Finlex - Etusivulle
Sopimussarja

77/1968

Sopimussarja

Sopimustekstit, valtiosopimusten voimaansaattamissäädökset, ministeriöiden ilmoitukset sekä sähköinen sopimussarja vuodesta 1999 alkaen

Asetus pakolaisten oikeusasemaa koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta.

Allekirjoituspäivä

1 §.

Sitten kun tasavallan presidentti on 13 päivänä syyskuuta 1968 päättänyt, että Suomi liittyy Genevessä 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehtyyn pakolaisten oikeusasemaa koskevaan yleissopimukseen, ja Suomen liittymiskirja on 10 päivänä lokakuuta 1968 talletettu Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan, säädetään ulkoasiainministerin esittelystä, että sanottu yleissopimus Suomen osalta tulee voimaan 8 päivänä tammikuuta 1969 niin kuin siitä on sovittu, ottaen kuitenkin huomioon 2 § :ssä mainitut varaumat.

2 §.

Edellä 1 §:Ssä mainittuun yleissopimukseen liityttäessä on Suomen osalta tehty seuraavat varaumat, jotka ovat:

1) yleinen varauma, jossa selitetään, ettei pakolaiselle yleissopimuksen määräyksiä sovellettaessa myönnettävään vieraan maan kansalaisia koskevaan edullisimpaan kohteluun vaikuta ne erityiset edut, jotka Suomi on myöntänyt tai tulee vastaisuudessa myöntämään Islannin, Norjan, Ruotsin tai Tanskan kansalaisille;

2) varauma yleissopimuksen 7 artiklan 2 kohdan osalta, joka tarkoittaa, ettei Suomi yleisesti ottaen tule vapauttamaan pakolaista, joka täyttää kolmen vuoden oleskelua Suomessa koskevan ehdon, niistä lainsäädäntömme vastavuoroisuusehdoista, jotka Suomen oikeus asettaa edellytykseksi, että ulkomaalainen voi nauttia jotain määrättyä etua;

3) varauma, jossa selitetään, ettei yleissopimuksen 8 artikla ole Suomea sitova; 4) varauma yleissopimuksen 12 artiklan 1 kohdan osalta, mikä tarkoittaa, ettei yleissopimus aiheuta muutosta Suomen osalta voimassa olevaan kansainväliseen yksityisoikeuteen, sikäli kuin siinä määrätään, että pakolaisen henkilöoikeudellinen asema määräytyy hänen kotimaansa lain mukaan;

5) varauma yleissopimuksen 24 artiklan 1 b ja 3 kohtien osalta, jossa selitetään, etteivät näiden kohtien määräykset ole Suomea sitovia;

6) varauma yleissopimuksen 25 artiklan osalta, jossa selitetään, että suomalainen viranomainen ei ole velvollinen antamaan ulkomaalaisen viranomaisen sijasta sellaista asiakirjaa tai todistusta, jonka antaminen ei ole mahdollista Suomessa; sekä

7) varauma yleissopimuksen 28 artiklan osalta, jossa selitetään, ettei Suomi hyväksy tämän kohdan asettamia velvoituksia, koska meillä noudatetun käytännön mukaan on tarkoituksenmukaisempaa antaa muukalaispasseja; Suomi on sensijaan valmis tunnustamaan päteviksi muiden sopimusvaltioiden tämän artiklan mukaisesti antamat matkustusasiakirjat.

3 §.

Edellä 1 §:ssä mainittuun yleissopimukseen liityttäessä on Suomi selittänyt, että yleissopimuksen 1 artiklan A kohdan sanonnalla "ennen 1 päivää tammikuuta 1951 sattuneilla tapauksilla" tarkoitetaan Suomen osalta "ennen 1 päivää tammikuuta 1951 Euroopassa tai muualla sattuneita tapauksia".

Pakolaisten oikeusasemaa koskeva YLEISSOPIMUS

Geneve 28 päivänä heinäkuuta 1951

Johdanto

Korkeat Sopimuspuolet,

katsoen, että Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirja ja Yleiskokouksen 10 päivänä joulukuuta 1948 hyväksymä Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus ovat vahvistaneet periaatteen, että ihmisten on saatava rajoituksitta nauttia ihmisoikeuksia ja perusvapauksia,

katsoen, että Yhdistyneet Kansakunnat on eri yhteyksissä ilmaissut pakolaisia kohtaan tuntemansa syvän huolestumisen ja pyrkinyt turvaamaan pakolaisille ihmisoikeuksien ja perusvapauksien laajimman mahdollisen nautinnan,

katsoen olevan suotavaa tarkistaa ja yhdistää aikaisemmat pakolaisten asemaa koskevat kansainväliset sopimukset ja laajentaa niiden soveltamisalaa ja pakolaisille myöntämää turvaa uudella sopimuksella,

katsoen, että turvapaikkaoikeuden myöntäminen saattaa asettaa kohtuuttoman raskaan taakan tietyille maille ja että kysymyksen, jonka kansainvälisen merkityksen ja luonteen Yhdistyneet Kansakunnat on tunnustanut, tyydyttävään ratkaisuun ei voida päästä ilman kansainvälistä yhteistyötä,

ilmaisten toivomuksen, että kaikki valtiot tunnustaen pakolaiskysymyksen sosiaalisen ja humanitäärisen luonteen tekisivät kaiken voitavansa estääkseen tämän kysymyksen tulemasta valtioiden välisen jännityksen aiheeksi,

todeten, että Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain pääkomissaarin tehtävänä on valvoa pakolaisten suojelua koskevien kansainvälisten yleissopimusten soveltamista ja että tämän kysymyksen ratkaisemiseksi tehtyjen toimenpiteiden tehokas yhdenmukaistaminen riippuu valtioiden yhteistoiminnasta pääkomissaarin kanssa,

ovat sopineet seuraavasta:

I lukuYleiset määräykset

1 artikla"Pakolainen" -käsitteen määritelmä

A. Tässä yleissopimuksessa tarkoitetaan "pakolaisella" jokaista henkilöä,

1) joka on katsottu pakolaiseksi 12 päivänä toukokuuta 1926 ja 30 päivänä kesäkuuta 1928 sovittujen järjestelyjen tai 28 päivänä lokakuuta 1933 ja 10 päivänä helmikuuta 1938 tehtyjen yleissopimusten mukaisesti, 14 päivänä syyskuuta 1939 tehdyn pöytäkirjan tai Kansainvälisen pakolaisjärjestön peruskirjan mukaisesti;

Kansainvälisen pakolaisjärjestön toimintakautenaan tekemät päätökset, jotka rajoittavat pakolainen -käsitteen soveltamisalaa, eivät saa estää myöntämästä pakolaisen asemaa henkilöille, jotka täyttävät tämän artiklan 2 kohdassa mainitut ehdot;

2) joka ennen 1 päivää tammikuuta 1951 sattuneiden tapausten vuoksi ja jolla on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskuntaluokkaan kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, oleskelee kotimaansa ulkopuolella ja on kykenemätön tai sellaisen pelon johdosta haluton turvautumaan sanotun maan suojaan; tai joka olematta minkään maan kansalainen oleskelee entisen pysyvän asuinmaansa ulkopuolella ja edellä mainittujen seikkojen tähden on kykenemätön tai sanotun pelon vuoksi haluton palaamaan sinne.

Siinä tapauksessa, että henkilöllä, on useamman kuin yhden maan kansalaisuus, käsitteellä "kansalaisuusmaa" tarkoitetaan jokaista maata, jonka kansalainen hän on. Sellaisen henkilön, joka ilman pätevää, perusteltuun pelkoon pohjautuvaa syytä ei ole vedonnut jonkin kansalaisuusmaansa suojelukseen, ei katsota olevan vailla kansalaisuusmaansa suojaa.

B. 1) Tässä yleissopimuksessa tarkoitetaan 1 artiklan A kohdan sanonnalla "ennen 1 päivää tammikuuta 1951 sattuneilla tapauksilla" joko

a) "ennen 1 päivää tammikuuta 1951 Euroopassa sattuneita tapauksia"; tai

b) "ennen 1 päivää tammikuuta 1951 Euroopassa tai muualla sattuneita tapauksia";

ja jokaisen sopimusvaltion on allekirjoittaessaan, ratifioidessaan tai yleissopimukseen liittyessään ilmoitettava kumpaa näistä merkityksistä se haluaa soveltaa tämän sopimuksen velvoitteiden mukaisesti.

2) Jokainen sopimusvaltio, joka on valinnut vaihtoehdon a), voi milloin tahansa laajentaa velvoituksiaan hyväksymällä vaihto, ehdon b) Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille osoittamallaan ilmoituksella.

C. Tämän yleissopimuksen soveltaminen jokaiseen osastossa A määritellyt ehdot täyttävään henkilöön nähden lakkaa:

1) Jos hän on vapaaehtoisesti uudelleen vedonnut kansalaisuusmaansa suojelukseen; tai

2) jos hän menetettyään kansalaisuutensa on omasta tahdostaan saanut sen uudelleen; tai

3) jos hän on saanut toisen maan kansalaisoikeudet ja nauttii uuden kansalaisuusmaansa suojaa; tai

4) jos hän on vapaaehtoisesti asettunut maahan, josta hän lähti tai jonka ulkopuolelle hän jäi vainon pelosta; tai

5) jos hän ei voi enää sen vuoksi, että olosuhteet, joiden vallitessa hänet hyväksyttiin pakolaiseksi, ovat lakanneet olemasta, kieltäytyä ottamasta vastaan kansalaisuusmaansa suojelua;

näitä määräyksiä ei kuitenkaan sovelleta tämän artiklan A, 1 kohdassa tarkoitettuun pakolaiseen, joka pystyy esittämään aikaisemmasta vainosta johtuvia pakottavia syitä kieltäytymiselleen ottaa vastaan suojaa kansalaisuusmaaltaan;

6) kansalaisuutta vailla oleva henkilö, sen vuoksi että hänen pakolaiseksi tunnustamisensa yhteydessä vallinneet olosuhteet ovat lakanneet vaikuttamasta, voi palata entiseen pysyvään asuinmaahansa;

tätä määräystä ei kuitenkaan sovelleta tämän artiklan A, 1 kohdan alaiseen pakolaiseen, joka pystyy esittämään aikaisemmasta vainosta johtuvia pakottavia syitä kieltäytymiselleen palata entiseen pysyvään asuinmaahansa.

D. Tätä yleissopimusta ei sovelleta henkilöihin, jotka nykyisin saavat suojelua tai avustusta muilta Yhdistyneiden Kansakuntien elimiltä tai toimistoilta kuin Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain pääkomissaarilta.

Kun sellainen suojelu tai avustus on jostakin syystä lakannut ilman, että sellaisten henkilöiden asemaa on lopullisesti säännelty Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen hyväksymien voimassa olevien päätöslauselmien mukaisesti, on näillä henkilöillä ipso facto oikeus tämän yleissopimuksen tarjoamiin etuihin.

E. Tätä yleissopimusta ei sovelleta henkilöön, jolla on sen maan, johon hän on asettunut asumaan, asianomaisten viranomaisten harkinnan mukaan tämän maan kansalaisuuteen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet.

F. Tämän yleissopimuksen määräyksiä ei ole sovellettava henkilöön, johon nähden on perusteltua aihetta epäillä, että:

a) hän on tehnyt rikoksen rauhaa vastaan, sotarikoksen, tai rikoksen ihmiskuntaa vastaan, sellaisia rikoksia koskevien kansainvälisten sopimusten määritelmien mukaisesti;

b) hän on tehnyt törkeän ei-poliittisen rikoksen pakomaansa ulkopuolella ennen kuin hänet on otettu tähän maahan pakolaisena;

c) hän on syyllistynyt Yhdistyneiden Kansakuntien tarkoitusperien ja periaatteiden vastaisiin tekoihin.

2 artiklaYleisvelvoitukset

Jokaisella pakolaisella on oleskelumaataan kohtaan velvollisuuksia, jotka vaativat erityisesti, että hän noudattaa sen lakeja ja määräyksiä ja alistuu toimenpiteisiin, joihin on ryhdytty yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi.

3 artiklaSyrjimiskielto

Sopimusvaltioiden on sovellettava tämän yleissopimuksen määräyksiä pakolaisten rotuun, uskontoon tai alkuperäismaahan katsomatta.

4 artiklaUskonto

Sopimusvaltiot myöntävät alueillaan oleville pakolaisille vähintään yhtä suopean kohtelun kuin omille kansalaisilleen uskonnonharjoittamisen vapauden ja heidän lastensa uskonnollisen kasvatuksen vapauden osalta.

5 artiklaTästä yleissopimuksesta riippumatta myönnetyt oikeudet

Mikään tämän yleissopimuksen määräys ei saa rajoittaa niitä oikeuksia ja etuja, jotka sopimusvaltio on myöntänyt pakolaisille tästä yleissopimuksesta riippumatta.

6 artiklaKäsite "samoissa olosuhteissa"

Tätä yleissopimusta sovellettaessa sanonta "samoissa olosuhteissa" tarkoittaa sitä, että asianomaisen henkilön on täytettävä kaikki ne ehdot (ja erityisesti oleskelun ja asumisajan pituutta koskevat ehdot), jotka hänen olisi täytettävä voidakseen nauttia jotain tiettyä, oikeutta, jollei hän olisi pakolainen, lukuunottamatta sellaisia ehtoja, joita pakolainen ei voi täyttää niiden luonteesta johtuen.

7 artiklaVapauttaminen vastavuoroisuudesta

1) Mikäli tämä yleissopimus ei sisällä edullisempia määräyksiä, on sopimusvaltion myönnettävä pakolaisille sama kohtelu, jonka kysymyksessä oleva valtio myöntää ulkomaalaisille yleensä.

2) Kolmen vuoden oleskelun jälkeen kaikki pakolaiset saavat nauttia sopimusvaltioiden alueella vapautusta lainsäädännöllisestä vastavuoroisuudesta.

3) Jokainen sopimusvaltio myöntää edelleen pakolaisille ne edut ja oikeudet, joihin he jo ilman vastavuoroisuuttakin olivat oikeutettuja tämän sopimuksen tullessa voimaan kysymyksessä olevan valtion osalta.

4, Sopimusvaltioiden on harkittava suopeassa mielessä mahdollisuutta myöntää pakolaisille vastavuoroisuuden puuttuessa tiettyjä etuja ja oikeuksia niiden lisäksi, joihin he ovat oikeutettuja 2 ja 3 kohtien nojalla sekä mahdollisuutta luopua vastavuoroisuudesta niiden pakolaisten osalta, jotka eivät täytä tämän artiklan 2 ja 3 kohdissa määrättyjä ehtoja.

5) Tämän artiklan 2 ja 3 kohtien määräykset soveltuvat sekä tämän sopimuksen 13, 18, 19, 21 ja 22 artikloissa mainittuihin oikeuksiin ja etuihin että niihin oikeuksiin ja etuihin, joista tässä yleissopimuksessa ei ole määräyksiä.

8 artiklaVapauttaminen poikkeustoimenpiteistä

Niiden poikkeuksellisten toimenpiteiden osalta, joihin voidaan ryhtyä jonkun määrätyn vieraan valtion kansalaisten henkilön, omaisuuden tai etujen suhteen, on voimassa, ettei sopimusvaltio voi soveltaa sellaisia toimenpiteitä pakolaiseen, joka on muodollisesti sanotun valtion kansalainen, yksinomaan tämän pakolaisen kansalaisuuden perusteella. Niiden sopimusvaltioiden, jotka oman lainsäädäntönsä perusteella eivät voi soveltaa tässä artiklassa ilmaistua yleistä periaatetta, on soveltuvissa tapauksissa myönnettävä erivapauksia sellaisille pakolaisille.

9 artiklaTilapäiset toimenpiteet

Mikään tämän yleissopimuksen määräyksistä ei estä sopimusvaltioita sodan aikana tai muiden vakavien poikkeuksellisten olosuhteiden vallitessa ryhtymästä tiettyyn henkilöön nähden väliaikaisiin toimenpiteisiin, joita tämä valtio pitää valtion turvallisuuden kannalta välttämättöminä odotettaessa selvitystä sanotun valtion toimesta, onko asianomainen todella pakolainen ja onko hänen tapauksessaan toimenpiteiden jatkaminen valtion turvallisuuden kannalta välttämätöntä.

10 artiklaJatkuva oleskelu

1) Mikäli pakolainen toisen maailmansodan aikana on pakkotoimenpitein siirretty maasta sopimusvaltion alueelle ja oleskelee siellä, on tällainen pakollinen oleskeluaika otettava huomioon sellaisena aikana, jolloin hän on laillisesti oleskellut tämän valtion alueella.

2) Kun pakolainen on toisen maailmansodan aikana pakkotoimenpitein siirretty sopimusvaltion alueelta ja on palannut sinne takaisin ennen tämän sopimuksen voimaantulopäivää asettuakseen sinne asumaan, on pakkosiirtoa edeltänyt ja sitä seurannut aika katsottava yhtäjaksoiseksi ajaksi kaikissa niissä tapauksissa, joissa vaaditaan keskeytymätöntä oleskelua.

11 artiklaPakolaismerimiehet

Kun kysymyksessä ovat jonkin sopimusvaltion lipun alla purjehtivassa aluksessa vakinaisesti miehistöön kuuluvina palvelevat pakolaiset, on tämän valtion harkittava suopeassa mielessä mahdollisuutta sallia näiden pakolaisten asettua asumaan sen aineelle ja antaa heille matkustusasiakirjat tai tilapäinen oleskelulupa sen valtion alueelle, erityisesti helpottaakseen heidän asettumistaan asumaan johonkin toiseen maahan.

II lukuOikeudellinen asema

12 artiklaHenkilöoikeudellinen asema

1) Pakolaisen henkilöoikeudellinen asema määräytyy sen maan lain mukaan, jossa hän asuu, tai, ellei hänellä ole asuinpaikkaa, sen maan lain mukaan, jossa hän oleskelee.

2) Sopimusvaltion on tunnustettava pakolaisen aikaisemmin saavuttamat oikeudet, jotka perustuvat hänen henkilöoikeudelliseen asemaansa ja ennen kaikkea sellaiset jotka johtuvat avioliitosta, kuitenkin siten, että sille varataan mahdollisuus esilletulevissa tapauksissa tehdä varauma sen valtion lain vaatimien muodollisuuksien täyttämisestä. Mitä edellä on sanottu on kuitenkin ainoastaan voimassa edellytyksin, että on kysymys sellaisesta oikeudesta, jonka valtion laki olisi tunnustanut, mikäli asianomainen ei olisi tullut pakolaiseksi.

13 artiklaIrtain ja kiinteä omaisuus

Sopimusvaltiot myöntävät pakolaiselle irtaimen ja kiinteän omaisuuden hankkimisen ja muiden niihin liittyvien oikeuksien suhteen sekä irtaimen ja kiinteän omaisuuden vuokraamisen ja muiden niihin liittyvien sopimusten suhteen mahdollisimman suopean kohtelun ja joka tapauksessa vähintään yhtä suopean kohtelun kuin ulkomaalaisille yleensä myönnetään samoissa olosuhteissa.

14 artiklaTekijänoikeus ja teollinen omistusoikeus

Teollisen omistusoikeuden ja erikoisesti keksijänoikeuden, muotoilun, mallien, tavaramerkkien, toiminimien sekä kirjallisten, taiteellisten ja tieteellisten töitten tekijänoikeuden osalta pakolaiselle myönnetään siinä maassa, missä hänellä on vakinainen asuinpaikka, sama suoja kuin tämän maan omille kansalaisille. Toisen sopimusvaltion alueella hän nauttii samaa suojaa kuin siellä myönnetään sen maan kansalaiselle, jossa hän vakinaisesti asuu.

15 artiklaYhdistymisoikeus

Sopimusvaltiot myöntävät alueillaan laillisesti oleskeleville pakolaisille ei-poliittisten ja aatteellisten yhdistysten sekä ammattiyhdistysten suhteen suopeimman ulkomaalaisille samoissa olosuhteissa myönnettävän kohtelun.

16 artiklaOikeus ajaa kannetta tuomioistuimessa

1) Pakolaisella on kaikkien sopimusvaltioiden alueilla oikeus vapaasti ajaa kannetta tuomioistuimissa.

2) Pakolainen nauttii sen valtion alueella, jossa hänellä on vakinainen asuinpaikkansa, samaa kohtelua kuin maan oma kansalainen asioissa jotka koskevat tuomioistuimen käyttöä tähän luettuna oikeusapu ja vapautus velvollisuudesta asettaa vakuus oikeudenkäyntikuluista (eautio judieatum solvi).

3) Pakolaiselle on myönnettävä 2 kohdassa mainituissa asioissa muissakin sopimusvaltioissa kuin siinä, missä hänellä on vakinainen asuinpaikkansa, samanlainen kohtelu kuin sen maan kansalaisille, missä hänellä on vakinainen asuinpaikkansa.

III lukuAnsiotyö

17 artiklaPalkkatyö

1) Sopimusvaltiot myöntävät alueillaan laillisesti oleskeleville pakolaisille ansiotyön saannin osalta suopeimman mahdollisen ulkomaalaisille samoissa olosuhteissa myönnettävän kohtelun.

2) Missään tapauksessa valtion työmarkkinoiden suojaamiseksi ulkomaalaisille tai ulkomaalaisten työnsaannille asetettuja rajoituksia ei ole sovellettava pakolaiseen, joka jo tämän sopimuksen tullessa voimaan kysymyksessä olevan sopimusvaltion osalta oli vapautettu näistä rajoituksista tai joka täyttää jonkin seuraavista ehdoista:

a) hän on asunut kolmen vuoden ajan maassa.

b) hänellä on asuinmaan kansalaisuutta oleva puoliso. Kuitenkaan pakolainen ei voi vedota tämän määräyksen tuottamaan etuun, mikäli hän on hylännyt puolisonsa.

c) hänellä on yksi tai useampia lapsia, joilla on asuinmaan kansalaisuus.

3) Sopimusvaltioiden on harkittava myötämielisesti kaikkien pakolaisten palkkatyötä koskevien oikeuksien saattamista yhdenmukaisiksi niiden omien kansalaisten oikeuksien kanssa ja erikoisesti niiden pakolaisten osalta, jotka ovat tulleet niiden alueelle työvoiman hankkimisohjelmien tai siirtolaisuussuunnitelmien mukaisesti.

18 artiklaElinkeinon harjoittaminen

Mitä tulee oikeuteen itsenäisenä yrittäjänä harjoittaa maataloutta, toimia teollisuuden, käsityön tai kaupan alalla sekä oikeuteen perustaa kauppa- tai teollisuusyhtiöitä, sopimusvaltiot myöntävät alueillaan laillisesti oleskeleville pakolaisille niin edullisen kohtelun kuin mahdollista ja joka tapauksessa vähintään yhtä edullisen kuin mikä samojen olosuhteiden vallitessa yleensä myönnetään ulkomaalaisille.

19 artiklaVapaat ammatit

1) Sopimusvaltio myöntää alueellaan laillisesti oleskeleville pakolaisille, joilla on tämän valtion asianomaisten viranomaisten hyväksymä todistus ja jotka haluavat harjoittaa vapaata ammattia, mahdollisimman suopean kohtelun ja joka tapauksessa yhtä suopean kohtelun kuin ulkomaalaisille yleensä samoissa olosuhteissa myönnetään.

2) Sopimusvaltiot tekevät lakiensa ja perustuslakiensa rajoissa kaiken mahdollisen tässä artiklassa mainittujen pakolaisten asuttamiseksi sellaisille emämaittensa ulkopuolella oloville alueille, joiden kansainvälisistä suhteista kysymyksessä olevat valtiot ovat vastuussa.

IV lukuSosiaaliset edut

20 artiklaSäännöstely

Koko väestöä koskevan säännöstelyjärjestelmän vallitessa niukasti saatavissa olevien tavaroiden yleisessä jakelussa on pakolaisille myönnettävä sama kohtelu kuin kysymyksessä olevan valtion omille kansalaisille.

21 artiklaAsunnot

Mitä asuntoihin tulee, on sopimusvaltioiden, sikäli kuin asiassa dn määräyksiä laeissa tai asetuksissa tai muuten on julkisten viranomaisten valvonnan alainen, myönnettävä alueillaan laillisesti oleskeleville pakolaisille niin edullinen kohtelu kuin mahdollista ja joka tapauksessa vähintään yhtä edullinen kohtelu kuin yleensä samojen olosuhteiden vallitessa myönnetään ulkomaalaisille.

22 artiklaOpetustoimi

1) Sopimusvaltiot myöntävät pakolaisille alkeisopetuksen osalta yhtä suopean kohtelun kuin omille kansalaisilleen.

2) Muun opetuksen kuin alkeisopetuksen osalta ja erityisesti opiskelumahdollisuuksien, ulkomaisten koulutodistusten, diploomien ja yliopistotutkintojen tunnustamisen, maksujen alentamisen sekä apurahojen myöntämisen osalta, sopimusvaltiot myöntävät pakolaisille mahdollisimman suopean kohtelun ja joka tapauksessa yhtä suopean kohtelun kuin ulkomaalaisille yleensä samoissa olosuhteissa myönnetään.

23 artiklaJulkinen huoltoavustus

Sopimusvaltiot myöntävät niiden alueilla laillisesti oleskeleville pakolaisille julkisen huollon ja avustusten osalta saman kohtelun kuin valtion omille kansalaisille.

24 artiklaTyölainsäädäntö ja sosiaaliturva

1) Sopimusvaltiot myöntävät niiden alueella laillisesti oleskeleville pakolaisille saman kohtelun kuin valtion omille kansalaisille seuraavissa tapauksissa:

a) palkkauksen, siihen luettuna perhelisä, mikäli se on osa palkkauksesta, työajan pituuden, ylityön, palkallisen loman, kotityötä koskevien rajoitusten, työhön ottamiselle asetetun alimman ikärajan, harjoittelun ja ammattiopetuksen, naisten ja nuorten henkilöiden työn sekä työehtosopimusten tarjoamien etujen osalta sikäli kuin näistä on määräyksiä laeissa tai asetuksissa tai ne ovat hallintoviranomaisten valvonnan alaisia;

b) sosiaaliturvan osalta (lakisääteiset määräykset työtapaturmista, ammattitaudeista, äitiydestä, sairaudesta, invaliditeetista, vanhuudesta, kuolemantapauksesta, työttömyydestä, velvollisuudesta huoltaa perhettään sekä muista tapauksista, joita kysymyksessäolevan valtion lakien mukaan sosiaaliturva koskee), kuitenkin seuraavin rajoituksin:

i) määräykset jo saavutettujen sekä parhaillaan hankittavien oikeuksien suojelemiseksi;

ii) erikoismääräykset sen maan laeissa, missä pakolainen oleskelee, jotka tarkoittavat etuja tai osaetuja, jotka yksinomaan suoritetaan julkisista varoista, tai jotka koskevat avustuksia henkilöille, jotka eivät maksusuoritusten osalta täytä täyden eläkkeen saamista koskevia edellytyksiä.

2) oikeutta korvaukseen pakolaisen kuoleman johdosta, joka on johtunut työtapaturmasta tai ammattitaudista, ei rajoita se seikka, että edunsaaja oleskelee asianomaisen sopimusvaltion alueen ulkopuolella.

3) Edut, joista on määräyksiä sopimuksissa, joita on solmittu tai vastaisuudessa voidaan solmia sopimusvaltioiden välillä sosiaaliturvaa koskevan oikeuden voimassa pitämiseksi, joka on hankittu tai parhaillaan hankitaan, sopimusvaltioiden on ulotettava pakolaisiin edellytyksin, että on täyttävät ne ehdot, jotka on määrätty niiden valtioiden kansalaisille, jotka ovat allekirjoittaneet kysymyksessäolevat sopimukset.

4) Sopimusvaltioiden on myötämielisesti harkittava mahdollisuuksia ulottaa mahdollisimman laajalti pakolaisiin etuja, joista on määräyksiä sopimusvaltioiden ja muiden valtioiden välillä voimassaolevissa tai voimaantulevissa vastaavanlaisissa sopimuksissa.

V lukuHallinnolliset toimenpiteet

25 artiklaHallintoviranomaisten antama apu

1) Milloin pakolainen tavallisesti ei voisi harjoittaa jotakin oikeutta ulkomaalaisen viranomaisen avutta, jonka puoleen hän ei voi kääntyä, on sen sopimusvaltion, jonka alueella pakolainen oleskelee, huolehdittava siitä, että valtion omat viranomaiset tai joku kansainvälinen viranomainen antavat hänelle vastaavaa apua.

2) Ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun viranomaisen tai viranomaisten on pakolaiselle annettava sellaiset asiakirjat tai todistukset, jotka ulkomaalaiset tavallisesti saavat kotimaansa viranomaisilta tai niiden välityksellä.

3) Edellä mainitulla tavalla annetut asiakirjat ja todistukset korvaavat ulkomaalaisille heidän kotimaansa viranomaisten antamat tai heidän välityksellään annetut asiakirjat ja on niille annettava todistusvoima kunnes vastanäyttöä esitetään.

4) Rajoittamatta varattomia henkilöitä koskevia määräyksiä, voidaan tässä artiklassa mainituista virkatoimista ottaa maksuja ottaen huomioon, että näiden maksujen tulee olla kohtuullisia ja vastata kysymyksessä olevan valtion omilta kansalaisilta vastaavista toimenpiteistä vaadittavia maksuja.

5) Tämän artiklan määräykset eivät aiheuta poikkeusta siitä, mitä on määrätty 27 ja 28 artiklassa.

26 artiklaLiikkumisvapaus

Jokaisen sopimusvaltion on myönnettävä sen alueella laillisesti oleskelevalle pakolaiselle oikeus valita siellä asuinpaikkansa ja liikkua siellä vapaasti, kuitenkin niin, että samojen olosuhteiden vallitessa ulkomaalaisille yleensä määrättyjä rajoituksia sovelletaan.

27 artiklaHenkilöllisyystodistukset

Sopimusvaltion on annettava henkilöllisyystodistukset jokaiselle alueellaan olevalle pakolaiselle, jolla ei ole voimassaolevaa matkustusasiakirjaa.

28 artiklaMatkustusasiakirjat

1) Sopimusvaltioiden on niiden alueilla laillisesti oleskeleville pakolaisille annettava matkustusasiakirja valtion alueen ulkopuolelle tehtäviä matkoja varten, jolleivät erittäin painavat kansalliseen turvallisuuteen ja yleiseen järjestykseen perustuvat syyt toisin vaadi; mainittuihin asiakirjoihin on sovellettava tämän yleissopimuksen liitteessä, olevia määräyksiä. Sopimusvaltiot voivat antaa sellaisen matkustusasiakirjan muullekin alueellaan oleskelevalle pakolaiselle; erityisesti on sopimusvaltioiden myönteisesti harkittava matkustusasiakirjan antamista sellaiselle valtion alueella oleskelevalle pakolaiselle, joka ei voi saada matkustusasiakirja varsinaisesta asuinmaastaan.

2) Sopimusvaltioiden tulee tunnustaa ja käsitellä aiemmin solmittujen kansainvälisten sopimusten sopimuspuolten näiden sopimusten nojalla pakolaisille myöntämiä matkustusasiakirjoja samalla tavalla kuin niiden omia tämän artiklan nojalla myöntämiä matkustusasiakirjoja.

29 artiklaVerotus

1) Sopimusvaltiot eivät saa määrätä pakolaisille muita tai korkeampia maksuja ja veroja, olivatpa ne minkä nimisiä tahansa, kuin mitä peritään tai tullaan perimään valtion omilta kansalaisilta vastaavissa olosuhteissa.

2) Edellisen kohdan määräykset eivät estä soveltamasta pakolaisiin laeissa ja asetuksissa olevia viranomaisten ulkomaalaisille antamista asiakirjoista, niihin luettuna henkilöllisyystodistukset, perittäviä maksuja koskevia määräyksiä.

30 artiklaRahavarojen siirto

1) Sopimusvaltion on lakiensa ja asetustensa mukaisesti sallittava pakolaisten siirtää sanottuun valtioon tuomansa rahavarat toiseen maahan, johon he ovat saaneet luvan asettua asumaan.

2) Sopimusvaltion on myötämielisesti harkittava pakolaisen anomusta saada siirtää kaikki muut varansa, jotka ovat tarpeelliset hänen asettuessaan asumaan toiseen maahan, johon hän on saanut luvan asettua.

31 artiklaLaittomasti maassa oleskelevat pakolaiset

1) Sopimusvaltiot eivät ryhdy rankaisutoimenpiteisiin laittoman maahan saapumisen tai oleskelun johdosta niitä pakolaisia kohtaan, jotka tulevat suoraan maasta, missä, heidän elämänsä tai vapautensa on ollut uhattuna 1 artiklassa tarkoitetulla tavalla ja jotka ovat luvatta tulleet tai luvatta oleskelevat sopimusvaltion alueella, kuitenkin edellyttäen, että nämä ilmoittautuvat viipymättä viranomaisille ja esittävät hyväksyttäviä syitä laittomalle saapumiselleen tai oleskelulleen.

2) Sopimusvaltiot eivät aseta näiden pakolaisten liikkumiselle muita rajoituksia kuin mitä on välttämätöntä ja näitä rajoituksia sovelletaan vain siihen saakka, kunnes heidän asemansa maassa on saatettu säännölliselle kannalle tai he ovat saaneet luvan siirtyä johonkin toiseen maahan. Sopimusvaltiot myöntävät näille pakolaisille riittävän määräajan ja tarpeen vaatimat helpotukset luvan hankkimiseksi toiseen maahan matkustamista varten.

32 artiklaMaastakarkoitus

1) Sopimusvaltio älköön karkoittako alueellaan laillisesti oleskelevaa pakolaista muista kuin kansalliseen turvallisuuteen tai yleiseen järjestykseen perustuvista syistä.

2) Pakolainen voidaan karkoittaa ainoastaan täytäntöönpanemalla laillisessa järjestyksessä annettu päätös. Mikäli eivät pakottavat kansalliseen turvallisuuteen perustuvat syyt toisin vaadi, on pakolaisen sallittava esittää todisteita syyttömyytensä tueksi sekä ajaa kannetta ja sellaista tarkoitusta varten olla edustettuna asianomaisen viranomaisen tai yhden tai useamman viranomaisen erityisesti määräämän henkilön tai määräämien henkilöiden edessä.

3) Sopimusvaltioiden on myönnettävä tällaiselle pakolaiselle kohtuullinen määräaika, jonka kuluessa hän voi koettaa saada asianomaisen maahantuloluvan toiseen maahan. Tämän määräajan kuluessa sopimusvaltiolla on oikeus ryhtyä pakolaisen suhteen tarpeellisiksi katsomiinsa sisäisiin toimenpiteisiin.

33 artiklaKarkoituksen ja palauttamisen kieltäminen

1) Sopimusvaltio ei tavalla tai toisella saa karkoittaa tai palauttaa pakolaista sellaisten alueiden rajoille, jossa hänen henkeään tai vapauttaan uhataan rodun, uskonnon, kansalaisuuden ja tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen vuoksi.

2) Ensimmäisessä kohdassa olevan määräykseen ei kuitenkaan voi vedota pakolainen, johon nähden on perusteltua aihetta olettaa, että hän on vaaraksi oleskelumaansa turvallisuudelle tai joka on lainvoiman saaneella tuomiolla tuomittu erityisen törkeästä rikoksesta ja on yhteiskunnalle vaarallinen sanotussa maassa.

34 artiklaKansalaistaminen

Sopimusvaltioiden on mahdollisuuksien mukaan helpotettava pakolaisten sopeutumista yhteiskuntaan ja heidän kansalaistamistaan. Erikoisesti on sopimusvaltioiden pyrittävä nopeuttamaan kansalaistamismenettelyä ja mahdollisuuksien mukaan alentamaan tällaisesta menettelystä aiheutuvia maksuja ja kustannuksia.

VI lukuToimeenpano- ja siirtymämääräykset

35 artiklaKansallisten viranomaisten ja Yhdistyneiden

Kansakuntien välinen yhteistyö

1) Sopimusvaltiot sitoutuvat yhteistoimintaan Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain pääkomissaarin toimiston tai muun sen tilalle mahdollisesti tulevan Yhdistyneiden Kansakuntien elimen kanssa sille kuuluvien tehtävien suorittamisessa ja erityisesti helpottamaan sen valvontatyötä tämän sopimuksen määräysten noudattamiseksi.

2) Jotta pääkomissaarin toimisto tai muu sen tilalle mahdollisesti tuleva Yhdistyneiden Kansakuntien elin voisi antaa tiedonantoja Yhdistyneiden Kansakuntien asianomaisille elimille, sitoutuvat sopimusvaltiot toimittamaan niille pyydettäessä sopivin tavoin ilmoituksia ja tilastotietoja:

a) pakolaisten oikeudellisesta asemasta;

b) tämän sopimuksen soveltamisesta;

c) pakolaisia koskevista voimassaolevista tai voimaantulevista laeista, asetuksista ja muista määräyksistä.

36 artiklaSisäistä lainsäädäntöä koskevat ilmoitukset

Sopimusvaltioiden on lähetettävä Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille ne laki- ja asetustekstit, jotka ne julkaisevat varmistaakseen tämän yleissopimuksen noudattamista.

37 artiklaSuhde aikaisempiin sopimuksiin

Tämän yleissopimuksen 28 artiklan 2 kohdan estämättä korvaa tämä yleissopimus sopimuspuolten osalta 5 päivänä heinäkuuta 1922, 31 päivänä toukokuuta 1924, 12 päivänä toukokuuta 1926, 30 päivänä kesäkuuta 1928 ja 30 päivänä heinäkuuta 1935 tehdyt sopimukset samoin kuin 28 päivänä lokakuuta 1933 ja 10 päivänä helmikuuta 1938 tehdyt yleissopimukset, 14 päivänä syyskuuta 1939 tehdyn pöytäkirjan sekä 15 päivänä lokakuuta 1946 tehdyn sopimuksen.

VII lukuLoppumääräykset

38 artiklaRiitaisuuksien ratkaiseminen

Kaikki sopimusvaltioiden väliset tämän yleissopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskevat riitaisuudet, joita ei muilla tavoilla voida ratkaista, on jonkin riitapuolen pyynnöstä alistettava Kansainväliselle tuomioistuimelle.

39 artiklaAllekirjoittaminen, ratifiointi ja liittyminen

1) Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten Genevessä 28 päivänä heinäkuuta 1951 ja talletetaan sen jälkeen Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan. Se on avoinna allekirjoittamista varten Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan toimistossa 28 päivästä heinäkuuta 31 päivään elokuuta 1951 ja tämän jälkeen uudelleen avoinna allekirjoittamista varten Yhdistyneiden Kansakuntien päämajassa 17 päivästä syyskuuta 1951 31 päivään joulukuuta 1952.

2) Yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten jokaiselle Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltioille samoin kuin jokaiselle muulle valtiolle, joka on kutsuttu osallistumaan pakolaisten ja valtiottomien henkilöiden oikeudellista asemaa käsittelevään diplomaattiseen konferenssiin tai jolle yleiskokous on lähettänyt allekirjoituskutsun. Yleissopimus on ratifioitava ja ratifioimiskirjat talletettava Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

3) Tämä yleissopimus on liittymistä varten avoinna 2 kohdassa mainituille valtioille 28 päivästä heinäkuuta 1951 lukien. Liittyminen tapahtuu tallettamalla liittymiskirja Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan.

40 artiklaAlueellista soveltamista koskeva lauseke

1) Jokainen valtio voi allekirjoittaessaan, ratifioidessaan tai liittyessään yleissopimukseen selittää, että se on ulotettava olemaan voimassa kaikilla niillä alueilla, joiden kansainvälisistä suhteista se vastaa tai yhdellä tai useammalla niistä. Selitys tulee voimaan yleissopimuksen tullessa sanotun valtion osalta voimaan.

2) Myöhemmin on yleissopimuksen soveltamisalan laajentaminen tehtävä ilmoittamalla siitä Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille ja tulee se voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä sen jälkeen kun Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri vastaanotti ilmoituksen tai yleissopimuksen voimaantulopäivästä lukien kysymyksessä olevan valtion osalta, mikäli tämä päivä on myöhäisempi.

3) Mitä tulee niihin alueisiin, joihin yleissopimusta ei ole ulotettu allekirjoitettaessa, ratifioitaessa tai siihen liityttäessä, on asianomaisen valtion harkittava mahdollisuuksia ryhtyä pikaisesti tarpeellisiin toimenpiteisiin yleissopimuksen soveltamisen ulottamiseksi kysymyksessä oleviin alueisiin edellytyksin, että näiden alueiden hallitukset suostuvat, mikäli sellainen suostumus perustuslaillisista syistä vaaditaan.

41 artiklaLiittovaltioita koskeva lauseke

Liittovaltioon tai sellaisen valtion osalta, joka ei ole yhtenäisvaltio, on sovellettava seuraavia määräyksiä:

a) Mitä tulee niihin tämän yleissopimuksen artikloihin, joiden toteuttaminen kuuluu liittovaltion lainsäädäntövallan piiriin, on katsottava, että liittovaltion hallituksen velvollisuudet mainitussa laajuudessa ovat samat kuin niiden sopimuspuolten, jotka eivät ole liittovaltioita.

b) Niiden tämän yleissopimuksen artikloiden osalta, joiden soveltaminen on riippuvainen osavaltioiden, läänien tai kanttoonien lainsäädäntötoimenpiteistä, jotka liittovaltion valtiosäännön mukaan eivät ole velvollisia ryhtymään tällaisiin lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin, on liittovaltion hallituksen velvollisuutena niin pian kuin mahdollista saattaa kyseessä olevat artiklat osavaltioiden, läänien tai kanttoonien asianomaisten viranomaisten tietoon puoltavan suosituksen muodossa.

c) Liittovaltion, joka on liittynyt tähän yleissopimukseen, on toisen sopimusvaltion pyynnöstä, jonka Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri on välittänyt, annettava liittovaltion ja niiden oikeudellisten elinten, joista se muodostuu, lainsäädännöstä ja käytännöstä selostus, joka osoittaa, missä laajuudessa yleissopimuksen jokin määräys on toteutettu lainsäädäntöteitse tai muulla tavalla.

42 artiklaVaraumat

1) Allekirjoittaessaan, ratifioidessaan tai liittyessään tähän yleissopimukseen voi valtio tehdä varaumia tämän yleissopimuksen muiden artiklain osalta paitsi artiklain 1, 3, 4, 16 kohta 1 sekä 33-46.

2) Jokainen valtio, joka tekee varauman tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti, voi milloin tahansa peruuttaa varauman ilmoittamalla siitä Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille.

43 artiklaVoimaantulo

1) Tämä yleissopimus tulee voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä siitä lukien, kun kuudes ratifiointi- tai liittymiskirja on talletettu.

2) Yleissopimus tulee voimaan jokaiseen sellaiseen valtioon nähden, joka ratifioi yleissopimuksen tai liittyy siihen sen jälkeen, kun kuudes ratifioimis- tai liittymiskirja on talletettu, yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä siitä lukien, kun tämä valtio on tallettanut ratifioimis- tai liittymiskirjansa.

44 artiklaIrtisanoutuminen

1) Jokainen sopimusvaltio voi milloin tahansa irtisanoutua tästä yleissopimuksesta ilmoittamalla siitä Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille.

2) Irtisanoutuminen tulee kyseessä olevan sopimusvaltion osalta voimaan yhden vuoden kuluttua siitä päivästä, jolloin Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri vastaanotti irtisanoutumisilmoituksen.

3) Jokainen valtio, joka on antanut 40 artiklan mukaisen selityksen tai ilmoituksen, voi milloin tahansa tämän jälkeen Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille osoitetulla ilmoituksella selittää, että yleissopimus lakkaa soveltumasta 40 artiklassa tarkoitettuun alueeseen yhden vuoden kuluttua siitä päivästä, jolloin pääsihteeri vastaanotti ilmoituksen.

45 artiklaTarkistaminen

1) Jokainen sopimusvaltio voi milloin tahansa pyytää. Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeriltä tämän yleissopimuksen tarkistamista.

2) Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen on esille tulevissa tapauksissa ehdotettava, mihin toimenpiteisiin on ryhdyttävä tällaisen pyynnön johdosta.

46 artiklaYhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin ilmoitukset

Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin on ilmoitettava kaikille Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltioille ja myös muille 39 artiklassa mainituille valtioille:

a) 1 b artiklassa mainituista selityksistä ja ilmoituksista;

b) 39 artiklan mukaisista allekirjoituksista, ratifioinneista ja liittymisistä;

c) 40 artiklassa mainituista selityksistä ja ilmoituksista;

d) 42 artiklassa mainituista varaumista ja peruuttamisista;

e) päivästä, jolloin tämä yleissopimus 43 artiklan mukaan tulee voimaan;

f) 44 artiklassa mainituista irtisanoutumisista ja ilmoituksista;

g) 41 artiklan mukaisista tarkistusesityksistä.

Minkä vakuudeksi allekirjoittaneet asianmukaisesti siihen valtuutettuna ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen hallituksiensa puolesta.

Tehty Genevessä 28 päivänä heinäkuuta 1951 yhtenä kappaleena, jonka englannin- ja ranskankieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset ja joka talletetaan Yhdistyneiden Kansakuntien arkistoon; oikeaksi todistetut jäljennökset toimitetaan kaikille Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenvaltioille ja muille 39 artiklassa mainituille valtioille.

Liite

1 §

1) Tämän yleissopimuksen 28 artiklassa mainitun matkustusasiakirjan tulee olla tähän liitetyn mallin mukainen.

2) Asiakirja on laadittava vähintään kahdella kielellä, joista toisen tulee olla englanti tai ranska.

2 §

Ottaen huomioon siinä maassa voimassaolevat määräykset, jossa asiakirja on annettu, lapset voidaan merkitä jommankumman vanhemman matkustusasiakirjaan tai erityisten syiden johdosta jollekin muulle aikuiselle pakolaiselle annettuun matkustusasiakirjaan.

3 §

Asiakirjan antamisesta perittävä maksu ei saa ylittää kotimaan passista maksettavaksi määrättyä alinta maksua.

4 §

Muutoin kuin erikseen määrätyissä tai poikkeuksellisissa tapauksissa asiakirjan on oltava voimassa niin useassa valtiossa kuin mahdollista.

5 §

Asiakirjan on oltava voimassa joko yhden tai kahden vuoden ajan asiakirjan antavan viranomaisen harkinnan mukaan.

6 §

1) Asiakirjan uusiminen tai sen voimassaolon pidentäminen kuuluu sille viranomaiselle, joka sen on antanut niin kauan kuin sen haltija ei ole laillisesti asettunut asumaan vieraalle alueelle ja niin kauan kuin hän laillisesti oleskelee sanotun viranomaisen alueella. Samojen edellytysten mukaan on uuden asiakirjan antaminen aikaisemman asiakirjan antaneen viranomaisen asiana.

2) Tehtävään erityisesti valtuutetut diplomaatti- ja konsuliedustajat voidaan oikeuttaa pidentämään hallituksiensa antamien matkustusasiakirjojen voimassaoloaikaa, ei kuitenkaan kuutta kuukautta pitemmäksi ajaksi.

3) Sopimusvaltion on myötämielisesti tutkittava mahdollisuuksia uudistaa tai pidentää matkustusasiakirjan voimassaoloaikaa tai antaa uusia asiakirjoja sellaisille pakolaisille, jotka eivät enää laillisesti oleskele asianomaison valtion alueella, mikäli heillä ei ole mahdollisuutta saada matkustusasiakirjaa siltä valtiolta, missä he laillisesti oleskelevat.

7 §

Sopimusvaltioiden on tunnustettava sellaisten asiakirjojen pätevyys, jotka on annettu tämän yleissopimuksen 28 artiklan määräysten mukaisesti.

8 §

Sen maan asianomaisen viranomaisen, minne pakolainen aikoo matkustaa, on, mikäli se suhtautuu myönteisesti tämän maahantuloon ja viisumi on tarpeellinen, merkittävä hänen asiakirjaansa maahantuloleimaus.

9 §

1) Sopimusvaltiot sitoutuvat antamaan kauttakulkuleimauksen pakolaisille, jotka ovat saaneet maahantuloluvan määräpaikkanaan olevaan valtioon.

2) Tällaisesta leimauksesta voidaan kieltäytyä samoilla perusteilla, jotka aiheuttaisivat jokaisen muun ulkomaalaisen viisumianomuksen hylkäämisen.

10 §

Annetuista maastapoistumis-, maahantuloja kauttakulkuluvista suoritettavat maksut älkööt ylittäkö ulkomaisen passin leimaamiselle vahvistettua alinta maksua.

11 §

Kun pakolainen on vaihtanut asuinpaikkaa ja laillisesti asettunut asumaan toisen sopimusvaltion alueelle, kuuluu vastuu uuden asiakirjan antamisesta 28 artiklan määräysten ja edellytysten mukaisesti sen alueen asianomaiselle viranomaiselle, jonka puoleen pakolaisella on oikeus kääntyä.

12 §

Viranomaisen, joka antaa uuden asiakirjan, on vaadittava entisen asiakirjan palauttamista ja toimitettava se edelleen valtiolle, joka sen on antanut, mikäli asiakirjassa on palauttamista koskeva maininta; muussa tapauksessa viranomaiset ottavat sen haltuunsa ja mitätöivät sen.

13 §

1) Jokainen sopimusvaltio sitoutuu sallimaan sen, jolle kyseessä oleva valtio on antanut matkustusasiakirjan tämän yleissopimuksen 28 artiklan mukaisesti palata puheenaolevan valtion alueelle milloin tahansa asiakirjan voimassaoloaikana.

2) Edellisessä kohdassa mainituilla ehdoilla sopimusvaltio voi vaatia, että asiakirjan haltijan on otettava huomioon ne muodollisuudet, jotka voidaan määrätä henkilöille, jotka lähtevät sen alueelta tai palaavat sinne.

3) Sopimusvaltiot varaavat oikeuden poikkeuksellisesti tai niissä tapauksissa, joissa pakolaisen oleskelulupa on voimassa tietyn ajan, asiakirjan antamisen yhteydessä rajoittaa sitä aikaa, jonka kuluessa pakolainen voi palata takaisin, ei kuitenkaan lyhyemmäksi ajaksi kuin kolmeksi kuukaudeksi.

14 §

Artiklassa 13 säädettyjä poikkeuksia lukuunottamatta eivät tämän liitteen määräykset missään suhteessa vaikuta niihin lakeihin ja määräyksiin, jotka sopimusvaltioiden alueilla vahvistavat maahantuloa, kauttakulkua, oleskelua, asumista sekä maasta poistumista koskevat ehdot.

15 §

Sen enempää asiakirjan antaminen kuin siihen tehdyt merkinnätkään eivät määrää tai vaikuta haltijan oikeudelliseen asemaan eivät varsinkaan hänen kansalaisuuskysymykseensa.

16 §

Asiakirjan antaminen ei oikeuta haltijaa missään suhteessa nauttimaan asiakirjan antaneen maan diplomaattisen tai konsuliedustajan suojelusta eikä oikeuta näitä edustajia antamaan suojelua.

Liite Matkustusasiakirjan malli

(Malli painettuna)

Sivun alkuun