48/1971

Asetus Alankomaiden kanssa tehdyn kansainvälisiä maantiekuljetuksia koskevan sopimuksen voimaansaattamisesta.

Sitten kun Suomen ja Alankomaiden välisen kansainvälisiä maantiekuljetuksia koskevan, Helsingissä 2 päivänä marraskuuta 1970 tehdyn sopimuksen eräät määräykset on 14 päivänä toukokuuta 1971 annetulla, myös Ahvenanmaan maakuntapäivien osaltaan hyväksymällä, lailla (813/71) hyväksytty, säädetään ulkoasiainministerin esittelystä, että sopimus tulee voimaan 5 päivänä joulukuuta 1971 niin kuin siitä on sovittu.

Tarkempia määräyksiä sopimuksen määräysten soveltamisesta antaa tarvittaessa liikenneministeriö.

Helsingissä 3 päivänä joulukuuta 1971.

Suomen Tasavallan hallituksen ja Alankomaiden Kuningaskunnan hallituksen välinen kansainvälisiä maantiekuljetuksia koskeva SOPIMUS

I Henkilöliikenne

Suomen Tasavallan hallitus ja Alankomaiden Kuningaskunnan hallitus;

haluten edistää taloudellisia suhteitaan kehittämällä matkustajien ja tavaroiden kuljetusta maittensa välillä ja niiden alueiden kautta;

päätettyään solmia sopimuksen olemassa olevien edellytysten vahvistamiseksi ja uusien edellytysten luomiseksi;

ovat sopineet seuraavasta:

1 artikla

Henkilökuljetuksiin ei tarvita toisen sopimuspuolen lupaa lukuunottamatta tämän sopimuksen 2 artiklassa mainittuja kuljetuksia.

2 artikla

1. Säännöllisiin henkilökuljetuksiin sopimuspuolten alueiden välillä tai niiden alueiden kautta tarvitaan edeltäkäsin annettava lupa.

2. Säännöllisillä henkilökuljetuksilla tarkoitetaan linja-autoilla määrätyllä reitillä edeltäkäsin määrättyjen ja julkaistujen aikataulujen ja tariffien mukaisesti tapahtuvia matkustajien kuljetuksia.

3. Tämän artiklan 1 kohdassa mainitun luvan antaa kummankin sopimuspuolen asianomainen viranomainen alueellaan tapahtuvaa kuljetuksen osaa varten. Sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset määräävät yhdessä lupien antomenettelyn ja -ehdot.

II Tavaraliikenne

3 artikla

Tavaraliikenteeseen molempien valtioiden välillä ja niiden alueiden kautta tarvitaan lupa lukuunottamatta tämän sopimuksen 4 artiklassa mainittuja kuljetuksia.

4 artikla

Lupaa ei vaadita:

a) omaan laskuun tapahtuviin kuljetuksiin;

b) rikkoutuneen ajoneuvon korvaamiseen toisella ja/tai rikkoutuneen ajoneuvon kuljetukseen;

c) taideteosten kuljetukseen;

d) satunnaiseen ainoastaan mainostukseen tai opetukseen tarkoitettujen esineiden tai varusteiden kuljetukseen;

e) lavasteiden, varusteiden tai eläinten kuljetukseen teatteri-, musiikki-, elokuva-, sirkus- tai urheilutilaisuuksiin taikka näyttelyihin tahi messuille taikka radio-, televisio- tai elokuvaohjelmien valmistuspaikoille tai sieltä pois;

f) tavaroiden kuljetukseen messuja tai näyttelyitä varten;

g) hautauskuljetuksiin;

h) postin kuljetukseen;

i) kotitaloustavaroiden kuljetukseen;

j) tavarakuljetukseen tähän tarkoitetuilla moottoriajoneuvoilla, joiden todellinen kokonaispaino (perävaunu mukaanluettuna) ei ylitä 6000 kg;

k) lentoreittien muutoksista aiheutuneisiin tavaroiden kuljetuksiin lentokentille ja lentokentiltä;

l) mehiläisten ja kalanpoikasten kuljetukseen;

m) asianomaisten viranomaisten tekemän sopimuksen mukaisesti muiden kuin yllä määriteltyjen tavaroiden kuljetukseen.

5 artikla

1. Sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset voivat sopia seuraavanlaisten lupien käytöstä:

a) määräaikaiset luvat, jotka oikeuttavat rajoittamattomaan määrään kuljetuksia tänä aikana; tai

b) luvat yhtä kuljetusta varten.

2. Kuljetukseen sisältyy paluumatka toisen valtion alueelta tai läpikulkumatka molempiin suuntiin tämän alueen kautta.

3. Lupaa saa käyttää ainoastaan se liikenteenharjoittaja, jonka nimissä se on annettu.

4. Sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset sopivat yhteisesti luvan mallista.

6 artikla

1. Ajoneuvon rekisteröintivaltion asianomaiset viranomaiset antavat luvan toisen sopimuspuolen asianomaisten viranomaisten puolesta.

2. Sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset sopivat yhdessä vuosittain vastavuoroisuuden pohjalta lupien lukumäärän. - 3. Jommankumman sopimuspuolen pyynnöstä voidaan sovitun lupamäärän lisäksi myöntää ylimääräisiä lupia.

7 artikla

Jos kuljetusta suorittavan ajoneuvon tai ajoneuvoyhdistelmän painot tai päämitat ylittävät toisessa valtiossa sallitut enimmäisarvot, tarvitaan kuljetukseen tämän valtion asianomaisen viranomaisen antama erikoislupa.

III Yleisiä määräyksiä

8 artikla

1. Liikenteenharjoittaja ei saa suorittaa matkustajien tai tavaroiden kuljetuksia kahden toisen valtion alueella sijaitsevan paikan välillä.

2. Liikenteenharjoittaja ei saa suorittaa kuljetuksia toisen valtion alueen ja kolmannen maan välillä, ellei hän ole saanut siihen erikoislupaa tämän valtion asianomaisilta viranomaisilta.

9 artikla

Lupien tulee olla mukana kaikilla matkoilla toisen valtion alueella ja ne on vaadittaessa esitettävä tarkastusviranomaisille.

10 artikla

Jommankumman sopimuspuolen alueella toimivien liikenteenharjoittajien ajoneuvot ovat suorittaessaan tämän sopimuksen määräysten mukaisesti kansainvälisiä kuljetuksia vapautettuja ajoneuvojen liikennöimisestä ja hallussapidosta kannettavista veroista ja maksuista samoin kuin toisen sopimuspuolen alueella suoritettavista kuljetuksista kannettavista erityisistä veroista ja maksuista.

11 artikla

1. 10 artiklassa mainittujen ajoneuvojen tavanomaisissa polttoainesäiliöissä oleva polttoaine sekä kyseisiä ajoneuvoja varten tarkoitetut voiteluaineet ja varaosat ovat toisen sopimuspuolen alueella vapaat tuontimaksuista ja -veroista ilman mitään kieltoja tai rajoituksia.

2. Käyttämättömät varaosat tulee viedä maasta ja vaihdetut osat joko viedä maasta, hävittää tai poistaa sillä alueella voimassa olevien määräysten mukaan, millä ajoneuvo toimii.

12 artikla

Sellaisiin kysymyksiin, joita ei ole käsitelty tässä sopimuksessa tai missään kansainvälisessä yleissopimuksessa, jonka osapuolina molemmat valtiot ovat, sovelletaan kummankin sopimuspuolen kansallisia lakeja ja määräyksiä.

13 artikla

Jommankumman sopimuspuolen alueella toimivan liikenteenharjoittajan syyllistyessä johonkin tämän sopimuksen määräysten rikkomukseen, voi se sopimuspuoli, jonka alueella rikkomus on tapahtunut, ilmoittaa siitä toiselle sopimuspuolelle, joka ryhtyy kansallisten lakiensa määräämiin toimenpiteisiin.

14 artikla

1. Sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset sopivat kaikista tämän sopimuksen täytäntöönpanoa ja soveltamista koskevista kysymyksistä.

2. Tätä tarkoitusta varten sopimuspuolet voivat perustaa sekakomitean.

3. Sekakomitea kokoontuu jommankumman sopimuspuolen vaatimuksesta.

15 artikla

Alankomaiden Kuningaskunnan osalta tämä sopimus koskee ainoastaan Kuningaskunnan Euroopassa sijaitsevaa aluetta.

16 artikla

1. Tämä sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siltä, kun sopimus puolet ovat kirjallisesti ilmoittaneet toisilleen, että sopimuksen voimaan saattamiseksi niiden alueilla tarvittavat perustuslailliset vaatimukset on täytetty.

2. Sopimus on voimassa yhden vuoden voimaantulostaan lähtien ja sen voimassaolon katsotaan jatkuvan sen jälkeen automaattisesti vuoden kerrallaan, ellei jompikumpi sopimuspuolista sano sitä irti kolmea kuukautta ennen kalenterivuoden päättymistä.

Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet hallitustensa siihen asianmukaisesti valtuuttamina allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Helsingissä 2 päivänä marraskuuta 1970 kahtena englanninkielisenä kappaleena, jotka ovat kumpikin yhtä todistusvoimaisia.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.