4/1975

1 artikla

Tässä sopimuksessa:

1. Käsite "sopimuspuolen alus" tarkoittaa jokaista alusta, joka on merkitty tämän sopimuspuolen alusrekisteriin tai käyttää sen lippua maan voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti.

Tähän käsitteeseen eivät kuitenkaan kuulu:

a) sota-alukset,

b) yksinomaan hallinnollisia tai valtiollisia tehtäviä suorittavat alukset,

c) tieteellistä tutkimustyötä suorittavat alukset, jäänmurtajat, eivätkä

d) ei-kaupallisessa urheilu- tai huvikäytössä olevat alukset.

2. Käsite "laivaväen jäsen" tarkoittaa päällikköä ja ketä tahansa muuta henkilöä, joka tosiasiallisesti suorittaa aluksella sen käyttöön tai palveluun liittyviä tehtäviä ja on merkitty aluksen miehistöluetteloon.

3. Käsite "alue" käytettynä sopimuspuolen yhteydessä tarkoittaa maa- ja vesialueita, joille tämän sopimuspuolen suvereniteetti ulottuu.

4. Käsite "kansalainen", käytettynä sopimuspuolen yhteydessä, tarkoittaa henkilöä, jonka tämä sopimuspuoli tunnustaa kansalaisekseen.

2 artikla

1. Sopimuspuolet kehittävät molemminpuolisia suhteitaan merenkulun alalla merenkulun vapauden periaatteiden pohjalta sekä pidättyvät sellaisista toimenpiteistä, jotka saattaisivat haitata kansainvälisen merenkulun kehitystä mainittujen periaatteiden pohjalta.

2. Sopimuspuolet pidättyvät ryhtymästä toimenpiteisiin, jotka saattaisivat rajoittaa toisen sopimuspuolen alusten mahdollisuuksia osallistua samoilla kaupallisilla edellytyksillä merikuljetuksiin omien ja toisen sopimuspuolen satamien sekä näiden ja kolmansien maiden satamien välillä.

3. Sopimuspuolet toimivat yhteistyössä sellaisten esteiden poistamiseksi, jotka saattavat vaikeuttaa merikuljetusten kehitystä maittensa satamien välillä.

4. Tämän artiklan määräykset eivät rajoita kolmansien maiden lippua käyttävien alusten oikeutta osallistua merikuljetuksiin sopimuspuolten satamien välillä.

5. Tämän sopimuksen määräykset:

a) eivät koske sellaisten toimintojen harjoittamista, jotka asianomaisen maan lainsäädännön mukaan on varattu kansallisille laitoksille tai yrityksille, erityisesti satamahinausta, luotsausta, pelastustoimintaa, rannikkoliikennettä eivätkä merikalastusta;

b) eivät velvoita toista sopimuspuolta myöntämään toisen sopimuspuolen aluksille poikkeuksia pakollista luotsausta koskevista säännöksistä.

3 artikla

Sopimuspuolet tulevat jatkuvasti lainsäädäntönsä puitteissa tekemään voitavansa tehokkaan yhteistyön ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi maittensa merenkulusta vastaavien viranomaisten kesken.

Sopimuspuolet pitävät keskinäisiä neuvotteluja ja vaihtavat tietoja merenkulusta vastaavien valtionlaitostensa kesken sekä kehittävät yhteyksiä maittensa merenkulkulaitosten ja laivanvarustajien välillä.

4 artikla

1. Kumpikin sopimuspuoli myöntää toisen sopimuspuolen aluksille saman kohtelun kuin omille aluksilleen, jotka toimivat kansainvälisessä liikenteessä, sikäli kun se koskee vapaata satamiin pääsyä ja lähtöä niistä, satamien käyttöä lastin lastaamiseen ja purkamiseen, matkustajien ja matkatavaroiden ottamista ja jättämistä, merenkulkumaksuja ja niihin rinnastettavia muita maksuja ja veroja sekä merenkulkua varten tarkoitettujen ja siihen liittyvien tavanomaisten kaupallisten toimintojen ja palvelusten käyttöä, kuten polttoaineen ottoa, muonitusta, likaantuneen painolastiveden poistamista, korjausta ja muita satamapalveluja.

2. Tämän artiklan määräykset:

a) eivät koske satamia, jotka eivät ole avoinna ulkomaisille aluksille;

b) eivät koske ulkomaalaisten maahan tulosta ja oleskelusta annettujen määräysten soveltamista.

5 artikla

1. Sopimuspuolet ryhtyvät lainsäädäntönsä ja satamamääräystensä puitteissa kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin helpottaakseen ja nopeuttaakseen merikuljetuksia, estääkseen tarpeetonta alusten viivytystä sekä mahdollisuuksien mukaan nopeuttaakseen ja yksinkertaistaakseen tulli- sekä muita satamissa noudatettavia muodollisuuksia.

2. Tässä suhteessa, mikäli tämän sopimuksen määräyksissä ei toisin edellytetä, sopimuspuoli myöntää toisen sopimuspuolen varustamoille ja aluksille yhtä suopean kohtelun kuin kolmansien maiden aluksille ja varustamoille.

6 artikla

1. Kumpikin sopimuspuoli tunnustaa toisen sopimuspuolen aluksen kansallisuuden niiden asiakirjojen perusteella, jotka viimeksimainitun sopimuspuolen asianomainen viranomainen on alukselle antanut.

2. Kumpikin sopimuspuoli tunnustaa toisen sopimuspuolen antamat tai hyväksymät mittakirjat ja muut alusta koskevat asiakirjat. Sopimuspuolen laillisilla mittakirjoilla varustetut alukset vapautetaan uudesta mittauksesta toi. sen sopimuspuolen satamassa ja mittakirjassa mainittu aluksen vetoisuus asetetaan perustaksi satamamaksujen ja muiden merenkulkumaksujen laskemiselle.

7 artikla

1. Kumpikin sopimuspuoli hyväksyy ne henkilöllisyysasiakirjat, jotka toisen sopimuspuolen asianomainen viranomainen on antanut niille laivaväen jäsenille, jotka ovat tämän sopimuspuolen kansalaisia, ja myöntää näiden henkilöllisyysasiakirjojen haltijoille tämän sopimuksen 8 ja 9 artikloissa mainitut oikeudet niissä määrätyin edellytyksin. Nämä henkilöllisyysasiakirjat ovat:

- Suomen osalta: suomalainen merimiespassi tai suomalainen ulkomaanpassi;

- Neuvostoliiton osalta: SNTL:n merimiespassi.

2. Tämän sopimuksen 8 ja 9 artiklan määräyksiä sovelletaan vastaavalla tavalla henkilöön, joka ei ole Suomen eikä Neuvostoliiton kansalainen, mutta jolla on hallussaan henkilöllisyysasiakirja, joka vastaa kansainvälisen meriliikenteen helpottamista koskevan, 9 päivänä huhtikuuta 1965 tehdyn yleissopimuksen ja sen liitteen määräyksiä tai on annettu Kansainvälisen työjärjestön merenkulkijain henkilöllisyystodistuksia koskevan yleissopimuksen N:o 108, 1958 määräysten mukaisesti. Tällaisen henkilöllisyysasiakirjan tulee olla sellaisen valtion antama, joka on liittynyt asianomaiseen yleissopimukseen, ja sen tulee sisältää takuu siitä, että asiakirjan haltija voi palata siihen maahan, jossa asiakirja on annettu.

3. Tämän sopimuksen 8 ja 9 artiklan määräyksiä sovelletaan niin laajalti kuin se on mahdollista henkilöön, joka ei ole Suomen eikä Neuvostoliiton kansalainen ja jolla on muunlainen kuin 2 kohdassa tarkoitettu henkilöllisyysasiakirja.

8 artikla

1. Tämän sopimuksen 7 artiklassa mainitun henkilöllisyysasiakirjan haltija saa sopimuspuolen aluksen laivaväen jäsenenä olla maissa ilman viisumia aluksen ollessa toisen sopimuspuolen satamassa edellyttäen, että hänet on merkitty miehistöluetteloon, jonka aluksen päällikkö on jättänyt kysymyksessä olevan sataman asianomaisille viranomaisille.

2. Astuessaan maihin ja palatessaan alukseen laivaväen jäsen on velvollinen alistumaan tässä satamassa määrättyyn raja- ja tullitarkastukseen.

3. Jos 1 kohdassa tarkoitettu laivaväen jäsen on tarpeen ottaa sairaalahoitoon toisen sopimuspuolen alueella, tämän sopimuspuolen asianomaiset viranomaiset antavat hänelle luvan oleskella tämän hoidon vaatiman ajan mainitulla alueella

9 artikla

1. Tämän sopimuksen 7 artiklassa mainitun henkilöllisyysasiakirjan haltija saa tulla toisen sopimuspuolen alueelle minkä tahansa kulkuneuvon matkustajana tai kulkea sen alueen kautta silloin kun hän on matkalla omaan alukseensa tai muuttaa toiseen alukseen, on matkalla kotimaahansa tai matkustaa jostain muista syistä, jotka kysymyksessä olevan toisen sopimuspuolen viranomaiset ovat hyväksyneet.

2. Kaikissa 1 kohdassa mainituissa tapauksissa laivaväen jäsenellä on oltava asianmukainen toisen sopimuspuolen viisumi, jonka asianomaiset viranomaiset myöntävät mahdollisimman lyhyessä ajassa.

10 artikla

1. Tämän sopimuksen 7-9 artiklojen määräyksiä lukuunottamatta ulkomaalaisten maahantuloa, oleskelua ja maasta poistumista koskevat sopimuspuolten alueilla noudatettavat säännökset pysyvät edelleen täysin voimassa.

2. Kummallakin sopimuspuolella on oikeus kieltää pääsy alueelleen laivaväen jäseneltä, jonka se katsoo ei-toivotuksi.

11 artikla

1. Sopimuspuolen oikeusviranomaiset eivät ota käsiteltäväkseen kannetta, joka koskee toisen sopimuspuolen aluksella päällikön ja laivaväkeen kuuluvan henkilön välillä syntynyttä riitaa työsuhteesta.

2. Jos sopimuspuolen aluksen laivaväkeen kuuluva syyllistyy aluksella rikokseen sen ollessa toisen sopimuspuolen alueella, viimeksi mainitun sopimuspuolen viranomaiset eivät aseta häntä syytteeseen ilman ensiksi mainitun sopimuspuolen diplomaatti- tai konsuliviranomaisen suostumusta. Tällaista suostumusta ei vaadita, jos

a) rikos kohdistuu siihen valtioon, jonka alueella alus on, sen valtion kansalaiseen tai oikeushenkilöön, siinä valtiossa pysyvästi asuvaan ulkomaalaiseen tai tämän valtion yleistä järjestystä vastaan; tai

b) kyseessä on henkeen, terveyteen tai turvallisuuteen kohdistuva törkeä rikos; taikka

c) syytetoimenpiteet ovat välttämättömät luvattoman huumausainekaupan vastustamisen kannalta.

12 artikla

1. Jos sopimuspuolen alus kärsii haaksirikon, ajaa karille, ajautuu rantaan tai muuten vaurioituu toisen sopimuspuolen rannikolla, alus ja lasti nauttivat tämän sopimuspuolen alueella samoja etuja kuin sen omat alukset ja lastit.

2. Laivaväelle ja matkustajille, samoin kuin alukselle ja sen lastille annetaan milloin tahansa samaa apua ja tukea kuin oman maan aluksille.

3. Edellä 1 kohdassa mainitusta aluksesta purettu tai pelastettu lasti ja esineet eivät joudu minkäänlaisen tulliverotuksen kohteeksi, mikäli niitä ei luovuteta käytettäväksi tai kulutettavaksi toisen sopimuspuolen alueella.

4. Tämän artiklan määräykset eivät koske Suomen Tasavallan hallituksen ja Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton hallituksen välillä pelastustöiden suorittamisesta Suomen ja Neuvostoliiton vesillä 25 päivänä elokuuta 1971 tehdyn sopimuksen soveltamista.

13 artikla

1. Tämän sopimuksen soveltamiseen liittyviä kysymyksiä käsittelemään perustetaan sekakomissio. Komissio kokoontuu jommankumman sopimuspuolen pyynnöstä.

2. Kohdassa 1 mainitun komission kokoonpano ja toiminta määritellään sopimuspuolten asianomaisten viranomaisten kesken.

14 artikla

Tämä sopimus tulee voimaan 30 päivän kuluttua sen jälkeen kun sopimuspuolet ovat toisilleen ilmoittaneet, että sopimuspuolten valtiosääntöjen tämän sopimuksen voimaantulolle asettamat vaatimukset on täytetty.

Tämä sopimus on voimassa kunnes jompikumpi sopimuspuoli sanoo sen irti ilmoitettuaan tästä kaksitoista kuukautta aikaisemmin.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet, asianmukaisesti hallitustensa valtuuttamina, ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Moskovassa 3 päivänä huhtikuuta 1974 kahtena suomen- ja venäjänkielisenä kappaleena, molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset.