Asetus Tsekkoslovakian kanssa tehdyn kansainvälisiä maantiekuljetuksia koskevan sopimuksen voimaansaattamisesta.
- Allekirjoituspäivä
Sitten kun Suomen ja Tsekkoslovakian välisen kansainvälisiä maantiekuljetuksia koskevan, Helsingissä 23 päivänä helmikuuta 1970 tehdyn sopimuksen eräät määräykset on 11 päivänä joulukuuta 1970 annetulla, myös Ahvenanmaan maakuntapäivien osaltaan hyväksymällä, lailla (818/70) hyväksytty, tasavallan presidentti ratifioinut sopimuksen ja sen 17 artiklan tarkoittamat nootit vaihdettu 15 päivänä joulukuuta 1970, säädetään ulkoasiainministerin esittelystä, että sopimus tulee voimaan 15 päivänä tammikuuta 1971 niin kuin siitä on sovittu.
Tarkempia määräyksiä sopimuksen määräysten soveltamisesta antaa tarvittaessa liikenneministeriö.
Suomen Tasavallan hallituksen ja Tsekkoslovakian Sosialistisen Tasavallan hallituksen välinen kansainvälisiä maantiekuljetuksia koskeva SOPIMUS
I Henkilöliikenne
Suomen Tasavallan hallitus ja Tsekkoslovakian Sosialistisen Tasavallan hallitus;
haluten edistää henkilö- ja tavarakuljetuksia molempien valtioiden välillä ja niiden alueiden kautta;
ovat sopineet seuraavasta:
1 artikla
1. Kaikkiin molempien valtioiden välillä tai niiden kautta linja-autolla suoritettaviin henkilökuljetuksiin, lukuun ottamatta 4 artiklassa mainittuja kuljetuksia, tarvitaan lupa.
2. Tässä sopimuksessa ymmärretään "linja-autolla" henkilöiden kuljetukseen tarkoitettua moottoriajoneuvoa, jossa kuljettajan paikan lisäksi on enemmän kuin kahdeksan istumapaikkaa.
2 artikla
1. Säännöllisiin henkilökuljetuksiin linjaautolla molempien valtioiden välillä tai niiden alueiden kautta tarvitaan edeltäkäsin annettava lupa.
2. Kummankin sopimuspuolen asianomaiset viranomaiset antavat luvan omalla alueellaan suoritettavaa kuljetuksen osaa varten.
3. Sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset määräävät yhdessä lupien antomenettelyn ja -ehdot.
3 artikla
Kaikkiin muihin epäsäännöllisiin kuljetuksiin linja-autolla kuin tämän sopimuksen 4 artiklassa mainittuihin satunnaisiin kuljetuksiin tarvitaan edeltäkäsin annettava lupa. Hakemukset tulee lähettää suoraan toisen sopimuspuolen asianomaiselle viranomaiselle.
4 artikla
Satunnaisiin henkilökuljetuksiin linja-autolla ei tarvita lupaa. Tällaisesta kuljetuksesta on kysymys, kun samoja henkilöitä kuljetetaan samalla ajoneuvolla joko
a) kiertomatkalla, joka alkaa ajoneuvon rekisteröintivaltiosta ja joka on tarkoitettu päättymään sinne ("kiertomatkat suljetuin ovin"), tai
b) matkalla, joka alkaa ajoneuvon rekisteröintivaltiossa sijaitsevalta paikkakunnalta ja päättyy toisen valtion alueella sijaitsevaan määräpaikkaan edellyttäen, että ellei muuta lupaa ole, ajoneuvo poistuu alueelta tyhjänä.
5 artikla
Edellämainituissa kuljetuksissa epäkuntoon joutuneen linja-auton korvaaminen toisella linjaautolla samoin kuin rikkoutuneen linja-auton kuljetus, sallitaan myös ilman lupaa.
II Tavaraliikenne
6 artikla
Muihin kuin tämän sopimuksen 7 artiklassa määriteltyihin tavarakuljetuksiin molempien valtioiden välillä tai niiden alueiden kautta tarvitaan lupa.
7 artikla
Lupaa ei vaadita
a) rikkoutuneen ajoneuvon korvaamiseen toisella ajoneuvolla ja/tai rikkoutuneen ajoneuvon kuljetukseen;
b) taideteosten kuljetukseen;
c) satunnaiseen yksinomaan mainostukseen tai opetukseen tarkoitettujen tavaroiden ja varusteiden kuljetukseen;
d) lavasteiden, varusteiden tai eläinten kuljetukseen, teatteri-, musiikki-, elokuva-, sirkus- tai urheilutilaisuuksiin taikka näyttelyihin tahi messuille taikka radio-, televisio- tai elokuvaohjelmien valmistuspaikoille tai sieltä pois;
e) tavaroiden kuljetukseen messuja tai näyttelyitä varten;
f) hautauskuljetuksiin;
g) postin kuljetukseen;
h) kotitaloustavaroiden kuljetukseen;
i) tavarankuljetuksiin tähän tarkoitetuilla moottoriajoneuvoilla, joiden todellinen kokonaispaino (perävaunu mukaanluettuna) ei ylitä 1000 kg;
j) lentoreittien muutoksista aiheutuneisiin tavaroiden kuljetuksiin lentokentille ja lentokentiltä;
k) mehiläisten ja kalanpoikasten kuljetukseen.
8 artikla
1. Sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset voivat sopia seuraavanlaisten lupien käytöstä:
a) määräaikaiset luvat, jotka oikeuttavat rajoittamattomaan määrään kuljetuksia tänä aikana; tai
b) luvat yhtä kuljetusta varten.
2. Lupa oikeuttaa myös yhteen paluumatkaan toisen valtion alueelta tai yhteen kauttakulkumatkaan kumpaankin suuntaan tämän alueen kautta.
3. Lupaa saa käyttää ainoastaan liikenteenharjoittaja, jolle se on annettu.
4. Sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset sopivat yhdessä luvan mallista.
9 artikla
1. Ajoneuvon rekisteröintivaltion asianomaiset viranomaiset antavat luvat toisen sopimuspuolen asianomaisten viranomaisten puolesta sopimuspuolten asianomaisten viranomaisten vuosittain yhdessä vastavuoroisuuden pohjalta määräämien kiintiöiden rajoissa.
2. Jommankumman sopimuspuolen pyynnöstä voidaan määrätyn kiintiön lisäksi antaa ylimääräisiä lupia.
10 artikla
Jos kuljetusta suorittavan ajoneuvon tai ajoneuvoyhdistelmän painot tai päämitat ylittävät toisessa valtiossa sallitut enimmäismäärät, tarvitaan tähän 8 artiklassa mainitun luvan lisäksi tämän valtion asianomaisen viranomaisen antama erikoislupa.
III Yleisiä määräyksiä
11 artikla
1. Liikenteenharjoittaja ei saa suorittaa henkilö- tai tavarakuljetuksia kahden toisen valtion alueella sijaitsevan pisteen välillä.
2. Liikenteenharjoittaja ei saa suorittaa kuljetuksia toisen valtion alueen ja kolmannen maan välillä, ellei hän ole saanut siihen erikoislupaa tämän valtion asianomaisilta viranomaisilta.
12 artikla
Lupien on oltava mukana kaikilla matkoilla toisen valtion alueella ja ne on vaadittaessa esitettävä tarkastusviranomaisille.
13 artikla
1. Mitään veroja, palkkioita tai maksuja ei kummassakaan valtiossa peritä henkilöliikennelupien antamisesta tai toisessa valtiossa rekisteröityjen ajoneuvojen liikennöimisestä tai hallussapidosta.
2. Tämän sopimuksen 9 artiklan 1 kohdassa mainitun kiintiön rajoissa ei mitään veroja, palkkioita tai maksuja peritä tavaraliikenteen osalta ajoneuvoilta, jotka on rekisteröity jommassakummassa valtiossa ja suorittavat kuljetuksia toisessa valtiossa eikä tällaisten ajoneuvojen liikennöimisestä ja hallussapidosta. Mitään maksuja ei myöskään peritä lupien antamisesta.
3. Tämän sopimuksen 7 artiklan mukaisesti suoritetut kuljetukset ovat myös vapautettuja veroista, palkkioista ja maksuista.
4. Määrätyn kiintiön ylittäviä tavarakuljetuksia varten annetuista luvista samoin kuin kuljetuksista ja ajoneuvojen hallussapidosta on suoritettava verot, palkkiot tai maksut kyseisellä alueella voimassa olevien kansallisten lakien ja määräysten mukaisesti.
14 artikla
Sellaisiin kysymyksiin, joita ei ole käsitelty tässä sopimuksessa tai missään kansainvälisessä yleissopimuksessa, jonka osapuolina molemmat valtiot ovat, sovelletaan asianomaisen sopimuspuolen voimassaolevia kansallisia lakeja ja määräyksiä.
15 artikla
Sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset ilmoittavat toisen sopimuspuolen asianomaisille viranomaisille kaikista tämän sopimuksen määräysten vakavista rikkomuksista ja ryhtyvät tarpeellisiin toimenpiteisiin tällaisten rikkomusten estämiseksi.
16 artikla
1. Sopimuspuolet sopivat tämän sopimuksen soveltamista koskevista kysymyksistä.
2. Tätä tarkoitusta varten sopimuspuolet voivat muodostaa sekakomitean.
3. Sekakomitea kokoontuu jommankumman sopimuspuolen vaatimuksesta.
4. Sopimuspuolet ilmoittavat toisilleen, mitkä ovat asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset.
17 artikla
1. Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun molempien sopimuspuolten hallitukset ovat ilmoittaneet toisilleen, että tämän sopimuksen voimaantuloon tarvittavat perustuslailliset muodollisuudet on täytetty.
2. Sopimus on voimassa yhden vuoden voimaantulostaan lukien ja sen voimassaolo jatkuu sen jälkeen automaattisesti vuoden kerrallaan, ellei jompikumpi sopimuspuoli sano sitä irti kolmea kuukautta ennen kalenterivuoden päättymistä.
Tehty Helsingissä 23 päivänä helmikuuta 1970 kahtena englanninkielisenä kappaleena, jotka ovat kumpikin yhtä todistusvoimaisia.