Asetus Suomen ja Puolan välisen kansainvälisiä maantiekuljetuksia koskevan sopimuksen voimaansaattamisesta.
- Allekirjoituspäivä
Sitten kun Suomen ja Puolan välisen kansainvälisiä maantiekuljetuksia koskevan, Varsovassa 18 päivänä lokakuuta 1969 allekirjoitetun sopimuksen määräykset on 24 päivänä maaliskuuta 1970 annetulla, myös Ahvenanmaan maakuntapäivien osaltaan hyväksymällä, lailla (271/70) hyväksytty, tasavallan presidentti hyväksynyt sopimuksen ja hyväksymistä koskevat nootit vaihdettu 1 päivänä huhtikuuta 1970, säädetään ulkoasiainministerin esittelystä, että sopimus tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1970 niin kuin siitä on sovittu.
Tarkempia määräyksiä sopimuksen määräysten soveltamisesta antaa tarvittaessa liikenneministeriö.
Suomen Tasavallan hallituksen ja Puolan Kansantasavallan hallituksen välinen kansainvälisiä maantiekuljetuksia koskeva SOPIMUS
Suomen Tasavallan hallitus ja Puolan Kansantasavallan hallitus,
haluten edistää matkustajien ja tavaroiden maantiekuljetuksia molempien valtioiden välillä ja niiden alueiden kautta,
ovat sopineet seuraavasta:
1 artikla
1. Tässä sopimuksessa määrätyin ehdoin sopimuspuolten liikenteenharjoittajat voivat suorittaa kansainvälisiä maantiekuljetuksia molempien valtioiden välillä ja niiden alueiden kautta jommankumman sopimuspuolen alueella rekisteröidyillä moottoriajoneuvoilla.
2. Tämän artiklan 1 kohdassa mainittu oikeus annetaan ainoastaan liikenteenharjoittajille, jotka kotivaltiossaan ovat oikeutettuja suorittamaan maantiekuljetuksia.
I Matkustajaliikenne
2 artikla
1. Säännölliseen matkustajaliikenteeseen sopimusvaltioiden välillä tai niiden alueiden kautta tarvitaan edeltäkäsin annettava lupa.
2. Säännöllisellä matkustajaliikenteellä tarkoitetaan linja-autolla suoritettavaa matkustajien kuljetusta määrätyllä reitillä edeltäkäsin vahvistettujen ja julkaistujen aikataulujen ja tariffien mukaisesti.
3. Tämän artiklan 1 kohdassa mainitun luvan antaa kummankin sopimuspuolen asianomainen viranomainen omalla alueellaan suoritettavaa kuljetuksen osaa varten. Sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset päättävät yhdessä lupien antomenettelystä ja niiden ehdoista.
3 artikla
Säännöllistä matkustajaliikennettä lukuunottamatta ei matkustajien kuljetukseen tarvita lupaa.
II Tavaraliikenne
4 artikla
1. Muihin kuin 7 artiklassa määriteltyihin tavarankuljetuksiin sopimusvaltioiden välillä tai niiden alueiden kautta tarvitaan lupa.
2. Ajoneuvon rekisteröintivaltion asianomaiset viranomaiset antavat luvat toisen sopimuspuolen asianomaisten viranomaisten puolesta sopimuspuolten asianomaisten viranomaisten yhteisesti vuosittain vastavuoroisuuden pohjalta määräämien kiintiöiden rajoissa.
3. Sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset toimittavat toisilleen riittävän määrän tämän artiklan 2 kohdassa mainittuja lupia.
5 artikla
1. Jokaista ajoneuvoa tai ajoneuvoyhdistelmää varten annetaan erillinen lupa.
2. Sama lupa oikeuttaa liikenteenharjoittajan ottamaan paluukuorman toisen sopimuspuolen alueelta.
3. Lupaa on oikeutettu käyttämään ainoastaan liikenteenharjoittaja, jolle se on annettu, eikä sitä voida siirtää.
6 artikla
Sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset voivat sopia seuraavien kuljetuslupien käytöstä:
a) määrättyä aikaa varten annettavat kuljetusluvat, jotka oikeuttavat rajoittamattomaan määrään kuljetustoimenpiteitä tänä aikana; tai
b) yhteen matkaan oikeuttavat kuljetusluvat.
7 artikla
Lupaa ei vaadita:
a) kotitaloustavaroiden muuttokuljetuksiin;
b) hautauskuljetuksiin;
c) jommankumman sopimuspuolen alueella tapahtuvia messuja tai näyttelyitä varten tarkoitettujen tavaroiden kuljetuksiin;
d) teatteri-, musiikki-, elokuva-, urheilu- tai muihin tilaisuuksiin ja näyttelyihin sekä messuille tai toisen sopimuspuolen alueella tehtävien radio- tai televisio-ohjelmien tai filmien tekemiseen tarkoitettujen varusteiden kuljetuksiin;
e) rikkoutuneen ajoneuvon sijaan tulevalta ajoneuvolta;
f) jommankumman sopimuspuolen alueella tapahtuvia kansainvälisiä messuja tai näyttelyitä varten tarkoitetuilta ajoneuvoilta tai ajoneuvoyhdistelmiltä;
g) rakenteeltaan muuhun tarkoitukseen kuin henkilöiden tai tavaroiden kuljetukseen tarkoitetuilta erikoisajoneuvoilta.
8 artikla
Tämän sopimuksen mukaisiin tavaroiden kuljetuksiin tarvitaan kansainvälinen kuljetuskirja.
III Muita määräyksiä
9 artikla
1. Jos kuljetusta suorittavan kuormatun tai kuormaamattoman ajoneuvon tai ajoneuvoyhdistelmän paino tai päämitat ylittävät toisen sopimuspuolen alueella sallitut enimmäisarvot, tarvitaan 4 artiklassa mainitun luvan lisäksi tämän sopimuspuolen asianomaisen viranomaisen antama erikoislupa.
2. Kumpikin sopimuspuoli voi myös vaatia erikoisluvan vaarallisten tavaroiden kuljetukseen.
10 artikla
1. Kummankaan sopimuspuolen liikenteenharjoittajat eivät saa kuljettaa matkustajia tai tavaroita kahden toisen sopimuspuolen alueella sijaitsevan pisteen välillä.
2. Kummankaan sopimuspuolen liikenteenharjoittajat eivät saa suorittaa kuljetuksia toisen sopimuspuolen alueen ja kolmannen valtion välillä, ellei toisen sopimuspuolen asianomainen viranomainen ole antanut siihen erikoislupaa.
11 artikla
Asianomaiset luvat ja kuljetuskirja tulee olla mukana ajoneuvossa kaikilla matkoilla ja ne tulee vaadittaessa esittää tarkastusviranomaisille.
12 artikla
Niin matkustajien kuin tavaroidenkin kuljetukseen tarkoitettujen ajoneuvojen tulee olla suoritettaviin kuljetuksiin sopivia ja ne tulee pitää teknisesti asianmukaisessa kunnossa.
13 artikla
1. Tämän sopimuksen mukaisesti annetut luvat ovat vapaat veroista ja maksuista.
2. Tässä sopimuksessa tarkoitetuista tavaroiden ja matkustajien kuljetuksista tulee suorittaa toisessa sopimusvaltiossa voimassa olevat verot ja maksut.
3. Sopimuspuolet voivat noottien vaihdolla sopia vastavuoroisesta osittaisesta tai täydellisestä vapautuksesta tämän artiklan 2 kohdassa mainituista veroista ja maksuista.
14 artikla
Sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset sopivat yhdessä tämän sopimuksen tarkoittamia kuljetuksia koskevien tilastotietojen vaihdon periaatteet.
15 artikla
Jommankumman sopimuspuolen alueella voimassa olevien ajokorttien katsotaan olevan voimassa toisen sopimuspuolen alueella.
16 artikla
1. Ajoneuvon tavanomaisissa polttoainesäiliöissä oleva polttoaine saadaan tuoda maahan tuontitullitta ja veroitta sekä kieltojen ja rajoituksien estämättä.
2. Tavanomaisella polttoainesäiliöllä tarkoitetaan alunperin kyseistä ajoneuvotyyppiä varten tarkoitettua polttoainesäiliötä.
3. Varaosat ja voiteluaineet ovat vapaat tuontimaksuista ja veroista. Käyttämättömät varaosat tulee viedä maasta ja vaihdetut osat joko viedä maasta, hävittää tai poistaa sillä alueella voimassa olevien määräysten mukaisesti, jossa ajoneuvo toimii.
17 artikla
Tämän sopimuksen soveltamisesta aiheutuvat maksut tulee suorittaa sopimuspuolten välillä voimassa olevien maksusopimusten mukaisesti.
18 artikla
Sopimuspuolten liikenteenharjoittajien tulee noudattaa voimassa olevia liikennesääntöjä ja muita lain määräyksiä siinä valtiossa, jonka alueella ajoneuvo toimii.
19 artikla
Kummankin sopimuspuolen asianomaisten viranomaisten tulee ilmoittaa toisen sopimuspuolen asianomaisille viranomaisille kaikista tämän sopimuksen määräysten rikkomuksista ja ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin tällaisten rikkomusten estämiseksi.
20 artikla
Milloin on välttämätöntä, sopimuspuolten tulee lainsäädäntönsä rajoissa pyrkiä auttamaan tämän sopimuksen mukaisia kuljetuksia suorittavissa hätätilaan joutuneissa moottoriajoneuvoissa olevia henkilöitä ja huolehtia niissä olevasta omaisuudesta.
21 artikla
1. Sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset määräävät tämän sopimuksen soveltamista koskevista kysymyksistä erityisessä pöytäkirjassa.
2. Sopimuspuolten asianomaiset viranomaiset pitävät jatkuvaa ja suoraa yhteyttä toisiinsa kaikissa tämän sopimuksen soveltamisesta aiheutuvissa kysymyksissä.
22 artikla
Kummankin sopimuspuolen tulee ilmoittaa toiselle sopimuspuolelle ne asianomaiset viranomaiset, jotka ovat oikeutettuja käsittelemään tämän sopimuksen soveltamiseen liittyviä kysymyksiä.
23 artikla
1. Tämä sopimus tulee hyväksyä kummankin sopimuspuolen lainsäädännön mukaisesti ja se tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä siitä, kun tällaista hyväksymistä koskevien noottien vaihto on tapahtunut.
2. Tämä sopimus on voimassa yhden vuoden pituisen ajanjakson ja sen voimassaolo jatkuu sen jälkeen vuoden kerrallaan ellei jompikumpi sopimuspuoli sano sitä irti ilmoituksella vähintään kolmea kuukautta ennen sen vuosittaista päättymispäivää.
Tehty kahtena englanninkielisenä kappaleena Varsovassa 18 päivänä lokakuuta 1969.