8/1972

1 artiklaHenkilökohtainen soveltamisala

Tätä sopimusta sovelletaan jommassakummassa tai kummassakin sopimusvaltiossa asuviin henkilöihin.

2 artiklaSopimuksen tarkoittamat verot

1. Tätä sopimusta sovelletaan sopimusvaltiolle tai sen julkisoikeudelliselle yhdyskunnalle tulon ja omaisuuden perusteella suoritettaviin veroihin niiden kantotavasta riippumatta.

2. Tulon ja omaisuuden perusteella suoritettavina veroina pidetään kokonaistulosta ja kokonaisomaisuudesta tai tulon ja omaisuuden osasta maksettavia veroja, niihin luettuina irtaimen tai kiinteän omaisuuden luovutuksesta saadun voiton sekä omaisuuden arvonnousun perusteella määrättävät verot.

3. Verot, joihin tätä sopimusta sovelletaan, ovat tällä hetkellä:

a) Ranskassa:

i) luonnollisten henkilöitten tulovero;

ii) luonnollisten henkilöitten tuloista suoritettava lisävero;

iii) yhtiövero, siihen luettuna kaikki lähteellä pidätettävät verot ja edellä tarkoitettujen verojen ennakkoerät ja ennakot, (joita jäljempänä kutsutaan nimellä "Ranskan vero").

b) Suomessa:

i) tulo- ja omaisuusvero;

ii) kunnallisvero;

iii) kirkollisvero;

iv) merimiesvero;

(joita jäljempänä kutsutaan nimellä "Suomen vero").

4. Tätä sopimusta sovelletaan myös kaikkiin samanlaisiin tai olennaisesti samanluonteisiin nykyisten lisäksi tai tilalle säädettäviin veroihin. Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on ilmoitettava toisilleen verolainsäädännössään tapahtuneista muutoksista.

5. Jos näyttää aiheelliselta jommankumman sopimusvaltion verolainsäädännössä tapahtuneiden muutosten johdosta muuttaa tämän sopimuksen jotakin artiklaa ilman, että sopimuksen yleisiä periaatteita muutetaan, tarpeelliset muutokset voidaan toteuttaa yhteisin sopimuksin diplomaattiteitse tapahtuvalla noottien vaihdolla tai millä muulla valtiosäännön mukaisella menettelyllä tahansa.

3 artiklaYleiset määritelmät

1. Tässä sopimuksessa, jollei asiayhteydestä muuta johdu,

a) sanonta "Suomi" tarkoittaa Suomen tasavallan aluetta sekä Suomen aluevesien ulkopuolella olevaa vyöhykettä, jolla Suomi kansainvälisen oikeuden ja oman lainsäädäntönsä mukaan voi käyttää mannermaajalustaan, meren pohjaan ja niiden luonnonvaroihin kohdistuvia oikeuksiaan;

sanonta "Ranska" tarkoittaa Ranskan tasavallan eurooppalaisia ja merentakaisia departementteja (Guadeloupe, Guyane, Martinique ja Réunion) sekä Ranskan aluevesien ulkopuolella olevaa vyöhykettä, jolla Ranska kansainvälisen oikeuden ja oman lainsäädäntönsä mukaan voi käyttää mannermaajalustaan, meren pohjaan ja niiden luonnonvaroihin kohdistuvia oikeuksiaan;

b) sanonnat "sopimusvaltio" ja "toinen sopimusvaltio" tarkoittavat Suomea ja Ranskaa sen mukaan kuin asiayhteys edellyttää;

c) sanonta "henkilö" käsittää luonnolliset henkilöt, yhtiöt ja kaikki muut henkilöyhteenliittymät;

d) sanonta "yhtiö" tarkoittaa kaikkia oikeushenkilöitä ja kaikkia yhteisöjä, joita verotuksessa pidetään oikeushenkilöinä;

e) sanonnat "sopimusvaltiossa oleva yritys" ja "toisessa sopimusvaltiossa oleva yritys" tarkoittavat vastaavasti sopimusvaltiossa asuvan henkilön ja toisessa sopimusvaltiossa asuvan henkilön harjoittamaa yritystä;

f) sanonta "asianomainen viranomainen" tarkoittaa:

Suomen osalta valtiovarainministeriötä tai sen valtuuttamaa edustajaa,

Ranskan osalta talous- ja finanssiministeriä tai hänen valtuuttamaansa edustajaa.

2. Sopimusta sopimusvaltiossa sovellettaessa on jokaisella sanonnalla, jota ei ole tässä sopimuksessa toisin määritelty, ja ellei asiayhteydestä muuta johdu, se merkitys, mikä sillä on sanotun valtion tässä sopimuksessa tarkoitettuja veroja koskevassa lainsäädännössä.

4 artiklaVerotuksellinen kotipaikka

1. Tässä sopimuksessa sanonta "sopimusvaltiossa asuva henkilö" tarkoittaa jokaista henkilöä, joka kysymyksessä olevan valtion lainsäädännön mukaan on siellä verovelvollinen asuinpaikan, pysyväisen oleskelun, liikkeen johtopaikan tai muun sellaisen perusteen nojalla.

2. Milloin luonnollinen henkilö 1 kappaleen määräysten mukaan on kummassakin sopimusvaltiossa asuva, asia ratkaistaan seuraavien sääntöjen mukaan:

a) henkilön katsotaan asuvan siinä sopimusvaltiossa, jossa hänellä on käytettävänään pysyvä asunto. Mikäli hänellä on käytettävänään pysyvä asunto kummassakin sopimusvaltiossa, hänen katsotaan asuvan siinä sopimusvaltiossa, johon hänellä on kiinteimmät henkilökohtaiset ja taloudelliset siteet (elinetujen keskus);

b) milloin ei voida todeta, kummassa sopimusvaltiossa henkilöllä on elinetujensa keskus tai jollei hänellä ole pysyvää asuntoa käytettävänään kummassakaan sopimusvaltiossa, hänen katsotaan asuvan siinä sopimusvaltiossa, jossa hän tavanomaisesti oleskelee;

c) milloin henkilö oleskelee tavanomaisesti kummassakin sopimusvaltiossa tai ei tavanomaisesti oleskele kummassakaan niistä, hänen katsotaan asuvan siinä sopimusvaltiossa, jonka kansalainen hän on;

d) milloin henkilö on kummankin sopimusvaltion kansalainen tai ei ole kummankaan valtion kansalainen, on sopimusvaltioitten asianomaisten viranomaisten keskenään sovittava asiasta.

3. Milloin muu kuin luonnollinen henkilö on 1 kappaleen määräysten mukaan kummassakin sopimusvaltiossa asuva, sen katsotaan asuvan siinä sopimusvaltiossa, jossa sen tosiasiallinen johtopaikka sijaitsee.

5 artiklaKiinteä toimipaikka

1. Tässä sopimuksessa sanonta "kiinteä toimipaikka" tarkoittaa kiinteätä liikepaikkaa, jossa yrityksen liiketoimintaa yksinomaisesti tai osaksi harjoitetaan.

2. Kiinteäksi toimipaikaksi katsotaan erityisesti:

a) liikkeen johtopaikka;

b) sivuliike;

c) toimisto;

d) tuotantolaitos;

e) työpaja;

f) kaivos, louhos tai muu luonnonvarojen irroittamispaikka;

g) rakennus- tai asennustyömaa, milloin työ kestää yli kahdentoista kuukauden ajan.

3. Kiinteää toimipaikkaa ei katsota olevan olemassa, jos

a) tiloja käytetään yksinomaan yritykselle kuuluvien tavaroiden varastoimiseen, näytteillä pitämiseen tai lähettämiseen;

b) yritykselle kuuluvaa tavaravarastoa pidetään yksinomaan varastoimista, näytteillä pitämistä tai lähettämistä varten;

c) yritykselle kuuluvaa tavaravarastoa pidetään yksinomaan toisen yrityksen toimesta tapahtuvaa jalostamista tai muokkaamista varten;

d) kiinteää liikepaikkaa pidetään yksinomaan tavaroiden ostamiseksi tai tietojen keräämiseksi yritykselle;

e) kiinteää liikepaikkaa pidetään yksinomaan yrityksen lukuun tapahtuvaa mainontaa, tietojen hankkimista, tieteellistä tutkimusta tai muuta sellaista luonteeltaan valmistelevaa tai avustavaa toimintaa varten.

4. Henkilön, joka toimii sopimusvaltiossa toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen lukuun olematta 6 kappaleessa tarkoitettu itsenäinen edustaja, katsotaan muodostavan kiinteän toimipaikan ensiksi mainitussa valtiossa, jos hänellä on tässä valtiossa valtuus tehdä sopimuksia yrityksen nimissä ja hän sitä siellä tavanomaisesti käyttää, paitsi jos hänen toimintansa rajoittuu tavaroiden ostamiseen yrityksen lukuun.

5. Sopimusvaltiossa olevalla vakuutusyrityksellä katsotaan olevan kiinteä toimipaikka toisessa sopimusvaltiossa siitä alkaen, jolloin se edustajan välityksellä kantaa vakuutusmaksuja viimeksi mainitussa valtiossa tai myöntää vakuutuksia tämän valtion alueella oleville riskeille.

6. Sopimusvaltiossa olevalla yrityksellä ei katsota olevan kiinteää toimipaikkaa toisessa sopimusvaltiossa pelkästään sen vuoksi, että se siellä harjoittaa toimintaa välittäjän, yleisen kaupinta-agentin tai muun itsenäisen edustajan välityksellä, milloin nämä henkilöt toimivat säännöllisen liiketoimintansa rajoissa.

7. Se seikka, että sopimusvaltiossa asuvalla yhtiöllä on määräämisvalta toisessa sopimusvaltiossa asuvassa tai siellä toimintaansa harjoittavassa yhtiössä (harjoitettiinpa toimintaa kiinteästä toimipaikasta tai ei), tai että ensiksi mainittu yhtiö on tällaisen yhtiön määräämisvallan alainen, ei yksinään tee kummastakaan yhtiöstä toisen yhtiön kiinteää toimipaikkaa.

6 artiklaKiinteästä omaisuudesta saatu tulo

1. Kiinteästä omaisuudesta saadusta tulosta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus sijaitsee.

2. Sanonnalla "kiinteä omaisuus" on se merkitys, mikä sillä on sen sopimusvaltion lainsäädännössä, jossa sanottu omaisuus sijaitsee. Sanonta käsittää aina kiinteän omaisuuden tarpeiston, maa- ja metsätalousyrityksen elottoman ja elävän irtaimiston, oikeudet, joihin sovelletaan yleisen lainsäädännön kiinteää omaisuutta koskevia säännöksiä, kiinteistön käyttöoikeuden samoinkuin oikeuden kivennäislöydösten, lähteiden ja muiden luonnonvarojen hyväksikäytöstä saataviin määrältään muuttuviin tai kiinteisiin korvauksiin.

Tätä sopimusta sovellettaessa tällä sanonnalla tarkoitetaan myös sellaisen kiinteistön omistavan yhteisön osakkeita tai osuuksia, jotka tuottavat oikeuden kiinteistön osan hallintaan.

Aluksia ja ilma-aluksia ei pidetä kiinteänä omaisuutena.

3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä sovelletaan kiinteän omaisuuden välittömästä käytöstä, vuokralleannosta samoin kuin mistä muusta hyväksikäytöstä tahansa saatuun tuloon.

4. Tämän artiklan 1 ja 3 kappaleen määräyksiä sovelletaan myös yrityksen kiinteästä omaisuudesta saamaan tuloon samoin kuin vapaan ammatin harjoittamisessa käytetystä kiinteästä omaisuudesta saatuun tuloon.

7 artiklaLiiketulo

1. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen tuottamasta tulosta verotetaan vain siinä valtiossa, jollei yritys harjoita liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta. Jos yritys harjoittaa toimintaansa edellä sanotuin tavoin, yrityksen tulosta voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa, mutta vain sanottuun kiinteään toimipaikkaan kuuluvasta tulon osasta.

2. Milloin sopimusvaltiossa oleva yritys harjoittaa liiketoimintaa toisessa sopimusvaltiossa siellä olevasta kiinteästä toimipaikasta katsotaan kummassakin sopimusvaltiossa olevasta kiinteästä toimipaikasta saaduksi se tulo, jonka toimipaikka olisi voinut tuottaa, jos se olisi ollut samalla tai samanlaisella alalla, samojen tai samanlaisten edellytysten vallitessa toimiva itsenäinen ja erillinen yritys ja täysin riippumattomana päättänyt liiketoimista sen yrityksen kanssa, jonka kiinteä toimipaikka se on.

3. Kiinteän toimipaikan tuloa määritettäessä on hyväksyttävä vähennykseksi kaikki tämän kiinteän toimipaikan tarkoituksen hyväksi suoritetut menot, niihin luettuina myös johdon ja yleishallinnon menot riippumatta siitä, onko ne suoritettu siinä valtiossa, missä kiinteä toimipaikka sijaitsee, vai muualla.

4. Milloin kiinteästä toimipaikasta saaduksi katsottava tulo sopimusvaltiossa noudatetun käytännön mukaan määritetään jakamalla yrityksen kokonaistulo sen eri osien kesken, tämän artiklan 2 kappaleen määräykset eivät estä tätä sopimusvaltiota määrittämästä verotettavaa tuloa sanottua jakomenettelyä noudattaen. Käytettävän jakamistavan on kuitenkin johdettava tämän artiklan sisältämien periaatteiden mukaiseen tulokseen.

5. Kiinteästä toimipaikasta ei ole katsottava saaduksi mitään tuloa yksinomaan sillä perusteella, että se on ostanut tavaroita yrityksen lukuun.

6. Edellä olevien kappaleiden määräyksiä sovellettaessa kiinteän toimipaikan tulo on määrättävä vuodesta toiseen samaa menetelmää noudattaen, jollei ole pätevää ja riittävää syytä menetellä toisin.

7. Mikäli tuloon sisältyy tuloeriä, joita käsitellään tämän sopimuksen muissa artikloissa, tämän artiklan määräykset eivät saa vaikuttaa sanottujen artiklain määräyksiin.

8 artiklaMeri- ja ilmakuljetus

1. Kansainvälisessä liikenteessä käytetyistä aluksista ja ilma-aluksista saadusta tulosta verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen johto on.

2. Jos meriliikennettä harjoittavan yrityksen tosiasiallinen johto on aluksessa, johdon katsotaan olevan siinä sopimusvaltiossa, jossa sanotun aluksen kotisatama on, tai kotisataman puuttuessa, siinä sopimusvaltiossa, jossa liikenteen harjoittaja asuu.

9 artiklaKiinteässä yhteydessä keskenään olevat yritykset

Milloin

a) sopimusvaltiossa oleva yritys välittömästi tai välillisesti osallistuu toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistaa osan sen pääomasta, taikka

b) samat henkilöt osallistuvat välittömästi tai välillisesti kummassakin sopimusvaltiossa olevien yritysten johtoon tai valvontaan tahi omistavat osan niiden pääomasta,

ja milloin tällaisten yritysten kesken on niiden kaupallisissa tai rahoitussuhteissa sovittu ehdoista tai noudatettu ehtoja, jotka poikkeavat siitä, mitä toisistaan riippumattomien yritysten kesken olisi sovittu, voidaan tulo, jonka toinen yrityksistä olisi voinut saada, jollei sanottuja ehtoja olisi ollut, lukea sanotun yrityksen tuloon ja verottaa tämän mukaisesti.

10 artiklaOsingot

1. Sopimusvaltiossa asuvan yhtiön toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksamista osingoista verotetaan vain tässä toisessa valtiossa.

2. Sopimusvaltiossa asuvan yhtiön jakamat osingot toisessa sopimusvaltiossa asuvalle yhtiölle vapautetaan verosta viimeksi mainitussa valtiossa ikäänkuin molemmilla yhtiöillä olisi kotipaikkansa siellä, mikäli maan sisäinen lainsäädäntö sallii sellaisen vapauttamisen kotimaisten yhtiöiden välisissä suhteissa.

3. a) Milloin Ranskassa asuvan yhtiön maksama osinko, joka Ranskassa asuvan henkilön saamana antaisi oikeuden veronhyvitykseen (avoir fiscal), maksetaan Suomessa asuvalle luonnolliselle tai oikeushenkilöille, se tuottaa tälle oikeuden saada Ranskan valtionrahastosta (Trésor) suorituksen, jonka määrä vastaa sanotun veronhyvityksen määrää vähennettynä 1 kappaleen määräysten estämättä 15 % :n suuruisella verolla. Tämä vero lasketaan jaetun osingon ja edellä tarkoitetun suorituksen yhteismäärästä.

b) Edellä olevan a-kohdan määräyksiä sovelletaan seuraaviin Suomessa asuviin henkilöihin:

1) luonnollisiin henkilöihin, jotka ovat Suomessa verovelvollisia Ranskassa asuvan yhtiön jakaman osingon kokonaismäärästä samoin kuin edellä a-kohdassa tarkoitetun tähän osinkoon liittyvän suorituksen bruttomäärästä;

2) yhtiöihin, jotka ovat Suomessa verovelvollisia Ranskassa asuvan yhtiön jakaman osingon kokonaismäärästä samoin kuin edellä a-kohdassa tarkoitetun tähän osinkoon liittyvän suorituksen kokonaismäärästä ja jotka omistavat vähemmän kuin 10 % osinkoa jakavan yhtiön pääomasta;

3) Suomessa asuviin sijoitusyhtiöihin ja sijoitusrahastoihin, joiden osakkeista tai osuuksista Suomessa asuvat henkilöt omistavat yli 80%.

c) Tämän kappaleen a-kohdassa tarkoitetun suorituksen bruttomäärä katsotaan osingoksi tämän sopimuksen kaikkia määräyksiä sovellettaessa.

4. a) Suomessa asuva henkilö, joka saa Ranskassa asuvan yhtiön jakamaa osinkoa ja joka ei voi käyttää hyväkseen tämän artiklan 3 kappaleessa tarkoitettua suoritusta, voi vaatia tästä osingosta maksetun veroennakon (précompte) palauttamista, tarvittaessa osinkoa jakavan yhtiön välityksellä.

b) Palautetun veroennakon bruttomäärä katsotaan osingoksi tämän sopimuksen kaikkia määräyksiä sovellettaessa.

5. Sanonta "osinko" tarkoittaa tässä artiklassa tuloa, joka on saatu osakkeista, nautintaosuuksista, kaivososuuksista, perustajaosuuksista tai muista oikeuksista, jotka osallistuvat voittoon olematta velkasuhteeseen perustuvia saamisia, samoin kuin muista yhtiöoikeuksista, joista saatu tulo sitä jakavan yhtiön asuinvaltion verolainsäädännön mukaan rinnastetaan osakkeista saatuun tuloon.

6. Tämän artiklan 1, 2, 3 ja 4 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, milloin sopimusvaltiossa asuvalla osinkojen saajalla on toisessa sopimusvaltiossa, jossa osinkoa maksava yhtiö asuu, kiinteä toimipaikka, johon osinkoa tuottava osallistuminen tosiasiallisesti liittyy. Tällöin sovelletaan 7 artiklan määräyksiä.

Suomessa asuvan yhtiön Ranskassa oleva kiinteä toimipaikka on kuitenkin oikeutettu saamaan takaisin veroennakon vähennettynä Ranskan lainsäädännön määräämän verokannan mukaisella veronpidätyksellä.

7. Milloin sopimusvaltiossa asuvalla yhtiöllä on kiinteä toimipaikka toisessa sopimusvaltiossa, tässä valtiossa voidaan toimittaa veron pidätys lähteellä tämän sopimusvaltion lainsäädännön mukaan, mutta näin pidätetty vero ei saa ylittää 15 % tuon kiinteän toimipaikan tulon kahdesta kolmasosasta. Tulo määritetään vähentämällä sanotusta voitosta siitä menevä yhtiövero.

11 artiklaKorot

1. Sopimusvaltiossa kertyneistä, toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksetuista koroista voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Näistä koroista voidaan kuitenkin verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa ne ovat kertyneet, tämän valtion lainsäädännön mukaan, mutta tämä vero ei saa ylittää 10 % koron määrästä.

Edellä sanotusta poiketen koroista, jotka saadaan Ranskassa ennen tammikuun 1 päivää 1965 liikkeeseen lasketuista obligaatioista, voidaan tässä valtiossa periä 12 % :n suuruinen vero.

3. Poiketen 2 kappaleen määräyksistä 1 kappaleessa tarkoitetuista koroista ei voida verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa ne ovat kertyneet, mikäli ne

a) on maksettu teollisten, kaupallisten tai tieteellisten kojeiden myyntiin taikka teollisten, kaupallisten, tieteellisten tahi julkisia tarkoituksia palvelevien laitteiden rakentamiseen liittyvästä velasta tai osamaksusta,

b) on maksettu millaisesta tahansa pankkilaitoksen myöntämästä velasta,

c) on maksettu viivästymiskorvauksena velkomisen tai oikeudenkäynnin perusteella velasta, josta korkoa ei ollut sovittu maksettavaksi.

4. Sanonta "korko" tarkoittaa tässä artiklassa tuloa, joka on saatu valtion velkakirjoista, obligaatioista, riippumatta siltä, onko niiden vakuutena kiinnitys vai ei tai liittyykö niihin oikeus voitto-osuuden saantiin vai ei, sekä kaikenlaatuisista saamisista, samoin kuin kaikkea muuta tuloa, joka sen valtion verolainsäädännön mukaan, missä tulo on kertynyt, rinnastetaan velaksiannosta saatuun tuloon.

5. Tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, milloin sopimusvaltiossa asuvalla koron saajalla on toisessa sopimusvaltiossa, jossa korko on kertynyt, kiinteä toimipaikka, johon korkoa tuottava saaminen tosiasiallisesti liittyy. Tällöin sovelletaan 7 artiklan määräyksiä.

6. Koron katsotaan kertyvän sopimusvaltiossa, milloin sen maksaa tuo valtio itse, sen julkisoikeudellinen yhdyskunta tai tässä valtiossa asuva henkilö. Milloin kuitenkin koron maksajalla, asuipa hän sopimusvaltiossa tai ei, on sopimusvaltiossa kiinteä toimipaikka, johon velka, josta korkoa maksetaan, liittyy ja joka kantaa korkorasituksen, koron katsotaan kertyneen siinä sopimusvaltiossa, jossa sanottu kiinteä toimipaikka sijaitsee.

7. Milloin suoritetun koron määrä velallisen ja velkojan tai heidän molempien ja kolmannen henkilön välillä vallitsevien erityisten suhteiden vuoksi ylittää koron perusteena olevaan velkaan katsoen määrän, mistä velallinen ja velkoja ilman tuollaisten suhteiden olemassaoloa olisivat sopineet, tämän artiklan määräyksiä sovelletaan vain viimeksi tarkoitettuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan ylimenevästä osasta asianomaisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan ja ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

12 artiklaRojaltit

1. Sopimusvaltiossa kertyneistä toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle maksetuista rojalteista verotetaan vain tässä toisessa valtiossa.

2. Sanonta "rojalti" tarkoittaa tässä artiklassa kaikenlaista korvausta kirjalliseen, taiteelliseen tai tieteelliseen teokseen, elokuvafilmit niihin luettuna, kohdistuvan tekijänoikeuden, patentin, tavaramerkin, piirustuksen tai mallin, kaavan, salaisen valmistusohjeen tai menettelytavan samoin kuin teollisen, kaupallisen tai tieteellisen välineistön käytöstä tai käyttöoikeudesta sekä teollisia, kaupallisia tai tieteellisiä kokemuksia koskevista tiedoista.

3. Tämän artiklan 1 kappaleen määräyksiä ei sovelleta, milloin sopimusvaltiossa asuvalla rojaltin saajalla on toisessa sopimusvaltiossa, jossa rojalti on kertynyt, kiinteä toimipaikka, johon rojaltin perusteena oleva oikeus tai omaisuus tosiasiallisesti liittyy. Tällöin sovelletaan 7 artiklan määräyksiä.

4. Milloin maksetun rojaltin määrä maksajan ja saajan tai heidän molempien ja kolmannen henkilön välillä vallitsevien erityisten suhteiden vuoksi ja ottaen huomioon käytön, oikeuden tai tiedon, josta rojalti maksetaan, ylittää sen määrän, mistä maksaja ja saaja ilman tuollaisten suhteiden olemassaoloa olisivat sopineet, tämän artiklan määräyksiä sovelletaan ainoastaan viimeksi tarkoitettuun määrään. Tässä tapauksessa verotetaan rojaltin ylimenevästä osasta asianomaisen sopimusvaltion lainsäädännön mukaan ja ottaen huomioon tämän sopimuksen muut määräykset.

13 artiklaMyyntivoitto

1. Voitosta, joka on saatu luovutettaessa tämän sopimuksen 6 artiklan 2 kappaleessa tarkoitettua kiinteää omaisuutta tai yhtiöosuuksia taikka niihin verrattavia oikeuksia yhtiössä, jonka varat muodostuvat pääasiassa kiinteästä omaisuudesta, verotetaan siinä sopimusvaltiossa, jossa sanottu kiinteä omaisuus sijaitsee.

2. Voitosta, joka saadaan luovutettaessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevan kiinteän toimipaikan irtainta käyttöomaisuutta tai sopimusvaltiossa asuvan henkilön toisessa sopimusvaltiossa vapaan ammatin harjoittamista varten käyttämän kiinteän paikan irtainta omaisuutta, mukaan luettuna voitto koko sanotunlaisen kiinteän toimipaikan (erikseen tai koko yrityksen ohella) tai kiinteän paikan luovutuksesta saatu voitto, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa. Voitosta, joka saadaan kansainvälisessä liikenteessä käytettävän aluksen tai ilma-aluksen ja sanotunlaisten alusten käyttöön liittyvän irtaimen omaisuuden luovutuksesta, verotetaan kuitenkin vain siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen johto on.

3. Voitosta, joka saadaan minkä tahansa muun kuin edellä 1 ja 2 kappaleessa mainitun omaisuuden luovutuksesta, verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa luovuttaja asuu.

14 artiklaItsenäinen henkilökohtainen työ

1. Tulosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa vapaan ammatin harjoittamisesta tai muusta samankaltaisesta itsenäisestä toiminnasta, verotetaan vain tässä valtiossa, jollei sanottu henkilö säännöllisesti käytä toimintansa harjoittamiseen toisessa sopimusvaltiossa olevaa kiinteää paikkaa. Milloin hän käyttää tällaista kiinteää paikkaa, tulosta voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa, kuitenkin vain tuohon kiinteään paikkaan kuuluvaksi katsottavasta tulon osasta.

2. Sanonta "vapaa ammatti" tarkoittaa erityisesti itsenäistä tieteellistä, kirjallista, taiteellista, kasvatuksellista tai opetuksellista toimintaa samoin kuin lääkärin, asianajajan, insinöörin, arkkitehdin, hammaslääkärin ja tilintarkastajan itsenäistä toimintaa.

15 artiklaEpäitsenäinen henkilökohtainen työ

1. Jollei tämän sopimuksen 16, 18 ja 19 artiklan määräyksistä muuta johdu, sopimusvaltiossa asuvan henkilön henkilökohtaisesta työstä saamasta palkasta, palkkiosta tai muusta samanlaisesta hyvityksestä verotetaan vain tässä valtiossa, jollei työtä ole tehty toisessa sopimusvaltiossa. Jos työ on tehty viimeksi mainitussa sopimusvaltiossa, siitä saadusta hyvityksesta voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

2. Tämän artiklan 1 kappaleen määräysten estämättä hyvityksestä, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa tehdystä työstä, verotetaan vain ensiksi mainitussa valtiossa, jos

a) saaja oleskelee tässä toisessa valtiossa yhdessä tai useammassa jaksossa verovuoden aikana yhteensä enintään 183 päivää,

b) työnantaja, joka hyvityksen maksaa tai jonka puolesta se maksetaan, ei asu tässä toisessa valtiossa ja

c) maksettu hyvitys ei rasita työnantajan toisessa valtiossa olevaa kiinteää toimipaikkaa tai kiinteää paikkaa.

3. Edellä tässä artiklassa olevien määräysten estämättä hyvityksestä, joka saadaan kansainvälisessä liikenteessä olevalla aluksella tai ilma-aluksella tehdystä työstä, voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen johto sijaitsee.

16 artiklaJohtajanpalkkiot

Osapalkkiosta, kokouspalkkiosta ja muusta samanlaisesta palkkiosta, jonka sopimusvaltiossa asuva henkilö saa toisessa sopimusvaltiossa asuvan yhtiön johto- tai hallintoelimen jäsenenä, voidaan verottaa tässä toisessa valtiossa.

17 artiklaTaiteilijat ja urheilijat

1. Tämän sopimuksen 14 ja 15 artiklan määräyksistä poiketen ammattimaisten esiintyjien, kuten teatteri-, elokuva-, radio- tai televisiotaiteilijain sekä muusikkojen samoin kuin urheilijoiden tässä ominaisuudessa henkilökohtaisesti harjoittamastaan toiminnasta saamista tuloista voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa tällaista toimintaa on harjoitettu.

2. Tämän sopimuksen kaikkien muiden määräysten estämättä sopimusvaltiossa olevaa yhtiötä, joka toisessa sopimusvaltiossa välittää 1 kappaleessa tarkoitetun henkilön palveluksia, riippumatta siitä, asuuko tämä henkilö sopimusvaltiossa vai ei, voidaan verottaa tässä toisessa sopimusvaltiossa siitä tulosta, minkä se saa sanottujen palvelusten välittämisestä, ellei yhtiö näytä toteen, ettei se ole välittömästi eikä välillisesti tämän henkilön valvonnassa.

18 artiklaEläkkeet

Jollei 19 artiklan 1 kappaleen määräyksistä muuta johdu, verotetaan sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle aikaisemman palveluksen perusteella suoritettavasta eläkkeestä ja muusta vastaavasta hyvityksestä vain tässä valtiossa.

19 artiklaJulkiset tehtävät

1. Hyvityksestä, siihen luettuna myös eläke, jonka sopimusvaltio tai sen julkisoikeudellinen yhdyskunta taikka tämän valtion julkinen laitos joko suoraan tai rahastoistaan suorittaa luonnolliselle henkilölle, tälle valtiolle, yhdyskunnalle tai laitokselle julkista tehtävää hoidettaessa tehdystä palveluksesta, voidaan verottaa tässä valtiossa.

2. Tämän sopimuksen 15, 16 ja 18 artiklan määräyksiä sovelletaan myös hyvitykseen ja eläkkeeseen, jonka toinen sopimusvaltioista tai sen julkisoikeudellinen yhdyskunta taikka julkinen laitos maksaa harjoittamansa kaupallisen tai teollisen toiminnan yhteydessä tehdystä palveluksesta.

20 artiklaOpiskelijat ja opettajat

1. a) Rahamääristä, jotka opiskelija tai harjoittelija, joka asuu tai on asunut sopimusvaltiossa ja oleskelee toisessa sopimusvaltiossa yksinomaan harjoittaakseen siellä opintoja tai täydentääkseen koulutustaan, saa elantoaan, opiskeluaan tai koulutustaan varten, ei veroteta tässä toisessa valtiossa.

b) Sama koskee hyvitystä, jonka sanotunlainen opiskelija tai harjoittelija saa henkilökohtaisesta työstä, jonka hän on tehnyt siinä sopimusvaltiossa, jossa hän harjoittaa opintojaan tai täydentää koulutustaan, milloin palkkio on ehdottoman välttämätön hänen toimeentulolleen.

2. Luonnollisen henkilön, joka asuu sopimusvaltiossa aloittaessaan oleskelun toisessa sopimusvaltiossa ja joka oleskelee jälkimmäisessä sopimusvaltiossa ensi sijassa antaakseen opetusta tai suorittaakseen tieteellistä tutkimustyötä taikka molemmissa näissä tarkoituksissa, tässä opetus- ja tutkimustoiminnassa tekemistä palveluksista saama tulo on vapaa verosta viimeksi mainitussa sopimusvaltiossa enintään kahden vuoden ajan luettuna hänen saapumisestaan tähän valtioon.

Tätä määräystä ei sovelleta opetus- ja tutkimustyöstä saatuun tuloon, ellei sanottuja tehtäviä ole suoritettu yleisen edun hyväksi vaan ensi sijassa erityisen hyödyn saamiseksi yhdelle tai useammalle määrätylle henkilölle.

21 artiklaErikseen mainitsemattomat tulot

Sopimusvaltiossa asuvan henkilön saamasta tulosta, jota ei ole erityisesti mainittu tämän sopimuksen edellä olevissa artikloissa, verotetaan vain sanotussa valtiossa.

22 artiklaOmaisuus

1. Tämän sopimuksen 6 artiklan 2 kappaleessa määritellystä kiinteästä omaisuudesta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa omaisuus sijaitsee.

2. Yrityksen kiinteään toimipaikkaan kuuluvasta irtaimesta liikeomaisuudesta sekä vapaan ammatin harjoittamiseen käytetyn kiinteän paikan irtaimesta omaisuudesta voidaan verottaa siinä sopimusvaltiossa, jossa kiinteä toimipaikka tai kiinteä paikka sijaitsee.

3. Kansainvälisessä liikenteessä käytetyistä aluksista ja ilma-aluksista samoin kuin niiden käyttöön liittyvästä irtaimesta omaisuudesta verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa yrityksen tosiasiallinen johto sijaitsee.

4. Sopimusvaltiossa asuvan henkilön kaikesta muusta omaisuudesta verotetaan vain tässä valtiossa.

23 artikla

Kaksinkertainen verotus estetään seuraavalla tavalla:

1. Ranskan osalta:

a) Muut kuin jäljempänä tämän kappaleen b-kohdassa tarkoitetut tulot ovat vapaat 2 artiklan 3 kappaleen a-kohdassa mainitusta Ranskan verosta, milloin näistä tuloista tämän sopimuksen mukaan voidaan verottaa Suomessa.

b) Tämän sopimuksen 11, 16 ja 17 artiklassa tarkoitettujen tulojen osalta, joista on verotettu Suomessa sanottujen artiklain määräysten mukaisesti, Ranska myöntää Ranskassa asuville henkilöille, jotka saavat Suomesta sellaisia tuloja, Suomessa kannettua veroa vastaavan veronhyvityksen.

Tämä veronhyvitys, jonka määrä ei voi ylittää asianomaisesta tulosta kannetun veron määrää, myönnetään 2 artiklan 3 kappaleen a-kohdassa mainituista veroista, joita määrättäessä sanotut tulot on otettu huomioon.

c) Tämän kappaleen a- ja b-kohtien määräysten estämättä Ranskan vero siitä tulon osasta, josta tämän sopimuksen mukaan verotetaan Ranskassa, voidaan määrätä sen verokannan mukaan, joka vastaa verotettavan tulon kokonaismäärää Ranskan lainsäädännön mukaan.

2. Suomen osalta:

a) Muut kuin jäljempänä tämän kappaleen b-kohdassa tarkoitetut tulot ja omaisuus ovat vapaat 2 artiklan 3 kappaleen b-kohdassa tarkoitetusta Suomen verosta, milloin näistä tuloista tai omaisuudesta tämän sopimuksen mukaan voidaan verottaa Ranskassa.

b) Tämän sopimuksen 10, 11, 16 ja 17 artiklassa tarkoitettujen tulojen osalta, joista on verotettu Ranskassa sanottujen artiklain määräysten mukaisesti, Suomi myöntää Suomessa asuville henkilöille, jotka saavat Ranskasta sellaisia tuloja, Ranskassa kannettua veroa vastaavan veronhyvityksen.

Tämä veronhyvitys, jonka määrä ei voi ylittää asianomaisesta tulosta kannetun veron määrää, myönnetään 2 artiklan 3 kappaleen b-kohdassa mainituista veroista, joita määrättäessä sanotut tulot on otettu huomioon.

c) Tämän kappaleen a- ja b-kohtien määräysten estämättä Suomen vero siitä tulon osasta, josta tämän sopimuksen mukaan verotetaan Suomessa, voidaan määrätä sen verokannan mukaan, joka vastaa verotettavan tulon kokonaismäärää Suomen verolainsäädännön mukaan.

24 artiklaSyrjinnän kieltäminen

1. Sopimusvaltion kansalaiselle ei toisessa sopimusvaltiossa saada määrätä mitään veroa tai siihen liittyvää velvoitetta, joka olisi muunlainen tai raskaampi kuin mikä samoissa olosuhteissa määrätään tai voidaan määrätä tämän toisen valtion kansalaiselle.

2. Sanonta "kansalainen" tarkoittaa:

a) kaikkia luonnollisia henkilöitä, joilla on sopimusvaltion kansalaisuus;

b) kaikkia sopimusvaltiossa voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti perustettuja oikeushenkilöitä, henkilöyhtymiä ja yhteenliittymiä.

3. Kansalaisuudettomalle henkilölle ei sopimusvaltiossa saada määrätä mitään veroa tai siihen liittyvää velvoitetta, joka olisi muunlainen tai raskaampi kuin mikä samoissa olosuhteissa määrätään tai voidaan määrätä tämän valtion kansalaiselle.

4. Sopimusvaltiossa olevan yrityksen toisessa sopimusvaltiossa olevaa kiinteää toimipaikkaa ei tässä toisessa valtiossa saada verottaa epäedullisemmin kuin tässä toisessa valtiossa olevaa samanlaista toimintaa harjoittavaa yritystä.

Tämän määräyksen ei voida katsoa velvoittavan sopimusvaltiota myöntämään toisessa sopimusvaltiossa asuvalle henkilölle henkilökohtaisia vähennyksiä, veron alennuksia tai huojennuksia siviilisäädyn tai huoltovelvollisuuden perusteella niin kuin sopimusvaltiossa asuville.

5. Sopimusvaltiossa olevalle yritykselle, jonka pääoman välittömästi tai välillisesti joko kokonaan tai osaksi omistaa tai jota sanotuin tavoin hallitsee yksi tai useampi toisessa sopimusvaltiossa asuva henkilö, ei ensiksi mainitussa sopimusvaltiossa aseteta sitä koskevia määräyksiä tai velvollisuuksia, jotka ovat muunlaisia tai raskaampia kuin mitä asetetaan muille ensiksi mainitussa valtiossa oleville samanlaisille yrityksille.

6. Sanonta "verotus" tarkoittaa tässä artiklassa kaikenlaatuisia veroja.

25 artiklaKeskinäinen sopimusmenettely

1. Milloin sopimusvaltiossa asuva henkilö katsoo, että jommankumman tai molempien sopimusvaltioiden toimenpiteet ovat johtaneet tai johtavat hänen osaltaan verotukseen, joka ei ole tämän sopimuksen mukainen, hän voi näiden valtioiden sisäisen lainsäädännön mukaisista muutoksenhakukeinoista riippumatta kääntyä asiassaan sen sopimusvaltion asianomaisen viranomaisen puoleen, jossa hän asuu.

2. Jos asianomainen viranomainen havaitsee huomautuksen perustelluksi, mutta ei itse voi saada aikaan tyydyttävää ratkaisua, sen on pyrittävä hoitamaan asia sopimusteitse yhteisymmärryksessä toisen sopimusvaltion asianomaisen viranomaisen kanssa siten, että tämän sopimuksen vastainen verotus vältetään.

3. Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on pyrittävä sopimusteitse yhteisymmärryksessä ratkaisemaan tämän sopimuksen soveltamisesta ehkä aiheutuvat vaikeudet. Ne voivat myös neuvotella kaksinkertaisen verotuksen estämisestä sellaisissa tapauksissa, joita tässä sopimuksessa ei ole käsitelty.

4. Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset voivat välittömästi neuvotella keskenään päästäkseen sellaiseen sopimukseen, jota edellisissä kappaleissa tarkoitetaan. Milloin suullinen mielipiteiden vaihto näyttää helpottavan sopimukseen pääsyä, se voi tapahtua sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten edustajista kootussa toimikunnassa.

5. Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset määräävät tätä sopimusta sovellettaessa noudatettavasta menettelystä.

26 artiklaTietojen vaihtaminen

1. Sopimusvaltioiden asianomaisten viranomaisten on vaihdettava keskenään sellaisia tietoja, jotka ovat tarpeelliset tämän sopimuksen ja sopimusvaltioiden sopimuksessa tarkoitettuja veroja koskevan sisäisen lainsäädännön määräysten soveltamiseksi siltä osin kuin niiden perusteella tapahtuva verotus kuuluu tämän sopimuksen piiriin. Kaikki näin vaihdetut tiedot on pidettävä salaisina eikä niitä saa ilmaista muille kuin niille henkilöille tai viranomaisille, joiden tehtävänä on tässä sopimuksessa tarkoitettujen verojen määrääminen tai kantaminen.

2. Kuitenkaan ei 1 kappaleen määräyksiä ole tulkittava niin, että ne velvoittavat sopimusvaltiota:

a) ryhtymään hallintotoimiin, jotka ovat ristiriidassa sen oman tai toisen sopimusvaltion lainsäädännön taikka hallinnollisen käytännön kanssa;

b) ilmaisemaan tietoja, joita ei voida saada sen oman tai toisen sopimusvaltion lainsäädännön perusteella tai säännönmukaisen hallinnollisen käytännön puitteissa;

c) ilmaisemaan tietoja, jotka paljastaisivat kaupallisen, teollisen tai ammatillisen salaisuuden taikka kaupallisen menettelytavan tahi sellaisia tietoja, joiden ilmaiseminen olisi vastoin yleistä järjestystä (ordre public).

3. Tietojen vaihtaminen tapahtuu joko viran puolesta tai, yksittäistapauksissa, pyynnöstä. Sopimusvaltioiden asianomaiset viranomaiset laativat yhdessä luettelon tiedoista, jotka annetaan viran puolesta.

27 artiklaAvunanto verojen perinnässä

1. Molemmat sopimusvaltiot sitoutuvat antamaan toisilleen vastavuoroisesti apua ja tukea periäkseen lainsäädäntöjensä määräysten mukaan tässä sopimuksessa tarkoitetut verot ja niihin liittyvät veronkorotukset, veronlisäykset, myöhästymiskorot, korot ja kulut, milloin ne ovat lopullisesti tulleet maksettaviksi pyynnön tehneen valtion lainsäädännön mukaisesti.

2. Tätä tarkoittavaan pyyntöön on liitettävä pyynnön tekevän valtion lainsäädännön mukaan tarvittavat asiakirjat sen seikan toteamiseksi, että perittävät määrät ovat lopullisesti tulleet maksettaviksi.

3. Näiden asiakirjojen saavuttua tiedoksiantaminen sekä kantamis- ja perimistoimenpiteet tapahtuvat pyynnön vastaanottaneessa valtiossa sen omien verojen kantamista ja perimistä koskevien lakien mukaisesti. Erityisesti on perimisasiakirjat saatettava täytäntöönpanokelpoisiksi tämän valtion lainsäädännössä määrätyssä muodossa.

4. Perittäviä verosaatavia ei ole pidettävä etuoikeutettuina saatavina pyynnön vastaanottaneessa valtiossa.

5. Mikäli kysymyksessä on verovaade, josta vielä voidaan valittaa, voi velkojavaltio oikeuksiensa turvaamiseksi pyytää toista valtiota ryhtymään niihin turvaamistoimenpiteisiin, jotka tämän lainsäädäntö sallii.

28 artiklaDiplomaattien ja konsulien erioikeudet

1. Tämän sopimuksen määräykset eivät koske diplomaattisten edustustojen jäsenten ja heidän yksityisen palveluskuntansa eikä konsulitoimipaikkojen jäsenten nauttimia verotuksellisia erioikeuksia, perustuivatpa nämä kansainvälisen oikeuden säännöksiin tai erityisiin sopimuksiin.

2. Tämä sopimus ei koske kansainvälisiä järjestöjä, niiden elimiä ja toimihenkilöitä eikä henkilöitä, jotka kolmansien valtioiden diplomaattisten tai konsuliedustustojen jäseninä oleskelevat sopimusvaltiossa ilman että heidän katsotaan, sikäli kuin on kysymys tulosta tai omaisuudesta menevistä veroista, asuvan jommassakummassa sopimusvaltiossa.

29 artiklaAlueellinen ulottuvuus

1. Tämä sopimus voidaan ulottaa, sellaisenaan tai tarpeellisin rajoituksin, koskemaan Ranskan merentakaisia alueita, jotka perivät samanluontoisia veroja kuin ne, joihin sopimusta sovelletaan. Sellainen laajennus tulee voimaan siitä päivästä lukien ja sellaisin rajoituksin ja ehdoin, mukaan luettuna soveltamisen lakkaamisita koskevat ehdot, joista on sopimusvaltioiden kesken yhteisesti sovittu diplomaattiteitse tapahtuvalla noottien vaihdolla tai millä tahansa muulla niiden valtiosäännön määräysten mukaisella menettelyllä.

2. Milloin jompikumpi sopimusvaltio sanoo sopimuksen irti 31 artiklan mukaisesti, se lakkaa olemasta voimassa sanotussa artiklassa mainituin ehdoin kaikilla niillä alueilla, joita koskevaksi se on tämän artiklan mukaisesti laajennettu, jolleivät sopimusvaltiot toisin sovi.

30 artiklaVoimaantulo

1. Kumpikin sopimusvaltio ilmoittaa toiselle, milloin sen lainsäädännön vaatimat tämän sopimuksen voimaan saattamiseksi tarvittavat toimenpiteet on suoritettu. Sopimus tulee voimaan jälkimmäisen ilmoituksen antamista seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä.

2. Sen määräyksiä sovelletaan ensimmäisen kerran

a) Ranskassa:

i) toisaalta osingoista ja koroista lähteellä pidätettävien verojen ja toisaalta 10 artiklan 3 ja 4 kappaleessa tarkoitettujen suoritusten osalta tuloihin, jotka maksetaan tämän sopimuksen voimaantulon jälkeen;

ii) muiden tulosta maksettavien verojen osalta verovuodelta 1970 ja sitä seuraavilta vuosilta;

b) Suomessa:

i) osingoista ja koroista lähteellä pidätettävien verojen osalta tuloihin, jotka maksetaan tämän sopimuksen voimaantulon jälkeen;

ii) muiden tulosta maksettavien verojen osalta verovuodelta 1970 ja sitä seuraavilta vuosilta.

3. Tämän sopimuksen tullessa voimaan lakkaa Suomen ja Ranskan kesken kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemiseksi tulo- ja omaisuusverojen alalla sekä niitä koskevan vastavuoroisen hallinnollisen virka-avun sääntöjen vahvistamiseksi 25 päivänä elokuuta 1958 tehty sopimus olemasta voimassa.

Viimeksi mainitun sopimuksen määräyksiä lakataan soveltamasta siitä päivästä lukien, jona tämän sopimuksen vastaavat määräykset tulevat ensimmäisen kerran voimaan tämän artiklan 2 kappaleen mukaisesti.

31 artiklaPäättyminen

Tämä sopimus pysyy voimassa jollei jompikumpi sopimusvaltioista sano sitä irti. Kumpikin sopimusvaltio voi sanoa sopimuksen irti diplomaattiteitse kunkin vuotta 1975 seuraavan kalenterivuoden kuuden ensimmäisen kuukauden aikana. Tällöin sopimusta lakataan soveltamasta:

a) Ranskassa:

i) toisaalta osingoista ja koroista lähteellä pidätettävien verojen ja toisaalta 10 artiklan 3 ja 4 kappaleessa tarkoitettujen suoritusten osalta tuloihin, jotka maksetaan kesäkuun 30 päivän jälkeen irtisanomisvuotta seuraavana vuotena;

ii) muiden tulosta maksettavien verojen osalta kaikkiin irtisanomisvuotta seuraaviin verovuosiin.

b) Suomessa:

i) koroista lähteellä pidätettävien verojen osalta tuloihin, jotka maksetaan kesäkuun 30 päivän jälkeen irtisanomisvuotta seuraavana vuotena;

ii) muiden tulosta maksettavien verojen osalta kaikkiin irtisanomisvuotta seuraaviin verovuosiin.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet, hallitustensa asianmukaisesti siihen valtuuttamina, ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen ja varustaneet sen sineteillään.

Tehty Helsingissä syyskuun 11 päivänä vuonna tuhatyhdeksänsataaseitsemänkymmentä kahtena kappaleena, kumpikin suomen ja ranskan kielellä molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaisia.