläkkeen saaja on tämän valtion kansalainen ja asuu tässä valtiossa.

3. Tämän sopimuksen 15, 16 ja 19 artikloiden määräyksiä sovelletaan hyvitykseen ja eläkkeeseen, joka maksetaan toisen sopimusvaltion, sen julkisyhteisön tai paikallisviranomaisen harjoittaman liiketoiminnan yhteydessä suoritetusta palveluksesta.

4. Tämän artiklan 1 kohdan määräyksiä sovelletaan myös hyvitykseen, joka sopimusvaltion, sen julkisyhteisön tai paikallisviranomaisen kehitysyhteistyöohjelman puitteissa maksetaan tämän valtion, sen julkisyhteisön tai paikallisviranomaisen yksinomaan ylläpitämästä rahastosta asiantuntijalle tai kehitysjoukon jäsenelle, joka on määrätty toimimaan toisessa sopimusvaltiossa tämän toisen sopimusvaltion suostumuksella.

19 artikla
Eläkkeet ja elinkorot

1. Mikäli 18 artiklan 2 kohdan määräyksistä ei muuta johdu, verotetaan sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksetusta eläkkeestä ja muusta samanluonteisesta hyvityksestä samoin kuin elinkorosta vain tässä valtiossa.

2. Tässä artiklassa

a) sanonnalla "eläke ja muu samanluonteinen hyvitys" tarkoitetaan toistuvaismaksuja, jotka suoritetaan palvelussuhteen päättymisen jälkeen aikaisemman palveluksen johdosta tai korvauksena aikaisemmassa palveluksessa saadusta ruumiinvammasta;

b) sanonnalla "elinkoiko" tarkoitetaan vahvistettua rahamäärää, joka määrättyinä ajankohtina joko elinkautena tai muuten yksilöitynä taikka tiettynä aikana toistuvasti maksetaan, ja joka perustuu velvoitukseen toimeenpanna maksut täyden raha- tai rahanarvoisen suorituksen vastikkeeksi.

20 artikla
Opettajat, opiskelijat ja harjoittelijat

1. Sopimusvaltiossa asuvan tai välittömästi ennen asuneen professorin tai opettajan, joka oleskelee toisessa sopimusvaltiossa enintään kahden vuoden ajan harjoittaakseen jatko-opintoja tai tutkimustyötä taikka opettaakseen yliopistossa, korkeakoulussa, koulussa tai muussa opetuslaitoksessa, tästä työstä saamasta hyvityksestä ei veroteta tässä toisessa valtiossa, milloin hän on saanut kyseisen hyvityksen tämän toisen valtion ulkopuolelta.

2. Luonnollinen henkilö, joka asui sopimusvaltiossa välittömästi ennen oleskeluaan toisessa sopimusvaltiossa, ja joka tilapäisesti oleskelee tässä toisessa valtiossa ainoastaan opiskelijana tämän toisen valtion yliopistossa, korkeakoulussa, koulussa tai muussa sellaisessa opetuslaitoksessa taikka liikealan harjoittelijana, on siitä päivästä lukien, jona hän tämän oleskelunsa yhteydessä ensimmäisen kerran saapui toiseen sopimusvaltioon, tässä toisessa valtiossa verosta vapaa

a) ulkomailta elatustaan, koulutustaan tai harjoitteluaan varten saamistaan rahamääristä; ja

b) yhteensä enintään kolmen vuoden aikana tässä toisessa sopimusvaltiossa tällaisiin tarkoituksiin käytettävien varojensa täydentämiseksi tehdyistä henkilökohtaisista palveluksista saadusta hyvityksestä, joka kunakaan kalenterivuotena ei ylitä 8 000 Suomen markkaa tai sen vasta-arvoa Maltan rahassa; sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset voivat kuitenkin rahan arvon taikka jommankumman tai molempien sopimusvaltioiden verolakien huomattavien muutosten huomioon ottamiseksi keskinäisin sopimuksin muuttaa edellä mainittua määrää.

3. Sopimusvaltiossa välittömästi ennen oleskeluaan toisessa sopimusvaltiossa asunut luonnollinen henkilö, joka tilapäisesti oleskelee tässä toisessa valtiossa ainoastaan opiskelua, tutkimustyötä tai harjoittelua varten tieteellisen, kasvatuksellisen, uskonnollisen tai hyväntekeväisyyttä harjoittavan järjestön antaman stipendin, apurahan tai palkkion saajana taikka oleskelee siellä sellaisen teknisen yhteistyöohjelman puitteissa, jossa sopimusvaltio on osallisena, on siitä päivästä lukien, jona hän tämän oleskelunsa yhteydessä ensimmäisen kerran saapui toiseen sopimusvaltioon, tässä toisessa valtiossa vapaa veron suorittamisesta:

a) tällaisen stipendin, apurahan tai palkkion määrän osalta; ja

b) ulkomailta elatustaan, koulutustaan tai harjoitteluaan varten saamiensa rahamäärien osalta.

21 artikla
Erikseen mainitsemattomat tulot

1. Sopimusvaltiossa asuvan henkilön saamasta tulosta, kertyipä se mistä tahansa, jota ei käsitellä tämän sopimuksen edellä olevissa artikloissa, verotetaan vain tässä valtiossa.

2. Milloin sopimusvaltiossa asuva tulon saaja harjoittaa toisessa sopimusvaltiossa liiketoimintaa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta tai harjoittaa tässä toisessa valtiossa vapaata ammattia siellä olevasta kiinteästä paikasta ja tulon maksamisen perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy tällaiseen kiinteään toimipaikkaan tai kiinteään paikkaan, ei 1 kohdan määräyksiä sovelleta. Tässä tapauksessa sovelletaan 7 tai 14 artikloiden määräyksiä.

22 artikla
Varallisuus

1. Tämän sopimuksen 6 artiklan 2 kohdassa määritellystä kiinteästä omaisuudesta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus on.

2. Yrityksen kiinteän toimipaikan liikeomaisuuteen kuuluvasta irtaimesta omaisuudesta tai vapaan ammatin harjoittamiseen käytettyyn kiinteään paikkaan kuuluvasta irtaimesta omaisuudesta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka on.

3. Kansainvälisen liikenteen harjoittamiseen käytetyistä aluksista ja ilma-aluksista sekä tällaisten alusten ja ilma-alusten käyttämiseen liittyvästä irtaimesta omaisuudesta verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen liikkeen johto on.

4. Muusta sopimusvaltiossa asuvan henkilön varallisuudesta verotetaan vain tässä valtiossa.

23 artikla
Yhtymät ja jakamattomat kuolinpesät

1. Suomessa asuvan yhtymän tai jakamattoman kuolinpesän, jota Suomen lainsäädännön mukaan verotuksellisesti käsitellään oikeushenkilönä, tulosta ja varallisuudesta voidaan verottaa Suomessa riippumatta siitä, onko yksi tai useampi sen osakkaista tai edunsaajista tässä valtiossa asuva vai ei.

2. Yhtymän tai jakamattoman kuolinpesän osakkaita tai edunsaajia voidaan kuitenkin verottaa Maltalla osuuttaan vastaavasta tulon osasta, mikäli he ovat tässä sopimusvaltiossa asuvia. Tällöin suhteellinen osa yhtymän tai jakamattoman kuolinpesän Suomessa maksamasta verosta katsotaan siitä tulon osasta maksetuksi veroksi, josta osakkaille tai edunsaajille määrätään vero Maltalla.

24 artikla
Kaksinkertaisen verotuksen poistaminen

1. Suomessa kaksinkertainen verotus poistetaan seuraavasti:

a) Milloin Suomessa asuvalla henkilöllä on tuloa tai varallisuutta, josta tämän sopimuksen määräysten mukaan voidaan verottaa Maltalla, Suomen on, milloin c) -kohdan määräyksiä ei sovelleta:

i) vähennettävä tämän henkilön tulosta suoritettavista veroista Maltalla tulosta suoritettua veroa vastaava määrä;

ii) vähennettävä tämän henkilön varallisuudesta suoritettavasta verosta Maltalla varallisuudesta suoritettua veroa vastaava määrä.

b) Vähennyksen määrä ei kummassakaan tapauksessa kuitenkaan saa olla suurempi kuin se ennen vähennyksen tekemistä lasketun tulosta tai varallisuudesta suoritettavien verojen osa, joka jakautuu sille tulolle tai varallisuudelle, josta voidaan verottaa Maltalla.

c) Tämän artiklan a) -kohdan määräysten estämättä on Maltalla asuvan yhtiön Suomessa asuvalle yhtiölle maksama osinko vapaa Suomen verosta siinä laajuudessa kuin osinko olisi ollut vapaa verosta Suomen lain mukaan, jos molemmat yhtiöt olisivat olleet Suomessa asuvia. Milloin kuitenkin verokanta osingon osalta on Maltalla alhaisempi kuin se verokanta, joka mainitaan 10 artiklan 2b) ii-kohdassa, ei tämän kohdan määräyksiä sovelleta.

d) Milloin 11 artiklan 2 kohdan tai 12 artiklan 2 kohdan määräysten mukaan korosta tai rojaltista määrättävä Maltan vero kannetaan vähintään 10 prosentin suuruisen verokannan mukaan tulon määrästä, siitä maksettu Maltan vero katsotaan a) -kohtaa sovellettaessa maksetun vähintään 25 prosentin suuruisen verokannan mukaan siitä puhtaasta tulosta, josta Suomen vero määrätään.

2. Maltalla kaksinkertainen verotus poistetaan seuraavasti:

Milloin Suomessa olevasta lähteestä saatua tuloa tai Suomessa olevaa varallisuutta tämän sopimuksen määräysten mukaan on otettu lukuun Maltan verotuksessa, vähennetään tällaisesta tulosta tai varallisuudesta suoritettava Suomen vero samasta tulosta tai varallisuudesta maksetusta Maltan verosta, mikäli ulkomaisen veron hyvittämistä Maltan verosta koskevista Maltan laissa olevista säännöksistä ei muuta johdu.

3. Milloin sopimuksessa määrätään, että sopimusvaltiosta kertyvä tulo kokonaan tai osaksi vapautetaan tämän valtion verosta, ja toisessa sopimusvaltiossa voimassa olevan lainsäädännön mukaan veron alaista on vain se tällaisen tulon määrä, joka on siirretty toiseen sopimusvaltioon tai siellä vastaanotettu, sovelletaan ensiksi mainitussa valtiossa myönnettävää vapautusta vain siihen tulon osaan, joka on siirretty toiseen valtioon tai siellä vastaanotettu.

25 artikla
Syrjintäkielto

1. Tämän sopimuksen 1 artiklan määräysten estämättä sopimusvaltion kansalaiset riippumatta siitä, asuvatko he jommassakummassa sopimusvaltiossa vai eivät, eivät toisessa sopimusvaltiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteiksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteiksi tämän toisen valtion kansalaiset samoissa olosuhteissa joutuvat tai saattavat joutua.

2. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan kohdistuva verotus ei tässä toisessa valtiossa saa olla epäedullisempi kuin siinä valtiossa oleviin samaa toimintaa harjoittaviin yrityksiin kohdistuva verotus.

Tämän määräyksen ei ole katsottava velvoittavan sopimusvaltiota myöntämään toisessa sopimusvaltiossa asuville henkilöille sitä oikeutta henkilökohtaisten vähennysten tekemiseen taikka vapautusten tai alennusten saamiseen verotuksessa siviilisäädyn, perheen huoltovelvollisuuden tai muun henkilökohtaisen olosuhteen johdosta, jonka tämä valtio myöntää siellä asuville henkilöille.

3. Sopimusvaltiossa olevat yritykset, joiden pääoman toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö tai siellä asuvat henkilöt välittömästi tai välillisesti joko kokonaan tai osaksi omistavat tai josta he täten määräävät, eivät ensiksi mainitussa valtiossa saa joutua sellaisen verotuksen tai siihen liittyvän velvoituksen kohteiksi, joka on muunlainen tai raskaampi kuin verotus tai siihen liittyvä velvoitus, jonka kohteiksi ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa olevat muut samanluonteiset yritykset joutuvat tai saattavat joutua.

4. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksama korko, rojalti ja muu suoritus ovat vähennyskelpoisia tällaisen yrityksen verotettavaa tuloa määrättäessä samoin edellytyksin kuin jos ne olisi maksettu ensiksi mainitussa valtiossa asuvalle henkilölle, paitsi milloin 9 artiklan 1 kohdan, 11 artiklan 7 kohdan tai 12 artiklan 5 kohdan määräyksiä sovelletaan.

Vastaavasti ovat sopimusvaltiossa olevan yrityksen velat toisessa valtiossa asuvalle henkilölle vähennyskelpoisia tällaisen yrityksen verotettavaa varallisuutta määrättäessä samoin edellytyksin kuin jos ne olisivat olleet velkana ensiksi mainitussa valtiossa asuvalle henkilölle.

5. Sanonnalla "verotus" tarkoitetaan tässä artiklassa kaikenlaatuisia veroja.

26 artikla
Keskinäinen sopimusmenettely

1. Milloin sopimusvaltiossa asuva henkilö katsoo, että jommankumman tai molempien sopimusvaltioiden toimenpiteet ovat johtaneet tai johtavat hänen osaltaan verotukseen, joka ei ole tämän sopimuksen mukainen, hän voi kääntyä asiassaan sen sopimusvaltion asianomaisen viranomaisen puoleen, jossa hän asuu, ilman että tämä toimenpide vaikuttaa hänen oikeuteensa käyttää näiden valtioiden sisäisissä laeissa säädettyjä oikeussuojakeinoja.

2. Jos asianomainen viranomainen havaitsee huomautuksen perustelluksi, mutta ei itse voi saada aikaan tyydyttävää ratkaisua, sen on pyrittävä toisen sopimusvaltion asianomaisen viranomaisen kanssa keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan asia siten, että verotus, joka ei ole tämän sopimuksen mukainen, vältetään.

3. Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on pyrittävä keskinäisin sopimuksin ratkaisemaan tämän sopimuksen tulkinnassa tai soveltamisessa esiintyvät vaikeudet tai epätietoisuutta aiheuttavat kysymykset. Ne voivat myös neuvotella keskenään kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta sellaisissa tapauksissa, joita tässä sopimuksessa ei ole käsitelty.

4. Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset voivat olla välittömässä yhteydessä keskenään soveltaakseen tämän sopimuksen määräyksiä.

27 artikla
Tietojen vaihtaminen

1. Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on vaihdettava keskenään sellaisia tietoja, jotka ovat välttämättömiä tämän sopimuksen ja sopimusvaltioiden tässä sopimuksessa tarkoitettuja veroja koskevan sisäisen lainsäädännön täytäntöönpanemiseksi, mikäli sen perusteella tapahtuva verotus on tämän sopimuksen mukainen. Kaikkia näin vaihdettuja tietoja on käsiteltävä salaisina eikä niitä saa ilmaista muille kuin niille henkilöille tai viranomaisille, niihin luettuina tuomioistuimet, joiden tehtävänä on käsitellä tässä sopimuksessa tarkoitettujen verojen määräämistä, kantamista tai perimistä tahi niistä johtuvaa syytettä koskevia asioita.

2. Tämän artiklan 1 kohdan määräysten ei ole katsottava missään tapauksessa velvoittavan sopimusvaltioita:

a) suorittamaan hallintotoimia, jotka ovat ristiriidassa sen tai toisen sopimusvaltion lainsäädännön tai hallintokäytännön kanssa;

b) antamaan yksityiskohtia koskevia tietoja, joita sen tai toisen sopimusvaltion lainsäädännön tai säännönmukaisen hallintomenettelyn puitteissa ei voida hankkia;

c) antamaan tietoja, jotka paljastaisivat liikesalaisuuden taikka teollisen, kaupallisen tai ammatillisen salaisuuden tai menettelytavan, taikka tietoja, joiden ilmaiseminen olisi vastoin yleistä järjestystä.

28 artikla
Diplomaattien ja konsulien erioikeudet

1. Tämä sopimus ei vaikuta kansainvälisen oikeuden yleisten sääntöjen tai erityisten sopimusten määräysten mukaisiin diplomaattien tai konsulien §erioikeuksiin.

2. Mikäli kansainvälisen oikeuden yleisten sääntöjen tai erityisten kansainvälisten sopimusten määräysten perusteella henkilölle myönnetyistä erioikeuksista johtuu, että tulo tai varallisuus ei ole verotuksen kohteena vastaanottajavaltiossa, oikeus verottaa on lähettäjävaltiolla.

3. Henkilöiden, jotka ovat sopimusvaltion toisessa sopimusvaltiossa tai kolmannessa valtiossa olevan diplomaattisen tai konsuliedustuston jäseniä ja ovat lähettäjävaltion kansalaisia, samoin kuin näihin henkilöihin perhesuhteessa tai henkilökohtaisessa palvelussuhteessa olevien henkilöiden, katsotaan tätä sopimusta sovellettaessa olevan lähettäjävaltiossa asuvia, jos he siellä ovat tulon ja varallisuuden perusteella suoritettavien verojen osalta samojen velvoitusten alaisia kuin siinä valtiossa asuvat henkilöt.

29 artikla
Alueellinen laajentaminen

1. Tämä sopimus voidaan ulottaa, joko sellaisenaan tai tarpeellisin muutoksin, käsittämään Ahvenanmaan maakunnan myös kunnallisveron osalta. Sellainen laajentaminen tulee voimaan siitä päivästä lukien sekä sellaisin muutoksin ja ehdoin, sopimuksen lakkaaminen niihin luettuna, kuin sopimusvaltioiden välillä diplomaattiteitse tapahtuvalla noottienvaihdolla määritetään ja sovitaan.

2. Jollei sopimusvaltioiden välillä toisin ole sovittu, lakkaa jommankumman sopimusvaltion 31 artiklan perusteella toimittaman sopimuksen irtisanomisen johdosta sopimuksen soveltaminen tuossa artiklassa tarkoitetulla tavalla Ahvenanmaan maakuntaan myös kunnallisveron osalta.

30 artikla
Voimaantulo

1. Sopimusvaltioiden hallitusten on ilmoitettava toisilleen täyttäneensä valtiosäännössään tämän sopimuksen voimaantulolle asetetut edellytykset.

2. Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, jona myöhempi 1 kohdassa tarkoitetuista ilmoituksista on tehty, ja sen määräyksiä sovelletaan ensimmäisen kerran:

a) Suomessa:

i) lähteellä pidätettävien verojen osalta, määriin, jotka saadaan sitä vuotta, jona sopimus tulee voimaan, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä; ii) muiden tulosta suoritettavien verojen ja varallisuudesta suoritettavien verojen osalta, veroihin, jotka määrätään sitä vuotta, jona sopimus tulee voimaan, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavalta verovuodelta;

b) Maltalla verojen osalta, jotka kannetaan sitä kalenterivuotta, jona sopimus tulee voimaan, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavalta verotusvuodelta.

31 artikla
Päättyminen

Tämä sopimus on voimassa, kunnes jompikumpi sopimusvaltio sen irtisanoo. Kumpikin sopimusvaltio voi kolmen vuoden kuluttua siitä päivästä, jona sopimus tulee voimaan, irtisanoa sopimuksen diplomaattista tietä tekemällä kirjallisen irtisanomisilmoituksen vähintään kuusi kuukautta ennen kunkin kalenterivuoden päättymistä. Tässä tapauksessa sopimus lakkaa olemasta voimassa:

a) Suomessa

i) lähteellä pidätettävien verojen osalta, määriin, jotka saadaan sitä vuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen;

ii) muiden tulosta suoritettavien verojen ja varallisuudesta suoritettavien verojen osalta, veroihin, jotka määrätään sitä vuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä tai sen jälkeen alkavilta verovuosilta;

b) Maltalla veroihin nähden, jotka kannetaan sitä kalenterivuotta, jona irtisanomisilmoitus tehdään, lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivänä ja sen jälkeen alkavilta verotusvuosilta.

Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet, hallitustensa asianmukaisesti siihen valtuuttamina, allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Helsingissä 24 päivänä maaliskuuta 1975 kahtena suomen- ja englanninkielisenä kappaleena molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.