37/1976

Haagissa 18 päivänä maaliskuuta 1970 tehty todisteiden vastaanottamista ulkomailla siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa koskeva yleissopimus, jonka tasavallan presidentti on ratifioinut 19 päivänä maaliskuuta 1976 ja jonka ratifioimiskirja on talletettu Alankomaiden ulkoasiainministeriöön 7 päivänä huhtikuuta 1976, on voimassa 6 päivästä kesäkuuta 1976 niin kuin siitä on sovittu.

Ratifioimisen yhteydessä Suomi on tehnyt yleissopimuksen 33 artiklan mukaisesti seuraavan varauman:

Suomi ei sovella 4 artiklan 2 kappaleen määräyksiä eli Suomi ei hyväksy englannin tai ranskan kielellä laadittua oikeusapupyyntöä.

Ratifiointikirjan talletuksen yhteydessä Suomi on tehnyt seuraavat ilmoitukset:

1) Suomessa ulkoasiainministeriö on 2 artiklassa tarkoitettu keskusviranomainen.

2) Ruotsi on toinen virallinen kieli Suomessa. Suomi hyväksyy näin ollen 4 artiklan 1 kappaleen mukaisesti ruotsin kielellä tehdyt oikeusapupyynnöt. Vastaus toimitetaan ruotsin kielellä, jos oikeusapupyynnön yhteydessä tätä on nimenomaan pyydetty.

3) Oikeusapupyynnön esittäneeseen viranomaiseen kuuluva tuomari saa 8 artiklan mukaisesti olla läsnä pyynnössä tarkoitettuun toimenpiteeseen ryhdyttäessä sillä ehdolla, että Suomen oikeusministeriö on antanut siihen suostumuksensa.

4) Yleissopimuksen 16 ja 17 artiklassa tarkoitettu todisteiden vastaanottaminen voidaan suorittaa ilman Suomen viranomaisten edeltäkäsin antamaa lupaa.

5) Suomi ei tule suostumaan 23 artiklassa tarkoitettuihin oikeusapupyyntöihin, joiden tarkoituksena on toteuttaa Common Law -maissa tunnettu "pre-trial discovery of documents".

1 artikla

Siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa sopimusvaltion oikeusviranomainen voi lainsäädäntönsä määräysten mukaisesti pyytää toisen sopimusvaltion toimivaltaista viranomaista ottamaan vastaan todisteita tai suorittamaan muun oikeudenkäyntiin kuuluvan toimenpiteen.

Todisteiden vastaanottamista voidaan pyytää ainoastaan todisteiden hankkimiseksi vireillä olevaa tai vireille pantavaa oikeudenkäyntiä varten.

Ilmaisu "muu oikeudenkäyntiin kuuluva toimenpide" ei tarkoita oikeudellisten asiakirjojen tiedoksiantoa eikä turvaamis- tai täytäntöönpanotoimia.

2 artikla

Jokainen sopimusvaltio määrää keskusviranomaisen, jonka tehtävänä on ottaa vastaan toisen sopimusvaltion oikeusviranomaiselta saapuvat oikeusapupyynnöt ja toimittaa ne asianomaiselle viranomaiselle pyydetyn toimenpiteen suorittamista varten. Jokainen valtio järjestää keskusviranomaisen oman lainsäädäntönsä mukaisesti.

Pyynnöt on toimitettava suoraan vastaanottajavaltion keskusviranomaiselle ilman tämän valtion muun viranomaisen välitystä.

3 artikla

Oikeusapupyynnön tulee sisältää seuraavat tiedot:

a) toimenpidettä pyytävä viranomainen ja, mikäli mahdollista, viranomainen, jota pyydetään suorittamaan toimenpide;

b) asianosaisten ja tarvittaessa heidän edustajiensa nimet ja osoitteet;

c) oikeudenkäynnin laatu ja kohde sekä lyhyt selostus asiasta;

d) pyydetty todisteiden vastaanottamista tarkoittava tai muu oikeudenkäyntiin kuuluva toimenpide.

Oikeusapupyynnön tulee tarvittaessa lisäksi sisältää:

e) kuultavien henkilöiden nimet ja osoitteet;

f) kuultaville henkilöille esitettävät kysymykset tai ne seikat, joista heitä on kuultava;

g) tutkittavat asiakirjat tai muut esineet;

h) pyyntö vastaanottaa todistus valan tai vakuutuksen nojalla tai ilmoitus käytettävästä erityisestä kyselykaavasta;

i) 9 artiklan soveltamista tarkoittava pyyntö.

Pyynnössä voidaan lisäksi mainita 11 artiklan soveltamiseksi tarpeelliset tiedot.

Laillistusta tai siihen verrattavien muotomääräysten noudattamista ei saada vaatia.

4 artikla

Pyynnön tulee olla laadittu sen viranomaisen kielellä, jolta oikeusapua pyydetään, tai pyyntöön on liitettävä tälle kielelle tehty käännös.

Sopimusvaltion on kuitenkin hyväksyttävä englannin tai ranskan kielellä laadittu pyyntö tai käännös, mikäli se ei ole tehnyt 33 artiklan tarkoittamaa varaumaa.

Sopimusvaltion, jolla on useampi kuin yksi virallinen kieli ja joka ei voi valtion sisäisen oikeuden mukaan hyväksyä jollakin näistä kielistä laadittua pyyntöä koko alueellaan, tulee antaa selitys siitä, millä kielellä pyynnön on oltava laadittu tai mille kielelle se on käännettävä pyydetyn toimenpiteen suorittamista varten sen alueen määrätyissä osissa. Mikäli tämän selityksen mukaista velvoitetta ei noudateta ilman hyväksyttävää syytä, vastaa oikeusapua pyytävä valtio kääntämisestä selityksessä vaaditulle kielelle aiheutuneista kuluista.

Sopimusvaltio voi antaa selityksen siitä, että pyyntö sanotun valtion keskusviranomaiselle voidaan tehdä muulla kuin edellisissä kohdissa tarkoitetulla kielellä.

Pyyntöön liitetyn käännöksen on oltava diplomaattisen edustajan tai konsulivirkamiehen, valantehneen kielenkääntäjän taikka muun jommassakummassa sopimusvaltiossa siihen valtuutetun henkilön oikeaksi todistama.

5 artikla

Jos keskusviranomainen katsoo, ettei yleissopimuksen määräyksiä ole noudatettu, sen on välittömästi ilmoitettava tästä sille vieraan valtion viranomaiselle, joka on oikeusapupyynnön lähettänyt ja tarkasti eriteltävä pyyntöä vastaan esitetyt huomautukset.

6 artikla

Jos viranomainen, jolle oikeusapupyyntö on toimitettu, ei ole toimivaltainen ryhtymään pyydettyyn toimenpiteeseen, pyyntö on viivytyksettä viran puolesta toimitettava saman valtion lain säännösten mukaan toimivaltaiselle viranomaiselle.

7 artikla

Oikeusapupyynnön esittäneelle viranomaiselle on pyynnöstä ilmoitettava milloin ja missä toimenpiteeseen ryhdytään, niin että asianosaiset ja tarvittaessa heidän asiamiehensä voivat silloin olla saapuvilla. Ilmoitus on lähetettävä suoraan asianosaisille tai heidän asiamiehilleen, milloin oikeusapupyynnön esittänyt viranomainen on sitä pyytänyt.

8 artikla

Sopimusvaltio voi antaa selityksen siitä, että toisen sopimusvaltion oikeusapupyynnön esittäneeseen viranomaiseen kuuluva tuomari saa olla läsnä pyynnössä tarkoitettuun toimenpiteeseen ryhdyttäessä. Läsnäolon ehdoksi voidaan määrätä, että siihen on annettu pyynnön vastaanottaneen valtion määräämän asianomaisen viranomaisen suostumus.

9 artikla

Oikeusviranomaisen, joka ryhtyy pyydettyyn toimenpiteeseen, on oikeusapumenettelyssä sovellettava oman maansa lakia.

Oikeusapupyynnön esittäneen viranomaisen pyynnöstä on kuitenkin määrättyä muotoa noudatettava, mikäli tämä ei ole ristiriidassa pyynnön vastaanottaneen valtion sisäisen lainsäädännön kanssa tai sisäisen oikeuskäytännön tai käytännöllisten vaikeuksien takia mahdotonta.

Pyydettyyn toimenpiteeseen on ryhdyttävä viivytyksettä.

10 artikla

Sen viranomaisen, joka ryhtyy pyydettyyn toimenpiteeseen, on käytettävä tarkoitukseen sopivia pakkokeinoja siinä laajuudessa kuin on säädetty pyynnön vastaanottaneen valtion sisäisessä lainsäädännössä vastaavien toimenpiteiden täytäntöönpanemisesta sen omien viranomaisten tai asianosaisen pyynnöstä.

11 artikla

Se, jota oikeusapupyynnön perusteella on kuultava tai jonka sellaisen pyynnön perusteella tulee suorittaa jotakin, saa kieltäytyä siitä, mikäli hänellä on siihen oikeus tai velvollisuus:

a) pyynnön vastaanottaneen valtion lain mukaan; tai

b) toimenpidettä pyytävän valtion lain mukaan, mikäli oikeus tai velvollisuus on määritelty oikeusapupyynnössä tai pyytävä viranomainen on sen vahvistanut pyynnön vastaanottaneen viranomaisen pyynnöstä.

Lisäksi sopimusvaltio voi antaa selityksen siitä, että se selityksessä ilmoitetussa laajuudessa tunnustaa ne oikeudet ja velvollisuudet, jotka ovat voimassa muun kuin pyynnön tehneen tai sen vastaanottaneen valtion lain mukaan.

12 artikla

Pyydettyyn toimenpiteeseen ryhtymisestä voidaan kieltäytyä vain jos:

a) toimenpiteeseen ryhtyminen ei kuulu pyynnön vastaanottaneen valtion oikeusviranomaisen toimivaltaan; tai

b) pyynnön vastaanottanut valtio katsoo että toimenpiteeseen ryhtyminen loukkaisi sen täysivaltaisuutta tai vaarantaisi sen turvallisuutta.

Pyydetyn toimenpiteen suorittamisesta ei voida kieltäytyä pelkästään sillä perusteella, että pyynnön vastaanottaneella valtiolla on lainsäädäntönsä perusteella yksinomainen toimivalta tutkia se asia, jota oikeudenkäynti koskee, tai että asiaa koskevaa kannetta ei voida sanotun valtion lainsäädännön perusteella panna vireille.

13 artikla

Oikeusapupyynnön vastaanottaneen viranomaisen on toimitettava asiakirjat, joista käy ilmi pyydetyn toimenpiteen suorittaminen, pyynnön tehneelle viranomaiselle samaa tietä, jota jälkimmäinen on käyttänyt.

Mikäli pyynnössä tarkoitettu toimenpide on jäänyt suorittamatta tai on suoritettu vain osittain, on siitä sanotulla tavalla välittömästi ilmoitettava pyytävälle viranomaiselle ja mainittava syyt siihen.

14 artikla

Pyydetyn toimenpiteen suorittamisesta ei saa vaatia mitään maksua eikä kulujen korvausta.

Oikeusapupyynnön vastaanottaneella valtiolla on kuitenkin oikeus vaatia pyytävältä valtiolta suoritus asiantuntijoille ja tulkeille maksetuista korvauksista sekä kuluista, jotka johtuvat pyynnön esittäneen valtion 9 artiklan 2 kappaleen mukaisesti pyytämän määrätyn muodon noudattamisesta.

Pyynnön vastaanottanut viranomainen valtiossa, jonka lainsäädännön mukaan asianosaisten on itse huolehdittava todisteiden esittämisestä, saa, milloin se ei voi itse ryhtyä pyydettyyn toimenpiteeseen, antaa tehtävän sopivan henkilön suoritettavaksi saatuaan siihen pyytävältä viranomaiselta suostumuksen. Suostumusta pyydettäessä on ilmoitettava arvio menettelystä aiheutuvista kuluista. Jos pyytävä viranomainen antaa suostumuksensa, sen on korvattava menettelystä aiheutuneet kulut; muuten se ei ole vastuussa kuluista.

15 artikla

Siviili- tai kauppaoikeudellisessa asiassa sopimusvaltion diplomaattinen edustaja tai konsulivirkamies voi toisen sopimusvaltion alueella toimipiirissään pakkokeinoihin ryhtymättä ottaa vastaan todisteita, jos toimenpide koskee hänen edustamansa valtion kansalaista ja sen tuomioistuimessa vireillä olevaa asiaa.

Sopimusvaltio voi selittää, että diplomaattinen edustaja tai konsulivirkamies saa ottaa vastaan todisteita vain, jos siihen on saatu lupa selityksen ®antaneen valtion määräämältä toimivaltaiselta viranomaiselta mainitun diplomaattisen edustajan tai konsulivirkamiehen tai häntä edustavan henkilön pyynnöstä.

16 artikla

Sopimusvaltion diplomaattinen edustaja tai konsulivirkamies voi lisäksi pakkokeinoihin ryhtymättä ottaa toisen sopimusvaltion alueella toimipiirissään vastaan todisteita hänen edustamansa valtion tuomioistuimessa vireillä olevaa oikeudenkäyntiä varten, jos toimenpide koskee sen valtion kansalaisia, jossa hän hoitaa virkatehtäviään, tai kolmannen valtion kansalaisia, jos

a) sen valtion, jossa hän hoitaa virkatehtäviään, määräämä toimivaltainen viranomainen on antanut siihen luvan yleisesti tai jokaisessa yksityistapauksessa erikseen; ja

b) hän noudattaa toimivaltaisen viranomaisen luvassa määrättyjä ehtoja.

Sopimusvaltio voi selittää, että 1 kappaleessa tarkoitettu todisteiden vastaanottaminen voidaan suorittaa ilman sen edeltäkäsin antamaa lupaa.

17 artikla

Siviili- tai kauppaoikeudellisessa asiassa saa henkilö, joka on asianmukaisesti määrätty toimimieheksi, todistelua varten pakkokeinoihin ryhtymättä ottaa vastaan sopimusvaltion alueella todisteita, jos toimenpide koskee toisen sopimusvaltion tuomioistuimessa vireillä olevaa oikeudenkäyntiä, jos:

a) sen valtion, jossa toimenpiteeseen ryhdytään, määräämä toimivaltainen viranomainen on antanut siihen luvan yleisesti tai jokaisessa yksityistapauksessa erikseen; ja

b) hän noudattaa toimivaltaisen viranomaisen luvassa määrättyjä ehtoja.

Sopimusvaltio voi selittää, että 1 kappaleessa tarkoitettu todisteiden vastaanottaminen voidaan suorittaa ilman sen edeltäkäsin antamaa lupaa.

18 artikla

Sopimusvaltio voi selittää, että diplomaattinen edustaja tai konsulivirkamies tai toimimies, joka on oikeutettu ottamaan vastaan todisteita 15, 16 ja 17 artiklan mukaan, saa pyytää sanotun valtion määräämältä asianomaiselta viranomaiselta tarpeellista apua todisteiden saamiseksi pakkoteitse. Selitys voi sisältää sen antaneen valtion sopiviksi katsomat ehdot.

Jos asianomainen viranomainen suostuu pyyntöön, sen on käytettävä sisäisen lainsäädännön mukaisia sopivia pakkokeinoja.

19 artikla

Toimivaltainen viranomainen voi antaessaan 15, 16 ja 17 artiklan edellyttämän luvan tai suostuessaan 18 artiklassa mainittuun pyyntöön asettaa sopiviksi katsomansa ehdot, jotka voivat tarkoittaa esimerkiksi todisteiden vastaanottamisen aikaa ja paikkaa. Se voi myös pyytää, että tämä ajankohta ja paikka ilmoitetaan sille etukäteen riittävän ajoissa; sanotun viranomaisen edustajalla on silloin oikeus olla läsnä todisteiden vastaanottamistilaisuudessa.

20 artikla

Otettaessa vastaan todisteita tämän luvun mukaan voi henkilö, jota toimenpide koskee, käyttää oikeudenkäyntiavustajaa.

21 artikla

Kun diplomaattinen edustaja tai konsulivirkamies taikka toimimies on oikeutettu ottamaan vastaan todisteita 15, 16 tai 17 artiklan nojalla:

a) saa hän ottaa vastaan todisteita, joiden vastaanottaminen ei ole ristiriidassa sen valtion lainsäädännön kanssa, jossa toimenpiteeseen ryhdytään, tai sanottujen artiklojen nojalla annetun luvan vastainen, sekä samoilla edellytyksillä ottaa valan tai sitä vastaavan vakuutuksen;

b) on saapuville tulemista tai toimenpiteen suorittamista tarkoittava kutsu laadittava sen maan kielellä, jossa todisteiden vastaanottaminen tapahtuu, tai siihen on liitettävä käännös tälle kielelle, jollei kutsuttu ole sen valtion kansalainen, jossa asia on vireillä;

c) on kutsussa ilmoitettava, että kutsuttu saa käyttää oikeudenkäyntiavustajaa, ja, mikäli todisteiden vastaanottaminen tapahtuu valtiossa, joka ei ole antanut 18 artiklan mukaista selitystä, että hän ei ole velvollinen saapumaan tuomioistuimeen eikä esittämään todisteita;

d) voidaan todisteiden vastaanottaminen suorittaa siinä tuomioistuimessa sovellettavan lain edellyttämiä muotomääräyksiä noudattaen, jossa oikeudenkäynti on vireillä ehdolla, ettei menettelymuotoa ole kielletty sen valtion laissa, jossa todisteiden vastaanottaminen tapahtuu;

e) voi henkilö, jota kehoitetaan todistamaan, vedota 11 artiklan mukaiseen oikeuteen ja velvollisuuteen kieltäytyä todistamasta.

22 artikla

Se seikka, että tässä luvussa vahvistetun menettelyn mukaista todisteiden vastaanottamista ei ole voitu suorittaa kuultavaksi pyydetyn henkilön kieltäytymisen johdosta, ei estä pyytämästä myöhemmin saman todisteen vastaanottamista I luvun mukaisesti.

23 artikla

Sopimusvaltio voi allekirjoituksen, ratifioinnin tai liittymisen yhteydessä selittää, että se ei tule suostumaan oikeusapupyyntöihin, joiden tarkoituksena on toteuttaa Common Lawmaissa tunnettu "pre-trial discovery of documents".

24 artikla

Sopimusvaltio voi määrätä keskusviranomaisen lisäksi muita viranomaisia tässä sopimuksessa tarkoitettuja tehtäviä varten ja päättää niiden toimivallasta. Oikeusapupyynnöt voidaan kuitenkin aina lähettää keskusviranomaiselle.

Liittovaltiot voivat määrätä useampia kuin yhden keskusviranomaisen.

25 artikla

Sopimusvaltio, jossa on voimassa useampia oikeusjärjestelmiä, voi määrätä yhteen sellaiseen järjestelmään kuuluvat viranomaiset yksinomaisesti toimivaltaisiksi käsittelemään tämän yleissopimuksen mukaisia oikeusapupyyntöjä.

26 artikla

Sopimusvaltio voi perustuslaillisten syiden niin vaatiessa pyytää korvausta oikeusapupyynnön esittäneeltä valtiolta sellaisista toimenpiteeseen ryhtymisestä aiheutuvista maksuista ja kustannuksista, jotka aiheutuvat kutsun tiedoksiannosta todistamaan pyydetylle henkilölle, kutsutun saapumisesta ja toimitusta koskevan pöytäkirjan laatimisesta.

Milloin jokin valtio on esittänyt 1 kappaleen mukaisen pyynnön, voi jokainen muu sopimusvaltio esittää tälle valtiolle vastaavan pyynnön.

27 artikla

Tämän yleissopimuksen määräykset eivät estä sopimusvaltiota:

a) selittämästä, että oikeusapupyynnöt voidaan toimittaa sen oikeusviranomaisille muuta kuin 2 artiklassa tarkoitettuja teitä käyttäen;

b) sallimasta, sisäisen lainsäädäntönsä tai käytäntönsä perusteella, tämän yleissopimuksen tarkoittamaan toimenpiteeseen ryhtymisen vähemmän rajoittavilla edellytyksillä kuin sopimuksessa on mainittu;

c) sallimasta, sisäisen lainsäädäntönsä tai käytäntönsä perusteella, muita kuin tässä yleissopimuksessa tarkoitettuja todisteiden vastaanottamistapoja.

28 artikla

Tämä yleissopimus ei estä kahta tai useampaa sopimusvaltiota sopimasta poikkeuksien tekemisestä:

a) 2 artiklan oikeusapupyynnön toimittamista koskevista määräyksistä;

b) 4 artiklan käytettävää kieltä koskevista määräyksistä;

c) 8 artiklan määräyksistä, jotka koskevat tuomarin läsnäoloa oikeusapupyyntöä täytäntöönpantaessa;

d) 11 artiklan määräyksistä todistajien oikeudesta ja velvollisuudesta kieltäytyä antamasta todistusta tai muutoin suorittamasta jotakin;

e) 13 artiklan määräyksestä pyydettyyn toimenpiteeseen ryhtymistä osoittavien asiakirjojen toimittamistavasta pyynnön esittäneelle viranomaiselle;

f) 14 artiklan maksuja ja kuluja koskevista määräyksistä;

g) II luvun määräyksistä.

29 artikla

Niiden tämän yleissopimuksen sopimuspuolten kesken, jotka ovat myös toisen tai molempien Haagissa 17 päivänä heinäkuuta 1905 ja 1 päivänä maaliskuuta 1954 allekirjoitettujen riitaasiain oikeudenkäyntiä koskevien yleissopimusten sopimuspuolia, tämä yleissopimus korvaa aikaisempien yleissopimusten artiklat 8 - 16.

30 artikla

Tämä yleissopimus ei vaikuta vuoden 1905 yleissopimuksen 23 artiklan tai vuoden 1954 yleissopimuksen 24 artiklan soveltamiseen.

31 artikla

Sopimuspuolten välillä tehtyjä vuoden 1905 ja 1954 yleissopimuksia täydentäviä sopimuksia sovelletaan vastaavasti tähän yleissopimukseen, jolleivät sopimuspuolet ole toisin sopineet.

32 artikla

Lukuunottamatta 29 ja 31 artiklan määräyksiä tämä yleissopimus ei rajoita sellaisia sopimuksia, jotka sisältävät tässä yleissopimuksessa käsiteltyjä asioita koskevia määräyksiä ja joiden osapuolia sopimusvaltiot ovat tai joiden osapuoliksi ne tulevat.

33 artikla

Valtio voi allekirjoittamisen, ratifioinnin tai liittymisen yhteydessä ilmoittaa, että se, joko kokonaan tai osaksi, ei sovella 4 artiklan 2 kappaleen ja II luvun määräyksiä. Muita varaumia ei sallita.

Sopimusvaltio voi milloin tahansa peruuttaa tekemänsä varauman; varauma lakkaa olemasta voimassa kuudentenakymmenentenä päivänä peruutuksen ilmoittamisesta.

Milloin valtio on tehnyt varauman, voi jokainen muu valtio, jota varauma koskee, soveltaa samaa sääntöä varauman tehneeseen valtioon.

34 artikla

Valtio voi milloin tahansa peruuttaa tekemänsä selityksen tai muuttaa sitä.

35 artikla

Sopimusvaltion on ratifioimis- tai liittymiskirjansa tallettamisen yhteydessä tai myöhemmin ilmoitettava Alankomaiden ulkoasiainministeriölle 2, 8, 24 ja 25 artiklan mukaisten viranomaisten määräämisestä.

Sopimusvaltion on niin ikään tarvittaessa ilmoitettava ministeriölle:

a) niiden viranomaisten määräämisestä, joille on annettava ilmoitus tai joiden lupa voidaan vaatia taikka joiden apua voidaan pyytää diplomaattisen edustajan tai konsulivirkamiehen ottaessa vastaan todisteita 15, 16 ja 18 artiklan mukaisesti;

b) niiden viranomaisten määräämisestä, joiden lupa voidaan vaatia toimimiesten ottaessa vastaan todisteita 17 artiklan mukaisesti tai jotka voivat myöntää 18 artiklan tarkoittamaa apua;

c) 4, 8, 11, 15, 16, 17, 18, 23 ja 27 artiklan mukaisista selityksistä;

d) yllä mainittujen viranomaisten määräämisen tai selitysten peruuttamisista ja muuttamisista;

e) varaumien peruuttamisesta.

36 artikla

Tämän yleissopimuksen soveltamisesta sopimuspuolten välille syntyvä erimielisyys ratkaistaan diplomaattiteitse.

37 artikla

Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten niille valtioille, jotka ovat olleet edustettuina Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin yhdennessätoista istunnossa.

Yleissopimus on ratifioitava, ja ratifioimiskirjat talletettava Alankomaiden ulkoasiainministeriöön.

38 artikla

Tämä yleissopimus tulee voimaan kuudentenakymmenentenä päivänä 37 artiklan toisessa kappaleessa tarkoitetun kolmannen ratifioimiskirjan tallettamisesta.

Yleissopimus tulee voimaan jokaisen allekirjoittajavaltion osalta, joka myöhemmin ratifioi sen, kuudentenakymmenentenä päivänä ratifioimiskirjan tallettamisesta.

39 artikla

Valtio, joka ei ole ollut edustettuna Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin yhdennessätoista istunnossa, mutta joka on tämän konferenssin tai Yhdistyneiden Kansakuntien tai sen erityisjärjestön jäsen tai Kansainvälisen tuomioistuimen perussäännön sopimuspuoli, voi liittyä tähän yleissopimukseen sen tultua voimaan 38 artiklan ensimmäisen kappaleen mukaisesti.

Liittymiskirja on talletettava Alankomaiden ulkoasiainministeriöön.

Yleissopimus tulee voimaan siihen liittyneen valtion osalta kuudentenakymmenentenä päivänä liittymiskirjan tallettamisesta.

Liittyminen tulee voimaan vain liittyjävaltion ja sellaisten sopimusvaltioiden välisissä suhteissa, jotka ovat ilmoittaneet hyväksyvänsä liittymisen. Sellainen selitys on talletettava Alankomaiden ulkoasiainministeriöön; tämän ministeriön on lähetettävä oikeaksi todistettu jäljennös selityksestä diplomaattiteitse kaikille sopimusvaltioille.

Yleissopimus tulee voimaan liittyjävaltion ja valtion välille, joka on ilmoittanut hyväksyvänsä liittymisen, kuudentenakymmenentenä päivänä selityksen tallettamisesta.

40 artikla

Valtio voi allekirjoituksen, ratifioinnin tai liittymisen yhteydessä selittää tämän yleissopimuksen ulottuvan kaikkiin alueisiin, joiden kansainvälisistä suhteista se on vastuussa tai yhteen tai useampaan niistä. Tällainen selitys tulee voimaan samana päivänä kuin yleissopimus tulee voimaan kysymyksessä olevan valtion osalta.

Myöhemmin tapahtuvista soveltamisalan laajennuksista on ilmoitettava Alankomaiden ulkoasiainministeriölle.

Yleissopimus tulee voimaan sanottujen, laajentamista tarkoittavissa selityksissä mainittujen alueiden osalta kuudenkymmenen päivän kuluttua edellisessä kappaleessa tarkoitetusta ilmoittamisesta.

41 artikla

Yleissopimus on voimassa viisi vuotta 38 artiklan ensimmäisessä kappaleessa mainitusta voimaantulopäivästä. Tämä koskee myös niitä valtioita, jotka ovat myöhemmin ratifioineet sen tai liittyneet siihen.

Yleissopimus on katsottava uudistetuksi viideksi vuodeksi kerrallaan, ellei sitä sanota irti.

Irtisanomisesta on ilmoitettava Alankomaiden ulkoasiainministeriölle vähintään kuusi kuukautta ennen kuluvan viisivuotiskauden päättymistä.

Irtisanominen voidaan rajoittaa koskemaan määrättyjä alueita, joihin yleissopimusta sovelletaan.

Irtisanomisella on vaikutus vain ilmoituksen tehneen valtion osalta. Muiden sopimusvaltioiden osalta yleissopimus pysyy voimassa.

42 artikla

Alankomaiden ulkoasiainministeriön on ilmoitettava 37 artiklassa mainituille valtioille ja 39 artiklan mukaan yleissopimukseen liittyneille valtioille:

a) 37 artiklan mukaisista allekirjoituksista ja ratifioinneista;

b) tämän yleissopimuksen 38 artiklan 1 kappaleen mukaisista voimaantulopäivistä;

c) 39 artiklan mukaisista liittymisistä ja niiden voimaantulopäivistä;

d) 40 artiklan mukaisista soveltamisalan laajennuksista ja niiden voimaantulopäivistä;

e) 33 ja 35 artiklan mukaisista viranomaisten määräämisistä sekä varaumista ja ilmoituksista;

f) 41 artiklan 3 kappaleen mukaisista irtisanomisista.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet, siihen asianmukaisesti valtuutettuina, ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.

Tehty Haagissa 18 päivänä maaliskuuta 1970 englannin ja ranskan kielellä, molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset, yhtenä kappaleena, joka talletetaan Alankomaiden hallituksen arkistoon ja josta oikeaksi todistettu jäljennös lähetetään diplomaattiteitse jokaiselle Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin yhdennentoista istunnon osanottajavaltiolle.