Asetus merenkulkijain työtapaturmien torjuntaa koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta.
- Allekirjoituspäivä
Sosiaali- ja terveysministerin esittelystä säädetään:
Kansainvälisen työkonferenssin vuonna 1970 hyväksymä, merenkulkijain työtapaturmien torjuntaa koskeva yleissopimus, jonka eduskunta on 24 päivänä huhtikuuta 1974 hyväksynyt ja tasavallan presidentti 14 päivänä kesäkuuta 1974 ratifioinut ja jonka ratifioinnin Kansainvälisen työtoimiston pääjohtaja on 22 päivänä marraskuuta 1974 rekisteröinyt, tulee Suomen osalta voimaan 22 päivänä marraskuuta 1975 niin kuin siitä on sovittu.
Yleissopimus (n:o 134), joka koskee merenkulkijain työtapaturmien torjuntaa
Kansainvälisen työjärjestön yleinen konferenssi,
aloitettuaan Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston kokoonkutsumana Genevessä 14 päivänä lokakuuta 1970 55. istuntokautensa,
ottaen huomioon olemassa olevat kansainväliset työtä koskevat sopimukset ja suositukset, jotka koskevat aluksessa ja satamassa tapahtuvaa työskentelyä ja tarkoittavat merenkulkijain työtapaturmien torjuntaa, erityisesti merimiestyön tarkastuksen yleisiä periaatteita koskevan suosituksen, 1926, työtapaturmien ehkäisemistä koskevan suosituksen, 1929, alusten lastauksessa tai purkauksessa työskentelevien työntekijäin suojelemista tapaturmilta koskevan sopimuksen (muutettu), 1932, merenkulkijoiden lääkärintarkastusta koskevan sopimuksen, 1946, sekä koneiden varustamista suojalaitteilla koskevan sopimuksen ja suosituksen, 1963,
ottaen huomioon ihmishengen turvaamista merellä koskevan sopimuksen, 1960, ja vuonna 1966 muutetun Kansanväliseen lastiviivasopimukseen liitetyt säännökset, jotka sisältävät määräyksiä varotoimenpiteistä joihin aluksessa on ryhdyttävä siinä toimessa olevien henkilöiden suojelemiseksi,
päätettyään hyväksyä eräitä ehdotuksia, jotka koskevat tapaturmien torjuntaa aluksen ollessa merellä tai satamassa, mikä kysymys on viidentenä kohtana istuntokauden työjärjestyksessä,
päätettyään, että nämä ehdotukset laaditaan kansainvälisen yleissopimuksen muotoon,
todeten, että aluksissa tapahtuvan tapaturmantorjuntatyön onnistumiseksi on tärkeää, että ylläpidetään läheistä yhteistyötä Kansainvälisen työjärjestön ja Valtioiden välisen neuvoa-antavan merenkulkujärjestön kesken näiden edustamilla toiminnan aloilla,
todeten, että tämän mukaisesti seuraavat normit on laadittu yhteistyössä Valtioiden välisen neuvoa-antavan merenkulkujärjestön kanssa ja että tarkoituksena on olla tämän järjestön kanssa jatkuvassa yhteistyössä niitä sovellettaessa,
hyväksyy tänä 30 päivänä lokakuuta 1970 seuraavan yleissopimuksen, jonka nimenä on "Merenkulkijain työtapaturmien torjuntaa koskeva yleissopimus, 1970":
1 artikla
1. Tässä sopimuksessa tarkoitetaan merenkulkijalla" kaikkia niitä henkilöitä, jotka työskentelevät missä tehtävässä tahansa säännöllisesti merenkulkuun käytetyssä aluksessa, sotaalusta lukuunottamatta, joka on rekisteröity alueella, johon nähden tämä sopimus on voimassa.
2. Mikäli syntyy epätietoisuutta siitä, kuuluvatko jotkut henkilöryhmät tämän yleissopimuksen tarkoittamiin merenkulkijoihin, kysymyksen ratkaisevat kunkin maan asianomaiset viranomaiset kuultuaan niitä laivanvarustajain ja merenkulkijain järjestöjä, joita asia koskee.
3. Tässä sopimuksessa tarkoitetaan "työtapaturmilla" sellaisia merenkulkijain tapaturmia, jotka johtuvat heidän työstään tai sattuvat heille työn aikana.
2 artikla
1. Kunkin merenkulkumaan asianomaisen viranomaisen tulee ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että työtapaturmat ilmoitetaan ja tutkitaan asianmukaisella tavalla ja että niistä laaditaan yksityiskohtaisia tilastoja, joita eritellään.
2. Kaikista työtapaturmista on tehtävä ilmoitus, eikä tilastoa pidä rajoittaa kuolemaan johtaneisiin tapaturmiin tai tapaturmiin, jotka aiheutuvat itse alusta kohdanneesta onnettomuudesta.
3. Tilastosta tulee ilmetä työtapaturmien lukumäärä, laatu, syyt ja seuraukset, ja samalla on selvästi ilmoitettava se aluksen osasto, esimerkiksi kansi-, kone- tai talousosasto, ja se paikka, esimerkiksi merellä tai satamassa, jossa tapaturma sattui.
4. Asianomaisen viranomaisen tulee selvittää kuolemaan johtaneiden tai vaikean ruumiinvamman aiheuttaneiden työtapaturmien syyt ja olosuhteet, joissa ne sattuivat, samoin kuin muut kansallisessa lainsäädännössä mahdollisesti mainitut tapaturmat.
3 artikla
Lujan perustan luomiseksi merityön erityisvaaroista johtuvien tapaturmien torjunnalle on tutkittava tämän laatuisten tapaturmien yleispiirteitä sekä tilastojen osoittamia erityisvaaroja.
4 artikla
1. Työtapaturmien torjuntaa koskevat säännökset on otettava lainsäädäntöön tai julkaistava käytännöllisten ohjeiden kokoelmana tai muussa sopivassa muodossa.
2. Näissä säännöksissä on viitattava sellaisiin yleisiin tapaturmien torjuntaa ja työntekijäin terveydensuojelua koskeviin säännöksiin, joita voidaan soveltaa merenkulkijain työhön, ja ilmoitettava merityölle tyypillisten tapaturmien torjuntatoimenpiteet.
3. Näiden säännösten tulee kattaa erityisesti seuraavat asiaryhmät:
a) yleiset ja perustavaa laatua olevat säännökset;
b) aluksen rakenteelliset tuntomerkit;
c) aluksen koneet;
d) erityiset turvallisuustoimenpiteet kansilla ja kansien alla
e) lastaus- j,a purkauslaitteet;
f) palotorjunta ja -sammutus;
g) ankkurit, kettingit ja köydet;
h) vaaralliset lastit ja painolasti ja
i) merenkulkijain henkilökohtaiset suojavarusteet.
5 artikla
1. Edellä 4 artiklassa tarkoitetuissa tapaturmatorjuntasäännöksissä on selvästi mainittava, että laivanvarustajat, merenkulkijat ja muut asianosaiset ovat velvolliset noudattamaan näitä säännöksiä.
2. Yleensä jokaiseen laivanvarustajalle asetettuun suojavälineiden ja muiden tapaturmatorjuntalaitteiden hankintavelvollisuuteen on liitettävä määräys, joka velvoittaa merenkulkijat käyttämään näitä välineitä ja laitteita sekä noudattamaan heitä koskevia tapaturmantorjuntatoimenpiteitä.
6 artikla
1. Sopivin toimenpitein, esim. riittävällä tarkastuksella tai muulla tavoin, on varmistettava 4 artiklassa tarkoitettujen säännösten asianmukainen soveltaminen.
2. On ryhdyttävä sopiviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että 4 artiklassa tarkoitettuja säännöksiä noudatetaan.
3. Tarpeellisin toimenpitein on varmistettava, että 4 artiklassa tarkoitettujen säännösten soveltamista tarkastavat ja valvovat viranomaiset ovat perehtyneet merityöhön ja sen työtapoihin.
4. Mainittujen säännösten soveltamisen helpottamiseksi on näiden säännösten teksti tai niistä tehty yhteenveto saatettava merenkulkijain tietoon esimerkiksi asettamalla ne näkyvälle paikalle aluksessa.
7 artikla
On huolehdittava siitä, että laivaväen keskuudesta asetetaan yksi tai useampia sopivia henkilöitä tahi sopiva toimikunta vastaamaan päällikön alaisena tapaturmantorjunnasta.
8 artikla
1. Asianomaisen viranomaisen tulee yhteistyössä laivanvarustajain ja merenkulkijain järjestöjen kanssa valmistaa työtapaturmien torjuntaohjelmia.
2. Tällaisten ohjelmien toimeenpano on järjestettävä siten, että asianomainen viranomainen, laivanvarustajat ja merenkulkijat tahi heidän edustajansa ja muut asianosaiset elimet voivat aktiivisesti osallistua siihen.
3. Erityisesti on asetettava yhteisiä kansallisia tai paikallisia tapaturmantorjuntatoimikuntia tai erityisiä työryhmiä, joissa sekä laivanvarustajain että merenkulkijain järjestöt ovat edustettuina.
9 artikla
1. Asianomaisen viranomaisen tulee edistää ja, mikäli kansallisissa olosuhteissa on tarkoituksenmukaista, varmistaa, että tapaturmantorjunnan ja työterveyden opetus otetaan ammattikoulutuksen osana ammattioppilaitosten kaikkiin merenkulkijain eri ryhmille ja arvoasteille tarkoitettuihin opinto-ohjelmiin.
2. Lisäksi on ryhdyttävä kaikkiin tarkoituksenmukaisiin ja käytännössä mahdollisiin toimenpiteisiin merenkulkijain huomion kiinnittämiseksi heitä uhkaaviin erityisiin vaaroihin esimerkiksi käyttämällä virallisia tiedotuksia, jotka sisältävät asiaa koskevia ohjeita.
10 artikla
Jäsenvaltioiden tulee, mikäli on asianmukaista, valtioiden välisten ja muiden kansainvälisten järjestöjen avulla pyrkiä keskinäisellä yhteistyöllä saavuttamaan mahdollisimman suuri yhdenmukaisuus muissa työtapaturmien torjuntaa tarkoittavissa toimenpiteissä.
11 artikla
Tämän yleissopimuksen viralliset ratifioinnit on lähetettävä Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle rekisteröitäviksi.
12 artikla
1. Tämä yleissopimus sitoo vain niitä Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioita, joiden ratifioinnit pääjohtaja on rekisteröinyt.
2. Tämä yleissopimus tulee voimaan kahdentoista kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin Pääjohtaja on rekisteröinyt kahden jäsenvaltion ratifioinnit.
3. Sen jälkeen tämä yleissopimus tulee voimaan kunkin jäsenvaltion osalta kahdentoista kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin sen ratifiointi on rekisteröity.
13 artikla
1. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio voi kymmenen vuoden kuluttua siitä päivästä, jolloin sopimus ensiksi tuli voimaan, sanoa sen irti kirjelmällä, joka lähetetään Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan rekisteröitäväksi. Irtisanominen ei tule voimaan ennen kuin vuoden kuluttua sen rekisteröimisestä.
2. Tämän yleissopimuksen ratifioinut jäsenvaltio, joka ei vuoden kuluessa edellisessä momentissa mainitun kymmenen vuoden määräajan päättymisestä käytä tässä artiklassa määrättyä irtisanomisoikeutta, on sidottu sopimukseen uudeksi kymmenvuotiskaudeksi ja voi sen jälkeen tässä artiklassa määrätyin ehdoin sanoa irti sopimuksen kunkin kymmenvuotiskauden päätyttyä.
14 artikla
1. Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioille tieto kaikista järjestön jäsenvaltioiden hänelle ilmoittamista ratifioinneista ja irtisanomisista.
2. Ilmoittaessaan järjestön jäsenvaltioille toisen hänelle ilmoitetun ratifioinnin rekisteröimisestä pääjohtajan on kiinnitettävä jäsenvaltioiden huomio yleissopimuksen voimaantulopäivään.
15 artikla
Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajan on annettava kaikista edellisten artiklojen mukaisesti rekisteröimistään ratifioinneista ja irtisanomisista Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille täydelliset tiedot Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 102 artiklan mukaista rekisteröintiä varten.
16 artikla
Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston on, milloin se katsoo tarpeelliseksi, annettava yleiselle konferenssille tämän yleissopimuksen soveltamista koskeva selostus sekä tutkittava, onko aihetta ottaa konferenssin työjärjestykseen kysymys tämän sopimuksen täydellisestä tai osittaisesta muuttamisesta.
17 artikla
1. Mikäli konferenssi hyväksyy uuden yleissopimuksen, joka kokonaan tai osittain muuttaa tämän yleissopimuksen, eikä uusi yleissopimus määrää toisin, niin
a) kun jäsenvaltio ratifioi uuden muutetun yleissopimuksen aiheutuu tästä välittömästi ipso jure tämän yleissopimuksen irtisanominen 13 artiklan määräyksistä riippumatta, kun uusi muutettu yleissopimus tulee voimaan;
b) sen jälkeen kun uusi muutettu yleissopimus on tullut voimaan, eivät jäsenvaltiot enää voi ratifioida tätä yleissopimusta.
2. Tämä yleissopimus jää kuitenkin voimaan nykyisen muotoisena ja sisältöisenä niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka ovat sen ratifioineet, mutta eivät ole ratifioineet muutettua yleissopimusta.
18 artikla
Tämän yleissopimuksen englannin ja ranskan kieliset tekstit ovat kumpikin yhtä todistusvoimaiset.