42/1967

1 artikla

Tämän yleissopimuksen tarkoituksena on turvata sopimusvaltioissa sellaisten päätösten molemminpuolinen tunnustaminen ja täytäntöönpano, jotka on annettu naimattoman ja 21-vuotta nuoremman avioliitossa tai sen ulkopuolella syntyneen lapsen tai ottolapsen kansainvälisluontoisen tai valtionsisäisen elatusapuvaatimuksen johdosta.

Jos päätöksessä on kysymys muustakin kuin elatusvelvollisuudesta, rajoittuu yleissopimuksen vaikutus elatusvelvollisuuteen.

Yleissopimusta ei sovelleta sivusukuisten keskistä elatusapua koskeviin päätöksiin.

2 artikla

Jossakin sopimusvaltiossa annetut elatusapupäätökset on tunnustettava ja määrättävä täytäntöönpantaviksi muissa sopimusvaltioissa, asiaa uudelleen tutkimatta, mikäli

1. päätöksen antanut viranomainen on ollut toimivaltainen tämän yleissopimuksen mukaan;

2. vastaaja on haastettu tai ollut edustettuna sen valtion lakien mukaisesti, johon päätöksen antanut viranomainen kuuluu;

kuitenkin niin, että päätöksen tunnustaminen ja täytäntöönpano, milloin se on annettu asianosaisen poissaollessa, voidaan evätä, jos täytäntöönpanoviranomainen asianhaarat huomioon ottaen katsoo, että poissaollut on omatta syyttään jäänyt tietämättömäksi vireille pannusta menettelystä tai tilaisuudetta käyttää siinä asianosaisen puhevaltaa;

3. päätös on saanut lainvoiman siinä valtiossa, jossa se on annettu;

kuitenkin on väliaikaisesti täytäntöönpantavissa olevat päätökset ja väliaikaiset määräykset, vaikka niihin voitaisiinkin hakea muutosta, määrättävä täytäntöönpanoviranomaisen toimesta pantaviksi täytäntöön, jos tällaisia päätöksiä voidaan antaa ja panna täytäntöön siinä valtiossa, johon sanottu viranomainen kuuluu;

4. päätös ei ole ristiriidassa samaa asiaa ja samoja asianosaisia koskevan päätöksen kanssa, joka on annettu siinä valtiossa, missä päätökseen vedotaan;

tunnustaminen ja täytäntöönpano voidaan evätä, jos sanotunlainen asia oli päätöstä annettaessa vireillä siinä valtiossa, missä päätökseen vedotaan;

5. päätös ei ole ilmeisesti ristiriidassa sen valtion oikeusjärjestyksen perusteiden (ordre public) kanssa, missä päätökseen vedotaan.

3 artikla

Tämän yleissopimuksen mukaan katsotaan seuraavat viranomaiset kelpoisiksi antamaan päätöksiä elatusapuasioissa:

1. sen valtion viranomaiset, jonka alueella elatusvelvollisella oli vakinainen asuinpaikka asian tullessa vireille;

2. sen valtion viranomaiset, jonka alueella elatukseen oikeutetulla oli vakinainen asuinpaikka asian tullessa vireille;

3. viranomainen, jonka toimivaltaan elatusvelvollinen on alistunut joko nimenomaisesti tai ryhtymällä toimivaltaväitettä tekemättä vastaamaan pääasiassa.

4 artikla

Asianosaisen, joka vetoaa päätökseen tai vaatii sitä täytäntöönpantavaksi, on esitettävä:

1. kappale päätöksestä, joka täyttää sen oikeaperäisenä pitämiselle asetettavat ehdot;

2. todistus päätöksen täytäntöönpanokelpoisuudesta;

3. kun kysymys on päätöksestä, joka on annettu asianosaisen poissaollessa, oikeaksi todistettu jäljennös vireillepanokirjelmästä sekä todistus sen asianmukaisesta tiedoksiantamisesta.

5 artikla

Täytäntöönpanoviranomaisen on tutkittava ainoastaan ne ehdot, jotka on mainittu 2 artiklassa, sekä 4 artiklassa sanotut asiakirjat.

6 artikla

Täytäntöönpanomääräyksen antamisessa noudatettavaan menettelyyn sovelletaan, mikäli tässä yleissopimuksessa ei toisin sanota, sen valtion lakia, johon täytäntöönpanoviranomainen kuuluu.

Päätöksellä, joka määrätään täytäntöönpantavaksi, on sama voima ja vaikutus kuin olisi sellaisella päätöksellä, jonka on antanut sen valtion asianomainen viranomainen, missä täytäntöönpanoa pyydetään.

7 artikla

Jos päätöksessä, jonka täytäntöönpanoa pyydetään, elatusapua on määrätty maksettavaksi määräajoin, täytäntöönpano myönnetään sekä erääntyneiden että vastaisuudessa erääntyvien elatusapuerien osalta.

8 artikla

Edellisissä artikloissa mainittuja, tässä yleissopimuksessa tarkoitettujen päätösten tunnustamisen ja täytäntöönpanon ehtoja on sovellettava myös 3 artiklassa tarkoitetun viranomaisen päätöksiin, joilla muutetaan aikaisemmalla päätöksellä vahvistettua elatusavun maksamisvelvollisuutta.

9 artikla

Asianosainen, jolle on myönnetty maksuton oikeusapu siinä valtiossa, jossa päätös on annettu, saa hyväkseen saman edun päätöksen täytäntöönpanoa koskevassa menettelyssä.

Tämän yleissopimuksen tarkoittamissa menettelyissä ei voida vaatia vakuuden asettamista oikeudenkäyntikuluista (cautio judicatum solvi).

Niissä menettelyissä, joihin tätä yleissopimusta on sovellettava, ovat esitetyt asiakirjat vapaat virallisesta oikeaksitodistamisesta ja laillistamisesta.

10 artikla

Sopimusvaltiot sitoutuvat helpottamaan lapsiin kohdistuvan elatusvelvollisuuden perusteella myönnettyjen rahaerien siirtämistä toiseen valtioon.

11 artikla

Mikään tämän yleissopimuksen määräyksistä ei estä elatukseen oikeutettua vetoamasta muuhun elatusapupäätöksen täytäntöönpanoa koskevaan säännökseen täytäntöönpanoviranomaisen toimipaikan lain taikka muun sopimusvaltioiden välillä voimassaolevan sopimuksen mukaisesti.

12 artikla

Tätä yleissopimusta ei sovelleta ennen sen voimaantuloa annettuihin päätöksiin.

13 artikla

Jokaisen sopimusvaltion on ilmoitettava Alankomaiden hallitukselle ne viranomaiset, jotka ovat oikeutetut antamaan päätöksiä elatusapuasioissa sekä määräämään ulkomaiset päätökset täytäntöönpantaviksi.

Alankomaiden hallitus saattaa nämä ilmoitukset muiden sopimusvaltioiden tietoon.

14 artikla

Tätä yleissopimusta sovelletaan sopimusvaltioiden varsinaisilla alueilla.

Jos sopimusvaltio haluaa yleissopimuksen saatettavaksi voimaan sopimusvaltion kaikilla muilla alueilla tai sellaisilla muilla alueilla, joiden kansainvälisistä suhteista se huolehtii, tulee sen ilmoittaa tästä aikomuksestaan asiakirjalla, joka on talletettava Alankomaiden ulkoasianministeriöön. Ministeriön on diplomaattista tietä lähetettävä jokaiselle sopimusvaltiolle oikeaksi todistettu jäljennös asiakirjasta.

Tämä ilmoitus on voimassa varsinaisten alueiden ulkopuolella oleviin alueihin ainoastaan ilmoituksen tehneen valtion ja niiden valtioiden välillä, jotka ovat ilmoittaneet hyväksyvänsä sen. Tällainen ilmoitus on talletettava Alankomaiden ulkoasiainministeriöön, jonka on lähetettävä oikeaksi todistettu jäljennös siitä diplomaattista tietä kullekin sopimusvaltiolle.

15 artikla

Tämän yleissopimuksen voivat allekirjoittaa valtiot, jotka ovat olleet edustettuina kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevän Haagin konferenssin kahdeksannessa istunnossa.

Yleissopimus on ratifioitava ja ratifioimiskirjat talletettava Alankomaiden ulkoasiainministeriöön.

Jokaisesta ratifioimiskirjan tallettamisesta on laadittava pöytäkirja, josta on diplomaattista tietä toimitettava kullekin allekirjoittajavaltiolle asianmukaisesti oikeaksi todistettu jäljennös.

16 artikla

Tämä yleissopimus tulee voimaan kuudentenakymmenentenä päivänä siitä lukien kun neljäs ratifioimiskirja 15 artiklassa mainitulla tavalla on talletettu.

Jokaiseen allekirjoittajavaltioon nähden, joka ratifioi yleissopimuksen myöhemmin, yleissopimus tulee voimaan kuudentenakymmenentenä päivänä siitä lukien, kun sen valtion ratifioimiskirja on talletettu.

Tämä yleissopimuksen 14 artiklan toisessa kappaleessa edellytetyssä tapauksessa sitä sovelletaan kuudennestakymmenennestä päivästä alkaen siitä lukien, kun hyväksymisilmoitus on talletettu.

17 artikla

Kaikilla valtioilla, jotka eivät ole olleet edustettuina kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevän Haagin konferenssin kahdeksannessa istunnossa, on oikeus liittyä tähän yleissopimukseen. Valtion, joka haluaa sopimukseen liittyä, tulee ilmoittaa tästä aikomuksestaan asiakirjalla, joka on talletettava Alankomaiden ulkoasiainministeriöön. Viimeksi mainitun on lähetettävä oikeaksi todistettu jäljennös siitä diplomaattista tietä kullekin sopimusvaltiolle.

Yleissopimus tulee voimaan liittyvän valtion ja sellaisen valtion, joka on ilmoittanut hyväksyvänsä liittymisen, välillä kuudentenakymmenentenä päivänä liittymisilmoituksen sisältävän asiakirjan tallettamisesta.

Liittyminen vaikuttaa ainoastaan liittyvän valtion ja niitten sopimusvaltioiden välisissä suhteissa, jotka ovat ilmoittaneet hyväksyvänsä liittymiseen. Tämä ilmoitus on talletettava Alankomaiden ulkoasiainministeriöön, jonka on lähetettävä asianmukaisesti oikeaksi todistettu jäljennös siitä diplomaattista tietä kullekin sopimusvaltiolle.

On sovittu, että liittymiskirjan tallettaminen voi tapahtua vasta sitten kun tämä yleissopimus on tullut voimaan 16 artiklan mukaan.

18 artikla

Jokainen sopimusvaltio voi allekirjoittaessaan tai ratifioidessaan tämän yleissopimuksen tai siihen liittyessään tehdä varauman sellaisen päätöksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, jonka on antanut toimivaltansa elatusapuun oikeutetun asuinpaikkaan perustanut viranomainen toisessa sopimusvaltiossa.

Valtio, joka on tehnyt tällaisen varauman, ei voi vaatia omien viranomaistensa päätösten tunnustamista ja täytäntöönpanoa, kun näiden toimivalta perustuu elatusapuun oikeutetun asuinpaikkaan.

19 artikla

Tämä yleissopimus on oleva voimassa viisi vuotta tämän yleissopimuksen 16 artiklan ensimmäisessä kappaleessa mainitusta päivästä lukien. Tämä aika alkaa mainitusta päivästä myös niihin valtioihin nähden, jotka myöhemmin ovat ovat ratifioineet yleissopimuksen tai ovat siihen liittyneet.

Sopimus on katsottava ilman muuta uudistetuksi viideksi vuodeksi kerrallaan, ellei sitä sanota irti.

Irtisanominen on vähintään kuusi kuukautta ennen määräajan päättymistä ilmoitettava Alankomaiden ulkoasiainministeriölle, jonka tulee antaa siitä tieto kaikille muille sopimusvaltioille.

Irtisanominen voidaan rajoittaa koskemaan 14 artiklan toisen kappaleen mukaisesti tehdyssä ilmoituksessa tarkoitettuja alueita tai joitakin niistä.

Irtisanominen vaikuttaa ainoastaan siihen valtioon nähden, joka sen on ilmoittanut. Muihin sopimusvaltioihin nähden yleissopimus pysyy voimassa.

Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet henkilöt, siihen asianmukaisesti valtuutettuina, nimikirjoituksellaan vahvistaneet tämän yleissopimuksen.

Tehty Haagissa 15 päivänä huhtikuuta 1958 yhtenä kappaleena, joka talletetaan Alankomaiden hallituksen arkistoon ja josta asianmukaisesti oikeaksi todistettu jäljennös toimitetaan diplomaattista tietä kullekin valtiolle, joka on ollut edustettuna kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevän Haagin konferenssin kahdeksannessa istunnossa, sekä sopimukseen myöhemmin liittyville valtioille.

Ks. myös SopS:35@/1983