Asetus meriyhteyksiä vailla olevien valtioiden kauttakulkukauppaa koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta.
- Allekirjoituspäivä
Sitten kun tasavallan presidentti on 15 päivänä tammikuuta 1971 päättänyt, että Suomi liittyy New Yorkissa 8 päivänä heinäkuuta 1965 tehtyyn meriyhteyksiä vailla olevien valtioiden kauttakulkukauppaa koskevaan yleissopimukseen ja Suomen liittymiskirja on 22 päivänä tammikuuta 1971 talletettu Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan, säädetään ulkoasiainministerin esittelystä, että sanottu yleissopimus tulee Suomen osalta voimaan 21 päivänä helmikuuta 1971 niin kuin siitä on sovittu.
Meriyhteyksiä vailla olevien valtioiden kauttakulkukauppaa koskeva YLEISSOPIMUS
Johdanto
Tämän yleissopimuksen osapuolina olevat valtiot,
Palauttaen mieliin, että Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 55 artikla vaatii niitä edistämään taloudellisen kehityksen edellytyksiä ja kansainvälisten taloudellisten ongelmien ratkaisuja,
Ottaen huomioon meriyhteyksiä vailla olevia maita ja kansainvälisen kaupan laajenemista koskevan yleiskokouksen päätöslauselman 1028 (XI), joka "tunnustaen meriyhteyksiä vailla olevien maiden tasavertaisten kauttakulkumahdollisuuksien tarpeen kansainvälistä kauppaa kehitettäessä", kehoitti "jäsenvaltioiden hallituksia tunnustamaan täysin meriyhteyksiä vailla olevien jäsenvaltioiden kauttakulkukauppaa koskevat tarpeet ja sen johdosta myöntämään niille yhtäläiset kansainvälisen oikeuden ja käytännön tässä suhteessa edellyttämät mahdollisuudet, pitäen mielessä ne vaatimukset, jotka tulevaisuudessa aiheutuvat meriyhteyksiä vailla olevien maiden taloudellisesta kehityksestä",
Palauttaen mieliin aavaa merta koskevan yleissopimuksen 2 artiklan, jossa todetaan, että aava meri on avoinna kaikille kansakunnille, eikä mikään valtio voi pätevästi saattaa mitään osaa siitä täysivaltaisuutensa alaisuuteen sekä sanotun yleissopimuksen 3 artiklan, jossa todetaan:
"1. Voidakseen käyttää hyväkseen merten vapautta samoilla edellytyksillä kuin rantavaltiot, tulee sellaisilla valtioilla, joilla ei ole merenrantaa, olla vapaa pääsy merelle. Tämän toteuttamiseksi valtioiden, jotka sijaitsevat meren ja merenrantaa omistamattoman valtion välissä, tulee yhteisellä sopimuksella jälkimmäisen kanssa ja voimassa olevien kansainvälisten yleissopimusten mukaisesti myöntää:
a) merenrantaa vailla olevalle valtiolle vapaa kauttakulku alueensa läpi vastavuoroisuuden perusteella; ja
b) tämän valtion lipulla Purjehtiville aluksille samanlainen kohtelu kuin sen omille aluksille tai muiden valtioiden aluksille merisatamiin Pääsyyn ja näiden satamien käyttöön nähden.
2. Merenrantaa vailla olevan valtion ja meren välissä sijaitsevien valtioiden tulee yhteisellä sopimuksella edellisen kanssa, ottamalla huomioon rantavaltion tai kauttakulkuvaltion oikeudet sekä merenrantaa vailla olevan valtion erityiset olosuhteet, sopia kaikista vapaaseen kauttakulkuun ja yhdenvertaiseen kohteluun satamissa liittyvistä kysymyksistä, mikäli tällaiset valtiot eivät jo ole osapuolina voimassaolevissa kansainvälisissä sopimuksissa."
Vahvistaen uudestaan seuraavat Yhdistyneiden Kansakuntien kauppa- ja kehityskonferenssin hyväksymät periaatteet ottaen huomioon, että nämä periaatteet ovat keskinäisessä vuorovaikutuksessa ja että jokaista näistä periaatteista on tulkittava muiden periaatteiden yhteydessä:
I periaate
Jokaisen meriyhteyksiä vailla olevan valtion oikeuden vapaaseen pääsyyn merelle tunnustaminen on kansainvälisen kaupan ja taloudellisen kehityksen olennainen periaate.
II periaate
Meriyhteyksiä vailla olevien maiden lippua käyttävillä aluksilla tulisi olla aluevesillä ja sisäisillä aluevesillä samat oikeudet ja niiden tulisi nauttia samaa kohtelua kuin alukset, jotka käyttävät muiden rantavaltioiden lippua kuin sen valtion, jolle alue kuuluu.
III periaate
Voidakseen nauttia merten vapaudesta samoin edellytyksin kuin rantavaltiot, meriyhteyksiä vailla olevilla valtioilla tulisi olla vapaa pääsy merelle. Tätä varten valtioiden, jotka sijaitsevat meren ja merenrantaa vailla olevan valtion välissä, on yhteisellä sopimuksella jälkimmäisen kanssa ja olemassa olevien kansainvälisten yleissopimusten mukaisesti myönnettävä tämän valtion lippua käyttäville aluksille sama kohtelu kuin niiden omille aluksille tai minkä tahansa muun valtion aluksille kysymyksen ollessa pääsystä merisatamiin Ja näiden satamien käytöstä.
IV periaate
Voidakseen täysin edistää meriyhteyksiä vailla olevien valtioiden taloudellista kehitystä kaikkien valtioiden tulisi myöntää näille maille vastavuoroisuuden perusteella vapaa ja rajoittamaton kauttakulkuoikeus siten, että ne voivat vapaasti käydä alueellista ja kansainvälistä kauppaa kaikissa olosuhteissa ja kaikenlaisilla tavaroilla.
Kauttakulkutavaroista ei tulisi periä tullia.
Kauttakulussa käytettävien kuljetusvälineiden ei tulisi olla korkeampien erityisverojen tai -maksujen kohteena kuin mitä kannetaan kauttakulkumaan kuljetusvälineiden käytöstä.
V periaate
Ylläpitäessään täysivaltaisuuttaan alueellaan kauttakulkumaalla on oikeus ryhtyä kaikkiin välttämättömiin toimenpiteisiin varmistaakseen, ettei vapaan ja rajoittamattoman kauttakulkuoikeuden käyttö millään tavalla loukkaa mitään sen laillisia etuja.
VI periaate
Jotta kehitystä, jonka tarkoituksena on yleismaailmallinen pyrkimys ratkaista meriyhteyksiä vailla olevien maiden erityiset ja yksityiset kauppaa ja kehitystä koskevat ongelmat eri maantieteellisillä alueilla, voitaisiin nopeuttaa, kaikkien valtioiden tulisi rohkaista tässä tarkoituksessa alueellisten ja muiden kansainvälisten sopimusten solmimista.
VII periaate
Etuja ja erityisoikeuksia, joita myönnetään meriyhteyksiä vailla oleville maille niiden erityisen maantieteellisen aseman perusteella, ei lueta mukaan suosituimman maan klausuulia sovellettaessa.
VIII periaate
Meriyhteyksiä vailla olevien maiden oikeutta vapaaseen pääsyyn merelle koskevat periaatteet eivät millään tavalla kumoa kahden tai useamman sopimuspuolen välillä olemassa olevia sopimuksia näistä kysymyksistä, eivätkä ne myöskään ole esteenä tällaisten sopimusten solmimiselle vastaisuudessa, edellyttäen, ettei näillä sopimuksilla luoda säännöstöä, joka on epäedullisempi kuin yllämainitut määräykset tai on niiden vastainen.
Ovat sopineet seuraavasta:
1 artiklaMääritelmät
Tässä yleissopimuksessa,
a) nimitys "meriyhteyksiä vailla oleva valtio" tarkoittaa jokaista sopimusvaltiota, jolla ei ole merenrantaa;
b) nimitys "kauttakulkuliikenne" tarkoittaa tavaroiden, saattajatta olevat matkatavarat mukaanluettuina, kulkua jonkin meriyhteyksiä vailla olevan ja meren välissä sijaitsevan sopimusvaltion alueen läpi, läpikulun ollessa osa kokonaisesta matkasta, joka alkaa tai päättyy mainitun meriyhteyksiä vailla olevan valtion alueella, ja johon kuuluu merikuljetus välittömästi tällaista läpikulkua ennen tai sen jälkeen. Uudestaanlastaus, varastoon tallettaminen, massalastin purkaminen osiin ja tällaisten tavaroiden kuljetustavan vaihtaminen samoin kuin koneiden ja massatavaroiden kokoaminen, purkaminen tai jälleenkokoaminen eivät saata tavaroiden läpikulkua määritelmän "kauttakulkuliikenne" ulkopuolelle, edellyttäen että tällaiset toimenpiteet suoritetaan ainoastaan kuljetusta silmälläpitäen. Minkään tässä pykäIässä ei ole tulkittava asettavan millekään sopimusvaltiolle velvollisuutta perustaa tai sallia perustettavan alueelleen pysyviä laitteita mainittua kokoamista, purkamista tai jälleenkokoamista varten;
c) nimitys "kauttakulkuvaltio" tarkoittaa jokaista meriyhteyksiä vailla olevan valtion ja meren välissä sijaitsevaa, merenrantaa omistavaa tai ilman sitä olevaa sopimusvaltiota, jonka alueen läpi "kauttakulkuliikenne" kulkee;
d) nimitys "kuljetusvälineet" käsittää:
i) kaikki rautatiekalustot, meri- ja jokialukset ja maantiekulkuneuvotù
ii) paikallisten olosuhteiden vaatiessa kantajat ja kuormajuhdat;
iii) asianomaisten sopimusvaltioiden sopiessa muut kuljetusvälineet sekä putki- ja kaasujohdot
kun niitä käytetään kauttakulkuliikenteeseen tämän artiklan tarkoittamassa mielessä.
2 artiklaKauttakulkuvapaus
1. Kauttakulkuvapaus on myönnettävä tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti kauttakulkuliikenteelle ja kuljetusvälineille. Ottamalla huomioon tämän yleissopimuksen muut määräykset sopimusvaltioiden suorittamien toimenpiteiden alueensa halki kulkevan liikenteen järjestämiseksi ja edistämiseksi tulee helpottaa kauttakulkuliikennettä käytössä olevilla teillä, jotka sopimusvaltiot voivat molemmin puolin hyväksyä kauttakulkua varten. Tämän yleissopimuksen määräykset kieltävät harjoittamasta mitään syrjintää, joka perustuu tavaroiden alkuperä-, lähtö-, saapumis-, poistumis- tai määräpalkkaan tai mihin tahansa seikkaan, joka koskee tavaroiden omistusoikeutta tai alusten, maakulkuneuvojen tai muiden käytettyjen kuljetusvälineiden omistusoikeutta, rekisteröintipaikkaa tai lippua.
2. Säännöt, jotka koskevat kuljetusvälineiden käyttöä niiden kulkiessa toisen sopimusvaltion alueen osan tai koko alueen läpi, on vahvistettava asianomaisten sopimusvaltioiden yhteisellä sopimuksella ottaen asianmukaisesti huomioon ne monenkeskeiset kansainväliset yleissopimukset, joiden osapuolina nämä valtiot ovat.
3. Jokaisen sopimusvaltion on lakiensa, säännöstensä ja määräystensä mukaisesti myönnettävä lupa alueensa läpikulkuun tai sille pääsyyn henkilöille, joiden mukanaolo on välttämätöntä kauttakulkuliikenteelle.
4. Sopimusvaltioiden on sallittava kauttakulkuliikenne aluevesiensä läpi tavanomaisen kansainvälisen oikeuden periaatteiden, sovellettavien kansainvälisten yleissopimusten ja sisäisten säännöstensä mukaisesti.
3 artiklaTullit ja erityiset kauttakulkumaksut
Mitkään kauttakulkuvaltion viranomaiset eivät saa asettaa kauttakulkuliikennettä tullien, tuonti- tai vientimaksujen tai minkään erityisten, kauttakulun johdosta kannettavien maksujen alaiseksi. Kuitenkin tällaisesta kauttakulkuliikenteestä saa kantaa maksuja, jotka on tarkoitettu ainoastaan kauttakulun aiheuttamien valvonta- ja hallintokulujen suorittamiseksi. Tällaisten maksujen suuruuden tulee vastata niin tarkasti kuin mahdollista niitä kuluja. jotka niillä on ®tarkoitus peittää, ja tämän ehdon huomioonottaen maksut on määrättävä 2 artiklan 1 pykälässä esitetyn syrjintäkieltoa koskevan vaatimuksen mukaisesti.
4 artiklaKuljetus välineet ja tariffit
1. Sopimusvaltiot sitoutuvat varaamaan saapumis- ja lähtöpaikoille sekä tarvittaessa uudestaanlastauspaikoille sopivia kuljetusvälineitä ja käsittelylaitteita, mikäli näitä on saatavissa, kauttakulkuliikenteen sujumiseksi ilman tarpeetonta viivytystä.
2. Sopimusvaltiot sitoutuvat soveltamaan kauttakulkuliikenteeseen, Joka käyttää valtion hoidossa olevaa tai sen hallintoon kuuluvaa välineistöä, tariffeja tai maksuja, jotka liikenneolosuhteet ja liikekilpailun huomioonottaen ovat kohtuullisia sekä niiden suuruuteen että soveltamistapaan nähden. Näiden tariffien tai maksujen tulee olla määrätty siten, että ne helpottavat kauttakulkuliikennettä niin paljon kuin mahdollista eivätkä ne saa olla suurempia kuin ne tariffit tai maksut, joita sopimusvaltiot soveltavat merelle pääsyn omaavien maiden tavaroiden kuljetukseen alueensa läpi. Tämän pykäIän määräykset ulottuvat myös tariffeihin ja maksuihin, joita sovelletaan liikeyritysten tai yksityishenkilöiden hoidossa olevaa tai niiden hallintoon kuuluvaa välineistöä käyttävään kauttakulkuliikenteeseen, niissä tapauksissa, jolloin sopimusvaltio määrää tariffit tai maksut tai ne kuuluvat sen valvontaan. Tässä pykäIässä käytetty nimitys "välineistö" käsittää kuljetusvälineet, satamalaitteet ja tiet, joiden käytöstä tariffit tai maksut kannetaan.
3. Jokainen yksinoikeuden omaava kauttakulkuun käytetyille vesiteille perustettu hinauspalvelu on järjestettävä siten, ettei se estä alusten kauttakulkua.
4. Tämän artiklan määräyksiä on sovellettava 2 artiklan 1 pykälässä esitetyn syrjintäkiellon asettamin ehdoin.
5 artiklaTullia, kuljetusta jne. koskevat menetelmät ja asiakirjat
1. Sopimusvaltioiden on noudatettava sellaisia hallinto- ja tullausmenetelmiä, jotka tekevät vapaan keskeytymättömän ja jatkuvan kautta kulkuliikenteen suorittamisen mahdolliseksi. Tarvittaessa niiden tulisi ryhtyä neuvotteluihin sopiakseen menetelmistä, Jotka varmistavat ja helpottavat sanottua kauttakulkua.
2. Sopimusvaltiot sitoutuvat käyttämään yksinkertaista asiakirja-aineistoa ja nopeata menettelyä tullaukseen, kuljetukseen ja muihin kauttakulkuliikenteeseen liittyviin hallinnollisiin toimenpiteisiin nähden koko kauttakulkumatkan osalta niiden alueella, mukaanluettuna jokainen uudestaanlastaus, varastoon tallettaminen, massalastin purkaminen osiin ja kuljetustavan muutos, joka saattaa tapahtua matkan aikana.
6 artiklaKauttakulkutavaroiden varastointi
1. Kauttakulkutavaroiden varastointiehdot saapumis- ja lähtöpaikoilla sekä väliasemilla kauttakulkuvaltiossa voidaan vahvistaa asianomaisten valtioiden välisellä sopimuksella. Kauttakulkuvaltioiden on myönnettävä vähintäin yhtä edulliset varastointiehdot kuin niiden omasta maasta tuleville tai niihin meneville tavaroille.
2. Tariffit ja maksut on vahvistettava 4 artiklan mukaisesti.
7 artiklaViivytykset ja vaikeudet kauttakulkuliikenteessä
1. Sopimusvaltioiden on ryhdyttävä kaikkiin toimenpiteisiin välttääkseen viivytyksiä ja rajoituksia kauttakulkuliikenteessä, paitsi milloin on kysymyksessä ylivoimainen este.
2. Mikäli viivytyksiä tai muita vaikeuksia sattuu kauttakulkuliikenteessä kauttakulkuvaltion ®tai -valtioiden ja meriyhteyksiä vailla olevan valtion asianomaisten viranomaisten tulee toimia yhteistyössä niiden poistamiseksi viivytyksettä.
8 artiklaVapaavyöhykkeet ja muut tullihelpotukset
1. Kauttakulkuliikenteen helpottamiseksi saapumis- ja lähtösatamiin kauttakulkuvaltioissa voidaan perustaa vapaavyöhykkeitä ja järjestää muita tullihelpotuksia näiden valtioiden ja meriyhteyksiä vailla olevien valtioiden välisellä sopimuksella.
2. Tämänlaatuisia helpotuksia voidaan järjestää meriyhteyksiä vailla olevien valtioiden hyväksi niihinkin kauttakulkuvaltioihin, joilla ei ole merenrantaa tai merisatamia.
9 artiklaLaajempia helpotuksia koskeva määräys
Tämä yleissopimus ei millään tavalla aiheuta laajempien kuin tämän yleissopimuksen edellyttämien kauttakulkuhelpotusten peruuttamista, joista on sen periaatteiden kanssa yhdenmukaisin ehdoin sovittu sopimusvaltioiden kesken tai joita jokin sopimusvaltio on myöntänyt. Yleissopimus ei myöskään estä myöntämästä tällaisia laajempia helpotuksia vastaisuudessa.
10 artiklaSuhde suosituimman maan klausuuliin
1. Sopimusvaltiot ovat yhtä mieltä, että helpotukset ja erityisoikeudet, joita tässä yleissopimuksessa myönnetään meriyhteyksiä vailla oleville valtioille näiden erityisen maantieteellisen aseman perusteella, pidetään erillään suosituimman maan klausuulin soveltamisesta. Meriyhteyksiä vailla oleva valtio, joka ei ole tämän yleissopimuksen osapuolena, voi vaatia tämän yleissopimuksen mukaisia meriyhteyksiä vailla oleville maille myönnettyjä helpotuksia ja erityisoikeuksia vain tämän meriyhteyksiä vailla olevan valtion ja tällaisia helpotuksia ja erityisoikeuksia myöntävän sopimusvaltion välillä tehtyyn sopimukseen sisältyvän suosituimman maan klausuulin perusteella.
2. Jos sopimusvaltio myöntää meriyhteyksiä vailla olevalle valtiolle laajempia helpotuksia tai erityisoikeuksia kuin tämä yleissopimus edellyttää, nämä laajemmat helpotukset tai erityisoikeudet voidaan rajoittaa tähän meriyhteyksiä vailla olevaan valtioon, paitsi milloin näiden laajempien helpotusten tai erityisoikeuksien epääminen muilta meriyhteyksiä vailla olevilta valtioilta on ristiriidassa tällaisen muun meriyhteyksiä vailla olevan valtion ja näitä helpotuksia tai erityisoikeuksia myöntävän sopimusvaltion väliseen sopimukseen sisältyvän suosituinta maata koskevan määräyksen kanssa.
11 artiklaTerveydenhoitoa, turvallisuutta ja henkisen omaisuuden suojaamista koskevat poikkeukset yleissopimuksesta
1. Mikään sopimusvaltio ei ole tämän yleissopimuksen perusteella velvollinen myöntämään kauttakulkuoikeutta henkilöille, joiden pääsy sen alueelle on kielletty, tai tavaroille, joiden maahantuonti on kielletty, joko yleisen siveellisyyden, terveydenhoidon tai turvallisuuden perusteella tai varotoimenpiteenä eläinten tai kasvien sairauksia ja kulkutauteja vastaan.
2. Jokainen sopimusvaltio on oikeutettu ryhtymään kohtuullisina pidettäviin varotoimiin ja toimenpiteisiin varmistaakseen, että henkilöt ja tavarat, erityisesti yksinoikeuden alaiset tavarat, ovat todella kauttakulussa, ja että kuljetusvälineitä todella käytetään näiden tavaroiden maan läpi kuljettamiseen samoin kuin suojellakseen teiden ja liikennevälineiden turvallisuutta.
3. Mikään ässä yleissopimuksessa ei vaikuta toimenpiteisiin, joihin jokin sopimusvaltio saattaa joutua ryhtymään luonteeltaan joko maailmanlaajuisen tai alueellisen kansainvälisen yleissopimuksen määräysten perusteella, jonka jäsenenä se on, mikäli tällainen yleissopimus oli solmittu jo tämän yleissopimuksen tekopäivänä tai solmitaan myöhemmin, mainittujen määräysten koskiessa:
a) erityisten tavaroiden, kuten huumaavien tai muiden vaarallisten aineiden tai aseiden vientiä, tuontia tai kauttakulkua; tai
b) teollisen, kirjallisen tai taiteellisen omaisuuden suojelemista tai tavaran,erkkien ja alkuperää osoittavien merkintöjen tai nimitysten suojelemista ja vilpillisen kilpailun estämistä.
4. Mikään tässä yleissopimuksessa ei estä mitään sopimusvaltiota ryhtymästä tarpeellisiin toimenpiteisiin olennaisten turvallisuusetujensa suojaamiseksi.
12 artiklaHätätilaa koskevat poikkeukset
Luonteeltaan yleiset tai erityiset toimenpiteet, joihin sopimusvaltio on pakotettu ryhtymään hätätilan vaarantaessa sen poliittisen olemassaolon tai turvallisuuden, voivat poikkeustapauksissa ja mahdollisimman lyhyenä aikana, aiheuttaa poikkeamisen tämän yleissopimuksen määräyksistä ja sillä edellytyksellä, että vapaan kauttakulun periaatetta noudatetaan niin suuressa määrässä kuin mahdollista tällaisena aikana.
13 artiklaYleissopimuksen soveltaminen sodan aikana
Tämä yleissopimus ei puutu sotaakäyvien ja puolueettomien maiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin sodan aikana. Yleissopimus on kuitenkin edelleen voimassa sodan aikana siinä määrin kuin tällaiset oikeudet ja velvollisuudet sen sallivat.
14 artiklaYleissopimuksen velvoitteet ja Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenten oikeudet ja velvollisuudet
Tämä yleissopimus ei aseta millekään sopimusvaltiolle velvoitteita, jotka ovat ristiriidassa sen oikeuksien ja velvollisuuksien kanssa Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenenä.
15 artiklaVastavuoroisuus
Tämän yleissopimuksen määräyksiä sovelletaan vastavuoroisuuden perusteella.
16 artiklaRiitojen ratkaiseminen
1. Jokainen tämän yleissopimuksen määräysten tulkintaa tai soveltamista koskeva riita, jota ei ole ratkaistu neuvotteluilla tai muilla rauhanomaisilla sovintokeinoilla yhdeksän kuukauden kuluessa, on jommankumman osapuolen pyynnöstä, ratkaistava välitysmenettelyllä. Välityslautakunta koostuu kolmesta jäsenestä. Kumpikin riidan osapuoli nimittää yhden jäsenen lautakuntaan, kun taas kolmas jäsen, joka toimii puheenjohtajana, valitaan osapuolten yhteisellä sopimuksella. Jos osapuolet eivät pääse sopimukseen kolmannen jäsenen nimittämisestä kolmen kuukauden kuluessa, kolmannen Jäsenen nimittää Kansainvälisen tuomioistuimen puheenjohtaja. Jos osapuoli ei ole suorittanut nimitystä kolmen kuukauden kuluessa Kansainvälisen tuomioistuimen puheenjohtaja täyttää vapaana olevan paikan tai paikat.
2. Välityslautakunta päättää sille esitetyistä asioista yksinkertaisella ääntenenemmistöllä ja sen päätökset ovat osapuolia sitovia.
3. Välityslautakuntien ja muiden kansainvälisten elimien, Joiden tehtävänä on riitojen ratkaiseminen tämän yleissopimuksen perusteella, on ilmoitettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin välityksellä muille sopimusvaltioille riidoista ja niiden luonteesta sekä niiden ratkaisuehdoista.
17 artiklaAllekirjoitus
Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoitusta varten joulukuun 31 päivään 1965 saakka kaikille Yhdistyneiden Kansakuntien tai sen erityisjärjestöjen jäsenvaltioille tai Kansainvälisen tuomioistuimen perussäännön osapuolille sekä muille valtioille, jotka Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous on kutsunut yleissopimuksen osapuoliksi.
18 artiklaRatifiointi
Tämä yleissopimus on ratifioitava. Ratifioimiskirjat talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.
19 artiklaLiittyminen
Tämä yleissopimus on avoinna liittymistä varten kaikille valtioille, jotka kuuluvat johonkin 17 artiklassa mainituista neljästä ryhmästä. Liittymiskirjat talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.
20 artiklaVoimaatulo
1. Tämä yleissopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä vähintäin kahden meriyhteyksiä vailla olevan valtion ja kahden kauttakulkuvaltion, joilla on merenrantaa, ratifioimis- tai liittymiskirjojen talletuspäivästä.
2. Tämän artiklan 1 pykälän mukaisen yleissopimuksen voimaantuloa varten tarvittavan ratifioimis- tai liittymiskirjojen talletuksen jälkeen yleissopimus tulee voimaan jokaisen sen ratifioineen tai siihen liittyneen valtion osalta kolmantenakymmenentenä päivänä tällaisen valtion ratifioimis- tai liittymiskirjan talletuksesta.
21 artiklaTarkistus
Kolmanneksen sopimusvaltioista, ja sopimusvaltioiden enemmistön myötävaikutuksella, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin tulee kutsua koolle konferenssi tämän yleissopimuksen tarkistamiseksi.
22 artiklaPääsihteerin ilmoitukset
Yhdistyneiden Kansakuntien Pääsihteerin tulee ilmoittaa kaikille johonkin 17 artiklassa mainituista neljästä ryhmästä kuuluville valtioille:
a) tämän yleissopimuksen allekirjoituksista ja ratifioimis- tai liittymiskirjojen talletuksista 17, 18 ja 19 artiklojen mukaisesti;
b) päivästä, jolloin tämä yleissopimus tulee voimaan 20 artiklan mukaisesti;
c) tarkistuspyynnöistä 21 artiklan mukaisesti.
23 artiklaTodistusvoimaiset tekstit
Tämän yleissopimuksen alkuperäiskappale, jonka englannin-, espanjan-, kiinan-, ranskan- ja venäjänkielisten tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset, talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan, joka lähettää niistä oikeaksi todistetut jäljennökset kaikille johonkin 17 artiklassa mainituista neljästä ryhmästä kuuluville valtioille.
Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet valtuutetut, hallitustensa siihen asianmukaisesti valtuuttamina, ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.
Tehty Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa 8 päivänä heinäkuuta 1965.