31/1972

Sopimussarja

Sopimustekstit, valtiosopimusten voimaansaattamissäädökset, ministeriöiden ilmoitukset sekä sähköinen sopimussarja vuodesta 1999 alkaen

Asetus maailmanpostiliiton perussopimuksen lisäpöytäkirjan sekä liiton yleisohjesäännön ja muiden sopimusten voimaansattamisesta.

Allekirjoituspäivä: 28.7.1972

Sitten kun tasavallan presidentti on 16 päivänä kesäkuuta 1972 ratifioinut Tokiossa 14 päivänä marraskuuta 1969 allekirjoitetut maailmanpostiliiton perussopimuksen lisäpöytäkirjan, maailmanpostiliiton yleisohjesäännön päättöpöytäkirjoineen, maailmanpostisopimuksen päättöpöytäkirjoineen, vakuutettuja kirjeitä ja rasioita koskevan sopimuksen, postipakettisopimuksen päättöpöytäkirjoineen, postiosoituksia ja matkapostisekkejä koskevan sopimuksen, postisiirtosopimuksen, postiennakkolähetyksiä koskevan sopimuksen, kansainvälistä postisäästöpankkiliikettä koskevan sopimuksen sekä sanomalehtien ja muiden aikakausijulkaisujen tilaamista koskevan sopimuksen, säädetään ulkoasiainministerin esittelystä, että mainitut sopimukset päättöpöytäkirjoineen ovat voimassa niinkuin niistä on sovittu.

Maailmanpostiliiton perussopimuksen lisäpöytäkirja

Maailmanpostiliiton jäsenmaiden hallitusten täysivaltaiset edustajat ovat, kokoontuneina Tokion kongressiin, Wienissä 10 p:nä heinäk. 1964 solmitun perussopimuksen 30. artiklan 2 §:n mukaisesti, hyväksyneet ratifioinnin edellytyksin, Maailmanpostiliiton perussopimukseen seuraavat muutokset:

I artiklaPienemmät liitot. Erityiset sopimukset.

1. Jäsenmaat tai niiden postihallinnot, mikäli näiden maiden lainsäädäntö sen sallii, voivat perustaa pienempiä liittoja ja tehdä kansainvälistä postiliikennettä koskevia sopimuksia, kuitenkin ehtona, ettei niihin oteta yleisölle epäedullisempia määräyksiä kuin ne, jotka sisältyvät sopimuksiin, joihin asianomaiset jäsenmaat osallistuvat.

2. Pienemmillä liitoilla on oikeus lähettää huomioitsijoita Liiton kongresseihin, konferensseihin, toimeenpanoneuvostoon sekä neuvoa antavaan postitutkimusten neuvostoon.

3. Liitto voi lähettää huomioitsijoita pienempien liittojen kongresseihin, konferensseihin ja kokouksiin.

II artiklaLiittoon yhtyminen tai hyväksyminen.

Menettelytapa

1. Jokainen Yhdistyneiden Kansakuntien jäsen voi yhtyä Liittoon.

2. Jokainen täysivaltainen maa, joka ei ole Yhdistyneiden Kansakuntien jäsen, voi anoa, että se hyväksyttäisiin Liiton jäseneksi.

3. Liittoon yhtyminen tai anomuksen siihen hyväksymisestä tulee käsittää muodollisen selityksen Liiton perussopimukseen ja muihin sitoviin sopimuksiin yhtymisestä. Se lähetetään diplomaattista tietä Sveitsin valaliiton hallitukselle joka, tapauksen mukaan, ilmoittaa yhtymisestä tai neuvottelee jäsenmaiden kanssa hyväksymisanomuksesta.

4. Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenyyteen kuulumaton maa katsotaan hyväksytyksi jäsenmaaksi, jos vähintään kaksi kolmasosaa Liiton jäsenmaista on hyväksynyt sen anomuksen. Niiden jäsenmaiden, jotka eivät ole vastanneet neljän kuukauden kuluessa, katsotaan pidättäytyneen äänestämästä.

5. Jäseneksi liittymisestä tai hyväksymisestä Sveitsin valaliiton hallitus ilmoittaa jäsenmaiden hallituksille. Se on voimassa ilmoittamispäivästä lukien.

III artiklaLiiton elimet

1. Liiton elimet ovat kongressi, hallinnolliset konferenssit, toimeenpanoneuvosto, neuvoa antava postitutkimusten neuvosto, erityiset komissiot ja kansainvälinen toimisto.

2. Liiton pysyvät elimet ovat toimeenpanoneuvosto, neuvoa antava postitutkimusten neuvosto ja kansainvälinen toimisto.

IV artiklaNeuvoa antava postitutkimusten neuvosto

Neuvoa antavan postitutkimusten neuvoston( CCEP) tehtävänä on suorittaa tutkimuksia sekä antaa lausuntoja postitointa koskevista teknillisistä, liikenne- ja talouskysymyksiä.

V artiklaLiiton menot. Jäsenmaiden maksuosuudet

1. Jokaisessa kongressissa vahvistetaan suurin sallittu määrä

a) Liiton vuotuisiksi menoiksi

b) seuraavan kongressin kokoontumisesta aiheutuviksi menoiksi

2. Edellä 1 §:ssä mainittujen menojen suurin sallittu määrä voidaan ylittää olosuhteiden niin vaatiessa, ehdolla, että yleisohjesäännön tätä koskevia määräyksiä noudatetaan.

3. Liiton jäsenmaat suorittavat yhteisesti Liiton menot sekä 2 §:ssä mainitut mahdolliset menot mukaanluettuina. Tätä varten kongressi luokittelee jokaisen jäsenmaan tiettyyn maksuluokkaan, joiden lukumäärän yleisohjesääntö on määrännyt.

4. Kun Liittoon yhtyminen tai hyväksyminen 11 artiklan perusteella tapahtuu, Sveitsin valaliiton hallitus määrää yhdessä asianomaisen maan hallituksen kanssa maksuluokan, johon maa Liiton menojen jaossa on kuuluva.

VI artiklaIlmoitus Liiton sopimusten ratifioinnista ja muista hyväksymismuodoista

Perussopimuksen ratifiointia ja mahdollisten liiton muiden sopimusten hyväksymistä koskevat asiakirjat talletetaan Sveitsin valaliiton hallituksen huostaan, joka ilmoittaa talletuksesta jäsenmaille.

VII artiklaYhtymisestä lisäpöytäkirjaan ja muihin Liiton sopimuksiin

1. Jäsenmaat, jotka eivät ole allekirjoittaneet tätä lisäpöytäkirjaa, voivat siihen yhtyä milloin hyvänsä.

2. Jäsenmaat, jotka ovat osallistuneet sopimuksiin, joita kongressi on uudistanut, mutta eivät ole allekirjoittaneet niitä, ovat velvoitetut yhtymään niihin mitä pikimmin.

3. Pykälien 1 ja 2 tapauksia koskevat yhtymisasiakirjat on lähetettävä diplomaattiteitse (Liiton) sijaintimaan hallitukselle, joka ilmoittaa talletuksesta jäsenmaille.

VIII artiklaMaailmanpostiliiton perussopimukseen liittyvän lisäpöytäkirjan voimaantulo ja kesto aika

Tämä lisäpöytäkirja astuu voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1971 lukuunottamatta artiklaa V, joka astuu voimaan 1 päivänä tammikuuta 1971, ja on voimassa määräämättömän ajan.

Tämän vakuudeksi ovat sopimusmaiden hallitusten täysivaltaiset edustajat laatineet tämän lisäpöytäkirjan, jolla on sama vaikutus ja arvo kuin jos nämä määräykset olisi liitetty itse perussopimukseen, ja allekirjoittaneet siitä yhden kappaleen, joka säilytetään Liiton sijaintimaan hallituksen arkistossa. Kongressin kokoontumismaan hallitus toimittaa siitä jäljennöskappaleen jokaiselle sopimuspuolelle.

Tehty Tokiossa 14 päivänä marraskuuta 1969.

Maailmanpostiliiton yleisohjesääntö

Maailmanpostiliiton perussopimuksen 22 artiklan 2 §:n nojalla, joka solmittiin Wienissä 10 päivänä heinäkuuta 1964 ja huomioon ottaen perussopimuksen 25 artiklan 3 §:n määräykset, ovat allekirjoittaneet, Liiton jäsenmaiden hallitusten täysivaltaiset edustajat, tässä yleisohjesäännössä yksimielisesti vahvistaneet seuraavat määräykset mainitun perussopimuksen soveltamista ja Liiton toimintaa varten.

I LUKULiiton elinten toiminta

101 artiklaKongressien, ylimääräisten kongressien, haliinnollisten konferenssien ja erityisten komissioiden järjestäminen ja kokoontuminen

1. Jäsenmaiden edustajat kokoontuvat kongressiin viimeistään viiden vuoden kuluttua siitä päivästä, jolloin lähinnä edellisessä kongressissa tehdyt sopimukset ovat tulleet voimaan.

2. Jokaista jäsenmaata edustaa kongressissa yksi tai useampi täysivaltainen edustaja, jolla on hallituksensa antamat tarpeelliset valtakirjat. Jotakin maata saattaa tarvittaessa edustaa toisen jäsenmaan valtuuskunta. Kuitenkaan älköön sama valtuuskunta edustako useampaa kuin yhtä jäsenmaata oman maansa lisäksi.

3. Ratkaisuissa on jokaisella jäsenmaalla yksi ääni.

4. Yleensä jokainen kongressi valitsee maan, missä seuraava kongressi on pidettävä. Jos tämä valinta osoittautuu soveltumattomaksi tai mahdottomaksi toteuttaa, on toimeenpanoneuvoston asiana valita maa, missä kongressi pitää kokouksiaan, sovittuaan siitä viimeksi mainitun maan kanssa.

5. Sovittuaan kansainvälisen toimiston kanssa kutsuva hallitus määrää kongressin lopullisen kokoontumispäivän ja tarkan paikan. Yleensä vuotta ennen tätä päivää kutsuva hallitus lähettää kutsun jokaisen jäsenmaan hallitukselle. Tämä kutsu voidaan lähettää joko suoraan tai toisen hallituksen välityksellä tahi kansainvälisen toimiston pääjohtajan kautta. Kutsuvan hallituksen tulee myös antaa tieto kaikille jäsenmaiden hallituksille kongressin tekemistä päätöksistä.

6. Milloin kongressin on kokoonnuttava ilman kutsuvan hallituksen osallistumista, kansainvälinen toimisto toimeenpanoneuvoston suostumuksella ja sovittuaan siitä Sveitsin valaliiton hallituksen kanssa ryhtyy tarpeellisiin toimiin kutsuakseen koolle ja järjestääkseen kongressin Liiton sijaintimaahan. Tässä tapauksessa kansainvälinen toimisto ottaa suorittaakseen kutsuvan hallituksen tehtävät.

7. Ylimääräisen kongressin kokoontumispaikan määräävät ne jäsenmaat, jotka ovat ehdottaneet tämän kongressin pitämistä, sovittuaan siitä kansainvälisen toimiston kanssa.

8. Edellä olevaa 2-6 §:ää on vastaavasti sovellettava ylimääräisiin kongresseihin.

9. Hallinnollisen konferenssin kokoontumispaikan määräävät ne postihallinnot, jotka ovat ehdottaneet konferenssin pitämistä, sovittuaan siitä kansainvälisen toimiston kanssa. Kutsut lähettää sen maan postihallinto, missä konferenssi pidetään.

10. Kansainvälinen toimisto kutsuu koolle erityiset komissiot sovittuaan siitä tarvittaessa sen jäsenmaan postihallinnon kanssa, minne näiden erityisten komissioiden on määrä kokoontua.

102 artiklaToimeenpanoneuvoston muodostus, toiminta ja kokoukset

1. Toimeenpanoneuvoston muodostaa kolmekymmentäyksi jäsentä, jotka hoitavat tehtäviään kahden perättäisen kongressin välisenä aikana.

2. Kongressi nimittää toimeenpanoneuvoston jäsenet oikeudenmukaisen maantieteellisen jaoituksen perusteella. Jokaisessa kongressissa valitaan vähintään puolet uusia jäseniä. Mitään jäsenmaata ei voida valita jäseneksi kolmessa perättäisessä kongressissa.

3. Jokaisen toimeenpanoneuvoston jäsenen edustajan nimittää tämän maan postihallinto. Mainitun edustajan tulee olla tämän postihallinnon pätevä virkamies.

4. Toimeenpanoneuvoston jäsenten toimet ovat palkattomia. Liitto huolehtii tämän neuvoston toiminnasta aiheutuvista kuluista.

5. Toimeenpanoneuvosto järjestää ja tarkastaa kaikkia Liiton toimintoja seuraavin velvollisuuksin:

a) ylläpitää niin läheistä yhteyttä kuin suinkin jäsenmaiden postihallintoihin kansainvälisen postiliikenteen parantamiseksi;

b) edistää, tarkistaa ja järjestää kaikkia postiteknillisen avunannon muotoja kansainvälisen teknillisen yhteistyön puitteissa;

c) tutkia kansainvälistä postiliikennettä koskevia hallinnollisia, lainsäädännölllisiä ja lainopillisia kysymyksiä sekä tiedottaa näiden tutkimusten tuloksista postihallinnoille;

d) määrätä maa, missä seuraava kongressi pidetään, 101 artiklan 4 §:ssä mainitussa tapauksessa;

e) alistaa neuvoa antavalle postitutkimusten neuvostolle tutkimuskohteita 104 artiklan 8 §:n f) kohdan mukaisesti;

f) tutkia neuvoa antavan postitutkimusten neuvoston laatimaa vuosikertomusta ja tarvittaessa viimeksi mainitun alistamia ehdotuksia;

g) asettua tarvittaessa yhteyteen Yhdistyneihin Kansakuntiin, tämän järjestön neuvostoihin ja komissioihin sekä erikoisjärjestöihin ja muihin kansainvälisiin elimiin jäsenmaiden postihallintojen hyväksyttäviksi alistettavien selostusten tutkimista ja valmistamista varten; lähettää tarpeen vaatiessa Liiton edustajia osallistumaan sen puolesta näiden kansainvälisten järjestöjen kokouksiin; määrätä ajoissa ne hallitusten keskeiset kansainväliset järjestöt, jotka on kutsuttava osallistumaan kongressiin, sekä antaa kansainväisen toimiston pääjohtajalle tehtäväksi tarpeellisten kutsujen lähettämisen;

h) laatia tarvittaessa joko jäsenmaiden postihallintojen, perussopimuksen 31 artiklan 1 §:n sekä tämän ohjesäännön 119 artiklan mukaan, tai kongressin hyväksyttäviksi alistettavia ehdotuksia, mikäli nämä esitykset koskevat kongressin toimeenpanoneuvostolle uskomia tutkimuksia tai johtuvat toimeenpanoneuvoston omasta, tässä artiklassa määritellystä toiminnasta;

i) tutkia, jonkin jäsenmaan postihallinnon pyynnöstä, jokaista tämän hallinnon 118 artiklan mukaan kansainväliselle toimistolle lähettämää ehdotusta, valmistaa siihen liittyvät selostukset sekä pyytää toimistoa liittämään viimeksi mainitut sanottuun ehdotukseen ennen kuin se alistetaan jäsenmaiden postihallintojen hyväksyttäväksi;

j) yleisohjesäännön puitteissa:

1) valvoa kansainvälisen toimiston toimintaa ja nimittää tarvittaessa tämän toimiston pääjohtaja Sveitsin valaliiton hallituksen esityksistä;

2) tutkia Liiton vuotuista budjettia;

3) hyväksyä kansainvälisen toimiston pääjohtajan esityksestä palkkausluokituksen ulkopuolella olevan henkilökunnan sekä 1., 2. ja 3. palkkausluokan virkailijain nimitykset tutkittuaan jäsenmaiden postihallintojen suosittelemien ehdokkaiden ammattipätevyysansioita, ottaen tällöin huomioon, että virkailijat ovat jäsenmaiden kansalaisia ja että heidät valitaan eri maanosista oikeudenmukaisen maantieteellisen jaoituksen sekä kielten perusteella, niin ikään ottaen huomion muut asiaan kuuluvat näkökohdat, noudattaen kuitenkin toimiston sisäistä nimitysmenettelyä;

4) hyväksyä kansainvälisen toimiston laatima vuosikertomus Liiton toiminnasta sekä tarvittaessa tehdä huomautuksia sen johdosta;

5) suositella valvontaviranomaiselle varsinaisten menojen enimmäismäärän ylittämistä olosuhteiden sitä vaatiessa.

6. Pääjohtajan nimittämisessä ja luokituksen ulkopuolella olevan henkilökunnan nimitysten hyväksymisessä toimeenpanoneuvosto ottaa huomioon, että näitä tehtäviä hoitavien henkilöiden tulee yleensä olla Liiton eri jäsenmaiden alamaisia tai kansalaisia.

7. Ensimmäisessä kokouksessaan, jonka edellisen kongressin presidentti kutsuu koolle, toimeenpanoneuvosto valitsee jäsentensä keskuudesta presidentin ja neljä varapresidenttiä sekä vahvistaa sisäisen ohjesäännön. Toimeenpanoneuvoston pääsihteerinä toimii kansainvälisen toimiston pääjohtaja, joka myös ottaa osaa neuvotteluihin äänioikeudetta.

8. Toimeenpanoneuvosto kokoontuu presidenttinsä kutsusta yleensä kerran vuodessa Liiton sijaintipaikassa. Kansainvälinen toimisto hoitaa toimeenpanoneuvoston sihteeristön tehtävät. Edellinen valmistelee toimeenpanoneuvoston töitä ja lähettää kaikki ennen jokaista istuntoa julkaistut asiakirjat toimeenpanoneuvoston jäsenten hallinnoille, pienemmille liitoille ja muille jäsenmaiden postihallinnoille, jotka niitä pyytävät.

9. Jokaisella toimeenpanoneuvostoon kuuluvan jäsenen edustajalla, joka ottaa osaa tämän elimen istuntoihin, lukuunottamatta niitä kokouksia, jotka tapahtuvat kongressin aikana, on oikeus saada korvaus ensimmäisen luokan meno- ja paluulipun hinnasta lentoteitse, meritse tai maitse suoritetusta matkasta.

10. Sen maan postihallinto, mihin toimeenpanoneuvosto kokoontuu, kutsutaan osallistumaan kokouksiin huomioitsijana, jos tämä maa ei ole toimeenpanoneuvoston jäsen.

11. Toimeenpanoneuvosto voi kutsua eri kansainvälisiä järjestöjä tai muita päteviä henkilöitä, joiden osallistumista työhönsä se pitää suotavana, kokouksiinsa äänioikeudetta. Niin ikään se voi kutsua samoilla ehdoilla yhden tai useamman työjärjestyksessään mainituista kysymyksistä kiinnostuneen jäsenmaan postihallinnon.

103 artiklaSelostukset toimeenpanoneuvoston toiminnasta

1. Toimeenpanoneuvosto lähettää Liiton jäsenmaiden postihallinnoille ja pienimmille liitoille tiedoksi jokaisen kokouksen jälkeen:

a) yksityiskohtaisen selostuksen;

b) "toimeenpanoneuvoston asiakirjat", jotka sisältävät selostuksia, neuvotteluja, yksityiskohtaisen selonteon, kuin myös ratkaisuja ja päätöksiä.

2. Toimeenpanoneuvosto laatii kongressille selostuksen koko toiminnastaan sekä toimittaa sen postihallinnoille vähintään kaksi kuukautta ennen kongressin avausta.

104 artiklaNeuvoa antavan postitutkimusten neuvoston kokoonpano, toiminta ja kokoukset

1. Kongressi valitsee kolmekymmentä jäsentä käsittävän neuvoa antavan postitutkimusten neuvoston. Postitutkimusten neuvoston toimikausi vastaa kahden kongressin välistä aikaa.

2. Jokaisen postitutkimusten neuvoston jäsenen edustajan nimittää tämän maan postihallinto. Mainitun edustajan tulee olla tämän postihallinnon pätevä virkamies.

3. Liitto huolehtii postitutkimusten neuvoston toiminnasta aiheutuvista kuluista. Sen jäsenet eivät saa minkäänlaista korvausta. Neuvostoon osallistuvien hallintojen edustajien matkaja päivärahat nämä hallinnot joutuvat itse maksamaan.

4. Ensimmäisessä kokouksessaan, jonka kongressin puheenjohtaja kutsuu koolle ja avaa, postitutkimusten neuvosto valitsee jäsentensä keskuudesta puheenjohtajan ja varapuheenjohtajia. Kansainvälisen toimiston pääjohtaja toimii postitutkimusten neuvoston pääsihteerinä ja osallistuu keskusteluihin äänioikeudetta. Hän voi samoin antaa edustajan toimia sijastaan.

5. Postitutkimusten neuvosto vahvistaa työjärjestyksensä.

6. Postitutkimusten neuvosto kokoontuu yleensä joka vuosi Liiton sijaintipaikassa. Puheenjohtaja määrää kokoontumisen päivän ja paikan päästyään yhteisymmärrykseen toimeenpanoneuvoston puheenjohtajan ja kansainvälisen toimiston pääjohtajan kanssa.

7. Postitutkimusten neuvoston puheenjohtaja ja varapuheenjohtajat muodostavat neuvoston johtokunnan. Tämä johtokunta valmistelee ja johtaa jokaisen postitutkimusten neuvoston istunnon työt ja ottaa vastatakseen kaikista tehtävistä, jotka tämä jälkimmäinen päättää sille uskoa.

8. Postitutkimusten neuvoston tehtävät ovat seuraavat:

a) tutkituttaa Liiton kaikkien jäsenmaiden postihallintoja kiinnostavia tärkeimpiä teknillisiä, liikenne- ja taloudellisia kysymyksiä sekä teknillistä yhteistyötä sekä antaa niitä koskevia tietoja ja lausuntoja;

b) aloittaa uusien kehitysmaiden opetuksen ja ammattikoulutuksen pulmien tutkimuksen;

c) ryhtyä tarpeellisiin toimiin tutkiakseen ja lähettääkseen tietoja eräiden maiden kokemuksista ja saavutuksista postiliikenteen teknillisellä, liikenne- ja taloudellisilla aloilla sekä postiliikenteen ammattikoulutuksen alalla;

d) tutkia uusissa kehitysmaissa vallitsevaa tilannetta ja postiliikenteen tarvetta sekä antaa asianmukaisia suosituksia keinoista näiden maiden postiliikenteen parantamiseksi;

e) ryhtyä asian vaatimiin toimiin Liiton kaikkien jäsenmaiden ja erityisesti uusien kehitysmaiden kanssa teknillisen yhteistyön alalla sovittuaan siitä toimeenpanoneuvoston kanssa;

f) tutkia kaikkia muita kysymyksiä, joita postitutkimusten neuvoston jäsen, toimeenpanoneuvosto tai minkä hyvänsä jäsenmaan hallinto voi heille antaa.

9. Postitutkimusten neuvoston jäsenet osallistuvat tehokkaasti sen työskentelyyn.

Postitutkimusten neuvostoon kuulumattomat jäsenmaat voivat omasta pyynnöstään osallistua aloitettuihin tutkimuksiin.

10. Postitutkimusten neuvosto esittää tarvittaessa kongressille ehdotuksia, jotka välittömästi johtuvat tämän artiklan perusteella suoritetuista tutkimuksista, Postitutkimusten neuvosto esittää ne itse, otettuaan yhteyttä toimeenpanoneuvostoon tämän toimivaltaan kuuluvissa kysymyksissä.

11. Postitutkimusten neuvosto valmistaa kongressia edeltäneessä istunnossaan suunnitelman työohjelmaksi seuraavaa neuvostoa varten annettavaksi kongressille sekä luettelon Liiton jäsenmaiden ja toimeenpanoneuvoston tiedusteluista.

12. Postitutkimusten neuvosto voi kutsua kokouksiinsa äänioikeudetta:

a) kansainvälisiä järjestöjä tai päteviä henkilöitä, joiden osallistumista työhönsä se pitää suotavana;

b) postitutkimusten neuvostoon kuulumattomien jäsenmaiden hallintoja.

13. Kansainvälinen toimisto huolehtii postitutkimusten neuvoston sihteeristöstä. Ensiksi mainittu valmistelee, johtokunnan antamien ohjeitten mukaisesti, postitutkimusten neuvoston töitä ja lähettää kaikki ennen jokaista istuntoa julkaistut asiakirjat postitutkimusten neuvoston jäsenten hallinnoille, niiden maitten postihallinnoille, jotka olematta postitutkimusten neuvoston jäseniä, ottavat osaa aloitettuihin tutkimuksiin, pienemmille liitoille sekä muitten jäsenmaitten hallinnoille, jotka ovat niitä pyytäneet.

105 artiklaSelostukset postitutkimusten neuvoston toiminnasta

1. Postitutkimusten neuvosto lähettää Liiton jäsenmaiden postihallinnoille ja pienemmille liitoille tiedoksi jokaisen kokouksen jälkeen:

a) yksityiskohtaisen selostuksen;

b) "postitutkimusten neuvoston asiakirjat", jotka sisältävät selostuksia, neuvotteluja ja yksityiskohtaisen selonteon.

2. Postitutkimusten neuvosto valmistaa vuosittaisen selostuksen toiminnastaan toimeenpanoneuvostolle.

3. Postitutkimusten neuvosto laatii kongressille selostuksen koko toiminnastaan sekä toimittaa sen jäsenmaiden postihallinnoille vähintäin kaksi kuukautta ennen kongressin avausta.

106 artiklaKongressien, hallinnollisten konferenssien ja erityiskomissioiden työjärjestys

1. Töittensä organisoimiseksi ja neuvottelujensa ohjaamiseksi kongressi soveltaa kongressin työjärjestystä, joka on yleisohjesäännön liitteenä.

2. Jokainen kongressi voi täydentää tai korjata tätä ohjesääntöä itse työjärjestyksessä olevien ehtojen mukaisesti.

3. Jokainen hallinnollinen konferenssi ja jokainen erityiskomissio vahvistaa työjärjestyksensä. Tämän työjärjestyksen hyväksymiseen saakka sovelletaan nykyisen yleisohjesäännön liitteessä olevia kongressin työjärjestyksen määräyksiä mikäli ne koskevat neuvotteluja.

107 artiklaAsiakirjain julkaisemisessa, neuvotteluissa ja virallisessa kirjeenvaihdossa käytetyt kielet

1. Jonkin jäsenmaan tai jäsenmaaryhmän pyynnöstä Liiton asiakirjat ovat saatavissa eri kielillä joko kansainvälisen toimiston välityksellä tai alueellisten keskusten kautta yhteistoiminnassa kansainvälisen toimiston kanssa.

2. Nämä kansainvälisen toimiston monistamat asiakirjat jaetaan yhtaikaa pyydetyillä kielillä.

3. Kansainvälisen toimiston millä kielellä hyvänsä julkaisemista tai sen välityksellä julkaistuista asiakirjoista johtuvat kustannukset, mukaan luettuina ehkä käännöskustannukset, suorittaa se jäsenmaa tai jäsenmaaryhmä, joka on pyytänyt saada asiakirjat tällä kielellä.

4. Kustannukset, jotka jonkin jäsenmaaryhmän on suoritettava, jaetaan näiden maiden kesken suhteessa niihin maksuosuuksiin, joita nämä maat suorittavat Liiton menoihin.

Nämä kustannukset voidaan jakaa kieliryhmän jäsenten kesken muunkin jakotavan perusteella ehdolla, että asiasta kiinnostuneet sopivat tästä tavasta ja ilmoittavat päätöksestään kansainväliselle toimistolle ryhmän edustajan välityksellä.

5. Perustetut kieliryhmät päättävät itse julkaisujen ja asiakirjojen kääntämiskustannusten jaosta.

6. Kansainvälinen toimisto toimeenpanee jokaisen kielen valintaa koskevan muutoksen, jota jokin jäsenmaa pyytää viimeistään kahden vuoden kuluessa.

7. Liiton elinten kokouksissa tapahtuvissa neuvotteluissa ovat ranskan, englannin, espanjan ja venäjän kielet sallittuja tulkintajärjestelmän avulla - käyttämällä elektronilaitetta tai ilman sitä - jonka kokouksen järjestäjät saavat valita neuvoteltuaan kansainvälisen toimiston pääjohtajan ja asianomaisten jäsenmaiden kanssa.

8. Myös muut kielet ovat sallittuja 7 §:ssä mainituissa neuvotteluissa ja kokouksissa.

9. Muita kieliä käyttävät valtuuskunnat huolehtivat samanaikaisesta tulkinnasta jollekin 7 §:ssä mainituista kielistä käyttäen joko samassa pykälässä mainittua järjestelmää, sikäli kuin tarvittavat teknilliset muutokset voidaan siihen järjestää, tahi erityisiä tulkkeja.

10. Tulkintapalvelun aiheuttamat kustannukset jaetaan samaa kieltä käyttävien jäsenmaiden kesken suhteessa niihin maksuosuuksiin, joita nämä maat suorittavat liiton menoihin. Teknillisten laitteiden asettamisesta ja ylläpitämisestä koituvat kustannukset suorittaa kuitenkin Liitto.

11. Postihallinnot voivat sopia kielestä, jota niiden keskinäisessä virallisessa kirjeenvaihdossa on käytettävä. Ellei sellaista sopimusta ole, käytettävä kieli on ranska.

II LUKUKansainvälinen toimisto

108 artiklaLuettelo jäsenmaista

Kansainvälinen toimisto laatii ja pitää ajan tasalla luettelon Liiton jäsenmaista ilmoittaen siinä jokaisen maan maksuosuusluokan. Niin ikään toimisto pitää ajan tasalla luettelon sopimuksista ja niihin osallistuneista jäsenmaista.

109 artiklaKansainvälisen toimiston pääjohtajan tehtävät ja valtuudet

1. Kansainvälisen toimiston pääjohtajan tehtävät ja valtuudet ovat ne, joihin Liiton sopimukset häntä nimenomaan velvoittavat sekä ne, jotka johtuvat kansainväliselle toimistolle annetuista tehtävistä.

2. Pääjohtaja valmistaa Liiton vuotuisen budjettiehdotuksen Liiton tarpeet huomioiden mahdollisimman alhaiselle tasolle ja alistaa sen sopivana ajankohtana toimeenpanoneuvoston tarkastettavaksi. Hän lähettää budjetin Liiton jäsenmaille tiedoksi valvontaviranomaisten hyväksymisen jälkeen.

3. Pääjohtaja johtaa kansainvälistä toimistoa.

4. Pääjohtaja tai hänen edustajansa on läsnä kongressien, hallinnollisten konferenssien ja erityiskomissioiden istunnoissa ja osallistuu äänioikeudetta neuvotteluihin.

110 artiklaKongressien, hallinnollisten konferenssien ja erityiskomissioiden töiden valmistelu

Kansainvälinen toimisto valmistelee kongressien, hallinnollisten konferenssien ja erityiskomissioiden työt. Se huolehtii asiakirjain painattamisesta ja jakelusta. Se toimittaa jäsenmaiden hallinnoille tarpeelliset kansiot kongressille toimitettujen ehdotusten ryhmittämiseksi.

111 artiklaTiedot. Lausunnot. Sopimusten tulkitsemista ja muuttamista koskevat esitykset. Tutkimukset. Välitys tilitysten suorituksessa

1. Kansainvälinen toimisto avustaa milloin hyvänsä toimeenpanoneuvostoa, postitutkimusten neuvostoa sekä postihallintoja kaikkien sellaisten postitointa koskevien tietojen hankkimisessa, jotka niille saattavat olla tarpeen.

2. Toimiston tehtävänä on nimenomaan koota, sovittaa yhteen, julkaista ja jakaa kaikenlaatuisia kansainväliselle postitoimelle tärkeitä tietoja; antaa asianomaisten sopimuspuolten pyynnöstä lausunto kiistanalaisista kysymyksistä; käsitellä saapuneita esityksiä, jotka koskevat Liiton sopimusten tulkitsemista ja muuttamista, sekä yleensä suorittaa ne tutkimukset ja toimitustyöt, joihin mainitut sopimukset sitä velvoittavat taikka jotka se Liiton eduksi saattaa suorittaa.

3. Se toimittaa samoin tutkimuksia, joita postihallinnot pyytävät saadakseen tietää muiden hallintojen mielipiteen jostakin tietystä kysymyksestä. Tutkimusten tulos ei ole varsinaisen äänestyksen luonteinen eikä muodollisesti sitova.

4. Se siirtää postiasiain tutkimista varten asetetun neuvoa antavan postitutkimusten neuvoston puheenjohtajalle tarpeellisia toimenpiteitä varten tämän elimen toimivaltaan kuuluvat asiat.

5. Kansainvälisessä postitoimessa esiintyvien kaikenlaatuisten tilitysten suorituksessa toimisto on niiden postihallintojen tilityspaikkana, jotka pyytävät sellaista välitystä.

112 artiklaTeknillinen yhteistyö

Kansainvälisen toimiston velvollisuus on kehittää kansainvälisen teknillisen yhteistyön puitteissa postiteknillistä avunantoa sen kaikissa muodoissa.

113 artiklaKansainvälisen toimiston hankkimat lomakkeet

Kansainvälisen toimiston tehtävänä on valmistuttaa postin henkilöllisyyskortteja, kansainvälisiä vastauskuponkeja, matkapostisekkejä ja sekkivihkojen päällyksiä sekä pitää näitä valmistushintaan niiden postihallintojen saatavissa, jotka niitä tilaavat.

114 artiklaPienempien liittojen sopimukset ja erikoissopimukset

1. Kaksi kappaletta perussopimuksen 8 artiklan mukaisesti tehtyjä pienempien liittojen sopimuksia ja erikoissopimuksia on lähetettävä kansainväliselle toimistolle. Tästä huolehtivat näiden liittojen toimistot tai, ellei sellaisia ole, jokin sopimuspuoli.

2. Kansainvälisen toimiston velvollisuus on valvoa, etteivät pienempien liittojen sopimukset eivätkä erikoissopimukset sisällä yleisölle epäedullisempia ehtoja kuin ne, jotka sisältyvät liiton sopimuksiin, sekä tiedottaa postihallinnoille yllä mainittujen liittojen ja sopimusten olemassaolosta. Se ilmoittaa toimeenpanoneuvostolle kaikesta tämän määräyksen nojalla todetusta epäsäännöllisyydestä.

115 artiklaLiiton aikakauslehti

Kansainvälinen toimisto julkaisee sen käytettäväksi annettujen asiakirjain avulla aikakauslehteä arabian, englannin, espanjan, kiinan, ranskan, saksan ja venäjän kielillä.

116 artiklaVuosikertomus Liiton toiminnasta

Kansainvälinen toimisto laatii Liiton toiminnasta vuosikertomuksen, joka lähetetään, toimeenpanoneuvoston hyväksymisen jälkeen postihallinnoille, pienemmille liitoille ja Yhdistyneille Kansakunnille.

III LUKUMenettely ehdotusten esittämisessä ja tutkimisessa

117 artiklaMenettely ehdotusten esittämisessä kongressille

1. Ottamalla huomioon 3 §:n edellyttämät poikkeukset, jäsenmaiden postihallinnot alistavat kongressille kaikki ehdotukset seuraavaa menettelyä noudattaen:

a) ehdotukset, jotka saapuvat kansainväliselle toimistolle vähintään 6 kuukautta ennen kongressia varten vahvistettua aikamäärää, otetaan käsiteltäviksi;

b) sanamuotoa koskevaa ehdotusta ei saa lähettää kongressia varten vahvistettua aikamäärää edeltävän 6 kuukauden aikana;

c) perussisältöä koskevat ehdotukset, jotka saapuvat kansainväliseen toimistoon 6 ja 4 kuukauden välisenä aikana ennen kongressia varten vahvistettua aikamäärää ei oteta käsiteltäväksi ellei niitä kannata vähintään kaksi hallintoa;

d) perussisältöä koskevat ehdotukset, jotka saapuvat kansainväliseen toimistoon kongressia varten vahvistettua aikamäärää edeltävänä 4 kuukauden aikana, ei oteta käsiteltäviksi ellei niitä kannata vähintään kahdeksan hallintoa;

e) kannatusilmoitusten tulee saapua kansainväliseen toimistoon saman määräajan kuluessa kuin niitä koskevat ehdotukset.

2. Sanamuotoa koskeviin ehdotuksiin on niitä esittävien hallintojen ensiksi tehtävä merkintä "Proposition d'ordre rédactionnel" (Sanamuotoa koskeva ehdotus), ja kansainvälinen toimisto julkaisee ne ja antaa niille numeron, jota seuraa R-kirjain. Ehdotukset, joissa ei ole tätä merkintää ja jotka kansainvälisen toimiston mielestä koskevat ainoastaan sanamuotoa, julkaistaan sopivaa merkintää käyttäen. Kansainvälinen toimisto laatii kongressia varten luettelon näistä ehdotuksista.

3. Edellä 1 ja 2 §:ssä mainittua menettelyä ei sovelleta kongressin sisäistä ohjesääntöä koskeviin ehdotuksiin eikä jo tehtyjä ehdotuksia koskeviin muutoksiin.

118 artiklaEhdotusten esittämistä koskeva menettely kahden kongressin välillä

1. Jokaisen, jonkin postihallinnon kahden kongressin välisenä aikana tekemän, yleissopimusta tai muita sopimuksia koskevan ehdotuksen on saatava, jotta se tulisi huomioon otetuksi vähintään kahden muun hallinnon kannatus. Ellei kansainvälinen toimisto samanaikaisesti saa välttämätömiä ilmoituksia kannatuksesta, nämä ehdotukset raukeavat.

2. Nämä ehdotukset lähetetään muille postihallinnoille kansainvälisen toimiston välityksellä.

119 artiklaEhdotusten tarkastus kahden kongressin välillä

1. Jokaista ehdotusta käsitellään seuraavassa järjestyksessä: jäsenmaiden postihallinnot saavat kaksi kuukautta aikaa tarkastaakseen kansainvälisen toimiston kiertokirjeessä ilmoitettua ehdotusta ja toimittaakseen sanotulle toimistolle ehdotuksen ehkä aiheuttamat huomautuksensa. Muutoksia ei sallita. Vastaukset kootaan kansainvälisen toimiston toimesta sekä ilmoitetaan postihallinnoille, joita kehotetaan antamaan puoltava tai epäävä lausuntonsa. Niiden hallintojen, jotka eivät ole antaneet ääniään kahden kuukauden kuluessa, katsotaan pidättäytynen äänestyksestä. Tässä mainitut aikamäärät lasketaan kansainvälisen toimiston kiertokirjeen päiväyksestä.

2. Jos ehdotus koskee jotakin sopimusta, sen ohjesääntöä tai niihin kuuluvia päättöpöytäkirjoja, ainoastaan tämän sopimuksen tehneiden jäsenmaiden postihallinnot saavat osallistua 1 §:ssä mainittuun menettelyyn.

120 artiklaKahden kongressin välisenä aikana hyväksyttyjen päätösten ilmoittaminen

1. Yleissopimukseen, sopimuksiin sekä näihin sopimuksiin kuuluviin päättöpöytäkirjoihin tehdyt muutokset vahvistetaan diplomaattisella ilmoituksella, joka Sveitsin valaliiton hallituksen on kansainvälisen toimiston esityksestä tehtävä sekä lähetettävä jäsenmaiden hallituksille.

2. Ohjesääntöihin ja niihin kuuluviin päättöpöytäkirjoihin tehdyt muutokset kansainvälinen toimisto vahvistaa ja ilmoittaa postihallinnoille. Samoin menetellään yleissopimuksen 70 artiklan 2 §:n c) kohdan 2 momentissa ja muiden sopimusten vastaavissa määräyksissä mainituissa tulkitsemistapauksissa.

121 artiklaKahden kongressin välisenä aikana hyväksyttyjen päätösten voimaan tulo

Jokainen hyväksytty päätös tulee voimaan aikaisintaan kolmen kuukauden kuluttua sen tiedottamisesta.

IV LUKUTalous

122 artiklaLiiton menojen vahvistaminen ja suoritus

1. Huomioon ottaen pykälät 2-4 Liiton elimien toiminnasta aiheutuneet vuosittaiset kulut eivät saa ylittää alla olevia summia vuodeksi 1971 ja sitä seuraaviksi vuosiksi:

5514600 kultafrangia vuodeksi 1971

5772900 " " 1972

6044500 " " 1973

6329400 " " 1974

6629000 " " 1975

Vuotta 1975 seuraaviksi vuosiksi, siinä tapauksessa, että vuodeksi 1974 edellytetty kongressi siirtyy, vuosittaiset budjetit eivät saa ylittää enemmän kuin 5 % sitä summaa, joka on määrätty edelliselle vuodelle.

2. Seuraavan kongressin kokoontumisesta aiheutuvat kulut (sihteeristön siirto, kuljetuskustannukset, samanaikaisen tulkinnan teknillisen asennuksen kulut, kongressin aikana julkaistavista asiakirjoista aiheutuvat kulut j.n.e.) eivät saa ylittää 539000:- kultafrangin rajaa.

3. Toimeenpanoneuvoston suosituksesta valvontaviranomainen voi sallia 1 ja 2 §:ssä vahvistettujen enimmäismäärien ylittämisen, jotta voitaisiin ottaa huomioon palkka-asteikon nousut, eläkkeiden ja palkkioiden maksut siihen luettuina myös palkkiot viran hoidosta, jotka Yhdistyneet Kansakunnat sallivat sovellettaviksi Genevessä toimivaan henkilökuntaansa.

4. Jos 1 ja 2 §:n edellyttämät määrärahat osoittautuvat riittämättömiksi varmistamaan Liiton suotuisaa toimintaa, näitä rajoja saa ylittää vain Liiton jäsenmaiden enemmistön luvalla. Neuvottelujen tulee käsittää täydellisen selostuksen tosiasioista, jotka oikeuttavat tällaisen pyynnön esittämisen.

5. Liittoon yhtyvien tai Liiton jäseniksi hyväksyttyjen ja Liitosta eroavien maiden tulee suorittaa maksuosuutensa koko siltä vuodelta, jonka kuluessa niiden hyväksyminen tai eroaminen tulee voimaan.

6. Sveitsin valaliiton hallitus myöntää tarvittavat ennakkomaksut ja valvoo varojen kirjanpitoa sekä kansainvälisen toimiston tilitystä kongressin vahvistaman luoton puitteissa.

7. Sveitsin valaliiton hallituksen, 6 §:n mukaan suorittamat ennakkomäärät maksuvelvollisten postihallintojen tulee maksaa niin pian kuin suinkin ja viimeistään ennen joulukuun 31 päivää laskun lähettämisvuonna. Tämän ajan kuluttua velkamäärät kasvavat korkoa 5 % :n mukaan vuotta kohti laskettuna mainitun ajan päättymispäivästä. Tämä korko tulee sanotulle hallitukselle.

123 artiklaMaksuluokat

Perussopimuksen 21 artiklan 4 §:n mukaan jäsenmaat jakautuvat 7 luokkaan ja ne suorittavat kukin osaltansa Liiton menot seuraavassa suhteessa:

1. luokka 25 yksikköä

2. " 20 "

3. " 15 "

4. " 10 "

5. " 5 "

6. " 3 "

7. " 1 yksikön

124 artiklaKansainvälisen toimiston hankintojen suoritus

Kansainvälisen toimiston postihallinnoille toimittamat maksulliset hankinnat on maksettava mahdoilisimman lyhyessä ajassa ja viimeistään kuuden kuukauden kuluessa sen kuukauden ensimmäisestä päivästä, joka seuraa sitä kuukautta, jolloin mainittu toimisto on lähettänyt laskun. Tämän määräajan kuluttua velkamäärät kasvavat korkoa 5 % : n mukaan vuotta kohti laskettuna mainitun ajan päättymispäivästä. Tämä korko tulee ennakkomaksut suorittaneelle Sveitsin valaliiton hallitukselle.

V LUKUVälitystuomio

125 artiklaVälitysmenettely

1. Välitystuomiolla ratkaistavan erimielisyyden sattuessa jokainen asianomainen postihallinto valitsee jonkin jäsenmaan postihallinnon, jota riita ei suorastaan koske. Siinä tapauksessa, että useilla hallinnoilla on yhteinen asia, niitä pidetään tätä määräystä sovellettaessa ainoastaan yhtenä hallintona.

2. Ellei jokin asianomaisista hallinnoista kuuden kuukauden kuluessa ole tehnyt välitysmenettelyä koskevaa ehdotusta, kansainvälinen toimisto vuorostaan pyydettäessä koettaa taivuttaa laiminlyönyttä hallintoa valitsemaan välitystuomarin taikka itse valitsee sellaisen viran puolesta.

3. Asianosaiset riitapuolet voivat keskenään sopia yhden ainoan välitystuomarin valitsemisesta. Tämä välitystuomari voi olla kansainvälinen toimisto.

4. Välitystuomarien päätös julistetaan äänten enemmistöllä.

5. Äänten jakaantuessa tasan on välitystuomarien valittava riidan ratkaisemiseksi jokin toinen postihallinto, jota riitakysymys myöskään ei koske. Ellei valitsemisesta päästä yksimielisyyteen, kansainvälinen toimisto määrää kysymyksessä olevan hallinnon niistä hallinnoista, joita välitystuomarit eivät ole ehdottaneet.

6. Jos on kysymyksessä jotakin sopimusta koskeva erimielisyys, välitystuomaria ei voida valita muista hallinnoista kuin niistä, jotka osallistuvat tähän sopimukseen.

VI LUKULoppumääräykset

126 artiklaYleisohjesääntöä koskevien ehdotusten hyväksymisen ehdot

Kongressille alistettujen, tätä yleisohjesääntöä koskevien ehdotusten voimaantuloa varten kongressissa edustettujen jäsenmaiden enemmistön tulee niihin suostua. Kahden kolmasosan Liiton jäsenmaista on oltava läsnä äänestystilaisuudessa.

127 artiklaYhdistyneiden Kansakuntien kanssa tehtyjä sopimuksia koskevat ehdotukset

Edellä 126 artiklassa mainittuja hyväksymisen ehtoja sovelletaan myös Maailmanpostiliiton ja Yhdistyneiden Kansakuntien välillä tehtyjen sopimusten muuttamista tarkoittaviin ehdotuksiin, mikäli mainitut sopimukset eivät sisällä määräystensä muuttamista koskevia ehtoja.

128 artiklaYleisohjesäännön voimaantulo ja voimassaoloaika

Tämä yleisohjesääntö tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1971 ja pysyy voimassa seuraavan kongressin sopimusten toimeenpanoon saakka.

Tämän vakuudeksi ovat jäsenmaiden hallitusten täysivaltaiset edustajat allekirjoittaneet tätä yleisohjesääntöä yhden kappaleen, joka säilytetään Liiton sijaintimaan hallituksen arkistossa. Kongressin kokoontumismaan hallitus antaa siitä jäljennöksen jokaiselle sopimuspuolelle.

Tehtiin Tokiossa 14 päivänä marraskuuta 1969.

Maailmanpostiliiton yleisohjesäännön päättöpöytäkirja

Tänä päivänä tehdyn Maailmanpostiliiton yleisohjesäännön allekirjoittamisen yhteydessä ovat allekirjoittaneet täysivaltaiset edustajat sopineet seuraavasta:

I artiklaToimeenpanoneuvosto ja postiasiain tutkimista varten asetettu postitutkimusten neuvosto

Yleisohjesäännön määräykset toimeenpanoneuvoston ja postiasiain tutkimista varten asetetun postitutkimusten neuvoston järjestelystä ja toiminnasta ovat sovellettavissa ennen tämän ohjesäännön voimaantuloa.

II artiklaLiiton menot

1. Poiketen 128 artiklasta Liiton elinten toiminnasta aiheutuvat vuotuiset menot (varsinaiset ja ylimääräiset) vuodeksi 1970 eivät saa ylittää 5460000:- kultafrangia, mikä summa sisältää enintään 560000:- kultafrangin kertamaksun kansainvälisen toimiston uudisrakennusta varten.

2. Poiketen 128 artiklasta Liiton elinten toiminnasta aiheutuvien vuotuisten menojen yläraja, joka on määrätty artiklassa 122 vuodelle 1971, sovelletaan 1 p:stä tammikuuta 1971.

Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet täysivaltaiset edustajat laatineet tämän pöytäkirjan, jolla on sama sitova voima kuin jos sen määräykset olisi otettu itse yleisohjesäännön tekstiin, ja allekirjoittaneet tätä yhden kappaleen, joka säilytetään Liiton sijaintimaan hallituksen arkistossa. Kongressin kokoontumismaan hallitus antaa siitä jäljennöksen jokaiselle sopimuspuolelle.

Tehtiin Tokiossa 14 päivänä marraskuuta 1969.

Maailmanpostisopimus

Allekirjoittaneet, liiton jäsenmaiden hallitusten täysivaltaiset edustajat, ovat Wienissä 10 päivänä heinäkuuta 1964 solmitun Maailmanpostiliiton perussopimuksen 22 artiklan 3 §:n nojalla ja huomioon ottaen perussopimuksen 25 artiklan 3 § yksimielisesti vahvistaneet tässä sopimuksessa kansainvälisessä postiliikenteessä sovellettavat yhteiset säännöt sekä kirjepostiliikennettä koskevat määräykset.

I osaKansainvälistä postiliikennettä koskevat yhteiset säännöt

I LUKUYleiset määräykset

1 artiklaKauttakulkuoikeus

1. Kauttakulkuoikeus, jonka periaate esitetään perussopimuksen ensimmäisessä artiklassa, velvoittaa jokaista postihallintoa aina kuljettamaan jonkin toisen hallinnon sille luovuttamat suljetun postin sekä avopostina lähetettävät kirjepostilähetykset niitä nopeimpia teitä, joita se käyttää omia lähetyksiään varten. Tämä velvollisuus koskee myös lentopostilähetyksiä riippumatta siitä, osallistuvatko välittävät postihallinnot vai eivät niiden edelleen kuljetukseen.

2. Niillä jäsenmailla, jotka eivät osallistu helposti turmeltuvia biologisia aineita sisältävien kirjeiden vaihtoon, on oikeus kieltäytyä näiden lähetysten kauttakuljetuksesta avopostina alueensa kautta. Sama koskee 29 artiklan 5 §:ssä mainittuja lähetyksiä.

3. Ne jäsenmaat, jotka eivät osallistu vakuutettujen kirjeiden ja rasioiden vaihtoon eivätkä sitoudu vastaamaan meri- tai lentoyhteyksillään kuljetettavista vakuutetuista lähetyksistä, eivät kuitenkaan voi kieltäytyä kyseessä olevien lähetysten kauttakuljetuksesta alueensa kautta suljettuna postina tai sellaisten lähetysten kuljetuksesta meri- tai lentoyhteyksillään. Näiden maiden vastuu on kuitenkin rajoitettu samaksi kuin kirjatuista lähetyksistä.

4. Maitse ja meritse kuljetettavien posti. pakettien kauttakulkuoikeus on vain niillä mailla, jotka osallistuvat tähän liikenteeseen.

5. Lentopakettien kauttakulkuoikeus taataan liiton koko alueella. Ne jäsenmaat, jotka eivät osallistu postipakettisopimukseen, eivät kuitenkaan ole velvollisia ottamaan osaa lentopakettien pintateitse tapahtuvaan kuljetukseen.

6. Postipakettisopimukseen osallistuvat jäsenmaat, jotka eivät kuitenkaan huolehdi vakuutettujen Postipakettien vaihdosta tai eivät sitoudu vastaamaan meri- ja lentoyhteyksillään kuljetettavista vakuutetuista lähetyksistä, eivät kuitenkaan voi kieltäytyä kyseessä olevien lähetysten kauttakuljetuksesta alueensa kautta suljettuna postina tai näiden lähetysten kuljetuksesta meri- tai lentoyhteyksillään, näiden maiden vastuu on kuitenkin rajoitettu samaksi kuin saman painoisista vakuuttamattomista paketeista.

2 artiklaKauttakulkuoikeutta koskeva laiminlyönti

Ellei jokin jäsenmaa noudata perussopimuksen ensimmäisen artiklan ja yleissopimuksen ensimmäisen artiklan kauttakulkuoikeutta koskevia määräyksiä, muiden jäsenmaiden postihallinnoilla on oikeus keskeyttää postiliikenne sanottuun maahan. Tällaisesta toimenpiteestä on asianomaisille hallinnoille etukäteen ilmoitettava sähkösanomalla ja asia on tiedotettava kansainväliselle toimistolle.

3 artiklaVaihdon tilapäinen keskeyttäminen

Kun jonkin postihallinnon poikkeuksellisten olosuhteiden johdosta on pakko joksikin aikaa kokonaan tai osaksi keskeyttää vaihto, sen on heti ilmoitettava siitä tarvittaessa sähköteitse sille tai niille hallinnoille, joita asia koskee.

4 artiklaOikeus postilähetyksiin

Jokainen postilähetys kuuluu lähettäjälle niin kauan kuin sitä ei ole luovutettu oikeudenomistajalle, paitsi jos sanottu lähetys on pidätetty osoitemaan lainsäädännön nojalla.

5 artiklaMaksut

1. Eri kansainvälisissä postiliikenteissä sovellettavat maksut on vahvistettu yleissopimuksessa ja sopimuksissa.

2. Minkäänlaisia muita postimaksuja kuin yleissopimuksessa ja sopimuksissa määrättyjä ei saa periä.

6 artiklaVasta-arvot

Jokaisessa jäsenmaassa maksut vahvistetaan siten, että ne maan omana rahalajina niin tarkoin kuin suinkin vastaavat kultafrangeina ilmoitettujen määrien arvoa.

7 artiklaPostimerkit

Ainoastaan postihallinnot julkaisevat lähetysten merkittämiseen tarkoitetut postimerkit.

8 artiklaLomakkeet

1. Hallintojen keskinäisissä yhteyksissään käyttämät lomakkeet on laadittava ranskan kielellä rivien välissä olevin käännöksin tai ilman niitä, elleivät asianomaiset hallinnot siitä suoraan sovittuaan toisin määrää.

2. Yleisön käytettäviksi tarkoitetuissa lomakkeiden tulee rivien välissä olla ranskankielinen käännös, elleivät ne ole painetut tällä kielellä.

3. Edellä 1 ja 2 §:ssä mainittujen lomakkeiden tekstin, värin ja koon tulee olla yleissopimuksen ja sopimusten ohjesäänntöjen määräysten mukaisia.

9 artiklaPostin henkilöllisyyskortit

1. Henkilöille, jotka sitä pyytävät, voi jokainen postihallinto antaa postin henkilöllisyyskortin, joka postiasioissa käy laillistustodistuksesta niissä jäsenmaissa, jotka eivät ole ilmoittaneet kieltäytyvänsä hyväksymästä tällaisia kortteja.

2. Hallinnolla, joka antaa kortin on oikeus itselleen periä siitä maksu, joka ei saa olla 2 frangia suurempi.

3. Hallinnot vapautuvat kaikesta vastuusta, kun on todettu, että postilähetys on annettu tai rahalähetyksen määrä on maksettu asianmukaista korttia esitettäessä. Ne eivät myöskään ole vastuussa niistä seurauksista, jotka voivat aiheutua siitä, että asianmukaisesti annettu kortti joutuu hukkaan, anastetaan tai sivullinen sitä käyttää.

4. Kortti on voimassa viiden vuoden ajan sen laatimispäivästä lukien. Kortti lakkaa kuitenkin olemasta voimassa, kun omistajan ulkonäkö muuttuu siinä määrin, ettei se enää vastaa valokuvaa tai tuntomerkkejä.

10 artiklaLaskujen suoritus

Postihallintojen väliset postiliikenteestä johtuvien kansainvälisten laskujen suoritukset voidaan katsoa yleisiksi liiketoimiksi ja ne voidaan hoitaa, mikäli niistä on sopimuksia, asianomaisten jäsenmaiden tavallisten kansainvälisten velvoitusten mukaisesti. Milloin tällaisia sopimuksia ei ole tehty, nämä laskujen suoritukset tapahtuvat ohjesäännössä olevien määräysten mukaisesti.

11 artiklaRankaisutoimia koskevat sitoumukset

Jäsenmaiden hallitukset sitoutuvat ryhtymmän tai maidensa lakia säätäville viranomaisille ehdottamaan ryhdyttäväksi tarpeellisiin toimiin:

a) rangaistukseen saattamiseksi postimerkkien, liikenteestä poistettujenkin, kansainvälisten vastauskuponkien ja postin henkilöllisyyskorttien jäljittelystä;

b) rangaistukseen saattamiseksi, jos on käytetty tai laskettu liikkeeseen:

1) jäljiteltyjä tai ennen käytettyjä postimerkkejä (myös liikenteestä poistettuja) sekä postimaksukoneella tai kirjapainossa painettuja jäljiteltyjä tai ennen käytettyjä leimoja;

2) jäljiteltyjä kansainvälisiä vastauskuponkeja;

3) jäljiteltyjä postin henkilöllisyyskortteja;

c) rangaistukseen saattamiseksi säännönmukaisesti annettujen postin henkilöllisyyskorttien vilpillisestä käyttämisestä;

d) postitoimessa käytettävien virkatunnusten ja -merkkien kaikenlaatuisen vilpillisessä tarkoituksessa valmistamisen ja liikkeeseen laskemisen kieltämiseksi ja ehkäisemiseksi, jos ne on jäljitelty tai kuvattu sillä tavoin, että ne voitaisiin sekoittaa jonkin jäsenmaan postihallinnon liikenteeseen laskemiin tunnuksiin ja merkkeihin;

e) oopiumin, morfiinin, kokaiinin tai muiden huumausaineiden samoin kuin räjähtävien tai helposti syttyvien aineiden postilähetyksiin sulkemisen estämiseksi ja tarpeen tullen rangaistukseen saattamiseksi siitä, mikäli tällainen sulkeminen postilähetyksiin yleissopimuksen ja muiden sopimusten mukaan ei ole nimenomaan sallittua.

II LUKUMaksuttomat postilähetykset

12 artiklaMaksuttomat postilähetykset

Postimaksutta kuljettamista koskevista tapauksista määrätään nimenomaan yleissopimuksessa ja muissa sopimuksissa.

13 artiklaPostitointa koskevien kirjelähetysten postimaksutta kuljettaminen

Huomioiden 56 artiklan 4 §:n määräykset ovat täysin postimaksuttomia ne postitointa koskevat kirjelähetykset, jotka postihallinnot lähettävät tai jotka vaihdetaan:

a) postihallintojen ja Maailmanpostiliiton elimien kesken;

b) postihallintojen ja pienempien liittojen kesken;

c) Maailmanpostiliiton elimien ja pienempien liittojen kesken;

d) Maailmanpostiliiton elimien kesken;

e) pienempien liittojen kesken;

f) jäsenmaiden postitoimipaikkojen kesken;

g) postitoimipaikkojen ja postihallintojen kesken.

14 artiklaSotavankien ja siviili-internoitujen lähetysten kuljettaminen postimaksutta

1. Huomioon ottaen 56 artiklan 2 §:n määräykset sotavangeille suoraan tai Genevessä elokuun 12 päivänä 1949 sotavankien kohtelusta tehdyn sopimuksen 122 artiklassa mainittujen tiedotustoimistojen sekä saman sopimuksen 123 artiklassa mainitun sotavankien keskustiedotustoimiston välityksellä osoitetut tai sanottujen vankien lähettämät kirjelähetykset, vakuutetut kirjeet ja rasiat, postipaketit ja rahalähetykset ovat täysin maksuttomia. Puolueettomaan maahan päästetty ja siellä eristetty sotaväki on edellä olevien määräysten soveltamisessa verrattavissa varsinaisiin sotavankeihin.

2. Samoin sovelletaan 1 §:ää kirjepostilähetyksiin, vakuutettuihin kirjeisiin ja rasioihin, postipaketteihin ja postiosoituksiin, jotka Genevessä 12 päivänä elokuuta 1949 siviilihenkilöiden sodanaikaisesta suojelusta tehdyn sopimuksen tarkoittamille siviili-internoiduille henkilöille osoitettuina tai heidän lähettäminään saapuvat muista maista joko suoraan tai saman sopimuksen 136 artiklassa mainittujen tiedonantotoimistojen ja 140 artiklassa mainitun keskustiedonantotoimiston välityksellä.

3. Kotimaisten tiedonantotoimistojen ja keskustiedonantotoimistojen, joista ylempänä on kysymys, ei myöskään tarvitse suorittaa postimaksua niistä 1 ja 2 §:ssä mainittuja henkilöitä koskevista kirjelähetyksistä, vakuutetuista kirjeistä ja rasioista, postipaketeista sekä rahalähetyksistä, joita nämä toimistot joko suoraan tai välillisesti lähettävät tai vastaanottavat sanotuissa pykälissä säädetyillä ehdoilla.

4. Enintään 5 kg:n painoisia paketteja voidaan lähettää postimaksutta. Painoraja korotetaan 10 kg:aan paketeista, joiden sisältöä ei voida jakaa, sekä niistä paketeista, jotka on osoitettu johonkin leiriin tai sen luottamusmiehelle vangeille jaettaviksi.

15 artiklaSokeainkirjoituslähetysten kuljettaminen postimaksutta

Huomioon ottaen 56 artiklan 2 §:n määräykset sokeainkirjoituslähetyksistä ei suoriteta kuljetusmaksuja eikä kirjaamis-, saantitodistus-, pikajakelu-, tiedustelu- ja postiennakkotoimenpiteistä aiheutuvia erityisiä maksuja.

II osaKirjepostia koskevat määräykset

I LUKUYleiset määräykset

16 artiklaKirjelähetykset

Kirjelähetykset käsittävät kirjeitä, postikortteja, painotuotteita, sokeainkirjoituslähetyksiä ja pikkupaketteja.

17 artiklaMaksut ja yleiset ehdot

1. Maksut kirjelähetysten kuljetuksesta liiton koko alueella sekä painon ja mitan rajoitukset on vahvistettu seur. sivulla olevassa taulukossa mainituiksi määriksi. Näihin maksuihin sisältyy 19 artiklan 3 §:ssä säädetyin poikkeuksin lähetysten perille toimittaminen vastaanottajan asuntoon mikäli tällainen jakelu on osoitemaassa järjestetty.

2. Sopimuksen ohjesäännön 1 §:n määräysten puitteissa ja huomioon ottaen artiklan 122 pidetään normalisoituina niitä suorakaiteisia lähetyksiä, joiden pituus_ei ole pienempi kuin leveys kerrottuna Y2:lla (likiarvo: 1,4) ja jotka täyttävät seuraavat vaatimukset:

a) kuoreen suljetut lähetykset:

vähimmäismitat: 1 §:ssä mainitut;

enimmäismitat: 120 X 235 mm, 2 mm poikkeamin;

suurin paino: 20 g;

suurin paksuus: 5 mm;

lisäksi osoitekirjoituksen pitää olla kuoren sileällä puolella, missä ei ole sulkijaliuskaa;

b) kortinmuotoiset lähetykset:

postikorttien mitat ja laatu;

c) kaikki lähetykset:

osoitekirjoituksen puolella pitää olla varattu postimerkkejä ja leimauksia varten suorakaiteinen vyöhyke, jonka korkeus on 40 mm (- 2 mm) yläreunasta laskien ja pituus 74 mm oikeasta reunasta lukien. Tämän vyöhykkeen sisäpuolella postimerkit tai frankeereusleimat on sijoitettava oikeaan yläkulmaan.

Ei pidetä normalisoituina lähetyksinä:

- lähetyksiä, jotka eivät täytä näitä vaatimuksia, vaikkakin niissä olisi 1 §:n taulukon 5 sarakkeen, 3 kappaleen määräysten mukainen osoitelippu.

- taitettuja kortteja.

(Taulukko on tästä jätetty pois, katso painettu sopimus.)

3. Lähtömaan hallinnolla on oikeus soveltaa ensimmäisen painoerän kirjeisiin ja kuoreen suljettuihin ei-normalisoituihin painotuotteisiin sekä kortinmuotoisiin kirjeisiin, jotka eivät täytä 2 §:n b) kohdan vaatimuksia, sellaista taksaa, joka ei voi olla toisen painoerän lähetysten taksaa korkeampi.

4. Edellä 1 §:ssä vahvistetut painon ja mitan rajoitukset eivät koske niitä postitoimessa vaihdettuja kirjelähetyksiä, joista mainitaan 13 artiklassa. Tälle lähetyslajille 1 §:ssä vahvistettuja painon rajoituksia ei myöskään sovelleta samalle vastaanottajalle samaan osoitteeseen lähetettyihin, yhteen tai useampaan erityiseen pussiin suljettuihin painotuotteisiin.

5. Samalle vastaanottajalle samaan osoitteeseen lähetettyihin, erityiseen pussiin suljettuihin painotuotteisiin sovellettava maksu lasketaan 1 kilon painoerien mukaan pussin koko painomäärään saakka. Jokaisella hallinnolla on oikeus myöntää erityisissä pusseissa lähetettyjen painotuotteiden maksusta alennus. Tätä alennusta voidaan myöntää 10 % :iin saakka.

6. Helposti turmeltuvat biologiset aineet, joiden laatu ja pakkaus vastaavat ohjesäännön määräyksiä, ovat kirjetariffin alaisia ja ne kuljetetaan nopeinta tietä, tavallisesti lentoteitse, huomioon ottaen vastaavien lentolisämaksujen suorittamisen. Niiden vaihto voi tapahtua ainoastaan virallisesti hyväksyttyjen pätevien laboratorioiden kesken. Tämä vaihto on muuten rajoitettu niiden jäsenmaiden välisiin yhteyksiin, joiden postihallinnot ovat ilmoittaneet sopineensa, että ne hyväksyvät näiden lähetysten kuljettamisen joko kumpaankin tai ainoastaan toiseen suuntaan.

7. Radioaktiiviset aineet, joiden laatu ja pakkaus vastaavat ohjesäännön määräyksiä, ovat kirjeiden tariffin alaisia ja ne kuljetetaan nopeinta tietä, tavallisesti lentoteitse, huomioon ottaen vastaavien lentolisämaksujen suorittaminen. Ne voivat olla ainoastaan asianmukaisesti hyväksyttyjen lähettäjien postiin jättämiä. Tämä vaihto on muuten rajoitettu niiden jäsenmaiden välisiin yhteyksiin, joiden postihallinnot ovat ilmoittaneet sopineensa, että ne hyväksyvät näiden lähetysten kuljettamisen joko kumpaankin tai ainoastaan toiseen suuntaan.

8. Jokaisella postihallinnolla on oikeus myöntää kotimaassa ilmestyville sanomalehdille ja aikakausjulkaisuille alennus, joka ei saa ylittää 50 % painotuotteiden tariffista, pidättäen itselleen oikeuden tämän alennuksen rajoittamista koskemaan niitä sanomalehtiä ja aikakausjulkaisuja, jotka kotimaisten määräysten mukaan kuljetetaan sanomalehtimaksusta. Tätä alennusta ei myönnetä liiketarkoituksessa julkaistujen painotuotteiden, kuten luetteloiden, esitteiden, hinnastojen jne. maksuista, vaikkakin ne ilmestyisivät säännöllisesti; sama koskee myös sanomalehtiin ja aikakausjulkaisuihin liitettyjä painettuja mainoslehtiä.

9. Hallinnot voivat samoin myöntää saman alennuksen sellaisten kirjojen ja lentokirjasten, partituurien ja maantieteellisten karttojen maksuista, joissa ei ole ilmoituksia eikä mainoksia muualla kuin kansilehdillä tai päällyksessä.

10. Muut lähetykset kuin suljetut kirjatut kirjeet eivät saa sisältää kovaa rahaa, pankinseteleitä, setelirahaa eivätkä muita joka miehen kädessä käypiä arvopapereita, valmistettua tai valmistamatonta platinaa, kultaa tai hopeaa, jalokiviä, koruja eivätkä muita arvoesineitä.

11. Lähtö- ja osoitemaan hallinnoilla on oikeus käsitellä lainsäädäntönsä mukaan sellaisia asiakirjoja sisältäviä kirjeitä, joilla on todellisen ja henkilökohtaisen kirjeenvaihdon luonne ja joita vaihdetaan muiden henkilöiden kuin lähettäjän ja vastaanottajan tai niiden luona asuvien henkilöiden kesken.

12. Ohjesäännössä mainituin poikkeuksin painotuotteet, sokeainkirjoituslähetykset ja pikkupaketit

a) on päällystettävä siten, että ne helposti voidaan tarkastaa;

b) eivät saa sisältää merkintää eikä asiakirjaa, jolla on todellisen ja henkilökohtaisen kirjeenvaihdon luonne;

c) eivät saa sisältää yhtään leimattua tai leimaamatonta postimerkkiä tai postimaksuleimaa eivätkä muitakaan arvopapereita.

13. Samaan lähetykseen on lupa panna eri taksojen alaisia esineitä. Lähetyksen kokonaispainoon sovellettava taksa on tässä tapauksessa sen lajin, jonka tariffi on korkein.

14. Lukuun ottamatta yleissopimuksessa ja sen ohjesäännössä mainittuja poikkeuksia älköön postissa kuljetettako sellaisia lähetyksiä, jotka eivät täytä tässä artiklassa ja ohjesäännössä vahvistettuja ehtoja. Vastoin määräyksiä vastaanotetut lähetykset on palautettava lähtömaan hallinnolle. Osoitemaan hallinnolla on kuitenkin oikeus antaa lähetykset vastaanottajille. Tällöin sovelletaan tarpeen mukaan niitä maksuja, jotka on vahvistettu sitä kirjelähetyslajia varten, johon lähetys sisältönsä, painonsa tai kokonsa puolesta kuuluu. Lähetykset, joiden paino ylittää 1 §:ssä vahvistetut ylimmät rajat, voidaan hinnoittaa todellisen painonsa mukaan.

18 artiklaErityismaksut

Yleissopimuksen edellyttämät maksut, joita peritään 17 artiklassa mainittujen postimaksujen lisäksi, kutsutaan "erityismaksuiksi". Näiden suuruus määrätään seur. sivulla olevan taulukon määräysten mukaan:

(Taulukko on tästä jätetty pois, katso painettu sopimus.)

19 artiklaMaksu myöhäisestä postiinjätöstä. Poste restante-maksu. Maksu pikkupaketin luovuttamisesta

1. Lähetyksistä, jotka jätetään postin kuljetettaviksi vahvistetun postiinjättöajan jälkeen, hallinnot saavat periä lähettäjältä lainsäädännössään määrätyn lisämaksun.

2. Postista noudettaviksi (poste restante) osoitetuista lähetyksistä osoitemaiden hallinnoilla on oikeus ottaa erityinen maksu, joka niiden kotimaisten määräysten mukaan ehkä peritään samanlaatuisista lähetyksistä kotimaanliikenteessä.

3. Osoitemaiden hallinnoilla on oikeus periä jokaisesta vastaanottajalle annetusta pikkupaketista, jonka paino ylittää 500 grammaa, 18 artiklan c) kohdassa mainittu erikoismaksu.

20 artiklaSäilytysmaksu

Osoitemaan hallinnolla on oikeus periä lainsäädäntönsä määräysten mukaan säilytysmaksu painotuotteista ja pikkupaketeista, joiden paino ylittää 500 grammaa ja joita vastaanottaja ei ole noutanut sinä aikana, jolloin ne maksutta pidetään hänen varalleen.

21 artiklaPostimerkittäminen

1. Lähettäjän on yleensä täydellisesti postimerkitettävä 16 artiklassa mainitut lähetykset, lukuun ottamatta 13-15 artiklassa mainittuja lähetyksiä.

2. Muita postimerkittämättömiä tai vaillinaisesti postimerkitettyjä lähetyksiä kuin kirjeitä ja postikortteja ei kuljeteta.

3. Kun postimerkittämättömiä tai vaillinaisesti postimerkitettyjä kirjeitä ja postikortteja postitetaan suurissa määrin, lähtömaan hallinnolla on oikeus palauttaa ne lähettäjälle.

22 artiklaPostimerkittämistavat

1. Postimerkittäminen toimitetaan joko lähtömaassa käytössä olevilla postimerkeillä, jotka painetaan taikka kiinnitetään lähetyksiin, tai leimoilla, jotka painetaan virallisesti hyväksytyillä postihallinnon välittömän valvonnan alaisilla postimaksukoneilla, tai myös painokoneella tahi muulla painatus- tai postimerkittämismenetelmällä, kun sellainen menettely lähtömaan kotimaisten määräysten mukaan on sallittua.

2. Erityiseen pussiin suljetut, samalle vastaanottajalle samaan osoitteeseen lähetetyt painotuotteet postimerkitetään jotakin 1 §:ssä mainituista menetelmistä käyttäen ja kokonaismäärä merkitään päällimmäisen pussin lipukkeeseen.

3. Asianmukaisesti postimerkitetyiksi katsotaan: lähetykset, jotka ovat olleet asianmukaisesti postimerkitetyt niiden ensimmäistä kuljetusta varten ja joista lisäkuljetusmaksu on suoritettu ennen niiden jälkeen lähettämistä, niin myös sanomalehdet tai sanomalehtipaketit sekä aikakausjulkaisut, joiden osoitepuolelle on merkitty "Abonnement-poste (postitilaus) tai "Abonnement direct" (suora tilaus) ja jotka lähetetään sanomalehtien ja aikakausjulkaisujen tilaamista koskevan sopimuksen mukaan. Sanat "Taxe perçue" (T. P.) tai "Port payé (P. P.) (postiraha maksettu) seuraavat merkintää "Abonnement-poste" tai "Abonnement direct".

23 artiklaKirjelähetysten postimerkittäminen laivoissa

1. Lähetykset, jotka on postitettu laivassa sen ollessa matkan jommassakummassa päätepaikassa tai jossakin välisatamassa, on merkitettävä sen maan postimerkeillä ja sen maan tariffin mukaan, jonka kulkuvesillä laiva on.

2. Jos postitus tapahtuu laivassa sen ollessa avomerellä, lähetykset voidaan, elleivät asianomaiset hallinnot ole siitä erikseen sopineet, merkittää sen maan postimerkeillä ja sen maan tariffin mukaan, jolle laiva kuuluu tai jonka lipun turvin se purjehtii.

24 artiklaPostimerkittämättömien tai vaillinaisesti postimerkitettyjen lähetysten lunastus

1. Lukuun ottamatta poikkeuksia, jotka on mainittu 37 artiklan 5 §:ssä kirjatuista lähetyksistä ja ohjesäännön 138 artiklan 3, 4 ja 5 §:ssä määrätynlaisten lähetysten jälkeen lähettämisestä, on postimerkittämättömästä tai vaillinaisesti postimerkitetystä kirjeestä tai postikortista joko vastaanottajan tai lähettäjän milloin on kysymys perillesaamattomista lähetyksistä, suoritettava 18 artiklan e) kohdassa mainittu erikoismaksu.

2. Samaa menettelyä voidaan edellä mainitussa tapauksessa soveltaa muihin kirjelähetyksiin, jotka vastoin määräyksiä on lähetetty osoitemaahan.

25 artiklaKansainväliset vastauskupongit

1. Kansainvälisiä vastauskuponkeja myydään jäsenmaissa.

2. Asianomaiset hallinnot määräävät myyntihinnan, mutta se ei saa olla 60 sentiimiä pienempi.

3. Vastauskupongit voidaan kaikissa jäsenmaissa vaihtaa postimerkkiin tai postimerkkeihin, jotka vastaavat pintateitse ulkomaille menevän tavallisen kirjeen ensimmäisen painoerän maksua. Vastauskupongit voidaan myös vaihtaa ehiöihin, jos vaihtomaan ohjesäännöt sallivat tämän. Kun riittävä määrä vastauskuponkeja esitetään, hallintojen tulee myydä enintään 20 grammaa painavan tavallisen lisämaksullisen lentopostikirjeen merkittämiseen tarvittavat postimerkit.

4. Jäsenmaan hallinto voi sitä paitsi pidättää itselleen oikeuden vaatia, että vastauskupongit ja näillä vastauskupongeilla merkitettävät lähetykset luovutetaan samanaikaisesti. (Tätä ei vaadita Suomessa.)

26 artiklaPikalähetykset

1. Erityinen lähetti toimittaa lähettäjän pyynnöstä vastaanottajan asuntoon kirjepostilähetykset heti niiden perille tultua niissä maissa, joiden hallinnot suostuvat tähän järjestelyyn.

2. Näistä lähetyksistä, joita nimitetään pika(exprès)lähetyksiksi, peritään paitsi tavallista kuljetusmaksua erityinen, 18 artiklan f) kohdassa mainittu maksu. Tämä maksu on kokonaan suoritettava ennakolta.

3. Kun perille toimittaminen pikalähettiä käyttäen aiheuttaa osoitemaan hallinnolle erikoisia toimenpiteitä, riippuen vastaanottajan kotipaikan sijainnista tai päivästä tai ajasta jolloin lähetys on saapunut osoitetoimipaikkaan, perille toimittaminen ja mahdollisen lisämaksun periminen määrätään kotimaisen liikenteen samanlaatuisia lähetyksiä koskevien määräysten mukaan

4. Pikalähetykset, jotka eivät ole täydellisesti postimerkitettyjä etukäteen suoritettavien maksujen koko määrään, toimitetaan perille kuten lähetykset yleensä, ellei niitä ole lähtötoimipaikassa käsitelty pikalähetyksinä. Viimeksi mainitussa tapauksessa lunastus peritään 24 artiklan määräysten mukaisesti.

5. Hallintojen sallitaan rajoittaa pikajakeluyritys yhteen ainoaan kertaan. Jos tämä yritys on tulokseton, lähetys voidaan käsitellä tavallisena lähetyksenä.

6. Jos osoitemaan hallinnon säännökset sallivat, vastaanottajat voivat pyytää, että jakelutoimipaikka toimittaa perille pikalähetin välityksellä heille saapuneet kirjatut tai kirjaamattomat lähetykset heti niiden saavuttua. Tässä tapauksessa osoitemaan hallinnolla on oikeus luovutettaessa periä kotimaanliikenteessään sovellettu maksu.

27 artiklaTakaisin ottaminen. Osoitteen muutos tai oikaisu

1. Lähettäjä voi ottaa takaisin postiin jättämänsä kirjelähetyksen tai muuttaa sen osoitteen, ellei tätä lähetystä ole:

a) vastaanottajalle annettu;

b) takavarikoitu tai hävitetty asianomaisen viranomaisen toimesta 29 artiklan rikkomisen takia;

c) pidätetty osoitemaan lainsäädännön nojalla.

2. Tätä koskeva pyyntö lähetetään postitse tai sähköteitse lähettäjän kustannuksella, jonka on suoritettava kustakin pyynnöstä 18 artiklan g) kohdassa mainittu maksu. Jos pyyntö on lähetettävä lentopostitse tai sähköteitse, lähettäjän tulee lisäksi suorittaa vastaava lentolisämaksu tai sähkösanomamaksu.

3. Kunkin hallinnon velvollisuus on ottaa vastaan jokaista sellaista kirjelähetystä koskeva takaisinottamis- tai osoitteenmuutospyyntö, joka on jätetty muiden hallintojen postin kuljetettavaksi, mikäli sen lainsäädäntö niin sallii.

4. Jos lähettäjä haluaa, että hänelle ilmoitetaan lentoteitse tai sähköteitse osoitetoimipaikan hänen takaisinottamis- tai osoitteenmuutospyyntönsä johdosta suorittamista toimenpiteistä, hänen on tätä varten suoritettava lentolisämaksu tai tätä koskeva sähkösanomamaksu.

5. Jokaisesta takaisinottoa tai osoitteen muutosta koskevasta pyynnöstä, joka koskee useampia saman lähettäjän samaan toimipaikkaan yhtaikaa jättämiä, samalle vastaanottajalle osoitettuja lähetyksiä, peritään ainoastaan yksi 2 §:ssä mainituista maksuista tai lisämaksuista.

6. Yksinkertaista osoitteenoikaisua (muuttamatta vastaanottajan nimeä tai ammattia) lähettäjä voi pyytää suoraan osoitetoimipaikasta, toisin sanoen noudattamatta 2 §:ssä määrättyjä muodollisuuksia ja suorittamatta siinä mainittuja maksuja.

7. Takaisin ottamista tai osoitteen muutosta koskevan pyynnön johdosta toimitettava lähetyksen palautus lähtöpaikkaan tai sen jälkeen lähettäminen uuteen määräpaikkaan tapahtuu lentoteitse, jos lähettäjä sitoutuu suorittamaan vastaavan lentolisämaksun.

28 artiklaJälkeen lähettäminen. Perillesaamattomat lähetykset

1. Jos vastaanottaja on muuttanut oleskelupaikkaa, kirjelähetykset lähetetään jälkeen hänelle heti, kotimaanliikenteen määräyksiä noudattaen, mikäli lähettäjä ei ole jälkeen lähettämistä kieltänyt osoitemaassa tunnetulla kielellä osoitepuolelle tehdyllä merkinnällä. Jälkeen lähettäminen maasta toiseen tapahtuu kuitenkin vain siinä tapauksessa, että lähetykset täyttävät uudesta kuljetuksesta voimassa olevat ehdot. Jos jälkeen lähettäminen tai palautus tapahtuu lentoteitse sovelletaan yleissopimuksen 63 artiklan 2-4 §:ää sekä ohjesäännön 178 artiklaa.

2. Jokaisella hallinnolla on oikeus vahvistaa jälkeen lähettämistä varten määräaika, joka on sen kotimaanliikenteessä voimassa olevan määräajan mukainen.

3. Niillä hallinnoilla, jotka kotimaanliikenteessään perivät maksun jälkeen lähettämistä koskevasta pyynnöstä, on oikeus periä tämä sama maksu kansainvälisessä liikenteessä.

4. Perillesaamattomat lähetykset on heti palautettava lähtömaahan.

5. Niiden lähetysten säilytysaika, joita pidetään vastaanottajien varalle tai jotka on osoitettu postista noudatettaviksi, määrätään osoitemaan hallinnon säännöissä. Tämä aika ei kuitenkaan yleensä saa olla yhtä kuukautta pitempi, paitsi niissä erikoistapauksissa, jolloin osoitemaan hallinto katsoo välttämättömäksi sen pidentämisen enintään kahdeksi kuukaudeksi. Lähtömaahan palauttamisen tulee tapahtua aikaisemmin, jos lähettäjä on sitä pyytänyt osoitemaassa tunnetulla kielellä osoitepuolelle tehdyllä merkinnällä.

6. Postikortteja, joissa ei ole lähettäjän osoitetta, ei palauteta. Perillesaamattomien painotuotteiden palauttaminen lähtöpaikkaan ei ole myöskään pakollista, ellei lähettäjä osoitemaassa tunnetulla kielellä lähetykseen tekemällään merkinnällä ole pyytänyt niiden palauttamista. Kirjatut painotuotteet sekä kirjat on aina palautettava.

7. Ohjesäännössä mainituin poikkeuksin ei kirjelähetysten jälkeen lähettämisestä maasta maahan tai niiden palauttamisesta lähtömaahan peritä ensinkään lisämaksua.

8. Jälkeen lähetetyt tai perillesaamattomina lähetyksinä lähtöpaikkaan palautetut kirjelähetykset annetaan vastaanottajille tai lähettäjille niiden maksujen suoritusta vastaan, jotka lähetettäessä tai perille saapuessa tai matkalla ensimmäisen kuljetuksen lisäksi tapahtuneen jälkeen lähettämisen johdosta on lähetyksistä määrätty suoritettaviksi, sekä niiden tullimaksujen ja muiden erityisten kustannusten suoritusta vastaan, joiden peruuttamista osoitemaa ei salli.

9. Jälkeen lähetettäessä toiseen maahan tai perillesaamattomuuden sattuessa peruutetaan postistanoutamismaksu (poste restante-maksu), tullausmaksu, säilytysmaksu, toimituspalkkio, lisämaksu pikalähetyksistä sekä maksu pikkupaketin toimittamisesta vastaanottajalle.

29 artiklaKiellot

1. Alla mainittujen esineiden lähettäminen kirjelähetyksiin suljettuina on kielletty:

a) esineet, jotka laatunsa taikka päällyksensä vuoksi voivat tuottaa vaaraa postin henkilökunnalle, taikka tahrata tai turmella postilähetyksiä tai postin laitteita. Metalliset hakaset, joita käytetään lähetyksen sulkemiseen, eivät saa olla leikkaavia; eivätkä ne saa vaikeuttaa postiliikenteen eri käsittelyvaiheita;

b) tullimaksulliset esineet (30 artiklassa mainituin poikkeuksin);

c) oopiumi, morfiini, kokaiini ja muut huumausaineet;

d) elävät eläimet, lukuun ottamatta:

1) mehiläisiä, iilimatoja ja silkkimatoja;

2) tuhohyönteisten loisia ja sanottujen hyönteisten hävittäjiä, joita lähetetään näiden hyönteisten tarkkailua varten ja vaihdetaan virallisesti hyväksyttyjen laitosten kesken;

e) räjähtävät, helposti syttyvät tai muut vaaralliset aineet; kuitenkaan tämä kielto ei kohdistu 17 artiklan 6 ja 7 §:ssä mainittuihin helposti turmeltuviin biologisiin aineisiin ja radioaktiivisiin aineisiin;

f) säädyttömät tai epäsiveelliset esineet;

g) esineet, joiden maahantuonti tai levittäminen on kiellettyä osoitemaassa.

2. Lähetyksiä, jotka sisältävät 1 §:ssä mainittuja esineitä ja jotka on vastoin määräyksiä otettu postin kuljetettaviksi, käsitellään sen maan lainsäädännön mukaan, jonka hallinto toteaa niitä olevan.

3. Edellä 1 §:n c), e) ja f) kohdassa mainittuja esineitä sisältäviä lähetyksiä ei kuitenkaan missään tapauksessa kuljeteta määräpaikkaan eikä anneta vastaanottajalle eikä myöskään palauteta lähtömaahan. Osoitemaan hallinto voi antaa vastaanottajalle sen osan sisällöstä, joka ei ole kiellonalainen.

4. Jos vastoin voimassa olevia määräyksiä postin kuljetettaviksi otettuja lähetyksiä ei palauteta lähtömaahan eikä myöskään anneta vastaanottajalle, lähtömaan hallinnolle on annettava tarkka tieto siitä, miten lähetysten suhteen on menetelty.

5. Muuten pidätetään jokaiselle jäsenmaalle oikeus olla alueellaan kuljettamatta avopostina sellaisia kirjelähetyksiä - kirjeitä ja posti. kortteja lukuun ottamatta - jotka eivät ole niiden lakien ja asetusten mukaisia, joissa säädetään lähetysten julkaisemis. tai levittämisehdot puheena olevassa maassa. Tällaiset lähetykset on palautettava lähtömaan hallinnolle.

30 artiklaTullimaksulliset esineet

1. Tullimaksulliset painotuotteet ja pikkupaketit ovat sallittuja.

2. Sama sääntö on voimassa tullimaksullisia esineitä sisältävistä kirjeistä, kun osoitemaa sen sallii. Jokaisella postihallinnolla on kuitenkin oikeus rajoittaa tullimaksullisia esineitä sisältävien kirjeiden vaihto käsittämään ainoastaan kirjatut kirjeet.

3. Seerumi- ja rokotusaineita sekä ylen tärkeitä, vaikeasti hankittavia lääkkeitä sisältävät lähetykset ovat kaikissa tapauksissa sallittuja.

31 artiklaTullaus

Lähtömaan postihallinnolla sekä osoitemaan postihallinnolla on oikeus lainsäädäntönsä mukaan tullauttaa 30 artiklassa mainitut lähetykset ja tarvittaessa avauttaa ne virkatoimin.

32 artiklaTullausmaksu

Lähetyksistä, jotka tullataan lähtömaassa tai osoitemaassa, asiantilan mukaan, voidaan periä tulliin antamisesta ja tullauksesta tai ainoastaan tulliin antamisesta postilaitokselle tuleva, 18 artiklan i) kohdassa mainittu erityismaksu.

33 artiklaTullimaksut ja muut maksut

Postihallinnolla on oikeus periä lähetyksen lähettäjältä tai vastaanottajalta, asiantilan mukaan, tullimaksut ja kaikki muut mahdolliset maksut.

34 artiklaMaksuitta annettavat lähetykset

1. Niiden jäsenmaiden välisissä yhteyksissä, joiden postihallinnot ovat ilmoittaneet siitä sopineensa, lähettäjä voi lähtötoimipaikalle etukäteen ilmoittaen ottaa suorittaakseen kaikki ne maksut, mitkä lähetyksestä on maksettava c sitä postista annettaessa. Niin kauan kuin lähetystä ei ole annettu vastaanottajalle, lähettäjä voi sen jälkeen, kun lähetys on jätetty postin kuljetettavaksi sekä suorittamalla 18 artiklan j) 2 kohdassa mainitun erikoismaksun, pyytää lähetyksen antamista postista maksuitta. Jos pyyntö on lähetettävä lentoteitse tai sähköteitse, lähettäjän tulee sitä paitsi maksaa vastaava lentolisämaksu tai sähkösanomamaksu.

2. Edellä 1 §:ssä mainituissa tapauksissa lähettäjän tulee sitoutua maksamaan ne määrät, mitkä osoitetoimipaikka saattaa vaatia, sekä tarvittaessa tallettaa riittävä rahamäärä.

3. Osoitemaan hallinnolla on oikeus periä 18 artiklan j) 1 kohdassa mainittu toimituspalkkio lähetystä kohti. Tämä maksu ei riipu 32 artiklassa säädetystä maksusta.

4. Kullakin hallinnolla on oikeus rajoittaa maksuitta annettavien lähetysten vaihto käsittämään vain kirjatut lähetykset.

35 artiklaTullimaksujen ja muiden maksujen peruutus

Postihallinnot sitoutuvat koettamaan saada maidensa asianomaiset virastot peruuttamaan tulli- ja muut maksut niistä lähetyksistä, jotka palautetaan lähtömaahan, hävitetään koko sisällön vahingoittumisen vuoksi tai jälkeen lähetetään kolmanteen maahan.

36 artiklaTiedustelut ja kyselyt

1. Tiedustelut otetaan vastaan vuoden kuluessa lähetyksen postittamisen jälkeisestä päivästä.

2. Joltakin hallinnolta saapuvat kyselyt on otettava vastaan ja ehdottomasti käsiteltävä ainoastaan sillä ehdolla, että ne saapuvat asianomaiseen hallintoon viidentoista kuukauden kuluessa lähetysten postittamisen jälkeisestä päivästä. Jokaisen hallinnon velvollisuus on käsitellä nämä kyselyt niin pian kuin suinkin.

3. Jokainen hallinto on velvollinen vastaanottamaan jokaista toisten hallintojen alueella jätettyä lähetystä koskevat tiedustelut ja kyselyt.

4. Ellei lähettäjä jo ole suorittanut maksua saantitodistuksesta, voidaan kustakin tiedustelusta tai kustakin kyselystä periä 18 artiklan k) kohdassa mainittu erikoismaksu. Jos sähkösanoman käyttöä on pyydetty, peritään tiedustelumaksun lisäksi maksu sähkösanomasta ja tarvittaessa vastauksesta.

5. Jos tiedustelu tai kysely koskee useampia, samaan toimipaikkaan saman lähettäjan samanaikaisesti postittamia, samalle vastaanottajalle osoitettuja lähetyksiä, peritään yksi ainoa maksu. Jos kuitenkin on kysymys kirjatuista lähetyksistä, jotka lähettäjän pyynnöstä olisi pitänyt lähettää eri teitä, maksu peritään kustakin käytetystä tiestä.

6. Jos tiedustelun tai kyselyn on aiheuttanut postitoimessa tehty virhe, suoritetaan peritty maksu takaisin.

II LUKUKirjatut lähetykset

37 artiklaMaksut

1. Edellä 16 artiklassa mainitut kirjelähetykset voidaan lähettää kirjattuina.

2. Maksu kirjatuista lähetyksistä on suoritettava lähetystä postitettaessa. Siihen sisältyy:

a) tavallinen kuljetusmaksu lähetyksestä sen laadun mukaan;

b) 18 artiklan 1) kohdassa mainittu kiinteä kirjaamismaksu.

3. Postittaessaan kirjatun lähetyksen lähettäjän tulee maksutta saada postiinjättötodistus.

4. Niillä postihallinnoilla, jotka tahtovat sitoutua ylivoimaisesta esteestä (force majeure) aiheutuvaan vastuuseen, on oikeus periä 18 artiklan m) kohdassa mainittu erikoismaksu.

5. Postimerkittämättömistä tai vaillinaisesti merkitetyistä kirjatuista lähetyksistä, jotka vastoin määräyksiä on lähetetty osoitemaahan, on määrättävä vastaanottajalta, tai lähettäjältä kysymyksen ollessa perillesaamattomista lähetyksistä, perittäväksi 18 artiklan e) kohdassa mainittu ja 24 artiklan 1 §:ssä mainittu maksu, joka kuitenkin lasketaan samaksi kuin puuttuvan postimaksun yksinkertainen määrä.

38 artiklaSaantitodistus

1. Kirjatun lähetyksen lähettäjä voi pyytää saantitodistusta, kun suorittaa jättäessään lähetyksen postiin 18 artiklan n) 1 kohdassa mainitun kiinteän maksun. Tämä todistus lähetetaan hänelle lentoteitse, jos hän suorittaa, paitsi yllä mainitun kiinteän maksun, lisämaksun, joka ei ylitä lomakkeen painoa vastaavaa lentolisämaksua.

2. Vielä lähetyksen postittamisen jälkeenkin saantitodistusta voidaan pyytää 18 artiklan n) 2 kohdassa mainittua maksua vastaan ja 36 artiklassa määrätyillä ehdoilla. Vastaava lentolisämaksu voidaan kuitenkin periä, kun lähettäjä nimenomaan haluaa, että pyyntö lähetetään ja saantitodistus palautetaan lentoteitse.

3. Jos lähettäjä tiedustelee saantitodistusta, joka ei ole saapunut hänelle normaaliajan kuluessa, ei peritä toista maksua eikä 36 artiklassa tiedusteluista ja kyselyistä määrättyä maksua.

39 artiklaLuovuttaminen vastaanottajalle itselleen

1. Niiden hallintojen välisissä yhteyksissä, jotka ovat ilmoittaneet siihen suostuvansa, luovutetaan kirjatut lähetykset lähettäjän pyynnöstä vastaanottajalle henkilökohtaisesti. Hallinnot voivat sopia siitä, että tällainen mahdollisuus sovelletaan ainoastaan kirjattuihin lähetyksiin, joihin saantitodistus on liitetty mukaan. Molemmissa tapauksissa lähettäjä maksaa 18 artiklan o) kohdassa mainitun erikoismaksun.

2. Hallinnot ovat velvollisia tekemään näistä lähetyksistä kaksi kotiinkantoyritystä.

III LUKUVastuu

40 artiklaPostihallintojen vastuun periaate ja laajuus

1. Postihallinnot vastaavat ainoastaan kirjattujen lähetysten katoamisesta. Niiden vastuu koskee sekä avopostina että suljettuna postina kuljetettuja lähetyksiä.

2. Lähettäjällä on oikeus saada vahingonkorvausta 40 frangia kustakin kadonneesta lähetyksestä. Tämä määrä voidaan korottaa 200 frangiin jokaisesta erityisestä pussista, joka sisältää 17 artiklan 4 §:n 2 kohdassa tarkoitettuja painotuotteita.

3. Lähettäjä voi luopua tästä oikeudesta vastaanottajan hyväksi.

41 artiklaPostihallintojen vastuuvapaus

1. Postihallintojen vastuu lakkaa niistä kirjatuista lähetyksistä, jotka on postista annettu joko samanlaatuisista lähetyksistä niiden säännöksissä tai 9 artiklan 3 §:ssä määrätyillä ehdoilla.

2. Ne eivät ole vastuussa:

1) kirjattujen lähetysten katoamisesta:

a) ylivoimaisen esteen (force majeure) sattuessa. Hallinnon, jonka postitoimessa katoaminen on tapahtunut, tulee maansa lainsäädännön mukaan ratkaista, onko katoamisen katsottava tapahtuneen olosuhteissa, joita on pidettävä ylivoimaisena esteenä; näistä olosuhteista on tiedotettava lähtömaan hallinnolle, jos tämä hallinto sitä pyytää. Vastuussa on kuitenkin sellainen lähettävän maan hallinto, joka on suostunut vastaamaan ylivoimaisena esteenä pidettävästä tapahtumasta (force majeure, 37 artiklan 4 §).

b) kun lähetystä koskevaa selvittelyä ei voida toimittaa siitä syystä, että asianomaiset virka-asiakirjat ovat tuhoutuneet ylivoimaisena esteenä pidettävissä olosuhteissa, eikä todisteita vastuusta muutoin voida hankkia;

c) kun on kysymys lähetyksistä, joiden sisältö on 17 artiklan 10 ja 12 §:n c) kohdan sekä 29 artiklan 1 §:n kieltomääräysten alainen, mikäli nämä lähetykset sisältönsä vuoksi on takavarikoitu tai hävitetty asianomaisen viranomaisen toimesta;

d) kun lähettäjä ei ole tiedustellut lähetystä 36 artiklan 2 kohdassa mainitun määräajan kuluessa;

2) osoitemaan lainsäädännön nojalla pidätetyistä kirjatuista lähetyksistä.

3. Postihallinnot eivät ota vastatakseen tulliluetteloista, riippumatta siitä, mihin muotoon ne on laadittu, eikä tulliviranomaisten tullattavien kirjelähetysten tarkastustilaisuudessa tekemistä päätöksistä.

42 artiklaLähettäjän vastuu

1. Kirjelähetyksen lähettäjä on vastuuvelvollinen samassa määrin kuin hallinnotkin jokaisesta muille postilähetyksille aiheutuneesta vahingosta, joka johtuu kuljetukseen hyväksymättömien esineiden lähettämisestä tai siitä, että hyväksymistä koskevat ehdot on jätetty huomioon ottamatta, edellyttäen ettei syynä siihen ole hallintojen eikä kuljetusyhtiöiden tekemä virhe tai laiminlyönti.

2. Tällaisen lähetyksen vastaanottaminen postiinjättötoimipaikassa ei vapauta lähettäjää vastuusta.

3. Lähtömaan hallinnon tehtävänä on tarvittaessa panna asia vireille lähettäjää vastaan.

43 artiklaPostihallintojen välisen vastuun määrääminen

1. Kunnes toisin on todettu, on se postihallinto vastuussa kirjatun lähetyksen katoamisesta, joka muistutuksetta on ottanut vastaan lähetyksen ja joka huolimatta siitä, että sillä on ollut kaikki ohjesäännön mukaiset keinot tutkimusta varten, ei voi näyttää toteen, että lähetys on joko toimitettu vastaanottajalle tai tarvittaessa lähetetty asianmukaisessa järjestyksessä jollekin muulle hallinnolle.

2. Välittävän maan tai osoitemaan hallinto vapautetaan, kunnes toisin on todettu sekä d 3 §:ssä mainitulla ehdolla, kaikesta vastuusta: s

a) kun se on noudattanut yleissopimuksen 3 artiklan sekä ohjesäännön 151 artiklan 5 §:n ja 152 artiklan 4 §:n määräyksiä;

b) kun se voi näyttää toteen, että se on saanut tiedustelun vasta niiden virkaasiakirjojen hävittämisen jälkeen, jotka kuuluivat tiedusteltuun lähetykseen, sekä että hävittämisessä on noudatettu ohjesäännön 108 artiklassa vahvistettua säilytysaikaa. Tämä seikka ei vaikuta tiedustelijan oikeuksiin.

c) kun - jos kirjatut lähetykset ovat merkitty kukin erikseen - kysytyn lähetyksen säännönmukaista luovutusta ei voi näyttää toteen siksi, että lähtöhallinto ei ole noudattanut 147 artiklan 2 §:ää koskien lähetysten yksityiskohtaista merkintää kirjekarttaan C 12 tai eriluetteloihin C13.

3. Jos lähetys kuljetettaessa on kadonnut eikä ole mahdollista todeta, minkä maan alueella tai postitoimessa se on tapahtunut, on kysymyksessä olevien hallintojen joka tapauksessa korvattava katoaminen yhtä suurin osin.

4. Jos kirjattu lähetys on kadonnut sellaisissa olosuhteissa, jotka on katsottava ylivoimaiseksi esteeksi, on se hallinto, jonka alueella tai postitoimessa katoaminen on tapahtunut, siitä vastuussa lähettävälle hallinnolle ainoastaan, mikäli kumpikin maa on sitoutunut ylivoimaisesta esteestä aiheutuvaan vastuuseen.

5. Tulli- ja muut maksut, joita ei ole voitu poistaa, on niiden hallintojen suoritettava, jotka ovat katoamisesta vastuussa.

6. Se hallinto, joka on vahingonkorvauksen p maksanut, saa enintään vahingonkorvausta vastaavaan määrään saakka korvauksen nostaneen henkilön oikeuden, mikäli on kysymyksessä vaatimus, joka voidaan tehdä vastaanottajaa, lähettäjää tai kolmatta henkilöä vastaan.

44 artikla.Vahingonkorvauksen maksaminen

1. Vahingonkorvauksen maksaminen on joko lähtömaan tai 40 artiklan 3 §:ssä mainitussa tapauksessa osoitemaan hallinnon velvollisuus ehtona, että hallinnolla on oikeus korvausvaatimuksen tekemiseen vastuullista hallintoa vastaan.

2. Tämän maksamisen tulee tapahtua niin pian kuin suinkin ja viimeistään kuuden kuukauden kuluessa sen päivän jälkeisestä päivästä, jolloin tiedustelu on lähetetty.

3. Kun se hallinto, jonka on vahingonkorvaus maksettava, ei sitoudu vastuuseen ylivoimaisesta esteestä aiheutuneesta vahingosta ja kun ennen 2 §:ssä vahvistetun määräajan päättymistä ei ole ratkaistu kysymystä siitä, onko katoaminen aiheutunut tällaisesta esteestä, tämä hallinto voi poikkeuksellisesti jättää maksamisen mainittua aikaa myöhemmäksi.

4. Lähtömaan tai tapauksen mukaan osoitemaan hallinnolla on oikeus maksaa oikeudenomistajalle vahingonkorvaus toisten kuljetuksiin osallistuneiden hallintojen puolesta, elleivät nämä hallinnot viiden kuukauden kuluessa siitä, kun korvausvaatimus asianmukaisessa järjestyksessä oli tehty, ole lopullisesti järjestäneet asiaa eivätkä ole saattaneet lähtömaan tai tarvittaessa osoitemaan hallinnon tietoon, että katoamisen syynä näytti olevan ylivoimainen este.

45 artiklaVahingonkorvauksen hyvittäminen maksun suorittaneelle hallinnolle

1. Vastuullinen hallinto tai se hallinto, jonka puolesta maksu on 44 artiklan mukaisesti suoritettu, on velvollinen hyvittämään oikeudenomistajalle todella maksetun vahingonkorvauksen määrän sille hallinnolle, joka on maksun suorittanut ja jota nimitetään maksavaksi hallinnoksi. Tämän maksamisen tulee tapahtua neljän kuukauden kuluessa maksuilmoituksen lähettämisestä.

2. Jos vahingonkorvaus on 43 artiklan mukaan useamman hallinnon yhdessä suoritettava, on ensimmäisen hallinnon, joka saatuaan asianmukaisesti tiedustellun lähetyksen ei voi näyttää lähettäneensä sitä säädetyssä järjestyksessä seuraavalle hallinnolle, maksettava 1 §:ssä mainitun määräajan kuluessa kokonaan asianmukainen korvausmäärä maksavalle hallinnolle. Ensin mainitun hallinnon asiana on velkoa toisilta vastuullisilta hallinnoilta kunkin mahdollinen osuus oikeudenomistajalle maksetusta vahingonkorvauksesta.

3. Korvaus velkovalle hallinnolle suoritetaan 10 artiklassa mainitun maksujärjestelmän mukaisesti.

4. Kun vastuu on tunnustettu, samoin kuin 44 artiklan 4 §:ssä mainitussa tapauksessa, vahingonkorvauksen määrä voidaan samalla tavoin virkatoimin periä vastuulliselta hallinnolta tilitysteitse joko suoraan tai jonkin hallinnon välityksellä, joka säännöllisesti vaihtaa tilityksiä vastuullisen hallinnon kanssa.

5. Maksava hallinto ei voi vastuulliselta hallinnolta velkoa vahingonkorvauksen määrää myöhemmin kuin vuoden kuluessa siitä, kun ilmoitus oikeudenomistajalle maksamisesta on lähetetty.

6. Hallinto, jonka vastuu on asianmukaisesti todettu ja joka aluksi on kieltäytynyt maksamasta vahingonkorvausta, on velvollinen vastaamaan kaikista lisäkustannuksista, jotka voivat koitua siitä, että maksua on aiheettomasti viivytetty.

7. Hallinnot voivat keskenään sopia oikeudenomistajille maksamiensa ja oikeutetuiksi tunnustamiensa vahingonkorvausten suorittamisesta määräaikaisesti.

46 artiklaVahingonkorvauksen määrän mahdollinen takaisin periminen lähettäjältä tai vastaanottajalta

1. Jos aikaisemmin kadonneena pidetty kirjattu lähetys tai tällaisen lähetyksen osa löytyy sen jälkeen, kun vahingonkorvaus on maksettu, siitä ilmoitetaan sekä vastaanottajalle että lähettäjälle; sitä paitsi ilmoitetaan viimeksi mainitulle tai 40 artiklan 3 §:n mukaisesti vastaanottajalle, että hän voi lunastaa lähetyksen kolmen kuukauden kuluessa suorittamalla takaisin saadun vahingonkorvauksen määrän. Ellei lähettäjä eikä tapauksen mukaan vastaanottaja ole tiedustellut lähetystä mainitun määräajan kuluessa, tehdään samanlainen ilmoitus tapauksen mukaan vastaanottajalle tai lähettäjälle.

2. Jos lähettäjä tai vastaanottaja ottaa lähetyksen haltuunsa suorittaen takaisin vahingonkorvausmäärän, tämä määrä palautetaan sille tai tarvittaessa niille hallinnoille, jotka ovat vahingon korvanneet.

3. Jos lähettäjä ja vastaanottaja luopuvat lähetyksestä, se jää sen hallinnon tai tarvittaessa niiden hallintojen omaisuudeksi, jotka ovat vahingon korvanneet.

4. Kun todistus luovuttamisesta esitetään 44 artiklan 4 §:ssä mainitun viiden kuukauden määräajan kuluttua, maksettu vahingonkorvaus jää välittävän tai osoitemaan hallinnon suoritettavaksi, ellei maksettua määrää syystä tai toisesta voida periä takaisin lähettäjältä.

IV LUKUOikeus maksuihin. Kauttakulkumaksut

47 artiklaOikeus maksuihin

Yleissopimuksessa ja muissa sopimuksissa mainittuja tapauksia lukuun ottamatta jokainen postihallinto pitää perimänsä maksut.

48 artiklaKauttakulkumaksut

1. Lukuun ottamatta 50 artiklaa on suljetusta postista, joka vaihdetaan kahden hallinnon tai kahden saman maan toimipaikan kesken yhden tai useamman muun hallinnon välityksellä, ns. services tiers (kolmannen maan toimittama postinkuljetus), on jokaiselle maalle, jonka kautta kuljetus tapahtuu tai jonka kuljetusneuvoja muulla tavoin kuljetukseen käytetään, suoritettava alla olevassa taulukossa mainitut kauttakulkumaksut. Nämä maksut suorittaa karttapäätöksen lähtömaan hallinto. Osoitemaan kahden toimipaikan välisestä kuljetuksesta aiheutuvat maksut suorittaa kuitenkin tämä maa.

(Taulukko on tästä jätetty pois, katso painettu sopimus.)

2. Kolmannen maan toimittamana postinkuljetuksena pidetään, ellei siitä ole erikseen sovittu, meritse suoraan kahden maan välillä toisen laivoilla tapahtuvaa kuljetusta.

3. Ne etäisyydet, joita käytetään kauttakulkumaksuja määrättäessä 1 §:n taulukon mukaan, saadaan ohjesäännön 111 artiklan 2 §:n c) kohdassa mainitusta kauttakulkupostin maakuljetusteiden pituuksien luettelosta kilometreinä (Liste des distances kilométriques afférentes aux parcours territoriaux des dépêches en transit), kun kysymyksessä ovat maakuljetusmatkat, ja ohjesäännön 111 artiklan 2 §:n d) kohdassa mainitusta laivalinjojen luettelosta (Liste des lignes de paquebots), kun kysymyksessä ovat merikuljetusmatkat.

4. Meritse tapahtuva kauttakuljetus alkaa hetkestä, jolloin postit on jätetty lähtösatamassa olevan laivan lastauslaiturille ja päättyy, kun ne on -jätetty tulosataman laiturille.

5. Kauttakulkumaksut väärin ohjatuista karttapäätöksistä suoritetaan niin kuin karttapäätökset olisivat kulkeneet tavallista tietä; sanottujen karttapäätösten kuljetukseen osallistuvilla hallinnoilla ei ole sen jälkeen oikeutta periä itselleen hyvitystä lähettäviltä hallinnoilta, mutta viimeksi mainitut hallinnot ovat velvollisia suorittamaan näistä karttapäätöksistä johtuvat kanttakulkumaksut niille maille, joita ne säännöllisesti käyttävät välitysmaina.

49 artiklaSaapuvan kansainvälisen kirjepostin aiheuttamien sisäisten menojen korvaus

1. Jokaisella hallinnolla, joka vaihdossaan toisen hallinnon kanssa vastaanottaa suuremman määrän kirjelähetyksiä kuin mitä se lähettää, on oikeus periä lähettäjähallinnolta hyvityksenä korvausta kansainvälisen lisäkirjepostin aiheuttamista kuljetus-, lajittelu- ja jakelukustannuksista.

2. 1 §:ssä mainittu korvaus on 50 sentiimiä jokaisesta lisäkilosta vastaanotettua kirjepostia.

3. Lähettäjähallinto on vapautettu kaikista maksuista, jos tähän liittyvä vuotuinen tili ei ylitä 2000 frangia.

4. Jokainen hallinto voi luopua kokonaan tai osittain 1 §:ssä mainitusta korvauksesta.

50 artiklaVapautus kauttakulkumaksuista

Kaikista maa- tai merikauttakulkumaksuista vapautetaan 13-15 artiklassa mainitut postimaksuttomat lähetykset sekä lähetykset jotka sisältävät tyhjiä pusseja.

51 artiklaErityiset kuljetukset

Edellä 48 artiklassa mainittuja kauttakulkumaksuja ei sovelleta niillä ylimääräisillä kuljetusvuoroilla tapahtuvaan kuljetukseen, jotka jokin postihallinto erityisesti on järjestänyt tai joita se ylläpitää yhden tai useamman muun hallinnon pyynnöstä. Sellaisen kuljetuksen ehdot määrätään asianomaisten hallintojen kesken tehdyssä sopimuksessa.

52 artiklaKauttakulkumaksujen tilitys

1. Kauttakulkumaksujen päätilitys tapahtuu vuosittain niissä tilastollisissa yhdistelmissä olevien tietojen mukaan, jotka laaditaan kerran joka kolmas vuosi neljäntoista päivän kuluessa. Tämä aika pidennetään kahdeksikymmeneksikahdeksaksi päiväksi käsiteltäessä niitä posteja, joihin käytetään harvemmin kuin viisi kertaa viikossa saman välittäjämaan kuljetusneuvoja. Tilastokausi sekä sen soveltamisaika määrätään ohjesäännössä.

2. Jos kahden hallinnon välinen vuotuinen saldo ei ylitä 25 frangia, on velallinen hallinto vapaa kaikesta suorituksesta.

3. Jokaisella hallinnolla on oikeus alistaa sellaisen tilaston tulos, joka sen mielestä liiaksi poikkeaa todellisista oloista, välitystuomiolla tarkistettavaksi. Välitystuomarit valitaan yleisohjesäännön 125 artiklassa määrätyllä tavalla.

4. Välitystuomareilla on oikeus vahvistaa kohtuuden mukaan maksettavien kauttakulkumaksujen määrä.

53 artiklaSuljetun postin vaihto Yhdistyneiden kansakuntien käyttöön asetettujen joukko-osastojen ja sotalaivojen tai sotilaslentokoneiden kanssa

1. Jonkin jäsenmaan postitoimipaikkojen ja Yhdistyneiden kansakuntien käyttöön asetettujen joukko-osastojen päälliköiden välillä, samoin myös yhden tällaisen joukko-osaston komentajan ja toisen Yhdistyneiden kansakuntien käyttöön asetetun joukko-osaston komentajan välillä voidaan vaihtaa suljettuja posteja muiden maiden maalla, merellä tai ilmassa käytettävien postinkuljetusneuvojen avulla.

2. Suljettuja posteja voidaan myös vaihtaa jonkin jäsenmaan postitoimipaikkojen sekä vieraalla alueella oleskelevien saman maan sotalaiva- tai sotilaslentokoneosastojen taikka sotalaivojen tai sotilaslentokoneiden päälliköiden välillä, samoin myös tällaisen sotalaiva- tai sotilaslentokoneosaston taikka sotalaivan tai sotilaslentokoneen päällikön ja toisen saman maan sotalaiva- tai sotilaslentokoneosaston päällikön välillä voidaan vaihtaa suljettuja posteja muiden maiden maalla, merellä tai ilmassa käytettävien postinkuljetusneuvojen avulla.

3. 1 ja 2 §§:ssä mainittuihin posteihin suljettujen kirjelähetysten tulee, laivojen tai lentokoneiden vastaanottaessa tai lähettäessä postia, olla osoitettuja yksinomaan joukko-osastojen jäsenille tai laivojen tai lentokoneiden upseereille ja miehistölle tai olla heidän lähettämiään. Tällaisten lähetysten maksut ja kuljetusehdot määrää kotimaisten ohjesääntöjensä mukaan sen maan postihallinto, joka on asettanut käyttöön joukko-osaston tai jolle laivat tai lentokoneet kuuluvat.

4. Ellei ole erikseen sovittu, tulee sen maan hallinnon, joka on asettanut käyttöön joukkoosaston tai jolle sotalaivat tai sotilaslentokoneet kuuluvat, suorittaa välittäville hallinnoille 48 artiklan mukaan lasketut suljetun postin kauttakulkumaksut sekä 65 artiklan mukaan lasketut lentokuljetusmaksut.

III osaKirjelähetysten lentokuljetus

I LUKUYleiset määräykset

54 artiklaLentokirjelähetykset

Lentoteitse kuljetetuista kirjelähetyksistä käytetään nimitystä "correspondances-avion" (lentokirjelähetykset).

55 artiklaIlmakirjeet

1. Jokaisella hallinnolla on oikeus ottaa vastaan ilmakirjeitä, jotka ovat lentokirjelähetyksiä.

2. Ilmakirjeen (aérogramme) muodostaa sopivasti taitettu ja mieluimmin joka sivulta liimattu paperiarkki, jonka mittojen tällaisena tulee olla seuraavat:

a) vähimmäismitat: samat kuin kirjeille määrätyt;

b) enimmäismitat: 110 mm X 220 mm;

ja sellaiset, että pituus on sama kuin leveys tai ylittää sen kerrottuna û2:lla (likiarvo 1,4). Näin taitetun lehden etusivu varataan osoitetta varten, ja siinä tulee olla painettuna merkintä "Aérogramme" ja valinnaisesti jokin vastaava merkintä lähtömaan kielellä. Ilmakirje ei saa sisältää mitään esineitä. Se voidaan lähettää kirjattuna, jos lähtömaan kotimainen lainsäädäntö sen sallii.

3. Jokainen hallinto määrää 2 §:ssä määriteltyjen rajojen puitteissa ilmakirjeiden julkaisu-, valmistus- ja myyntiehdot.

4. Ne lentopostilähetykset, jotka jätetään postiin ilmakirjeinä, mutta eivät täytä yllä vahvistettuja ehtoja, käsitellään 59 artiklan mukaisesti. Hallinnoilla on kuitenkin oikeus lähettää ne joka tapauksessa pintateitse.

56 artiklaLisämaksulliset ja lisämaksuttomat lentokirjelähetykset

1. Lentokirjelähetykset jakautuvat maksujen osalta lisämaksullisiin lentopostilähetyksiin ja lisämaksuttomiin lentopostilähetyksiin.

2. Lentokirjelähetyksistä suoritetaan yleensä yleissopimuksessa ja eri sopimuksissa vahvistettujen maksujen lisäksi lentokuljetuksesta perittävät lisämaksut. Edellä 14 ja 15 artiklassa mainittuihin postilähetyksiin sovelletaan samoja lisämaksuja. Kaikkia näitä kirjelähetyksiä sanotaan lisämaksullisiksi lentokirjelähetyksiksi.

3. Hallinnot voivat olla ottamatta ensinkään lisämaksua lentokuljetuksesta ehtona, että ne ilmoittavat siitä osoitemaiden hallinnoille; näillä ehdoilla sallittuja kirjelähetyksiä nimitetään lisämaksuttomiksi lentokirjelähetyksiksi.

4. Edellä 13 artiklassa mainituista, postitointa koskevista kirjelähetyksistä, lukuun ottamatta Maailmanpostiliiton ja pienempien liittojen elimistä lähtevää kirjepostia, ei suoritta lentolisämaksuja.

5. Ilmakirjeistä, sellaisina kuin ne on määritelty 55 artiklassa, suoritetaan maksu, joka on vähintään samansuuruinen kuin lähtömaassa lisämaksuttoman kirjeen ensimmäiseen painoerään sovellettava maksu.

57 artiklaLisämaksut tai yhdistetyt maksut

1. Hallinnot vahvistavat itse kuljetuksesta perittävät lentolisämaksut. Ne voivat lisämaksuja määrättäessä hyväksyä 17 artiklassa mainittuja painoyksikköjä pienempiä painoeriä.

2. Hallinnot voivat määrätä yhdistettyjä maksuja lisämaksullisten lentokirjelähetysten postimerkittämistä varten.

3. Lisämaksujen tulee olla niin oikeassa suhteessa kuin suinkin kuljetusmaksuihin ja niiden yhteenlaskettu tuotto ei yleensä saa ylittää tästä kuljetuksesta maksettavia kuluja.

4. Lisämaksujen tulee olla yhdenmukaiset saman osoitemaan koko alueella riippumatta käytetystä kuljetustiestä.

5. Lisämaksut on suoritettava lähetettäessä.

6. Jokaisella hallinnolla on oikeus ottaa huomioon ehkä oheen liitettyjen yleisön käyttöön tarkoitettujen lomakkeiden paino lentopostilähetykseen sovellettavaa lisämaksua laskettaessa.

58 artiklaPostimerkittämistavat

Paitsi 22 artiklassa mainittuja muodollisuuksia lisämaksullisten lentokirjelähetysten postimerkittäminen voidaan korvata kirjoittamalla käsin peritty maksu numeroin lähtömaan rahana esimerkiksi seuraavasti: "Taxe perçue (maksu peritty).........doilars .. .. cents". Tämä merkintä voidaan tehdä joko erityiseen leimaan tai erityiseen merkkiin tahi lipukkeeseen taikka myös millä tavoin tahansa suoraan lähetyksen osoitesivulle. Joka tapauksessa on merkintä vahvistettava lähtötoimipaikan päivämääräleimalla.

59 artiklaPostimerkittämättömät tai vaillinaisesti postimerkitetyt lisämaksulliset lentokirjelähetykset

1. Postimerkittämättömiä tai vaillinaisesti postimerkitettyjä lisämaksullisia lentokirjelähetyksiä käsitellään siinä tapauksessa, ettei asiaa voida korjata lähettäjien toimesta, seuraavasti:

a) kokonaan postimerkittämättömiä lisämaksullisia lentokirjelähetyksiä käsiteflään 21 ja 24 artiklan mukaisesti. Lähetykset, joita lähetettäessä ei ole pakko postimerkittää, kuljetetaan tavallisesti käytetyillä kulkuneuvoilla;

b) lisämaksullisten lentokirjelähetysten ollessa vaillinaisesti postimerkitettyjä, ne kuljetetaan lentoteitse, jos suoritetut maksut vastaavat ainakin lentokuljetuksesta menevän lisämaksun määrää. Lähtömaan hallinnolla on kuitenkin oikeus lähettää nämä lähetykset lentoteitse, kun suoritetut maksut vastaavat ainoastaan 75 % lisämaksusta. Tätä rajaa pienempiin määriin sovelletaan 21 artiklaa. Edellisissä tapauksissa sovelletaan 24 artiklaa.

2. Jos lähtömaan hallinto ei ole merkinnyt suoritettavan maksun määrää, osoitemaan hallinnolla on oikeus perimättä maksua jakaa vaillinaisesti postimerkitetyt lisämaksulliset lentokirjelähetykset, joiden lähettäjän suorittama postimerkittäminen vastaa ainakin saman painon ja luokan lisämaksuttoman lähetyksen postimerkittämistä.

60 artiklaOhjaus

1. Hallinnot ovat velvolliset kuljettamaan niillä yhteyksillä, joita ne käyttävät omien lentokirjelähetystensä kuljetukseen, ne samanlaatuiset lähetykset, jotka toisilta hallinnoilta niille saapuvat.

2. Niiden maiden hallinnot, joilla ei ole lentoyhteyttä käytettävänään, kuljettavat lentopostilähetykset postin kuljetukseen käytettäviä nopeimpia teitä. Samoin menetellään, jos kuljetus pintateitse syystä tai toisesta tarjoaa parempia etuja kuin lentoreittien käyttäminen.

3. Suljetut lentopostikarttapäätökset on kuljetettava lähtömaan hallinnon pyytämää tietä edellyttäen, että kauttakulkumaan hallinto käyttää sitä tietä omien karttapäätöstensä kuljetukseen. Jos tämä ei ole mahdollista tai jos aika ei riitä uudelleenlastaukseen, on siitä ilmoitettava lähtömaan hallinnolle.

61 artiklaPostin käsittely lentoasemilla

Hallinnot ryhtyvät tarpeellisiin toimiin, jotta lentopostikarttapäätösten saapuminen ja edelleen lähettäminen maan lentoasemilla tapahtuu parhaalla tavalla.

62 artiklaLentokirjelähetysten tullitarkastus

Hallinnot ryhtyvät kaikkiin tarpeellisiin toimiin jouduttaakseen maahansa osoitettujen lentokirjelähetysten tullitarkastuksen yhteydessä suoritettavia töitä.

63 artiklaLentokirjelähetysten jälkeen lähettäminen tai palauttaminen lähtömaahan

1. Jokainen asuinpaikkaa muuttaneelle henkilölle osoitettu lentokirjelähetys yleensä lähetetään jälkeen uuteen määräpaikkaansa lisämaksuttoman kirjepostin kuljetukseen tavallisesti käytetyillä kulkuneuvoilla. Tätä tarkoitusta varten sovelletaan samankaltaisesti 28 artiklan §§1-3. Näitä samoja kulkuneuvoja käytetään perillesaamattomien lentokirjelähetysten palauttamiseen lähtömaahan.

2. Vastaanottajan (jälkeen lähetettäessä) tai lähettäjän (palautettaessa lähtöpaikkaan) nimenomaisesta pyynnöstä ja jos asianomainen sitoutuu maksamaan uutta lentomatkaa vastaavat lisämaksut tai jos kolmas henkilö onkin suorittanut nämä lisämaksut jälkeen lähettävälle toimipaikalle, kysymyksessä olevat lähetykset voidaan lähettää edelleen lentoteitse; molemmissa ensiksi mainituissa tapauksissa lisämaksu peritään yleensä lähetystä luovutettaessa ja tämä maksu jää jakelun toimittaneelle hallinnolle.

3. Ne kirjelähetykset, joiden ensimmäinen matkaosa suoritetaan pintateitse, voidaan 2 §:ssä määrätyillä ehdoilla lähettää jälkeen ulkomaille tai palauttaa lähtöpaikkaan lentoteitse. Tällaisten lähetysten jälkeen lähettäminen lentoteitse osoitemaan sisäpuolella on riippuvainen tämän maan sisäisestä lainsäädännöstä.

4. Ne erikoiskuoret C 6 ja pussit, joita käytetään yhdessä jälkeen lähettämisessä ja jotka ovat ohjesäännön 139 artiklan mukaiset, lähetetään uuteen määräpaikkaan lisämaksuttomien kirjelähetysten kuljetukseen tavallisesti käytetyillä kulkuneuvoilla, ellei lisämaksuja suoriteta etukäteen jälkeen lähettävälle toimipaikalle tai ellei vastaanottaja, tapauksen mukaan lähettäjä, suostu maksamaan uutta lentomatkaa vastaavia lisämaksuja 2 §:n mukaisesti.

II LUKULentokuljetuksen maksut

64 artiklaYleiset periaatteet

1. Lentokuljetuksesta aiheutuvat maksut ovat koko reitin osalta:

a) kun on kysymys suljetuista lentopostikarttapäätöksistä, lähtömaan hallinnon suoritettava;

b) kun on kysymyksessä lentokirjelähetysten kauttakuljetus avopostina, väärin ohjatut lähetyksen mukaan laskettuna, sen hallinnon suoritettava, joka näitä lähetyksiä luovuttaa toiselle hallinnolle.

2. Näitä samoja sääntöjä sovelletaan niihin lentopostikarttapäätöksiin ja avopostina kauttakulkeviin lentokirjelähetyksiin, jotka ovat kauttakulkumaksuttomia.

3. Kuljetusmaksujen tulee saman reitin osalta olla yhtä suuret kaikille hallinnoille, jotka osallistumatta sillä liikennöivän tai liikennöivien lentoyhtiöiden käyttökustannuksiin käyttävät tätä reittiä hyväkseen.

4. Ellei maksuttomuutta edellyttävää sopi. musta ole tehty, osoitemaan kotimaisten lentopostimaksujen tulee olla samat kaikkien ulkomailta saapuneiden lentopostikarttapäätösten osalta, olkoon tämä posti lähetetty edelleen lentoteitse tai ei.

5. Ellei asianomaisten hallintojen kesken ole erikoisesti sovittu, 48 artiklaa sovelletaan lentokirjelähetyksiin niitä satunnaisesti maitse tai meritse kuljetettaessa; seuraavat toimitukset eivät kuitenkaan aiheuta kauttakulkumaksujen suorittamista:

a) lentopostikarttapäätösten uudelleenlastaus kahden saman kaupungin liikennettä välittävän lentokentän välillä;

b) näiden karttapäätösten kuljetus jonkin kaupungin liikennettä välittävän lentokentän ja tässä samassa kaupungissa sijaitsevan varastopaikan välillä eikä näiden samojen karttapäätösten takaisin kuljettaminen lentokentälle edelleen lähettämistä varten.

65 artiklaPerustaksat ja suljetun postin lentokuljetusmaksujen laskeminen

1. Ne perusmaksumäärät, joita on sovellettava hallintojen välisissä lentokuljetuksia koskevissa tilityksissä, määrätään kokonaispainon kilogrammalta ja kilometriltä; näitä alempana eriteltyjä maksumääriä sovelletaan suhteellisesti kilogramman osiin:

a) LC-lähetyksistä (kirjeet, ilmakirjeet [aérogrammes], postikortit, postiosoitukset, postiennakko-osoitukset, maksuosoitukset, vakuutetut kirjeet ja rasiat, maksutodistukset, siirtotodistukset ja saantitodistukset): enintään 3 tuhannesosa frangia;

b) AO-lähetyksistä (muut paitsi LC-lähetykset): enintään 1 tuhannesosa frangi.

2. Lentopostikarttapäätöksien lentokuljetusmaksut lasketaan toisaalta todellisten perusmaksumäärien (1 §:ssä vahvistettujen perusmaksumäärien rajoissa) ja ohjesäännön 201 artiklan 1 §:n b) kohdassa mainitussa "Liste des distances aéropostales" (luettelo lentopostireittien etäisyyksistä)-nimisessä luettelossa kilometreinä ilmoitettujen etäisyyksien mukaan ja toisaalta näiden karttapäätösten bruttopainon perusteella; pakkauspusseja käytettäessä niiden painoa ei oteta huomioon.

3. Ne maksut, jotka on maksettava osoitemaassa tapahtuvasta lentokuljetuksesta, määrätään tarvittaessa sekä LC- että AO-lajin yhtenäisiksi hinnoiksi. Nämä hinnat lasketaan 1 §:ssä mainittujen maksumäärien sekä kansainvälisen postin kotimaisen verkon sisällä suorittamien matkojen painotetun keskimääräisen etäisyyden mukaan. Tämä painotettu keskimääräinen etäisyys määrätään kaikkien osoitemaahan saapuvien lentopostikarttapäätösten bruttopainon perusteella, mukaan luettuna posti, jota ei kuljeteta edelleen lentoteitse tässä maassa.

4. Edellä 3 §:ssä mainittujen maksujen kokonaismäärä ei saa olla kuljetuksesta todella suoritettavia maksuja suurempi.

5. Kotimaiseen ja kansainväliseen lentokuljetukseen sovellettavat maksumäärät, jotka saadaan kertomalla todellinen perusmaksumäärä etäisyydellä ja joita käytetään laskettaessa 2 ja 3 §:ssä mainittuja maksuja, tasoitetaan suuremmaksi tai pienemmäksi 10-luvuksi sen mukaan, ylittääkö 100-luvun ja 1000-luvun muodostama luku 50 vai ei.

66 artiklaAvopostina kauttakulkevien lentokirjelähetysten lentokuljetuksesta maksettavien maksujen laskeminen ja tilitys

1. Avopostina kauttakulkevien lentokirjelähetysten lentokuljetuksesta aiheutuvat maksut lasketaan yleensä kuten 65 artiklan 2 §:ssä mainitaan, mutta näiden lähetysten nettopainon mukaan. Jos kuitenkin osoitemaan alueelle ylläpidetään liikennettä yhdellä tai useammalla reitillä, joka käsittää useita välilaskuja mainitulla alueella, maksut lasketaan painotetun keskimääräisen tariffin mukaan, joka määrätään kullekin välilaskupaikalle puretun postin määrän perusteella. Näiden maksujen kokonaismäärä korotetaan 5%.

2. Välittävällä hallinnolla on kuitenkin oikeus laskea maksut avopostina kulkevista lähetyksistä tietyn keskimääräistariffien luvun mukaan, joka ei saa ylittää 20:tä; jokainen tällainen osoitemaiden ryhmää koskeva luku määrätään tämän ryhmän eri määräpaikoille puretun postin määrän perusteella. Näiden maksujen kokonaismäärä ei saa olla kuljetuksesta suoritettavia korvauksia suurempi.

3. Avopostina kauttakulkevien lentokirjelähetysten lentokuljetuksesta maksettavat maksut tilitetään yleensä niissä tilastoyhdistelmissä olevien tietojen mukaan, jotka laaditaan kerran vuodessa neljäntoista päivän aikana.

4. Lasku laaditaan todelliseen painoon perustuvaan maksuun, kun kysymyksessä ovat väärin ohjatut kirjelähetykset, jotka on postitettu laivoissa tai lähetetty epäsäännöllisesti tai liian vaihtelevin määrin. Kuitenkin tällainen lasku laaditaan ainoastaan jos välittävä hallinto pyytää maksua näiden kirjelähetysten kuljetuksesta.

67 artiklaLentokuljetusmaksujen suorittaminen

1. Lentopostikarttapäätösten lentokuljetuksesta aiheutuneet maksut suoritetaan 2 §:ssä säädetyin poikkeuksin sen maan hallinnolle, jonka käytössä lentoyhteys on.

2. Poikkeuksena 1 §:stä

a) kuljetusmaksut voidaan suorittaa sen maan hallinnolle, jonka alueella olevalla lentoasemalla nämä lentopostikarttapäätökset on otettu lentokuljetusyhtiön huostaan, edellyttäen, että tämä hallinto ja sen maan hallinto, jonka käytössä asianomainen lentoyhteys on, ovat siitä keskenään sopineet;

b) hallinto, joka lentokuljetusyhtiölle antaa lentopostikarttapäätöksiä kuljetettaviksi, voi suoraan tälle yhtiölle maksaa kuljetusmaksut matkan osalta tai koko matkalta, niiden maiden hallintojen suostumuksella, joiden käytössä lentoyhteydet ovat.

3. Avopostina kautta kuljetettavien lentokirjelähetysten kuljetusmaksut maksetaan sille hallinnolle, joka huolehtii näiden lähetysten edelleen lähettämisestä.

68 artiklaKiertoteitä kulkeneiden karttapäätösten lentokuljetuksesta suoritettava maksu

1. Matkan varrella kiertoteitä kulkeneen karttapäätöksen lähtömaan hallinnon tulee suorittaa maksu tämän karttapäätöksen kuljetuksesta AV 7-purkauspassitukseen alunperin merkittyyn purkauslentosatamaan saakka.

2. Tämä hallinto suorittaa samoin niistä seuraavista välimatkoista aiheutuneet edelleenkuljetuskustannukset, joita karttapäätös on todella kulkenut saapuakseen määräpaikkaansa.

3. Niistä seuraavista välimatkoista aiheutuneet lisäkustannukset, joita kiertoteitä ohjattu karttapäätös on kulkenut, korvaavat hallinnot seuraavasti:

a) se hallinto, jonka postitoimessa erehdys ohjauksen suhteen on tehty;

b) se hallinto, joka on perinyt sille lentoyhtiölle suoritetut maksut, joka on suorittanut purkauksen jossakin toisessa kuin AV 7-purkauspassitukseen merkityssä paikassa.

69 artiklaKadonneen tai tuhoutuneen postin lentokuljetuksesta suoritettava maksu

Jos posti katoaa tai tuhoutuu lentokoneelle sattuneen onnettomuuden johdosta tai minkä hyvänsä muun syyn takia, joka velvoittaa lentokuljetusyhtiötä vastuuseen, lähtömaan hallinto on vapautettu kaikista kadonneen tai tuhoutuneen postin lentokuljetusmaksuista, olipa tällöin kysymys mistä matkaan käytetyn reitin osasta tahansa.

IV osaLoppumääräykset

70 artiklaYleissopimusta ja sen toimitusohjesääntöä koskevien ehdotusten hyväksymisen ehdot

1. Tullakseen voimaan on kongressille alistetut, tätä yleissopimusta ja sen ohjesääntöä koskevat ehdotukset läsnä olevien ja äänestävien jäsenmaiden edustajien enemmistön hyväksyttävä. Puolet kongressissa edustuneina olevista jäsenmaista tulee olla läsnä äänestettäessä.

2. Kahden kongressin välillä tehtyjen, tätä yleissopimusta ja sen ohjesääntöä koskevien ehdotusten voimaan tulemiseen vaaditaan:

a) kaikki äänet kysymyksissä, jotka koskevat yleissopimuksen 1-15 (Ensimmäinen osa), 16, 17, 18, e), l), m) ja n), 21, 24, 37, 38, 40-53 (Toinen osa), 70 ja 71 (Neljäs osa) artiklan, yleissopimuksen päättöpöytäkirjan kaikkien artiklain ja sen ohjesäännön 102-104, 105, 1 §, 125, 155, 159, 170, 171 ja 202 artiklan muuttamista;

b) kaksi kolmasosaa äänistä kysymyksissä, jotka koskevat muiden kuin a) kohdassa mainittujen määräysten asiallista muuttamista;

c) yksinkertainen äänten enemmistö kysymyksissä, jotka koskevat:

1) muiden kuin a) kohdassa mainittujen yleissopimuksen ja sen ohjesäännön määräysten muodollista muuttamista;

2) yleissopimuksen, sen päättöpöytäkirjan ja sen ohjesäännön määräysten -tulkitsemista, lukuun ottamatta sitä erimielisyystapausta, joka perussopimuksen 32 artiklan mukaan on saatettava välitysmenettelytietä ratkaistavaksi.

71 artiklaYleissopimuksen voimaantulo ja voimassaoloaika

Tämä yleissopimus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1971 ja pysyy voimassa seuraavan kongressin sopimusten toimeenpanoon saakka.

Tämän vakuudeksi ovat sopimusmaiden hallitusten täysivaltaiset edustajat allekirjoittaneet tätä yleissopimusta yhden kappaleen, joka säilytetään liiton sijaintimaan hallituksen arkistossa. Kongressin kokoontumismaan hallitus antaa siitä jäljennöksen jokaiselle sopimuspuolelle.

Tehtiin Tokiossa 14 päivänä marraskuuta 1969.

Maailmanpostisopimuksen päättöpöytäkirja

Tänä päivänä tehdyn maailmanpostisopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä ovat allekirjoittaneet täysivaltaiset edustajat sopineet seuraavasta:

I artiklaOikeus postilähetyksiin

1. Yleissopimuksen 4 artiklaa ei sovelleta Australian liittovaltioon, Barbadokseen, Bhutaniin, Botswanaan, Etelä-Afrikan tasavaltaan, Etelä-Jemenin kansantasavaltaan, Ghanaan, Guyanaan, Irlantiin, Isoon-Britanniaan ja Pohjois-Irlantiin, niihin Merentakaisiin alueisiin, joiden kansainväliset suhteet Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin hallitus hoitaa, Jamaikaan, Jemenin Arabitasavaltaan, Kanadaan Kenyaan, Kuwaitiin, Kyprokseen, Malawiin, Malesiaan, Maltaan, Mauritiukseen, Naurun tasavaltaan, Nigeriaan, Qatariin, Sierra Leoneen, Singaporeen, Svasimaahan, Tanzaniaan, Trinidadiin ja Tobagoon, Ugandaan, Uuteen Seelantiin, Yhdistyneeseen Arabitasavaltaan sekä Zambiaan.

2. Tätä artiklaa ei sovelleta myöskään Tanskaan, jonka lainsäädäntö ei salli lähettäjän pyynnöstä tapahtuvaa kirjelähetysten takaisinottoa eikä osoitteenmuutosta siitä hetkestä lukien, jolloin vastaanottajalle on ilmoitettu hänelle osoitetun lähetyksen saapumisesta.

II artiklaPoikkeus sokeainkirjoituslähetysten postimaksuttomuudesta

Niillä jäsenmailla, jotka kotimaisessa liikenteessään eivät salli maksutta kuljettaa sokeainkirjoituslähetyksiä, on 15 artiklasta poiketen oikeus periä 15 artiklassa mainitut postimerkittämis- ja erikoismaksut, jotka kuitenkaan eivät saa olla kotimaanliikenteessä perittäviä maksuja suuremmat.

III artiklaVasta-arvot. Enimmäis- ja vähimmäisrajat

1. Jokaisella jäsenmaalla on oikeus korottaa enintään 60 % tai alentaa enintään 30 % 17 artiklan 1 §:ssä määrättyjä maksuja seur. sivulla olevan taulukon osoittamalla tavalla.

2. Vahvistettujen maksujen tulee niin suuressa määrin kuin mahdollista olla toisiinsa samassa suhteessa kuin perusmaksujen. Kullakin postihallinnolla on oikeus tasoittaa maksunsa tarpeen mukaan joko ylöspäin tai alaspäin rahajärjestelmänsä mukaisesti.

3. Poikkeuksellisesti ja muutoksena 1 ja 2 §:iin jäsenmailla on oikeus nostaa 60 % :n koroitusmaksu enintään 100 % :iin enintään 100 g painavista kirjeistä, postikorteista, enintään 100 g painavista painotuotteista ja enintään 100 g painavista pikkupaketeista, ja siis soveltaa näissä tapauksissa seuraavia ylärajoja (ks. siv. 79 olevaa taulukkoa).

4. Poikkeuksena 2 §:stä jäsenmaat ovat oikeutettuja väliaikaisesti ja enintään 1 päivään lokakuuta 1972 saakka soveltamaan painotuotteiden ensimmäiseen painoluokkaan ja mahdolliseen 50 g: n valinnaiseen painoluokkaan alennuksen, joka poikkeaa muihin kirjelähetyksiin sovellettavista alennuksista. Missään tapauksessa ensimmäisen painoluokan painotuotteen maksu ei saa olla alle 9 sentiimiä ja valinnaisen 50 g:n maksu alle 12 sentiimiä.

IV artiklaLisämaksut

Poikkeuksena 17 artiklasta jäsenmailla on poikkeuksellisesti oikeus soveltaa yhtäläisesti muihin lähetyksiin kuin kirjeisiin ja postikortteihin lisämaksuja jotka sallivat heidän korvata ne menot, jotka aiheutuvat pintateitse saapuvan kansainvälisen postin sisäisistä menoista, jotka on mainittu 49 artiklassa, niitten enimmäisrajojen puitteissa, jotka mainitaan päättöpöytäkirjan III artiklan 1 ja 3 §:ssä.

(Taulukko on tästä jätetty pois, katso painettu sopimus.)

V artiklaPoikkeus painotuotemaksun soveltamisesta

Poikkeuksellisesti on jäsenmailla oikeus korottaa painotuotteista perittävä maksu lainsäädäntönsä samanlaatuisista kotimaanliikenteen lähetyksistä vahvistamiin maksumääriin saakka.

VI artiklaUnssi- ja naulapainot

Poikkeuksena 17 artiklan 1 §:n taulukosta on jäsenmailla, jotka kotimaisen järjestelmänsä vuoksi eivät voi hyväksyä metristä desimaalijärjestelmää, oikeus sen asemasta käyttää 17 artiklan 1 §:n painoerien sijasta seuraavia vasta-arvoja:

enintään 20 g 1 unssi

enintään 50 g 2 unssia

enintään 100 g 4 unssia

enintään 250 g 8 unssia

enintään 500 g 1 naula

enintään 1000 g 2 naulaa

jok. seur. 1000 g:lta 2 naulaa

VII artiklaKirjekuoreen suljettujen lähetysten mitat

Poikkeuksena 17 artiklan 1 §:ään lähetykset jotka ovat suljetut vähimmäismittaiseen 70 X 100 mm kuoreen ovat sallitut 1 päivään lokakuuta 1973 asti.

VIII artiklaNormalisoidut lähetykset

17 artiklan 2 §:ää, joka koskee normalisoituja lähetyksiä, sovelletaan 1 päivästä lokakuuta 1973 lähtien.

IX artiklaPoikkeus kirjekuoreen suljettujen lähetysten mitoista

Amerikan Yhdysvaltojen, Kanadan, Kenyan, Tanzanian ja Ugandan hallinnot voivat sallia sellaisten kuorien käytön, joiden mitat ylittävät suositellut rajat, koska ne ovat laajassa käytössä heidän maissaan.

X artiklaIlmakirjeiden vähimmäismitat

Poikkeuksena 17 artiklan 1 §:n taulukkoon ja 55 artiklaan Barbadoksen, Bhutanin, Guyanan, Intian, Nigerian ja Pakistanin postihallinnoilla on oikeus 1 päivään lokakuuta 1973 saakka sallia ilmakirjeiden vähimmäismitoiksi vähintään 70 X 100 mm.

XI artiklaPikkupaketit

Velvollisuus osallistua yli 500 g painavien pikkupakettien vaihtoon ei koske jäsenmaita, jotka eivät pysty takaamaan tätä vaihtoa.

XII artiklaPoikkeus painotuotteita koskevista määräyksistä

Poikkeuksena 17 artiklan 1 §:ään postihallinnoilla on oikeus soveltaa painotuotteisiin ensimmäisenä painoeränä 50 g.

XIII artiklaPoikkeus arvoesineiden sulkemisesta kirjattuihin kirjeisiin

1. Poikkeuksena 17 artiklan 10 §:stä on alla mainittujen maiden postihallinnoilla oikeus kieltää lähettämästä kirjatuissa kirjeissä sanotussa 10 §:ssä mainittuja arvoesineitä: Argentiina, Bhutan, Brasilia, Chile, Iran, Meksiko, Nepal, Pakistan, Peru, Salvador, Saudi-Arabia, Venezuela ja Yhdistynyt Arabitasavalta.

2. Poikkeuksena 17 artiklan 10 §:stä Intian postihallinnolla on oikeus olla sallimatta tavallisissa tai kirjatuissa kirjeissä sanotussa 10 §:ssä mainittuja arvoesineitä.

XIV artiklaKirjelähetysten postittaminen ulkomailla

Mikään jäsenmaa ei ole velvollinen kuljettamaan eikä vastaanottajille toimittamaan kirjelähetyksiä, jotka joku siinä maassa asuva lähettää joko itse tai toisen välityksellä jättää postin kuljetettaviksi vieraassa maassa saadakseen etua siellä suoritettavista pienemmistä maksuista; samoin on tämänlaatuisten, suurissa määrin postiin jätettyjen lähetysten laita, postitettakoon ne tai ei sen takia, että hyödyttäisiin pienemmistä maksuista. Tätä määräystä sovelletaan erotuksetta, olkootpa lähetykset valmiiksi laitettu siinä maassa, missä lähettäjä asuu, ja sen jälkeen viety rajan yli, tai laitettu kuntoon ulkomailla. Asianomaisella hallinnolla on oikeus joko palauttaa kyseessä olevat lähetykset lähtömaahan tai määrätä niille lunastus kotimaisten maksujensa mukaan. Lunastuksen perimistavan hallinto saa itse määrätä.

XV artiklaKansainväliset vastauskupongit

Poikkeuksena 25 artiklan 1 §:stä postihallinnoilla on oikeus olla myymättä kansainvälisiä vastauskuponkeja taikka rajoittaa niiden myyntiä.

XVI artiklaTakaisin ottaminen. Osoitteen muutos tai oikaisu

Edellä olevaa 27 artiklaa ei sovelleta Australian liittovaltioon, Barbadokseen, Bhutaniin, Birmaan, Botswanaan, Etelä-Afrikan tasavaltaan, Guyanaan, Irlantiin, Isoon-Britanniaan ja Pohjois-Irlantiin, niihin Merentakaisiin alueisiin, joiden kansainväliset suhteet Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin hallitus hoitaa, Jamaikaan, Etelä-Jemenin kansantasavaltaan, Kanadaan, Kenyaan, Kuwaitiin, Kyprokseen, Lesothoon, Malawiin, Maltaan, Malesiaan, Mauritiukseen, Naurun tasavaltaan, Nigeriaan, Qatariin, Sierra Leoneen, Singaporeen, Svasimaahan, Tanzaniaan, Trinidadiin ja Tobagoon, Ugandaan, Uuteen Seelantiin sekä Zambiaan, joiden lainsäädäntö ei salli lähettäjän pyynnöstä tapahtuvaa kirjelähetysten takaisinottoa, eikä osoitteenmuutosta. Lisäksi Argentinan tasavalta ei ryhdy toimiin niistä maista lähteneiden takaisinotto- tai osoitteenmuutospyyntöjen johdosta, jotka ovat tehneet varauksia 27 artiklaan.

XVII artiklaMuut erikoismaksut kuin postimerkittämismaksut

1. Jäsenmaat, jotka soveltavat liikenteessään 17 artiklan erikoismaksuihin paitsi postimerkittämismaksuihin korkeampia maksuja kuin ne joita 18 artikla edellyttää saavat soveltaa niitä myös ulkomaanliikenteeseen.

2. Poikkeuksena 18 artiklan 1) kohdan sarakkeesta, Argentiinan tasavallan, Kuuban tasavallan, Perun ja Filippiinien postihallinnoilla on oikeus olla hyväksymättä erityisissä kirjatuissa pusseissa lähetettyjä painotuotteita. Tämän johdosta näistä lähetyksistä 40 artiklan 2 §:ssä säädetttyä eritvistä vahingonkorvausta ei voida periä näiltä hallinnoilta.

XVIII artiklaSiperian kautta sekä Andien ja Nasser-järven yli kuljetettavasta postista perittävät erityiset kauttakulkumaksut

1. Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton postihallinnolla on oikeus periä 48 artiklan 1 §:n 1) kohdassa "maakuljetukset" mainitun kauttakulkumaksun lisäksi 1,50 frangin suuruinen lisämaksu kilogrammalta Siperian kautta kuljetetuista kirjelähetyksistä.

2. Argentiinan postihallinnolla on oikeus periä 48 artiklan 1 §:n 1) kohdassa "maakuljetukset" mainittujen maksujen lisäksi 30 sentiimiä kilogrammalta kirjelähetyksistä, jotka kuljetetaan Argentiinan alueen kautta Andien yli johtavaa "Ferrocarril Trasandino" rautatietä.

3. Yhdistyneen Arabitasavallan ja Sudanin kansantasavallan postihallinnoilla on oikeus periä 50 sentiimin lisämaksu 48 artiklan 1 §:ssä mainittujen kauttakuikumaksujen lisäksi jokaisesta kirjepostipussista joka kauttakuljetetaan Nasser-järven yli Shallalin (RAU) ja Wadi Halfan (Sudan) välillä.

XIX artiklaAfganistanille määrätyt erityiset kauttakulkuehdot

Poikkeuksena 48 artiklan 1 §:stä Afganistanin postihallinnolla on toistaiseksi oikeus, huomioon ottaen tämän maan erityiset kuljetus- ja kulkuneuvovaikeudet, suorittaa suljettujen postien ja avopostina lähetettyjen kirjelähetysten kauttakuljetus maansa kautta tämän ja asianomaisten postihallintojen kesken erityisesti sovituilla ehdoilla.

XX artiklaAdenissa suoritettavat erityiset varastoimismaksut

Poikkeuksellisesti sallitaan Etelä-Jemenin kansantasavallan postihallinnon periä 40 sentiimin suuruinen maksu postipussia kohti kaikesta Adenissa varastoidusta postista edellyttäen, ettei tämä hallinto saa ollenkaan korvausta tällaisen postin maitse tai meritse tapahtuvasta kauttakuljettamisestaù

XXI artiklaErityinen lentolisämaksu

Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton maantieteellisen erikoisaseman johdosta tämän maan postihallinto varaa itselleen oikeuden Neuvostoliiton alueella yhteisen lisämaksun soveltamiseen maailman kaikkiin maihin suuntautuvassa liikenteessä. Tämä lisämaksu ei tule ylittämään kirjelähetysten lentokuljetuksesta aiheutuneita varsinaisia kuluja.

XXII artiklaLähtömaan ilmoittama pakollinen ohjaus

1. Jugoslavia vastaa vain sellaisen kuljetuksen aiheuttamista kuluista, joka on tapahtunut lentopostikarttapäätökseen kuuluvien pussien lipukkeisiin (AV 8) merkityn, reittiä koskevan ohjeen mukaisesti.

2. Romanian, Sos. Neuvostotasavaltain Liiton, Ukrainan neuvostotasavallan ja Valkovenäjän neuvostotasavallan postihallinnot vastaavat vain sellaisen kuljetuksen aiheuttamista kuluista, joka on tapahtunut lentopostikarttapäätökseen kuuluvien pussien lipukkeisiin (AV 8) ja passituksiin (AV 7) merkityn, reittiä koskevan ohjeen mukaisesti.

Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet täysivaltaiset edustajat laatineet tämän pöytäkirjan, jolla on oleva sama sitova voima kuin jos sen määräykset olisi otettu yleissopimuksen varsinaiseen tekstiin, ja allekirjoittaneet sitä yhden kappaleen, joka säilytetään liiton sijaintimaan hallituksen arkistossa. Kongressin kokoontumismaan hallitus antaa siitä jäljennöksen jokaiselle sopimuspuolelle.

Tehtiin Tokiossa 14 päivänä marraskuuta 1969.

Vakuutettuja kirjeitä ja rasioita koskeva sopimus

Allekirjoittaneet, Liiton jäsenmaiden hallitusten täysivaltaiset edustajat, ovat Wienissä 10 päivänä heinäkuuta 1964 solmitun maailmanpostiliiton perussopimuksen 22 artiklan 4 §:n nojalla yksimielisesti ja ottaen huomioon perussopimuksen 25 artiklan 3 §:n määräykset tehneet seuraavan sopimuksen:

I LUKUYleiset määräykset

1 artiklaSopimuksen kohde

1. Sopimusmaiden kesken voidaan lähettää kirjeitä, jotka sisältävät arvopapereita tai muita arvoasiakirjoja, niin myös koruja tai muita arvoesineitä sisältäviä rasioita, vakuutettuina lähettäjän ilmoittamasta sisällön arvosta.

2. Vakuutetut kirjeet voivat myös sisältää muita esineitä kuin arvopapereita tai asiakirjoja niiden maiden välisessä liikenteessä, joiden hallinnot hyväksyvät tullimaksullisia esineitä tässä lähetyslajissa, 4 artiklan nojalla.

3. Näihin lähetyksiin, joista käytetään nimitystä "vakuutettuja lähetyksiä" (envois avec valeur déclarée) lasketaan "vakuutetut kirjeet" (lettres avec valeur déclarée) ja "vakuutetut rasiat" (boites avec valeur déclarée).

4. Vakuutettujen rasiain vaihtoon osallistuvat vain ne sopimusmaat, jotka ilmoittavat harjoittavansa tällaista liikennettä.

2 artiklaVakuutusmäärä

1. Vakuutusmäärä on periaatteellisesti rajoittamaton.

2. Jokaisella hallinnolla on kuitenkin oikeus omalta kohdaltaan rajoittaa vakuutusmäärä summaan, joka ei saa olla 5000 frangia pienempi, tai sen kotimaanliikenteessä käytettyyn määrään, jos tämä määrä on 5000 frangia pienempi.

3. Niiden maiden välisissä yhteyksissä, jotka ovat hyväksyneet eri enimmäismäärät, on alinta rajaa noudatettava molemmin puolin.

4. Vakuutusmäärä ei saa olla lähetyksen sisällön todellista arvoa suurempi; sitä vastoin saa lähetyksen vakuuttaa vain osasta tätä arvoa. Sellaisten asiakirjain vakuutusmäärä, joiden arvo johtuu niiden laatimiskustannuksista, ei saa nousta asiakirjain kadotessa uusien asiakirjain tilalle hankkimisesta ehkä aiheutuvia kustannuksia suuremmaksi.

5. Jokaisesta arvomäärän vilpillisestä ilmoittamisesta lähetyksen sisällön todellista arvoa suuremmaksi on seurauksena lähtömaan lainsäädännössä mainitut oikeustoimet.

II LUKUVastaanottamisen ehdot

3 artiklaPainoa ja kokoa koskevat ehdot

1. Vakuutettuihin kirjeisiin sovelletaan painon ja koon osalta samoja ehtoja kuin tavallisiin kirjeisiin.

2. Vakuutetut rasiat eivät saa painaa 1 kilogrammaa enempää eivätkä olla 30 senttimetriä pitempiä, 20 senttimetriä leveämpiä ja 10 senttimetriä korkeampia.

3. Vakuutetut kirjeet ja rasiat, joiden koko on yleissopimuksen 17 artiklan 1 §:ssä vahvistettua vähimmäiskokoa pienempi, eivät ole sallittuja.

4 artiklaTullimaksulliset esineet

Vakuutetut kirjeet saavat sisältää tullimaksullisia esineitä. Näiden esineiden lähettäminen vakuutetuissa kirjeissä on kuitenkin sallittua ainoastaan niiden postihallintojen välisissä yhteyksissä, jotka ovat ilmoittaneet suostuvansa siihen.

5 artiklaKiellot

1. Jäljempänä mainittuja esineitä ei ole lupa sulkea mihinkään vakuutettuun lähetykseen:

a) esineitä, jotka laatunsa tai pakkauksensa vuoksi saattavat tuottaa vaaraa henkilökunnalle, tahrata tai turmella kirjelähetyksiä tai postin laitteita;

b) oppiumia, morfiinia, kokaiinia ja muita huumausaineita. Tämä kielto ei kuitenkaan koske niiden lähettämistä vakuutetuissa rasioissa lääkintä- tai tieteellisessä tarkoituksessa maihin, jotka mainitulla ehdolla sallivat sellaisen lähettämisen;

c) eläviä eläimiä;

d) räjähtäviä, helposti syttyviä tai muita vaarallisia aineita;

e) säädyttömiä tai epäsiveellisiä esineitä;

f) esineitä, joiden maahantuonti tai levittäminen on kiellettyä osoitemaassa.

2. Ottaen huomioon 1 artiklan 2 ja 4 §:n, vakuutetut kirjeet eivät saa sisältää kovaa rahaa, valmistettua tai valmistamatonta platinaa, kultaa tai hopeaa, jalokiviä, koruja ja muita arvoesineitä eikä tullimaksullisia esineitä.

3. Vakuutetut rasiat eivät saa sisältää:

a) asiakirjoja, joilla on todellisen ja henkilökohtaisen kirjeenvaihdon luonne. Ne voivat kuitenkin sisältää avoimen laskun, jossa on vain olennaiset tiedot, samoin kuin yksinkertaisen jäljennöksen rasian osoitekirjoituksesta, lähettäjän osoiteilmoituksin;

b) pankinseteleitä, setelirahaa tai muita joka miehen kädessä käypiä arvopapereita.

6 artiklaVastoin määräyksiä kuljetettaviksi otettujen lähetysten käsittely

1. Jokainen vakuutettu lähetys, joka ei ole 3 artiklan määräysten mukainen ja joka on otettu kuljetettavaksi vastoin määräyksiä, on palautettava lähtömaan hallinnolle. Osoitemaan hallinnolla on kuitenkin oikeus antaa lähetys saajalle; tällöin on sovellettava yleissopimuksen 17 artiklan 14 §:ssä vahvistettuja maksuja.

2. Jokaista vakuutettua lähetystä, joka sisältää 5 artiklan 1 §:ssä mainittuja esineitä ja joka on vastoin määräyksiä otettu kuljetettavaksi, on käsiteltävä sen maan lainsäädännön mukaan, jonka postihallinto toteaa tällaisia esineitä olevan. Samoin on niiden vakuutettujen kirjeiden laita jotka, lukuun ottamatta 4 artiklaa, sisältävät tullimaksullisia esineitä, paitsi arvopapereita. Vakuutettuja lähetyksiä, jotka sisältävät 5 artiklan 1 §:n b), d) ja e) kohdassa mainittuja esineitä, ei kuitenkaan missään tapauksessa kuljeteta määräpaikkaan eikä anneta saajalle tai palauteta lähtömaahan.

3. Jokainen vakuutettu lähetys, joka sisältää esineitä, joiden kuljetus 5 artiklan 2 §:n sekä saman artiklan 3 §:n b) kohdan mukaan on kiellettyä, on palautettava lähtömaahan. Jos kuitenkin vasta osoitemaan hallinto toteaa tällaisia esineitä olevan, mainitulla hallinnolla on oikeus antaa ne saajalle ohjesäännöissään säädetyillä ehdoilla.

4. Ellei vakuutettua lähetystä, joka vastoin määräyksiä on otettu kuljetettavaksi, palauteta lähtömaahan eikä anneta saajalle, on lähtömaan hallinnolle annettava tarkka tieto siitä, miten tämän lähetyksen suhteen on menetelty.

5. Vakuutetut rasiat, jotka sisältävät asiakirjoja, joilla on todellisen ja henkilökohtaisen kirjeenvaihdon luonne, on käsiteltävä tämän seikan todenneen hallinnon sisäisen lainsäädännön mukaisesti. Jos kyseessä kuitenkin on ainoastaan yksi, 5 artiklan 3 §:n a) kohdassa tarkoitettu kielletty kirje, tämä käsitellään yleissopimuksen 24 artiklassa määrätyllä tavalla, ja tästä syystä vakuutettua rasiaa ei voida palauttaa lähtöpaikkaan.

III LUKUMaksut

7 artiklaPostimaksut

1. Vakuutetuista kirjeistä ja rasioista peritään lähettäjältä etukäteen jäljempänä mainitut maksut:

a) kuljetusmaksu;

b) kiinteä kirjaamismaksu;

c) vakuutusmaksu.

2. Nämä maksut määrätään seuraavasti:

(Taulukko on tästä jätetty pois, katso painettu sopimus.)

3. Jokaisella maalla on oikeus korottaa enintään 60 % tai alentaa enintään 30 % 2 §:ssä vakuutetuille rasioille määrättyjä perusmaksuja ja vähimmäismaksuja, yleissopimuksen päättöpöytäkirjan III artiklan 1 §:n maksutaulukon mukaisesti.

4. Vakuutetuista kirjeistä ja rasioista voidaan 1 §:ssä mainittujen maksujen lisäksi periä tämän sopimuksen 15 artiklassa mainittujen yleissopimuksen soveltamisesta johtuvat maksut.

8 artiklaPostimaksuttomat lähetykset

Postitointa koskevista vakuutetuista kirjeistä, joita vaihdetaan joko postihallintojen tai näiden hallintojen ja kansainvälisen toimiston kesken, ei peritä postimaksuja.

9 artiklaVientiä ja tuontia koskevat ehdot sekä maksut

1. Vakuutetut lähetykset ovat lähtömaan lainsäädännön alaisia, mitä tulee maastavientiehtoihin ja -maksuihin; ne ovat osoitemaan lainsäädännön alaisia maahantuontiehtojen ja -maksujen sekä tullitarkastuksen osalta.

2. Ne valtionrahastoon tulevat maksut ja tarkastusmaksut, jotka maahan tuotaessa on suoritettava, peritään saajalta lähetystä luovutettaessa. Jos vakuutettu rasia jostakin syystä lähetetään jälkeen johonkin muuhun tähän vaihtoon osallistuvaan maahan tai palautetaan lähtötoimipaikkaan, peritään ne maksut, joita ei poisteta lähetystä maasta vietäessä, saajalta tai lähettäjältä.

IV LUKUVastuu

10 artiklaPostihallintojen vastuun periaate ja laajuus

1. Postihallinnot vastaavat vakuutetun lähetyksen katoamisesta, anastuksesta tai vahingoittumisesta 11 artiklassa mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta. Niiden vastuu on voimassa kuljetettaessa lähetyksiä sekä avopostina että suljettuna postina.

2. Lähettäjällä on oikeus saada vahingonkorvaus, joka periaatteellisesti vastaa katoamisen, anastuksen tai vahingon todellista arvoa; välillistä vahinkoa tai saamatta jäänyttä' voittoa ei oteta huomioon. Tämä vahingonkorvaus ei kuitenkaan missään tapauksessa saa nousta kultafrangeina laskettua vakuutusmäärää suuremmaksi. Milloin vakuutettu lentolähetys lähetetään jälkeen tai palautetaan lähtömaahan pintateitse, vastuu rajoittuu tämän toisen kuljetusmatkan osalta siihen, mitä sovelletaan tätä tietä kuljetettuihin lähetyksiin.

3. Poikkeuksena 2 §:ään, vastaanottajalla on oikeus saada vahingonkorvaus anastetun tai vahingoittuneen vakuutetun lähetyksen luovutuksen jälkeen.

4. Vahingonkorvaus arvioidaan sen hinnan mukaan, joka kultafrangeiksi muunnettuna oli samanlaatuisella arvoesineellä paikkakunnalla silloin, kun lähetys otettiin kuljetettavaksi. Ellei käypää hintaa tiedetä, vahingonkorvaus määrätään esineiden tavallisen arvon mukaan, samoin perustein arvioituna.

5. Kun vahingonkorvaus johtuu siitä, että vakuutettu lähetys on kadonnut, sen sisältö kokonaan anastettu tai kokonaan vahingoittunut, lähettäjällä tai 3 §:ää soveltaen, vastaanottajalla on sitä paitsi oikeus saada takaisin kaikki suorittamansa maksut, lukuun ottamatta vakuutusmaksua, jonka lähtömaan hallinto aina pitää.

6. Lähettäjällä on oikeus luopua 2 §:ssä mainituista oikeuksistaan vastaanottajan hyväksi. Samoin vastaanottajalla on oikeus luopua 3 §:ssä mainitusta oikeudesta lähettäjän hyväksi. Lähettäjä tai vastaanottaja voi sallia kolmannen osapuolen vastaanottavan korvauksen.

11 artiklaPostihallintojen vapauttaminen vastuusta

1. Postihallintojen vastuu vakuutetuista lähetyksistä lakkaa, kun ne on postista annettu joko samanlaatuisista lähetyksistä asianomaisessa maassa voimassa olevien kotimaisten määräysten tai yleissopimuksen 9 artiklan 3 §:n määräysten mukaisesti. Vastuu säilyy kuitenkin:

a) kun anastus tai vahingoittuminen on havaittu joko ennen lähetyksen luovutusta tai sitä luovutettaessa tai, jos sisäinen lainsäädäntö niin sallii, vastaanottaja tai tapauksen mukaan lähettäjä, jos kyseessä on palautus lähtöpaikkaan, esittää huomautuksia saadessaan anastetun tai vahingoittuneen lähetyksen;

b) kun saaja tai, kysymyksen ollessa palauttamisesta lähtömaahan, lähettäjä, vaikka lähetys on asianmukaisessa järjestyksessä kuitattu, heti vahingon huomattuaan ilmoittaa siitä hallinnolle, joka lähetyksen on hänelle luovuttanut ja todistaa, ettei anastus tai vahinko ole tapahtunut lähetyksen postista antamisen jälkeen.

2. Postihallinnot eivät ole vastuussa:

1) vakuutettujen lähetysten katoamisesta, anastuksesta tai vahingoittumisesta:

a) ylivoimaisena esteenä pidettävän tapahtuman sattuessa (force majeure); hallinnon, jonka postitoimessa katoaminen, anastus tai vahinko on sattunut, on ratkaistava, maansa lainsäädännön mukaan, onko kysymyksessä oleva katoaminen, anastus tai vahinko katsottava aiheutuneeksi olosuhteista, joita on pidettävä ylivoimaisena esteenä; nämä ilmoitetaan tiedoksi lähtömaan hallinnolle, jos viimeksi mainittu niin pyytää. Lähtömaan hallinto on kuitenkin vastuussa, milloin se on sitoutunut vastuuseen ylivoimaisen esteen ollessa kysymyksessä;

b) kun hallintojen vastuuta ei ole muulla tavoin toteen näytetty eikä lähetystä koskevaa selvitystä voida saada virkaasiakirjojen tuhouduttua ylivoimaisena esteenä pidettävissä olosuhteissa;

c) kun vahinko on aiheutunut lähettäjän virheestä tai laiminlyönnistä tai on johtunut lähetyksen sisällön laadusta;

d) kun on kysymys lähetyksestä, jonka sisältöön sovelletaan 5 artiklan 1 ja 2 §:n sekä 3 §:n b) kohdassa mainittuja kieltoja, ja sikäli kuin tämä lähetys on takavarikoitu tai se on hävitetty asianomaisen viranomaisen toimesta sen sisällön vuoksi;

e) kun on kysymyksessä lähetys, jonka vakuutusmäärä on vilpillisesti ilmoitettu sisällön todellista arvoa suuremmaksi;

f) kun lähettäjä ei ole tiedustellut lähetystä vuoden kuluessa lähetyksen postiin jättämisen jälkeisestä päivästä lukien;

2) kun on kysymys osoitemaan lainsäädännön nojalla pidätetystä vakuutetusta lähetyksestä;

3) kun meritse tai lentoteitse kuljetettaessa sopimukseen yhtyneiden maiden hallinnot ovat tiedottaneet, että ne eivät voi vastata käyttämillään laivoilla tai lentokoneilla kuljetetuista arvolähetyksistä; nämä hallinnot sitoutuvat kuitenkin vastaamaan vakuutettujen lähetysten kauttakuljetuksesta suljettuna postina, kuten kirjatuista lähetyksistä on säädetty.

3. Postihallinnot eivät ole missään vastuussa tulliluetteloista, olkoot nämä laadittu mihin muotoon hyvänsä, eikä tullilaitoksen tekemistä päätöksistä tullitarkastuksen alaisia lähetyksiä tarkastettaessa.

12 artiklaLähettäjän vastuu

1. Vakuutetun lähetyksen lähettäjä on vastuussa samassa määrin kuin itse hallinnot kaikista muille postilähetyksille aiheutetuista vahingoista, jotka johtuvat kiellettyjen esineiden lähettämisestä tai vastaanottamisehtojen huomiotta jättämisestä, edellyttäen etteivät hallinnot tai lähetysten kuljettajat ole tehneet virhettä eivätkä syyllistyneet laiminlyöntiin.

2. Lähettäjä ei ole vapaa vastuusta, vaikka postiinjättötoimipaikka on hyväksynyt kuljetettavaksi tällaisen vakuutetun lähetyksen.

3. Lähtömaan hallinnolle kuuluu tarvittaessa nostaa syyte lähettäjää vastaan.

13 artiklaPostihallintojen välisen vastuun määrääminen

1. Kunnes toisin on todistettu, se postihallinto on vastuussa, joka muistutuksetta on ottanut lähetyksen vastaan ja joka, vaikka kaikki ohjesäännön mukaiset keinot on asetettu sen käytettäviksi tutkimusta varten, ei voi näyttää toteen, että lähetys on joko annettu saajalle tai ehkä lähetetty edelleen asianmukaisessa järjestyksessä jollekin muulle hallinnolle.

2. Kunnes toisin on todistettu ja lukuun ottamatta 5, 8 ja 9 §:ää, välittävä tai osoitemaan hallinto on vapaa kaikesta vastuusta:

a) kun se on ottanut huomioon ohjesäännön 108 artiklan määräykset vakuutettujen lähetysten yksityiskohtaisesta tarkastuksesta;

b) kun se voi osoittaa, että se on saanut tiedustelun vasta sen jälkeen, kun tiedusteltua lähetystä koskevat asiakirjat on hävitetty yleissopimuksen toimitusohjesäännön 108 artiklassa mainitun säilytysajan päätyttyä; mainittu varaus ei vaikuta tiedustelijan oikeuksiin.

3. Kun katoaminen, anastus tai vahinko on tapahtunut jonkun lentokuljetusyhtiön liikenteessä, tulee sen maan hallinnon, joka perii kuljetusmaksut, huomioon ottaen yleissopimuksen 1 artiklan 3 §:n ja tämän artiklan 6 §:n, korvata lähtömaan hallinnolle lähettäjälle maksettu vahingonkorvaus.

4. Kunnes toisin on todistettu, toiselle hallinnolle vakuutetun lähetyksen luovuttanut hallinto on vapaa kaikesta vastuusta, ellei se vaihtotoimipaikka, jolle lähetys on annettu, ensimmäisellä sopivalla postivuorolla tarkastuksen jälkeen ole toimittanut lähettäneelle hallinnolle pöytäkirjaa, jossa todetaan joko koko vakuutettuja lähetyksiä sisältävän paketin tai itse lähetyksen puuttuminen tai vahingoittuminen.

5. Jos katoaminen, anastus tai vahinko on tapahtunut kuljetettaessa eikä ole mahdollista ratkaista, minkä maan alueella tai postitoimessa tämä on tapahtunut, on kyseisten hallintojen vastattava vahingosta yhtä suurin osin. Jos kuitenkin anastus tai vahinko on todettu osoitemaassa tai, kysymyksen ollessa palauttamisesta lähettäjälle, lähtömaassa, tämän maan hallinnon on osoitettava:

a) ettei paketissa, kuoressa tai pussissa ja sen sineteissä eikä lähetyksen päällyksessä ja sineteissä ole selviä anastuksen tai vahingoittumisen jälkiä;

b) ettei postiin jätettäessä todettu paino ole muuttunut.

Kun osoitemaan tai, asianhaarain mukaan, lähtömaan hallinto on tämän osoittanut, ei mikään muu asianomaisista hallinnoista voi kieltäytyä vastuuosuudestaan huomauttamalla, että hallinto on luovuttanut lähetyksen seuraavan hallinnon tekemättä muistutusta.

6. Jonkin hallinnon vastuu toisille hallinnoille ei misssään tapauksessa ulotu yli sen vakuutuksen enimmäismäärän, jonka hallinto on hyväksynyt.

7. Kun vakuutettu lähetys on kadonnut, sen sisältö anastettu tai vahingoittunut ylivoimaisena esteenä pidettävissä olosuhteissa, se hallinto, jonka alueella tai postitoimessa katoaminen, anastus tai vahinko on tapahtunut, on vastuussa lähtömaan hallinnolle vain jos molemmat hallinnot sitoutuvat ylivoimaisena esteenä pidettävästä tapahtumasta johtuvaan vastuuseen.

8. Jos katoaminen, anastus tai vahinko on tapahtunut sellaisen välittävän maan hallinnon alueella tai postitoimessa, joka ei ole yhtynyt tähän sopimukseen tai joka on hyväksynyt vahingon määrää pienemmän enimmäismäärän, lähtömaan hallinto vastaa vahingosta, jota välittävän maan hallinto ei ole korvannut tämän artiklan 6 §:n ja yleissopimuksen 1 artiklan 3 §:n määräysten nojalla.

9. Edellä 8 §:ssä mainittua menettelyä, kysymyksen ollessa asianomaisten hallintojen maksettavan vahingonkorvauksen jakamisesta, noudatetaan myös silloin kun katoaminen, anastus tai vahinko on tapahtunut sellaisen sopimukseen yhtyneen maan hallinnon toimituttamassa meri- ja lentokuljetuksessa, joka ei ole sitoutunut vastuuseen kuljetuksesta (11 artikla, 2 § 3) kohta).

10. Katoamisesta, anastuksesta tai vahingosta vastuullisille hallinnoille kuuluu niiden tulli- ja muiden maksujen suorittaminen, joiden poistamiseen ei ole saatu lupaa.

11. Sillä hallinnolla, joka on vahingonkorvauksen suorittanut, on enintään vahingonkorvausta vastaavaan määrään saakka vahingonkorvauksen saaneen henkilön oikeudet, mitä tulee jokaiseen vaatimukseen, joka voidaan tehdä saajaa, lähettäjää tai kolmatta henkilöä vastaan.

14 artiklaVahingonkorvauksen mahdollinen takaisin maksaminen lähettäjälle tai saajalle

1. Yleissopimuksen 46 artiklaa sovelletaan vakuutettuihin lähetyksiin.

2. Jos sellainen kadonneena pidetty lähetys myöhemmin löytyy, jonka sisällön arvon huomataan olevan maksetun vahingonkorvauksen määrää pienempi, lähettäjän on suoritettava takaisin tämän vahingonkorvauksen määrä lähetyksen luovuttamiseksi hänelle ottaen huomioon 2 artiklan 5 §:ssä tarkoitetut arvon vilpillisestä ilmoittamisesta johtuvat seuraukset.

V LUKUErinäisiä määräyksiä. Loppumääräykset

15 artiklaYleissopimuksen soveltaminen

Yleissopimusta sovelletaan tarvittaessa vastaavasti kaikissa niissä tapauksissa, joista ei ole nimenomaan määrätty tässä sopimuksessa. Poikkeuksena edellä mainitun yleissopimuksen 26 artiklasta osoitemaan hallinnolla on kuitenkin oikeus, milloin sen säännökset niin edellyttävät, toimituttaa perille pikalähettiä käyttäen lähetyksen saapumisilmoitus eikä itse lähetystä.

16 artiklaVaihtoon osallistuvat toimipaikat

Hallinnot ryhtyvät tarpeellisiin toimiin maidensa kaikkien toimipaikkojen osallistumiseksi, mikäli mahdollista, vakuutettujen kirjeiden ja rasiain vaihtoon.

17 artiklaTätä sopimusta ja sen toimitusohjesääntöä koskevien ehdotusten hyväksymisen ehdot

1. Tullakseen voimaan on kongressille alistetut, tätä sopimusta ja sen ohjesääntöä koskevat ehdotukset sopimukseen osallistuneiden läsnä olevien ja äänestävien jäsenmaiden edustajien enemmistön hyväksyttävä. Puolet näistä kongressissa edustuneina olleista jäsenmaista tulee olla läsnä äänestettäessä.

2. Kahden kongressin välillä tehtyjen tätä sopimusta ja sen ohjesääntöä koskevien ehdotusten voimaan tulemiseen vaaditaan:

a) kaikki äänet kysymyksissä, jotka koskevat uusia määräyksiä tai tämän sopimuksen 1-8, 10-15,17 ja 18 artiklan ja sen ohjesäännön loppuartiklan määräysten muuttamista;

b) kaksi kolmannesta äänistä kysymyksissä, jotka koskevat tämän sopimuksen muiden kuin a) kohdassa mainittujen artiklain tai sen ohjesäännön, 101 artiklan 2 §:n, 102-105 artiklan, 106 artiklan 2-5 §:n, 107-109 artiklan sekä 112 artiklan f) ja g) kohdan määräysten asiallista muuttamista;

c) yksinkertainen äänten enemmistö kysymyksissä, jotka koskevat ohjesäännön muiden artiklain muuttamista tai tämän sopimuksen ja sen ohjesäännön määräysten tulkitsemista, lukuun ottamatta sitä erimielisyyden tapausta, joka perussopimuksen 32 artiklan mukaan on alistettava välitystuomiolla ratkaistavaksi.

18 artiklaSopimuksen voimaantulo ja voimassaoloaika

Tämä sopimus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1971 ja pysyy voimassa seuraavan kongressin sopimusten toimeenpanoon saakka.

Tämän vakuudeksi ovat sopimusmaiden hallitusten täysivaltaiset edustajat allekirjoittaneet tätä sopimusta yhden kappaleen, joka säilytetään Liiton sijaintimaan hallituksen arkistossa. Kongressin kokoontumismaan hallitus antaa siitä jäljennöksen jokaiselle sopimuspuolelle.

Tehtiin Tokiossa 14 päivänä marraskuuta 1969.

Postipakettisopimus

Allekirjoittaneet Liiton jäsenmaiden hallitusten täysivaltaiset edustajat ovat Wienissä 10 päivänä heinäkuuta 1964 tehdyn Maailmanpostiliiton perussopimuksen 22 artiklan 4 §:n nojalla yksimielisesti sekä ottaen huomioon perussopimuksen 25 artiklan 3 §:n määräykset solmineet seuraavan sopimuksen:

Alustavat määräykset

1 artiklaSopimuksen kohde

1. Lähetyksiä, joita nimitetään "postipaketeiksi" (colis postaux) ja joiden painoyksikkö ei saa olla 20 kilogrammaa suurempi, voidaan vaihtaa sopimusmaiden kesken joko suoraan tai yhden taikka useamman sellaisen maan välityksellä.

2. Enemmän kuin 10 kilogrammaa painavien postipakettien vaihto ei ole pakollista.

3. Poikkeuksena 1 ja 2 §:ään, 16 artiklassa mainittujen postiasiaa koskevien postipakettien paino saa nousta enintään 30 kilogrammaan.

4. Tässä sopimuksessa, sen päättöpöytäkirjassa ja sen toimitusohjesäännössä käytetään lyhennystä "paketti" (colis) kaikista postipaketeista.

2 artiklaLiikenteen harjoittaminen kuljetusliikkeiden välityksellä

1. Jokaisella maalla, jonka postihallinto nykyään ei kuljeta paketteja, mutta joka yhtyy sopimukseen, on oikeus antaa sen määräyksien toimeenpano rautatiehallinnoille ja laivanisännistöille. Se voi samalla rajoittaa tämän liikenteen näiden yritysten kuljetukseen kuuluvista paikoista tai näihin paikkoihin lähetettäviin paketteihin.

2. Sellaisen maan postihallinnon tulee sopia rautatiehallintojen ja laivanisännistöjen kanssa siitä, että sopimuksen kaikkien määräysten, erittäinkin vaihdon järjestämisen, täydellinen täytäntöönpano niiden toimesta turvataan. Tämä postihallinto toimii niiden välittäjänä kaikissa muiden sopimusmaiden hallintojen ja kansainvälisen toimiston kanssa ylläpidettävissä yhteyksissä.

3 artiklaPakettilajit

1. "Tavallinen paketti" (colis ordinaire) on sellainen paketti, johon ei sovelleta niitä erityisiä sääntöjä, jotka 2 ja 3 §:ssä määritellyistä lajeista on säädetty.

2. Nimitetään:

a) "vakuutetuksi paketiksi" (colis avec valeur déclarée) jokaista pakettia, jonka sisällön arvo on ilmoitettu;

b) "maksuitta annettavaksi paketiksi" (colis franc de taxes et de droits) jokaista pakettia, jonka lähettäjä pyytää saada ottaa suorittaakseen kaikki postimaksut tai muut maksut, mitkä voidaan määrätä maksettaviksi pakettia postista annettaessa. Tämä pyyntö voidaan tehdä pakettia postiin jätettäessä; se voidaan myös tehdä postittamisen jälkeen, kunnes paketti annetaan saajalle, paitsi niissä maissa, joissa tätä menetelmää ei voida hyväksyä;

c) "postiennakkopaketiksi" (colis remboursement) jokaista postiennakkolähetyksiä koskevassa sopimuksessa tarkoitettua pakettia, josta on pantu maksettavaksi postiennakko;

d) "helposti särkyväksi paketiksi" (colis fragile) sellaisia esineitä sisältävää pakettia, joka helposti voi särkyä ja jota on käsiteltävä erikoisen varovaisesti;

e) "tilaa ottavaksi paketiksi" (colis encombrant):

1) jokaista pakettia, jonka mitat ylittävät 20 artiklan 1 §:ssä vahvistetut rajat tai ne rajat, jotka hallinnot voivat keskenään määrätä;

2) jokaista pakettia, jota muotonsa tai rakenteensa vuoksi ei helposti voida pakata yhdessä muiden pakettien kanssa tai joka vaatii erityisiä varotoimenpiteitä;

3) olosuhteiden mukaan jokaista pakettia, joka on 20 artiklan 4 §:ssa mainittujen ehtojen mukainen;

f) "virkapaketiksi" (colis de service) jokaista postiasiaa koskevaa ja yleissopimuksen 13 artiklassa edellytetyillä ehdoilla vaihdettua pakettia;

g) "sotavankien ja internoitujen paketiksi" (colis de prisonniers de guerre et internés) jokaista vangeille ja yleissopimuksen 14 artiklassa mainituille elimille osoitettua tai näiden lähettämää pakettia.

3. Kuljetus- tai perilletoimitustavan mukaan kutsutaan:

a) "lentopaketiksi" (colis-avion) jokaista pakettia, joka on otettu kahden maan väliseen lentokuljetukseen;

b) "kiireiseksi paketiksi" (colis urgent) jokaista pakettia, joka on kuljetettava, mikäli suinkin mahdollista, kirjepostin kuljetuksessa käytetyillä nopeilla kuljetusvuoroilla;

c) "pikapaketiksi" (colis exprès) jokaista pakettia, joka heti osoitetoimipaikkaan saavuttuaan on toimitettava saajan asuntoon erityisen lähetin välityksellä tai joka niissä maissa, joiden hallinnot eivät huolehdi pakettien kotiinkannosta, aiheuttaa saapumisilmoituksen toimittamisen perille erityisen lähetin välityksellä. Jos kuitenkin saajan asunto sijaitsee osoitetoimipaikan paikallisen kirjeenkantoalueen ulkopuolella, perille toimittaminen erityistä lähettiä käyttäen ei ole pakollista.

4. Vakuutettujen, maksuitta annettavien, postiennakko-, helposti särkyvien, tilaa ottavien, lento-, kiireisten ja pikapakettien vaihto edellyttää lähtö- ja osoitemaiden hallintojen kesken etukäteen tehtyä sopimusta.

5. Vakuutettujen (avopostina kuljetettavien), kiireisten, helposti särkyvien ja tilaa ottavien pakettien vaihdossa välittävien hallintojen tulee lisäksi ilmoittaa suostumuksensa kauttakuljetukseen.

4 artiklaPainoryhmät

1. Edellä 3 artiklassa määritellyt paketit käsittävät seuraavat painoryhmät:

Enintään 1 kilogramma

Yli 1 kilogramman, ¯ 3 kilogrammaa

¯ 3 ¯ ¯ 5 ¯

¯ 5 ¯ ¯ 10 ¯

¯ 10 ¯ ¯ 15 ¯

¯ 15 ¯ ¯ 20 ¯

2. Niillä mailla, jotka kotimaisen järjestelmänsä vuoksi eivät voi hyväksyä metristä kymmenyspainojärjestelmää, on oikeus korvata 1 §:ssä mainitut painoerät seuraavilla vastaarvoilla (naulapaino):

Enintään 1 kg Enintään 2 naulaa

yli 1 kg:n, enintään 3 kg 2- 7 naulaa

yli 3 kg:n, enintään 5 kg 7-11 naulaa

yli 5 kg:n, enintään 10 kg 11-22 naulaa

yli 10 kg:n, enintään 15 kg 22-33 naulaa

yli 15 kg:n, enintään 20 kg 33-44 naulaa

I jakso Maksut

5 artiklaMaksujen muodostus

1. Ne kuljetusmaksut ja muut maksut, jotka hallinnoilla on oikeus periä postipakettien lähettäjiltä tai vastaanottajilta saadaan yhdistämällä 6 artiklassa määritelty perusmaksu sekä tarvittaessa:

a) 7 artiklassa mainitut lentolisämaksut;

b) 8-14 artiklassa mainitut lisämaksut;

c) 29 artiklan 3 §:ssä ja 31 artiklan 6 §:ssä mainitut kuljetus- ja muut maksut;

d) 15 artiklassa mainitut maksut.

2. Maksut jäävät sille hallinnolle, joka ne on perinyt, lukuun ottamatta tässä sopimuksessa mainittuja tapauksia.

I LUKUPerusmaksut ja lentolisämaksut

6 artiklaPerusmaksut

1. Hallinnot määräävät lähettäjiltä perittävät perusmaksut.

2. Perusmaksujen tulee olla kiinteässä suhteessa maksuosuuksiin, ja yleensä niiden kokonaistuotto ei saa ylittää niitä maksuosuuksia, joita hallinnot saavat vaatia ja joista mainitaan 46-54 artiklassa.

7 artiklaLentolisämaksut

1. Hallinnot määräävät lentoteitse kuljetettavista paketeista perittävät lentolisämaksut. Niillä on oikeus soveltaa, kysymyksen ollessa lisämaksujen vahvistamisesta, ensimmäisen painoerän painoja pienemmät painot.

2. Lisämaksujen tulee olla niin oikeassa suhteessa kuin suinkin kuljetuskustannuksiin ja yleensä niiden kokonaistuotto ei saa ylittää tästä kuljetuksesta maksettavia kustannuksia.

3. Lisämaksujen tulee olla yhdenmukaiset saman osoitemaan koko alueella, käytettäköön mitä kuljetustietä hyvänsä.

II LUKULisämaksut

I osastoErinäisiä pakettilajeja koskevat maksut

8 artiklaKiireiset paketit

1. Kiireisten pakettien perusmaksuna on tavallisiin paketteihin sovellettava perusmaksu kaksinkertaisena.

2. Kiireisiin lentopaketteihin sovelletaan yksinkertaista lentolisämaksua, ts. ei kaksinkertaista maksua.

9 artiklaPikapaketit

1. Pikapaketeista peritään "pikamaksuksi" kutsuttu lisämaksu, jonka 1,60 frangiksi vahvistettu määrä suoritetaan etukäteen kokonaan pakettia postitettaessa siinäkin tapauksessa, ettei pakettia voida toimittaa saajalle pikapakettina vaan ainoastaan saapumisilmoitus.

2. Kun pikapakettien perille toimittaminen aiheuttaa osoitemaan hallinnolle erityisiä rasituksia, vastaanottajan kotipaikan sijainnin tai sen päivän tai ajan mukaan, jolloin lähetys on saapunut osoitetoimipaikkaan, paketin perille toimittamisesta ja mahdollisen lisämaksun perimisetä ovat voimassa kotimaisen liikenteen saman laatuisia paketteja koskevat määräykset. Tämä lisämaksu vaaditaan silloinkin, kun paketti palautetaan lähtötoimipaikkaan tai jälkeen lähetetään.

10 artiklaMaksuitta annettavat paketit

1. Maksuitta annettavista paketeista on suoritettava maksuitta antamisesta säädetty maksu, jonka määrä on vahvistettu enintään 1 frangiksi paketista. Tämä maksu lisätään 14 artiklan b) kohdassa mainittuun tullausmaksuun ja se peritään asioimismaksuna lähettäjältä osoitemaan hallinnon hyväksi.

2. Kun paketin maksuitta postista antamista pyydetään sen postittamisen jälkeen, peritään lähettäjältä maksu maksuitta-antamispyynnöstä tätä pyyntöä esitettäessä. Mainittu maksu, jonka määrä on vahvistettu enintään 2 frangiksi ja joka peritään lähtömaan hyväksi, lisätään lentolisämaksuun tai sähkösanomamaksuun, jos lähettäjä on ilmaissut toivomuksen, että hänen pyyntönsä lähetettäisiin lento- tai sähköteitse.

11 artiklaVakuutetut paketit

1. Vakuutetuista paketeista peritään lähettäjältä etukäteen alla mainittuja maksuja:

a) tässä jaksossa sallittuja maksuja;

b) vaihtoehtoisesti toimitusmaksu, joka on enintään yhtä korkea kuin yleissopimuksen 18 artiklan 1) kohdassa tai sen päättöpöytäkirjan XVII artiklassa määrätty kirjaamismaksu;

c) tavallinen vakuutusmaksu laskettuna jomman kumman alla olevan kaavan mukaisesti:

Ensimmäinen Kultakin 200 5 sentiimiä jokaiselle

kaava frangin vakuu- maakuljetukseen

tusmäärältä tai osallistuvalle hal-

sen osalta linnolle

10 sentiimiä jokaisesta

merikuljetuksesta

Toinen kaava Kultakin 200 Enintään 50 sentiimiä

frangin vakuu- tai kotimaisen lii-

tusmäärältä tai kenteen maksu, jos

sen osalta tämä on korkeampi

2. Lisäksi hallinnot, jotka sitoutuvat ylivoimaisesta esteestä ehkä aiheutuvaan vastuuseen, saavat periä tästä vastuusta johtuvan maksun, joka on määrättävä siten, että tämän maksun ja tavallisen vakuutusmaksun kokonaismäärä ei ylitä 18 §:n c) kohdan toisessa kaavassa mainittua enimmäismäärää.

12 artiklaHelposti särkyvät paketit. Tilaa ottavat paketit

1. Helposti särkyvistä paketeista ja tilaa ottavista paketeista peritään lisämaksu, joka on 50 % perusmaksusta. Jos paketti on helposti särkyvä ja tilaa ottava, edellä mainittu lisämaksu peritään vain kerran. Näistä paketeista suoritettaviin lentolisämaksuihin ei kuitenkaan tule mitään korotusta.

2. Kokonaismaksu pyöristetään tarvittaessa lähinnä suuremmaksi viidellä jaolliseksi luvuksi.

II LUKULisämaksut

II osastoKaikkia pakettilajeja koskevat maksut

13 artiklaLisämaksut

Hallinnoilla on oikeus periä seuraavat lisämaksut:

a) maksu tullimuodollisuuksista maasta vietäessä, jonka lähtömaan hallinto perii paketin tullille esittämisestä; yleensä maksu peritään pakettia postitettaessa;

b) tullausmaksu, jonka osoitemaan hallinto perii paketin luovuttamisesta tullilaitokselle ja tullauksesta tai ainoastaan luovuttamisesta tullilaitokselle; ellei erityisesti ole sovittu, maksu peritään pakettia saajalle annettaessa. Jos kuitenkin on kysymyksessä maksuitta annettava paketti, lähtömaan hallinto perii tullausmaksun osoitemaan hallinnon hyväksi;

c) kotiinkuljetusmaksu; osoitemaan hallinto voi periä tämän maksun yhtä monta kertaa kuin pakettia on asunnossa tarjottu; pikapaketeista tämä maksu saadaan kuitenkin periä ainoastaan ensimmäisen asunnossa tarjoamisen jälkeisistä tarjoamisista;

d) maksu perillesaamattomuusilmoituksesta; tämä maksu peritään 28 artiklan 3 §:ssä määrätyillä ehdoilla;

e) maksu saapumisilmoituksesta; tämän maksun perii osoitemaan hallinto, milloin sen kotimainen lainsäädäntö sitä edellyttää ja milloin tämä hallinto ei huolehdi kotiinkuljetuksesta, jokaisesta saajan asuntoon ehkä toimitetusta tiedoksiannosta (ensimmäisestä tiedoksiannosta tai seuraavista tiedoksiannoista), paitsi pikapakettien ensimmäisestä tiedoksiannosta;

f) maksu uudelleen päällystämisestä; tämän maksun perii ensimmäisen sellaisen maan hallinto, jonka alueella paketti sisällön suojelemiseksi on täytynyt uudelleen päällystää; se peritään saajalta tai tarvittaessa lähettäjältä;

g) poste restante -maksu, jonka osoitemaan hallinto perii pakettia postista annettaessa jokaisesta postista noudettavaksi tarkoitetusta paketista;

h) varastoimismaksu jokaisesta paketista, jota ei ole noudettu säädetyn ajan kuluessa, olipa tämä paketti tarkoitettu postista noudettavaksi tai osoitettu kotiin; tämän maksun perii se hallinto, joka huolehtii luovutuksesta niiden hallintojen hyväksi, joiden postissa paketti on säilytetty sallitun ajan yli;

i) maksu saantitodistuksesta, kun lähettäjä pyytää saantitodistusta 27 artiklan mukaisesti;

j) maksu lastausilmoituksesta; tämä maksu peritään niiden maiden välisissä yhteyksissä, joiden hallinnot suostuvat sellaisen menettelyn soveltamiseen, kun lähettäjä pyytää lastausilmoituksen osoitettavaksi itselleen;

k) tiedustelumaksu, joka mainitaan 38 artiklan 4 §:ssä;

l) maksu takaisinotto- tai osoitteenmuutospyynnöstä;

m) ylivoimaisesta esteestä aiheutuvan vastuun johdosta suoritettava maksu, jonka perivät ne hallinnot, jotka ovat sitoutuneet ylivoimaisesta esteestä ehkä aiheutuvaan vastuuseen.

14 artiklaTariffi

Edellä 13 artiklassa määriteltyjen lisämaksujen tariffi on vahvistettu seuraavan taulukon ilmoitusten mukaisesti:

(Taulukko on tästä jätetty pois, katso painettu sopimus.)

15 artiklaMaksut

1. Osoitemaiden hallinnoilla on oikeus periä saajalta kaikki maksut, etenkin lähetyksistä osoitemaassa maksettavat tullimaksut.

2. Hallinnot sitoutuvat esittämään maidensa asianomaisille viranomaisille, että maksut (niiden joukossa tullimaksut) peruutetaan kysymyksen ollessa paketista, joka on

a) palautettu lähtömaahan;

b) jälkeen lähetetty kolmanteen maahan;

c) lähettäjän pois luovuttama;

d) kadonnut niiden postitoimessa tai hävitetty sisällön täydellisen vahingoittumisen vuoksi;

e) anastettu tai vahingoittunut niiden postitoimessa. Näissä tapauksissa maksujen peruutusta pyydetään ainoastaan puuttuvan sisällön arvosta tai sisällön arvon vähenemisestä.

II LUKULisämaksut

III osastoPostimaksuttomat paketit

16 artiklaVirkapaketit

1. Täysin postimaksuttomia ovat ne posti. tointa koskevat paketit, jotka vaihdetaan:

a) postihallintojen kesken;

b) postihallintojen ja kansainvälisen toimiston kesken;

c) jäsenmaiden postitoimipaikkojen kesken;

d) postitoimipaikkojen ja postihallintojen kesken.

2. Lentopaketeista, lukuun ottamatta niitä, joita lähetetään kansainvälisestä toimistosta, ei makseta lentolisämaksuja.

17 artiklaSotavankien ja internoitujen paketit

Sotavankien ja internoitujen paketit ovat kokonaan maksuttomia yleissopimuksen 14 artiklan nojalla. Lentopaketeista peritään kuitenkin lentolisämaksut.

II jakso Liikenteen toimeenpano

I LUKUVastaanottamisehdot

I osastoYleiset vastaanottamisehdot

18 artiklaVastaanottamisehdot

Edellyttäen, että sisältö jää 19 artiklassa lueteltujen kieltojen tai niiden kieltojen taikka rajoitusten ulkopuolelle, joita sovelletaan yhden tai useamman kuljetukseen osallistumaan pyydetyn hallinnon alueella, jokaisen paketin pitää, jotta se otettaisiin kuljetettavaksi:

a) kuulua 3 artiklan mukaan sovellettavaksi hyväksyttyyn pakettilajiin;

b) olla päällystetty sisällön laadun ja kuljetusehtojen mukaisesti;

c) täyttää 1 ja 20 artiklassa määrätyt painoa ja kokoa koskevat ehdot;

d) olla postimerkitettynä kaikkien niiden maksujen mukaisesti, mitkä lähtötoimipaikka saattaa vaatia.

19 artiklaKiellot

Alla mainittujen esineiden pakettiin sulkeminen on kiellettyä:

a) kaikissa pakettilajeissa:

1) esineet, jotka laatunsa taikka pakkauksensa vuoksi voivat tuottaa vaaraa henkilökunnalle taikka tahrata tai turmella toisia paketteja tai postin laitteita;

2) oopiumi, morfiini, kokaiini ja muut huumausaineet; kielto ei kuitenkaan koske näiden aineiden lääkintä- tai tieteelliseen tarkoitukseen lähettämistä niihin maihin, jotka sallivat tällaisen lähettämisen;

3) asiakirjat, joilla on todellisen ja henkilökohtaisen kirjeenvaihdon luonne, samoin kuin kaikenlaatuiset kirjelähetykset, joita vaihdetaan muiden kuin lähettäjän ja vastaanottajan tai heidän kanssaan asuvien henkilöiden kesken, lukuun ottamatta:

- jokin jäljempänä mainituista asiakirjoista, joka avonaisena sisältää olennaiset ilmoitukset ja koskee yksinomaan kuljetettuja tavaroita, nimittäin: faktuuraa, luetteloa tai lähettämisilmoitusta ja luovuttamiskuittia;

- äänilevyt, äänitetyt tai äänittämättömät nauhat ja langat, mekanograafiset kortit, magneettinauhat tai muut senkaltaiset tarvikkeet ja QSL-kortit, silloin kun lähtömaan hallinto arvelee, ettei niillä ole todellisen ja henkilökohtaisen kirjeenvaihdon luonnetta ja kun niitä vaihdetaan paketin lähettäjän ja vastaanottajan tai heidän kanssaan asuvien henkilöiden kesken;

- kaikenlaiset kirjelähetykset ja asiakirjat, joilla on todellisen ja henkilökohtaisen kirjeenvaihdon luonne, muut kuin edellä olevat, ja joita vaihdetaan paketin lähettäjän ja vastaanottajan tai heidän kanssaan asuvien henkilöiden kesken, jos asianomaisten hallintojen kotimaiset säännökset niin sallivat;

4) elävät eläimet, mikäli asianomaisten maiden postisäännöt eivät salli niiden postissa kuljettamista;

5) räjähtävät, helposti syttyvät tai muut vaaralliset aineet. Hallinnot voivat kuitenkin sopia käsiampuma-aseisiin kuuluvien nallien ja ladattujen metalliammuksien, tykistön sytytysputkien räjähtämättömien osien sekä tulitikkujen 1) kuin myös helposti syttyvien filmien, raa'an selluloidin tai selluloidista valmistettujen esineiden kuljetuksesta;

( 1) Tällaisia esineitä ei Suomessa saa ottaa postissa kuljetettaviksi.)

6) säädyttömät tai epäsiveelliset esineet;

7) esineet, joiden maahan tuonti tai levittäminen on osoitemaassa kiellettyä;

b) vakuuttamattomassa paketissa, joka vaihdetaan kahden sellaisen maan välillä, jotka sallivat vakuutuksen: kova raha, pankinsetelit, seteliraha tai muut joka miehen kädessä käyvät arvopaperit, platina, kulta tai hopea, joko valmisteina tai sellaisenaan, jalokivet sekä korut ja muut arvoesineet. Tätä määräystä ei voida soveltaa, kun kahden vakuutettujen pakettien kuljetukseen suostuvan hallinnon välinen vaihto voi tapahtua ainoastaan kauttakuljetuksessa avopostina sellaisen hallinnon välityksellä, joka ei näitä paketteja hyväksy. Jokaisella hallinnolla on oikeus kieltää kultatankojen sulkeminen vakuutettuihin tai vakuuttamattomiin lähetyksiin, jotka lähtevät sen alueelta tai ovat osoitetut sinne taikka kuljetetaan sen alueen kautta avopostina kauttakuljetuksessa, tahi rajoittaa näiden lähetysten todellista arvoa.

20 artiklaKoon rajat

1. Ellei paketteja pidetä tilaa ottavina soveltaen 3 artiklan 2 §:n e) kohtaa, mitkään pintateitse tai lentoteitse kuljetetut paketit eivät miltään ulottuvuudeltaan saa ylittää 1,50 metriä eikä 3 metriä kun lasketaan yhteen pituus ja suurin ympärys, joka on mitattu muuhun kuin pituussuuntaan.

2. Hallinnot, jotka eivät voi sallia kaikille paketeille tai ainoastaan lentopaketeille 1 §:ssä määrättyjä kokoja, voivat sen sijaan soveltaa seuraavia kokoja: 1 metri mikä paketin mitta tahansa sekä 2 metriä, kun lasketaan yhteen pituus ja suurin ympärys mitattuna muuhun kuin pituussuuntaan.

3. Kuljetustavasta riippumatta pakettien mitat eivät saa olla yleissopimuksen 17 artiklan 1 §:ssä mainittuja vähimmäismittoja pienempiä.

4. Niillä hallinnoilla, jotka sallivat 1 §:ssä määrätyt mitat, on oikeus periä niistä paketeista, joiden mitat ylittävät 2 §:ssä mainitut rajat, mutta joiden paino on pienempi kuin 10 kg, 12 artiklassa säädetyn maksun suuruinen lisämaksu.

5. Poikkeuksena 2 §:ään, paketteja ei pidetä tilaa ottavina niin kauan kun niiden pituus ei ole enemmän kuin 1,05 metriä.

21 artiklaVastoin määräyksiä lähetettäviksi otettujen pakettien käsittely

1. Milloin 19 artiklan a) kohdassa mainittuja esineitä sisältäviä paketteja on vastoin määräyksiä otettu postissa kuljetettaviksi, niitä on käsiteltävä sen maan kotimaisten määräysten mukaan, jonka hallinto toteaa niitä olevan; saman artiklan a) kohdan 2, 5 ja 6 mom:ssa mainittuja esineitä sisältäviä paketteja ei kuitenkaan missään tapauksessa kuljeteta osoitepaikkaan, ei anneta saajalle eikä palauteta lähtömaahan.

2. Jos pakettiin on suljettu yksikin kirjelähetys, jota ei ole hyväksytty 19 artiklan a) kohdan 3 mom : n tarkoittamassa merkityksessä, tätä lähetystä käsitellään yleissopimuksen 24 artiklassa määrätyllä tavalla ja tämän vuoksi pakettia ei voida palauttaa lähtömaahan.

3. Milloin vakuuttamattomia paketteja vaihdetaan kahden sellaisen maan välillä, jotka sallivat vakuutuksen, ja paketit sisältävät 19 artiklan b) kohdassa mainittuja esineitä, on sen kauttakuljetettavan hallinnon, joka erehdyksen toteaa, palautettava ne lähtömaahan. Jos osoitemaan hallinto huomaa erehdyksen vasta saapumisen jälkeen, sillä on oikeus antaa paketti saajalle säännöstensä määräämillä ehdoilla. Jos nämä säännökset eivät salli paketin luovuttamista, se on palautettava lähtöpaikkaan soveltaen 33 artiklaa.

4. Edellä olevan 3 §:n määräyksiä sovelletaan paketteihin, joiden paino tai mitat huomattavasti ylittävät sallitut rajat. Sellaiset paketit saadaan kuitenkin tarvittaessa antaa saajalle, jos tämä on ensin suorittanut kysymykseen tulevat maksut.

5. Jos vastoin voimassa olevia määräyksiä kuljetettavaksi otettua pakettia ei anneta saajalle eikä palauteta lähtöpaikkaan, on lähtömaan hallinnolle annettava tarkka tieto siitä, mitä tälle paketille on tehty.

22 artiklaLähettäjän antamat ohjeet pakettia postittaessaan

1. Pakettia postittaessaan lähettäjä on velvollinen ilmoittamaan, miten on meneteltävä, jos paketti ei tule toimitetuksi perille.

2. Lähettäjä voi antaa vain yhden seuraavista ohjeista:

a) perillesaamattomuusilmoitus lähetetään hänelle itselleen;

b) perillesaamattomuusilmoitus lähetetään osoitemaassa asuvalle kolmannelle henkilölle;

c) paketti palautetaan viipymättä lähettäjälle pintateitse tai lentoteitse;

d) paketti palautetaan lähettäjälle pintateitse tai lentoteitse määrätyn säilytysajan kuluttua;

e) paketti toimitetaan jollekin toiselle saajalle, tarvittaessa jälkeen lähettämisen tapahduttua, pintateitse tai lentoteitse (ja ottaen huomioon 28 artiklan 1 §:n c) kohdan 2 mom: n erikoismääräykset);

f) paketti lähetetään jälkeen pintateitse tai lentoteitse alkuperäiselle saajalle toimitettavaksi;

g) paketti myydään lähettäjän vastuulla;

h) lähettäjä luopuu paketista.

3. Hallinnoilla on oikeus olla hyväksymättä 2 §:n a), b) ja g) kohdassa mainittuja määräyksiä, silloin kun niiden lainsäädäntö tai ohjesäännöt eivät niin salli.

I LUKUVastaanottamisehdot

II osastoErityiset vastaanottamisehdot

23 artiklaVakuutetut paketit

1. Seuraavat säännöt ovat voimassa vakuutettujen pakettien vakuutusmäärästä:

a) postihallintojen osalta:

1) kullakin hallinnolla on oikeus omalta osaltaan rajoittaa vakuutusmäärää, ei kuitenkaan 1000 frangia pienemmäksi tai määrään, joka on hyväksytty sen sisäisessä liikenteessä, jos se on vähemmän kuin 1000 frangia;

2) niiden maiden välisissä yhteyksissä, joiden hallinnot ovat vahvistaneet eri suuruiset enimmäismäärät, alinta rajaa on molemmin puolin noudatettava;

b) lähettäjien osalta:

1) on kiellettyä ilmoittaa paketin sisällön arvo todellista arvoa suuremmaksi;

2) lähetys voidaan vakuuttaa osastakin paketin sisällön todellista arvoa.

2. Jokaisen paketin todellista arvoa suuremman määrän vilpillisen ilmoittamisen johdosta ryhdytään lähtömaan lainsäädännössä mainittuihin laillisiin toimiin.

3. Postitettaessa on maksuton postiinjättötodistus annettava jokaiselle vakuutetun paketin lähettäjälle.

24 artiklaMaksuitta annettavat paketit

1. Maksuitta annettavaa pakettia ei voida hyväksyä kuljetettavaksi, ellei lähettäjä sitoudu suorittamaan koko sitä määrää, mikä osoitetoimipaikalla olisi oikeus vaatia saajalta, samoin kuin 10 artiklassa säädettyä maksua maksuitta antamisesta.

2. Lähtötoimipaikka voi vaatia riittävän rahamäärän tallettamista.

II LUKUPostista antamista ja jälkeen lähettämistä koskevat ehdot

1 osastoPostista antaminen

25 artiklaYleiset säännöt postista antamisesta. Säilytysajat.

1. Paketti annetaan yleensä saajalle niin pian kuin suinkin noudattaen tällöin osoitemaassa voimassa olevia määräyksiä.

2. Jokainen paketti, jonka saapumisesta tiedoksianto on toimitettu saajalle, pidetään hänen saatavanaan viisitoista päivää tai enintään kuukausi sen päivän jälkeisestä päivästä, jolloin tiedoksianto on lähetetty. Tämä aika voidaan poikkeustapauksessa pidentää jos osoitemaan hallinnon säännökset niin sallivat.

3. Ellei tiedoksiantoa ole voitu lähettää, säilytysaikaan sovelletaan osoitemaan säännöksiä; tämä säilytysaika, jota sovelletaan myös postista noudettaviksi osoitettuihin paketteihin, ei yleensä saa ylittää viittä kuukautta kysymyksen ollessa kaukaisista maista (yleissopimuksen ohjesäännön 107 artiklan mukaan) ja kolmea kuukautta muiden maiden ollessa kysymyksessä. Paketti on palautettava lähtötoimipaikkaan lyhyemmän ajan kuluessa, jos lähettäjä osoitemaassa tunnetulla kielellä on sitä pyytänyt.

4. Jälkeenlähettämistapauksessa 2 ja 3 §:ssä mainittua säilytysaikaa sovelletaan uudesta osoitetoimipaikasta perille toimitettaviin paketteihin.

26 artiklaPikapakettien perille toimittaminen

1. Pikapaketin tai saapumisilmoituksen perille toimittamista erikoislähetin välityksellä yritetään vain kerran.

2. Jos yritys on tulokseton, pakettia ei enää pidetä pikapakettina.

27 artiklaSaantitodistus

Paketin lähettäjä voi pyytää saantitodistusta yleissopimuksen 38 artiklassa määrätyillä ehdoilla. Hallinnot voivat kuitenkin rajoittaa tämän palveluksen vakuutettuihin paketteihin, jos tästä rajoituksesta määrätään niiden kotimaisissa säännöksissä.

28 artiklaPerillesaamattomuus

1. Saatuaan 22 artiklan 2 §:n a) ja b) kohdassa tarkoitetun perillesaamattomuusilmoituksen, lähettäjä tai siinä mainittu kolmas henkilö on velvollinen antamaan sanotun artiklan 2 §:n c )-h) kohdassa hyväksytyt ohjeet ja lisäksi yhden seuraavista:

a) saajalle ilmoitetaan vielä kerran;

b) osoite oikaistaan tai täydennetään;

c) kun kysymyksessä on postiennakkopaketti:

1) paketti annetaan jollekin muulle henkilölle kuin saajalle, merkityn postiennakkomäärän suoritusta vastaan;

2) paketti annetaan alkuperäiselle saajalle tai jollekin toiselle saajalle postiennakon määrää vaatimatta tai alun perin ilmoitettua pienemmän määrän suoritusta vastaan;

d) paketti annetaan maksuitta joko alkuperäiselle saajalle tai jollekin toiselle saajalle.

2. Niin kauan kuin osoitemaan hallinto ei ole saanut lähettäjän tai kolmannen henkilön ohjeita, sillä on oikeus luovuttaa paketti alkuaan määrätylle saajalle tai tarvittaessa jollekin muulle myöhemmin määrätylle saajalle taikka lähettää paketti jälkeen uuteen osoitteeseen. Sitten kun uudet ohjeet on saatu, ainoastaan nämä ohjeet pätevät ja niitä on noudatettava. Ne lähetetään nopeinta tietä (lento- tai pintateitse) tai sähköteitse, jos lähettäjä tai kolmas henkilö maksaa vastaavan sähkösanomamaksun.

3. Edellä 1 §:ssä mainittujen ohjeiden lähettäminen aiheuttaa 13 artiklan d) kohdassa mainitun maksun perimisen joko lähettäjältä tai kolmannelta henkilöltä. Milloin ilmoitus koskee useampia paketteja, jotka sama lähettäjä on yhtäaikaa jättänyt samaan toimipaikkaan kuljetettaviksi samalle saajalle, tämä maksu peritään vain kerran.

29 artiklaPerillesaamattomien pakettien palauttaminen lähtöpaikkaan

1. Jokainen paketti, jota ei ole voitu toimittaa perille, palautetaan lähtötoimipaikkaan:

a) heti, jos:

1) lähettäjä on sitä pyytänyt 22 artiklan 2 §:n c) kohdan nojalla;

2) lähettäjä (tai 22 artiklan 2 §:n b) kohdassa tarkoitettu kolmas henkilö) on esittänyt pyynnön, johon ei ole myönnytty;

3) lähettäjä tai kolmas henkilö kieltäytyy suorittamasta 28 artiklan 3 §:ssä säädettyjä maksuja;

4) lähettäjän tai kolmannen henkilön antamat ohjeet eivät ole johtaneet toivottuun tulokseen, olipa nämä ohjeet annettu postitettaessa tai perillesaamattomuusilmoituksen saamisen jälkeen;

b) heti kun on kulunut:

1) lähettäjän 22 artiklan 2 §:n d) kohdan nojalla ehkä määräämä aika;

2) edellä 25 artiklassa määrätyt säilytysajat, jos lähettäjä ei ole noudattanut 22 artiklan määräyksiä. Tässä tapauksessa voidaan kuitenkin pyytää häneltä ohjeita;

3) kahden kuukauden määräaika perillesaamattomuusilmoituksen lähettämisestä, ellei tämän ilmoituksen laatinut toimipaikka ole saanut riittäviä ohjeita lähettäjältä tai kolmannelta henkilöltä taikka elleivät nämä ohjeet ole saapuneet mainittuun toimipaikkaan.

2. Mahdollisuuden mukaan paketti palautetaan samaa tietä kuin se on saapunut. Sitä ei voida palauttaa lentoteitse, ellei lähettäjä ole taannut lentolisämaksujen suorittamista.

3. Jokaisesta tämän artiklan mukaan lähtöpaikkaan palautettavasta paketista peritään:

a) uudesta lähettämisestä aina lähtötoimipaikkaan saakka aiheutuvat maksuosuudet;

b) maksut, joita ei ole peruutettu, ja joista osoitemaan hallinto ei ole saanut korvausta pakettia lähtöpaikkaan palautettaessa.

4. Nämä maksuosuudet peritään lähettäjältä.

30 artiklaLähettäjän luopuminen perillesaamattomasta paketista

Jos lähettäjä on luopunut paketista, jota ei ole voitu toimittaa saajalle, osoitemaan hallinto käsittelee sitä oman lainsäädäntönsä mukaisesti.

II LUKUPostista antamista ja jälkeen lähettämistä koskevat ehdot

II osastoJälkeen lähettäminen

31 artiklaJälkeen lähettäminen saajan olinpaikan muutoksen tai osoitteen muutoksen johdosta

1. Jälkeen lähettäminen saajan olinpaikan muutoksen johdosta tai 37 artiklaa soveltaen tehdyn osoitteen muutoksen johdosta voi tapahtua joko osoitemaassa tai sen ulkopuolelle.

2. Jälkeen lähettäminen osoitemaassa voi tapahtua joko lähettäjän tai saajan pyynnöstä tai, jos osoitemaan määräykset niin sallivat, virkatoimin.

3. Jälkeen lähettäminen osoitemaan ulkopuolelle voi tapahtua vain lähettäjän tai saajan pyynnöstä; tässä tapauksessa paketin on täytettävä uuteen lähettämiseen sovellettavat ehdot.

4. Jälkeen lähettäminen yllä mainituilla ehdoilla voi myös tapahtua lentoteitse, jos lähettäjä tai saaja sitä pyytää, ehtona että uudesta kuljetuksesta johtuvien lentolisämaksujen suorittaminen taataan.

5. Lähettäjä voi kieltää jokaisen jälkeen lähettämisen.

6. Kunkin paketin ensimmäisestä jälkeen lähettämisestä tai jokaisesta muusta ehkä myöhemmin tapahtuvasta jälkeen lähettämisestä voidaan periä:

a) asianomaisen hallinnon säännöksissä mainitusta jälkeen lähettämisestä vahvistetut maksut, kun kyseessä on jälkeen lähettäminen osoitemaassa;

b) uudesta kuljetuksesta johtuvat maksuosuudet ja lentolisämaksut, kun kyseessä on jälkeen lähettäminen osoitemaan ulkopuolelle;

c) maksut, joiden peruutusta aikaisempien osoitemaiden hallinnot eivät salli.

7. Edellä 6 §:ssä mainitut maksuosuudet peritään saajalta.

32 artiklaVäärin ohjatut ja jälkeen lähetettävät paketit

1. Jokainen lähettäjän tai lähtömaan hallinnon erehdyksen vuoksi väärin ohjattu paketti lähetetään jälkeen oikeaan määräpaikkaansa sen hallinnon, jolle paketti on saapunut, käyttämää suorinta tietä.

2. Jokainen väärin ohjattu lentopaketti on ehdottomasti lähetettävä jälkeen lentoteitse. :

3. Jokaisesta tämän artiklan nojalla jälkeen lähetetystä paketista on suoritettava maksuosuudet, jotka johtuvat sen kuljetuksesta oikeaan määräpaikkaansa, sekä 31 artiklan 6 §:n c) kohdassa mainitut maksut.

4. Nämä maksuosuudet velotaan siltä hallinnolta, jonka alainen on paketin väärin ohjannut vaihtotoimipaikka. Tämä hallinto perii ne tarvittaessa lähettäjältä.

33 artiklaVastoin määräyksiä lähetettäviksi otettujen pakettien palauttaminen lähtöpaikkaan

1. Jokainen vastoin määräyksiä lähetettäväksi otettu paketti palautetaan lähtöpaikkaan ja siitä peritään 29 artiklan 3 §:ssä määrätyt maksuosuudet.

2. Nämä maksuosuudet ja maksut velotaan:

a) lähettäjältä, jos paketti on ohjattu väärin viimeksi mainitun erehdyksen vuoksi tai jos se on 19 artiklassa mainittujen kieltojen alainen;

b) erehdyksestä vastuussa olevalta hallinnolta, jos paketti on ohjattu väärin postitoimen syyksi katsottavan erehdyksen vuoksi. Tässä tapauksessa lähettäjällä on oikeus suoritettujen maksujen takaisinsaamiseen.

3. Jos ne maksuosuudet, jotka paketin palauttavalla hallinnolla on oikeus saada, eivät riitä peittämään näitä maksuosuuksia, 1 §:ssä mainitut suoritettaviksi jäävät kustannukset peritään lähtömaan hallinnolta.

4. Liikamäärän ollessa kysymyksessä paketin palauttava hallinto suorittaa takaisin lähtömaan hallinnolle maksuosuuksien määrän lähettäjälle takaisinmaksamista varten.

34 artiklaPalauttaminen lähtöpaikkaan liikenteen lakkauttamisen johdosta

Paketin palauttaminen lähtöpaikkaan liikenteen lakkauttamisen vuoksi on ilmaista; menomatkalta perityt, jakamattomat maksuosuudet suoritetaan takaisin lähettäjälle.

III LUKUErityisiä määräyksiä

35 artiklaAnnettujen ohjeiden huomiotta jättäminen jonkin hallinnon taholta

Kun osoitemaan hallinto tai jokin välittävä hallinto ei ole noudattanut annettuja ohjeita joko postitettaessa tai myöhemmin, sen on suoritettava kuljetusmaksuosuudet (meno ja paluu) ja muut ehkä kysymykseen tulevat maksut, joita ei ole peruutettu. Maksetut menokustannukset jäävät kuitenkin lähettäjän suorittamiksi, jos tämä postittaessaan tai myöhemmin on selittänyt, että hän perillesaamattomuuden sattuessa luopuu paketista tai haluaa sen myytäväksi.

36 artiklaPaketit, jotka sisältävät esineitä, joiden pikainen pahentuminen tai pilaantuminen on pelättävissä

Vain ne pakettiin suljetut esineet, joiden pikainen pahentuminen tai pilaantuminen on pelättävissä, voidaan asianomaisen hyväksi myydä heti, jopa meno- tai paluumatkalla, ilman ennakkoilmoitusta ja oikeudellisia muodollisuuksia. Jos myynti jostakin syystä on mahdotonta, pahentuneet tai pilaantuneet esineet hävitetään.

37 artiklaTakaisin ottaminen. Osoitteen muutos tai oikaisu

Yleissopimuksen 27 artiklassa määrätyillä ehdoilla paketin lähettäjä voi pyytää sen palauttamista lähtöpaikkaan tai sen osoitteen muuttamista, 29 artiklan 3 §:n ja 31 artiklan 6 §:n nojalla.

2. Hallinnoilla on kuitenkin oikeus olla hyväksymättä 1 §:ssä mainittuja pyyntöjä silloin, kun ne eivät salli niitä kotimaisissa säännöissään.

38 artiklaTiedustelut ja kyselyt

1. Kukin hallinto on velvollinen vastaanottamaan jokaista toisten hallintojen alueella postitettua pakettia koskevat tiedustelut ja kyselyt.

2. Tiedustelut otetaan vastaan ainoastaan vuoden kuluessa paketin postittamispäivän jälkeisestä päivästä lukien.

3. Joltakin hallinnolta saapuvat kyselyt otetaan vastaan ja ne on ehdottomasti käsiteltävä vain siinä tapauksessa, että ne saapuvat asianomaiselle hallinnolle viidentoista kuukauden kuluessa paketin postittamispäivän jälkeisestä päivästä lukien. Jokainen hallinto on velvollinen käsittelemään kyselyt niin lyhyessä ajassa kuin mahdollista.

4. Ellei lähettäjä ole suorittanut kokonaan 13 artiklan i) kohdassa mainittua saantitodistusmaksua, jokainen tiedustelu tai kysely aiheuttaa "tiedustelumaksun" perimisen 14 artiklan k) kohdassa vahvistettuun maksumäärään saakka.

5. Tavallisista paketeista ja vakuutetuista paketeista tulee tehdä eri tiedustelut ja kyselyt. Jos tiedustelu tai kysely koskee useita saman lajin paketteja, jotka sama lähettäjä yhtaikaa on antanut samaan toimipaikkaan samalle saajalle samaa tietä lähetettäviksi, tämä maksu peritään vain kerran. Tiedustelumaksu maksetaan takaisin, jos tiedustelun tai kyselyn on aiheuttanut postitoimessa tehty virhe.

III jakso Vastuu

39 artiklaPostihallintojen vastuun periaate ja laajuus

1. Postihallinnot vastaavat pakettien katoamisesta, anastamisesta tai vahingoittumisesta, lukuun ottamatta 40 artiklassa mainittuja tapauksia. Niiden vastuu koskee sekä avopostina että suljettuna postina kuljetettuja paketteja.

2. Lähettäjällä on oikeus saada vahingonkorvaus, joka periaatteellisesti vastaa katoamisen, anastuksen tai vahingon todellista arvoa. Välillistä vahinkoa tai saamatta jäänyttä voittoa ei oteta huomioon. Tämä korvaus ei kuitenkaan missään tapauksessa saa ylittää:

a) vakuutettujen pakettien osalta, vakuutusmäärää kultafrangeina; jälkeen lähetettäessä tai palautettaessa lähtöpaikkaan vakuutettuja lentopaketteja pintateitse, vastuu rajoittuu toisen matkan osalta siihen, mitä sovelletaan tätä tietä kuljetettuihin paketteihin;

b) muiden pakettien osalta, seuraavia määriä:

15 frangia enintään 1 kg:n paketista

25 ¯ yli 1, ¯ 3 ¯ ¯

40 ¯ ¯ 3, ¯ 5 ¯ ¯

60 ¯ ¯ 5, ¯ 10 ¯ ¯

80 ¯ ¯ 10, ¯ 15 ¯ ¯

100 ¯ ¯ 15, ¯ 20 ¯ ¯

3. Vahingonkorvaus lasketaan samanlaisen tavaran käyvän hinnan mukaan, kultafrangeiksi muunnettuna, paketin postiinjättöaikana sillä paikkakunnalla, missä paketti otettiin kuljetettavaksi. Ellei käypää hintaa tunneta, vahingonkorvaus lasketaan tavaran tavallisen arvon mukaan samojen perusteiden mukaan arvioituna.

4. Kun vahingonkorvaus on suoritettava kadonneesta, kokonaan anastetusta tai kokonaan turmeltuneesta paketista, lähettäjällä tai, 6 §:ää soveltamalla, vastaanottajalla on sitä paitsi oikeus saada takaisin suoritetut maksut, lukuun ottamatta vakuutusmaksua. Sama määräys koskee lähetyksiä, joita saajat niiden huonon kunnon vuoksi ovat kieltäytyneet vastaanottamasta, jos tämä voidaan lukea postitoimen syyksi ja aiheuttaa sille vastuun.

5. Kun paketin katoamisen, sen koko sisällön anastamisen tai turmeltumisen on aiheuttanut sellainen ylivoimaisena esteenä pidettävä tapahtuma, ettei vahingonkorvausta makseta, lähettäjällä on oikeus saada takaisin ei ainoastaan paketin suorittamatonta matkaa vastaavat maaja merikuljetuksen maksuosuudet sekä lentolisämaksut, vaan myös ne maksut, olivatpa ne minkälaatuisia tahansa, jotka on etukäteen maksettu suorittamatta jääneestä toimituksesta.

6. Poikkeuksena 2 §:ään saajalla on oikeus korvaukseen, sen jälkeen kun hän on ottanut vastaan vahingoittuneen tai anastetun paketin.

7. Lähettäjällä on oikeus luopua 2 §:ssä mainituista oikeuksistaan saajan hyväksi. Toiselta puolen saajalla on oikeus luopua 6 §:ssä mainituista oikeuksistaan lähettäjän hyväksi. Lähettäjä tai saaja voi oikeuttaa kolmannen henkilön vastaanottamaan korvauksen.

40 artiklaPostihallintojen vapauttaminen vastuusta

1. Postihallintojen vastuu lakkaa kysymyksen ollessa paketeista, jotka ne ovat antaneet postista joko samanlaatuisista lähetyksistä niiden kotimaisissa ohjesäännöissä määrätyillä ehdoilla tai yleissopimuksen 9 artiklan 3 §:ssä mainituilla ehdoilla; vastuu säilyy kuitenkin:

a) kun anastus tai vahinko on todettu joko ennen paketin luovutusta tai sitä luovutettaessa taikka kun kotimaiset ohjesäännöt niin sallivat, saaja tai tapauksen mukaan lähettäjä, jos on kyseessä palauttaminen lähtötoimipaikkaan, esittää vastalauseen ottaessaan vastaan paketin, jonka sisältö on anastettu tai vahingoittunut;

b) kun saaja tai, kysymyksen ollessa palauttamisesta lähtöpaikkaan, lähettäjä, huolimatta säännönmukaisesti annetusta kuittauksesta, ilmoittaa viipymättä hallinnolle, joka on hänelle antanut paketin postista, todenneensa vahingon ja näyttää toteen, ettei anastus tai vahinko ole sattunut postista antamisen jälkeen.

2. Postihallinnot eivät ole vastuussa:

1) pakettien katoamisesta, anastuksesta tai vahingoittumisesta:

a) ylivoimaisen esteen sattuessa. Hallinnon, jonka postitoimessa katoaminen, anastus tai vahinko on sattunut, on ratkaistava maansa lainsäädännön mukaisesti, johtuuko tämä katoaminen, anastus tai vahinko olosuhteista, joita on pidettävä ylivoimaisena esteenä; nämä olosuhteet on saatettava lähtömaan hallinnon tietoon, jos tämä viimeksi mainittu sitä pyytää. Vastuu on kuitenkin voimassa lähettävän maan hallinnon suhteen, joka on sitoutunut vastaamaan ylivoimaisesta esteestä aiheutuvasta vahingosta (11 artikla, 2 §);

b) kun, milloin todistetta niiden vastuusta ei voida muulla tavoin hankkia, ne eivät voi ottaa huomioon paketteja ylivoimaisena esteenä pidettävästä tapahtumasta johtuvan virkaasiakirjojen häviämisen vuoksi;

c) kun vahinko on aiheutunut lähettäjän erehdyksestä tai laiminlyönnistä tai johtuu paketin sisällön laadusta;

d) kun on kysymys paketeista, joiden sisältö on 19 artiklan a) kohdan 2, 4, 5, 6 ja 7 mom:ssa sekä b) kohdassa mainittujen kieltojen alainen ja mikäli nämä paketit on takavarikoitu tai hävitetty asianomaisten viranomaisten toimesta niiden sisällön vuoksi;

e) kun on kysymys paketeista, joiden sisällön arvo on vilpillisesti ilmoitettu sen (todellista arvoa suuremmaksi;

f) kun lähettäjä ei ole esittänyt mitään tiedustelua 38 artiklan 2 §:ssä määrätyn ajan kuluessa;

g) kun on kysymys sotavankien ja internoitujen paketeista;

2) osoitemaan lainsäädännön nojalla pidätetyistä paketeista;

3) mitä tulee meri- tai lentokuljetukseen, kun ne ovat ilmoittaneet, etteivät ne voi olla vastuussa vakuutetuista paketeista laivoissa tai lentokoneissa, joita ne käyttävät; suljettuna postina kauttakuljetetuista vakuutetuista paketeista nämä hallinnot kuitenkin ottavat saman vastuun, joka on määrätty yhtä painavista vakuuttamattomista paketeista.

3. Postihallinnot eivät ole missään vastuussa tulliluetteloista, olkoon ne laadittu mihin muotoon hyvänsä, eikä tulliviranomaisten tekemistä päätöksistä tullitarkastuksen alaisia paketteja tarkastettaessa.

41 artiklaLähettäjän vastuu

1. Paketin lähettäjä on vastuussa samassa määrin kuin itse hallinnot kaikista muille postilähetyksille aiheutuneista vahingoista seurauksena sellaisten esineiden lähettämisestä, joita ei ole hyväksytty kuljetettaviksi, tai vastaanottamisehtojen huomiotta jättämisestä, edellyttäen ettei ole ollut kysymyksessä hallintojen tai kuljetusyritysten erehdys tai laiminlyönti.

2. Se seikka, että postitustoimipaikka ottaa tällaisen paketin kuljetettavaksi, ei vapauta lähettäjää hänen vastuustaan.

3. Hallinto, joka toteaa vahingon, johon lähettäjä on syyllinen, ilmoittaa siitä lähtömaan hallinnolle, jonka tulee tarvittaessa ryhtyä toimiin lähettäjää vastaan.

42 artiklaPostihallintojen välisen vastuun määrittäminen

1. Kunnes toisin on näytetty, on se hallinto vastuussa, joka muistutuksetta on ottanut paketin vastaan ja joka huolimatta siitä, että sillä on ollut kaikki ohjesäännön mukaiset keinot käytettävissään tutkimusta varten, ei voi näyttää toteen, että paketti on joko annettu saajalle tai tarvittaessa toimitettu asianmukaisessa järjestyksessä toiselle hallinnolle.

2. Välittävä tai osoitemaan hallinto on, kunnes toisin on näytetty ja ottaen huomioon 4 §:n määräykset, vapaa kaikesta vastuusta:

a) kun se on noudattanut ohjesäännön määräyksiä, jotka koskevat karttapäätösten ja pakettien tarkastusta sekä epäsäännöllisyyksien toteamista;

b) kun se voi näyttää toteen, että se on saanut tiedustelun vasta tiedusteltua pakettia koskevien virka-asiakirjojen hävittämisen jälkeen säännönmukaisen säilytysajan päätyttyä. Tämä ehto ei vaikuta tiedustelijan oikeuksiin.

3. Kun katoaminen, anastus tai vahinko on tapahtunut lentokuljetusyhtiön liikenteessä, sen maan hallinto, joka perii kuljetusmaksut on, yleissopimuksen 1 artiklan 6 §:n ja tämän artiklan 7 §:n nojalla, velvollinen maksamaan takaisin lähtömaan hallinnolle lähettäjälle maksettavan vahingonkorvauksen.

4. Jos katoaminen, anastus tai vahinko on tapahtunut kuljetuksen aikana eikä ole mahdollista näyttää toteen, minkä maan alueella tai postitoimessa tapaus on sattunut, kysymyksessä olevat hallinnot vastaavat tappiosta yhtä suurin osin. Jos kuitenkin on kysymys tavallisesta vahingoittuneesta paketista ja kun vahingonkorvauksen määrä ei ylitä 25 frangia, lähtö- ja osoitemaiden hallinnot, lukuun ottamatta välittäviä hallintoja, vastaavat tämän määrän suorittamisesta yhtä suurin osin. Jos anastus tai vahinko on todettu osoitemaassa tai, kysymyksen ollessa palauttamisesta lähettäjälle, lähtömaassa, on tämän maan hallinto velvollinen todistamaan:

a) ettei paketin päällyksessä eikä sinetöinnissä ole selviä anastuksen tai vahingon jälkiä;

b) ettei, vakuutetun paketin ollessa kysymyksessä, postiin jätettäessä todettu paino ole muuttunut;

c) että suljetuissa päällyksissä lähetettyjen pakettien itse päällykset ja niiden sinetit olivat eheät.

Kun osoitemaan tai tarvittaessa lähtömaan hallinto on esittänyt (tällaisen >todisteen, ei mikään muista kysymykseen tulevista hallinnoista voi kieltää vastuuosuuttaan vedoten siihen, että se on luovuttanut paketin seuraavan hallinnon tekemättä muistutusta.

5. Lähetettäessä paketteja lukumäärältään soveltaen 55 artiklan 2 ja 3 §:ää, mikään kysymykseen tulevista hallinnoista ei voi kieltääkseen vastuuosuutensa selittää, että karttapäätökseen kuuluvien pakettien lukumäärä poikkeaa pakettikartassa ilmoitetusta.

6. Aina milloin paketteja lähetetään summittain, asianomaiset hallinnot voivat sopia vastuun jakamisesta, kun on kysymys tietynlaisten, yhteisellä sopimuksella määriteltyjen pakettien katoamisesta, anastuksesta tai vahingoittumisesta.

7. Mitä vakuutettuihin paketteihin tulee, hallinnon vastuu muita hallintoja kohtaan ei missään tapauksessa ole asianomaisen hallinnon hyväksymän vakuutuksen enimmäismäärää suurempi.

8. Jos paketti on kadonnut, anastettu tai vahingoittunut olosuhteissa, jotka on katsottava ylivoimaiseksi esteeksi, on se hallinto, jonka alueella tai postitoimessa katoaminen, anastus tai vahinko on tapahtunut, vastuussa lähtömaan hallinnolle ainoastaan, mikäli molemmat hallinnot sitoutuvat vastuuseen ylivoimaisesta esteestä aiheutuneesta vahingosta.

9. Jos vakuutetun paketin katoaminen, anastus tai vahinko on tapahtunut sellaisen välittävän hallinnon alueella tai postitoimessa, joka ei salli vakuutettuja paketteja tai joka on hyväksynyt vahingon määrää pienemmän enimmäisvakuutusmäärän, lähtömaan hallinto vastaa vahingosta, jota välittäjämaan hallinto ei korvaa, tämän artiklan 7 §:n ja yleissopimuksen 1 artiklan 6 §:n nojalla.

10. Edellä 9 §:ssä mainittua sääntöä sovelletaan myös meri- tai lentokuljetuksiin, jos katoaminen, anastus tai vahinko on tapahtunut sellaisen sopimukseen yhtyneen maan hallinnon postitoimessa, joka ei hyväksy vastuuta vakuutetuista paketeista, (40 artiklan 2 §:n 3) kohta).

11. Katoamisesta, anastuksesta tai vahingosta vastuussa olevat hallinnot suorittavat tullimaksut ja muut maksut, joita ei ole voitu peruuttaa.

12. Sillä hallinnolla, joka on vahingonkorvauksen maksanut, on vahingonkorvausta vastaavaan määrään saakka korvauksen saaneen henkilön oikeudet kaikkien niiden vaatimusten suhteen, joita voidaan esittää saajaa, lähettäjää tai kolmatta henkilöä vastaan.

43 artiklaVahingonkorvauksen maksaminen

1. Samalla kun oikeus korvauksen vaatimiseen vastuulliselta hallinnolta säilyy, velvollisuus vahingonkorvauksen maksamiseen ja maksujen palauttamiseen kuuluu joko lähtömaan tai osoitemaan hallinnolle 39 artiklan 6 §:ssä mainitussa tapauksessa.

2. Tämän maksamisen tulee tapahtua niin pian kuin suinkin ja viimeistään kuuden kuukauden kuluessa tiedustelupäivän jälkeisestä päivästä lukien.

3. Kun se hallinto, jonka on vahingonkorvaus maksettava, ei sitoudu vastuuseen ylivoimaisesta esteestä aiheutuneesta vahingosta, ja kun ennen 2 §:ssä mainitun määräajan päättymistä ei ole ratkaistu kysymystä siitä, onko katoaminen, anastus tai vahinko katsottava mainitunluonteiseksi, tämä hallinto voi poikkeuksellisesti jättää vahingonkorvauksen suorituksen mainittua aikaa myöhemmäksi.

4. Lähtömaan tai tapauksen mukaan osoitemaan hallinnolla on oikeus maksaa oikeudenomistajalle vahingonkorvaus toisten kuljetuksiin osallistuneiden hallintojen puolesta, elleivät nämä hallinnot viiden kuukauden kuluessa siitä, kun korvausvaatimus asianmukaisessa järjestyksessä oli tehty, ole järjestäneet asiaa tai saattaneet lähtömaan tai tapauksen mukaan osoitemaan hallinnon tietoon, että katoaminen, anastus tai vahinko oli ilmeisesti johtunut ylivoimaisena esteenä pidettävästä tapahtumasta.

44 artiklaVahingonkorvauksen takaisin maksaminen maksun suorittaneelle hallinnolle

1. Vastuullinen hallinto tai hallinto, jonka puolesta maksu on suoritettu 42 artiklan mukaisesti, on velvollinen maksamaan takaisin hallinnolle, joka on suorittanut maksun 43 artiklan nojalla ja jota sanotaan "maksavaksi hallinnoksi", oikeudenomistajalle todella maksetun vahingonkorvauksen määrän. Tämän suorituksen tulee tapahtua neljän kuukauden kuluessa maksuilmoituksen lähettämisestä.

2. Jos vahingonkorvaus on useamman hallinnon suoritettava 42 artiklan mukaisesti, on ensimmäisen hallinnon, joka asianmukaisesti saatuaan tiedustellun paketin ei voi näyttää toteen lähettäneensä sen säädetyssä järjestyksessä asianomaiselle postilaitokselle, suoritettava koko maksettava vahingonkorvauksen määrä maksavalle hallinnolle 1 §:ssä mainitussa määräajassa. Ensin mainitun hallinnon asia on velkoa toisilta vastuullisilta hallinnoilta niiden kunkin ehkä suoritettava osuus oikeudenomistajalle maksetusta korvauksesta.

3. Takaisin maksaminen velkovalle hallinnolle tapahtuu yleissopimuksen 10 artiklassa annettujen maksusääntöjen mukaan.

4. Kun vastuu on tunnustettu, samoin kuin 43 artiklan 4 §:ssä mainitussa tapauksessa, vahingonkorvauksen määrä voidaan periä myös virkatoimin vastuulliselta hallinnolta tilitysteitse joko suoraan tai ensimmäisen kauttakuljettavan hallinnon välityksellä, joka vuorostaan velkoo seuraavaa hallintoa. Tätä menettelyä jatketaan, kunnes maksettu määrä on velottu vastuulliselta hallinnolta; tarvittaessa on syytä ottaa huomioon ohjesäännön laskujen laatimista koskevat määräykset.

5. Maksava hallinto ei voi vaatia vahingon. korvauksen takaisin suoritusta vastuulliselta hallinnolta myöhemmin kuin yhden vuoden kuluessa luettuna joko maksuilmoituksen lähettämispäivästä tai tarvittaessa 43 artiklan 4 §:ssä mainitun määräajan päättymispäivästä.

6. Hallinto, jonka vastuu on asianmukaisesti todettu ja joka aluksi on kieltäytynyt maksamasta vahingonkorvausta, on velvollinen suorittamaan kaikki maksamisen aiheettomasta viivytyksestä johtuvat lisäkustannukset.

45 artiklaVahingonkorvauksen mahdollinen takaisin periminen lähettäjältä tai saajalta

1. Jos aikaisemmin kadonneena pidetty paketti tai paketin osa löytyy vahingon korvauksen maksamisen jälkeen, siitä ilmoitetaan sekä saajalle että lähettäjälle; ensin tai viimeksi mainitulle, tapauksen mukaan, ilmoitetaan sitä paitsi, että hän voi lunastaa paketin kolmen kuukauden kuluessa suorittamalla takaisin saamansa vahingonkorvauksen määrän. Ellei lähettäjä tai, tapauksen mukaan, saaja tiedustele pakettia määräajassa, samanlainen ilmoitus tehdään toiselle asianomaiselle.

2. Jos lähettäjä tai saaja lunastaa paketin tai tämän paketin löydetyn osan maksamalla takaisin vahingonkorvauksen määrän, tämä määrä palautetaan sille hallinnolle tai tarvittaessa niille hallinnoille, jotka ovat korvanneet vahingon.

3. Jos lähettäjä ja saaja kieltäytyvät lunastamasta pakettia, se jää sen hallinnon tai tarvittaessa niiden hallintojen omaisuudeksi, jotka ovat vahingon korvanneet.

4. Kun todiste lunastuksesta on esitetty 43 artiklan 4 §:ssä mainitun viiden kuukauden määräajan jälkeen, suoritettu vahingonkorvaus velotaan välittävän tai osoitemaan hallinnolta, ellei maksettua määrää voida jostakin syystä periä takaisin lähettäjältä.

5. Milloin kadonnut vakuutettu paketti, jonka sisällön arvo todetaan olevan maksettua vahingonkorvauksen määrää pienempi, myöhemmin löytyy, lähettäjän, tai jos 39 artiklan 6 §:ää sovelletaan, saajan on suoritettava takaisin tämän vahingonkorvauksen määrä vakuutetun paketin postista antamista vastaan. Tällöin on otettava huomioon 23 artiklan 2 §:ssä mainitut arvon vilpillisestä ilmoittamisesta johtuvat seuraukset.

IV jakso Hallinnoille kuuluvat maksuosuudet Maksuosuuksien jako

I LUKUMaksuosuudet

46 artiklaMaakuljetuksen maksuosuus lähtevistä ja tulevista paketeista

1. Kahden hallinnon välillä vaihdettuihin paketteihin sovelletaan jäljempänä olevassa taulukossa määrättyjä maakuljetusmaksun osuuksia lähtevistä ja tulevista paketeista.

(Taulukko on tästä jätetty pois, katso painettu sopimus.)

Kahden viimeksi mainitun painoryhmän paketeista on kuitenkin lähtö- ja osoitemaan hallinnoilla oikeus määrätä mielensä mukaan niille kuuluvat maamaksuosuudet lähtevistä ja tulevista paketeista.

Edellä 1 §:ssä mainitut maksuosuudet on lähtömaan hallinnon suoritettava, elleivät tämän sopimuksen määräykset edellytä poikkeusta tästä periaatteesta.

47 artiklaMaakuljetuksen maksuosuus kauttakuljetuksesta

1. Käytettäessä kahden hallinnon tai saman maan kahden postitoimipaikan välillä vaihdettuihin paketteihin yhden tai useamman muun hallinnon maakuljetuksia, sovelletaan välittävien maiden tai maakuljetukseen osallistuvien yhtiöiden hyväksi jäljempänä mainittuja maakuljetuksen kauttakulkumaksuosuuksia:

(Taulukko on tästä jätetty pois, katso painettu sopimus.)

2. Jokaisella 1 §:ssä mainitulla maalla on oikeus vaatia itselleen, jokaisesta paketista sille kuuluvat maakuljetuksen kauttakulkumaksuosuudet välimatkan mukaan, joka vastaa niiden pakettien, joiden kauttakuljetuksen se takaa, arvioitua kuljetuksen keskietäisyyttä. Tämän etäisyyden laskee kansainvälinen toimisto.

3. Saman sataman kautta tulevien ja lähtevien karttapäätöksien ja avopostein kuljetettavien pakettien (kauttakuljetus ilman maamatkaa) edelleen lähettämiseen välittävän maan toimipaikkojen toimesta, tarvittaessa varastoinnin jälkeen, sovelletaan 1 ja 2 §:ää.

4. Kysymyksen ollessa lentopaketista, välittäville hallinnoille maakuljetuksesta tulevaa osuutta voidaan soveltaa ainoastaan siinä tapauksessa, että paketin kauttakuljetus tapahtuu maitse.

5. Edellä 1 §:ssä mainitut maksuosuudet on lähtömaan hallinnon suoritettava, elleivät tämän sopimuksen määräykset edellytä poikkeusta tästä periaatteesta.

48 artiklaLähtevien ja tulevien pakettien maamaksuosuuden alennus tai korotus

1. Hallinnoilla on oikeus samalla kertaa alentaa tai korottaa maamaksuosuuttaan sekä lähtevistä että tulevista paketeista.

2. Mahdollinen korotus painoryhmistä 10 kg:aan saakka ei saa ylittää puolta 46 artiklan 1 §:ssä vahvistetusta lähtevien ja tulevien pakettien maamaksuosuudesta. Alennus voidaan määrätä asianomaisten hallintojen valinnan mukaan.

3. Soveltamista varten sellaiset muutokset tai muut muutokset on:

a) saatettava voimaan ainoastaan 1 päivänä tammikuuta tai 1 päivänä heinäkuuta sen mukaan kuin kullekin hallinnolle sopii;

b) ilmoitettava kansainväliselle toimistolle vähintään kolme kuukautta aikaisemmin; mahdolliset muutokset, joiden osalta näitä määräaikoja ei ole noudatettu, otetaan huomioon vain seuraavan tammikuun tai heinäkuun 1 päivänä;

c) ilmoitettava asianomaisille hallinnoille vähintään kaksi kuukautta ennen a) kohdassa vahvistettuja määräpäiviä;

d) pidettävä voimassa vähintään yksi vuosi.

49 artiklaMerikuljetuksen maksuosuus

1. Jokaisella maalla, jonka postilaitos osallistuu pakettien merikuljetukseen, on oikeus vaatia itselleen 2 §:n taulukossa mainitut merikuljetuksen maksuosuudet. Nämä maksuosuudet on lähtömaan hallinnon suoritettava, elleivät tämän sopimuksen määräykset edellytä poikkeusta tästä periaatteesta.

2. Kustakin merikuljetuksesta lasketaan merikuljetusmaksun osuus jäljempänä olevan taulukon ilmoitusten mukaan:

(Taulukko on tästä jätetty pois, katso painettu sopimus.)

3. Tarvittaessa lasketaan välimatkat, joiden mukaan arvioidaan kahden maan välillä sovellettavan merikuljetusmaksun osuuden määrä, sellaisen painotetun keskietäisyyden perusteella, joka määrätään molempien maiden asianomaisten satamien välillä kuljetetun postin painon mukaan.

4. Saman maan kahden sataman välinen merikuljetus ei aiheuta 2 §:ssä määrätyn maksuosuuden perimistä, jos tämän maan hallinto jo ottaa paketin maakuljetuksesta maksettavan korvauksen.

5. Kun kysymyksessä on lentopaketti, kauttakuljetusta välittävien hallintojen tai yritysten maksuosuus merikuljetuksesta on sovellettavissa ainoastaan siinä tapauksessa, että paketin kauttakuljetus tapahtuu meritse. Jokaista merikuljetusta, josta lähtö- tai osoitemaa huolehtii, pidetään tällöin kauttakuljetuksena.

50 artiklaMerimaksuosuuden alennus tai korotus

1. Hallinnoilla on oikeus korottaa enintään 50 % 49 artiklan 2 §:ssä vahvistettua merikuljetuksen maksuosuutta. Ne voivat toiselta puolen mielensä mukaan alentaa tätä osuutta.

2. Tämä oikeus on 48 artiklan 3 §:ssä määrättyjen ehtojen rajoittama.

3. Maksuja korotettaessa on korotusta sovellettava myös siitä maasta lähetettyihin paketteihin, jonka määräysvaltaan merikuljetukseen käytetyt yhteydet kuuluvat. Tätä määräystä ei kuitenkaan sovelleta jonkin maan ja sen alueiden, joiden kansainvälisiä suhteita se hoitaa, välisissä yhteyksissä eikä näiden alueiden välisissä keskinäisissä yhteyksissä.

51 artiklaUusien maksuosuuksien soveltaminen kuljetuksen ennalta arvaamattomien muutosten johdosta

Kun hallinnon on pakko ylivoimaisen esteen tai jonkin muun ennalta arvaamattoman tapahtuman vuoksi käyttää omien pakettiensa kuljettamiseen uutta kuljetustietä, joka aiheuttaa lisäkustannuksia maa- tai merikuljetuksessa, sen on ilmoitettava siitä heti sähköteitse kaikille hallinnoille, joiden paketit kuljetetaan suljetuin tai avopostein sen maan kautta. Tämän ilmoituksen lähettämispäivää seuraavasta viidennestä päivästä lähtien välittävällä hallinnolla on oikeus esittää lasku lähtömaan hallinnolle uutta kuljetusta vastaavista maa- ja merikustannuksista.

52 artiklaPerusmaksut ja lentokuljetusmaksujen laskeminen

1. Hallintojen välisissä tilityksissä sovellettava perusmaksu lentokuljetuksista on vahvistettu enintään 0,001 frangiksi kokonaispainon kilogrammaa sekä kilometriä kohti. Tätä maksua sovelletaan samassa suhteessa kilogramman osiin.

2. Lentopakettikarttapäätösten lentokuljetusmaksut lasketaan toisaalta 1 §:ssä mainitun todellisen perusmaksun mukaan ja yleissopimuksen toimitusohjesäännön 201 artiklan 1 §:n b) kohdassa mainitussa "Liste des distances aéropostales" (luettelo lentopostilinjojen etäisyyksistä) -nimisessä luettelossa kilometreinä ilmoitettujen etäisyyksien mukaan sekä toisaalta näiden karttapäätösten kokonaispainon perusteella.

3. Välittävälle hallinnolle tulevat maksut avopostina kuljetetuista lentopaketeista määrätään yleensä kuten 1 §:ssä mainitaan, mutta puolta kilogrammaa kohti kunkin osoitemaan osalta. Kuitenkin, kun näiden pakettien osoitemaan liikennettä ylläpidetään yhtä tai useampaa lentoreittiä käyttäen, jolloin tällä alueella on useita välilaskuja, kuljetusmaksut lasketaan arvioidun keskimäärämaksun perusteella, joka määrätään jokaiseen välilaskupaikkaan jätettyjen pakettien painon mukaan. Maksettavat maksut lasketaan pakettia kohti; tällöin jokaisen paketin paino pyöristetään lähinnä suuremmaksi puoleksi kilogrammaksi.

4. Jokaisella osoitemaan hallinnolla, joka maassaan kuljettaa lentopaketteja lentoteitse, on oikeus saada korvaus tätä kuljetusta vastaavista maksuista. Näiden maksujen tulee olla yhdenmukaiset kaikille ulkomailta saapuneille karttapäätöksille, olkoon lentopaketit edelleen lähetetty lentoteitse tai ei.

5. Edellä 4 §:ssä mainitut maksut määrätään yksikköhinnan muodossa, joka lasketaan kaikista maahan tulevista lentopaketeista 1 §:ssä määrätyn maksun perusteella ja kansainvälisten lentopakettien kotimaan lentoreiteillä kulkemien matkojen arvioidun keskietäisyyden mukaan. Tämä arvioitu keskietäisyys määrätään kaikkien osoitemaahan tulevien lentopakettien karttapäätösten kokonaispaino huomioon ottaen, mukaan laskettuna myös ne lentopaketit, joita ei edelleen kuljeteta lentoteitse tämän maan alueella.

6. Oikeus 4 §:ssä mainittuun maksujen korvaukseen on riippuvainen 48 artiklan 3 §:ssä määrätyistä ehdoista.

7. Useilla perättäisillä eri lentoyhteyksillä kuljettavien lentopakettien uudelleen lastaus matkan aikana samalla lentoasemalla tapahtuu korvauksetta.

8. Mitään maamaksuosuutta kauttakuljetuksesta ei suoriteta:

a) lentokarttapäätösten uudelleen lastauksesta kahden saman kaupungin liikennettä välittävän lentoaseman välillä;

b) näiden karttapäätösten kuljetuksesta jonkin kaupungin liikennettä välittävän lentoaseman ja tässä samassa kaupungissa sijaitsevan varastopaikan välillä eikä näiden samojen karttapäätösten takaisin kuljettamisesta lentoasemalle edelleen lähettämistä varten.

53 artiklaLentokuljetusmaksut kadonneista tai tuhoutuneista lentopaketeista

Kun lentokoneelle sattuneen onnettomuuden johdosta tai mistä hyvänsä muusta syystä, josta lentoyhtiö on vastuussa, lentopaketit katoavat tai tuhoutuvat, lähtömaan hallitus on vapautettu kaikista maksuista kysymyksen ollessa kadonneista tai tuhoutuneista lentopaketeista riippumatta lentokuljetuksen reitin osamatkan pituudesta.

54 artiklaLähtevistä ja tulevista paketeista suoritettava erityinen maksuosuus

Ehtona että 48 artiklan 3 §:ssä vahvistetut määräykset otetaan huomioon, kullakin hallinnolla on oikeus samalla kertaa soveltaa kaikkiin toimipaikoistaan lähteviin ja niihin saapuviin paketteihin enintään 50 sentiimin erityismaksua.

II LUKUMaksujen jako

55 artiklaYleinen periaate

1. Maksuosuuksien jako asianomaisille hallinnoille tapahtuu yleensä paketittain.

2. Kuitenkin kysymyksen ollessa lähettämisestä suorina karttapäätöksinä, lähtömaan hallinto voi sopia osoitemaan hallinnon ja ehkä välittävien hallintojen kanssa maa- ja merikuljetusmaksuosuuksien jakamisesta kokonaismäärän mukaan painoerittäin.

3. Aina milloin on kysymys lähettämisestä suorina karttapäätöksinä, lähtömaan hallinto voi sopia osoitemaan ja ehkä välittävien hallintojen kanssa, että se hyvittää niille paketittain tai kilogrammoittain karttapäätösten kokonaispainosta lasketut rahamäärät maa- ja merikuljetusmaksuosuuksien perusteella.

56 artiklaVirkapaketit. Sotavankien ja internoitujen paketit

Virkapaketit sekä sotavankien ja internoitujen paketit kuljetetaan ilman minkäänlaista maksuosuuden suorittamista, lukuun ottamatta lentopaketteihin sovellettavaa lentokuljetusmaksua.

V jakso Erinäisiä määräyksiä

57 artiklaYleissopimuksen soveltaminen

Yleissopimusta sovelletaan tarvittaessa vastaavasti kaikessa siinä, mistä ei ole nimenomaan annettu määräyksiä tässä sopimuksessa.

58 artiklaTätä sopimusta ja sen toimitusohjesääntöä koskevien ehdotusten hyväksymisehdot

1. Kongressille esitetyt ja tätä sopimusta ja sen ohjesääntöä koskevat ehdotukset on voimaan tullakseen sopimukseen yhtyneiden, läsnä olevien ja äänestävien jäsenmaiden enemmistön hyväksyttävä. Puolet näistä jäsenmaista, jotka ovat edustuneina kongressissa, tulee olla läsnä äänestettäessä.

2. Kahden kongressin välillä tehtyjen ja tätä sopimusta ja sen ohjesääntöä koskevien ehdotusten voimaan tulemiseen vaaditaan:

a) kaikki äänet kysymyksen ollessa joko uusien määräysten lisäämisestä tai tämän sopimuksen tai sen päättöpöytäkirjan artiklain tai sen ohjesäännön loppuartiklan asiallisesta muuttamisesta;

b) kaksi kolmannesta äänistä kysymyksen ollessa ohjesäännön, lukuun ottamatta sen loppuartiklaa ja sen päättöpöytäkirjaa, asiallisesta muuttamisesta;

c) yksinkertainen äänten enemmistö kysymyksen ollessa:

1) tämän sopimuksen, sen päättöpöytäkirjan ja sen ohjesäännön, viimeksi mainitun päättöpöytäkirja mukaan luettuna, määräysten tulkitsemisesta; tähän ei kuitenkaan lueta sitä erimielisyyden tapausta, joka perussopimuksen 32 artiklan mukaan on alistettava välitystuomiolla ratkaistavaksi;

2) edellä 1 mom:ssa lueteltujen asiakirjojen sanamuotoon tehtävistä muutoksista.

3. Kun jokin liiton jäsenmaa kongressien välillä lausuu toivomuksen saada yhtyä tähän sopimukseen ja pyytää oikeutta periä lähtevistä ja tulevista paketeista erityisen maksuosuuden, joka on 54 artiklassa vahvistettua maksumäärää suurempi, kansainvälinen toimisto alistaa pyynnön kaikkien sopimuksen allekirjoittaneiden jäsenmaiden ratkaistavaksi. Jos kuuden kuukauden kuluessa enemmän kuin kolmasosa näistä jäsenmaista ei vastusta tätä pyyntöä, se katsotaan hyväksytyksi.

59 artiklaSopimukseen yhtymättömiin maihin osoitetut tai niistä tulevat paketit

1. Niiden maiden hallinnot, jotka osallistuvat tähän sopimukseen ja jotka harjoittavat pakettien vaihtoa sopimukseen yhtymättömien maiden hallintojen kanssa, sallivat, mikäli viimeksi mainitut hallinnot tähän suostuvat, kaikkien sopimukseen yhtyneiden maiden hallintojen käyttää hyväkseen mainittuja yhteyksiä.

2. Kysymyksen ollessa sopimukseen yhtyneiden maiden maitse, meritse ja lentoteitse toimittamasta kauttakuljetuksesta, sopimukseen yhtymättömään maahan osoitetut tai sellaisesta maasta tulevat paketit, mitä maa- ja merimaksuosuuksien ja lentokuljetusmaksujen määrään tulee, rinnastetaan sopimukseen yhtyneiden maiden kesken vaihdettaviin paketteihin. Samoin on asianlaita, mitä vastuuseen tulee, aina kun todetaan, että vahinko on tapahtunut jonkin sopimukseen yhtyneen maan postitoimessa ja kun korvaus on suoritettava sopimukseen yhtyneessä maassa joko lähettäjälle tai, jos 39 artiklan 6 §:ää sovelletaan, saajalle.

VI jakso Loppumääräykset

60 artiklaSopimuksen voimaantulo ja voimassaoloaika

Tämä sopimus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1971 ja pysyy voimassa seuraavan kongressin asiakirjojen voimaantuloon saakka.

Tämän vakuudeksi ovat sopimusmaiden hallitusten täysivaltaiset edustajat allekirjoittaneet tätä sopimusta yhden kappaleen, joka säilytetään liiton sijaintimaan hallituksen arkistossa. Kongressin kokoontumismaan hallitus antaa siitä jäljennöksen jokaiselle sopimuspuolelle.

Tehtiin Tokiossa 14 päivänä marraskuuta 1969.

Postipakettisopimuksen päättöpöytäkirja

Tänä päivänä tehdyn postipakettisopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä ovat allekirjoittaneet täysivaltaiset edustajat sopineet seuraavasta:

I artiklaKauttakuljetus

1. Poikkeuksena yleissopimuksen 1 artiklasta Afganistanille ja Portugalin Afrikassa oleville hallintoalueille on toistaiseksi myönnetty oikeus olla ottamatta kuljettaakseen postipaketteja alueidensa kautta.

II artiklaMaakuljetuksesta suoritettavat erityiset maksuosuudet

Jäljempänä 1. ja 2. taulukossa mainituilla hallinnoilla on toistaiseksi oikeus periä:

a) ne 1. taulukossa mainitut lähtevien ja tulevien pakettien maksuosuudet, jotka korvaavat 54 artiklassa lähtevistä ja tulevista paketeista vahvistetun erityisen maksuosuuden;

b) ne 2. taulukossa mainitut maksuosuudet maitse tapahtuvasta kauttakuljetuksesta, jotka lisätään 47 artiklan 1 §:ssä mainittuihin kauttakuljetuksen maksuosuuksiin.

1. Maksuosuudet lähtevistä ja tulevista paketeista

(Taulukko on tästä jätetty pois, katso painettu sopimus.)

2. Maksuosuudet maitse tapahtuvasta kauttakuljetuksesta

(Taulukko on tästä jätetty pois, katso painettu sopimus.)

III artiklaKauttakulkupakettien arvioitu keskimääräinen kuljetusetäisyys

Edellä olevan 47 artiklan 2 §:n viimeistä lausetta sovelletaan seuraaviin maihin ainoastaan näiden pyynnöstä. Nämä maat ovat: ValkoVenäjä, Bulgaria, Kuuba, Unkari, Mongolia, Puola, Romania, Tsekkoslovakia, Ukraina ja SNT-Liitto.

IV artiklaMerikuljetuksen maksuosuudet

Seuraavilla mailla, jotka ovat: Australian liittovaltio, Barbados, Iso-Britannia ja PohjoisIrlanti ja ne Merentakaiset alueet, joiden kansainväliset suhteet hoitaa Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin hallitus, Guyana, Jamaika, Kenya, Malesia, Malta, Mauritius, Nigeria, Uganda, Qatar, Sierra Leone, Singapore, Tanzania, Trinidad ja Tobago, Etelä-Jemenin tasavalta ja Zambia, on oikeus korottaa enintään 50 % 49 ja 50 artiklassa mainittuja merikuljetuksen maksuosuuksia.

V artiklaLisämaksuosuudet

1. Jokaisesta pintateitse tai lentoteitse kuljetetusta, Korsikkaan ja Ranskan merentakaisiin maakuntiin (Guadeloupe, Guyana, Martinique, Reunion) osoitetusta tai sieltä lähetetystä paketista peritään lähtevistä ja tulevista paketeista suoritettava maamaksuosuus, joka vastaa enintään vastaavaa Ranskan maksuosuutta. Kun tällainen paketti kuljetetaan Ranskan mannermaan kautta, siitä peritään lisäksi:

a) paketti pintateitse

1) Ranskan alueellinen kauttakulkumaksuosuus;

2) Ranskan merimaksuosuus, joka vastaa Ranskan mannermaan ja jokaisen kyseessä olevan maakunnan välistä välimatkaa;

b) lentopaketti

- lentokuljetusmaksu, joka vastaa Ranskan mannermaan ja jokaisen kyseessä olevan maakunnan välistä lentopostietäisyyttä.

2. Jokaisesta paketista on oikeus periä seuraavat lisämaksut kuljetuksesta:

(Taulukko on tästä jätetty pois, katso painettu sopimus.)

3. Portugalin hallinnolla on oikeus periä enintään 1,50 frangin suuruinen lisämaksuosuus paketilta Portugalin mannermaan sekä Madeiran ja Azorien saarten välisestä kuljetuksesta.

4. Jokaisesta paketista, joka kuljetetaan erämaiden kautta autoreiteillä Irak-Syyria, peritään erityinen lisämaksuosuus seuraavasti:

(Taulukko on tästä jätetty pois, katso painettu sopimus.)

5. Länsi-Pakistanin ja Itä-Pakistanin välillä kuljetetuista paketeista peritään erityinen seuraavalla tavalla määrätty lisämaksuosuus:

(Taulukko on tästä jätetty pois, katso painettu sopimus.)

Tämä erityinen lisämaksuosuus peritään vain ulkomailta tulevista ja Länsi-Pakistanin vaihtotoimipaikan kautta kulkevista paketeista, jotka on osoitettu Itä-Pakistaniin tai päinvastoin.

6. Yhdistyneen Arabitasavallan ja Sudanin kansantasavallan postihallinnoilla on oikeus periä 20 sentiimin suuruinen lisämaksuosuus, 47 artiklan 1 §:ssä mainittujen kauttakuljetuksen maamaksuosuuksien lisäksi, jokaisesta Nasser-järven yli, Shallalin (YAT) ja Wadi Halfan (Sudan) välillä, kauttakuljetetusta paketista.

VI artiklaErityiset tariffit

1. Pakistanin ja Venezuelan hallinnoilla on oikeus periä yli 1, enintään 3 kg:n painoisista paketeista yli 3, enintään 5 kg:n painoisiin paketteihin sovellettu maksu.

2. Ranskan ja Belgian hallinnoilla on oikeus käsitellä kaikissa tapauksissa lentopaketteja kiireisinä paketteina ja periä näistä paketeista, Belgian osalta sopimuksen 46-48 ja 54 artiklassa mainitut ja Ranskan osalta sopimuksen 46-48 artiklassa ja tämän päättöpöytäkirjan II artiklan 1 taulukon 29 kohdassa mainitut maakuljetusmaksun osuudet sekä myönnetyt korotukset kaksinkertaisina.

VII artiklaLisämaksut

Allekirjoittajamailla, joiden hallinnot perivät kotimaanliikenteessään sopimuksessa vahvistettuja maksuja suurempia lisämaksuja, on oikeus, silloin kun ne pitävät kokonaan nämä viimeksi mainitut, soveltaa kansainvälisessä liikenteessä kotimaanliikenteen maksuja.

VIII artiklaVakuutetut paketit

Poikkeuksena 11 artiklan määräyksistä on joillakin hallinnoilla oikeus periä alla olevan taulukon mukaisesti kutakin vakuutettua postipakettia kohti seuraavat lisämaksut vakuutuksesta:

(Taulukko on tästä jätetty pois, katso painettu sopimus.)

IX artiklaPoikkeukset vastuuperiaatteesta

Poikkeuksena 39 artiklasta Kongolla (Dem. tasavalta), Irakilla ja Sudanilla on oikeus olla maksamatta mitään vahingonkorvausta mistä maasta hyvänsä lähetetyistä Kongoon (Dem. tasavalta), Irakiin tai Sudaniin osoitetuista vahingoittuneista paketeista, jotka sisältävät nesteitä tai helposti sulavia aineita, lasitavaroita ja muita laadultaan yhtä helposti särkyviä esineitä.

X artiklaVahingonkorvaus

Poikkeuksena 39 artiklasta Australian liittovaltiolla, Barbadoksella, Botswanalla, niillä Merentakaisilla alueilla, joiden kansainvälisiä suhteita hoitaa Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin hallitus ja joiden kotimaiset ohjesäännöt ovat tätä vastaan, Guyanalla, Kenyalla, Malawilla, Maltalla, Mauritiuksella, Naurulla, Nigerialla, Ugandalla, Qatarilla, Romanialla, Sierra Leonella, Svasimaalla, Tanzanialla, Trinidadilla ja Tobagolla, Etelä-Jemenillä sekä Zambialla on oikeus olla maksamatta vahingonkorvausta niiden postitoimessa kadonneista, anastetuista tai vahingoittuneista vakuuttamattomista paketeista.

Tämän vakuudeksi ovat alla mainitut täysivaltaiset edustajat laatineet tämän pöytäkirjan, jolla on sama sitova voima kuin jos siinä olevat määräykset olisi otettu sen sopimuksen varsinaiseen tekstiin, johon se liittyy, ja allekirjoittaneet sitä yhden kappaleen, joka säilytetään liiton sijaintimaan hallituksen arkistossa. Kongressin kokoontumismaan hallitus antaa siitä jäljennöksen jokaiselle sopimuspuolelle.

Tehtiin Tokiossa 14 päivänä marraskuuta 1969.

Postiosoituksia ja matkapostisekkejä koskeva sopimus

Allekirjoittaneet, Liiton jäsenmaiden hallitusten täysivaltaiset edustajat, ovat Wienissä 10 päivänä heinäkuuta 1964 solmitun Maailmanpostiliiton perussopimuksen 22 artiklan 4 §:n nojalla yksimielisesti ja ottaen huomioon perussopimuksen 25 artiklan 3 §:n määräykset tehneet seuraavan sopimuksen:

I osaAlustavat määräykset

1 artiklaSopimuksen kohde

Tämä sopimus sisältää määräyksiä toiselta puolen postiosoitusten, joita seuraavassa sanotaan osoituksiksi" (mandats),ja toiselta puolen matkapostisekkien vaihdosta, jonka järjestämisestä molemminpuolisissa yhteyksissään sopimusmaat sopivat keskenään.

II osaOsoitukset

I LUKUYleiset määräykset

2 artiklaVaihtotavat

1. Osoituksia voidaan vaihtaa joko postitse tai, jos sähkeosoitukset ovat sallittuja asianomaisten maiden välisissä yhteyksissä, sähköteitse.

2. Postitse suoritettava vaihto voi tapahtua hallintojen oman valinnan mukaan kortteja tai luetteloja käyttäen. Näitä maksuvälineitä nimitetään ensimmäisessä tapauksessa "korttiosoituksiksi" (mandats-cartes) ja toisessa "luetteloosoituksiksi (mandats-listes).

3. Sähköteitse suoritettava vaihto voi tapahtua käyttäen sähkeosoituskorttia tai sähkeosoitusluetteloa, jolloin näitä molempia lajeja sanotaan "sähkeosoitukseksi" (mandat télégraphique).

II LUKUOsoitusten laatiminen

3 artiklaRahalaji. Muuntaminen

1. Ellei erityisesti ole sovittu, osoituksen määrä ilmaistaan osoitemaan rahana.

2. Lähtömaan hallinto määrää kurssin, jonka mukaan sen raha muunnetaan osoitemaan rahaksi.

4 artiklaEnimmäismäärä postiin maksettaessa

1. Osoituksen määrä ei saa olla 2000 frangin vasta-arvoa suurempi. Kullakin hallinnolla on kuitenkin oikeus vahvistaa enimmäismäärä pienemmäksi.

2. Poikkeuksena ei ole vahvistettu mitään 7 artiklassa mainittujen osoitusten enimmäismäärää.

5 artiklaRahojen postiin maksaminen. Postiinjättötodistus

1. Kukin hallinto määrää, millä tavoin osoituksen lähettäjä maksaa lähetettävät rahat.

2. Postiinjättötodistus annetaan lähettäjälle maksutta rahoja postiin maksettaessa.

6 artiklaMaksut

1. Lähetettäessä perittävän maksun muodostavat:

a) enimmäisperusmaksu:

- 80 sentiimiä korttiosoituksista;

- 1,60 frangia luettelo-osoituksista;

b) suhteellinen maksu, joka ei saa ylittää 3/4 % maksetusta määrästä;

c) erityisistä postitoimituksista (maksutodistusta, postista maksamiseen käytettävää pikajakelua ym. koskeva pyyntö) ehkä suoritettavat maksut.

2. Suhteellisen maksun perimiseen kullakin hallinnolla on oikeus käyttää sen oloihin parhaiten soveltuvaa maksuasteikkoa.

3. Osoituksiin, joita jonkin tähän sopimukseen yhtyneen maan välityksellä vaihdetaan sopimukseen yhtyneen ja siihen yhtymättömän maan kesken, välittävän maan hallinto saa soveltaa enintään 1/4 % :n suhteellista lisämaksua, joka vähennetään osoituksen määrästä. Tämä maksu saadaan kuitenkin periä lähettäjältä ja hyvittää välittävän maan hallinnolle, jos asianomaiset hallinnot ovat siitä sopineet.

7 artiklaMaksuttomat osoitukset

Maksuja ei ensinkään peritä niistä postitointa koskevista osoituksista, joita vaihdetaan yleissopimuksen 13 artiklassa mainituilla ehdoilla.

8 artiklaSähkeosoitusten laatimisessa sovellettavat erityiset ohjeet

1. Sähkeosoituksiin sovelletaan kansainväliseen pikatiedotussopimukseen liitetyn lennätinohjesäännön määräyksiä.

2. Sähkeosoituksen lähettäjä suorittaa postimaksun lisäksi sähkösanomamaksun, mukaan luettuna ehkä maksu saajalle tarkoitetusta yksityisestä tiedonannosta.

III LUKUEräitä yleisölle myönnettyjä oikeuksia koskevat yksityiskohdat

9 artiklaMaksutodistus. Pikajakelu. Henkilökohtaine,z suoritus. Lentoteitse lähettäminen. Saajalle tarkoitettu tiedonanto

1. Osoituksen lähettäjä voi pyytää maksutodistusta osoituksen postista maksamisesta. Yleissopimuksen 38 artiklan 1 ja 2 §:ää sovelletaan maksutodistukseen.

2. Ellei ensimmäinen maksutodistus ole saapunut lähettäjälle normaaliajan kuluessa, hän voi pyytää toisen suorittamalla määrätyn maksun. Jos osoituksen maksaminen on tapahtunut ennen toisen pyynnön jättämistä, maksetaan peritty maksu takaisin lähettäjälle.

3. Jäljempänä olevan 16 artiklan edellyttämissä tapauksissa osoituksen lähettäjä voi pyytää, että rahat toimitetaan saajan asuntoon pikajakelua käyttäen heti osoituksen perille saavuttua. Yleissopimuksen 26 artiklaa sovelletaan tässä tapauksessa.

4. Niiden maiden välisissä yhteyksissä, jotka ovat suostuneet henkilökohtaiseen suoritukseen, osoituksen lähettäjä voi pyytää lomakkeeseen tehdyllä merkinnällä, että suoritus tapahtuisi ainoastaan henkilökohtaisesti saajalle sekä tämän omakätistä kuittausta vastaan. Lähettäjä maksaa tässä tapauksessa 20 sentiimin suuruisen erityisen maksun tai sen maksun, joka peritään lähtömaassa henkilökohtaista suoritusta koskevasta pyynnöstä.

5. Korttiosoituksen tai luettelo-osoituksen lähettäjä voi pyytää sen lähettämistä lentoteitse lentolisämaksun suoritusta vastaan.

6. Lähettäjä saa lisätä kupongin kääntöpuolelle osoituksen saajalle tarkoitetun yksityisen tiedonannon. Luettelo-osoitusten ollessa kysymyksessä ainoastaan viitteet ovat sallittuja.

10 artiklaTakaisin ottaminen. Osoitteen muutos

Yleissopimuksen 27 artiklassa määrätyillä ehdoilla osoituksen lähettäjä saa, niin kauan kuin ei osoitusta eikä rahoja ole toimitettu saajalle, otattaa osoituksen takaisin postin kuljetuksesta tai muuttaa sen osoitteen.

11 artiklaJälkeen lähettäminen

1. Saajan muuttaessa olinpaikkaa sekä jälkeen lähettävän maan ja uuden osoitemaan välillä tapahtuvan osoitusten vaihdon puitteissa kaikki osoitukset voidaan joko lähettäjän tai saajan pyynnöstä lähettää jälkeen postitse tai sähköteitse. Tässä tapauksessa sovelletaan vastaavasti yleissopimuksen 28 artiklan 1-3 §:ää.

2. Kortti- tai sähkeosoitukset lähetetään jälkeen postitse perimättä maksua ja lähettämättä uusia osoituksia, kun uusi osoitemaa tämän sopimuksen perusteella harjoittaa korttiosoitusten vaihtoa lähtömaan kanssa.

3. Kaikissa muissa tapauksissa jälkeen lähettäminen tapahtuu käyttäen uutta osoitusta, josta suoritettavat maksut, mukaan luettuina tarvittaessa lennätinmaksut, vähennetään jälkeen lähetettävän osoituksen määrästä.

4. Jälkeen lähetettäessä sovelletaan yleissopimuksen 28 artiklan 9 §:ää, mitä tulee postista noudettavien osoitusten maksuun ja pikajakelusta suoritettavaan lisämaksuun.

12 artiklaSiirto

Jokaisella maalla on oikeus alueellaan sallia toisesta maasta saapuneen osoituksen omistusoikeuden luovuttaminen siirtoteitse.

IV LUKUOsoitusten suoritus

13 artiklaVoimassaoloaika. Päivämäärän merkintä

1. Osoitusten voimassaoloaika kestää:

a) yleensä laatimiskuukautta lähinnä seuraavan kuukauden loppuun; asianomaisten hallintojen sovittua siitä keskenään laatimiskuukauden seuraavan kolmannen kuukauden loppuun;

b) kaukaisten maiden välisissä yhteyksissä laatimiskuukautta seuraavan seitsemännen kuukauden loppuun.

2. Näiden määräaikojen jälkeen korttiosoituksia ei suoriteta, ellei lähtömaan hallinto, osoitemaan hallinnon pyynnöstä, ole niihin merkinnyt uutta päivämäärää (visa pour date). Luettelo-osoituksiin ei voida merkitä uutta päivämäärää.

3. Uusi päivämäärän merkintä antaa korttiosoitukselle siitä päivästä lukien, jolloin tämä merkintä tehdään, uuden voimassaoloajan, joka kestää yhtä kauan kuin samana päivänä laaditun osoituksen voimassaoloaika.

4. Jos ennen voimassaoloajan päättymistä tapahtuva suorittamatta jättäminen ei johdu postitoimessa tehdystä virheestä, saadaan ns. uudesta päivämäärän merkinnästä (de visa pour date) periä yleissopimuksen 18 artiklan k) kohdassa mainittu maksu.

14 artiklaSuorituksen enimmäismäärä

1. Ellei erityisesti ole sovittu, on jossakin maassa suoritettavien osoitusten enimmäismäärä sama kuin se, minkä tämän maan hallinto on hyväksynyt osoitusten laatimiseen.

2. Kun sama lähettäjä on samana päivänä samalle saajalle laadituttanut useampia osoituksia, joiden yhteenlaskettu rahamäärä on osoitemaan hallinnon hyväksymää enimmäismäärää suurempi, tällä hallinnolla on oikeus jakaa osoitusten suoritus siten, että se määrä, joka samana päivänä saajalle suoritetaan, ei ole mainittua enimmäismäärää suurempi.

15 artiklaOsoitusten suoritusta koskevat yleiset säännöt

1. Osoituksen suoritus tapahtuu osoitemaan lainsäädännön mukaisesti.

2. Osoituksen määrä suoritetaan saajalle osoitemaan laillisena rahana. Tämä määrä voidaan suorittaa minä muuna rahana hyvänsä asianomaisten hallintojen välisen erityisen sopimuksen mukaan.

3. Maksaminen voidaan pätevästi suorittaa postisiirtotiliä käyttäen osoitemaan hallinnossa voimassa olevien sääntöjen mukaan.

4. Ilmoitettuaan siitä asianomaisille hallinnoille osoitemaan hallinnolla on oikeus, jos sen lainsäädäntö niin vaatii, joko jättää huomioon ottamatta rahayksikön osat tai tasoittaa määrä lähinnä seuraavaksi rahayksiköksi tai lähinnä seuraavaksi kymmenesosaksi.

16 artiklaPikajakelu

Jos lähettäjä on pyytänyt suoritusta pikalähetin välityksellä, osoitemaan hallinnolla on oikeus, sikäli kuin sen lainsäädäntö niin edellyttää toimittaa saajalle tätä tapaa käyttäen joko rahat tai itse osoitus tahi ilmoitus osoituksen saapumisesta.

17 artiklaSaajalta ehkä perittävät maksut

Saajalta saadaan periä:

a) kotiinkantomaksu, milloin suoritus tapahtuu asunnossa;

b) maksuvaltuudesta suoritettava maksu, josta mainitaan 20 artiklan 5 §:ssä;

c) uudesta päivämäärän merkinnästä ehkä suoritettava maksu, josta säädetään 13 artiklan 4 §:ssä;

d) asiaankuuluva lentolisämaksu, kun päivämäärämerkintä- tai maksuvaltuuspyynnöt ja näistä aiheutuneet päivämäärämerkinnät tai maksuvaltuudet on lähetettävä lentoteitse saajan pyynnöstä;

e) yleissopimuksen 18 artiklan b) kohdassa mainittu maksu, milloin osoitus on tarkoitettu postista noudettavaksi.

18 artiklaSähkeosoitusten suorittamisessa sovellettavat erikoismääräykset

1. Sähkeosoitusten kotiinkanto tapahtuu aina 16 artiklassa määrätyllä tavalla.

2. Kun rahat toimitetaan asuntoon pikalähetin välityksellä, osoitemaan hallinto saa periä tästä erityisen maksun ottaen huomioon lähettäjän pikajakelusta suorittaman maksun, mikäli sähkeosoituksessa on maksullinen virkamerkintä XP.

3. Saapumista koskeva tiedoksianto tai itse osoitus toimitetaan saajalle maksutta. Jos kuitenkin hänen asuntonsa sijaitsee osoitetoimipaikan paikallisen kantoalueen ulkopuolella ja sähkeosoituksessa ei ole maksullista virkamerkintää XP, pikajakelusta suoritettava maksu saadaan periä saajalta.

V LUKUSuorittamattomat osoitukset. Maksuvaltuudet

19 artiklaSuorittamattomat osoitukset

1. Jokainen osoitus, jota asianomainen saaja on kieltäytynyt vastaanottamasta, ja jokainen osoitus, jonka saaja on tuntematon, lähtenyt pois osoitettaan ilmoittamatta tai matkustanut maahan, mihin jälkeen lähettäminen ei ole mahdollista, sekä jokainen osoitus, jota ei ole tiedusteltu voimassaoloajan kuluessa, palautetaan heti lähtömaan hallinnolle.

2. Jokainen osoitus, jota jostakin syystä ei ole suoritettu, maksetaan takaisin lähettäjälle.

3. Yleissopimuksen 28 artiklan 9 §:ää sovelletaan postista noudettavista osoituksista perittävään maksuun sekä pikalisämaksuun.

20 artiklaMaksuvaltuus

1. Jokainen ennen suoritusta väärin lähetetty, kadonnut tai tuhoutunut korttiosoitus voidaan lähettäjän tai saajan pyynnöstä korvata maksuvaltuudella, jonka lähtömaan hallinto antaa.

2. Kun lähettäjä ja saaja pyytävät samanaikaisesti, toinen osoituksen takaisinsuoritusta ja toinen sen maksamista, maksuvaltuus laaditaan:

a) lähettäjän hyväksi, kun pyyntö on tehty ennen osoituksen tai saapumisilmoituksen antamista saajalle;

b) saajan hyväksi, kun pyyntö on tehty osoituksen tai saapumisilmoituksen antamisen jälkeen.

3. Maksuvaltuus annetaan myös, milloin lähtötoimipaikan syyksi luettavan rahanmuuntovirheen vuoksi on välttämätöntä suorittaa saajalle lisämaksu.

4. Maksuvaltuudella on sama voimassaoloaika kuin samana päivänä laaditulla osoituksella.

5. Mikäli postitoimessa ei ole tehty virhettä, lähettäjältä tai saajalta voidaan periä ns. maksuvaltuudesta suoritettava maksu, joka on sama kuin yleissopimuksen 18 artiklan k) kohdassa säädetty maksu, ellei tällaista maksua ole jo peritty tiedustelusta, kyselystä tai maksutodistuksesta.

21 artiklaVanhentuneet osoitukset

Osoituksista postiin maksetut määrät, joita ei ole tiedusteltu ennen vanhentumisaikaa, joutuvat lopullisesti lähtömaan hallinnolle. Vanhentumisaika on määrätty sanotun maan lainsäädännössä.

VI LUKUVastuu

22 artiklaVastuun periaate ja laajuus

1. Postihallinnot ovat vastuussa postiin maksetuista määristä siihen hetkeen asti, kun osoitukset on asianmukaisesti maksettu.

2. Vastuu ulottuu muuntamisessa ja sähköteitse lähettämisessä sattuneisiin virheisiin.

3. Hallinnot eivät ota vastatakseen osoitusten lähettämisessä ja suorituksessa ehkä tapahtuneista viivytyksistä.

23 artiklaPoikkeukset vastuuperiaatteesta

Postihallinnot ovat vapaat kaikesta vastuusta:

a) kun virka-asiakirjojen tuhouduttua ylivoimaisena esteenä pidettävissä olosuhteissa ne eivät voi saada selvitystä osoituksen suorituksesta, ellei niiden vastuuta ole muulla tavoin toteen näytetty;

b) edellä 21 artiklassa mainitun vanhentumisajan päättyessä;

c) milloin on olemassa erimielisyyttä maksun säännönmukaisuudesta, yleissopimuksen 36 artiklan 1 §:ssä säädetyn määräajan päättyessä.

24 artiklaVastuun määrittäminen

1. Lukuun ottamatta jäljempänä olevien 2-5 §:n määräyksiä, vastuu kuuluu lähtömaan hallinnolle.

2. Osoitemaan hallinto on vastuussa, mikäli se ei voi näyttää toteen suorituksen tapahtuneen sen lainsäädännössä olevien määräysten mukaan.

3. Vastuu kuuluu sen maan postihallinnolle, missä erehdys on sattunut:

a) kun on kysymyksessä virkavirhe, siihen luettuna rahanmuuntovirhe;

b) kun on kysymyksessä sähköteitse lähettä misessä lähtö- tai osoitemaassa sattunut erehdys.

4. Lähtö- ja osoitemaan hallinnot ovat vastuussa yhtä suurin osin:

a) jos erehdys on laskettava kummankin hallinnon syyksi tai ellei ole mahdollista saada selville, kummassa maassa erehdys on sattunut;

b) jos erehdys on sattunut välittävässä maassa tapahtuneessa sähköteitse lähettämisessä;

c) ellei ole mahdollista saada selville, missä maassa tämä erehdys lähettämisessä on sattunut.

5. Lukuun ottamatta 2 §:ää vastuu kuuluu:

a) virheellistä osoitusta suoritettaessa sen maan hallinnolle, jonka alueella osoitus on jätetty kuljetettavaksi;

b) sellaista osoitusta suoritettaessa, jonka rahamäärä on vilpillisesti korotettu, sen maan hallinnolle, missä osoitus on väärennetty; lähtö- ja osoitemaan hallinnot vastaavat kuitenkin vahingosta yhtä suurin osin, milloin ei ole mahdollista todeta, missä maassa väärennys on tapahtunut, tai kun korjausta ei voida saada sellaisessa välittävässä maassa tehtyyn väärennykseen, joka tämän sopimuksen perusteella ei osallistu postiosoitusten vaihtoon.

25 artiklaSuoritettavien määrien maksaminen. Korvausvaatimus

1. Osoitemaan hallinto on velvollinen korvaamaan tiedustelijan vahingon, jos rahat on toimitettava saajalle. Tämä velvollisuus kuuluu lähtömaan hallinnolle, jos rahat on maksettava takaisin lähettäjälle.

2. Olkoon takaisinmaksun syy mikä hyvänsä, takaisin maksettava määrä ei saa olla suurempi kuin postiin maksettu määrä.

3. Hallinnolla, joka on korvannut tiedustelijan vahingon, on oikeus esittää korvausvaatimus sille hallinnolle, joka on vastuussa virheellisestä suorituksesta.

4. Hallinnolla, joka viimeisenä on korvannut vahingon, on oikeus esittää suoritettua määrää vastaava korvausvaatimus lähettäjälle, saajalle tai kolmannelle henkilölle.

26 artiklaMaksuaika

1. Tiedustelijalle kuuluvat määrät on maksettava niin pian kuin suinkin, kuudeksi kuukaudeksi rajoitetussa määräajassa, luettuna tiedustelupäivää seuraavasta päivästä.

2. Hallinto, jonka 25 artiklan 1 §:n mukaan on suoritettava korvaus tiedustelijalle, voi poikkeuksellisesti lykätä maksamisen mainittua määräaikaa myöhemmäksi, jos sanottu aika ei ole ollut riittävä vastuun ratkaisemiseksi, vaikka asian tutkimista on joudutettu.

3. Hallinnolla, jolle tiedustelu on esitetty, on oikeus vastuunalaisen hallinnon puolesta maksaa korvaus tiedustelijalle, ellei tämä hallinto asiaimukaisessa järjestyksessä viiden kuukauden kuluessa ole lopullisesti ratkaissut tiedustelua.

27 artiklaHyvitys välittävälle hallinnolle

1. Hallinnon, jonka puolesta tiedustelijan vahinko on korvattu, on hyvitettävä välittävää hallintoa sen ennakolta suorittamalla määrällä neljän kuukauden kuluessa, laskettuna maksuilmoituksen lähettämisestä.

2. Tämä hyvitys suoritetaan velkovalle hallinnolle kuluja aiheuttamatta:

a) yleissopimuksen toimitusohjesäännön 103 artiklan 3 §:ssä mainittua maksumenetelmää käyttäen;

b) edellyttäen, että siitä on sovittu, merkitsemällä määrä osoituslaskuun tämän maan hallinnon saatavaksi.

3. Neljän kuukauden kuluttua velkovalle hallinnolle maksettava määrä kasvaa korkoa 5 % vuodessa mainitun ajan päättymispäivästä lukien.

VII LUKUTilitys

28 artiklaMaksujen jako

1. Lähtömaan hallinto jakaa osoitemaan hallinnolle 6 artiklan 1 §:n a) ja b) kohdan mukaan perimiensä maksujen määrästä:

- 40 sentiimin kiinteän osuuden ja 3/s % :n suhteellisen osuuden maksettujen korttiosoitusten kokonaismäärästä;

- 80 sentiimin kiinteän osuuden ja 3/s % :n suhteellisen osuuden lähetettyjen luetteloosoitusten kokonaismäärästä.

2. Maksutta laaditut osoitukset eivät aiheuta ensinkään jakoa.

3. Jälkeen lähetettäessä uuden osoitemaan hallinto saa, riippumatta lähtömaan hallinnon todella perimistä maksuista, ne osuudet, jotka sille kuuluisivat, jos se olisi ollut ensimmäisen osoitemaan hallinto.

29 artiklaLaskujen laatiminen

1. Kukin osoitemaan hallinto laatii kullekin lähtömaan hallinnolle kuukausilaskun korttiosoituksista suoritetuista määristä tai kuukausilaskun kuukauden aikana saapuneiden luetteloosoitusten rahamäärästä. Kuukausilaskut liitetään määräajoin päätiliin, jonka perusteella saldo määrätään.

2. Kun osoitukset on suoritettu eri rahalajeina, pienempi saatava muunnetaan suuremman saatavan rahalajiksi maksuvelvollisen hallinnon maassa laskun tarkoittamana ajanjaksona vallinneen virallisen keskivaihtokurssin mukaan. Tämä keskivaihtokurssi on laskettava yhdenmukaisesti neljän desimaalin tarkkuudella.

3. Laskujen suoritus voi myös tapahtua kuukausilaskujen perusteella ilman tasoitusta.

30 artiklaLaskujen suoritus

1. Ellei erityisesti ole sovittu, päätilin saldo tai kuukausilaskujen määrä suoritetaan sinä rahana, jota velkovan maan hallinto käyttää osoitusten maksamiseen.

2. Jokainen hallinto voi asianomaisen maan hallintoa varten pitää talletusta, josta vähennetään suoritettavat määrät.

3. Jokaisella hallinnolla, joka huomaa olevansa saamassa joltakin toiselta hallinnolta määrän, joka ylittää ohjesäännössä vahvistetut rajat, on oikeus vaatia lyhennyksen suoritusta.

4. Ellei maksettavia määriä ole ohjesäännössä määrätyn ajan kuluessa suoritettu, ne kasvavat korkoa 5 % vuodessa siitä päivästä lukien, jolloin mainittu aika on päättynyt, maksupäivään asti.

5. Tämän sopimuksen ja sen ohjesäännön määräyksiä, jotka koskevat laskujen laatimista ja suoritusta, ei saa rikkoa ainoastaan toisessa maassa säädetyn toimenpiteen, kuten moratorion, rahainsiirtokiellon tms. perusteella.

VIII LUKUErinäisiä määräyksiä

31 artiklaVaihtoon osallistuvat toimipaikat

Postihallinnot ryhtyvät kaikkiin tarpeellisiin toimiin, jotta osoituksia voitaisiin suorittaa, mikäli mahdollista, asianomaisten maiden kaikilla paikkakunnilla.

32 artiklaPostiin kuulumattomien yhtymien osallistuminen

1. Maat, joissa osoitusliikenne on postiin kuulumattomien yhtymien hoidossa, voivat osallistua vaihtoon, joka on tämän sopimuksen määräyksillä järjestetty.

2. Tällaisen yhtymän on sovittava asiasta maansa postihallinnon kanssa varmistaakseen täysin tämän sopimuksen kaikkien määräysten täytäntöönpanon. Postihallinto toimii tämän elimen välittäjänä sen yhteyksissä muiden sopimusmaiden postihallintoihin ja kansainväliseen toimistoon.

33 artiklaLeimamaksujen tai muiden maksujen perimiskielto

Osoituksista ja osoitusten kuittauksista ei voida vaatia muita kuin tämän sopimuksen oikeuttamat maksut.

III osaTilillepano-osoitukset

34 artiklaTilillepano-osoitusten laatu

Osoituksen lähettäjä voi pyytää, rahana maksamisen sijasta, määrän merkitsemistä saajan postisiirtotilille, jos osoitemaan säännökset niin sallivat.

35 artiklaYleiset määräykset

Tilillepano-osoituksiin sovelletaan 36-39 artiklassa mainituilla ehdoilla postiosoituksista tässä sopimuksessa vahvistettuja määräyksiä.

36 artiklaEnimmäismäärä tilillepano-osoituksia laadittaessa

Tilillepano-osoitusten rahamäärää ei ole rajoitettu. Kullakin hallinnolla on kuitenkin oikeus rajoittaa niiden tilillepano-osoitusten rahamäärää, joista jokainen lähettäjä saa antaa määräyksen joko saman päivän (tai määräajan kuluessa.

37 artiklaMaksut

Tilillepano-osoitusta laadittaessa perittävän maksun, jonka lähtömaan hallinto pitää kokonaan, muodostavat:

a) kiinteä enimmäismaksu:

- 40 sentiimiä korttiosoituksista;

- 80 sentiimiä luettelo-osoituksista;

b) suhteellinen maksu, joka ei saa ylittää 3/8 % tilille maksetusta määrästä;

c) erikoispalveluksista ehkä suoritettavat maksut (pyyntö, joka koskee saajan postisiirtotilin hyvittämistä ym. koskevaa siirtotodistusta).

38 artiklaSiirtotodistus

Niiden maiden välisissä yhteyksissä, joiden hallinnot ovat siitä sopineet, lähettäjä voi r pyytää todistusta saajan tilille merkitsemisestä. Yleissopimuksen 38 artiklaa sovelletaan siirtotodistukseen.

39 artiklaKiellot

1. Tilillepano-osoituksen jälkeen lähettäminen johonkin toiseen osoitemaahan ei ole sallittua.

2. Poikkeuksena 12 artiklasta siirto ei ole sallittua tilillepano-osoitusten ollessa kysymyksessä.

IV osaMatkapostisekit

I LUKUYleiset ohjeet ja laatiminen

40 artiklaMäärittely. Vihot

1. Matkapostisekit ovat maksuvälineitä, joita sopimusmaiden postihallinnot voivat laatia ja maksaa tämän sopimuksen perussääntöjen mukaan.

2. Sekit on yhdistetty vihoiksi.

41 artiklaRahalaji. Enimmäismäärä. Muuntaminen

1. Jokainen sekki laaditaan osoitemaan rahana kiinteäksi määräksi, jonka vasta-arvo on noin 25, 50 tai 100 frangia, ja joka määrätään asianomaisten postihallintojen välisellä sopimuksella.

2. Erikoistapauksissa sekit voidaan laatia jonakin muuna kuin osoitemaan rahana tai määräksi, joka huomattavasti poikkeaa 1 §:ssä mainituista vasta-arvoista.

3. Lähtömaan hallinto määrää kurssin, jonka mukaan sen raha muunnetaan osoitemaan rahaksi.

4. Vihkoon sisältyvien sekkien lukumäärä on enintään 10. Jokainen vihko saa sisältää määrältään erisuuruisia sekkejä.

42 artiklaMaksu

Lähtömaan hallinto vahvistaa jokaiseen sekkiin sovellettavan maksun. Tämä maksu ei saa ylittää 3/4 % postiin maksetusta määrästä eikä olla 10 sentiimiä pienempi.

43 artiklaMyyntihinta

Lähtömaan hallinnolla on oikeus periä sekkien arvon ja maksujen lisäksi määrä, joka vastaa sekeistä, niiden kannoista ja vihkojen valmistamisen aiheuttamista eri töistä suoritettavia kuluja.

II LUKUSekkien suoritus

44 artiklaSekkien voimassaoloaika. Rahojen suoritus

1. Sekit ovat voimassa neljä kuukautta niiden laatimispäivästä lukien. Kuukaudet lasketaan päiväyksestä päiväykseen huomioon ottamatta päivien lukumäärää kuukaudessa.

2. Jos maksavassa toimipaikassa ei ole riittävästi varoja, se voi lykätä sekkien maksamisen siksi, kunnes se on voinut hankkia maksamiseen tarvittavat rahat.

3. Vihkojen ja sekkien omistusoikeutta ei saa luovuttaa siirtämällä eikä muullakaan tavoin. Näitä vihkoja ja sekkejä ei saa pantata.

45 artiklaSuoritusta estävä väite

Hallinnot eivät saa, ellei niiden maiden lainsäädäntö toisin määrää, ryhtyä toimiin sellaisten pyyntöjen johdosta, jotka koskevat säännönmukaisesti laadittujen sekkien maksamisen estämistä.

III LUKUTiedustelut. Vastuu. Tilitys

46 artiklaTiedustelut ja vastuu

1. Lähtömaan hallinnolle ei voida tehdä vaatimusta, ellei vihkoa esitetä.

2. Jos vihko tai sekkejä katoaa, tiedustelijan on, saadakseen vastaavista määristä korvauksen, lähtömaan hallinnolle näytettävä toteen, että hän on pyytänyt sekkivihon laatimista sekä maksanut koko vastaavan määrän.

3. Mainittu hallinto voi ryhtyä takaisin maksamiseen sellaisen määräajan kuluessa, joka ei saa ylittää voimassaoloaikaa kolmella kuukaudella, ja varmistauduttuaan siitä, että kadonneiksi ilmoitettuja sekkejä ei ole maksettu. Kolmen kuukauden määräaika pidennetään kuudeksi kuukaudeksi yhteyksissä kaukaisiin maihin.

4. Hallinnot eivät ole vastuussa seurauksista, jotka saattavat aiheutua vihkojen tai sekkien katoamisesta, anastamisesta tai vilpillisestä käyttämisestä.

47 artikla.Maksujen jako. Laskujen laatiminen

1. Lähtömaan hallinto hyvittää osoitemaan hallinnolle 3/8 % suoritettujen sekkien määrästä.

2. sekeistä suoritetut määrät laskutetaan kuukausittain samalla kertaa kuin osoituksista suoritetut määrät.

V osaLoppumääräykset

48 artiklaTämän sopimuksen soveltaminen matkapostisekkeihin

Tämän sopimuksen II osaa sovelletaan matkapostisekkeihin kaikissa niissä tapauksissa, joista ei nimenomaan ole määrätty IV osassa.

49 artiklaYleissopimuksen soveltaminen

Yleissopimusta sovelletaan tarvittaessa vastaavasti kaikissa niissä tapauksissa, joista ei nimenomaan ole määrätty tässä sopimuksessa.

50 artiklaPoikkeus perussopimuksen soveltamisesta

Perussopimuksen 4 artiklaa ei sovelleta tähän sopimukseen.

51 artiklaTätä sopimusta ja sen toimitusohjesääntöä koskevien ehdotusten hyväksymisehdot

1. Kongressille esitettyjen ja tätä sopimusta ja sen ohjesääntöä koskevien ehdotusten voimaan tulemiseen vaaditaan, että sopimukseen osallistuvien, läsnä olevien ja äänestävien jäsenmaiden enemmistö ne hyväksyy. Puolet näistä kongressissa edustuneina olevista jäsenmaista tulee olla läsnä äänestettäessä.

2. Kahden kongressin välisenä aikana tehtyjen ja tätä sopimusta ja sen ohjesääntöä koskevien ehdotusten voimaan tulemiseen vaaditaan:

a) kaikki äänet kysymyksissä, jotka koskevat uusien määräysten lisäämistä tai tämän sopimuksen 1-10,11, 4 §,1214, 15, 1, 2 ja 4 §, 16-18, 19, 3 §, 20, 5 §, 22-30, 33 ja 48-52 sekä sen ohjesäännön 102-106, 110, 117, 120122, 125, 130-134, 137, 1 § ja 158 artiklan määräyksiin tehtäviä muutoksia;

b) kaksi kolmannesta äänistä kysymyksissä, jotka koskevat tämän sopimuksen muihin kuin a) ja c) kohdassa mainittuihin määräyksiin ja sen ohjesäännön 107109, 111, 113, 116, 118, 119, 123, 124, 126, 128, 135, 138 ja 139-145 artiklan määräyksiin tehtäviä (muutoksia;

c) yksinkertainen äänten enemmistö kysymyksen ollessa sopimuksen 20 artiklan 3 §:n ja ohjesäännön muiden artiklain muuttamisesta tai tämän sopimuksen ja sen ohjesäännön määräysten tulkitsemisesta; tähän ei kuitenkaan lueta sitä erimielisyystapausta, joka on alistettava perussopimuksen 32 artiklassa määrätyllä välitystuomiolla ratkaistavaksi.

52 artiklaSopimuksen voimaantulo ja voimassaoloaika

Tämä sopimus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1971 ja pysyy voimassa seuraavan kongressin sopimusten voimaantuloon saakka.

Tehtiin Tokiossa 14 päivänä marraskuuta 1969.

Postisiirtosopimus

Allekirjoittaneet, Liiton jäsenmaiden hallitusten täysivaltaiset edustajat, ovat Wienissä 10 päivänä heinäkuuta 1964 tehdyn Maailmanpostiliiton perussopimuksen 22 artiklan 4 §:n nojalla yksimielisesti ja ottaen huomioon perussopimuksen 25 artiklan 3 §:n määräykset tehneet seuraavan sopimuksen:

I osaAlustavat määräykset

1 artiklaSopimuksen kohde

1. Tähän sopimukseen perustuu postisiirtojen vaihto, jonka sopimusmaat keskenään voivat järjestää. Jokainen jossakin näistä maista pidetyn postisiirtotilin omistaja voi antaa määräyksen varojensa siirrosta jossakin toisessa näistä maista pidetylle postisiirtotilille.

2. Lisäksi sopimuksessa määrätään niiden maiden välisestä tilillepanojen, tililtäottojen ja matkapostisekkien vaihdosta, jotka sopivat sen täydellisestä tai osittaisesta järjestämisestä keskinäisissä yhteyksissään.

3. Tämä liikenne voidaan ulottaa postisiirtokonttoreissa maksettavien rahamääräysten suoritukseen postisiirrolla ehtona, että asianomaiset hallinnot ovat siitä erityisesti sopineet.

II osaPostisiirrot

I LUKUSiirtomääräysten vastaanottaminen ja toimeenpano

2 artiklaVaihtotavat

Postisiirrot voidaan välittää joko postitse tai, jos siirtosähkösanomat ovat sallittuja asianomaisten maiden välisissä yhteyksissä, sähköteitse.

3 artiklaRahalaji. Muuntaminen

1. Ellei erityisesti ole sovittu, siirtojen määrä ilmoitetaan osoitemaan rahana.

2. Jokainen hallinto voi kuitenkin sallia, että velotettavan tilin omistaja ilmoittaa sanotun määrän lähtömaan rahana.

3. Lähtömaan hallinto määrää kurssin, jonka mukaan sen oman maan raha muunnetaan osoitemaan rahaksi.

4 artiklaEnimmäismäärä

Kullakin hallinnolla on oikeus rajoittaa niiden siirtojen määrää, joita jokainen tilinomistaja saa tehdä joko saman päivän tai määräajan kuluessa.

5 artiklaMaksut

1. Siirron maksu ei saa olla suurempi kuin 10/00 siirretystä määrästä, jolloin kullakin hallinnolla on oikeus

a) tasoittaa maksun osat siten kuin sen liikenteeseen soveltuu;

b) vahvistaa perittävä vähimmäismäärä, joka ei saa ylittää 20 sentiimiä.

2. Hallinnoilla on kuitenkin oikeus periä tämän suhteellisen maksun asemesta siirretyn määrän suuruudesta riippumaton yhtenäinen maksu. Tämä yhtenäinen maksu ei saa ylittää 50 sentiimiä.

3. Siirron postisiirtotilille saatavaksi merkitsemisestä ei saa ottaa suurempaa maksua kuin mikä ehkä peritään kotimaanliikenteessä samasta toimituksesta.

6 artiklaPostimaksujen perimättä jättäminen

Postiliikennettä koskevista siirroista, jotka vaihdetaan yleissopimuksen 13 artiklassa mainituilla ehdoilla, ei peritä mitään maksuja.

7 artiklaSiirtoilmoitus

1. Joko lähettäjä tai hänen tiliään hoitava postisiirtokonttori laatii siirtoilmoituksen jokaisesta postitse välitettävästä siirrosta.

2. Tämän ilmoituksen takasivua saadaan käyttää vastaanottajalle tarkoitettuun yksityiseen tiedonantoon.

3. Siirtoilmoitukset lähetetään maksutta vastaanottajille, sitten kun siirretyt määrät on merkitty heidän tileihinsä saataviksi.

8 artiklaSähkesiirtoja koskevat erikoismääräykset

1. Kansainväliseen pikatiedotussopimukseen liitetyn lennätinohjesäännön määräyksiä sovelletaan sähkesiirtoihin.

2. Edellä 5 artiklassa mainitun maksun lisäksi sähkesiirron lähettäjä maksaa sähkösanomamaksun, johon sisältyy vastaanottajalle ehkä tarkoitetun yksityisen tiedonannon maksu, ja sen lisäksi kiinteän maksun, joka ei saa olla 1 frangia suurempi.

3. Vastaanottava postisiirtokonttori laatii jokaisesta sähkesiirrosta tuloilmoituksen ja lähettää sen maksutta vastaanottajalle.

9 artiklaVastaanottajan tilille merkitseminen. Siirtotodistus

1. Ilmoitettuaan siitä asianomaisille hallinnoille osoitemaan hallinnolla on oikeus hyvittäessään vastaanottajan tiliä, mikäli sen lainsäädäntö niin vaatii, joko jättää huomioon ottamatta rahayksikön osat tai tasoittaa määrä lähinnä seuraavaksi kokonaiseksi rahayksiköksi taikka lähinnä seuraavaksi rahayksikön kymmenesosaksi.

2. Niiden maiden välisissä yhteyksissä, joiden hallinnot ovat niin sopineet, lähettäjä voi pyytää, että hän saisi todistuksen vastaanottajan tilin hyvittämisestä. Yleissopimuksen 38 artiklaa sovelletaan siirtotodistuksiin.

3. Edellä 2 §:n mukaan perittävät maksut otetaan lähettäjän tililtä.

10 artiklaSiirtojen vaihto

1. Lähtömaan hallinto ilmoittaa osoitemaan hallinnoille siirroista luetteloilla.

2. Ellei erityisesti ole sovittu siirrettävät määrät ilmoitetaan luettelossa osoitemaan rahana.

11 artiklaVaihtotoimipaikat

Siirtoluettelot vaihdetaan yksinomaan kunkin sopimusmaan hallinnon määräämien, vaihtotoimipaikkoina toimivien postisiirtokonttorien välityksellä.

II LUKUPeruuttaminen. Tiedustelut

12 artiklaSiirtojen peruuttaminen

Siirron lähettäjä voi yleissopimuksen 27 artiklassa määrätyillä ehdoilla saada peruutetuksi tämän siirron niin kauan kuin vastaanottajan tiliä ei vielä ole hyvitetty. Jokainen peruutuspyyntö on tehtävä kirjallisesti ja osoitettava sille hallinnolle, jolle lähettäjä on antanut siirtomääräyksen.

13 artiklaTiedustelut. Kyselyt

1. Lähettäjä osoittaa jokaisen siirron suorittamista koskevan tiedustelun tai kyselyn sille hallinnolle, jolle hän on antanut siirtomääräyksen, paitsi jos hän on valtuuttanut vastaanottajan sopimaan asiasta tämän tiliä hoitavan hallinnon kanssa.

2. Yleissopimuksen 36 artiklaa sovelletaan tiedusteluihin ja kyselyihin.

14 artiklaSiirrot, joita ei ole merkitty vastaanottajan tilille

Jokainen siirtomäärä, jota jostakin syystä ei ole voitu merkitä vastaanottajan tilille, siirretään takaisin lähettäjän tilille.

III LUKUVastuu

15 artiklaVastuun periaate ja laajuus

1. Postihallinnot vastaavat tilinomistajalta velotuista määristä siihen saakka, jolloin siirto on säännönmukaisesti pantu täytäntöön.

2. Hallinnot vastaavat niiden toimesta lähetetyissä siirtoluetteloissa tai sähkesiirroissa olevista virheellisistä tiedoista. Vastuu ulottuu muuntamisessa ja sähköteitse lähettämisessä tehtyihin virheisiin.

3. Hallinnot eivät ota vastatakseen myöhästymisistä, joita saattaa ilmetä siirtojen lähettämisessä ja täytäntöönpanossa.

16 artiklaPoikkeukset vastuuperiaatteesta

Postihallinnot ovat vapaat kaikesta vastuusta:

a) kun ne siitä syystä, että virka-asiakirjat ovat hävinneet ylivoimaisena esteenä pidettävissä olosuhteissa, eivät voi saada selvitystä siirron toimeenpanosta, ellei niiden vastuuta ole muulla tavoin toteen näytetty;

b) kun lähettäjä ei ole tehnyt tiedustelua yleissopimuksen 36 artiklan 1 §:ssä mainitun määräajan kuluessa.

17 artiklaVastuun määrittäminen

Lukuun ottamatta postiosoituksia ja matkapostisekkejä koskevan sopimuksen 24 artiklan 2-5 §:ää, vastuu kuuluu sen maan postihallinnolle, missä virhe on tehty.

18 artiklaMaksettavien määrien suoritus. Korvausvaatimus

1. Tiedustelijalle korvattavan määrän maksu velvollisuus kuuluu tiedustelun saaneelle hallinnolle.

2. Olkoon korvauksen syy mikä tahansa, siirron lähettäjälle korvattava määrä ei saa ylittää sitä määrää, jolla hänen tiliään on veloitettu.

3. Hallinnolla, joka on suorittanut korvauksen tiedustelijalle, on oikeus korvausvaatimuksen esittämiseen vastuulliselle hallinnolle.

4. Hallinnolla, joka viimeisenä on vastannut vahingosta, on oikeus esittää korvausvaatimus maksettuun määrään asti tästä virheestä hyötyneelle henkilölle.

19 artiklaMaksuaika

1. Tiedustelijalle tulevat määrät on maksettava kuuden kuukauden määräajan kuluessa laskettuna tiedustelupäivän jälkeisestä päivästä, heti kun postilaitosten vastuu on toteen näytetty.

2. Jos vastuullisena pidettävä hallinto, joka säännönmukaisesti on saanut tiedustelun, ei viiden kuukauden kuluttua ole antanut päätöstään tiedustelusta, on hallinnolla, jolle tiedustelu on esitetty, oikeus suorittaa korvaus tiedustelijalle tämän toisen hallinnon puolesta.

20 artiklaTakaisin,naksu välittävälle hallinnolle

1. Vastuullisen hallinnon on maksettava korvaus hallinnolle, joka on suorittanut takaisinmaksun tiedustelijalle, neljän kuukauden kuluessa laskettuna takaisinmaksuilmoituksen lähettämisestä.

2. Tämän ajanjakson kuluttua määrä, joka on tuleva sille hallinnolle, joka on suorittanut takaisinmaksun tiedustelijalle, kasvaa myöhästymisestä johtuvaa korkoa 5 % : n mukaan vuodessa.

IV LUKUTilitys

21 artiklaLaskujen laatiminen ja suoritus

1. Hallinnot laativat jokaiselle sopimusmaalle jokaiselta arkipäivältä, jolloin siirtoja on ollut, laskun, jossa on yhdistelmä kaikista kyseessä olevana päivänä lähetettyjen siirtoluettelojen loppusummista. Hallinnot voivat sopia keskenään useampien päivien loppusummien merkitsemisestä samaan laskuun.

2. Nämä laskut suoritetaan tasoituksetta, jolloin kunkin hallinnon tulee suorittaa koko velkansa. Ellei erityisesti ole sovittu, tämä suoritus tapahtuu velkovan maan rahana.

3. Poikkeuksena 2 §:n määräyksistä kaksi hallintoa voi sopia laskujensa suorittamisesta tasoitusta käyttäen. Tässä tapauksessa muunnetaan pienempi saatava suuremman saatavan rahalajiksi ottaen muuntamisen perustaksi ne aritmeettiset keskivaihtokurssit, jotka asianomaisten maiden erityisesti määräämät pörssiliikkeet tai pankit virallisesti noteeraavat viimeisenä kurssien noteerauspäivänä ennen tilitystä koskevaa päivää. Nämä keskivaihtokurssit on laskettava yhdenmukaisesti neljän desimaalin tarkkuudella.

4. Suoritettavat määrät kasvavat korkoa sopimusmaiden yhteisesti sopiman määräajan ja niiden vahvistaman korkokannan mukaan. Tämän koron määrä ei saa olla suurempi kuin 5% vuodessa.

22 artiklaMaksaminen. Myöhästyneen maksun korko

1. Kukin hallinto voi pitää vaihtoon osallistuvan maan hallinnon huostassa tämän maan rahana saatavaa, josta maksettavat määrät otetaan. Jollei tämä saatava riitä saapuvien siirto. määräysten peittämiseen, siirrot on silti merkittävä vastaanottajan tilien hyväksi.

2. Mainittua saatavaa ei saa missään tapauksessa käyttää muuhun tarkoitukseen saatavan sijoittaneen hallinnon suostumuksetta.

3. Velkovalla hallinnolla on oikeus vaatia milloin hyvänsä maksettavien määrien suoritusta. Se määrää tarvittaessa suorituspäivän ottaen huomioon kuljetusajan. Jos velallinen hallinto ei suorita maksua määräpäivänä, sovelletaan 21 artiklan 4 §:ssä säädettyä enimmäiskorkoa.

4. Mikään yksipuolinen toimenpide, kuten maksuajan pidennys, valuutan siirtokielto jne., ei voi kumota tämän sopimuksen ja sen toimitusohjesäännön laskujen laatimista ja suoritusta koskevia määräyksiä.

23 artiklaVuosineljännespäätili

Hallinnot, jotka laativat päivittäisiä tilejä, toimittavat jokaisen vuosineljänneksen lopussa asianomaisille hallinnoille hyväksyttäväksi yleisyhdistelmän näistä tileistä, suoritetuista osamaksuista ja tarvittaessa maksetuista koroista. Vuosineljännespäätilin saldot siirretään seuraavaan vuosineljännekseen. Hallinnot voivat sopia, että tämän vuosineljännestilin sijasta saldot ilmoitetaan vuosineljänneksen lopussa.

V LUKUErinäisiä määräyksiä

24 artiklaPostisiirtotilin ulkomailla avaamista koskeva pyyntö

1. Pyydettäessä postisiirtotilin avaamista maassa, jonka kanssa maa missä anoja asuu, vaihtaa postisiirtoja, tämän maan hallinnon on avustettava pyynnön tarkastamisessa tiliä hoitamaan tulevaa hallintoa.

2. Hallinnot sitoutuvat suorittamaan tämän tarkastuksen niin huolellisesti ja joutuisasti kuin suinkin, kuitenkin ilman omaa vastuuta.

3. Sen maan hallinto, missä anoja asuu, osallistuu myös mikäli mahdollista, tiliä hoitavan hallinnon pyynnöstä sellaisten tietojen tarkistamiseen, jotka koskevat tilinomistajan oikeudellisen kelpoisuuden muuttamista.

25 artiklaPostimaksuttomuus

1. Postisiirtokonttorien tilinomistajille osoittamat tiliotteita sisältävät kuoret lähetetään nopeinta tietä (lento- tai pintateitse) ja toimitetaan perille maksutta kaikissa Liiton maissa.

2. Näiden kuorien jälkeen lähettäminen ei missään Liiton maassa poista niiltä maksuttomuuden etua.

26 artiklaLuettelo tilinomistajista

1. Tilinomistajat voivat saada heidän tilejään hoitavan hallinnon välityksellä toisten hallintojen julkaisemat luettelot tilinomistajista asianomaisten hallintojen kotimaanliikenteessä vahvistetuilla hinnoilla.

2. Kukin hallinto lähettää toisten sopimusmaiden hallinnoille maksutta liikenteen hoitamisessa tarvittavat luettelot.

III osaTilillepanot

27 artiklaYleisiä määräyksiä

1. Jokainen henkilö, joka asuu jossakin niistä maista, jotka harjoittavat tilillepanoliikennettä, voi antaa määräyksen maksujen suorittamisesta jossakin toisessa näistä maista hoidettavalle postisiirtotilille.

2. Lukuun ottamatta jäljempänä mainittuja erikoismääräyksiä, sovelletaan kaikkia nimenomaan postisiirtoja koskevia määräyksiä myös tilillepanoihin.

3. Tilillepanomaksu ei saa nousta yli 1/4 %:n maksetusta määrästä. Tämän suhteellisen maksun sijasta hallinnoilla on oikeus periä yhdenmukainen maksu, joka on riippumaton postiin maksetusta rahamäärästä ja joka ei saa olla yli 1 frangin.

4. Rahoja tilille pantaessa annetaan ilmainen kuitti lähettäjälle.

5. Ellei erityisesti ole sovittu, hallinnot laativat tilillepanoista erikoislaskun, joka on samanlainen kuin 21 artiklan 1 §:ssä postisiirroista säädetty lasku.

IV osaTililtäotot ja matkapostisekit

28 artiklaMaksut tililtäottokorteilla ja matkapostisekeillä

1. Jokainen sellaisen postisiirtotilin omistaja, jonka tiliä hoidetaan jossakin niistä maista, jotka ovat sopineet tililtäottokorttien käytöstä, voi antaa määräyksen tilinsä velottamisesta määrillä, jotka hän haluaa maksattaa jossakin toisessa näistä maista asuville, tiliä omistamattomille henkilöille.

2. Jokaiselle sellaisen postisiirtotilin omistajalle, jonka tiliä hoidetaan jossakin niistä maista, jotka ovat sopineet matkapostisekkien vaihdosta, voidaan antaa hänen pyynnöstään jossakin toisessa näistä maista maksettavia matkapostisekkejä.

3. Tililtäottokorttien ja matkapostisekkien käytöstä sopineet maat määräävät näillä korteilla ja sekeillä tapahtuvien suoritusten hyväksymis. ja toimeenpanoehdoista.

V osaPostisiirtokonttoreissa maksettavien rahamääräysten suoritus siirrolla

29 artiklaPostisiirtokonttoreissa maksettavat rahamääräykset

1. Edellyttäen, että maksavan maan hallinnon kanssa on sovittu, postisiirtokonttorit, jotka saavat perittävikseen jossakin ulkomaan postisiirtokonttorissa maksettaviksi määrättyjä pankkisekkejä, vekseleitä tai velkakirjoja, lähettävät ne maksavalle toimipaikalle, joka suorittaa määrät postisiirrolla.

2. Rahamääräysten on täytettävä perimisasiakirjoista säädetyt muodolliset ehdot.

3. Hallinnot päättävät yhteisesti sopien protestimuodollisuuksien toimeenpanossa tarpeellisista määräyksistä samoin kuin niistä ehdoista, joilla osamaksut voidaan hyväksyä.

30 artiklaMaksut

Kustakin rahamääräyksestä, jonka postisiirtokonttori on ottanut perittäväkseen, saadaan periä enintään 20 sentiimin maksu sen hallinnon hyväksi, joka sellaisen määräyksen on saanut.

31 artiklaVastuu

1. Postihallinnot ovat vastuussa veloitettavilta tileiltä suoritettavista rahamääräyksistä.

2. Hallinnot eivät ole vastuussa myöhästymisistä:

a) rahamääräyksiä esitettäessä tai lähetettäessä;

b) protestia tehtäessä tai niihin laillisiin toimiin ryhdyttäessä, joista niiden on ehkä huolehdittava 29 artiklan 3 §:n mukaisesti.

VI osaLoppumääräykset

32 artiklaYleissopimuksen soveltaminen

Yleissopimusta sovelletaan tarvittaessa vastaavasti kaikessa, mistä ei nimenomaan ole määrätty tässä sopimuksessa.

33 artiklaPoikkeus perussopimuksen soveltamisessa

Perussopimuksen 4 artiklaa ei sovelleta tähän sopimukseen.

34 artiklaTätä sopimusta ja sen toimitusohjesääntöä koskevien ehdotusten hyväksymisehdot

1. Voimaan tullakseen on kongressille esitetyt ja tätä sopimusta ja sen ohjesääntöä koskevat ehdotukset läsnä olevien ja äänestävien sopimukseen osallistuvien jäsenmaiden enemmistön hyväksyttävä. Puolet näistä kongressissa edustuneina olevista jäsenmaista tulee olla läsnä äänestettäessä.

2. Kahden kongressin välisenä aikana tehtyjen ja tätä sopimusta sekä sen ohjesääntöä koskevien ehdotusten voimaan tulemiseen vaaditaan:

a) kaksikolmasosaa äänistä, jos on kysymyksessä uusien määräysten lisääminen tai tämän sopimuksen ja sen ohjesäännön määräysten muuttaminen;

b) yksinkertainen äänten enemmistö, jos on kysymyksessä tämän sopimuksen ja sen ohjesäännön tulkinta; tähän ei kuitenkaan lueta sitä erimielisyystapausta, joka perussopimuksen 32 artiklan mukaan on - annettava välitystuomion ratkaistavaksi.

35 artiklaSopimuksen voimaantulo ja voimassaoloaika

Tämä sopimus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1971 ja on voimassa seuraavan kongressin sopimusten voimaantuloon saakka.

Tämän vakuudeksi ovat sopimusmaiden hallitusten täysivaltaiset edustajat allekirjoittaneet tätä sopimusta yhden kappaleen, jota säilytetään Liiton sijaintimaan hallituksen arkistossa. Kongressin kokoontumismaan hallitus antaa siitä jäljennöksen jokaiselle sopimuspuolelle.

Tehtiin Tokiossa 14 päivänä marraskuuta 1969.

Postiennakkolähetyksiä koskeva sopimus

I LUKUAlustavat määräykset

1 artiklaSopimuksen kohde

Tämä sopimus sisältää määräyksiä postiennakkolähetysten vaihdosta, jonka järjestämisestä molemminpuolisissa yhteyksissään sopimusmaat sopivat keskenään.

II LUKUYleiset ehdot. Maksut. Määrien lähettäminen

2 artiklaSallitut lähetykset

1. Postiennakko voidaan määrätä maksettavaksi niistä kirjatuista kirjelähetyksistä, vakuutetuista kirjeistä ja rasioista sekä postipaketeista, jotka vastaavasti täyttävät yleissopimuksessa, vakuutettuja kirjeitä ja rasioita koskevassa sopimuksessa tai postipakettisopimuksessa säädetyt ehdot.

2. Hallinnolla on oikeus sallia postiennakkoliikenteessä vain muutamia yllä mainituista lähetyslajeista.

3 artiklaEnimmäismäärä

Tilitystavasta riippumatta postiennakon määrä ei saa ylittää sitä enimmäismäärää, jonka osoitemaa on hyväksynyt lähetyksen lähtömaahan tarkoitettujen osoitusten laatimiseksi, ellei suuremmasta enimmäismäärästä yksimielisesti ole sovittu.

4 artiklaRahalaji

Ellei erityisesti ole sovittu, postiennakon määrä ilmoitetaan lähetyksen lähtömaan rahana. Siinä tapauksessa, että postiennakko pannaan tai siirretään osoitemaassa pidetylle postisiirtotilille, kyseessä oleva määrä ilmoitetaan kuitenkin viimeksi mainitun maan rahana.

5 artiklaLähettäjän kanssa käytettävät tilitystavat

Lähetysten lähettäjälle tarkoitettu määrä toimitetaan hänelle

a) postiennakko-osoituksella (mandat de remboursement), jonka määrä voidaan suorittaa lähetyksen lähtömaassa pidetylle postisiirtotilille, silloin kun tämän maan hallinnon säännökset niin sallivat;

b) siinä tapauksessa, että asianomaiset hallinnot sallivat nämä menettelytavat: siirtämällä tai panemalla määrä osoite. maassa tai lähetyksen lähtömaassa pidetylle postisiirtotilille.

6 artiklaPostiennakko-osoitusten vaihtotavat

Ennakko-osoituksia voidaan vaihtaa hallintojen oman valinnan mukaan käyttäen kortteja tai luetteloja. Näitä maksuvälineitä nimitetään ensimmäisessä tapauksessa "korttiennakko-osoituksiksi" (mandats-cartes de remboursement) ja toisessa "luetteloennakkoosoituksiksi" (mandats-listes de remboursement).

7 artiklaMaksut

1. Postiennakkolähetyksiin sovelletaan kulloinkin kysymyksessä olevaan lähetyslajiin soveltuvia maksuja. Lisäksi lähettäjä suorittaa etukäteen seuraavat maksut:

a) jos hän pyytää, että postiennakon määrä lähetetään hänelle ennakko-osoituksella:

1) kiinteän enimmäismaksun:

- 1,40 frangia, kun suoritus tapahtuu käyttäen korttiosoitusta,

- 2,20 frangia, kun suoritus tapahtuu käyttäen luettelo-osoitusta.

2) suhteellisen maksun, joka ei saa olla suurempi kuin 3/4 % ennakon määrästä. Kullakin hallinnolla on oikeus käyttää suhteellisen maksun perimiseen sen oloihin parhaiten soveltuvaa maksuasteikkoa.

b) jos hän lisäksi pyytää, että ennakkoosoitus lähetetään hänelle lentoteitse, ja ellei erityisesti ole sovittu asianomaisten hallintojen kesken: samansuuruisen lisämaksun, joka ei ylitä lomakkeen painoa vastaavaa lentolisämaksua;

c) jos hän pyytää, että ennakon määrä siirretään tai pannaan joko osoitemaassa tai lähetyksen lähtömaassa olevalle postisiirtotilille: enintään 30 sentiimin kiinteän maksun.

2. Lisäksi 1 §:n c) kohdassa mainitun siirron tai tilillepanon ollessa kysymyksessä osoitemaan hallinto vähentää ennakon määrästä jäljempänä mainitut maksut:

a) enintään 30 sentiimin kiinteän maksun;

b) tarvittaessa siirtoihin tai tilillepanoihin sovellettavan kotimaisen maksun, kun nämä suoritetaan osoitemaassa pidetylle postisiirtotilille;

c) kansainvälisiin siirtoihin tai tilillepanoihin sovellettavan maksun, kun nämä suoritetaan lähetyksen lähtömaassa pidetylle postisiirtotilille.

8 artiklaPostiennakon määrän peruuttaminen tai muuttaminen

1. Yleissopimuksen 27 artiklassa määrätyillä ehdoilla ennakkolähetyksen lähettäjä voi pyytää ennakon määrän joko kokonaan tai osittain peruuttamista taikka sen korottamista.

2. Ennakon määrää korotettaessa lähettäjän on suoritettava korotuksesta 7 artiklan 1 §:n a) kohdan 2 mom: ssa mainittu suhteellinen maksu. Tätä maksua ei peritä, kun tilitys tapahtuu panemalla tai siirtämällä määrä postisiirtotilille.

9 artiklaPostiennakko-osoitukset

1. Ennakko-osoitukset sallitaan 3 artiklan nojalla hyväksyttyyn enimmäismäärään saakka.

2. Lukuun ottamatta ohjesäännössä määrättyjä- ehtoja, postiosoituksia ja matkapostisekkejä koskevan sopimuksen määräyksiä sovelletaan postiennakko-osoituksiin.

10 artiklaPaketteihin kuuluvien postiennakko-osoitusten suoritus

Postiennakkopakettiin kuuluva ennakkoosoitus suoritetaan lähettäjälle lähetyksen lähtömaan hallinnon määräämällä tavalla.

11 artiklaVastaanottajalle suorittamatta jättäminen

1. Postiennakko-osoituksen määrää, jota jostakin syystä ei ole vastaanottajalle maksettu, lähetyksen lähtömaan hallinto pitää vastaanottajan varalle. Sanotussa maassa voimassa olevan laillisen vanhentumisajan kuluttua tämä hallinto saa määrän lopullisesti.

2. Kun määrää tehdyn pyynnön ja 5 artiklan b) kohdan mukaisesti ei voida jostakin syystä panna tai siirtää postisiirtotilille, määrän perinyt hallinto muuttaa sen postiennakko-osoitukseksi lähetyksen lähettäjän hyväksi.

III LUKUVastuu

12 artiklaVastuun periaate ja laajuus

1. Hallinnot vastaavat perityistä määristä siihen asti, kunnes postiennakko-osoitus säännönmukaisesti suoritetaan tai kunnes postisiirtotiliä säännönmukaisesti hyvitetään.

2. Lisäksi hallinnot vastaavat postiennakon määrään saakka lähetysten luovuttamisesta määrää perimättä tai postiennakon määrää pienemmän määrän perimisestä.

3. Hallinnot eivät ota vastatakseen myöhästymisistä, joita voi sattua määrien perimisessä ja lähettämisessä.

13 artiklaPoikkeukset

Korvausta postiennakon määrästä ei ensinkään makseta:

a) jos perimättä jättäminen johtuu lähettäjän tekemästä virheestä tai laiminlyönnistä;

b) jos lähetystä ei ole postista annettu siitä syystä, että se on joko yleissopimuksen - 17 artikla 10 ja 12 §, c) kohta ja 29 artikla, 1 § - tai vakuutettuja kirjeitä ja rasioita koskevan sopimuksen - 2 artikla, 4 ja 5 §, ja 5 artikla - taikka postipakettisopimuksen - 19 artikla, a) kohta, 2, 4, 5, 6 ja 7 mom. sekä b) kohta ja 23 artikla - kieltomääräysten alainen;

c) ellei tiedustelua ole lähetetty yleissopimuksen 36 artiklan 1 §:ssä määritellyn ajan kuluessa.

14 artiklaVahingonkorvauksen maksaminen. Korvausvaatimus. Määräajat

1. Vahingonkorvauksen maksuvelvollisuus kuuluu lähetyksen lähtömaan hallinnolle. Tämä hallinto voi käyttää oikeuttaan esittämällä korvausvaatimuksen vastuulliselle hallinnolle, jonka tulee sille hyvittää yleissopimuksen 45 artiklassa mainitulla tavalla ne määrät, jotka sen puolesta on etukäteen suoritettu.

2. Vahingonkorvauksen viimeisenä suorittaneella hallinnolla on oikeus vaatia korvausta tätä vahingonkorvausta vastaavaan määrään saakka vastaanottajalta, lähettäjältä tai kolmannelta henkilöltä.

3. Yleissopimuksen 44 artiklan määräyksiä niistä määräajoista, joiden kuluessa vahingonkorvaus kadonneesta kirjatusta lähetyksestä on suoritettava, sovelletaan kaikkiin postiennakkolähetyslajeihin perittyjen määrien tai vahingonkorvauksen maksamisessa.

15 artiklaPerimistä koskevan vastuun määrääminen

1. Perimistä hoitava hallinto ei ole vastuussa tehdyistä virheellisyyksistä, jos se voi:

a) näyttää virheen johtuneen siitä, että lähtömaan hallinto ei ole noudattanut säädettyjä määräyksiä;

b) todistaa, ettei lähetyksessä, ja kysymyksen ollessa postipaketista, siinä ja siihen kuuluvassa osoitekortissa osoitemaan hal-. linnolle lähetettäessä ollut säännönmukaisia merkintöjä.

2. Silloin kun vastuuta ei voida selvästi katsoa kuuluvaksi vain toiselle kahdesta hallinnosta, nämä hallinnot maksavat vahingon yhtä suurin osin.

16 artiklaVastaanottajalle annetun lähetyksen takaisin luovutus lähettäjälle postiennakon määrää perimättä

1. Kun vastaanottaja on luovuttanut takaisin lähetyksen, joka on hänelle annettu postiennakon määrää perimättä, lähettäjälle ilmoitetaan, että hän voi ottaa lähetyksen haltuunsa kolmen kuukauden kuluessa ehtona, ettei hän vaadi postiennakon määrän suorittamista tai että hän luovuttaa takaisin 12 artiklan 2 §:n nojalla saadun määrän.

2. Jos lähettäjä ottaa lähetyksen haltuunsa, hyvitetty määrä luovutetaan takaisin hallinnolle tai hallinnoille, jotka ovat vahingon maksaneet.

3. Jos lähettäjä luopuu lähetyksen haltuunsa ottamisesta, tämä lähetys jää sen hallinnon tai niiden hallintojen omaisuudeksi, jotka ovat vahingon maksaneet.

IV LUKUErinäisiä määräyksiä. Loppumääräykset

17 artiklaOikeus maksuihin postiennakon määrää osoituksella tilitettäessä

Lähetyksen lähtömaan hallinto hyvittää ohjesäännössä säädetyillä ehdoilla:

a) osoitemaan hallinnolle 70 sentiimin tai 1,10 frangin maksuosuuden jokaisesta maksetusta ennakko-osoituksesta, mikäli hallinnot ovat hyväksyneet korttiosoitus- tai luettelo-osoitusjärjestelmän, sekä 3/8 % : n suhteellisen maksuosuuden näiden osoitusten yhteisestä rahamäärästä;

b) tarvittaessa hallinnolle, jolle ennakkoosoituksen lentoteitse palauttaminen kuuluu, 7 artiklan 1 §:n b) kohdassa määrätyn maksun.

18 artiklaYleissopimuksen ja eräiden sopimusten soveltaminen

Yleissopimusta, postiosoituksia ja matkaposti. sekkejä koskevaa sopimusta ja pestisiirtosopimusta sekä vakuutettuja kirjeitä ja rasioita koskevaa sopimusta ja postipakettisopimusta sovelletaan tarvittaessa kaikessa, mikä ei ole ristiriidassa tämän sopimuksen kanssa.

19 artiklaTätä sopimusta ja sen toimitusohjesääntöä koskevien ehdotusten hyväksymisehdot

2. Kahden kongressin välisenä aikana tehtyjen ja tätä sopimusta ja sen ohjesääntöä koskevien ehdotusten voimaan tulemiseen vaaditaan:

a) kaikki äänet kysymyksissä, jotka koskevat uusien määräysten lisäämistä tai tämän sopimuksen 1-9, 11-17, 19 ja 20 sekä sen ohjesäännön 121 artiklan määräyksiin tehtäviä muutoksia;

b) kaksi kolmannesta äänistä, jotka koskevat muihin kuin a) kohdassa mainittuihin määräyksiin tehtäviä muutoksia;

c) yksinkertainen äänten enemmistö, kun on kysymys tämän sopimuksen ja sen ohjesäännön määräysten tulkitsemisesta, lukuun ottamatta sitä erimielisyystapausta, joka on alistettava perussopimuksen 32 artiklassa määrätyllä välitystuomiolla ratkaistavaksi.

20 artiklaSopimuksen voimaantulo ja voimassaoloaika

Tämä sopimus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1971 ja pysyy voimassa seuraavan kongressin sopimusten voimaantuloon saakka.

Tehtiin Tokiossa 14 päivänä marraskuuta 1969.

Kansainvälistä postisäästöpankkiliikettä koskeva sopimus

I LUKUAlustavat määräykset

1 artiklaSopimuksen kohde

1. Kansainvälinen postisäästöpankkiliike, jonka järjestämisestä keskinäisissä yhteyksissään sopimusmaiden hallinnot sopivat, tapahtuu tämän sopimuksen mukaisesti.

2. Liikettä hoidetaan kunkin maan omien valuuttamääräysten mukaisesti. Sopimusmaat saavat suorittaa vain yhden tai joitakin 2 artiklassa mainituista toimituksista.

3. Edellä mainittuun kansainväliseen liikenteeseen voi osallistua jokainen kansallinen säästöpankki, joka on suoraan postihallinnon alainen tai jonka toimintapiiri käsittää koko maan postitoimipaikkojen välityksellä.

4. Jos jossakin maassa kansallinen säästöpankki, joka osallistuu kansainväliseen liikenteeseen, on muun hallinnon kuin postihallinnon alainen, on kyseisen maan postihallinnon tehtävä sopimus tämän toisen hallinnon kanssa varmistaakseen sopimuksen kaikkien määräysten täydellisen toimeenpanon. Postihallinto on välittäjinä pankin ja muiden sopimusmaiden postihallintojen sekä kansainvälisen toimiston välisissä yhteyksissä.

5. Tässä sopimuksessa ja sen toimitusohjesäännössä tarkoittaa nimitys säästöpankki vain edellä 3 §:ssä määriteltyjä säästöpankkeja sekä nimitykset säästökirja ja säästötili näiden pankkien säästökirjoja ja -tilejä.

2 artiklaLiikenteen laajuus

1. Jokainen säästötilin omistaja voi panna varoja tililleen ja ottaa niitä siltä pois oleskelumaansa säästöpankin välityksellä. Hän voi myös pyytää, että hänen tilillään oleva säästö siirretään säästöpankista toiseen.

2. Säästöpankit toimivat välittäjinä säästökirjoja laadittaessa, vaihdettaessa tai uusittaessa, merkittäessä korkoja säästökirjoihin sekä lähetettäessä kaikkia niitä asiakirjoja, joita yleensä tarvitaan, jotta kansainvälinen säästöpankkiliike sujuisi tyydyttävästi.

II LUKUYleiset määräykset

3 artiklaVarojen lähettäminen

1. Varat lähetetään säästöpankkiliikkeessä käyttäen kansainvälistä postiosoitusta tai postisiirtoa. Tällöin sovelletaan ehtoja, jotka ovat voimassa valitun toimitustavan osalta.

2. Varojen lähetyskulut peritään säästäjältä.

4 artiklaKorko

Ottaen huomioon 16 artiklan määräykset siirroista määrää se säästöpankki, joka hoitaa hyvitettyä tai veloitettua tiliä, koronlaskemispäivämäärän riippuen varojen vastaanottamimisesta tai lähettämisestä.

5 artiklaSäästökirjojen ja erinäisten asiakirjojen lähettäminen

1. Sopimusmaiden postitoimipaikat antavat apua toisilleen, kun on kysymys säästökirjojen takaisin pyytämisestä niihin tehtäviä merkintöjä tai niiden tarkastamista varten.

2. Säästökirjoja sekä kirjeenvaihtoa ja asiakirjoja, jotka yleensä kansainvälisen säästöpankkiliikkeen tyydyttävän sujumisen kannalta ovat välttämättömiä, saadaan ottaa maksutta kuljetettaviksi, kun niitä lähettää jokin sopi. musmaan hallinto tai säästöpankki jonkin toi. sen sopimusmaan hallinnolle tai säästöpankille. Lisäksi saadaan kuljettaa maksutta säästökirjoja sisältäviä lähetyksiä, kun sopimusmaan hallinto tai säästöpankki lähettää niitä säästökirjan omistajalle.

3. Lähettäminen tapahtuu edullisinta kuljetustapaa käyttäen.

4. Kustannukset erityisen nopeasta kuljetuksesta (varsinkin lentokuljetuksesta), joka tapahtuu tilin omistajan pyynnöstä, peritään häneltä.

6 artiklaSäästöönpanoja ja varojen siirtoja koskevat yhteiset määräykset

Tilille pantuihin tai siirrettyihin varoihin sovelletaan, varsinkin kysymyksen ollessa korkokannasta ja korkojen laskemisesta sekä maksuehdoista, niitä lakeja, asetuksia, määräyksiä ja ohjesääntöjä, jotka ovat voimassa sen säästöpankin toiminnasta, jolle varat on tarkoitettu.

III LUKUSäästöönpanot

7 artiklaSäästöönpanojen suorittaminen

1. Jokainen säästötilin omistaja voi suorittaa säästöönpanoja tililleen maksamalla varat oleskelupaikkakuntansa säästöpankkiin tai postitoimipaikkaan.

2. Ellei erityisesti ole sovittu, on säästökirja esitettävä.

3. Jokainen jossakin sopimusmaassa oleskeleva henkilö voi suorittaa säästöönpanon tämän maan säästöpankkiin tai postitoimipaikkaan saadakseen avatuksi säästötilin jonkin toisen sopimusmaan säästöpankissa.

8 artiklaEnimmäismäärä

1. Kullakin hallinnolla on oikeus määrätä säästökirjaan merkittävien säästöönpanojen vähimmäis- ja enimmäismäärä.

2. Tiliä hoitava säästöpankki pidättää itselleen oikeuden kieltäytyä vastaanottamasta kokonaan tai osaksi säästöönpanoa, joka korottaisi tilillä olevan saatavan määrää yli pankin ohjesäännössä vahvistetun enimmäismäärän.

3. Maassa, missä säästöönpano suoritetaan, voidaan maastavientimäärää rajoittaa voimassa olevien valuuttamääräysten mukaisesti.

9 artiklaRahayksiköksi tasoittaminen

Säästöönpanot, jotka ilmoitetaan tiliä hoitavan maan rahana, eivät saa sisältää rahayksikön osia.

10 artiklaSäästökirjan palauttaminen

1. Säästöönpanon merkitsemisen jälkeen pa. lautetaan säästökirja, jos se on esitetty, suoraan tilinomistajalle kirjatussa virkakirjeessä.

2. Ensimmäisen säästöönpanon jälkeen annettu säästökirja lähetetään tilinomistajalle samalla tavoin.

IV LUKUSäästöstäotot

11 artiklaSäästöstäottoja koskevat pyynnöt

1. Jokainen säästökirjan omistaja saa ottaa tililtään koko saatavansa tai osan siitä osoittamalla sitä koskevan pyynnön hänen tiliään hoitavalle säästöpankille sen sopimusmaan säästöpankin välityksellä, missä hän oleskelee.

2. Määrä, jonka säästöstäottoa pyydetään, ilmoitetaan tiliä hoitavan maan rahana. Milloin tililtä otetaan osa saatavaa, se ei saa sisältää rahayksikön osia.

3. Niiden maiden välisissä yhteyksissä, joiden postihallinnot ovat sopineet asiasta, voivat tilinomistajat suoraan ja omalla kustannuksellaan lähettää säästötäottoa koskevat pyyntönsä heidän tiliään hoitavalle säästöpankille.

12 artiklaMaksulupa

1. Maksuluvan antaa tiliä hoitava säästöpankki tilinomistajan oleskelumaan rahana ja maksettavan nettomäärän mukaisesti. Ne sekä niihin kuuluvat varat lähetetään säästöpankille, jolle tililtäoton suorittaminen kuuluu.

2. Maksuluvan antava säästöpankki määrää itse maansa rahan muuntokurssin tilin omistajan oleskelumaan rahana.

13 artiklaSäästöstäottomäärien maksaminen

1. Säästöstäottoihin ei sovelleta muita rahamäärien rajoituksia kuin mitä sopimusmaiden lainsäädännössä edellytetään.

2. Ne suoritetaan sille henkilölle tai niille henkilöille, joilla säästökirjaan merkittyjen ehtojen mukaan on oikeus kuittaamiseen ja jotka on ilmoitettu maksuluvassa.

3. Määrä, joka ilmoitetaan maksuluvassa osoitemaan rahana, maksetaan vähentämättömänä maksavan säästöpankin hyväksi. Jos kuitenkin sen maan, missä maksava säästöpankki on, lainsäädäntö niin vaatii, tällä pankilla on oikeus olla ottamatta huomioon rahayksikön osia tai tasoittaa määrä rahayksiköksi.

14 artiklaSähköteitse tapahtuvat säästöstäotot

Niiden maiden välisissä yhteyksissä, joiden postihallinnot ovat sopineet asiasta, tilinomistajat voivat pyytää ja omalla kustannuksellaan saada säästöstäottoja sähköteitse. Hallinnot vahvistavat itse tämän liikenteen toimeenpanoohjeet.

15 artiklaMuut säästöstäottomenetelmät

Niiden maiden välisissä yhteyksissä, joiden postihallinnot ovat sopineet asiasta, säästöstäotot voidaan suorittaa täyttämättä säästöstäottopyyntöjä ja maksulupia koskevia muodollisuuksia.

V LUKUSiirrot

16 artiklaVarojen siirtoihin sovellettavat yleiset periaatteet

1. Jokainen säästötilin omistaja voi antaa siirtää koko säästönsä tai osan siitä johonkin toiseen säästöpankkiin valintansa mukaan. Siirtopyyntö voidaan jättää mihin hyvänsä sopimusmaiden pankkiin tai postitoimipaikkaan.

2. Ellei erityisesti ole sovittu, tilinomistajan on jätettävä säästökirjansa pyyntönsä vahvisteeksi.

3. Niiden maiden välisissä yhteyksissä, joiden postihallinnot ovat sopineet asiasta, tilinomistajat voivat lähettää suoraan ja omalla kustannuksellaan heidän tilejään hoitavalle säästöpankille siirtopyyntönsä, joka on laadittu kotimaisten säännösten mukaan ja jonka mukana tarvittaessa seuraa säästökirja.

4. Siirtosummat kasvavat korkoa siinä säästöpankissa, johon varat on alun perin talletettu (ns. "lähtömaan pankki"), sen kuukauden loppuun, jonka kuluessa tiliä on veloitettu, sekä siinä pankissa, joka on vastaanottanut siirretyn määrän (ns. "vastaanottava pankki"), seuraavan kuukauden ensimmäisestä päivästä alkaen.

VI LUKUVastuu

17 artiklaVastuun laajuus

1. Säästöpankkiliikkeessä kansainvälistä postiosoitusta tai postisiirtoa käyttäen siirrettyihin määriin sovelletaan vastuumääräyksiä, jotka ovat voimassa valitun varojen lähetystavan osalta.

2. Säästöpankit ovat vastuussa muuntovirheistä, tilien merkinnöissä tehdyistä virheistä ja yleensä kaikista virheistä, joita ne voivat tehdä kansainvälistä säästöpankkiliikettä koskevien asiakirjain laatimisessa.

3. Säästöpankit, joiden välityksellä säästöstäotot suoritetaan, ovat vastuussa vastaanottamistaan varoista ja maksutoimitusten säännönmukaisuudesta.

4. Säästöpankit eivät ole vastuussa myöhästymisistä, joita voi sattua varojen lähettämisessä.

5. Säästöpankit eivät ole vastuussa virheellisyyksistä, joita voi ilmetä tilinomistajien hankkimissa tiedoissa 2 artiklan 2 §:ssä mainittujen toimenpiteiden täytäntöönpanossa.

18 artiklaVastuun määrittäminen

1. Vastuu kuuluu sille säästöpankille, jonka liikenteessä virhe on tehty.

2. Jos virhe voidaan lukea kummankin säästöpankin syyksi tai jos vastuuta ei voida näyttää toteen, säästöpankit vastaavat virheestä yhtä suurin osin.

19 artiklaSäästötilin oikaisu

Säästötilin oikaiseminen kuuluu sitä hoitavalle säästöpankille ottaen huomioon, että pankilla on valitusoikeus vastuunalaista hallintoa kohtaan.

20 artiklaHyvitys velkovalle säästöpankille

1. Vastuunalainen säästöpankki on velvollinen hyvittämään säästöpankkia, joka on suorittanut tilin oikaisun, neljän kuukauden kuluessa siitä kun sille on ilmoitettu tilin oikaisusta.

2. Hyvitys velkovalle säästöpankille suoritetaan aiheuttamatta kustannuksia tälle pankille. Neljän kuukauden määräajan kuluttua velkovalle säästöpankille tuleva määrä kasvaa korkoa 5 % :n mukaan vuodessa laskettuna mainitun määräajan päättymispäivästä.

VII LUKUErinäisiä määräyksiä. Loppumääräykset

21 artiklaYleissopimuksen ja erinäisten sopimusten soveltaminen

Yleissopimusta samoin kuin postiosoituksia ja matkapostisekkejä koskevaa sopimusta sekä postisiirtosopimusta sovelletaan tarvittaessa vastaavasti kaikkeen, mistä ei nimenomaan ole määrätty tässä sopimuksessa.

22 artiklaPoikkeus perussopimuksen soveltamisessa

Perussopimuksen 4 artiklaa ei sovelleta tähän sopimukseen.

23 artiklaTätä sopimusta ja sen toimitusohjesääntöä koskevien ehdotusten hyväksymisehdot

1. Kongressille esitettyjen tätä sopimusta ja sen ohjesääntöä koskevien ehdotusten voimaan tulemiseen vaaditaan, että ne ovat sopimukseen osallistuvien läsnä olevien ja äänestävien jäsenmaiden enemmistön hyväksymiä. Puolet näistä kongressissa edustuneina olevista jäsenmaista tulee olla läsnä äänestettäessä

2. Kahden kongressin välisenä aikana tehtyjen tätä sopimusta ja sen ohjesääntöä koskevien ehdotusten voimaan tulemiseen vaaditaan:

a) kaksi kolmannesta äänistä kysymyksissä, jotka koskevat uusien määräysten lisäämistä tai tämän sopimuksen ja sen ohjesäännön määräysten muuttamista;

b) yksinkertainen äänten enemmistö kysymyksissä, jotka koskevat tämän sopimuksen ja sen ohjesäännön määräysten tulkitsemista, lukuun ottamatta sitä erimielisyystapausta, joka on alistettava perussopimuksen 32 artiklassa määrätyllä välitystuomiolla ratkaistavaksi.

24 artiklaSopimuksen voimaantulo ja voimassaoloaika

Tämä sopimus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1971 ja pysyy voimassa seuraavan kongressin sopimusten voimaantuloon saakka.

Tehtiin Tokiossa 14 päivänä marraskuuta 1969.

Sanomalehtien ja muiden aikakausijulkaisujen tilaamista koskeva sopimus

I LUKUPerusmääräykset

1 artiklaSopimuksen kohde

1. Sanomalehtien tilaaminen postilaitosten välityksellä niiden sopimusmaiden kesken, jotka sopivat tällaisen toiminnan järjestämisestä, tapahtuu tämän sopimuksen määräysten mukaisesti.

2. Aikakausjulkaisut ovat rinnastettavissa sanomalehtiin.

II LUKUTilaukset

2 artiklaTilaaminen

1. Kunkin maan postitoimipaikat ottavat vastaan yleisöltä sellaisten sanomalehtien tilauksia, jotka ilmestyvät sopimuksen tehneissä eri maissa ja joiden julkaisijat ovat hyväksyneet postin välityksen kansainvälisissä sanomalehdentilauksissa.

2. Ne voivat ottaa vastaan niin ikään kaikista muista maista sanomalehdentilauksia, joita hallinnoilla saattaa olla tilaisuus hankkia.

3. Yleissopimuksen 29 artiklan mukaisesti on kullakin maalla oikeus kieltää sellaisten sanomalehtien tilaaminen, joiden kuljetus tai levittäminen maan alueella ei ole sallittua.

3 artiklaTilauskaudet. Myöhästyneet tilaukset

1. Tilauksia voidaan toimittaa kolmen, kuuden tai kahdentoista kuukauden ajaksi. Ne alkavat tilaajan pyytämän kuukauden ensimmäisenä päivänä ja voivat julkaisijoiden suostu muksella ylittää kuluvan vuoden lopun.

2. Hallinnot voivat myös sopia siitä, että tilaus sallitaan yhdeksi tai kahdeksi kuukaudeksi sillä ehdolla, että sanomalehti ilmestyy vähintään neljä kertaa kuukaudessa.

3. Tilaajalla, joka ei ole oikealla ajalla jättänyt tilaustaan postiin, ei ole oikeutta saada sanomalehden numeroita tilauskauden alusta asti. Hallinnot voivat kuitenkin auttaa tilaajaa saamaan, jos mahdollista, nämä numerot.

4 artiklaTilausten täyttäminen sopimuksesta luovuttaessa

Jos jokin maa luopuu tästä sopimuksesta, voimassa olevat tilaukset on täytettävä säädetyillä ehdoilla tilauskauden loppuun saakka.

III LUKUMaksut ja hinnat. Varojen suorittaminen ja lähettäminen

5 artiklaMaksut

1. Hallinnot vahvistavat sopimusmaihin toimitettaville sanomalehdille, joiden tilaaminen on tapahtunut tämän sopimuksen määräysten mukaisesti tai suoraan julkaisijalta toisella tavoin, erityisen maksun, joka on 40-100 % painotuotteiden tavallisesta maksusta.

2. Edellä 3 artiklan 3 §:ssä mainituissa myöhästyneissä tilauksissa sovelletaan ylläolevassa 1 §:ssä tarkoitettua erityismaksua niiden numeroiden lähettämiseen, jotka ovat ilmestyneet tilauskauden alkamisesta lähtien.

3. Kullakin hallinnolla on oikeus vahvistaa, huomioon ottaen 1 §:ssä mainitut maksurajat, erityiset painoerät ja suorittaa muutoksia hinnoitusjärjestelmässä, jotka tekevät hallinnolle mahdolliseksi saattaa kansainväliset maksut sen sanomalehtimaksujen kotimaisen laskujärjestelmän mukaisiksi.

6 artiklaHankintahinta

1. Kukin hallinto julkaisee hinnat, joilla se toimittaa sanomalehtiä muille hallinnoille. Tällöin se ottaa perusteeksi julkaisijoiden ilmoittamat hankintahinnat, joihin sisältyvät 5 artiklan 1 §:ssä mainitut maksut.

2. Lentopostitilausten hankintahinnat voidaan myös julkaista samalla tavoin.

3. Hankintahinnat on ilmoitettava siinä rahalajissa, jota käytetään julkaisijamaahan osoitetuissa postiosoituksissa.

7 artiklaVaihtokurssit

Osoitemaan hallinto muuntaa hankintahinnan oman maansa rahaksi postiosoituksiin sovellettavan kurssin mukaan.

8 artiklaTilaushinta

1. Osoitemaan hallinto määrää hinnan, joka tilaajan on maksettava, lisäämällä hankintahintaan:

a) lehtipostiosoitusten maksun, joka määritellään, suoritustavasta riippuen, postiosoituksia ja matkapostisekkejä koskevan sopimuksen 6 tai 37 artiklan mukaan;

b) kohtuulliseksi katsomansa toimituspalkkion, joka kuitenkaan ei saa olla suurempi kuin kotimaanliikenteessä tehdyistä tilauksista ehkä suoritettava toimituspalkkio;

c) maansa lainsäädännön mukaan ehkä suoritettavan leimamaksun.

2. Tilaushinta velotetaan tilattaessa ja koko tilauskaudelta.

9 artiklaHankintahinnan muutokset

1. Hankintahinnan muutokset voivat tulla voimaan ainoastaan 1 päivänä tammikuuta, 1 päivänä huhtikuuta, 1 päivänä heinäkuuta tai 1 päivänä lokakuuta.

2. Hankintahinnan muutoksien on, jotta ne voitaisiin ottaa huomioon, saavuttava osoitemaan keskushallinnolle tai erityisesti määrätylle toimipaikalle viimeistään marraskuun 20 päivänä, helmikuun 20 päivänä, toukokuun 20 Päivänä tai elokuun 20 päivänä.

10 artiklaNidotut painotuotteet

1. Hinnastot, esittelyvihot, mainosjulisteet tms., jotka on nidottu sanomalehteen olematta olennainen osa siitä, hinnoitetaan yleensä kansainvälisen liikenteen painotuotteiden maksun mukaan. Elleivät näiden nidottujen painotuotteiden hyväksymisehdot ole ristiriidassa vastaavan kotimaisen ohjesäännön kanssa, voidaan niihin soveltaa alhaisempaa maksua, joka ei saa olla pienempi kuin kotimaan liikenteen nidottujen painotuotteiden maksu; maksu niistä voidaan julkaisumaan hallinnon määräyksestä joko merkitä kirjaan tai tilittää päällyksessä tai itse painotuotteessa jollakin yleissopimuksessa määrätyllä postimerkittämistavalla.

2. Lehtipostiosoitusten täytetyt tai täyttämättömät lomakkeet, jotka ovat liitetyt sanomalehtiin, katsotaan niihin oleellisesti kuuluvaksi osaksi.

11 artiklaJulkaisijalle kuuluvien varojen lähettämistavat

Julkaisijalle kuuluvat varat lähetetään hänelle lehtipostiosoituksena tai tilillepano-osoituksena, joista molemmista käytetään nimitystä "lehtipostiosoitus".

12 artiklaLehtipostiosoitukset

Huomioon ottaen toimitusohjesäännössä mainitut poikkeukset, lehtipostiosoituksiin sovelletaan postiosoituksia ja matkapostisekkejä koskevan sopimuksen määräyksiä.

IV LUKUErinäisiä määräyksiä

13 artiklaOsoitteen muutokset

1. Tilaaja voi muuttaessaan olinpaikkaa saada enintään tilauskauden loppuun saakka sanomalehden lähetetyksi suoraan uuteen osoitepaikkaansa, olkoonpa tämä alkuperäisessä osoitemaassa tai toisessa sopimusmaassa, julkaisumaa mukaan luettuna, tahi myös sopimukseen osallistumattomassa maassa.

2. Osoitteen muutosta koskevaan pyyntöön, joka tehdään tätä tarkoitusta varten laaditulle lomakkeelle, sovelletaan postikortin maksua. Lähettäjän on suoritettava tämä maksu. Jos tilaaja haluaa, että osoitteenmuutosta koskeva pyyntö lähetetään lentoteitse, hänen on maksettava lisäksi asianmukainen lentolisämaksu.

3. Edellä 1 §:ssä mainitut osoitteen muutosta koskevat ehdot koskevat niin ikään itse julkaisumaassa tilattuja sanomalehtiä, jotka lähetetään uuteen osoitteeseen toisessa maassa. Julkaisumaan hallinto määrää harkintansa mukaan perittävän maksun.

14 artiklaTiedustelut

Hallinnot ovat velvolliset tilaajille kustannuksia aiheuttamatta käsittelemään kaikkia perusteltuja valituksia, jotka koskevat myöhästymisiä tai muita epäsäännöllisyyksiä sanomalehtien vaihdossa.

15 artiklaVastuu

Postihallinnot eivät sitoudu mihinkään vastuuseen julkaisijoille kuuluvista tehtävistä ja velvollisuuksista. Ne ovat vapaat kaikesta korvausvelvollisuudesta, jos sanomalehti tilauskauden aikana lakkaa ilmestymästä tai jos keskeytyksiä sen julkaisemisessa tapahtuu.

16 artiklaMaksujen jako

Ne maksut, jotka hallinto on perinyt, kuuluvat sille, lukuun ottamatta 8 artiklan 1 §:n a) kohdan mukaisesti perittyä lehtipostiosoitusmaksua, joka jaetaan postiosoituksia ja matkapestisekkejä koskevan sopimuksen 28 artiklan mukaisesti.

V LUKULoppumääräykset

17 artiklaYleissopimuksen ja eräiden sopimusten soveltaminen

Yleissopimusta sekä postiosoituksia ja matkapostisekkejä koskevaa sopimusta sovelletaan tarvittaessa vastaavasti kaikkeen, mistä ei ole nimenomaan määrätty tässä sopimuksessa.

18 artiklaPoikkeus perussopimuksen soveltamisessa

Perussopimuksen 4 artiklaa ei sovelleta tähän sopimukseen.

19 artiklaTätä sopimusta ja sen toimitusohjesääntöä koskevien ehdotusten hyväksymisehdot

1. Kongressille esitettyjen ja tätä sopimusta ja sen ohjesääntöä koskevien ehdotusten voimaan tulemiseen vaaditaan, että sopimukseen osallistuvien, läsnä olevien ja äänestävien jäsen. maiden enemmistö ne hyväksyy. Puolet näistä kongressissa edustuneina olevista jäsenmaista tulee olla läsnä äänestettäessä.

2. Kahden kongressin välisenä aikana tehtyjen ja tätä sopimusta ja sen ohjesääntöä koskevien ehdotusten voimaan tulemiseen vaaditaan:

a) kaikki äänet kysymyksissä, jotka koskevat uusien määräysten lisäämistä tai tämän sopimuksen 1-10 ja 14-20 artiklan sekä sen ohjesäännön 101-105 ja 112 artiklan määräyksiin tehtäviä asiallisia muutoksia;

b) kaksi kolmannesta äänistä, jotka koskevat ohjesäännön 106, 108, 109 ja 111 artiklaan tehtäviä asiallisia muutoksia;

c) yksinkertainen äänten enemmistö kysymyksen ollessa:

1) tämän sopimuksen ja sen ohjesäännön muihin artikloihin tehtävistä asiallisista muutoksista sekä tämän sopimuksen ja sen ohjesäännön määräysten tulkitsemisesta; tähän ei kuitenkaan lueta sitä erimielisyystapausta, joka on alistettava perussopimuksen 32 artiklassa määrätyllä välitystuomiolla ratkaistavaksi;

2) tämän sopimuksen ja sen ohjesäännön kaikkiin määräyksiin tehtävistä muodollisista muutoksista.

20 artiklaSopimuksen voimaantulo ja voimassaoloaika

Tämä sopimus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1971 ja pysyy voimassa seuraavan kongressin sopimusten voimaantuloon saakka.

Tehtiin Tokiossa 14 päivänä marraskuuta 1969.

Sivun alkuun