4/1970

1 artikla

Tässä yleissopimuksessa on seuraavilla sanonnoilla niille jäljempänä annettu merkitys:

a) "edustuston päällikkö" tarkoittaa henkilöä, jonka lähettäjävaltio on määrännyt toimimaan tässä ominaisuudessa;

b) "edustuston jäsenet" tarkoittaa edustuston päällikköä ja edustuston henkilökunnan jäseniä;

c) "edustuston henkilökunnan jäsenet" tarkoittaa diplomaattisen henkilökunnan, hallinnollisen ja teknillisen henkilökunnan sekä edustuston palveluskunnan jäseniäù

d) "diplomaattisen henkilökunnan jäsenet" tarkoittaa niitä edustuston henkilökunnan jäseniä, joilla on diplomaattinen asema;

e) "diplomaattinen edustaja" tarkoittaa edustuston päällikköä tai diplomaattisen henkilökunnan jäsentä;

f) "hallinnollisen ja teknillisen henkilökunnan jäsenet" tarkoittaa edustuston hallinnollisessa tai teknillisessä palveluksessa olevia edustuston henkilökunnan jäseniä;

g) "palveluskunnan jäsenet" tarkoittaa edustuston palvelusväkeen kuuluvia edustuston henkilökunnan jäseniä;

h) "yksityinen palvelija" tarkoittaa edustuston jäsenen yksityisessä palveluksessa olevaa henkilöä, joka ei ole lähettäjävaltion palveluksessa;

i) "edustuston tilat" tarkoittaa omistusoikeudesta riippumatta rakennuksia tai niiden osia sekä niihin liittyvää maa-aluetta, joita käytetään edustuston tarkoituksiin, mukaan luettuna edustuston päällikön asunto.

2 artikla

Diplomaattisten suhteiden solmiminen valtioiden kesken ja pysyvien diplomaattisten edustustojen perustaminen tapahtuu molemminpuolisella suostumuksella.

3 artikla

1. Diplomaattisen edustuston tehtäviin sisältyy muun muassa:

a) lähettäjävaltion edustaminen vastaanottajavaltiossa;

b) lähettäjävaltion ja sen kansalaisten etujen suojaaminen vastaanottajavaltiossa kansainvälisen oikeuden sallimissa rajoissa;

c) neuvotteleminen vastaanottajavaltion hallituksen kanssa;

d) tutustuminen kaikin laillisin keinoin vastaanottajavaltion oloihin ja tapahtumiin sekä niistä tiedottaminen lähettäjävaltion hallitukselle;

e) lähettäjävaltion ja vastaanottajavaltion välisten ystävällisten suhteiden edistäminen sekä niiden välisten taloudellisten, sivistyksellisten ja tieteellisten suhteiden kehittäminen.

2. Minkään tässä yleissopimuksessa ei saa katsoa estävän diplomaattista edustustoa suorittamasta konsulintehtäviä.

4 artikla

1. Lähettäjävaltion on varmistauduttava siitä, että vastaanottajavaltion agrementti on myönnetty henkilölle, jonka se aikoo akkreditoida siihen valtioon edustuston päälliköksi.

2. Vastaanottajavaltio ei ole velvollinen ilmoittamaan lähettäjävaltiolle agrementin epäämisen syitä.

5 artikla

1. Ilmoitettuaan aikomuksestaan asianmuKaisesti kysymyksessä oleville vastaanottajavaltioille lähettäjävaltio voi akkreditoida edustuston päällikön tai määrätä diplomaattisen henkilökunnan minkä tahansa jäsenen useampaan kuin yhteen valtioon, jollei jokin vastaanottajavaltioista sitä nimenomaan vastusta.

2. jos lähettäjävaltio akkreditoi edustuston päällikön toimimaan yhdessä tai useammassa muussa valtiossa, se voi perustaa väliaikaisen asiainhoitajan (charge d'affaires ad interim) johtaman diplomaattisen edustuston sellaiseen valtioon, missä edustuston päällikkö ei vakinaisesti asu.

3. Edustuston päällikkö tai sen diplomaattisen henkilökunnan jäsen voi toimia lähettäjävaltion edustajana kansainvälisissä järjestöissä.

6 artikla

Useat valtiot voivat määrätä saman henkilön edustuston päälliköksi muuhun valtioon, jollei vastaanottajavaltio sitä vastusta.

7 artikla

Huomioon ottaen 5, 8, 9 ja 11 artiklan määräykset, lähettäjävaltio voi vapaasti nimittää edustuston henkilökunnan jäsenet. Vastaanottajavaltio voi kuitenkin vaatia, että sotilas-, laivasto- ja ilmailuasiamiesten nimet alistetaan etukäteen sen hyväksyttäviksi.

8 artikla

1. Edustuston diplomaattisen henkilökunnan jäsenten tulee periaatteessa olla lähettäjävaltion kansalaisia.

2. Edustuston diplomaattisen henkilökunnan jäseniksi ei saa määrätä vastaanottajavaltion kansalaisia, ellei vastaanottajavaltio anna siihen suostumustaan, jonka se milloin tahansa voi peruuttaa.

3. Vastaanottajavaltio voi pidättää itselleen saman oikeuden sellaisten kolmannen valtion kansalaisten suhteen, jotka eivät samanaikaisesti ole lähettäjävaltion kansalaisia.

9 artikla

1. Vastaanottajavaltio voi milloin tahansa ja tarvitsematta perustella päätöstään ilmoittaa lähettäjävaltiolle, että edustuston päällikkö tai sen diplomaattisen henkilökunnan jäsen on persona non grata tai että edustuston henkilökunnan jotakin muuta jäsentä ei voida hyväksyä. Lähettäjävaltion on tällaisessa tapauksessa joko kutsuttava asianomainen henkilö kotiin tai vapautettava hänet tehtävistään edustustossa. Henkilön voidaan julistaa olevan non grata tai ei-hyväksyttävä ennen hänen saapumistaan vastaanottajavaltion alueelle.

2. Jos lähettäjävaltio kieltäytyy täyttämästä tai jollei se kohtuullisessa ajassa täytä tämän artiklan 1 kohdan mukaisia velvollisuuksiaan, vastaanottaja valtio voi kieltäytyä tunnustamasta asianomaista henkilöä edustuston jäseneksi.

10 artikla

1. Vastaanottajavaltion ulkoasiainministeriölle tai muulle sovitulle ministeriölle on ilmoitettava:

a) edustuston jäsenten nimittämisestä, heidän saapumisestaan ja lopullisesta lähdöstään tai heidän tehtäviensä päättymisestä edustustossa;

b) edustuston jäsenten perheeseen kuuluvien henkilöiden saapumisesta ja lopullisesta lähdöstä sekä tarvittaessa siitä, tuleeko joku henkilö edustuston jäsenen perheenjäseneksi tai lakkaako hän olemasta sellainen;

c) edellä a-kohdassa mainittujen henkilöiden palveluksessa olevien yksityispalvelijoiden saapumisesta ja lopullisesta lähdöstä sekä tarvittaessa siitä, että he jättävät sellaisen henkilön palveluksen

d) vastaanottajavaltiossa asuvien henkilöiden ottamisesta sellaiseen palvelukseen, jossa he ovat edustuston jäseniä tai erioikeuksia ja vapauksia nauttivia yksityispalvelijoita, tai heidän erottamisestaan tällaisesta palveluksesta.

2. Saapumisesta ja lopullisesta lähdöstä on aina milloin se on mahdollista ilmoitettava etukäteen.

11 artikla

1. Ellei ole nimenomaisesti sovittu edustuston henkilövahvuudesta, vastaanottajavaltio voi vaatia, että edustuston henkilökunnan vahvuus pidetään vastaanottajavaltion kohtuullisiksi ja säännönmukaisiksi katsomissa rajoissa huomioon ottaen vastaanottajavaltion olosuhteet ja asianomaisen edustuston tarpeet.

2. Vastaanottajavaltio voi niin ikään samoissa puitteissa ja ketään syrjimättä kieltäytyä hyväksymästä määrättyyn ryhmään kuuluvia virkailijoita.

12 artikla

Ilman vastaanottajavaltion nimenomaista, ennakolta antamaa suostumusta lähettäjävaltio ei saa perustaa edustustoon kuuluvia toimistoja muille paikkakunnille kuin mihin edustusto itse on sijoitettu.

13 artikla

1. Edustuston päällikön katsotaan ryhtyneen hoitamaan virkaansa vastaanottajavaltiossa joko jätettyään valtuuskirjeensä tai ilmoitettuaan saapumisestaan ja toimitettuaan vastaanottajavaltion ulkoasiainministeriölle tai muulle ministeriölle, josta on sovittu, oikeaksi todistetun jäljennöksen valtuuskirjeestään vastaanottaja valtiossa vallitsevan käytännön mukaan, jota on sovellettava yhdenmukaisesti.

2. Järjestys, missä valtuuskirje tai sen oikeaksi todistettu jäljennös jätetään, määräytyy edustuston päällikön saapumisen päivä- ja kellonmäärän mukaan.

14 artikla

1. Edustuston päälliköt jaetaan kolmeen luokkaan, nimittäin:

a) valtioiden päämiesten luo akkreditoidut suurlähettiläät tai nuntiukset ja muut vastaavanarvoiset edustuston päälliköt;

b) valtioiden päämiesten luo akkreditoidut lähettiläät, ministerit ja internuntiukset;

c) ulkoasiainministereiden luo akkreditoidut asiainhoitajat.

2. Arvojärjestystä ja etikettiä lukuunottamatta edustuston päälliköiden välillä ei saa tehdä eroa sen perusteella, mihin luokkaan he kuuluvat.

15 artikla

Valtiot sopivat keskenään siitä luokasta, johon niiden edustustojen päälliköiden tulee kuulua.

16 artikla

1. Edustustojen päälliköiden arvojärjestys omassa luokassaan määräytyy sen päivä- ja kellonmäärän mukaan, jolloin he 13 artiklan mukaisesti ovat ryhtyneet hoitamaan tehtäviään.

2. Edustuston päällikön valtuuskirjeeseen tehdyt muutokset, jotka eivät aiheuta hänen siirtymistään toiseen luokkaan, eivät vaikuta hänen arvojärjestykseensä.

3. Tämä artikla ei vaikuta vastaanottajavaltion hyväksymään Pyhän Istuimen edustajan arvojärjestystä koskevaan käytäntöön.

17 artikla

Edustuston päällikön on ilmoitettava edustuston diplomaattisen henkilökunnan jäsenten arvojärjestys ulkoasiainministeriölle tai muulle ministeriölle, josta on sovittu.

18 artikla

Jokaisessa valtiossa noudatettavan menettelytavan edustuston päälliköitä vastaanotettaessa on oltava yhdenmukainen kussakin luokassa.

19 artikla

1. Jos edustuston päällikön virka on avoin tai jos edustuston päällikkö on estynyt hoitamasta tehtäviään, väliaikainen asiainhoitaja (charge d'affaires ad interim) toimii tilapäisesti edustuston päällikön sijaisena. Väliaikaisen asianhoitajan nimi on joko edustuston päällikön, tai, jos hän on estynyt sitä tekemästä, lähettäjävaltion ulkoasiainministeriön ilmoitettava vastaanottajavaltion ulkoasiainministeriölle tai muulle ministeriölle, josta on sovittu.

2. Milloin vastaanottajavaltiossa ketään edustuston diplomaattiseen henkilökuntaan kuuluvaa ei ole paikalla, lähettäjävaltio voi vastaanottajavaltion suostumuksella määrätä hallinnolliseen ja teknilliseen henkilökuntaan kuuluvan edustuston jäsenen hoitamaan edustuston juoksevia hallinnollisia asioita.

20 artikla

Edustustolla ja sen päälliköllä on oikeus käyttää lähettäjävaltion lippua ja vaakunaa edustuston tiloissa, mukaan luettuna edustuston päällikön asunto, sekä hänen kulkuvälineissään.

21 artikla

1. Vastaanottajavaltion on joko omalla alueellaan lainsäädäntönsä puitteissa avustettava lähettäjävaltiota edustustolle välttämättömien huoneistotilojen hankkimisessa tai muulla tavoin avustettava sitä saamaan käyttöönsä huoneistoja.

2. Tarvittaessa sen on myös avustettava edustustoja saamaan käyttöönsä sopivia asuntoja niiden jäsenille.

22 artikla

1. Edustuston tilat ovat loukkaamattomia. Vastaanottajavaltion edustajat eivät edustuston päällikön luvatta saa tunkeutua niihin.

2. Vastaanottajavaltion erityinen velvollisuus on ryhtyä kaikkiin asianmukaisiin toimenpiteisiin edustuston suojelemiseksi sinne tunkeutumiselta ja vahingonteolta sekä sen estämiseksi, että edustuston rauhaa häiritään tai sen arvovaltaa vahingoitetaan.

3. Edustuston tilat, niiden kalustus ja muu niissä oleva omaisuus sekä edustuston kuljetusvälineet ovat vapautetut etsinnästä, pakkootosta, takavarikoinnista tai täytäntöönpanotoimenpiteistä.

23 artikla

1. Lähettäjävaltio ja edustuston päällikkö ovat vapautetut kaikista valtiollisista, alueellisista tai kunnallisista edustuston omistamiin tai vuokraamiin tiloihin kohdistuvista maksuista ja veroista, lukuunottamatta sellaisia, joita on pidettävä maksuna erityisistä palveluksista.

2. Tässä artiklassa mainittu verovapaus ei Koske sellaisia maksuja ja veroja, jotka lähettäjävaltion tai edustuston päällikön kanssa sopimuksen tekevien henkilöiden on vastaanottajavaltion lain mukaan suoritettava.

24 artikla

Edustuston arkisto ja asiakirjat ovat aina loukkaamattomia riippumatta niiden sijainnista.

25 artikla

Vastaanottajavaltion on kaikin tavoin helpotettava edustuston tehtävien suorittamista.

26 artikla

Mikäli muuta ei johdu sellaisia vyöhykkeitä koskevista laeista ja määräyksistä, joille pääsy on kielletty tai rajoitettu valtion turvallisuuden takia, vastaanottajavaltion on turvattava edustuston kaikille jäsenille oikeus vapaasti liikkua ja matkustaa alueellaan.

27 artikla

1. Vastaanottajavaltion on sallittava edustustolle kaikissa virallisissa tarkoituksissa vapaa viestiyhteys ja suojeltava sitä. Yhteydenpidossa lähettäjävaltion hallituksen ja sen muiden edustustojen sekä konsulinvirastojen kanssa edustusto saa, riippumatta näiden sijainnista, käyttää kaikkia sopivia keinoja mukaan luettuina diplomaattiset kuriirit sekä koodi- ja salakielisanomat. Edustusto saa kuitenkin asentaa radiolähettimen ja käyttää sitä vain vastaanottajavaltion luvalla.

2. Edustuston virallinen kirjeenvaihto on loukkaamaton. Virallisella kirjeenvaihdolla tarkoitetaan kaikkea edustustoon ja sen toimintaan liittyvää kirjeenvaihtoa.

3. Diplomaattista kuriirilähetystä ei saa avata eikä pidättää.

4. Diplomaattisen kuriirilähetyksen muodostavien kollien tulee olla niiden luonteen osoittavilla näkyvillä ulkonaisilla merkeillä varustettuja ja ne saavat sisältää vain diplomaattisia asiakirjoja tai viralliseen käyttöön tarkoitettuja esineitä.

5. Diplomaattista kuriiria, jolla tulee olla hänen asemansa sekä kuriirilähetyksen kollien lukumäärän osoittava virallinen asiakirja, on vastaanottajavaltion suojeltava hänen suorittaessaan tehtäväänsä. Hän nauttii henkilökohtaista loukkaamattomuutta eikä häntä saa pidättää eikä hänen vapauttaan muutoin riistää.

6. Lähettäjävaltio- tai edustusto voi määrätä tilapäisiä (ad hoc) diplomaattisia kuriireja, joihin tämän artiklan 5 kohtaa on myös sovellettava, kuitenkin niin, että siinä mainittu koskemattomuus lakkaa tilapäiskuriirin jätettyä hänelle uskotun kuriirilähetyksensä vastaanottajalle.

7. Kuriirilähetys voidaan antaa edelleen toimitettavaksi maahantulopaikaksi hyväksytylle lentoasemalle laskeutuvan kaupallisen ilma-aluksen päällikölle. Hänellä tulee olla kuriirilähetyksen kollien lukumäärän osoittava virallinen asiakirja, mutta häntä ei katsota diplomaattiseksi kuriiriksi. Edustusto on oikeutettu lähettämään jonkun jäsenistään ottamaan kenenkään estämättä haltuunsa kuriirilähetyksen suoraan ilma-aluksen päälliköltä.

28 artikla

Edustuston virkatehtäviensä hoitamisesta perimät maksut ovat vapautetut kaikista veroista ja muista suorituksista.

29 artikla

Diplomaattisen edustajan henkilö on koskematon. Häntä ei saa pidättää eikä hänen vapauttaan muutoin riistää. Vastaanottajavaltion on kohdeltava häntä asiaankuuluvalla kunnioituksella ja ryhdyttävä kaikkiin sopiviin toimenpiteisiin estääkseen hänen henkilöönsä, vapauteensa ja arvoonsa kohdistuvat loukkaukset.

30 artikla

1. Diplomaattisen edustajan yksityisasunto nauttii samaa loukkaamattomuutta ja suojelua kuin edustuston tilat.

2. Hänen asiakirjansa, kirjeenvaihtonsa ja, 31 artiklan 3 kohdassa mainituin poikkeuksin, hänen omaisuutensa nauttivat niin ikään loukkaamattomuutta.

31 artikla

1. Diplomaattinen edustaja on vapaa vastaanottajavaltion rikosoikeudellisesta tuomiovallasta. Hän on vapaa myös sen siviilioikeudellisesta ja hallinnollisesta tuomiovallasta, paitsi milloin kysymyksessä on:

a) vastaanottajavaltiossa sijaitsevaa yksityistä kiinteistöä koskeva kanne, ellei kiinteistö ole hänen hallinnassaan lähettäjävaltion lukuun edustuston tarkoituksia varten;

b) jäämistöä koskeva kanne, johon nähden diplomaattinen edustaja esiintyy testamentin toimeenpanijana, pesänselvittäjänä, perillisenä tai jälkisäädöksen saajana ja toimii yksityishenkilönä eikä lähettäjävaltion puolesta;

c) kanne, joka koskee diplomaattisen edustajan vastaanottajavaltiossa virallisten tehtäviensä ohella harjoittamaa ammatti- tai liiketoimintaa.

2. Diplomaattinen edustaja ei ole velvollinen olemaan todistajana.

3. Diplomaattista edustajaa kohtaan ei saa ryhtyä minkäänlaisiin pakkotäytäntötoimenpiteisiin paitsi tämän artiklan 1 kohdan a), b) ja c) alakohdassa mainituissa tapauksissa ja edellyttäen, että kysymykseen tuleviin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä loukkaamatta hänen henkilönsä tai asuntonsa koskemattomuutta.

4. Diplomaattisen edustajan vapaus vastaanottajavaltion tuomiovallasta ei vapauta häntä lähettäjävaltion tuomiovallasta.

32 artikla

1. Lähettäjävaltio voi luopua diplomaattisen edustajan ja 37 artiklan perusteella vapauksia nauttivien henkilöiden vapautuksesta tuomiovallasta.

2. Luopumisen on aina oltava nimenomainen.

3. Jos diplomaattinen edustaja tai henkilö, joka 37 artiklan perusteella nauttii vapautusta tuomiovallasta, aloittaa oikeudenkäynnin, hän ei pääkanteeseen välittömästi liittyvän vastakanteen osalta voi vedota vapautukseen tuomiovallasta.

4. Luopumisen tuomiovaltaa koskevasta vapautuksesta siviilijutussa tai hallinnollisessa asiassa ei katsota sisältävän luopumista tuomion täytäntöönpanoa koskevasta vapautuksesta, johon vaaditaan eri luopuminen.

33 artikla

1. Huomioon ottaen tämän artiklan 3 kohdan määräykset diplomaattinen edustaja on vapautettu vastaanottajavaltiossa ehkä voimassa olevista sosiaaliturvaa koskevista määräyksistä lähettäjävaltion hyväksi tekemiensä palvelusten osalta.

2. Tämän artiklan 1 kohdassa säädetty vapautus koskee myös yksinomaan diplomaattisen edustajan yksityispalveluksessa olevia palvelijoita edellyttäen:

a) etteivät he ole vastaanottajavaltion kansalaisia tai vakinaisesti asu vastaanottajavaltiossa, ja

b) että he ovat lähettäjävaltion tai kolmannen valtion sosiaaliturvaa koskevien säännösten alaisia.

3. Jos diplomaattisella edustajalla on palveluksessaan henkilöitä, joihin tämän artiklan 2 kohta ei sovellu, hänen on otettava huomioon vastaanottajavaltion sosiaaliturvaa koskevien säännösten työnantajille asettamat velvollisuudet.

4. Tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa määrätty vapautus ei estä vapaaehtoista liittymistä vastaanottajavaltion sosiaaliturvajärjestelmään edellyttäen, että mainittu valtio sen sallii.

5. Tämän artiklan määräykset eivät vaikuta aikaisemmin tehtyihin sosiaaliturvaa koskeviin kahden- tai monenkeskisiin sopimuksiin eivätkä estä tekemästä sellaisia sopimuksia vastaisuudessa.

34 artikla

Diplomaattinen edustaja on vapautettu kaikista henkilöön tai omaisuuteen kohdistuvista valtiollisista, alueellisista tai kunnallisista maksuista ja veroista, ei kuitenkaan:

a) sellaisista välillisistä veroista, jotka säännönmukaisesti sisällytetään tavarain tai palvelusten hintaan;

b) vastaanottajavaltion alueella sijaitsevasta yksityisestä kiinteästä omaisuudesta kannettavista maksuista ja veroista, paitsi milloin kiinteistö on hänen hallinnassaan lähettäjävaltion lukuun edustuston tarkoituksia varten;

e) vastaanottajavaltiossa kannettavista perintö- ja jäämistöveroista ellei muuta seuraa 39 artiklan 4 kohdan määräyksistä;

d) maksuista ja veroista, jotka kannetaan vastaanottajavaltiossa olevasta lähteestä kertyvästä yksityisestä tulosta sekä vastaanottajavaltiossa oleviin kaupallisiin yrityksiin tehdyistä sijoituksista kannettavista omaisuusveroista;

e) maksuista ja veroista, joita Peritään suoritetuista palveluksista;

f) kiinteistöä koskevista kirjaamis-, kiinnitys- tai lunastusmaksuista sekä leimaverosta ellei muuta seuraa 23 artiklan määräyksistä.

35 artikla

Vastaanottajavaltion on vapautettava diplomaattiset edustajat kaikista henkilökohtaisista palvelusvelvollisuuksista, kaikenluontoisista julkisista velvollisuuksista sekä sotilaallisista rasituksista, kuten pakko-otosta, sotilaallisista maksuista ja pakkomajoituksesta.

36 artikla

1. Vastaanottajavaltion on sellaisten lakien ja määräysten mukaisesti, jotka se mahdollisesti saattaa voimaan, sallittava tuoda maahan ja vapautettava kaikista tulleista ja vastaavista maksuista, jotka eivät johdu esineiden varastoimisesta, kuljetuksesta ja vastaavista palveluksista:

a) edustuston viralliseen käyttöön tarkoitetut esineet;

b) diplomaattisen edustajan tai hänen talouteensa kuuluvien perheenjäsenten henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetut esineet mukaan luettuina hänen sijoittumiseensa tarkoitetut esineet.

2. Diplomaattisen edustajan henkilökohtaiset matkatavarat ovat vapautetut tarkastuksesta, jollei ole vakavia perusteita olettaa niiden sisältävän esineitä, joita tämän artiklan 1 kohdassa mainitut poikkeukset eivät koske tai joita vastaanottajavaltion lain mukaan ei saa tuoda maahan tai viedä sieltä taikka joiden maahantuonti tai maastavienti on karanteenimääräysten alaista. Tarkastus voidaan tällöin suorittaa vain asianomaisen diplomaattisen edustajan tai hänen valtuutetun edustajansa läsnäollessa.

37 artikla

1. Diplomaattisen edustajan talouteen kuuluvat perheenjäsenet, jotka eivät ole vastaanottajavaltion kansalaisia, nauttivat 29-36 artiklassa mainittuja erioikeuksia ja vapauksia.

2. Edustuston hallinnollisen ja teknillisen henkilökunnan jäsenet sekä näiden talouteen kuuluvat perheenjäsenet, jotka eivät ole vastaanottajavaltion kansalaisia tai eivät asu siellä vakinaisesti, nauttivat 29-35 artiklassa mainittuja erioikeuksia ja vapauksia kuitenkin niin, että 31 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vapautus siviilioikeudellisesta ja hallinnollisesta tuomiovallasta ei koske heidän virkatehtävien ulkopuolella suorittamiaan tekoja. He nauttivat lisäksi 36 artiklan 1 kohdassa mainittuja erioikeuksia sellaisten esineiden osalta, jotka he tuovat maahan ensimmäisen kerran sinne asettuessaan.

3. Edustuston palveluskunnan jäsenet, jotka eivät ole vastaanottajavaltion kansalaisia tai eivät asu siellä vakinaisesti, nauttivat vapautta tehtäviään hoitaessaan suorittamiensa toimenpiteiden osalta, vapautusta työsuhteen perusteella saadusta tulosta kannettavista veroista ja maksuista sekä 33 artiklassa mainittua vapautusta.

4. Edustuston jäsenten yksityispalvelijat, jotka eivät ole vastaanottajavaltion kansalaisia tai eivät asu siellä vakinaisesti, ovat vapautetut työsuhteensa perusteella saadusta tulosta kannettavista veroista ja maksuista. Muissa suhteissa he nauttivat erioikeuksia ja vapauksia vain niin laajalti kuin vastaanottajavaltio sallii. Vastaanottajavaltion on kuitenkin käytettävä tuomiovaltaansa heihin nähden siten, ettei edustuston tehtävien suorittamiseen asiattomasti puututa.

38 artikla

1. Jollei vastaanottajavaltio myönnä laajempia erioikeuksia ja vapauksia, nauttii diplomaattinen edustaja, joka on sanotun valtion kansalainen tai asuu siellä vakinaisesti, vapautusta tuomiovallasta ja loukkaamattomuutta vain hänelle kuuluvia tehtäviä hoidettaessa suoritettujen virallisten toimenpiteitten osalta.

2. Edustuston henkilökunnan muut jäsenet ja yksityiset palvelijat, jotka ovat vastaanottajavaltion kansalaisia tai asuvat siellä vakinaisesti, nauttivat erioikeuksia ja vapauksia vain niin laajalti kuin vastaanottajavaltio sallii. Vastaanottajavaltion on kuitenkin käytettävä tällaisiin henkilöihin kohdistuvaa tuomiovaltaansa siten, ettei edustuston tehtävien suorittamiseen asiattomasti puututa.

39 artikla

1. Jokainen erioikeuksiin ja vapauksiin oikeutettu henkilö nauttii näitä erioikeuksia ja vapauksia siitä lähtien, kun hän saapuu vastaanottajavaltion alueelle ryhtyäkseen hoitamaan virkaansa, tai jos hän jo on sen alueella, siitä lähtien, kun hänen nimityksessä on tiedotettu ulkoasiainministeriölle tai muulle ministeriölle, josta on sovittu.

2. Kun erioikeuksia ja vapauksia nauttivan henkilön tehtävät ovat päättyneet, erioikeudet ja vapaudet lakkaavat säännönmukaisesti sillä hetkellä, jolloin hän jättää maan, tai sellaisen kohtuullisen ajan kuluttua, joka on hänelle myönnetty tätä varten jatkuen siihen saakka myös aseellisen selkkauksen sattuessa. Vapaus jatkuu kuitenkin tällaisen henkilön edustuston jäsenenä hänelle kuuluvia tehtäviä hoitaessaan suorittamien tekojen osalta.

3. Edustuston jäsenen kuoltua hänen perheensä jäsenet nauttivat edelleen niitä erioikeuksia ja vapauksia, joihin he ovat oikeutetut, kunnes heidän maastapoistumiselleen tarpeellinen, kohtuullisena pidettävä määräaika on kulunut umpeen.

4. Sellaisen edustuston jäsenen, joka ei ole vastaanottajavaltion kansalainen tai ei asu siellä vakinaisesti, taikka tällaisen henkilön talouteen kuuluvan perheenjäsenen kuoltua vastaanottajavaltion on sallittava vainajan irtaimiston maastavienti, lukuun ottamatta sellaista vastaanottajavaltiossa hankittua omaisuutta, jonka maastavienti oli kuolinhetkellä kielletty. Perintö- ja jäämistöveroa ei saa periä irtaimistosta, joka on vastaanottajavaltiossa yksinomaan sen vuoksi, että vainaja oli edustuston jäsen tai edustuston jäsenen perheenjäsen.

40 artikla

1. Milloin diplomaattinen edustaja, ryhtyäkseen virkaansa tai palatakseen siihen taikka palatakseen omaan maahansa, matkustaa sellaisen kolmannen valtion alueen kautta, joka on myöntänyt hänelle viisumin, milloin sellainen tarvitaan, taikka jos hän on sanotun valtion alueella, tuon kolmannen valtion tulee myöntää hänelle loukkaamattomuus ja muut hänen kauttakulkunsa ja paluunsa varmistamiseksi tarpeelliset vapaudet. Sama koskee hänen erioikeuksia ja vapauksia nauttivia perheenjäseniään, milloin nämä seuraavat diplomaattista edustajaa taikka matkustavat erikseen mennäkseen hänen luokseen tai palatakseen omaan maahansa.

2. Tämän artiklan 1 kohdassa mainittuja tilanteita vastaavissa olosuhteissa kolmas valtio ei saa estää edustuston hallinnollisen ja teknillisen henkilökunnan tai palveluskunnan jäsenten sekä näiden perheenjäsenten kulkua alueensa kautta.

3. Kolmannen valtion on myönnettävä sen kautta kulkevalle viralliselle kirjeenvaihdolle ja muille virallisille tiedotuksille, mukaan luettuina koodi- tai salakielellä laaditut sanomat, sama vapaus ja suojelu kuin se, minkä vastaanottajavaltio niille myöntää. Kolmannen valtion on myönnettävä diplomaattiselle kuriirille, jolle on annettu viisumi, milloin sellainen tarvitaan, ja sen alueen kautta kulkeville diplomaattisille kuriirilähetyksille sama loukkaamattomuus ja suojelu kuin vastaanottajavaltio on velvollinen niille myöntämään.

4. Tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdan mukaan kolmannelle valtiolle kuuluvat velvollisuudet soveltuvat myös näissä kappaleissa mainittuihin henkilöihin ja virallisiin tiedotuksiin sekä diplomaattisiin kuriirilähetyksiin, joiden olo kolmannen valtion alueella johtuu ylivoimaisesta esteestä (force majeure).

41 artikla

1. Kaikkien erioikeuksia ja vapauksia nauttivien henkilöiden tulee noudattaa vastaanottajavaltion lakeja ja määräyksiä, sikäli kuin nämä eivät ole ristiriidassa heidän erioikeuksiensa ja vapauksiensa kanssa. Heidän tulee myös olla puuttumatta vastaanottajavaltion sisäisiin asioihin.

2. Kaikki lähettäjävaltion edustustolle hoidettavaksi antamat viralliset vastaanottajavaltion kanssa toimitettavat asiat on hoidettava vastaanottajavaltion ulkoasiainministeriön tai muun sovitun ministeriön kanssa tai sen välityksellä.

3. Edustuston tiloja ei saa käyttää tavalla, joka on ristiriidassa tässä yleissopimuksessa tai yleisen kansainvälisen oikeuden muissa säännöissä taikka lähettäjävaltion ja vastaanottajavaltion välillä voimassa olevissa erityissopimuksissa vahvistettujen edustuston tehtävien kanssa.

42 artikla

Diplomaattinen edustaja ei saa vastaanottajavaltiossa omaksi hyödykseen harjoittaa ammatti- tai liiketoimintaa.

43 artikla

Diplomaattisen edustajan tehtävät päättyvät muun muassa:

a) lähettäjävaltion ilmoittaessa vastaanottajavaltiolle, että diplomaattisen edustajan tehtävät ovat päättyneet;

b) vastaanottajavaltion ilmoittaessa lähettäjävaltiolle kieltäytyvänsä D artiklan 2 kohdan mukaisesti tunnustamasta asianomaista diplomaattista edustajaa edustuston jäseneksi.

44 artikla

Vastaanottajavaltion on, myös aseellisen selkkauksen syntyessä tehtävä muille erioikeuksia ja vapauksia nauttiville henkilöille kuin vastaanottajavaltion kansalaisille sekä näitä oikeuksia nauttivien henkilöiden perheenjäsenille, riippumatta heidän kansalaisuudestaan, mahdolliseksi lähteä maasta ensi tilassa. Erityisesti sen on tarvittaessa asetettava heidän käyttöönsä välttämättömät kuljetusvälineet heitä itseään ja heidän omaisuuttaan varten.

45 artikla

Jos diplomaattiset suhteet katkaistaan kahden valtion välillä tai jos edustusto kutsutaan takaisin lopullisesti tai toistaiseksi:

a) vastaanottajavaltion on, myös aseellisen selkkauksen syntyessä, kunnioitettava ja suojeltava edustuston tiloja sekä sen omaisuutta ja arkistoa;

b) lähettäjävaltio voi uskoa edustuston tilat sekä sen omaisuuden ja arkiston sellaisen kolmannen valtion hoitoon, jonka vastaanottajavaltio hyväksyy;

c) lähettäjävaltio voi uskoa sen omien ja sen kansalaisten etujen suojelemisen sellaiselle kolmannelle valtiolle, jonka vastaanottajavaltio hyväksyy.

46 artikla

Vastaanottajavaltion etukäteen antamalla luvalla ja sellaisen kolmannen valtion pyynnöstä, joka ei ole vastaanottajavaltiossa edustettuna, lähettäjävaltio voi ryhtyä väliaikaisesti huolehtimaan kolmannen valtion eduista ja suojelemaan sen kansalaisia.

47 artikla

1. Tämän yleissopimuksen määräyksiä sovellettaessa vastaanottajavaltio ei saa harjoittaa syrjintää eri valtioiden välillä.

2. Syrjintää ei kuitenkaan katsota tapahtuvan jos:

a) vastaanottajavaltio soveltaa tämän yleissopimuksen jotakin määräystä rajoittavasti sillä perusteella, että lähettäjävaltio soveltaa samaa määräystä rajoittavasti edellisen valtion edustustoon;

b) valtiot käytännön tai sopimuksen perusteella myöntävät toisilleen edullisemman kohtelun kuin mitä tämä yleissopimus vaatii.

48 artikla

Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten kaikkien Yhdistyneiden Kansakuntien tai sen erityisjärjestöjen jäsenvaltioille taikka Kansainvälisen tuomioistuimen perussäännön hyväksyneille valtioille sekä muille valtioille, jotka Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous on kutsunut liittymään yleissopimukseen, seuraavasti: lokakuun 31 päivään 1961 saakka Itävallan ulkoasiainministeriössä ja sen jälkeen maaliskuun 31 päivään 1962 saakka Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa New Yorkissa.

49 artikla

Tämä yleissopimus on ratifioitava. Ratifioimiskirjat on talletettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

50 artikla

Tähän yleissopimukseen voivat liittyä kaikki 48 artiklassa mainittuihin neljään luokkaan kuuluvat valtiot. Liittymiskirjat on talletettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

51 artikla

1. Tämä yleissopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun kahdeskymmenestoinen ratifioimis- tai liittymiskirja on talletettu Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

2. Jokaisen valtion osalta, joka ratifioi yleissopimuksen tai liittyy siihen sen jälkeen, kun kahdeskymmenestoinen ratifioimis- tai liittymiskirja on talletettu, yleissopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä tämän valtion ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamisen jälkeen.

52 artikla

Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin on ilmoitettava kaikille 48 artiklassa mainittuihin neljään luokkaan kuuluville valtioille seuraavista seikoista:

a) tämän yleissopimuksen allekirjoittamisesta ja ratifioimis- tai liittymiskirjain tallettamisesta 48, 4D ja 50 artiklan mukaisesti.

b) päivämäärästä, jolloin tämä yleissopimus tulee voimaan 51 artiklan mukaisesti.

53 artikla

Tämän yleissopimuksen, jonka englannin-, espanjan-, kiinan-, ranskan- ja venäjänkieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset, alkuperäiskappale talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan, joka lähettää oikeaksi todistetut jäljennökset siitä kaikille 48 artiklassa mainittuihin neljään luokkaan kuuluville valtioille.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet hallituksiensa siihen asianmukaisesti valtuuttamat edustajat ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.

Tehty Wienissä kahdeksantenatoista päivänä huhtikuuta tuhatyhdeksänsataakuusikymmentäyksi.

I artikla

Tämän pöytäkirjan tarkoittamassa mielessä sanoilla "edustuston jäsenet" on sama merkitys kuin yleissopimuksen 1 artiklan h) kohdassa eli "edustuston päällikkö ja edustuston henkilökunnan jäsenet."

II artikla

Edustuston jäsenet, jotka eivät ole vastaanottajavaltion kansalaisia, ja heidän talouteensa kuuluvat perheenjäsenet eivät yksistään vastaanottajavaltion lain perusteella saavuta sen valtion kansalaisuutta.

III artikla

Tämä pöytäkirja on avoinna kaikkien niiden valtioiden allekirjoittamista varten, jotka tulevat yleissopimuksen osapuoliksi, seuraavasti: lokakuun 31 päivään 1961 saakka Itävallan ulkoasiainministeriössä ja sen jälkeen maaliskuun 31 päivään 1962 saakka Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa New Yorkissa.

IV artikla

Tämä pöytäkirja on ratifioitava. Ratifioimiskirjat on talletettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

V artikla

Tähän pöytäkirjaan voivat liittyä kaikki valtiot, jotka tulevat yleissopimuksen sopimuspuoliksi. Liittymiskirjat on talletettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

VI artikla

1. Tämä pöytäkirja tulee voimaan samana päivänä kuin yleissopimus tai kolmantenakymmenentenä päivänä pöytäkirjaa koskevan toisen ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamisesta Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan siitä riippuen, kumpi näistä päivämääristä on myöhempi.

2. Jokaisen sellaisen valtion osalta, joka ratifioi tämän pöytäkirjan tai liittyy siihen sen jälkeen kun pöytäkirja tämän artiklan 1 kappaleen mukaisesti on tullut voimaan, tämä pöytäkirja tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä asianomaisen valtion ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamisesta.

VII artikla

Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri ilmoittaa kaikille valtioille, jotka voivat tulla yleissopimuksen sopimuspuoliksi, seuraavista seikoista:

a) tämän pöytäkirjan allekirjoittamisesta ja ratifioimis- tai liittymiskirjojen tallettamisesta III, IV ja V artiklan mukaisesti;

b) päivästä, jolloin tämä pöytäkirja tulee VI artiklan mukaisesti voimaan.

VIII artikla

Tämän pöytäkirjan, jonka englannin-, espanjan-, kiinan-, ranskan- ja venäjänkieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset, alkuperäiskappale talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan, joka lähettää siitä oikeaksi todistetut jäljennökset kaikille III artiklassa tarkoitetuille valtioille.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet hallituksiensa siihen asianomaisesti valtuuttamat edustajat ovat allekirjoittaneet tämän pöytäkirjan.

Tehty Wienissä kahdeksantenatoista päivänä huhtikuuta tuhatyhdeksänsataakuusikymmentäyksi.

I artikla

Yleissopimuksen tulkintaa ja soveltamista koskevat riitakysymykset kuuluvat Kansainvälisen Tuomioistuimen pakolliseen tuomiovaltaan ja jokainen tämän pöytäkirjan hyväksynyt riidan osapuoli voi saattaa sanotun riitakysymyksen Tuomioistuimen käsiteltäväksi.

II artikla

Kahden kuukauden kuluessa siitä, kun osapuoli on ilmoittanut toiselle, että sen käsityksen mukaan on olemassa riitakysymys, osapuolet voivat sopia siitä, että Kansainväliseen Tuomioistuimeen turvautumisen sijasta käytetään välimiesmenettelyä. Kun tämä määräaika on mennyt umpeen, voi kumpikin osapuoli hakemuksella saattaa riitakysymyksen Tuomioistuimen käsiteltäväksi.

III artikla

1. Niinikään osapuolet voivat sopia samoin kahden kuukauden määräajan kuluessa sovittelumenettelyn käyttämisestä ennen kuin ne turvautuvat Kansainväliseen Tuomioistuimeen.

2. Sovittelulautakunnan tulee esittää suosituksensa viiden kuukauden kuluessa sen asettamisesta. Elleivät riitakysymyksen osapuolet hyväksy näitä suosituksia kahden kuukauden kuluessa siitä lukien, kun ne on esitetty, voi kumpikin osapuoli hakemuksella saattaa erimielisyyden Tuomioistuimen käsiteltäväksi.

IV artikla

Yleissopimuksen, kansalaisuuden saavuttamista koskevan valinnaisen pöytäkirjan sekä tämän pöytäkirjan hyväksyneet valtiot voivat milloin tahansa ilmoittaa ulottavansa tämän pöytäkirjan määräykset kansalaisuuden saavuttamista koskevan valinnaisen pöytäkirjan tulkinnasta ja soveltamisesta aiheutuviin riitakysymyksiin. Tällaiset ilmoitukset on saatettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin tietoon.

V artikla

Tämä pöytäkirja on avoinna kaikkien niiden valtioiden allekirjoittamista varten, jotka tulevat yleissopimuksen osapuoliksi, seuraavasti: lokakuun 31 päivään 1961 saakka Itävallan ulkoasiainministeriössä ja sen jälkeen maaliskuun 31 päivään 1962 saakka Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa New Yorkissa.

VI artikla

Tämä pöytäkirja on ratifioitava. Ratifioimiskirjat on talletettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

VII artikla

Tähän pöytäkirjaan voivat liittyä kaikki valtiot, jotka tulevat yleissopimuksen sopimuspuoliksi. Liittymiskirjat on talletettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

VIII artikla

1. Tämä pöytäkirja tulee voimaan samana päivänä kuin yleissopimus tai kolmantenakymmenentenä päivänä pöytäkirjaa koskevan toisen ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamisesta Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan siitä riippuen, kumpi näistä päivämääristä on myöhempi.

2. Jokaiseen sellaiseen valtioon nähden, joka ratifioi tämän pöytäkirjan tai liittyy siihen sen jälkeen kun pöytäkirja tämän artiklan 1 kappaleen mukaisesti on tullut voimaan, tämä pöytäkirja tulee voimaan kolmantenakymmenentenä päivänä asianomaisen valtion ratifioimis- tai liittymiskirjan tallettamisesta.

IX artikla

Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri ilmoittaa kaikille valtioille, jotka voivat tulla yleissopimuksen sopimuspuoliksi, seuraavista seikoista:

a) tämän pöytäkirjan allekirjoittamisesta ja ratifioimis- tai liittymiskirjaan tallettamisesta V, VI ja VII artiklan mukaisesti;

b) tämän pöytäkirjan IV artiklan mukaisesti tehdyistä ilmoituksista;

c) päivästä, jolloin tämä pöytäkirja tulee VIII artiklan mukaisesti voimaan.

X artikla

Tämän pöytäkirjan, jonka englannin-, espanjan-, kiinan-, ranskan- ja venäjänkieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset, alkuperäiskappale talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan, joka lähettää siitä oikeaksi todistetut jäljennökset kaikille V artiklassa tarkoitetuille valtioille.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet hallituksiensa siihen asianomaisesti valtuuttamat edustajat ovat allekirjoittaneet tämän pöytäkirjan.

Tehty Wienissä kahdeksantenatoista päivänä huhtikuuta tuhatyhdeksänsataakuusikymmentäyksi.